15.2.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/57

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Talouden elpyminen: tilannekatsaus ja konkreettiset aloitteet” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 48/11

Esittelijä: Lars NYBERG

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. maaliskuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Talouden elpyminen: tilannekatsaus ja konkreettiset aloitteet (oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -jaosto antoi lausuntonsa 20. heinäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 146 ääntä puolesta ja 45 vastaan 16:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Vuoden 2008 rahoituskriisi ja sitä seurannut talouskriisi olivat laajempia kuin yksikään toisen maailmansodan jälkeinen kriisi. Kun vuoden 2010 alussa alkoi näkyä merkkejä talouden elpymisestä taantuman jälkeen, tilanne johti valtionvelkakriisiin, joka ei tällä kertaa ollut maailmanlaajuinen vaan eurooppalainen kriisi. Talouskasvua uhkaavia tekijöitä ovat tarve vapauttaa valtioiden talousarviot pankkituen ja harkinnanvaraisten toimien aiheuttamista kustannuksista, kasvava työttömyys sekä monissa valtioissa toteutettavat uudet säästötoimet. Tätä taustaa vasten ETSK katsoo, että on harkittava poliittisia toimia talouden elvyttämiseksi mutta myös sen varmistamiseksi, ettei EU ajaudu jälleen taantumaan.

1.2   EU:n talouskasvu oli vuonna 2009 negatiivinen, -4,1 prosenttia. Ennen keväällä puhjennutta valtionvelkakriisiä kasvun ennustettiin olevan vuonna 2010 suuruudeltaan 0,7 prosenttia. Työttömyyden odotetaan olevan noin 10 prosenttia vuonna 2010 samalla kun työvoimaan osallistuminen alenee kahden prosentin verran. Keskimääräinen budjettivaje oli 2,3 prosenttia vuonna 2008; prosenttiluku nousi 6,8:aan vuonna 2009 ja sen odotetaan kasvavan 7,5 prosenttiin vuonna 2010. Rahoitusmarkkinoiden maksuvalmiutta ylläpidettiin rahoituskriisin aikana laajamittaisilla julkisilla maksuilla. Yksityinen luottokanta kasvoi voimakkaasti kriisiä edeltävänä aikana, minkä jälkeen julkisten lainojen tarve on ollut huomattava. Samalla yksityinen sektori tarvitsee edelleen luottoja kysynnän lisäämiseksi. Talouden tilanne vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä. Julkisen talouden alijäämä on suurinta Kreikassa, muissa Välimeren valtioissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa. Työttömyys on korkeinta Baltian maissa ja Espanjassa. Baltian maat ovat kuitenkin onnistuneet alentamaan julkisen talouden korkeaa alijäämää ja negatiivista kasvua hyvin lyhyessä ajassa toteuttamalla tiukkoja taloudellisia toimia.

1.3   Aloitusstrategia

Taloudessa viime vuosikymmenien aikana tapahtuneiden laajojen muutoksien vuoksi ei voida puhua varsinaisesta irtautumisstrategiasta. On kehitettävä uusia taloudellisia ja poliittisia aloitteita, jotta voimme laatia toimien tuloksena syntyvää yhteiskuntaa koskevan toimintasuunnitelman eli aloitusstrategian.

1.4   Yksityisen kulutuksen suuri merkitys kokonaiskysynnälle

Julkisen talouden suurimpien alijäämien alentamista koskevat ehdotukset rajoittavat koko yhteisön taloutta ja lykkäävät omaehtoista kasvua tulevaisuuteen. ETSK korostaa kokonaiskysynnän ja erityisesti yksityisen kysynnän merkitystä kasvuprosessin pitämiseksi käynnissä. Taloudellista tukea on kohdistettava alempiin tulonsaajaryhmiin, jotta sillä olisi merkittävä vaikutus kasvuun. Koska nämä ryhmät kuluttavat suuremman osan tuloistaan, vähemmän varoja katoaa kasvaviin säästöihin. Jos useiden vuosikymmenien ajan jatkunut painopisteen muuttuminen työstä pääomaan voidaan kääntää päinvastaiseksi, syntyy tulevan kasvun lähde. Investoinnit ja vienti ovat tietysti tärkeitä, mutta koska yksityinen kulutus on noin 60 prosenttia bkt:stä, sen lisääminen on erityisesti nykyisessä tilanteessa kasvun kannalta tärkeää.

1.4.1   Säästöohjelmien arvioidut vaikutukset

Korkea työttömyys, työvoiman väheneminen, maltilliset palkankorotukset, julkisten menojen leikkaukset, veronkorotukset ja uudet säästöohjelmat heikentävät kasvumahdollisuuksia. Komission on näissä olosuhteissa kiireesti arvioitava kaikkien näiden tekijöiden kielteisiä vaikutuksia ja tehtävä ehdotuksia, jotka koskevat kasvua edistäviä vastatoimia. Kasvu on välttämätöntä talouspolitiikan muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Säästöohjelmien rajoittavien vaikutuksien toteutumisen odottelu ei ole vaihtoehto.

1.5   Kilpailukyvyn kehityksen arvioiminen

Vaihtotasetta ei ole otettu asianmukaisesti huomioon talouspolitiikan tavoitteiden yhteydessä. Joidenkin valtioiden pitkäaikaisten ali- ja ylijäämien vuoksi oli selvää, että keväällä 2010 puhjenneeseen EU:n talouskriisiin liittyvät ongelmat tulisivat esiin ennemmin tai myöhemmin. ETSK painottaa tarvetta vähentää vaihtotaseiden huomattavia eroja. Kilpailukyvystä – mitattuna palkkojen ja tuottavuuden kehittymisen kattavilla reaalisilla yksikkötyökustannuksilla – tulee näin ollen keskeinen tavoite. Kilpailukyky heikkeni viime vuosikymmenellä keskimäärin 10 prosenttia Irlannissa, Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa. Oli selvää, että tilanne johtaisi talousarvio-ongelmiin.

1.5.1   Vaihtotase mukaan vakaus- ja kasvusopimukseen

Kun palkat ja tuottavuus kehittyvät vaihtelevasti samalla valuutta-alueella sijaitsevissa valtioissa, ainoana ratkaisuna on tarkistaa suhteellista palkkatasoa tai kohentaa tuottavuutta jälkeen jääneissä valtioissa. ETSK ehdottaa näin ollen, että komissio tarkastaa vaihtotaseen samalla tavoin kuin julkisen talouden alijäämän ja velkaantumisen. Toimi voidaan virallistaa tarkistamalla vakaus- ja kasvusopimusta säänteleviä asetuksia. Kakkien 27 jäsenvaltion vaihtotaseita ja taustalla olevia syitä, palkkojen ja tuottavuuden kehittymistä, olisi tarkasteltava ja toimivaltuuksia laajennettava euromaissa. Tällä tavoin reaalitalous pystytään sisällyttämään vakaus- ja kasvusopimukseen.

1.5.2   Yksityisten luottojen määrää ja ulkomaisen velan osuutta valtionvelasta koskevat tilastot

Vakaus- ja kasvusopimuksesta käytävissä keskusteluissa olisi käsiteltävä myös uusien tilastojen laatimista yksityisten luottojen määrästä sekä siitä, miten suuri osa valtionvelasta on ulkomaista velkaa.

1.6   Rahoitusalan sääntelyn ja valvontakäytäntöjen tehostaminen

Rahoitusalan kohdalla voisi olla tehokasta säilyttää osa pankkien pääomasta julkisena, jotta pysyttäisiin ajan tasalla pankkialan tilanteesta. Vuonna 2010 rahoitusalalla saadut kokemukset osoittavat, että ehdotetut rahoitusalaa koskevat valvonta- ja sääntelytoimet eivät ole riittäviä. Sääntelyn ja valvontakäytäntöjen tehostaminen on tarpeen – erityisesti kun otetaan huomioon rahoitusalan käyttäytyminen Kreikan kriisin aikana – kyseisten toimintatapojen muuttamiseksi ja valtionvelan uusien rahoittamiskeinojen määrittämiseksi.

1.7   Julkiset infrastruktuuri- ja energiainvestoinnit

Investoinneissa on keskityttävä ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. ETSK suosii veroja välineenä, jolla vaikutetaan markkinoihin vaarallisten päästöjen vähentämiseksi. Aikana, jolloin yritykset eivät investoi, julkisen alan on sijoitettava infrastruktuuriin ja energia-alaan. Tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti investointeja ei tarvitse sisällyttää liiallisia alijäämiä koskeviin laskelmiin.

1.8   Aktiivinen työmarkkinapolitiikka

Työmarkkinapolitiikassa olisi keskityttävä uusien työpaikkojen edellyttämien uusien taitojen hankintaan. On myös parannettava yleistä koulutustasoa. Eurooppa 2020 -strategia on tärkeä väline tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Työllisyystason kohentaminen edellyttää tietysti korkealaatuista lastenhoitojärjestelmää ja riittävän pitkiä vanhempainlomia, joiden ajalta maksetaan riittävää korvausta.

1.9   Aloitusstrategia perhepolitiikan ja ammattitaidon kehittämisen tukemiseksi

Kun työttömyystuen tarve vähenee, samat julkiset varat on osoitettava perhepoliittisiin toimiin ja ammattitaidon kehittämiseen. Irtautumispolitiikasta tulee aloituspolitiikkaa. Sosiaalijärjestelmien rakenteen on edistettävä hyvinvointia ja työllisyyttä vaikkakin tietysti taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa.

1.10   Uudet tulolähteet – pääomaliikkeiden ja hiilidioksidipäästöjen verottaminen

Pääomaliikkeiden ja hiilidioksidipäästöjen verottaminen on mahdollinen uusi valtion tulolähde. Tulojen lisäämisen ohella näin torjutaan pääomamarkkinoiden tempoilua ja kohennetaan ympäristön tilaa.

1.11   EIP:n liikkeelle laskemat euro-obligaatiot

Antamalla EIP:lle mahdollisuus laskea liikkeelle euro-obligaatioita tai pikemminkin kaikki 27 jäsenvaltiota kattavia EU-obligaatioita julkinen sektori voi kerätä uutta pääomaa joutumatta täysin yksityisen rahoitussektorin armoille. Varoja tulisi saada edeltäviltä tasoilta, esimerkiksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavista laitoksista niin, että EIP:stä tulisi näiden pääomavarojen ja omien investointiensa välinen rajapinta. Euro-obligaatiot ovat myös mahdollisia välineitä pitkäaikaiseen yksityiseen säästämiseen.

2.   Nykytilanne  (1)

2.1   Vuoden 2008 rahoituskriisi ja sitä seurannut talouskriisi olivat laajempia kuin yksikään toisen maailmansodan jälkeinen kriisi. Kun vuoden 2010 alussa alkoi näkyä merkkejä talouden elpymisestä taantuman jälkeen, tilanne johti valtionvelkakriisiin, joka ei tällä kertaa ollut maailmanlaajuinen vaan eurooppalainen kriisi. Talouskasvua uhkaavia tekijöitä ovat tarve vapauttaa valtioiden talousarviot pankeille ja muille aloille maksettavista tuista sekä muihin harkinnanvaraisiin toimiin liittyvistä kustannuksista, kasvava työttömyys ja monissa valtioissa toteutettavat säästötoimet. Tätä taustaa vasten ETSK katsoo, että on harkittava poliittisia toimia talouden elvyttämiseksi mutta, mikä tärkeämpää, sen varmistamiseksi, ettei Euroopan unioni ajaudu jälleen taantumaan.

2.2   Negatiivinen kasvu

2.2.1   Kun Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta päätettiin joulukuussa 2008, taloudellisen kasvun ennustettiin olevan kutakuinkin nolla prosenttia vuonna 2009. Talouskasvu oli lopulta suuruudeltaan -4,1 prosenttia. Suunnitelma perustui liian optimistiseen ennusteeseen, mutta se olisi mennyt vielä enemmän vikaan ilman verokannustimia.

2.2.2   Jäsenvaltioiden taloustuki oli suurempi kuin alun perin oli tarkoitus eli 1,2 prosenttia bkt:stä. Vuosien 2009 ja 2010 osalta määrä saattaa nousta 2,7 prosenttiin bkt:stä. Jäsenvaltioissa määritellyt rahoitustarpeet olivat suurempia kuin suunniteltu tuki, mutta toimet ovat edelleen riittämättömiä, kun otetaan huomioon kasvun kehittyminen.

2.2.3   Talouskannustimia ei ole annettu ainoastaan valtioiden talousarvioista. EKP ja muut keskuspankit laskivat korkotasoja lähelle nollaa ja korottivat talousjärjestelmän maksuvalmiuden ennennäkemättömälle tasolle. Eräissä jäsenvaltioissa käytettiin myös huomattavasti julkisia varoja joidenkin pankkien pelastamiseksi. Näillä toimilla ei kuitenkaan pystytty estämään negatiivista kasvua vuonna 2009, mikä osoittaa rahoitus- ja talouskriisin vakavuuden.

2.2.4   Ennen keväällä 2010 puhjennutta kriisiä kasvun ennustettiin olevan suuruudeltaan 0,7 prosenttia vuonna 2010. Tämä taso on tärkeimpien globaalien kilpailijoidemme tasoa alhaisempi. Myönteistä on, että luottamusta osoittavat indikaattorit ovat kohonneet, kasvu on lisääntynyt muualla maailmassa ja maailmankauppa on palautumassa lähes entiselleen. Kielteistä on sitä vastoin, että yrityksien investoinnit vähentyivät edelleen vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä, teollisuustuotannossa ei ole havaittavissa markkinoiden parantumista, kysynnän viimeisin lisääntyminen johtui ainoastaan varastojen täydentämisestä, kapasiteetin erittäin alhainen käyttöaste ei kannusta tekemään investointeja, joita ei muutenkaan kannata lisätä pankkialalla vallitsevan tilanteen vuoksi, ja kaiken lisäksi joukkovelkakirjamarkkinoilla on häiriöitä.

2.3   Kauppa

Maailmankauppa notkahti vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä. Edeltäneenä vuonna se kasvoi lähes 20 prosenttia, mutta nyt se väheni 12 prosenttia. Laskusuuntaus jatkui seuraavien neljänneksien aikana. Vähentyminen oli yhdellä neljänneksellä voimakkaimmillaan 30 prosenttia verrattuna vuotta aikaisemmin samalla neljänneksellä vallinneeseen tilanteeseen. Vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä suuntaus kääntyi päinvastaiseksi talouden kasvaessa neljä prosenttia. EU:ta koskevat luvut olivat lähes tarkalleen samat. EU:n sisäinen kauppa väheni hieman enemmän kuin EU:n ulkopuolinen kauppa.

2.4   Työmarkkinat

2.4.1   Työttömyyteen kohdistuvien vaikutuksien odotetaan vielä lisääntyvän, koska nämä vaikutukset jäävät säännönmukaisesti jälkeen reaalitalouden tapahtumiin nähden. Vuonna 2010 työttömiä on noin 10 prosenttia EU:n kansalaisista; määrä on kasvanut vuodessa 3 prosenttia, ja jäsenvaltioiden välillä vallitsee suuria eroja.

2.4.2   Työttömyys on vain yksi seuraus. Toinen seuraus on työvoimaan osallistumisen väheneminen. Vähentymä on ollut noin 2 prosenttia työvoimasta. Tämän lisäksi monet työntekijät tekevät lyhennettyä työpäivää työpaikkojen pelastamiseksi. Tämä vastaa työvoiman vähenemistä vielä 1 prosentin verran. Talouden elpyessä viimeksi mainittu tilanne palaa todennäköisesti ensimmäisenä normaaliksi. Kasvun on oltava riittävän nopeaa, tai muussa tapauksessa se ei synnytä uusia työpaikkoja.

2.5   Julkisen talouden alijäämät

Keskimääräinen julkisen talouden alijäämä, 2,3 prosenttia bkt:stä vuonna 2008, nousi 6,8 prosenttiin vuonna 2009, ja sen odotetaan nousevan 7,5 prosenttiin vuonna 2010. Tilanteen huononeminen johtuu aktiivisten tukitoimien lisäksi kasvaneista menoista ja verotulojen vähentymisestä automaattisten vakauttajien vuoksi. OECD:n mukaan näillä sosiaalisen suojelun toimilla EU:ssa on pelastettu enemmän työpaikkoja kuin muualla maailmassa.

2.6   Rahoitusmarkkinat

2.6.1   Rahoitusmarkkinoilla vallitseva tilanne on epäselvä vielä vuonna 2010. Ei tiedetä, johtuuko investointien jatkuva vähäisyys jatkuvasta maksuvalmiuden puutteesta, siitä, että rahoituslaitokset välttävät riskien ottamista, vai teollisuuden kysynnän puutteesta.

2.6.2   Talouden kestävän elpymisen kannalta on olennaista, että luottomarkkinoilla palataan pidemmän aikavälin toimintaan erittäin lyhyen aikavälin toiminnan sijaan. Tätä asiaa tarkastellaan lähemmin ETSK:n laatimassa, pääomaliikkeiden verottamista koskevassa lausunnossa (2).

2.6.3   Yksityisten luottojen määrä kasvoi äkillisesti vuodesta 2006 rahoituskriisin puhkeamiseen asti (3). Yksityisten lainojen määrä kaksinkertaistui euroalueella ja Yhdysvalloissa. Yksityinen kulutus oli laajamittaista ja johti laaja-alaisiin vaihtotaseiden alijäämiin eräissä valtioissa. Luottojen voimakas kasvu pysähtyi vuonna 2009; osittain se korvautui julkisella velanotolla. Suuret julkisen talouden alijäämät jatkuvat tulevina vuosina. Samalla on lisättävä yksityisen sektorin kysyntää elpymisen käynnistämiseksi. Kummassakin tapauksessa tarvitaan lainoja.

2.6.4   Pörssikurssien raju putoaminen on vaikuttanut myös eläkerahastoihin. On arvioitu, että notkahdus alensi niiden arvoa reaalisesti 24 prosenttia vuonna 2009 (4). Eläkeläisten tulotaso on uhattuna, mikä heikentää mahdollisuutta lisätä yksityistä kysyntää. Eläkerahastoista saatavat etuudet ovat hyvin pitkäaikaisia, kun taas eläkerahastojen varojen sijoittaminen on paljon lyhytaikaisempaa toimintaa. Tästä syystä rahoitusmarkkinoilla tarvitaan pidempiaikaisia rahoitusvälineitä eläkerahastoja sekä vakuutusyhtiöiden kaltaisia muita eläkelaitoksia varten.

2.7   Valtioihin liittyvät erityispiirteet

2.7.1   Bkt aleni jyrkimmin suurista jäsenvaltioista Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Pienimmistä jäsenvaltioista bkt laski vuonna 2009 kaikissa kolmessa Baltian maassa, joissa bkt oli ensin kasvanut voimakkaasti useiden vuosien ajan. Näinä vuosina palkat nousivat myös hyvin voimakkaasti ylittäen jopa tuottavuuden kasvun, mutta Baltian maat, erityisesti Liettua, reagoivat kriisiin hyvin nopeasti leikkaamalla palkkoja. Palkat nousivat vuonna 2009 eniten Kreikassa, jossa tuottavuus ei kuitenkaan lisääntynyt vastaavasti. Poikkeuksena oli vuonna 2009 Puola, jonka talous kasvoi 1,7 prosenttia. Tämä johtui muun muassa julkisten investointien ja yksityisen kulutuksen lisääntymisestä sekä varsin hyvästä työllisyystilanteesta.

2.7.2   Myös työllisyystaso laski vuonna 2009 eniten Baltian maissa sekä Bulgariassa ja Espanjassa. Työllisyystaso laski kaikissa jäsenvaltioissa, mutta Saksassa ainoastaan 0,4 prosenttia. Työttömiä oli vuonna 2009 eniten Latviassa (21,7 prosenttia) sekä Liettuassa, Virossa, Espanjassa, Slovakiassa ja Irlannissa.

2.7.3   Valtionvelkakriisin puhjettua vuonna 2010 kävi ilmi, että Kreikan julkisen talouden alijäämä oli noin 13 prosenttia bkt:stä. Tämä aiheutti spekulatiivisia hyökkäyksiä euroa vastaan. Vastaavanlainen alijäämä paljastui Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Alijäämä kasvoi Espanjassa kestämättömäksi lähes ”yhdessä yössä”. Suurten alijäämien ja julkisen velkaantumisen torjumiseksi näissä valtioissa sekä muun muassa Portugalissa, Italiassa ja Irlannissa on käynnistetty säästötoimia.

3.   Konkreettiset aloitteet talouden elvyttämiseksi

3.1   Aloitusstrategia – ei irtautumisstrategia

3.1.1   On keskusteltu paljon irtautumisstrategiasta eli kaiken ylimääräisen taloudelle suunnatun julkisen tuen lakkauttamisesta. Oikeudellisena perustana tälle ovat säännöt, joiden mukaan talousarvion alijäämän on oltava alle 3 prosenttia ja julkisen velan määrän alle 60 prosenttia bkt:stä. Komissio totesi aivan oikein Eurooppa 2020 -tiedonannossaan, että ”tukitoimista pitäisi luopua vasta, kun talouden voidaan katsoa elpyvän itsestään”. (5) Kun otetaan huomioon kaikki talouteen liittyvät epävarmuustekijät, on hyvin vaikea määritellä, milloin elpyminen ”tapahtuu itsestään”. Julkisen talouden suurimpien alijäämien alentamista koskevat ehdotukset rajoittavat koko yhteisön taloutta ja lykkäävät omaehtoista kasvua entistäkin kauemmaksi tulevaisuuteen. Lisäksi irtautumisstrategialla tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että kun tukitoimet on lakkautettu, emme voi palata kriisiä edeltäneeseen tilanteeseen. Näin ei voi olla.

3.1.2   Ensinnäkin rahoitusalalla on toteutettu tai ollaan toteuttamassa monenlaisia muutoksia. Siten lisätään toivottavasti rahoitusalan avoimuutta ja kriisinsietokykyä. Toiseksi on muutettava myös muilla taloudenaloilla vallitsevaa tilannetta. Muussa tapauksessa todellisena vaarana on viime vuosina kohtaamiemme ongelmien toistuminen.

3.1.3   On tarkasteltava taloudessa viime vuosikymmenien aikana tapahtuneita tärkeitä muutoksia ja tehtävä uusia taloudellisia ja poliittisia aloitteita, joiden avulla talouden riskialttiutta voidaan vähentää. Tämä ei voi olla ehdotus irtautumisstrategiaksi, koska laatiessamme irtautumisstrategiaa koskevaa toimintasuunnitelmaa päätämme myös sen seurauksena syntyvästä yhteiskunnasta eli päätämme aloitusstrategiasta.

3.2   Kokonaiskysyntä

3.2.1   Teoriassa on olemassa kaksi keinoa edistää talouskasvua: joko tuottamalla enemmän samalla menetelmällä tai parantamalla tuotantomenetelmiä siten, että olemassa olevista tuotantoresursseista saadaan enemmän irti. Taloudellisesta tilanteesta riippuu, kumpaa näkökulmaa korostetaan. Nousukaudella käytetään kaikkia resursseja, ja ainoa tapa edistää talouden kasvamista on sijoittaa innovatiivisiin tuotantomenetelmiin. Talouden taantuessa, kuten vuonna 2008 alkaneen taantuman yhteydessä, on olemassa runsaasti käyttämättömiä resursseja, jotka on otettava käyttöön. On siis harjoitettava kysyntää lisäävää politiikkaa. Kokonaiskysyntää ei valitettavasti enää pidetä todellisena talouskasvua lisäävänä tekijänä.

3.2.2   Jotta toimenpiteet lisäisivät kysyntää, niillä on oltava välitön vaikutus kulutukseen ja investointeihin, mutta niillä on myös lisättävä kuluttajien ja investoijien luottamusta. Aivan kuten automaattiset vakauttajat toimivat talouden taantuessa, kasvavasta luottamuksesta voi olla hyötyä talouden kääntyessä nousuun. Luottamuksen avulla voidaan voimistaa julkisten toimien vaikutusta nousun omaehtoisuuden edistämiseksi. Tässä yhteydessä merkitystä on tuen määrällä mutta myös ryhmillä, joille tuki kohdistetaan. Alemmat tulonsaajaryhmät kuluttavat suuremman osan tuloistaan kuin ylemmän tulotason ryhmät. Niinpä mitä enemmän ensin mainittua ryhmää tuetaan, sitä vähemmän tukia katoaa kasvavina säästöinä.

3.2.3   Alkuperäisen talouden elvytyssuunnitelman kannalta vaikutus saattoi olla odotettua vähäisempi, koska monet jäsenvaltioiden toimet oli jo suunniteltu eivätkä ne antaneet lisäpontta kasvulle. Komissio korosti vuoden 2010 keväällä aivan oikein, että kasvua edistävien toimien on oltava sosiaalisesti tehokkaita. Kasvun on ennustettu olevan alle 1,5 prosenttia vuonna 2010, mitä monet taloustieteilijät pitävät potentiaalisena kasvuna EU:n kannalta. Työttömyys ja talousarvioiden alijäämät eivät kuitenkaan vähene riittävän nopeasti, vaikka kasvu olisikin 1,5 prosentin suuruista.

3.2.4   ETSK korostaa kokonaiskysynnän merkitystä kasvuprosessin käynnistämiselle ja toteaa pitävänsä yksityistä kulutusta erityisen tärkeänä.

3.2.5   Investointien lisääminen on tähdellistä. Tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti on mahdollista siirtää talousarvion liiallisen alijäämän mukauttamista, jos ylimääräiset menot ohjataan investointeihin. Investoinnit eivät kuitenkaan ole ainoa kasvua lisäävä väline.

3.2.6   Viennin lisääminen ei myöskään riitä. EU:ssa käydään kauppaa lähinnä jäsenvaltioiden välillä. Ulkomaankauppa eli vienti maailmantalouden muille alueille on jo pitkään ollut suuruudeltaan noin 10 prosenttia EU:n bkt:stä. EU:n kauppa muodostaa kolmasosan maailmankaupasta. EU:n osuus laskee kuitenkin 16 prosenttiin, kun EU:n sisäinen kauppa suljetaan pois. Kauppa on tärkeä ala ja maailmanlaajuisen kilpailukyvyn indikaattori. Muihin maailman valtioihin suuntautuvan viennin kasvamisesta on havaittavissa merkkejä. Se on tietysti hyvä asia, mutta siitä ei kuitenkaan ole paljoa lohtua tilanteessa, jossa investointien määrä on riittämätön ja tilanne työmarkkinoilla huononee.

3.2.7   Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan maailmanlaajuinen muutos työstä pääomaan on ollut käynnissä jo yli vuosikymmenen ajan. (6) Voittojen osuus nousi 27 jäsenvaltion EU:ssa 37 prosentista 39 prosenttiin bkt:stä vuosina 1999–2007. Se laski selvästi vuoden 2008 jälkimmäisellä puoliskolla 36 prosenttiin mutta nousi 37 prosenttiin vuonna 2009. (7) Nämä luvut osoittavat, että tulonjaon epätasaisuus on lisääntynyt.

3.2.8   Bkt muodostuu suurelta osin yksityisestä kulutuksesta. Sen osuus vaihtelee laajalti riippuen siitä, millaista toimintaa julkiset tai yksityiset elimet harjoittavat kunkin valtion poliittisen järjestelmän mukaisesti. Yksityisen kulutuksen osuuden muuttuminen saattaa kuitenkin myös olla osoitus tulonjaon muuttumisesta. Kulutus laski 58 prosenttiin EU:n bkt:stä vuonna 2008 oltuaan 60 prosenttia vuonna 2005 ja 61 prosenttia vuonna 2000. Vaikka muutos on pitkällä aikavälillä ollut vähäinen, se osoittaa, että yksityistä kulutusta on mahdollista lisätä kokonaiskysynnän edistämiseksi. (8) Tämä on erityisesti tärkeää nykyisessä tilanteessa.

3.2.9   Vuonna 2010 korkea työttömyys ja työvoimaan osallistumisen väheneminen sekä hyvin maltilliset palkankorotukset eivät kuitenkaan anna ymmärtää, että kulutus olisi nousussa, pikemminkin päinvastoin. Julkisten tukitoimien supistaminen ei tästä syystä ole tällä hetkellä asianmukaista politiikkaa. Todettakoon näin ollen, että nykytilanne (vuosi 2010), jossa on leikattu laajalti julkisia menoja ja lisätty verotulojen määrää, on erittäin ongelmallinen talouspolitiikan kannalta. Julkisten talousarvioiden kautta syntyvän kokonaiskysynnän väistämätön väheneminen on todella suhdanteita vahvistavaa sikäli, että samalla se vähentää kasvumahdollisuuksia. Vähentämisen seurauksena leikataan ennen kaikkea julkisen sektorin työntekijöiden tuloja, mikä vaikuttaa koko talouteen kysyntää alentavasti. Potentiaalisen kasvuvauhdin saavuttamiseen ei anneta mahdollisuuksia.

3.2.9.1   On ehdottomasti EU:n etujen mukaista arvioida näiden uusien talousarvioleikkauksien mahdollisia rajoittavia vaikutuksia. Toimet on toteutettu radikaalilla tavalla. EU:n olisi syytä huolehtia yhtä lailla siitä, että ne maat, jotka eivät ole erittäin vaikeassa tilanteessa, toteuttavat vastatoimia eli lisäävät kokonaiskysyntää. Komission on kiireesti arvioitava toimien laajuus ja esitettävä asianmukaisia ehdotuksia. Komissio suunnittelee tekevänsä sen marraskuussa 2010 julkaistavassa talousennusteessa. Se on kuitenkin liian myöhään. Kasvu vuoden 2010 ensimmäisellä neljänneksellä oli lähellä ennustettua 0,7 prosenttia – säästöohjelmat eivät kuitenkaan silloin olleet vielä käynnissä. Säästöohjelmien rajoittavien vaikutuksien odottelu ei ole vaihtoehto.

3.2.9.2   ETSK:n mielestä nykyinen taloustilanne vaatii uutta keskustelua asiasta. Julkisen vajeen rajoittamisesta 3 prosenttiin bkt:stä olisi pidettävä kiinni. Samalla on kuitenkin keskusteltava vajeiden suurista eroista, koska maiden, joiden taloudet ovat erittäin alijäämäisiä, on selvästi vahvistettava julkisia talousarvioitaan. Niille maille, joiden vaje ei ylitä 3 prosentin rajaa (tai ylittää sen vain hieman), olisi asetettava lievempiä vaatimuksia. Niin kauan kuin vajeita on vielä mahdollista rahoittaa suhteellisen alhaisilla korkokustannuksilla, on yleisen edun mukaista pidättyä tilapäisesti liian rajoittavista budjettitoimista. Vuonna 2005 tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen uudelleentarkastelu osoittaa, että tämä vastaa itse asiassa hyvin pitkälle tuolloin tehtyjä muutoksia, erityisesti kun ajatellaan julkisia investointeja ja taantuma-aikoja.

3.3   Vaihtotaseen palauttaminen poliittiselle asialistalle

3.3.1   Hintavakaus, talouskasvu ja täystyöllisyys ovat pitkään olleet talouspolitiikan ensisijaisia tavoitteita pyrittäessä edistämään vaurautta ja hyvinvointia. Talousarvion tasapaino ja valtionvelka ovat välitavoitteita, joilla varmistetaan todellisten tavoitteiden saavuttaminen. Kahta tavoitetta ei kuitenkaan ole tarkasteltu pitkään aikaan: toinen niistä on tasapuolinen tulonjako ja toinen vaihtotaseen tasapaino. Jälkimmäisen merkitys on vähitellen hiipunut. Se on kuitenkin virhe: yhteisvaluuttaa käyttävillä yhtenäismarkkinoilla kyseinen tavoite on perustavan tärkeä.

3.3.2   Vaihtotasetta eli muiden valtioiden kanssa käytävän kaupan tasetta tarkasteltaessa oli hyvin selvää, mitä euroalueella oli tapahtumassa. Kreikan nykyinen laaja vaihtotaseen alijäämä on kehittynyt ajan myötä. Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa vaihtotase on pitkän aikaa ollut ylijäämäinen. Toisaalta monissa Välimeren valtioissa vaihtotase on alijäämäinen, vaikka suurimmat alijäämät ovatkin havaittavissa Bulgariassa.

3.3.3   Suuretkaan vaihtotaseen lyhytaikaiset ali- tai ylijäämät eivät tuota ongelmia. Ongelmia syntyy vasta, kun ne jatkuvat useiden vuosien ajan tai jos tuotua pääomaa ei investoida asianmukaisesti, mikä merkitsee sitä, että tuottavuuden kasvupotentiaali jää hyödyntämättä. Euroalueella Kreikan, Portugalin, Espanjan, Italian ja Irlannin vaihtotaseiden alijäämä on ollut varsin suuri käytännössä euron käyttöönotosta alkaen. Euroalueen ulkopuolella Baltian maiden ja Bulgarian vaihtotase on ollut erittäin alijäämäinen. Laajamittaisista alijäämistä päästään eroon vain erittäin ankaraa talouspolitiikkaa harjoittamalla, kuten Virossa, Latviassa ja Liettuassa tehtiin vuonna 2009.

3.3.4   ETSK on pannut merkille jäsenvaltioiden välisten erojen laajuuden ja painottaa siksi tarvetta kaventaa suurinta osaa näistä eroista. Katsomme näin ollen, että kilpailukyky on keskeinen tavoite. Kilpailukykyä mitataan reaalisilla yksikkötyökustannuksilla, jotka ilmentävät palkkojen ja tuottavuuden kehityksen yhteisvaikutusta. Euroalueella erityisesti Saksa ja Itävalta ovat parantaneet kilpailukykyään muita alempien reaalisten yksikkötyökustannustensa ansiosta. Toisaalta palkkataso on noussut Saksassa tuottavuutta nopeammin vuodesta 2008 alkaen, mikä on heikentänyt kilpailukykyä. Kilpailukyky aleni viime vuosikymmenellä keskimäärin 10 prosenttia Irlannissa, Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa. (9) Kun kilpailukyvyn aleneminen jatkuu pitkään, se saattaa aiheuttaa talousarvioon liittyviä ongelmia. Vaikutus kävi selvästi ilmi vuonna 2010. Kilpailukykymuutosten perussyytä ei ole otettu asianmukaisesti huomioon.

3.3.5   Koska vaihtokurssien muutokset eivät enää sisälly euroalueen välineistöön, muita maita korkeamman hintatason vuoksi syntynyttä kilpailukyvyn suhteellista muutosta on haettava ”reaalisista vaihtokursseista”. Kun palkat ja tuottavuus kehittyvät eri tavoin samalla valuutta-alueella sijaitsevissa valtioissa, ongelman ainoana ratkaisuna on muuttaa valtioiden välistä suhteellista palkkatasoa tai kohentaa investointien avulla tuottavuutta jälkeen jääneissä valtioissa. Olisi järjetöntä kehottaa valtioita, joissa tuottavuus on kehittynyt myönteisesti, tekemään siitä loppu.

3.3.6   Keväällä 2010 alkaneesta kriisistä saadut kokemukset osoittavat, että Eurostatille olisi annettava tilintarkastusvaltuudet jäsenvaltioiden tilastotoimistoihin nähden. Tarkkojen tilastotietojen merkitys kasvaa, mikäli vaihtotasetta sekä palkkojen ja tuottavuuden kehittymistä on tarkoitus käyttää EU:n tasolla käytävien uusien poliittisten keskustelujen pohjana.

3.3.7   ETSK ehdottaa, että talousarvion tasapainottamista ja julkista velkaa koskevia tavoitteita täydennetään vaihtotasetavoitteilla. Yksittäisen luvun käyttäminen on tässä tapauksessa mahdotonta. Joidenkin valtioiden positiivisen vaihtotaseen vastapainona on aina muiden valtioiden negatiivinen vaihtotase. Ongelmia syntyy, kun ero on liian suuri tai se ilmenee liian äkillisesti tai tuotua pääomaa ei investoida tuottavasti.

3.3.8   ETSK ehdottaa näin ollen, että komissio tarkastaa vaihtotaseen samalla tavoin kuin julkisen talouden alijäämän ja velkaantumisen. Myös komissio on nyt ottanut asian esille talouspolitiikan suuntaviivoissa ja asiakirjassa, joka koskee talouden elvyttämisen vahvistamista. Näistä kysymyksistä keskustellaan myös erityisessä talouden ohjaustyöryhmässä, jonka puheenjohtajana toimii Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy.

3.3.9   ETSK haluaa vahvistaa näiden ehdotuksien luonnetta. Vaihtotasetta koskevaa uutta tavoitetta olisi kohdeltava samalla tavalla kuin vakaus- ja kasvusopimuksen kahta olemassa olevaa tavoitetta. Komission on syytä tarkastella kaikkien 27 jäsenvaltion vaihtotaseita ja niiden taustalla olevia palkka- ja tuottavuuskehityksiä. Eurovaltioiden tapauksessa olisi – kuten julkisen talouden alijäämän ja velankin kohdalla – myönnettävä laajemmat toimivaltuudet ryhtyä toimenpiteisiin niitä valtioita kohtaan, joissa kehitys on negatiivista. EU:n toimien olisi kohdistuttava poliittisten muutoksien suuntaan eikä niiden täytäntöönpanoon käytännössä. Asia kuuluu edelleen jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Reaalitalous eli toisin sanoen makrotaloudelliset näkökohdat voitaisiin sisällyttää vakaus- ja kasvusopimukseen yksinkertaisesti tarkistamalla vakaus- ja kasvusopimuksia säänteleviä asetuksia.

3.3.10   Kriisi on osoittanut, että vakaus- ja kasvusopimuksen kehittämistä on jatkettava myös muiden näkökohtien osalta. Tilastotietoja yksityisten luottojen määrästä sekä ulkomaisen velan osuudesta valtionvelasta olisi julkaistava samaan aikaan vakaus- ja kasvusopimuksen edellyttämien tavanomaisten tilastotietojen kanssa. Näitä uusi numerotietoja voitaisiin käyttää ennakkovaroitusjärjestelmänä, ja niiden avulla voitaisiin kohdistaa painetta talousvaikeuksissa oleviin maihin.

3.4   Muita EU:n uuden talouden kannalta keskeisiä aloja

3.4.1   Julkinen rahoitustuki ja rahoitusalan sääntely

3.4.1.1   Kokonaisia taloudenaloja, erityisesti autonvalmistusteollisuutta, uhkaavien erittäin haitallisten suuntausten estämiseksi on myönnetty laajaa julkista tukea. ”Tavanomaista” EU:n valtiontukipolitiikkaa ei käytetty tällaisen tuen estämiseksi nykyisessä tilanteessa.

3.4.1.2   Kaikkein suurinta tukea on myönnetty rahoitusalalle. Tietyt pankit kansallistettiin osittain eräissä EU:n jäsenvaltioissa sekä Yhdysvalloissa. Tämä poliittinen suuntaus muuttuu varmasti, mutta siihen saattaa kulua joitakin vuosia. Se, että osa pankkien pääomasta pidetään julkisena, saattaisi jopa pitkällä aikavälillä olla tehokas osa kansallista finanssipolitiikkaa, jotta pysytään ajan tasalla pankkialan tilanteesta.

3.4.1.3   Jotkin ennennäkemätöntä tukea valtioilta saaneet rahoitusalan sektorit osallistuivat myöhemmin Kreikan kriisin aikana euroalueen joukkovelkakirjamarkkinoihin kohdistuneisiin spekulatiivisiin hyökkäyksiin. Rahoitusmarkkinat yrittivät viedä päätöksentekovallan poliitikoilta. Poliitikot onnistuivat ottamaan heille kuuluvan vallan takaisin erittäin vakavan kriisin puhjettua. Poliitikkoja on syytä arvostella siitä, että he eivät ryhtyneet toimiin ennen vakavan kriisin puhkeamista niin rahoitusalan kriisin kuin joukkovelkakirjakriisin aikana. Tämä osoittaa, että finanssialan sääntely ja valvonta ei ole riittävää ehdotetussa muodossaan. Sääntelyä ja valvontakäytäntöjä on tehostettava finanssilaitoksien toimintatapojen muuttamiseksi ja uusien valtionvelan rahoittamiskeinojen määrittämiseksi.

3.4.2   Talouden ympäristöystävällisyyden kehittäminen

Investoinneissa on pitkällä aikavälillä keskitettävä ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Investointien koostumuksen muuttaminen on aloitettava nyt. Komission mukaan näyttää siltä, että kansainvälisten kilpailijoidemme parissa muutossuuntaus on voimakkaampi. Muutos on olennaisen tärkeä asia ympäristösyistä mutta myös EU:n globaalin kilpailukyvyn kannalta. Uusia työpaikkoja voidaan luoda katoavien työpaikkojen tilalle. Tällä tavoin talouden kestävyys on yhdistettävissä kestävään ympäristö- ja sosiaaliseen kehitykseen. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosii – kuten komissiokin talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevassa ehdotuksessa – veroja välineenä, jolla vaikutetaan markkinoihin vaarallisten päästöjen vähentämiseksi.

3.4.3   Infrastruktuuri ja energia

Aikana, jolloin yritykset eivät investoi, julkisen alan on tehtävä julkisia investointeja. Tämä on tärkeää sekä kasvun kannustamiseksi että infrastruktuuri- ja energiainvestointien suuren tarpeen vuoksi. Pankkialan nykyinen haluttomuus ottaa riskejä yritysrahoituksessa on erityisen ongelmallista pk-yrityksille. Joukkovelkakirjoihin liittyvistä tämänhetkisistä ongelmista huolimatta useimmissa valtioissa maksetaan kuitenkin korkobonusta joukkovelkakirjoille, mikä hyödyttää julkisia investointeja. Tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti investointeja ei tarvitse sisällyttää liiallisia alijäämiä koskeviin laskelmiin.

3.4.4   Aktiivinen työmarkkinapolitiikka

Työmarkkinapolitiikan on oltava aktiivista eikä sen pidä rajoittua työttömille annettavaan taloudelliseen tukeen. Sekä työssäkäyviä että työttömiä on pyritty kouluttamaan uudelleen monenlaisten järjestelmien avulla. Espanjan, Belgian ja Unkarin yhteisen ohjelman tavoite, ”koulutusta kaikille”, on lupaava. Sen lisäksi, että osallistava politiikka edistää ihmisten työllistymistä, heidän on myös helpompi toimia aktiivisemmin yhteiskunnassa.

3.4.4.1   Pelkkä työllisyysasteen parantamistavoitteen asettaminen, kuten Eurooppa 2020 -strategiassa tehdään, ei koskaan riitä. Työllisyyden kohentaminen edellyttää eräitä perusluonteisia poliittisia toimia.

—

Niihin kuuluu muun muassa ammattitaidon edistämistä koskeva politiikka. Elinikäinen oppiminen on ehdottoman tärkeää. Suurena ongelmana on sen selvittäminen, kenen pitäisi vastata kustannuksista: yhteiskunnan, työnantajien vai työntekijöiden? Kaikkien kolmen osapuolen on jollakin tavalla osallistuttava rahoitukseen.

—	Perustana on yleinen koulutustaso. EU:n on parannettava yleistä koulutustasoa.

—	Työllisyysasteen parantaminen edellyttää tietysti korkealaatuista ja edullista lastenhoitojärjestelmää ja riittävän pitkiä vanhempainlomia, joiden ajalta maksetaan riittävää korvausta, jotta ne kannustaisivat hankkimaan lapsia.

—	Monet esteet vaikeuttavat työpaikan hakemista. Jokainen näistä esteistä saattaa edellyttää erityisiä poliittisia toimia, kun on kyse työvoimaan osallistumisesta.

3.4.5   Sosiaalipolitiikka

3.4.5.1   Komissio myöntää sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa tiedonannossa (10), että sosiaaliturvajärjestelmät ovat olleet keskeisessä asemassa kriisin sosiaalisten ja taloudellisten vaikutuksien lieventämisessä. Sosiaalimenojen sanotaan nousseen kriisin aikana keskimäärin 28:sta 31 prosenttiin jäsenvaltioiden bkt:stä. Kun työttömyystuen tarve vähenee, samat julkiset varat olisi osoitettava perhepoliittisiin toimiin ja ammattitaidon kehittämiseen. Tämä on esimerkki siitä, miten irtautumisstrategia kehittyy aloitusstrategiaksi.

3.4.5.2   Komissio korostaa riittävän toimeentulotuen, työmarkkinoille pääsyn ja laadukkaiden sosiaalipalvelujen merkitystä. EU:n sosiaalialalla toteuttamat toimet ovat vain pieni täydennys jäsenvaltioiden sosiaalipoliittisiin toimiin. Monilla EU:n välineillä, kuten vertailuanalyyseilla, vertaisarvioinneilla ja avoimella koordinointimenetelmällä, on kannustettu jäsenvaltioita oppimaan toisiltaan. Toivottuja tuloksia ei kuitenkaan ole syntynyt. EU ei voi pakottaa jäsenvaltioita noudattamaan hyviä käytäntöjä koskevia esimerkkejä. Nimien julkaiseminen (naming and shaming) voisi olla yksi keino lisätä yleisön tietoisuutta eroista.

3.4.5.3   Säästötoimien on oltava tasapainoisia. Emme voi hyväksyä sosiaaliturvajärjestelmien uhraamista talousarvioiden tasapainottamiseksi. Kriisi on tuonut esille sosiaaliturvajärjestelmien jäljellä olevat puutteet. Sosiaalisten järjestelmien rakenteen on edistettävä hyvinvointia ja työllisyyttä. Sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuu kuitenkin myös rajoituksia, koska niiden on pysyttävä taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa.

3.4.6   Uudet tulolähteet  (11)

3.4.6.1   ETSK mainitsi Lissabonin jälkeistä strategiaa koskevassa lausunnossaan, että sekä pääomaliikkeistä että hiilidioksidipäästöistä kannettavia veroja olisi mahdollista hyödyntää uusina julkisen tulon lähteinä. Ne tuottavat niin sanottua kaksinkertaista osinkoa: tulojen lisäämisen ohella niillä torjutaan myös pääomamarkkinoiden tempoilua ja kohennetaan ympäristön tilaa. Suurten budjettialijäämien vähentäminen on syy siihen, miksi nyt etsitään uusia rahoituslähteitä. Pääomaliikkeistä ja hiilidioksidipäästöistä kannettavat verot ovat parempi vaihtoehto kuin muiden verojen, kuten työhön kohdistuvien verojen ja arvonlisäveron, korottaminen. Muiden verojen korottaminen vähentäisi yleistä kysyntää, mikä ei ole suositeltavaa nykytilanteessa.

3.4.6.2   Euro-obligaatiot ovat toinen uusi keino hankkia julkista rahoitusta. Siten voitaisiin hankkia pääomaa julkiselle sektorille joutumatta täysin riippuvaiseksi yksityisestä rahoitussektorista. Euro-obligaatioiden avulla olisi mahdollista houkutella varoja suoraan niiden lähteestä, kuten eläkerahastoilta, jotka etsivät pitkän aikavälin sijoituskohteita varoilleen. Yksityisille tahoille voitaisiin lisäksi tarjota mahdollisuus tallettaa säästöjään pitkäksi ajaksi Euroopan investointipankkiin, jotta se saisi uusia varoja. Näin ollen investointipankista tulisi näiden uusien pääomavarojen ja omien investointiensa rajapinta. Pitkäaikaissäästöt voitaisiin sitten kohdistaa esimerkiksi infrastruktuureihin tehtäviin pitkän aikavälin julkisiin investointeihin. Euro-obligaatiot ovat käsite, johon olisi saatava mukaan kaikki EU:n jäsenvaltiot. Myös euro-obligaatiot toisivat kaksinkertaisen hyödyn: tuoton lisäksi ne tarjoaisivat mahdollisuuden vähentää valtionvelan vastaista keinottelua rahoitusmarkkinoilla.

---

(1)  Tilannekatsaus perustuu komission asiakirjoihin Progress report on the implementation of the European Economic Recovery Plan (komission edistymiskertomus Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta) ja Interim forecast February 2010 (väliennuste helmikuulle 2010).

(2)  Ks. lausunto aiheesta ”Pääomaliikkeiden verottaminen”.

(3)  Centre for European Policy Studies -tutkimuslaitoksen julkaisu N:o 202, helmikuu 2010.

(4)  OECD: Pensions at a glance, 2009.

(5)  KOM(2010) 2020, kohta 4.1.

(6)  ILO: Global Wage Report 2009 Update, marraskuu 2009.

(7)  Eurostat, euroindikaattorit 61/2010, 30. huhtikuuta 2010.

(8)  Luvut perustuvat Eurostatin ilmoittamiin tietoihin. Jäsenvaltioiden väliset erot ovat yllättävän suuria ja vaihtelevat esimerkiksi Ruotsin 46 prosentista Kreikan 75 prosenttiin. Kulutuksen osuus on laskenut hieman useimmissa valtioissa, mutta joissakin valtioissa muutokset ovat olleet jyrkempiä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtunutta notkahdusta 72:sta 60 prosenttiin kahdeksan vuoden aikana on vaikea selittää.

(9)  Crisis in the euro area and how to deal with it (Euroalueella vallitseva kriisi ja miten se on ratkaistava). Centre for European Policy Studies -tutkimuslaitoksen julkaisu, helmikuu 2010.

(10)  Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Ehdotus sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaksi vuoden 2010 yhteiseksi raportiksi – KOM(2010) 25 lopullinen.

(11)  Ks. ETSK:n lausunnot aiheista ”Pääomaliikkeiden verottaminen” ja ”Julkisen talouden velkakriisin vaikutukset EU:n hallintoon”.

---