15.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/6

1.1

ETSK katsoo, että väestönkehityksen haasteisiin vastattaessa on sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja toteutettava lukuisia taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia toimenpiteitä. Laillinen maahanmuutto on osa EU:n ratkaisua nykyiseen väestönkehitystilanteeseen.

1.2

EU:n kansalaisten liikkuvuus unionin sisällä on vähäistä, se on vähäisempää kuin kolmansien maiden kansalaisten maahanmuutto. Komitea katsoo, että eurooppalaisten työntekijöiden sisäisen liikkuvuuden esteitä on poistettava ja liikkuvuutta on helpotettava.

1.3

ETSK tukee Eurooppa 2020 -ohjelmaa, jossa tavoitteeksi asetetaan 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin lisäämällä naisten ja vanhempien työntekijöiden osallistumista sekä parantamalla maahanmuuttajien integroitumista työmarkkinoille.

1.4

Maahanmuuttopolitiikassa on noudatettava strategista lähestymistapaa, joka sisältää keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymän ja jossa otetaan huomioon kaikki näkökohdat, joita ovat mm. väestönkehitys, työmarkkinoiden kehitys, kotouttaminen, kulttuurinen monimuotoisuus, perusoikeudet, yhdenvertainen kohtelu, syrjimättömyys ja yhteistyö lähtömaiden kanssa.

1.5

Uusien maahanmuuttajien maahanpääsystä päättää kukin jäsenvaltio. EU voi tuottaa huomattavaa lisäarvoa yhteisen politiikan ja pitkälle yhdenmukaistetun lainsäädännön avulla.

1.6

Tietyistä valtioiden välisistä eroavuuksista huolimatta Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla tulee olla käytettävissään avoin lainsäädäntö, joka mahdollistaa sekä erittäin ammattitaitoisten työntekijöiden että vähäistä koulutusta edellyttävillä aloilla työskentelevien henkilöiden työvoimaperusteisen maahanmuuton laillisia ja avoimia kanavia pitkin.

1.7

Väestönkehityksen haasteen huomioon ottaen ETSK katsoo, että on muutettava voimassa olevia direktiivejä ja laadittava uusia säädöksiä.

1.8

Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä voimaan tulleen perusoikeuskirjan avulla EU voi noudattaa entistä tasapainoisempaa lähestymistapaa maahanmuuttolainsäädännössä ja kunnioittaa ihmisoikeuksia entistä paremmin.

1.9

Suvaitsemattomuus, rasismi ja muukalaisviha maahanmuuttajia ja vähemmistöjä kohtaan kuitenkin kasvaa Euroopassa. Poliittisten päätöksentekijöiden ja yhteiskunnan muiden vastuuhenkilöiden sekä tiedotusvälineiden on toimittava erittäin vastuullisesti sekä poliittisesti ja yhteiskunnallisesti esimerkillisellä tavalla kyseisenlaisten käyttäytymismallien ehkäisemiseksi. Myös EU:n toimielinten on toimittava päättäväisesti ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuttava aktiivisesti näiden ideologioiden ja käyttäytymismallien torjumiseksi.

1.10

EU:n maahanmuuttolainsäädännössä on taattava yhdenvertainen kohtelu syrjimättömyysperiaatteen pohjalta.

1.11

Yhteistyön lähtömaiden kanssa ei pitäisi perustua yksinomaan sääntöjen vastaisen maahanmuuton torjuntaan, palauttamispolitiikkaan ja rajavalvontaan, vaan sopimuksissa tulee ottaa huomioon kaikkien osapuolien edut: maahanmuuttajien edut, jotta taattaisiin heidän perusoikeuksiensa kunnioittaminen, lähtömaiden edut, jotta maastamuutto voisi hyödyttää niiden taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä, sekä vastaanottavien eurooppalaisten yhteiskuntien edut.

1.12

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan tulee kattaa myös kotouttaminen, joka on kaksisuuntainen, molemminpuolinen sosiaalinen sopeutumisprosessi maahanmuuttajien ja heitä vastaanottavan yhteiskunnan välillä. Kotouttamista on tuettava noudattamalla hyvää hallintotapaa niin Euroopan unionin kuin jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla. Yhteinen eurooppalainen lähestymistapa tuottaa huomattavaa lisäarvoa, sillä se nivoo kotouttamisen perussopimuksessa määriteltyihin arvoihin ja periaatteisiin, tasavertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteisiin, perusoikeuskirjaan, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Eurooppa 2020 -ohjelmaan.

1.13

ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio pyytää valmistelevan lausunnon tarpeesta perustaa eurooppalainen vuoropuhelufoorumi työperäisen maahanmuuton hallinnoimiseksi.

2.1

EU:n asukasluku on vähän alle 500 miljoonaa  (1). Kymmenen viimeisen vuoden aikana muutoksen suunta on ollut nouseva ja väestömäärä on kasvanut yli 18 miljoonalla (2).

2.2

Valtioiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Monissa maissa, etenkin Unkarissa, Puolassa, Bulgariassa ja Romaniassa, asukasluku on pienentynyt. Muissa jäsenvaltioissa väestömäärä on pysynyt vakaana tai kasvanut. Kasvua on tapahtunut pääasiassa Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Eräissä jäsenvaltioissa voidaan lisäksi havaita merkittäviä alueellisia eroja.

2.3

Luonnollinen väestönkasvu on lisännyt EU:n väestömäärää vähän yli 3 miljoonalla asukkaalla. (3) Suurinta luonnollinen kasvu absoluuttisesti mitattuna on ollut Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Espanjassa ja Alankomaissa, vaikka positiivisia tuloksia on saatu myös muissa maissa. Väestön luonnollinen pieneneminen on ollut suurinta Saksassa, Bulgariassa, Romaniassa ja Unkarissa.

2.4

EU:n väestö vanhenee. Alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä on pienentynyt vuonna 1998 mitatusta 17,7 prosentista 15,7 prosenttiin vuonna 2008.

2.5

Yli 65-vuotiaiden osuus EU:n väestöstä on kasvanut vuonna 1998 mitatusta 15,3 prosentista vuonna 2008 mitattuun 17 prosenttiin. Osuus on hieman pienentynyt Irlannissa ja Luxemburgissa, kun taas Saksassa ja Italiassa se lähenee 20:tä prosenttia, ja Kreikassa osuus on yli 18,5 %.

2.6

Väestöllinen huoltosuhde  (4) on pysynyt EU:ssa käytännössä katsoen vakaana viimeiset kymmenen vuotta, sillä vuonna 1998 suhdeluku oli 49,2 % ja vuonna 2008 se oli 48,6 %. Tanskassa, Saksassa, Kreikassa, Italiassa ja Alankomaissa huoltosuhde on kyseisenä aikana kasvanut, kun taas Ranskassa ja Suomessa se on pysynyt vakaana. Muissa EU-maissa suhde on pienentynyt. Huoltosuhteen pieneneminen on ollut huomattavaa etenkin maissa, joissa lasten ja nuorten osuus on vähentynyt eniten.

2.7

Kokonaishedelmällisyysluku  (5) vuonna 2006 oli 1,53 lasta naista kohden. Tämä luku on kasvanut kaikissa EU-maissa vuosien 1999 ja 2008 välillä. Se on kuitenkin edelleen monissa jäsenvaltioissa alle 1,5 lasta naista kohden. Ainoastaan Ranskassa päästään kahteen lapseen naista kohden.

2.8

Vastasyntyneiden elinajanodote kasvaa Euroopassa. Se on naisilla keskimäärin yli 82 vuotta ja miehillä yli 76 vuotta.

2.9

Imeväiskuolleisuus  (6) on pienentynyt suurimmassa osassa jäsenvaltioita. Vuonna 2006 koko EU:n imeväiskuolleisuus oli alle 5 lasta tuhatta elävänä syntynyttä kohden.

3.1

Pieni osa kansainvälistä muuttoliikettä suuntautuu Eurooppaan, ja lukuisat maahanmuuttajataustaiset henkilöt ovat muodostaneet osan sen väestöstä jo vuosien ajan.

3.2

Perussopimuksessa ja siis myös ETSK:n lausunnoissa maahanmuuttajilla tarkoitetaan EU:n ulkopuolisten eli kolmansien maiden kansalaisia.

3.3

Maahanmuutto oli vuosina 1999–2008 tärkein väestönkasvun syy EU:ssa. Nettomaahanmuutto kasvatti EU:n väestöä lähes 15 miljoonalla hengellä. (7) Se oli negatiivinen ainoastaan Bulgariassa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa ja Romaniassa. Monissa jäsenvaltioissa se on lievästi positiivinen, ja korkein maahanmuuttosaldo mitataan Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuosien 1999 ja 2008 välillä useimmissa jäsenvaltioissa mitattiin positiivinen maahanmuuttosaldo lukuun ottamatta Bulgariaa (– 215 600), Latviaa (– 24 700), Liettuaa (– 88 100), Puolaa (– 566 100) ja Romaniaa (– 594 700).

3.4

Muuttovirrat kasvattavat EU:n asukasmäärää. Kymmenen viimeisen vuoden aikana yli 80 prosenttia väestönkasvusta on ollut maahanmuuton aiheuttamaa.

3.5

Joissakin EU:n jäsenvaltioissa maahanmuuttosaldo vastasi yli neljää prosenttia kyseisen ajanjakson keskimääräisestä väestömäärästä. Tämä oli tilanne Italiassa, Maltassa, Itävallassa ja Portugalissa. Eräissä maissa sen osuus oli yli 10 prosenttia: Kyproksessa 11,64 prosenttia, Espanjassa 12,62 prosenttia, Irlannissa 10,66 prosenttia ja Luxemburgissa 11,08 prosenttia. Toista ääripäätä edustivat Latvia ja Romania, joissa nettomaahanmuuton osuus väestöstä vaihteli 0,75 prosentista (Latvia) 2,62 prosenttiin (Romania).

3.6

Vuonna 2008 ulkomaalaisten määrä (joka kattaa sekä EU-kansalaiset että kolmansien maiden kansalaiset) oli lähes 31 miljoonaa henkeä. Saksassa ulkomaalaisia on eniten (yli 7 miljoonaa). Sen jälkeen tulevat Espanja (5,3 miljoonaa), Yhdistynyt kuningaskunta (4 miljoonaa), Ranska (3,7 miljoonaa) ja Italia (3,4 miljoonaa). Kaikissa näissä maissa Saksaa lukuun ottamatta ulkomaalaisten määrä kasvoi vuonna 2009. Kreikassa ja Belgiassa ulkomaalaisten määrä lähenee miljoonaa, ja Irlannissa, Alankomaissa, Itävallassa ja Ruotsissa heitä on yli puoli miljoonaa.

3.7

Vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä lähes 11 miljoonaa EU:n kansalaista asui muussa jäsenvaltiossa kuin omassaan. (8) Heistä 2,5 miljoonaa asui Saksassa, 1,8 miljoonaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 1,6 miljoonaa Espanjassa, 1,2 miljoonaa Ranskassa ja 1,1 miljoonaa Italiassa. Heitä asuu – vaikkakin vähemmän – myös Belgiassa (642 900), Irlannissa (350 500), Luxemburgissa (191 000), Itävallassa (322 200), Alankomaissa (272 100), Kreikassa (142 500) ja Ruotsissa (185 700).

3.8

Vuoden 2005 viimeisestä neljänneksestä alkaen muussa kuin omassa jäsenvaltiossa asuvien EU:n kansalaisten määrä on kasvanut yli 2,7 miljoonalla hengellä. Näiden sisäisten muuttoliikkeiden suosituimmat kohteet ovat Italia, Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanja, joissa asuu yli 1,7 muun jäsenvaltion kansalaista.

3.9

Vuonna 2009 ulkomaalaisten määrän kasvu putosi alle miljoonaan, joka vastaa vuoden 2006 tasoa.

4.1

Eurostatin väestöennusteiden mukaan vuonna 2018 EU:n väestömäärä vaihtelee 495 ja 511 miljoonan välillä. Vaihtelu riippuu tulevien vuosien muuttoliikkeen määrästä.

4.2

Kun otetaan huomioon kolmansien maiden kansalaisten maahanmuutto, vuonna 2020 EU:n väestömäärä nousee ennusteen mukaan 514 miljoonaan ja saavuttaa 520 miljoonaa vuonna 2030. Ennuste perustuu olettamukseen, jonka mukaan nettomaahanmuutto kasvattaa väestömäärää vuosittain hieman alle 1,5 miljoonalla hengellä.

4.3

Vuoden 2020 väestönkasvuennuste maahanmuutto mukaan luettuna nousee näin ollen 14 miljoonaan. Tästä kasvusta 5,3 miljoonan ennustetaan muodostuvan Espanjassa, 4 miljoonan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 1,4 miljoonan Italiassa, 1,3 miljoonan Ranskassa, lähes yhden miljoonan Irlannissa, noin puolen miljoonan Ruotsissa ja Belgiassa ja lähes puolen miljoonan Portugalissa. Toisessa ääripäässä väestömäärän ennustetaan laskevan yli 660 000:lla Romaniassa, 530 000:lla Saksassa ja 419 000:lla Bulgariassa. Puolassa, Unkarissa, Liettuassa ja Latviassa laskua ennustetaan olevan yli 100 000.

4.4

Vuonna 2020 EU:n väestömäärä vuoteen 2008 verrattuna olisi lähes 845 000 henkeä suurempi 0–14-vuotiaiden ikäryhmässä, 2,8 miljoonaa pienempi 15–64-vuotiaiden ikäryhmässä ja 18,1 miljoonaa suurempi 65 vuotta täyttäneiden ryhmässä. Myös 20–59-vuotiaiden määrä pienenisi 4,7 miljoonalla. Näin ollen EU:n väestönkasvuennuste perustuu pääasiassa 65 vuotta täyttäneiden määrän kasvuun, minkä johdosta väestön ikääntyminen lisääntyy ja yli 65-vuotiaiden osuus saavuttaa 20 prosenttia.

5.1

Väestömuuttujaa tulee tarkastella työmarkkinoilla yhdessä muiden taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten muuttujien kanssa, jotka eivät kuulu tämän lausunnon aihepiiriin.

5.2

Vuosina 1998–2008 ikänsä puolesta potentiaalisesti aktiiviväestöön kuuluvien määrä kasvoi 12,1 miljoonalla ja 20–59-vuotiaiden ikäluokassa hieman alle 12 miljoonalla.

5.3

Vuonna 2009 työssäkäyvien määrä oli EU:ssa lähes 218 miljoonaa, joka on 3,8 miljoonaa vähemmän kuin sitä edeltävänä vuonna. Yli 24 miljoonan (11 prosentin) työsuhde oli määräaikainen. Työelämästä siirryttiin pois keskimäärin 61,4-vuotiaana.

5.4

Vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä 5,8 miljoonaa EU:n kansalaista työskenteli muussa jäsenvaltiossa kuin omassaan. Heistä 1,4 miljoonaa työskenteli Saksassa, 1,1 miljoonaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, 820 000 Espanjassa, 650 000 Italiassa, 540 000 Ranskassa, 280 000 Belgiassa, 190 000 Irlannissa, 180 000 Itävallassa, 150 000 Alankomaissa ja 125 000 Ruotsissa.

5.5

Työllisyysasteet ovat kasvaneet 15 jäsenvaltion EU:ssa vuosina 1998–2008 kaikissa ikäryhmissä, mutta ryhmien välillä on eroja, jotka vaihtelevat yhden prosentin kasvusta (15–19-vuotiaat) kymmeneen prosenttiin (60–64-vuotiaat). Miesten työllisyysaste on pysynyt käytännössä katsoen vakaana lukuun ottamatta 50–70-vuotiaiden ryhmää, jossa se on noussut. Enimmillään nousu oli 10 prosenttia 60–65-vuotiaiden miesten ryhmässä. Naisten työllisyysaste on kasvanut kaikissa ikäryhmissä ja etenkin 30–65-vuotiaiden ryhmässä, jossa kasvu oli enimmillään yli kymmenen prosenttiyksikköä 50–65-vuotiaiden keskuudessa.

5.6

Naisten osallistuminen työmarkkinoille on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti, mutta naisten työllisyysaste on edelleen alhaisempi kuin miesten.

5.7

Potentiaalisesti aktiiviväestöön kuuluvien määräksi vuonna 2020 arvioidaan 361 miljoonaa henkeä, joista 238 miljoonan arvioidaan tosiasiallisesti osallistuvan työelämään. (9) Näin yli jää 123 miljoonaa henkeä, jotka eivät osallistu työelämään. Tämä tarkoittaa 74,2 prosentin työllisyysastetta 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä, mikä on hieman vähemmän kuin vuonna 2008 mitattu taso ja johtuu väestörakenteen muutoksesta.

5.8

Kun otetaan huomioon työttömyysasteet (10), työssäkäyvien määrä vuonna 2020 voisi olla 221,5 miljoonaa, mikä tarkoittaisi 69,3 prosentin työllisyysastetta 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä.

5.9

Eurooppa 2020 -ohjelmassa (11) kuitenkin ehdotetaan, että 20–64-vuotiaiden työllisyysaste tulisi nostaa 75 prosenttiin lisäämällä naisten ja vanhempien työntekijöiden osallistumista sekä parantamalla maahanmuuttajien integroitumista työmarkkinoille.

5.10

Työssäkäyvien määrä vuonna 2020 voisi kasvaa yli 17,5 miljoonalla, jos 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä saavutettaisiin 75 prosentin työllisyysaste. Sittenkin kyseisessä ikäryhmässä olisi edelleen yli 76 miljoonaa työtöntä. Tosin lukuun sisältyisivät myös sellaiset sairaana olevat ja vammaiset, jotka eivät kykene tekemään työtä.

5.11

EU:n eri jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja työllisyysasteissa. Vuonna 2009 työllisyysasteet vaihtelivat Maltan alle 60 prosentin ja Alankomaiden lähes 80 prosentin välillä. Joukossa on maita, joissa jo ylitetään myös 75 prosentin tavoite. Tämän vuoksi työllisyysasteen nousu alhaisten työllisyysasteiden (alle EU:n keskiarvon) maissa, joihin enemmistö jäsenvaltioista kuuluu, ja maissa, joiden työllisyysaste ylittää EU:n keskiarvon mutta jää alle 75 prosentin, saattaisi merkitä väestön siirtymistä EU:n sisällä.

5.12

Yksi työllisyysasteen nousuun vaikuttava tekijä on väestön koulutustason nousu. Vuonna 2008 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste 15–64-vuotiaiden ikäryhmässä oli 84 prosenttia, kun taas keskiasteen koulutuksen saaneiden keskuudessa se oli 71 prosenttia ja sitä alemman asteen koulutuksen saaneiden keskuudessa 48 prosenttia. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste oli lisäksi selvästi yli 66 prosentin keskiarvon. Koulutustason parantuminen voi myös olla tuottavuutta lisäävä tekijä, joka osaltaan tasapainottaa korkeasti koulutettujen työntekijöiden kysynnän kasvua.

5.13

Nykyisessä talouskriisissä työmarkkinat eivät pysty tarjoamaan työtä koko työikäiselle väestölle (omaan maan väestö ja maahanmuuttajat), ja työttömyysaste sijoittuu 10 prosentin tuntumaan. Vuoden 2010 helmikuussa EU:ssa oli työttömänä 23,01 miljoonaa työikäistä miestä ja naista, mikä on 3,1 miljoonaa enemmän kuin vuoden 2009 helmikuussa.

5.14

Väestön ikääntyminen kiihtyy. 1960-luvulla syntyneiden suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle EU:n aktiiviväestö vähenee, ja yli 60-vuotiaiden määrä kasvaa kaksi kertaa nopeammin kuin ennen vuotta 2007 eli noin kahdella miljoonalla vuosittain, kun aikaisemmin vuosittainen kasvu oli yksi miljoona.

5.15

Euroopan komission mukaan (12) työvoimapula pahenee vuodesta 2020 lähtien ja Euroopalla tulee olemaan vaikeuksia ylläpitää taloudellisen toimintansa ja työllisyyden tasonsa ennallaan. Tämä tilanne voi jatkua useiden vuosikymmenien ajan.

5.16

Eräissä jäsenvaltioissa edistetään ikääntyvien pysymistä työmarkkinoilla ja pyritään nostamaan todellinen eläkkeellesiirtymisikä lähelle lakisääteistä eläkeikää. On jopa viety eteenpäin lainsäädäntöuudistuksia, joiden tarkoituksena on nostaa eläkeikä yli 65:een, kuten komission vihreässä (13) kirjassa todetaan.

6.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että väestönkehityksen haasteisiin vastattaessa on sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja toteutettava lukuisia taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia toimenpiteitä. EU:n tulee toteuttaa toimia mm. työllisyys- ja koulutuspolitiikan, työmarkkinoiden kehittämisen, eläkejärjestelmien, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen ja aktiivisten perhepolitiikkojen alalla.

6.2

Maahanmuuttopolitiikka kuuluu osana niihin poliittisiin päätöksiin, joita EU:n on tehtävä tässä yhteydessä.

6.3

Komitea korostaa päätelmiä, jotka ”viisasten ryhmä” esittää Felipe Gonzálezin johdolla laatimassaan asiakirjassa ”Eurooppa 2030 -hanke” (14). Kyseisessä raportissa todetaan, että ”Euroopan unionin väestönkehityksen haasteeseen voidaan vastata ainoastaan kahdenlaisilla täydentävillä toimilla: lisäämällä työmarkkinoille osallistumisastetta ja toteuttamalla tasapainoista, oikeudenmukaista ja ennakoivaa maahanmuuttopolitiikkaa”. Siinä todetaan edelleen, että ”siirtotyövoima tulee olemaan osaratkaisu Euroopan tulevaan työvoiman ja ammattitaitojen puutteeseen, ja EU:n on kehitettävä ennakoiva lähestymistapa maahanmuuttoon.”

6.4

ETSK on antanut useita lausuntoja, joissa se puoltaa EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämistä, jotta uusia maahanmuuttajia voisi muuttaa Eurooppaan laillisia ja avoimia menettelyjä soveltaen.

6.5

Eurooppa on määränpäänä osalle kansainvälistä muuttoliikettä, sillä eräät maahanmuuttajat pitävät taloudellisesti verrattain hyvinvoivaa ja poliittisesti vakaata aluetta houkuttelevana kohteena omien mahdollisuuksiensa etsimiseen.

6.6

EU:n on otettava huomioon, että monet maahanmuuttajat ovat erittäin yritteliäitä, ja että he perustavat Eurooppaan yrityksiä ja luovat osaltaan uusia työpaikkoja.

6.7

EU:n sisäinen työperäinen muuttoliike on vähäisempää kuin maahanmuutto. Oikeutta vapaaseen liikkumiseen EU:n alueella ovat viime vuosina hyödyntäneet eniten puolalaiset ja romanialaiset. ETSK katsoo, että EU:n tulee edistää ja helpottaa EU:n kansalaisten työperäistä liikkuvuutta, mikä edellyttää Euroopan työnvälitysverkoston Euresin vahvistamista, ja tunnustettava korkeakoulu- ja ammattitutkinnot.

7.1

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen etenee hyvin takkuisesti. Yhteistyötä sääntöjen vastaisen maahanmuuton ja ihmiskaupan torjumiseksi on tehostettu, kolmansien maiden kanssa on saatu aikaan joitakin sopimuksia ja eurooppalaista lähestymistapaa maahanmuuttoon on kehitetty, mutta uusien taloudellisista syistä maahan muuttavien henkilöiden maahanpääsyä koskevan lainsäädännön sekä maahanmuuttajien maahantulon ja oleskelun edellytysten ja heidän oikeuksiensa alalla edistyminen on ollut vähäistä.

7.2

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan valmistelussa on otettava huomioon, että jokaisella jäsenvaltiolla on omat erityispiirteensä (työmarkkinat, oikeusjärjestelmät, historialliset siteet kolmansiin maihin jne.).

7.3

Maahanpääsyä koskevaa yhteistä lainsäädäntöä kehitetään erilaisten direktiivien välityksellä siirtotyöläisten ammattiryhmien mukaan.

7.4

Eurooppalaiset yritykset haluavat kehittää ammattitaitoisten siirtotyöläisten kansainvälistä rekrytointia. Tätä varten EU on hyväksynyt ”sinistä korttia” koskevan direktiivin (15), jota komitea kannatti, vaikkakin ehdotti siihen joitakin muutoksia.

7.5

Muunlaisesta työstä ei kuitenkaan ole vielä olemassa yhteistä lainsäädäntöä, vaikka EU:hun saapuu tulevaisuudessa paljon siirtotyöläisiä tekemään keski- tai alhaisen tason ammattitaitoa vaativia töitä.

7.6

Panoksessaan Tukholman ohjelmaan komissio ehdotti, että perustetaan eurooppalainen työperäistä maahanmuuttoa käsittelevä foorumi, johon työmarkkinaosapuolet osallistuivat, mutta neuvosto ei hyväksynyt ehdotusta. ETSK toivoo komission kuulevan komiteaa tällaisen foorumin luomisen hyödyllisyydestä.

8.1

EU:ssa on jo kahden vuoden ajan käyty keskusteluja komission ehdotuksesta maahanmuuttajien oikeuksia koskevaksi puitedirektiiviksi  (16), joka sisältää myös ehdotuksen yhden hakemuksen menettelystä. ETSK katsoo, että on erittäin tärkeää hyväksyä direktiivi Belgian puheenjohtajuuskauden aikana.

8.2

Kuluvan vuoden heinäkuun 13. päivänä komissio hyväksyi kaksi uutta lainsäädäntöehdotusta: yhden kausityötä tekeviä maahanmuuttajia varten (17) ja toisen, joka koskee väliaikaisesti toiseen jäsenvaltioon lähetettäviä siirtotyöläisiä (18). ETSK tutkii kyseisten ehdotusten lähestymistapaa ja laatii lausunnon kummastakin.

8.3

Oikeutta perheenyhdistämiseen koskevassa direktiivissä 2003/86/EY säädetään yksinomaan vähimmäisvaatimuksia ja mahdollistetaan näin ollen se, että eräiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä ei taata kaikilta osin oikeutta perheenyhdistämiseen. Direktiiviä tulee muuttaa, jotta maahanmuuttajat voisivat vuoden laillisen oleskelun jälkeen pyytää viranomaisilta perheenyhdistämistä voidakseen käyttää perusoikeutta perhe-elämään. Komitea katsoo lisäksi, että myös perheen yhdistämisen nojalla maahan tulleiden avio- tai avopuolisoiden sekä lasten, silloin kun he ovat saavuttaneet lain vaatiman iän, tulee voida saada työlupa. Komissio aikoo esitellä lokakuussa aiheesta vihreän kirjan.

8.4

Opiskelijoita koskeva direktiivi  (19) on ollut voimassa jo vuosia. Komitea katsoo, että henkilöiden, joilla on kyseisessä direktiivissä tarkoitettu oleskelulupa, tulee oleskeluluvan päätyttyä voida hakea työlupaa nopeutettua menettelyä käyttäen ja heidän aiempaa oleskelulupaansa tulee tällöin jatkaa. Komissio laatii vuonna 2011 selvityksen direktiivin soveltamisesta.

8.5

Myös tutkijoita koskeva direktiivi  (20) on jo voimassa. Komitea katsoo, että olisi luotava nopeutettu menettely, jotta kyseiset henkilöt voisivat tutkimushankkeensa loppuun saatettuaan saada sinisen kortin työntekoa varten. Komissio laatii vuonna 2012 selvityksen direktiivin soveltamisesta.

8.6

Yksi kiperimmistä ongelmista, jonka useat maahanmuuttajat ja yritykset kohtaavat Euroopassa, on korkeakoulu- ja ammattitutkintojen vastavuoroisen tunnustamisen puute. Kyseinen ongelma on ratkaistava.

8.7

Komitea katsoo, että maahanpääsyä koskevassa lainsäädännössä on otettava huomioon myös mikroyrityksissä ja perheissä tapahtuva työnteko, jotta suurin osa maahanmuutosta tapahtuisi laillisesti ja avoimesti. Sen vuoksi ETSK on eräässä toisessa lausunnossa (21) ehdottanut, että työnhakijoille myönnettäisiin kuuden kuukauden pituinen määräaikainen maahantulo- ja oleskelulupa.

8.8

EU:n tulisi perusoikeuskirja huomioon ottaen turvata EU:n ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä ihmisoikeuksien suojelu kaikille henkilöille.

8.9

Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja peruuttamattomia ja suojelevat kaikkia ihmisiä heidän tilanteestaan ja oikeudellisesta asemastaan riippumatta. Tämän vuoksi ETSK on antanut oma-aloitteisen lausunnon (22), jossa se toteaa, että maahanmuuttoa ja rajoja koskevissa EU:n toimintalinjoissa ja säädöksissä tulisi kunnioittaa asianmukaisesti ihmisoikeuksia.

8.10

EU:n maahanmuuttolainsäädännössä on taattava yhdenvertainen kohtelu syrjimättömyysperiaatteen pohjalta (perusoikeuskirjan 21 artikla) ja taattava perusoikeuskirjan 15 artiklan 3 kohdan täytäntöönpano. Kyseisen kohdan mukaan ”kolmansien maiden kansalaisilla, joilla on lupa tehdä työtä jäsenvaltioiden alueella, on oikeus samanlaisiin työehtoihin kuin unionin kansalaisilla”.

8.11

Yhdenvertaisella kohtelulla työelämässä viitataan työehtoihin, palkkaukseen, irtisanomiseen, työsuojeluun sekä järjestäytymis- ja lakko-oikeuteen. Sillä tarkoitetaan myös yhdenvertaista kohtelua muiden perustavanlaatuisten sosiaalisten oikeuksien osalta, kuten terveydenhuolto, eläkeoikeudet, työttömyysturva ja koulutus.

8.12

Komitea panee huolestuneena merkille Euroopassa kasvavan rasismin, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden. Komitea arvostaa EU:n perusoikeusviraston toimintaa.

8.13

ETSK uskoo, että osa maahanmuutosta on väliaikaista ja eräissä tapauksissa luonteeltaan kiertävää, mutta kokemus osoittaa, että suuri osa muutosta on pysyvää tai pitkäkestoista. Unionin politiikoissa ja lainsäädännössä on näin ollen aina edistettävä ihmisoikeuksien kunnioittamista, maahanmuuttajien oikeudellisen aseman turvaa, kotouttamista ja perheenyhdistämistä.

8.14

EU ja jäsenvaltiot voivat sopia lähtömaiden kanssa kiertomuuttoa koskevista järjestelmistä, jotka helpottaisivat maahanmuuttoa avoimien menettelyjen välityksellä. ETSK kannattaa liikkuvuuskumppanuuksia, joita on solmittu joidenkin lähtömaiden kanssa. Komitea ehdottaa kuitenkin, että sopimuksista tehtäisiin tasapainoisia, jotta ne olisivat hyödyllisiä kaikille osapuolille: maahanmuuttajille, lähtömaille ja EU:n jäsenvaltioille.

8.15

Jotta väliaikainen kiertomuuttojärjestely olisi toimiva, yhteisön lainsäädännön nojalla on voitava tarjota lyhytkestoisia, hyvin joustavia lupia, jotka yhdistetään paluumuuttoprosesseihin ja joilla taataan mahdollisuus uusia työsopimus vuosittain. Tällä tavoin monet maahanmuuttajista turvautuvat laillisiin kanaviin eivätkä jää Eurooppaan sääntöjen vastaisesti oleskeluluvan päätyttyä.

8.16

ETSK ehdottaa, että myönnetään usein toistuvia 3–9 kuukauden väliaikaisia oleskelulupia, jotka voidaan uusia kolmeksi, neljäksi tai viideksi vuodeksi. Tällaisiin menettelyihin tarvitaan määrärahoja ja logistisia resursseja, ja ne edellyttävät yhteistyötä työnantajien ja lähtö- sekä vastaanottavan maan viranomaisten ja myös ammattijärjestöjen välillä.

8.17

Komitea varoittaa siitä, että kiertomuutto vaikeuttaa juurtumista yhteiskuntaan ja kotoutumista eikä se kannusta työntekijöitä sitoutumaan yrityksiin eikä osallistumaan ammattijärjestöjen toimintaan. Se myös hankaloittaa koulutusta.

8.18

Väliaikaista maahanpääsyä koskeviin menettelyihin voi sisältyä ammattikoulutusta ja ammattipätevyyden tunnustamista koskevia sopimuksia. Euroopassa työskentelevät, väliaikaisesti maahan muuttavat henkilöt voivat näin parantaa ammattitaitoaan ja heillä on kotimaahansa palattuaan entistä laajemmat työskentelymahdollisuudet.

8.19

Maahanmuuttajat, joilla on pitkään oleskelleita henkilöitä koskevassa direktiivissä  (23) tarkoitettu pysyvä asema, menettävät laillisen asemansa, jos he ovat poissa yhteisön alueelta yhtäjaksoisesti kaksitoista kuukautta.

8.20

Jotta voidaan helpottaa kiertomuuttoa ja tukea yritystoimintaan ja työllisyyteen liittyviä aloitteita lähtömaissa, unionin maahanmuuttolainsäädännön on annettava mahdollisuus pitää pitkällä aikavälillä (vähintään kolmen vuoden ajan) voimassa oikeus pysyvään oleskelulupaan, eikä paluun pidä merkitä työ- ja oleskeluluvan menettämistä Euroopassa.

8.21

EU:ssa hankitut eläkeoikeudet on taattava, minkä vuoksi olisi neuvoteltava asiaa koskevista vastavuoroisuussopimuksista lähtömaiden kanssa ja ratifioitava ILO:n yleissopimus N:o 157.

8.22

Komitea ehdottaa, että unionin jäsenvaltiot ratifioivat siirtotyöläisiä koskevat ILO:n yleissopimukset N:o 97 ja 143. EU:n jäsenvaltioiden tulisi niin ikään ratifioida siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (24), kuten ETSK on ehdottanut oma-aloitteisessa lausunnossaan (25).

9.1

ETSK on esittänyt (26), että EU:n olisi ryhdyttävä ajamaan ulkopolitiikassa kansainvälistä siirtolaislainsäädäntöä.

9.2

EU on jo tehnyt useita naapuruus- ja kumppanuussopimuksia. ETSK katsoo, että kyseisten sopimusten maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevia lukuja on vahvistettava. Ensisijaisesti on tehtävä liikkuvuutta edistäviä sopimuksia EU:n ja sen maantieteellisillä lähialueilla sijaitsevien maiden välillä, joihin unionilla on jo taloudelliset ja poliittiset yhteistyösuhteet.

9.3

Komitea on antanut kaksi lausuntoa (27), joissa se katsoo, että Eurooppaan suuntautuvan maahanmuuton tulisi tukea lähtömaiden talous- ja yhteiskuntakehitystä.

9.4

Lähtömaissa tarjottava koulutus voi helpottaa maahanmuuttopolitiikan toteuttamista ja auttaa hallitsemaan maahanmuuttoa siten, että otetaan huomioon eurooppalaisten yritysten ammatilliset vaatimukset.

9.5

ETSK ehdottaa, että EU:n ja lähtömaiden välillä tehdään sopimuksia, joilla helpotetaan lähtömaiden ammattitutkintojen ja koulutuksen tunnustamista.

9.6

On harkittava mahdollisuutta, että EU ja jäsenvaltiot rahoittaisivat lähtömaiden koulutusohjelmia ja siten myös osallistuisivat laadukkaiden koulutusrakenteiden kehittämiseen. Tällaisten ohjelmien kautta hankitut tutkinnot tulisi tunnustaa eurooppalaisiksi tutkinnoiksi. Näihin koulutusohjelmiin tulee yhdistää nopeutetut menettelyt työ- ja oleskeluluvan saamiseksi.

10.1

Eurooppa 2020 -ohjelman tavoitteisiin sisältyy kotouttaminen. Kotoutuminen on kaksisuuntainen ja molemminpuolinen sosiaalinen sopeutumisprosessi, joka toteutuu ihmisten ja ryhmien välisissä monisäikeisissä suhteissa. Kotouttamisprosessit tapahtuvat hitaasti yhteiskunnan rakenteissa (perheessä, kouluissa ja yliopistoissa, lähiöissä ja kylissä, työpaikalla, ammattiyhdistyksissä, työnantajajärjestöissä, uskonnollisissa instituutioissa, kulttuuriyhdistyksissä, urheiluseuroissa jne.).

10.2

Euroopan komission ja ETSK:n yhteistyön tuloksena on perustettu Euroopan kotouttamisfoorumi. Sen tarkoituksena on edistää kansalaisyhteiskunnan ja maahanmuuttajien etujärjestöjen osallistumista EU:n kotouttamispolitiikkojen muotoiluun.

10.3

ETSK on laatinut useita lausuntoja kotouttamispolitiikkojen kehittämiseksi ja perustanut pysyvän valmisteluryhmän kotouttamisen edistämiseksi ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja kotouttamisfoorumin välisten suhteiden tiivistämiseksi.

10.4

ETSK on antanut otsikolla ”Kotouttaminen ja sosiaalinen toimintaohjelma” uuden oma-aloitteisen lausunnon (28), jolla pyritään vahvistamaan kotouttamistavoitetta Eurooppa 2020 -ohjelmaan kuuluvassa uudessa sosiaalipoliittisessa toimintaohjelmassa ottaen entistä paremmin huomioon maahanmuuton sosiaaliset vaikutukset, maahanmuuttajien työllisyystilanteen, sosiaalisen osallistamisen, tasa-arvon, köyhyyden, perus- ja ammatillisen koulutuksen, terveydenhoidon, sosiaalisen suojelun ja syrjinnän torjumisen.

10.5

Lisäksi EU:n puheenjohtajavaltiona toiminut Espanja pyysi ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon siirtotyöläisten kotouttamisesta. Lausunnossa (29) analysoidaan työllisyyden, yhdenvertaisten työehtojen ja mahdollisuuksien sekä yhdenvertaisen kohtelun merkitystä maahanmuutossa. Se sisältää myös suosituksia EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisille sekä työmarkkinaosapuolille.

10.6

Zaragozassa 15. ja 16. huhtikuuta 2010 pidetyssä ministerikokouksessa komissiota pyydettiin laatimaan uusi kotouttamisohjelma. ETSK osallistuu työskentelyyn laatimallaan tiedonannolla ”Kotouttamisen uudet haasteet”, jossa esitetään, että uudessa ohjelmassa on vahvistettava maahanmuuttajataustaisten osallistumista kansalaistoimintaan ja demokratiakehitykseen.

10.7

Kaksisuuntainen lähestymistapa edellyttää hallituksilta uusia sitoumuksia, jotta jäsenvaltioiden lainsäädännössä helpotettaisiin kansalaisuuden myöntämistä sitä anoville maahanmuuttajille ja jotta menettelyt olisivat avoimia.

10.8

ETSK laati perustuslakisopimuksen valmistelleelle Eurooppa-valmistelukunnalle oma-aloitteisen lausunnon (30), jossa kehotetaan myöntämään unionin kansalaisuus niille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on unionissa pitkään oleskelleiden henkilöiden asema.

10.9

Väestönkehityksen haasteen ohella EU:lla ja jäsenvaltioilla on edessään toinen mittava poliittinen ja yhteiskunnallinen haaste, eli uusien kansalaisten kotouttaminen siten, että heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla. Tätä varten oikeudet jäsenvaltion ja unionin kansalaisuuteen on ulotettava kattamaan maahanmuuttajataustaiset henkilöt, sillä he tuovat Eurooppaan suurta etnistä, uskonnollista ja kulttuurista moninaisuutta.

11.1

ETSK muistuttaa, että EU:ssa asuu useita satojatuhansia henkilöitä vailla vaadittavia asiakirjoja. He toimivat harmaan talouden piirissä ja tekevät työtä pimeästi, ja he ovat virallisessa yhteiskunnassa ”näkymättömiä” eivätkä voi nauttia perusoikeuksista.

11.2

Eurooppa 2030 -hankkeen ”viisasten ryhmän” laatimassa asiakirjassa todetaan, että on tarve ”yhdenmukaistaa laittomien maahanmuuttajien oikeudet kaikkialla EU:ssa”. ETSK kannattaa ehdotusta.

11.3

Kuten ETSK on muissa lausunnoissaan (31) ehdottanut, sääntöjen vastaisesti maahan tulleiden henkilöiden yksilökohtaista laillistamista on helpotettava Eurooppa-neuvoston Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen yhteydessä tekemän sopimuksen pohjalta (32) ottaen huomioon heidän juurtumisensa työelämään ja yhteiskuntaan.