9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/33

1.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että ympäristövaikutusten arvioinnin (yva) käsitteellä on ollut myönteinen vaikutus ympäristötilanteen paranemiseen jäsenvaltioissa ja koko EU:ssa.

1.2

Kunkin hankkeen ympäristövaikutuksista tehtäviä päteviä päätöksiä koskevan prosessin tehokkuus riippuu suuressa määrin yva-asiakirjojen ja niissä käytettyjen tietojen laadusta ja riippumattomuudesta. Laatua arvioitaessa on sovellettava suhteellisuusperiaatetta, ja laatua on edellytettävä myös lupien myöntämisestä vastaavilta elimiltä kansalaisyhteiskunnan kanssa käydyn rakentavan vuoropuhelun pohjalta.

1.3

Komitean mielestä on olennaisen tärkeää korostaa, että aiheutuvat kustannukset – sekä rahassa että ennen kaikkea ajassa mitattuina – voisivat olla esteenä pk-yritysten hankkeille, erityisesti kun suhteellisuusperiaatetta ei noudateta vaihtoehtoisia ratkaisuja koskevan vaatimuksen yhteydessä.

1.4

Yva-direktiivi tulisi panna täytäntöön joustavasti ja oikeasuhtaisesti niin, että ympäristölupa- ja rakennuslupamenettelyt voidaan yhdistää hankkeissa, joissa ympäristövaikutukset ovat tunnetut tai ne on etukäteen osoitettu merkityksettömiksi. ETSK pitää tervetulleina ja kannattaa toimia, joihin komissio on ryhtynyt parantaakseen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn osallistuvien oikeusvarmuutta.

1.5

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotukseen asettaa määräaika yva-direktiivin edellyttämille tärkeille vaiheille (julkinen kuulemismenettely, tarpeellisuusselvitystä koskeva päätös ja lopullinen ympäristövaikutusten arviointia koskeva päätös) ja ottaa käyttöön mekanismi ympäristövaikutusten arviointimenettelyjen yhdenmukaistamisen ja yhteensovittamisen varmistamiseksi koko EU:ssa.

1.6

Komitea katsoo, että ympäristövaikutusten arviointia koskevassa päätöksessä tulisi määrätä seurannasta ainoastaan silloin, kun se on perusteltua, ja vain siinä määrin kuin se on ehdottoman välttämätöntä.

1.7

Kun kyse on ehdotuksesta sisällyttää mukaan säännös ”ympäristövaikutusten arvioinnin mukauttamiseksi uusiin haasteisiin”, ETSK katsoo, että direktiivin soveltamisalan kyseisenlaisen laajentamisen tulee koskea kaikkia hankkeita, joilla odotetaan olevan vaikutus arvioinnin kohteen oleviin ympäristönsuojelullisiin näkökohtiin. Suhteellisuusperiaatteella on oltava tällöin tärkeä rooli, ja hankkeiden eri valmistelu- ja toteutusvaiheet on erotettava selkeästi toisistaan.

1.8

ETSK kannattaa kansalaisten oikeutta saada tietoja ja osallistua ympäristövaikutusten arviointiprosessiin. Samalla komitea kehottaa kuitenkin rajaamaan hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevat menettelysäännöt siten, että estetään yva-direktiivin säännösten väärinkäyttö epärehellisiin tarkoituksiin sekä määräaikojen perusteeton pitkittäminen. ETSK toivoo, että valitukset tutkitaan kohtuullisessa ajassa kaikkien osapuolten edun mukaisesti.

2.1

Direktiivi 2011/92/EU, jolla yhdenmukaistetaan hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin periaatteet ottamalla käyttöön vähimmäisvaatimukset, edistetään osaltaan ihmisten terveyden ja ympäristön korkeatasoista suojelua.

2.2

Direktiiviä 2011/92/EU on muutettava, jotta voidaan parantaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn laatua, yksinkertaistaa sen eri vaiheita sekä vahvistaa johdonmukaisuutta ja luoda synergioita unionin muiden säädösten ja poliittisten linjausten kanssa sekä niiden strategioiden ja toimintalinjojen kanssa, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kansalliseen toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

2.3

Toimilla, joita toteutetaan merkittävien ympäristölle koituvien haittavaikutusten välttämiseksi, vähentämiseksi ja mahdollisesti poistamiseksi, olisi osaltaan voitava torjua kaikenlaista ympäristön laadun huonontumista ja luonnon monimuotoisuuden yleistä köyhtymistä unionin yleissopimuksen yhteydessä antamien sitoumusten sekä niiden tavoitteiden ja toimien mukaisesti, jotka mainitaan luonnon monimuotoisuutta koskevassa, vuoteen 2020 ulottuvassa EU:n strategiassa.

2.4

Ilmastonmuutos aiheuttaa myös jatkossa vahinkoa ympäristölle ja haittaa talouden kehitystä. Vastaavasti olisi edistettävä unionin kykyä sietää ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia häiriöitä, jotta ilmastonmuutokseen voidaan puuttua koko unionin alueella tehokkaasti. Ilmastonmuutoksen sopeutumis- ja hillitsemistoimet on otettava huomioon monilla unionin lainsäädännön eri aloilla.

2.5

Sovellettaessa direktiiviä 2011/92/EU on taattava kilpailukykyinen liiketoimintaympäristö erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, jotta voidaan saada aikaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua niiden tavoitteiden mukaisesti, jotka mainitaan komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistuvan kasvun strategia”.

2.6

Kulloisenkin hankkeen toteuttajan antaman ympäristöraportin olisi sisällettävä arvio kohtuullisista vaihtoehdoista, jotka ovat varteenotettavia ehdotetun hankkeen kannalta, mukaan luettuna ympäristön nykytilan todennäköinen kehitys siinä tapauksessa, että hanketta ei toteuteta (perusskenaario); näin voidaan parantaa arviointiprosessin laatua ja sisällyttää ympäristönäkökohdat osaksi hankkeen suunnittelua jo varhaisessa vaiheessa.

2.7

Avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden takaamiseksi toimivaltaista viranomaista olisi vaadittava perustelemaan myönteinen lupapäätöksensä ja osoittamaan, että se on ottanut huomioon kuulemismenettelyjen tulokset ja kerätyt asiaa koskevat tiedot.

2.8

Hankkeiden vaikutusten arvioinnin eri vaiheille olisi asetettava määräajat, jotta voidaan kannustaa päätöksenteon tehostamiseen ja lisätä oikeusvarmuutta; samalla olisi otettava huomioon myös ehdotetun hankkeen luonne, monitahoisuus, toteutuspaikka ja koko. Tällaisten määräaikojen ei missään olosuhteissa tulisi heikentää ympäristönsuojelun korkeita standardeja – varsinkaan niitä, jotka johtuvat unionin muusta ympäristölainsäädännöstä – yleisön tosiasiallista osallistumista päätöksentekoon tai oikeussuojan saatavuutta.

3.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että ympäristövaikutusten arvioinnin (yva) käsitteellä on ollut myönteinen vaikutus ympäristötilanteen paranemiseen jäsenvaltioissa ja koko EU:ssa. Tämä käsite on EU:n ja jäsenvaltioiden ympäristöpolitiikan ja oikeusjärjestelmien monialainen väline ja kyseisen politiikan sääntelykehyksen käytännön ilmentymä.

3.2

Komission ehdotus lisäparannusten tekemiseksi hankkeiden ympäristövaikutusten arviointijärjestelmään perustuu ympäristövaikutusten arvioinnin soveltamisesta 27 vuoden aikana ensimmäisen direktiivin (1) hyväksymisestä saatuun laajaan kokemukseen. On myös järjestetty julkinen kuulemismenettely, ja sen tulokset ovat osaltaan auttaneet ehdotettujen muutosten muotoilussa ja kodifioidun yva-direktiivin 2011/92/EU (2) säännösten mukauttamisessa niin, että voidaan korjata direktiivin puutteet, ottaa huomioon tämänhetkiset ekologiset ja sosioekonomiset muutokset ja haasteet sekä noudattaa järkevän sääntelyn periaatteita.

3.3

Hankkeen ympäristövaikutuksista tehtäviä päteviä päätöksiä koskevan prosessin tehokkuus riippuu suuressa määrin ympäristövaikutusten arvioinnissa dokumentointitarkoituksiin käytettyjen tietojen laadusta ja itse ympäristövaikutusten arviointiprosessin laadusta. Laatu tulisi määritellä objektiivisesti, ja laatuvaatimukset tulisi määrittää suhteellisuusperiaatteen – toisin sanoen kaavoitusvaiheessa käytettävissä olevien tietojen laadun ja laajuuden – mukaisesti. Tietojen laadun ja riippumattomuuden ohella tulisi vaatia, että menettelyä hallinnoivilla tahoilla – erityisesti lupien myöntämisestä vastaavissa elimissä – on tarvittava pätevyys ja että sitä kehitetään jatkuvasti. ETSK:n mielestä olisi toivottavaa määritellä edellytykset, joiden täyttyessä kansalaiset voivat pyytää toista arviointia.

3.4

Vaikka minkäänlaista yleispätevää lähestymistapaa ei voida soveltaa, sillä se riippuu kunkin ehdotetun hankkeen ja sen ympäristön välisestä erityisestä vuorovaikutuksesta, on vahvistettava perusperiaatteita, joilla varmistetaan laadukkaampi tietoaines perustietojen luomisessa sekä mahdollisten vaikutusten ja vaihtoehtojen arvioinnissa ja yleensä aineiston laadukkuus. Vaatimusten suhteellisuuteen liittyvällä joustavuudella on oltava ratkaiseva rooli tehokkaissa yva-menettelyissä. Tämä periaate on myös perusedellytys, jotta parannetaan johdonmukaisuutta EU:n muiden säädösten kanssa ja yksinkertaistetaan hallinnointia tarpeettoman hallinnollisen taakan vähentämiseksi.

3.5

Yva-menettelyiden täytäntöönpanon vahvistaminen tulisi asettaa etusijalle ja sitä tulisi hallinnoida yhteisten eurooppalaisten puitteiden avulla. Tällöin olisi kuitenkin huolehdittava tarvittavasta joustavuudesta, ja menettelyt olisi erityisesti mukautettava terveyttä ja ympäristönsuojelua koskeviin paikallisiin ja alueellisiin erityistarpeisiin. Kun kyse on hankkeiden rajatylittävien vaikutusten arvioinnista, näiden puitteiden on oltava samalla tarkkaan määriteltyjä ja riittävän ymmärrettäviä, jotta estetään epäoikeutettujen intressien vaikutus.

3.6

Paikallis-, alue- ja valtiotason arvioinneissa on saatava käyttää strategisesti korkealaatuista tietoa, jotta voidaan luoda yhteys hankekohtaisiin arviointeihin. Vastuu tällaisen tiedon lajittelusta ja sen saatavuudesta kaikkien alojen arviointiprosesseissa on oltava valtionhallinnolla.

3.7

ETSK on tyytyväinen siihen, että valmisteluvaiheessa komissio tarkasteli useita eri vaihtoehtoja tarvittavien muutosten tekemiseksi yva-direktiiviin ja että kattavien analyysien jälkeen laadittu ehdotus perustuu vaihtoehtoon, jonka taloudelliset kustannukset ja ympäristöhyödyt ovat vaikutustenarvioinnin mukaan kumpikin oikeasuhtaisia. Komitean mielestä on kuitenkin olennaisen tärkeää korostaa, että pk-yrityksille aiheutuvat kustannukset – sekä rahassa että ennen kaikkea ajassa mitattuina – voisivat osoittautua esteeksi hankkeille erityisesti, kun kyse on vaihtoehtoisia ratkaisuja koskevasta vaatimuksesta, jolla saattaa olla jopa kohtalokas vaikutus hankkeisiin.

3.8

Yva-direktiivi tulisi panna täytäntöön joustavasti ja oikeasuhteisesti niin, että ympäristölupa- ja rakennuslupamenettelyt voidaan yhdistää hankkeissa, joissa tunnetut tai etukäteen osoitetut ympäristövaikutukset ovat merkityksettömiä, jotta vältetään se, että eri osissa lupamenettelyketjua syntyy liiallisia ja tarpeettomia viivästyksiä. Tämä suositus on sitäkin kiireellisempi nyt, kun ollaan hyväksymässä Euroopan laajuisia verkkoja, jotka ovat olennaisen tärkeitä sähkö- ja kaasumarkkinoiden yhdentymisen ja liikenneinfrastruktuurien kehittämisen kannalta.

4.1

ETSK suhtautuu varauksettoman myönteisesti komission aikomukseen parantaa yva-direktiivin ehdotetun tarkistuksen avulla EU:n lainsäädännön johdonmukaisuutta muun muassa täsmentämällä käsitteiden määritelmiä silloin, kun se on välttämätöntä. Kunkin yksittäisen hankkeen osalta hankkeen toteuttajan ja toimivaltaisen viranomaisen tulisi kuitenkin suhteellisuusperiaatteen pohjalta arvioida luetteloa ympäristövaikutusten arvioinnin edellyttämistä asianmukaisista tiedoista ja valintakriteereistä ja päästä siitä yksimielisyyteen.

4.2

Komitea suhtautuu myönteisesti myös ehdotukseen asettaa määräaika yva-direktiivin edellyttämille tärkeille vaiheille (julkinen kuulemismenettely, tarpeellisuusselvitystä koskeva päätös ja lopullinen ympäristövaikutusten arviointia koskeva päätös) ja ottaa käyttöön eräänlainen keskitetty ympäristövaikutusten arviointimekanismi, jotta varmistetaan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteensovittaminen tai yhteistoteutus ympäristöarviointien kanssa. On kuitenkin haitallista, että toimivaltaisen viranomaisen sallitaan pidentää kolmella lisäkuukaudella kolmen kuukauden perusmääräaikaa pakollisen tarpeellisuusselvityksen toteuttamiseksi. Prosessin yhdenmukaistaminen koko EU:ssa on yksinkertaisesti ensiarvoisen tärkeää, ja korkeintaan kolmen kuukauden määräaika yhdellä kuukaudella lisättynä on riittävä toimivaltaisen viranomaisen tutkimusten tulosten julkaisemista varten.

4.3

ETSK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan hätätilanteissa jäsenvaltioille tulisi sallia se, että silloin, kun se on välttämätöntä ja perusteltua, ne eivät sovella ympäristövaikutusten arviointia. Komitea suhtautuu myönteisesti myös toimiin, joihin komissio on ryhtynyt parantaakseen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta, sekä toimivaltaista viranomaista koskevaan vaatimukseen esittää asianmukainen perustelu yksittäistä hanketta koskevasta (joko myönteisestä tai kielteisestä) päätöksestä.

4.4

ETSK pitää tervetulleina ja kannattaa toimia, joihin komissio on ryhtynyt parantaakseen ympäristövaikutusten arviointiprosessiin osallistuvien oikeusvarmuutta. Komitea on kuitenkin vakuuttunut siitä, että jotta tähän päästäisiin, on otettava käyttöön sekä ympäristövaikutusten arviointiprosessin kutakin yksittäistä vaihetta että koko prosessin loppuun saattamista ja hanke-ehdotuksesta tehtävän päätöksen hyväksymistä koskevat sitovat määräajat. On erityisen tärkeää vähentää yva-prosessin eri vaiheiden väärinkäytösten riskiä; ne viivyttävät päätöksiä aiheettomasti ja vähentävät näin prosessiin osallistuvien oikeusvarmuutta.

4.5

ETSK suosittaa erittäin varovaista lähestymistapaa, kun kyse on vaihtoehtoisten ratkaisujen soveltamisesta – aihe, josta on keskusteltu toistuvasti monissa yhteyksissä. ”Perusskenaariolla” on selkeästi perusteensa ja logiikkansa erityisesti uudistamiseen tehtäviä investointeja ajatellen. Vaihtoehtoisten ratkaisujen lukumäärän ja niitä koskevien suunnitelmien yksityiskohtaisuuden tulisi olla sopusoinnussa hankkeen mittakaavan ja luonteen kanssa, ja niistä tulisi sopia toimivaltaisen viranomaisen kanssa etukäteen.

4.6

Täytäntöönpanon vahvistamiseksi on kiinnitettävä huomiota seuraaviin erityisaloihin:

4.7

Seurantaa koskeva vaatimus on lisäongelma: ETSK katsoo, että ympäristövaikutusten arviointia koskevassa päätöksessä tulisi määrätä seurannasta ainoastaan silloin, kun se on perusteltua, ja vain siinä määrin kuin se on ehdottoman välttämätöntä hankkeen rakennusvaiheen aikana vaikuttavien keskeisten tekijöiden yksilöimiseksi 8 artiklan 2 kohdan osalta ehdotetun muutoksen mukaisesti. Tämä johtuu siitä, että nykyisessä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämistä (IPPC) koskevassa lainsäädännössä säädetään seurantavaatimuksista, kun hanke tai laitos on toimintakuntoinen, ja nämä säännökset pysyvät voimassa esimerkiksi teollisuuden päästöjä koskevassa direktiivissä.

4.8

Kun kyse on ehdotuksesta sisällyttää mukaan säännös ”ympäristövaikutusten arvioinnin mukauttamiseksi uusiin haasteisiin”, ETSK katsoo, että direktiivin soveltamisalan kyseisenlaisen laajentamisen tulee koskea kaikkia hankkeita, joilla odotetaan olevan vaikutus arvioinnin kohteen oleviin ympäristönsuojelullisiin näkökohtiin. ETSK suosittaa, että seuraavat näkökohdat otetaan huomioon:

4.8.1

Luonnon monimuotoisuuden suojelun osalta hankkeen vaikutuksia tulisi arvioida sekä silloin, kun ne ovat laajuudeltaan alueellisia, että silloin, kun ne ovat paikallisia. Kun ympäristönäkökohtia suojellaan muilla oikeudellisilla välineillä (esimerkiksi kansallispuistot, luonnonsuojelualueet, Natura 2000 -alueet jne.), on selkeästi tarvetta kattavammalle arviointimenettelylle, esimerkiksi sellaiselle ympäristövaikutusten arvioinnille, jota säännellään sekä kansallisen että unionin tason säännöksillä.

4.8.2

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ilmiö, jolla on paikallisia vaikutuksia ja joka edellyttää paikallistason toimia. Kehityksen arvioiminen ilmastonmuutokseen kohdistuvan kokonaisvaikutuksen osalta ja ilmastonmuutokseen puuttuminen ovat merkittäviä haasteita. Tässä yhteydessä on sovellettava suhteellisuusperiaatetta, ja ohjeistusta tulee antaa valtakunnallisella ja paikallisella tasolla. Ilmastonsuojelualalla arvioinnissa tulisi tästä syystä keskittyä siihen, mitkä ovat hankkeen todelliset välittömät vaikutukset paikalliseen ilmastoon (maankäyttö, vesivarat jne.), sekä sen vaikutuksiin aluetasolla. ETSK pitää tärkeänä myös sitä, että arvioidaan mahdollisuuksia lievittää ilmastonmuutoksen odotettuja (paikallisia, alueellisia ja maailmanlaajuisia) vaikutuksia.

4.8.3

Tältä osin ETSK korostaa, että ehdotettu kriteeri, toisin sanoen kasvihuonekaasupäästöt, on riittämätön, jotta voitaisiin arvioida tietyn hankkeen vaikutuksia maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen. Komitea kehottaakin antamaan ohjeistusta tämän näkökohdan toteuttamisesta sekä sisällyttämään myös ilmastonmuutokseen kohdistuvan vaikutuksen arvioinnin suunnitelmien ja ohjelmien strategista ympäristöarviointia koskevaan vaiheeseen.

4.8.4

Katastrofiriskien arvioinnissa ei tulisi keskittyä täysin hypoteettisiin tapauksiin tai niiden hypoteettisiin yhdistelmiin. Kyseisenlainen arviointi suhteellisuusperiaatetta noudattaen ei ole varsinaisesti uusi vaatimus, siltä osin kuin se liittyy jatkossakin mahdollisesti ennustettaviin luonnonkatastrofeihin (tulvat, laajat tulipalot, maanjäristykset jne.).

4.8.5

ETSK katsoo, että yva-menettelyn yhteydessä on toteutettava (luonnon)varojen kulutuksen arviointi lupamenettelyiden ketjussa. Resurssien taloudellinen hyödyntäminen on epäilemättä luontainen taloudellinen periaate kaikissa hankkeissa, joilla on minkäänlaisia mahdollisuuksia toteutua, vaikka luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen osoittaa, että tämän lisäksi tarvitaan kuitenkin myös proaktiivisia toimia. Saatavilla olevat tiedot yva-menettelyn vaiheessa ovat kuitenkin riittämättömät kyseisenlaista arviointia ajatellen. Tämän yva-menettelyn näkökohdan arvioimiseksi tarvitaan ohjeistusta ja tietojen keräämistä. Vaikka teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin mukaan yhdennetty hyväksymismenettely kattaa raaka-aineiden, luonnonvarojen ja energian kulutuksen arvioinnin tuotannollisissa investoinneissa, se ei ole ratkaissut luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen ongelmaa.

4.9

ETSK kannattaa kansalaisten oikeutta saada tietoja ja osallistua ympäristövaikutusten arviointiprosessiin. Samalla komitea kehottaa kuitenkin rajaamaan hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevat menettelysäännöt siten, että estetään yva-direktiivin säännösten väärinkäyttö epärehellisiin tarkoituksiin sekä määräaikojen perusteeton pitkittäminen. On yksinkertaisesti mahdotonta hyväksyä, että päätöksen antaminen kestää 27 kuukautta. Se vie EU:lta uskottavuuden uusille investoinneille soveltuvana talousalueena.