13.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 161/48

1.1

Komitea yhtyy näkemykseen, jonka mukaan torjunta-aineiden käyttöä on tärkeä kehittää entistä kestävämmäksi. Tavoitteena on, että myönteisiä vaikutuksia saadaan mahdollisimman paljon ja että haitalliset vaikutukset maatalouteen, ympäristöön, kuluttajiin, käyttäjiin ja yleensä yhteiskuntaan vähenevät.

1.2

Komitea suhtautuu periaatteessa myönteisesti komission ehdotukseen, sillä siinä käsitellään kysymyksiä, jotka ovat erittäin merkittäviä eurooppalaisten hyvinvoinnin, elämänlaadun säilyttämisen, ekosysteemien suojelun ja maaseudun kehittämisen kannalta. Näillä kysymyksillä on toisaalta merkitystä myös tuotteiden suotuisalle kehitykselle ja sille, että tuotteet säilyttäisivät kilpailukykynsä yhteisön sisäisillä ja kansainvälisillä markkinoilla myös yhä paremman laatunsa ansiosta.

1.3

Komitea katsoo, että jäsenvaltiotasolla olisi tarkoituksenmukaista laatia toimintasuunnitelmia riskien vähentämistavoitteiden määrittelemiseksi ja todellisen harmonisoinnin käynnistämiseksi yhteisötasolla.

1.3.1

Suunnitelmat tulee toteuttaa asianmukaisin toimenpitein jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasoilla, ja tässä yhteydessä tulee ottaa erityisesti huomioon kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta eli taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset.

1.4

Koulutus ja tiedotus ovat komitean mielestä olennainen osa maataloustuotteiden suojelujärjestelmien järkiperäistä ja kestävää käyttöä. Niiden avulla voidaan myös ehkäistä mahdollisia haitallisia ympäristövaikutuksia.

1.4.1

Koulutus tulee laajentaa kattamaan kaikki sidosryhmät, hallintoelimet ja viranomaiset sekä muut kuin ammattikäyttäjät. Tässä yhteydessä tulee tietenkin säilyttää vakiintuneiden organisaatioiden jo ylläpitämät kansalliset koulutusjärjestelmät.

1.5

Komitean mielestä tiedotuskampanjoiden tulisi olla tasapuolisia ja neutraaleja, ja niissä tulisi tuoda esille sekä tuotannolle koituva hyöty että riskit. Kampanjat tulisi suunnata erityisesti muille kuin ammattimaisille käyttäjille ja etenkin paikallisviranomaisille ja paikallisille hallintoelimille.

1.6

Määriteltäessä erityisen arkaluonteisten alojen varotoimia, kuten lentolevitysmääräyksiä, olisi komitean näkemyksen mukaan viisaampaa toimia tietyssä määrin toissijaisuusperiaatteen mukaan.

1.7

Komitea pitää tärkeänä varata maatalous- ja kasvinsuojelualan tutkimukselle asianmukaiset mahdollisuudet, jotta kemikaalien ja niiden seosten käyttöön väistämättä liittyvät riskit jäisivät mahdollisimman pieniksi.

1.8

Komitea katsoo, että asianmukaista huomiota tulee kohdistaa myös yhteistyöhön kansainvälisten organisaatioiden, kuten FAO:n, OECD:n ja WHO:n, sekä naapurialueiden kanssa.

1.9

Komitean mielestä maatalous- ja elintarvikemarkkinoiden maailmanlaajuistumisen johdosta tulee toteuttaa yhteisötason toimia tuotantoa ja terveyttä koskevien eurooppalaisten laatustandardien levittämiseksi maailmanlaajuisesti. Keinona voisi olla erityisesti niiden sisällyttäminen Codex Alimentarius -standardeihin.

2.1

Termillä ”torjunta-aine” tarkoitetaan tehoaineita ja tuotteita, joiden avulla pyritään vaikuttamaan elävien organismien perusprosesseihin. Niiden avulla voidaan siis tappaa tai kontrolloida haitallisia organismeja (1). Komission ehdotuksessa viitataan kuitenkin myös kasvinsuojeluaineisiin, joiden määritelmä on tarkempi (2).

2.2

Torjunta-aineita pidetään olennaisen tärkeinä viljelykasvien suojaamisessa hyönteisiltä, jyrsijöiltä ja luontaisilta taudinaiheuttajilta, mutta ne voivat myös kerääntyä ympäristöön ja aiheuttaa vakavia terveysriskejä ihmisille ja eläimille, etenkin jos ne päätyvät juomaveteen. Ihmisessä ne voivat aiheuttaa mm. syöpää ja geneettisiä häiriöitä sekä vaurioittaa pysyvästi immuunijärjestelmää.

2.3

Torjunta-aineet voivat aiheuttaa ihmisille terveysriskejä joko suoran tai epäsuoran altistuksen taikka epäasianmukaisen käytön tai onnettomuuksien takia. Kyseisille aineille altistutaan etenkin maataloudessa tapahtuvan käytön aikana tai sen jälkeen taikka viheralueiden hoidon tai muiden toimien yhteydessä.

2.4

Torjunta-aineiden sisältämien yksittäisten tehoaineiden riskit arvioidaan lupamenettelyn yhteydessä, mutta kemikaaliseoksille altistumisen seurauksia ei ole toistaiseksi analysoitu asianmukaisesti jäsenvaltiotasolla. Kaikkien nykyisin käytettävien aineiden yhteisvaikutusta ihmisten terveyteen olisi siis hyvin vaikea arvioida nykytilanteessa (3).

2.5

Käyttöalueella oleskelevien tai asuvien (lentäen levitettävät aineet) taikka kuluttajien (elintarvikkeiden tai veden sisältämät jäämät) epäsuoralla altistumisella voi olla vielä vakavampia seurauksia erityisen haavoittuvissa väestöryhmissä. Viimeaikaiset tutkimukset (4) osoittavat etenkin sikiöiden olevan erityisen herkkiä. Niiden neurologisen kehityksen on todettu häiriintyvän, kun äiti altistuu torjunta-aineille.

2.6

Torjunta-aineista puhuttaessa on otettava huomioon ympäristöriskit, joita kemikaalien liiallinen ja tahaton leviäminen veteen, ilmaan ja maaperään aiheuttaa. Tämä vaikuttaa haitallisesti viljelykasveihin, luonnonvaraisiin kasveihin ja eläimiin, ympäristön eri osatekijöiden laatuun ja yleensä biologiseen monimuotoisuuteen.

2.6.1

Unohtaa ei saa myöskään sitä, että nyky-yhteiskunnassa hyödynnetään runsaasti erilaisia lannoitteita, biosidejä, elintarvikelisäaineita sekä hyönteistorjunta-aineita, kasvinsuojeluaineita ja kasvintorjunta-aineita. Niillä on lukuisia hyötyvaikutuksia, sillä niiden avulla voidaan parantaa elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta.

2.7

Vastuullisesti käytettyinä kyseiset aineet takaavat, että markkinoilla olevat raaka-aineet, elintarvikkeet sekä vihannekset ja hedelmät ovat hyvälaatuisia, kohtuuhintaisia ja kaikkien kuluttajien ulottuvilla. Kasviensuojeluaineita käytettäessä saadaan suurempi sato, sienten ja bakteerien tuottamia luontaisia myrkkyaineita on vähemmän ja satohävikki jää pienemmäksi. Lisäksi kyseiset aineet auttavat varmistamaan, että yhteisön markkinoilla ja maailmanmarkkinoilla on tarjolla elintarvikkeita riittävästi ja jatkuvasti.

2.7.1

Sienitautien torjunta-aineiden sekä hyönteis- ja kasvintorjunta-aineiden markkinoille ja käyttöön saattaminen edellyttää jo nykyisinkin aina tiukan lupamenettelyn läpäisemistä.

2.8

Komitea on samaa mieltä siitä, että kasvinsuojeluaineiden käytöstä tulee tehdä entistä enemmän kestävän kehityksen mukaista, jotta siitä saataisiin mahdollisimman paljon myönteisiä vaikutuksia ja haitalliset vaikutukset ympäristöön, kuluttajiin ja käyttäjiin vähenisivät. Näin parannettaisiin myös kasvinsuojeluaineita harkiten käyttävien toimijoiden ja maatalouden julkisuuskuvaa.

2.9

Komitean mielestä tulee painottaa yhä enemmän myönteisiä vaikutuksia, joita viljelijät voivat saada aikaan käyttämällä kasvinsuojeluaineita järkiperäisesti ja harkitusti. Juuri viljelijät ovat jo vuosia pyrkineet kehittämään yhä tarkoituksenmukaisempia toimintatapoja, kuten integroitu viljely (ICM, Integrated Crop Management) ja integroitu tuholaistorjunta (IPM, Integrated Pest Management), voidakseen hyödyntää yhä konkreettisemmin integroituja viljelymenetelmiä. Tähän suuntaan tulisi kannustaa.

2.10

Sen lisäksi, että tavoitteena on tuottaa turvallisia ja korkealaatuisia sekä tavanomaisesti että luonnonmukaisesti viljeltyjä tuotteita valveutuneille kuluttajille, todellisena tulevaisuuden haasteena on vastata myös huokeita tuotteita haluavien kuluttajien tarpeisiin ja tarjota heille laadultaan vastaavantasoisia tuotteita.

2.11

Torjunta-aineiden käytön ympäristönäkökohtien integroinnin ongelmat ovat Euroopan unionin kuudennen ympäristöä koskevan toiminta-ohjelman (2002–2012) ensisijaisia aiheita. Ohjelman tavoitteena on laatia ja hyväksyä seitsemän teemakohtaista strategiaa.

2.12

Ehdotettu puitedirektiivi on selvästi vuorovaikutuksessa aiemmin hyväksyttyjen teemakohtaisten strategioiden kanssa. Niiden aiheina ovat pohjavesien sekä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu, maaperän suojelu, jätteidenkäsittely sekä jätteet ja pakkaukset.

2.12.1

Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaiseen strategiaan sisältyy neljä uutta ympäristön ja terveyden suojeluun liittyvää toimenpidettä. Niistä yksi on käsillä olevan lausunnon aiheena oleva direktiiviehdotus torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan yhteisön politiikan puitteista.

2.12.2

Komissio on lisäksi laatinut vaikutusarvioinnin erilaisista mahdollisista skenaarioista, joiden mukaan torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevia toimenpiteitä voidaan toteuttaa, sekä niiden kustannuksista. Arvioinnin mukaan ”tappiot (kasvinsuojeluaineita valmistavalle teollisuudelle ja viljelijöille koulutuksesta sekä levityskaluston sertifioinnista ja huollosta aiheutuvat kustannukset) ja hyödyt (vähemmän kuluttaville viljelijöille sekä koulutus-, huolto- tai sertifiointiyrityksille) ovat yhtä suuret” (5).

2.13

Ulkoisten kustannusten pienentymiseen liittyvät kokonaisvaikutukset ovat siis selvästi myönteisiä: ”Saksassa tehdystä kattavasta tutkimuksesta ekstrapoloimalla tehtyjen päätelmien mukaan torjunta-aineiden optimaalinen käyttö hyödyttäisi EU:ta yleisesti yli 200 miljoonalla eurolla vuodessa ulkoisvaikutusten (kuten ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset) vähentyessä.” (6)

2.14

ETSK ilmaisi jo vuonna 2003 (7) kannattavansa komission aloitetta torjunta-aineiden käyttöä koskevan teemakohtaisen strategian laatimisesta. Komitean mielestä tässä yhteydessä tulee tuoda selvästi esille paitsi se näkökohta, että torjunta-aineiden avulla suojellaan viljelykasveja, myös muut menetelmät, kuten luonnonmukaiset torjunta-aineet, kasviuutteet, ennaltaehkäisy, luonnolliset menetelmät ja kasvien vastustuskyky tiettyjä tuholaisia vastaan. Niiden käytön riskit ja edut on tärkeää punnita vankkojen tieteellisten tietojen perusteella.

3.1

Komission ehdotuksen tavoitteena on suojella ihmisten ja eläinten terveyttä ja ympäristöä torjunta-aineiden vaaralliselta epäasianmukaiselta tai liialliselta käytöltä maataloudessa ja ekosysteemissä sekä vähentää käytön riskejä ja haittavaikutuksia ”siten, että viljelykasveja suojellaan samalla riittävästi”.

3.2

Ehdotuksen pääkohdat ovat seuraavat:

4.1

Komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, sillä siinä käsitellään kysymyksiä, jotka ovat erittäin merkittäviä EU:n kansalaisten ja kuluttajien hyvinvoinnin, elämänlaadun säilyttämisen, maatalouden ja ekosysteemien kannalta.

4.2

Torjunta-aineita arvioidaan myytävän maailmassa vuosittain noin 25 miljardin euron arvosta, ja niitä käytetään kehitysmaissa edelleen hyvin runsaasti, vaikka markkinoiden kasvu on pysähtynyt tai ne taantuvat (8). Toisaalta kaikkien osapuolten on kiinnitettävä maatalous- ja elintarvikemarkkinoiden globalisoitumisen johdosta yhä enemmän huomiota Codex Alimentarius -komission asianmukaisten tuotanto- ja terveysstandardien noudattamiseen, jotta Greshamin laki (9) ei kävisi toteen näilläkin markkinoilla.

4.3

Lisäksi tulee huomata, että eri puolilla maailmaa levitetään tai käytetään valtavia määriä torjunta-aineita turhaan ja että suuri joukko ihmisiä kärsii myrkytyksistä, koska viljelijöillä, käyttäjillä ja paikallisviranomaisilla ei ole lainkaan tai ajantasaisia tietoja uusista teknisistä sovelluksista ja koska torjunta-aineiden levityksessä käytetään usein vanhentunutta tai puutteellisesti huollettua kalustoa. Kehitysmaissa käytetään edelleen vaarallisia aineita, jotka EU:ssa on jo kielletty (10).

4.4

Komitea katsoo, että kansallisissa toimintasuunnitelmissa, joiden yhteydessä asetetaan määrälliset tavoitteet ja määräajat, voidaan erityisen hyvin määritellä toimenpiteet, joita riskien vähentämiseksi tarvitaan jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasoilla. Tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta eli taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset.

4.5

Suojeluaineiden sosiaalisesti vastuullinen käyttö maataloustuotannossa on perustavan tärkeää, jotta voidaan saavuttaa yhä korkeammat sosiaaliset tavoitteet. Toisaalta viljelijöiden tulee kantaa elintarvikeketjussa oma vastuunsa ja tuottaa kuluttajille korkealaatuisia elintarvikkeita, ja toisaalta tulee varmistaa, että maatalous on sekä yhteisön markkinoilla että maailmanmarkkinoilla riittävän kilpailukykyistä Lissabonin strategian mukaisesti.

4.6

Kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus takaa, että kyseisiä aineita käytetään vain siinä määrin kuin on tarpeen, jotta erilaisista sairauksista ei aiheudu vaaraa. Tällä tavoin parannetaan maatalousjärjestelmien taloudellisuuden lisäksi myös satomääriä ja elintarvikkeiden saatavuutta.

4.7

Tulisi pyrkiä välttämään ympäristöriskejä, joita aiheutuu liiallisten kemikaalimäärien joutumisesta vahingossa vesiin, maaperään, ilmaan sekä maataloustuotteisiin ja jalostettuihin elintarvikkeisiin. Kyseiset aineet vaikuttavat haitallisesti ihmisiin, eläimiin ja kasveihin, ympäristön laatuun ja yleensä biologiseen monimuotoisuuteen. Toisaalta tulee pitää mielessä, että kasvisairauksien leviämistä ja lisääntymistä on torjuttava.

4.8

Kansallisia toimintasuunnitelmia laadittaessa tulee varmistaa, että toimenpiteet perustuvat direktiiveihin ja koko EU:lle yhteisiin kriteereihin, jotta sisämarkkinoiden kilpailu ei vääristyisi.

4.9

Koulutus ja tiedotus ovat olennainen osa maataloustuotteiden suojelujärjestelmien järkiperäistä ja kestävää käyttöä. Ne ovat myös perusedellytyksiä, jotta voidaan varmistaa parhaiden maatalouskäytäntöjen hyödyntäminen ja välttää mahdollisia haitallisia ympäristövaikutuksia. Erityisen tärkeää on kouluttaa integroidusti kaikkia sidosryhmiä, hallintoelimet, viranomaiset ja muut kuin ammattimaiset käyttäjät mukaan luettuina.

4.10

Jäsenvaltioilla on erilaisia kansalliseen lainsäädäntöön ja sen vaatimuksiin perustuvia koulutusjärjestelmiä, joita pitävät yllä vakiintuneet organisaatiot. Komitea katsookin, että tarvitaan joustavaa yhteisötason viitekehystä, jonka avulla voidaan vastata eri käyttäjäryhmien tarpeisiin. Opetustavoista ja sisällöstä voidaan sopia EU:n tasolla (11) sidosryhmien kesken ja keskustella alakohtaisen vuoropuhelun yhteydessä ja osana kunkin alueen työmarkkinaosapuolten kumppanuutta.

4.11

Sama pätee tiedotus- ja valistuskampanjoihin. Niiden tulee olla tasapuolisia ja neutraaleja, ja niissä tulee tuoda esille erilaisten kasvinsuojelukäytäntöjen hyvät puolet ja haittavaikutusten riskit. Tällaisia kampanjoita voitaisiin rahoittaa jäsenvaltioissa myös perimällä kasvinsuojeluaineista erityinen maksu kyseiseen tarkoitukseen. Kerätyillä varoilla voitaisiin rahoittaa etenkin muille kuin ammattimaisille käyttäjille suunnattua tiedotusta, jossa välineenä olisivat erityisesti Internetin välityksellä päivitettävät yksinkertaiset tekniset oppaat.

4.12

Komitean mielestä on keskeisen tärkeää, että jäsenvaltiot luovat järjestelmiä, joiden avulla huolehditaan torjunta-aineiden levityksessä käytettävien laitteiden teknisestä tarkastuksesta ja säännöllisestä huollosta perusvaatimuksia koskevien yhteisten ja harmonisoitujen standardien mukaisesti.

4.13

Määriteltäessä varotoimia erityisen arkaluonteisissa aloilla — kuten vesiensuojelu (12), jonka on oltava alan puitelainsäädännön mukaista, ja Natura 2000 -alueet — tulee ottaa huomioon paikalliset olot ja erityyppisten viljelmien (esim. riisinviljelyn) ominaispiirteet.

4.13.1

ETSK:n mielestä on tärkeää varmistaa, että riskien vähentämistä koskevia parhaita käytänteitä noudatetaan, ja määritellä yhteiset säännöt ja vähimmäisparametrit tasapuolisuuteen pyrkien ja järkiperustein. Toimenpiteiden valinta ja niiden tiukka valvonta tulisi kuitenkin jättää jäsenvaltioiden vastuulle. Komitea pitää yleiskieltoa liian pitkälle menevänä, eikä sitä tulisi ottaa käyttöön.

4.14

Lentolevityksen jyrkkää rajoittamista harkittaessa tulisi ETSK:n mielestä pohtia tarkasti sitä, että tietyillä maantieteellisillä alueilla ja tietyissä tapauksissa lentolevitystä ei voida korvata muilla tekniikoilla ja että tämäntyyppisille toimenpiteille olisi ehkä viisainta myöntää erittäin rajoitettuja poikkeuksia. Näin voitaisiin ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi varmistaa, että toiminta on mahdollisimman turvallista käyttäjille ja että heillä on paras mahdollinen ammattitaito. Jäsenvaltioiden ja viranomaisten tulisi eri tasojen toimivaltuuksien mukaan valvoa järjestelmällisesti toiminnan turvallisuutta ja ammattitaidon tasoa yhtenäisten riskinarviointimenetelmien mukaisesti.

4.15

Maatalouspolitiikalla tuetaan yhä voimakkaammin (13) integroidun viljelyn (ICM) (14) menetelmien kehittämistä. Tällaiseen viljelyyn tulisi sisällyttää asteittain ja koordinoidusti uusia integroidun tuholaistorjunnan (IPM) menetelmiä. Komitea puoltaa voimakkaasti ICM-menetelmiä. Ne ovat tärkeä etappi kehityksessä, jonka päämääränä ovat kestävän kehityksen mukaiset maatalousjärjestelmät.

4.16

Toisaalta on hyvin vaikea tehdä eroa kasvinsuojelun erilaisten vaikutusten ja monenlaisten muiden maatalouskäytänteiden (vuoroviljely jne.) vaikutusten välillä. Jos jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan vuoteen 2014 mennessä yleiset IPM-viljelyä koskevat tavoitenormit, tässä yhteydessä tulee komitean mielestä kannustaa käyttäjiä osallistumaan kaikin tavoin ja ottaa täysimääräisesti huomioon yleiset ICM-menetelmät sekä alan tekniikan ja teknologisen tutkimuksen kehitys. Tutkimusta tulee tukea ja voimistaa myös yhteisön tutkimuksen ja kehityksen seitsemännen puiteohjelman työohjelmissa.

4.17

Komitea katsoo, että seitsemännen TTK-puiteohjelman (2007–2013) työohjelmissa ja tarjouskilpailuissa on tärkeää kiinnittää asianmukaista huomiota maatalous- ja kasvinsuojelualan tutkimukseen, jonka tavoitteena on saada selkoa uusien edistyneiden tekniikoiden vaarattomuudesta ja minimoida kemikaalien ja niiden seosten käytön riskit.

4.18

ETSK esittää aiheesta ”YMP:n tulevaisuus” antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa (15) useita mahdollisia tapoja nivoa ympäristönäkökohdat yhä tiiviimmin maatalouspolitiikkaan. Lausunnossa muistutetaan, että maatalouspolitiikan nk. toisen pilarin mukaan jäsenvaltioiden tulee rakennerahastojen uudella ohjelmakaudella 2007–2013 sekä kansallisissa ja alueellisissa maaseudun kehittämissuunnitelmissa kannustaa luomaan mekanismeja sellaisten viljelijöiden palkitsemiseksi, jotka ovat pystyneet pienentämään kemiallisten torjunta-aineiden käytön riskejä (16).

4.19

IPM-menetelmät tulee määritellä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevien uusien sääntöjen mukaisesti, ja IPM-menetelmiä koskevissa standardeissa tulee ottaa huomioon EU:n eri alueiden erilaiset luonnon- ja ilmasto-olot.

4.20

Maataloudessa käytettäviä torjunta-aineita tulee käsitellä ja varastoida siten, ettei terveys- ja ympäristöriskejä aiheudu. Komitea katsoo, että ehdotettujen toimien lisäksi yhteisötasolla tulisi laatia tukku- ja vähittäiskauppiaille sekä viljelijöille varastointia koskevat vähimmäisvaatimukset (17).

4.21

Kysymyksissä, jotka koskevat yhtenäisten indikaattorien luomista torjunta-aineiden markkinoille saattamista ja käyttöä koskevien tietojen keruulle ja pakolliselle ilmoittamiselle, komitea on täysin samaa mieltä siitä, että tilastotietoja tarvitaan, että tietojen antamisen tulee olla pakollista ja että tietoja tulee kerätä säännöllisesti yhteisötasolla harmonisoitujen riskiä ja käyttöä koskevien indikaattorien pohjalta.

4.22

Komitea korostaa, että kaikilta sidosryhmiltä kerättävien tietojen on tärkeää olla vertailukelpoisia. Kaikenlaista päällekkäisyyttä tulee välttää, eikä tietojen keruu saa aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista taakkaa eikä olla teknisesti liian monimutkaista.

4.23

Indikaattorien tulisi perustua pikemminkin riskitasoon kuin käytettyjen tuotteiden määrään tai jäämien esiintymiseen. Myös terveysvaikutusten tulisi olla lähtökohtana, ja tässä yhteydessä tulisi tarkastella myös WHO:n analyyseja. Indikaattoreissa tulisi ottaa huomioon myös viljelmiä uhkaavien sairauksien ja taudinaiheuttajien levinneisyys.

4.24

Komitean mielestä on syytä kiinnittää asianmukaista huomiota näkökohtiin, jotka liittyvät kansainväliseen yhteistyöhön FAO:n (18) ja OECD:n (19) kaltaisten elinten sekä lähialueiden (erityisesti Välimeren alueen ja Balkanin maiden sekä naapurimaiden) kanssa.