31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 77/43

1.1

ETSK on tyytyväinen Eurooppa-neuvoston vuonna 2007 esittämiin ilmastonsuojelusuunnitelmiin, jotka on tarkoitus toteuttaa muun muassa tässä lausunnossa käsiteltävän direktiivin avulla.

1.2

Komitea kannattaa painokkaasti komission esittämää näkemystä, jonka mukaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen tavoitteiden mukaisesti ei ole järkevää pelkästään ilmastopoliittisesti vaan sillä on tai voi olla selviä myönteisiä vaikutuksia myös energiansaannin varmuuteen, alueelliseen ja paikalliseen kehitykseen, maaseudun kehittymiseen, vientinäkymiin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sekä työllistymismahdollisuuksiin erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten ja itsenäisten sähköntuottajien osalta.

1.3

Näin ollen ETSK on tyytyväinen ehdotettuun direktiiviin sekä tavoitteeseen kasvattaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosenttiin. Komitean mielestä uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen ei ainoastaan edistä ilmastonsuojelua, vaan se on myös strategisesti oikeanlainen energiapoliittinen tavoite, joka lisää energiaomavaraisuutta ja näin ollen parantaa toimitusvarmuutta.

1.4

Muiden direktiivien (1) mukainen tavoite vähentää hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä sekä käsiteltävänä olevassa direktiiviehdotuksessa asetettava tavoite kasvattaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä vaikuttavat tiivisti toisiinsa ja täydentävät toisiaan. Niitä on kuitenkin tarkasteltava toisistaan erillisinä. Näin on erityisesti siksi, että muutamien uusiutuvien energialähteiden vaikutukset eivät välttämättä aina ole ilmastopoliittisesti yksinomaan myönteisiä (ks. agropolttoaineita käsittelevä kohta 6).

1.5

Koska välttämättömäksi todettu energiajärjestelmän muutos aiheuttaa suuria investointikustannuksia, on huolehdittava siitä, että jäsenvaltioille jätetään runsaasti joustovaraa, jotta ne voivat ryhtyä toimiin aina siellä, missä voidaan pienimmin kustannuksin saavuttaa suurin hyöty ilmastonsuojelua ja työpaikkojen luomista ajatellen.

1.6

ETSK korostaa kannattavansa selvästi uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä. Komitea on myös tietoinen siitä, että niiden osuuden on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä oltava huomattavasti vuodeksi 2020 asetettua 20 prosentin tavoitetta suurempi, jotta Eurooppa-neuvoston asettamat kunnianhimoiset tavoitteet (hiilidioksidipäästöjen 60–80 prosentin vähennys ja energiaomavaraisuuden lisääntyminen) voidaan saavuttaa.

1.7

ETSK:n mielestä strategia, jonka mukaan osa dieselistä tai bensiinistä korvataan agropolttoaineilla, on yksi tehottomimmista ja kalleimmista ilmastonsuojelutoimista ja merkitsee tätä nykyä huomattavaa varojen väärinkohdentamista. Komitea ei ymmärrä, miksi juuri kalleimpia toimia tulisi edistää poliittisesti intensiivisimmin, etenkin kun taloudellisten seikkojen ohella lukuisat ekologiset ja sosiaaliset kysymyksetkin ovat vielä täysin vailla vastausta (ks. kohta 6). Siksi komitea vastustaa agropolttoaineiden käytölle asetettavaa erillistä 10 prosentin tavoitetta.

1.8

Komitea suhtautuu myönteisesti EU:n suunnitelmiin laatia kriteerit agropolttoaineiden kestävälle käytölle. Komission ehdotuksessa esitetyt ympäristökriteerit eivät kuitenkaan mene riittävän pitkälle eikä sosiaalisiin näkökohtiin puututa lainkaan, joten ehdotettu direktiivi on tältä osin täysin riittämätön (2).

2.1

Käsiteltävänä olevalla direktiivillä on tarkoitus asettaa sitovat tavoitteet uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi. Tavoitteena on, että vuonna 2020 uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian loppukulutuksesta EU:ssa on yhteensä 20 prosenttia ja että kussakin jäsenvaltiossa biopolttoaineiden (3) osuus liikenteen polttoainekulutuksesta on vähintään 10 prosenttia (4).

2.2

Unionia koskeva 20 prosentin tavoite on tarkoitus saavuttaa sitovien kansallisten yksittäistavoitteiden avulla, jotka luetellaan ehdotetun direktiivin liitteessä I olevassa A-osassa. Jäsenvaltioiden onkin kansallisissa toimintasuunnitelmissaan asetettava sähköntuotantoa, lämmitystä, jäähdytystä sekä liikennettä tai agropolttoaineiden osuutta koskevia alakohtaisia tavoitteita ja esiteltävä toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi.

2.3

Direktiivi perustuu keväällä 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston tekemiin päätöksiin. Direktiivin antamista perustellaan sillä, että uusiutuvia energialähteitä hyödyntämällä pyritään torjumaan ilmastonmuutosta. Samalla todetaan kuitenkin myös, että juuri uusiutuvien energialähteiden ”käytön avulla voidaan hyödyntää paikallista ja hajautettua energiantuotantoa ja edistää huipputason teknologiaa”.

2.4

Komission mukaan uusiutuvat energianlähteet ”ovat pitkälti kotoperäisiä, ne eivät ole riippuvaisia perinteisten energianlähteiden tulevasta saatavuudesta ja niiden lähtökohtaisesti hajautettu luonne tekee niiden käytön myötä talouksistamme vähemmän haavoittuvaisia energiansaannin heilahteluille”. Ilmastonsuojelun, innovoinnin edistämisen ja talouskehityksen lisäksi komission esittämiin tärkeisiin perusteisiin kuuluu siis myös toimitusvarmuus.

2.5

Komitea toteaa perusteluissaan seuraavaa: ”Uusiutuvien energialähteiden ja niihin liittyvän teknologian markkinoiden kehittymisellä on selviä myönteisiä vaikutuksia myös energiansaannin varmuuteen, alueellisiin ja paikallisiin kehittämismahdollisuuksiin, maaseudun kehittymiseen, vientinäkymiin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sekä työllistymismahdollisuuksiin erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten ja itsenäisten sähköntuottajien osalta.”

2.6

Ehdotetussa direktiivissä ei säädetä pelkästään edellä mainituista määrällisistä tavoitteista vaan myös

2.7

Uudella direktiivillä kumotaan direktiivi 2001/77/EY sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla. Kyseisen direktiivin mukaan tähänastisena tavoitteena on ollut kasvattaa uusiutuvista energianlähteistä tuotetun sähkön osuus kokonaissähkönkulutuksesta 21 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Niin ikään kumotaan liikenteen agropolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä annettu direktiivi 2003/30/EY, jonka avulla oli tarkoitus saavuttaa 5,75 prosentin osuus vuoteen 2010 mennessä.

3.1

Eurooppa-neuvosto vahvisti vuonna 2007, ”että ehdottomat päästövähennyssitoumukset ovat maailmanlaajuisten hiilidioksidimarkkinoiden tukiranka. Kehittyneiden maiden olisi edelleen pysyttävä johtoasemassa sitoutumalla vähentämään kollektiivisesti kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2020 mennessä noin 30 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Tämä olisi tarpeen myös siksi, että ne voisivat vähentää kollektiivisesti päästöjään vuoteen 2050 mennessä 60–80 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna”.

3.2

Komission esittämä direktiiviehdotus on osa Eurooppa-neuvoston tekemän päätöksen täytäntöönpanoa. ETSK on suhtautunut Eurooppa-neuvoston ilmastopäätöksiin myönteisesti ja korostanut, että energiansäästön ja energiatehokkuuden on oltava ensisijaisessa asemassa. Uusiutuvien energialähteiden käytön erittäin tuntuvaa lisäämistä ei voida välttää, sillä se on tarpeen ilmastopoliittisista syistä ja tulee keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä olemaan välttämätöntä jo yksistään fossiilisten luonnonvarojen ennakoidun niukkenemisen vuoksi. Fossiilisten energialähteiden hintojen tämänhetkinen nopea nousu vaikuttaa osaltaan siihen, että monista uusiutuvista energialähteistä tulee taloudellisia entistä nopeammin.

3.3

ETSK on erittäin tyytyväinen siihen, että komissio ei tuo ehdotuksensa perusteluosassa esiin pelkästään ilmastonäkökohtia vaan pitää myös toimitusvarmuutta ja työpaikkakysymyksiä tärkeinä. Perusteluissa korostetaan useaan otteeseen, miten suuri merkitys hajautetuilla energiahuoltorakenteilla voi olla esimerkiksi alueiden taloudelliselle suorituskyvylle ja maaseutualueille (kohdat 2.4 ja 2.5). Komitea on asiasta samaa mieltä, mutta katsoo, että uusiutuvia energialähteitä koskevia yksittäisiä strategioita on välttämättä tarkasteltava huomattavasti tähänastista monipuolisemmin juuri näiden näkökohtien pohjalta.

3.4

ETSK yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan Euroopan johtoasema uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä ja käyttöönotossa on myönteinen asia ilmastopolitiikan kannalta ja tuo Euroopalle liiketoiminta-alueena tulevaisuudessa kilpailuetuja. Ehdotettu direktiivi on selkeä energia-, ympäristö- ja teollisuuspoliittinen viesti; tulevia kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita ajatellen se on signaali myös kansainväliselle yhteisölle.

3.5

Rasitteiden varsinainen jakautuminen eli jäsenvaltiokohtaiset panokset hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi unionin asettaman 20 prosentin kokonaistavoitteen mukaisesti määritellään asiakirjoissa ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään osana yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämistä vuoteen 2020 mennessä” (KOM(2008) 17 lopullinen) ja ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi” (KOM(2008) 16 lopullinen).

3.6

ETSK katsoo, että tavoite kasvattaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä on poliittisesti ja strategisesti järkevä ja teknisesti ja taloudellisesti realistinen. Se ilmentää siirtymää uuteen, fossiilisiin energialähteisiin perustuvan politiikan jälkeiseen energiapolitiikkaan. Komitea pitää myös yksittäisten kansallisten tavoitteiden saavuttamista mahdollisena, etenkin kun jäsenvaltioille annetaan hyvin joustavia toimintamahdollisuuksia (lisäostot, osallistuminen hankkeisiin jne.). On kuitenkin selvää, että energiajärjestelmän muuttaminen maksaa ja edellyttää myös rakenteellisia muutoksia. Investointeja ei tarvita pelkästään uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviin sähköntuotantolaitoksiin vaan myös energian varastointiteknologiaan ja -kapasiteettiin liian heikosta tuulesta tai vähäisestä auringon säteilystä johtuvien sähköntuotannon heilahteluiden tasapainottamiseksi sekä valtioidenvälisten voimalinjojen rakentamiseen EU:ssa. Pelkkää sähköntuotantoa korostamalla emme saavuta suunniteltuja tavoitteita.

3.7

Esimerkiksi Saksassa uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa sähköntuotantoa edistetään sähkönsyöttöä koskevan lain avulla ja uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus on nykyään 15 prosenttia. Lisäkustannukset ovat vuosittain noin 3,5 miljardia, ja ne katetaan sähkökuluttajilta perittävin aiempaa suuremmin syöttömaksuin. Laskelmassa ei kuitenkaan ole otettu huomioon uusista työpaikoista, ympäristönvahinkojen välttämisestä tai uusista verotuloista saatavaa kansantaloudellista hyötyä.

3.8

Jotta tavoitteen saavuttamisesta aiheutuisi mahdollisimman vähän kustannuksia, direktiivissä säädetään, että yksittäiset kansalliset tavoitteet voidaan saavuttaa myös tukemalla muissa jäsenvaltioissa toteutettavia toimia uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseksi. Lisäksi on mahdollista tuoda maahan uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä, jolle on myönnetty alkuperätakuu. ETSK:n mielestä tämä on periaatteessa järkevää. Komitea tukee kuitenkin tiettyjen jäsenvaltioiden esittämää vaatimusta, jonka mukaan tällainen kaupankäynti tulee säätää luvanvaraiseksi, jotta voidaan välttyä siltä, että yhden valtion (5) rahoittamien edistämistoimien avulla pyritään toisessa valtiossa säästämään kustannuksia.

4.1

ETSK pitää asianmukaisena komission aikomusta asettaa kaikille kolmelle alalle, joilla uusiutuvilla energialähteillä on merkitystä (sähköntuotanto, lämmitys ja jäädytys sekä liikenne), yhteinen tavoite kolmen erillistavoitteen sijaan. Tällöin jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää, miten ne yhdistelevät näiden kolmen alan toimia saavuttaakseen asetetut kansalliset kokonaistavoitteet.

4.2

Joustavoittamista rajoittaa kuitenkin huomattavasti se, että yhden edellä mainitun kolmen alan yksittäiselle osa-alueelle on tarkoitus asettaa myös oma sitova tavoitteensa. Se koskee liikenteessä käytettävän dieselpolttoaineen ja bensiinin korvaamista uusiutuvista lähteistä tuotettavalla polttoaineella.

5.1

Komissio antaa argropolttoaineille siis erityisen roolin.

5.2

Monissa viime kuukausina julkaistuissa agropolttoaineita käsittelevissä tutkimuksissa todetaan, että toisin kuin aurinkoenergia biomassa on rajallinen luonnonvara ja että maa-alasta syntyy väistämättä kilpailua elintarviketuotannon ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävien toimien kanssa. Kiistanalaista on vielä se, millaiset mittasuhteet kilpailu saa. Näin ollen ennen poliittisten ohjaustoimien toteuttamista on syytä pohtia strategisesti erittäin tarkoin, millä alalla mitäkin uusiutuvaa energialähdettä on järkevintä käyttää. Tämä edellyttää erittäin seikkaperäistä vaikutustenarviointia.

5.3

Saksan maatalousministeriön tieteellinen neuvottelukunta katsoo marraskuussa 2007 esittämässään suosituksessa ”Biomassan käyttö energiantuotannossa”, että pitkällä aikavälillä aurinko- ja tuulienergia saavat hallitsevan aseman uusiutuvien energialähteiden joukossa, koska ne tarjoavat esimerkiksi biomassaan verrattuna huomattavasti enemmän potentiaalia. Neuvottelukunta esittää näkemyksensä tueksi kolme perustetta:

5.4

Kun luonnonvaroja on niukasti ja välttämätön siirtyminen uudenlaisiin, uusiutuvia lähteitä hyödyntäviin ja mahdollisimman hajautettuihin energiahuoltorakenteisiin edellyttää suhteellisen suuria investointeja, on pidettävä erityisesti mielessä periaate, jonka mukaan varat tulee keskittää kaikkein tehokkaimpiin ilmastosuojelustrategioihin.

5.5

Muutamien yleisimmin käytettyjen ja osittain valtion tukemien bioenergiamuotojen, nimittäin agropolttoaineiden ja maissipohjaisen biokaasun, tuotanto merkitsee unionitasolla kuitenkin erittäin suuria hiilidioksidipäästöjen (6) torjuntakustannuksia (150 eurosta yli 300 euroon hiilidioksiditonnilta).

5.6

Muiden bioenergiamuotojen aiheuttamat päästöntorjuntakustannukset ovat vain 50 euroa hiilidioksiditonnilta (7). Niistä mainittakoon esimerkkeinä biokaasun tuottaminen lietelannasta (mieluiten yhdistettynä lämmön ja energian yhteistuotantoon), sähkön ja lämmön yhteistuotanto hakkeen (haketetun hakkuujätteen tai lyhytkiertoisen energiapuun) pohjalta sekä hakkeen polttaminen muun polttoaineen mukana nykyisissä suurvoimaloissa.

5.7

Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus on todennut, että hehtaarikohtaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on huomattavasti tehokkaampaa käyttää biomassaa sähköntuotantoon kuin nestemäisten agropolttoaineiden tuotantoon (8). Nykyaikaiset biomassapolttimet ovat lähes yhtä tehokkaita kuin fossiilisten polttoaineiden polttolaitteistot, joten lämmön- ja sähköntuotannossa yksi megajoule biomassapohjaista energiaa korvaa noin 0,95 megajoulea fossiilisista polttoaineista tuotettua energiaa. Kun biomassa muunnetaan liikenteessä käytettäväksi nestemäiseksi polttoaineeksi, energiatehokkuus on yleensä vain 30–40 prosenttia. Liikennealalla yksi megajoule biomassapohjaista energiaa korvaa siis vain noin 0,35–0,45 megajoulea öljystä tuotettua energiaa.

5.8

Agropolttoaineiden tuotannon avulla hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää noin kolme tonnia hehtaarilta, kohdassa 6.6 esiteltyjen bioenergiamuotojen avulla taas yli 12 tonnia hehtaarilta.

5.9

Tätä taustaa vasten ETSK ihmetteleekin, miksi komissio aikoo asettaa agropolttoaineiden käytölle selkeän 10 prosentin tavoitteen. Komitea muistuttaa keväällä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston todenneen, että tavoite on saavutettava kustannustehokkaasti ja että seuraavien kolmen edellytyksen on täytyttävä:

5.10

Tuotannon kestävyyden osalta kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia (katso myös kohta 9), eikä toisen sukupolven agropolttoaineita ole vielä saatavilla. Näin ollen ainakin kaksi Eurooppa-neuvoston asettamista kolmesta ehdosta on täyttämättä. Tämä ei kuitenkaan estä komissiota yrittämästä säätää 10 prosentin tavoitetta.

5.11

Komissio perustelee tavoitteen asettamista muun muassa sillä, että liikenne on nopeimmin kasvihuonekaasupäästöjään kasvattava taloudenala ja agropolttoaineita ”on tällä hetkellä kalliimpaa tuottaa kuin muita uusiutuvan energian muotoja, joten niitä ei ehkä kehitettäisi edelleen ilman erityistä velvoitetta”.

5.12

ETSK ei ymmärrä komission argumentointia.

5.12.1

On totta, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat ryöstäytymässä hallinnasta. Ongelmaa ei ETSK:n mielestä kuitenkaan ratkaista tiukentamalla päästörajoja eikä säätämällä agropolttoaineen 10 prosentin osuudesta bensiinissä ja dieselöljyssä. Näin ei voida edes kompensoida liikenteen päästöjen kasvua, joka tulevina vuosina kuormittaa ympäristöä.

5.12.2

Komitea on useaan otteeseen todennut, että ongelmaan tulisi puuttua harjoittamalla liikenteen vähentämiseen tähtäävää politiikkaa ja muuttamalla liikennevälinejakaumaa siten, että lisätään juna-, joukko- ja laivaliikenteen kaltaisten ilmastoystävällisten liikennemuotojen osuutta.

5.12.3

Tekniikan osalta ETSK uskoo, ettei yksityisen moottoriajoneuvoliikenteen tulevaisuus perustu polttomoottoriin vaan uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviin sähkömoottoreihin. Jotta VW-Golf voi taittaa 10 000 kilometrin matkan, agrodieseliä varten tarvittaisiin Empan (9) laskelmien mukaan 2 062 neliömetrin rapsiviljelmän vuosisato. Aurinkokennoja sitä vastoin tarvittaisiin 37 neliömetriä eli vain noin kuudeskymmenesosa rapsipellon pinta-alasta, jotta niiden vuosittainen energiatuotanto riittäisi kattamaan kyseisen 10 000 kilometrin matkan energiantarpeen.

5.12.4

Strategia, jonka mukaan osa dieselistä tai bensiinistä korvataan agropolttoaineilla, on siis yksi tehottomimmista ja kalleimmista ilmastonsuojelutoimista ja johtaa huomattavaan varojen väärinkohdentamiseen. ETSK ei ymmärrä, miksi juuri kalleimpia toimia tulisi edistää poliittisesti intensiivisimmin, etenkin kun taloudellisten seikkojen ohella lukuisat ekologiset ja sosiaaliset kysymyksetkin ovat vielä täysin vailla vastausta.

5.12.5

Komitea ei näin ollen ole samaa mieltä komission kanssa siitä, että ”[b]iopolttoaineiden käytön lisääminen liikenteessä on tehokkaimpia tapoja” vastata haasteisiin.

5.13

Kun ajatellaan, että komissio aikoo sallia agropolttoaineet sitten, kun ne alentavat kasvihuonekaasupäästöjä — fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna — vähintään 35 prosenttia, 10 prosentin tavoite johtaa siihen, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät — liikenteen säilyessä ennallaan — hädin tuskin 3,5 prosenttia. Koska liikenne aiheuttaa noin neljänneksen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä, kaikkien kasvihuonekaasupäästöjen potentiaalinen vähennys on siis 1 prosentti. Tällainen määrä ei ole missään suhteessa sen edellyttämään rahoitukseen ja siihen liittyviin riskeihin.

5.14

Vaikka agropolttoaineita pidettäisiinkin liikennealalla biomassan järkevänä käyttönä, olisi ehdottomasti painotettava tehokkuutta. Ehdotetun direktiivin liitteestä VII ilmenee, ettei biomassan jalostaminen esteriksi tai etanoliksi ole oikea toimintatapa. Kaikki (teollinen) molekyylitasolla tapahtuva muuntaminen edellyttää nimittäin energian käyttöä, ja siihen liittyy näin ollen energiahävikkejä. Järkevämpää olisi hyödyntää biomassaa mahdollisimman suoraan ilman teollis-kemiallista jalostusta.

5.15

Muutamat traktorinvalmistajat ovat osoittaneet, että tämä on teknisesti mahdollista, ja tarjoavat nykyisin puhtaalla kasviöljyllä toimivia moottoreita.

5.16

Direktiivin liitteestä VII ilmenee, että kasvihuonekaasupäästöjä voidaan kyseisellä tekniikalla vähentää kaikkein eniten. Puhtaan rapsiöljyn käyttö vähentää kasvihuonekaasupäästöjä yleensä 55 prosenttia, rapsista valmistettu agrodiesel vain 36 prosenttia ja vehnästä valmistettu etanoli 0 prosenttia öljystä valmistettujen fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuviin päästöihin verrattuna. ETSK ei ymmärrä, miksi komissio ei nimenomaan esitä tätä vaihtoehtoa erityisen käyttökelpoisena, etenkin kun näin voisi myös syntyä eniten hajautettuja energiahuoltorakenteita — ja näin ollen työpaikkoja maatalousalalle ja maaseudulle.

5.17

ETSK:n mielestä olisi hyvä strategia edistää esimerkiksi ympäristöystävällisin sekaviljelymenetelmin tuotettujen puhtaiden kasviöljyjen käyttöä niin maataloudessa kuin esimerkiksi kunnan ajoneuvoissa tai vesiliikenteessä (10). Viljelijät voisivat näin välittömästi nivoutua alueellisten energiakiertojen kehittämiseen ja hyötyä siitä suoraan. Agropolttoainestrategian myötä viljelijöistä sitä vastoin saattaa tulla öljyteollisuuden mahdollisimman halvan raaka-aineen tuottajia, sikäli kun eurooppalaista raaka-ainetta ylipäätään käytetään.

6.1

Komissio toteaa, että suuri osa agropolttoaineiden valmistukseen tarvittavasta biomassasta tuotetaan oletettavasti EU:n ulkopuolisilla, ilmastoltaan suotuisammilla alueilla. Tuontiöljyn korvaaminen biomassan tuonnilla ei kuitenkaan vähennä vaan ainoastaan monipuolistaa tuontiriippuvuutta.

6.2

EU:n uudessa energiapolitiikassa ei voida vakavissaan pyrkiä korvaamaan yhdenlaista tuontiriippuvuutta toisenlaisella.

6.3

Ensisijaisena pyrkimyksenä tulisi pikemmin olla se, että uusiutuvia energiamuotoja koskevassa uudessa strategiassa todella keskitytään hajautettuihin, paikallisesti tai alueellisesti käytettävissä oleviin energialähteisiin. Tässä yhteydessä myös bioenergialla voi ja tulee olla oma roolinsa, mutta sen ei pidä olla agropolttoainestrategiassa esitetynlainen.

7.1

Komission mukaan ”uusiutuva energia muodostaa perinteisen energian kattavan korvaajan ja sitä tarjotaan samojen verkkojen ja kuljetusjärjestelmien kautta”. ETSK:n mielestä komission kanta on ilmeisen harhauttava: hajautettuihin rakenteisiin perustuvat uusiutuvat energiamuodot eroavat osittain täysin ”perinteisestä” energiasta, joka on peräisin lähinnä keskitetysti organisoiduista suurista rakenteista.

7.2

Agropolttoainestrategia, joka perustuu tuontienergiaan sekä dieselin ja bensiinin osittaiseen korvaamiseen biopolttoaineilla, hyödyttää ”perinteisten” eli maailmanlaajuisesti toimivien öljykonsernien keskitettyjä rakenteita. Strategia vahvistaa niiden tuotanto- ja jakelurakenteita, mikä on täysin öljyteollisuuden intressien mukaista. Näin kuitenkaan tuskin luodaan Eurooppaan uusia työpaikkoja (11).

7.3

Jos sitä vastoin panostettaisiin esimerkiksi hakkeen energiatehokkaampaan käyttöön lämmön- ja sähköntuotannossa, alueellisesti tuotettuihin puhtaisiin kasviöljyihin, biokaasun käyttöön ajoneuvoissa tai maakaasuverkkoon kuulumattomien alueiden energiahuollossa, hajautettuihin aurinkoenergiateknologioihin tms., voitaisiin avata uusia, alueellisia valmistus- ja jakelujärjestelmiä, jotka tarjoavat huomattavia työllisyysmahdollisuuksia.

7.4

Kun aurinkolämpöä ja aurinkosähköä hyödynnetään hajautetusti, (energian) kuluttajat tuottavat suuren osan tarvitsemastaan energiasta itse. Myös tämä osoittaa, että uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiahuolto on järjestetty toisin kuin nykyinen energiahuoltorakenne.

7.5

Myös muilla toimilla, joilla pyritään esimerkiksi parantamaan energiatehokkuutta ja säästämään energiaa, voidaan luoda jo rakennusvaiheessa satoja tuhansia työpaikkoja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Mainittakoon esimerkkeinä rakennusten eristäminen, aurinko- ja tuulivoimaloiden asentaminen tai biokaasulaitosten rakentaminen. Poliittisten päättäjien tehtävänä on varmistaa, että kyseisiä mahdollisuuksia myös hyödynnetään. Ehdotetussa direktiivissä esitetty agropolttoainestrategia ei ole tehokkain tapa.

7.6

Toisin sanoen erilaisia uusiutuvia energialähteitä on ehdottomasti syytä tarkastella erittäin huolellisesti ja nykyistä paljon monipuolisemmin myös työllisyyskysymyksen yhteydessä. Uusiutuvien energialähteiden avulla voidaan nimittäin edistää ja tukea talouden rakenteita, mutta niillä voidaan toisaalta myös osaltaan vahvistaa keskitettyjä suuria rakenteita.

7.7

Tämä koskee myös maita, joissa biomassaa viljellään agropolttoaineita varten. Saksan kehitysyhteistyöministeriössä maaliskuussa 2008 laaditussa keskusteluasiakirjassa Entwicklungspolitische Positionierung zu Agrartreibstoffen (”Kehitysyhteistyöpoliittinen kanta agropolttoaineisiin”) tullaan siihen tulokseen, että kehitysmaiden taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta vientiin suunnattuun biomassan suurtuotantoon ”reaktiona teollisuusmaiden voimakkaasti kasvaneeseen kysyntään liittyy huomattavia riskejä, eikä se luo työpaikkoja”. Sitä vastoin hajautetun energiahuollon tarpeisiin suunnattua biomassan tuotantoa pientiloilla arvioidaan yleisesti ottaen myönteisesti.

8.1

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio suunnittelee ehdotetun direktiivin avulla myös agropolttoaineiden tuotantoon sovellettavien kestävyyskriteerien käyttöönottoa. Tämä on tärkeä edistysaskel, mutta esitetty ehdotus on komitean mielestä ehdottomasti riittämätön.

8.2

Komissio on itse toistuvasti painottanut, että taloudellisen, ympäristöä koskevan ja sosiaalisen pilarin tasapaino on erittäin tärkeä kestävän kehityksen politiikassa. Sosiaalikysymykset on kuitenkin jätetty kokonaan kestävyyskriteerien ulkopuolelle, ja jo tästä syystä ETSK katsoo, ettei ehdotetussa direktiivissä pyritä soveltamaan agropolttoaineisiin hallittua kestävän kehityksen strategiaa tai kriteereitä. Ehdotettu direktiivi on tätä silmällä pitäen tarkistettava kokonaan.

8.3

ETSK:n mielestä tässä yhteydessä olisi tärkeää, että maakäytön välillisten muutosten vuoksi tehokkaat ekologiset ja sosiaaliset kriteerit laadittaisiin sekä agropolttoaineita että kaikkia unioniin tuotavia maataloustuotteita varten rehut mukaan luettuina.

8.4

Ei myöskään pidä uskoa, että asettamalla määräaika (tässä tapauksessa tammikuu 2008) voitaisiin säästää esimerkiksi aarniometsät tai turvemaat siltä, että ne muutetaan agropolttoaineiden viljelyalaksi. Tämä edellyttäisi sekä toimivaa maarekisteriä että toimivaa hallinto- ja valvontajärjestelmää. Kokemusten mukaan useimmissa kasvavan talouden maissa tai kehitysmaissa ei ole kumpaakaan.

8.5

ETSK pitää riittämättöminä 15 artiklan 3 ja 4 kohdassa lueteltuja kriteereitä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja sen välttämiseksi, että maa-alat, joihin on sitoutunut paljon hiiltä, otetaan käyttöön. Kyseisen artiklan 3 kohdan a–c alakohdassa mainittujen alueiden lisäksi biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle ovat tärkeitä myös hyvin monet muut alueet. Sama koskee 4 kohdan a ja b alakohtaa niiden maa-alojen osalta, joihin on sitoutunut hiiltä.

8.6

Liitteen VII B-osassa komissio luettelee ”arvioidut tyypilliset ja oletusarvot tuleville biopolttoaineille”, joita on markkinoilla ainoastaan vähäisiä määriä tai ei vielä lainkaan. ETSK:n mielestä arvioitujen arvojen sijaan tulisi tarkastella ainoastaan todennettuja arvoja.