52001PC0581

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta

(Komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Yleistä

1.1. Ympäristöpoliittinen väline kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisestä aiheutuvien kustannusten alentamiseksi

Tämän direktiiviehdotuksen taustalla on Euroopan unionin tarve vähentää kustannustehokkaasti kasvihuonekaasujen päästöjä ja täyttää ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaiset velvoitteet. Päästökauppa tarjoaa ympäristönsuojelupoliittisen välineen, joka on politiikan välineistä yksi kilpailukykyä vähiten haittaavia.

Komissio julkisti maaliskuussa 2000 vihreän kirjan kasvihuonekaasujen päästökaupasta Euroopan unionissa [1], minkä myötä eri puolilla Eurooppaa alkoi aktiivinen keskustelu päästökaupan soveltuvuudesta ja toimivuudesta. Vihreään kirjaan saatiin satakunta vastausta, ja niissä päästökauppaan suhtauduttiin valtaosaltaan myönteisesti. Päästökauppaa on käsitelty ja eritelty kattavasti myös eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa, johon on osallistunut monia sidosryhmiä, mikä on lisännyt ymmärrystä niin välinettä kuin erilaisten toimijoiden näkemyksiä kohtaan. Syyskuussa 2001 järjestetyt sidosryhmien, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden uudet kuulemiskokoukset osoittivat päästökaupan nauttivan vahvaa kannatusta. Nyt käsillä oleva ehdotus perustuu mainittuihin keskusteluihin.

[1] KOM(2000) 87, 8.3.2000.

Ehdotus perustuu perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohtaan ja luo sääntelykehyksen Kioton pöytäkirjassa mainittujen kasvihuonekaasujen suorille päästöille. EU:n järjestelmän piiriin kuuluvien kasvihuonekaasujen päästöjen kokonaismäärää on tarkoitus rajoittaa. Laitoksilla olisi lisäksi mahdollisuus osallistua yhteisön laajuiseen päästökauppaan. Tällainen mahdollisuus on keskeinen elementti pyrittäessä vähentämään päästöjä mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. Päästöjä vähennetään yhteisön alueella siellä, missä vähentäminen on toteutettavissa halvimmalla. Halpojen päästövähennysten tuottamaa etua voivat hyödyntää toisaalla yhteisössä muut, joilla ei itsellään ehkä ole mahdollisuuksia vähentää päästöjään yhtä halvalla. Näin päästökauppa hyödyttää sekä ostajia että myyjiä. Useat tuoreet tutkimukset puoltavat yhteisön laajuista järjestelmää ja siihen liittyviä tehokkuusetuja [2]. Yhteisön toteuttamana järjestelmästä aiheutuisi mahdollisimman vähän kilpailun vääristymiä ja sisämarkkinoiden esteitä. Niitä saattaa hyvinkin syntyä, jos Euroopan unioniin muodostuu useita keskenään yhteensopimattomia kaupankäyntijärjestelmiä (ja vastaavasti hiilen hintajärjestelmiä).

[2] Lähteet: The Economic Effects of EU-wide Industry-Level Emission Trading to Reduce Greenhouse Gases - Results from PRIMES model

Päästökaupan edellytyksenä kuitenkin on, että siihen osallistuvat laitokset suostuvat järjestelmän piiriin kuuluvista lähteistä peräisin olevien päästöjen rajoittamiseen kansallisilla lainkäyttöalueilla. Päästöjen rajoittaminen edellyttää laitoksilta ponnistusta, mutta päästökaupan avulla vähennykset voidaan tehdä kustannustehokkaammin.

1.2. Ehdotuksen rakenne ja toiminta

Nyt käsillä oleva ehdotus rakentuu kahdelle keskeiselle käsitteelle. Ensimmäinen näistä on "lupa kasvihuonekaasujen päästämiseen", jota vaaditaan kaikilta järjestelmään kuuluvilta laitoksilta. Toinen käsitteistä on "päästöoikeus", joiden yksikkönä on tonni ekvivalenttinen hiilidioksidia ja jotka oikeuttavat niiden haltijan laskemaan ilmakehään vastaavan määrän kasvihuonekaasuja.

Lupia kasvihuonekaasujen päästämiseen myöntävät jäsenvaltiot tai niiden asianomaiset viranomaiset. Luvassa edellytetään, että toimijalla on hallussaan tosiasiallisia päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia ja että päästöjä seurataan ja niistä ilmoitetaan asianmukaisesti. Lupia päästämiseen voidaan siirtää, mutta lupa koskee tiettyä laitosta tai paikkaa. Lupien lisäksi jäsenvaltiot tai niiden asianomaiset viranomaiset jakavat päästöoikeuksia. Näillä yritykset voivat halutessaan käydä kauppaa. Yritysten on vuosittain esitettävä peruutettavaksi toteutuneita päästömääriään vastaava määrä päästöoikeuksia. Yritykselle, jolla ei ole riittävästi päästöoikeuksia, aiheutuu seuraamuksia. Päästöoikeuksien hallinta ja seuranta toteutetaan sähköisen rekisterin avulla.

Järjestelmän ensimmäinen vaihe, joka edeltää Kioton pöytäkirjan velvoitekautta, alkaa vuonna 2005 ja kestää vuoden 2007 loppuun. Komissio uskoo yhteisön hyötyvän kasvihuonekaasujen päästökaupan ensimmäisen vaiheen kokemuksista siinä määrin, että yhteisö on valmis Kioton pöytäkirjan mukaisen kansainvälisen päästökaupan alkamiseen, joka ajoittuu vuoteen 2008. Nykyisessä ehdotuksessa kuitenkin todetaan, että jäsenvaltioiden kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamiseksi ei alkuvaiheessa (vuodesta 2005 vuoden 2007 loppuun) ole olemassa oikeudellisesti sitovia tavoitteita. Alkuvaihe eroaakin jatkosta joissakin keskeisessä suhteessa. Alkuvaiheessa päästöoikeudet olisi jaettava osallistuville laitoksille korvauksetta, ja määräysten rikkomisesta aiheutuvien seuraamuksien olisi noudatettava yhteistä alhaisempaa tasoa.

Kahdessa eri jäsenvaltiossa sijaitsevien laitosten välinen päästöoikeuksien vaihdanta aiheuttaa vuodesta 2008 alkaen. sen että jokaiselle jäsenvaltiolle myönnetyn kokonaispäästömäärää tarkistetaan vastaavilla tonnimäärillä. Tarkistukset tehdään kansallisten rekisterien avulla, ja ne perustuvat Kioton pöytäkirjan ratifiointia koskevaan neuvoston päätösehdotukseen.

Ensimmäiset ehdokasmaat ovat järjestelmän alkaessa todennäköisesti jo liittyneet Euroopan unioniin ja kuuluvat siten tämän ehdotuksen soveltamisalaan. Niillä mailla, jotka järjestelmän alkaessa eivät kuulu Euroopan unioniin, on mahdollisuus kytkeä yhteisön järjestelmä Kioton pöytäkirjan muiden osapuolten järjestelmiin tekemällä muiden osapuolten kanssa sopimuksia päästöoikeuksien vastavuoroisesta tunnustamisesta.

2. Päästökaupan merkitys talouden ja ympäristön kannalta

Ympäristöhyöty saadaan jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärälle asetettavista tiukoista rajoista, jotka muodostavat järjestelmässä sallittujen päästöjen enimmäismäärän. Päästökaupan houkuttelevimpiin piirteisiin kuuluu suhteellisen suuri varmuus ympäristövaikutusten syntymisestä. Päästökauppa sinällään ei kuitenkaan vähennä päästöjä.

Tämä ehdotus tuo kaikki Kioton pöytäkirjan mukaiset yksilöidyistä lähteistä peräisin olevat suorat kasvihuonekaasupäästöt yhteisön sääntelykehyksen piiriin. Sääntelykehyksen puitteissa rajoitetaan soveltamisalaan kuuluvien toimialojen päästöjä ja määrätään laiminlyönnistä seuraamuksia, mm. sakkoja.

Päästökaupan taloudellinen toimivuus perustuu siihen, että ennalta sovittujen ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi välttämättömät päästövähennykset toteutuvat siellä, missä ne tulevat kaikkein halvimmiksi. Päästökauppa sallii yksittäisen yrityksen ylittää alunperin saamansa päästöoikeudet edellyttäen, että se löytää toisen yrityksen, jonka päästöt jäävät sen päästöoikeuksia pienemmiksi ja joka on halukas luopumaan "säästyneistä" päästöoikeuksistaan. Kokonaisvaikutus ympäristön kannalta on siis sama kuin jos kummatkin yritykset käyttäisivät päästöoikeutensa täysimääräisesti. Oleellisena erona on se, että yritykset voivat joustavasti hyödyntää päästökaupan tarjoamaa osto- ja myyntimahdollisuutta ilman, että ympäristölle aiheutuu haittaa.

3. Taakanjakosopimus ja valvontajärjestelmä

Tässä ehdotuksessa esitetään, että jokainen jäsenvaltio myöntäisi ensimmäiset päästöoikeudet tämän direktiivin vaatimukset huomioon ottaen ja taakanjakosopimuksen mukaisten kokonaisvelvoitteidensa mukaan. Jäsenvaltiot ovat sopineet jakavansa Kioton pöytäkirjan mukaiset vähennystavoitteensa noudattaen taakanjakosopimusta, joka sisältyy 16 päivänä kesäkuuta 1998 tehtyihin neuvoston päätelmiin.

Jos laitokset käyvät päästöoikeuksilla kauppaa muiden saman jäsenvaltion laitosten kanssa, taakanjakosopimuksen mukainen maakohtainen kokonaispäästömäärä pysyy ennallaan. Jos laitos taas ostaa päästöoikeuksia toisen jäsenvaltion laitokselta, kummankin jäsenvaltion taakanjakosopimuksen mukaisiin päästötonnimääriin tehdään vastaavat tarkistukset, jotka kirjataan kansallisiin rekistereihin. Yhden päästöoikeuden myyminen toisen jäsenvaltion laitokselle merkitsee sitä, että jäsenvaltio, josta päästöoikeus on "peräisin", menettää taakanjakosopimuksen mukaisen oikeutensa laskea ilmakehään yhden tonnin verran päästöjä ekvivalentista hiilidioksidia. Päästöoikeuden ostaminen toisesta jäsenvaltiosta taas tuottaa oikeuden laskea ilmakehään yhden ylimääräisen tonnin verran päästöjä ekvivalentista hiilidioksidia siinä jäsenvaltiossa, jossa ostajalaitos sijaitsee.

Päästötonnien kokonaismäärä yhteisön alueella pysyisi siis Kioton pöytäkirjan mukaisena, mutta kunkin jäsenvaltion tarkkoja päästöoikeusmääriä tarkistettaisiin vastaamaan sen laitosten tekemiä kauppoja. Vaaraa, että joku jäsenvaltio laiminlöisi järjestelmän sääntöjen noudattamisen, ei pitäisi olla niin kauan kuin jokaisella yksittäisellä laitoksella on toteutuneita päästöjään varten riittävästi päästöoikeuksia. Jos laitokset myyvät, niiden on myös vastaavasti vähennettävä päästöjään. Siksi laiminlyöntien varalta tarvitaan osallistuvia laitoksia koskevat tiukat kansalliset säädökset.

Toisiinsa kytkettyjen kansallisten rekisterien muodostama verkko on tarpeen päästöoikeuksien hallussapidon ja niillä käytävän kaupan seurantaa varten, mutta myös taakanjakosopimuksen mukaisten maakohtaisten velvoitteiden tarkistamista varten. Toisiinsa kytketyt kansalliset rekisterit muodostavat keskeisen osan neuvoston päätöksellä 93/389/ETY luodusta yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka avulla voidaan luotettavasti seurata, mitä oikeuksia yksittäisillä jäsenvaltioilla taakanjakosopimuksen nojalla on. Kansalliset rekisterit tuottavat lisäksi täsmällistä tietoa kunkin jäsenvaltion päästökauppaa käyvien toimialojen päästöoikeuksista. Rekisterien avulla voidaan myös tarkistaa, miten hyvin yksittäiset jäsenvaltiot ja Euroopan yhteisö kokonaisuutena onnistuvat velvoitteidensa täyttämisessä.

4. Perusvelvoitteet

Ehdotuksessa edellytetään, että direktiivin liitteessä I mainittua toimintaa harjoittavien laitosten toimijoilla on oltava lupa kasvihuonekaasujen päästämiseksi laitoksistaan. Luvassa kasvihuonekaasujen päästämisestä määrätään kyseessä olevien tuotannonalojen osalta yksilöityjen kasvihuonekaasujen suorien päästöjen valvontaa, kertomusten antamista ja tarkastamista koskevista vaatimuksista ja luodaan näin puitteet laitoksen osallistumiselle päästökauppajärjestelmään.

Luvassa edellytetään myös, että järjestelmän piiriin kuuluvaa toimintaa harjoittavien laitosten toimijat palauttavat vuosittain sellaisen määrän päästöoikeuksia, joka vastaa tuotantolaitoksen edellisen kalenterivuoden tarkastettua kasvihuonekaasupäästömäärää. Tarkastettujen päästöjen kattamiseen riittävien päästöoikeuksien palauttamatta jättämisestä jäsenvaltiot määräisivät tuntuvia seuraamuksia.

5. Yksinkertaisuuden, tehokkuuden, toissijaisuusperiaatteen ja avoimuuden tasapaino

Yksinkertaisuus on vaikeasti yhdistettävissä monien eri sidosryhmien toisistaan eroaviin etuihin. Ehdotettu direktiivi on kuitenkin pyritty pitämään mahdollisimman yksinkertaisena, toivomus, jonka teollisuus esitti useaan otteeseen. Direktiivillä luodaan yhtenäinen päästöjen jakomenettely kaudeksi 2005-2007, minkä tarkoituksena on sisämarkkinoiden suojeleminen. Jäsenvaltioita kehotetaan jakamaan päästöoikeudet ilmaiseksi, objektiivisin ja avoimin perustein. Myönnettyjä päästöoikeusmääriä ei ole tarkoitus yhdenmukaistaa, mikä heijastaa sitä, että jäsenvaltioiden toimet jaetaan taakanjakosopimuksen mukaan yhteisön yhteisvastuullisuutta kuvastavalla tavalla. Kansalliset toimintatavat ja toimet vaikuttavat nekin yritystoimintaan eri tavoin. Lisäksi kyseessä olevien toimialojen päästömäärät vaihtelevat jäsenvaltioittain esim. jäsenvaltion energiantuotannossa käytettävien polttoaineiden mukaan. Euroopan laajuisten markkinoiden tarjoamat edut ja toissijaisuusperiaate on siksi tasapainotettu. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi jaettava päästöoikeudet useiden yhteisten perusteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi myös ilmoitettava komissiolle ennakolta päästöoikeuksien jakamista koskevat suunnitelmansa, jotka voitaisiin evätä, jos niissä ei ole otettu huomioon tiettyjä vaatimuksia. Komissio voi kokemusten karttuessa tarkistaa päästöoikeuksien jakamisessa käytettäviä perusteita.

Ehdotuksella on tarkoitus luoda eurooppalaiset päästöoikeusmarkkinat. Toisena vaihtoehtona on hajanaisuus, johon todennäköisesti joudutaan, jos yhteisön välinettä ei toteuteta. Silloin jäsenvaltiot ryhtyvät vähän kerrallaan luomaan omia kansallisia järjestelmiä, joita sitten yritetään sovittaa yhteen.

Avoimuus turvataan jäsenvaltioille asetettavalla kertomusten antovelvollisuudella. Komissio tulee edelleenkin olemaan valppaana valtiontukiin, markkinoille pääsyn rajoituksiin, kilpailun vastaiseen toimintaan ja määräävän aseman väärinkäyttöön liittyvissä asioissa. Nämä velvoitteet sisältyvät perussopimukseen ja pysyvät joka tapauksessa voimassa.

6. Energiamarkkinoiden vapauttaminen ja sisämarkkinat

Oleellista on, että tällä välineellä tuetaan myös energiamarkkinoiden vapauttamista. Päästökaupalla on tavanomaisiin ympäristöpoliittisiin välineisiin verrattuna kaksi keskeistä etua.

Ensiksikin, jos jossain jäsenvaltiossa toimiva sähköntuottaja onnistuu saamaan itselleen markkinaosuuksia toisista jäsenvaltioista, se saattaa merkitä päästöjen lisääntymistä siinä jäsenvaltiossa, jossa tuottaja sijaitsee. Jos päästökauppaa ei ole olemassa, jäsenvaltio joutuu kärsimään lisääntyneiden päästöjen aiheuttamat seuraukset, mikä saattaa vaikuttaa muihin toimialoihin sovellettaviin toimintatapoihin, kun taas etu markkinaosuuksien kasvusta jää sähköntuottajalle. Päästökaupan toteutuessa jäsenvaltio, jonka alueella sähkö tuotetaan, voi luottaa siihen, että sähköntuottaja hankkii riittävästi päästöoikeuksia lisäpäästöjään varten.

Toinen etu on se, että sisämarkkinoilla, olipa kyse sitten sähkön tai jonkin kilpailevan tuotteen markkinoista, EY:n laajuisessa päästökauppajärjestelmässä päästöoikeuksille muodostuu jatkuvasti järjestelmän koko toiminta-alueella yhtenäinen hinta. Kaupankäynnin alettua ylimääräisen tonnin hiilidioksidia laskeminen ilmakehään maksaa kaikille järjestelmän piiriin kuuluville laitoksille yhtä paljon, sijaitsipa laitos millä laidalla yhteisöä tahansa. Kun aloituspäästöoikeudet on jaettu, päästökauppa toimii välineenä, joka antaa yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset tehokkaasti. Sen avulla muodostuu tonnin ekvivalenttista hiilidioksidia sisämarkkinat ainakin niille, jotka osallistuvat päästökauppajärjestelmään. Se, miten päästöjen alkujako toteutetaan, on erityisen tärkeää. Jos päästöoikeuksien alkujaossa EU:n laajuisilla sähkön sisämarkkinoilla kilpaileviin yrityksiin sovelletaan erilaisia periaatteita, kilpailu voi vääristyä merkittävästi. Ehdotus sisältääkin toimenpiteitä sisämarkkinoiden suojelemiseksi, erityisesti vaatimuksen siitä, että jäsenvaltioiden on noudatettava yhteisiä perusteita kansallisten jakosuunnitelmien laatimisessa ja ilmoitettava niistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Komissio voi hylätä kansallisen jakosuunnitelman, jos se ei noudata perusteita. Päästöoikeuksien jakoa koskevien säännösten taustalla olevia periaatteita kuvataan yksityiskohtaisemmin kohdassa 13.

Yksittäisen laitoksen päästöjä ei rajoiteta niin kauan kuin se hankkii itselleen riittävästi päästöoikeuksia. Se, että mahdollisesti tarvitsemistaan lisäpäästöoikeuksista joutuu maksamaan, on "saastuttaja maksaa" -periaatteen mukaista. Jäsenvaltio voisi myöntämiensä päästöoikeuksien määrällä kiihdyttää kasvua, jos jäsenvaltio on valmis ottamaan tällaisen riskin. Päästöoikeuksien määrä ei välttämättä muodostu pienemmäksi kuin aiemmat päästöt, vaikka jäsenvaltioiden odotetaankin myöntävän oikeuksia niukemmin täyttääkseen taakanjakosopimuksen mukaiset velvoitteensa. Jäsenvaltiot eivät silti edelleenkään saa antaa yhteisön säännöstön vastaisia valtiontukia jakamalla päästöoikeuksia yli toimialan tai laitoksen todennäköisten tarpeiden. Jos päästökaupan piirissä oleville laitoksille myönnetään päästöoikeuksia avokätisemmin, jäsenvaltiot joutuvat vaatimaan muilta toimialoilta enemmän tai olemaan valmiita hankkimaan lisää Kioton pöytäkirjassa tarkoitettuja sallittuja päästömääriä tai suunnittelemaan projekteihin perustuvia päästöhyvitysjärjestelmiä niiden käydessä mahdollisiksi.

7. Suhde energiaverotukseen

Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävä energiaverotus ja päästökauppa olisi suunniteltava siten, että ne toimivat toisiaan täydentävinä välineinä ja kattavat kaikki päästöt. Vaikka molempia välineitä voidaan käyttää samanaikaisesti talouden eri aloilla, välineiden yhtäaikainen käyttö samalla toimialalla saattaa vaikuttaa kilpailukykyyn epäsuotuisasti. Komissio palauttaa mieliin energiatuotteiden verotusta koskeneen ehdotuksensa vuodelta 1997 [3] ja katsoo edelleen, että yhteisö kaipaa energiatuotteiden verotusta koskevaa yleistä kehystä. Näissä yleisissä puitteissa yhteisössä toteutettavaan kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmään kuuluvien toimintojen osalta olisi otettava huomioon samojen tavoitteiden saavuttamiseksi perittävien verojen määrä, tämän kuitenkaan rajoittamatta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista.

[3] KOM(1997) 30 lopullinen, 12.3.1997, ehdotus neuvoston direktiiviksi energiatuotteiden verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EYVL C 139, 6.5.1997, s. 14).

8. Suhde ympäristösopimuksiin

Monissa jäsenvaltioissa käytetään myös ympäristösopimuksia, jotka yleensä ovat luonteeltaan kollektiivisia ja joilla pyritään ennalta asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Nämä sopimukset tukevat päästökauppaa siltä osin kuin niillä rajoitetaan sopijapuolten päästöjä.

Käytännössä lähes kaikkia nykyisiä ympäristösopimuksia voidaan mukauttaa niin, että niissä voidaan ottaa huomioon uusien elementtien ilmaantuminen, kuten EY:n laajuisen päästökauppajärjestelmän käyttöönotto. Jäsenvaltiot voivat hyödyntää ympäristösopimuksiin kirjattuja tavoitteita päästöoikeuksien jakoperusteena. Jäsenvaltio voi halutessaan myöntää teollisuudelle päästöoikeuksia tuotantotehoon perustuvien tuotantomäärien tai "suhteellisten tavoitteiden" mukaan. Vaikka tässä direktiivissä edellytetään päästömäärien ilmoittamista tonneina ekvivalentista hiilidioksidia, suhteelliset tavoitteet ovat tuotantomääräennusteiden avulla aina muutettavissa tietyn aikavälin päästömääriksi.

Toiset yritykset saattavat tehdä ennalta asetettujen kollektiivisten tavoitteiden saavuttamiseksi enemmän kuin toiset. Lisäksi toisissa sopimuksissa on sovittu jonkinlaisen suoritteiden erot huomioon ottavan hyvityksen myöntämisestä yrityksille, jotka kuitenkin viime kädessä ovat omalla toimialallaan toistensa kilpailijoita.

Päästökauppa tarjoaa käytännössä mahdollisuuden samanlaiseen joustoon. Osallistuvat laitokset voivat halutessaan yhdistää päästöoikeutensa esim. toimialoittain ja uskoa lisäpäästöoikeuksien ostamisen ja ylijäämäoikeuksien myymisen omalle toimialajärjestölleen. Jokainen laitos olisi velvollinen seuraamaan omia päästöjään, kuten on asianlaita ympäristösopimuksissakin. Toimialajärjestön olisi vuoden päätteeksi palautettava osallistuville laitoksille riittävä määrä päästöoikeuksia kattamaan niiden toteutuneet päästöt. Osallistuvien laitosten toimijat vastaisivat sääntöjen laiminlyönnin aiheuttamista seuraamuksista, ja toimijoiden olisi huolehdittava, että jokaisen saatavissa on täsmäytyshetkellä toteutuneita päästöjä varten riittävästi päästöoikeuksia. Näillä säännöksillä ei rajoiteta EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamista kilpailua koskevista säännöistä, joita sovelletaan yritysten välisiin sopimuksiin ja määräävän aseman väärinkäyttöön.

Päästökauppa voi kahdessa suhteessa tarjota ympäristösopimuksia suuremmat joustomahdollisuudet. Ensiksikin silloin, kun osallistuvien laitosten päästöt muodostuvat ympäristösopimuksessa ennakoituja suuremmiksi. Mahdollisuudella ostaa muilta toimialoilta lisää päästöoikeuksia voi olla ratkaiseva merkitys sille, noudatetaanko sopimusta vai ei. Lisäostomahdollisuudella on merkitystä myös sopimuksen jatkon kannalta. Toinen etu on se, että jos päästöt jäävät sopimuksen sallimia pienemmiksi, ylijäämä voidaan myydä markkinoilla ja tuotto jakaa osallistujien kesken.

9. Yhteydet yhteisön nykyiseen ympäristölainsäädäntöön

Tässä ehdotuksessa pyritään yhteisvaikutukseen olemassa olevien säädösten, erityisesti IPPC-direktiivin [4] kanssa. Järjestelmä kattaisi valtaosan suuria hiilidioksidipäästöjä aiheuttavista tuotannonaloista, jotka jo kuuluvat IPPC-direktiivin alaisuuteen, ja lisäksi joitain IPPC-direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä laitoksia. Jäsenvaltiot voisivat yhdistää tämän direktiivin ja IPPC-direktiivin mukaiset lupamenettelyt ja samalla ottaa huomioon erot lupien luonteessa ja tavoitteissa.

[4] Neuvoston direktiivi 96/61/EY ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi, EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26.

Jäsenvaltiot voisivat ehdotuksen mukaan jatkaa luvanantomenettelyjen kehittämistä IPPC-direktiivin luomalta pohjalta. Järjestelmä tosin edellyttää erilaisen luvan, luvan kasvihuonekaasujen päästämisestä, myöntämistä, ja sitä varten on annettava enemmän tietoja kuin mitä IPPC-direktiivissä tällä hetkellä vaaditaan. Tällaisen luvan myöntäminen on edellytys laitoksen toiminnan jatkamiselle, ja se edellyttää sitä, että laitoksen hallussa on riittävä määrä päästöoikeuksia tiettynä aikana aiheutuneiden tosiasiallisten päästöjen kattamiseksi. Laitokset voisivat halutessaan osallistua päästökauppaan (hankkia ja siirtää päästöoikeuksia koko EU-alueella) ja päästä osallisiksi joustosta ja kustannussäästöistä, joita järjestelmä tavanomaisiin sääntelykeinoihin verrattuna tarjoaa.

Kasvihuonekaasupäästöjä koskevassa IPPC-direktiivissä jäsenvaltioita kehotetaan huolehtimaan laitosten käyttämisestä sillä tavoin, että pilaamisen ehkäisemiseksi on ryhdytty kaikkiin tarkoituksenmukaisiin varotoimiin, erityisesti parasta saatavissa olevaa tekniikkaa käyttämällä. "Pilaaminen" on IPPC-direktiivissä määritelty hyvin väljästi [5]. IPPC-direktiivin mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on yleensä asetettava raja-arvot sellaisten pilaavien aineiden päästöille, joita voidaan päästää laitoksesta merkittäviä määriä. Raja-arvojen on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan.

[5] IPPC-direktiivissä pilaamisella tarkoitetaan "aineiden, tärinän, lämmön tai melun päästämistä ihmisen toimesta suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään siten, että seuraukset voivat aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristön laadulle, tai että se vahingoittaa aineellista omaisuutta tai heikentää tai estää ympäristön virkistyskäyttöä tai ympäristön muuta oikeutettua käyttöä".

Tässä ehdotuksessa omaksutun lähestymistavan mukaan päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvan laitoksen hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen suorille päästöille ei aseteta IPPC-luvan mukaista rajaa kuin silloin, kun päästöillä saattaa olla huomattavia paikallisia vaikutuksia. Päästökauppajärjestelmän ja IPPC-direktiivin hyvän yhteisvaikutuksen turvaamiseksi IPPC-direktiiviin tarvitaan muutos. Muutoksella lausuttaisiin julki se, että jos jostain laitoksesta peräisin olevat pilaavat aineet kuuluvat tämän direktiivin piiriin, kyseisestä laitoksesta peräisin olevien pilaavien kaasujen suorille päästöille ei määrätä IPPC-direktiivin mukaisia raja-arvoja kuin siinä tapauksessa, että päästöillä on huomattavaa paikallista vaikutusta. Niin kauan kuin jostain yksittäisestä lähteestä peräsin olevat kasvihuonekaasut kuuluvat päästökaupan piiriin (sisältyvät tämän ehdotuksen liitteeseen I), jatketaan IPPC-direktiivin soveltamista.

IPPC-direktiivissä edellytetään myös tehokkaan energiankäytön ottamista huomioon luvanannossa, eikä tällä ehdotuksella rajoiteta näiden vaatimusten soveltamista. Vaikka tässä ehdotuksessa periaatteessa jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi, miten suuriin hiilidioksidipäästövähennyksiin järjestelmän piiriin kuuluvilla toimialoilla on päästävä, kun tietyt edellytykset täytetään, IPPC-direktiivillä säänneltävien tuotannonalojen toimille on direktiiviin sisältyvillä energiankäyttöä (sähkö, höyry, lämminvesi, jäähdytys jne.) koskevilla vaatimuksilla kuitenkin asetettu yleiset tasovaatimukset.

10. Järjestelmän piiriin kuuluvat kaasut

Tässä direktiivissä ehdotettu yhteisön järjestelmä koskee periaatteessa kaikkia Kioton pöytäkirjan piiriin kuuluvien kasvihuonekaasujen päästöjä, jotka on luoteltu liitteessä II. Alkuvaiheessa järjestelmään kuuluisivat kuitenkin ainoastaan hiilidioksidipäästöt, jotka aiheutuvat liitteessä I luetelluista toiminnoista. Hiilidioksidi muodosti vuonna 1999 yli 80 % yhteisöalueen kasvihuonekaasupäästöistä. Hiilidioksidipäästöistä on laajalti todettu voitavan jatkuvasti saada hyvälaatuista seurantatietoa.

Muiden Kioton pöytäkirjassa lueteltujen kasvihuonekaasujen mukaan ottaminen on suotavaa, mutta se riippuu seurantaan, kertomusten antamiseen ja tarkastamiseen liittyvistä kysymyksistä, mahdollisista paikallisista vaikutuksista sekä muista yhteisön politiikoista ja toimenpiteistä, jotka liittyvät näiden kaasujen päästöihin. Päästökauppa edellyttää erityisesti riittävän tarkkaa päästöjen seurantaa, mutta seuranta on edelleen liian epävarmaa muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin osalta. Näistä syistä muita kasvihuonekaasuja kuin hiilidioksidia ei ole otettu järjestelmään sen alkuvaiheessa.

On ehdotettu, että muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin sisällyttämistä liitteeseen I olisi harkittava direktiivin muutoksen yhteydessä, koska niitä ei voida sisällyttää järjestelmään sääntelykomiteamenettelyn puitteissa.

11. Järjestelmän piiriin kuuluvat toimialat

Tämän direktiivin toimialoittainen kattavuus perustuu IPPC-direktiivillä luotuun sääntelykehykseen.

Ehdotus kattaa aluksi vain liitteessä I lueteltujen tuotannonalojen hiilidioksidipäästöt. Kun järjestelmän piiriin otetaan liitteessä I luetellut "ydintoimialat", järjestelmän alaisuuteen saadaan noin 46 % EU-alueen arvioiduista hiilidioksidipäästöistä vuonna 2010 [6] ja noin 4 000-5 000 laitosta. Suuret hiilidioksidipäästölähteet, jotka eivät tällä hetkellä kuulu IPPC-direktiivin alaisuuteen, kuten 20-50 MW:n sähkö- ja lämpövoimalat, tuodaan järjestelmän piiriin, koska ne aiheuttavat huomattavia hiilidioksidipäästöjä ja niiden määrän oletetaan lisääntyvän.

[6] Vastaa noin 38 % Kioton pöytäkirjan alaisuuteen kuuluvien kasvihuonekaasujen ennakoiduista kokonaispäästöistä Euroopan yhteisön alueella vuonna 2010.

Kemian alaa ja jätteenpolttolaitoksia ei oteta mukaan, mutta järjestelmän piiriin tulevat kaikkien laitosten yhteydessä sijaitsevien sähkö- ja lämpövoimalaitosten hiilidioksidipäästöt, jos laitoksen teho ylittää 20 MW:n rajan. Kemian ala päätettiin jättää järjestelmän ulkopuolelle kahdesta syystä: Kemian alan suorat hiilidioksidipäästöt eivät ensinnäkään ole kovin huomattavia (noin 26 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuonna 1990 eli vähemmän kuin 1 % EU-alueen saman vuoden kokonaishiilidioksidipäästöistä). Toisena syynä on, että kemian alan laitoksia on yhteisön alueella paljon (noin 34 000) ja niiden ottaminen järjestelmän piiriin tekisi järjestelmän hallinnoinnista oleellisesti mutkikkaampaa. Jätteenpolttoalaa ei oteta mukaan poltettavan jätteen hiilipitoisuuden mittaamiseen liittyvien vaikeuksien vuoksi.

On ehdotettu, että muiden toimialojen sisällyttämistä liitteeseen I olisi harkittava direktiivin muutoksen yhteydessä, koska niitä ei voida sisällyttää järjestelmään sääntelykomiteamenettelyn puitteissa.

12. Luvanantomenettely

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset myöntävät luvat kasvihuonekaasujen päästämiseen. Jäsenvaltiot voivat valintansa mukaan nimetä tehtävään IPPC-direktiivin toimeenpanoa hoitavan viranomaisen tai jonkin uuden viranomaisen. IPPC-direktiivin alaisuuteen kuuluvien tuotannonalojen osalta lupia kasvihuonekaasujen päästämiseen myönnetään IPPC-direktiivin mukaisten lupien tavoin kertakäsittelyllä. Kaikista laitoksessa tehdyistä muutoksista on ilmoitettava, ja ne voivat johtaa lupaehtojen muuttamiseen.

13. Päästöoikeuksien jakaminen ja myöntäminen

Jäsenvaltioita kehotetaan kaudella 2005-2007 jakamaan päästöoikeudet osallistuville laitoksille ilmaiseksi. Tällä yhtenäisellä lähestymistavalla halutaan suojella sisämarkkinoita. Ilman tällaista yhdenmukaistamista vaarana on, että kilpailu saattaisi vääristyä, jos päästöoikeudet jaettaisiin yhdessä jäsenvaltiossa huutokaupalla ja toisessa ilmaiseksi. Osallistujilta on vaikea vaatia maksua alkuvaiheessa jaettavista päästöoikeuksista, koska niille ei vielä ole muodostunut hintaa.

Komissio tarkastelee 30 päivään kesäkuuta 2006 mennessä kokemusta, jota on saatu päästöoikeuksien myöntämisestä kaudelle 2005-2007. Tarkoituksena on tarkastella sitä, mikä yhtenäistetty menetelmä olisi sopivin tulevaisuutta varten. Komissiolle voi jäädä liian vähän aikaa tehdä kautta 2008-2012 varten jakomenettelyä koskeva ehdotus, joka voitaisiin hyväksyä ja saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ajoissa, jotta toimijoille ehdittäisiin ilmoittaa siitä, miten päästöoikeudet jaetaan kyseisenä kautena. Tämän vuoksi ehdotetaan, että sinä aikana, kun ehdotusta ei ole vielä tehty, komissio voisi sääntelykomitean avustamana päättää jakomenettelystä kautta 2008-2012 varten.

Ehdotuksen mukaisesti jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärä jätetään valtaosin jäsenvaltioiden harkinnan varaan. Jotta voitaisiin varmistaa, että päästökauppa- järjestelmään kuuluvat alat osallistuvat asianmukaisesti kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen, jota yhteisön kansainväliset sitoumukset edellyttävät, ja että kansainvälisillä markkinoilla kilpailevilla yrityksillä olisi tasapuoliset toimintaedellytykset, päästöoikeuksien jakamisessa on noudatettava tiettyjä perusteita, joita sovelletaan joka puolella EU:ta. Nämä perusteet esitetään ehdotuksen liitteessä III. Liitteeseen voidaan tehdä muutoksia, kun direktiivin toimeenpanosta saadaan kokemuksia.

Sallittujen määrien on oltava sellaisia, että osallistuvien laitosten päästöjen yhteismäärä ei muodostu suuremmaksi kuin se olisi IPPC-direktiivin mukaisen sääntelyn vallitessa. Tämän tulisi toteutua, jos noudatetaan liitteessä III esitettyjä perusteita. Kansallisia jakosuunnitelmia laatiessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon osallistuvien laitosten tekniset edellytykset vähentää suoria kasvihuonekaasupäästöjään. Jakopäätösten on lisäksi oltava yhteisön valtiontukisääntöjen mukaisia. Ehdotuksessa ei oteta kantaa siihen, mitkä jakotavat ovat yhteisön säännösten mukaisia tai niiden vastaisia, vaan asia on ratkaistava tapauskohtaisesti. Jokaisen jäsenvaltion on lisäksi huolehdittava siitä, että järjestelmään liittyvät uudet tulokkaat voivat asianmukaisesti saada päästöoikeuksia kyetäkseen perussopimuksen 43 artiklan mukaisesti aloittamaan toiminnan jäsenvaltiossa.

Jotta jako olisi avointa ja tasapuolista, jäsenvaltioita kehotetaan julkaisemaan ja ennalta toimittamaan komission hyväksyttäväksi kansalliset jakosuunnitelmat ja ilmoittamaan niissä soveltamansa objektiiviset ja avoimet jakoperusteet. Kansalliset jakosuunnitelmat käsitellään sääntelykomitean puitteissa. Ehdotuksen mukaan komissio voi kolmen kuukauden kuluessa hylätä suunnitelman, joka ei noudata perusteita. Kuitenkin silloin, kun kansalliseen jakosuunnitelmaan sisältyy EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan mukaista valtion tukea, suunnitelmasta on ilmoitettava komissiolle 88 artiklan määräysten mukaisesti.

On huomattava, että valtiontukien tarkastelussa otetaan huomioon kilpailun vääristymät, joita yleisestä säännöstä poikkeaminen saattaa aiheuttaa yksittäisessä jäsenvaltiossa. Yleissääntönä on, että jakomenetelmien on oltava kaikkien laitosten osalta samat ja poikkeuksille on oltava riittävät perusteet.

Huolestumista saattaa aiheuttaa ajatus siitä, että sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat lyöneet lukkoon ensimmäisen kolmivuotiskauden tai jonkin sitä seuraavan viisivuotiskauden päästöoikeusjaon, saattaa ilmaantua ennalta aavistamattomia seikkoja, jotka johtavat äkilliseen hinnannousun. Hintapiikit eivät ole osoittautuneet ongelmallisiksi muualla maailmassa toteutettavissa päästökauppajärjestelmissä siksi, että markkinat ovat riittävän suuret ja likvidit, jolloin niillä toimivilla meklareilla on mahdollisuus optioiden, johdannaisten ja muden riskinhallintavälineiden kehittämiseen. Tässä yhteydessä on tärkeää, että markkinoille voidaan rajoituksetta päästää meklareita ja muita henkilöitä, joilla ei ole tässä ehdotuksessa tarkoitetusta luvasta kasvihuonekaasujen päästämiseen aiheutuneita velvoitteita ja joiden toiminta voi lisätä markkinoiden likvidiyttä.

Kysymys on herännyt siitä, voisivatko muut tahot, esimerkiksi ympäristöjärjestöt, ostaa päästöoikeuksia ja tämän jälkeen peruuttaa ne, jolloin päästöoikeuksien määrä vähenisi. Tätä oikeutta on jo käsitelty Kioton mekanismien ja kansallisten rekisterien käyttöä koskevissa sääntöluonnoksissa Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanosääntöjen yhteydessä [7]. Tämä mahdollisuus ei ainoastaan varmistaisi johdonmukaisuutta pöytäkirjan mukaista kansainvälistä päästökauppaa koskevien YK:n sääntöjen kanssa, vaan mahdollistaisi myös kansalaisyhteiskunnan tarkoituksenmukaisen osallistumisen. Markkinoiden koon vuoksi sillä ei olisi todellista vaikutusta päästöoikeuksien hintaan.

[7] FCCP/CP/2001/2/Add.4 sivu 24, kappale 21(b) "Oikeushenkilöt voivat, jos sopimuspuolet sen sallivat, toimia näin" [eli peruuttaa sallittuja yksiköitä tai Kioton pöytäkirjan mukaiseen projektitoimintaan perustuvia päästöhyvitysyksiköitä].

14. Päästöoikeuksien kelpoisuus ja pankkitoiminta

Tämän järjestelmän mukaisesti jaettavat päästöoikeudet tunnustetaan kaikkialla EU:ssa, eikä jäsenvaltioiden tarvitse tämän direktiivin johdosta tehdä mitään keskinäiseen tunnustamiseen liittyviä lisäjärjestelyjä.

Päästöoikeuksien voimassaoloaika ei ehdotuksen mukaan olisi pidempi kuin sen kauden (ensimmäisen kolmivuotiskauden tai jonkin sitä seuraavan viisivuotiskauden) loppuun, jona päästöoikeudet on myönnetty. Sen vuoksi ehdotuksessa sallitaan ensimmäisen kolmivuotiskauden tai jokaisen sitä seuraavan viisivuotiskauden vuosien väliset rajat ylittävä rajoittamaton päästöoikeuksilla harjoitettava pankkitoiminta. Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää, sallivatko ne vuonna 2007 päättyvän kauden ja vuonna 2008 alkavan kauden välisen rajan ylittävän päästöoikeuspankkitoiminnan. Ehdotuksessa jäsenvaltioita kuitenkin kehotetaan vuodesta 2008 alkaen sallimaan peräkkäisten viisivuotiskausien välisen rajan ylittävä päästöoikeuspankkitoiminta. Tällainen pankkitoiminta ei ole ympäristön kannalta haitallista, vaan lisää aikajoustoa. Pankkitoiminnan takeena on vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on myönnettävä jokaisen viisivuotiskauden lopussa ylijääneitä päästöoikeuksia hallussaan pitäville vastaava määrä "uusia" päästöoikeuksia seuraavalle kaudelle niiden päästöoikeuksien lisäksi, jotka olisi muuten myönnetty.

On huomattava, että Kioton pöytäkirjassa tarkoitetun pankkitoiminnan ehtona on, että kyseinen osapuoli on täyttänyt velvoitteensa. Näillä pankkitoimintaa koskevilla järjestelyillä on haluttu turvata se, että vaikka joku jäsenvaltio ei olisi täyttänyt kansainvälisiä velvoitteitaan, ne, joilla on jäsenvaltion kansallisessa rekisterissä hallinnassaan ylijääneitä päästöoikeuksia, eivät menetä ylijäämän hankkimisesta koituvaa etua. Yrityksiltä ei viisivuotiskauden lopussa siis millään lailla "riistetä" mahdollisesti yli jääneitä päästöoikeuksia. Jos asian suhteen olisi jätetty epäselvyyttä, se olisi voinut johtaa siihen, että päästöoikeuksia ei olisi mielellään pidetty "turvatyynynä" ennalta arvaamattomien tilanteiden varalta. Vaarana olisi lisäksi ollut, että yli jääneet päästöoikeudet olisivat äkkiä alkaneet virrata ulos jäsenvaltiosta, jonka velvoitteet näyttävät jäävän täyttämättä, mikä olisi entisestään pahentanut kyseisen jäsenvaltion tilannetta. Jäsenvaltiot voivat näin ollen perustellusti vedota kaikkiin päästöoikeuksiin, jotka ovat sen kansallisen rekisterin tilinomistajien hallussa Kioton pöytäkirjan velvoitekauden päättyessä.

15. Päästöoikeuksien seuranta

Monien erilaisten henkilöiden ja ryhmien oletetaan osallistuvan EU:n päästökauppamarkkinoihin, vaikka velvollisuus esittää päästöoikeudet osoitukseksi velvoitteiden täyttämisestä koskee vain liitteessä I lueteltuja tuotannonaloja. Päästöoikeudet ovat olemassa vain sähköisessä muodossa. Päästöoikeuksia voi hallita ja luovuttaa kuka tahansa luonnollinen tai oikeushenkilö, joka on myöhemmin hyväksyttävien sääntöjen mukaisesti avannut tilin kansallisessa rekisterissä. Päästöoikeuksia voivat siirtää vain kansallisten rekisterien tilinomistajat.

Seurantajärjestelmän (kansallisten rekisterien muodostaman järjestelmän) luotettavuudella on päästökauppamarkkinoiden toimivuuden kannalta keskeinen merkitys. Eroavuudet ja petokset olisivat omiaan vähentämään järjestelmän ympäristöllistä tarkoituksenmukaisuutta ja vahingoittamaan sen uskottavuutta. Ehdotuksen osat perustuvat Yhdysvaltain rikkikauppajärjestelmässä sovellettavaan päästöoikeuksien seurantajärjestelmään (ATS), Kioton pöytäkirjan mukaisten kansallisia rekistereitä koskevien suuntaviivojen laadintatyöhön ja yhteisön arvonlisäverolainsäädännön alalla omaksumaan lähestymistapaan [8]. Ne antavat viitteitä siitä, että tarvitaan riippumaton tapahtumaloki. Jos automaattisissa tarkastuksissa havaitaan sääntöjenvastaisuuksia, asianosaiset rekisterit eivät saata päästöoikeuksien siirtoa voimaan ennen kuin asiaan liittyvä ongelma on ratkaistu. Laitokset, joiden päästöilmoituksia ei ole tarkastuksissa todettu asianmukaisiksi, menettävät oikeuden siirtää päästöoikeuksia siksi, kunnes ovat täyttäneet tämän direktiivin vaatimukset.

[8] Neuvoston asetus (ETY) N:o 218/92, annettu 27 päivänä tammikuuta 1992 hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla, EYVL L 24, 1.2.1992, s. 1.

Koska päästökauppajärjestelmän tämän osan on oltava erittäin yhtenäinen ja yhtenäisyys on parhaiten saavutettavissa yhdenmukaistamalla, ehdotetaan, että kansallisten rekisterien toimintaa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä laaditaan erillinen komission asetus.

16. Valvonta, ilmoittaminen ja tarkastaminen

Jotta järjestelmä olisi ympäristön kannalta tarkoituksenmukainen, päästöjen osalta on oltava voimassa päästölähteitä yhteisesti koskevat valvontaan, tarkastamiseen ja kertomusten antamiseen liittyvät vaatimukset. Valvontaa ja kertomusten laatimista koskevat tärkeimmät periaatteet ovat ehdotuksen liitteessä IV. Ehdotuksessa luodaan myös kehys kyseisiin periaatteisiin perustuvien suuntaviivojen laatimiseksi sääntelykomiteamenettelyn puitteissa. Laitoksen harjoittamaa tuotantoa erikseen koskevat valvontaperusteet ja perusteet kertomusten antamiselle kirjataan laitoksen lupaan.

Ehdotukseen sisältyy myös luettelo sitovista tarkastusperusteista (liite V). Niissä jätetään jäsenvaltioiden harkintaan päättää, uskotaanko tarkastusten toimittaminen toimivaltaisille viranomaisille vai riippumattomille tarkastajille ja kuka tarkastuskustannukset maksaa. Valvontavelvollisuuksien ja kertomusten antovelvollisuuksien laiminlyömisestä tai päästöilmoitusten ajoissa tapahtuvan ja asianmukaisen tarkastuttamisen laiminlyömisestä aiheutuu seuraamuksia, mm. toimijan päästöoikeussiirtojen keskeyttäminen siksi, kunnes puutteet on korjattu.

17. Sääntöjen noudattaminen

Tapauksiin, joissa on rikottu velvollisuutta palauttaa tarkastettuja päästöjä varten riittävä määrä päästöoikeuksia, on suhtauduttava tiukasti ja yhdenmukaisesti kaikkialla Euroopan yhteisön alueella. Tähän päästään asettamalla sakon määräksi ehdotetun mukaisesti 100 euroa kultakin ylittävältä tonnilta tai kaksi kertaa ennalta määrätyn kauden markkinahinta sen mukaan, kumpi summista on suurempi. Kioton pöytäkirjan velvoitekautta edeltävänä kautena sakon määrä olisi 50 euroa sallitun määrän ylittävältä tonnilta tai kaksi kertaa ennalta määrätyn kauden markkinahinta sen mukaan, kumpi summista on suurempi. Sen lisäksi, että sallitun määrän ylittäville tonneille asetetaan sakko, jäsenvaltioiden on määriteltävä direktiivin vastaisille rikkomuksille "tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat" seuraamukset ja käytettävä niitä.

Oleellista on, että sääntöjen noudattamatta jättämisestä seuraavat rangaistukset ovat riittävän ankaria, jotta toimijalla ei ole syytä jättää ostamatta markkinoilta laitoksen toteutuneita päästöjä varten riittävää määrää päästöoikeuksia. Yhdysvaltojen rikkikauppajärjestelmää noudatetaan erinomaisesti paljolti juuri siksi, että laiminlyönneistä seuraa ankarat rangaistukset.

Sakon määrääminen ei saa poistaa ylisuuria päästöjä aiheuttavan laitoksen toimijalta velvoitetta palauttaa seuraavana vuonna ylittäviä päästöjä vastaavat päästöoikeudet, tai muuten järjestelmän odotetut ympäristövaikutukset kokonaisuutena heikkenisivät.

On korostettava, että asetettaessa sääntöjen noudattamatta jättämisestä seuraavia rangaistuksia oletuksena on, että järjestelmään osallistuvista suurin osa noudattaa sääntöjä. Päästöoikeudet ovat voimassa koko sen kauden, joksi ne on myönnetty. Jäsenvaltioiden on myönnettävä osa näistä päästöoikeuksista joka vuosi 28 päivään huhtikuuta mennessä. Edellisen vuoden päästöjä vastaavat päästöoikeudet on palautettava 31 päivään maaliskuuta mennessä, johon mennessä on myönnettävä myös kuluvan vuoden päästöoikeudet. Koska toimijat voivat käyttää mitä tahansa hallussaan olevia päästöoikeuksia velvoitteidensa täyttämiseen, on erittäin epätodennäköistä, että ketään hyvässä uskossa toimivaa toimijaa rangaistaan ennen kauden loppua.

18. Tiedon saannin vapaus ja yleisön osallistuminen

Valvontatuloksia ja kertomusten anto- ja tarkastamisvelvollisuuksia koskevien tietojen, kansallisten rekisterien saldotietojen ja direktiivirikkomuksiin liittyviä toimia koskevien tietojen on oltava ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta annetun direktiivin 90/313/ETY mukaisesti yleisön saatavilla.

Päästöoikeuksien jaon avoimuudesta olisi kuitenkin suotavaa huolehtia. Kansalliset jakosuunnitelmat sisältävät erittäin tärkeää tietoa siitä, miten jäsenvaltiot aikovat toteuttaa ilmastonmuutokseen liittyvät velvoitteensa. Lisäksi ne sisältävät tietoa yksittäisille laitoksille myönnettävien päästöoikeuksien määrästä. Jaon on oltava avointa ja objektiivisten arviointiperusteiden mukaista. Tätä varten ehdotuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot julkistavat kansalliset jakosuunnitelmansa, järjestävät yleisölle mahdollisuuden tehdä siitä huomioita ja toimittavat sen komissiolle ennen lopullisia päätöksiä, joissa on otettava huomioon yleisön huomiot.

Ehdotetut säännökset vastaavat Århusin yleissopimusta, jonka Euroopan yhteisö aikoo lähiaikoina ratifioida. Monet tähän ehdotukseen sisältyvät toimet luetellaan yleissopimuksen liitteessä I. Kun komission ehdotus direktiiviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta [9] hyväksytään, yleisö voi osallistua näistä toimista aiheutuvia päästöjä koskevaan päätöksentekoon direktiivin 96/61/EY mukaisesti.

[9] KOM(2000) 839.

19. Jäsenvaltioiden laatimat kertomukset

Tässä jaksossa jäsenvaltioita vaaditaan antamaan kertomus komissiolle järjestelmän toimintaan liittyvistä seikoista, mm. päästöoikeuksien jaosta, kansallisten rekisterien toiminnasta, seurannasta, kertomusten antamisesta, tarkastamisesta ja soveltamisesta saaduista kokemuksista.

Ensimmäinen kertomus on ehdotuksen mukaan tarkoitus antaa kesäkuussa 2005, minkä jälkeen annetaan vuosittaisia kertomuksia. Ensimmäisen ja toisen kertomuksen välille jäisi näin ollen kaksitoista kuukautta. Komissiota kehotetaan vuosittain tekemään selkoa järjestelmän toiminnasta yhdeksässä kuukaudessa kunkin kauden päättymisestä. Komissiolla on lisäksi valtuudet järjestää jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen tiedonvaihto direktiivin toimeenpanoon liittyvästä kehityksestä. Yhteisten sääntöjen noudattaminen kasvihuonekaasupäästöjen seurantatietojen keräämisessä tekee päästöjen ilmoittamisesta Euroopan epäpuhtausrekisteriin [10] jäsenvaltioille helpompaa ja parantaa myös rekisterin tietojen laatua.

[10] Komission päätös, tehty 17 päivänä heinäkuuta 2000, Euroopan epäpuhtauspäätösrekisterin (EPER) laatimisesta ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY 15 artiklan mukaisesti (IPPC), EYVL L 192, 28.7.2000, s. 36.

20. Kytkökset muihin päästökauppajärjestelmiin ja uudistettaviin todistuksiin

Järjestelmä on suunniteltu yhteensopivaksi kansainvälisen päästökaupan kanssa, joka on tarkoitus aloittaa Kioton pöytäkirjan liitteessä B mainittujen osapuolten kesken. Järjestelmä voidaan kytkeä myös yksittäisten valtioiden luomiin kansallisiin päästökauppajärjestelmiin, mm. järjestelmiin, joita mahdollisesti luodaan ehdokasmaihin ennen niiden yhteisöön liittymistä. Järjestelmien kytkeminen toisiinsa edellyttää sopimusten tekemistä muiden valtioiden kanssa, joiden hallitukset ovat valmiita vastavuoroisesti tunnustamaan kaikkien järjestelmien mukaiset päästöoikeudet ja ottamaan ne huomioon laitosten kansallisten velvoitteiden täyttämisessä. Ennen sopimuksen tekemistä hallitukset halunnevat vakuuttua muualla myönnettyjen päästöoikeuksien ympäristöllisestä tyydyttävyydestä ja valvontaa, sääntöjen noudattamista ja kansallista rekisteriä koskevien säännösten tehokkuudesta. Yhteisön ja jäsenvaltioiden on neuvoteltava näistä ja muista asioista asianomaisten valtioiden kanssa. Tämä pätee myös Kioton pöytäkirjan mukaisen päästökauppaan, jossa sallittujen määrien yksiköistä voidaan käydä kauppaa vain, jos asianosaiset hallitukset sopivat, että yksikkö voidaan huomioida kansallisten velvoitteiden suorituksena, ja kansallisiin rekistereihin tehdään vastaavat tarkistukset.

Tämän ehdotuksen mukaisesta päästökaupasta kaavaillaan yhteensopivaa myös toisen markkinapohjaisen välineen eli kaupankäyntiin soveltuvien, uusiutuvien energianlähteiden käyttöä koskevien todistusten kanssa. Lisäksi uusiutuvia energialähteitä koskevaan yhteisön lainsäädäntöön [11] sisältyy säännöksiä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön alkuperätakuun myöntämisestä. Nämä todistukset ja takuut liittyvät uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tuomiin lisäetuihin. Koska uusiutuvista energialähteistä ei aiheudu kasvihuonekaasupäästöjä, uusiutuvia energialähteitä ei ole sisällytetty tämän ehdotuksen mukaisten velvoitteiden piiriin. Voimayhtiöt saattavat haluta investoida uusiutuviin energiavarantoihin vähentääkseen kasvihuonekaasupäästöjään, mikä olisi samalla uusiutuvista lähteistä tuotetun energian käytön lisäämiseen liittyvien tavoitteiden mukaista. Sekaannuksen välttämiseksi uudistettavia todistuksia ei kuitenkaan pidä yhdistää tämän direktiivin velvoitteiden täyttämiseksi vaadittaviin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksiin. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon uusiutuviin energiamuotoihin liittyvät tavoitteet myös tämän ehdotuksen mukaisesti jaettavien päästöoikeuksien määristä päätettäessä.

[11] Uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä ja sähkön sisämarkkinoista 7 päivänä syyskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL L .....).

21. Markkinoiden järjestäminen

Ehdotuksessa ei oteta kantaa siihen, miten päästöoikeusmarkkinat pitäisi järjestää. Näin siksi, että komissio on vakuuttunut siitä, että markkinoille muodostuu rakenteet, kun velvoitteet ovat tiedossa ja niiden täyttämiseksi tarvittavat päästöoikeudet on myönnetty. Komissio toivoo, että päästöoikeusmarkkinoiden järjestäminen jätettäisiin avoimeksi yksityisen sektorin toteuttamille ratkaisuille. Markkinoille ilmaantuu välittäjinä toimivia meklareita, mikä lisää markkinoiden likvidiyttä. Lisäksi pörssien oletetaan ryhtyvän kilpailemaan mahdollisuudesta toimia myyjien ja ostajien kohtaamispaikkana. Markkinoilla toimivat välittäjät helpottavat hintatietojen saantia, ja suurempi likvidiys ja joustavuus hyödyttävät tämän direktiivin velvoitteiden piirissä olevia laitoksia. Lähestymistapa vastaa täysin päästökaupasta muualla saatuja kokemuksia.

22. Kytkökset projektipohjaisiin järjestelmiin

Tämän ehdotuksen hyväksymisen myötä luodaan päästökauppajärjestelmä, joka voi kattaa koko Euroopan talousalueen. Haaste on todella mittava. Sen vuoksi ehdotukseen ei ole varauduttu sisällyttämään kansallisesta tai kansainvälisestä projektitoiminnasta seuraavia päästöhyvityksiä, mm. Kioton pöytäkirjan 6 artiklan (yhteistoteutus) ja 12 artiklan (puhtaan kehityksen järjestelmä) mukaisia ratkaisuja. Komissio uskoo, että tällaisten hyvitysten ottaminen järjestelmän piiriin tulee suotavaksi, kun hyvityksiin liittyviin ympäristöllisiin tarkoituksen- mukaisuuskysymyksiin on löydetty tyydyttävät ratkaisut. Komissio aikoo myöhemmin tehdä asiasta ehdotuksen EU:n projektipohjaisten järjestelmien toteuttamiseen liittyvän erillisvälineen muodossa. Direktiivin sisältöä on liian aikaista ennakoida tässä vaiheessa, erityisesti koska näiden kansainvälisten järjestelmien säännöt ja menettelytavat ovat vielä sopimatta.

Yhteisön laajuisen päästökauppajärjestelmän ja kansainvälisten projektipohjaisten järjestelmien keskinäisiä suhteita on harkittava huolellisesti. Jos Yhdistyneiden kansakuntien sopimat säännöt eivät ole riittävän tehokkaita, on mahdollista, että yksi tai useampi jäsenvaltioista ei salli yritysten käyttää hyvityksiä päästökauppatarkoituksiin eikä kasvihuonekaasulupien mukaisten velvoitteiden täyttämiseen. Jos muut jäsenvaltiot tässä tilanteessa edelleen sallisivat hyvitysten käytön, kotimaista käyttöä rajoittamaan pyrkivien jäsenvaltioiden tilanne muodostuisi käytännössä vaikeaksi, koska hyvityksiä käyttävät yritykset käyttäisivät niitä kansallisten velvoitteidensa vastaisella tavalla ja myisivät "päästöoikeutensa" markkinoilla. Tällainen lisäväline saattaa myös mahdollistaa kansalliset kuittausmenettelyt, jos ne ovat ympäristöä, tarkastamista ja varmentamista koskevien vaatimusten osalta hyväksyttäviä.

23. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate

Tässä ehdotuksessa otetaan huomioon toissijaisuusperiaate. Päästökaupasta saadaan todellisia taloudellisia etuja ainoastaan, jos päästöoikeuksilla voidaan tehdä kauppaa ja ne hyväksytään joka puolella yhteisöä. Jotta tämä toteutuisi, on luotava yhteiset puitteet. Näin vältetään se, että tämä uusi väline, jota jo kehitetään joissakin jäsenvaltioissa, ei luo uusia esteitä sisämarkkinoille. Tästä huolimatta täytäntöönpanoa koskevat päätökset on sikäli kun mahdollista jätetty jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Suhteellisuusperiaatteen osalta voidaan todeta, että ehdotuksessa säädetään ainoastaan niistä asioista, jotka ovat tarpeen välineen asianmukaisen toiminnan ja EY:n perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

24. Aikataulu ja tarkistus

Yhteisön päästökauppa alkaa vuonna 2005. Järjestelmän alkuvaihe kestää 31. joulukuuta 2007 saakka, jolloin alkaa uusi monivuotiskausi, joka osuu tarkasti yksiin Kioton pöytäkirjan velvoitekauden (2008-2012) kanssa. Tämän jälkeen järjestelmä toimii viisivuotiskausittain. Jäsenvaltiot voivat kausittain harkita, kuinka paljon päästöoikeuksia ne jakavat päästökauppaan osallistuville tuotannonaloille. Tällä tavoin jäsenvaltiot voivat tilanteen mukaan vähitellen vähentää päästöoikeuksien määrää sitä mukaa, kun tavoitteista tulee entistä kunnianhimoisempia. Alkuvaiheen kolmivuotiskauden ja sitä seuraavien viisivuotiskausien aikana yrityksillä on varmuus saatavilla olevien päästöoikeuksien kokonaismäärästä.

Komissio voi tehdä 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä ehdotuksen muiden toimintojen ja muiden kasvihuonekaasujen sisällyttämisestä järjestelmään. Edellytyksenä on, että näille kaasuille on luotu luotettavat seurantaa koskevat suuntaviivat.

Lisäksi voidaan tehdä tarkistus 30 päivään kesäkuuta 2006 mennessä tämän ehdotuksen toimeenpanosta saatujen kokemusten ja kansainvälisen kehityksen perusteella. Tämän tarkistuksen yhteydessä tehdään tarvittaessa ehdotuksia.

2001/0245 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [12]

[12] EYVL C

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [13],

[13] EYVL C

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [14],

[14] EYVL C

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [15],

[15] EYVL C

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Vihreällä kirjalla kasvihuonekaasujen päästökaupasta Euroopan unionissa [16] käynnistettiin Euroopan laajuinen keskustelu kasvihuonekaasujen päästökaupan sopivuudesta ja mahdollisesta toimivuudesta Euroopan unionissa. Eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa [17] eri sidosryhmät ovat yhdessä vihreän kirjan perusteella harkinneet yhteisön politiikkoja ja toimenpiteitä, mukaan lukien yhteisössä toteutettava kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmä. Päätelmissään 8 päivänä maaliskuuta 2001 neuvosto totesi eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman sekä vihreään kirjaan perustuvan työn erityisen merkityksen ja korosti konkreettisten toimien pikaista tarvetta yhteisön tasolla.

[16] KOM(2000) 87.

[17] KOM(2000) 88.

(2) Kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa "Ympäristö 2010: Tulevaisuutemme valinta" [18] ilmastonmuutosta pidetään ensisijaisena toimintana, ja ohjelmassa esitetään yhteisön laajuisen päästökauppajärjestelmän toteuttamista vuoteen 2005 mennessä. Ohjelmassa todetaan, että yhteisö on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasuja kahdeksalla prosentilla vuodesta 2008 vuoteen 2012 vuoden 1990 tasoon verrattuna. Pitkällä aikavälillä kasvihuonekaasujen kokonaismäärää on vähennettävä noin 70 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna.

[18] KOM(2001) 31.

(3) Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen tekemisestä 15 päivänä joulukuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/69/EY [19] hyväksytyn ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen perimmäisenä tavoitteena on ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien vakiinnuttaminen sellaiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallista häiriötä ilmastojärjestelmässä.

[19] EYVL L 33, 7.2.1994, s. 11.

(4) Kun Kioton pöytäkirja, joka hyväksyttiin ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä ja sen sitoumusten täyttämisestä yhteisesti ... tehdyllä neuvoston päätöksellä xx/xxxx/EY [20], tulee voimaan, se velvoittaa yhteisön ja sen jäsenvaltiot vähentämään pöytäkirjan liitteessä A lueteltujen ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen määrää kahdeksalla prosentilla vuoden 1990 määrästä kautena 2008 ja 2012.

[20] EYVL L

(5) Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat sopineet täyttävänsä yhteisesti Kioton pöytäkirjan mukaiset sitoumuksensa ihmisten toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen vähentämisestä noudattaen päätöstä xx/xxxx/EY [ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä ja sen sitoumusten täyttämisestä yhteisesti].

(6) Yhteisön CO2-päästöjen ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen valvontajärjestelmästä 24 päivänä kesäkuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 93/389/ETY [21] toteutettiin järjestelmä, jolla valvotaan kasvihuonekaasujen päästöjä ja arvioidaan edistymistä näitä päästöjä koskevien sitoumusten täyttämisessä. Tämä järjestelmä auttaa jäsenvaltioita niiden päättäessä myönnettävien päästöoikeuksien kokonaismäärästä.

[21] EYVL L 167, 9.7.1993, s. 31, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 1999/296/EY (EYVL L 117, 5.5.1999, s. 35).

(7) Yhteisön säännökset päästöoikeuksien jakamisesta jäsenvaltioissa ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei sisämarkkinoiden toiminta häiriinny, ja välttää kilpailun vääristyminen.

(8) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tiettyjen eriteltyjen alojen toimijat seuraavat kyseisten alojen yhteydessä määritettyjä kasvihuonekaasupäästöjään ja laativat niistä kertomukset.

(9) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin säännösten rikkomiseen, ja varmistettava näiden seuraamusten täytäntöönpano. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(10) Avoimuuden varmistamiseksi yleisöllä olisi oltava mahdollisuus tutustua tietoihin, jotka koskevat lupien jakamista ja päästöjen seurannan tuloksia. Tätä voivat rajoittaa ainoastaan säännökset, jotka sisältyvät ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta 7 päivänä kesäkuuta 1990 annettuun neuvoston direktiiviin 90/313/ETY [22].

[22] EYVL L 158, 23.6.1990, s. 56.

(11) Jäsenvaltioiden olisi laadittava tämän direktiivin täytäntöönpanosta kertomus eräiden ympäristöä koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvien kertomusten standardoinnista ja järkeistämisestä 23 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/692/ETY [23] mukaisesti.

[23] EYVL L 377, 31.12.1990, s. 48.

(12) Koska tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [24], toimenpiteistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen.

[24] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(13) Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/61/EY [25] toteutetaan pilaantumisen ehkäisyä ja vähentämistä koskevat yleiset puitteet, joita voidaan käyttää lupien myöntämisessä kasvihuonekaasujen päästämiseen. Direktiiviä 96/61/EY olisi muutettava sen varmistamiseksi, että päästöjen raja-arvoja ei aseteta tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta laitoksesta peräisin oleville kasvihuonekaasujen suorille päästöille, tämän kuitenkaan rajoittamatta muiden direktiivin 96/61/EY vaatimusten soveltamista.

[25] EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26.

(14) Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun tavoitetta, kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä, joka voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimia perustamissopimuksen 5 artiklassa esitetyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa esitetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(15) Tämä direktiivi on Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukainen. Tätä direktiiviä olisi tarkasteltava uudestaan ottaen huomioon mainittuun puitesopimukseen ja pöytäkirjaan liittyvä kehitys sekä kasvihuonekaasujen päästöjen tarkkailussa saavutettu edistyminen.

(16) Päästöoikeuksien kaupan olisi oltava osa kattavaa ja yhdenmukaista politiikka- ja toimenpidekokonaisuutta, joka toteutetaan jäsenvaltioiden ja yhteisön tasolla. Yhteisössä toteutettavaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään kuuluvien toimintojen osalta olisi otettava huomioon samojen tavoitteiden saavuttamiseen liittyvän verotuksen taso, tämän kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista. Tämän direktiivin uudelleen tarkastelussa olisi otettava huomioon se, missä määrin tavoitteita on saavutettu.

(17) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

Tällä direktiivillä perustetaan yhteisön kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä edistämään kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan liitteessä I luetelluista toiminnoista aiheutuvien, kyseisten toimintojen yhteydessä mainittujen kasvihuonekaasujen päästöihin.

2. Direktiiviä on sovellettava rajoittamatta energiatehokkuutta koskevan direktiivin 96/61/EY vaatimusten soveltamista.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'päästöoikeudella' oikeutta päästää ympäristöön yksi tonni ekvivalenttista hiilidioksidia tiettynä jaksona, joka on määritetty ainoastaan tämän direktiivin vaatimuksia varten; päästöoikeus voidaan siirtää tämän direktiivin säännösten mukaisesti;

b) 'päästöillä' laitoksen lähteistä ilmaan päästettyjä kasvihuonekaasuja;

c) 'kasvihuonekaasuilla' liitteessä II lueteltuja kaasuja;

d) 'luvalla kasvihuonekaasujen päästämiseen' 5 ja 6 artiklan mukaisesti myönnettyä lupaa;

e) 'laitoksella' kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa liitteessä I mainittua toimintaa;

f) 'toimijalla' tarkoitetaan henkilöä, joka käyttää tai jolla on hallinnassaan laitos, taikka, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, henkilöä, jolle on annettu merkittävää taloudellista päätäntävaltaa laitoksen teknisessä toiminnassa;

g) 'henkilöllä' tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä;

h) 'yleisöllä' yhtä tai useampaa henkilöä ja kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti henkilöiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;

i) 'tonnilla ekvivalenttista hiilidioksidia' yhtä tonnia hiilidioksidia (CO2) tai minkä tahansa muun liitteessä II lueteltua kasvihuonekaasun määrää, jolla on vastaava maapallon laajuinen lämmitysvaikutus.

4 artikla

Luvat kasvihuonekaasujen päästämiseen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2005 mikään laitos ei harjoita liitteessä I mainittua toimintaa, josta aiheutuu kyseisen toiminnon yhteydessä mainittuja kasvihuonekaasuja, ilman, että toimivaltainen viranomainen on myöntänyt sen toimijalle luvan 5 ja 6 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Lupahakemukset

Toimivaltaiselle viranomaiselle osoitetun hakemuksen luvasta kasvihuonekaasujen päästämiseen on sisällettävä kuvaus seuraavista:

a) laitos ja sen toiminnot,

b) raaka- ja lisäaineet, joiden käytöstä todennäköisesti aiheutuu päästöjä,

c) laitoksen päästölähteet, ja

d) päästöjen seuraamiseksi suunnitellut toimenpiteet ovat 14 artiklan mukaisesti annettujen suuntaviivojen mukaiset.

Lupahakemuksessa on myös oltava ensimmäisessä kohdassa olevista kohdista muu kuin tekninen tiivistelmä.

6 artikla

Lupien ehdot ja sisältö

1. Toimivaltainen viranomainen myöntää luvan kasvihuonekaasujen päästämiseen koko laitokselle tai osalle laitosta, jos se on vakuuttunut siitä, että toimija pystyy seuraamaan päästöjä ja antamaan niistä kertomukset i.

Lupa voi koskea saman toimijan samalla paikalla olevaa yhtä tai useampaa laitosta.

2. Lupien kasvihuonekaasujen päästämiseen on sisällettävä seuraavat tiedot:

a) toimijan nimi ja osoite;

b) kuvaus laitoksen toiminnasta ja päästöistä;

c) päästöjen seuraamista koskevat vaatimukset, joissa määritetään seurantamenetelmät ja tiheys;

d) velvoitteet kertomusten antamisesta;

e) velvoite palauttaa kunakin kalenterivuonna aiheutuneita, 15 artiklan mukaisesti tarkastettuja laitoksen kokonaispäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia kolmen kuukauden kuluessa kyseisen vuoden lopusta.

7 artikla

Laitoksia koskevat muutokset

Toimijan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista suunnitelluista laitoksen ominaisuuksien tai toiminnan muutoksista tai laitoksen laajennuksista, jotka voivat edellyttää lupien kasvihuonekaasujen päästämisestä ajantasaistamista. Toimivaltaiset viranomaiset ajantasaistavat luvan tarvittaessa.

Jos laitoksen toimija muuttuu, toimivaltaisen viranomaisen on uudistettava lupa ja merkittävä siihen uuden toimijan nimi ja osoite.

8 artikla

Yhteensovittaminen direktiivin 96/61/EY kanssa

Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että jos laitokset harjoittavat direktiivin 96/61/EY liitteeseen I sisältyviä toimintoja, lupien kasvihuonekaasujen päästämiseen myöntämisehdot ja -menettelyt yhteensovitetaan mainitussa direktiivissä säädettyjen ehtojen ja säädetyn menettelyn kanssa. Tämän direktiivin 5, 6 ja 7 artiklan vaatimukset voidaan yhtenäistää menettelyihin edellyttäen, että ne noudattavat direktiiviä 96/61/ETY.

9 artikla

Kansallinen jakosuunnitelma

1. Jäsenvaltioiden on jokaista 11 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittua kautta varten laadittava kansallinen suunnitelma, jossa esitetään kyseiseksi kaudeksi myönnettävä päästöoikeuksien kokonaismäärä sekä se, miten ne on tarkoitus jakaa. Suunnitelman laatimisessa on käytettävä objektiivisia ja avoimia perusteita, mukaan lukien liitteessä III luetellut perusteet.

Jäljempänä 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kautta varten suunnitelma on julkistettava ja siitä on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2004. Seuraavia kausia varten suunnitelma on julkaistava ja siitä on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille ainakin 18 kuukautta ennen kyseisen kauden alkamista.

2. Kansallisia jakosuunnitelmia on tarkasteltava 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komiteassa.

3. Kolmen kuukauden kuluessa jäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti ilmoitettua kansallisesta jakosuunnitelmasta komissio voi hylätä suunnitelman tai minkä tahansa sen osan sillä perusteella, että se ei ole liitteessä III lueteltujen perusteiden tai 10 artiklan mukainen. Jäsenvaltio voi ainoastaan tehdä 11 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti päätöksen, jos komissio hyväksyy ehdotetut muutokset.

10 artikla

Jakomenetelmä

1. Jäsenvaltioiden on jaettava päästöoikeudet maksutta 1 päivänä tammikuuta 2005 alkavaksi kolmivuotiskaudeksi.

2. Komissio määrittää 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti yhdenmukaistetun menettelyn, joka koskee päästöoikeuksien jakamista 1 päivänä tammikuuta 2008 alkavaksi viisivuotiskaudeksi.

11 artikla

Lupien päästämiseen jakaminen ja myöntäminen

1. Jokaisen jäsenvaltion on päätettävä siitä, mikä on 1 päivänä tammikuuta 2005 alkavaksi kolmivuotiskaudeksi myönnettävien päästöoikeuksien kokonaismäärä ja päästöoikeuksien jakaminen kunkin laitoksen toimijalle. Päätös on tehtävä ainakin kolme kuukautta ennen kauden alkamista ja sen on perustettava 9 artiklan nojalla laaditun kansallisen jakosuunnitelman ja 10 artiklan mukaisesti, ottaen asianmukaisesti huomioon yleisön huomautukset.

2. Jokaisen jäsenvaltion on päätettävä siitä, mikä on 1 päivänä tammikuuta 2008 alkavaksi viisivuotiskaudeksi ja sitä seuraaviksi viisivuotiskausiksi myönnettävien päästöoikeuksien kokonaismäärä ja päästöoikeuksien jakaminen kunkin laitoksen toimijalle. Päätös on tehtävä ainakin 12 kuukautta ennen kauden alkamista ja sen on perustettava 9 artiklan nojalla laaditun kansallisen jakosuunnitelman ja 10 artiklan mukaisesti, ottaen asianmukaisesti huomioon yleisön huomautukset.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisesti tehdyissä päätöksissä on noudatettava perustamissopimuksen, erityisesti sen 87 ja 88 artiklan, vaatimuksia. Päättäessään jakamisesta jäsenvaltioiden on otettava huomioon uusien toimijoiden tarvitsemat päästöoikeudet.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä osa päästöoikeuksien kokonaismäärästä 1 tai 2 kohdassa mainitun kauden kutakin vuotta varten kyseisen vuoden 28 päivään helmikuuta mennessä.

12 artikla

Päästöoikeuksien siirto, palautus ja peruutus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päästöoikeuksia voidaan siirtää henkilöiden välillä yhteisössä ilman muita kuin tähän direktiiviin sisältyviä tai tämän direktiivin perusteella asetettavia rajoituksia.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jonkin muun jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämät luvat päästämiseen tunnustetaan toimijan täyttäessä 3 kohdan mukaisia velvoitteita.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kunkin laitoksen toimija palauttaa joka vuosi 31 päivään maaliskuuta mennessä sellaisen määrän päästöoikeuksia, joka vastaa kyseisestä laitoksesta edellisenä kalenterivuonna aiheutuneita, 15 artiklan mukaisesti tarkistettuja kokonaispäästöjä, ja että nämä päästöoikeudet peruutetaan.

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että päästöoikeudet voidaan peruuttaa milloin tahansa sen henkilön pyynnöstä, jonka hallussa ne ovat.

13 artikla

Päästöoikeuksien voimassaolo

1. Päästöoikeudet ovat voimassa päästöjä varten 11 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti määritettynä ajanjaksona, jota varten ne on myönnetty.

2. Kolme kuukautta ensimmäisen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun viisivuotiskauden alkamisen jälkeen toimivaltaisen viranomaisen on peruutettava päästöoikeudet, jotka eivät enää ole voimassa ja joita ei ole palautettu ja peruutettu 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat myöntää päästöoikeuksia henkilöille kuluvaa kautta varten korvatakseen näiden hallussa olevat päästöoikeudet, jotka peruutetaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

3. Kolme kuukautta jokaisen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun viisivuotiskauden alkamisen jälkeen toimivaltaisen viranomaisen on peruutettava päästöoikeudet, jotka eivät enää ole voimassa ja joita ei ole palautettu ja peruutettu 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on myönnettävä päästöoikeuksia henkilöille kuluvaa kautta varten korvatakseen näiden hallussa olevat päästöoikeudet, jotka peruutetaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

14 artikla

Suuntaviivat päästöjen seurannasta ja kertomusten antamisesta

1. Komissio antaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen suuntaviivat liitteessä I luetelluista toiminnoista aiheutuvien päästöjen seurantaa ja niitä koskevien kertomusten antamista varten kyseisten toimintojen yhteydessä mainittujen kasvihuonekaasujen osalta. Suuntaviivojen on perustuttava liitteessä IV esitettyihin periaatteisiin seurannasta ja kertomusten antamisesta.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päästöjä seurataan suuntaviivoja noudattaen.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen laitoksen toimija laatii suuntaviivoja noudattaen toimivaltaiselle viranomaiselle kertomuksen kunakin kalenterivuonna laitoksesta aiheutuneista päästöistä kyseisen vuoden lopussa.

15 artikla

Tarkastaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimijoiden 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamat kertomukset tarkastetaan liitteessä V esitettyjen perusteiden mukaisesti ja että toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan tästä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimija, jonka kertomusta 31 päivään maaliskuuta mennessä ei ole edeltävän vuoden päästöjen osalta todettu tarkastuksessa liitteessä V esitettyjen perusteiden mukaisesti tyydyttäväksi, ei saa jatkaa päästöoikeuksien siirtämistä ennen kuin kyseisen toimijan kertomus on todettu tyydyttäväksi.

16 artikla

Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2003 sekä niiden mahdolliset myöhemmät muutokset mahdollisimman pian.

2. Jäsenvaltioiden on julkistettava niiden toimijoiden nimet, jotka ovat rikkoneet tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten annettuja kansallisia säännöksiä.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos jokin toimija ei kunkin vuoden 31 päivään maaliskuuta mennessä palauta sellaista päästöoikeuksien määrää, joka vastaa toimijan edeltävän vuoden päästöjä, tämä on velvollinen maksamaan liiallisista päästöistä sakkoa. Liiallisista päästöistä maksettava sakko on joko 100 euroa tai kaksi kertaa edeltävän vuoden päästöoikeuksien keskimääräinen markkinahinta kuluvan vuoden 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän maaliskuuta välisenä aikana, sen mukaan kumpi näistä on korkeampi, kutakin sellaista laitoksen toiminnasta aiheutunutta yhtä tonnia kohti ekvivalenttista hiilidioksidia, jonka osalta toimija ei ole palauttanut päästöoikeuksia. Liiallisista päästöistä maksettava sakko ei vapauta toimijaa velvoitteesta palauttaa kyseisiä liiallisia päästöjä vastaava päästöoikeuksien määrä sen palauttaessa takaisin päästöoikeuksia seuraavan kalenterivuoden osalta.

4. Kolmivuotiskautena, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2005, jäsenvaltioiden on sovellettava liiallisille päästöille pienempää sakkoa, joka on 50 euroa tai kaksi kertaa edeltävän vuoden päästöoikeuksien keskimääräinen markkinahinta kuluvan vuoden 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän maaliskuuta välisenä aikana, sen mukaan kumpi näistä on korkeampi, kutakin sellaista laitoksen toiminnasta aiheutunutta tonnia kohti ekvivalenttista hiilidioksidia, jonka osalta toimija ei ole palauttanut päästöoikeuksia. Liiallisista päästöistä maksettava sakko ei vapauta toimijaa velvoitteesta palauttaa kyseisiä liiallisia päästöjä vastaava päästöoikeuksien määrä sen palauttaessa takaisin päästöoikeuksia seuraavan kalenterivuoden osalta.

17 artikla

Tietojen saanti

Päästöoikeuksien jakamista koskevat päätökset sekä lupien kasvihuonekaasujen päästämiseen edellyttämät ja toimivaltaisen viranomaisen hallussa olevat kertomukset päästöistä on tämän viranonomaisen saatettava yleisön saataville, jollei direktiivin 90/313/ETY 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa olevista rajoituksista muuta johdu.

18 artikla

Toimivaltainen viranomainen

Jäsenvaltioiden on tehtävä tarvittavat hallinnolliset järjestelyt, mukaan lukien asianmukaisen toimivaltaisen viranomaisen tai viranomaisten nimeäminen, tämän direktiivin säännösten täytäntöönpanemiseksi. Jos viranomaisia nimetään useampi kuin yksi, näiden viranomaisten tähän direktiiviin liittyvä työ on yhteensovitettava.

19 artikla

Rekisterit

1. Jäsenvaltioiden on perustettavarekisteri ja ylläpidettävä sitä sen varmistamiseksi, että päästöoikeuksien myöntämisestä, hallussapidosta, siirtämisestä ja peruuttamisesta pidetään tarkkaa kirjanpitoa. Jäsenvaltiot voivat ylläpitää rekistereitään yhteisessä järjestelmässä yhdessä yhden tai usean muun jäsenvaltion kanssa.

2. Kuka tahansa henkilö voi pitää hallussaan päästöoikeuksia. Rekisterissä kirjataan erillisille tileille jokaisen henkilön päästöoikeudet, jolle päästöoikeuksia myönnetään tai siirretään.

3. Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi komissio antaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti asetuksen rekisterien standardoidusta ja varmistetusta järjestelmästä. Rekisterit koostuvat standardoiduista sähköisistä tietokannoista, jotka sisältävät samat tiedot, joiden avulla voidaan seurata päästöoikeuksien myöntämistä, hallussapitoa, siirtämistä ja peruuttamista, taata tarvittava luottamuksellisuus sekä varmistaa, että siirtoja ei toteuteta, jos ne ovat Kioton pöytäkirjan velvoitteiden vastaista.

20 artikla

Keskusvalvoja

1. Komissio nimeää keskusvalvojan, joka pitää riippumatonta tapahtumakirjaa päästöoikeuksien myöntämisestä, siirtämisestä ja peruuttamisesta.

2. Keskusvalvoja tekee riippumattoman tapahtumakirjan avulla automaattisia tarkastuksia jokaisesta rekistereihin sisältyvästä tapahtumasta sen varmistamiseksi, että päästöoikeuksien myöntämiseen, siirtämiseen ja peruuttamiseen ei liity väärinkäytöksiä.

3. Jos automaattisissa tarkistuksissa havaitaan väärinkäytöksiä, keskusvalvojan on ilmoitettava tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle tai asianomaisille jäsenvaltioille, joiden ei tule kirjata kyseistä tapahtumaa tai samoihin päästöoikeuksiin liittyviä muita tapahtumia ennen kuin väärinkäytökset on selvitetty.

21 artikla

Jäsenvaltioiden kertomukset

1. Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle vuosittain kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta. Kertomuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota päästöoikeuksien jakoon, rekisterien toimintaan, seurantaa ja kertomusten antamista koskeviin suuntaviivoihin, tarkastamiseen ja tämän direktiivin noudattamiseen liittyviin kysymyksiin. Ensimmäinen kertomus on lähetettävä komissiolle 31 päivään toukokuuta 2005 mennessä. Kertomuksen pohjana on käytettävä kyselylomaketta tai mallia, jonka komissio laatii direktiivin 91/692/ETY 6 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Kyselylomake tai malli lähetetään jäsenvaltioille viimeistään kuusi kuukautta ennen ensimmäisen kertomuksen toimittamisen määräaikaa.

2. Komissio julkaisee 1 kohdassa tarkoitettujen kertomusten perusteella yhteisön kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut jäsenvaltioiden kertomukset.

3. Komissio järjestää jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä tietojenvaihtoa kysymyksistä, jotka liittyvät päästöoikeuksien jakamiseen, kansallisten rekisterien toimintaan, seurantaan, kertomusten antamiseen, tarkastamiseen sekä sääntöjen noudattamiseen.

22 artikla

Liitteen III muuttaminen

Komissio voi muuttaa liitettä III 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti 21 artiklan nojalla toimitettujen kertomusten sekä tämän direktiivin soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella.

23 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa päätöksen 93/389/ETY 8 artiklalla perustettu komitea.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 7 ja 8 artikla.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kolme kuukautta.

24 artikla

Yhteydet muihin kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmiin

1. Yhteisö voi perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdä kolmansien maiden kanssa sopimuksia, joilla päästöoikeudet tunnustetaan vastavuoroisesti yhteisössä toteutettavan kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmän ja muiden kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmien välillä.

2. Kun tehdään 1 kohdan mukainen sopimus, komissio laatii 23 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä noudattaen kaikki tarvittavat säännökset, jotka liittyvät päästöoikeuksien vastavuoroiseen tunnustamiseen kyseisen sopimuksen mukaisesti.

25 artikla

Direktiivin 96/61/EY muuttaminen

Lisätään direktiivin 96/61/EY 9 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

"Jos jonkin laitoksen kasvihuonekaasujen päästöt eritellään [kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta annetun] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin xx/xxxx/EY liitteessä I kyseisen laitoksessa harjoitettavan toiminnan yhteydessä, luvassa ei mainita kyseisen kaasun suorien päästöjen raja-arvoa ellei ole tarpeen varmistaa, että merkittävää paikallista pilaantumista ei aiheudu. Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa muutettava lupaa päästöjen raja-arvon poistamiseksi.

______________

* EYVL L ..."

26 artikla

Uudelleentarkastelu

1. Kasvihuonekaasujen päästöjen seuraamisessa saavutetun edistymisen perusteella komissio voi tehdä Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä ehdotuksen liitteen I muuttamisesta siten, että siihen sisällytetään muita toimia ja liitteessä II lueteltujen muiden kasvihuonekaasujen päästöjä.

2. Tämän direktiivin soveltamisesta saadun kokemuksen, kasvihuonekaasujen päästöjen seuraamisessa saavutetun edistymisen sekä kansainvälisen tilanteen kehittymisen perusteella komissio voi laatia tämän direktiivin soveltamisesta kertomuksen, jossa käsitellään

a) sitä, olisiko liitettä I muutettava järjestelmän taloudellisen tehokkuuden vahvistamiseksi siten, että siihen lisätään toimintoja ja liitteessä II lueteltuja muita kasvihuonekaasuja,

b) tarvetta yhtenäistettyyn menettelyyn päästöoikeuksien jakamiseksi,

c) hankkeiden avulla saavutettavien vähennysyksiköiden käyttöä,

d) päästökaupan suhdetta jäsenvaltioiden ja yhteisön tasolla toteutettaviin muihin toimintasuunnitelmiin ja toimenpiteisiin, mukaan lukien verotus, jolla pyritään samoihin tavoitteisiin ja

e) sitä, olisiko oltava yhtenäinen yhteisön rekisteri.

Komissio toimittaa mahdollisen kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle 30 päivään kesäkuuta 2006 mennessä ja liittää siihen tarvittaessa ehdotuksia.

27 artikla

Täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2003. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Komissio ilmoittaa muille jäsenvaltioille kyseisistä laista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

28 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

29 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

LUETTELO 2 ARTIKLAN 1 KOHDASSA, 3 JA 4 ARTIKLASSA, 14 ARTIKLAN 1 KOHDASSA JA 26 ARTIKLASSA TARKOITETUISTA TOIMINNOISTA

1. Tämä direktiivi ei koske laitoksia tai laitosten osia, joita käytetään uusien tuotteiden ja menetelmien tutkimukseen, kehittämiseen tai testaamiseen.

2. Jäljempänä mainitut rajat koskevat yleensä tuotantokapasiteetteja tai tuotantoa. Jos sama toimija suorittaa useampaa saman otsakkeen alle lukeutuvaa toimintaa samassa laitoksessa tai samalla paikalla, näiden toimintojen kapasiteetit lasketaan yhteen.

Tuotannonalat // Kasvihuone-kaasut

Energiantuotanto

Polttolaitokset, joiden lämmöntuotto on enemmän kuin 20 MW (lukuun ottamatta ongelmajätelaitoksia tai kunnallisjätelaitoksia) //

Hiilidioksidi

Kaasun- ja öljynjalostamot // Hiilidioksidi

Koksaamot // Hiilidioksidi

Metallien tuotanto ja jalostus

Malmien, mukaan lukien sulfidimalmit, pasutus- ja sintrauslaitokset //

Hiilidioksidi

Raakarautaa tai terästä tuottavat laitokset (primääri- tai sekundäärisulatus), mukaan lukien jatkuva valu, joiden kapasiteetti ylittää 2,5 tonnia tunnissa // Hiilidioksidi

Mineraaliteollisuus

Laitokset, jotka tuottavat (sementti)klinkkeriä kiertouuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 500 tonnia päivässä, tai kalkkia kiertouuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä, tai muun tyyppisissä uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä //

Hiilidioksidi

Lasia valmistavat laitokset, mukaan lukien lasikuituja valmistavat laitokset, joiden sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä // Hiilidioksidi

Laitokset, laitokset, joissa valmistetaan keraamisia tuotteita, polttamalla, erityisesti kattotiiliä, tiiliä, tulenkestäviä rakennuskiviä, laattoja, hiekkakiveä tai posliinia, ja joiden tuotantokapasiteetti ylittää 75 tonnia päivässä ja/tai uunin tilavuus ylittää 4 m³ ja lastauskapasiteetti ylittää 300 kg/m³ uunia kohden. // Hiilidioksidi

Muu toiminta

Teollisuuslaitokset, joissa valmistetaan:

a) massaa puusta tai muista kuitumateriaaleista //

Hiilidioksidi

b) paperia tai kartonkia kapasiteetin ylittäessä 20 tonnia päivässä // Hiilidioksidi

LIITE II

3 ja 26 ARTIKLASSA TARKOITETUT KASVIHUONEKAASUT

Hiilidioksidi (CO2)

Metaani (CH4)

Typpioksiduuli (N2O)

Fluorivetyhiiliyhdisteet (HFC)

Perfluoridihiiliyhdisteet (PFC)

Rikkiheksafluoridi (SF6)

LIITE III

PERUSTEET 9 ARTIKLASSA TARKOITETTUJEN KANSALLISTEN JAKOSUUNNITELMIEN LAATIMISELLE

(1) Kunakin kautena jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärän on vastattava jäsenvaltion päästövähennysvelvoitetta, joka perustuu päätökseen xx/xxxx/EY ja Kioton pöytäkirjaan, ottaen huomioon kokonaispäästömäärä, jota päästöoikeudet edustavat verrattuna tämän direktiivin alaisuuteen kuulumattomista lähteistä aiheutuviin päästöihin.

(2) Jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärän on vastattava päätöksen 93/389/ETY mukaisesti laadittavia arvioita toteutuneesta ja suunnitellusta edistymisestä yhteisön velvoitteiden täyttämisessä.

(3) Jaettavien päästöoikeusmäärien on vastattava laitosten teknisiä edellytyksiä päästöjen vähentämiseksi.

(4) Suunnitelman on vastattava EU:n muita lainsäädännöllisiä ja poliittisia välineitä. Päästöoikeuksia ei varsinkaan saa jakaa sellaisia päästöjä varten, joiden vähentäminen tai poistaminen on mahdollista sähköntuotannon uusiutuvia energialähteitä koskevan yhteisön lainsäädännön perusteella. Lisäksi on otettava huomioon uusista oikeudellisista vaatimuksista johtuvat päästöjen lisääntymiset, joita ei voida välttää.

(5) Suunnitelmassa ei saa esiintyä eriarvoisuutta eri yritysten tai alojen välillä siten, että suosittaisiin epäasiallisesti tiettyjä yrityksiä tai toimia tai että jollekin laitokselle myönnettäisiin enemmän päästöoikeuksia kuin se todennäköisesti tarvitsee.

(6) Suunnitelmassa on oltava tiedot siitä, millä tavalla uudet tulokkaat voivat tulla mukaan kasvihuonekaasujen päästökauppaan jäsenvaltiossa.

(7) Suunnitelmassa on oltava tiedot siitä, millä tavalla aiemmat toimet otetaan huomioon.

(8) Suunnitelmassa on otettava huomioon se, että yleisöllä on oltava tilaisuus esittää huomautuksia. Lisäksi suunnitelmassa on oltava tiedot järjestelyistä, joiden avulla varmistetaan, että nämä huomautukset otetaan huomioon ennen kuin päästöoikeuksien jaosta päätetään.

LIITE IV

14 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT SEURANTAA JA KERTOMUSTEN LAATIMISTA KOSKEVAT PERIAATTEET

Hiilidioksidipäästöjen seuranta

Päästöjä seurataan laskennallisesti tai mittausten perusteella.

Laskenta

Päästöt lasketaan seuraavan kaavan avulla:

Tuotantotiedot x päästökerroin x hapetuskerroin

Tuotantotietoja (polttoainelaji, tuotantomäärät jne.) seurataan toimitustietojen tai mittausten perusteella.

Laskennassa käytetään hyväksyttyjä päästökertoimia. Tuotannonalakohtaisia päästökertoimia voidaan soveltaa kaikkiin polttoainelajeihin. Oletuskertoimia voidaan käyttää kaikkiin muihin polttoainelajeihin paitsi ei-kaupallisiin polttoaineisiin (jätepolttoaineet, kuten autonrenkaat ja teollisuuden prosessikaasut). Hiiltä varten laaditaan lisäksi juonnekohtaiset oletuskertoimet ja maakaasua varten EU:n omat tai tuottajamaakohtaiset oletuskertoimet. Jalostamotuotteiden osalta käytetään IPCC-direktiivin mukaisia oletusarvoja. Biomassan päästökerroin on 0.

Päästökertoimessa ei oteta huomioon sitä, että osa hiilestä on hapettumatonta, ja tämän vuoksi on käytettävä lisähapettumiskerrointa. Jos tuotantoalakohtaiset päästökertoimet on laskettu ja hapettuminen on niissä jo otettu huomioon, hapettumiskerrointa ei käytetä.

Jos toimija ei voi osoittaa, että tuotannonalakohtaiset kertoimet ovat tarkempia, käytetään direktiivin 96/61/EY mukaisia hapettumiskertoimia.

Jokaisen tuotannonalan ja polttoainelajin osalta laaditaan erilliset laskelmat.

Mittaus

Päästöjen mittaamisessa käytetään standardoituja tai hyväksyttyjä menetelmiä. Mittaustulokset varmennetaan niitä tukevilla päästölaskelmilla.

Muiden kasvihuonekaasupäästöjen seuranta

Valvonnassa käytetään standardoituja tai hyväksyttyjä menetelmiä.

Päästöjä koskevien kertomusten laatiminen

Toimiajan on sisällytettävä laitoksesta annettavaan kertomukseen seuraavat tiedot:

A. Laitoksen tunnistetiedot, mm.:

- laitoksen nimi

- laitoksen osoite, johon kuuluu mm. postinumero ja maa

- laitoksessa harjoitettavan liitteessä I mainitun toiminnan laji ja numero

- yhteyshenkilön osoite, puhelinnumero, telefaksinumero ja sähköpostiosoite ja

- laitoksen omistajan ja mahdollisen emoyhtiön nimi.

B. Laitoksessa harjoitettavien liitteessä I mainittujen toimintojen osalta, joiden päästöt määritellään laskennallisesti:

- tuotantotiedot

- päästökertoimet

- hapettumiskertoimet ja

- kokonaispäästöt.

C. Laitoksessa harjoitettavien liitteessä I mainittujen tuotannonalojen osalta, joiden päästöt määritellään mittaamalla:

- kokonaispäästöt ja

- tiedot mittausmenetelmien luotettavuudesta.

D. Kertomuksessa on lisäksi oltava energianpolton hapetuskerroin, jos sitä ei ole otettu huomioon jo tuotannonalakohtaista päästökerrointa määritettäessä.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla voidaan koordinoida näitä vaatimuksia kertomusten laatimisesta jo olemassa olevien vaatimusten kanssa, jotta voidaan minimoida yrityksille aiheutuva taakka kertomusten antamisesta.

LIITE V

15 ARTIKLASSA TARKOITETUT TARKASTAMISTA KOSKEVAT PERUSTEET

Yleiset periaatteet

(1) Tarkastamisen piiriin kuuluvat kaikkien liitteessä I mainittujen tuotannonalojen päästöt.

(2) Tarkastamismenettelyssä otetaan huomioon 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettava kertomus ja edellisen vuoden seurantatiedot. Tarkastuksen kohteena on seurantajärjestelmien luotettavuus, uskottavuus ja tarkkuus sekä ilmoitetut päästöluvut ja -tiedot, erityisesti:

(a) ilmoitetut tuotantotiedot ja niihin liittyvät mittaukset ja laskelmat

(b) päästökertoimien valinta ja käyttö

(c) kokonaispäästöjen määrittämiseksi laaditut laskelmat ja

(d) mittausmenetelmien valinnan tarkoituksenmukaisuus ja niiden käyttö, jos mittauksia on tehty.

(3) Ilmoitetut päästöt voidaan vahvistaa vain, jos päästöt ovat luotettavien ja uskottavien lukujen ja tietojen perusteella erittäin varmasti määritettävissä. Erittäin suuri varmuus edellyttää toimijaa osoittamaan, että:

(a) ilmoitetuissa tiedoissa ei ole ristiriitaisuuksia

(b) tiedot on kerätty sovellettavien tieteellisten vaatimusten mukaisesti ja

(c) laitoksen keräämät tiedot ovat täydellisiä ja yhtenäisiä.

(4) Tarkastajalle on järjestettävä pääsy kaikkiin tarkastuksen kohteena oleviin paikkoihin, ja tarkastajalle on annettava kaikki tiedot tarkastuksen kohteesta.

(5) Tarkastajan on otettava huomioon, onko laitos rekisteröity ympäristöasioita koskevaan yhteisön hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS).

Menetelmät

Strategia-analyysi

(6) Tarkastamisen on perustuttava kaikkien laitoksessa harjoitettavien tuotannonalojen strategia-analyysiin. Tarkastajalla on tämän vuoksi oltava yleiskäsitys kaikista tuotannonaloista ja niiden merkityksestä päästöjen kannalta.

Prosessianalyysi

(7) Tarkastettaviksi esitetyt tiedot tarkastetaan paikalla laitoksessa silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Tarkastaja määrittelee pistokokein ilmoitettujen lukujen ja tietojen luotettavuuden.

Riskianalyysi

(8) Tarkastaja arvioi laitoksen kaikkien kasvihuonekaasupäästölähteiden osalta kaikkien laitoksen kokonaispäästöjä lisäävien päästölähteiden tietojen luotettavuuden.

(9) Tarkastajan on edellä mainitun arvioinnin perusteella nimenomaisesti yksilöitävä päästölähteet, joihin liittyy suuri virhemahdollisuus ja muita seuranta- ja kertomusten antomenettelyyn liittyviä seikkoja, jotka ovat omiaan lisäämään kokonaispäästöjen määrittelyvirheitä. Tämä koskee erityisesti päästökertoimien valintaa ja yksittäisten päästölähteiden päästöjen määrittelemiseksi tehtyjä laskelmia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä päästölähteisiin, joihin liittyy suuri virhemahdollisuus ja edellä tarkoitettuja seurantamenettelyyn ja kertomusten antomenettelyyn liittyviä seikkoja.

(10) Tarkastajan on otettava huomioon riskinhallintamenetelmät, joita toimija mahdollisesti käyttää epävarmuuden vähentämiseksi.

Kertomus

(11) Tarkastaja laatii päästöjen vahvistamisesta kertomuksen, jossa todetaan, onko 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kertomus tyydyttävä. Kertomuksessa on yksilöitävä kaikki tehdyn tarkastuksen kannalta oleelliset seikat. 14 artiklan 3 kohdan mukainen kertomus voidaan julistaa tyydyttäväksi, jos kokonaispäästöjä ei tarkastajan mielestä ole ilmoitettu oleellisesti väärin.

Tarkastajan pätevyysvaatimukset

(12) Tarkastajan on oltava toimijasta riippumaton ja hoidettava tehtäväänsä ammattimaisen johdonmukaisesti ja objektiivisesti. Tarkastajan on tunnettava:

(a) tämän direktiivin säännökset ja asiaa koskevat standardit sekä komission 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti antamat suuntaviivat

(b) tarkastettavia tuotannonaloja koskevat lainsäädännölliset ja hallinnolliset vaatimukset ja

(c) laitoksen jokaista päästölähdettä ja erityisesti lukujen keräämistä, mittaamista, laskentaa ja kertomusten antoa koskevien tietojen syntymistapa.

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

Politiikan ala(t): ympäristö

Toiminnan ala(t): politiikan kehittäminen

Toimenpiteen nimi: Ehdotus euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta

1. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT:

B4-304

2. NUMEROTIEDOT

2.1. Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B osa): 2,2 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina

2.2. Toimenpiteen soveltamisaika:

Alkaa vähitellen vuodesta 2002. Päättymisajankohtaa ei ole määritetty.

2.3. Monivuotinen kokonaismenoarvio:

a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen (rahoitustuki) aikataulu (vrt. kohta 6.1.1)

miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (vrt. kohdat 7.2 ja 7.3)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.4. Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa

Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien mukainen.

2.5. Vaikutukset tuloihin:

Ei vaikuta tuloihin.

3. BUDJETTITIEDOT

>TAULUKON PAIKKA>

4. OIKEUSPERUSTA

175 artiklan 1 kohta

5. KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1. Yhteisön toiminnan tarve

5.1.1. Toiminnan tavoitteet

Ehdotetulla säädöksellä luotaisiin kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmä, jota toteutetaan koko yhteisössä. Järjestelmä kattaisi aluksi suurista kiinteistä yksittäislähteistä peräisin olevat hiilidioksidipäästöt. Järjestelmä myötävaikuttaisi siihen, että Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot voisivat noudattaa kustannustehokkaasi kansainvälisiä sitoumuksiaan, jotka perustuvat ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen ja Kioton pöytäkirjaan.

Ehdotuksessa säädetään kansallisista rekistereistä, joita luotaisiin päästöoikeuksien kirjaamista ja seurantaa varten. Näiden toisiinsa liitettyjen rekisterien yksityiskohtaisesta toiminnasta ei ole vielä päätetty. Myöhemmin annetaan erillinen komission suositus, jossa käsitellään yksityiskohtaisesti näihin kansallisin rekistereihin liittyviä vaatimuksia. Näiden rekisterien luomisesta johtuvista kustannuksista huolehtisivat pääasiassa jäsenvaltiot (joiden olisi luotava kansalliset rekisterit tämän ehdotuksen 19 artiklan mukaisesti).

Ehdotuksen mukaan komissio nimeäisi kuitenkin keskushallinnoijan, joka pitää riippumatonta tapahtumalokia päästöoikeuksien myöntämisestä, hallussapidosta, siirtämisestä ja peruuttamisesta. Keskushallinnoija tekisi myös tapahtumien automaattisia tarkistuksia. Keskushallinnoijana voisi toimia jokin olemassa oleva ulkopuolinen virasto, jonka toimintaa rahoitetaan yhteisön talousarviosta (esim. Euroopan ympäristökeskus) tai jokin komission yksikkö. Keskushallinnoijan tehtävänä on varmistaa, että kansallisten rekisterien toiminnassa ei esiinny väärinkäytöksiä. Keskushallinnoijalla on sen vuoksi oltava pääsy kansallisiin rekistereihin, ja sen on pystyttävä seuraamaan tapahtumalokia. Tämä aiheuttaa luultavasti lisäkustannuksia komissiolle. Suurimmat yhteisön talousarviosta maksettavat kustannukset liittyvät todennäköisesti tapahtumalokin teknisten erittelyjen laatimiseen, yhteensopivuuden varmistamiseen kansallisten rekisterien kanssa sekä lokin luomiseen.

Sen lisäksi, että keskushallinnoija hoitaa tapahtumalokiin liittyvää tehtävää, komissio haluaa olla mukana kansallisten rekisterien verkossa, jotta se voi seurata siten, miten yhteisö edistyy kansainvälisten ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen ja Kioton pöytäkirjaan perustuvien sitoumustensa täyttämisessä. Verkkoon osallistuminen ei tarkoittaisi ainoastaan pääsyä EU:n päästökauppajärjestelmään liittyvään kansallisten rekisterien verkkoon, vaan sen avulla voitaisiin toimia EY:n rekisterinä Kioton pöytäkirjassa esitettyjä joustomekanismeja varten. Tästä aiheutuisi todennäköisesti lisäkuluja. Nämä kulut ovat tarpeen, jotta Euroopan yhteisö on valmis täyttämään Kioton pöytäkirjan mukaiset sitoumuksensa, jotka tulevat voimaan 1. tammikuuta 2008, ja jotta Euroopan yhteisö voi osallistua pöytäkirjassa esitettyihin joustomekanismeihin, jos niin päätetään.

5.1.2. Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet

Ei ole

5.2. Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Ehdotetun toimen tarkoituksena on varmistaa, että kansallisissa rekistereissä ei ilmene väärinkäytöksiä. Syyt tähän eivät ole taloudellisia vaan liittyvät pikemminkin ympäristöön. Rekisteriin kirjataan päästöoikeuksia, jotka oikeuttavat päästämään ympäristöön tietyn määrän kasvihuonekaasuja. Tärkeintä on nimetä kansallisia rekistereitä varten keskushallinnoija, joka toimii rekisterijärjestelmän "poliisina". Tämä edellyttää pääsyä yhteen liitettyjen tietokonepohjaisten rekisterien verkkoon ja mahdollisuutta toimi verkossa. Toisena tehtävänä on luoda "kansallinen rekisteri" Euroopan yhteisölle, joka on ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen täysimääräinen sopimuspuoli ja josta tulee Kioton pöytäkirjan sopimuspuoli, kun Euroopan yhteisö ratifioi pöytäkirjan ja se tulee voimaan. Oma kansallinen rekisteri on edellytys sille, että Euroopan yhteisö voi käyttää Kioton pöytäkirjan joustomekanismeja. Tällaisen rekisterin olisi oltava täysin toiminnallinen viimeistään vuonna 2008, jolloin velvoitekausi alkaa, tai aiemmin, jos se on mahdollista (koska puhtaan kehityksen mekanismiin perustuvia hyvityksiä voidaan myöntää ennen sitä).

5.3. Toteutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Tässä vaiheessa ei ole päätetty siitä, huolehtisiko keskushallinnoijan tehtävästä komissio vai delegoitaisiinko tehtävä Euroopan ympäristökeskukselle). Molemmissa tapauksissa komission olisi valvottava, että keskushallinnoija täyttää tehtävänsä moitteettomasti ja että rekisteri ja sen hallinnointi toimivat asianmukaisesti.

6. RAHOITUSVAIKUTUKSET

6.1. Kokonaisrahoitusvaikutus, B osa (koko ohjelmakaudeksi)

6.1.1. Rahoitustuki

Maksusitoumusmäärärahat (miljoonaa euroa kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

6.2 Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B osa (koko ohjelmakaudeksi)

7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

7.1. Vaikutus henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

7.2. Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

7.3. Muut toimesta johtuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

I. Yhteensä vuodessa (7.2 + 7.3)

II. Toimen kesto

III. Toimen kokonaiskustannukset (I x II) // EUR 610.000

Komission ei odoteta tarvitseman muuta erityistä henkilöstöä. Henkilöstö voitaneen löytää olemassa olevista resursseista.

8. SEURANTA JA ARVIOINTI

8.1. Seurantajärjestelmä

8.2. Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot

Ehdotuksessa säädetään rekisterin toiminnan säännöllinen tarkistuksesta, kuten muidenkin päästökauppajärjestelmän osien tarkistuksista.

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET

Sovelletaan tavanomaisia komission sääntöjä. Rekisterin tarkoituksena on seurata ja kirjata päästöoikeuksia, jotka oikeuttavat päästämään ympäristöön tietyn määrän kasvihuonekaasuja. Vaikka näillä päästöoikeuksilla on taloudellista arvoa, rekisteri ei luo tilaisuuksia rahoitusta koskeviin, yhteisön talousarvioon liittyviin väärinkäytöksiin.

YRITYKSILLE AIHEUTUVIEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Ehdotusten vaikutus yritystoimintaan ja erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset)

Ehdotuksen nimi

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta

Asiakirjan viitenumero

KOM(2001) 581

Ehdotus

Ehdotetulla säädöksellä toteutettaisiin kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmä, jota toteutetaan koko yhteisössä. Järjestelmä kattaisi aluksi suurista kiinteistä yksittäislähteistä peräisin olevat hiilidioksidipäästöt. Järjestelmä myötävaikuttaisi siihen, että Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot voisivat noudattaa kustannustehokkaasti kansainvälisiä sitoumuksiaan, jotka perustuvat ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen ja Kioton pöytäkirjaan.

Vaikutus yritystoimintaan

Mitä yrityksiä ehdotus koskee-

- Yritystoiminnan alat-

Ehdotus vaikuttaa pääasiassa aloihin, jotka on mainittu direktiivin liitteessä I. Niiden on yhdessä rajoitettava päästöjään tiettyyn määrään, joka vastaa jäsenvaltioiden myöntämien päästöoikeuksien määrää.

Kyseisille aloille tarjoutuu poliittinen väline, jonka avulla voidaan noudattaa yhteisön kansainvälisiä sitoumuksia kustannustehokkaammin kuin muilla vähemmän joustavilla poliittisilla välineillä. Järjestelmällä on epäsuoria positiivisia vaikutuksia useisiin muihin aloihin, erityisesti niihin, jotka tarjoavat teknisiä ratkaisuja kasvihuonekaasujen vähentämiseksi järjestelmään suoraan kuuluvilla aloilla, sekä niihin, jotka toimivat välittäjinä eurooppalaisilla hiilidioksidipäästöoikeuksien markkinoilla.

- Yritysten koko (mikä on pienten ja keskisuurten yritysten osuus)-

Niitä yrityksiä varten, joihin ehdotus vaikuttaa suoraan, on määritetty joitakin kokoon perustuvia raja-arvoja. Tämän seurauksena järjestelmään osallistuu aluksi pääasiassa suuria laitoksia, esim. sähkö- ja lämpövoimalaitosten osalta laitokset, joiden teho ylittää 20 MW:n rajan.

- Ovatko yritykset keskittyneet yhteisön tietylle maantieteelliselle alueelle-

Liitteessä I mainittuja toimintoja harjoitetaan kaikissa yhteisön jäsenvaltioissa. Yritykset eivät ole keskittyneet tietylle alueelle.

Mitä yritysten on tehtävä noudattaakseen ehdotusta-

Yritysten, jotka suoraan harjoittavat liitteessä I mainittuja toimintoja, on palautettava jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle sellainen määrä päästöoikeuksia, joka vastaa laitoksesta kunkin kalenterivuoden aikana tosiasiallisesti aiheutuneita, tarkastettuja suoria hiilidioksidipäästöjä. Järjestelmään osallistuvien laitosten on myös seurattava päästöjään ja annettava kertomus niistä suuntaviivojen mukaisesti. Laitokset voivat myydä tarpeettomat päästöoikeudet tai ostaa tarvitsemiaan päästöoikeuksia markkinoilta. Tämä antaa yrityksille enemmän joustavuutta kuin monet vaihtoehtoiset politiikat.

Mitkä ovat ehdotuksen todennäköiset talousvaikutukset-

Ehdotetussa direktiivissä luodaan ainoastaan puitteet Euroopan yhteisössä toteutettavalle kasvihuonekaasujen päästökaupalle. Monet konkreettiset päätökset jäävät jäsenvaltioiden tehtäviksi, erityisesti päätös järjestelmään osallistuville laitoksille myönnettävien päästöoikeuksien määrästä. (Jäsenvaltioiden on tosin noudatettava taakanjakosopimusta). Tämän vuoksi tässä vaiheessa ei ole mahdollista esittää kattavaa arviota taloudellisista vaikutuksista.

Käytettävissä olevissa taloudellisissa analyyseissä (esim. komission suorittamat tutkimukset ja lukuisat muut hankkeet) on tehty se päätelmä, että yhteisössä toteutettava päästökauppa voi vähentää sitoumusten noudattamisesta johtuvia kustannuksia huomattavasti. Komissio on esittänyt yksityiskohtaisen taloudellisen analyysin Euroopan yhteisössä toteutettavasta päästökaupasta asiakirjan "Vihreä kirja - Kasvihuonekaasujen päästökaupasta Euroopan unionissa" ( KOM(2000) 87 lopullinen, 8.3.2000) liitteessä.

Sen mukaan EU:n laajuisesta hiilidioksidipäästöoikeuksien kaupasta saatavat vuosittaiset kustannussäästöt tietyillä rajatuilla aloilla (jokseenkin samat kuin tämän direktiivin liitteessä I mainitut alat) on arvioitu 35 prosentiksi eli 1,3 miljardiksi euroksi. Vertailukohtana on tilanne, jossa jäsenvaltiot toteuttavat sitoumuksiaan kansallisella tasolla eikä päästöoikeuksia osteta tai myydä jäsenvaltioiden rajojen yli. Analyysissä käytettiin Euroopan tilanteeseen sopivinta välinettä, PRIMES-mallia. Komissio on käyttänyt samaa mallia tehdessään EU:sta energiaan liittyviä katsauksia [26]. Jäsenvaltiot tarkastelevat säännöllisesti ja laajasti tässä mallissa käytettyjä tietoja ja siitä saatavia tuloksia.

[26] Esim. European Union Energy Outlook to 2020, julkaistu marraskuussa 1999, tunnetaan myös nimellä Shared Analysis Project.

Markkinoille muodostuvan hinnan arvioidaan olevan 20 [27] ja 33 [28] euron välillä päästöoikeutta (tonnia ekvivalenttista hiilidioksidia) kohti. Nämä hinnat on todennäköisesti arvioitu liian korkealle, koska sopimuspuolten kuudennessa konferenssissa Bonnissa heinäkuussa 2001 saavutettuun poliittiseen sopimukseen sisältyy useita päätöksiä, jotka luultavasti alentavat hintoja. Päästöoikeuden hinta, joka muotoutuu direktiiviä toimeenpantaessa, riippuu luonnollisesti päästöoikeuksien jakamista koskevista jäsenvaltioiden päätöksistä sekä muutoksista muissa ulkoisissa tekijöissä.

[27] 20 euron hinta päästöoikeudesta perustuu toukokuussa 2001 julkaistuun tutkimukseen "Economic Evaluation of Sectoral Emission Reduction Objectives for Climate Change"(http://europa.eu.int/comm/environment/enveco/climate_change/sectoral_objectives.htm ). Tässä tutkimuksessa päätellään, että Kioton pöytäkirjaan perustuvan yhteisön tavoitteen saavuttamisesta - jos otetaan huomioon kaikki Kioton pöytäkirjan kattamat kuusi kasvihuonekaasua - aiheutuu enintään 20 euron kustannukset tonnia ekvivalenttista hiilidioksidia kohti.

[28] 33 euron hinta päästöoikeudesta perustuu helmikuussa 2000 tehtyyn tutkimukseen "The Economic Effects of EU-wide Industry-Level Emission Trading to Reduce Greenhouse Gases - Results from PRIMES model" (saatavissa ympäristöasioiden pääosaston Internet-sivulla). Tätä tutkimusta käytettiin vihreän kirjan perusteena, ja siinä keskityttiin (toisin kuin alaviitteessä 1 mainitussa tutkimuksessa) ainoastaan hiilidioksidipäästöihin.

Tarkastelemalla tuoreimpia selvityksiä, joissa tarkastellaan kaikkien Kioton pöytäkirjaan kuuluvien kasvihuonekaasujen vaikutuksia, on voitu arvioida kustannussäästöt direktiivin liitteessä I mainituilla aloilla. Tässäkin lukujen perustana on vertailu jäsenvaltioiden tasolla toteutettavien optimaalisten politiikkojen ja EU:n laajuisten hiilidioksidipäästömarkkinoiden välillä [29]. Oletettaessa, että jäsenvaltioissa toteutetaan optimaalista politiikkaa, lähtökohtana on se, että 15 maassa on kansalliset ja erilliset päästöoikeusmarkkinat, jotka kattavat kaikki kasvihuonekaasut ja toiminta-alat. Jos liitteessä I mainitut toiminnot kattavat markkinat avataan koko yhteisössä, oletamme, että saavutetaan 1 326 miljoonan euron säästöt niiden alojen osalta, jotka osallistuvat EU:n laajuiseen kauppajärjestelmään. Tämä tarkoittaa noin 35 prosentin säästöä järjestelmään osallistuvilla aloilla. (Katso alla olevaa kaaviota.)

[29] On huomattava, että PRIMES-mallissa toimialojen rajat eivät täysin vastaa direktiivin liitteessä I määritettyjä luokkia. Lisäksi ehdotukseen sisältyviä kokoon perustuvia rajoituksia ei ole otettu analyysissä huomioon. Jos kussakin jäsenvaltiossa ei sovelleta optimaalista politiikkojen ja toimenpiteiden yhdistelmää, EU:n laajuisen päästökauppajärjestelmän edut vaikuttavat vertailuissa todellisuutta alhaisimmilta.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: Euroopan komissio, ympäristöasioiden pääosasto, tutkimus Economic Evaluation of Sectoral Emission Reduction Objectives for Climate Change

Suurin osa säästöistä saavutetaan energia-alalla (1048 miljoonaa euroa tai 33 % niille vaatimusten noudattamisesta aiheutuvista kustannuksista. Yleishyödyllisten laitosten ja sähköntuotannon odotetaan säästävän noin 599 miljoonaa euroa (29 %) ja teollisten yhdistettyjen sähkö- ja lämpövoimaloiden ja lämmityskattiloiden loput (485 miljoonaa euroa tai 38 %). On huomattava, että vaikka teolliset sähkö- ja lämpövoimalat ja lämmityskattilat luokitellaan energiatuotannoksi, ne omistaa ja niitä käyttää usein teollisuus, joten kustannusten aleneminen koituu teollisuuden hyödyksi.

EU:n laajuinen päästökauppa hyödyttää suoraan myös direktiivin soveltamisalaan kuuluvia aloja: metallien tuotannon (rauta ja teräs) arvioidaan säästävän 209 miljoonaa euroa (50 % kustannuksista), mineraaliteollisuuden (sementti, lasi ja keramiikka) 31 miljoonaa euroa (38 %) sekä massa- ja paperiteollisuuden 2 miljoonaa euroa (36 %). On huomattava, että sähköntuotantoalan säästöt hyödyttävät erityisesti energiaintensiivisiä aloja, koska sähkön hinnan nousu on vähäisempää kun EU:n laajuinen päästökauppa on toiminnassa [30].

[30] Nämä luvut eroavat päästökaupasta annettuun, Vihreään kirjaan sisältyvistä luvuista, koska yleinen C02 päästöille asetettu tavoite (8% vuodesta 1990) oli vaativampi kuin viimeisimmässä analyysissä pidetään aiheellisena (5 %). Alempi tavoite johtuu siitä, että päästöjä muista kuin kasvihuonekaasuista voitiin alentaa pienimmin kustannuksin (17 %:lla vuodesta 1990). Sen vuoksi EU:n yleiset vaihtuvat kustannukset ovat pienemmät (9 miljardista eurosta 7,5 miljardiin euroon vuodessa) ja päästökaupan säästöt alenevat kiistattomasti (2,2 miljardista eurosta 1,3 miljardiin euroon ). Alojen kattavuus on kuitenkin hieman pienempi kuin Vihreässä kirjassa.

- Työllisyyteen-

Tämän ehdotuksen täytäntöönpanolla ei odoteta olevan merkittäviä vaikutuksia työllisyyteen. Ehdotus edistää todennäköisesti hiilidioksidin tehokkaampaa käyttöä, mutta tämä ei tapahdu työllisyyden kustannuksella. On tärkeää muistaa, että päästökauppa tarjoaa mahdollisuuksia vähentää kustannuksia ja siten taloudellisia vaikutuksia, joita aiheutuu Kioton pöytäkirjan sitoumusten noudattamisesta EU:ssa. Toisin sanoen kyseisten sitoumusten noudattaminen ilman päästökauppaa olisi kalliimpaa ja sillä olisi mahdollisesti suurempia haitallisia vaikutuksia työllisyyteen järjestelmään kuuluvilla aloilla. Lisäksi päästökaupan toteuttaminen luo uusia työllisyysmahdollisuuksia palvelualalla sellaisille toimille, jotka tukevat uusia EU:n laajuisia päästöoikeusmarkkinoita, esim. markkinoilla toimiville välittäjille. Työpaikkoja syntynee myös aloilla, jotka tarjoavat teknisiä ratkaisuja kaasuhuonekaasujen vähentämiseksi.

- Investointeihin ja uusien yritysten perustamiseen-

Aloilla, jotka vähentävät kasvihuonekaasuja, odotetaan syntyvän jonkin verran investointitoimintaa. Uusia yrityksiä voi syntyä myös, koska päästöoikeuksien markkinoilla alkaa toimia välittäjiä (jotka tuovat yhteen päästöoikeuksien ostajia ja myyjiä, kartoittavat ja julkistavat säännöllisesti tietoja esim. hinnoista ja kaupankäynnin määristä).

- Yritysten kilpailukykyyn-

Ehdotuksen suoria vaikutuksia EU:ssa toimivien yritysten toimintakykyyn on verrattava muihin politiikkoihin ja toimenpiteisiin, joita voitaisiin toteuttaa yhteisön kansainvälisten sitoumusten täyttämiseksi eli kasvihuonekaasujen vähentämiseksi kahdeksalla prosentilla kaudella 2008-2012 sekä tätäkin enemmän pitkällä aikavälillä. Päästökauppa mahdollistaa enemmän joustavuutta niille yrityksille, jotka myötävaikuttavat kokonaistavoitteen saavuttamiseen, ja ne voivat toimia tässä kustannustehokkaammin.

Pitkän aikavälin epäsuorat vaikutukset ovat todennäköisesti myönteisiä, koska "varhaisilla toimijat" ovat motivoituneita kehittämään uusia tuotteita ja prosesseja kasvihuonekaasujen torjumiseksi. Lisäksi eurooppalaiset yritykset luovat tämän myötä uusia rakenteita ja tutustuvat välineeseen, joka on erittäin merkittävä vastattaessa ilmastonmuutokseen liittyvään haasteeseen.

Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet (muihin ryhmiin verrattuna lievemmät tai erilaiset vaatimukset tms.)-

Ehdotus kattaa aluksi ainoastaan yritykset, joiden laitokset ovat merkittäviä suorien päästöjen kiinteitä yksittäislähteitä. Alat ja raja-arvot on valittu niin, että ehdotetun direktiivin ulkopuolelle jäisivät pienet ja keskisuuret yritykset, jotka eivät ole merkittäviä päästöjen lähteitä. Näin vältetään se, että pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka eivät ole päästöjen merkittäviä lähteitä, aiheutuisi seurannasta ja kertomusten antamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Kuuleminen

Luettelo järjestöistä, joita on kuultu ehdotuksesta.

Tätä ehdotusta laadittaessa on kuultu laajasti teollisuutta. Kuuleminen perustui maalis- kuussa 2000 julkistettuun komission vihreään kirjaan "Kasvihuonekaasujen päästökaupasta Euroopan unionissa" (KOM(2000)87). Huomiota vihreästä kirjasta esittivät seuraavat teollisuuden edustajat:

Association Française des Entreprises Privées (AFEP-AGREF), British Energy, British Nuclear Fuels Limited (BNFL), Bundesverband der Deutschen Industrie e.V. (BDI), Centre for Business and Environment, Chalmers, Confederation of European Forest Owners (CEPF), Confederation of Danish Industries, Confederation of European Paper Industries (CEPI), Confederation of Norwegian Business and Industry, Confederation of United Kingdom Coal Producers, Chambre Syndicale Nationale de l'Industrie des Lubrifiants, Conféderation Générale des Petites et Moyennes Entreprises (France), Development Initiative for Chemical Industry Dependent Areas in the United Kingdom (DICIDA-UK), Deutscher Industrie-und Handelstag (DIHT), E.ON A.G. and RWE A.G., E5, Elyo, Endesa, ENER-G8, Entreprises pour l'Environnement, Euroheat and Power and the International Energy Agency (IEA), EUROMETAUX, European Aluminium Association (EAA), European Association for the Promotion of Cogeneration (COGEN), European Atomic Forum (FORATOM), European Cement Association (CEMBUREAU), European Chemical Industry Council (CEFIC), European Confederation of Iron and Steel Industries (EUROFER), European Energy Millenium Forum (EEMF), European Independent Steel Works Association (EISA), European Lime Association (EuLA), European Metalworkers' Federation (EMI), European Petroleum Industry Association (Europia), European Round Table of Industrialists (ERT), EU Committee of the American Chamber of Commerce (AMCHAM), European Union of the Natural Gas Industry (EUROGAS), European Union Road Federation (ERF), Federation of Belgian Large Industrial Energy Consumers (FEBELIEC), Fédération des Entreprises de Belgique (FEB/VBO), Federación Empresarial de la Industria Quinica EspaXola (FEIQUE), Fédération Française de l'Acier, Fédération de l'Industrie du Verre de Belgique (FIV), Federation of Swedish Farmers, Energia-alan keskusliitto (FINERGY), Gaz de France, International Federation of Industrial Energy Consumers (IFIEC), International Organisation of Oil and Gas Producers (OPG), Liaison Office of the European Ceramic Industry (CERAME-UNIE), Lloyd's Register, Montedison, Nordic Metal, OM Environment Exchange, Powergen group, Swedish Power Association and Swedish Electricity Distributors, Texaco, TXU Europe, Union of the Electricity Industry (EURELECTRIC), Union Europeenne de l'Artisanat et des Petites et Moyennes Entreprises (UEAPME), Union Europäischer Industrie and Handelskammern (UECC), Union of Industrial and Employers' Confederations of Europe (UNICE), United Kingdom Emissions Trading Group (ETG), United Kingdom Electricity Association (EA), United Kingdom Steel Association, Vereinigung Deutscher Elektrizitätswerke e.V. (VDEW), Vereinigte Energiewerke AG (VEAG) ja Verband der Industriellen Energie- und Kraftwirtschaft e.V. (VIK).

Teollisuus on myös osallistunut tiiviisti eurooppalaiseen ilmastonmuutosohjelmaan (ECCP) (työryhmä 1), joka on käsitellyt erityisesti päästökauppaa. Teollisuuden edustajiin kuuluivat Union of Industrial and Employers' Confederations of Europe (UNICE), European Round Table of Industrialists (ERT), Union of the Electricity Industry (EURELECTRIC), UK Emissions Trading Group (ETG), Bundesverband der Deutschen Industrie e.V. (BDI), European Chemical Industry Council (CEFIC) ja International Federation of Industrial Energy Consumers (IFIEC)

Tämä ehdotusta laadittaessa on laajasti kuultu teollisuutta sekä muita sidosryhmiä, erityisesti hallituksia ja ympäristöjärjestöjä. Toinen kuulemiskierros järjestettiin syyskuussa 2001, jolloin kuultiin sidosryhmiä sekä kaikkien jäsenvaltioiden, Euroopan talousalueen ja hakijamaiden edustajia. Sidosryhmien kokoukseen osallistui edustajia seuraavista järjestöistä:

Association of European Chambers of Commerce (EUROCHAMBRES), Association Française des Entreprises Privées (AFEP-AGREF), CECSO, Climate Network Europe, Confederation of British Industry (CBI), Confederation of European Paper Industries (CEPI), CO2e.COM, Dutch CO2 Emission Trading Committee, European Business Council for a Sustainable Energy Future (E5), ENER-G8, Entreprises pour l'Environnement, Euroheat and Power, EUROMETAUX, European Aluminium Association (EAA), European Association for the Promotion of Cogeneration (COGEN), European Cement Association (CEMBUREAU), European Chemical Industry Council (CEFIC), European Confederation of Iron and Steel Industries (EUROFER), European Independent Steel Works Association (EISA), European Lime Association (EuLA), European Petroleum Industry Association (Europia), European Round Table of Industrialists (ERT), Fédération des Entreprises de Belgique (FEB/VBO), Foundation for International Environmental Law Development (FIELD), German Emissions Trading Group, Hessen, International Federation of Industrial Energy Consumers (IFIEC), International Organisation of Oil and Gas Producers (OPG), Union of the Electricity Industry (EURELECTRIC - EDF, Powergen, VDEW), Standing Committee of the European Glass Industry (CPIV), Union of Industrial and Employers' Confederations of Europe (UNICE - BDI, NHO, Teollisuus ja työnantajat, VNO-NCW, United Kingdom Emissions Trading Group (ETG), World Business Council for Sustainable Development (WBCSD), WKO - Chamber of Commerce in Austria ja World Wide Fund for Nature (WWF).