LIITE 1

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

LIITE 1 A

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

LIITE 2

ESIMERKKEJÄ OSAN HYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ

(Ks. tämän säännön kohta 5.5.)

Karkaistut tuulilasit

Edellä esitetty karkaistuun tuulilasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Karkaistut muovipäällysteiset tuulilasit

Edellä esitetty karkaistuun muovipäällysteiseen tuulilasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Tavalliset laminoidut tuulilasit

Edellä esitetty tavalliseen laminoituun tuulilasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Tavalliset laminoidut muovipäällysteiset tuulilasit

Edellä esitetty tavalliseen laminoituun muovipäällysteiseen tuulilasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Käsitellyt laminoidut tuulilasit

Edellä esitetty käsiteltyyn laminoituun tuulilasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Lasi-muovituulilasit

Edellä esitetty lasi-muovituulilasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Ikkunalasit, joiden valonläpäisevyys on < 70 prosenttia

Edellä esitetty hyväksyntämerkki, joka on kiinnitetty ikkunalasiin, johon sovelletaan liitteen 3 kohdassa 9.1.4 esitettyjä vaatimuksia, osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Moninkertaiset ikkunat, joiden valonläpäisevyys on < 70 prosenttia

Edellä esitetty moninkertaiseen ikkunaan kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Tasaisesti karkaistu lasi, joka on tarkoitettu käytettäväksi tuulilasina hitaissa ajoneuvoissa, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h

Edellä esitetty tasaisesti karkaistuun lasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa joka on tarkoitettu käytettäväksi tuulilasina hitaassa ajoneuvossa, jonka rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h, on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Tasaisesti karkaistut ikkunalasit, joiden valonläpäisevyys on ≥ 70 prosenttia

Edellä esitetty hyväksyntämerkki, joka on kiinnitetty ikkunalasiin, johon sovelletaan liitteen 3 kohdassa 9.1.4 esitettyjä vaatimuksia, osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Jäykät muovi-ikkunalasit

Edellä esitetty hyväksyntämerkki, joka on kiinnitetty etulasiksi tarkoitettuun jäykkään muovi-ikkunalasiin, jonka valon hajaantuminen on enintään 2 prosenttia sen jälkeen, kun ulkopinta on käynyt läpi 1 000 testisykliä, ja enintään 4 prosenttia, kun sisäpinta on käynyt läpi 100 testisykliä, osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Taipuisat muovi-ikkunalasit

Edellä esitetty taipuisaan muovi-ikkunalasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Jäykkää muovia olevat moninkertaiset ikkunat

Edellä esitetty jäykkää muovia olevaan moninkertaiseen ikkunaan kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Laminoidut ikkunalasit

Edellä esitetty laminoituun ikkunalasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

Lasi-muovi-ikkunalasit

Edellä esitetty lasi-muovi-ikkunalasiin kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen osa on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

LIITE 2 A

ESIMERKKEJÄ AJONEUVON HYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ

MALLI A

(ks. tämän säännön kohta 5.11)

Yllä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty lasien asennuksen osalta Alankomaissa (E4) säännön nro 43 mukaisesti hyväksyntänumerolla 012439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 43 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

MALLI B

(ks. tämän säännön kohta 5.12)

Edellä olevasta ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) sääntöjen nro 43 ja nro 52 perusteella. Hyväksyntänumerot osoittavat, että hyväksyntöjen myöntämispäivinä sääntö nro 43 sisälsi muutossarjan 01 muutokset ja sääntö nro 52 sisälsi muutossarjan 01 muutokset.

LIITE 3

YLEISET TESTAUSVAATIMUKSET

1.   SIRPALOITUMISTESTI

1.1

Testattava lasi ei saa olla tukevasti kiinnitetty. Se voi kuitenkin olla kiinnitetty teipillä identtiseen lasiin kaikista reunoistaan.

1.2

Sirpaloitumisen aiheuttamiseen on käytettävä noin 75 g:n painoista vasaraa tai muuta välinettä, jolla saadaan vastaavat tulokset. Välineen kärjen kaarevuussäteen on oltava 0,2 mm ± 0,05 mm.

1.3

Kussakin määrätyssä iskukohdassa on suoritettava yksi testi.

1.4

Sirpaleiden tutkimus on tehtävä menetelmällä, jonka laskentatarkkuus ja soveltuvuus minimi- ja maksimimäärän laskennan oikean paikan löytämisen osalta on varmennettu. Sirpaloitumisen etenemisen pysyvä tallennus aloitetaan 10 sekunnin kuluessa iskun jälkeen, ja sitä jatketaan, kunnes iskusta on kulunut 3 minuuttia. Teknisen tutkimuslaitoksen on säilytettävä sirpaloitumisen etenemisen pysyvät tallenteet.

2.   KUULANISKUTESTI

2.1   Testaus 227 g:n kuulalla

2.1.1   Laitteisto

2.1.1.1   Karkaistu teräskuula, jonka massa on 227 g ± 2 g ja halkaisija noin 38 mm.

2.1.1.2   Laite, jolla kuula pudotetaan vapaasti määrätyltä korkeudelta, tai laite, joka antaa kuulalle vapaalla pudotuksella saavutettavaa nopeutta vastaavan nopeuden. Jos käytetään kuulan sinkoavaa laitetta, nopeuden on oltava vapaalla pudotuksella saavutettava nopeus ±1 prosentin toleranssilla.

2.1.1.3   Kuvassa 1 esitetyn kaltainen tukiteline, joka koostuu teräskehyksistä, joiden koneistetut reunat ovat 15 mm leveät, sopivat toistensa päälle ja on päällystetty noin 3 mm paksuilla ja 15 mm leveillä kumitiivisteillä, joiden kovuus on 50 IRHD.

Alarunko on noin 150 mm:n korkuisen teräskehikon päällä. Testikappaletta pitää paikallaan yläkehys, jonka paino on noin 3 kg. Teline on hitsattu noin 12 mm:n paksuiseen lattialla olevaan teräslevyyn, jonka alla on noin 3 mm:n paksuinen ja 50 IRHD:n kovuinen kumikerros.

Kuva 1

Kuulatestien tukirakenne

2.1.2   Testiolosuhteet

Lämpötila: 20 °C ± 5 °C

Ilmanpaine: 860–1 060 mbar

Suhteellinen kosteus: 60 ± 20 prosenttia.

2.1.3   Testikappale

Testikappaleen on oltava tasomainen tai tuulilasin tai muun kaarevan ikkunalasin tasomaisimmasta osasta leikattu neliö, jonka sivun pituus on 300 mm + 10/– 0 mm.

Vaihtoehtoisesti voidaan testata kaareva ikkunalasi. Tässä tapauksessa on huolehdittava siitä, että kosketus turvalasin ja tuen välillä on riittävä.

2.1.4   Menettely

Testikappaletta pidetään määrätyssä lämpötilassa vähintään neljä testiä edeltävää tuntia.

Testikappale asetetaan telineeseen (2.1.1.3). Testikappaleen pinnan on oltava 3 asteen tarkkuudella kohtisuorassa kuulan liikesuuntaan nähden.

Kun kyseessä on taipuisa muovilasi, testikappale on kiinnitettävä tukirakenteeseen puristusliitoksella.

Iskeytymiskohdan on sijaittava 25 mm:n säteellä testikappaleen geometrisestä keskikohdasta, kun pudotuskorkeus on 6 m tai vähemmän, ja 50 mm:n säteellä testikappaleen keskikohdasta, kun pudotuskorkeus on yli 6 m. Kuulan on osuttava testikappaleen siihen puoleen, joka on turvalasin ulkopinta ajoneuvoon asennettuna. Kuulan annetaan iskeytyä lasiin vain kerran.

2.2   Testaus 2 260 g:n kuulalla

2.2.1   Laitteisto

2.2.1.1   Karkaistu teräskuula, jonka massa on 2 260 g ± 20 g ja halkaisija noin 82 mm.

2.2.1.2   Laite, jolla kuula pudotetaan määrätyltä korkeudelta vapaasti, tai laite, joka antaa kuulalle vapaalla pudotuksella saavutettavaa nopeutta vastaavan nopeuden. Jos käytetään kuulan sinkoavaa laitetta, nopeuden on oltava vapaalla pudotuksella saavutettava nopeus ±1 prosentin toleranssilla.

2.2.1.3   Kuvassa 1 esitetyn kaltainen ja kohdassa 2.1.1.3 kuvailtua vastaava tukiteline.

2.2.2   Testiolosuhteet

Lämpötila: 20 °C ± 5 °C

Ilmanpaine: 860–1 060 mbar

Suhteellinen kosteus: 60 ± 20 prosenttia.

2.2.3   Testikappale

Testikappaleen on oltava tasomainen tai tuulilasin tai muun kaarevan turvalasin tasomaisimmasta osasta leikattu neliö, jonka sivun pituus on 300 mm + 10/– 0 mm.

Vaihtoehtoisesti voidaan testata koko tuulilasi tai muu kaareva turvalasi. Tässä tapauksessa on huolehdittava siitä, että kosketus turvalasin ja tuen välillä on riittävä.

2.2.4   Menettely

Testikappaletta pidetään määrätyssä lämpötilassa vähintään neljä testiä edeltävää tuntia.

Testikappale asetetaan telineeseen (2.1.1.3). Testikappaleen pinnan on oltava 3 asteen tarkkuudella kohtisuorassa kuulan liikesuuntaan nähden.

Kun kyseessä on lasi-muovilasi, testikappale on kiinnitettävä tukirakenteeseen puristusliitoksella.

Iskukohdan on sijaittava 25 mm:n säteellä testikappaleen geometrisestä keskikohdasta.

Kuulan on osuttava siihen testikappaleen puoleen, joka edustaa ajoneuvoon asennetun turvalasin sisäpintaa.

Kuulan annetaan iskeytyä lasiin vain kerran.

3.   PÄÄNISKUTESTI

3.1   Pääniskutesti ilman hidastuvuuden mittausta

3.1.1   Laitteisto

Pallon tai puolipallon muotoinen laminoidusta kovapuusta valmistettu ja vaihdettavalla huovalla päällystetty ihmisen päätä edustava paino, jossa voi olla puinen poikkipalkki. Pyöreän osan ja poikkipalkin välissä on kaulan mallinen välikappale ja poikkipalkin toisella puolella kiinnitystanko.

Mitat ovat kuvan 2 mukaiset. Laitteiston kokonaispainon on oltava 10 kg ± 0,2 kg.

Kuva 2

Päätä edustava paino

3.1.2   Laite, jolla päätä edustava paino pudotetaan määritellyltä korkeudelta vapaasti, tai laite, joka antaa painolle vapaalla pudotuksella saavutettavaa nopeutta vastaavan nopeuden. Jos käytetään painon sinkoavaa laitetta, nopeuden on oltava vapaalla pudotuksella saavutettava nopeus ± 1 prosentin toleranssilla.

3.1.3   Kuvassa 3 esitetyn kaltainen tukiteline tasomaisten testikappaleiden testausta varten. Teline koostuu kahdesta teräskehyksestä, joiden koneistetut reunat ovat 50 mm:n levyiset, jotka asettuvat toistensa päälle ja jotka on päällystetty noin 3 mm:n paksuisilla ja 15 mm:n ± 1 mm:n levyisillä kumitiivisteillä, joiden kovuus on 70 IRHD. Ylärunko puristetaan alarunkoa vasten vähintään kahdeksalla pultilla.

3.1.4   Testiolosuhteet

Lämpötila: 20 °C ± 5 °C

Ilmanpaine: 860–1 060 mbar

Suhteellinen kosteus: 60 ± 20 prosenttia.

3.1.5   Menettely

3.1.5.1   Tasomaisen testikappaleen testaus

Tasomaista testikappaletta, jonka pituus on 1 100 mm + 5/– 2 mm ja leveys 500 mm + 5/– 2 mm, säilytetään 20 ± 5 °C:n tasaisessa lämpötilassa vähintään neljä testiä edeltävää tuntia.

Kuva 3

Päätä edustavalla kappaleella tehtävien testien tukiteline

Testikappale kiinnitetään tukitelineeseen (kohta 3.1.3). Pultit on kiristettävä niin, että testikappaleen liike testin aikana on enintään 2 mm. Testikappaleen tason on oltava pääosin kohtisuorassa painon tulosuuntaan nähden. Painon on iskeydyttävä testikappaleeseen 40 mm:n säteellä kappaleen geometrisesta keskipisteestä sille puolelle, joka vastaa ajoneuvoon asennetun turvalasin sisäpintaa, ja painon on annettava iskeytyä lasiin vain kerran.

Huopasuojuksen iskeytymispinta on vaihdettava 12 testin jälkeen.

3.1.5.2   Kokonaisen tuulilasin testaus (kun pudotuskorkeus on enintään 1,5 m)

Tuulilasi asetetaan vapaasti alustalle, jonka päällä on 70 IRHD:n kovuinen ja noin 3 mm:n paksuinen kumikaistale, niin, että kosketuspinnan leveys koko reuna-alueella on noin 15 mm.

Tuen on koostuttava jäykästä kappaleesta, joka vastaa tuulilasin muotoa siten, että päätä edustava paino iskeytyy lasin sisäpintaan. Tarvittaessa tuulilasi on kiinnitettävä tukirakenteeseen puristusliitoksella.

Telineen on oltava jäykällä alustalla, jonka päällä on 70 IRHD:n kovuinen ja noin 3 mm:n paksuinen kumikerros. Tuulilasin pinnan on oltava pääosin kohtisuorassa painon tulosuuntaan nähden.

Päätä edustavan painon on iskeydyttävä testikappaleeseen 40 mm:n säteellä kappaleen geometrisesta keskipisteestä sille puolelle, joka vastaa ajoneuvoon asennetun turvalasin sisäpintaa, ja painon on annettava iskeytyä lasiin vain kerran.

Huopasuojuksen iskeytymispinta on vaihdettava 12 testin jälkeen.

3.2   Pääniskutesti ja hidastuvuuden mittaus

3.2.1   Laitteisto

Pääniskutestissä, jossa määritetään samanaikaisesti myös päävamma-arvo (HIC-arvo), käytetään kuvan 2.1 mukaista päätä edustavaa kappaletta. Kappaleen kokonaismassan on oltava 10,0 kg + 0,2/– 0,0 kg.

Asennusrungon (24) keskellä laitteen massakeskipisteessä on kolmihaarainen asennuskappale (26), johon kiinnitetään nopeusanturit (27). Nopeusantureiden olisi sijaittava toisiinsa nähden vertikaalisesti.

Asennusrungon alapuolella sijaitsevat pohjakappale (18) ja kuoriosa (19) vastaavat joustavuudeltaan pitkälti ihmiskallon ominaisuuksia. Päätä edustavan kappaleen joustavuusominaisuudet iskeytymishetkellä määräytyvät välirenkaan (13) ja pohjakappaleen kovuuden ja paksuuden mukaan.

Kuva 2.1

10 kg:n painoinen päätä edustava kappale

Kuvassa 2.1 esitetyn 10 kg:n painoisen päätä edustavan kappaleen osat

Nro	Lukumäärä	Nimitys	Materiaali	Huomautukset
1	1	magneettipidike	teräs DIN 17100	—
2	1	tärinänvaimennin	kumi/teräs	läpimitta: 50 mm paksuus: 30 mm kierre: M10
3	4	liitin (HF, BNC)	—	—
4	1	kuusiomutteri DIN 985	—	—
5	6	välilevy DIN 125	—	—
6	3	välikappale	—	—
7	6	lieriöruuvi DIN 912	—	—
8	3	kuusiomutteri	—	—
9	3	välilevy	teräs DIN 17100	reiän läpimitta: 8 mm ulkoläpimitta: 35 mm paksuus: 1,5 mm
10	3	kumirengas	kumi, kovuus 60 IRHD	reiän läpimitta: 8 mm ulkoläpimitta: 30 mm paksuus: 10 mm
11	1	vaimennusrengas	tiivistepaperi	reiän läpimitta: 120 mm ulkoläpimitta: 199 mm paksuus: 0,5 mm
12	—	—	—	—
13	1	välirengas	butadieenikumi, kovuus noin 80 IRHD	reiän läpimitta: 129 mm ulkoläpimitta: 192 mm paksuus: 4 mm
14	3	ohjainputki	polytetrafluorieteeni (PTFE)	sisäläpimitta: 8 mm ulkoläpimitta: 10 mm pituus: 40 mm
15	3	kuusiomutteri	—	—
16	3	kierrepultti DIN 976	—	—
17	3	kierreholkki	valumetalli DIN 1709-GD- CuZn 37Pb	—
18	1	pohjakappale	polyamidi 12	—
19	1	kuoriosa	butadieenikumi	paksuus: 6 mm uloke yhdellä puolella
20	1	ohjausholkki	teräs DIN 17100	—
21	4	uppokantaruuvi	—	—
22	1	vaimennuslevy	tiivistepaperi	läpimitta: 65 mm paksuus: 0,5 mm
23	—	—	—	—
24	1	asennusrunko	teräs DIN 17100	—
25	1	kuusiouppokantapidätysruuvi	lujuusluokka 45H	—
26	1	kolmihaarainen asennuskappale	—	—
27	3	kiihtyvyysanturi	—	—
28	1	puuosa	pyökki, liimattu	—
29	1	peitelevy	metalliseos (AlMg5)	—
30	1	suojakupu	polyamidi 12	—

3.2.2   Säätö ja kalibrointi

Pääniskutestin suorittamiseksi päätä edustava kappale kiinnitetään ohjainlaitteiston poikkipalkkiin (kuva 2.2) ja siirretään nostolaitteella pudotuskorkeudelle. Testin aikana poikkipalkki ja siihen kiinnitetty päätä edustava kappale vapautetaan. Kun yhdistelmä ohittaa säädettävällä korkeudella olevan valokennon, päätä edustava kappale irtoaa poikkipalkista, poikkipalkin liike hidastuu ja päätä edustava kappale putoaa näytteen päälle.

Pudotuslaitteisto tai mittauskaapeli ei saa vaikuttaa mitenkään päätä edustavan kappaleen putoamisnopeuteen, vaan kappaleen on pudottava pelkästään painovoiman vaikutuksesta ja pystysuorassa suunnassa.

Kuva 2.2

Testauslaitteisto pääniskutestiä ja hidastuvuuden mittausta varten

3.2.2.1   Mittauslaite, jolla voidaan mitata HIC-arvot päätä edustavan kappaleen avulla, kuvaillaan kohdassa 3.2.1.

3.2.2.2   Päätä edustavan kappaleen kalibrointilaitteisto

Pudotuslaitteistolla on voitava suorittaa pudotus korkeudelta 50–254 mm, ja korkeus on voitava säätää tarkasti 1 mm:n välein. Näillä pienillä pudotuskorkeuksilla ei välttämättä tarvita ohjainjärjestelmää.

Teräksisen törmäyslevyn on oltava kooltaan 600 mm × 600 mm ja paksuudeltaan vähintään 50 mm. Törmäyspinnan on oltava kiillotettu ja ominaisuuksiltaan seuraava:

pinnankarheus Rmax = 1 mm, tasomaisuustoleranssi t = 0,05 mm.

3.2.2.3   Päätä edustavan kappaleen säätö ja kalibrointi

Ennen kutakin testisarjaa ja vähintään 50:n samaan sarjaan kuuluvan testin jälkeen päätä edustava kappale on kalibroitava ja tarvittaessa säädettävä.

Törmäyslevyn on oltava puhdas ja kuiva, ja testin aikana sen on oltava vakaasti betonialustalla.

Päätä edustavan kappaleen on iskeydyttävä levyyn pystysuorassa suunnassa. Pudotuskorkeudet ovat 50, 100, 150 ja 254 mm (mitattuna pääkappaleen alimmasta kohdasta törmäyslevyn pintaan). Hidastuvuuskäyrät on tallennettava.

Eri pudotuskorkeuksia vastaavien z-akselin suurimpien hidastuvuuksien az on oltava seuraavassa taulukossa annettujen raja-arvojen sisällä:

Pudotuskorkeus, mm	Suurin hidastuvuus az painovoiman aiheuttaman kiihtyvyyden g kerrannaisena
50	64 ± 5
100	107 ± 5
150	150 ± 7
254	222 ± 12

Hidastuvuuskäyrien on perustuttava unimodaaliseen värähtelyyn. Pudotuskorkeutta 254 mm vastaavan hidastuvuuskäyrän on sijaittava vähintään 1,2 ms ja enintään 1,5 ms 100 g:n yläpuolella.

Jos 3.2.2.3 kohdassa esitetyt vaatimukset eivät täyty, päätä edustavan kappaleen joustavuusominaisuuksia on säädettävä muuttamalla asennusrungolla (24) olevan välirenkaan (13) paksuutta. Korjauksia voidaan tehdä säätämällä itselukkiutuvia kuusiomuttereita (8) pulteissa (16), joilla pohjakappale (18) on kiinnitetty asennusrunkoon (24). Kuusiomuttereiden (8) alla olevat kumirenkaat (10) eivät saa olla haurastuneita tai murtuneita.

Jos iskupinnan kuoriosa (19) tai välirengas (13) vaurioituvat, ne olisi vaihdettava viipymättä, varsinkin jos päätä edustavaa kappaletta ei voida enää säätää.

3.2.3   Tasomaisten kappaleiden testauksessa käytettävä tukiteline on kuvailtu kohdassa 3.1.3.

3.2.4   Testausolosuhteet on määritelty kohdassa 3.1.4.

3.2.5   Kokonaisten lasien testaus (pudotuskorkeus 1,5–3 m): Lasi asetetaan vapaasti alustalle, jonka päällä on 70 IRHD:n kovuinen ja noin 3 mm:n paksuinen kumikerros.

Lasi kiinnitetään telineeseen soveltuvien laitteiden avulla. Lasin pinnan on oltava pääosin kohtisuorassa päätä edustavan painon tulosuuntaan nähden. Kohdan, jossa päätä edustava paino iskeytyy lasiin, on oltava 40 mm:n säteellä kappaleen geometrisesta keskipisteestä sillä puolella, joka vastaa ajoneuvoon asennetun muovilasin sisäpintaa, ja painon on annettava iskeytyä lasiin vain kerran.

Valitun aloituskorkeuden jälkeen pudotuskorkeuksia on korotettava 0,5 metrillä kutakin seuraavaa koetta varten. Hidastuvuuskäyrät, jotka vastaavat arvoja ax, ay ja az törmäyshetkellä, on kirjattava ajan t suhteen.

Pääniskutestin jälkeen on tarkastettava, onko lasin reuna liikkunut alustalla yli 2 mm ja täyttyvätkö iskeytymiskohtaa koskevat vaatimukset. Kiihtyvyyskomponenttien ax ja ay olisi oltava pystysuuntaisen iskeytymisen osalta pienemmät kuin 0,1 az.

3.2.6   Arviointi

Hidastuvuuskäyrät on arvioitava seuraavasti:

Mitatuista hidastuvuuskäyristä ax(t), ay(t) ja az(t) yhtälön (1) mukaisesti saadun hidastuvuuden ares(t) on oltava painovoiman aiheuttaman kiihtyvyyden kerrannainen. 1)

Aika, jolloin hidastuvuus ares on jatkuvasti suurempi kuin 80 g, sekä hidastuvuuden ares suurin arvo on määritettävä. Tylpän voiman aiheuttaman kallo–aivovamman riskiä mittaava HIC-arvo on laskettava seuraavaa kaavaa (2) käyttäen: 2)

Raja-arvot t1 ja t2 on valittava siten, että integraali saa maksimiarvon.

4.   NAARMUUNTUMISKESTÄVYYSTESTI

4.1   Laitteisto

4.1.1   Naarmuttamislaite (1) on esitetty kaavamaisesti kuvassa 4. Sen osat ovat keskeltä kiinnitetty vaakatasossa oleva pyörintätaso, joka pyörii vastapäivään nopeudella 65–75 rpm, sekä

Kuva 4

Naarmuttamislaite

kaksi painotettua yhdensuuntaista vartta, joissa molemmissa on erityinen naarmuttamisrengas, joka pyörii vapaasti kuulalaakeroidulla vaakasuoralla akselilla; kukin rengas painaa testikappaletta 500 g:n massan paineella.

Naarmutuslaitteen pyörintätason on pyörittävä tasaisesti ja riittävän samassa tasossa (poikkeama tästä tasosta saa olla enintään ± 0,05 mm 1,6 mm:n etäisyydellä pyörivän tason ulkoreunasta).

Pyörät on asennettava siten, että kun ne koskettavat pyörivää testikappaletta, ne pyörivät vastakkaisiin suuntiin niin, että ne puristavat ja hankaavat testikappaletta kahdesti testikappaleen kunkin kierroksen aikana kaarevia linjoja pitkin renkaan muotoisella, noin 30 cm2 kokoisella alueella.

4.1.2   Naarmuttamisrenkaiden (2) halkaisija on 45–50 mm ja paksuus 12,5 mm, ja ne koostuvat keskikovaan kumiin yhdistetystä erityisestä hienojakoisesta hankausaineesta. Renkaiden kovuuden on oltava 72 ± 5 IRHD. Kovuus mitataan neljästä tasaisin välein sijaitsevasta kohdasta hankauspinnan keskilinjalla, kun painetta kohdistetaan pystysuorassa renkaan halkaisijan suuntaisesti. Lukemat otetaan 10 sekuntia täyden paineen kohdistamisen jälkeen.

Naarmuttamisrenkaat on valmisteltava käyttöä varten pyörittämällä niitä erittäin hitaasti tasaista lasia vasten sen varmistamiseksi, että niiden pinta on täysin tasainen.

4.1.3   Valonlähde koostuu hehkulampusta, jonka hehkulanka on 1,5 mm × 1,5 mm × 3 mm:n suuntaissärmiössä. Lampun hehkulangan jännitteen on oltava sellainen, että värilämpötila on 2 856 K ± 50 K. Jännite on vakautettava tarkkuudella ± 1/1 000. Jännitteen tarkastukseen käytettävän mittauslaitteen on oltava riittävän tarkka.

4.1.4   Optinen järjestelmä muodostuu linssistä, jonka polttoväli f on vähintään 500 mm ja jonka kromaattiset poikkeamat on korjattu. Linssin täysi aukko ei saa olla suurempi kuin f/20. Linssin ja valonlähteen etäisyys on säädettävä siten, että saadaan aikaan pääosin tasalevyinen valokeila. Järjestelmään on asennettava himmennin, joka rajoittaa valokeilan halkaisijan 7 ± 1 mm:iin. Himmentimen on sijaittava 100 ± 50 mm:n etäisyydellä linssistä vastakkaisella puolella kuin valonlähde.

4.1.5   Hajavalon mittauslaitteisto (ks. kuva 5) koostuu valokennosta, jonka integrointipallon halkaisija on 200–250 mm. Pallossa on oltava valon tulo- ja poistumisaukot. Tuloaukon on oltava pyöreä ja halkaisijaltaan vähintään kaksi kertaa valokeilan halkaisija. Valon poistumisaukossa on oltava joko valonkerääjä tai heijastusstandardi kohdassa 4.4.3 esitetyn mukaisesti. Valonkerääjän on imettävä kaikki valo, kun valokeilaan ei ole asetettu testikappaletta.

Valokeilan akselin on kuljettava tulo- ja poistumisaukkojen keskustan kautta. Valon poistumisaukon halkaisijan b on oltava yhtä suuri kuin 2 a.tan 4°, kun a. on pallon halkaisija. Valokennon on oltava asennettu siten, että suoraan tuloaukosta tai heijastusstandardilta tuleva valo ei osu siihen.

Integroivan pallon ja heijastusstandardin pintojen heijastuskyvyn on oltava riittävän samanlainen, ja niiden on oltava mattapintaisia ja epäselektiivisiä.

Valokennon tehon on oltava lineaarinen ± 2 prosentin toleranssilla käytettyjen valotehojen alueella. Instrumentin on oltava rakenteeltaan sellainen, että galvanometri ei näytä lukemaa, kun pallo on pimeä.

Koko laitteisto on tarkastettava säännöllisin välein haze-ilmiön kalibrointistandardien avulla.

Jos haze-mittaukset tehdään laitteilla tai menetelmillä, jotka poikkeavat edellä määritellyistä, tuloksia on tarvittaessa korjattava, jotta ne ovat yhteensopivia edellä esitettyä laitteistoa käyttämällä saatujen tulosten kanssa.

Kuva 5

Hazemeter

4.2   Testiolosuhteet

Lämpötila: 20 °C ± 5 °C

Ilmanpaine: 860–1 060 mbar

Suhteellinen kosteus: 60 ± 20 prosenttia.

4.3   Testikappaleet

Testikappaleiden on oltava tasomaisia, sivuiltaan 100 mm:n pituisia neliöitä, joiden molemmat pinnat ovat riittävän tasaisia ja yhdensuuntaisia ja joiden keskelle on tarvittaessa porattu halkaisijaltaan 6,4 + 2/ – 0 mm:n suuruinen kiinnitysreikä.

4.4   Menettely

Naarmuuntumiskestävyyden testaus suoritetaan sillä testikappaleen pinnalla, joka vastaa ajoneuvoon asennetun lasin ulkopintaa. Testi tehdään myös sisäpinnalle, jos se on muovimateriaalia.

4.4.1   Välittömästi ennen naarmuttamista ja sen jälkeen testikappaleet puhdistetaan seuraavasti:

a)	pyyhitään pellavakankaalla puhtaassa juoksevassa vedessä;

b)	huuhdellaan tislatulla vedellä tai demineralisoidulla vedellä;

c)	puhalletaan kuivaksi hapella tai typellä;

d)	poistetaan mahdolliset vesijäämät taputtelemalla kevyesti kostealla pellavakankaalla ja kuivataan tarvittaessa painamalla kevyesti kahden pellavakankaan väliin.

Ultraäänilaitteiden käyttöä on vältettävä. Puhdistuksen jälkeen testikappaleita on käsiteltävä tarttumalla vain niiden reunoihin, ja ne on säilytettävä siten, etteivät niiden pinnat vahingoitu tai likaannu.

4.4.2   Testikappaleita vakautetaan vähintään 48 tuntia tilassa, jonka lämpötila on 20 °C ± 5 °C ja suhteellinen kosteus 60 ± 20 prosenttia.

4.4.3   Testikappale asetetaan integroivan pallon tuloaukkoa vasten. Testikappaleen pinnan normaalin ja valokeilan akselin välinen kulma saa olla enintään 8°.

Otetaan neljä lukemaa seuraavassa taulukossa esitetyllä tavalla:

Lukema	Testikappaleen kanssa	Valonkerääjän kanssa	Heijastusstandardin kanssa	Muuttuja
T1	ei	ei	kyllä	tuleva valo
T2	kyllä	ei	kyllä	testikappaleen läpäisemä kokonaisvalo
T3	ei	kyllä	ei	instrumentin hajavalo
T4	kyllä	kyllä	ei	instrumentin ja testikappaleen hajavalo

Otetaan lukemat T1, T2, T3 ja T4 uudelleen muissa määritellyissä testikappaleen asennoissa yhdenmukaisuuden määrittämiseksi.

Lasketaan kokonaisläpäisy .

Lasketaan hajaläpäisy Td seuraavasti:

Lasketaan haze-prosentti tai valoprosentti tai molemmat (sironta) seuraavasti:

Mitataan testikappaleen alkuperäinen haze-arvo vähintään neljästä tasavälein sijaitsevasta naarmuttamattoman alueen kohdasta edellä esitetyn kaavan mukaisesti. Lasketaan kunkin testikappaleen tulosten keskiarvo. Neljän mittauksen sijasta voidaan määrittää keskiarvo pyörittämällä kappaletta tasaisesti 3 kierrosta sekunnissa tai nopeammin.

Kullekin turvalasityypille on suoritettava kolme testiä samalla kuormituksella. Pinnan alapuolisen naarmuuntumisen mittana käytetään haze-arvoa, kun testikappaleelle on tehty naarmuuntumistesti.

Naarmuuntuneen alueen hajottama valo mitataan vähintään neljästä tasavälein sijaitsevasta naarmuuntuneen alueen kohdasta edellä esitetyn kaavan mukaisesti. Lasketaan kunkin testikappaleen tulosten keskiarvo. Neljän mittauksen sijasta voidaan määrittää keskiarvo pyörittämällä kappaletta tasaisesti 3 kierrosta sekunnissa tai nopeammin.

4.5   Naarmuuntumistestin tekemisestä päätetään testin suorittavan laboratorion harkinnan mukaan ottaen huomioon jo laboratorion hallussa olevat tiedot.

Materiaalin paksuuden tai välikerroksen muutokset eivät yleensä aiheuta tarvetta uusiin testeihin, ellei kyseessä ole lasi-muovimateriaali.

4.6   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

5.   LÄMMÖNKESTÄVYYSTESTI

5.1   Menettely

Lämmitetään 100 °C:n lämpötilaan kolme näytettä tai kolme testikappaletta, joiden koko on vähintään 300 mm × 300 mm, jotka laboratorio on ottanut kolmesta tuulilasista tai muusta ikkunalasista ja joiden yksi reuna vastaa lasin yläreunaa. Lämpötilaa pidetään yllä kahden tunnin ajan, minkä jälkeen testinäytteiden annetaan jäähtyä huoneenlämpöön. Jos turvalasin molemmat ulkopinnat ovat epäorgaanista materiaalia, testi voidaan suorittaa upottamalla testinäyte pystyasennossa edellä määrätyksi ajaksi kiehuvaan veteen niin, että varotaan aiheuttamasta tarpeetonta lämpöshokkia. Jos näytteet on leikattu tuulilasista, kunkin näytteen yhden reunan on oltava tuulilasin yläreunan osa.

5.2   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

	Kirkas	Sävytetty
Välikerroksen väri	1	2

Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

5.3   Tulosten tulkitseminen

5.3.1

Lämmönkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos kuplia tai muita vikoja ei muodostu yli 15 mm:n etäisyydelle testikappaleen tai näytteen leikkaamattomasta reunasta tai yli 25 mm:n etäisyydelle leikatusta reunasta tai yli 10 mm:n etäisyydelle testin aikana mahdollisesti muodostuvista halkeamista.

5.3.2

Hyväksyntää varten toimitettu testikappale- tai näytesarja katsotaan lämmönkestotestin kannalta hyväksyttäväksi, jos kaikissa testeissä on saatu hyväksyttävä tulos.

6.   SÄTEILYNKESTÄVYYSTESTI

6.1   Testausmenetelmä

6.1.1   Laitteisto

6.1.1.1   Säteilylähde, joka koostuu keskipaineisesta elohopeahöyrylampusta, jossa on putkimainen otsoniton kvartsilamppu; lampun akselin on oltava pystyasennossa. Lampun nimellispituus on 360 mm ja halkaisija 9,5 mm. Kaaren pituuden on oltava 300 mm ± 4 mm. Lamppua on käytettävä teholla 750 W ± 50 W.

Kaikkia muita säteilylähteitä, joiden vaikutus on sama kuin edellä määritellyn lampun, voidaan käyttää. Jotta voidaan varmistaa, että muun lähteen vaikutukset ovat samat, on suoritettava vertailu mittaamalla 300–450 nm:n aallonpituusalueella tuotetun energian määrä, kun kaikki muut aaltopituudet on poistettu sopivia suotimia käyttäen. Vaihtoehtoista lähdettä on sitten käytettävä näiden suotimien kanssa.

Kun kyseessä ovat turvalasit, joiden osalta tämä testi ja lasin käyttöolot eivät tyydyttävästi vastaa toisiaan, on tarpeen tarkistaa testausvaatimuksia.

6.1.1.2   Muuntaja ja kondensaattori, jotka antavat lampulle (6.1.1.1 kohta) vähintään 1 100 V:n lähtöhuippujännitteen ja 500 ± 50 V:n käyttöjännitteen.

6.1.1.3   Laite, johon näytteet voidaan kiinnittää ja jossa niitä voidaan pyörittää nopeudella 1–5 kierrosta minuutissa keskellä sijaitsevan säteilynlähteen ympäri tasaisen altistumisen varmistamiseksi.

6.1.2   Testikappaleet

6.1.2.1   Testikappaleiden on oltava kooltaan 76 mm × 300 mm.

6.1.2.2   Laboratorion on leikattava testikappaleet lasien yläreunasta siten, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

Ikkunalasien osalta testikappaleen yläreuna on lasin yläreuna.

Tuulilasien osalta testikappaleen yläreuna on sen vyöhykkeen yläreuna, jossa valonläpäisy tarkastetaan ja määritellään tämän liitteen kohdan 9.1.2.2 mukaisesti.

6.1.3   Menettely

Ennen altistusta tarkastetaan kolmen näytteen valonläpäisevyys, joka määritetään tämän liitteen kohtien 9.1.1—9.1.2 mukaisesti. Osa kustakin näytteestä suojataan säteilyltä, ja näytteet asetetaan testilaitteeseen 230 mm:n etäisyydelle lampun akselista ja pituussuunnassa yhdensuuntaisesti sen kanssa. Näytteet pidetään koko testin ajan lämpötilassa 45 °C ± 5 °C.

Kunkin testinäytteen sen puolen, joka olisi ajoneuvon lasin ulkopuoli, on oltava lamppuun päin. Kohdassa 6.1.1.1 määriteltyä lampputyyppiä käytettäessä altistusaika on 100 tuntia. Altistuksen jälkeen mitataan kunkin näytteen altistetun alueen valonläpäisevyys uudelleen.

6.1.4   Kukin testikappale tai näyte (kaikkiaan kolme) on altistettava säteilylle edellä esitetyn menettelyn mukaisesti siten, että testikappaleen tai näytteen kunkin kohdan saama säteily vaikuttaa käytettävään välikerrokseen samalla tavalla kuin 1 400 W/m2:n auringonsäteily 100 tunnin aikana.

6.2   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

	Kirkas	Sävytetty
Lasin väri	2	1
Välikerroksen väri	1	2

Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

6.3   Tulosten tulkitseminen

6.3.1   Säteilynsietotestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

6.3.1.1   Kokonaisvalonläpäisevyys, mitattuna tämän liitteen kohtien 9.1.1 ja 9.1.2 mukaisesti, on vähintään 95 prosenttia säteilyttämistä edeltäneestä alkuperäisarvosta ja joka tapauksessa

6.3.1.1.1   vähintään 70 prosenttia, kun kyse on tuulilasista tai muusta ajonäkyvyysalueen edellyttämästä lasista.

6.3.2   Osan tyyppihyväksyntää varten jätetty testikappale- tai näytesarja katsotaan säteilynsietotestin kannalta tyydyttäväksi, jos kaikissa testeissä on saatu hyväksyttävä tulos.

6.4   Säänkestävyystesti

6.4.1   Testausmenetelmä

6.4.1.1   Laitteisto

6.4.1.1.1   Ksenonpitkäkaarilamppu

Altistuslaitteistossa (3) käytetään säteilylähteenä ksenon-pitkäkaarilamppua, mutta muitakin vaadittavan ultraviolettisäteilyaltistuksen aikaansaavia menetelmiä voidaan käyttää. Ksenonpitkäkaarilamppu on käyttökelpoinen sen vuoksi, että sopivilla suotimilla ja oikein käytettynä se tuottaa spektrin, joka on lähinnä luonnon auringonvaloa. Tätä tarkoitusta varten kvartsiksenonlamppu on varustettava sopivilla borosilikaattilasisilla optisilla suotimilla (4). Ksenonlamppujen tehonsyöttöön on käytettävä soveltuvaa 50 tai 60 Hz:n tehonlähdettä sekä sopivia reaktanssimuuntajia ja sähkölaitteita.

Altistuslaitteistossa on oltava tarvittavat välineet seuraavien suureiden mittaamista ja/tai säätöä varten:

a)	säteilyvoimakkuus

b)	mustan kappaleen lämpötila

c)	vesisuihku

d)	toimintasykli.

Altistuslaitteiden on oltava valmistettu inerteistä materiaaleista, jotka eivät aiheuta testauksessa käytettävän veden kontaminoitumista.

Säteilyvoimakkuus on mitattava testikappaleen pinnalta, ja sitä on säädettävä altistuslaitteen valmistajan suositusten mukaisesti.

Ultraviolettisäteilyn kokonaisarvo (5) (joulea neliömetrille) on mitattava tai laskettava, ja sitä on pidettävä testikappaleen altistuksen ensisijaisena mittana.

6.4.1.2   Testikappaleet

Tavallisesti käytettävät testikappaleen mitat määritellään sen ominaisuuden testausmenetelmän kuvauksessa, jota altistuksen jälkeen on tarkoitus mitata.

Testi- ja kontrollinäytteiden ja silmämääräistä tarkastusta varten tarvittavien testikappaleiden määrä määräytyy kulloisenkin testausmenetelmän mukaisesti.

Suositeltavaa on, että silmämääräisessä tarkastuksessa käytetään suurimpia testattuja testikappaleita.

6.4.1.3   Menettely

Mitataan altistettavien testikappaleiden valonläpäisy tämän liitteen kohdan 9.1 mukaisesti. Mitataan testikappaleiden pinnan naarmuuntumiskestävyys tämän liitteen kohdan 4 mukaisesti. Kunkin testikappaleen se puoli, joka olisi ajoneuvon lasin ulkopuoli, on suunnattava lamppua kohti. Muut altistamiseen liittyvät vaatimukset ovat seuraavat:

6.4.1.3.1   Säteilyvoimakkuuden vaihtelu testikappaleen koko alueella saa olla enintään ± 10 prosenttia.

6.4.1.3.2   Lampun suotimet on puhdistettava riittävän usein pesemällä ne pesuaineella ja vedellä. Ksenonkaarisuotimet on vaihdettava laitevalmistajan suositusten mukaisesti.

6.4.1.3.3   Altistuslaitteistossa testisyklin kuivan vaiheen aikana vallitsevaa lämpötilaa on säädeltävä riittävän ilmankierron avulla niin, että mustan kappaleen lämpötila pysyy vakiona.

Ksenonkaarialtistuslaitteistossa tämän lämpötilan on oltava 70 °C ± 3 °C mitattuna mustan kappaleen lämpömittarilla tai vastaavalla.

Lämpömittari on kiinnitettävä testikappaleen telineeseen, ja lukemat on otettava kohdasta, jossa valoaltistuksen aiheuttama lämpötila on suurin.

6.4.1.3.4   Suhteellisen kosteuden altistuslaitteiston sisällä syklin kuivien vaiheiden aikana on oltava 50 ± 5 prosenttia.

6.4.1.3.5   Suihkutusvaiheessa käytettävän deionisoidun veden on oltava sellaista, että sen piidioksidikiintoainepitoisuus on pienempi kuin 1 ppm ja että siitä ei jää testikappaleiden pinnalle sakkaa tai jäämiä, jotka voisivat häiritä myöhemmin tehtäviä mittauksia.

6.4.1.3.6   Veden pH:n on oltava 6,0–8,0 ja johtavuuden pienempi kuin 5 mikrosiemensiä.

6.4.1.3.7   Veden lämpötilan johtimessa, jota myöten se tulee altistuslaitteistoon, on oltava sama kuin ympäristön lämpötila.

6.4.1.3.8   Veden on osuttava testikappaleeseen hienojakoisena suihkuna, ja nestemäärän on oltava riittävä, jotta kappaleet kastuvat tasaisesti heti suihkun koskettaessa niitä.

Vesisuihku kohdistetaan vain testikappaleen siihen pintaan, joka on valonlähteeseen päin. Testikappaleen suihkuttamisessa tai upottamisessa käytettyä vettä ei saa käyttää uudelleen.

6.4.1.3.9   Testikappaleiden on pyörittävä kaaren ympäri, jota valo jakautuu tasaisesti. Altistuslaitteiston kaikissa testauspaikoissa on oltava testikappale tai vastaava kappale, jotta lämpö jakautuu yhdenmukaisesti. Testikappaleet on kiinnitettävä kehikoihin niin, että niiden tausta on alttiina testaustilan ympäristöolosuhteille. Tilan seinämien aiheuttamat heijastukset eivät kuitenkaan saa osua kappaleiden taustaan. Tarvittaessa testikappaleiden tausta voidaan peittää, kunhan ilmankiertoa näytteen ympärillä ei estetä.

6.4.1.3.10   Altistuslaitteistoa on käytettävä siten, että testikappale altistetaan jatkuvalle valolle ja jaksottaiselle vesisuihkulle 2 tunnin sykleissä. Kukin sykli on jaettava vaiheisiin niin, että testikappaleet altistetaan valolle ilman vesisuihkua 102 minuutin ajan ja sekä valolle että vesisuihkulle 18 minuutin ajan.

6.4.1.4   Arviointi

Altistuksen jälkeen testikappaleet voidaan tarvittaessa puhdistaa valmistajan suositusten mukaisesti mahdollisten jäämien poistamiseksi.

Altistetut testikappaleet arvioidaan silmämääräisesti seuraavien ominaisuuksien suhteen:

a)

kuplat

b)

väri

c)

haze

d)	havaittava rapautuminen.

Altistettujen testikappaleiden valonläpäisevyys mitataan.

6.4.1.5   Tulosten esittäminen

Altistettuja testikappaleita koskevat silmämääräiset arviot raportoidaan vertaamalla kutakin ominaisuutta altistamattomaan kontrollikappaleeseen.

Mitattu valonläpäisevyys saa poiketa alkuperäisestä altistamattoman kappaleen lukemasta enintään 5 prosentilla, ja sen on oltava

vähintään 70 prosenttia, kun kyse on tuulilasista tai muusta ajonäkyvyysalueen edellyttämästä lasista.

7.   KOSTEUDENKESTÄVYYSTESTI

7.1   Menettely

Kolmea näytettä tai kolmea vähintään 300 × 300 mm:n suuruista testikappaletta pidetään kahden viikon ajan pystyasennossa suljetussa säiliössä, jossa lämpötila on 50 °C ± 2 °C ja suhteellinen kosteus 95 ± 4 prosenttia. Näytteitä on oltava kymmenen, kun kyseessä on jäykkä muovilasi tai jäykkää muovia oleva moninkertainen ikkuna.

Testikappaleet otetaan ja valmistellaan siten, että

a)	ainakin yksi kappaleen reuna on lasin alkuperäistä reunaa;

b)	jos samanaikaisesti testataan useita testikappaleita, niiden väliin jää riittävästi tilaa.

Tiivistyneen veden tippuminen testaustilan seinistä tai katosta testikappaleiden päälle on estettävä.

7.2   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

	Kirkas	Sävytetty
Välikerroksen väri	1	2

Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

7.3   Tulosten tulkitseminen

7.3.1

Turvalasi katsotaan kosteudenkestävyyden suhteen hyväksyttäväksi, jos merkittävää muutosta ei ole havaittavissa yli 10 mm:n etäisyydellä leikkaamattomasta reunasta ja yli 15 mm:n etäisyydellä leikatusta reunasta sen jälkeen, kun tavallista ja käsiteltyä laminoitua lasia on altistettu ympäristöolosuhteille kahden tunnin ajan ja kun muovipäällysteisiä laseja ja lasi-muovilaseja on pidetty ympäristöolosuhteissa 48 tunnin ajan.

7.3.2

Hyväksyntää varten toimitettu testikappale- tai näytesarja katsotaan kosteudenkestotestin kannalta hyväksyttäväksi, jos kaikissa testeissä on saatu hyväksyttävä tulos.

8.   LÄMMÖNVAIHTELUKESTÄVYYSTESTI

8.1   Testausmenetelmä

Kahta 300 × 300 mm:n suuruista testikappaletta pidetään 6 tunnin ajan tilassa, jonka lämpötila on – 40 °C ± 5 °C. Sen jälkeen kappaleita pidetään avoimessa tilassa, jonka lämpötila on 23 °C ± 2 °C tunnin ajan tai kunnes niiden lämpötila on tasaantunut. Sitten testikappaleet asetetaan ilmavirtaan 72 ± 2 °C:n lämpötilaan kolmeksi tunniksi. Lopuksi testikappaleet asetetaan jälleen avoimeen tilaan 23 ± 2 °C:n lämpötilaan ja jäähdytetään mainittuun lämpötilaan, minkä jälkeen kappaleet tutkitaan.

8.2   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

	Kirkas	Sävytetty
Välikerroksen tai muovipinnoitteen väri	1	2

Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

8.3   Tulosten tulkitseminen

Lämmönvaihtelukestävyystestin tulokset katsotaan hyväksyttäviksi, jos testikappaleissa ei havaita merkkejä murtumista, samentumisesta, kerrosten irtoamisesta tai muusta huononemisesta.

9.   OPTISET OMINAISUUDET

9.1   Valonläpäisytesti

9.1.1   Laitteisto

9.1.1.1   Valonlähde koostuu hehkulampusta, jonka hehkulanka on 1,5 mm × 1,5 mm × 3 mm:n suuntaissärmiössä. Lampun hehkulangan jännitteen on oltava sellainen, että värilämpötila on 2 856 K ± 50 K. Jännite on vakautettava tarkkuudella ±1/1 000. Jännitteen tarkastukseen käytettävän mittauslaitteen on oltava riittävän tarkka.

9.1.1.2   Optinen järjestelmä muodostuu linssistä, jonka polttoväli f on vähintään 500 mm ja jonka kromaattiset poikkeamat on korjattu. Linssin täysi aukko ei saa olla suurempi kuin f/20. Linssin ja valonlähteen etäisyys on säädettävä siten, että saadaan aikaan pääosin tasalevyinen valokeila. Järjestelmään on asennettava himmennin, joka rajoittaa valokeilan halkaisijan 7 ± 1 mm:iin. Himmentimen on sijaittava 100 ± 50 mm:n etäisyydellä linssistä vastakkaisella puolella kuin valonlähde. Mittauspisteen on oltava valokeilan keskellä.

9.1.1.3   Mittauslaitteet

Vastaanottimen suhteellisen spektrisen herkkyyden on pääosin vastattava ICI:n (6) valomittauksen standardihavaitsijan suhteellista spektristä valotehokkuutta. Vastaanottimen valoherkän pinnan on oltava päällystetty diffusoivalla aineella, ja sen poikkipinnan on oltava vähintään kaksinkertainen optisen järjestelmän lähettämän valokeilan poikkipintaan verrattuna. Jos käytetään integroivaa palloa, sen aukon poikkipinnan on oltava vähintään kaksinkertainen valokeilan tasalevyisen osuuden poikkipintaan nähden.

Vastaanottimen ja siihen liittyvän näyttöinstrumentin lineaarisuuden on oltava parempi kuin 2 prosenttia mitta-alueesta.

Vastaanottimen on sijaittava keskitetysti valokeilan akselilla.

9.1.2   Menettely

Mittausjärjestelmän herkkyys on säädettävä siten, että vastaanottimen vastetta osoittava näyttöinstrumentti näyttää 100:aa mitta-astetta, kun valon kulkureitillä ei ole testikappaletta. Kun vastaanottimeen ei osu valoa, näyttöinstrumentin on näytettävä nollaa.

Testikappale asetetaan vastaanottimesta etäisyydelle, joka on noin viisi kertaa vastaanottimen läpimitta. Turvalasi sijoitetaan himmentimen ja vastaanottimen väliin, ja sen asento säädetään siten, että valokeilan tulokulma on 0 ± 5 astetta. Valonläpäisevyys mitataan testikappaleesta, ja kussakin mitatussa kohdassa luetaan näyttöinstrumentin osoittama mitta-asteiden määrä n. Valonläpäisevyys tr on n/100.

9.1.2.1   Tuulilasin osalta voidaan käyttää vaihtoehtoisia testausmenetelmiä ja käyttää tuulilasin tasomaisimmasta osasta leikattua näytettä tai erityisesti valmistettua tasomaista neliötä, jonka materiaali- ja paksuusominaisuudet ovat samat kuin tuulilasin.

9.1.2.2   Luokan M1 ajoneuvojen (7) tuulilasien testit suoritetaan liitteen 18 kohdassa 2.3 tarkoitetulla testausalueella B, johon eivät sisälly mahdolliset läpinäkymättömät tummennukset.

Luokan N1 ajoneuvojen tuulilasien osalta valmistaja voi pyytää, että sama testi suoritetaan joko liitteen 18 kohdassa 2.3 tarkoitetulla testausalueella B, johon eivät sisälly mahdolliset läpinäkymättömät tummennukset, tai tämän liitteen kohdassa 9.2.5.2.3 tarkoitetulla vyöhykkeellä I.

Muihin luokkiin kuuluvien ajoneuvojen tuulilasien testit on suoritettava tämän liitteen kohdassa 9.2.5.2.3 tarkoitetulla vyöhykkeellä I.

Maatalous- ja metsätraktoreiden sekä sellaisten työmaa-ajoneuvojen, joiden osalta vyöhykettä I ei voida määrittää, lasien testit suoritetaan kuitenkin tämän liitteen kohdassa 9.2.5.3 tarkoitetulla vyöhykkeellä I’.

9.1.3   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

	Kirkas	Sävytetty
Lasin väri	1	2
Välikerroksen väri (kun kyseessä on laminoitu tuulilasi)	1	2
	ei ole	on
Varjostus ja/tai läpinäkymätön tummennus	1	2

Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

9.1.4   Tulosten tulkitseminen

Valonläpäisevyys mitataan tämän liitteen kohdan 9.1.2 mukaisesti ja tulos kirjataan. Tuulilasin valonläpäisevyyden on oltava vähintään 70 prosenttia. Muita laseja koskevat vaatimukset vahvistetaan liitteessä 21.

9.2   Optisen vääristymän testi

9.2.1   Soveltamisala

Määritelty menetelmä on projisointimenetelmä, jolla voidaan arvioida turvalasin optinen vääristymä.

9.2.1.1   Määritelmät

9.2.1.1.1   ’Optisella poikkeamalla’ tarkoitetaan tuulilasin läpi nähdyn pisteen näennäisen ja todellisen suunnan välistä kulmaa. Kulman suuruus on näkölinjan tulokulman, tuulilasin paksuuden ja kallistuksen sekä tulopisteen kaarevuussäteen r funktio.

9.2.1.1.2   Optinen vääristymä suunnassa M–M’: kulmapoikkeaman Da algebrallinen ero lasin pinnan kahden pisteen M ja M’ välillä, kun kahden pisteen välinen etäisyys on sellainen, että niiden projektiot katseen suunnassa suorassa kulmassa olevalla tasolla ovat tietyn etäisyyden Dx päässä toisistaan (katso kuva 6).

Vastapäiväistä poikkeamaa pidetään positiivisena ja myötäpäiväistä negatiivisena.

9.2.1.1.3   Optinen vääristymä pisteessä M: kaikkien suuntien M–M’ optinen enimmäisvääristymä pisteestä M.

Kuva 6

Optinen vääristymä kaavamaisesti

9.2.1.2   Laitteisto

Tämä menetelmä perustuu sopivan rasterikuvion heijastamiseen näyttötasolle testattavana olevan turvalasin läpi. Muutos, jonka valokeilaan sijoitettu turvalasi aiheuttaa projisoidun kuvion muotoon, mahdollistaa vääristymän mittauksen.

Laitteisto koostuu seuraavista osista, jotka järjestetään kuvan 9 osoittamalla tavalla.

9.2.1.2.1   Hyvälaatuinen projektori, jossa on tehokas pistevalonlähde ja esimerkiksi seuraavat ominaisuudet:

polttoväli vähintään 90 mm,

aukko noin 1/2,5,

150 W:n kvartsihalogeenilamppu (jos käytetään ilman suodinta),

250 W:n kvartsihalogeenilamppu (jos käytetään vihersuodinta).

Projektori esitetään kaavamaisesti kuvassa 7. Himmennin, jonka halkaisija on 8 mm, sijoitetaan noin 10 mm:n etäisyydelle etulinssistä.

Kuva 7

Projektorin optinen rakenne

9.2.1.2.2   Rasterilevyt, joissa on esimerkiksi kirkkaita palloja tummalla taustalla (ks. kuva 8). Levyn on oltava laadultaan ja kontrastiltaan sellainen, että mittaukset voidaan suorittaa alle 5 prosentin virheellä.

Ympyröiden mittojen on oltava sellaiset, että kun ne heijastetaan ilman turvalasia, ne muodostavat näyttötaustalle ryhmän ympyröitä, joiden halkaisija on

, jossa Δx = 4 mm (ks.kuvat 6 ja 9).

Kuva 8

Suurennos rasterilevyn osasta

Kuva 9

Optisen vääristymän testilaitteiston kokoonpano

9.2.1.2.3   Tukiteline, mieluiten sellainen, joka sallii pysty- ja vaakaskannauksen sekä turvalasin pyörittämisen.

9.2.1.2.4   Tarkastusmalline, jolla mitataan mittojen muutokset, kun nopea arviointi on tarpeen. Sopiva malli esitetään kuvassa 10.

Kuva 10

Sopivan tarkastusmallineen malli

9.2.1.3   Menettely

9.2.1.3.1   Yleistä

Tuulilasi kiinnitetään tukitelineeseen (kohta 9.2.1.2.3) annettuun kulmaan. Testikuva heijastetaan tutkittavan alueen läpi. Tuulilasia pyöritetään tai siirretään vaaka- tai pystysuunnassa koko määritellyn alueen tutkimista varten.

9.2.1.3.2   Arviointi tarkastusmallinetta käyttämällä

Kun riittää nopea arviointi, jossa mahdollinen virhemarginaali on enintään 20 prosenttia, lasketaan A:n arvo (katso kuva 10) poikkeaman muutoksen raja-arvosta ΔαL ja arvosta R2, joka on etäisyys turvalasista näyttötasoon:

Heijastetun kuvan halkaisijan Dd muutoksen ja kulmapoikkeaman Da muutoksen välinen suhde saadaan kaavasta

jossa:

Δd	ilmoitetaan millimetreinä,
A	ilmoitetaan millimetreinä,
ΔαL	ilmoitetaan kaariminuutteina,
Δα	ilmoitetaan kaariminuutteina,
R2	ilmoitetaan metreinä.

9.2.1.3.3   Mittaus valosähköistä laitetta käyttämällä

Kun tarvitaan tarkka mittaus, jossa mahdollinen virhemarginaali on alle 10 prosenttia, Δd mitataan projektioakselilta, ja täplän leveyden arvo mitataan kohdassa, jossa luminanssi on 0,5 kertaa enimmäisluminanssiarvo.

9.2.1.4   Tulosten esittäminen

Tuulilasin optinen vääristymä arvioidaan mittaamalla Dd jossakin pinnan kohdassa ja kaikissa suunnissa, jotta löydetään Dd max.

9.2.1.5   Vaihtoehtoinen menetelmä

Projektiotekniikan sijasta voidaan käyttää Schlieren-tekniikkaa, jos kohdissa 9.2.1.3.2 ja 9.2.1.3.3 tarkoitettu mittausten tarkkuus säilyy.

9.2.1.6   Etäisyyden Δx on oltava 4 mm.

9.2.1.7   Tuulilasin on oltava asennettu samaan kaltevuuskulmaan kuin ajoneuvossa.

9.2.1.8   Vaakatasossa oleva projektioakseli on pidettävä suunnilleen kohtisuorassa tuossa tasossa olevaan tuulilasin ääriviivaan nähden.

9.2.2   Mittaukset on suoritettava seuraavasti:

9.2.2.1   Luokan M1 ajoneuvot: Testausalueella A, joka ulottuu ajoneuvon keskitasoon saakka, sekä vastaavalla tuulilasin alueella, joka on symmetrinen ensin mainittuun alueeseen nähden ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suhteen, sekä lisäksi liitteen 18 kohdassa 2.4 tarkoitetulla supistetulla testausalueella B.

9.2.2.2   Luokkien M (ei M1) ja N ajoneuvot:

a)	tämän liitteen 9.2.5.2 kohdassa tarkoitetulla vyöhykkeellä I, kun kyseessä on luokan M2, M3, N2 tai N3 ajoneuvo;

b)

tämän liitteen kohdassa 9.2.5.2 tarkoitetulla vyöhykkeellä I tai testausalueella A, joka ulottuu ajoneuvon keskitasoon saakka, sekä vastaavalla tuulilasin alueella, joka on symmetrinen mainittuun alueeseen nähden ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suhteen, sekä lisäksi liitteen 18 kohdassa 2.4 tarkoitetulla supistetulla testausalueella B.

9.2.2.3   Maatalous- ja metsätraktorit sekä työmaa-ajoneuvot, joiden osalta vyöhykettä I ei voida määrittää: Tämän liitteen kohdassa 9.2.5.3 tarkoitetulla vyöhykkeellä I’.

9.2.2.4   Ajoneuvotyyppi

Testi on uusittava, jos tuulilasi asennetaan ajoneuvoon, joka on tyypiltään sellainen, että sen etunäkyvyysalue on erilainen kuin siinä ajoneuvotyypissä, jota varten tuulilasi on jo hyväksytty.

9.2.3   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

9.2.3.1   Materiaalin laatu

Peililasi	Float-lasi	Konelasi
1	1	2

9.2.3.2   Muut sivuominaisuudet

Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

9.2.4   Tuulilasien lukumäärä

Testattavaksi on toimitettava neljä testikappaletta.

9.2.5   Vyöhykkeiden määrittäminen

9.2.5.1   Luokkien M1 ja N1 tuulilasien vyöhykkeet A ja B määritellään tämän säännön liitteessä 18.

9.2.5.2   Luokkien M (ei M1) ja N ajoneuvojen tuulilasien vyöhykkeet määritellään seuraavien parametrien perusteella:

9.2.5.2.1   katsepiste, eli 0-piste, joka sijaitsee 625 mm kuljettajan istuimen R-pisteen yläpuolella pystysuuntaisella tasolla, joka on yhdensuuntainen sen ajoneuvon, johon tuulilasi on tarkoitettu, pituussuuntaisen keskitason kanssa ja kulkee ohjauspyörän akselin kautta.

9.2.5.2.2   suora OQ, joka on vaakasuuntainen viiva, joka kulkee katsepisteen 0 kautta ja on kohtisuorassa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

9.2.5.2.3   Vyöhyke I on tuulilasin vyöhyke, jonka määrittävät tuulilasin ja neljän alla määritetyn tason leikkauskohdat.

P1	—	pystysuuntainen taso, joka kulkee 0:n kautta ja muodostaa 15 asteen kulman ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason vasemmalle puolelle,
P2	—	pystysuuntainen taso, joka on symmetrinen P1:n kanssa ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suhteen. Jos tämä ei ole mahdollista (jos esimerkiksi ei ole symmetristä pitkittäistä keskitasoa), P2 on taso, joka on symmetrinen P1:n kanssa 0-pisteen kautta kulkevaan ajoneuvon pituussuuntaiseen tasoon nähden.
P3	—	taso, joka kulkee suoran OQ kautta ja muodostaa 10 asteen kulman vaakatason yläpuolelle,
P4	—	taso, joka kulkee suoran OQ kautta ja muodostaa 8 asteen kulman vaakatason alapuolelle.

9.2.5.3   Maatalous- ja metsätraktoreissa sekä työmaa-ajoneuvoissa, joissa vyöhykettä I ei voida määrittää, vyöhykkeeseen I’ kuuluu tuulilasin koko pinta.

9.2.6   Tulosten tulkitseminen

Tuulilasityyppi katsotaan optisen vääristymän kannalta hyväksyttäväksi, jos neljän testattavaksi toimitetun tuulilasin optinen vääristymä ei ylitä kullekin vyöhykkeelle tai testialueelle seuraavassa annettuja arvoja:

Ajoneuvoluokka	Vyöhyke	Optisen vääristymän enimmäisarvo
M1 ja N1	A – laajennettu kohdan 9.2.2.1 mukaisesti	2 kaariminuuttia
	B – supistettu liitteen 18 kohdan 2.4 mukaisesti	6 kaariminuuttia
M (ei M1) ja N	I	2 kaariminuuttia
Maatalousajoneuvoissa yms., joissa vyöhykettä I ei voida määrittää	I’	2 kaariminuuttia

9.2.6.1   Mittauksia ei tehdä 25 mm:n levyisellä reuna-alueella rakenteellisen lasialan reunan ja mahdollisen läpinäkymättömän tummennuksen sisäpuolella, mikäli alue ei ulotu laajennetulle vyöhykkeelle A tai vyöhykkeelle I.

9.2.6.2   Maatalous- ja metsätraktoreiden ja työmaa-ajoneuvojen osalta mittauksia ei tehdä 100 mm:n levyisellä reuna-alueella.

9.2.6.3   Jaettujen tuulilasien osalta mittauksia ei tehdä 35 mm:n levyisellä alueella tuulilasin sillä reunalla, jonka on tarkoitus tulla jakopuitteen viereen.

9.2.6.4   Enimmäisarvo 6 kaariminuuttia sallitaan vyöhykkeiden I ja A reuna-alueilla, joiden etäisyys rakenteellisen lasialueen reunaan on pienempi kuin 100 mm.

9.2.6.5   Vähäiset poikkeamat vaatimuksista voidaan sallia liitteen 18 kohdassa 2.4 tarkoitetulla supistetulla testausalueella B, mikäli ne ovat paikallisia ja ne kirjataan selosteeseen.

9.3   Heijastuskuvan erotustesti

9.3.1   Soveltamisala

Hyväksyttäviä testausmenetelmiä on kaksi:

kohdetesti ja

kollimaattori-teleskooppitesti.

Näitä testausmenetelmiä voidaan käyttää soveltuvin osin hyväksyntätestauksessa, laadunvalvonnassa tai tuotteen arvioinnissa.

9.3.1.1   Kohdetesti

9.3.1.1.1   Laitteisto

Tässä menetelmässä tarkastellaan valaistua kohdetta turvalasin läpi. Kohde voidaan suunnitella siten, että testi voidaan suorittaa yksinkertaiselta kyllä/ei-pohjalta.

Kohteeksi suositellaan jompaakumpaa seuraavista:

a)	valaistu rengasmainen kohde, jonka ulkohalkaisijan D avauskulma on n kaariminuuttia x metrin etäisyydellä olevassa pisteestä (kuva 11 a), tai

b)

valaistu renkaasta ja täplästä muodostuva kohde, jonka mitat ovat sellaiset, että etäisyyden D, joka mitataan täplän reunasta renkaan sisäreunan lähimpään pisteeseen, avauskulma on n kaariminuuttia x metrin etäisyydellä olevassa pisteessä (kuva 11 b), kun n on heijastuskuvan erotuksen raja-arvo, x on etäisyys turvalasista kohteeseen, (vähintään 7 m), D saadaan kaavasta D = x. tg n

Valaistu kohde koostuu valolaatikosta, jonka koko on noin 300 mm × 300 mm × 150 mm. Laatikon etuseinämä on tarkoituksenmukaisinta tehdä lasista, joka peitetään valoa läpäisemättömällä mustalla paperilla tai maalataan mattamustaksi.

Laatikko valaistaan sopivalla valonlähteellä. Voi olla tarkoituksenmukaista käyttää myös muunlaisia kohteita, kuten sellaista joka esitetään kuvassa 14. On myös hyväksyttävää korvata kohdejärjestelmä projektiojärjestelmällä ja tarkastella kuvia näyttötasolla.

9.3.1.1.2   Menettely

Tuulilasi asennetaan määritellyssä kaltevuuskulmassa sopivaan telineeseen siten, että tarkastelu tapahtuu kohteen keskipisteen läpi kulkevalla vaakatasolla. Valolaatikkoa on katseltava pimeässä tai hämärässä huoneessa tutkittavan alueen kunkin osan läpi, jotta voidaan havaita valaistuun kohteeseen liittyvien heijastuskuvien olemassaolo. Tuulilasia käännetään tarpeen mukaan, jotta voidaan varmistaa, että oikea katselukulma säilyy. Tarkasteluun voidaan käyttää monokulaaria.

9.3.1.1.3   Tulosten esittäminen

Määritetään seuraavat:

kun käytetään kohdetta a (kuva 11 a), ovatko renkaan varsinainen kuva ja heijastuskuva erillään, eli onko arvon n raja-arvo ylittynyt, tai

kun käytetään kohdetta b (kuva 11 b), siirtyykö täplän heijastuskuva renkaan sisäreunan sivuamispisteen ulkopuolelle, eli onko arvon n raja-arvo ylittynyt.

Kuva 11

Kohteiden mitat

Kuva 12

Laitteiston järjestely

Kuva 13

Kollimaattori-teleskooppitestin laitteisto

9.3.1.2   Kollimaattori-teleskooppitesti

Tarvittaessa noudatetaan tässä kohdassa esitettyä menettelyä.

9.3.1.2.1   Laitteisto

Laitteisto koostuu kollimaattorista ja teleskoopista ja se voidaan valmistaa kuvan 13 mukaisesti. Muita vastaavia optisia järjestelmiä voidaan kuitenkin käyttää.

9.3.1.2.2   Menettely

Kollimaattoriteleskooppi muodostaa äärettömyyteen napakoordinaattijärjestelmän kuvan, jonka keskustassa on kirkas täplä (kuva 14).

Havaintoteleskoopin polttotason optiselle akselille sijoitetaan pieni valoa läpäisemätön täplä, jonka halkaisija on hieman suurempi kuin projisoidun kirkkaan pisteen halkaisija, ja joka peittää kirkkaan pisteen.

Kun testikappale, jossa esiintyy heijastuskuva, sijoitetaan teleskoopin ja kollimaattorin väliin, tietylle etäisyydelle napakoordinaattijärjestelmän keskustasta muodostuu toinen himmeämpi piste. Heijastuskuvan erotus voidaan lukea tarkasteluteleskoopin läpi nähtyjen pisteiden välisenä etäisyytenä (katso kuva 14). (Tumman täplän ja napakoordinaattijärjestelmän keskustan kirkkaan pisteen välinen etäisyys on optinen poikkeama.)

9.3.1.2.3   Tulosten esittäminen

Tuulilasi on ensin tutkittava yksinkertaisella pyyhkäisytekniikalla, jotta löydetään vahvimman heijastuskuvan antava alue. Sen jälkeen alue tutkitaan kollimaattori-teleskooppijärjestelmällä sopivassa tulokulmassa. Sitten mitataan suurin heijastuskuvan erottumisen suurin arvo.

9.3.1.3   Vaakatason tarkastelusuunnan on pysyttävä suunnilleen kohtisuorassa ko. tasossa olevaan tuulilasin ääriviivaan nähden.

9.3.2   Mittaukset on tehtävä kohdassa 9.2.2 määrätyillä vyöhykkeillä ajoneuvoluokan mukaisesti.

9.3.2.1   Ajoneuvotyyppi

Testi on uusittava, jos tuulilasi asennetaan ajoneuvoon, joka on tyypiltään sellainen, että sen etunäkyvyysalue on erilainen kuin siinä ajoneuvotyypissä, jota varten tuulilasi on jo hyväksytty.

9.3.3   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

9.3.3.1   Materiaalin laatu

Peililasi	Float-lasi	Konelasi
1	1	2

9.3.3.2   Muut sivuominaisuudet

Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

9.3.4   Tuulilasien lukumäärä

Testattavaksi on toimitettava neljä tuulilasia.

Kuva 14

Esimerkki kollimaattori-teleskooppimenetelmän avulla suoritettavasta tarkastelusta

9.3.5   Tulosten tulkitseminen

Tuulilasityyppi katsotaan heijastuskuvan erotuksen suhteen hyväksyttäväksi, jos neljän testattavaksi annetun tuulilasin varsinaisen ja heijastuneen kuvan erotus ei millään testialueen vyöhykkeellä ylitä seuraavia enimmäisarvoja:

Ajoneuvoluokka	Vyöhyke	Optisen vääristymän enimmäisarvo
M1 ja N1	A – laajennettu kohdan 9.2.2.1 mukaisesti	15 kaariminuuttia
	B – supistettu liitteen 18 kohdan 2.4 mukaisesti	25 kaariminuuttia
M (ei M1) ja N	I	15 kaariminuuttia
Maatalousajoneuvoissa yms., joissa vyöhykettä I ei voida määrittää	I'	15 kaariminuuttia

9.3.5.1   Mittauksia ei tehdä 25 mm:n levyisellä reuna-alueella rakenteellisen lasialan reunan ja mahdollisen läpinäkymättömän tummennuksen sisäpuolella, mikäli alue ei ulotu laajennetulle vyöhykkeelle A tai vyöhykkeelle I.

9.3.5.2   Maatalous- ja metsätraktoreiden ja työmaa-ajoneuvojen osalta mittauksia ei tehdä 100 mm:n levyisellä reuna-alueella.

9.3.5.3   Jaettujen tuulilasien osalta mittauksia ei tehdä 35 mm:n levyisellä alueella tuulilasin sillä reunalla, jonka on tarkoitus tulla jakopuitteen viereen.

9.3.5.4   Enimmäisarvo 25 kaariminuuttia sallitaan vyöhykkeiden I ja A reuna-alueilla, joiden etäisyys rakenteellisen lasialueen reunaan on pienempi kuin 100 mm.

9.3.5.5   Vähäiset poikkeamat vaatimuksista voidaan sallia liitteen 18 kohdassa 2.4 tarkoitetulla supistetulla testausalueella B, mikäli ne ovat paikallisia ja ne kirjataan selosteeseen.

10.   PALONKESTÄVYYSTESTI

10.1   Tarkoitus ja soveltamisala

Tällä menetelmällä määritellään moottoriajoneuvojen (henkilöautojen, kuorma-autojen, pakettiautojen, linja-autojen jne.) matkustamossa käytettyjen materiaalien horisontaalinen palamisnopeus, kun ne altistetaan pienelle liekille.

Menetelmällä voidaan testata ajoneuvon sisätilojen varusteissa käytettäviä materiaaleja ja komponentteja yksinään tai jopa 13 mm:n paksuissa yhdistelmissä. Menetelmää käytetään arvioitaessa tällaisten materiaalien tuotantoerien yhdenmukaisuutta niiden palokäyttäytymisen osalta.

Koska todellisuudessa esiintyvien tilanteiden (käyttö ja sijainti ajoneuvossa, käyttöolot, sytytyslähde jne.) ja tässä esitettyjen tarkkojen testiolosuhteiden välillä on monia eroja, tätä menetelmää ei voida pitää sopivana ajoneuvon sisäpuolen kaikkien palo-ominaisuuksien arviointiin.

10.2   Määritelmät

10.2.1   Palamisnopeus: tämän menetelmän mukaisesti mitatun palaneen osan pituuden ja sen palamiseen kuluneen ajan suhde. Palamisnopeus ilmoitetaan millimetreinä minuutissa.

10.2.2   Komposiittimateriaali: materiaali joka koostuu useista samaa tai eri materiaalia olevista kerroksista, jotka on pinnoiltaan kiinnitetty toisiinsa liimalla, sideaineella, sulattamalla, hitsaamalla jne.

Katkonaisesti (esim. ompelemalla, suurtaajuushitsauksella, niittaamalla) yhdisteltyjä eri materiaaleja ei pidetä komposiittimateriaaleina valmisteltaessa yksittäisiä näytteitä 10.5 kohdan mukaisesti.

10.2.3   Altistettava puoli: puoli, joka on matkustamoon päin, kun materiaali on asennettu ajoneuvoon.

10.3   Periaate

Näytettä pidetään vaakasuorassa asennossa U:n muotoisessa pitimessä ja sitä altistetaan määritellylle matalaenergiselle liekille polttokammiossa 15 sekunnin ajan siten, että liekki vaikuttaa näytteen vapaaseen päähän. Testissä todetaan liekin mahdollinen sammuminen ja sammumisaika, tai aika, jona liekki etenee mitatun matkan.

10.4   Laitteisto

10.4.1   Mieluiten ruostumattomasta teräksestä valmistettu polttokammio (kuva 15), jonka mitat esitetään kuvassa 16.

Kammion etuseinässä on tulenkestävä tarkkailuikkuna, joka voi olla koko etuseinän suuruinen ja toimia työluukkuna.

Kammion pohjassa on tuuletusreiät ja yläosaa kiertää tuuletusrako. Polttokammio sijoitetaan neljän 10 mm:n korkuisen jalan päälle. Kammion toisessa päässä voi olla aukko, josta näytteenpidin ja siinä oleva näyte voidaan asettaa kammioon. Vastakkaisessa päässä on reikä kaasujohtoa varten. Sulanut materiaali kerätään kaukaloon (kuva 17), joka sijaitsee kammion pohjalla ilmastointiaukkojen välissä niin, että se ei peitä ilmastointiaukkojen aluetta.

Kuva 15

Esimerkki polttokammiosta, jossa on näytteen pidin ja roiskekaukalo

10.4.2   Näytteen pidin koostuu kahdesta U:n muotoisesta metallilevystä tai kehikosta, jotka ovat korroosionkestävää materiaalia. Mitat annetaan kuvassa 18.

Alalevy on varustettu tapeilla ja ylempi vastaavilla rei'illä, jotka varmistavat, että näyte pysyy paikallaan koko pituudeltaan. Tapit toimivat myös palaneen osan alkamisen ja päättymisen mittauskohtina.

Laite on varustettava tukirakenteella, joka koostuu läpimitaltaan 25 mm:n paksuisista lämmönkestävistä langoista, jotka tukevat kehystä 25 mm:n välein alemman U:n muotoisen kehyksen poikki (kuva 19).

Näytteen alapinnan on sijaittava 178 mm pohjalevyn yläpuolella. Näytekappaleen pitimen etureunan etäisyyden kammion päädystä on oltava 22 mm; näytekappaleen pitimen sivupintojen etäisyyden kammion seinämistä on oltava 50 mm (kaikki sisämittoja). (Katso kuvat 15 ja 16.)

10.4.3   Kaasupoltin

Pieni sytytyslähde on bunsenpoltin, jonka sisähalkaisija on 9,5 mm. Se sijoitetaan testitilaan siten, että sen suuttimen keskipiste on 19 mm näytteen vapaan pään alareunan keskikohdan alapuolella (kuva 16).

10.4.4   Testikaasu

Polttimen käyttämän kaasun lämpöarvon on oltava noin 38 MJ/m3 (esimerkiksi maakaasu).

10.4.5   Vähintään 110 mm:n pituinen metallikampa, jossa on seitsemän tai kahdeksan sileää pyöristettyä piikkiä 25 millimetrin matkalla.

Kuva 16

Esimerkki polttokammiosta

Kuva 17

Tyypillinen roiskekaukalo

Kuva 18

Esimerkki näytteen pitimestä

Kuva 19

Osa tukilankoja varten tarkoitetusta U-rungosta

10.4.6   Sekuntikello, jonka tarkkuus on 0,5 sekuntia.

10.4.7   Vetokaappi

Polttokammio voidaan sijoittaa vetokaappiin, jos viimeksi mainitun sisätilavuus on vähintään 20 kertaa mutta ei yli 110:tä kertaa suurempi kuin polttokammion tilavuus, ja edellyttäen, että mikään vetokaapin korkeus-, leveys- tai pituusmitta on enintään 2,5-kertainen kahteen muuhun mittaan verrattuna.

Ennen testiä vetokaapin läpi kulkevan ilman pystynopeus mitataan 100 mm polttokammion lopullisen sijaintipaikan etu- ja takapuolelta. Nopeuden on oltava 0,10–0,30 m/s, jotta vältetään palamistuotteista kokeen suorittajalle mahdollisesti aiheutuvat haitat. Vetokaappia, jossa on luonnollinen tuuletus ja sopiva ilman nopeus, voidaan käyttää.

10.5   Näytteet

10.5.1   Muoto ja mitat

Näytekappaleiden muoto ja mitat esitetään kuvassa 20. Testinäytteen paksuus vastaa testattavan tuotteen paksuutta. Paksuus ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 13 mm. Jos näytteen otto sen mahdollistaa, näytteen poikkileikkauksen on oltava sama koko sen pituudelta. Kun tuotteen muoto ja mitat ovat sellaiset, että esitetyn kokoisen näytteen ottaminen ei ole mahdollista, on noudatettava seuraavia vähimmäismittoja:

a)	Kun näytteen leveys on 3–60 mm, pituuden on oltava 356 mm. Tässä tapauksessa materiaali testataan tuotteen leveyssuunnassa.

b)	Kun näytteen leveys on 60–100 mm, pituuden on oltava vähintään 138 mm. Tässä tapauksessa mahdollinen palaneen osan pituus vastaa näytteen pituutta, ja mittaus aloitetaan ensimmäisestä mittauspisteestä.

c)	Näytteitä, joiden leveys on alle 60 mm ja pituus alle 356 mm tai leveys 60–100 mm ja pituus alle 138 mm, ei voida testata tämän menetelmän mukaisesti, kuten ei myöskään alle 3 mm:n levyisiä näytteitä.

Kuva 20

Näyte

10.5.2   Näytteenotto

Testattavasta materiaalista on otettava vähintään viisi näytettä. Materiaaleista, joiden palamisnopeus vaihtelee materiaalin suunnan mukaan (tämä todetaan alustavissa testeissä), viisi näytettä (tai useampia) on otettava ja sijoitettava testaustilaan siten, että suurin palamisnopeus tulee mitatuksi.

Kun materiaali toimitetaan tietyn levyisenä, siitä on leikattava vähintään 500 mm pitkä, koko leveyden käsittävä kappale. Näytteet otetaan näin leikatusta palasta vähintään 100 mm:n etäisyydeltä materiaalin reunasta ja kohdista, jotka ovat yhtä etäällä toisistaan.

Valmiista tuotteesta on otettava näytteet samalla tavalla, jos tuotteen muoto sen sallii. Jos tuotteen paksuus on yli 13 mm, se on ohennettava 13 mm:iin mekaanisella prosessilla, joka kohdistetaan siihen puoleen, joka ei ole matkustajatilaan päin.

Komposiittimateriaalit (ks. kohta 10.2.2) on testattava niin kuin ne olisivat homogeenisia.

Kun kyseessä ovat materiaalit, jotka muodostuvat päällekkäisistä, koostumukseltaan erilaisista kerroksista, jotka eivät ole komposiittimateriaaleja, kaikki matkustamoon päin olevasta pinnasta 13 mm:n syvyyteen asti ulottuvat materiaalikerrokset on testattava erikseen.

10.5.3   Vakiointi

Näytekappaleita on vakioitava vähintään 24 tunnin mutta enintään 7 vuorokauden ajan tilassa, jossa lämpötila on 23 °C ± 2 °C ja suhteellinen ilmankosteus 50 ± 5 prosenttia. Näytteitä on pidettävä näissä olosuhteissa aivan testin alkamiseen saakka.

10.6   Menettely

10.6.1   Näytteet, joissa on nukkaisia tai karvaisia pintoja, asetetaan tasaiselle alustalle ja kammataan kahdesti nukkaa vasten kammalla (kohta 10.4.5).

10.6.2   Näyte asetetaan näytteen pitimeen (kohta 10.4.2) siten, että altistettava puoli on alaspäin kohti liekkiä.

10.6.3   Kaasuliekki säädetään 38 mm:n korkuiseksi kammion merkkiä käyttäen, kun polttimen ilmanotto on suljettu. Liekin täytyy palaa vähintään minuutin ajan sen vakiinnuttamiseksi ennen testien aloittamista.

10.6.4   Näytteen pidin työnnetään polttokammioon siten, että näytteen pää altistuu liekille, ja kaasun virtaus katkaistaan 15 sekunnin kuluttua.

10.6.5   Paloajan mittaus aloitetaan, kun liekin etureuna ohittaa ensimmäisen mittauspisteen. Liekin etenemistä tarkkaillaan sillä puolella (ylempi tai alempi), joka palaa nopeammin.

10.6.6   Palamisajan mittaus päättyy, kun liekki saavuttaa viimeisen mittauspisteen tai kun liekki sammuu ennen tuon pisteen saavuttamista. Jos liekki ei saavuta viimeistä mittauspistettä, palaneen osan pituus mitataan siihen kohtaan, jossa liekki sammui. Palaneen osan pituus on näytteen palossa tuhoutuneen pinnan tai sisäkerroksen mitta.

10.6.7   Jos näyte ei syty tai palaminen ei jatku, kun poltin on sammutettu, tai jos liekki sammuu ennen ensimmäisen mittauspisteen saavuttamista, jolloin palamisaikaa ei mitata, testausselosteeseen merkitään, että palamisnopeus on 0 mm minuutissa.

10.6.8   Kun suoritetaan testisarjaa tai toistetaan testejä, on ennen testin aloittamista varmistettava, että polttokammion ja näytteen pitimen lämpötila on enintään 30 °C.

10.7   Laskelmat

Palamisnopeus B, mm/min, saadaan seuraavasta kaavasta:

;

jossa:

s on palaneen osan pituus millimetreinä,

t on pituuden s palamiseen kulunut aika sekunteina.

10.8   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

10.9   Tulosten tulkitseminen

10.9.1   Muovimateriaalilla päällystetyt turvalasit (tämän säännön kohta 2.4) ja lasi-muoviturvalasit (tämän säännön kohta 2.5) katsotaan palonkestävyystestin kannalta hyväksyttäviksi, jos palamisnopeus on enintään 90 mm/min.

10.9.2   Jäykät muovi-ikkunalasit (tämän säännön kohta 2.6.1) taipuisat muovi-ikkunalasit (tämän säännön kohta 2.6.2) ja jäykkää muovia olevat moninkertaiset ikkunat katsotaan palonkestävyystestin kannalta hyväksyttäviksi, jos palamisnopeus on enintään 110 mm/min.

11.   KEMIKAALINKESTÄVYYSTESTI

11.1   Testissä käytettävät kemikaalit

11.1.1   Hankaamaton saippualiuos: seos, jossa on 1 painoprosentti kaliumoleaattia deionisoidussa vedessä.

11.1.2   Ikkunanpuhdistusliuos: vesiliuos, jossa on isopropanolia ja dipropyleeniglykolimonometyylieetteriä, kumpaakin 5–10 painoprosenttia, sekä 1–5 painoprosenttia ammoniumhydroksidia.

11.1.3   Laimentamaton denaturoitu alkoholi: yksi tilavuusosa metyylialkoholia 10 tilavuusosaan etyylialkoholia.

11.1.4   Bensiini tai vastaava vertailubensiini: seos, jossa on 50 tilavuusprosenttia tolueenia, 30 tilavuusprosenttia 2,2,4-trimetyylipentaania, 15 tilavuusprosenttia 2,4,4-trimetyyli-1-penteeniä ja 5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia.

Käytetyn bensiinin koostumus on kirjattava testausselosteeseen.

11.1.5   Vertailukerosiini: seos, jossa on 50 tilavuusprosenttia n-oktaania ja 50 tilavuusprosenttia n-dekaania.

11.2   Testausmenetelmä

11.2.1   Upotustesti

Neljä näytettä, joiden koko on 180 × 25 mm, on testattava kaikilla 11.1 kohdassa määritellyillä testeillä ja kemikaaleilla niin, että jokaisessa kullakin tuotteella tehtävässä testissä käytetään uutta testikappaletta.

Ennen kutakin testiä näytteet on puhdistettava valmistajan ohjeiden mukaan, minkä jälkeen niitä on pidettävä 48 tunnin ajan 23 ± 2 °C:n lämpötilassa ja 50 ± 5 prosentin suhteellisessa kosteudessa. Nämä olosuhteet on säilytettävä testien ajan.

Näytteet on upotettava kokonaan testiliuokseen minuutin ajaksi, nostettava pois ja kuivattava sitten välittömästi puhtaalla imukykyisellä puuvillakankaalla.

11.2.2   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

	Kirkas	Sävytetty
Välikerroksen tai muovipinnoitteen väri	2	2

Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

11.2.3   Tulosten tulkitseminen

11.2.3.1   Kemikaalinkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos näytteissä ei ilmene pehmenemistä, tahmeutta, säröilyä tai ilmeistä läpinäkyvyyden heikkenemistä.

11.2.3.2   Näytesarja katsotaan kemikaalinkestävyyden kannalta hyväksyttäväksi, jos neljästä suoritetusta testistä vähintään kolmesta saadaan hyväksyttävä tulos.

11.2.4   Testaus kuormitettuna

11.2.4.1   Näyte on tuettava vaaka-asentoon niin, että se on toisesta päästään kiinteän pidikkeen varassa ja lepää koko leveydeltään sellaisen särmän (tukipisteen) päällä, joka on 51 mm:n etäisyydellä kiinteästä tuesta. Näytteen vapaaseen päähän on ripustettava paino 102 mm:n etäisyydelle tukipisteestä kuvan 21 mukaisesti.

Kuva 21

Näytteen asettaminen

11.2.4.2   Painon massan on oltava 28,7 t2 g, jossa t on testinäytteen paksuus millimetreinä. Asetelma tuottaa noin 6,9 MPa:n jännityksen näytteen uloimpaan säikeeseen.

Esimerkki:

Kun kiinteän pidikkeen ja siitä 51 cm:n etäisyydellä olevan tukisärmän varaan asetetaan 3 mm:n paksuinen näyte, tukipisteestä 102 cm:n etäisyydelle ripustettavan painon massan on oltava 258 g.

Näytteen ollessa jännitettynä sen yläpinnalle tukipisteen   yläpuolelle levitetään yhtä määrätyistä kemikaaleista. Kemikaali levitetään pehmeällä 13 mm:n levyisellä siveltimellä, joka kastetaan kemikaaliin ennen jokaista pyyhkäisyä. Tarvittava levitys saadaan aikaan kymmenellä yksittäisellä 1 sekunnin välein tehtävällä sivelyllä näytteen koko leveydeltä välttäen päitä ja reuna-alueita (kuva 22).

Kuva 22

Kemikaalin levittäminen näytteelle

11.2.5   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

	Kirkas	Sävytetty
Muovipäällysteen tai muovilasin väri	1	2

Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

11.2.6   Tulosten tulkitseminen

11.2.6.1   Kemikaalinkestävyystestin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos näytteissä ei ilmene pehmenemistä, tahmeutta, säröilyä tai ilmeistä läpinäkyvyyden heikkenemistä.

11.2.6.2   Näytesarja katsotaan kemikaalinkestävyyden kannalta hyväksyttäväksi, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

11.2.6.2.1

Kaikista testeistä saadaan tyydyttävä tulos.

11.2.6.2.2

Jos yhdestä testistä on saatu epätyydyttävä tulos, uudella näytesarjalla suoritetusta lisätestisarjasta saadaan hyväksyttävät tulokset.

12.   TAIPUISUUSTESTI JA TAIVUTUSTESTI

12.1   Soveltamisala

Tällä testillä saadaan selville kuuluuko muovi jäykkiin vai taipuisiin muoveihin.

12.2   Testausmenetelmä

Nimellispaksuisesta materiaalista leikataan tasomainen näyte, jonka pituus on 300 mm ja leveys 25 mm. Näyte kiinnitetään puristimella vaakatasoon niin, että 275 mm näytteestä on vapaana kiinnityskohdan ulkopuolella. Näytteen vapaa pää tuetaan sopivalla tavalla vaaka-asentoon siksi kunnes testi alkaa. Kuusi sekuntia edellä mainitun tuen poistamisen jälkeen mitataan näytteen vapaan pään pystysuuntainen siirtymä millimetreinä. Jos siirtymä on suurempi kuin 50 mm, tehdään lisäksi 180 asteen taivutustesti. Näytettä taivutetaan hieman, minkä jälkeen se taitetaan 0,5 mm:n paksuisen metallilevyn ympäri niin, että se koskettaa tiiviisti levyn molempia puolia.

12.3   Testiolosuhteet

Lämpötila: 20 °C ± 2 °C

Suhteellinen kosteus: 60 ± 5 prosenttia.

12.4   Vaatimukset

Taipuisan muovin pystysuuntaisen siirtymän on oltava suurempi kuin 50 mm, ja 10 sekuntia 180 asteen taivutuksen jälkeen materiaalissa ei saa näkyä murtuman kaltaisia vaurioita taivekohdassa (ks. kuva 23).

13.   HILARISTIKKOTESTI

13.1   Soveltamisala

Tällä testillä voidaan yksinkertaisella tavalla määrittää pinnoitteiden tarttuvuus alustaansa. Testin avulla voidaan arvioida haurautta ja muita lujuusominaisuuksia.

13.2   Laitteisto

Leikkuri, jossa on 6 terää 1 mm:n välein. Suurennuslasi, jossa on kaksinkertainen suurennus, leikatun näytteen tarkastelua varten (ks. kuva 24).

Kuva 23

Joustavuustestin asetelma

Kuva 24

Kuusiteräinen leikkuri

13.3   Testausmenetelmä

Pinnoitteeseen tehdään alustaa myöten kahdesti kuusi viiltoa toisiinsa nähden kohtisuorassa niin, että syntyy 25 neliön ruudukko.

Leikkuria vedetään tasaisesti nopeudella 2–5 cm/s niin, että viillot ulottuvat pinnoitteen läpi, mutta eivät tunkeudu turhan syvälle.

Laitteen reunoilla olevien kahden ohjainreunan on kosketettava pintaa tasaisesti leikkauksen aikana. Leikkauksen jälkeen viiltoja tarkastellaan suurennuslasilla sen varmistamiseksi, että ne ulottuvat pinnoitteen läpi alustaan. Testi on tehtävä ainakin kahdessa näytteen eri kohdassa. Kun viillot on tehty, ruudukkoa harjataan kevyellä paineella viisi kertaa molempien diagonaalien suunnassa käsiharjalla, jossa on polyamidiharjakset.

13.4   Tulosten tulkitseminen

Viiltoruudukkoa tarkastellaan suurennuslasilla. Jos viiltojen reunat ovat täysin sileät, eikä pinnoitetta ole irronnut lainkaan, hilaristikkoarvoksi annetaan Gt0. Jos pieniä osia pinnoitetta on irronnut viiltojen risteyskohdissa, ja jos paljastunutta aluetta on noin 5 prosenttia ruudukon alasta, hilaristikkoarvo on Gt1.

Jos irronnutta pinnoitetta on enemmän, arvoksi tulee Gt2–Gt5.

Hilaristikkoarvo	Irronnutta pinnoitetta ruudukon alasta
Gt2	5–15 prosenttia
Gt3	15–35 prosenttia
Gt4	35–65 prosenttia
Gt5	yli 65 prosenttia

---

(1)  Sopivaa naarmuttamislaitetta valmistaa Teledyne Taber (Yhdysvallat).

(2)  Sopivia naarmuttamisrenkaita valmistaa Teledyne Taber (Yhdysvallat).

(3)  Esimerkiksi Atlas Ci Series, Heraeus Xenotest Series, tai Suga WEL-X Series.

(4)  Esimerkiksi Corning 7740 Pyrex tai Heraeus Suprax.

(5)  Ultraviolettisäteilyn kokonaismäärällä tarkoitetaan kaikkea säteilyä, jonka aallonpituus on pienempi kuin 400 nm.

(6)  Kansainvälinen valaistustoimikunta.

(7)  Siten kuin ne on määritelty ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 7 (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.2, para.2).

LIITE 4

KARKAISTUT TUULILASIT

1.   TYYPIN MÄÄRITELMÄ

Karkaistujen tuulilasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavan pää- tai sivuominaisuuden osalta.

1.1

Pääominaisuudet: 1.1.1 Kauppanimi tai tavaramerkki 1.1.2 Muoto ja mitat Sirpaloitumisen ja mekaanisten ominaisuuksien testauksen kannalta karkaistujen tuulilasien katsotaan kuuluvan jompaankumpaan seuraavista kahdesta ryhmästä: 1.1.2.1 tasomaiset tuulilasit ja 1.1.2.2 kaarevat tuulilasit. 1.1.3 Paksuusluokka, johon nimellispaksuus ”e” kuuluu (± 0,2 mm:n valmistustoleranssi sallitaan): Luokka I e ≤ 4,5 mm Luokka II 4,5 mm < e ≤ 5,5 mm Luokka III 5,5 mm < e ≤ 6,5 mm Luokka IV 6,5 mm < e

1.2	Sivuominaisuudet: 1.2.1 Materiaalin laji (peililasi, float-lasi, konelasi) 1.2.2 Väri (kirkas tai sävytetty) 1.2.3 Mahdolliset johtimet lasissa 1.2.4 Onko lasissa läpinäkymättömiä tummennuksia.

2.   SIRPALOITUMISTESTI

2.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

2.1.1

Vain materiaalin laji otetaan huomioon.

2.1.2

Float- ja konelasilla on sama vaikeusindeksi.

2.1.3

Sirpaloitumistestit toistetaan, jos materiaali vaihtuu peililasista float- tai konelasiin ja päinvastoin.

2.2   Testikappaleiden määrä

Pienimpien lasiaihioiden sarjasta on testattava kuusi testikappaletta ja suurimpien lasiaihioiden sarjasta kuusi näytettä, jotka on valittu liitteen 13 mukaisesti.

2.3   Erilaiset lasivyöhykkeet

Karkaistun tuulilasin on koostuttava kahdesta päävyöhykkeestä FI ja FII. Siihen voi myös kuulua välivyöhyke FIII. Nämä vyöhykkeet määritellään seuraavasti:

2.3.1

Vyöhyke FI : Vähintään 7 cm:n levyinen hienojakoisen sirpaloitumisen vyöhyke koko matkalla tuulilasin reunoilla. Vyöhyke sisältää 2 cm:n levyisen ulkokaistaleen, jota ei arvioida.

2.3.2

Vyöhyke FII : Vaihtelevan sirpaloitumisen näkyvyysvyöhyke, johon kuuluu aina vähintään 20 cm:n korkuinen ja 50 cm:n pituinen suorakaiteen muotoinen osa. 2.3.2.1 Luokan M1 ajoneuvojen osalta suorakaiteen keskustan on sijaittava ympyrässä, jonka läpimitta on 10 cm ja jonka keskusta on segmentin V1–V2 keskikohdan projektiossa. 2.3.2.2 Luokan M (ei M1) ja N ajoneuvojen osalta suorakaiteen keskustan on sijaittava ympyrässä, jonka läpimitta on 10 cm ja jonka keskusta on pisteen 0 projektiossa. 2.3.2.3 Maatalous- ja metsätraktoreiden ja työmaa-ajoneuvojen osalta näkyvyysvyöhykkeen sijainti on osoitettava testausselosteessa. 2.3.2.4 Edellä tarkoitetun suorakaiteen vähimmäiskorkeus voi olla 15 cm, kun kyseessä on tuulilasi, jonka korkeus on alle 44 cm.

2.3.3

Vyöhyke FIII : Enintään 5 cm:n levyinen välivyöhyke vyöhykkeiden FI ja FII välissä.

2.4   Testausmenetelmä

Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 1.

2.5   Iskukohdat (katso liite 17, kuva 2)

2.5.1

Iskukohdat on valittava seuraavasti: Kohta 1 : vyöhykkeen FII keskiosassa suuren tai pienen jännityksen alueella, Kohta 2 : vyöhykkeellä FIII mahdollisimman lähellä vyöhykkeen FII pystysuoraa symmetriatasoa, Kohdat 3 ja 3’ : 3 cm testikappaleen reunoista yhdellä näytteen keskilinjoista; kun lasissa on nostosaksien jälki, yhden murtokohdista on oltava lähellä reunaa, jossa jälki on, ja toisen lähellä vastakkaista reunaa; Kohta 4 : paikassa, jossa kaarevuussäde on pienimmillään pisimmällä keskilinjalla, Kohta 5 : 3 cm testikappaleen reunasta paikassa, jossa reunan kaarevuussäde on pienin, joko vasemmalla tai oikealla.

2.5.2

Sirpaloitumistesti on tehtävä kaikissa edellä mainituissa kohdissa 1, 2, 3, 3’, 4 ja 5.

2.6   Tulosten tulkitseminen

2.6.1

Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos sirpaloituminen täyttää kaikki jäljempänä 2.6.1.1, 2.6.1.2 ja 2.6.1.3 kohdassa vahvistetut edellytykset. 2.6.1.1 Vyöhyke FI: 2.6.1.1.1 Sirpaleiden määrä ei missään 5 × 5 cm:n neliössä ole pienempi kuin 40 tai suurempi kuin 350. Jos määrä kuitenkin on pienempi kuin 40, tulos hyväksytään, jos sirpaleiden määrä ei missään 10 × 10 cm:n neliössä, joka sisältää edellä tarkoitetun 5 × 5 cm:n neliön, ole pienempi kuin 160. 2.6.1.1.2 Edellä tarkoitettua sääntöä sovellettaessa sirpaletta, joka ulottuu neliön reunan yli, pidetään sirpaleen puolikkaana. 2.6.1.1.3 Sirpaloitumista ei tarkasteta näytteen reunaa kiertävältä 2 cm:n kaistaleelta, koska tätä kaistaletta pidetään lasin kehyksenä, eikä 7,5 cm:n säteellä iskukohdasta. 2.6.1.1.4 Sirpaleita, joiden ala on suurempi kuin 3 cm2, sallitaan enintään kolme. Mitkään kaksi näistä sirpaleista eivät saa olla saman halkaisijaltaan 10 cm:n suuruisen ympyrän sisällä. 2.6.1.1.5 Pitkänomaiset sirpaleet sallitaan, jos niiden päät eivät ole teräväreunaisia eikä niiden pituus ole suurempi kuin 7,5 cm, paitsi kohdassa 2.6.2.2 vahvistetussa tapauksessa. Jos nämä pitkänomaiset sirpaleet ulottuvat lasin reunaan, ne eivät saa muodostaa sen kanssa yli 45 asteen kulmaa. 2.6.1.2 Vyöhyke FII: 2.6.1.2.1 Rikkoutumisen jälkeinen jäännösnäkyvyys on tarkastettava 2.3.2 kohdassa määritellyllä suorakaiteen muotoisella alueella. Kyseisen suorakaiteen alueella yli 2 cm2:n suuruisten sirpaleiden yhteenlasketun pinta-alan on oltava vähintään 15 prosenttia suorakaiteen pinta-alasta. Kun kyseessä ovat alle 44 cm:n korkuiset tai pystytasoon nähden alle 15 asteen kulmassa olevat tuulilasit, näkyvyysprosentin on kuitenkin oltava vähintään 10 prosenttia vastaavan suorakaiteen pinta-alasta. 2.6.1.2.2 Minkään sirpaleen pinta-ala ei saa olla yli 16 cm:ä, lukuun ottamatta kohdassa 2.6.2.2 tarkoitettua tapausta. 2.6.1.2.3 Kymmenen senttimetrin säteellä iskukohdasta mutta vain vyöhykkeeseen FII kuuluvassa ympyrän osassa sallitaan kolme sirpaletta, joiden pinta-ala on yli 16 cm2 mutta alle 25 cm2. 2.6.1.2.4 Sirpaleiden on oltava riittävän säännöllisen muotoisia, eikä niissä saa olla kohdassa 2.6.1.2.4.1 esitetyn kaltaisia kärkiä. Missään 50 × 20 cm:n suuruisessa neliössä ei kuitenkaan saa olla enempää kuin 10, eikä koko tuulilasin alueella enempää luin 25 epäsäännöllistä sirpaletta. Missään tällaisessa sirpaleessa ei saa olla kärkeä, jonka pituus on yli 35 mm kohdan 2.6.1.2.4.1 mukaisesti mitattuna. 2.6.1.2.4.1 Sirpale on katsottava epäsäännölliseksi sirpaleeksi, jos se ei mahdu ympyrään, jonka halkaisija on 40 mm, jos siinä on ainakin yksi kärki, joka on yli 15 mm:n pituinen (mitattuna kärjen päästä kohtaan, jonka leveys on sama kuin lasin paksuus) ja jos siinä on yksi tai useampi kärki, joiden kärkikulma on pienempi kuin 40 astetta. 2.6.1.2.5 Pitkänomaiset sirpaleet ovat sallittuja vyöhykkeellä FII, jos niiden pituus on enintään 10 cm, lukuun ottamatta kohdassa 2.6.2.2 tarkoitettua tilannetta. 2.6.1.3 Vyöhyke FIII Tämän vyöhykkeen sirpaloitumisominaisuuksien on oltava kahdelle viereiselle vyöhykkeelle (FI ja FII) sallittujen sirpaloitumisominaisuuksien välillä.

2.6.2

Hyväksyntää varten toimitettu tuulilasi katsotaan sirpaloitumisen kannalta tyydyttäväksi, jos vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy: 2.6.2.1 Kaikista testeistä, jotka on tehty kohdassa 2.5.1 määriteltyjä iskukohtia käyttäen, saadaan tyydyttävä tulos. 2.6.2.2 Jos yksi kaikista niistä testeistä, jotka on tehty käyttäen kohdassa 2.5.1 määriteltyjä iskukohtia, antaa epätyydyttävän tuloksen niin, että poikkeamat eivät ylitä seuraavia rajoja: Vyöhyke FI : enintään viisi 7,5–15 cm:n pituista sirpaletta, Vyöhyke FII : enintään kolme sirpaletta, joiden pinta-ala on 16–20 cm2 sellaisen ympyrän ulkopuolella, jonka säde on 10 cm ja jonka keskipiste on iskukohdassa, Vyöhyke FIII : enintään neljä 10–17,5 cm:n pituista sirpaletta, ja kun testi toistetaan uudella näytteellä, tulos on joko kohdan 2.6.1 vaatimusten mukainen, tai poikkeamat ovat edellä määriteltyjen rajojen sisällä. 2.6.2.3 Kun kaikista kohdassa 2.5.1 määriteltyjä iskukohtia käyttämällä suoritetuista testeistä kahdesta saadaan epätyydyttävä tulos, mutta poikkeamat eivät ylitä kohdassa 2.6.2.2 määriteltyjä rajoja, ja uudella näytesarjalla suoritettu uusi testisarja täyttää kohdan 2.6.1 vaatimukset tai enintään kahdessa uuden sarjan näytteessä ilmenee kohdassa 2.6.2.2 vahvistettujen rajojen mukaisia poikkeamia.

2.6.3

Jos edellä tarkoitettuja poikkeamia havaitaan, ne on merkittävä testausselosteeseen, ja selosteeseen on liitettävä pysyvät tallenteet sirpaloitumisen etenemisestä asianomaisissa tuulilasin osissa.

3.   PÄÄNISKUTESTI

3.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

3.2   Testikappaleiden määrä

3.2.1

Jokaisesta karkaistun tuulilasin ryhmästä on testattava neljä testikappaletta, joiden aihion ala on suunnilleen pienin, ja neljä, joiden on aihion ala suunnilleen suurin. Kaikkien kahdeksan näytteen on oltava samoja tyyppejä kuin ne, jotka valittiin sirpaloitumistestiin (katso 2.2 kohta).

3.2.2

Testejä suorittavan laboratorion harkinnan mukaan voidaan vaihtoehtoisesti testata jokaisesta tuulilasin paksuusluokasta kuusi testikappaletta, joiden mitat ovat (1 100 mm × 500 mm) ± 5/2 mm

3.3   Testausmenetelmä

3.3.1

Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 3.1.

3.3.2

Pudotuskorkeuden on oltava 1,5 m ± 0/5 mm.

3.4   Tulosten tulkitseminen

3.4.1

Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos tuulilasi tai testikappale rikkoutuu.

3.4.2

Hyväksyttäväksi toimitettu testikappalesarja katsotaan pääniskutestin kannalta hyväksyttäväksi, jos jompikumpi seuraavista kahdesta ehdosta täyttyy: 3.4.2.1 Kaikista testeistä saadaan tyydyttävä tulos. 3.4.2.2 Kun yhdestä testistä on saatu epätyydyttävä tulos, uudella testikappalesarjalla suoritetusta lisätestisarjasta saadaan tyydyttävät tulokset.

4.   OPTISET OMINAISUUDET

Liitteen 3 kohdassa 9 vahvistettuja optisia ominaisuuksia koskevia vaatimuksia sovelletaan kaikkiin tuulilasityyppeihin.

LIITE 5

TASAISESTI KARKAISTUT IKKUNALASIT  (1)

1.   TYYPIN MÄÄRITELMÄ

Tasaisesti karkaistujen lasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa luetellun pää- tai sivuominaisuuden osalta.

1.1   Pääominaisuudet:

1.1.1

Kauppanimi tai tavaramerkki.

1.1.2

Karkaisumenetelmän tyyppi (lämpökarkaisu tai kemiallinen karkaisu).

1.1.3

Muotoluokka, joita on kaksi: 1.1.3.1 tasomaiset ikkunalasit, 1.1.3.2 tasomaiset ja kaarevat ikkunalasit.

1.1.4

Paksuusluokka, johon nimellispaksuus ”e” kuuluu (± 0,2 mm:n valmistustoleranssi sallitaan): Luokka I e ≤ 3,5 mm Luokka II 3,5 mm < e ≤ 4,5 mm Luokka III 4,5 mm < e ≤ 6,5 mm Luokka IV 6,5 mm < e

1.2   Sivuominaisuudet:

1.2.1

Materiaalin laji (peililasi, float-lasi, konelasi).

1.2.2

Väri (kirkas tai sävytetty).

1.2.3

Mahdolliset johtimet lasissa.

1.2.4

Onko lasissa läpinäkymättömiä tummennuksia.

2.   SIRPALOITUMISTESTI

2.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

Materiaali	Vaikeusindeksi
Peililasi	2
Float-lasi	1
Konelasi	1

Muita sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

2.2   Testikappaleiden valinta

2.2.1   Testausta varten on valittava testikappaleet jokaisesta vaikeasti valmistettavasta muoto- ja paksuusluokasta seuraavien kriteerien mukaan:

2.2.1.1

Tasomaisten ikkunalasien osalta on toimitettava kaksi testikappalesarjaa, jotka edustavat 2.2.1.1.1 suurinta aihion alaa, 2.2.1.1.2 pienintä kahden vierekkäisen reunan välistä kulmaa.

2.2.1.2

Tasomaisten ja kaarevien ikkunalasien osalta on toimitettava kolme näytesarjaa, jotka edustavat 2.2.1.2.1 suurinta aihion alaa, 2.2.1.2.2 pienintä kahden vierekkäisen reunan välistä kulmaa, 2.2.1.2.3 suurinta segmentin korkeutta.

2.2.2   Suurinta aluetta S vastaavilla testikappaleilla suoritettujen testien katsotaan koskevan kaikkia muita alueita, jotka ovat pienempiä kuin S + 5 %.

2.2.3   Jos toimitetuissa näytteissä on kulma γ, joka on pienempi kuin 30°, testien katsotaan koskevan kaikkia valmistettuja laseja, joiden kulma on suurempi kuin γ – 5°.

Jos toimitetuissa näytteissä on kulma γ, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin 30°, testien katsotaan koskevan kaikkia valmistettuja laseja, joiden kulma on suurempi tai yhtä suuri kuin 30°.

2.2.4   Jos toimitettujen näytteiden segmentin korkeus h on suurempi kuin 100 mm, testien katsotaan koskevan kaikkia valmistettuja ikkunalaseja, joiden segmentin korkeus on pienempi kuin h + 30 mm.

Jos toimitettujen näytteiden segmentin korkeus h on pienempi tai yhtä suuri kuin 100 mm, testien katsotaan koskevan kaikkia valmistettuja ikkunalaseja, joiden segmentin korkeus on pienempi tai yhtä suuri kuin 100 mm.

2.3   Sarjaan sisältyvien testikappaleiden lukumäärä

Kunkin ryhmän testikappaleiden määrän on oltava kohdassa 1.1.3 määritellyn muotoluokan mukaan seuraava:

Ikkunalasin laji	Testikappaleiden määrä
Tasomainen	4
Kaareva (pienin kaarevuussäde ≥ 200 mm)
Kaareva (pienin kaarevuussäde < 200 mm)	8

2.4   Testausmenetelmä

2.4.1   Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 1.

2.5   Iskukohdat (katso liite 17, kuva 3)

2.5.1   Tasomaisten ja kaarevien ikkunalasien iskukohdat, jotka esitetään liitteen 17 kuvissa 3a, 3b ja 3c, ovat seuraavat:

Kohta 1	:	lasin geometrinen keskipiste.
Kohta 2	:	niiden kaarevien ikkunalasien osalta, joiden pienin kaarevuussäde on alle 200 mm, tämä kohta valitaan pisimmältä keskilinjalta siitä osasta lasia, jossa kaarevuussäde on pienin.

2.5.2   Neljä testikappaletta testataan kustakin iskukohdasta.

2.6   Tulosten tulkitseminen

2.6.1   Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos sirpaloituminen täyttää seuraavat edellytykset:

2.6.1.1

Sirpaleiden määrä ei missään 5 × 5 cm:n neliössä ole pienempi kuin 40.

2.6.1.2

Edellä tarkoitettua sääntöä sovellettaessa sirpaletta, joka ulottuu neliön reunan yli, pidetään sirpaleen puolikkaana.

2.6.1.3

Sirpaloitumista ei tarkasteta näytteen reunaa kiertävältä 2 cm:n kaistaleelta, koska tätä kaistaletta pidetään lasin kehyksenä, eikä 7,5 cm:n säteellä iskukohdasta.

2.6.1.4

Kun sirpale ulottuu pois suljetun alueen ulkopuolelle, arviointiin sisällytetään vain se osa sirpaleesta, joka ulottuu alueen ulkopuolelle.

2.6.1.5

Sirpaleita, joiden ala on suurempi kuin 3 cm2, ei sallita muualla kuin kohdassa 2.6.1.3 tarkoitetuilla alueilla.

2.6.1.6

Sirpaleita, joiden pituus on suurempi kuin 100 mm, ei sallita muualla kuin kohdassa 2.6.1.3 tarkoitetuilla alueilla sillä edellytyksellä, että 2.6.1.6.1 sirpaleen päät eivät muodosta kärkeä, ja 2.6.1.6.2 jos sirpaleet ulottuvat lasin reunaan, ne eivät muodosta sen kanssa yli 45 asteen kulmaa.

2.6.2   Hyväksyntää varten toimitettu testikappalesarja katsotaan sirpaloitumisen kannalta hyväksyttäväksi, jos neljästä kohdan 2.5.1 mukaisesti kussakin iskukohdassa tehdystä testistä vähintään kolmen tulos on hyväksyttävä.

2.6.3   Jos edellä tarkoitettuja poikkeamia havaitaan, ne on merkittävä testausselosteeseen, ja selosteeseen on liitettävä pysyvät tallenteet sirpaloitumisen etenemisestä asianomaisissa ikkunalasin osissa.

3.   MEKAANISEN LUJUUDEN TESTAUS

3.1   Testaus 227 g:n kuulalla

3.1.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

Materiaali	Vaikeusindeksi	Väri	Vaikeusindeksi
Peililasi	2	kirkas	1
Float-lasi	1	sävytetty	2
Konelasi	1

Muilla sivuominaisuuksilla (eli onko lasissa johtimia vai ei) ei ole merkitystä.

3.1.2   Testikappaleiden määrä

Jokaisesta edellä 1.1.4 kohdassa määritellystä paksuusluokasta on testattava kuusi testikappaletta.

3.1.3   Testausmenetelmä

3.1.3.1

Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 2.1.

3.1.3.2

Pudotuskorkeus (kuulan alapinnasta testikappaleen yläpintaan) on 2,0 m ± 0/5 mm.

3.1.4   Tulosten tulkitseminen

3.1.4.1

Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos vähintään viisi testikappaletta pysyy ehjänä.

4.   OPTISET OMINAISUUDET

4.1   Liitteen 3 kohdassa 9.1 vahvistettuja valonläpäisevyyttä koskevia vaatimuksia sovelletaan sellaisiin tasaisesti karkaistuihin ikkunalaseihin ja niiden osiin, jotka sijaitsevat kuljettajan ajonäkyvyysalueen kannalta olennaisissa paikoissa.

4.2   Liitteen 3 kohdan 9 säännöksiä sovelletaan tasaisesti karkaistuihin ikkunalaseihin, joita käytetään tuulilaseina hitaissa ajoneuvoissa, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h. Tätä säännöstä ei sovelleta tasomaisiin tuulilaseihin, jotka kuuluvat jo hyväksyttyyn ryhmään.

---

(1)  Tämäntyyppistä tasaisesti karkaistua lasia voidaan käyttää myös tuulilasina hitaissa ajoneuvoissa, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h.

LIITE 6

TAVALLISET LAMINOIDUT TUULILASIT

1.   TYYPIN MÄÄRITELMÄ

Tavallisten laminoitujen tuulilasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa mainitun pää- tai sivuominaisuuden osalta.

1.1   Pääominaisuudet:

1.1.1

Kauppanimi tai tavaramerkki.

1.1.2

Muoto ja mitat Tavallisten laminoitujen tuulilasien katsotaan kuuluvan yhteen ryhmään mekaanisten ominaisuuksien ja ympäristötekijöiden vaikutusten testauksen kannalta.

1.1.3

Lasikerrosten lukumäärä.

1.1.4

Tuulilasin nimellispaksuus ”e”, kun sallitaan valmistustoleranssi 0,2. n mm nimellisarvon yli tai alle (n on tuulilasin lasikerrosten lukumäärä).

1.1.5

Välikerrosten nimellispaksuus.

1.1.6

Välikerrosten laji ja tyyppi (esim. PVB:stä tai muusta muovimateriaalista valmistettu välikerros).

1.2   Sivuominaisuudet:

1.2.1

Materiaalin laji (peililasi, float-lasi, konelasi).

1.2.2

Välikerrosten väri (kokonaan tai osittain) (kirkas tai sävytetty).

1.2.3

Lasin väri (kirkas tai sävytetty).

1.2.4

Mahdolliset johtimet lasissa.

1.2.5

Onko lasissa läpinäkymättömiä tummennuksia.

2.   YLEISTÄ

2.1   Tavallisten laminoitujen tuulilasien osalta muut testit kuin pääniskutestit (3.2 kohta) ja optisten ominaisuuksien testit on tehtävä käyttäen tasomaisia testikappaleita, jotka on joko leikattu oikeista tuulilaseista tai varta vasten valmistettu tätä tarkoitusta varten. Testikappaleiden on kuitenkin joka suhteessa täysin vastattava sarjavalmisteisia tuulilaseja, joille hyväksyntää haetaan.

2.2   Ennen kutakin testiä testikappaleita on säilytettävä vähintään neljä tuntia lämpötilassa 23 °C ± 2 °C. Testit on suoritettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun testikappaleet on otettu niiden säilytyspaikasta.

3.   PÄÄNISKUTESTI

3.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

3.2   Kokonaisen tuulilasin pääniskutesti

3.2.1   Testikappaleiden määrä

Suurimpien sekä pienimpien lasiaihioiden sarjasta on testattava neljä testikappaletta, jotka on valittu liitteen 13 mukaisesti.

3.2.2   Testausmenetelmä

3.2.2.1

Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 3.1.

3.2.2.2

Pudotuskorkeuden on oltava 1,5 m ± 0/5 mm.

3.2.3   Tulosten tulkitseminen

3.2.3.1

Testin tulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: 3.2.3.1.1 Testikappale rikkoutuu, siinä on useita kehämäisiä säröjä, joiden keskipisteenä on suunnilleen iskukohta, ja lähinnä iskukohtaa olevat säröt ovat enintään 80 mm:n etäisyydellä iskukohdasta. 3.2.3.1.2 Lasikerrokset pysyvät kiinni muovimateriaalia olevassa välikerroksessa. Särön molemmilla puolilla sallitaan yksi tai useampi alle 4 mm:n levyinen osittainen irtautuminen välikerroksesta, jos se sijaitsee sellaisen ympyrän ulkopuolella, jonka säde on 60 mm ja keskipiste iskukohta. 3.2.3.1.3 Sillä puolella lasia, johon isku kohdistuu, 3.2.3.1.3.1 välikerros ei paljastu yli 20 cm2:n alueelta ja 3.2.3.1.3.2 välikerrokseen tulee enintään 35 mm:n pituinen repeämä.

3.2.3.2

Hyväksyntää varten toimitettu testikappalesarja katsotaan pääniskutestin kannalta tyydyttäväksi, jos kaikissa testeissä on saatu hyväksyttävä tulos.

4.   MEKAANISEN LUJUUDEN TESTI

4.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

4.2   Testaus 2 260 g:n kuulalla

4.2.1   Testataan 12 nelikulmaista testikappaletta, joiden sivun pituus on 300 mm ± 0/10 mm.

4.2.2   Testausmenetelmä

4.2.2.1

Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 2.2.

4.2.2.2

Pudotuskorkeus (kuulan alapinnasta testikappaleen yläpintaan) on 4 m ± 0/25 mm.

4.2.3   Tulosten tulkitseminen

4.2.3.1

Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos kuula ei mene lasin läpi viiden sekunnin kuluessa iskuhetkestä.

4.2.3.2

Hyväksyntää varten toimitettu testikappalesarja katsotaan 2 260 g:n painoisella kuulalla tehtävän pääniskutestin kannalta hyväksyttäväksi, jos tehdyistä kahdestatoista testistä vähintään yhdestätoista saadaan hyväksyttävä tulos.

4.3   Testaus 227 g:n kuulalla

4.3.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

4.3.2   Testikappaleiden määrä

Testataan 20 nelikulmaista testikappaletta, joiden sivun pituus on 300 mm ± 0/10 mm.

4.3.3   Testausmenetelmä

4.3.3.1

Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 2.1. Kymmenen testikappaletta testataan lämpötilassa + 40 °C ± 2 °C ja kymmenen näytettä lämpötilassa – 20 °C ± 2 °C.

4.3.3.2

Eri paksuusluokkien pudotuskorkeus ja irronneiden sirpaleiden massa vahvistetaan alla olevassa taulukossa:   + 40 °C ± 2 °C – 20 °C ± 2 °C Testikappaleen nimellispaksuus (mm) Pudotuskorkeus (m) Sirpaleiden suurin sallittu massa (g) Pudotuskorkeus (m) Sirpaleiden suurin sallittu massa (g) e ≤ 4,5 9 12 8,5 12 4,5 < e ≤ 5,5 9 15 8,5 15 5,5 < e ≤ 6,5 9 20 8,5 20 e > 6,5 9 25 8,5 25

4.3.4   Tulosten tulkitseminen

4.3.4.1

Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: — kuula ei mene testikappaleen läpi — testikappale ei hajoa useaan osaan — jos välikerros ei repeydy, lasin iskukohdan vastaiselta puolelta irronneiden sirpaleiden massa ei saa ylittää kohdassa 4.3.3.2 määriteltyjä arvoja.

4.3.4.2

Hyväksyntää varten toimitettu testikappalesarja katsotaan 227 g:n painoisella kuulalla tehtävän testin kannalta hyväksyttäväksi, jos kymmenestä testistä vähintään kahdeksassa on saatu hyväksyttävä tulos.

5.   YMPÄRISTÖTEKIJÖIDEN VAIKUTUSTEN TESTAUS

5.1   Naarmuuntumiskestävyystesti

5.1.1   Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä

Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 4 esitettyjä vaatimuksia, ja testiä jatketaan 1 000 syklin ajan.

5.1.2   Tulosten tulkitseminen

Turvalasi katsotaan naarmuuntumiskestävyyden kannalta hyväksyttäväksi, jos valon hajaantuminen testikappaleen naarmuttamisen jälkeen on enintään 2 prosenttia.

5.2   Lämmönkestävyystesti

Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 5 esitettyjä vaatimuksia.

5.3   Säteilynkestävyystesti

5.3.1   Yleiset vaatimukset

Tämä testi suoritetaan vain, jos laboratorio katsoo sen hallussaan olevien välikerrosta koskevien tietojen perusteella tarpeelliseksi.

5.3.2   Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 6.3 esitettyjä vaatimuksia.

5.4   Kosteudenkestävyystesti

Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 7 esitettyjä vaatimuksia.

6.   OPTISET OMINAISUUDET

Liitteen 3 kohdassa 9 vahvistettuja optisia ominaisuuksia koskevia vaatimuksia sovelletaan kaikkiin tuulilasityyppeihin. Tätä säännöstä ei sovelleta tasomaisiin tuulilaseihin, jotka kuuluvat jo hyväksyttyyn ryhmään, jos kallistuskulma on pienempi kuin 40 astetta pystysuoraan nähden.

LIITE 7

LAMINOIDUT IKKUNALASIT

1.   TYYPIN MÄÄRITELMÄ

Laminoitujen ikkunalasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa luetellun pää- tai sivuominaisuuden osalta.

1.1   Pääominaisuudet:

1.1.1

Kauppanimi tai tavaramerkki.

1.1.2

Lasin paksuusluokka, johon nimellispaksuus ”e” sisältyy, kun sallitaan valmistustoleranssi ± 0,2. n mm (jossa n on lasin lasikerrosten lukumäärä): Luokka I e ≤ 5,5 mm Luokka II 5,5 mm < e ≤ 6,5 mm Luokka III 6,5 mm < e

1.1.3

Välikerrosten nimellispaksuus.

1.1.4

Välikerrosten laji ja tyyppi (esim. PVB:stä tai muusta muovimateriaalista valmistettu välikerros).

1.1.5

Erikoiskäsittelyt, jotka jollekin lasikerrokselle on mahdollisesti tehty.

1.2   Sivuominaisuudet:

1.2.1

Materiaalin laji (peililasi, float-lasi, konelasi).

1.2.2

Välikerrosten väri (kokonaan tai osittain) (kirkas tai sävytetty).

1.2.3

Lasin väri (kirkas tai sävytetty).

1.2.4

Onko lasissa läpinäkymättömiä tummennuksia.

2.   YLEISTÄ

2.1   Laminoitujen ikkunalasien osalta testit on tehtävä käyttäen tasomaisia testikappaleita, jotka on joko leikattu varsinaisista ikkunoista tai varta vasten valmistettu tätä tarkoitusta varten. Testikappaleiden on kuitenkin joka suhteessa täysin vastattava ikkunoita, joiden tuotannolle hyväksyntää haetaan.

2.2   Ennen kutakin testiä laminoidun lasin testikappaleita on säilytettävä vähintään neljä tuntia lämpötilassa 23 °C ± 2 °C. Testikappaleet testataan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on otettu säilytyspaikasta.

2.3   Tämän liitteen vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos hyväksyntää varten toimitetun lasin koostumus on sama kuin liitteen 6, 8 tai 9 säännösten mukaisesti jo hyväksytyn tuulilasin.

3.   MEKAANISEN LUJUUDEN TESTI – 227 g:N KUULATESTI

3.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

3.2   Testikappaleiden määrä

Testataan neljä tasomaista näytettä, joiden koko on 300 mm × 300 mm ja jotka on valmistettu tarkoitusta varten tai leikattu ikkunalasin tasomaisimmasta kohdasta.

3.2.1

Vaihtoehtoisesti testikappaleet voivat olla valmiita tuotteita, jotka voidaan asettaa liitteen 3 kohdissa 2.1.1–2.1.1.3 kuvaillun tukilaitteiston päälle.

3.2.2

Jos testikappaleet ovat kaarevia, on huolehdittava siitä, että kosketus tukeen on riittävä.

3.3   Testausmenetelmä

3.3.1

Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 2.1.

3.3.2

Pudotuskorkeus kuulan alapinnasta testikappaleen tai näytteen yläpintaan on 9 m ± 0/25 mm.

3.4   Tulosten tulkitseminen

3.4.1

Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: a) kuula ei mene testikappaleen läpi; b) laminoitu kappale ei hajoa erillisiin osiin; c) iskukohtaa suoraan vastapäätä olevassa kohdassa näytteestä voi irrota pieniä lasinsirpaleita, mutta tällöin saa paljastua tukimateriaalia enintään 645 mm2:n suuruiselta alueelta, ja tukimateriaalin pinnan on aina oltava pienten tiukasti kiinnittyneiden lasihiukkasten hyvin peittämä. Lasi saa irrota kokonaan tukimateriaalista enintään 1 935 mm2:n suuruiselta alueelta molemmilla puolilla. Lasin ulkopinnan säröilyä iskukohdan vastakkaisella puolella iskualueen vieressä ei pidetä virheenä.

3.4.2

Hyväksyntää varten toimitettu testikappalesarja katsotaan mekaanisen kestävyyden testin kannalta hyväksyttäväksi, jos kahdeksasta testistä vähintään kuudesta saadaan hyväksyttävä tulos.

4.   YMPÄRISTÖTEKIJÖIDEN VAIKUTUSTEN TESTAUS

4.1   Naarmuuntumiskestävyystesti

4.1.1   Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä

Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 4 esitettyjä vaatimuksia, ja testiä jatketaan 1 000 syklin ajan.

4.1.2   Tulosten tulkitseminen

Turvalasi katsotaan naarmuuntumisenkestävyyden kannalta hyväksyttäväksi, jos valon hajaantuminen testikappaleen naarmuttamisen jälkeen on enintään 2 prosenttia.

4.2   Lämmönkestävyystesti

Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 5 esitettyjä vaatimuksia.

4.3   Säteilynkestävyystesti

4.3.1   Yleiset vaatimukset

Tämä testi suoritetaan vain, jos laboratorio katsoo sen hallussaan olevien välikerrosta koskevien tietojen perusteella tarpeelliseksi.

4.3.2   Testikappaleiden tai näytteiden lukumäärä

Sovelletaan liitteen 3 kohdassa 6.3 esitettyjä vaatimuksia.

4.4   Kosteudenkestävyystesti

Sovelletaan liitteessä 3 olevan 7 kohdan vaatimuksia.

5.   OPTISET OMINAISUUDET

Liitteen 3 kohdassa 9.1 vahvistettuja valonläpäisevyyttä koskevia vaatimuksia sovelletaan sellaisiin ikkunalaseihin ja niiden osiin, jotka sijaitsevat kuljettajan ajonäkyvyysalueen kannalta olennaisissa paikoissa.

LIITE 8

KÄSITELLYT LAMINOIDUT TUULILASIT

1.   TYYPIN MÄÄRITELMÄ

Käsiteltyjen laminoitujen tuulilasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa mainitun pää- tai sivuominaisuuden osalta.

1.1   Pääominaisuudet:

1.1.1

Kauppanimi tai tavaramerkki.

1.1.2

Muoto ja mitat Käsiteltyjen laminoitujen tuulilasien katsotaan kuuluvan yhteen ryhmään sirpaloitumisen, mekaanisten ominaisuuksien ja ympäristötekijöiden vaikutusten testauksen kannalta.

1.1.3

Lasikerrosten lukumäärä.

1.1.4

Tuulilasin nimellispaksuus ”e”, kun sallitaan valmistustoleranssi 0,2. n mm nimellisarvon yli tai alle (n on tuulilasin lasikerrosten lukumäärä).

1.1.5

Erikoiskäsittelyt, jotka jollekin lasikerrokselle on mahdollisesti tehty.

1.1.6

Välikerrosten nimellispaksuus.

1.1.7

Välikerrosten laji ja tyyppi (esim. PVB:stä tai muusta muovimateriaalista valmistettu välikerros).

1.2   Sivuominaisuudet:

1.2.1

Materiaalin laji (peililasi, float-lasi, konelasi).

1.2.2

Välikerrosten väri (kokonaan tai osittain) (kirkas tai sävytetty).

1.2.3

Lasin väri (kirkas tai sävytetty).

1.2.4

Mahdolliset johtimet lasissa.

1.2.5

Onko lasissa läpinäkymättömiä tummennuksia.

2.   YLEISTÄ

2.1   Laminoitujen käsiteltyjen tuulilasien osalta muut testit kuin kokonaisen tuulilasin pääniskutesti ja optisten ominaisuuksien testit suoritetaan näytteille ja/tai tasomaisille testikappaleille, jotka on varta vasten valmistettu tätä tarkoitusta varten. Testikappaleiden on kuitenkin joka suhteessa täysin vastattava sarjavalmisteisia tuulilaseja, joille hyväksyntää haetaan.

2.2   Ennen kutakin testiä testikappaleita tai näytteitä on säilytettävä vähintään neljä tuntia lämpötilassa 23 °C ± 2 °C. Testit on suoritettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun testikappaleet on otettu säilytyspaikasta.

3.   SÄÄDETYT TESTIT

Käsitellyille laminoiduille tuulilaseille on tehtävä seuraavat testit:

3.1	liitteessä 6 tavallisille laminoiduille tuulilaseille säädetyt testit,

3.2	kohdassa 4 kuvailtu sirpaloitumistesti.

4.   SIRPALOITUMISTESTI

4.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

Materiaali	Vaikeusindeksi
Peililasi	2
Float-lasi	1
Konelasi	1

4.2   Testikappaleiden tai näytteiden lukumäärä

Testataan yksi testikappale, jonka mitat ovat (1 100 mm × 500 mm) ± 5/2 mm, tai yksi näyte kutakin iskukohtaa kohti.

4.3   Testausmenetelmä

Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 1.

4.4   Iskukohta tai -kohdat

Isku on kohdistettava lasin kuhunkin ulkoiseen käsiteltyyn kerrokseen testikappaleen tai näytteen keskelle.

4.5   Tulosten tulkitseminen

4.5.1   Sirpaloitumistestin tuloksen katsotaan olevan kunkin iskukohdan osalta hyväksyttävä, jos yli 2 cm2:n suuruisten sirpaleiden kokonaispinta-ala liitteen 4 kohdassa 2.3.2 määritellyn suorakaiteen alueella on vähintään 15 prosenttia tuon suorakaiteen pinta-alasta.

4.5.1.1   Kun käytetään näytettä, on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

4.5.1.1.1

Luokan M1 ajoneuvojen osalta suorakaiteen keskustan on sijaittava ympyrässä, jonka läpimitta on 10 cm ja jonka keskusta on segmentin V1–V2 keskikohdan projektiossa.

4.5.1.1.2

Luokan M (ei M1) ja N ajoneuvojen osalta suorakaiteen keskustan on sijaittava ympyrässä, jonka läpimitta on 10 cm ja jonka keskusta on pisteen 0 projektiossa.

4.5.1.1.3

Maatalous- ja metsätraktoreiden ja työmaa-ajoneuvojen osalta näkyvyysvyöhykkeen sijainti on osoitettava testausselosteessa.

4.5.1.1.4

Kun kyseessä ovat alle 44 cm:n korkuiset tai pystytasoon nähden alle 15 asteen kulmassa olevat tuulilasit, edellä tarkoitetun suorakaiteen korkeus voi olla 15 cm. Näkyvyysprosentin on kuitenkin oltava vähintään 10 prosenttia vastaavan suorakaiteen pinta-alasta.

4.5.1.2   Kun käytetään testikappaletta, suorakaiteen keskustan on sijaittava testikappaleen pidemmällä akselilla 450 mm:n etäisyydellä jostakin sen reunasta.

4.5.2   Hyväksyttäväksi toimitetut testikappaleet tai valmiit osat katsotaan sirpaloitumistestin kannalta hyväksyttäviksi, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

4.5.2.1

Testeistä saadaan tyydyttävä tulos jokaisessa iskukohdassa.

4.5.2.2

Kun testi toistetaan uudella neljän testikappaleen sarjalla kunkin sellaisen iskukohdan osalta, josta saatiin epätyydyttävä tulos, näistä neljästä uudesta testistä saadaan hyväksyttävä tulos.

LIITE 9

MUOVIPÄÄLLYSTEISET TURVALASIT

(päällyste sisäpinnalla)

1.   TYYPIN MÄÄRITELMÄ

Liitteissä 4–6 määriteltyjen turvalasimateriaalien on asianomaisissa liitteissä vahvistettujen vaatimusten lisäksi täytettävä myös seuraavat vaatimukset, jos ne on sisäpinnaltaan päällystetty muovimateriaalikerroksella.

2.   NAARMUUNTUMISKESTÄVYYSTESTI

2.1   Vaikeusindeksit ja testausmenetelmä

Muovipäällystettä on testattava 100 syklin ajan liitteen 3 kohdassa 4 vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

2.2   Tulosten tulkitseminen

Muovipäällyste katsotaan naarmuuntumisenkestävyyden kannalta hyväksyttäväksi, jos valon hajaantuminen testikappaleen naarmuttamisen jälkeen on enintään 4 prosenttia.

3.   KOSTEUDENKESTÄVYYSTESTI

3.1   Muovipäällysteiselle karkaistulle turvalasille on suoritettava kosteudenkestävyystesti.

3.2   Sovelletaan liitteen 3 kohdan 7 vaatimuksia.

4.   LÄMMÖNVAIHTELUKESTÄVYYSTESTI

Sovelletaan liitteen 3 kohdan 8 vaatimuksia.

5.   PALONKESTÄVYYSTESTI

Sovelletaan liitteen 3 kohdan 10 vaatimuksia.

6.   KEMIKAALINKESTÄVYYSTESTI

Sovelletaan liitteen 3 kohdan 11.2.1 vaatimuksia.

LIITE 10

LASI-MUOVITUULILASIT

1.   TYYPIN MÄÄRITELMÄ

Lasi-muovituulilasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavassa mainitun pää- tai sivuominaisuuden osalta.

1.1   Pääominaisuudet:

1.1.1

Kauppanimi tai tavaramerkki.

1.1.2

Muoto ja mitat Lasi-muovituulilasien katsotaan kuuluvan yhteen ryhmään mekaanisen lujuuden, ympäristötekijöiden vaikutusten, lämmönvaihtelukestävyyden ja kemikaalinkestävyyden testauksen kannalta.

1.1.3

Muovikerrosten lukumäärä.

1.1.4

Tuulilasin nimellispaksuus ”e”, kun sallitaan ± 0,2 mm:n valmistustoleranssi.

1.1.5

Lasikerroksen nimellispaksuus.

1.1.6

Välikerroksina toimivien muovikerrosten nimellispaksuus.

1.1.7

Välikerroksina toimivien muovikerrosten (esim. PVB tai muu materiaali) ja sisäpinnalla olevan muovikerroksen laji ja tyyppi.

1.1.8

Mahdolliset lasin erikoiskäsittelyt.

1.2   Sivuominaisuudet:

1.2.1

Materiaalin laji (peililasi, float-lasi, konelasi).

1.2.2

Muovikerrosten väri (kokonaan tai osittain) (kirkas tai sävytetty).

1.2.3

Lasin väri (kirkas tai sävytetty).

1.2.4

Mahdolliset johtimet lasissa.

1.2.5

Onko lasissa läpinäkymättömiä tummennuksia.

2.   YLEISTÄ

2.1   Lasi-muovituulilasien osalta muut testit kuin pääniskutestit (3.2 kohta) ja optisten ominaisuuksien testit on tehtävä käyttäen tasomaisia testikappaleita, jotka on joko leikattu oikeista tuulilaseista tai varta vasten valmistettu tätä tarkoitusta varten. Testikappaleiden on kuitenkin joka suhteessa täysin vastattava sarjavalmisteisia tuulilaseja, joille hyväksyntää haetaan.

2.2   Ennen kutakin testiä testikappaleita on säilytettävä vähintään neljä tuntia lämpötilassa 23 °C ± 2 °C. Testit on suoritettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun testikappaleet on otettu niiden säilytyspaikasta.

3.   PÄÄNISKUTESTI

3.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksi

Sivuominaisuuksia ei oteta huomioon.

3.2   Kokonaisen tuulilasin pääniskutesti

3.2.1   Testikappaleiden määrä

Suurimpien sekä pienimpien lasiaihioiden sarjasta on testattava neljä testikappaletta, jotka on valittu liitteen 13 mukaisesti.

3.2.2   Testausmenetelmä

3.2.2.1   Käytettävä menetelmä kuvaillaan liitteen 3 kohdassa 3.1.

3.2.2.2   Pudotuskorkeuden on oltava 1,50 m ± 0/5 mm.

3.2.3   Tulosten tulkitseminen

3.2.3.1   Testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.2.3.1.1

Lasikerros rikkoutuu, siinä on useita kehämäisiä säröjä, joiden keskipisteenä on suunnilleen iskukohta, ja lähinnä iskukohtaa olevat säröt ovat enintään 80 mm:n etäisyydellä iskukohdasta.

3.2.3.1.2

Lasikerros pysyy kiinni muovimateriaalia olevassa välikerroksessa. Särön molemmilla puolilla sallitaan yksi tai useampi alle 4 mm:n levyinen osittainen irtautuminen välikerroksesta, kun ne ovat sellaisen ympyrän ulkopuolella, jonka säde on 60 mm ja jonka keskipisteenä on iskukohta.

3.2.3.1.3

Välikerrokseen saa tulla enintään 35 mm:n pituinen repeämä iskun puolelle.

3.2.3.2   Hyväksyntää varten toimitettu näytesarja katsotaan pääniskutestin kannalta tyydyttäväksi, jos kaikissa testeissä on saatu hyväksyttävä tulos.

4.   MEKAANISEN LUJUUDEN TESTAUS

4.1   Vaikeusindeksit, testausmenetelmä ja tulosten tulkinta

Sovelletaan liitteen 6 kohdan 4 vaatimuksia.

4.2   Liitteen 6 kohdan 4.3.4.1 kolmatta vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta.

5.   YMPÄRISTÖTEKIJÖIDEN VAIKUTUSTEN TESTAUS

5.1   Naarmuuntumiskestävyystesti

5.1.1   Ulkopinnan naarmuuntumiskestävyystesti

5.1.1.1   Sovelletaan liitteen 6 kohdan 5.1 vaatimuksia.

5.1.2   Sisäpinnan naarmuuntumiskestävyystesti

5.1.2.1   Sovelletaan liitteen 9 kohdan 2 vaatimuksia.

5.2   Lämmönkestävyystesti

Sovelletaan liitteen 3 kohdan 5 vaatimuksia.

5.3   Säteilynkestävyystesti

Sovelletaan liitteen 3 kohdan 6.3 vaatimuksia.

5.4   Kosteudenkestävyystesti

Sovelletaan liitteen 3 kohdan 7 vaatimuksia.

5.5   Lämmönvaihtelukestävyystesti

Sovelletaan liitteen 3 kohdan 8 vaatimuksia.

6.   OPTISET OMINAISUUDET

Liitteen 3 kohdassa 9 vahvistettuja optisia ominaisuuksia koskevia vaatimuksia sovelletaan kaikkiin tuulilasityyppeihin.

7.   PALONKESTÄVYYSTESTI

Sovelletaan liitteen 3 kohdan 10 vaatimuksia.

8.   KEMIKAALINKESTÄVYYSTESTI

Sovelletaan liitteen 3 kohdan 11.2.1 vaatimuksia.