30.4.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/100

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: EU:n rooli Pohjois-Irlannin rauhanprosessissa (oma-aloitteinen lausunto)

2009/C 100/16

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea perusti 12. ja 13. joulukuuta 2007 pitämässään täysistunnossa työjärjestyksensä 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti alakomitean, jonka tehtäväksi annettiin laatia oma-aloitteinen lausunto aiheesta

EU:n rooli Pohjois-Irlannin rauhanprosessissa.

Asian valmistelusta vastannut ”EU:n rooli Pohjois-Irlannin rauhanprosessissa” -alakomitea antoi lausuntonsa 23. syyskuuta 2008. Esittelijä oli Jane MORRICE.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 22.–23. lokakuuta 2008 pitämässään 448. täysistunnossa (lokakuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 151 ääntä puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   EU:n osallistumisesta Pohjois-Irlannin rauhanprosessiin voidaan oppia paljon. Pohjois-Irlannin yhteiskunnallinen, taloudellinen ja erityisesti poliittinen kehitys on alueen ongelmallisen menneisyyden synkimmistä päivistä nykyiseen tilanteeseen verrattuna ollut poikkeuksellista. Turvallisuustilanne on parantunut, julkishallinnon uudelleenjärjestely on hyvällä alulla, uusien tulokkaiden – sekä maahanmuuttajien että matkailijoiden – saapuminen piristää taloutta ja auttaa myös haastamaan perinteisen nurkkakuntaisen ajattelutavan; rajatylittävä yhteistyö ylittää odotukset, ja vallanjako entisten vastustajien kanssa aletaan hyväksyä ”poliittisesti korrektiksi” tosiseikaksi.

1.2   Itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan nykytilanteessa ole aihetta. Katoliset ja protestanttiset yhteisöt toisistaan erottavat, järkyttävät ”rauhanmuurit” Belfastissa ovat surullinen, mutta realistinen muistutus niistä vakavista vaikeuksista, joita rauhanprosessilla on vielä erityisesti yhteisöjen välisen sovinnonteon suhteen edessään. Muurit muistuttavat myös siitä, kuinka paljon tehtävää on vielä jäljellä. Väkivallan, vihan, epäluulon, piittaamattomuuden ja suvaitsemattomuuden vuosikymmenet ovat johtaneet ennennäkemättömään yhteisöjen eriytymiseen Pohjois-Irlannissa. Vaikka ihmiset saattavat elää ”hyväksyttävän tasoisen” rauhanomaista elämää muuriensa takana kodeissaan, kylissään, kirkoissaan, kouluissaan ja urheilustadioneillaan, nämä ”rinnakkaiset elämät” voivat olla vain välivaihe prosessissa kohti molemminpuolista kunnioitusta, ymmärtämystä ja sopusointua, ja sen toteutuminen voi kestää sukupolvien ajan.

1.3   EU:n rooli Pohjois-Irlannin rauhanprosessissa oli, ja on edelleen, unionin historiassa ensimmäinen laatuaan. Se tosiseikka, että tarina EU:n tuesta rauhanprosessille on suhteellisen tuntematon, on osoitus EU:n lähestymistavan sopivuudesta. Tämä ei ollut turha yritys puuttua tilanteeseen, johon unionilla ei ole vaikutusmahdollisuuksia, tai pyrkiä pintapuolisiin paikkauksiin. EU:n rauhanrakentamisen menetelmä Pohjois-Irlannissa on ollut ainutlaatuinen, pitkäaikainen merkittävien resurssien sitomisprosessi, joka on ollut strategisesti suunniteltua ja toteutettua. Se on perustunut sosiaalisen kumppanuuden ja toissijaisuuden periaatteisiin, ja kaikissa vaiheissa sitä on ohjannut osallisuutta edistävä paikallisten toimijoiden kuuleminen.

1.4   Suoran ja epäsuoran toiminnan avulla EU on auttanut rauhanprosessia luomaan ympäristön, jossa sovintoratkaisu voi onnistua poliittisten edellytysten täytyttyä. EU on toiminut katalysaattorina aidolle rauhan rakentamiselle, vaikkakin prosessin loppuun vieminen on vielä kesken.

1.5   EU ei ole pyrkinyt omimaan itselleen kunniaa rauhanprosessin onnistumisesta. Olisi kuitenkin väärin, ellei historia tunnustaisi EU:n roolin arvoa ja merkitystä. Näin ei ole pelkästään siksi, että EU:n tulisi vielä vuosia tukea erityisesti sovinnon syntymistä, vaan myös siksi, että EU:n Peace-ohjelmista saatua oppia voidaan mahdollisesti hyödyntää rauhan ja sovinnon rakentamisessa myös muualla maailmassa. EU:lla ei koskaan tule olemaan vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta kuten Pohjois-Irlannin esimerkki osoittaa, sillä on keinoja auttaa toisia löytämään vastauksia ja näyttöä siitä, että se on näin tehnyt.

1.6   Maailman suurimpana rauhanrakentamisen ”roolimallina” EU:lla on yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa hallussaan se asiantuntemus, kokemus, monipuolisuus, resurssit ja maine, jota tarvitaan tukemaan konfliktin ratkaisua ja rauhan rakentamista missä päin maailmaa tahansa. Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. EU:lla on myös velvollisuus tehdä niin ja velvoite tehdä rauhan rakentamisesta tulevan strategisen suuntautumisensa keskipiste.

2.   Suositukset

2.1   Suositukset on jaettu kahteen eri osioon. Ensimmäinen kattaa ne Pohjois-Irlannissa ja rajakreivikunnissa toteutettavien toimien alat, joihin EU:n tuki tulisi keskittää, jotta sovinnon rakentamista voitaisiin edistää. Toinen osa kattaa EU:n rauhan ja sovinnon rakentamiselle muilla konfliktialueilla antaman tuen laajemmin. Siinä hyödynnetään Pohjois-Irlannin kokemuksista saatuja oppeja luvun lopussa esitellyn konfliktinratkaisun työkalupaketin mukaisesti.

2.2   Pohjois-Irlannin konteksti

2.2.1   Pohjois-Irlannin kokemuksista saadut opetukset osoittavat rauhan rakentamisen olevan strateginen ja pitkäjänteinen prosessi. Se alkaa väkivaltaisen konfliktin lopettamisella ja jatkuu vaiheittain kohti poliittisen vakauden, rauhanomaisen rinnakkaiselon ja sovinnon luomista ja johtaa lopulta yhteiskunnallisen sopusoinnun, taloudellisen hyvinvoinnin ja ”yhteisen yhteiskunnan” saavuttamiseen. EU:n tuen tälle prosessille on siten oltava pitkäjänteistä, jotta voidaan huomioida alkuvaiheiden herkästi haavoittuva luonne sekä aika, jonka todelliseen sovintoon pääseminen vaatii. Vaikka EU:n taloudellisen tuen määrä voi vähentyä ja tuki voidaan keskittää entistä tarkemmin tiettyihin kohteisiin sitä mukaa kun alue selviytyy konfliktista, EU:n merkittävän roolin kumppanina prosessissa sekä sen kyvyn kehittää suhteitaan kyseisen alueen kanssa muin luovin tavoin olisi vahvistuttava entisestään.

2.3   Suositus 1: EU:n on jatkettava pitkäjänteistä tukeaan rauhan rakentamiselle Pohjois-Irlannissa. Tuen tulisi keskittyä entistä enemmän seuraaviin seikkoihin:

—	On edistettävä yhteisöjen välistä sovintoa esimerkiksi kulttuurin, taiteen, urheilun, vapaa-ajan, asumisen ja koulutuksen aloilla sekä työpaikkojen luomisessa ja julkisten palveluiden järjestämisessä.

—

Pääasiallinen tuki olisi suunnattava marginaaliryhmille yhteisöjen väliseen ymmärtämykseen tähtäävien valmiuksien parantamiseksi. Yhden yhteisön sisäisiä hankkeita tulee tukea vain poikkeustapauksissa silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä yhteisöjen väliseen ymmärtämykseen tähtäävien valmiuksien parantamiseksi.

—	Levottomuuksien uhreja on autettava rakentamaan elämänsä uudelleen, selviytymään traumastaan ja jakamaan kokemuksiaan toisten yhteisöjen ja toisten konfliktialueiden vastaavien ryhmien kanssa.

—	On tuettava ”yhteisen yhteiskunnan” rakentamista edistäviä aloitteita, jotta voidaan vähentää tarvetta kaksinkertaisiin asumis-, terveydenhuolto-, koulutus-, vapaa-aika- ja liikuntapalveluihin.

—	Vapaaehtois- ja yhteisöjärjestöt, ammattiliitot ja yritykset on otettava mukaan päätöksentekoon kaikilla niillä tasoilla, joilla tehdään päätöksiä EU:n Peace-rahoituksen käyttämisestä.

—	On elvytettävä paikalliset kumppanuusrakenteet, jotka Peace-ohjelman alkuvaiheissa auttoivat tuomaan yhteen työmarkkinaosapuolet ja poliittiset päätöksentekijät.

—	On vähennettävä byrokratiaa erityisesti maaseutu- ja taajamayhteisöissä toteutettavien pienhankkeiden osalta. Hankkeiden arvioinnissa on mitattava myös sosiaalisia aspekteja taloudellisten näkökohtien lisäksi.

2.4   Suositus 2: Euroopan komission Pohjois-Irlannin työryhmän tulisi edelleen keskittyä ohjaamaan, helpottamaan ja tukemaan luovia ja innovatiivisia tapoja kehittää aluetta myös muulla tavoin kuin Peace-ohjelmasta saadun rahoituksen turvin; näitä ovat esimerkiksi tutkimus, tietämyksen siirto, koulutus sekä konfliktinratkaisua koskevan kansainvälisen verkottumisen edistäminen.

2.5   Laajempi maailmanlaajuinen konteksti

2.6   EU:lla on velvollisuus paitsi oppia Pohjois-Irlannin kokemuksistaan myös välittää tietämyksensä muille, jotka kärsivät eriasteisista konflikteista joko EU:n sisällä, sen rajoilla tai muualla maailmassa. Näin voidaan mahdollisimman hyvin hyödyntää se myönteinen rooli, joka EU:lla voi olla maailmanlaajuisessa konfliktinratkaisussa.

2.7   Suositus 3: EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden viranomaisten ja kansainvälisten toimijoiden on jaettava tärkeimmät opit. Tätä voidaan helpottaa seuraavin keinoin:

—	Luodaan kattava tietokanta konfliktien ratkaisua koskevista hyvistä käytänteistä (Euroopan parlamentin ehdotus).

—	Laaditaan kooste Peace-ohjelman arvioinneista ja menestyksekkäistä hankkeista.

—	Tutkitaan edelleen EU:n roolia eri aloilla (sisäiset, rajatylittävät ja ulkoiset konfliktitilanteet).

2.8   Suositus 4: Edellä mainittua työskentelyä voitaisiin helpottaa perustamalla Pohjois-Irlantiin eurooppalainen institutionaalinen konfliktinratkaisuelin, jonka toiminnassa hyödynnettäisiin konfliktinratkaisussa sekä paikallisesti että kansainvälisesti jo tehtyä työtä. Elimen toiminnan yksityiskohdista tulisi käydä laaja, ETSK:n käynnistämä EU:n laajuinen keskustelu työmarkkinaosapuolten kanssa. Keskustelussa tulisi pohtia, kuinka voitaisiin parhaiten saada aikaan konfliktinratkaisuelin, jolla on eurooppalainen ulottuvuus.

2.9   Suositus 5: Ohessa esiteltyä konfliktinratkaisun työkalupakettia tulisi mukauttaa ja kehittää edelleen, jotta voidaan auttaa analysoimaan konfliktitilanteita ja suunnittelemaan EU:n toimintaa, mikäli se on tarpeen. Työkalupakettiin on koottu joukko EU:n hyödyntämiä välineitä, joita voidaan käyttää viitteinä ja työkaluina vähemmistöjen suojeluun, tasa-arvoon, valmiuksien rakentamiseen, yhteisöjen ja valtioiden rajat ylittävään yhteistyöhön ja yhteiskunnallis-taloudelliseen kehitykseen liittyvissä tehtävissä EU:n sisällä, sen rajoilla ja muilla konfliktialueilla EU:n rajojen ulkopuolella.

EU:n konfliktinratkaisun työkalut

Diagnostiset välineet Sosioekonominen ja poliittinen analyysi	Lähteet ja viitteet Muualta saatu kokemus (esim. konfliktinratkaisun välineet) Ohjelma-/hanketietokanta/-kooste Konfliktinratkaisuteorioiden pohdinta	Strateginen näkemys Objektiivinen (ylikansallinen) pitkän aikavälin näkemys, johon yhdistetään riskinottolähestymistapa Opetusten soveltaminen Tietämyksen kerääminen ja laajentaminen Konfliktivaiheen arviointi Toimintatavasta päättäminen riippuen konfliktin vaiheesta ja sen sijainnista (EU:n sisällä, sen rajoilla tai muualla)
	TALOUDELLISET VÄLINEET	EI-TALOUDELLISET VÄLINEET
Suuret työkalut (makrotaso)	EU:n rahoittamat konfliktien selvittämiseen keskittyvät verkostot EU:n toimielimet, politiikat, mahdollisuudet EU:n eetos, metodologia, esimerkki	Eurooppalaistaminen (kansallisella tasolla): EU:n normit, arvot, toimielimet, menettelytavat (mukaan luettuna työmarkkinaosapuolten osallistuminen) Puolueeton foorumi vuoropuhelun helpottamiseksi ja yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi Tasapuolinen lähestymistapa luottamuksen luomiseksi EU:n malli rauhan rakentamisessa – esimerkkijohtaminen Läheinen kumppanuus merkittävimpien avunantajien kanssa
Vipuvoima (keskitaso)	Räätälöidyt EU:n Peace-ohjelmat Rakennerahastojen mukauttaminen käytettäväksi konfliktinratkaisussa (määritteleminen asianmukaisin erotteluperustein) Kahdenvälinen/rajatylittävä yhteistyö Sopimukset ja aloitteet Sosiaalinen kumppanuusmalli Ohjelmatason arviointi	Työryhmä, joka kerää tietoa paikallistasolla ja tunnistaa yhteistyömahdollisuuksia ja -alueita sekä kannustaa osallistumista unionin laajuisiin ohjelmiin Kumppanuuteen perustuva lähestymistapa ja työskentely paikallisten päättäjien ja työmarkkinaosapuolten kanssa Paikallistason kuuleminen, joka johtaa paikallistason vastuuseen ohjelman suunnittelusta ja kehittämisestä Paikallistason instituutioiden sitouttaminen Esteiden poistaminen EU:n politiikan välityksellä
Hienosäätö (mikrotaso)	Paikalliset välittäjät pääsevät lähemmäs ruohonjuuritasoa. Kokonaistuet takaavat paikallisten tekijöiden huomioimisen ja tuen saapumisen oikeisiin kohteisiin. Ehdollinen rahoitus parhaiden käytäntöjen edistämiseksi Seuranta ja jatkuva oppiminen Valmiuksien rakentamisen ja yhteistyön tukeminen Alhaalta ylöspäin, suuntautuva, rajatylittävä yhteistyö talous-, sosiaali- ja kulttuurialalla Itsearviointi	Eurooppalaistaminen (paikallistasolla): työmarkkinaosapuolten osallistuminen, kansalaisten sitouttaminen, EU:n osallistuminen, komission EU-virkamiesten käyttö Menestyksen juhlistaminen Tietoisuuden lisääminen hyödyntämällä lehdistöä ja mainontaa

3.   Johdanto

3.1   Komitea kertoo tässä lausunnossa suhteellisen tuntemattoman menestystarinan EU:n tuesta Pohjois-Irlannin rauhanprosessille ja lisää näin Pohjois-Irlannin kokemusten ymmärtämistä EU:n kansalaisyhteiskunnassa. Lisäksi komitea pyrkii kokoamaan ”työkalupaketin”, joka koostuu EU:n käyttämistä rauhan ja sovinnon edistämiseen tarkoitetuista välineistä hyödynnettäväksi mahdollisuuksien mukaan myös muilla konfliktialueilla.

3.2   Lausunnossa keskitytään lähinnä EU:n Peace-ohjelmien, Irlannin kansainvälisen rahaston (IFI:n) sekä Interreg-ohjelman kautta rauhanprosessille annettuun EU-tukeen. Siinä tarkastellaan eri rahastojen toimintaperiaatteita sekä niiden vaikutusta alueen yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja poliittiseen elämään. Erityistä huomiota on kiinnitetty kansalaisyhteiskunnalle (yritykset, ammattiliitot, vapaaehtoissektori) annettuun tukeen.

3.3   Lausunnossa tarkastellaan myös laajemmin Euroopan unionin tarjoamia mahdollisuuksia Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin väliseen poliittiseen, diplomaattiseen ja hallinnolliseen yhteistyöhön sekä ”eurooppalaisen rauhanrakentamisen mallin” käyttöä positiivisen kehityksen tienviittana Pohjois-Irlannissa.

4.   Menettelytapa

4.1   Alakomitea piti neljä työkokousta, joista yksi oli huhtikuussa 2008 Pohjois-Irlannissa järjestetty kuulemistilaisuus. Kuulemisen yhteydessä sidosryhmiltä ja asiantuntijoilta kerättiin kyselylomakkein ja sähköisen kuulemisen avulla tietoa, jonka ansiosta päätelmät voitiin pohjata EU:n ohjelmista ja politiikasta saatuun suoraan kokemukseen. Lisäksi alakomitean jäsenet tekivät opintomatkan ja tutustuivat EU:n rahoittamiin hankkeisiin Belfastissa.

4.2   Kuulemistilaisuus osui samaan aikaan kuin tapahtumat, jotka olivat merkkinä merkittävästä poliittisesta edistymisestä Pohjois-Irlannissa. Tilaisuuteen osallistuivat pääministeri ja varapääministeri, Irlannin tasavallan Eurooppa-asioiden valtiosihteeri sekä Peace-ohjelman perustamisessa mukana olleita korkeita eurooppalaisia virkamiehiä.

4.3   Avainasemassa tämän lausunnon laadinnassa oli arvokas yhteistyö, johon osallistuivat ETSK:n kaikki kolme ryhmää, niiden asiantuntijat sekä alakomitean Ranskasta, Espanjasta, Italiasta, Irlannista ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta olevat jäsenet, Euroopan parlamentti (de Brúnin mietintö) sekä komissio.

5.   Tausta

5.1   Maantiede ja talous

5.1.1   Pohjois-Irlanti sijaitsee Irlannin saaren koillisosassa. Se kattaa noin 14 000 neliökilometrin suuruisen alueen, jonka väkiluku oli vuonna 2001 suoritetussa viimeisimmässä väestönlaskennassa 1 685 000. Väestöstä 53,1 prosenttia on protestantteja, 43,8 prosenttia katolisia, 0,4 prosentin uskonto on ”muu” ja 2,7 prosenttia ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Pohjois-Irlannin väestö on iältään Euroopan nuorimpia: alle 29-vuotiaiden osuus on yli 40 prosenttia. Väkiluku on pysynyt vakaana ennen viimeaikaista maastamuuton lisääntymistä, ja sen odotetaan ylittävän 1,8 miljoonaa vuoteen 2011 mennessä.

5.1.2   Pohjois-Irlannin talous on kehittymässä perinteisestä tuotantoteollisuudesta (kuten laivanrakennuksesta ja tekstiiliteollisuudesta) kohti palveluvetoista ja ulospäin suuntautuneempaa taloutta. Vuosien 2004–2005 jälkeen reaalinen bruttoarvonlisäys on alueella kasvanut 3,5 prosentilla, mikä on hieman Yhdistyneen kuningaskunnan keskiarvon alapuolella, mutta huomattavasti Irlannin vastaavaa lukua pienempi; Irlannin BKT:n kasvu oli jopa 10 prosenttia ns. ”kelttitiikeri-ilmiön” aikoihin. Henkeä kohti laskettu bruttoarvonlisäys on alueella noin 80 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan keskiarvosta. Työttömyys on laskenut 3,6 prosenttia, kun se pahimmillaan oli 17,2 prosenttia vuonna 1986. Tilastojen varjoon jää kuitenkin monia vakavia haasteita, kuten työelämän ulkopuolelle jäävien suuri osuus eli 26,9 prosenttia, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan alueiden korkein. Haasteellista on myös alueen suuri riippuvuus julkisista varoista tuettaessa sekä julkista että yksityistä sektoria, mikä on heikentänyt yrittäjähenkeä (julkisten varojen osuus bruttoarvonlisäyksestä on 62 prosenttia).

5.2   Viimeaikainen historiallinen ja poliittinen viitekehys

5.2.1   Pohjois-Irlannista tuli Yhdistyneen kuningaskunnan alue Irlannin hallinnosta annetulla lailla, jonka nojalla Irlanti jaettiin pohjoiseen ja eteläiseen osaan vuonna 1921. Se loi saarelle raja-alueen ja johti elämiseen ”selät vastakkain” yhteiskunnallisella, taloudellisella ja poliittisella kentällä. Saaren kahtiajako on siitä lähtien ollut riidanaihe Pohjois-Irlannissa elävien nationalistien (etupäässä katolisia) ja unionistien (lähinnä protestantteja) välillä. Nationalistit pyrkivät yleensä Irlannin yhdistämiseen, kun taas unionistit haluavat Pohjois-Irlannin pysyvän osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

5.2.2   Vuonna 1921 väestöstä noin 60 prosenttia oli protestantteja ja 40 prosenttia katolisia. Valta-asemassa oleva yhteisö eli unionistit hallitsivat aluetta lähes puolen vuosisadan ajan. 1960-luvun lopulla kansalaisoikeusaktivistit osoittivat mieltään kaduilla ja vaativat syrjinnän lopettamista. Sitä seuranneita väkivaltaisia yhteenottoja ja mellakoita pidetään usein Pohjois-Irlannin viimeaikaisten levottomuuksien (”the Troubles”) alkuna. Levottomuuksien ollessa pahimmillaan vuonna 1972 Pohjois-Irlannin parlamentti hajotettiin ja alue asetettiin Lontoon suoran hallinnon alaiseksi.

5.2.3   Seuraavien vuosikymmenten aikana tilannetta yritettiin vakauttaa useaan otteeseen lähinnä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, kuten ammattiliittojen alulle panemien sovintoaloitteiden avulla. Mutta samaan aikaan esiintyi myös vakavia väkivaltaisuuksia, jotka vaativat 35 vuoden aikana yli 3 500 ihmisen hengen. Lisäksi monille tuhansille aiheutui elinikäisiä fyysisiä ja psyykkisiä vammoja.

5.2.4   Puolisotilaallisten ryhmien tulitauot vuonna 1994 valmistelivat tietä poliittisten puolueiden välisille neuvotteluille. Vuonna 1998 solmittiin Belfastin niin sanottu pitkänperjantain sopimus, jota ylivoimainen enemmistö kannatti erillisissä kansanäänestyksissä sekä rajan pohjois- että eteläpuolella. Seuraavana vuonna perustettiin Pohjois-Irlannin edustajakokous ja sen toimeenpaneva elin sekä monia pohjoisen ja etelän yhteistyö-elimiä, ja vuosituhannen viimeisinä viikkoina palautettiin itsehallinto.

5.2.5   Edustajakokouksen toiminta kuitenkin keskeytettiin vuonna 2002, ja vasta toukokuussa 2007 aloitti jälleen toimintansa itsehallinnollinen, kahden osapuolen vallanjakoon perustuva yhteinen vallankäyttöelin, jota johtavat unionistien DUP ja republikaanien Sinn Fein. Alue elää parhaillaan pisimpään kestänyttä poliittisen vakauden kautta lähes neljään vuosikymmeneen.

5.3   EU:n osallistuminen rauhanprosessiin

5.3.1   Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti liittyivät Euroopan unioniin vuonna 1973 levottomuuksien ollessa pahimmillaan. Pohjois-Irlanti sai erityisaseman: sille myönnettiin esimerkiksi tavoite 1 -alueen asema, vaikkei sen talous täyttänyt vaatimuksia kaikilta osin. Tämä merkitsi lisärahoitusta taloudellista ja sosiaalista kehitystä varten. Varat oli tarkoitettu täydentämään Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen myöntämää rahoitusta, mutta monet katsoivat, että niitä käytettiin kompensoimaan julkisen rahoituksen vaatimuksia.

5.3.2   Vuonna 1979 pidetyissä ensimmäisissä suorissa Euroopan parlamentin vaaleissa Pohjois-Irlannista valittiin kolme jäsentä (Ian Paisley, John Hume ja John Taylor). Vuonna 1984 parlamentti julkaisi Pohjois-Irlannin tilannetta tarkastelleen Haagerupin mietinnön, ja Euroopan komission varapuheenjohtaja Lorenzo Natali lupasi vastauksessaan tarkastella suopeasti ehdotusta yhdennetyn suunnitelman laatimiseksi Pohjois-Irlantia ja raja-alueita varten. Hän korosti kuitenkin Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin hallitusten suostumuksen olevan tarpeen.

5.3.3   Vuonna 1986 Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin hallitukset perustivat Irlannin kansainvälisen rahaston (IFI) taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi sekä kansallismielisten ja unionistien sovintoon kannustamiseksi Irlannin saarella. EU kuuluu tärkeimpiin avunantajiin Yhdysvaltojen, Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin rinnalla. Rahaston 849 miljoonan euron varoilla on runsaan 20 vuoden aikana tuettu yli 5 700:aa hanketta Pohjois-Irlannissa ja Irlannin raja-alueen kreivikunnissa. Vuoteen 2013 mennessä EU:n IFI:lle antaman tuen kokonaismäärä tulee olemaan 349 miljoonaa euroa.

5.3.4   Euroopan komission puheenjohtaja Jacques Delors vieraili vuonna 1992 Pohjois-Irlannissa neuvottelemassa paikallistason edustajien kanssa. Vierailu lujitti hänen sitoumustaan edistää alueella rauhanaatetta. Samana vuonna poistuivat myös saaren pohjois- ja eteläosan välisen kaupan taloudelliset esteet Euroopan yhtenäismarkkinoiden toteuduttua. Tämä on ajan myötä avannut tärkeitä tilaisuuksia rajatylittävälle kaupalle ja yrityssuhteille.

5.3.5   Vuonna 1994 heti aseistautuneiden ryhmien julistettua tulitauon Delors tapasi kaikki Pohjois-Irlannin kolme edustajaa (tuolloin Ian Paisley, John Hume ja Jim Nicholson) Euroopan parlamentissa ja sopi suunnitelmista merkittävän uuden EU-paketin myöntämiseksi. Hän asetti työryhmän, ja paikallistason laajamittaisen kuulemisen jälkeen EU:n huippukokouksessa vuonna 1994 – vain viikkoja ennen Delorsin puheenjohtajakauden päättymistä – sovittiin 300 miljoonan euron myöntämisestä kolmivuotista Peace-ohjelmaa varten. Ohjelmaa pidennettiin myöhemmin kahdella vuodella, ja EU myönsi sitä varten 204 miljoonan euron lisämäärärahat.

5.3.6   Näin syntyi ensimmäinen erityinen tukiohjelma rauhan ja sovinnon aikaansaamiseksi Pohjois-Irlannissa ja Irlannin raja-alueiden kreivikunnissa, eli Peace I. Ohjelmaa koskevan laaja-alaisen kuulemisen yhteydessä Euroopan talous- ja sosiaalikomitea laati vuonna 1995 lausunnon (1), jossa suhtauduttiin aloitteeseen myönteisesti ja korostettiin tarvetta pitkän aikavälin toimintamallille sekä joustavuudelle rahoituksessa.

5.3.7   Peace I -ohjelmaa seurasi vuonna 2000 Peace II, jonka neuvottelivat uuden Pohjois-Irlannin maakuntahallituksen osapuolet ja jolle EU myönsi 531 miljoonan euron määrärahat. Ohjelmaa pidennettiin sittemmin vuosiin 2005–2006 EU:n myöntämän 78 miljoonan euron lisärahoituksen turvin. ETSK laati toisen lausunnon (esittelijä: John Simpson), jossa esitettiin, että Peace II -ohjelmasta myönnettävä rahoitus keskitettäisiin entistä enemmän sovintoa edistäviin hankkeisiin sekä siirtotyöläisten ongelmiin. Vuonna 2007 käynnistyi Peace III, joka kattaa vuodet 2007–2013 ja jonka varat ovat 225 miljoonaa euroa. EU on myöntänyt näitä ohjelmia varten yhteensä yli 1,338 miljardin euron määrärahat.

5.3.8   Itsehallinnon palauttamisen jälkeen keväällä 2007 Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso asetti uuden työryhmän, jota johtaa aluepolitiikasta vastaava komission jäsen Danuta Hübner, pohtimaan Pohjois-Irlannin ja EU:n tulevaa yhteistyötä. Työryhmän huhtikuussa 2008 julkaisemassa raportissa ehdotetaan monenlaisia keinoja lisätä alueen osallistumista EU:n ohjelmiin. Siinä pannaan merkille Pohjois-Irlannin viranomaisten osoittama kiinnostus tutkimusta, neuvontaa ja kokemusten jakamista tarjoavan eurooppalaisen institutionaalisen konfliktinratkaisuelimen perustamista kohtaan.

6.   EU:n osallistumisen vaikutus

6.1   EU:n osallistuminen rauhanprosessiin on ollut monimuotoista, korkean tason poliittisesta tuesta aina ruohonjuuritason taloudelliseen tukeen. Toiminta oli kaikkein intensiivisintä 1990-luvulla, jolloin pyrittiin tukemaan tulitaukojen ja Belfastin sopimuksen aikaansaamaa poliittista edistystä. Tukea annetaan edelleen, ja Euroopan komission työryhmä keskittyy uusiin yhteistyöalueisiin, Peace III -ohjelmaan, IFI:hin ja Interreg-ohjelmaan.

6.2   Rauhan rakentamiseen nimenomaisesti suunnattu taloudellinen tuki on ollut keskeistä EU:n rauhanprosessille antamassa tuessa. EU-jäsenyyden mukanaan tuomilla muilla kuin taloudellisilla tekijöillä on kuitenkin ollut suuri vaikutus positiivisen kehityksen edistämisessä. EU:n ”vaikutusalue” voidaan siten jakaa kahteen erilliseen mutta limittäiseen osa-alueeseen: taloudellisiin ja muihin kuin taloudellisiin tekijöihin.

6.3   Muut kuin taloudelliset tekijät

6.3.1   Maiden liityttyä Euroopan unioniin EU toimi puolueettomana foorumina Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin poliittisten päättäjien välisen keskustelun helpottamiseksi tarjoamalla uusia tilaisuuksia säännölliseen vuoropuheluun puolu-eettomalla maaperällä. Tämä oli kallisarvoista myös Pohjois-Irlannin edustajille Euroopan parlamentissa. Paras esimerkki on vuonna 1994 järjestetty Paisleyn, Humen, Nicholsonin ja Delorsin tapaaminen, joka johti ensimmäisen Peace-ohjelman luomiseen. Paisley kuvaili myöhemmin tätä tapaamista yhdeksi uransa tuottoisimmista. Myös Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin virkamiesten välinen rajatylittävä yhteistyö jokapäiväisissä kysymyksissä sai aikaan hallintojen lähentymistä, joka epäilemättä vaikutti myönteisesti rauhanprosessiin.

6.3.2   Tämä puolueeton foorumi oli äärimmäisen tärkeässä asemassa EU:n tukiessa rauhanprosessia paikan päällä. Toimi-elinten sekä ”tasapuolisen” ja osallistumista edistävän lähestymistavan varmistamiseen pyrkineen henkilöstön työskentely helpotti kansalaisyhteiskunnan sitouttamista ja sen osallistumista sekä kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä.

6.3.3   Toinen tärkeä ei-taloudellinen tekijä oli Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin päättäjille tarjottu tilaisuus saada kokemusta yhteisymmärrykseen pyrkivästä mallista EU:n lainsäädäntötyössä. Neuvostossa käydyissä neuvotteluissa jäsenvaltiot harjoittivat uudenlaista monenvälistä vuoropuhelua, kaupankäyntiä ja kompromissiratkaisuja, mikä oli arvokas väline paikallisissa poliittisissa keskusteluissa.

6.3.4   Euroopan yhtenäismarkkinoiden voimaantulolla vuonna 1993 oli merkittävä ei-taloudellinen vaikutus rauhanprosessiin. Hallinnollisten esteiden poistaminen rajatylittävältä kaupalta kannusti lisäämään molemmin puolin rajaa sijaitsevien yrityselämän organisaatioiden välistä yhteistyötä ja edisti ammattiyhdistysliikkeen pitkäaikaisia rajatylittävään yhteistyöhön liittyviä toimia. Rajoilla edelleen tehdyt turvatarkastukset jarruttivat kuitenkin yhä taloudellisen ja sosiaalisen yhteistyön merkittäviä edistysaskeleita.

6.3.5   Ei-taloudellinen tekijä, jonka vaikutus oli alkuaikoina vähäinen, oli eurooppalaisen rauhanrakentamisen mallin käyttö esimerkkinä alueella. Pohjois-Irlannin liityttyä unioniin monet toivoivat EU-jäsenyyden vakauttavan vaikutuksen näkyvän lähes välittömästi. Yhteisöjen kahtiajako oli kuitenkin juurtunut niin syvälle, että vaati aikaa, ennen kuin eurooppalainen malli alkoi vaikuttaa prosessiin.

6.3.6   Vielä tänäkin päivänä, alueen kuuluttua unioniin jo 35 vuoden ajan, katolisten ja protestanttisten yhteisöjen asuin alueita erottavat Belfastissa niin kutsutut rauhanmuurit. Valtaosa lapsista käy uskontokunnan mukaan eroteltua koulua, ja 90 prosenttia väestöstä asuu uskonnon mukaan erotelluilla asuin alueilla.

6.4   Taloudellinen vaikutus

6.4.1   Peace I -ohjelman taloudellinen vaikutus rauhanprosessiin oli merkittävä, koska se oli täysin ainutlaatuinen ja innovatiivinen aloite – jotain sellaista, mitä EU ei koskaan aiemmin ollut kokeillut. Vuosien 1995–1999 aikana rauhan ja sovinnon aikaansaamiseksi myönnetty 500 miljoonan euron suuruinen tuki oli myös suurin tähän erityistarkoitukseen osoitettu tuki. Tuki vastasi 73:a prosenttia ohjelman kokonaisvaroista. Loput saatiin molempien maiden viranomaisilta ja valtiosta riippumattomilta tahoilta.

6.4.2   Avaintekijä Peace I -ohjelman myönteisessä vaikutuksessa oli sen laatimista varten järjestetty laaja-alainen kuulemismenettely. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta, mukaan luettuina kansalaisjärjestöt, ammattiliitot ja yritykset, tunsivat Peace I -ohjelman omakseen, koska niiden siihen antama panos tunnustettiin. Myös Pohjois-Irlannin edustajat Euroopan parlamentissa osallistuivat suoraan ohjelman yksityiskohtien suunnitteluun. Peace I -ohjelma sai suurta julkisuutta, ja siksi se tunnettiin hyvin kaikkialla kohdealueellaan. Ohjelma saa tunnustusta vielä tänäkin päivänä. Tilastot osoittavat, että lähes puolet alueen väestöstä on hyötynyt Peace-ohjelmista.

6.4.3   Myös ohjelman omaperäiset rahoitusmekanismit olivat tärkeä tekijä sen menestyksessä. Rahoitusta välittävien elinten käyttäminen oli nerokas keino siirtää vastuuta ruohonjuuritasolle sekä vahvistaa samalla paikallistason valmiuksia. Piirikuntakumppanuudet, joihin osallistui yritysmaailman, maatalouden, vapaaehtois- ja yhteisösektorin edustajia sekä ammattijärjestöjen ja paikallishallinnon vaaleilla valittuja edustajia, olivat uutta Pohjois-Irlannissa. Tämä kumppanuuteen perustuva lähestymistapa päätöksenteossa oli yhtä lailla osa rauhanrakentamisen prosessia kuin rahoitus itsessään.

6.4.4   Monet myöntävät, että tämän alhaalta ylöspäin suuntautuneen lähestymistavan ansiosta rahoitus oli helpommin ”paikallisen talous- ja yhteiskuntaelämän marginaalissa elävien” henkilöiden saatavilla. Tuki kohdistettiin erityisesti väestöryhmille, jotka olivat siihen saakka saaneet vain vähän, jos lainkaan tukea, kuten väkivaltaisuuksien uhreille ja entisille vangeille, minkä lisäksi kartutettiin muille ryhmille, kuten maiden ja yhteisöjen rajat ylittäville järjestöille sekä nais- ja nuorisoryhmille, tarkoitettua rahoitusta.

6.4.5   Näiden ohjelmien taloudellinen vaikutus oli aiempaa EU-rahoitusta suurempi, koska varojen taattiin olevan lisärahoitusta. Tuki oli näin ollen tärkeämpää ja näkyvämpää, sillä se annettiin hallituksen alueelle myöntämän rahoituksen täydennykseksi. Usein sanotaan, että näin ei ollut muiden EU:n rakennerahasto-ohjelmien tapauksessa.

6.4.6   Myös ohjelmien painopisteen muuttamisella on ollut vaikutusta. Ensimmäisen Peace-ohjelman puitteissa suurin rahoitusosuus oli varattu sosiaalista osallisuutta varten, kun taas Peace II -ohjelmassa leijonanosa suunnattiin talouden elvyttämiseen. Peace III -ohjelmassa painopisteeksi on muutettu sovinnonteko, jota pidetään parhaana keinona puuttua vielä jäljellä oleviin, nurkkakuntaisen jakautumisen aiheuttamiin ongelmiin.

6.4.7   Myös vastuu Peace II ja III -ohjelmista siirrettiin uudelle rajatylittävälle erityiselle EU:n ohjelmista vastaavalle elimelle ( Special EU Programme Body, SEUPB). Sen työskentelyä tukevat seurantakomiteat, joihin osallistuu julkisen ja yksityisen sektorin sekä ammattiyhdistysliikkeen etuja ajavia tahoja Pohjois-Irlannista ja rajakreivikunnista. Vaikka muutos on joidenkin mielestä vähentänyt ruohonjuuritason osallistumista, toiset näkevät mainitun elimen tärkeänä ”yhden tiskin palvelutalona” kaikissa EU:n Peace-ohjelmaan ja rajatylittävään rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä.

6.4.8   Myös IFI:llä on ollut merkittävä vaikutus rauhanprosessiin sekä hankkeidensa että koostumuksensa vuoksi. Rahasto tuo yhteen edustajia avunantajamaista. Tällainen yhteistyömuoto etenkin EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on ainutlaatuista, ja se voisi olla arvokkaana esimerkkinä hyvästä käytännöstä muilla konfliktialueilla.

6.4.9   Vaikka EU:n Interreg-aloite perustettiin kaikkialla unionissa toimivaksi rajatylittäväksi ohjelmaksi, sen erityisvaikutus Irlannin saarella on kuitenkin ollut hyvin tärkeä myös rauhanprosessissa. Peace-ohjelmien rajatylittävien osa-alueiden rinnalla Interreg-hankkessa on investoitu rajatylittäviin infrastruktuureihin sekä sosioekonomisiin ohjelmiin ja kannustettu näin selät vastakkain eläviä yhteisöjä yhteistyöhön.

6.4.10   Muilla EU:n aloitteilla, joita ovat muun muassa Urban, Equal ja Leader, on ollut ja on edelleen epäsuorempi mutta yhtä lailla tärkeä vaikutus Pohjois-Irlannin rauhanprosessiin.

6.5   Vaikutus rajatylittävään yhteistyöhön

6.5.1   Vuonna 1921 tapahtuneen saaren kahtiajaon jälkeen hallintoalueet kehittyivät erillään toisistaan. Selät vastakkain elämisen vaikutus oli nähtävissä ennen levottomuuksien alkamista, ja sitä pahensivat 35 vuoden mittaiset väkivaltaisuudet. Kanssakäymistä rajan yli rajoittivat vaarat ja vaikeudet, ja kaupankäynti rajan ylitse oli EU:n sisärajojen vähäisintä.

6.5.2   EU:n politiikat kannustivat ja helpottivat ajatusmallien muutosta rajatylittävän yhteistyön suhteen. Tätä nopeutti se tosiseikka, että sekä Irlanti että Yhdistynyt kuningaskunta olivat Euroopan yhteisön jäseniä. Talouden osalta yhtenäismarkkinoilla oli erityisen merkittävä ylhäältä alaspäin suuntautuva vaikutus, kun taas sosiaalisella ja kulttuurisella kentällä kuusi etel-äistä rajakreivikuntaa yhteen koonneiden Peace-ohjelmien alhaalta ylöspäin suuntautuva vaikutus sai aikaan ennenkuulumatonta kanssakäymistä rajan ylitse.

6.5.3   Molemmille osapuolille yhteisiä tavoitteita olivat liiketoiminnan ja sosiaalisen kanssakäymisen lisääminen sekä yhteistyön tiivistäminen maiden hallitusten välillä. Belfastin sopimuksen kulmakivenä oli saaren pohjois- ja eteläosan yhteisen ministerineuvoston sekä rajatylittävien yhteistyöelinten perustaminen. Tällaiset yhteisrahoitetut elimet ovat EU:ssa ennennäkemättömiä. Myös ajatus saaren yhtenäisestä taloudesta on muuttunut radikaalista käsitteestä enemmistön hyväksymäksi ja hyödylliseksi valtavirran konseptiksi.

6.5.4   Rajatylittävän yhteistyön lisäämistä johtivat usein työmarkkinaosapuolet. Niiden uraauurtava työskentely varmisti, että pohjois- ja eteläosan päättäjät tekivät yhteistyötä rajan molemminpuolisen ymmärryksen, arvostuksen ja luottamuksen parantamiseksi. Tästä seurannutta rinta rinnan tapahtuvaa yhteistyötä toteutetaan monilla eri areenoilla, ja se on kaikkein ilmeisintä talouden alalla sekä terveydenhuollossa ja koulutuksessa.

6.5.5   Monista myönteisistä esimerkeistä yksi on rajan pohjois- ja eteläpuolella sijaitsevien kahden liike-elämän ryhmittymän (CBI:n ja IBEC:n) yhteinen, seitsenvuotinen kaupan ja yritysten kehittämisohjelma, jonka toimintaa rahoittivat IFI sekä Peace-ohjelma ja Interreg-ohjelma. Kehittämisohjelman puitteissa järjestettiin yli kolmesataa ostajien ja toimittajien tapaamista. Kauppa kaksinkertaistui seitsenvuotiskaudella 1991–1997, ja sen arvo ylitti kaksi miljardia Yhdistyneen kuningaskunnan puntaa.

6.5.6   Korvaamattoman arvokasta on niin ikään ollut ammattiyhdistysliikkeen työ valtioiden ja yhteisöjen rajat ylittävien suhteiden parantamiseksi. Irlannin ammattiliittojen keskusjärjestö ICTU on koko Irlannin kattava elin, joka levottomuuksien aikaan työskenteli väsymättä yhteisöjen suhteiden parantamiseksi. Keskusjärjestö ei hakenut rahoitusta työlleen, mutta eräät ammattiliittoihin kuuluvat elimet saivat tukea EU:lta.

6.5.7   Se tosiseikka, että vain kuusi eteläistä rajakreivikuntaa saattoivat hyötyä suoraan Peace-rahoituksesta, merkitsi ohjelman rajatylittävän ulottuvuuden rajallisuutta etenkin liiketoimintaa kehitettäessä, sillä potentiaali oli suurinta siihen kuulumattomilla alueilla.

6.5.8   Rajatylittävä yhteistyö on noussut täysin uudelle ja merkittävästi laajemmalle ja syvemmälle tasolle. Kun useimmat fyysiset, verotukselliset ja tekniset esteet sekä turvarajat oli poistettu ja näin tehty mahdolliseksi ennennäkemättömän laaja rajatylittävä kauppa, vuorovaikutus ja yhteistyö, haasteena on ollut jatkaa jäljellä olleiden, pitkään vallinneiden kulttuuristen ja sosiaalisten esteiden raivaamista.

6.5.9   Kaikkein tärkeintä on se, että EU:n toimintamalli rauhan ja sovinnon edistämiseksi talouden ja yhteiskunnan tasolla sekä eri yhteisöissä tarjoaa ainutlaatuisen, pitkälle kehitetyn ja toteutuskelpoiseksi osoittautuneen alueellisen mallin, jonka avulla unioni voi toteuttaa omaa, muista erottuvaa näkemystään, asiantuntemustaan ja menettelytapojaan.

6.6   Vaikutus taloudelliseen kehitykseen

6.6.1   Edistämällä rauhan rakentamista EU on auttanut myös nopeuttamaan Pohjois-Irlannin ja rajakreivikuntien taloudellista kehitystä. Monissa jälkiarvioinneissa on todettu, että Peace I ja II -ohjelmien suora vaikutus taloudelliseen kehitykseen on ollut merkittävä. Tärkein epäsuora vaikutus on ollut se, että EU:n rooli poliittisen kehityksen tukemisessa ja rauhan rakentamisessa mahdollisti paljon nopeamman sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen.

6.6.2   Peace-ohjelmat, IFI ja Interreg ovat yhdessä luoneet kestäviä työpaikkoja sekä parantaneet ympäristöä ja infrastruktuuria erityisesti konfliktin koettelemilla alueilla. Ne ovat edistäneet kehitystä ja kohentaneet yritystoimintaan liittyvää kapasiteettia marginalisoituneissa ryhmissä ja yhteisöissä sekä auttaneet merkittävällä tavalla nopeuttamaan rajatylittävän kaupan kasvua viimeisten kymmenen vuoden aikana.

6.6.3   Vaikutusten laadun osalta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ohjelmat ovat merkittävällä tavalla edistäneet rauhanomaisen ja vakaan yhteiskunnan rakentamista. Suurelta osin tämä on saavutettu kehittämällä yhteisön ja vapaaehtoissektorin valmiuksia jatkaa sovinnon rakentamista.

6.6.4   Sosiaalinen kumppanuus on EU:n toimintatavan ydin, ja nämä erityiselementit EU:n lähestymistavassa rauhan ja sovinnon rakentamiseen auttavat stimuloimaan ja edistämään taloudellisten ja poliittisten eturyhmien keskinäisen vuorovaikutuksen uusia tapoja koko yhteiskunnan eduksi.

6.6.5   EU:n panos on auttanut kehittämään strategista näkemystä talouden toiminnasta konfliktinjälkeisessä ympäristössä. Tulevaisuudessa alueella on monia uusia ja dynaamisia mahdollisuuksia, kuten entistä tiiviimpi EU-yhteistyö sellaisilla Euroopan komission uuden työryhmän suosittamilla aloilla kuin tutkimus, innovaatio ja tietämyksen siirto, sekä liikesuhteiden edelleen kehittäminen euroalueen maiden kanssa.

6.7   Vaikutus sosiaaliseen osallisuuteen

6.7.1   Sosiaalinen osallisuus on edelleen rauhan rakentamista koskevan EU:n lähestymistavan perusluonteinen ja kattava periaate. Tutkimukset osoittavat, että EU:n Peace-ohjelmasta tuettiin sellaisia väestöryhmiä, joita ei aiemmin ollut huomioitu rahoituksessa tai jotka saivat vain hyvin vähän tukea. Se on edistänyt etnisten vähemmistöryhmien sopeutumista, luottamuksen ja valmiuksien rakentamista, paikallisen kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä sekä aiemmin syrjään jääneiden ryhmien osallistamisprosessia.

6.7.2   Peace-ohjelman rahoittamiin hankkeisiin osallistui yli puolet alueen väestöstä. Se toi siis EU:n kansalaisten tasolle tavalla, jota on kuvailtu ”ennennäkemättömäksi ruohonjuuritason osallistumiseksi”. Ohjelma kohdistettiin niiden kansalaisyhteiskunnan jäsenten tukemiseen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, jotka työskentelivät vapaaehtoispohjalta omissa yhteisöissään muutoksen aikaansaamiseksi. Tunnustuksen antaminen toimi tärkeänä luottamusta lisäävänä mekanismina.

6.7.3   Innovatiivisten rahoitusmenetelmien, kuten rahoitusta välittävien elinten sekä piirikuntakumppanuuksien, sittemmin paikallisten strategisten kumppanuuksien käyttämisellä rahoitus kohdennettiin ruohonjuuritasolle, ja se ulottui sellaisiin paikkoihin, joihin monet muut aloitteet eivät yltäneet. Rahoitusta koskevan päätöksenteon siirtäminen tällaisille paikallisille organisaatioille auttoi rakentamaan valmiuksia ja takasi, että ruohonjuuritaso osallistui ohjelmien suunnitteluun ja toteutukseen.

6.7.4   EU:n lähestymistavan erotti muista eurooppalaisen sosiaalisen kumppanuuden mallin käyttäminen Peace-ohjelmissa. Kuulemisiin osallistui yrityselämän, ammattiliittojen ja vapaaehtoissektorin sekä ”muiden eturyhmien” edustajia. Vaikka periaate on edelleen keskeinen, monia alkuperäisiä kumppanuusrakenteita ei ole säilytetty. Tämä on huolestuttavaa, sillä työmarkkinaosapuolten ja poliittisten päättäjien kokoaminen yhteen päätösten tekemistä varten oli erottamaton osa rauhanprosessia.

6.7.5   Köyhimmillä alueilla, joilla kahtiajako on kaikkein voimakkainta, monien myönnetään hyötyneen EU:n Peace- ja Interreg-ohjelmien sekä IFI:n rahoituksesta, ja mielipidetutkimukset osoittavat, että EU:n roolia tässä asiassa arvostetaan suuresti.

6.8   Vaikutus rauhaan ja sovintoon

6.8.1   Rauhan rakentamisen osalta EU:n toimet ovat auttaneet prosessin ylläpitämisessä ja kannustaneet kehitystä kohti poliittista vakautta. Ne antoivat lisäksi eri yhteisöille vastuuntuntoa paikallistasolla poliittisesti epävarmoina aikoina. Aineisto, jonka ETSK on kerännyt sidosryhmien kuulemisten avulla, tukee ylivoimaisesti sitä päätelmää, että EU ja sen rahoitusohjelmat ovat auttaneet luomaan nyt vallitsevan rauhantilan.

6.8.2   Yhteisöjen sovinnonteon pitkäjänteisemmän prosessin osalta on olemassa monia esimerkkejä alhaalta ylöspäin suuntautuvien kontaktien ja yhteistyön positiivisesta vaikutuksesta paikallistasolla yhteisöjen ja maiden rajat ylittäviin kontakteihin. Peace-ohjelmat ja IFI edistivät merkittävällä tavalla yhdyskunnan eri ryhmien valmiuksia luoda yhteys toisiinsa. Vaikka tällaiset kontaktit ovat lisänneet molemminpuolista ymmärtämystä ja luottamusta tietyillä alueilla, ne eivät vielä ole kyenneet poistamaan epäilystä ja epäluottamusta toisilla.

6.8.3   Tästä syystä kannatetaan yleisesti päätöstä mukauttaa EU:n rahoitusohjelmia niin, että niitä keskitetään entistä enemmän yhteisöjen välisen sovinnon edistämiseen. Tämän on määrä auttaa yhteisöjä nousemaan tasolle, jossa muurien takana elävät ihmiset luottavat riittävästi itseensä ja ovat riittävän luottavaisia suhteissaan muihin sekä ennen kaikkea tuntevat olonsa tarpeeksi turvalliseksi voidakseen elää ilman erottavia muureja. Päätöksen on kuitenkin oltava niiden omansa. Yhden yhteisön sisäisten, luottamusta rakentavien hankkeiden tukeminen nähdään usein keinona tähän. Haittavaikutuksena saattaa kuitenkin olla se, että se saattaa itse asiassa edesauttaa kahtiajakoa lisäämällä ryhmien mahdollisuuksia huolehtia ”omistaan”. Jotkut yhteisöt ovat toisia valmiimpia hyödyntämään rahoitusta, mikä voi synnyttää tunteen eri yhteiskuntaryhmien eriarvoisesta kohtelusta.

6.8.4   Kuitenkin myös kehitys kohti ”yhteistä yhteiskuntaa” on ollut vähäistä. Tuoreessa raportissa tuodaan esiin erottelun korkeat kustannukset, jotka johtuvat erityisesti tarpeesta luoda kaksinkertaiset palvelut katolisten ja protestanttien palvelemiseksi erillään. Julkisten palvelujen erottaminen pelkästään yhteisön pelkojen ja epävarmuuden huomioimiseksi lisää julkisen rahoituksen taakkaa mm. asumisen, terveydenhoidon, vapaa-ajan ja liikuntapalvelujen aloilla. Opetuksesta puhuttaessa vain kuusi prosenttia lapsista käy koulua, jossa katolisuus ja protestantismi on todella yhdistetty.

6.8.5   Vakaus ja vauraus vahvistavat toinen toistaan. EU:n rahoitusohjelmien avulla pystyttiin puuttuman niihin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin, jotka yhtäältä olivat konfliktin seurausta, mutta toisaalta myös ruokkivat sitä. EU ei kuitenkaan koskaan ollut sellaisessa asemassa, että se olisi voinut pureutua konfliktin syvään juurtuneisiin poliittisiin tai perustuslaillisiin syihin. Se saattoi vain toimia välittäjänä ja esimerkkinä pyrittäessä tavoitteeseen.

---

(1)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto Draft Notice to Member States laying down guidelines for an Initiative in the framework at the special support programme for peace and reconciliation in Nothern Ireland and the border counties of Ireland, COM(1995) 279 final; EYVL C 155, 21.6.1995 ja EYVL C 236, 11.9.1995.

---