27.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/45

1.1

Eurooppa-neuvosto korosti kesäkuussa 2006, että on tärkeää tuoda sosiaalinen ulottuvuus aiempaa lähemmäksi kansalaisia, ja suhtautui myönteisesti Euroopan komission aikomukseen kartoittaa EU:n sosiaalinen tilanne. Neuvosto kehotti komissiota laatimaan asiasta väliraportin ennen keväällä 2007 pidettävää huippukokousta. (1)

1.2

Tätä taustaa vasten Euroopan komissio pyysi ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon siitä, miten ”kartoittaa Euroopan yhteiskunnan todellisuus ja laatia sosiaaliset näkökohdat sisältävä ohjelma palveluiden saatavuudesta ja yhteisvastuusta samanaikaisesti ja tiiviissä yhteistyössä yhteismarkkinoiden toimivuuden tarkistuksen kanssa” (2). Tämä lausunto kattaa kehotuksen ensimmäisen osan, ja toisessa lausunnossa ETSK tarkastelee yhteismarkkinoiden edistymistä.

1.3

Komissio toteaa seuraavaa: ”Solidaarisuutta tukevilla EU:n toimintalinjoilla ja ohjelmilla on edistettävä elämänlaadun parantamista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja lisättävä unionin kansalaisten mahdollisuuksia. Tämä edellyttää yhteistyötä kentällä toimivien jäsenvaltioiden, alue- ja muiden viranomaisten sekä työmarkkinaosapuolten kanssa, sosiaalisen vuoropuhelun edistämistä ja kansalaisyhteiskunnan saamista mukaan toimintaan.” (3) Kartoituksessa tarkastellaan tärkeimpiä yhteiskunnan muutoksen taustalla olevia tekijöitä. Se toimii myös lähtökohtana laadittaessa ensi vuosikymmenelle ulottuvia unionin toimintaperiaatteita, joilla on määrä pohjustaa uudenlaista yhteisymmärrystä Euroopan sosiaalisista haasteista. (4)

1.4

Aloite kuvastaa uudenlaista kiinnostusta sosiaalisiin näkökohtiin mahdollisimman korkealla tasolla Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten jälkimainingeissa; näiden maiden enemmistöhän oli äänestänyt perustuslakisopimusta vastaan. Neuvoston puheenjohtajavaltiona toiminut Yhdistynyt kuningaskunta kutsui jäsenvaltiot lokakuussa 2005 epäviralliseen huippukokoukseen (Hampton Courtiin) käsittelemään eurooppalaista sosiaalimallia. Saksan ja Itävallan liittokanslerit ovat ehdottaneet, että uudelleen muotoiltavaan perustuslakisopimukseen sisällytetään sosiaaliasioita käsittelevä luku.

1.5

ETSK arvostaa komission aikeita. Komitea toteaa, että Euroopan yhteiskunnan nykytilanteen kartoittaminen on laaja-alaisempi lähestymistapa kuin pelkkä sosiaalisten näkökohtien läpikäynti perinteisessä mielessä. Kartoitus saattaa olla tärkeä väline lähennettäessä EU:ta kansalaisiinsa ja vastattaessa kansalaisten odotuksiin siitä, mitä unionin politiikoilla tulisi saavuttaa. Aloite on miellettävissä myös tavaksi tasapainottaa EU:n sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus keskenään.

1.6

ETSK korostaa, että kartoitusprosessin tavoitteet ja aikataulu on määriteltävä täsmällisesti. Jotta kartoitus kannattaisi eikä jäisi pelkäksi teoriaksi, sen on myös tuotava lisäarvoa EU:n muihin toimintaperiaatteisiin, toimiin ja keskusteluihin, joissa pohditaan sosiaalista todellisuutta, sekä oltava niiden kanssa johdonmukainen. Kartoituksen on siksi liityttävä selvästi Lissabonin strategiaan ja sosiaaliohjelmaan, ja siinä on arvioitava EU:n sosiaalipolitiikan välineitä ja niiden täytäntöönpanoa. Kartoitukseen on myös varattava riittävästi aikaa, jotta järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta voi todella osallistua siihen kaikilla tasoilla.

1.7

Tämä lausunto on komitean ensimmäinen panos aiheeseen. Kartoitusta tehtäessä komitea toteuttaa muita aiheeseen liittyviä toimia.

2.1

Tutkijat, eri instituutiot ja järjestöt ovat jo selvittäneet kattavasti eurooppalaisen yhteiskunnan nykytilannetta. (5) Sitä on myös kartoitettu useissa ETSK:n lausunnoissa päätelmien ja suositusten taustaksi.

On korostettava Euroopan talous- ja yhteiskuntakehityksen myönteisiä puolia, jotka ovat sosiaalisen nykytilanteen taustalla olevia tärkeimpiä tekijöitä: kansainvälisesti tunnustettu elämänlaatu, eliniän ennusteen kasvu, uudet taloudelliset mahdollisuudet, sosiaalinen liikkuvuus, parantuneet työolot sekä koulutustason ja sosiaalisen hyvinvoinnin kohentuminen. Kolmemenestyksen vuosikymmentä, jolloin vallitsi täystyöllisyys ja sosiaaliturva kattoi kaikki, suosi verraten yhtenäisen hyvinvointivaltion muotoutumista talouskasvun siivittämään Eurooppaan.

2.2

ETSK on vahvasti sitä mieltä, että edellä mainitut myönteiset seikat liittyvät läheisesti talouspolitiikan sekä työllisyys- ja sosiaalipolitiikan toisiaan vahvistavaan yhdistelmään. ETSK korostaa, että sosiaalipolitiikka tulisi nähdä tuotannontekijänä.

2.3

Eurooppalainen yhteiskunta on kuitenkin viime vuosikymmeninä kokenut syviä sosiaalisia muutoksia: Työllisyys ja työmarkkinat muuttuvat huomattavasti, mikä johtaa siihen, että työllisten sosiaalinen tilanne muuttuu nopeasti. Euroopan väestörakenteessa tapahtuu ennennäkemättömiä muutoksia. Syntyvyyden vähenemisen syihin on kiinnitettävä huomiota ja niitä on analysoitava. Tietyissä jäsenvaltioissa saatujen kokemusten mukaan oikein muotoiltu politiikka, jossa työ- ja perhe-elämä yhdistetään kattavan ja hyvin toimivan lastenhoitojärjestelmän avulla, sekä naisten työllisyysastetta lisäävät toimet saattavat edistää syntyvyyden lisääntymistä. Siirtolaisuudesta tulee myös entistä merkittävämpi negatiivista väestökehitystä korjaava tekijä. Maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen kotoutuminen on tärkeä haaste.

2.4

Yhteiskunnallis-taloudelliset muutokset, jotka heijastuvat siirtymisenä globaaliin, jälkiteolliseen, ikääntyvään yhteiskuntaan, ovat luoneet uusia mahdollisuuksia mutta myös uusia sosiaalisia riskejä. Ne koskettavat aiempaa laajempia väestönosia. Hyvinvointivaltion kyky taata kaikkien kansalaisten hyvinvointi asianmukaisilla ja kestävillä työllisyys- ja sosiaaliturvapolitiikoilla on murenemassa. Köyhyys ei ole kadonnut, vaan esimerkiksi erityisesti naisia, maahanmuuttajia, nuoria ja heikosti koulutettuja koskevaa pysyvän sosiaalisen syrjäytymisen ja epävarmuuden aiheuttamaa köyhyyttä on edelleen olemassa. Tällainen köyhyys lisääntyy tietyillä alueilla, joilla työttömyysluvut ovat jatkuvasti korkealla. Nopea siirtyminen tietopohjaiseen talouteen tekee taidoista aikansa eläneitä ja ammattiurista entistä epävakaampia. Joustavuus on yhdistettävä uudenlaisiin sosiaaliturvamalleihin sekä aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan ja elinikäiseen oppimiseen, jotta se ei aiheuttaisi epävarmuutta.

2.5

Uudet perherakenteet, elämäntyyli, kulttuurikäyttäytyminen, väestönmuutokset, väestön keskittyminen kaupunkeihin, liikkuvuuden lisääntyminen, tiedonsaannin helpottuminen, kulutustottumukset ja yksilön käyttäytyminen muuttavat myös yhteiskuntaa. Ympäristön- ja ilmastonmuutos vaikuttavat niin ikään hyvin pian monin tavoin kansalaisiin ja yhteiskuntaan. Myös yleinen mielipide ja asenteet on otettava huomioon.

2.6

Euroopan kaikkinainen taloudellinen ja sosiaalinen kehittyminen kätkee usein taakseen nykyisen sosiaalisen tilanteen monimuotoisuuden ja eriarvoisuuden kaikilla tasoilla. Viime kädessä ovat kuitenkin tärkeitä juuri ruohonjuuritason sosiaalinen todellisuus ja yksittäisten ihmisten elämänlaatu. Sosiaalisen tilanteen kartoituksessa on siksi lähdettävä liikkeelle yhteiskunnan perustasosta.

2.7

Unionin kaksi tuoreinta laajentumista ovat kasvattaneet merkittävästi monimuotoisuutta. Aiemmat laajentumiset saivat Euroopan unionin puuttumaan sosiaaliseen tilanteeseen tasoittaakseen tietä joustavammalle liittymisprosessille. Monet EU:n ensisijaisista sosiaalipoliittisista toimista voidaan nähdä tässä valossa, esimerkiksi siirtotyöläisten sosiaaliturva, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, työllisyyspolitiikka sekä miesten ja naisten tasa-arvo.

Laajentumiseen liittyy edelleen suuria haasteita EU:n yhteenkuuluvuuden sekä eräiden, ensisijaisesti sosiaali- ja työllisyyspolitiikan alaan kuuluvien Lissabonin tavoitteiden toteuttamisen kannalta. Lissabonin prosessin väliarviointia valmistelevassa Wim Kokin raportissa varoitetaan, että ”jos läheneminen ei edisty, nämä jännitteet kasvavat edelleen”. Yhdentymispolitiikan painopiste on tulevina vuosina siirrettävä taas kohti unionin sosiaalista syventämistä. Tämä edellyttää mm. kasvua ja työllisyyttä edistäviä makrotaloudellisia olosuhteita.

ETSK toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen voimakkaita taloudellisia ja sosiaalisia eroja. Komitean mielestä laajentumista ei tule mieltää vaaraksi sosiaalisen ulottuvuuden heikentymisestä vaan pikemminkin mahdollisuudeksi parantaa elin- ja työoloja sekä uusissa jäsenvaltioissa että kaikkialla Euroopassa. Laajentumista olisi tuettava tarkasti kohdistetulla EU:n politiikalla.

2.8

Sosiaalisen tilanteen kartoitus voidaan nähdä merkittävänä askeleena hahmotettaessa eurooppalaisen sosiaalimallin sisältöä tulevaisuutta silmällä pitäen ETSK:n äskettäin antamassa lausunnossa ehdotetulta pohjalta: mallin on oltava dynaaminen, ja sen on vastattava uusiin haasteisiin, ja sen olisi heijastettava kaikille Euroopan kansalaisille tarkoitettua demokraattista, ympäristömyönteistä, kilpailukykyistä, yhteisvastuuseen perustuvaa ja sosiaalisesti osallistavaa hyvinvointialuetta. (6)

3.1

Kuten edellä todetaan, komitea on selvittänyt eurooppalaisen yhteiskunnan tilannetta miltei kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Komission pyynnöstä annettujen lausuntojen lisäksi komitea on ilmaissut kantansa myös oma-aloitteisissa lausunnoissa ja valmistelevissa lausunnoissa.

3.2

Komitea on hiljattain antanut lausuntoja muun muassa kansalaisuudesta, työllisyydestä, työoloista, elinikäisestä oppimisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta, sosiaaliturvasta, sosiaalisesta syrjäytymisestä, vammaisista, sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä, nuorisosta, lasten oikeuksista, ikääntymisestä, maahanmuutosta ja kotoutumisesta,ympäristöstä ja kestävästä kehityksestä, elintarvikkeiden turvallisuudesta ja kuluttajansuojasta, kulkuyhteyksistä ja liikenteestä, yleishyödyllisistä matkailupalveluista, kansanterveydestä, liikalihavuudesta, ilmastonmuutoksen sosiaalisista seurauksista sekä laajemmin Lissabonin strategiasta.

Muutamat viime aikoina laaditut valmistelevat lausunnot ja oma-aloitteiset lausunnot ovat kartoituksen kannalta erittäin merkittäviä. (7) Myös parhaillaan laadittavissa lausunnoissa on aineksia kyseiseen prosessiin.

3.3

Kyetäkseen arvioimaan sosiaalisen tilanteen erityis- ja yleispiirteitä ja mittaamaan politiikkansa tehokkuutta EU:lla on oltava indikaattoreita, jotka antavat tilanteesta riittävän yksityiskohtaisen ja tarkan kuvan. ETSK on ehdottanut, (8) että hyvinvointipolitiikan tulosten parantamiseksi asetetaan tavoitteita ja otetaan käyttöön luotettavia laatuindikaattoreita, joiden tulisi olla osa kartoitusprosessia. ETSK kehottaa jälleen kerran kutsumaan sidosryhmiä osallistumaan indikaattoreiden muotoiluun ja arviointiin. (9)

3.4

ETSK toteaa, että työmarkkinoista ja muuttoliikkeestä puuttuu tilastotietoja ja että niitä on tarkasteltava nykyistä kattavammin sukupuolten tasa-arvon sekä köyhyyden näkökulmasta. ETSK ehdottaakin, että Eurostatin tehtäväksi annetaan laatia tällaisia tilastoja ja sille varataan tehtävän edellyttämät resurssit. Tilastojen olisi ilmennettävä tarkoin yhteiskunnan sosiaalisia suuntauksia, ja Dublinin säätiö voisi täydentää työtä keskittymällä analyysissaan pikemminkin laatutekijöihin.

4.1

ETSK korostaa, että kartoitettaessa sosiaalista tilannetta uudenlaisen konsensuksen aikaansaamiseksi on otettava lähtökohdaksi prosessi, johon järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta osallistuu kaikilla tasoilla alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan mukaisesti. Kartoitusprosessiin on varattava riittävästi aikaa, jotta siinä todella tavoitetaan kansalaiset ja heidän organisaationsa. Muutoin on olemassa vaara, että kartoitus jää vain pintaraapaisuksi, jossa kuullaan korkean tason asiantuntijoita.

4.2

Koska sosiaalisen tilanteen kartoitus on toteutettava mahdollisimman alhaisella tasolla, työmarkkinaosapuolilla ja muilla asianomaisilla toimijoilla sekä paikallisviranomaisilla on prosessissa tärkeä rooli selvitettäessä ja tuotaessa esiin yhteiskunnan uusia tarpeita ja ongelmia. Yhteisiä kokemuksia voidaan hyödyntää aktivoitaessa yrityksiä ja kansalaisia toimimaan paikallistasolla, ja niistä on myös hyötyä kartoitettaessa tilannetta järjestelmällisemmin valtakunnallisesti ja Euroopan laajuisesti.

4.3

ETSK katsoo, että EU:n komission olisi tuettava taloudellisesti kartoituksen järjestämistä kansallisella ja aluetasolla ja annettava prosessin käynnistysvaiheessa logistista apua. Tämä edistäisi alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa, ja näin luotaisiin prosessille asianmukaiset menetelmät. On niin ikään tärkeää kehittää uusia menetelmiä ja vaihtaa tietoja siitä, millaisin hyvin käytäntein kaikki sidosryhmät saadaan mukaan toimintaan.

4.4

Osanottajien on itse määriteltävä alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa sosiaalisen todellisuuden kartoittamiseksi. Keskustelua ei saa rajata millään tavoin. ETSK suosittaa kuitenkin komission tapaan, että keskustelussa huomioidaan tietyt poikkialaiset teemat, kuten yhtäläiset mahdollisuudet ja syrjimättömyys, sosiaaliset oikeudet ja yleishyödyllisten palveluiden saatavuus sekä taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden yhtymäkohdat. (10)

4.5

Jäsenvaltioiden hallitusten on otettava prosessi vakavasti ja huomioitava kartoitus päätelmineen Lissabonin strategian mukaisissa kansallisissa uudistusohjelmissa sekä muissa toimissa.

4.6

ETSK voi toimia aktiivisesti sekä jäsenvaltioissa että Euroopan laajuisesti jäsentensä ja edustamiensa organisaatioiden välityksellä. Myös niiden maiden talous- ja sosiaalineuvostot, joissa kyseinen elin tai vastaavanlainen on olemassa, olisi saatava liikkeelle.

4.7

ETSK voi järjestää Euroopan laajuisen sidosryhmien foorumin yhteistyössä komission kanssa. Tapahtuma voitaisiin toteuttaa sekä prosessia käynnistettäessä, jolloin laadittaisiin toimien etenemissuunnitelma, että prosessin päätösvaiheessa, jolloin seurattaisiin sen onnistumista. Komitea ehdottaa, että ETSK:n sekä kansalaisyhteiskunnan eurooppalaisten organisaatioiden ja verkostojen yhteysryhmä (11) olisi toiminnassa mukana.

5.1

Kartoituksen yhteydessä on samalla myös tarkasteltava myös EU:n sosiaalipolitiikan menetelmiä ja välineitä sekä sitä, miten tehokkaasti niillä vastataan uusiin sosiaalisiin haasteisiin. On löydettävä oikea tasapaino EU:n ja jäsenvaltioiden toimivallan rajaamisen ja täydentävyyden välillä sekä yhteisön lainsäädäntötoimien ja avoimen koordinaatiomenetelmän käytön välillä. Samalla on pantava täytäntöön yhteisön nykyinen säännöstö.

5.2

Olisi tarkasteltava EU:n nykyisiä välineitä, jotta saadaan selville niiden tehokkuus, ja tarkastelussa olisi huomioitava taustalla oleva ajatus EU:n sosiaalipolitiikan ja sosiaalilainsäädännön heikentymisestä. Puheenjohtajavaltio Suomi järjesti marraskuussa 2006 konferenssin aiheesta ”Sosiaaliturvan eurooppalaistuminen”. Yksi konferenssin päätelmistä oli, että sosiaalipolitiikan eurooppalaista ulottuvuutta olisi kehitettävä edelleen ja avoimen koordinaatiomenetelmän käyttöä siinä yhteydessä olisi tehostettava.

5.3

Avoimen koordinaatiomenetelmän teho herättää kysymyksiä, koska useat hallitukset eivät ole antaneet sille todellista valtuutusta. Kartoitusprosessin avulla on analysoitava, millä tavoin avointa koordinaatiomenetelmää voidaan lujittaa, jotta sillä olisi ratkaiseva asema Lissabonin strategiassa asetettujen päämäärien saavuttamisessa.

5.4

EU:n laajuista sosiaalilainsäädäntöä rajoittavat monimuotoisuus ja kansalliset prioriteetit. Kartoitusprosessissa esiin tulevia seikkoja on kuitenkin arvioitava ottamalla huomioon tarve tehdä säädösehdotuksia, muuttaa nykyistä lainsäädäntöä tai yksinkertaistaa sitä. Asianmukaiset keskeiset lainsäädäntötoimet saattavat osoittautua tarpeellisiksi, jos liialliset erot muodostavat esteen talouden suorituskyvylle ja kiristävät jäsenvaltioiden välisiä suhteita.

5.5

ETSK korostaa kaikentasoista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua sekä sen erityisluonteista ja merkittävää asemaa kartoitettaessa sosiaalista tilannetta ja tehtäessä aloitteita yhteisten ratkaisujen löytämiseksi edessä oleviin haasteisiin. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen nojalla käytävää sosiaalidialogia olisi hyödynnettävä kaikilta osin Euroopan laajuisesti. Komitea kannattaa Euroopan työmarkkinaosapuolten kolmivuotista ohjelmaa ja panee tyytyväisenä merkille, että EU tukee sosiaalidialogia uusissa jäsenmaissa.

5.6

Muiden edustavuudeltaan asianmukaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista toimintaperiaatteiden muotoiluun olisi vahvistettava. Nämä organisaatiot toimivat aktiivisesti kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ja kaikilla tasoilla saadakseen kansalaisten äänen kuuluviin ja saadakseen heidät toimimaan yhteisesti elinolojen parantamiseksi. Niiden rooli sosiaalipolitiikkaa kartoitettaessa ja sosiaalipolitiikan hallinnoinnissa olisi tunnustettava. Lisäksi olisi sosiaalitalouden asemaa edistettävä tehokkaammin järjestämällä tuotanto ja palvelut siten, että ne vastaavat kansalaisten tarpeita ja parantavat heidän elinolojaan.

5.7

ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio järjestää kartoitusprosessin yhteydessä sosiaalista tilannetta käsittelevän ”kansalaishuippukokouksen”, jossa kaikki sidosryhmät ovat edustettuina. Komissiolla on ratkaiseva asema selvitettäessä niitä sosiaalisia näkökohtia, joihin voidaan parhaiten vaikuttaa EU:n tasolla. Järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa, jäsenvaltioiden parlamentteja ja alueviranomaisia olisi kehotettava tekemään omat ehdotuksensa. ETSK ehdottaa, että prosessin seurantatoimena järjestetään toinen epävirallinen Eurooppa-neuvoston kokous, jossa käsitellään eurooppalaista sosiaalimallia (Hampton Court 2).

5.8

Jotta voitaisiin luoda pohja uudenlaiselle yhteisymmärrykselle Euroopan tulevista sosiaalisista haasteista, on ensin hahmoteltava uusi ”sosiaalinen toimintaohjelma ”ja otettava huomioon sekä taloudelliset tosiseikat että yhteiskunnassa vallitsevat odotukset. Komitea huomauttaa, että kun vuoden 1992 yhteismarkkinastrategia pantiin alulle 1980-luvulla, tällainen ohjelma laadittiin. Nyt komissio kaipaa ”sosiaalista ulottuvuutta samanaikaisesti ja tiiviissä yhteistyössä yhteismarkkinoiden toimivuuden tarkistuksen kanssa”.

5.9

Ohjelman lähtökohtana olisi ehdottomasti oltava yhteiset arvot, vankka tietoisuus talous- ja yhteiskuntakehityksen välisestä yhteydestä sekä eurooppalaisen yhteiskunnan yhteisen siteen (uudelleen)määrittely. Sekä kansalaiset että jäsenvaltiot on yhdistettävä ja muodostettava niistä korkeatasoinen sosiaalinen pääoma. Ohjelmaan liittyisi yksityiskohtainen ja konkreettinen aikataulu, jonka puitteissa eri toimijat toteuttaisivat toimia yhdessä ja pohtisivat EU:n nykyisten välineiden tehokasta hyödyntämistä. Näin kyettäisiin vastaamaan sosiaalisiin tarpeisiin ja odotuksiin sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla ja samalla otettaisiin huomioon globaalistumisen ja EU:n sosiaalilainsäädännön laajat puitteet.

—

Naisten köyhyys Euroopassa, 29.9.2005, esittelijä Brenda King (EUVL C 24, 31.1.2006)

—

Sukupolvien väliset suhteet, 16.12.2004, esittelijä Michel Bloch-Lainé (EUVL C 157, 28.6.2005)

—

Maahanmuutto EU:ssa ja kotouttamispolitiikat: alue- ja paikallishallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyö, 13.9.2006, esittelijä Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 318, 23.12.2006).

—

Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan, 13.9.2006, esittelijät José Isaías Rodríguez García-Caro, Luis Miguel Pariza Castaños ja Miguel Ángel Cabra de Luna (EUVL C 318, 23.12.2006).

—

Euroopan unionin kansalaisuuden käsitteen erottuvuuden ja sen tehon parantaminen, 14.9.2006, esittelijä Bruno Vever (EUVL C 318, 23.12.2006).

—

ETSK:n työllisyyspoliittinen rooli EU:n laajentumisen jälkeen Lissabonin prosessin näkökulmasta, 9.2.2005, esittelijä Wolfgang Greif (EUVL C 221, 8.9.2005)

—

Teollisuuden muutokset sekä taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, 7.6.2004, esittelijä José Custódio Leirião ja apulaisesittelijä Nicanor Cué.

—

Yritysten siirtymisen laajuus ja vaikutukset, 14.7.2005, esittelijä José Isaías Rodríguez García-Caro ja apulaisesittelijä Jürgen Nusser (EUVL C 294, 25.11.2005).

—

Joustoturvan käytäntö Tanskassa, 17.5.2006, esittelijä Anita Vium (EUVL C 195, 18.8.2000).

—

Kulttuurin sosiaalinen ulottuvuus, 31.3.2004, esittelijä Daniel Le Scornet (EUVL C 112, 30.4.2004).

—

Naisiin kohdistuva perheväkivalta, 16.3.2006, esittelijä Renate Heinisch (EUVL C 110, 9.5.2006).

—

Ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen — kansalaisyhteiskunnan rooli, 14.9.2006, esittelijä: Ernst Ehnmark (EUVL C 318, 23.12.2006).