31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 77/131

1.1

Tämä on tuorein ETSK:n laatima, EU:n talouspolitiikan ohjausjärjestelmään liittyviä kysymyksiä käsittelevä lausunto. Lausunto on laadittu vastauksena komission tiedonantoon KOM(2007) 721 lopullinen ”EU:n vuoden 2007 talouskatsaus — Euroopan tuottavuuden eturintaman siirtäminen”.

1.2

Vuoden 2007 talouskatsauksen lähtökohtana on, että vaikka Euroopan unioni on yksi maailman edistyneimmistä ja tuottavimmista talouksista, EU:n BKT:n pohjalta mitatun elintason ja maailman kehittyneimmän talouden, Yhdysvaltojen, välillä on edelleen merkittävä kuilu. Perussyynä tähän ovat monien elinkeinoelämän alojen ja jäsenvaltioiden tuottavuuskehityksessä havaittavat erot.

1.3

Vaikka Yhdysvaltoja koskevat tiedot ovat hyödyllinen vertailukohta mitattaessa jäsenvaltioiden suhteellista suorituskykyä, tässä lausunnossa keskitytään EU:n jäsenvaltioiden keskinäiseen vertailuun. Transatlanttiseen vertailuun vaikuttavat muiden tekijöiden ohella esimerkiksi sosiaalimallit, työaika ja osallistumisaste työpaikan päätöksentekoon. Tässä lausunnossa niitä ei kuitenkaan käsitellä. Lausunnossa tarkastellaan pelkästään sitä, miksi tietyissä EU-maissa luodaan enemmän vaurautta ja työpaikkoja kuin toisissa.

1.4

Komission laatiman selvityksen keskeisenä ajatuksena on, että Lissabonin ohjelman täytäntöönpano auttaa samalla jäsenvaltioita lisäämään työllisyyttä ja vaurautta. Tarvittavaa kehitystä voidaan edistää huomattavasti monilla keskeisillä toiminta-alueilla. Politiikoilla on pyrittävä seuraaviin päämääriin:

1.5

Edellä mainituista toimista tulee entistäkin tärkeämpiä, kun niitä tarkastellaan vuonna 2000 Lissabonissa pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen maailmantaloudessa tapahtuneiden muutosten valossa. Uusia haasteita ovat niin nykyinen talouskriisi kuin fossiilisten polttoaineiden tarjonnan ja kysynnän välinen tasapainosuhde, väistämätön ilmastonmuutos, kasvava elintarvikepula ja ylipäätään raaka-ainekysynnän kasvu. Niinpä T&K-investointien ja huippututkimuksen keskeinen merkitys lisääntyy. Ne korostavat tarvetta kilpailukykyisiin sisämarkkinoihin tehokkaasti joustavine työmarkkinoineen ja korkealuokkaisine julkistalouksineen.

1.6

Sekä kysyntä- että tarjontapuolen makrotaloudellisia tekijöitä on käsitelty perusteellisesti aiemmissa unionin talouspolitiikan ohjausjärjestelmää koskevissa ETSK:n lausunnoissa, jotka on esitelty tarkemmin jäljempänä johdanto-osassa ja joissa komitea painottaa, että kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävien tarjontapuolen toimenpiteiden ohella on sovellettava makrotalouspolitiikkojen yhdistelmää, jonka avulla edistetään tuloja, kysyntää ja työllisyyttä. Käsillä olevassa lausunnossa pyritään ensisijaisesti osoittamaan toteen, että kysyntätekijöistä riippumatta Lissabonin ohjelmaan sisältyvät tarjontapuolen uudistukset ja BKT:n kasvu korreloivat keskenään.

1.7

Hiljattain julkaistussa, vuotta 2007 (1) käsittelevässä Lissabonin tulostaulussa1 ensimmäiset seitsemän valtiota olivat järjestyksessä Tanska*, Ruotsi*, Itävalta*, Alankomaat*, Suomi*, Irlanti* ja Yhdistynyt kuningaskunta*, joita seurasivat Saksa ja Ranska (2). Uusista jäsenvaltioista parhaisiin tuloksiin ylsivät Slovenia* ja Viro*. EU 15 -maista huonoimmille sijoille jäivät Espanja, Kreikka, Portugali ja Italia. Lissabonin strategian täytäntöönpanon katsottiin kaiken kaikkiaan olleen tehokkainta Alankomaissa, Itävallassa ja Virossa. Tehottomimmiksi arvioitiin Kreikka ja Italia. Miten johtoasema Lissabonin ohjelman täytäntöönpanossa vaikuttaa tuottavuuteen ja työllisyyteen?

1.8

Vaikka on myös monia muita relevantteja tekijöitä, käsillä olevassa lausunnossa esitetystä analyysistä voidaan päätellä, että Lissabonin strategian täytäntöönpanon sekä työllisyyden ja henkeä kohti lasketun BKT:n kasvun välillä on todellakin tiivis yhteys. Päinvastainen on yleensä myös totta, sillä Lissabonin uudistusten täytäntöönpanon laiminlyöneillä mailla on taipumusta alisuorittamiseen. Johtopäätöstensä perusteella ETSK kannustaa jäsenvaltioita panemaan Lissabonin ohjelman kokonaisuudessaan täytäntöön mahdollisimman pian.

1.9

On korostettava ohjelman kunkin uuden osatekijän merkitystä. Komitea toivoo erityisesti, että osaamiseen, peruskoulutukseen ja T&K-toimiin tehtäviä investointeja lisätään. Kilpailu vauhdittaa epäilemättä innovointia, joten EU:n talouksien on totuttava kilpailemaan selviytyäkseen globalisaation haasteista. Tuotantotekijöiden siirtyminen taantuvilta teollisuuden ja muilta elinkeinoelämän aloilta kehittymässä oleville dynaamisille aloille on välttämätöntä jäsenvaltioiden talouksien tuottavuuden maksimoimiseksi. Tämä puolestaan merkitsee sitä, että jäsenvaltion on sidottava resurssejaan joustoturvaan. On selvää, että jäsenvaltioiden taloudellinen suorituskyky riippuu suuresti julkistalouden moitteettomasta hoidosta.

1.10

Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamassaan lausunnossa (3) ETSK totesi seuraavaa: ”Komitea on vakuuttunut, että Euroopassa on riittävästi innovaatiota, luovuutta, tietoa ja yrittäjyyttä, jolla uudesta ajattelutavasta (= tietoyhteiskunta) luodaan menestys. Mainitut kyvyt on kuitenkin vapautettava. Esteet on korvattava mahdollisuuksilla. Rangaistukset on korvattava kannusteilla. Viime vuosikymmenellä vapautettiin Euroopassa monet teollisuuden alat kilpailulle. Nyt meidän on vapautettava eurooppalaisten energia.” Nyt vuonna 2008 tehtävää on vielä paljon, mutta Lissabonin ohjelma on tie eteenpäin.

2.1

Tämä on tuorein ETSK:n laatima, EU:n talouspolitiikan ohjausjärjestelmään liittyviä kysymyksiä käsittelevä lausunto. Lausunto on laadittu vastauksena komission tiedonantoon KOM(2007) 721 lopullinen ”EU:n vuoden 2007 talouskatsaus — Euroopan tuottavuuden eturintaman siirtäminen”. Syyskuussa 2007 annetussa edellisessä lausunnossa käsiteltiin vuoden 2006 talouskatsausta ”Euroalueen vahvistaminen: politiikan painopisteet”.

2.2

Käsillä olevassa lausunnossa ETSK pyrkii yhdistämään jäsenvaltioiden työllisyyskasvun ja asukaskohtaisen BKT:n komission tiedonannossa esitettyihin toimintasuosituksiin. Tässä mielessä lausunto poikkeaa melkoisesti vuoden 2006 katsausta käsitelleestä lausunnosta, jossa selvitettiin jäsenvaltioiden toimintaa ohjailevia kansallisia sosioekonomisia olosuhteita ja toiminnalle asetettuja toisistaan poikkeavia tavoitteita.

2.3

Aiemmat lokakuussa 2006 (4) ja helmikuussa 2006 (5) annetut lausunnot käsittelivät talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja 2005–2008. Maaliskuussa 2004 komitea antoi lausunnon talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista 2003–2005 (6). Komissio on toimittanut ETSK:lle suosituksensa talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi vuosille 2008–2010. Komitea panee kuitenkin merkille, että ne eivät eroa vuosien 2005–2008 suuntaviivoista. Talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen parissa aiemmin tekemänsä työn huomioon ottaen ETSK on päättänyt käyttää tämän lausunnon perustana EU:n vuoden 2007 talouskatsausta.

2.4

Lokakuussa 2006 ETSK tarkasteli sääntöjä, joilla on vaikutusta hintavakautta, kasvua ja työllisyyttä koskevien yleistavoitteiden saavuttamiseen. Käsillä olevassa lausunnossa komitea keskittyy sääntöjen sijasta itse politiikkaan. Helmikuussa 2006 ETSK antoi lausunnon vuosien 2005–2008 talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista. Vaikka lausunto oli laaja-alainen, siinä kannatettiin yleisesti samaa työllisyyden ja tuottavuuden kasvuun tähtäävää poliittista toimintamallia, johon nyt käsillä oleva lausunto pohjautuu. Kummassakin lausunnossa ETSK tarkasteli kysyntään vaikuttavia talouden tekijöitä. Nyt käsillä olevassa lausunnossa komitea tarkastelee komission ehdotuksia tarjontapuoleen kohdistuviksi uudistuksiksi.

2.5

Komitea painottaa kuitenkin, että kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävien tarjontapuolen toimenpiteiden ohella on sovellettava makrotalouspolitiikkojen yhdistelmää, jonka avulla edistetään tuloja, kysyntää ja työllisyyttä. Komitea on käsitellyt asianmukaista politiikkayhdistelmää edelleen ajankohtaisessa, maaliskuussa 2004 antamassaan lausunnossa.

2.6

Komission julkaisu European Economy N:o 8/2007 sisältää tiedonannon ”Euroopan tuottavuuden eturintaman siirtäminen”. Kaikkiaan 149-sivuinen (englanninkielinen) julkaisu jakautuu neljään osaan:

Komitea pahoittelee, että komissio rajoittuu tarjontapuolta koskeviin suosituksiin kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

Käsillä olevassa lausunnossa arvioidaan julkaisun osassa 4 esiteltyjä toimia.

3.1

Vuoden 2007 talouskatsauksen lähtökohtana on, että vaikka Euroopan unioni on yksi maailman edistyneimmistä ja tuottavimmista talouksista, EU:n BKT:n pohjalta mitatun elintason ja maailman kehittyneimmän talouden, Yhdysvaltojen, välillä on edelleen merkittävä kuilu. Perussyynä tähän ovat monien elinkeinoelämän alojen ja jäsenvaltioiden tuottavuuskehityksessä havaittavat erot.

3.2

Hyväksyessään vuonna 2000 Lissabonin strategian EU asetti etusijalle tuottavuuden parantamisen ja työllisyyden vankan kasvun. Strategian tärkeimmät osa-alueet olivat osaamisen kehittäminen, kilpailukyvyn vahvistaminen ja joustavuuden lisääminen.

3.3

Osaamisen kehittäminen edellyttää enemmän ja parempia investointeja tutkimukseen ja kehitykseen sekä inhimilliseen pääomaan. Koulutuksen tehokkuus ja kustannustehokkuus on turvattava koko Euroopan unionissa.

3.4

Kilpailun kannustaminen on tuottavuuden tason ja kasvun kannalta ratkaisevan tärkeää. Empiiriset tutkimukset vahvistavat, että markkinoiden avaaminen kilpailulle vaikuttaa myönteisesti tuottavuuden ja kasvun lisäksi myös työllisyyteen.

3.5

Joustavuutta on lisättävä, jotta tuotantorakenteet voidaan mukauttaa sujuvasti erikoistumiseen ja laajentamiseen uusille suhteellisten etujen aloille. Jäsenvaltiot ovat viime vuosina toteuttaneet toimenpiteitä helpottaakseen yritysten ja työvoiman liikkuvuutta, mutta toimia on lisättävä ja laajennettava.

3.6

Johtopäätöksenä on, että ajattelutapaa on muutettava. Tarvittavaa kehitystä voidaan vauhdittaa huomattavasti monilla keskeisillä toiminta-alueilla. Politiikoilla on pyrittävä seuraaviin päämääriin:

3.7

Moni yleinen uskomus on osoittautunut vääräksi: teknologiajohtajia voivat olla muutkin kuin suuret maat ja suuryritykset; kauppa ei ole tärkein väline teknologian levittämisessä; pienet maat voivat olla johtajia erityisaloilla; pienyritykset ottavat usein ensimmäisinä käyttöön innovatiivisia uusia teknologioita; teknologian levittäminen tapahtuu ensi sijassa työntekijöiden ja rahoituspääoman kansainvälisen liikkuvuuden avulla.

3.8

Tuottavuuden kasvun esteistä ja kasvun lisäämiseksi tarvittavista toimenpiteistä ollaan nyt laajalti pääsemässä yhteisymmärrykseen. Työvoima- ja tuotemarkkinoiden rajoitukset, riittämätön avautuminen ulkomaisille suorille sijoituksille sekä uuden teknologian saatavuuden, luomisen ja levittämisen esteet voivat haitata tuottavuuden kasvua merkittävästi pitkällä aikavälillä.

3.9

Koska tuottavuuden kasvun toteutumiseen vaikuttaa vähiten tuottavien yksikköjen poistuminen markkinoilta, resurssien uudelleenjakoa edistävä politiikka on tärkeää. Jos tuottavuushyödyt johtavat tulojen nousuun, kuluttajakysynnän voidaan odottaa siirtyvän kohti palveluja. Koska useat palvelualan yritykset tuottavat runsaasti lisäarvoa ja lisäävät tuottavuutta, taloudella on näin myös varaa luoda uusia työpaikkoja todella matalan tuottavuuden aloilla.

4.1

Asukaskohtainen BKT riippuu Lissabonin strategian lisäksi muun muassa nousevien markkinoiden kehityksestä, Itä-Euroopan ja Venäjän tilanteesta, energian ja kulutushyödykkeiden hintojen ja markkinoiden kehityssuunnasta, teknologisesta kehityksestä ja ylipäätään globalisaatiosta. Kotimaiseen kysyntään vaikuttavat palkka- ja työllisyystaso sekä ostovoima. Kysynnän hallinta riippuu pitkälti finanssi- ja rahapolitiikasta, kun taas yritysten ja kuluttajien kysynnän vauhdittamiseksi tarvittava luotto riippuu viime kädessä keskuspankeista. Rahoitusmarkkinoiden ollessa kriisissä luotonsaanti on todennäköisesti hankalaa ja kysyntä kärsii, mikä puolestaan vaikuttaa BKT:hen.

4.2

Makrotaloudellisia tekijöitä on käsitelty perusteellisesti aiemmissa unionin talouspolitiikan ohjausjärjestelmää koskevissa ETSK:n lausunnoissa, jotka on esitelty tarkemmin tämän lausunnon johdanto-osassa. Käsillä olevassa lausunnossa pyritään ensisijaisesti osoittamaan, että kysyntätekijöistä riippumatta Lissabonin ohjelmaan sisältyvät kysyntäpuolen uudistukset ja BKT:n kasvu korreloivat keskenään.

4.3

Henkeä kohti laskettu BKT on esitetty taulukossa 1. Tarkasteltavaksi on valittu kaksi ajanjaksoa: vuosi 1999, jolloin euro otettiin käyttöön, ja vuosi 2007. Uusien jäsenvaltioiden osalta ajanjakso kattaa niiden liittymisen Euroopan unioniin. Tänä aikana EU 27 -maiden keskiarvoon suhteutettu BKT on laskenut Yhdysvalloissa 161,8 prosentista 150,9 prosenttiin. Ns. vanhat jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole hyötyneet Yhdysvaltojen suhteellisesta taantumasta, vaan EU 15 -maissa vastaava luku on laskenut 115,3:sta 111,7:ään ja euroalueella 114,5:stä 109,8:aan.

4.4

Mitä työllisyystilastot kertovat BKT-luvut huomioon ottaen? Taulukossa 2 on esitetty työllisyysluvut vuodelta 1998 (jolloin aloitettiin ensimmäiset liittymisneuvottelut uusien jäsenvaltioiden kanssa) ja 2006 (viimeisimmät saatavilla olevat tiedot). Työttömyysluvut on esitetty vuoteen 2007 saakka. Tarkasteltavana ajanjaksona työllisyysaste laski Yhdysvalloissa 73,8 prosentista 72 prosenttiin työvoimasta ja työttömyysaste nousi 4,5 prosentista 4,6 prosenttiin. Samanaikaisesti euroalue alkoi kiriä eroa umpeen työllisyyden noustessa 59,2 prosentista 64,8 prosenttiin ja työttömyyden laskiessa 10,1 prosentista 7,4 prosenttiin. EU 15 -maiden luvut ovat hieman euroaluetta paremmat ja EU 25 -maiden hieman tätä huonommat.

4.5

Hiljattain julkaistussa, vuotta 2007 käsittelevässä Lissabonin tulostaulukossa seitsemälle kärkisijalle sijoittuivat Tanska*, Ruotsi*, Itävalta*, Alankomaat*, Suomi*, Irlanti* ja Yhdistynyt kuningaskunta*, joita seurasivat Saksa ja Ranska. Uusista jäsenvaltioista parhaisiin tuloksiin ylsivät Slovenia* ja Viro*. EU 15 -maista huonoimmille sijoille jäivät Espanja, Kreikka, Portugali ja Italia. Lissabonin strategian täytäntöönpanon katsottiin kaiken kaikkiaan olleen tehokkainta Alankomaissa, Itävallassa ja Virossa. Tehottomimmiksi arvioitiin Kreikka ja Italia. Miten johtoasema Lissabonin ohjelman täytäntöönpanossa vaikuttaa tuottavuuteen ja työllisyyteen?

4.6

Henkeä kohti lasketun suhteutetun BKT:n perusteella Luxemburg ja Norja menevät Yhdysvaltojen edelle. Ero Yhdysvaltioihin on korkeintaan 20 prosenttiyksikköä Irlannissa* (erinomainen tulos), Alankomaissa*, Itävallassa*, Ruotsissa*, Tanskassa*, Belgiassa sekä (juuri ja juuri) Yhdistyneessä kuningaskunnassa* ja Suomessa*. EU:n ulkopuolisista maista Islannissa, Sveitsissä ja Japanissa ero Yhdysvaltoihin nähden on korkeintaan 20 prosenttiyksikköä. Uusista jäsenvaltioista Kypros ja Slovenia* ovat lähimpänä EU 27 -maiden keskiarvoa. Edistys on ollut huomattavinta Virossa*, jota seuraavat Latvia, Liettua, Unkari ja Slovakia.

4.7

Kehitys työllisyysrintamalla on pitkälti rinnastettavissa BKT-tilanteeseen. Yhdysvaltojen työllisyysaste on hieman yli 70 prosenttia työvoimasta. Työllisyysaste on yli 70 prosenttia kaikissa taulukkoon sisältyvissä EU:n ulkopuolisissa maissa, myös Japanissa, ja kaikissa kolmessa euroalueeseen kuulumattomassa maassa (Tanska*, Ruotsi*, Yhdistynyt kuningaskunta*). Euroalueella vain Alankomaat* ja Itävalta* ylittävät 70 prosentin rajan Irlannin* ja Suomen* hipoessa rajaa. Uusista jäsenvaltioista kärjessä ovat Kypros ja Viro*, joissa kokonaistyöllisyysaste on lähes 70 prosenttia.

4.8

Yhdysvaltojen työttömyysaste on 4,6 prosenttia. Yhdysvaltoja paremmin ovat selviytyneet Irlanti*, Alankomaat*, Itävalta*, Tanska*, Kypros ja Liettua sekä Norja. Ero Yhdysvaltoihin nähden on korkeintaan yhden prosenttiyksikön verran Luxemburgissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa*, Tšekissä, Virossa* ja Sloveniassa*. Korkeintaan kahden prosenttiyksikön etäisyydelle Yhdysvalloista sijoittuvat Ruotsi*, Latvia ja Malta.

4.9

Edellä esitetyn analyysin perusteella on selvää, että on tarpeen tarkastella Lissabonin tulostaulussa parhaat tulokset saavuttaneiden maiden politiikkoja ja kehityssuuntauksia eli ottaa tarkastelun kohteiksi Tanska*, Ruotsi*, Itävalta*, Alankomaat*, Suomi*, Irlanti* ja Yhdistynyt kuningaskunta* sekä tarkastella johtavissa uusissa jäsenvaltioissa, Virossa* ja Sloveniassa* vallitsevaa tilannetta. Käsillä olevaa lausuntoa varten kyseiset maat muodostavat ”seurantalistan”, ja ne on merkitty tähdellä. Lausunnossa tarkastellaan, mikä osuus osaamiseen, kilpailukykyyn, innovaatioon ja julkiseen talouteen liittyvillä politiikoilla on ollut näiden maiden suhteellisessa menestyksessä. Vastaavasti Espanja, Kreikka, Portugali ja Italia muodostavat tarkkailtavan ”vertailuryhmän”. Myös suurta painoarvoa omaavien talouksien, Ranskan ja Saksan, poliittiset aloitteet ovat unionin kannalta edelleen erittäin merkittäviä. Molempia maita leimaa polarisoitunut politiikka, minkä vuoksi uudistusten toteuttaminen on ollut vaikeaa, vaikkakin niiden tulokset alkavat nyt eräiltä osin näkyä.

5.1

OECD:n kansainvälinen oppilaiden arviointiohjelma on nimeltään PISA. Taulukko 3 on kooste vuoden 2006 tutkimuksesta, jossa mitattiin OECD-alueen ja muiden maiden 15-vuotiaiden nuorten osaamista lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä.

5.2

Korean, Japanin ja Sveitsin lisäksi täydet pisteet kaikilla mitatuilla osa-alueilla saivat Suomi* (ylivoimainen voittaja), Alankomaat*, Belgia ja Viro*. Parhaan mahdollisen arvosanan (A) kahdella osa-alueella saivat Tšekki, Itävalta*, Slovenia* ja Irlanti*. Yhdellä mitatulla osa-alueella täysiin pisteisiin ylsivät Tanska*, Ruotsi*, Yhdistynyt kuningaskunta*, Saksa ja Puola. Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta saivat A-arvosanansa luonnontieteissä. Tason 6 luonnontieteellinen osaaminen on kolmanneksi parasta Yhdistyneessä kuningaskunnassa*, jonka edellä ovat Slovenia* ja Suomi*. Kaikki seurantalistan maat saivat A-arvosanoja. Vertailuryhmän maat puolestaan keskittyvät Yhdysvaltojen kanssa luokituksen loppupäähän.

5.3

Koulutusjärjestelmän ja jäsenvaltioiden talouksien tulosten välisen suuren korrelaation huomioon ottaen ETSK uskoo komission olevan oikeassa nostaessaan koulutuksen laadun EU:n asialistan kärkeen.

5.4

Shanghain Jiao Tong -yliopisto on kehittänyt yliopistojen luokitusmenetelmän. Yliopistojen luokituksessa käytetään monia muitakin menetelmiä, mutta Jiao Tong -yliopiston laatima menetelmä on samassa linjassa EU:n tieteelle ja tutkimukselle antaman painoarvon kanssa.

5.5

Yhdysvaltojen koulujärjestelmän menestys PISA-tutkimuksessa mitattuna on varsin keskinkertaista. Yhdysvallat säilyttää kilpailuetunsa korkea-asteen koulutuksen ansiosta. Taulukossa 4 on otos Jiao Tong -yliopiston luokituksesta. Ensimmäisten 20 yliopiston joukosta 17 on amerikkalaista, kaksi isobritannialaista ja yksi japanilainen. Seurantalistaan kuuluvan Yhdistyneen kuningaskunnan yliopistoista kymmenen lukeutuu 100 parhaan joukkoon. EU:n ulkopuolisista maista myös Japani (6 yliopistoa), Kanada (4), Australia (2), Sveitsi (3), Norja (1) ja Israel (1) sijoittuvat 100 parhaan joukkoon. Luettelossa on viisi seurantalistan maata: Yhdistynyt kuningaskunta*, Alankomaat* (2), Tanska* (1), Ruotsi* (4) ja Suomi* (1). Vertailuryhmän maista yksikään ei kuulu 100 parhaan joukkoon. Bolognan, Salamancan ja Coimbran on aika saada takaisin entinen loistonsa. Listalla on lisäksi kuusi saksalaista ja neljä ranskalaista yliopistoa.

5.6

Yhdistyneen kuningaskunnan lisäksi sadan parhaan joukkoon kuuluu vain kuuden EU-maan yliopistoja 20 jäsenvaltion puuttuessa täysin luettelosta. Komissio pyrkii ilmeisestikin korjaaman tämän puutteen perustamalla EU:n teknologiainstituutin. Vaikka ETSK tukee kyseistä hanketta, on vaikea ymmärtää, kuinka se voisi menestyä heikentämättä samalla unionin asemaa 100 parhaan opinahjon joukossa. Vaihtoehtoisesti voitaisiin tarkistaa jäsenvaltioiden johtavien yliopistojen kehittämispolitiikkaa. Kipeimmin kaivataan yliopistojen ja elinkeinoelämän kumppanuuden tiivistämistä. Näin kartutettaisiin osaamista ja kehitettäisiin taitoja vastata tieteen ja teknologian asettamiin 2000-luvun haasteisiin vaurauden ja työllisyyden lisäämiseksi.

5.7

Yliopistokoulutuksen tasoa mitataan jäsenvaltioissa myös Eurostatin keräämin tiedoin luonnontieteiden ja teknologian alalla suoritettujen korkea-asteen tutkintojen määrästä tuhatta henkeä kohti ikäluokassa 20–29 vuotta. Yhdysvalloissa tämä luku on 10,6. Yhden prosenttiyksikön päähän Yhdysvalloista sijoittuvat jäsenvaltioista Belgia, Saksa, Kreikka, Italia, Latvia, Itävalta*, Puola, Romania, Slovenia* ja Slovakia. Seuraavissa jäsenvaltioissa tutkinnon suorittaneiden osuus on huomattavasti tätä suurempi: Tanska* (14,7), Irlanti* (24,5), Ranska (22,5), Liettua (18,9), Suomi* (17,7), Ruotsi* (14,4) ja Yhdistynyt kuningaskunta* (18,4). Tähdellä merkityt maat kuuluvat seurantalistalle. Vertailuryhmän maista joukkoon kuuluvat Italia ja Kreikka. Jäsenvaltioiden keski- ja korkea-asteen koulutusjärjestelmissä on pyrittävä ennen kaikkea lisäämään luonnontieteiden ja teknologian alan tutkinnon suorittajien määrää.

5.8

Lissabonin ohjelman tavoitteisiin kuuluu EU:n T&K-menojen korottaminen 3 prosenttiin BKT:sta. Näistä 2 prosentin olisi oltava peräisin yksityisistä lähteistä. Seurantalistan maista kaksi, Ruotsi* ja Suomi*, käyttävät T&K-toimintaan yli 3 prosenttia. Kaksi seurantalistan maata, Tanska* ja Itävalta, käyttävät 2–3 prosenttia, samoin kuin Saksa ja Ranska. Yhdestä kahteen prosenttia T&K-toimintaan käyttävät Belgia, Tšekki, Viro*, Irlanti*, Alankomaat*, Slovenia*, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta*, joista valtaosa on seurantalistalla. Muut jäsenvaltiot puolestaan käyttävät T&K-toimintaan alle 1 prosentin BKT:sta, paitsi Unkari ja Italia, joissa osuus on tasan 1 prosenttia. Italia ja Espanja kuuluvat vertailuryhmään. Kuilun umpeen kuromiseksi ei olisi kohtuutonta vaatia hallituksia käyttämään 1 prosentin BKT:sta tutkimukseen ja kehitykseen. Ihannetapauksessa varat kanavoitaisiin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin, jotta voitaisiin lisätä niiden mainetta ja painoarvoa maailmanlaajuisessa tiedeyhteisössä. Nykyään EU 15 -maiden hallitukset käyttävät T&K-toimintaan 0,3–0,4 prosenttia ja uusien jäsenvaltioiden hallitukset 0,5–0,6 prosenttia. Enemmän voitaisiin ja pitäisi tehdä, varsinkin sellaisten tieteenalojen kehittämiseksi, joiden avulla voidaan puuttua ilmastonmuutoksen ja saasteiden aiheuttamiin ongelmiin.

5.9

ETSK on esittänyt komissiolle yksityisen sektorin T&K-toiminnan verohelpotuksia käsittelevän lausunnon (7). ETSK:n mukaan kaikkien jäsenvaltioiden olisi noudatettava parhaita käytäntöjä ja otettava käyttöön verokannustimia yksityissektorin T&K-investointien vauhdittamiseksi erityisesti pk-yrityksissä.

5.10

Koulutuksen, tutkimuksen, innovoinnin, teknisen osaamisen ja työllisyyskehityksen välillä on kehämäinen yhteys. Myönteisessä kehässä kansakunnan osaamis- ja taitopohja houkuttelee kyseiseen maahan tehtäviin investointeihin, tiedonsiirtoon ja maahanmuuttoon. Ilman tällaista pohjaa on olemassa houkutus, että tietoniekat hakeutuvat osaamisympäristöön, jossa heidän taitojaan arvostetaan. Tämä saattaa johtaa maastamuuton ja aivovuodon muodostamaan noidankehään.

5.11

Tutkimus- ja koulutuspolitiikan osalta johtopäätös on, että monien jäsenvaltioiden keski- ja korkea-asteen koulutusjärjestelmiä on tarkistettava ja valtiovallan olisi lisättävä T&K-menojaan. Politiikan tehokkuus korreloi selvästikin työllisyyden ja tuottavuuden kanssa, minkä osoittavat sekä seurantalistan että vertailuryhmän maiden tulokset.

6.1

Komission tiedonannossa esitetään kolmenlaista politiikkaa kilpailun edistämiseksi: verkkotoimialojen vapauttaminen ja sääntely, kilpailupolitiikka sekä yhtenäismarkkinoiden myönteisten vaikutusten hyödyntäminen.

6.2

Sisämarkkinoiden tuomiin hyötyihin kuuluu ulkomaisen kilpailun vauhdittama innovaatio, suurempien markkinoiden mahdollistamat tuotannon, jakelun ja markkinoinnin mittakaavaedut sekä ulkomaisille sijoituksille avautumisen myötä seuraava teknologiansiirto.

6.3

Kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole avautuneet kauttaaltaan ulkomaisille suorille sijoituksille taikka houkutelleet niitä yhtä lailla. Ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole hyödyntäneet ulkomaisia suoria sijoituksia, ovat joutuneet epäedulliseen asemaan teknologiansiirron, johtamismenetelmien, markkinavoiman ja pääomasijoitusten suhteen. Ernst & Youngin keräämien ulkomaisia suoria sijoituksia koskevien tietojen mukaan vuosina 1997–2006 hankkeiden lukumäärän perusteella laskettuna Euroopassa saivat eniten ulkomaisia suoria sijoituksia seuraavat 10 maata:

6.4

Ulkomaisilla suorilla sijoituksilla on ollut suuri merkitys uusien jäsenvaltioiden talouskasvulle. Muun muassa Intian ja Kiinan liittyessä kiihtyvään maailmanlaajuiseen kilpailuun ulkomaisten suorien sijoitusten houkuttelemiseksi uusien jäsenvaltioiden on siirryttävä osaamistalouteen kasvun ja työllisyyden takaamiseksi. Aasian valtiot menestyvät erinomaisesti PISA-kykytesteissä, ja niiden yliopistoissa suoritetaan satoja tuhansia luonnontieteiden ja teknologian alan alemman ja ylemmän asteen korkeakoulututkintoja.

6.5

Verkkotoimialojen markkinoiden vapauttamisella ja tarkoituksenmukaisella sääntelyllä on suurta potentiaalia alentaa kustannuksia ja parantaa tuottavuutta kaikilla talouden aloilla. Tämä tapahtuu kolmessa vaiheessa: ensin ala yksityistetään, sitten toimintaa säännellään, jotta uudet tulijat voivat haastaa markkinoita hallitsevat toimijat, ja lopuksi eriytetään verkkojen ja verkkopalvelujen omistus. Tiedonannossaan ”Raportti edistymisestä kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden luomisessa” (8) komissio käyttää tehokkaan kilpailun mittarina toimittajaa vaihtavien asiakkaiden määrää. Seuraava taulukko havainnollistaa tilannetta: * Saksan kaasumarkkinoita koskevia tietoja ei ole saatavilla.

Kilpailu on yleensä viety pisimmälle eräissä seurantalistan maissa, vaikkakin myös Italia ja Espanja ovat edistyneet tällä saralla.

6.6

Kilpailupolitiikkaa toteuttamalla pyritään parantamaan tehokkuutta ja tuottavuutta, mikä hyödyttää kuluttajia. Politiikka on pitkälti yhdenmukainen sen tasapainon kanssa, jonka ETSK pyrkii säilyttämään toimintaan osallistuvien avainryhmien intressien välillä.

6.7

Komission tiedonannossa todetaan lopuksi kilpailun olevan ratkaisevan tärkeää tuottavuuden tason ja kasvun kannalta. On huomiota herättävää, että seurantaryhmän maiden taloudet ovat EU:n avoimimpia. Niiden tuottavuus ja työllisyysaste ovat korkeimmat ja niillä on suurin kapasiteetti vastaanottaa siirtotyöläisiä. Jäsenvaltioiden hallitukset erehtyvät yrittäessään luoda esteitä talouksiensa suojaamiseksi kilpailun pelossa.

7.1

Resurssien uudelleenjaolla komissio tarkoittaa tuotannontekijöiden siirtämistä taantuvilta toimialoilta ja sektoreilta nouseville ja kukoistaville aloille ja sektoreille.

7.2

Tiedonannon ydinajatuksena on, että sikäli kuin talouskasvun vauhdittaminen riippuu teknologisen eturintaman laajentamisesta, talous altistuu rakennemuutokselle. Uudet korkean teknologian alat voivat voittaa markkinaosuuksia kuihtuvien sektorien kustannuksella. Uusista tulokkaista voi tulla tärkeitä toimijoita, ja hallitsevat yhtiöt voivat joutua sopeutumaan tilanteeseen tai katoamaan.

7.3

Koska talous altistuu joka tapauksessa rakennemuutokselle, sen mukautumiskyky on elintärkeää mahdollisimman suuren hyödyn saamiseksi teknologisesta muutoksesta ja tietämyksen liikkuvuudesta. Komission mukaan jäsenvaltioiden mukautumiskyky on kuitenkin rajallinen, koska työmarkkinainstituutiot ja säännöt eivät jätä juurikaan joustovaraa.

7.4

Tiedonannossa esitetään neljänlaisia avaintoimia resurssien uudelleenjakamisen tehostamiseksi: markkinoille pääsyn helpottaminen, hallinnollisen taakan keventäminen, työmarkkinoiden sääntely ja rahoitusmarkkinoiden yhdentäminen.

7.5

ETSK on aiemmin laatinut lausuntoja monista markkinoille pääsyn helpottamiseen tähtäävistä toimista. Näitä ovat yrityksen perustamiseen liittyvän hallinnollisen taakan keventäminen, erilaiset tukijärjestelmät uusia pk-yrityksiä varten sekä konkurssilainsäädäntöön tehdyt muutokset. Rahoituksen saatavuus ja kilpailupolitiikka, jonka avulla taataan kilpailumarkkinat, ovat tärkeitä tekijöitä strategiassa, jolla pyritään resurssien uudelleenjakoon uusien yritysten syntymisen myötä.

7.6

Vaikka sekä suurilla että pienillä yrityksillä on maksettavanaan hallinnollisia kustannuksia, niistä aiheutuva taakka on huomattavasti suurempi pienyrityksille niiden pienestä koosta johtuen. Vaikka hallinnollisen taakan keventäminen kuuluu EU:n asialistalla viiden tärkeimmän tavoitteen joukkoon, tiedonannossa todetaan kuitenkin, että sääntelyn ja hallinnollisten kustannuksien vähentäminen on vaikeaa, sillä useimmat näistä toimenpiteistä on aikoinaan otettu käyttöön erityisistä syistä. Sääntelytoimilla korjataan markkinahäiriöitä, suojellaan markkinatoimijoita ja annetaan tietoa päättäjille (10). Monet EU:n vaikuttajaryhmät lienevät halukkaita väittämään, että sääntelyn taustalla oleva sosiaalinen suojelu on EU:n lainsäädännön keskeinen osatekijä. Tästä huolimatta tällaisen sääntelyn kumulatiivinen vaikutus aiheuttaa huomattavia taloudellisia kustannuksia.

7.7

Säädöskäytännön parantamista tutkinut, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittunut työryhmä, jonka tulokset Alankomaiden keskussuunnitteluvirasto Dutch Central Planning Bureau (CPB) on työskentelyllään vahvistanut, esittää kustannusten olevan 3–4 prosenttia BKT:sta (11). Arvioiden mukaan hallintokustannustaakan vähentäminen EU:ssa neljänneksellä johtaisi aluksi yhden prosentin lisäykseen BKT:ssa. Pitkän aikavälin seuraukset olisivat tätäkin suurempia. Kustannustaakan keventäminen on erittäin toivottavaa, mutta aloite ei näytä johtavan mihinkään. Koska EU:n toimielimet ovat huolissaan markkinahäiriöiden mahdollisuudesta, tällaisten parannusten toteuttaminen on epätodennäköistä. Lisäksi ETSK, joka kaikin tavoin pyrkii suojaamaan markkinatoimijoita, ei todennäköisesti tule tukemaan hallinnollisen taakan merkittävää keventämistä.

7.8

Työmarkkinarakenteiden merkitys on suuri työn uudelleenjärjestelyssä. Markkinauudistusten vaikutus tuottavuuteen ja työllisyyteen on suurinta, kun työmarkkinat ovat joustavat. Vaikka työmarkkinoiden joustavuudesta ei ole luotettavaa tutkimustietoa, seurantalistan maiden työllisyysaste mittaa toki maiden työllisyyslainsäädännön kykyä sopeutua muutokseen.

7.9

EU:ssa sovellettava työsuhdeturvaa koskeva lainsäädäntö on ymmärrettävästi kiistanalainen kysymys. Pysyvien työsuhteiden takaaman suojan muuttamisen sijaan monet jäsenvaltiot ovat ottaneet niiden rinnalla käyttöön määräaikaisia työsopimuksia. Edellä tekstiosuudessa 4 käsitelty työllisyyden kasvu on pitkälti määräaikaisten työsuhteiden ansiota. Vaikka tiedot eivät annakaan todellista kuvaa kokoaikaiseksi muutetusta työllisyystilanteesta, työllisyyden kasvu on rohkaisevaa ja rakennetyöttömyys on vähenemässä.

7.10

On tietenkin tarpeen lievittää työlainsäädännön suuremman joustavuuden aiheuttaman muutoksen vaikutuksia resurssien uudelleenjaon optimoimiseksi. Jäsenvaltioita kehotetaan siis painokkaasti ottamaan joustavuuden lisäämisen rinnalla käyttöön liitännäistoimia. Joustoturva on tämän prosessin kannalta keskeisessä asemassa. On vapautettava resursseja, jotta elinikäisellä oppimisella voidaan tehostaa työntekijöiden mukautumiskykyä ja työllistymisvalmiuksia, sosiaaliturvajärjestelmien avulla voidaan kannustaa työvoimaan osallistumista ja helpottaa uudelleenjärjestelyä, ja työmarkkinapolitiikalla puolestaan voidaan auttaa työntekijöitä sopeutumaan muutokseen ja uuteen, turvattuun työpaikkaan siirtymiseen liittyvään työttömyyteen. Tällaiset toimet ovat välttämättömiä, kun työsuhdeturvaa höllennetään.

7.11

Viimeinen resurssien uudelleenjakoon tähtäävä toimenpide on rahoitusmarkkinoiden yhdentäminen. EU:n rahoitusjärjestelmän suuri pirstaleisuus voidaan mieltää esteeksi tuottavuudelle ja työllisyydelle etenkin yritystoiminnan alkuvaiheessa. Näihin puutteisiin puututaan rahoituspalveludirektiiveissä. Samanaikaisesti nyt tarkasteltavana olevan lausunnon kanssa ETSK valmistelee rajat ylittävää pääomasijoitustoimintaa käsittelevää lausuntoa (12). Tehokkaan rahoitusjärjestelmän rooli rakennemuutoksessa ilmenee parhaiten yritystoiminnan alkutaipaleen rahoituksessa.

8.1

Taulukko 5 sisältää Eurostatin tuottamia tietoja jäsenvaltioiden taloudesta. Euroalueen kaikkien 12 maan keskimääräinen valtionvelka on 68,8 prosenttia BKT:sta, mikä ylittää sekä talous- ja rahaliiton (EMU) 60 prosentin lähentymistavoitteen että EU 15 -maiden (63) ja EU 25 -maiden (61,9) keskiarvon. Seurantalistan maissa valtionvelka on yleensä alle 50 prosenttia BKT:sta, monissa tapauksissa huomattavasti tätä pienempi. Poikkeuksena on Itävalta (61,7 prosenttia). Kaikki seurantalistan maat ovat vähentäneet valtionvelkaa vuosina 1999–2006. Vähentyminen on ollut erityisen huomattavaa Irlannissa, Alankomaissa ja Ruotsissa*. Vertailuryhmän maista vain Espanjan valtionvelka on tänä aikana toteutetun dramaattisen vähentämisen ansiosta alle 50 prosenttia BKT:sta. Italia (106,8 prosenttia) ja Kreikka (95,3) ovat peränpitäjiä.

8.2

Julkinen talous oli EU 15 -maissa ylijäämäistä Belgiassa, Irlannissa*, Espanjassa, Luxemburgissa, Alankomaissa*, Suomessa*, Tanskassa* ja Ruotsissa*. Talouden alijäämä oli alle 3 prosenttia muissa maissa Italiaa (-4,4 prosenttia) ja Portugalia (-3,9 prosenttia) lukuun ottamatta. Uusista jäsenvaltioista Bulgarian ja Viron* talous on ylijäämäinen, kun taas Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa alijäämä on yli 3 prosenttia. Kypros ja Slovenia* erottuvat joukosta vain 1,2 prosentin alijäämällään. Seurantalistan maista Yhdistynyt kuningaskunta on 2,7 prosentin alijäämällään eksynyt tieltä. Se ei onnistunut tasapainottamaan budjettiaan taloudellisen suhdanteen ollessa suotuisa, joten sen asema kärkimaiden joukossa on nyt vaakalaudalla. Vertailuryhmän maista Espanja erottuu joukosta, kun taas Italia ja Portugali vahvistavat yleisesti ottaen huonon sijansa ryhmässä.

8.3

Jokavuotisissa EU:n taloutta käsittelevissä lausunnoissaan ETSK on puhunut vakaan julkisen talouden puolesta. Seurantalistan ja vertailuryhmän maiden suhteelliset tulokset osoittavat vakaan julkisen talouden olevan tärkeä tekijä jäsenvaltioiden työllisyydessä ja tuottavuudessa.

8.4

Seurantalistan ja vertailuryhmän maiden suhteellisen suorituskyvyn tarkastelu herättää kysymyksiä verotuksen vaikutuksesta. Eurostatin vuosiraportti 2005 EU:n verotuksesta paljastaa, että keskimääräinen veroaste prosenttiosuutena BKT:sta oli EU 27 -maissa 39,6 prosenttia. Se on noin 13 prosenttiyksikköä enemmän kuin Yhdysvalloissa ja Japanissa. Kaikista unionin ulkopuolisista OECD-maista vain Uuden-Seelannin todellinen veroaste on yli 35 prosenttia. Jäsenvaltioiden yritettyä ensin keventää verorasitusta suuntaus on kääntynyt päinvastaiseksi, ja keskimääräinen veroaste on nykyään jälleen vuoden 1995 tasolla.

8.5

Verorasituksen suhteen Ruotsi*, Tanska* ja Suomi* muodostavat yhdessä Belgian ja Ranskan kanssa viiden kärkijoukon. Itävalta* ja Slovenia* kuuluvat seuraavien viiden maanjoukkoon, samoin kuin Italia. Alankomaat* on sijalla 12 ja Yhdistynyt kuningaskunta* sijalla 13. Veroaste on huomattavan alhainen vain Virossa* ja Irlannissa*, jotka ovat sijoilla 22 ja 23. Vertailuryhmän maista Italian verorasitus on matalampi tai yhtä suuri kuin viidessä seurantalistan maassa. Espanjan, Portugalin ja Kreikan verorasitus on Irlantia ja Viroa lukuun ottamatta kaikkia seurantalistan maita alhaisempi. Vertailuryhmän maiden yliverotukselle ei näytä olevan mitään suoranaista argumenttia.

8.6

Euroopan unionissa verotus on kilpailevia alueita korkeampaa. Jäsenvaltioiden erityiseen verotusjärjestelmään vaikuttavat suurelta osin sosiaaliturvamenot. Puhtaasti EU:n kannalta tarkasteltuna verohuojennuksia on vaikea perustella veroasteen ollessa korkein EU:n johtavissa talouksissa. Maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsottuna kilpailevien alueiden veroaste on kuitenkin unionia alhaisempi, mikä todennäköisesti vaikuttaa alueiden korkeaan innovointi- ja yritystoiminnan tasoon.