23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/29

—

taloudellisen kehityksen prosessin (tuotantoketjujen strukturointi, toimialojen organisointi jne.)

—

sosiaalisen kehityksen prosessin (terveysalan ja koulutuksen rakenteet jne.)

—

ympäristönhoitoprosessin (biodiversiteetin suojelu, hiilidioksidipäästöjen hallinnointi jne.).

1.4.1

Sertifioinneissa pyritään ottamaan huomioon reilun kaupan moniulotteinen luonne:

1.4.2

Itsesääntelyssä havaitusta edistymisestä huolimatta ETSK kiinnittää huomiota tarpeeseen ottaa mallin lähtökohdaksi eurooppalainen sertifiointijärjestelmä, joka muiden periaatteiden ohella edellyttää, että teknisten erittelyjen noudattamiseen sovelletaan ulkopuolista valvontaa, josta huolehtii kyseisiin tehtäviin akkreditoitu riippumaton elin. Tämä ei luonnollisesti saa heikentää elintarvikkeiden markkinoille saattamista koskevan sitovan yleislainsäädännön noudattamista.

2.1

Käsillä olevassa lausunnossa käsitellään nimenomaisesti reilua kauppaa eli vaihtoehtoista kaupallista kumppanuutta, joka luo yhteyden tuottajan ja kuluttajan välille ja joka on kehittynyt viimeksi kuluneina vuosikymmeninä reilun kaupan liikkeen puitteissa. On olemassa myös muita kaupan alan järjestelmiä, joilla kuluttajat pyritään vakuuttamaan siitä, että tuotteet ja palvelut ovat luonteeltaan enemmän tai vähemmän kestäviä, mutta niitä ei käsitellä tässä lausunnossa, sillä nämä järjestelmät eivät täytä kaikkia kohdassa 1.4.1 mainittuja reilun kaupan kriteerejä.

2.2

Reilun kaupan kehittymisen taustalla on pyrkimys luoda taloudellisia suhteita tuottajiin, jotka toimivat kansainvälisessä kauppavaihdossa marginaaliseen asemaan jääneissä kehitysmaissa. Reilu kauppa kuuluu kestävän kehityksen piiriin, ja se tuo mukanaan merkittäviä yhteiskunnallisia haasteita eteläisille maille. Reilun kaupan tavoitteena on vähentää köyhyyttä erityisesti siten, että tuetaan tuottajaorganisaatioita. Pohjoisissa maissa sen avulla pyritään edistämään entistä kestävämpää kulutusmallia.

2.3

Ala on vielä nuori ja kehittyvä, ja se kasvaa huomattavasti. Eurooppalaiset kuluttajat kiinnittävät siihen myös entistä enemmän huomiota.

2.4

Kuluttajien luottamusta on kuitenkin vielä vahvistettava, sillä vaikka reilu kauppa vetoaa heihin, monien mielestä tietoa ei ole riittävästi saatavilla ja monet saattavat ajatella, että suuret yritykset tai suuret kauppaketjut voivat käyttää järjestelmää väärin.

2.5

Erikoistuneet jakelukanavat tarjoavat reilun kaupan tuotteille joka tapauksessa edelleenkin tärkeimmät markkinat. Kyseisiä rakenteita on paljon, ne ovat kooltaan pieniä, ja kuluttajat arvostavat niitä.

3.1

Vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien julistuksen 23 artiklassa todetaan seuraavaa: ‘Kullakin työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon. ”

3.2

Reilua kauppaa alettiin harjoittaa 50-luvulla Yhdysvalloissa ja sitten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja lopulta muualla Euroopassa. Reilu kauppa merkitsee sitä, että tiedostetaan teollisuusmaiden tuontiketjujen aiheuttamat yhteiskunnalliset ja ympäristöhaitat.

3.3

Vuonna 1964 Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD toi esille kaupan ehtojen erot ja varoitti kansainvälistä yhteisöä siitä, että kansainvälisen kaupan säännöt ovat inhimilliseltä ja sosiaaliselta kannalta kestämättömiä. Eteläiset maat toivat esille oikeudenmukaisen kaupan tarpeen (Trade, not aid).

3.4

Reilun kaupan merkkipaaluja

3.5

Maailman kauppajärjestön säännöissä ei oteta huomioon inhimillisiä, sosiaalisia eikä ympäristönäkökohtia. Tarve vastustaa tällaista tilannetta saa ihmiset kiinnostumaan kaupankäynnin inhimillisistä muodoista. Näille ihmisille reilu kauppa on osoitus siitä, että toisenlainen maailma on mahdollinen. Reilu kauppa edistää avoimuutta, hyvää hallintoa ja vastuunottoa ja siten myös osaltaan kestävää kehitystä.

4.1

Reilun kaupan ja yleisesti eettisen, vastuullisen ja kansalaislähtöisen kulutuksen haasteena on määrittää keinot, joilla pyritään vakiinnuttamaan väestön keskuudessa saavutettu suosio seuraavin tavoin:

4.2

ETSK panee merkille, että reilun kaupan standardien muotoilussa on otettu huomioon työntekijöiden perusoikeudet (ILO), ympäristönormien noudattaminen ja biodiversiteetin kunnioittaminen sekä se, että tuottajat saavat kansainvälistä kauppaa käydessään entistä paremmat korvaukset.

4.3

Kaupan ja reiluuden yhdistäminen voi vaikuttaa joistakin ristiriitaiselta, sillä markkinoiden lait eivät tunne inhimillisiä arvoja. 2000-luvun suurimpana haasteena on kuitenkin kaupan ja sosiaalisen vuoropuhelun yhdistäminen siten, että pyritään entistä oikeudenmukaisempaan maailmankauppaan. ETSK haluaa antaa tähän oman panoksensa. Reilu kauppa voi mahdollistaa kestävän kehityksen tarjoamalla entistä paremmat kaupan ehdot ja takaamalla Dohan kierroksen ulkopuolelle jääneiden tuottajien ja työntekijöiden oikeudet.

4.4

Uudet merkit ja käytännesäännöt, joita reilun kaupan käytänteitä soveltavat uudet toimijat lanseeraavat, aiheuttavat sekaannusta kuluttajien keskuudessa. Vaarana on toiminta-ajatuksen, sen periaatteiden ja sitä määrittävien kriteerien heikkeneminen ja se, että viite- ja takuujärjestelmien moninaisuus mahdollistaa taloudellisen opportunismin. Tämä perustuu takuujärjestelmiin, jotka ovat halvempia niille, jotka vastaavat järjestelmän aiheuttamista kustannuksista yleensä ketjun loppupäässä, mutta joissa myös osallistutaan vähäisemmässä määrin kehitysmaiden tukemiseen. Komitea kannattaa reilun kaupan organisaatioiden suorittamaa kansainvälistä sertifiointia (ks. edellä esitetyt terminologiaehdotukset), jossa käytetään aina riippumatonta ja akkreditoitua valvontaelintä sekä noudatetaan luonnollisesti voimassa olevaa elintarvikelainsäädäntöä.

4.5

ETSK toivoo, että kaikilla reilun kaupan tuotteilla olisi samat kriteerit kaikissa Euroopan unionin maissa. Toistaiseksi ei ole olemassa oikeudellisesti pätevää virallista eurooppalaista määritelmää. ETSK kannattaa FINEn (verkosto, jonka FLO, IFAT, NEWS ja EFTA muodostavat) hyväksymää ja komission hiljattain reilusta kaupasta antamassa tiedonannossa (1) käytettyä yhteistä määritelmää:

”Reilu kauppa on kauppakumppanuutta, joka perustuu vuoropuheluun, avoimuuteen ja kunnioitukseen ja jolla pyritään oikeudenmukaisempaan kansainväliseen kauppaan. Se tukee kestävää kehitystä tarjoamalla paremmat kaupankäyntiolosuhteet syrjäytyneille tuottajille ja työntekijöille ja turvaamalla heidän oikeutensa erityisesti Etelässä.

Kuluttajien tukemat reilun kaupan järjestöt osallistuvat aktiivisesti tuottajien tukemiseen, tiedottamiseen ja kampanjointiin kansainvälisen kaupan sääntöihin ja käytäntöihin tehtävien muutosten puolesta.”.

5.1

Reilulla kaupalla pyritään siihen, että tuottajat saavat asianmukaiset, vakaat korvaukset, joiden lähtökohtana on, että heidän tulonsa riittävät elämiseen. Kunkin alueen ja maan tuottajaorganisaatiot ja ammattiliitot määrittelevät ne.

5.2

Hinnan tulee määräytyä keskimääräisten tuotantokustannusten pohjalta siten, että otetaan huomioon

5.3

Reiluun kauppaan tulee sisältyä tiettyjä vaatimuksia, muun muassa työvoiman hyväksikäytön ja erityisesti lapsityövoiman käytön torjuminen, ja siinä tulee noudattaa Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sääntöjä, vaikka kyseisen maan sosiaalinen lainsäädäntö ei sitä edellyttäisi.

5.4

Reilun kaupan yhteydessä elintarvikkeista suoritetaan etukäteen osittainen maksu, jotta tuottajat voivat rahoittaa raaka-ainehankintansa.

5.5

Elintarvikkeiden tuotantoprosesseissa on ehdottomasti kunnioitettava luontoa ja luonnonvaroja ja noudatettava Euroopan unionissa sovellettavaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.

5.6

Reilu kauppa mahdollistaa sosiaalisesti hyödyllisten työpaikkojen luomisen sekä tuotantoketjun alku- että loppupäässä. (Samalla mahdollistetaan myös se, että heikoimmassa asemassa olevat saavat ihmisarvoista työtä.)

5.7

Reilu kauppa varmistaa todellisen jäljitettävyyden ja toimintojen täydellisen, jatkuvan ja julkisen avoimuuden ketjun kaikissa vaiheissa (konteksti, hinta, marginaali jne.).

5.8

Reilulla kaupalla tulee mahdollistaa solidaarinen kaupankäynti kestävän kehityksen puitteissa.

5.9

Reilua kauppaa tulee arvioida ainoastaan toimien ja yksityiskohtaisten sitoumusten eikä hyvien aikomusten pohjalta.

5.10

Reilu kauppa on vakiintunut keino edistää ihmisiä kunnioittavaa, uutta maailmanlaajuista elintarvikepolitiikkaa.

6.1

Elintarviketuotteet muodostavat suurimman osan reilun kaupan liikevaihdosta. Tuotteista tärkein on kahvi. Kaupan on myös teetä, suklaata, kuivattuja hedelmiä, mausteita, riisiä, viljatuotteita, sokeria, hunajaa ja hilloja. Hiljattain on markkinoille tullut tuoretuotteita, mutta hitaan kierron takia ne ovat reilussa kaupassa marginaalisessa asemassa. Myynti on kuitenkin lisääntynyt huomattavasti, kun kuluttajaosuuskunnat ja muut yksityissektorin vähittäiskauppiaat ovat ottaneet reilun kaupan tuotteita valikoimiinsa.

6.2

Kehitysmaiden pientuottajien tilannetta parantavan reilun kaupan tulisi tarjota mahdollisuus muodostaa kehittyneitä tuotantoketjuja, jolloin voitaisiin luoda sosiaalisesti kestäväpohjaisia työpaikkoja.

6.3

Reilussa kaupassa on painotettava tarvetta vaikuttaa suurimpiin ketjuihin, jotta prosessi saisi poliittisesti entistä enemmän painoarvoa, mutta samalla olisi kuitenkin kunnioitettava tuottajien etuja.

7.1

Reilun kaupan maataloustuotanto keskittyy yksinomaan etelän maihin. Vaikka itse kaupankäyntiprosessi on melko avoin, reilu kauppa on tuonut esille sen, että tuottajan osuus kuluttajan maksamasta hinnasta on pieni (100 kulutetusta eurosta palautuu vain 20 euroa), ja paljastanut sen, paljonko lisäarvosta (jalostus ja vähittäismyynti) jää kehittyneisiin maihin. Todellinen kysymys onkin se, miten reilun kaupan avulla voidaan muuttaa pysyvästi kansainvälisen kaupan sääntöjä.

8.1

Komitea katsoo, että kuluttajille voidaan antaa parhaimmat takeet sertifioinnilla. Sertifiointi on ulkopuolisen, (akkreditointimenettelyn välityksellä) valtuutetun ja puolueettoman elimen tekemä tarkistusprosessi. Sillä voidaan vahvistaa, että palvelu, tuote tai prosessi vastaa erittelyssä (joka voi olla säännöstö tai jokin muu) asetettuja vaatimuksia. Sertifiointi ja akkreditointi kuuluvat molemmat tarkistusmenettelyyn, mutta akkreditoinnissa todennetaan toimivaltuudet, kun taas sertifioinnissa varmennetaan erittelyn noudattaminen. Reilun kaupan ja yleisesti eettisen, vastuullisen ja kansalaislähtöisen kulutuksen haasteena on määrittää keinot, joilla pyritään vakiinnuttamaan saavutettu menestys. Näin voidaan

8.2

Reilun kaupan piirissä onkin luotu takuujärjestelmiä, joiden legitimiteetti perustuu neuvotteluihin ja eri osapuolien osallistumiseen.

8.3

FLO ja WFTO pyrkivät kehittämään takuujärjestelmiensä täydentävyyttä. Tavoitteena on löytää yhtymäkohtia ja yhtenevyyksiä niiden soveltamien lähestymistapojen välillä. Toistaiseksi on päästy vasta tilannekatsauksen tasolle.

8.4

Tällaiset tarkistusjärjestelmät ovat välttämättömiä. Korkeatasoiset takuut ovat olennaisia, jotta voidaan välttää erilaisten lainsäädäntöjen nopea lisääntyminen pohjoisissa maissa ja suojella kuluttajien etuja. Reilun kaupan organisaatiot ovatkin laatineet yhdessä kansainväliset vaatimukset ja sopineet reilun kaupan periaatteiden peruskirjasta (Charter of Fair Trade Principles). Niiden on jatkettava yhteistyötään ja laadittava tuottajien yhteinen sertifiointijärjestelmä.

9.1

Reilu kauppa vähentää osaltaan köyhyyttä mutta kuitenkin siten, että kestävän kehityksen perusteet otetaan huomioon.

9.2

Euroopan unionin ulkopolitiikalla tuetaan kehitysmaiden maataloutta. Tuen ehdoksi voitaisiin asettaa pienien maataloustuottajien kannustaminen siirtymään reilun kaupan tuotteiden tuottajiksi, jolloin edistettäisiin kyseisten maiden kestävää kehitystä.

10.1

Reilu kauppa perustuu kiistatta kaupalliseen, sosiaaliseen, koulutukselliseen ja poliittiseen dynamismiin, joka innostaa paikallisia ja kansainvälisiä toimijoita.

10.2

Reilu kauppa on sosioekonominen innovaatio, jota kansalaisyhteiskunta vie eteenpäin kansainvälisen kaupan käytäntöjen muuttamiseksi, jotta ihmiset otettaisiin entistä paremmin huomioon. Olisi tarpeen

11.1

Kaikki reilun kaupan maataloustuotteet ovat peräisin kehitysmaista. Eräitä tuotteita, esimerkiksi sokeria, viiniä ja banaaneita, tuotetaan kuitenkin myös Euroopassa tiukempia sosiaalisia sääntöjä noudattaen, mikä saattaa aiheuttaa lisäkustannuksia reilun kaupan tuotteisiin verrattuna.

11.2

Jotta tällainen vaikea tilanne voitaisiin välttää, kyseisille aloille olisi perustettava kansainvälinen tuottajaorganisaatio, jotta päästäisiin kaikkien kannalta edullisiin kompromissiratkaisuihin.

12.1

Monet ihmisoikeusjärjestöt vastustavat maailmankaupan (WTO) järjestelyjä.

12.2

Reilun kaupan eri toimijat ja osapuolet erottuvat maailmanmitassa sekä määrällisesti että laadullisesti. Itse asiassa se, että ne kattavat laajan valikoiman reilun kaupan aloja, antaa järjestelmälle sisällön ja mahdollisuuden siihen, että reilulla kaupalla on merkittävää vaikutusta.