5.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 33/46

—

ottaa huomion komission tiedonannon "Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen – Suunnitelma integroitua eurooppalaista energiaverkkoa varten" (KOM(2010)0677),

—

ottaa huomion komission yksiköiden valmisteluasiakirjan vaikutustenarvioinnista energiainfrastruktuurien painopisteistä vuodelle 2020 ja sen jälkeen – Suunnitelma integroitua eurooppalaista energiaverkkoa varten (SEC(2010)1395),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Energia 2020: Strategia kilpailukykyisen, kestävän ja varman energiansaannin turvaamiseksi" (KOM(2010)0639),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Uusiutuva energia: edistyminen vuoden 2020 tavoitteen saavuttamisessa" (KOM(2011)0031),

—

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (1),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Vaihtoehdot kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi yli 20 prosentin tavoitteen ja hiilivuodon riskin arviointi" (KOM(2010)0265),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050" (KOM(2011)0112),

—

ottaa huomioon energia-alan sisämarkkinoiden kolmannen lainsäädäntöpaketin, jonka nimi on "Energiaa Euroopalle: todelliset ja toimitusvarmat energiamarkkinat" (2),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 994/2010 toimista kaasunsaannin turvaamiseksi (3),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke" (KOM(2011)0021),

—

ottaa huomioon 6. syyskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1364/2006/EY Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta sekä päätöksen 96/391/EY ja päätöksen N:o 1229/2003/EY (4) kumoamisesta,

—

ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 663/2009 yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta (5),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan laajuisten energiaverkkojen toteuttamisesta vuosina 2007–2009 (KOM(2010)0203),

—

ottaa huomioon 6. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman tieto- ja viestintätekniikan (TVT) hyödyntämisestä siirryttäessä energiatehokkaaseen ja vähähiiliseen talouteen (6),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Energiapolitiikka Euroopalle" (KOM(2007)0001),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille tärkeimpiä yhteenliitäntöjä koskevasta suunnitelmasta (KOM(2006)0846),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (7), annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (8), annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta,

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman asiakirjasta "Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2010" (9),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman energiatehokkuustoimintasuunnitelman tarkistamisesta (10),

—

ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (11),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 170 artiklan, jonka mukaan unionin on myötävaikutettava Euroopan laajuisten verkkojen perustamiseen ja kehittämiseen liikenteen, teletoiminnan ja energian infrastruktuurien aloilla,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0226/2011),

A.

ottaa huomioon, että suurimmat energiahaasteemme ovat ilmastonmuutokseen vastaaminen, energian toimitusvarmuuden ja energiariippumattomuuden vahvistaminen ja energian kokonaiskulutuksen sekä fossiilisten polttoaineiden tuonnin ja niitä koskevan riippuvuuden vähentäminen, energian toimittajamaiden ja energialähteiden monipuolistaminen, kilpailukyisten energian sisämarkkinoiden aikaansaaminen ja kestävän, kohtuuhintaisen, varman, tehokkaan ja yleisen energiansaannin turvaaminen,

B.

katsoo, että Euroopan unionin yhteinen energiapolitiikka on rakentunut yhteisestä tavoitteesta taata energiatuotteiden ja -palveluiden fyysisesti keskeytymätön saatavuus markkinoilla kaikille kuluttajille (kotitalouksille ja teollisuudelle) kohtuulliseen hintaan,

C.

katsoo, että on välttämätöntä taata toimitusvarmuus ja jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden vahvistuminen tilanteissa, joissa yksi jäsenvaltioista kohtaa energiakriisin,

D.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus tarjoaa oikeusperustan sellaisen EU:n energiapolitiikan kehittämiselle, jolla edistetään jäsenvaltioiden välisten kansallisten ja alueellisten rajojen yli ulottuvien energiaverkkojen menestyksekästä yhteenliitettävyyttä, joka on välttämätöntä EU:n energiapolitiikan ja energia-alan solidaarisuuden muiden tavoitteiden saavuttamiseksi(energiamarkkinoiden toiminta, energiatehokkuus ja uusiutuva energia, toimitusvarmuus sekä energialähteiden ja toimitusmuotojen monipuolistaminen),

E.

katsoo, että mikäli unionin energiainfrastruktuuria ei ajoissa ajanmukaisteta, paranneta, liitetä yhteen ja mukauteta aiempaa kestävämpään ja tehokkaampaan energiantuotannon, -siirron ja -kulutuksen malliin, voidaan vaarantaa valmiudet saavuttaa vuoden 2020 energia- ja ilmastotavoitteet – erityisesti uusiutuvien energialähteiden sisällyttämistä ja niiden osuuden lisäämistä koskevat tavoitteet – ja heikentää EU:n vuoteen 2050 ulottuvaa pitkän aikavälin tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia,

F.

katsoo, että näin toteutettavia infrastruktuurin investointisuunnitelmia ja niihin liittyviä päätöksiä on tuettava pitkän aikavälin skenaarioilla, joissa otetaan huomioon oletetut saavutukset ja teknisen kehityksen lisätarpeet,

G.

katsoo, että uusiutuvien energialähteiden laajempi integrointi edellyttää, että Euroopan energiainfrastruktuuria on mukautettava jonkin verran siirron ja jakelun tasolla,

H.

toteaa, että kilpailukykyisten energianhintojen, toimitusvarmuuden ja kestävyyden sekä uusiutuvien energialähteiden tehokkaan laajamittaisen käytön aikaansaamiseksi tarvitaan avoimet, yhdennetyt ja kilpailukykyiset EU:n energiamarkkinat, ja katsoo, että kyseisten markkinoiden valmiiksi saattaminen on edelleen huomattava haaste kaikille jäsenvaltioille,

I.

pitää olennaisen tärkeänä voimassa olevan lainsäädännön oikea-aikaista ja täysimääräistä täytäntöönpanoa, mikä kattaa myös energia-alan kolmannen sisämarkkinapaketin vaatiman sääntelytyön ja riittävän ilmoittamisen energiainfrastruktuuriin tehtävistä investoinneista odotettaessa unionin tuomioistuimen tuomiota (12) asiasta, jotta käytössä on yhteenveto kysyntää ja tarjontaa koskevista mahdollisista puutteista sekä investoinneille aiheutetuista esteistä;

J.

toteaa, että jäsenvaltioiden välinen yhteenliitäntäkapasiteetti tai sen saatavuus on edelleen riittämätön unionin yhdessä kolmasosassa Eurooppa-neuvoston vuonna 2002 asettamaan kymmenen prosentin yhteenliitäntäkapasiteetin tavoitteeseen verrattuna, ja ottaa huomioon, että tietyt jäsenvaltiot ja alueet ovat edelleen eristyksissä ja riippuvaisia yhdestä ainoasta toimittajasta, mikä estää todellisen markkinoiden yhdentymisen, likviditeetin ja energiansiirrot,

K.

katsoo, että saarten ja syrjäisimpien alueiden, kuten Kanariansaarten, Madeiran, Azoreiden ja Ranskan syrjäisimpien alueiden energiainfrastruktuureihin liittyvät erityistarpeet olisi otettava huomioon,

L.

toteaa, että energiansiirtoverkosto ei ole Kaakkois-Euroopassa niin tiheä kuin mantereen muissa osissa,

M.

katsoo, että vaihtoehtoiset toimitus- ja siirtoreitit ja uudet yhteydet ovat tärkeitä, jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuullisuus toimii,

N.

katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota hankkeisiin, joita ei vielä ole saatettu päätökseen mutta jotka EU on valinnut ensisijaisiksi hankkeiksi 6. syyskuuta 2006 Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta sekä päätöksen 96/391/EY ja päätöksen N:o 1229/2003/EY kumoamisesta tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1364/2006/EY mukaisesti,

O.

katsoo, että kolmannen energiapaketin perusteella on luotu oikeudelliset puitteet, joilla pitäisi parantaa kilpailukykyä energiamarkkinoilla,

P.

katsoo, että nyt suunniteltujen energiainfrastruktuurien on oltava johdonmukaisia markkinoiden tarpeiden ja EU:n pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteiden kanssa sekä näiden tavoitteiden täytäntöönpanon kanssa eri jäsenvaltioiden kansallisessa energiapolitiikassa ja että niissä olisi annettava etusija sellaisille energialähteille, joista ei aiheudu mitään yhteiskunnallisia ja ympäristökustannuksia,

Q.

katsoo, että kaasun ja sähkön siirtokapasiteettiin tehtävien investointien vahvistaminen on tarpeen, kun otetaan huomioon EU:n 20-20-20-energiatavoitteet sekä uusi erittäin vähähiilinen energiaympäristö vuoden 2020 jälkeen,

R.

ottaa huomioon energiainfrastruktuurin luomisen strategisen merkityksen Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelma) tavoitteiden saavuttamiseksi,

S.

katsoo, että energiatehokkuus tarjoaa tehokkaan ja kustannustehokkaan välineen kestävän energiatulevaisuuden aikaansaamiseksi ja että se voi energian kysyntää alentamalla myös vähentää tuontiriippuvuutta ja kasvavista kustannuksista johtuvaa teollisuuden siirtymistä muihin maihin sekä älykkäillä investoinneilla olemassa olevaan ja uuteen infrastruktuuriin vähentää tarvetta energiainfrastruktuuria koskeviin julkisen ja yksityisen sektorin investointeihin,

T.

katsoo, että älykkäät verkot tarjoavat merkittävän tilaisuuden luoda tehokas suhde energiantuotannon, energiansiirron ja -jakelun sekä loppukäyttäjien välille, mikä lisää energiatehokkuutta,

U.

katsoo, että kaakkoisakselin kaasujärjestelmien yhteenliitäntäkapasiteetin vahvistaminen pohjoisen ja etelän välisellä käytävällä edistää nesteytetyn maakaasun tuontikapasiteetin ja Iberian niemimaan maanalaisen varastointikapasiteetin avulla EU:n toimitusvarmuutta ja on samalla tärkeä askel kohti energian sisämarkkinoiden aitoa yhdentymistä,

V.

ottaa huomioon, että pitkälliset lupamenettelyt ja hallintoelinten välisen koordinaation puute voivat johtaa merkittäviin viivästyksiin ja lisäkustannuksiin, erityisesti rajat ylittävissä hankkeissa,

W.

toteaa, että rajatylittävien hankkeiden pitkällistä lupamenettelyä sekä kustannusten kohdentamista koskevien menetelmien ja hyötyjen ja kustannusten jakamista koskevien välineiden puutetta pidetään merkittävänä esteenä niiden kehitykselle,

X.

katsoo, että on taattava korkealaatuinen julkinen keskustelu ja että EU:n ympäristölainsäädäntö on otettava asianmukaisesti huomioon,

Y.

ottaa huomioon, että sääntelyviranomaisilla on tärkeä tehtävä luoda kuluttajiin suuntautuvat, yhdennetyt ja kilpailukykyiset energian sisämarkkinat,

Z.

katsoo, että komission tiedonannon "Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen – Suunnitelma integroitua eurooppalaista energiaverkkoa varten" mukaan tulevan vuosikymmenen aikana tarvitaan 200 miljardia euroa energiainfrastruktuuritarpeiden rahoittamiseen; katsoo myös, että puolet tästä summasta täytyy saada jäsenvaltioista,

AA.

toteaa, että markkinapohjaiset välineet sekä käyttäjä maksaa -periaate ovat edelleen energiainfrastruktuurin rahoituksen perusta mutta että avointen ja tapauskohtaisten kriteerien perusteella julkista rahoitusta on kuitenkin käytettävä rajallisesti tiettyjen Euroopan edun mukaisten hankkeiden rahoittamiseen, jotka eivät ole kaupallisesti täysin toteuttamiskelpoisia, koska on välttämätöntä turvata yhtäläiset toimintaolosuhteet unionin energian sisämarkkinoilla, huolehtia toimitusvarmuudesta, estää kilpailun vääristyminen ja edistää uusiutuvan energian tehokasta integrointia,

AB.

katsoo, että hyvin laajamittaisia investointeja on pantava täytäntöön mahdollisimman nopeasti,

AC.

katsoo, että alueellisilla yhteisöillä on olennaisen tärkeä rooli siinä mielessä, että ne ovat huomattavia toimijoita energia-alalla, koska niillä on vastuuta monissa toimissa, jotka liittyvät aluesuunnitteluun ja -hallintoon, toimilupien myöntämiseen, suuria infrastruktuurihankkeita, investointeja, julkisia hankintoja ja tuotantoa koskevien lupien myöntämiseen, sekä siitä syystä, että ne toimivat kuluttajan lähellä,

1.

korostaa, että viranomaisilla on yleinen velvollisuus täyttää yleisen edun mukaiset yhteiskunnalliset ja ympäristötavoitteet mutta että asianmukaisesti säännellyillä markkinoilla olisi oltava päävastuu energiainfrastruktuurin kehittämisestä;

2.

pitää olennaisen tärkeänä voimassa olevan lainsäädännön oikea-aikaista, moitteetonta ja täysimääräistä täytäntöönpanoa, mikä kattaa myös energia-alan kolmannen sisämarkkinapaketin vaatiman sääntelytyön, jotta saadaan aikaan yhdennetyt ja kilpailukykyiset EU:n sisämarkkinat viimeistään vuoteen 2014 mennessä;

3.

korostaa tarvetta toteuttaa voimassa olevia toimintalinjoja ja säännöksiä siten, että nykyistä energiainfrastruktuuria käytetään paremmin EU:n kuluttajien hyödyksi; kehottaa komissiota ja energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa (ACER) valvomaan tiukemmin säännösten, kuten "käytä tai menetä" -periaatetta koskevien sääntöjen, kansallista täytäntöönpanoa;

4.

katsoo, että uuden infrastruktuurin hyödyntämiseksi täysimääräisesti tarvitaan EU:n strategiaa, joka on kehitetty yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa, ja korostaa, että infrastruktuurihankkeiden valintaa varten on kehitettävä sisämarkkinasääntöjen mukainen täydentävä, yhtenäinen menetelmä, katsoo, että tässä menetelmässä olisi otettava huomioon eurooppalainen ja alueellinen näkökulma, jotta voidaan poistaa asianomaiset erot ja optimoida sosioekonomiset ja ympäristövaikutukset;

5.

korostaa, että energiainfrastruktuurihankkeiden suunnittelussa on noudatettava täysin ennalta varautumisen periaatetta; katsoo, että toimintasuunnitelmista on tehtävä tapauskohtaisesti kattava ympäristövaikutusten arviointi, jossa otetaan huomioon paikalliset ja alueelliset ympäristöolot;

6.

pitää tarpeellisena turvata EU:n energiaraaka-aineiden toimitusvarmuuden asianmukainen taso ja luoda hyvät suhteet unionin ulkopuolisten maiden, toisin sanoen energiaraaka-aineita toimittavien maiden ja energiaraaka-aineiden kauttakulkumaiden kanssa tekemällä yhteistyötä alueellisten ja maailmanlaajuisten energiaraaka-aineiden toimitus- ja kuljetusjärjestelmien puitteissa;

7.

korostaa, että vuoden 2020 energiainfrastruktuurin arvioinnissa käytettävän viiteskenaarion on oltava avoin ja johdonmukainen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 194 artiklan mukaisten yleisten energiapolitiikan tavoitteiden ja EU:n vuoden 2050 etenemissuunnitelman sekä muiden EU:n politiikanalojen (esimerkiksi liikenne, rakennukset ja päästökauppajärjestelmä), 20 prosentin energiansäästötavoitteen saavuttamiseen tarvittavien energiatehokkuustoimien (erityisesti energiatehokkuutta koskeva suunnitelma) ja erityisesti uusiutuvaa energiaa koskevan teknologian kehityksen mahdollisen vaikutuksen ja sähköajoneuvojen merkittävämmän aseman sekä älykkäiden verkkojen käyttöönoton ja "älykkäät kaupungit ja alueet" -aloitteiden käynnistämisen kanssa;

8.

tukee Smart Cities -innovaatiokumppanuuden nopeaa aloittamista ja kehottaa kestävän kaupunkikehityksen suunnitteluprosessiin osallisia asianomaisia kumppaneita edistämään enemmän ja käyttämään paremmin hyödyksi JESSICA- ja ELENA-aloitteiden tarjoamia mahdollisuuksia kestävään energiaan investoimiseksi paikallistasolla, jotta voidaan auttaa kaupunkeja ja alueita panemaan alulle toteuttamiskelpoisia investointihankkeita energiatehokkuuden, puhtaasti palavien ja uusiutuvien energialähteiden sekä kestävän kaupunkiliikenteen aloilla; viittaa lisäksi mahdolliseen rajat ylittävään rahoitukseen naapurimaiden kanssa eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) rajoissa;

9.

korostaa, että on määritettävä tärkeysjärjestyksen ja kustannustehokkuuden mukaan, missä infrastruktuuri voitaisiin minimoida energiatehokkuustoimilla, missä nykyistä kansallista ja rajatylittävää infrastruktuuria voidaan parantaa tai nykyaikaistaa ja missä tarvitaan uutta infrastruktuuria ja missä se voidaan rakentaa nykyisen energia- tai energiansiirtoinfrastruktuurin oheen;

10.

katsoo, että energiankulutuksen ja saastepäästöjen vähentäminen ja energiatehokkuuden lisääminen voidaan toteuttaa ottamalla käyttöön energiatehokkuutta lisääviä ohjelmia rakennus- ja kuljetusaloilla;

11.

pitää tärkeänä määritellä energian kysynnän ja tarjonnan mahdollisia tulevia aukkoja sekä tuotannon ja siirtoinfrastruktuurin mahdollisia tulevia puutteita;

12.

pitää tärkeänä yhdenmukaistaa EU:n markkinasuunnittelua ja yhteisten eurooppalaisten infrastruktuurihankkeiden kehittämistä, jotta varmistetaan Euroopan sisäisten yhteenliitäntöjen ja kolmansien maiden kanssa tehtyjen yhteenliitäntöjen hallinnointi;

13.

katsoo, että sähköinfrastruktuurin kehittäminen EU:n ja kolmansien maiden välille ja joissakin tapauksissa olemassa oleva sähköinfrastruktuuri voi luoda hiilivuodon riskin tai lisätä sen riskiä siellä, missä se on jo olemassa; kehottaa komissiota arvioimaan tätä mahdollisuutta ja tarvittaessa esittämään toimenpiteitä, joilla EU voi puuttua tähän ongelmaan tehokkaasti esimerkiksi vaatimalla uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin 2009/28/EY noudattamista;

14.

kehottaa verkkopalvelujen tarjoajia, sääntelyviranomaisia, ACER mukaan luettuna, ja komissiota luomaan yhteistyössä verkkopalvelujen tarjoajien ja viranomaisten kanssa kolmansiin maihin tarvittavat olosuhteet EU:n ja kolmansien maiden sähköinfrastruktuurien yhteentoimivuuden ja vakauden varmistamiseksi ja siten jäsenvaltioiden energiavarmuuden edistämiseksi;

15.

korostaa, että olisi keskityttävä rajat ylittävien hankkeiden ohella myös sisäisiin siirtojärjestelmiin, jotka ovat ratkaisevia energiamarkkinoiden yhdentymiselle, ja uusiutuvan energian tuotannon markkinoille pääsyyn ja järjestelmien varmuuteen, sekä sellaisista energiasaarekkeista ja maiden sisäisten siirtojen pullonkauloista eroon pääsemiseen, jotka vaikuttavat Euroopan sähköjärjestelmään kokonaisuudessaan; pitää tärkeänä varmistaa, että syrjäiset alueet ja niiden paikalliset tarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon;

16.

korostaa, että on luotava uusi infrastruktuuri, jolla päästään eroon energiasaarekkeista ja riippuvuudesta yhdestä toimittajasta ja jolla parannetaan toimitusvarmuutta;

17.

korostaa, että yksikään EU:n jäsenvaltioiden alue, saarialueet mukaan luettuina, ei saa jäädä eristyksiin EU:n kaasu- ja sähköverkoista vuoden 2015 jälkeen tai kokea energiavarmuutensa olevan uhattuna asianmukaisten liitäntöjen puuttumisen vuoksi;

18.

suhtautuu myönteisesti komission ponnistuksiin edistää alueellista yhteistyötä ja kehottaa antamaan enemmän ohjausta kyseisten alueellisten aloitteiden osalta;

19.

kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin, joita nykyiset EU:n alueelliset yhteistyöjärjestelyt tarjoavat rajat ylittävien energiainfrastruktuurihankkeiden, erityisesti uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden kehittämiseen ja tehostamiseen, ja vaatii, että alueellisen yhteistyön välineitä (Euregiot, EAYY:t) käytetään tähän tarkoitukseen;

20.

on sitä mieltä, että alueellisia aloitteita pitäisi syventää ja kehittää edelleen, koska ne heijastavat parhaiten kunkin alueen energiajärjestelmän toimintaehtoja (esim. alueen tuotantolähteiden rakenne, tuulivoima, verkkorajoitteet, lähteiden saatavuus);

21.

korostaa, että kansallisella ja EU:n laajuisella kuntien ja alueiden välisellä yhteistyöllä edistetään energiasaarekkeiden poistamista sekä energian sisämarkkinoiden aikaansaamista ja energiainfrastruktuurihankkeiden toteuttamista; katsoo, että Euroopan alueellista yhteistyötä koskeva koheesiopolitiikan tavoite sekä makroalueelliset strategiat voivat lisätä alueiden välisten hankkeiden yhteistyömahdollisuuksia, jotta paikalliset ja alueelliset epätavanomaiset energialähteet liitetään tehokkaasti ja älykkäästi suuriin energiaverkkoihin; tähdentää, että infrastruktuurihankkeiden asianmukaisella koordinoinnilla voidaan taata paras mahdollinen kustannus-hyötysuhde ja maksimoida EU:n rahoituksen käytön tehokkuus; katsoo tässä yhteydessä, että alueellista yhteistyötä olisi parannettava etenkin määriteltyjen painopisteiden ja EU:n alueiden välisen johdonmukaisuuden kannalta;

22.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimia, joilla varmistetaan, että siirtoverkonhaltijoilla on asianmukaisia kannustimia tutkia mahdollisia yhteenliitäntöjä alueellisesta tai EU:n näkökulmasta ja että niiden investointisuunnitelmat perustuvat energiaverkkojen yhteenliitäntöjen sosioekonomisiin vaikutuksiin eivätkä pelkästään hankkeiden taloudellisiin näkökohtiin, ja katsoo, että näin vältetään siirtokapasiteetin riittämätön rahoittaminen;

23.

kehottaa komissiota esittämään vuoden 2011 loppuun mennessä ratkaisuehdotuksia Euroopan unionin koordinaattorin Georg Wilhelm Adamowitschin kolmannessa vuosikertomuksessaan 15. marraskuuta 2010 kuvailemiin, tavoitteita koskeviin konflikteihin, joita ilmenee esimerkiksi kiireellisen ja välttämättömän uuden infrastruktuurin rakentamistarpeen ja tiukkojen ympäristönsuojelusääntöjen välillä;

24.

vaatii kansainvälisten yleissopimusten, kuten Espoon yleissopimuksen, noudattamisen varmistamista ennen alueiden välisten hankkeiden toteuttamista tai kehittämistä ja korostaa, että energiaverkkoja laajennettaessa on tarpeen tavoitella erityisesti Venäjän ja Valkovenäjän sekä Baltian maiden yhteistyön vahvistamista ja edistää tässä yhteydessä EU:n ja Venäjän välistä energia-alan vuoropuhelua erityisesti EU:n jäsenvaltioiden ja alueiden energiavarmuuden takaamiseksi;

25.

pitää myönteisenä komission päätöstä ottaa käyttöön stressitestejä Euroopan ydinvoimalaitoksia varten; katsoo, että uudet säädösehdotukset ydinturvallisuutta koskevan yhteisen kehyksen käyttöönottamiseksi ovat välttämättömiä, jotta turvallisuusvaatimuksia parannetaan jatkuvasti Euroopassa;

26.

toteaa, että energiainfrastruktuureihin liittyy huomattavia riskejä, mukaan lukien toiminnallisia riskejä (esimerkiksi ylikuormitus ja toimitusten katkeaminen), luonnon aiheuttamia riskejä (esimerkiksi maanjäristykset ja tulvat), ympäristöön liittyviä riskejä (esimerkiksi saastuminen sekä elinympäristöjen ja biologisen monimuotoisuuden katoaminen) taikka ihmisen aiheuttamia ja poliittisia riskejä (kuten turvallisuusriskit ja terrorismi); kehottaa siksi toteuttamaan älykkäiden verkkojen kehittämistä koskevat päätökset, kuten elintärkeästä infrastruktuurista annetussa direktiivissä 2008/114/EY säädetään; ehdottaa jäsenvaltioille, että ne kartoittavat riskit älykkäiden verkkojen toteutusta koskevaa päätöksentekoa ja niiden tulosten seurantaa varten, jotta voidaan parantaa verkkojen yhteenliitettävyyttä;

27.

kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta sisällyttää toimiin sellaiset energiainfrastruktuurin ensisijaiset hankkeet, joilla parannetaan Euroopan nykyisten tärkeiden energiainfrastruktuurien (kaasu- ja öljyputket, sähköverkot, ydinvoimalat, nesteytetyn maakaasun vastaanottoterminaalit ja niin edelleen) turvallisuutta ja varmuutta onnettomuuksien, luonnonilmiöiden ja ihmisten aiheuttamien katastrofien varalta;

28.

katsoo, että kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa määritellään asiaankuuluvat sähkö- ja kaasuinfrastruktuurihankkeet ja että siinä olisi myös vahvistettava painopistealat, joiden perusteella valitaan ne Euroopan edun mukaiset hankkeet, joita on kehitettävä EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, häiritsemättä sisämarkkinoiden toimintaa; katsoo tässä yhteydessä, että yhteenliitäntäkapasiteettia pitäisi tarkastella samalla tasolla kuin 20-20-20-tavoitteita ja että kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa olisi siten pidettävä välineenä, jolla valvotaan 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen noudattamista;

29.

kehottaa komissiota esittämään EU:n tulevan sähkö- ja kaasuinfrastruktuurisuunnittelun hallinnan parantamiseksi konkreettisen ehdotuksen, jolla parannetaan avoimuutta ja lisätään yleisön osallistumista EU:n ensisijaisten tavoitteiden määrittelyyn sellaisen laajemman sidosryhmien osallistumisprosessin puitteissa (mukaan lukien esimerkiksi energia-ala, riippumattomat asiantuntijat, kuluttajajärjestöt ja kansalaisjärjestöt); katsoo, että teknisten suunnittelutietojen julkaiseminen on keskeistä tämän osallistumisen varmistamiseksi;

30.

katsoo, että olisi kiinnitettävä huomiota sellaisten ulkomaisten yritysten tai niiden tytäryhtiöiden omistuksessa olevaan EU:n energiainfrastruktuuriin, joilla ei ole avointa hallintorakennetta ja joihin ulkomaiset hallitukset vaikuttavat kohtuuttomasti; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia, joilla otetaan käyttöön riittävät oikeudelliset ja institutionaaliset takeet tältä osin erityisesti, kun on kyseessä mahdollisuus saada EU:n julkista rahoitusta;

31.

katsoo, että kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman avulla edistetään jatkuvaa EU:n kaasunsiirto- ja sähkönsiirtoinfrastruktuurin kehittämisohjelmaa EU:n pitkän aikavälin suunnittelunäkymien puitteissa energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston valvonnassa ottaen asianmukaisesti huomioon kolmannen sisämarkkinapaketin keskeiset säädökset;

32.

korostaa, että tätä alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa on täydennettävä hyvin jäsennellyllä ylhäältä alaspäin suuntautuvalla näkemyksellä, jossa on eurooppalainen näkökulma;

33.

korostaa, että siirto- ja jakeluinfrastruktuurin rakentamisen edistäminen uusiutuvan energian ja uusien sähkönkäytön muotojen (esimerkiksi sähkö- ja plug-in-hybridiajoneuvot) tehokasta ja älykästä integrointia varten on olennainen edellytys yleisten energiatavoitteiden menestyksekkäälle saavuttamiselle; suhtautuu myönteisesti tulevalle Euroopan superverkolle ja Firenzen foorumissa vahvistetuille pilottihankkeille annettuun ensisijaiseen asemaan; pyytää komissiota kuulemaan kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä, jotta sähkönsiirron valtaväylien toteuttamista voidaan vauhdittaa integroituna ja siirtokeskuksiin pohjautuvana verkkona liitäntöjen, järjestelmän selviytymiskyvyn ja toiminnan joustavuuden optimoimiseksi ja kustannusten vähentämiseksi, sulkematta ulkopuolelle laajempaa eurooppalaista maantieteellistä aluetta, ja kehottaa komissiota esittämään Euroopan parlamentille vuoden 2014 puoliväliin mennessä luonnoksen, jossa otetaan mahdollisimman täydellisesti huomioon uusiutuvan energian siirtoon liittyvät erityistarpeet;

34.

muistuttaa, että saari- ja vuoristoalueille ominaiset maantieteelliset esteet vaikeuttavat pahoin niiden yhdistämistä EU:n energiaverkkoon; kehottaa siksi komissiota ottamaan huomioon alueiden erilaiset olosuhteet ja kiinnittämään erityistä huomiota alueisiin, joilla on erityisiä maantieteellisiä ja väestörakenteeseen liittyviä ominaisuuksia, kuten saariin, vuoristoalueisiin ja harvaan asuttuihin alueisiin, energialähteiden monipuolistamiseksi ja uusiutuvan energian käytön edistämiseksi, jotta vähennetään riippuvaisuutta tuontienergiasta; vaatii komissiota sisällyttämään saarien energiajärjestelmien erityistilanteen energiainfrastruktuurien painopisteisiinsä vuodeksi 2020;

35.

korostaa, että on välttämätöntä, että energiainfrastruktuureja ja niiden merialuesuunnitteluun liittyvää suhdetta koskevat eri politiikat ovat johdonmukaisia, ja katsoo, että tämä voisi olla hyödyllistä myös suurten offshore-tuulipuistohankkeiden kokonaisstrategiaan sisällyttämisen kannalta;

36.

muistuttaa kuitenkin komissiota siitä, että jokaista jäsenvaltioita olisi tuettava turvallisuuteen liittyvistä ja taloudellisista syistä sekä kestävän energian tuottajana että kuluttajana;

37.

korostaa alueellisen energiantuotannon kehittämisen tärkeyttä energiaomavaraisuuden takaamisessa Euroopan eri alueilla ja erityisesti Baltian alueella, joka on yhä erillään muista ja riippuvainen yhdestä toimituslähteestä; ottaa huomioon alueiden monipuoliset resurssit ja luonnonvarojen mukanaan tuomat mahdollisuudet, joita olisi vastedes pyrittävä hyödyntämään täysimääräisesti energiantuotannon monipuolistamiseksi;

38.

hyväksyy tehokkaiden kaasuinfrastruktuurien merkityksen toimituslähteiden monipuolistamisen ja toimitusvarmuuden lisäämisessä, energian sisämarkkinoiden toiminnan parantamisessa ja näin ollen energiariippuvuuden vähentämisessä ja ottaa samalla huomioon tarpeen vähentää energia-alan päästöjä huomattavasti vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että kaasuinfrastruktuureja koskevia joustavuusvaatimuksia olisi lisättävä ja täydennettävä erityisesti, jotta voidaan varmistaa virtaussuuntien kääntäminen ja yhteenliitännät; korostaa, että kaasuinfrastruktuuria olisi kehitettävä ja otettava siinä täysimääräisesti huomioon nesteytetyn maakaasun ja paineistetun maakaasun terminaalien, kuljetusalusten ja varastointikapasiteetin osuus sekä haihduttamisen avulla saatavan biomassan ja biokaasun kehittäminen;

39.

pitää myönteisenä komission lausuntoa siitä, että maakaasu tulee olemaan tärkeä varapolttoaine; korostaa kuitenkin, että myös muilla energiamuodoilla ja energiavarastoilla on oltava tällainen rooli toimitusvarmuuden takaamiseksi; painottaa, että kattava energiamuotojen yhdistelmä on myös jatkossa varman ja kustannustehokkaan energiahuollon perusta;

40.

huomauttaa, että toisin kuin kaikki muut infrastruktuureja koskevat investoinnit, joita EU on suunnitellut kannustavansa, kaasuverkkojen yhteenliitännät ja kaasun varastointi ovat vuonna 2009 annetun kaasunsaannin turvaamisasetuksen mukaan pakollisia infrastruktuureja; pyytää komissiota arvioimaan EU:n rahoituksen tarpeen vuonna 2009 annetussa asetuksessa edellytettävien infrastruktuuriparannusten toteuttamiseksi;

41.

kehottaa komissiota arvioimaan epätavanomaisia kaasulähteitä ottaen huomioon oikeudelliset seikat, elinkaariarvion, käytettävissä olevat varannot, ympäristövaikutukset ja taloudellisen kannattavuuden; pyytää komissiota tekemään perusteellisen arvioinnin epätavanomaisten maakaasulähteiden käytön potentiaaleista eduista ja riskeistä Euroopan unionissa niin, että arviointi perustuu tärkeimpien energialähteiden yhtäläiseen kohteluun;

42.

katsoo, että vaikka talouden hiilidioksidipäästöjen vähentyminen johtaa fossiilisen energian käytön asteittaiseen vähentymiseen, öljyn osuus EU:n energian tuotannosta on vielä useiden vuosien ajan huomattava, minkä vuoksi EU:n öljynkuljetus ja öljynjalostusinfrastruktuurin kilpailukykyä on ylläpidettävä siirtymävaiheen aikana, jotta EU:n kuluttajille voidaan taata varma ja edullinen tuotteiden tarjonta;

43.

korostaa yhdennetyn energiainfrastruktuurisuunnittelun merkitystä maatalouden ja pienimuotoisille maaseudun energialähteille, jotta voidaan edistää hajautettua energiantuotantoa, markkinoille osallistumista ja maaseudun kehittämistä; painottaa EU:n direktiivissä 2009/28/EY määritellyn uusiutuvien energialähteiden ensisijaisen verkkoon pääsyn merkitystä;

44.

huomauttaa, että verkkoja on valmisteltava ja mukautettava uudistetun yhteisen maatalouspolitiikan seurauksena maa- ja metsätaloudesta saatavan sähkön ja biokaasun kaltaisen energian tuotantoa varten;

45.

katsoo, että huomiota olisi kiinnitettävä uusiin teknologisiin ratkaisuihin soihdutetun kaasun, hukkalämmön ja muun vastaavan teollisuuden jäte-energian hyödyntämiseksi;

46.

korostaa infrastruktuurin merkitystä jakelutasolla sekä tuottajakuluttajien ja jakeluverkonhaltijoiden tärkeää osuutta hajautettujen energiatuotteiden ja kysyntäpuolen tehokkuustoimien liittämisessä järjestelmään; huomauttaa, että antamalla kysyntäpuolen hallinnalle ja energiantuotannolle ensisijainen asema vahvistettaisiin huomattavasti hajautettujen energialähteiden integrointia ja edistettäisiin energiapolitiikan kokonaistavoitteiden saavuttamista; uskoo, että tämä pätee myös kansallisiin infrastruktuurihankkeisiin, joilla on jäsenvaltioiden rajojen ulkopuolelle ulottuvia myönteisiä vaikutuksia energia-alan sisämarkkinoiden tuotannon tai yhteenliitäntöjen kannalta;

47.

kehottaa komissiota esittämään vuoteen 2012 mennessä konkreettisia aloitteita energian varastointivalmiuksien kehittämisen edistämiseksi (mukaan luettuina monikäyttöiset kaasu- ja vetylaitokset, älykkäät sähköajoneuvojen kääntövirta-akut, pumpattavan vesivoiman varastointi, hajautettu biokaasun varastointi, korkean lämpötilan aurinkoteknologia, paineilman varastointi ja muut innovatiiviset teknologiat); kehottaa komissiot arvioimaan muita energian varastointia koskevia aloitteita, jotta uusiutuvan energian integrointi voidaan toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti;

48.

katsoo, että kaupunkien kaukolämpö- ja jäähdytysverkostojen nykyaikaistamisen ja tehokkuuden parantamisen täytyy olla Euroopan unionille avainasia ja että se täytyy ottaa huomioon ja sitä täytyy tukea vastaavalla tavalla yhtä lailla nykyisen rahoituskehyksen tarkistamisella kuin tulevien rahoitusnäkymienkin puitteissa;

49.

on tyytyväinen tähän mennessä laadittuihin hiilidioksidin talteenotto-, kuljetus- ja varastointihankkeisiin; kehottaa komissiota laatimaan pikaisesti väliraportin, jossa arvioidaan myös tekniseltä ja taloudelliselta kannalta hiilivoimaloissa käytettävän hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvän EU:n tukeman kokeellisen teknologian tuloksia;

50.

kehottaa komissiota – yhteistyössä asianomaisten sidosryhmien, mukaan lukien asianomaisten verkkopalvelujen tarjoajien ja markkinatoimijoiden, kanssa – arvioimaan kriittisesti ja tarvittaessa tarkistamaan energiainfrastruktuurien painopisteitä koskevassa tiedonannossa annettuja investointitarpeita koskevia lukuja erityisesti energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden avulla saavutettavan kysynnän vähentämisen osalta ja pyytää sitä tiedottamaan neuvostolle ja parlamentille todennäköisesti tarvittavista investoinneista;

51.

toteaa, että pääoma- ja käyttökustannusten ohella merkittäviä ympäristöön liittyviä kustannuksia aiheutuu energiainfrastruktuurihankkeiden rakentamisesta, käytöstä ja käytöstäpoistosta; pitää hyvin tärkeänä, että nämä ympäristöön liittyvät kustannukset otetaan huomioon kustannus-hyötyanalyysissa koko elinkaaren kustannusten perusteella;

52.

katsoo, että siirtoverkonhaltijoita olisi vaadittava asettamaan kaikki voimansiirtojohdot kokonaan markkinoiden käytettäviksi, jolloin voitaisiin estää siirtokapasiteetin varaaminen rajat ylittävää tasapainottamista varten jne.; katsoo, että tämä on toteutettava Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGEG) nykyisiin hyviä käytäntöjä koskeviin suuntaviivoihin perustuvan sitovan lainsäädännön avulla;

53.

tukee jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tehostamista useita jäsenvaltioita kattavien alueellisten sääntelyviranomaisten perustamiseksi; pitää tervetulleina vastaavia aloitteita yksittäisten alueellisten siirtoverkonhaltijoiden perustamiseksi;

54.

vaatii komissiota ja energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa pyrkimään luomaan EU:n yhteiset päivänsisäiset markkinat vuoteen 2014 mennessä, koska ne mahdollistaisivat energiaa koskevan vapaan kaupankäynnin kaikkien jäsenvaltioiden ja/tai eri hinta-alueiden välisten siirtoverkon liitosyksiköiden osalta;

55.

katsoo, että energiainfrastruktuureja olisi suunnattava aiempaa enemmän loppukäyttäjille ja että niissä olisi keskityttävä aiempaa enemmän jakelujärjestelmän kapasiteetin ja kulutuksen väliseen vuorovaikutukseen, ja korostaa reaaliaikaisten ja kaksisuuntaisten sähkövirtojen ja tiedonkulun tarvetta; panee merkille uuden luotettavan sähköjärjestelmän edut, sillä se yhdistää tehokkaat tekniikat, materiaalit ja palvelut, kuten älykkäät mittarit, älykkäät verkot ja yhteentoimivat tieto- ja viestintätekniikkapohjaiset tarjonta- ja kysyntäpuolen energianhallintapalvelut, joihin kuuluu kuluttajia hyödyttävä innovatiivisten ja dynaamisten hinnoittelumallien ja kysynnän hallintajärjestelmien kehittäminen;

56.

pitää tärkeänä edistää käyttäjäystävällisten tekniikoiden kehittämistä ja kysyntäpuolen hallintaa, jotta voidaan varmistaa älyverkkoteknologian ja kysynnän hallintajärjestelmien käyttöönotto ja hyödyntää älyverkkoja täysimääräisesti kaikkien sidosryhmien eduksi;

57.

korostaa, että älykkäiden verkkojen käyttöönoton olisi oltava energiainfrastruktuurien painopistealueita, jotta voidaan saavuttaa EU:n energia- ja ilmastotavoitteet, koska sen avulla mahdollistetaan jaetun uusiutuvan energian integrointi, sähköajoneuvojen käyttöönotto, energiariippuvuuden vähentäminen, energiatehokkuuden parantaminen sekä sähköjärjestelmän joustavuuden ja kapasiteetin lisääminen; uskoo, että älykkäät verkot tarjoavat ainutlaatuisen tilaisuuden edistää Euroopan teollisuuden ja erityisesti pk-yritysten innovointia, työpaikkojen syntymistä ja kilpailukykyä;

58.

pyytää komissiota edistämään suuria älykkäiden verkkojen demonstrointihankkeita parhaana keinona mitata näiden verkkojen kustannus-hyötysuhdetta eurooppalaiselle yhteiskunnalle; huomauttaa, että näitä hankkeita varten tarvittaviin investointeihin liittyvien riskien jakamiseksi tarvitaan Euroopan sähköverkkoaloitteen (EEGI) tosiasiallisesti tarjoaman julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehyksen alaista julkista rahoitusta;

59.

huomauttaa, että älykkäät verkot ovat syntyneet sähkö- sekä ja tieto- ja viestintäteknologian yhdistymisestä, joten erityistä huomiota on kiinnitettävä näiden kahden alan väliseen yhteistyöhön esimerkiksi Euroopan radiotaajuuksien tehokkaan käytön ja älykkäiden energiatoimintojen ymmärtämiseksi suunniteltaessa tulevaa tavaroiden internetiä; kehottaa komissiota laatimaan yhteistyösuunnitelman asianomaisten yksikköjen (muun muassa tutkimuksen pääosasto, energian pääosasto ja tietoyhteiskunnan ja viestinten pääosasto) kesken, jotta ne edistävät mahdollisimman johdonmukaisesti ja yleisesti ottaen tehokkaasti älykkäiden verkkojen käyttöönottoa ja käyttöä energiapolitiikan toimien perusperustana;

60.

kehottaa komissiota arvioimaan muiden lainsäädäntöaloitteiden tarpeen älykkäiden verkkojen täytäntöönpanoa varten kolmannen energian sisämarkkinapaketin sääntöjen mukaisesti; katsoo, että arvioinnin toteuttamisen yhteydessä on otettava huomioon seuraavat tavoitteet: i) käyttöön liittyvien tietojen riittävän avoimuuden ja toimijoiden ja fyysisten käyttöliittymien välisen jakamisen varmistaminen, ii) hyvin toimivien energiapalvelumarkkinoiden luominen ja iii) asianmukaisten kannustimien tarjoaminen verkko-operaattoreille investointien tekemiseksi älykkäisiin verkkoihin liittyviin älykkäisiin teknologioihin;

61.

vaatii panostamaan voimakkaammin jakelujärjestelmän kapasiteetin ja kulutuksen väliseen vuorovaikutukseen EU:n yhteisen älykkäitä verkkoja koskevan strategian avulla ja katsoo, että älykkäitä verkkoja koskevat tekniset standardit olisi hyväksyttävä Eurooppa-neuvoston 4. helmikuuta 2011 antamissa päätelmissä korostetun mukaisesti viimeistään vuoden 2012 loppuun mennessä;

62.

korostaa, että verkkojen olisi sovelluttava uusille osallistujille kotitalouksien ja pk-yritysten kaltaisten uusien pienimuotoisten tuotantolähteiden toiminnan helpottamiseksi;

63.

katsoo, että tutkimuksen ja kehityksen seitsemännessä ja kahdeksannessa puiteohjelmassa pitäisi ensisijaisesti luoda soveltamisala sähköautojen yksityiseen latausinfrastruktuuriin liittyvää älykkäiden energiaverkkojen teknologiaa varten, jotta kyseisellä alalla voidaan ottaa nopeasti käyttöön hajautettu kaksisuuntainen energiaverkko;

64.

panee merkille tarpeen vakaan sääntelykehyksen laatimiseksi, jotta älykkäiden verkkojen rakentamista varten Euroopassa tarvittavia erittäin suuria investointeja voidaan edistää;

65.

korostaa, että älykkäiden verkkojen standardointi ja yhteentoimivuus on asetettava etusijalle; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan yhdessä eurooppalaisten ja kansainvälisten standardointielinten ja teollisuuden kanssa sähköajoneuvojen, latausinfrastruktuurin ja älykkäiden verkkojen ja älykkäiden mittausjärjestelmien teknisiä ja turvastandardeja koskevaa työtä, jotta se saadaan päätökseen vuoden 2012 loppuun mennessä; korostaa, että teknologioiden olisi perustuttava kansainvälisiin standardeihin teknologioiden kustannustehokkuuden varmistamiseksi, mikä parantaisi järjestelmän yhteentoimivuutta ja tarjoaisi kuluttajille eri ratkaisuvaihtoehtoja;

66.

tunnustaa, että älykkäiden mittausjärjestelmien standardointityö etenee Euroopan komission eurooppalaisille standardointielimille (CEN, Cenelec ja ETSI) antaman standardointia koskevan toimeksiannon M/441 mukaisesti, ja korostaa, että älykkäitä mittareita koskevissa teknisissä standardeissa olisi otettava huomioon seuraavat älykkäitä mittareita koskevan CEN/Cenelec/ETSI-koordinointiryhmän (SM-CG) loppuraportissa määritellyt lisätoiminnot:

67.

pitää tervetulleena Euroopan sähköverkkoaloitteen (EEGI) puitteissa tehtyä ja komission älykkäisiin siirtoverkkoihin keskittyvän asiantuntijaryhmän tekemää työtä; vaatii komissiota ottamaan mitä suurimmissa määrin huomioon niiden vuoden 2011 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana annettavat päätelmät älykkäitä verkkoja koskevasta erityislainsäädännöstä;

68.

painottaa, että älykkäiden mittareiden tavoitteena on antaa kuluttajille mahdollisuus valvoa ja hallita tehokkaasti omaa sähkönkulutustaan;

69.

huomauttaa, että jos asiasta tehdään myönteinen päätös, jäsenvaltiot ovat velvollisia asentamaan älykkäät mittarit vähintään 80 prosentille loppukäyttäjistään vuoteen 2020 mennessä, ja palauttaa mieliin Euroopan uudessa digitaalisessa asialistassa: 2015.eu sovitun välitavoitteen, jonka mukaan 50 prosentilla kotitalouksista olisi oltava käytössään älykkäät mittarit vuoteen 2015 mennessä;

70.

korostaa, että jäsenvaltioiden olisi tuettava riittävää määrää kotitalouskuluttajia koskevia pilottihankkeita lisätäkseen niiden julkista hyväksyntää ja vauhdittaakseen innovaatioprosessia kolmannen energiamarkkinapaketin mukaisesti; kehottaa komissiota ehdottamaan kolmannessa energiapaketissa edellytetyn arvioinnin perusteella lisätoimia sen varmistamiseksi, että älykkäät mittarit asennetaan kaikille muille kuin kotitalousasiakkaille vuoteen 2014 mennessä; katsoo, että tätä vaatimusta ei tule soveltaa toistaiseksi mikroyrityksiin; kehottaa laatimaan selkeät säännöt turvallisuuden, yksityisyyden ja tietojen suojaamisesta voimassa olevan EU:n lainsäädännön mukaisesti;

71.

painottaa, että energianhallintalaitteiden käyttöönotosta, erityisesti älykkäiden mittarien asentamisesta kotitalousasiakkaiden käyttöön, on oltava ennen kaikkea selvästi tuntuvaa hyötyä loppukäyttäjälle; korostaa, että kuluttajille on tiedotettava heidän energiankulutuksestaan, jotta kuluttajat saadaan osallistumaan aktiivisesti energian säästämispyrkimyksiin, ja vaatii keskittymään erityisesti tiedotuskampanjojen luomiseen, koulutuksen tarjoamiseen, selkeään laskutukseen, kustannustehokkuuden varmistamiseen ja käyttäjäystävällisten tekniikoiden kehittämisen edistämiseen;

72.

korostaa tältä osin tutkimuksen ja innovoinnin tukemisen olevan ehdottoman tärkeää; tutkimusta ja innovointia on tuettava aktiivisella rahoituspolitiikalla sekä jatkossa kehitettävillä uusilla innovatiivisilla välineillä, kuten eurooppalaisella innovoinnin tukirahastolla tai eurooppalaisella patenttirahastolla;

73.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita edistämään standardoitujen ja toimilupiin perustuvien radiotaajuusalueiden valikoiman tarjoamista älykkäitä mittareita ja verkkoja varten;

74.

kehottaa komissiota arvioimaan yhdessä Euroopan tietosuojavaltuutetun kanssa uusien tietosuojatoimenpiteiden tarpeen, eri toimijoiden roolit ja vastuualueet muun muassa omistajuuteen, hallussapitoon ja tietojen saamiseen ja luku- ja muuttamisoikeuksiin liittyvien tietojen saantia, hallussapitoa ja käsittelyä koskevien kysymysten osalta ja antamaan tarvittaessa asianmukaisia säädöksiä ja/tai suuntaviivoja;

75.

suhtautuu myönteisesti komission määrittämiin ensisijaisiin käytäviin ja on samaa mieltä siitä, että rajallisten varojen käyttö on optimoitava; toistaa, että vaikka infrastruktuurihankkeiden suunnittelu ja kehittäminen ovat ensisijaisesti markkinoiden vastuulla, EU:n tehtävänä on edistää tiettyjä hankkeita myöntämällä niille "Euroopan edun mukaisen hankkeen" asema ja tarjoamalla joillekin niistä julkista rahoitusta;

76.

kehottaa laatimaan selkeät ja avoimet menetelmät, joiden avulla voidaan valita ensisijaiset hankkeet, joilla vastataan EU:n välittömiin tarpeisiin; korostaa, että Euroopan edun mukaiset hankkeet olisi valittava puolueettomien ja avointen perusteiden nojalla ja että kaikkien sidosryhmien olisi osallistuttava valintaan;

77.

korostaa, että kaikkien Euroopan edun mukaisten hankkeiden olisi edistettävä EU:n energiapolitiikan tavoitteiden – sisämarkkinoiden aikaansaaminen, energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian sekä toimitusvarmuuden edistäminen – saavuttamista ja että niiden avulla olisi voitava myötävaikuttaa merkittävästi

78.

katsoo, että hankkeiden ensisijaisuuden perustelemiseksi olisi otettava huomioon seuraavat perusteet:

79.

katsoo, että hankkeiden ensisijaisuuden perustelemiseksi olisi otettava huomioon myös seuraavat kriteerit:

80.

painottaa alueellisen yhteistyön merkitystä periaatteiden suunnittelussa, toteuttamisessa ja valvomisessa sekä investointisuunnitelmien ja erityisten hankkeiden laatimisessa; uskoo, että suuralueita (kuten Baltian ja Tonavan alueita) koskevat olemassa olevat suunnitelmat voivat olla myös malleina yhteistyöfoorumeille, kun energiahankkeista sovitaan ja niitä toteutetaan;

81.

huomauttaa, että on tarpeen jatkaa energian sisämarkkinoiden yhdentämistä tukemalla erityisesti hankkeita, joilla varmistetaan naapurimaiden kansallisten energialähdevalikoimien tasapainoinen koostumus;

82.

korostaa, että kilpailun ja kaiken energiainfrastruktuurin markkinavetoisen kehityksen, myös kaukolämpö- ja jäähdytysjärjestelmien, tiellä olevat esteet on poistettava;

83.

muistuttaa, että saaristoalueiden olosuhteista johtuvat maantieteelliset esteet tekevät alueiden integroitumisen unionin energiaverkkoon erittäin vaikeaksi ja että näille alueille olisi annettava erityiskeinoja niiden energiariippuvuuden vähentämiseen joko kehittämällä niiden sisäsyntyistä potentiaalia uusiutuvien energiamuotojen alalla tai edistämällä energiatalouden energiatehokkuutta;

84.

korostaa, että avoimuutta olisi edistettävä tiedottamalla yleisölle selkeästi kunkin hankkeen tarkoituksesta ja teknisistä suunnittelutiedoista; katsoo, että perusteiden noudattamista koskevat todisteet olisi tarkistettava julkisten kuulemisten puitteissa;

85.

katsoo, että suurten infrastruktuurihankkeiden lisäksi on tuettava myös pienempiä hankkeita, joista voidaan saada paljon lisäarvoa ja jotka saadaan vietyä nopeammin päätökseen;

86.

vaatii komissiota varmistamaan, että Euroopan edun mukaisiksi hankkeiksi katsottavat hankkeet täyttävät edellä esitetyt perusteet myös hyväksymisen jälkeen; on sitä mieltä, että jos hankkeeseen tehdään suuria muutoksia, on arvioitava uudelleen, voidaanko hanke katsoa Euroopan edun mukaiseksi;

87.

on samaa mieltä siitä, että Euroopan edun mukaisten hankkeiden oikea-aikainen täytäntöönpano on taattava, ja suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen lupien myöntämismenettelyjen sujuvoittamisesta, paremmasta koordinoinnista ja parantamisesta sekä nopeuttamisesta edellyttäen, että toissijaisuusperiaatetta ja lupamenettelyjä koskevaa kansallista toimivaltaa kunnioitetaan, ja katsoo, että olisi toimittava näin, jotta kyseisten alojen olemassa olevat määräajat eivät jarruttaisi kaikkia yksityisten sijoittajien innovaatioaikeita;

88.

suhtautuu myönteisesti siihen, että kullekin Euroopan edun mukaiselle hankkeelle perustetaan kansallinen yhteysviranomainen (keskitetty palvelupiste), joka toimii ainoana hallinnollisena yhteystahona hankkeen toteuttajien ja lupamenettelyssä mukana olevien eri viranomaisten välillä; katsoo, että rajat ylittävissä hankkeissa on taattava kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden laajempi koordinointi ja komission vahvempi asema kyseisessä koordinoinnissa; huomauttaa, että ennen uusien keskitettyjen palvelupisteiden perustamista komission ja kansallisten viranomaisten on hyödynnettävä nykyisiä elimiä täysimääräisesti;

89.

painottaa, että kansallisen yhteysviranomaisen on oltava riippumaton ja vapaa poliittisista tai taloudellisista vaikutteista; on sitä mieltä, että Euroopan edun mukaiset hankkeet on käsiteltävä saapumisjärjestyksessä ja komission tulevassa ehdotuksessa asetettavan määräajan kuluessa;

90.

pitää tärkeänä hankkeiden oikea-aikaista päätökseen saattamista ja laadukasta sidosryhmien vuoropuhelua; kehottaa komissiota käyttämään varoitusjärjestelmää, jossa varoituksen vakavuus kasvaa asteittain, jos jäsenvaltio ei käsittele hyväksymisehdotusta kohtuullisen ajan kuluessa, ja seuraamaan tarkkaan, varmistetaanko kansallisilla hallintomenettelyillä Euroopan edun mukaisten hankkeiden asianmukainen ja nopea toteuttaminen; suhtautuu myönteisesti siihen, että vaikeuksien ilmetessä otetaan käyttöön viitteellinen määräaika, jonka kuluessa asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä lopullinen päätös; kehottaa komissiota siinä tapauksessa, että lopullista päätöstä ei anneta, tutkimaan, voidaanko tällaisen viivästyksen katsoa merkitsevän sitä, että jäsenvaltio estää EU:n energia-alan sisämarkkinoiden asianmukaisen ja nopean toteuttamisen;

91.

kehottaa komissiota määrittämään ottaen huomioon hankkeiden moninaiset erityisominaisuudet ja hankkeiden alueelliset piirteet; olisiko mahdollista luoda yhteisiä tai koordinoituja menettelyjä, joiden mukaisesti aloitetaan keskeisiä ad hoc -toimenpiteitä ja parhaita käytäntöjä (muun muassa säännöllinen tiedonvaihto, oikea-aikainen päätöksistä tiedottaminen ja yhteiset ongelmanratkaisumekanismit), ja arvioimaan välimiesmenettelyn sopivuutta käytettäväksi lopullisena päätöksentekovälineenä;

92.

painottaa tarvetta omaksua osallistavampi toimintaperiaate ja tunnustaa, että paikallisväestön laajemman hyväksynnän varmistaminen energiainfrastruktuurihankkeille liittyy tiiviisti siihen, että paikallisväestölle annetaan riittävästi tietoa hankkeiden tarkoituksista ja mahdollistamalla paikallisväestön osallistuminen hankkeiden kehittämiseen mahdollisimman varhain; vaatii, että kansalaisyhteiskunta osallistuu kaikilla tasoilla – kansalaisjärjestöt, teollisuus, työmarkkinaosapuolet ja kuluttajajärjestöt – Euroopan edun mukaisia hankkeita koskevaan kuulemismenettelyyn; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kuulemis- ja arviointijärjestelmän parhaiden käytäntöjen ja infrastruktuurien saaman kansalaisten hyväksynnän erittelemiseksi ja levittämiseksi;

93.

ottaen huomioon, että alueiden kestävät energiastrategiat ovat tärkeitä niiden kehitysmahdollisuuksille, tähdentää tarvetta perustaa foorumi, jossa vaihdetaan alueilta saatuja parhaita käytänteitä ottamalla huomioon sellaisten kuntien ja alueiden menestysesimerkit, jotka ovat erikoistuneet uusiutuvaan energiaan sekä energiasäästöihin ja -tehokkuuteen; kehottaa tässä yhteydessä perustamaan konsultointi- ja arviointijärjestelmän, jonka avulla määritetään mahdollisuuksien mukaan parhaat käytänteet ja infrastruktuurin yleistä tukea koskeva tietämys sekä levitetään niitä;

94.

painottaa, että energiainfrastruktuurihankkeiden suurin haaste on saada niille paikallisen yleisön hyväksyntä; on vakuuttunut siitä, että kansalaisten ja päättäjien hyväksyntä ja luottamus voidaan saavuttaa vain energiainfrastruktuurihankkeita koskevia päätöksiä edeltävillä avoimilla keskusteluilla;

95.

pyytää komissiota arvioimaan, onko olemassa olevien energiakäytävien nykyaikaistaminen ja parantaminen parempi vaihtoehto kuin uusien käytävien luominen energiatehokkuuden ja yleisen hyväksyttävyyden kannalta;

96.

suosittaa kattavampia tietoja Euroopan unionissa sijaitsevien energiaverkostojen merkityksestä; kehottaa komissiota harkitsemaan eurooppalaista tieto- ja viestintäkampanjaa, joka ulottuu energiaverkostojen kansalliselle ja paikalliselle tasolle;

97.

huomauttaa, että verkkoinvestoinnit ovat riippuvaisia suhdanteista ja että niitä pitäisi tarkastella historiallisesta näkökulmasta; panee merkille, että suuri osa viime vuosikymmeninä rakennetusta ja keskitettyihin voimaloihin liitetystä infrastruktuurista vanhenee; panee merkille, että yhteiskunta edellyttää nykyisen infrastruktuurin toiminnan jatkamisen ja uuden infrastruktuurin käyttöönoton kustannusten optimointia julkisten ja yksityisten toimijoiden välisten yhteistyökumppanuuksien ja innovatiivisten rahoitusvälineiden kehittämisen avulla; korostaa, että infrastruktuuria koskevista vaatimuksista on varmistuttava asianmukaisesti ja on vältettävä lukitsemasta ylijäämäkapasiteettia ottamalla kustannustehokas energiatehokkuuspotentiaali täysimääräisesti huomioon;

98.

korostaa, että markkinoiden tehokkaalla toiminnalla olisi rahoitettava suuri osa tarvittavien infrastruktuuri-investointien kustannuksista asianmukaisen kustannustenjaon, läpinäkyvyyden, syrjimättömyyden ja kustannustehokkuuden periaatteiden perusteella sekä käyttäjä maksaa -periaatteen mukaisesti; kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin voimassa oleva kannustinsääntely riittää antamaan tarvittavia suuntaviivoja markkinoille ja mitä täydentäviä toimia, mukaan lukien kustannusten jakoa koskevien sääntöjen parantamista koskevia toimia, tarvitaan;

99.

katsoo, että jos mitään sääntelyvaihtoehtoa ei ole käytettävissä eivätkä markkinat yksin kykene kattamaan tarvittavia investointeja, EU:n rahoitusta voidaan pyytää joidenkin rajoitettujen Euroopan edun mukaisten hankkeiden rahoittamiseen, jotka eivät ole erityispiirteidensä vuoksi kaupallisesti kannattavia mutta joiden kehittäminen on välttämätöntä EU:n energiatavoitteiden saavuttamiselle; katsoo, että julkista rahoitusta voidaan käyttää edistämään yksityisiä investointeja siten, että laaditaan innovatiivinen valikoima rahoitusvälineitä, ja edellyttäen, että sillä ei vääristetä kilpailua;

100.

toteaa, että Euroopan aluekehitysrahastosta rahoitetaan runsaasti energia- ja muita infrastruktuurihankkeita ja tähdentää koheesiopolitiikan merkittävää paikallista ja alueellista asemaa energiatehokkuuden parantamisessa ja unionin uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamisessa;

101.

korostaa, että koheesiorahaston ja rakennerahastojen olisi oltava jatkossakin keskeisellä sijalla infrastruktuurihankkeissa; katsoo, että olisi erehdys pyrkiä luomaan koheesiopolitiikan varoista uusi alakohtainen rahasto;

102.

kehottaa komissiota kilpailun vääristymisen ja vääränlaisten investointikannusteiden luomisen sekä jäsenvaltioiden välisten perusteettomien vaihtelujen välttämiseksi varmistamaan, että infrastruktuuri-investointien rahoitus on markkinapohjaista, edellyttäen kuitenkin, että myös yleinen etu – erityisesti paikallisella ja alueellisella tasolla sekä alueilla, joilla on maantieteellisiä erityispiirteitä, kuten saaret, vuoristoalueet ja hyvin harvaan asutut alueet – taataan rajallisella määrällä julkista rahoitusta, josta on oltava tuloksena innovatiivinen valikoima rahoitusvälineitä, joka edistää yksityisiä investointeja;

103.

katsoo, että Euroopan unionin olisi rahoitettava hankkeita, jotka eivät ole kaupallisesti houkuttelevia ja jotka eivät pysty houkuttelemaan yksityisiä sijoittajia mutta jotka ovat välttämättömiä unionin eristäytyneiden alueiden liittämiseksi Euroopan unionin sähkö- ja kaasuverkkoihin, sillä tämä on olennainen osa yhtenäisten energiamarkkinoiden luomista Euroopan unioniin;

104.

kehottaa komissiota tekemään julkisen rahoituksen mahdolliseksi vain niille jäsenvaltioille, jotka ovat kaikilta osin saattaneet voimassa olevan EU:n lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään ja jotka soveltavat sitä oikein, kolmannessa sisämarkkinapaketissa annetut sääntelysäädökset mukaan luettuina;

105.

kehottaa komissiota tarkistamaan energiainfrastruktuureja koskevia valtiontukisääntöjä ja esittämään tarvittaessa ehdotuksia näiden sääntöjen muuttamiseksi, jotta valtiot voivat kannustaa infrastruktuurien nykyaikaistamiseen; kehottaa samalla komissiota antamaan uuden ohjeasiakirjan hankkeiden julkisesta rahoituksesta ja voimassa olevasta valtiontukilainsäädännöstä, jossa esitetään selkeät perusteet energiainfrastruktuurien julkiselle rahoitukselle; painottaa, että tämä asiakirja on laadittava yhteistyössä energian pääosaston, kilpailun pääosaston ja aluepolitiikan pääosaston kesken, jotta voidaan välttää epäjohdonmukaisuus komission säännöissä;

106.

kehottaa strategisten tavoitteiden perusteella ottamaan huomioon maantieteellisen periaatteen tulevien energia-alan tukien yhteydessä infrastruktuurin sekä tutkimuksen ja kehityksen alalla; vaatii lisäksi, että kehittyneiden alueiden olisi saatava lisää tutkimukseen ja kehitykseen osoitettuja tukia vain siinä tapauksessa, että tuettua toimintaa toteutetaan yhdessä muita alueita heikommin kehittyneiden alueiden kanssa;

107.

korostaa, että vakaa, ennakoitavissa oleva ja asianmukainen sääntelykehys sekä uusien infrastruktuurien asianmukainen tuotto ja kannustimet ovat olennaisen tärkeitä investointien edistämisen kannalta; painottaa, että sääntelijöiden olisi tehostettava uuden teknologian toteutusta markkinakannustimien ja kokeiluhankkeiden avulla;

108.

uskoo, että yksityisellä rahoituksella voidaan auttaa tarvittavien energiainfrastruktuurien rakentamista ajallaan, sillä yksin infrastruktuureihin liittyvä haaste on niin suuri, että yksityisiä varoja on saatava asianmukaisesti käyttöön; katsoo, että kun yksityiset sijoittajat tarttuvat infrastruktuureihin liittyviin haasteisiin, komission olisi laadittava selkeät ohjeet markkinatoimijoiden ja yksityisten sijoittajien osallistumisesta niin kutsuttuihin "yksityisiin linjoihin"; uskoo, että markkinoiden toimintaan kohdistuvaa mahdollista vaikutusta koskevat huolet saadaan hälvennettyä, jos yksityisten linjojen on pakko luovuttaa koko kapasiteettinsa markkinoille;

109.

korostaa, että markkinapohjaisia välineitä, kuten kustannusten jakamista koskevien sääntöjen parantaminen, hankkeiden joukkovelkakirjalainat, kiertävät rahastot, uusiutuvan energian sijoitusrahastot, muut kuin kaupalliset riskinjakovälineet, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden rahoittamista koskevat kannustimet, kumppanuudet EIP:n kanssa – parantamalla sen toimintavalmiuksia ja lisäämällä sen käytettävissä olevia resursseja – sekä päästökauppajärjestelmän tulojen ja tarvittaessa muiden innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttö uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyviin hankkeisiin, olisi hyödynnettävä mahdollisimman paljon; kehottaa komissiota ottamaan huomioon heikoimmin kehittyneiden jäsenvaltioiden talouden kantokyvyn ja niiden markkinaolosuhteet;

110.

korostaa, että on tärkeää tehdä tiiviimpää ja tehokkaampaa yhteistyötä yksityisen sektorin ja rahoituslaitosten, erityisesti Euroopan investointipankin ja Euroopan kehitys- ja jälleenrakennuspankin, kanssa erityisesti ensisijaisina pidettyihin hankkeisiin tarvittavan rahoituksen saamisen edistämiseksi; kehottaa komissiota tutkimaan muita innovatiivisia rahoitusvälineitä ja edistämään yksityisten ja julkisten toimijoiden välisiä yhteistyökumppanuuksia, joihin paikalliset, alueelliset tai kansalliset viranomaiset tarjoavat kannustimia sekä lainsäädäntökehyksen ja poliittista tukea; tähdentää tässä yhteydessä, että paikallis- ja alueviranomaisten tasolla on kehitettävä teknistä avustusta ja taloussuunnittelua paikallisten toimijoiden tukemiseksi energiatehokkuushankkeiden laatimisessa – esimerkiksi hyödyntämällä EIP:n teknistä ELENA-tukipalvelua ja ESCO:n kokemusta energiatehokkuusinfrastruktuurista;

111.

kannattaa ajatusta yhteisten EU:n joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskusta Euroopan merkittävien infrastruktuuritarpeiden ja Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvien rakenteellisten hankkeiden, myös energiainfrastruktuurien kehittämistä varten laadittavan uuden strategian, rahoittamiseksi; uskoo, että EU:n joukkovelkakirjalainoilla voidaan turvata tarvittavat investoinnit ja luoda riittävä luottamus, niin että suuret investointihankkeet saavat tarvitsemansa tuen, ja näin niistä tulisi merkittävä keino saada julkiselle tuelle mahdollisimman suuri vipuvaikutus; huomauttaa, että jos EU:n halutaan toimivan kestävällä pohjalla, näiden hankkeiden avulla on myös muutettava talouttamme ekologisempaan suuntaan;

112.

katsoo erityisesti, että EU:n joukkovelkakirjalainoista voi tulla Euroopassa tarvittavien energiainfrastruktuurien investoinnin keskeinen rahoitusväline, joka auttaa yksityisiä hankeyhtiöitä saamaan rahoitusta pääomamarkkinoiden sijoittajilta; kehottaa komissiota antamaan nopeasti lainsäädäntöehdotuksen EU:n joukkovelkakirjalainoista;

113.

korostaa, että sääntelijöiden on tärkeää laatia yhteinen menetelmä kustannusten jakamiseksi rajat ylittävissä infrastruktuurihankkeissa, sillä monet markkinahäiriöt ovat luonteenomaisia tällaisille verkkoinfrastruktuurin kannustimille pääasiassa luonnollisten monopolien ja kilpailun puutteen vuoksi;

114.

painottaa avointen, oikeasuhteisten, oikeudenmukaisten ja syrjimättömien tariffien merkitystä, jotta voidaan taata asianmukainen kustannustenjako rajat ylittävää ja maan sisäistä siirtoinfrastruktuuria koskevissa investoinneissa, joilla on rajat ylittävät vaikutukset ja jotka myötävaikuttavat merkittävästi EU:n politiikan tavoitteiden, oikeudenmukaisten kuluttajahintojen ja paremman kilpailukyvyn saavuttamiseen; kehottaa jäsenvaltioita pidättäytymään liian alhaisten säänneltyjen tariffien soveltamisesta; panee tyytyväisenä merkille komission esittämän REMIT-ehdotuksen;

115.

muistuttaa, että kolmas paketti velvoittaa tariffeja määrittävät sääntelijät arvioimaan investointeja sekä kyseisessä jäsenvaltiossa saavutettavien hyötyjen että EU:n laajuisten hyötyjen kannalta; kehottaa energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa varmistamaan, että sen jäsenet täyttävät tämän velvoitteen; pyytää komissiota arvioimaan edelleen tapauksissa, joissa kustannuksia ja hyötyjä ei voida kohdentaa tasapuolisesti tariffimääritysten avulla, voisivatko ehdottomaan läpinäkyvyyteen perustuvat korvausmekanismit osoittautua hyödyllisiksi sellaisten rajat ylittävien hankkeiden tai muiden olennaisten maan sisäisten hankkeiden hyväksynnässä, jotka ovat välttämättömiä EU:n energiatavoitteiden saavuttamiselle;

116.

korostaa energiaverkkojen rajatylittävän yhteenliitäntäkapasiteetin kasvattamisen tärkeyttä ja toteaa, että on tärkeää varata riittävästi rahoitusta asetettujen tavoitteiden, alueellinen yhteenkuuluvuus mukaan lukien, saavuttamiseksi;

117.

kehottaa ottamaan käyttöön parannettuja rahoitusvälineitä Euroopan unionin tasolla, jotta tuettaisiin alueellisten yhteisöjen ponnisteluja kestävän energiantuotannon investoinneissa;

118.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen antaa vuonna 2011 ehdotus teknisesti monimutkaisten tai rajat ylittävien hankkeiden kustannustenjaon käsittelemisestä, sillä tämän katsotaan olevan yksi merkittävimmistä esteistä rajat ylittävän infrastruktuurin ja uuden rahoitusvälineen kehittämiselle, joiden avulla pyritään tukemaan vuosien 2014–2020 ensisijaisia hankkeita;

119.

pitää tärkeänä, että tulevaisuudessa kiinnitetään enemmän huomiota investointien rahoitusvakuuksien käsittelyyn ja että suunniteltuja rahoituskehyksiä kehitetään rinnakkain kaavailtaessa vuosien 2014–2020 budjettikautta;

120.

katsoo, että kaikkia Euroopan unionin alueelle ulottuvia ulkoisia putkistoja ja muita energiaverkkoja olisi hallinnoitava avoimin hallitustenvälisin sopimuksin ja niihin olisi sovellettava sisämarkkinasääntöjä, myös kolmansien osapuolten pääsyä ja määräpaikkaa, käytön valvontaa ja ruuhkien hallintaa ja sopimusten kestoa koskevia sääntöjä sekä ota tai maksa -lausekkeita; kehottaa komissiota varmistamaan, että nykyisissä ja tulevissa putkistoja koskevissa ja kaupallisissa sopimuksissa noudatetaan EU:n energia-alan säännöstöä, ja ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin;

121.

kehottaa komissiota rajoittamaan energiainfrastruktuureihin liittyvien, kolmansien osapuolten pääsyä koskevien poikkeuksien myöntämistä ja tarkistamaan, ovatko jo myönnetyt poikkeukset edelleen tarpeen; toteaa, että antamalla hankkeille julkista rahoitusta tai tukea EIP:n takaamien joukkovelkakirjalainojen kaltaisten ja muiden vastaavien välineiden kautta pitäisi vähentää tarvetta tai jopa poistaa tarve saada kolmansien osapuolten pääsyä koskevia poikkeuksia;

122.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.