29.12.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 343/558

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2447,

annettu 24 päivänä marraskuuta 2015,

unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 291 artiklan,

ottaa huomioon unionin tullikoodeksista 9 päivänä lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (1) ja erityisesti sen 8, 11, 17, 25, 32, 37, 41, 50, 54, 58, 63, 66, 76, 100, 107, 123, 132, 138, 143, 152, 157, 161, 165, 169, 176, 178, 181, 184, 187, 193, 200, 207, 209, 213, 217, 222, 225, 232, 236, 266, 268, 273 ja 276 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EU) N:o 952/2013, jäljempänä ’koodeksi’, siirretään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaisesti selkeyden, täsmällisyyden ja ennustettavuuden vuoksi komissiolle täytäntöönpanovalta täsmentää eräitä kyseisen asetuksen osia koskevat menettelysäännöt.

(2)

Tieto- ja viestintäteknologian käyttö, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 70/2008/EY (2), on keskeisessä asemassa pyrittäessä varmistamaan kaupankäynnin helpottaminen sekä samalla tullivalvonnan tehokkuus, joka osaltaan edistää merkittävästi yritysten kustannusten ja yhteiskunnalle aiheutuvien riskien vähentämistä. Sen vuoksi tulliviranomaisten keskinäinen sekä talouden toimijoiden ja tulliviranomaisten välinen tietojen vaihto ja tällaisten tietojen tallentaminen sähköisiä tietojenkäsittelyjärjestelmiä käyttäen edellyttävät erityisiä sääntöjä käytettävistä tietojärjestelmistä. Tullitietojen tallennus ja käsittely sekä harmonoitu rajapinta talouden toimijoiden kanssa olisi vahvistettava osaksi järjestelmiä, jotka tarjoavat tarvittaessa suoran ja EU:n tasolla yhdenmukaisen pääsyn kauppatietoihin. Tämän asetuksen mukainen henkilötietojen tallentaminen ja käsittely tapahtuvat voimassa olevia unionin ja kansallisia tietosuojasäännöksiä noudattaen.

(3)	Tämän asetuksen mukainen henkilötietojen käsittely tapahtuu voimassa olevia unionin ja kansallisia tietosuojasäännöksiä noudattaen.

(4)	Jos kolmansien maiden viranomaiset henkilöt käyttävät sähköisiä järjestelmiä, niiden pääsyä on rajoitettava vaadittavaan toiminnallisuuteen unionin lainsäädännön mukaisesti.

(5)	Jotta voidaan varmistaa, että kullakin talouden toimijalla on vain yksi rekisteröinti- ja tunnistenumero (EORI-numero), selkeät ja avoimet säännöt ovat tarpeen sellaisen tulliviranomaisen määrittämiseksi, jolla on toimivalta antaa kyseinen numero.

(6)	Sitovaa tariffitietoa koskevan sähköisen järjestelmän asianmukaisen kehittämisen ja ylläpidon helpottamiseksi ja siihen syötettyjen tietojen tehokkaan käytön edistämiseksi olisi vahvistettava säännöt kyseisen järjestelmän perustamisesta ja toiminnasta.

(7)	Toiminnan helpottamiseksi ja tehokkaan seurannan turvaamiseksi olisi otettava käyttöön sähköinen tieto- ja viestintäjärjestelmä unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskevaan todisteeseen liittyvien tietojen vaihtamiseksi ja tallentamiseksi.

(8)	Vaatimus, joka koskee CN 23 -ilmoituksen antamiseksi vaadittavien tietojen toimittamista etukäteen sähköisessä muodossa, edellyttää muutoksia postilähetysten tulli-ilmoitusten käsittelyyn erityisesti sellaisten lähetysten tapauksessa, joille on myönnetty tullittomuus.

(9)	Passitusta koskevat yksinkertaistukset olisi mukautettava koodeksin mukaiseen sähköiseen ympäristöön, joka vastaa paremmin talouden toimijoiden tarpeita mutta varmistaa samalla laillisen kaupan helpottamisen ja tullitarkastusten tehokkuuden.

(10)

Nykyisin paperilla toteutettavien tai osittain tietokoneistettujen passitusmenettelyjen toiminnan ja näissä menettelyissä olevien tavaroiden valvonnan tehostamiseksi olisi suotavaa tietokoneistaa passitusmenettelyt kokonaan kaikissa kuljetusmuodoissa, mutta vahvistaa hyvin määriteltyjä poikkeuksia matkustajiin ja toiminnan jatkuvuuteen liittyvissä tapauksissa.

(11)

Jotta kaikilla henkilöillä olisi oikeus tulla kuulluksi ennen kuin tulliviranomaiset tekevät kyseiseen henkilöön kielteisesti vaikuttavan päätöksen, on tarpeen eritellä kyseisen oikeuden käyttöä koskevat menettelysäännöt ottaen myös huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen vahvistaman oikeuskäytännön ja unionin oikeusjärjestyksen erottamattoman osan muodostavat perusoikeudet ja varsinkin oikeuden hyvään hallintoon.

(12)

Tullilainsäädäntöön liittyvä päätöksiä koskevien hakemusten järjestelmän toimivuuden ja tulliviranomaisten päätöksentekomenettelyn saumattomuuden ja tehokkuuden turvaamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että jäsenvaltiot antavat komissiolle tiedoksi luettelon toimivaltaisista tulliviranomaisistaan, joille päätöksiä koskevat hakemukset on toimitettava.

(13)	Sitovaa tietoa koskevan hakemuksen jättämisestä ja hyväksymisestä sekä tällaisten päätösten tekemisestä tarvitaan yhteisiä sääntöjä, jotta voidaan varmistaa tasavertaiset edellytykset kaikille talouden toimijoille.

(14)	Koska sitovaa tariffitietoa koskevaa sähköistä järjestelmää ei ole vielä parannettu, sitovaa tariffitietoa koskevien hakemusten ja päätösten on oltava paperimuodossa siihen asti, kun järjestelmä on parannettu.

(15)

Jotta noudatettaisiin velvoitetta, jonka mukaan sitovaa tietoa koskevien päätösten on oltava sitovia, asianomaiseen tulli-ilmoitukseen olisi lisättävä viittaus asiaankuuluvaan päätökseen. Jotta tulliviranomaiset voivat valvoa tehokkaasti sitovaa tariffitietoa koskevasta päätöksestä johtuvien velvoitteiden noudattamista, on myös tarpeen eritellä valvontatietojen keräämistä ja käyttöä koskevat menettelysäännöt, jotka ovat merkityksellisiä kyseisen päätöksen käytön valvonnan kannalta. On myös tarpeen eritellä, kuinka kyseinen valvonta on suoritettava niin kauan kuin sähköisiä järjestelmiä ei ole parannettu

(16)

Yhdenmukaisuuden, avoimuuden ja oikeusvarmuuden turvaamiseksi tarvitaan menettelysääntöjä, jotka koskevat sitovaa tietoa koskevien päätösten pidennettyä käyttöaikaa sekä sen seikan tiedoksi antamista tulliviranomaisille, että sitovaa tietoa koskevien päätösten tekeminen on keskeytetty sellaisten tavaroiden osalta, joiden virheetöntä ja yhdenmukaista tariffiluokittelua tai alkuperän määrittämistä ei voida varmistaa.

(17)

Perusteet tulliyksinkertaistuksia koskevaan valtuutukseen tai turvallisuutta ja vaarattomuutta koskevaan valtuutukseen tai niihin molempiin oikeutetun talouden toimijan (AEO) aseman myöntämiselle sekä kyseisen aseman hakemista koskeva menettely olisi kuvailtava yksityiskohtaisemmin, jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen täytäntöönpano erityyppisille AEO-valtuutuksia koskeville asemille.

(18)

Koska sähköistä järjestelmää, joka on tarpeen sellaisten koodeksin säännösten soveltamiseksi, joilla hallinnoidaan valtuutetun talouden toimijan (AEO) asemaa koskevaa hakemusta ja valtuutusta, ei vielä ole parannettu, tällä hetkellä käytössä olevaa paperimuotoista ja sähköistä järjestelmää on käytettävä siihen saakka, kun järjestelmä on parannettu.

(19)

Tullivalvonnan yhdenmukainen ja tehokas soveltaminen vaatii yhdenmukaistettua tietojenvaihtoa riskeistä ja riskianalyysin tuloksista. Sen vuoksi riskeihin liittyvässä viestinnässä olisi käytettävä sähköistä viestintä- ja tietojärjestelmää sekä tulliviranomaisten että kyseisten viranomaisten ja komission välisessä viestinnässä ja myös kyseisten tietojen tallentamisessa.

(20)

Tariffikiintiöiden asianmukaisen ja yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi vahvistettava niiden hallinnointia ja siihen liittyviä tulliviranomaisten velvollisuuksia koskevat säännöt. On myös tarpeen laatia menettelysäännöt tariffikiintiöiden hallinnointia koskevan sähköisen järjestelmän asianmukaisesta toiminnasta.

(21)

Menettelysäännöillä on tarpeen varmistaa unionin tasolla edustavien tietojen kerääminen vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevista ilmoituksista tai vienti-ilmoituksista. Lisäksi on tarpeen laatia menettelysäännöt tällaiseen valvontaan liittyvän sähköisen järjestelmän asianmukaisesta toiminnasta. On myös tarpeen eritellä valvontatietojen keräämistä koskevat menettelysäännöt, joita sovelletaan siihen saakka, kun tällaista valvontaa koskeva sähköinen järjestelmä sekä kansalliset tuonti- ja vientijärjestelmät parannetaan.

(22)	Muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien sääntöjen tapauksessa tarvitaan menettelysääntöjä alkuperäselvityksen antamisesta ja tarkastamisesta, jos unionin maatalous- tai muun lainsäädännön mukaan oikeus erityisiin tuontijärjestelyihin edellyttää alkuperäselvitystä.

(23)

Unionin yleiseen tullietuusjärjestelmään (GSP) sekä unionin yksipuolisesti tietyille maille ja alueille hyväksymiin tullietuuksiin liittyen olisi vahvistettava menettelyt ja lomakkeet alkuperäsääntöjen yhteisen soveltamisen turvaamiseksi. Olisi vahvistettava myös säännöksiä, joilla voidaan varmistaa, että GSP-edunsaajamaat sekä edellä tarkoitetut maat ja alueet noudattavat asiaa koskevia sääntöjä ja menettelyjä toimivan hallinnollisen yhteystyön turvaamiseksi unionin kanssa, jotta voidaan helpottaa tarkastuksia ja ehkäistä tai torjua petoksia.

(24)

Etuuskohteluun oikeuttavien alkuperäsääntöjen tapauksessa tarvitaan menettelyjä, joilla voidaan helpottaa alkuperäselvitysten antamista unionissa, mukaan lukien säännökset tietojen vaihtamisesta talouden toimijoiden välillä tavarantoimittajan ilmoituksilla sekä jäsenvaltioiden välisestä hallinnollisesta yhteistyöstä erityisesti INF 4 -tiedotustodistuksilla. Tällaisissa menettelyissä olisi otettava huomioon ero, joka johtuu siitä, että unioni on tehnyt vapaakauppasopimuksia, joihin ei aina sisälly sääntöjä alkuperäselvitysten korvaamisesta tuotteiden, joita ei ole vielä luovutettu vapaaseen liikkeeseen, lähettämiseksi muualle sopimusten osapuolten sisällä, sekä pyrittävä kaventamaan tätä eroa. Menettelyissä olisi otettava huomioon myös se, että unioni voi tulevaisuudessa jättää sisällyttämättä vapaakauppasopimuksiin kattavia sääntöjä tai ylipäätään sääntöjä alkuperän todentamisesta ja jättää asian yksinomaan osapuolten oman lainsäädännön varaan. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa yleiset menettelyt valtuutettujen viejien valtuutusten myöntämiseksi kyseisten sopimusten tapauksessa. Samoilla perusteilla olisi säädettävä menettelyistä GSP-järjestelmään kuulumattomien viejien rekisteröimiseksi.

(25)

GSP-järjestelmässä tarvitaan menettelyjä, joilla helpotetaan alkuperäselvitysten korvaamista riippumatta siitä, ovatko ne A-alkuperätodistuksia, kauppalaskuilmoituksia vai alkuperävakuutuksia. Tällaisilla säännöillä olisi helpotettava sellaisten tuotteiden liikkumista, joita ei ole vielä luovutettu vapaaseen liikkeeseen muualla unionin tullialueen sisällä tai tapauksen mukaan Norjassa, Sveitsissä tai Turkissa, jos maa täyttää tietyt edellytykset. Olisi myös vahvistettava lomakkeet, joita käytetään A-alkuperätodistusten ja EUR.1-tavaratodistusten antamisen, sekä lomakkeet, joita viejät käyttävät hakeakseen rekisteröidyn viejän asemaa.

(26)

Jotta varmistettaisiin, että tullausarvoa koskevia säännöksiä sovelletaan yhdenmukaisesti kansainvälisten sääntöjen kanssa, menettelysäännöt olisi vahvistettava tullausarvon määrittämistavasta. Samoista syistä on tarpeen antaa menettelysääntöjä, joissa täsmennetään, miten sovelletaan tullausarvon määrittämisen toissijaisia menetelmiä ja miten tullausarvo määritetään erityistapauksissa ja -olosuhteissa.

(27)

Ottaen huomioon, että on tarpeen varmistaa unionin ja jäsenvaltioiden taloudellisten etujen asianmukainen suojelu ja talouden toimijoiden tasapuoliset toimintaedellytykset, on tarpeen säätää menettelysäännöt, jotka koskevat vakuuden antamista ja sen määrän määrittämistä sekä, ottaen huomioon eri tullimenettelyihin liittyvät riskit, asianomaisten talouden toimijoiden ja tulliviranomaisten suorittamaa vakuuden valvontaa.

(28)	Tullivelan kantamisen turvaamiseksi olisi varmistettava tulliviranomaisten keskinäinen avunanto tapauksissa, joissa tullivelka on syntynyt jäsenvaltiossa, joka ei ole vakuuden hyväksynyt jäsenvaltio.

(29)

Olisi vahvistettava menettelyt ja vaatimukset tullin palauttamista tai peruuttamista koskevien sääntöjen yhdenmukaisen tulkinnan helpottamiseksi kaikkialla unionissa. Tullin palauttaminen tai peruuttaminen edellyttää vaatimusten täyttämistä ja muodollisuuksien suorittamista. Nämä olisi selkiytettävä unionin tasolla, jotta voidaan helpottaa koodeksin soveltamista jäsenvaltioissa ja ehkäistä eriarvoinen kohtelu. Olisi eriteltävä edellytykset, joilla tulliviranomaisten keskinäinen virka-apu on mahdollista tullin palauttamiseksi tai peruuttamiseksi, kun täydentäviä tietoja on saatava. Tullin palauttamisen ja peruuttamisen yhdenmukainen soveltaminen on varmistettava myös silloin, kun tavaroiden vienti tai hävittäminen on tapahtunut ilman tullivalvontaa. On vahvistettava edellytykset ja todisteet, joita vaaditaan sen osoittamiseksi, että tavarat, joista tullin palauttamista tai peruuttamista haetaan, on viety tai hävitetty.

(30)

Tietyissä tullin palauttamis- tai peruuttamistapauksissa, joissa kyseessä oleva määrä on vähämerkityksinen, jäsenvaltioiden olisi pidettävä komission saatavilla luettelo tällaisista tapauksista, jotta komissio voi tehdä tarkastukset omien varojen tarkastusten puitteissa ja unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi.

(31)

Jotta voidaan ottaa huomioon tapaukset, joissa tietyt saapumisen yleisilmoituksen tiedot on toimitettava tavaroiden kuljetuksen aikaisessa vaiheessa, jotta voidaan suojautua paremmin vakavilta uhkilta, sekä myös tapaukset, joissa liikenteenharjoittajan lisäksi muut henkilöt toimittavat saapumisen yleisilmoituksen tietoja vaarattomuus- ja turvallisuustarkoituksia varten tehtävän riskianalyysin tehostamiseksi, saapumisen yleisilmoitus olisi voitava toimittaa useammassa kuin yhdessä tietosisällössä. Selkeät säännöt toimitusten vastaavasta rekisteröinnistä ja muutoksista olisi vahvistettava.

(32)

Jotta voidaan välttää laillisen kaupan häiriintyminen, vaarattomuus- ja turvallisuustarkoituksia varten tehtävä riskianalyysi olisi toteutettava säännönmukaisesti saapumisen yleisilmoituksen antamiselle asetetuissa määräajoissa, paitsi jos riski todetaan tai on tarpeen tehdä ylimääräinen riskianalyysi.

(33)

Koska tuontivalvontajärjestelmää, jota tarvitaan saapumisen yleisilmoitusta koskevien koodeksin säännösten soveltamiseksi, ei ole vielä täysin parannettu, tuontivalvontajärjestelmässä tällä hetkellä käytettävää muuta tiedon vaihtamis- ja tallennusmenetelmää kuin koodeksin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sähköistä tietojenkäsittelymenetelmää on käytettävä edelleen.

(34)	Samoin koska nykyisessä tuontivalvontajärjestelmässä voidaan saapumisen yleisilmoitus ottaa vastaan vain yhtenä tietosisältönä, tietojen antamista useammassa tietosisällössä koskevien säännösten soveltaminen olisi keskeytettävä tilapäisesti siihen asti, kun tuontivalvontajärjestelmä parannetaan.

(35)	On aiheellista säätää menettelysäännöt, joita olisi sovellettava silloin, kun unionin tullialueelle saapuva vesialus tai ilma-alus tulee ensimmäisen kerran sellaisen jäsenvaltion tullitoimipaikkaan, jota ei ollut ilmoitettu saapumisen yleisilmoituksessa kulkureittiin kuuluvaksi maaksi.

(36)	Jos väliaikaisesti varastoitujen tavaroiden siirrossa käytetään useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevia varastotiloja, toimivaltaisen tulliviranomaisen olisi kuultava asianomaisia tulliviranomaisia varmistaakseen edellytysten täyttymisen ennen tällaisen siirron hyväksymistä.

(37)

Väliaikaisen varastoinnin toiminnan tehostamiseksi on aiheellista sisällyttää unionin tullilainsäädäntöön säännöksiä tavaroiden siirtämisestä yhdestä väliaikaisen varastoinnin varastotilasta toiseen silloin, kun kumpaankin sovelletaan yhtä ja samaa lupaa tai eri lupia, sekä säännöksiä tapauksista, joissa kyseiset luvat voivat olla yhden ja saman henkilön tai eri henkilöiden hallussa. Tehokkaan tullivalvonnan turvaamiseksi olisi vahvistettava selkeät säännöt, jotka koskevat toimivaltaisten tulliviranomaisten vastuita tavaroiden saapumispaikasta.

(38)

Koska unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskevien sääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen varmistaminen saa aikaan tehokkuushyötyjä tullihallinnoille ja talouden toimijoille, olisi täsmennettävä menettelysäännöt unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskevan todisteen antamisesta ja tarkastamisesta ja varsinkin säännöt, jotka koskevat eri menetelmiä, joilla kyseiset todisteet voidaan antaa, sekä todisteiden antamiseen liittyviä yksinkertaistuksia.

(39)

Jotta voitaisiin lisätä selkeyttä talouden toimijoiden kannalta, on asianmukaista täsmentää, mikä tullitoimipaikka on toimivaltainen ottamaan vastaan ja käsittelemään tulli-ilmoituksen sen perusteella, millaisesta tulli-ilmoituksesta ja mistä talouden toimijan pyytämästä tullimenettelystä on kyse. On myös asianmukaista eritellä edellytykset tulli-ilmoituksen hyväksymiselle ja tilanteet, joissa tulli-ilmoitusta voidaan muuttaa tavaroiden luovuttamisen jälkeen.

(40)	Vakiomuotoisen tulli-ilmoituksen jättäminen edellyttää menettelysääntöjä, joissa täsmennetään, että kun tulli-ilmoitus annetaan eri tavaraeristä, kutakin erää on pidettävä erillisenä tulli-ilmoituksena.

(41)

Tapaukset, joissa on myönnetty lupia yksinkertaistettujen ilmoitusten säännölliseen käyttöön, edellyttävät käytäntöjen yhdenmukaistamista niiden määräaikojen suhteen, jotka koskevat täydentävien ilmoitusten jättämistä sekä sellaisten asiakirjojen toimittamista, jotka puuttuivat yksinkertaistetun ilmoituksen antamisen yhteydessä.

(42)	Jotta tulli-ilmoitus voitaisiin tunnistaa helposti muodollisuuksien ja tarkastusten suorittamiseksi tulli-ilmoituksen hyväksymisen jälkeen, olisi vahvistettava menettelysäännöt yleisviitenumeron (MRN) käytöstä.

(43)

Yhdenmukaiset toimenpiteet olisi vahvistettava ilmoittajan hakemuksen yhteydessä soveltaman tariffialanimikkeen määrittämiseksi lähetykselle, joka koostuu eri tariffialanimikkeiden tavaroista, jos tavaroiden käsitteleminen niiden oikean tariffialanimikkeen mukaisesti aiheuttaisi suhteettoman työmäärän ja suhteettomat kustannukset kannettavan tuonti- tai vientitullin määrän kannalta.

(44)

Jotta voidaan varmistaa keskitettyä tulliselvitystä koskevan luvan myöntämisen asianmukainen hallinnointi tapauksissa, joissa on osallisena useampi kuin yksi tulliviranomainen, konsultaatiomenettely olisi vakioitava. Samoin olisi laadittava asianmukaiset puitteet oikea-aikaiselle tiedonvaihdolle valvovan tullitoimipaikan ja esittämistullitoimipaikan välillä, jotta jäsenvaltiot voivat luovuttaa tavarat oikeaan aikaan sekä noudattaa myös arvonlisä- ja valmisteverolainsäädäntöä, kansallisia kieltoja ja rajoituksia sekä tilastointivaatimuksia.

(45)

Oma-aloitteinen määrääminen on koodeksissa säädetty uusi yksinkertaistus. Sen vuoksi on erittäin tärkeää määritellä täsmällisesti tullimuodollisuuksiin liittyvä yksinkertaistus ja luvanhaltijan suorittamiksi kuuluvat tarkastukset. Asiaankuuluvissa säännöissä olisi varmistettava oma-aloitteisen määräämisen selkeä soveltaminen jäsenvaltioissa asianmukaisilla ja oikeasuhteisilla tarkastuksilla.

(46)

Tavaroiden hävittämien, myynti ja valtiolle luovuttaminen edellyttävät menettelysääntöjä, joissa täsmennetään tulliviranomaisten asema suhteessa tavaroiden hävittämisestä aiheutuvan jätteen ja romun tyyppiin ja paljouteen sekä menettelyt, joita on noudatettava tavaroiden valtiolle luovuttamisen ja myynnin osalta.

(47)

Palautustavaroiden vapauttamisesta tuontitullista olisi esitettävä tietoja, joilla osoitetaan vapautuksen edellytysten täyttyminen. Tässä asiassa olisi sovellettava menettelysääntöjä, jotka liittyvät vaadittaviin tietoihin sekä niiden vaihtamiseen talouden toimijoiden ja tulliviranomaisten välillä sekä tulliviranomaisten kesken.

(48)	Merikalastuksen ja merestä saatavien tuotteiden tuontitullista vapauttamisen tueksi olisi esitettävä todisteet siitä, että vapautuksen edellytykset täyttyvät. Tässä asiassa olisi sovellettava menettelysääntöjä, jotka liittyvät vaadittaviin tietoihin.

(49)

Koska erityismenettelyä koskevan luvan saamiseksi tehtävän hakemuksen tapauksessa vaaditaan taloudellisten edellytysten tutkimista silloin, kun on todisteita siitä, että unionin tuottajien olennaisiin etuihin kohdistuisi todennäköisesti kielteisiä vaikutuksia, olisi vahvistettava selkeät ja yksinkertaiset säännöt asianmukaisesta tutkimisesta unionin tasolla.

(50)	On tarpeen vahvistaa menettelysäännöt erityismenettelyn päättämisestä, kun tavarat on asetettu tällaiseen menettelyyn yhdellä tai useammalla tulli-ilmoituksella, siten, että on selvää, missä järjestyksessä päättäminen tapahtuu.

(51)	Toimivaltaisten tulliviranomaisten olisi tehtävä päätös pyynnöstä, joka koskee oikeuksien ja velvollisuuksien siirtoa yhdeltä menettelyn haltijalta toiselle henkilölle.

(52)	Olisi sallittava tavaroiden siirtäminen erityismenettelyssä poistumistullitoimipaikkaan, jos vientimenettelyyn liittyvät muodollisuudet on suoritettu.

(53)	Olisi sallittava kirjanpidon erottelu, kun käytetään vastaavia tavaroita. Muiden kuin unionitavaroiden ja vastaavien tavaroiden tullioikeudellisen aseman muuttamista koskevilla menettelysäännöillä olisi varmistettava, ettei talouden toimija voi saada perusteetonta tuontitullietua.

(54)

Jotta laillista kauppaa voitaisiin helpottaa ja tullitarkastusten tehokkuus varmistaa samalla kun vältetään käsittelyjen vaihtelu yksittäisten jäsenvaltioiden tullihallintojen välillä, olisi määritettävä menettelysäännöt unionin passitusmenettelylle sekä TIR-carnet’isiin merkittyjen tavaroiden kansainvälistä kuljetusta koskevan tulliyleissopimuksen (TIR-yleissopimus) (3), mukaan lukien sen mahdolliset myöhemmät muutokset, Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 1961 tehdyn tavaroiden väliaikaisen maahantuonnin ATA-carnet’ta koskevan tulliyleissopimuksen (ATA-yleissopimus), mukaan lukien sen mahdolliset myöhemmät muutokset, ja väliaikaisesta maahantuonnista tehdyn yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus) (4), mukaan lukien sen mahdolliset myöhemmät muutokset, mukaisille passitusmenettelyille sekä lomakkeen 302 ja postijärjestelmän mukaisille passitusmenettelyille. Näissä menettelysäännöissä määritetään prosessien tärkeimmät osatekijät, ja niihin sisältyy yksinkertaistuksia, joiden ansiosta tulliviranomaiset ja talouden toimijat voivat hyötyä täysimittaisesti yhdenmukaistetuista tehokkaista menettelyistä konkreettisena esimerkkinä kaupan helpottamisesta.

(55)

Ilma- ja meriliikenteen erityispiirteiden vuoksi on aiheellista säätää kyseisiä liikennemuotoja koskevia uusia yksinkertaistuksia, jotka mahdollistavat ilma- ja meriliikenteen harjoittajien kirjanpidossa olevien tietojen käyttämisen passitusilmoituksina. Lisäksi olisi otettava käyttöön uusia yksinkertaistuksia rautateitse kuljetettavien tavaroiden sähköisille tietojenkäsittelymenetelmille, jotta asiaankuuluvat säännökset voidaan mukauttaa markkinoiden vapautumisesta ja rautateiden menettelysääntöjen muuttumisesta johtuviin muutoksiin.

(56)

Tulliviranomaisten tehtävien tehokkaan suorittamisen ja talouden toimijoiden odotusten tasapainottamiseksi vaarattomuus- ja turvallisuustarkoituksia varten tehtävä riskianalyysi olisi ennen lähtöä annettavan ilmoituksen tapauksessa tehtävä ennen tavaroiden luovutusta määräajassa, jossa otetaan huomioon tavarakaupan oikeutetut edut.

(57)

Olisi säädettävä tavaroiden esittämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä muodollisuuksista vientitoimipaikassa ja poistumistoimipaikassa, erityisesti kun on kyse tehokkaan ja toimivan poistumisen vahvistuksen varmistamisesta ja vientitoimipaikan ja poistumistoimipaikan välisen tiedonvaihdon turvaamisesta.

(58)	Koska viennissä ja jälleenviennissä on yhtäläisyyksiä, on aiheellista myös laajentaa tiettyjen vientiä koskevien sääntöjen soveltaminen koskemaan jälleenvietäviä tavaroita.

(59)

Talouden toimijoiden oikeutettujen etujen turvaamiseksi ja uusiin sääntöihin siirtymisen sujuvuuden varmistamiseksi on tarpeen antaa siirtymäsäännöksiä, joissa vahvistetaan säännöt tavaroille, jotka asetetaan tiettyihin tullimenettelyihin ennen 1 päivää toukokuuta 2016 ja jotka on tarkoitus joko luovuttaa tai joiden menettely on tarkoitus päättää kyseisen päivämäärän jälkeen. Lisäksi talouden toimijoiden olisi voitava jättää lupahakemuksia koodeksin mukaisesti ennen sen soveltamisen alkamispäivää, jotta myönnettyjä lupia voidaan käyttää 1 päivästä toukokuuta 2016 alkaen.

(60)

Koodeksin täytäntöönpanoa koskevat yleiset säännöt liittyvät läheisesti toisiinsa eikä niitä tämän vuoksi voida erottaa niin kauan kuin niissä on laaja-alaisia sääntöjä, jotka koskevat useita eri tullimenettelyjä. Sen vuoksi on aiheellista ryhmittää ne yhteen yhdeksi asetukseksi oikeudellisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

(61)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

(62)	Tämän asetuksen säännöksiä olisi sovellettava 1 päivästä toukokuuta 2016, jotta koodeksia voitaisiin soveltaa täysimääräisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 LUKU

Tullilainsäädännön soveltamisala, tullin tehtävä ja määritelmät

1 artikla

Määritelmät

1)   Tässä asetuksessa sovelletaan komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 (5) 1 artiklaa.

2)   Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)	’käsimatkatavaralla’ lentomatkustuksen tapauksessa matkatavaraa, jonka luonnollinen henkilö vie mukanaan ilma-aluksen matkustamoon ja sieltä pois;

2)	’esittämistullitoimipaikalla’ tullitoimipaikkaa, joka on toimivaltainen sen paikan suhteen, jossa tavarat esitetään;

3)	’kirjatulla matkatavaralla’ lentomatkustamisen tapauksessa matkatavaraa, joka on kirjattu lähtölentoasemalla ja johon asianomainen luonnollinen henkilö ei voi päästä käsiksi lennon aikana tai, tapauksen mukaan, välilaskun aikana;

4)

’samanlaisilla tavaroilla’ tullausarvon määrittämisen yhteydessä samassa maassa tuotettuja tavaroita, jotka ovat samanlaisia kaikissa suhteissa, myös fyysisten ominaisuuksien, laadun ja maineen osalta. Pienet ulkoiset erot eivät estä pitämästä samanlaisina tavaroita, jotka muutoin ovat määritelmän mukaisia;

5)	’kansainvälisellä unionin lentoasemalla’ unionin lentoasemaa, joka on saanut tulliviranomaisilta luvan ja hyväksytty harjoittamaan lentoliikennettä unionin tullialueen ulkopuolella sijaitsevien alueiden kanssa.

6)	’unionin sisäisellä lennolla’ ilma-aluksen sellaista välilaskutonta liikkumista kahden unionin lentoaseman välillä, joka ei ala muulta kuin unionin lentoasemalta tai pääty muulle kuin unionin lentoasemalle;

7)	’pääasiallisilla jalostetuilla tuotteilla’ jalostettuja tuotteita, joille on myönnetty sisäisen jalostuksen lupa;

8)	’markkinointitoiminnalla’ tullausarvon määrittämisen yhteydessä kaikkea toimintaa, joka liittyy kyseisten tavaroiden mainostamiseen tai markkinointiin ja myynninedistämiseen sekä kaikkea toimintaa, joka liittyy tavaroiden takuisiin;

9)	’toissijaisilla jalostetuilla tuotteilla’ jalostettuja tuotteita, jotka ovat jalostuksen muita välttämättömiä sivutuotteita kuin pääasialliset jalostetut tuotteet;

10)	’liike- tai turistilentokoneella’ yksityistä ilma-alusta. joka on tarkoitettu matkoihin käyttäjän tilaamilla kulkureiteillä;

11)	’tyypin III yleisellä tullivarastolla’ tulliviranomaisten pitämää tullivarastoa;

12)	’kiinteällä kuljetuslaitteistolla’ teknisiä laitteita, joita käytetään sähkön, kaasun ja öljyn kaltaisten tavaroiden kuljettamiseen;

13)

’passitustullitoimipaikalla’ jompaakumpaa seuraavista: a) tullitoimipaikka, joka on toimivaltainen sen unionin tullialueelta poistumispaikan suhteen, jossa tavarat poistuvat kyseiseltä alueelta passitustoimenpiteen aikana sellaisen unionin tullialueen ulkopuolisen alueen kanssa yhteisen rajan kautta, joka ei ole yhteistä passitusta soveltava maa, b) tullitoimipaikka, joka on toimivaltainen unionin tullialueelle saapumispaikan suhteen, kun tavarat ovat kulkeneet unionin tullialueen ulkopuolisen alueen kautta passitustoimenpiteen aikana;

14)

’samankaltaisilla tavaroilla’ tullausarvon määrittämisen yhteydessä samassa maassa tuotettuja tavaroita, jotka olematta samanlaiset kaikissa suhteissa ovat ominaisuuksiltaan ja aineosiltaan niin samankaltaiset, että ne voivat täyttää samat tehtävät ja olla kaupallisesti vaihdettavissa; tavaroiden laatu, maine ja tavaramerkki ovat tekijöitä, jotka on otettava huomioon ratkaistaessa, ovatko kyseessä samankaltaiset tavarat.

2 LUKU

Tullilainsäädäntöön liittyvät henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet

1 jakso

Tietojen antaminen

1 alajakso

Yhteisten tietovaatimusten muodot ja koodit sekä tietojen vaihtaminen ja tallentaminen

2 artikla

Yhteisten tietovaatimusten muodot ja koodit

(Koodeksin 6 artiklan 2 kohta)

1.   Hakemuksissa ja päätöksissä vaadittavien tietojen vaihtamista ja tallentamista koskevien koodeksin 6 artiklan 2 kohdassa ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 2 artiklassa tarkoitettujen yhteisten tietovaatimusten muodot ja koodit ovat liitteessä A.

2.   Ilmoituksissa, tiedoksiannoissa ja tullioikeudellista asemaa koskevissa todisteissa vaadittavien tietojen vaihtamista ja tallentamista koskevien koodeksin 6 artiklan 2 kohdassa ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 2 artiklassa tarkoitettujen yhteisten tietovaatimusten muodot ja koodit ovat liitteessä B.

3.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, STT-järjestelmän ja Surveillance 2 -järjestelmän parannuksen ensimmäisen vaiheen käyttöönottopäivään asti ei sovelleta liitteessä A olevia asianomaisia muotoja ja koodeja vaan unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjä säännöksiä koskevista siirtymäkauden säännöksistä sikäli kuin asiaomaiset sähköiset järjestelmät eivät ole vielä toiminnassa … annetun komission delegoidun asetuksen (EU) …/… (6) liitteissä 2–5 olevia muotoja ja koodeja.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, AEO-järjestelmän parannuspäivään asti ei sovelleta liitteessä A olevia asianomaisia muotoja ja koodeja vaan unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjä säännöksiä koskevista siirtymäkauden säännöksistä sikäli kuin asiaomaiset sähköiset järjestelmät eivät ole vielä toiminnassa … annetun komission delegoidun asetuksen (EU) …/… liitteissä 6–7 olevia muotoja ja koodeja.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, liitteessä B olevien muotojen ja koodien soveltaminen on jäsenvaltioille vapaaehtoista unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjä säännöksiä koskevista siirtymäkauden säännöksistä sikäli kuin asiaomaiset sähköiset järjestelmät eivät ole vielä toiminnassa … annetun komission delegoidun asetuksen (EU) …/… liitteessä 1 vahvistettuihin asiaankuuluvien tietoteknisten järjestelmien käyttöönotto- tai parannuspäiviin asti.

Unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjä säännöksiä koskevista siirtymäkauden säännöksistä sikäli kuin asiaomaiset sähköiset järjestelmät eivät ole vielä toiminnassa … annetun komission delegoidun asetuksen (EU) …/… liitteessä 1 vahvistettuihin asiaankuuluvien tietoteknisen järjestelmien käyttöönotto- tai parannuspäiviin asti ilmoituksissa, tiedoksiannoissa ja tullioikeudellista asemaa koskevissa todisteissa vaadittaviin muotoihin ja koodeihin sovelletaan unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjä säännöksiä koskevista siirtymäkauden säännöksistä sikäli kuin asiaomaiset sähköiset järjestelmät eivät ole vielä toiminnassa … annetun komission delegoidun asetuksen (EU) …/… liitteessä 9 säädettyjä tietovaatimuksia.

Jäsenvaltioiden on komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU (7) liitteessä tarkoitetun unionin tullikoodeksin automaattisen vientijärjestelmän käyttöönottopäivään ja kyseisessä liitteessä tarkoitettujen kansallisten tuontijärjestelmien parannuspäiviin asti huolehdittava siitä, että koodit ja muodot, joita käytetään tavaroiden esittämistä koskevassa tiedoksiannossa, mahdollistavat tavaroiden esittämisen koodeksin 139 artiklan mukaisesti.

4.   Unionin tullikoodeksin tullauspäätösjärjestelmän käyttöönottopäivään asti seuraaville liitteessä A oleville hakemuksille ja luville säädetyt muodot ja koodit ovat jäsenvaltioille vapaaehtoisia:

a)	osan tavaroiden tullausarvosta muodostavien määrien määrittämisen yksinkertaistusta koskevat hakemukset ja luvat;

b)	yleisvakuuksia koskevat hakemukset ja luvat;

c)	maksunlykkäystä koskevat hakemukset ja luvat;

d)	koodeksin 148 artiklassa tarkoitetut väliaikaiseen varastointiin tarkoitettujen varastotilojen pitoa koskevat hakemukset ja luvat;

e)	säännöllistä alusliikennettä koskevat hakemukset ja luvat;

f)	valtuutettua antajaa koskevat hakemukset ja luvat;

g)	yksinkertaistetun ilmoituksen käyttöä koskevat hakemukset ja luvat;

h)	keskitettyä tulliselvitystä koskevat hakemukset ja luvat;

i)	ilmoittajan kirjanpitoon tehtävää merkintää koskevat hakemukset ja luvat;

j)	oma-aloitteista määräämistä koskevat hakemukset ja luvat;

k)	valtuutetun banaanien punnitsijan asemaa koskevat hakemukset ja valtuudet;

l)	sisäistä jalostusta koskevat hakemukset ja luvat;

m)	ulkoista jalostusta koskevat hakemukset ja luvat;

n)	tiettyä käyttötarkoitusta koskevat hakemukset ja luvat;

o)	väliaikaista tuontia koskevat hakemukset ja luvat;

p)	tullivarastointiin käytettävien varastotilojen pitoa koskevat luvat ja hakemukset;

q)	TIR-toimenpiteisiin valtuutetun vastaanottajan asemaa koskevat hakemukset ja valtuudet;

r)	unionin passitukseen valtuutetun lähettäjän asemaa koskevat hakemukset ja valtuudet;

s)	unionin passitukseen valtuutetun vastaanottajan asemaa koskevat hakemukset ja valtuudet;

t)	erityisten sinettien käyttöä koskevat hakemukset ja luvat;

u)	yksinkertaistettua tietosisällön sisältävän passitusilmoituksen käyttöä koskevat hakemukset ja luvat;

v)	sähköisen kuljetusasiakirjan käyttämistä tulli-ilmoituksena koskevat hakemukset ja luvat.

Kun jäsenvaltiot luopuvat tiettyjen koodien ja muotojen käytöstä siirtymäkauden aikana, niiden on varmistettava, että ne ovat panneet täytäntöön vaikuttavat menettelyt voidakseen tarkastaa, että asianomaisen luvan myöntämisedellytykset täyttyvät.

3 artikla

Sähköisten järjestelmien turvallisuus

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta)

1.   Koodeksin 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sähköisiä järjestelmiä kehittäessään, ylläpitäessään ja käyttäessään jäsenvaltioiden on otettava käyttöön ja pidettävä yllä riittäviä tietoturvajärjestelyjä, jotta eri järjestelmät voivat toimia tehokkaasti, luotettavasti ja turvallisesti. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että toimenpiteet on toteutettu tietolähteiden tarkastamiseksi ja tietojen suojaamiseksi luvattoman pääsyn, menettämisen, muuttamisen tai hävittämisen riskiltä.

2.   Jokainen tietojen syöttö-, muutos- tai poistotapahtuma on kirjattava siten, että siitä ilmenee käsittelyn tarkoitus, tarkka ajankohta ja sen suorittanut henkilö.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toisilleen, komissiolle ja tarvittaessa myös asianomaiselle talouden toimijalle kaikista tosiasiallisista tai epäillyistä sähköisten järjestelmien tietoturvaloukkauksista.

4 artikla

Tietojen tallentaminen

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta)

Kaikki asiaankuuluvalla sähköisellä järjestelmällä validoidut tiedot on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan sen vuoden lopusta, jona tiedot validoitiin, jollei toisin säädetä.

5 artikla

Sähköisten järjestelmien käytettävyys

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta)

1.   Komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä toiminnalliset sopimukset, joissa määritetään sähköisten järjestelmien käytettävyyttä ja suorituskykyä sekä toiminnan jatkuvuutta koskevat käytännön vaatimukset.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa operatiivisissa sopimuksissa on erityisesti määrättävä asianmukainen vastausaika asiaankuuluvissa sähköisissä järjestelmissä olevien tietojen vaihtamiselle ja käsittelemiselle.

3.   Sähköisten järjestelmien on oltava koko ajan käytettävissä. Tätä velvoitetta ei kuitenkaan sovelleta seuraaviin:

a)	1 kohdassa tarkoitetuissa sopimuksissa määrättyjen sähköisten järjestelmien käyttöä koskevissa erityistapauksissa eikä, kansallisella tasolla, tilanteissa, joissa tällaisia sopimuksia ei ole tehty;

b)	ylivoimaisen esteen tapauksissa.

2 alajakso

Henkilöiden rekisteröinti

6 artikla

Toimivaltainen tulliviranomainen

(Koodeksin 9 artikla)

Jäsenvaltioiden nimeämät tulliviranomaiset vastaavat rekisteröinnistä. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi kyseisten viranomaisten nimi ja osoite. Komissio julkaisee nämä tiedot internetissä.

7 artikla

EORI-numeroa koskeva sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artikla)

1.   EORIin liittyvien tietojen vaihtamiseksi ja tallentamiseksi on käytettävä koodeksin 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustettua sähköistä järjestelmää, jäljempänä ’EORI-järjestelmä’.

Toimivaltaisen tulliviranomaisen on asetettava tiedot saataville kyseisen järjestelmän kautta aina, kun uusia EORI-numeroita annetaan tai kun jo hyväksyttyjä rekisteröintejä koskevia tallennettuja tietoja muutetaan.

2.   Kullekin henkilölle saa antaa vain yhden EORI-numeron.

3.   EORI-järjestelmään tallennettavien tietojen muoto ja koodit ovat liitteessä 12–01.

4.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, liitteessä 12–01 olevia muotoja ja koodeja ei sovelleta EORI-keskusjärjestelmän parannuspäivään asti.

EORI-järjestelmän parannuspäivään asti talouden toimijoiden ja muiden henkilöiden rekisteröintiä koskevien yhteisten tietovaatimusten koodit säädetään unionin tullikoodeksista 9 päivänä lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjä säännöksiä koskevista siirtymäkauden säännöksistä sikäli kuin asiaomaiset sähköiset järjestelmät eivät ole vielä toiminnassa komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 liitteessä 9.

5.   Kun jäsenvaltiot keräävät liitteessä 12–01 olevassa 4 kohdassa luetellut tiedot, niiden on varmistettava, että liitteessä 12–01 säädettyjä muotoja ja koodeja käytetään.

2 jakso

Tullilainsäädännön soveltamista koskevat päätökset

1 alajakso

Tulliviranomaisten tekemät päätökset

8 artikla

Yleinen menettely oikeudelle tulla kuulluksi

(Koodeksin 22 artiklan 6 kohta)

1.   Koodeksin 22 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tiedoksiannossa on

a)	oltava viittaus niihin asiakirjoihin ja tietoihin, joiden perusteella tulliviranomaiset aikovat tehdä päätöksensä;

b)	mainittava määräaika, johon mennessä asianomaisen henkilön on ilmaistava näkökantansa ja joka alkaa päivänä, jona asianomainen henkilö vastaanottaa tai jona hänen katsotaan vastaanottaneen tiedoksiannon;

c)	oltava viittaus asianomaisen henkilön oikeuteen saada tutustua a alakohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin ja tietoihin sovelleltavien säännösten mukaisesti.

2.   Kun asianomainen henkilö ilmaisee näkökantansa ennen 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräajan umpeutumista, tulliviranomaiset voivat tehdä päätöksen, paitsi jos asianomainen henkilö samanaikaisesti ilmoittaa aikeestaan ilmaista vielä lisää näkökantojaan asetetun määräajan kuluessa.

9 artikla

Erityinen menettely oikeudelle tulla kuulluksi

(Koodeksin 22 artiklan 6 kohta)

1.   Tulliviranomaiset voivat antaa koodeksin 22 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tiedoksiannon osana varmennus- tai tarkastusprosessia, kun ne aikovat tehdä päätöksen jonkin seuraavista perusteella:

a)	tavaroiden tullille esittämisen jälkeen tehdyn tarkastuksen tulokset;

b)	koodeksin 191 artiklassa tarkoitetun tulli-ilmoituksen tarkastuksen tulokset;

c)	koodeksin 48 artiklassa tarkoitetun jälkitarkastuksen tulokset, jos tavarat ovat edelleen tullivalvonnassa;

d)	unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskevan todisteen todentamista koskevan tarkastuksen tulokset tai tarvittaessa tällaisen todisteen rekisteröinti- tai vahvistushakemusta koskevan tarkastuksen tulokset;

e)	tulliviranomaisten antama alkuperäselvitys;

f)	sellaisten tavaroiden tarkastustulokset, joista ei ole annettu yleisilmoitusta, väliaikaisen varastoinnin ilmoitusta, jälleenvienti-ilmoitusta eikä tulli-ilmoitusta.

2.   Jos tiedoksianto on laadittu 1 kohdan mukaisesti, asianomainen henkilö voi

a)	viipymättä ilmaista näkökantansa samalla menetelmällä kuin mitä käytettiin delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 9 artiklan mukaisessa tiedoksiannossa; tai

b)	pyytää 8 artiklan mukaista tiedoksiantoa, lukuun ottamatta 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja tapauksia.

Tulliviranomaisten on ilmoitettava asianomaiselle henkilölle näistä kahdesta vaihtoehdosta.

3.   Kun tulliviranomaiset tekevät asianomaiseen henkilöön kielteisesti vaikuttavan päätöksen, niiden on kirjattava, onko kyseinen henkilö ilmaissut näkökantansa 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

2 alajakso

Hakemuksen perusteella tehtävät päätökset

10 artikla

Päätöksiä koskevat sähköiset järjestelmät

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta)

1.   Useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota ja alkuperäiseen hakemukseen tai päätökseen mahdollisesti vaikuttavaa myöhempää tapausta koskeviin hakemuksiin ja päätöksiin liittyvien tietojen vaihtamiseksi ja tallentamiseksi on käytettävä koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua sähköistä järjestelmää.

Toimivaltaisen tulliviranomaisen on asetettava tiedot saataville kyseisen järjestelmän kautta viipymättä ja joka tapauksessa viimeistään seitsemän päivän kuluttua siitä, kun kyseinen viranomainen on saanut tietoonsa kyseiset tiedot.

2.   Komission ja jäsenvaltioiden keskinäisessä yhteisymmärryksessä suunnittelemaa koko EU:n kattavaa harmonoitua rajapintaa on käytettävä sellaisten hakemuksiin ja päätöksiin liittyvien tietojen vaihtamiseksi, jotka voivat vaikuttaa useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon.

3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun unionin tullikoodeksin tullauspäätösjärjestelmän käyttöönottopäivästä alkaen.

11 artikla

Hakemusten vastaanottajaksi nimetty tulliviranomainen

(Koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta)

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi luettelo koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetuista tulliviranomaisista, jotka on nimetty hakemusten vastaanottajiksi. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi myös luetteloon mahdollisesti myöhemmin tehtävät muutokset.

12 artikla

Hakemuksen hyväksyminen

(Koodeksin 22 artiklan 2 kohta)

1.   Kun tulliviranomainen hyväksyy delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 11 artiklan 1 kohdan mukaisen hakemuksen, kyseisen hakemuksen hyväksymispäivä on päivä, jona kyseinen tulliviranomainen on ottanut vastaan kaikki koodeksin 22 artiklan toisen alakohdan mukaisesti vaadittavat tiedot.

2.   Jos tulliviranomainen toteaa, että hakemus ei sisällä kaikkia vaadittavia tietoja, sen on pyydettävä hakijaa antamaan asiaankuuluvat tiedot kohtuullisen määräajan kuluessa, joka ei saa olla pidempi kuin 30 päivää.

Jos hakija ei anna tulliviranomaisten pyytämiä tietoja niiden tätä tarkoitusta varten asettamassa määräajassa, hakemusta ei hyväksytä ja hakijalle on ilmoitettava asiasta.

3.   Jos hakijalle ei ole annettu tiedoksi, onko hakemus hyväksytty vai ei, hakemus on katsottava hyväksytyksi. Hyväksymispäivä on päivä, jona hakemus jätetään, tai, jos hakija on antanut lisätietoja 2 kohdassa tarkoitetun tulliviranomaisen pyynnön perusteella, se päivä, jona viimeisin tieto on annettu.

13 artikla

Päätöksiin liittyvien tietojen säilyttäminen

(Koodeksin 23 artiklan 5 kohta)

Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on säilytettävä kaikki tiedot ja täydentävät tiedot, joita käytettiin perusteena päätöksen tekemisessä, vähintään kolmen vuoden ajan päätöksen voimassaolon päättymisestä.

14 artikla

Tulliviranomaisten väliset konsultaatiot

(Koodeksin 22 artikla)

1.   Kun asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen on konsultoitava toisen asianomaisen jäsenvaltion tulliviranomaisen kanssa myönteisen päätöksen tekemistä koskevien tarvittavien edellytysten ja arviointiperusteiden täyttymisestä, kyseiset konsultaatiot on käytävä asianomaiselle päätökselle asetetun määräajan kuluessa. Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on asetettava konsultaatioille määräaika, joka alkaa päivänä, jona kyseinen viranomainen antoi tiedoksi konsultoitavan tulliviranomaisen tutkimusta edellyttävät edellytykset ja arviointiperusteet.

Jos konsultoitava tulliviranomainen toteaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tutkimuksen perusteella, ettei hakija täytä yhtä tai useampaa edellytystä ja arviointiperustetta myönteisen päätöksen tekemiseksi, asianmukaisesti todennetut ja perustellut tulokset on toimitettava asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle.

2.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen voi pidentää konsultaatiolle 1 kohdan mukaisesti asetettua määräaikaa seuraavissa tapauksissa:

a)	kuultava viranomainen pyytää lisäaikaa tehtävien tutkimusten luonteen vuoksi;

b)	hakija tekee mukautuksia varmistaakseen, että 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset ja arviointiperusteet täyttyvät, ja antaa ne tiedoksi asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle, joka vastaavasti ilmoittaa asiasta konsultoitavalle tulliviranomaiselle.

3.   Jos konsultoitava tulliviranomainen ei vastaa konsultaatiolle 1 ja 2 kohdan mukaisesti asetetussa määräajassa, konsultaation kohteena olleiden edellytysten ja arviointiperusteiden katsotaan täyttyneen.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyä konsultaatiomenettelyä voidaan noudattaa myös päätöksen uudelleenarvioimiseksi ja seuraamiseksi.

15 artikla

Myönteisen päätöksen kumoaminen

(Koodeksin 28 artikla)

Tulliviranomaisen, joka on toimivaltainen tekemään päätöksen delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 16 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, on kumottava päätös, jonka soveltaminen on keskeytetty mainitun asetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos päätöksenhaltija ei toteuta kyseistä päätöstä varten määrättyjen edellytysten täyttämiseksi tai kyseisessä päätöksessä asetettujen velvoitteiden noudattamiseksi tarpeellisia toimenpiteitä asetetussa määräajassa.

3 alajakso

Sitovaa tietoa koskevat päätökset

16 artikla

Hakemus sitovaa tietoa koskevaksi päätökseksi

(Koodeksin 22 artiklan 1 kohta)

1.   Jos hakemus sitovaa tietoa koskevaksi päätökseksi jätetään delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 19 artiklan 1 kohdan nojalla muussa jäsenvaltiossa kuin hakijan sijoittautumisjäsenvaltiossa, sen tulliviranomaisen, jolle hakemus jätettiin, on annettava asia tiedoksi hakijan sijoittautumisjäsenvaltion tulliviranomaiselle seitsemän päivän kuluessa hakemuksen hyväksymisestä.

Jos kyseisen ilmoituksen vastaanottavalla tulliviranomaisella on hakemuksen käsittelyn kannalta merkittävinä pitämiään tietoja, sen on toimitettava tällaiset tiedot sille tulliviranomaiselle, jolle hakemus jätettiin, mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 30 päivän kuluessa tiedoksiantopäivästä.

2.   Sitovaa tariffitietoa, jäljempänä ’STT’, koskeva hakemus saa koskea ainoastaan tavaroita, joiden ominaisuudet ovat samanlaiset ja joiden väliset erot ovat niiden tariffiluokittelun kannalta merkityksettömät.

3.   Sitovaa alkuperätietoa, jäljempänä ’SAT’, koskeva hakemus saa koskea ainoastaan yhtä tavaralajia ja yhdenlajisia olosuhteita alkuperän määrittämistä varten.

4.   Sen varmistamiseksi, että koodeksin 33 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa asetettua vaatimusta noudatetaan STT-päätöshakemuksen osalta, delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tulliviranomaisen on tarkastettava tiedot tämän asetuksen 21 artiklassa tarkoitetusta sähköisestä järjestelmästä ja pidettävä kirjaa tällaisista tarkastuksista.

17 artikla

Johdonmukaisuus voimassa olevien STT-päätösten kanssa

(Koodeksin 22 artiklan 3 kohta)

Päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on varmistettava, että STT-päätös, jonka se aikoo tehdä, on johdonmukainen jo tehtyjen STT-päätösten kanssa, ja tämän vuoksi sen on tarkastettava tiedot 21 artiklassa tarkoitetusta sähköisestä järjestelmästä ja pidettävä kirjaa tällaisista tarkastuksista.

18 artikla

SAT-päätöksen tiedoksi antaminen

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohta)

1.   Jos päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen antaa hakijalle SAT-päätöksen tiedoksi muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä, sen on käytettävä liitteessä 12–02 olevan mallin mukaista lomaketta.

2.   Jos päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen antaa hakijalle SAT-päätöksen tiedoksi sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä, kyseinen päätös on voitava tulostaa liitteessä 12–02 olevan mallin mukaiselle lomakkeelle.

19 artikla

SAT-päätöksiä koskevien tietojen vaihtaminen

(Koodeksin 23 artiklan 5 kohta)

1.   Tulliviranomaisten on toimitettava komissiolle SAT-päätöksiä koskevat asiaankuuluvat tiedot neljännesvuosittain.

2.   Komissio asettaa 1 kohdan mukaisesti saadut tiedot kaikkien jäsenvaltioiden tulliviranomaisten saataville.

20 artikla

STT-päätösten valvonta

(Koodeksin 23 artiklan 5 kohta)

Kun STT-päätöksen haltija suorittaa tai haltijan puolestaan suoritetaan tullimuodollisuuksia STT-päätöksen kattamien tavaroiden osalta, tämä on ilmoitettava tulli-ilmoituksessa mainitsemalla STT-päätöksen viitenumero.

21 artikla

STT:tä koskeva sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta ja 23 artiklan 5 kohta)

1.   STT:hen tai alkuperäiseen hakemukseen tai päätökseen mahdollisesti vaikuttavaan myöhempään tapahtumaan liittyvien tietojen vaihtamiseksi ja tallentamiseksi on käytettävä tätä varten koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua sähköistä järjestelmää.

Toimivaltaisen tulliviranomaisen on asetettava tiedot saataville kyseisen järjestelmän kautta viipymättä ja joka tapauksessa viimeistään seitsemän päivän kuluttua siitä, kun kyseinen viranomainen on saanut tietoonsa kyseiset tiedot.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi

a)	tämän asetuksen 55 artiklassa tarkoitettuun valvontaan kuuluvat tiedot, jotka ovat merkittäviä STT-päätösten käytön valvonnan kannalta;

b)	hakemuksen vastaanottaneen ja STT-päätöksen tehneen tulliviranomaisen on annettava tiedoksi 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän kautta, myönnetäänkö STT-päätökselle jatkettu käyttöaika, sekä jatketun käyttöajan päättymispäivä ja tämän ajanjakson kattama tavarapaljous.

3.   Komissio antaa jäsenvaltioille tiedoksi 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut valvontatulokset säännöllisesti tukeakseen tulliviranomaisten suorittamaa STT:stä johtuvien velvoitteiden noudattamista koskevaa valvontaa tuettaisiin.

4.   Komission ja jäsenvaltioiden keskinäisessä yhteisymmärryksessä suunnittelemaa koko EU:n kattavaa harmonoitua rajapintaa on käytettävä sellaisten tietojen vaihtamiseksi, jotka liittyvät STT:itä koskeviin hakemuksiin ja päätöksiin.

5.   Kun STT-päätöshakemusta käsitellään, tulliviranomaisen on ilmoitettava hakemuksen tilanne 1 kohdassa tarkoitetussa järjestelmässä.

6.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteen mukaisen, mainitussa kohdassa tarkoitetun järjestelmän parannuspäivään asti käytettävä tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (8) 8 artiklan 3 kohdalla perustettua komission keskustietokantaa.

7.   Tulliviranomaisten on tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän ja tämän asetuksen 56 artiklassa tarkoitetun järjestelmän parannuksen ensimmäisen vaiheen käyttöönottopäivään asti valvottava STT-päätöksen käyttöä tehdessään koodeksin 46 mukaisia tullitarkastuksia tai koodeksin 48 artiklan mukaisia jälkitarkastuksia. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 3 kohdassa säädetään, komission ei tarvitse ennen mainittua käyttöönottopäivää antaa jäsenvaltioille tiedoksi tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun valvonnan tuloksia.

22 artikla

Sitovaa tietoa koskevien päätösten jatkettu käyttö

(Koodeksin 34 artiklan 9 kohta)

1.   Kun tulliviranomaiset päättävät myöntää koodeksin 34 artiklan 9 kohdan kolmannen alakohdan mukaisen jatketun käyttöajan, niiden on eriteltävä, minä päivänä päätöksen jatkettu käyttöaika päättyy.

2.   Jos tulliviranomaiset päättävät myöntää koodeksin 34 artiklan 9 kohdan kolmannen alakohdan mukaisen jatketun käyttöajan STT-päätökselle, niiden on eriteltävä 1 kohdassa tarkoitetun päättymispäivän lisäksi sellaisten tavaroiden paljous, jotka voidaan tulliselvittää jatketun käytön aikana.

Sellaisen päätöksen, jolle on myönnetty jatkettu käyttö, käyttö päättyy heti, kun kyseiset paljoudet on saavutettu.

Komissio ilmoittaa 55 artiklassa tarkoitetun valvonnan perusteella jäsenvaltioille heti, kun kyseiset paljoudet on saavutettu.

23 artikla

Toimet, joilla varmistetaan virheetön ja yhdenmukainen tariffiluokittelu tai alkuperän määrittäminen

(Koodeksin 34 artiklan 10 kohta)

1.   Komissio antaa viipymättä tulliviranomaisille tiedoksi koodeksin 34 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisen STT- ja SAT-päätösten tekemisen keskeyttämisen, kun

a)	komissio on havainnut virheellisiä tai ristiriitaisia päätöksiä;

b)	tulliviranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle tapauksista, joissa ne eivät pystyneet 90 päivän määräajassa ratkaisemaan eriäviä mielipiteitään virheettömästä ja yhdenmukaisesta tariffiluokittelusta tai alkuperän määrittämisestä.

Sitovaa tietoa koskevia päätöksiä ei saa antaa a tai b alakohdassa tarkoitetuille tavaroille siitä päivästä alkaen, jona komissio on antanut keskeytyksen tiedoksi tulliviranomaisille, siihen asti, kun virheetön ja yhdenmukainen luokittelu tai alkuperän määrittäminen varmistetaan.

2.   Virheettömästä ja yhdenmukaisesta luokittelusta tai alkuperän määrittämisestä järjestetään konsultaatio unionin tasolla mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 120 päivän kuluttua 1 kohdassa tarkoitetusta tiedoksiannosta.

3.   Komissio antaa tulliviranomaisille viipymättä tiedon, kun keskeyttäminen peruutetaan.

4.   Sovellettaessa 1–3 kohtaa SAT-päätöksiä pidetään ristiriitaisina, kun niillä annetaan eri alkuperä tavaroille, jotka:

a)	kuuluvat samaan tullinimikkeeseen ja joiden alkuperä määritettiin samojen alkuperäsääntöjen mukaisesti; ja

b)	on saatu samanlaisissa olosuhteissa käyttäen samaa valmistusprosessia ja aineksia, jotka ovat vastaavia erityisesti niiden alkuperä- tai ei-alkuperäaseman osalta.

3 jakso

Valtuutettu talouden toimija

24 artikla

Vaatimusten noudattaminen

(Koodeksin 39 artiklan a alakohta)

1.   Kun hakija on luonnollinen henkilö, koodeksin 39 artiklan a alakohdassa säädetyt arviointiperusteet katsotaan täytetyiksi, jos hakijalla ja soveltuvin osin hakijan tulliasioista vastaavalla työntekijällä ei ole viimeisten kolmen vuoden ajalta vakavia tai toistuvia tullilainsäädännön tai verotussääntöjen rikkomisia eikä merkintöjä taloudelliseen toimintaan liittyvistä vakavista rikoksista.

Kun hakija ei ole luonnollinen henkilö, koodeksin 39 artiklan a alakohdassa säädetyt arviointiperusteet katsotaan täytetyiksi, jos yhdelläkään seuraavista henkilöistä ei ole viimeisten kolmen vuoden ajalta vakavia tai toistuvia tullilainsäädännön tai verotussääntöjen rikkomisia eikä merkintöjä taloudelliseen toimintaansa liittyvistä vakavista rikoksista:

a)

hakija;

b)	henkilö, joka käyttää määräysvaltaa hakijaan tai vastaa sen liikkeenjohdosta;

c)	työntekijä, joka vastaa hakijan tulliasioista.

2.   Koodeksin 39 a artiklassa tarkoitettuja arviointiperusteita voidaan kuitenkin pitää täytettyinä, jos asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen pitää rikkomista vähämerkityksisenä asiaankuuluvien toimintojen lukumäärä tai koko huomioon ottaen eikä tulliviranomainen epäile hakijan vilpitöntä mieltä.

3.   Jos 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu henkilö on sijoittautunut kolmanteen maahan tai hänen kotipaikkansa on kolmannessa maassa, asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on arvioitava koodeksin 39 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen arviointiperusteiden täyttyminen käytettävissään olevan kirjanpito- ja tietoaineiston perusteella.

4.   Jos hakemuksen jättänyt yritys on perustettu alle kolme vuotta aiemmin, asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on arvioitava koodeksin 39 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen arviointiperusteiden täyttyminen käytettävissään olevan kirjanpito- ja tietoaineiston perusteella.

25 artikla

Kaupallisten ja kuljetustietojen tyydyttävä hallintajärjestelmä

(Koodeksin 39 artiklan b alakohta)

1.   Koodeksin 39 artiklan b alakohdassa säädetty arviointiperuste katsotaan täytetyksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

hakijalla on siinä jäsenvaltiossa, jossa kirjanpito hoidetaan, yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden kanssa johdonmukainen kirjanpitojärjestelmä, joka mahdollistaa kirjanpidon tarkastukseen perustuvat tullitarkastukset ja jonka ansiosta tiettyä tietoa voidaan jäljittää kirjauksen ajankohdasta alkaen;

b)	hakijan tullitarkoituksissa hoitama kirjanpito on osa hakijan kirjanpitojärjestelmää tai mahdollistaa tietojen ristiintarkastuksen kirjanpitojärjestelmässä olevien tietojen kanssa;

c)	hakija antaa tulliviranomaiselle fyysisen pääsyn kirjanpitojärjestelmiinsä ja tarvittaessa kaupallisiin ja kuljetustietoihinsa;

d)	hakija antaa tulliviranomaiselle sähköisen pääsyn kirjanpitojärjestelmiinsä ja tarvittaessa kaupallisiin ja kuljetustietoihinsa, kun kyseinen järjestelmä tai kirjanpito on sähköinen;

e)	hakijalla on logistinen järjestelmä, jossa tavarat voidaan tunnistaa unionitavaroiksi tai muiksi kuin unionitavaroiksi ja josta käy tarvittaessa ilmi niiden sijainti;

f)

hakijalla on liiketoiminnan lajin ja laajuuden kannalta asianmukainen hallinnollinen organisaatio, joka soveltuu tavaravirtojen hallinnointiin, ja sen sisäisellä tarkastustoiminnalla kyetään estämään, havaitsemaan ja oikaisemaan virheet sekä estämään ja havaitsemaan laittomat tai luvattomat tapahtumat;

g)	hakijalla on tarvittaessa asianmukaiset menettelyt kauppapoliittisten toimenpiteiden mukaisesti myönnettyjen tai maataloustuotteiden kauppaan liittyvien lupien ja todistusten käsittelemiseksi;

h)	hakijalla on asianmukaiset menettelyt kirjanpitonsa ja tietojensa arkistoimiseksi ja tietojen häviämisen estämiseksi;

i)	hakija varmistaa, että asiaankuuluvia työntekijöitä on ohjeistettu ilmoittamaan tulliviranomaisille kaikista vaatimusten noudattamiseen liittyvistä vaikeuksista, ja luo menettelyt, joilla tällaisista vaikeuksista ilmoitetaan tulliviranomaisille;

j)	hakijalla on asianmukaiset turvajärjestelyt tietokonejärjestelmänsä suojaamiseksi luvatonta tunkeutumista vastaan ja asiakirjojensa turvaamiseksi;

k)

hakijalla on tarvittaessa käytössään asianmukaiset menettelyt kieltoihin ja rajoituksiin liittyvien tuonti- ja vientilupien käsittelemiseksi, mukaan lukien toimenpiteet, joilla kieltojen tai rajoitusten alaiset tavarat erotetaan muista tavaroista ja joilla varmistetaan kyseisten kieltojen ja rajoitusten noudattaminen.

2.   Kun hakija hakee ainoastaan 38 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vaarattomuutta ja turvallisuutta koskevaa valtuutetun talouden toimijan valtuutusta, jäljempänä ’AEOS’, 1 kohdan e alakohdassa säädettyä vaatimusta ei sovelleta.

26 artikla

Taloudellinen vakavaraisuus

(Koodeksin 39 artiklan c alakohta)

1.   Koodeksin 39 artiklan c alakohdassa tarkoitettu arviointiperuste katsotaan täytetyksi, jos hakija noudattaa seuraavia vaatimuksia;

a)	hakijaa vastaan ei ole käynnissä konkurssimenettelyä;

b)	hakija on hakemuksen jättämistä edeltäneiden kolmen vuoden aikana täyttänyt tavaroiden tuonnissa tai viennissä tai niiden yhteydessä kannettavien tullien, verojen ja muiden maksujen maksamista koskevat taloudelliset velvoitteensa;

c)

hakija osoittaa hakemuksen jättämistä edeltäneiltä kolmelta vuodelta saatavilla olevan kirjanpito- ja tietoaineiston perusteella, että hakijan taloudellinen tilanne on riittävän hyvä velvoitteiden täyttämiseksi ja sitoumusten noudattamiseksi hakijan liiketoiminnan laji ja suuruus huomioon ottaen sekä sen, ettei hakijalla ole sellaista negatiivista nettovarallisuutta, jota ei voida kattaa.

2.   Jos hakemuksen jättänyt yritys on perustettu alle kolme vuotta aiemmin, koodeksin 39 artiklan c kohdassa tarkoitettu hakijan taloudellinen vakavaraisuus on tarkastettava saatavissa olevien asiakirjojen ja tietojen perusteella.

27 artikla

Käytännön pätevyys tai ammattipätevyys

(Koodeksin 39 artikla)

1.   Koodeksin 39 artiklan d alakohdassa tarkoitettu arviointiperuste katsotaan täytetyksi, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy;

a)	hakijalla tai hakijan tulliasioista vastaavalla henkilöllä on jokin seuraavista käytännön pätevyyksistä; i) vähintään kolmen vuoden osoitettu käytännön kokemus tulliasioista; ii) eurooppalaisen standardointiorganisaation antama tulliasioista koskeva laatustandardi;

b)

hakija tai hakijan tulliasioista vastaava henkilö on läpäissyt tullilainsäädäntöä koskevan koulutuksen, joka vastaa hänen osallisuuttaan tulliin liittyvissä toimissa ja on merkityksellinen niiden kannalta ja jonka on järjestänyt jokin seuraavista: i) jäsenvaltion tulliviranomainen; ii) koulutuslaitos, jonka ammattikoulutuksesta vastaavat jäsenvaltion tulliviranomaiset tai elimet ovat tunnustaneet tällaisen pätevyyden myöntämiseen; iii) ammatti- tai toimialajärjestö, jonka jäsenvaltion tulliviranomaiset ovat tunnustaneet tai joka on valtuutettu unionissa tällaisen pätevyyden myöntämiseen.

2.   Kun hakijan tulliasioista vastaa sopimussuhteinen henkilö, koodeksin 39 artiklan d alakohdassa säädetyt arviointiperusteet katsotaan täytetyiksi, jos kyseisellä sopimussuhteisella henkilöllä on koodeksin 38 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tulliyksinkertaistuksia koskeva valtuutetun talouden toimijan valtuutus, jäljempänä ’AEOC’.

28 artikla

Vaarattomuutta ja turvallisuutta koskeva vaatimustaso

(Koodeksin 39 artiklan e alakohta)

1.   Koodeksin 39 artiklan e alakohdassa säädetty arviointiperuste katsotaan täytetyksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	AEOS-valtuutukseen liittyvien toimien yhteydessä käytettävät rakennukset suojaavat laittomalta tunkeutumiselta ja ne on valmistettu aineksista, jotka estävät laittoman pääsyn;

b)	asianmukaiset toimenpiteet on toteutettu estämään luvaton pääsy toimitiloihin, lähetys-, lastaus- ja rahtialueille sekä muihin asiaankuuluviin paikkoihin;

c)	tavaroiden käsittelyä koskevat toimenpiteet on toteutettu muun muassa luvattoman tunkeutumisen tai vaihtamisen, tavaroiden vaurioitumisen sekä rahtiyksikköjen luvattoman käsittelyn estämiseksi;

d)

hakija on toteuttanut toimenpiteitä, joiden ansiosta hakijan liikekumppanin voidaan tunnistaa selkeästi ja joilla varmistetaan asianmukaisten sopimusjärjestelyjen tai muiden hakijan liiketoimintamallin mukaisten asianmukaisten toimenpiteiden täytäntöönpanon kautta, että kyseiset liikekumppanit varmistavat oman kansainvälisen jakeluketjun osansa turvallisuuden;

e)

hakija tekee kansallisen lainsäädännön sallimissa rajoissa turvallisuusselvityksiä työnhakijoista, jotka työskentelisivät turvallisuuden kannalta arkaluontoisessa asemassa, sekä ajoittain taustaselvityksiä tällaisessa asemassa olevista nykyisistä työntekijöistä sekä aina kun olosuhteet tätä vaativat;

f)	hakijalla on asianmukaiset turvallisuusmenettelyt mahdollisille ulkoisille sopimussuhteisille palveluntarjoajille;

g)	hakija varmistaa, että henkilökunta, jolla on turvallisuuden kannalta merkittäviä vastuualueita, osallistuu säännöllisesti asianomaisia turvallisuuskysymyksiä koskeviin tiedotusohjelmiin;

h)	hakija on nimennyt yhteyshenkilön, joka on toimivaltainen turvallisuutta ja vaarattomuutta koskevissa kysymyksissä.

2.   Jos hakijalla on kansainvälisen yleissopimuksen, Kansainvälisen standardisoimisjärjestön vahvistaman kansainvälisen standardin tai eurooppalaisen standardointiorganisaation vahvistaman eurooppalaisen standardin perusteella annettu vaarattomuus- ja turvallisuustodistus, tällainen todistus on otettava huomioon tarkastettaessa koodeksin 39 artiklan e alakohdassa säädettyjen arviointiperusteiden täyttyminen.

Arviointiperusteiden katsotaan täyttyneen, jos todetaan, että kyseisen todistuksen antamisperusteet ovat samat kuin koodeksin 39 artiklan e alakohdassa säädetyt perusteet tai vastaavat niitä.

Arviointiperusteiden katsotaan täyttyneen, jos hakijalla on sellaisessa kolmannessa maassa annettu vaarattomuus- ja turvallisuustodistus, jonka kanssa unioni on tehnyt sopimuksen, jossa määrätään kyseisen todistuksen tunnustamisesta.

3.   Jos hakija on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 (9) 3 artiklassa määritelty valvottu edustaja tai tunnettu lähettäjä ja täyttää komission asetuksessa (EU) N:o 185/2010 (10) säädetyt vaatimukset, 1 kohdassa säädettyjen arviointiperusteiden katsotaan täyttyneen niiden paikkojen ja toimintojen suhteen, joiden osalta hakija on saanut valvotun edustajan tai tunnetun lähettäjän aseman, edellyttäen että valvotun edustajan tai tunnetun lähettäjän aseman myöntämisperusteet ovat samat kuin koodeksin 39 artiklan e alakohdassa säädetyt arviointiperusteet tai vastaavat niitä.

29 artikla

Arviointiperusteiden tutkiminen

(Koodeksin 22 artikla)

1.   Koodeksin 39 artiklan b ja e alakohdassa säädettyjen arviointiperusteiden tutkimiseksi asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on varmistettava, että paikalla tehtävät tarkastukset suoritetaan kaikissa tiloissa, jotka ovat merkittäviä hakijan tullitoimintojen kannalta.

Jos hakijalla on suuri lukumäärä tiloja ja päätöksen tekemiselle asetettu määräaika ei mahdollista kaikkien niiden tutkimista, tulliviranomainen voi päättää tutkia ainoastaan edustavan osan kyseisistä tiloista, jos voidaan todeta, että hakija noudattaa kaikissa tiloissaan sama vaarattomuutta ja turvallisuutta koskevaa vaatimustasoa sekä samoja yhteisiä vaatimuksia ja menettelyjä tilojensa kirjanpidon hoitamista varten.

2.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa huomioon unionin lainsäädännön mukaisesti tehtyjen arviointien ja tarkastusten tulokset, jos ne ovat merkittäviä koodeksin 39 artiklassa tarkoitettujen arviointiperusteiden tutkimisen kannalta.

3.   Kun tutkitaan, täyttyvätkö koodeksin 39 artiklan b, c ja e alakohdassa säädetyt arviointiperusteet, tulliviranomaiset voivat ottaa huomioon hakijan esittämät asiantuntijalausunnot, jos kyseiset lausunnot laatinut asiantuntija ei ole etuyhteydessä hakijaan tämän asetuksen 127 artiklan mukaisesti.

4.   Koodeksin 39 artiklassa säädettyjen arviointiperusteiden täyttymistä tutkiessaan tulliviranomaisten on otettava asianmukaisella tavalla huomioon talouden toimijoiden, varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten, erityisominaisuudet.

5.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen on laadittava asiakirjat koodeksin 39 artiklassa säädettyjen arviointiperusteiden tutkimisesta ja sen tuloksista.

30 artikla

AEO-asemaa koskeva sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta)

1.   Valtuutetun talouden toimijaa, jäljempänä ’AEO’, asemaa koskevaan valtuutushakemukseen, myönnettyihin AEO-valtuutuksiin ja alkuperäiseen päätökseen mahdollisesti vaikuttaviin myöhempiin tapahtumiin tai toimiin, mukaan lukien peruuttaminen, soveltamisen keskeyttäminen, kumoaminen tai muuttaminen, tai mahdollisen valvonnan tai uudelleenarvioinnin tuloksiin liittyvien tietojen vaihtamiseksi ja tallentamiseksi on käytettävä koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua sähköistä järjestelmää. Toimivaltaisen tulliviranomaisen on asetettava tiedot saataville tämän järjestelmän kautta viipymättä ja joka tapauksessa seitsemän päivän kuluessa.

Komission ja jäsenvaltioiden keskinäisessä yhteisymmärryksessä suunnittelemaa koko EU:n kattavaa harmonoitua rajapintaa on käytettävä sellaisten tietojen vaihdossa, jotka liittyvät AEO-valtuutuksia koskeviin hakemuksiin ja päätöksiin.

2.   Toimivaltainen tulliviranomainen voi tarvittaessa myöntää siviili-ilmailun turvallisuudesta vastaavalle kansalliselle viranomaiselle pääsyn 1 kohdassa tarkoitettuun sähköiseen järjestelmään erityisesti silloin, kun muun unionin lainsäädännön mukaisen hyväksynnän, luvan tai helpotuksen myöntäminen tapahtuu AEO-aseman perusteella. Tällainen pääsy koskee seuraavia tietoja:

a)	AEOS-valtuutukset, mukaan lukien valtuutuksenhaltijan nimi ja tarvittaessa valtuutusten muutokset ja kumoamiset taikka valtuutetun taloudellisen toimijan aseman keskeyttäminen ja sen syyt;

b)	AEOS-valtuutusten mahdolliset uudelleenarvioinnit ja niiden tulokset.

Asianomaisia tietoja käsittelevät siviili-ilmailun turvallisuudesta vastaavat kansalliset viranomaiset saavat käyttää näitä tietoja ainoastaan asiaankuuluvia valtuutetun edustajan tai tunnetun lähettäjän ohjelmia varten, ja niiden on toteutettava asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet näiden tietojen turvallisuuden varmistamiseksi.

3.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on käytettävä tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 14 x artiklalla perustettua järjestelmää täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun AEO-järjestelmän parannuspäivään asti.

31 artikla

Konsultaatiomenettely ja tietojenvaihto tulliviranomaisten välillä

(Koodeksin 22 artikla)

1.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen voi konsultoida muiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia paikassa, jossa tarvittavat tiedot säilytetään tai jossa on tehtävä tarkastuksia yhden tai useamman koodeksin 39 artiklassa säädetyn arviointiperusteen tutkimiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu konsultaatio on pakollinen, kun

a)	AEO-asemaa koskeva hakemus on jätetty delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti siitä paikasta vastaavalle tulliviranomaiselle, jossa hakijan tullitarkoituksissa käytettävä pääkirjanpito säilytetään tai jossa se on saatavilla;

b)	AEO-asemaa koskeva hakemus on jätetty delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 27 artiklan mukaisesti sen jäsenvaltion tulliviranomaisille, jossa hakijalla on pysyvä toimipaikka ja jossa tiedot sen yleisistä logistisista hallintotoimista unionissa säilytetään tai jossa ne ovat saatavilla;

c)	osa AEO-asemaa koskevan hakemuksen kannalta merkittävästä kirjanpito- ja asiakirja-aineistosta säilytetään muussa jäsenvaltiossa kuin asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen jäsenvaltiossa;

d)	AEO-aseman hakijalla on varastotila tai se harjoittaa muita tulliin liittyviä toimintoja muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisen tulliviranomaisen jäsenvaltiossa.

3.   Tämän asetuksen 14 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä säädetystä määräajasta poiketen tulliviranomaisten on saatettava konsultaatiomenettely päätökseen 80 päivän kuluessa päivästä, jona asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen antaa tiedoksi tarvittavat edellytykset ja arviointiperusteet, jotka konsultoitavan tulliviranomaisen on tutkittava.

4.   Jos toisen jäsenvaltion tulliviranomaisella on AEO-aseman myöntämisen kannalta merkittäviä tietoja, sen on annettava nämä tiedot asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle 30 päivän kuluessa siitä, kun hakemus on annettu tiedoksi tämän asetuksen 30 artiklassa tarkoitetun sähköisen järjestelmän kautta.

32 artikla

Hakemuksen hylkääminen

(Koodeksin 22 artikla)

AEO-hakemuksen hylkääminen ei saa vaikuttaa hakijalle tullilainsäädännön mukaisesti jo myönnettyihin myönteisiin päätöksiin, jollei tällaisten myönteisten päätösten myöntäminen perustu jonkin AEO-arviointiperusteen täyttymiseen ja AEO-hakemuksen tutkimisen aikana todettiin, ettei kyseinen arviointiperuste täyty.

33 artikla

Samanaikaiset valtuutukset

(Koodeksin 38 artiklan 3 kohta)

Kun hakija on oikeutettu sekä AEOC- että AEOS-valtuutukseen, päätöksen tekemiseen toimivaltainen viranomainen antaa yhden yhdistetyn valtuutuksen.

34 artikla

Valtuutuksen kumoaminen

(Koodeksin 28 artikla)

1.   AEO-valtuutuksen kumoaminen ei saa vaikuttaa saman henkilön osalta mahdollisesti tehtyyn myönteiseen päätökseen, jollei AEO-asema ole ollut edellytys kyseisen myönteisen päätöksen myöntämiselle tai kyseinen päätös perustui johonkin koodeksin 39 artiklassa lueteltuun arviointiperusteeseen, joka ei enää täyty.

2.   Valtuutuksenhaltijalle myönnetyn myönteisen päätöksen kumoaminen tai muuttaminen ei automaattisesti vaikuta kyseisen henkilön AEO-valtuutukseen.

3.   Jos sama henkilö on sekä AEOC että AEOS ja koodeksin 28 artiklaa tai tämän asetuksen 15 artiklaa sovelletaan sen vuoksi, etteivät koodeksin 39 artiklan d alakohdassa säädetyt edellytykset täyty, AEOC-valtuutus on kumottava ja AEOS-valtuutus pysyy voimassa.

Jos sama henkilö on sekä AEOS että AEOC ja koodeksin 28 artiklaa tai tämän asetuksen 15 artiklaa sovelletaan sen vuoksi, etteivät koodeksin 39 artiklan e alakohdassa säädetyt edellytykset täyty, AEOS-valtuutus on kumottava ja AEOC-valtuutus pysyy voimassa.

35 artikla

Valvonta

(Koodeksin 23 artiklan 5 kohta)

1.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on viipymättä ilmoitettava toimivaltaiselle tulliviranomaiselle tekijät, jotka ovat käyneet ilmi AEO-aseman myöntämisen jälkeen ja jotka voivat vaikuttaa aseman jatkumiseen tai sisältöön.

2.   Toimivaltaisen tulliviranomaisen on asetettava saataville kaikki hallussaan olevat asiaankuuluvat tiedot muille sellaisten jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joissa AEO harjoittaa tulliin liittyvää toimintaa.

3.   Jos tulliviranomainen kumoaa AEO-aseman perusteella tehdyn myönteisen päätöksen, sen antaa asian tiedoksi aseman myöntäneelle tulliviranomaiselle.

4.   Jos AEOS on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 3 artiklassa määritelty valvottu edustaja tai tunnettu lähettäjä ja täyttää komission asetuksessa (EU) N:o 185/2010 säädetyt vaatimukset, toimivaltaisen tulliviranomaisen on viipymättä asetettava asianomaisen siviili-ilmailun turvallisuudesta vastaavan kansallisen viranomaisen saataville ainakin seuraavat hallussaan olevat AEO-asemaa koskevat tiedot:

a)	AEOS-valtuutus, mukaan lukien valtuutuksenhaltijan nimi ja tarvittaessa valtuutusten muutokset ja kumoamiset taikka valtuutetun talouden toimijan aseman soveltamisen keskeyttäminen ja niiden syyt;

b)	tiedot siitä, ovatko tulliviranomaiset käyneet tietyllä asianomaisella paikalla, viimeisimmän käynnin päivämäärä ja se, tehtiinkö käynti valtuutusprosessin, uudelleenarvioinnin vai valvonnan vuoksi;

c)	AEOS-valtuutuksen mahdolliset uudelleenarvioinnit ja niiden tulokset.

Kansallisten tulliviranomaisten on yhteisymmärryksessä asianmukaisen siviili-ilmailun turvallisuudesta vastaavan kansallisen viranomaisen kanssa vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt sellaisten tietojen vaihdolle, jotka eivät kuulu tämän asetuksen 30 artiklassa tarkoitetun sähköisen järjestelmän piiriin.

Asianomaisia tietoja käsittelevät siviili-ilmailun turvallisuudesta vastaavat kansalliset viranomaiset saavat käyttää näitä tietoja ainoastaan asiaankuuluvia valtuutetun edustajan tai tunnetun lähettäjän ohjelmia varten, ja niiden on toteutettava asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet näiden tietojen turvallisuuden varmistamiseksi.

4 jakso

Tavaroiden tarkastaminen

1 alajakso

Tullitarkastukset ja riskinhallinta

36 artikla

Riskinhallintaa ja tullitarkastuksia koskeva sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta)

1.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten ja komission väliseen riskejä koskevien tietojen viestintään liittyvien tietojen vaihtamiseksi ja tallentamiseksi on käytettävä koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla tätä varten perustettua sähköistä järjestelmää, jäljempänä ’tullialan riskinhallintajärjestelmä’.

2.   Edellä 1 kohdassa mainittua järjestelmää on myös käytettävä tulliviranomaisten keskinäisessä sekä tulliviranomaisten ja komission välisessä viestinnässä, joka koskee yhteisten riskin arviointiperusteiden ja -mallien, tarkastusten yhteisten painopistealueiden ja tullialan riskinhallintajärjestelmän täytäntöönpanoa sekä koodeksin 46 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua riskiä koskevien tietojen ja riskianalyysin tulosten vaihtoa.

2 alajakso

Ilmateitse kuljetettavat käsimatkatavarat ja kirjatut matkatavarat

37 artikla

Kauttakulkulennot

(Koodeksin 49 artikla)

1.   Kun henkilö saapuu muulta kuin unionin lentoasemalta ilma-aluksella, joka unionin lentoasemalle tehdyn välilaskun jälkeen jatkaa toiselle unionin lentoasemalle, kyseisen henkilön käsimatkatavaroiden ja kirjattujen matkatavaroiden tullitarkastukset ja -muodollisuudet on suoritettava viimeisellä kansainvälisellä unionin lentoasemalla.

Käsimatkatavaroihin ja kirjattuihin matkatavaroihin sovelletaan sääntöjä, joita sovelletaan kolmansista maista tulevien henkilöiden matkatavaroihin, jollei kyseinen henkilö todista, että niihin sisältyvät tavarat ovat unionitavaroita.

2.   Kun henkilö saapuu unionin lentoasemalta ilma-aluksella, joka unionin lentoasemalle tehdyn välilaskun jälkeen jatkaa muulle kuin unionin lentoasemalle, kyseisen henkilön käsimatkatavaroiden ja kirjattujen matkatavaroiden tullitarkastukset ja -muodollisuudet on suoritettava ensimmäisellä kansainvälisellä unionin lentoasemalla.

Käsimatkatavaroille voidaan tehdä tarkastukset sillä viimeisellä kansainvälisellä unionin lentoasemalla, jolla ilma-alus tekee välilaskun, tavaroiden unionitavaran tullioikeudellisen aseman toteamiseksi.

38 artikla

Kauttakulkulennot liike- ja turistilentokoneella

(Koodeksin 49 artikla)

Liike- ja turistilentokoneissa matkustavien henkilöiden matkatavaroihin sovellettavat tullitarkastukset ja -muodollisuudet on suoritettava seuraavilla lentoasemilla:

a)	ensimmäisellä kansainvälisellä unionin lentoasemalla, kun kyseessä ovat muulta kuin unionin lentoasemalta tulevat lennot ja ilma-alus jatkaa unionin lentoasemalla tehdyn välilaskun jälkeen toiselle unionin lentoasemalle;

b)	viimeisellä kansainvälisellä unionin lentoasemalla, kun kyseessä ovat unionin lentoasemalta tulevat lennot ja ilma-alus jatkaa unionin lentoasemalla tehdyn välilaskun jälkeen muulle kuin unionin lentoasemalle;

39 artikla

Saapuvat kauttakuljetuslennot

(Koodeksin 49 artikla)

1.   Kun matkatavarat saapuvat unionin lentoasemalle muulta kuin unionin lentoasemalta tulevalla ilma-aluksella ja ne uudelleenlastataan kyseisellä unionin lentoasemalla toiseen, unionin sisäisen lennon tekevään ilma-alukseen, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan.

2.   Kirjattuihin matkatavaroihin sovellettavat tullitarkastukset ja -muodollisuudet on suoritettava sillä viimeisellä kansainvälisellä unionin lentoasemalla, jolle unionin sisäinen lento saapuu. Kuitenkin sellaisten muulta kuin unionin lentoasemalta tulevien kirjattujen matkatavaroiden tullitarkastukset ja -muodollisuudet, jotka uudelleenlastataan kansainvälisellä unionin lentoasemalla ilma-alukseen, joka lentää saman jäsenvaltion alueella olevalle toiselle kansainväliselle unionin lentoasemalle, voidaan suorittaa sillä kansainvälisellä unionin lentoasemalla, jolla kirjattujen matkatavaroiden uudelleenlastaus tapahtui.

Kirjattuihin matkatavaroihin sovellettavat tullitarkastukset ja -muodollisuudet voidaan poikkeustapauksissa ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten ja muodollisuuksien lisäksi suorittaa ensimmäisellä kansainvälisellä unionin lentoasemalla, jolla ne osoittautuvat käsimatkatavaroiden tarkastusten perusteella tarpeellisiksi.

3.   Käsimatkatavaroihin sovellettavat tullitarkastukset ja -muodollisuudet on suoritettava ensimmäisellä kansainvälisellä unionin lentoasemalla.

Käsimatkatavaroihin sovellettavia muita tullitarkastuksia ja -muodollisuuksia voidaan suorittaa unionin sisäisen lennon saapumislentoasemalla ainoastaan poikkeustapauksissa, jos ne osoittautuvat kirjattujen matkatavaroiden tarkastusten perusteella tarpeellisiksi.

40 artikla

Lähtevät kauttakuljetuslennot

(Koodeksin 49 artikla)

1.   Kun matkatavarat lastataan unionin lentoasemalla unionin sisäiselle lennolle lähtevään ilma-alukseen ja ne uudelleenlastataan tämän jälkeen toisella unionin lentoasemalla toiseen ilma-alukseen, jonka määräpaikka on muu kuin unionin lentoasema, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan.

2.   Kirjattuihin matkavaroihin sovellettavat tullitarkastukset ja -muodollisuudet on suoritettava ensimmäisellä kansainvälisellä unionin lähtölentoasemalla. Kuitenkin kansainvälisellä unionin lentoasemalla lastattuihin kirjattuihin matkatavaroihin, jotka uudelleenlastataan saman jäsenvaltion alueella olevalla toisella kansainvälisellä unionin lentoasemalla ilma-alukseen, joka on matkalla muulle kuin unionin lentoasemalle, sovellettavat tullitarkastukset ja -muodollisuudet voidaan suorittaa sillä kansainvälisellä unionin lentoasemalla, jolla kirjattujen matkatavaroiden uudelleenlastaus tapahtuu.

Kirjattuihin matkatavaroihin sovellettavat tullitarkastukset ja -muodollisuudet voidaan poikkeustapauksissa ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten ja muodollisuuksien lisäksi suorittaa viimeisellä kansainvälisellä unionin lentoasemalla, jos ne osoittautuvat käsimatkatavaroiden tarkastusten perusteella tarpeellisiksi.

3.   Käsimatkatavaroihin sovellettavat tullitarkastukset ja -muodollisuudet on suoritettava viimeisellä kansainvälisellä unionin lentoasemalla.

Käsimatkatavaroihin sovellettavia muita tullitarkastuksia ja -muodollisuuksia voidaan suorittaa unionin sisäisen lennon lähtölentoasemalla ainoastaan poikkeustapauksissa, jos ne osoittautuvat tarpeellisiksi kirjattujen matkatavaroiden tarkastuksen jälkeen.

41 artikla

Uudelleenlastaus turisti- tai liikelentokoneeseen

(Koodeksin 49 artikla)

1.   Sellaisten matkatavaroiden tullitarkastukset ja -muodollisuudet, jotka saapuvat unionin lentoasemalle muulta kuin unionin lentoasemalta lähteneellä reitti- tai tilauslennolla ja jotka uudelleenlastataan tällä unionin lentoasemalla unionin sisäiselle lennolle lähtevään turisti- tai liikelentokoneeseen, on suoritettava reitti- tai tilauslennon saapumislentoasemalla.

2.   Sellaisten matkatavaroiden tullitarkastukset ja -muodollisuudet, jotka lastataan unionin lentoasemalla unionin sisäiselle lennolle lähtevään turisti- tai liikelentokoneeseen niiden uudelleenlastaamiseksi toisella unionin lentoasemalla reitti- tai tilauslennolle, jonka määräpaikka on muu kuin unionin lentoasema, on suoritettava reitti- tai tilauslennon lähtölentoasemalla.

42 artikla

Uudelleenlastaus saman jäsenvaltion alueella sijaitsevien lentoasemien välillä

(Koodeksin 49 artikla)

Jäsenvaltiot voivat tehdä kansainvälisellä unionin lentoasemalla, jolla kirjatut matkatavarat uudelleenlastataan, seuraaviin tavaroihin kohdistuvat tarkastukset:

a)	muulta kuin unionin lentoasemalta tulevat matkatavarat, jotka uudelleenlastataan kansainvälisellä unionin lentoasemalla ilma-alukseen, jonka määräpaikka on samalla kansallisella alueella sijaitseva kansainvälinen unionin lentoasema,

b)	matkatavarat, jotka on lastattu ilma-alukseen kansainvälisellä unionin lentoasemalle niiden uudelleenlastaamiseksi samalla kansallisella alueella sijaitsevalla toisella kansainvälisellä unionin lentoasemalla ilma-alukseen, jonka määräpaikka on muu kuin unionin lentoasema.

43 artikla

Toimenpiteet laittoman uudelleenlastaamisen estämiseksi

(Koodeksin 49 artikla)

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	kun käsimatkatavarat saapuvat kansainväliselle unionin lentoasemalle, jolla tullitarkastukset on määrä tehdä, ennen niihin sisältyville tavaroille tehtäviä tarkastuksia tapahtuvaa uudelleenlastausta on valvottava;

b)	kun käsimatkatavarat poistuvat kansainväliseltä unionin lentoasemalta, jolla tullitarkastukset on määrä tehdä, niihin sisältyville tavaroille tehtävien tarkastusten jälkeen tapahtuvaa uudelleenlastausta on valvottava;

c)

kun kirjatut matkatavarat saapuvat kansainväliselle unionin lentoasemalle, jolla tullitarkastukset on määrä tehdä, asianmukaiset järjestelyt on suoritettu sen estämiseksi, että kirjattuihin matkatavaroihin sisältyvät tavarat uudelleenlastataan ennen kuin kyseisille matkatavaroille on tehty tällaiset tarkastukset;

d)

kun kirjatut matkatavarat lähtevät kansainväliseltä unionin lentoasemalta, jolla tullitarkastukset on määrä tehdä, asianmukaiset järjestelyt on suoritettu sen estämiseksi, että kirjattuihin matkatavaroihin sisältyvät tavarat uudelleenlastataan sen jälkeen, kun kyseisille matkatavaroille on tehty tällaiset tarkastukset.

44 artikla

Matkatavaralipuke

(Koodeksin 49 artikla)

Unionin lentoasemalla rekisteröity kirjattu matkatavara on tunnistettava matkatavaroihin kiinnitettävästä lipukkeesta. Lipukkeen malli sekä sen tekniset ominaisuudet ovat liitteessä 12–03.

45 artikla

Luettelo unionin kansainvälisistä lentoasemista

(Koodeksin 49 artikla)

Kunkin jäsenvaltion on annettava komissiolle luettelo kansainvälisistä unionin lentoasemistaan ja ilmoitettava komissiolle luetteloon tehdyt muutokset.

3 alajakso

Meriteitse kuljetettavat matkatavarat

46 artikla

Huvialukset

(Koodeksin 49 artikla)

Huvialuksella olevien henkilöiden matkatavaroihin sovellettavat tullitarkastukset ja -muodollisuudet on suoritettava kaikissa unionin käyntisatamissa huvialuksen alkuperästä ja määräpaikasta riippumatta. Huvialus on huviveneitä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 16 päivänä kesäkuuta 1994 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/25/EY (11) määritelty huvivene.

47 artikla

Kauttakulkupurjehdus

(Koodeksin 49 artikla)

Sellaisille henkilöille kuuluville matkatavaroille, jotka tekevät samalla aluksella muussa kuin unionin satamassa alkavia, päättyviä tai käyviä peräkkäisiä osamatkoja sisältävän merimatkan, on suoritettava tullitarkastukset ja -muodollisuudet siinä unionin satamassa, jossa nämä matkatavarat lastataan tai puretaan.

3 LUKU

Valuutan muuntaminen

48 artikla

Säännökset valuuttakurssista tariffin laskemista varten

(Koodeksin 53 artikla)

1.   Kun euron vasta-arvo on tarpeen koodeksin 53 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, se on vahvistettava kerran kuukaudessa.

Käytettävä valuuttakurssi on viimeisin Euroopan keskuspankin ennen kuukauden toiseksi viimeistä päivää vahvistama valuuttakurssi, jota sovelletaan koko seuraavan kuukauden ajan.

Jos kuitenkin kuukauden alussa sovellettava kurssi poikkeaa yli viisi prosenttia Euroopan keskuspankin ennen saman kuukauden viidettätoista päivää vahvistamasta kurssista, viimeksi mainittua kurssia sovelletaan kyseisen kuukauden viidennestätoista päivästä kuukauden loppuun.

2.   Jos valuutta on muunnettava jostakin koodeksin 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta syystä, sovellettava euron vasta-arvo kansallisina valuuttoina on Euroopan keskuspankin lokakuun ensimmäisenä työpäivänä vahvistama kurssi; tämä kurssi on voimassa seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta.

3.   Jäsenvaltiot voivat säilyttää muuttumattomana euroina vahvistetun määrän arvon kansallisena valuuttana, jos vuosittaisen tarkistuksen yhteydessä kyseisen määrän muuntaminen johtaa siihen, että kansallisena valuuttana ilmaistu arvo muuttuu alle 5 prosenttia.

Jäsenvaltiot voivat pyöristää muuntamisen jälkeen saadun määrän ylöspäin tai alaspäin lähimpään kymmenykseen.

II OSASTO

TUONTI- TAI VIENTITULLIN JA MUIDEN TAVARAKAUPPAA KOSKEVIEN TOIMENPITEIDEN SOVELTAMISPERUSTEET

1 LUKU

Yhteinen tullitariffi ja tavaroiden luokittelu tariffiin

1 jakso

Tariffikiintiöiden hallinnointi

49 artikla

Tariffikiintiöiden yhdenmukaista hallinnointia koskevat yleiset säännöt

(Koodeksin 56 artiklan 4 kohta)

1.   Sellaisen unionin lainsäädännön mukaisesti avattuja tariffikiintiöitä, jossa viitataan tässä artiklassa ja tämän asetuksen 50–54 artiklassa tarkoitettuun hallinnointimenetelmään, on hallinnoitava vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevien tulli-ilmoitusten hyväksymispäivien aikajärjestyksen mukaisesti.

2.   Kukin tariffikiintiö yksilöidään unionin lainsäädännössä järjestysnumerolla, joka helpottaa sen hallinnointia.

3.   Tätä jaksoa sovellettaessa tulliviranomaisten 1, 2 tai 3 päivänä tammikuuta hyväksymä vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva ilmoitus katsotaan vastaanotetuksi kyseisen vuoden 3 päivänä tammikuuta. Jos kuitenkin jokin kyseisistä päivistä on lauantai tai sunnuntai, kyseisen hyväksymisen katsotaan tapahtuneen kyseisen vuoden 4 päivänä tammikuuta.

4.   Tätä jaksoa sovellettaessa työpäivällä tarkoitetaan päiviä, jotka eivät ole yleisiä vapaapäiviä unionin toimielimissä Brysselissä.

50 artikla

Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten vastuu tariffikiintiöiden yhdenmukaisessa hallinnoinnissa

(Koodeksin 56 artiklan 4 kohta)

1.   Tulliviranomaisten on tutkittava, onko ilmoittajan vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevassa tulli-ilmoituksessa tekemä tariffikiintiöpyyntö pätevä kyseisen tariffikiintiön avaamista koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti.

2.   Kun vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva tulli-ilmoitus, joka sisältää ilmoittajan pätevän tariffikiintiöpyynnön, hyväksytään ja kaikki tariffikiintiön myöntämiseksi vaadittavat täydentävät asiakirjat on annettu tulliviranomaisille, tulliviranomaisten on viipymättä toimitettava kyseinen pyyntö komissiolle ja mainittava tulli-ilmoituksen hyväksymispäivä sekä tarkka määrä, jota pyyntö koskee.

51 artikla

Tariffikiintiöiden määrien jako

(Koodeksin 56 artiklan 4 kohta)

1.   Komissio suorittaa jaon työpäivinä. Komissio voi kuitenkin päättää olla jakamatta määriä tiettynä työpäivänä, edellyttäen että jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettu tästä etukäteen.

2.   Tariffikiintiöiden määriä ei saa jakaa ennen kuin sen tulli-ilmoituksen, jossa ilmoittaja esitti tariffikiintiöpyynnön, hyväksymistä seuraavana toisena työpäivänä.

Kun komissio jakaa määriä, se ottaa huomioon kaikki ilman vastausta olevat tariffikiintiöpyynnöt, jotka on esitetty viimeistään kaksi työpäivää ennen jakopäivää hyväksytyissä tulli-ilmoituksissa ja jotka tulliviranomaiset ovat siirtäneet tämän asetuksen 54 artiklassa tarkoitettuun järjestelmään.

3.   Komissio jakaa kunkin tariffikiintiön määrät hyväksymiensä tariffikiintiöpyyntöjen perusteella asiaankuuluvien tulli-ilmoitusten hyväksymispäivien aikajärjestyksen mukaisesti ja siinä määrin kuin kiintiössä jäljellä oleva määrä tämän mahdollistaa.

4.   Jos samana päivänä vastaanotetuissa ilmoituksissa esitetyissä kaikissa tariffikiintiöpyynnöissä haettujen määrien summa on jakopäivänä suurempi kuin tariffikiintiössä jäljellä oleva määrä, komissio jakaa määrät suhteessa pyydettyihin määriin.

5.   Kun uusi tariffikiintiö avataan, komissio ei jaa sen määriä ennen kuin yhdentenätoista työpäivänä sen päivän jälkeen, jona kyseisen tariffikiintiön avaamista koskeva unionin säädös on julkaistu.

52 artikla

Pyyntöjen peruuttaminen ja tariffikiintiöiden käyttämättä jääneiden jaettujen määrien palauttaminen

(Koodeksin 56 artiklan 4 kohta)

1.   Tulliviranomaisten on viipymättä palautettava tämän asetuksen 54 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen järjestelmään kaikki määrät, jotka on jaettu virheellisesti. Palautusvelvollisuutta ei kuitenkaan sovelleta, jos alle 10 euron tullivelan aiheuttanut virheellisesti tehty jako havaitaan asianomaisen tariffikiintiön voimassaolon päättymistä seuraavan ensimmäisen kuukauden jälkeen.

2.   Jos tulliviranomaiset mitätöivät tulli-ilmoituksen sellaisten tavaroiden osalta, joista on tehty tariffikiintiöpyyntö, ennen kuin komissio on jakanut pyydetyn määrän, tulliviranomaisten on peruutettava koko tariffikiintiöpyyntö.

Jos komissio on jo jakanut pyydetyn määrän mitätöidyn tulli-ilmoituksen perusteella, tulliviranomaisen on viipymättä palautettava jaettu määrä tämän asetuksen 54 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen järjestelmään.

53 artikla

Tariffikiintiöiden kriittinen tilanne

(Koodeksin 56 artiklan 4 kohta)

1.   delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 153 artiklaa sovellettaessa tariffikiintiötä pidetään kriittisenä, kun sen kokonaismäärästä on käytetty 90 prosenttia.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tariffikiintiötä pidetään kriittisenä sen avaamispäivästä alkaen seuraavissa tapauksissa;

a)	tariffikiintiö avataan alle kolmen kuukauden ajaksi;

b)	edellisen kahden vuoden aikana ei ole avattu samoja tuotteita, samaa alkuperä sekä vastaavaa kiintiökautta koskevia tariffikiintiöitä, jäljempänä ’vastaava tariffikiintiö’;

c)	edellisen kahden vuoden aikana avattu vastaava tariffikiintiö on käytetty loppuun viimeistään sen kiintiökauden kolmannen kuukauden viimeisenä päivänä tai sen alkuperäinen määrä oli suurempi kuin kyseisellä tariffikiintiöllä.

3.   Tariffikiintiötä, jonka ainoa tarkoitus on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 654/2014 (12) mukainen suojatoimenpiteen tai myönnytysten keskeyttämisestä johtuvan toimenpiteen soveltaminen, pidetään kriittisenä, kun 90 prosenttia sen kokonaismäärästä on käytetty, riippumatta siitä, onko edellisen kahden vuoden aikana avattu vastaavia tariffikiintiöitä.

54 artikla

Tariffikiintiöiden hallinnointia koskeva sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta ja 56 artiklan 4 kohta)

1.   Tariffikiintiöiden hallinnoimiseksi on käytettävä koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla sitä varten perustettua sähköistä järjestelmää seuraavia tarkoituksia varten:

a)	tariffikiintiöpyyntöjä, tariffikiintiöihin tehtäviä palautuksia, tariffikiintiöiden tilannetta ja näiden tietojen tallentamista koskevien tietojen vaihtaminen tulliviranomaisten ja komission välillä;

b)	komission suorittama tariffikiintiöpyyntöjen ja -palautusten hallinnointi;

c)	tariffikiintiöiden määrien jakoa koskevien tietojen vaihtaminen tulliviranomaisten ja komission välillä ja näiden tietojen säilyttäminen;

d)	alkuperäisiin tariffikiintiöihin lukemisiin ja tariffikiintiöihin tehtäviin palautuksiin mahdollisesti vaikuttavia muita tapahtumia tai toimia koskevien tietojen kirjaaminen.

2.   Komissio asettaa jakotuloksiin liittyvät tiedot saataville kyseisen järjestelmän kautta.

2 jakso

Vapaaseen liikkeeseen luovutusta tai tavaroiden vientiä koskeva valvonta

55 artikla

Yleiset säännöt tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta tai vientiä koskevalle valvonnalle

(Koodeksin 56 artiklan 5 kohta)

1.   Kun komissio vahvistaa vaatimuksen, jonka mukaan tiettyjä tuotteita on valvottava, kun ne luovutetaan vapaaseen liikkeeseen tai kun ne viedään, se ilmoittaa tulliviranomaisille kyseisten tavaroiden CN-koodit ja valvonnassa tarvittavat tiedot hyvissä ajoin ennen valvontavaatimuksen soveltamisen alkamista.

Luettelo tiedoista, joita komissio voi vaatia valvonnassa, on liitteessä 21–01.

2.   Kun tavaroita on valvottava vapaaseen liikkeeseen luovutuksen tai viennin yhteydessä, tulliviranomaisten on annettava komissiolle asiaankuuluvaa menettelyä koskevissa tulli-ilmoituksissa olevat tiedot vähintään kerran viikossa.

Kun tavarat luovutetaan koodeksin 194 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tulliviranomaisten on annettava asianomaiset tiedot komissiolle viipymättä.

3.   Komissio julkistaa 1 kohdassa tarkoitetut tulliviranomaisten antamat tiedot ainoastaan koosteena ja vain tämän asetuksen 56 artiklan 2 kohdan mukaisesti valtuutetuille käyttäjille.

4.   Jos tavarat asetetaan tullimenettelyyn koodeksin 166 artiklassa tarkoitetulla yksinkertaistetulla ilmoituksella tai koodeksin 182 artiklassa tarkoitetulla ilmoittajan kirjanpitoon tehtävällä merkinnällä ja komission vaatimat tiedot eivät olleet saatavilla silloin, kun tavarat luovutettiin koodeksin 194 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tulliviranomaisten on viipymättä annettava komissiolle kyseiset tiedot koodeksin 167 artiklan mukaisesti annetun täydentävän ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen.

5.   Jos täydentävän ilmoituksen antamista koskevasta velvoitteesta luovutaan koodeksin 167 artiklan 3 kohdan mukaisesti tai täydentävä ilmoitus annetaan tai asetetaan saataville tämän asetuksen 225 artiklan mukaisesti, luvanhaltijan on lähetettävä komission vaatimat tiedot tulliviranomaisille vähintään kerran kuukaudessa tai tulliviranomaisten on poimittava kyseiset tiedot ilmoittajan järjestelmästä.

Tulliviranomaisten on viipymättä tallennettava kyseiset tiedot tämän asetuksen 56 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen järjestelmään.

6.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, luettelo tiedoista, joita komissio voi vaatia valvonnassa, on 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän ja täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitettujen kansallisten tuonti- ja vientijärjestelmien parannuksen ensimmäisen vaiheen käyttöönottopäivään asti liitteessä 21–02.

56 artikla

Tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta tai vientiä koskevassa valvonnassa käytettävä sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta ja 56 artiklan 5 kohta)

1.   Tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen tai viennin valvomiseksi on käytettävä koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua sähköistä järjestelmää, jolla lähetetään ja johon tallennetaan seuraavat tiedot:

a)	tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta tai vientiä koskevat valvontatiedot;

b)	sähköiseen järjestelmään vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta tai viennistä syötettyjä ja tallennettuja valvontatietoja mahdollisesti päivittävät tiedot.

2.   Komissio voi antaa käyttäjille pääsyn 1 kohdassa tarkoitettuun järjestelmään jäsenvaltioiden esittämien pyyntöjen perusteella.

3.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, komission Surveillance 2 -järjestelmää on käytettävä mainitun kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamiseen ja tallentamiseen täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun järjestelmän parannuksen ensimmäisen vaiheen käyttöönottopäivään asti.

2 LUKU

Tavaroiden alkuperä

1 jakso

Muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperäselvitys

57 artikla

Sellaisten tuotteiden alkuperätodistukset, joihin sovelletaan muuhun kuin etuuskohteluun oikeuttavia erityisiä tuontijärjestelyjä

(Koodeksin 61 artiklan 1 ja 2 kohta)

1.   Kolmannesta maasta peräisin olevien muuhun kuin etuuskohteluun oikeuttavan erityisjärjestelyn alaisten tavaroiden alkuperätodistus on silloin, kun kyseisissä järjestelyissä viitataan tähän artiklaan, annettava liitteessä 22–14 olevan mallin mukaisella lomakkeella kyseisessä liitteessä säädettyjä teknisiä määrityksiä noudattaen.

2.   Alkuperätodistukset antavat sen kolmannen maan toimivaltaiset tulliviranomaiset, jonka alkuperää muuhun kuin etuuskohteluun oikeuttavan erityisjärjestelyn alaiset tuotteet ovat, tai kyseisten viranomaisten, jäljempänä ’antavat viranomaiset’, tätä varten asianmukaisesti valtuuttama luotettava toimielin, edellyttäen että tuotteiden alkuperä on määritetty koodeksin 60 artiklan mukaisesti.

Antavien viranomaisten on säilytettävä jäljennös kustakin annetusta alkuperätodistuksesta.

3.   Alkuperätodistukset on annettava ennen kuin niihin merkityt tuotteet ilmoitetaan vientiin alkuperämaana olevassa kolmannessa maassa.

4.   Edellä 3 kohdasta poiketen alkuperätodistukset voidaan poikkeustapauksissa antaa myös niihin merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, jos niitä ei erehdyksen, tahattoman laiminlyönnin tai erityisolosuhteiden vuoksi ole annettu tavaroita vietäessä.

Antavat viranomaiset eivät saa antaa 1 kohdassa säädettyä alkuperätodistusta jälkikäteen, jolleivät ne totea, että viejän hakemuksessa olevat tiedot vastaavat asiaankuuluvien vientiasiakirjojen tietoja.

58 artikla

Tietojen antaminen liittyen muuhun kuin etuuskohteluun oikeuttaviin erityisiin tuontijärjestelyihin koskevaan hallinnolliseen yhteistyöhön

(Koodeksin 61 artikla)

1.   Kun tiettyjä tuotteita varten käyttöön otetut muuhun kuin etuuskohteluun oikeuttavat erityiset tuontijärjestelyt perustuvat tämän asetuksen 57 artiklassa säädetyn alkuperätodistuksen käyttöön, kyseisten järjestelyjen soveltaminen edellyttää hallinnollisen yhteistyömenettelyn luomista, jollei asianomaisissa järjestelyissä toisin määrätä.

Kyseisen hallinnollisen yhteistyömenettelyn luomiseksi asianomaisten kolmansien maiden on lähetettävä komissiolle seuraavat:

a)	antavien viranomaisten nimet ja osoitteet sekä kyseisten viranomaisten käyttämien leimasimien leimanäytteet;

b)	niiden valtion viranomaisten nimet ja osoitteet, joille tämän asetuksen 59 artiklassa tarkoitetut alkuperätodistusten jälkitarkastuspyynnöt on määrä lähettää.

Komissio toimittaa kaikki edellä mainitut tiedot jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Jos jokin kolmas maa ei lähetä 1 kohdassa eriteltyjä tietoja komissiolle, unionin toimivaltaisten viranomaisten on evättävä muuhun kuin etuuskohteluun oikeuttavan erityisen tuontijärjestelyn käyttäminen.

59 artikla

Sellaisten tuotteiden alkuperätodistusten jälkitarkastus, joihin sovelletaan muuhun kuin etuuskohteluun oikeuttavia erityisiä tuontijärjestelyjä

(Koodeksin 61 artikla)

1.   Tämän asetuksen 57 artiklassa tarkoitettujen alkuperätodistusten tarkastus tehdään tämän artiklan mukaisesti tulli-ilmoituksen hyväksymisen jälkeen, jäljempänä ’jälkitarkastus’,

2.   Jos tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä alkuperätodistuksen aitoutta tai sen sisältämien tietojen oikeellisuutta ja jos ne tekevät satunnaisia jälkitarkastuksia, niiden on pyydettävä tämän asetuksen 58 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua viranomaista tarkastamaan, onko kyseinen alkuperätodistus aito ja/tai onko ilmoitettu alkuperä todettu asianmukaisesti ja koodeksin 60 artiklan mukaisesti.

Tulliviranomaisten on tätä tarkoitusta varten palautettava alkuperätodistus tai sen jäljennös tämän asetuksen 58 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulle viranomaiselle. Jos ilmoituksen mukana on kauppalasku, alkuperäinen kauppalasku tai sen jäljennös on oheistettava palautettavaan alkuperätodistukseen,

Tulliviranomaisten on tarvittaessa esitettävä syyt jälkitarkastukseen ja annettava hallussaan olevat tiedot, joiden perusteella epäillään alkuperätodistuksen sisältämien tietojen oikeellisuutta tai alkuperätodistuksen aitoutta.

3.   Tämän asetuksen 58 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun viranomaisen on annettava tarkastustulokset tiedoksi tulliviranomaisille mahdollisimman pian.

Jos vastausta ei ole annettu kuuden kuukauden kuluessa pyynnön lähettämisestä 2 kohdan mukaisesti, tulliviranomaisten on evättävä muuhun kuin etuuskohteluun oikeuttavan erityisen tuontijärjestelyn käyttö kyseessä olevien tuotteiden osalta.

2 jakso

Etuuskohteluun oikeuttava alkuperä

60 artikla

Tässä jaksossa sovelletaan delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 37 artiklassa säädettyjä määritelmiä.

1 alajakso

Menettelyt alkuperäselvitysten antamisen tai laatimisen helpottamiseksi

61 artikla

Tavarantoimittajan ilmoitukset ja niiden käyttö

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Jos tavarantoimittaja toimittaa viejälle tai kaupan alan toimijalle tarvittavat tiedot tavaroiden alkuperäaseman määrittämiseksi unionin ja tiettyjen maiden ja alueiden välistä etuuskohtelukauppaa koskevien säännösten soveltamiseksi (etuuskohteluun oikeuttava alkuperäasema), tavarantoimittajan on tehtävä se tavarantoimittajan ilmoituksella.

Kustakin tavaralähetyksestä on laadittava erillinen tavarantoimittajan ilmoitus, lukuun ottamatta tämän asetuksen 62 artiklassa säädettyjä tapauksia.

2.   Tavarantoimittajan on liitettävä ilmoitus kyseisen lähetyksen kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun kaupalliseen asiakirjaan, jossa kuvaillaan kyseiset tavarat riittävän tarkasti, jotta ne voidaan tunnistaa.

3.   Tavarantoimittaja voi antaa ilmoituksen milloin tahansa, myös sen jälkeen, kun tavarat on toimitettu.

62 artikla

Tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitus

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Jos tavarantoimittaja toimittaa säännöllisesti viejälle tai kaupan alan toimijalle tavaralähetyksiä, ja kaikkien kyseisten lähetysten tavaroiden alkuperäaseman odotetaan olevan sama, tavarantoimittaja voi antaa yhden ilmoituksen, joka kattaa kyseisten tavaroiden seuraavat lähetykset (tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitus). Tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoituksen voi tehdä enintään kahdeksi vuodeksi siitä, kun se on laadittu.

2.   Tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitus voidaan tehdä jälkikäteen tavaroista, jotka on toimitettu ennen ilmoituksen laatimista. Tällaisen tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoituksen voi tehdä enintään ilmoituksen laatimispäivää edeltävän yhden vuoden ajalle. Voimassaoloaika päättyy päivänä, jona tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitus on laadittu.

3.   Tavarantoimittajan on viipymättä ilmoitettava asianomaiselle viejälle tai kaupan alan toimijalle, jos tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitus ei ole voimassa joidenkin tai kaikkien toimitettujen tai toimitettavien tavaralähetysten osalta.

63 artikla

Tavarantoimittajan ilmoituksen laatiminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Tuotteista, jotka ovat saaneet etuuskohteluun oikeuttavan alkuperäaseman, tavarantoimittajan ilmoitus on laadittava liitteen 22–15 mukaisesti. Kyseisten tuotteiden tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitukset on kuitenkin laadittava liitteen 22–16 mukaisesti.

2.   Tuotteista, joille on suoritettu valmistus tai käsittely unionissa ja jotka eivät ole saaneet etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperäasemaa, tavarantoimittajan ilmoitus on laadittava liitteen 22–17 mukaisesti. Kyseisten tuotteiden tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitusten tapauksessa tavarantoimittajan ilmoitukset on kuitenkin laadittava liitteen 22–18 mukaisesti.

3.   Tavarantoimittajan ilmoituksessa on oltava tavarantoimittajan omakätinen allekirjoitus. Jos kuitenkin sekä tavarantoimittajan ilmoitus että lasku on laadittu sähköisesti, ne voidaan myös varmentaa sähköisesti tai tavarantoimittaja voi antaa viejälle tai kaupan alan toimijalle kirjallisen sitoumuksen siitä, että hän ottaa täyden vastuun jokaisesta tavarantoimittajan ilmoituksesta, josta hänet voi tunnistaa, niin kuin hän olisi sen käsin allekirjoittanut.

64 artikla

INF 4 -tiedotustodistusten antaminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Tulliviranomaiset voivat vaatia, että viejän tai kaupan alan toimijan on saatava tavarantoimittajalta INF 4 -tiedotustodistus, jolla todistetaan tavarantoimittajan ilmoituksen oikeellisuus ja aitous.

2.   Sen jäsenvaltion tulliviranomaisten, jossa tavarantoimittajan ilmoitus on laadittu, on annettava tavarantoimittajan hakemuksesta INF 4 -tiedotustodistus liitteessä 22–02 olevan mallin mukaisella lomakkeella kyseisessä liitteessä säädettyjä teknisiä erittelyjä noudattaen. Viranomaiset voivat pyytää todisteita tavarantoimittajan tileistä ja tehdä niitä koskevia tarkastuksia sekä muita tarpeelliseksi katsomiaan tarkastuksia.

3.   Tulliviranomaisten on annettava tavarantoimittajalle 90 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta INF 4 -tiedotustodistus, jossa todistetaan tavarantoimittajan ilmoituksen oikeellisuus ja aitous.

4.   Tulliviranomaisen, jolle INF 4 -tiedotustodistusta koskeva hakemus on tehty, on säilytettävä hakemuslomake vähintään kolme vuotta tai pitempään, jos se on tarpeen unionin ja tiettyjen maiden tai alueiden välistä etuuskohtelukauppaa koskevien säännösten noudattamiseksi.

65 artikla

Jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen yhteistyö

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

Tulliviranomaisten on avustettava toisiaan tavarantoimittajan ilmoituksissa annettujen tietojen oikeellisuuden tarkastamisessa.

66 artikla

Tavarantoimittajan ilmoitusten tarkastaminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Jos viejä ei kykene esittämään INF 4 -tiedotustodistusta 120 päivän kuluessa tulliviranomaisten pyynnöstä, vientijäsenvaltion tulliviranomaiset voivat pyytää sen jäsenvaltion tulliviranomaisia, jossa tavarantoimittajan ilmoitus on laadittu, vahvistamaan asianomaisten tavaroiden alkuperän unionin ja tiettyjen maiden välistä etuuskohtelukauppaa koskevien säännösten soveltamiseksi.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi viejäjäsenvaltion tulliviranomaisten on lähetettävä jäsenvaltion, jossa tavarantoimittajan ilmoitus on laadittu, tulliviranomaisille kaikki saatavillaan olevat tiedot ja asiakirjat ja ilmoitettava tiedustelunsa syyt.

3.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltion, jossa tavarantoimittajan ilmoitus on laadittu, tulliviranomaiset voivat pyytää tavarantoimittajalta todisteita tai tehdä ilmoitusta koskevia aiheellisia tarkistuksia.

4.   Tarkistusta pyytäville tulliviranomaisille on ilmoitettava tuloksista mahdollisimman pian INF 4 -tiedotustodistuksella.

5.   Jos vastausta ei saada 150 päivän kuluessa tarkistuspyynnöstä tai jos vastauksessa ei ole riittävästi tietoja asianomaisten tuotteiden alkuperän määrittämiseksi, viejämaan tulliviranomaisten on mitätöitävä tavarantoimittajan ilmoituksen perusteella laadittu alkuperäselvitys.

67 artikla

Valtuutetun viejän lupa

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Jos unionilla on kolmannen maan kanssa etuuskohtelujärjestely, jonka mukaan alkuperäselvitys on annettava valtuutetun viejän laatimana kauppalaskuilmoituksena tai alkuperäilmoituksena, unionin tullialueelle sijoittautuneet viejät voivat hakea valtuutetun viejän lupaa kyseisten ilmoitusten laatimiseksi ja korvaamiseksi.

2.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 11 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sekä 16, 17 ja 18 artiklaa, jotka koskevat hakemusten hyväksymisedellytyksiä ja päätösten soveltamisen keskeyttämistä, ja tämän asetuksen 10 ja 15 artiklaa, jotka koskevat sähköisten järjestelmien käyttöä tietojen vaihtamiseen ja tallentamiseen sekä myönteisten päätösten kumoamista, ei sovelleta valtuutetun viejän lupia koskeviin päätöksiin.

3.   Valtuutetun viejän lupia myönnetään ainoastaan henkilöille, jotka täyttävät edellytykset, joista määrätään joko sopimuksissa, joita unioni on tehnyt eräiden unionin tullialueen ulkopuolisten maiden tai alueiden kanssa, tai toimenpiteissä, joita unioni on hyväksynyt tällaisten maiden tai alueiden osalta yksipuolisesti.

4.   Tulliviranomaisten on annettava valtuutetulle viejälle tullin lupanumero, joka on merkittävä etuuskohteluun oikeuttaviin alkuperäselvityksiin. Tullin lupanumeron edessä on oltava luvan antaneen jäsenvaltion ISO 3166–1-alpha-2 mukainen maakoodi.

5.   Komissio toimittaa asianomaisille kolmansille maille niiden tulliviranomaisten osoitteet, jotka vastaavat valtuutettujen viejien laatimien etuuskohteluun oikeuttavien alkuperäselvitysten valvonnasta.

6.   Jos sovellettavassa etuuskohtelujärjestelyssä ei täsmennetä, missä muodossa kauppalaskuilmoitukset tai alkuperäilmoitukset on annettava, kyseiset ilmoitukset on laadittava liitteessä 22–09 olevan mallin mukaisesti.

7.   Jos sovellettavassa etuuskohtelujärjestelyssä ei täsmennetä kynnysarvoa, johon asti viejä, joka ei ole valtuutettu viejä, voi laatia kauppalaskuilmoituksen tai alkuperäilmoituksen, kynnysarvo on 6 000 euroa kutakin lähetystä kohden.

68 artikla

Muiden kuin unionin GSP-järjestelmään kuuluvien viejien rekisteröinti

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Jos unionilla on kolmannen maan kanssa etuuskohtelujärjestely, jonka mukaan viejä voi laatia alkuperäasiakirjan asiaankuuluvan unionin lainsäädännön mukaisesti, unionin tullialueelle sijoittautuva viejä voi pyytää rekisteröitymistä tätä varten. Tämän jakson 2–9 alajaksoa sovelletaan soveltuvin osin.

2.   Tässä artiklassa ei sovelleta delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 11 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sekä 16, 17 ja 18 artiklaa, jotka koskevat hakemusten hyväksymisedellytyksiä ja päätösten soveltamisen keskeyttämistä, eikä tämän asetuksen 10 ja 15 artiklaa. Tähän artiklaan liittyviä hakemuksia ja päätöksiä ei vaihdeta ja tallenneta sähköisellä tieto- ja viestintäjärjestelmällä, josta säädetään tämän asetuksen 10 artiklassa.

3.   Komissio toimittaa kolmannelle maalle, jonka kanssa unionilla on etuuskohtelujärjestely, niiden tulliviranomaisten osoitteet, jotka vastaavat rekisteröidyn viejän tämän artiklan mukaisesti unionissa laatiman alkuperäasiakirjan tarkastamisesta.

4.   Jos sovellettavassa etuuskohtelujärjestelyssä ei täsmennetä kynnysarvoa, jota muun viejän kuin rekisteröidyn viejän laatima alkuperäasiakirja voi enintään koskea, kynnysarvo on 6 000 euroa kutakin lähetystä kohden.

5.   Komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun rekisteröidyn viejän järjestelmän (REX) käyttöönottopäiviin asti sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a)	unionin tullialueelle sijoittautuva viejä voi pyytää lupaa tämän asetuksen 67 artiklan mukaisesti rekisteröitynä viejänä toimimista varten 1 kohdan mukaisesti;

b)	viejä, jolla on jo valtuutetun viejän valtuutus unionissa, voi pyytää valtuutuksen soveltamisalan laajentamista rekisteröitynä viejänä toimimista varten 1 kohdan mukaisesti;

lisäksi niiden valtuutetun viejän valtuutuksen numeroa käytetään rekisteröidyn viejän numerona.

Ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdassa tarkoitettu viejä, joka haluaa jatkossakin toimia rekisteröitynä viejänä 1 kohdan mukaisesti, rekisteröidään järjestelmään rekisteröidyn viejän järjestelmän (REX) käyttöönottopäivistä alkaen.

69 artikla

Unionin GSP-järjestelmän ulkopuolella annettujen tai laadittujen etuuskohteluun oikeuttavien alkuperäselvitysten korvaaminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Jos alkuperätuotteita, joiden etuuskohteluun oikeuttava alkuperäselvitys on annettu tai laadittu aikaisemmin muuta tullietuutta kuin unionin GSP-järjestelmää varten siten kuin koodeksin 56 artiklan 2 kohdan d tai e alakohdassa tarkoitetaan, ei ole vielä luovutettu vapaaseen liikkeeseen, ja ne on asetettu tullitoimipaikan valvontaan unionissa, alkuperäinen alkuperäselvitys voidaan korvata yhdellä tai useammalla korvaavalla selvityksellä kaikkien tuotteiden tai osan niistä lähettämiseksi muualle unionissa.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua tullietuutta varten tarvittava alkuperäselvitys on EUR.1-tavaratodistus, muu valtiollinen alkuperätodistus, alkuperäilmoitus tai kauppalaskuilmoitus, korvaava alkuperäselvitys on annettava tai laadittava yhtenä seuraavista asiakirjoista:

a)	korvaava alkuperäilmoitus tai korvaava kauppalaskuilmoitus, jonka on laatinut tavarat jälleenlähettävä valtuutettu viejä;

b)	korvaava alkuperäilmoitus tai korvaava kauppalaskuilmoitus, jonka on laatinut kuka tahansa tavaroiden jälleenlähettäjä, jos alkuperätuotteiden yhteenlaskettu arvo jaettavassa alkuperäisessä lähetyksessä ei ylitä sovellettavaa kynnysarvoa;

c)

korvaava alkuperäilmoitus tai kauppalaskuilmoitus, jonka on laatinut kuka tahansa tavaroiden jälleenlähettäjä, jos alkuperätuotteiden yhteenlaskettu arvo jaettavassa alkuperäisessä lähetyksessä ylittää sovellettavan kynnysarvon, ja jälleenlähettäjä liittää korvaavaan alkuperäilmoitukseen tai kauppalaskuilmoitukseen jäljennöksen alkuperäisestä alkuperäselvityksestä;

d)

sen tullitoimipaikan antama EUR.1-tavaratodistus, jonka valvontaan tavarat asetetaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: i) jälleenlähettäjä ei ole valtuutettu viejä eikä anna suostumustaan alkuperäisen alkuperäselvityksen jäljennöksen liittämiselle korvaavaan selvitykseen; ii) alkuperätuotteiden yhteenlaskettu arvo alkuperäisessä lähetyksessä ylittää sovellettavan kynnysarvon, jonka ylittyessä viejän on korvaavan selvityksen laatimiseksi oltava valtuutettu viejä.

3.   Jos korvaava alkuperäselvitys annetaan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti, korvaavan EUR.1-tavaratodistuksen antavan tullitoimipaikan vahvistus merkitään todistuksen 11 kohtaan. Todistuksen 4 kohtaan merkitään samat alkuperämaata koskevat tiedot kuin alkuperäisessä alkuperäselvityksessä on ilmoitettu. Jälleenlähettäjän on allekirjoitettava 12 kohta. Jälleenlähettäjä, joka allekirjoittaa 12 kohdan vilpittömässä mielessä, ei vastaa alkuperäiseen alkuperäselvitykseen tehtyjen merkintöjen oikeellisuudesta.

Tullitoimipaikan, jolta korvaavaa todistusta pyydetään, on merkittävä alkuperäiseen alkuperäselvitykseen tai sen liitteeseen edelleen lähetettyjen tuotteiden painot, lukumäärät, lajit ja määrämaa sekä vastaavan korvaavan todistuksen tai vastaavien korvaavien todistusten sarjanumerot. Kyseisen tullitoimipaikan on säilytettävä alkuperäinen alkuperäselvitys vähintään kolme vuotta.

4.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua tullietuutta varten vaadittava alkuperäselvitys on alkuperävakuutus, jälleenlähettäjän on laadittava korvaava alkuperäselvitys korvaavan vakuutuksen muodossa.

Jos lähetykseen, josta alkuperäselvitys on laadittu, sisältyvien tuotteiden yhteenlaskettu arvo ei ylitä sovellettavaa kynnysarvoa, lähetyksen osien jälleenlähettäjän ei tarvitse itse olla rekisteröity viejä voidakseen laatia korvaavia alkuperävakuutuksia.

Jos lähetykseen, josta alkuperäselvitys on laadittu, sisältyvien tuotteiden yhteenlaskettu arvo ylittää sovellettavan kynnysarvon, jälleenlähettäjän on korvaavien alkuperävakuutusten laatimiseksi täytettävä jompikumpi seuraavista edellytyksistä:

a)	oltava rekisteröity viejä unionissa;

b)	liitettävä korvaavaan alkuperävakuutukseen jäljennös alkuperäisestä alkuperävakuutuksesta.

2 alajakso

Edunsaajamaiden velvollisuudet unionin GSP-järjestelmässä

70 artikla

Velvoite tehdä hallinnollista yhteistyötäREX-järjestelmässä

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   GSP-järjestelmän asianmukaisen soveltamisen turvaamiseksi edunsaajamaiden on sitouduttava:

a)

ottamaan käyttöön tarvittavat hallinnolliset rakenteet ja järjestelmät, mukaan lukien soveltuvin osin kumulaation soveltamiseksi tarvittavat menettelyt, tässä alajaksossa ja tämän jakson 3–9 alajaksossa sekä delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 2 ja 3 alajaksossa säädettyjen sääntöjen ja menettelyjen täytäntöönpanemiseksi ja hallinnoimiseksi kyseisessä maassa ja pitämään niitä yllä;

b)	siihen, että niiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä komission ja jäsenvaltioiden tulliviranomaisten kanssa.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu yhteistyö muodostuu:

a)	kaiken tarvittavan tuen antamisesta komission pyynnöstä silloin, kun komissio tarkastaa GSP-järjestelmän asianmukaisen hallinnoinnin kyseisessä maassa, mukaan lukien komission tai jäsenvaltioiden tulliviranomaisten suorittamat paikalla tehtävät tarkastukset;

b)

tuotteiden alkuperäaseman ja tässä jaksossa, tämän jakson 3–9 alajaksossa sekä delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 2 ja 3 alajaksossa säädettyjen muiden edellytysten noudattamisen tarkastamisessa, mukaan lukien komission tai jäsenvaltioiden tulliviranomaisten pyynnöstä alkuperätutkimusten yhteydessä suoritettavat paikalla tehtävät tarkastukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 108 ja 109 artiklan soveltamista.

3.   Saadakseen oikeuden soveltaa rekisteröityjen viejien järjestelmää edunsaajamaiden on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu sitoumus komissiolle vähintään kolme kuukautta ennen päivää, jona ne aikovat aloittaa viejien rekisteröinnin.

4.   Jos maa tai alue on poistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012 (13) liitteestä II, delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 55 artiklan 8 kohdassa ja tämän asetuksen 72, 80 ja 108 artiklassa säädettyä velvoitetta tehdä hallinnollista yhteistyötä sovelletaan edelleen kyseiseen maahan tai alueeseen kolmen vuoden ajan siitä päivästä alkaen, jona se on poistettu kyseisestä liitteestä.

71 artikla

Hallinnollisen yhteistyön menettelyt ja menetelmät viennissä, jossa käytetään A-alkuperätodistuksia ja kauppalaskuilmoituksia

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Jokaisen edunsaajamaan on noudatettava seuraavia vaatimuksia tai varmistettava niiden noudattaminen:

a)	delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 2 alajaksossa säädetyt vietävien tuotteiden alkuperäsäännöt;

b)	A-alkuperätodistusten täyttämistä ja antamista koskevat säännöt;

c)	liitteessä 22–09 säädettyjen vaatimusten mukaisesti laadittujen kauppalaskuilmoitusten käyttöä koskevat säännökset;

d)	tämän asetuksen 73 artiklassa tarkoitettua tiedoksiantovelvoitetta koskevat säännökset;

e)	koodeksin 64 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut poikkeusten myöntämistä koskevat säännökset.

2.   Edunsaajamaiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä komission tai jäsenvaltioiden kanssa erityisesti:

a)	antamalla kaiken tarvittavan tuen komission pyynnöstä silloin, kun komissio tarkastaa GSP-järjestelmän asianmukaisen hallinnoinnin kyseisessä maassa, mukaan lukien komission tai jäsenvaltioiden tulliviranomaisten suorittamat paikalla tehtävät tarkastukset;

b)

tuotteiden alkuperäaseman ja tässä jaksossa, tämän jakson 3–9 alajaksossa sekä delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 2 ja 3 alajaksossa säädettyjen muiden edellytysten noudattamisen tarkastamisessa, mukaan lukien komission tai jäsenvaltioiden tulliviranomaisten pyynnöstä alkuperätutkimusten yhteydessä suoritettavat paikalla tehtävät tarkastukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 73 ja 110 artiklan soveltamista.

3.   Kun edunsaajamaassa nimetään A-alkuperätodistusten antamiseen toimivaltainen viranomainen, tarkastetaan kirjallisia alkuperäselvityksiä ja annetaan unioniin vientiä koskevia A-alkuperätodistuksia, mainitun edunsaajamaan on katsottava hyväksyneen 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

4.   Jos maa hyväksytään taikka hyväksytään uudelleen edunsaajamaaksi asetuksessa (EU) N:o 978/2012 tarkoitettujen tuotteiden osalta, kyseisen maan alkuperätuotteille on myönnettävä yleisen tullietuusjärjestelmän mukaiset etuudet, jos ne vietiin kyseisestä edunsaajamaasta tämän asetuksen 73 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna päivänä tai sen jälkeen.

5.   Jos maa tai alue on poistettu asetuksen (EU) N:o 978/2012 liitteestä II, delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 55 artiklassa ja tämän asetuksen 110 ja 111 artiklassa säädettyä velvoitetta tehdä hallinnollista yhteistyötä sovelletaan edelleen kyseiseen maahan tai alueeseen kolmen vuoden ajan siitä päivästä alkaen, jona se on poistettu kyseisestä liitteestä.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita sovelletaan Singaporeen kolmen vuoden ajan 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen.

72 artikla

Rekisteröityjen viejien järjestelmän (REX) soveltamisen alkamispäivän jälkeen sovellettavat tiedoksiantovelvoitteet

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Edunsaajamaiden on annettava komissiolle tiedoksi niiden alueellaan olevien viranomaisten nimet, osoitteet ja yhteystiedot, jotka:

a)	ovat asianomaisen maan valtion viranomaisia tai toimivat sen hallituksen valtuutuksella ja joilla on toimivalta rekisteröidä viejiä REX-järjestelmään sekä muuttaa ja päivittää rekisteröintitietoja ja kumota rekisteröintejä;

b)

ovat asianomaisen maan valtion viranomaisia ja vastuussa hallinnollisen yhteistyön varmistamisesta komission ja jäsenvaltioiden tulliviranomaisten kanssa, siten kuin säädetään tässä alajaksossa ja tämän jakson 3–9 alajaksossa sekä delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 2 ja 3 alajaksossa.

2.   Tiedoksianto on lähetettävä komissiolle viimeistään kolmen kuukautta ennen päivää, jona edunsaajamaat aikovat aloittaa viejien rekisteröinnin.

3.   Edunsaajamaiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä mahdollisista muutoksista tietoihin, jotka on annettu tiedoksi 1 kohdan nojalla.

73 artikla

Rekisteröityjen viejien järjestelmän (REX) soveltamisen alkamispäivään asti sovellettavat tiedoksiantovelvoitteet

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Edunsaajamaiden on ilmoitettava komissiolle A-alkuperätodistuksia antamaan oikeutettujen alueellaan sijaitsevien valtion viranomaisten nimet ja osoitteet ja niiden käyttämien leimasimien leimanäytteet sekä A-alkuperätodistusten ja kauppalaskuilmoitusten tarkastamisesta vastaavien valtion viranomaisten nimet ja osoitteet.

Komissio toimittaa nämä tiedot jäsenvaltioiden tulliviranomaisille. Kun on kysymys aikaisempien tietojen muuttamisesta, komissio ilmoittaa näiden uusien leimojen voimaantulopäivän edunsaajamaiden toimivaltaisten valtion viranomaisten antamien tietojen mukaisesti. Nämä tiedot on tarkoitettu virkakäyttöön; luovutettaessa tavaroita vapaaseen liikkeeseen kyseiset tulliviranomaiset voivat kuitenkin antaa tuojan tutustua tässä kohdassa mainittuihin leimanäytteisiin.

Edunsaajamaita, jotka ovat jo antaneet ensimmäisessä alakohdassa vaadittavat tiedot, ei velvoiteta antamaan niitä uudelleen, elleivät tiedot ole muuttuneet.

2.   Tämän asetuksen 71 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi komissio julkaisee verkkosivustollaan päivämäärän, jona edunsaajamaaksi asetuksessa (EU) N:o 978/2012 tarkoitettujen tuotteiden osalta hyväksytty tai uudelleen hyväksytty maa täytti tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt velvoitteet.

3 alajakso

Vientiä koskevat menettelyt edunsaajamaissa ja unionissa, joita sovelletaan unionin GSP-järjestelmän puitteissa rekisteröityjen viejien järjestelmän soveltamiseen asti

74 artikla

A-alkuperätodistuksen antamista koskeva menettely

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   A-alkuperätodistukset annetaan viejän tai tämän edustajan kirjallisesta hakemuksesta, johon voidaan liittää muita asianmukaisia täydentäviä asiakirjoja, joilla osoitetaan, että vietäville tuotteille voidaan antaa A-alkuperätodistus. A-alkuperätodistukset on annettava liitteessä 22–08 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

2.   Edunsaajamaiden toimivaltaisten viranomaisten on asetettava A-alkuperätodistus viejän saataville heti, kun vienti on toteutunut tai varmistunut. Edunsaajamaiden toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin antaa A-alkuperätodistuksen myös sen jälkeen, kun tuotteet, joita se koskee, on viety, jos:

a)	sitä ei ollut annettu vientiajankohtana erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi; tai

b)	toimivaltaisten viranomaisten edellyttämällä tavalla osoitetaan, että A-alkuperätodistus oli annettu, mutta sitä ei ollut hyväksytty tuonnissa teknisistä syistä; tai

c)	asianomaisten tuotteiden lopullinen määräpaikka määritettiin kuljetuksen tai varastoinnin aikana ja sen jälkeen, kun lähetys mahdollisesti jaettiin osalähetyksiin delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 43 artiklan mukaisesti.

3.   Edunsaajamaiden toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa todistuksen jälkikäteen vasta tarkistettuaan, että jälkikäteen annettavaa A-alkuperätodistusta koskevassa viejän hakemuksessa annetut tiedot vastaavat asiaankuuluvien vientiasiakirjojen tietoja ja että A-alkuperätodistusta ei ollut annettu kyseessä olevien tuotteiden viennin yhteydessä, paitsi jos A-alkuperätodistusta ei hyväksytty teknisistä syistä. Jälkikäteen annetun A-alkuperätodistuksen 4 kohtaan on merkittävä ”Issued retrospectively”, ”Délivré a posteriori” tai ”emitido a posteriori”.

4.   Jos A-alkuperätodistus varastetaan tai se katoaa taikka tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneilta toimivaltaisilta viranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella. A-alkuperätodistuksen kaksoiskappaleen 4 kohtaan on tehtävä merkintä ’Duplicate’, ’Duplicata’ tai ’Duplicado’ ja siinä on myös ilmoitettava alkuperäisen todistuksen antamispäivä ja sarjanumero. Kaksoiskappale tulee voimaan samana päivänä kuin alkuperäiskappale.

5.   Kun tarkastetaan, onko tuote, jolle A-alkuperätodistusta pyydetään, asiaankuuluvien alkuperäsääntöjen mukainen, toimivaltaisilla valtion viranomaisilla on oikeus vaatia todistusaineistoa tai tehdä asianmukaisina pitämänsä tarkastukset.

6.   A-alkuperätodistuksen 2 ja 10 kohdan täyttäminen on vapaaehtoista. 12 kohtaan on merkittävä ”unioni” tai jonkin jäsenvaltion nimi. A-alkuperätodistuksen antamispäivä on merkittävä 11 kohtaan. Kyseiseen, todistuksen antaville toimivaltaisille valtion viranomaisille varattuun kohtaan merkittävän allekirjoituksen samoin kuin 12 kohtaan merkittävän viejän valtuutetun allekirjoittajan allekirjoituksen on oltava käsin kirjoitettu.

75 artikla

Kauppalaskuilmoituksen laatimisen edellytykset

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Kuka tahansa edunsaajamaassa toimiva viejä voi laatia kauppalaskuilmoituksen yhdestä tai useammasta kollista muodostuvalle, yhteensä enintään 6 000 euron arvosta alkuperätuotteita sisältävälle lähetykselle, edellyttäen että tämän asetuksen 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallinnollista yhteistyötä sovelletaan tähän menettelyyn.

2.   Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen, on oltava valmis milloin tahansa viejämaan tulliviranomaisten tai muiden toimivaltaisten valtion viranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki asianmukaiset asiakirjat, joilla todistetaan kyseessä olevien tuotteiden alkuperäasema.

3.   Viejän on laadittava kauppalaskuilmoitus ranskan, englannin tai espanjan kielellä kirjoittamalla se koneella, leimaamalla tai painamalla kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun kaupalliseen asiakirjaan ilmoitus, jonka teksti on liitteessä 22–09. Jos ilmoitus kirjoitetaan käsin, se on kirjoitettava musteella painokirjaimin. Kauppalaskuilmoituksessa on oltava viejän käsin kirjoittama alkuperäinen allekirjoitus.

4.   Kauppalaskuilmoituksen käyttöön sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

a)	kullekin lähetykselle laaditaan yksi kauppalaskuilmoitus;

b)	jos lähetykseen kuuluvat tavarat on jo tarkastettu viejämaassa alkuperätuotteiden käsitteen määritelmän perusteella, viejä voi mainita tämän tarkastuksen kauppalaskuilmoituksessa.

76 artikla

A-alkuperätodistuksen antamisen edellytykset kumulaation tapauksessa

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

Kun delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 53, 54, 55 tai 56 artiklan mukaista kumulaatiota sovelletaan, edunsaajamaan toimivaltaisten valtion viranomaisten, jotka vastaavat A-alkuperätodistuksen antamisesta tuotteille, joiden valmistuksessa on käytetty sellaisen osapuolen alkuperäaineksia, joiden kanssa kumulaatio on sallittua, on otettava huomioon:

a)	kun on kyseessä kahdenvälinen kumulaatio, viejän tavarantoimittajan antama alkuperäselvitys, joka on annettu tämän asetuksen 77 artiklan säännösten mukaisesti;

b)	kun on kyseessä kumulaatio Norjan, Sveitsin tai Turkin kanssa, viejän tavarantoimittajan antama alkuperäselvitys, joka on annettu soveltuvin osin Norjan, Sveitsin tai Turkin asiaankuuluvien alkuperäsääntöjen mukaisesti;

c)	kun on kyseessä alueellinen kumulaatio, viejän tavarantoimittajan antama alkuperäselvitys eli liitteessä 22–08 olevan mallin mukaisella lomakkeella annettu A-alkuperätodistus tai tapauksen mukaan kauppalaskuilmoitus, jonka teksti on liitteessä 22–09;

d)	kun on kyseessä laajennettu kumulaatio, viejän tavarantoimittajan antama alkuperäselvitys, joka on annettu unionin ja asianomaisen maan välisen asiaankuuluvan vapaakauppasopimuksen määräysten mukaisesti.

Ensimmäisen alakohdan a, b, c ja d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa A-alkuperätodistuksen 4 kohdassa on oltava tapauksen mukaan jokin seuraavista maininnoista:

—	”EU cumulation”, ”Norway cumulation”, ”Switzerland cumulation”, ”Turkey cumulation”, ”regional cumulation”, ”extended cumulation with country x” tai

—	”Cumul UE”, ”Cumul Norvège”, ”Cumul Suisse”, ”Cumul Turquie”, ”cumul régional”, ”cumul étendu avec le pays x” tai

—	”Acumulación UE”, ”Acumulación Noruega”, ”Acumulación Suiza”, ”Acumulación Turquía”, ”Acumulación regional”, ”Acumulación ampliada con el país x”.

77 artikla

Unionin alkuperäasemaa koskeva todiste kahdenvälistä kumulaatiota ja valtuutettua viejää varten

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Unionin tuotteiden alkuperäasema todistetaan joko:

a)	esittämällä liitteessä 22–10 olevan mallin mukaisella lomakkeella annettava EUR.1-tavaratodistus tai

b)	esittämällä kauppalaskuilmoitus, jonka teksti on delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 liitteessä 22–09. Kauppalaskuilmoituksen voi laatia kuka tahansa viejä lähetyksistä, joiden sisältämien alkuperätuotteiden yhteisarvo on enintään 6 000 euroa, tai unionin valtuutettu viejä.

2.   Viejän tai tämän edustajan on tehtävä EUR.1-tavaratodistuksen 2 kohtaan merkinnät ”GSP beneficiary countries” ja ”EU” tai ”Pays bénéficiaires du SPG” ja ”UE”.

3.   Tämän alajakson ja tämän jakson 3–9 alajakson sekä delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 2 ja 3 alajakson säännöksiä, jotka koskevat A-alkuperätodistusten antamista, käyttöä ja jälkitarkastusta, sovelletaan soveltuvin osin EUR.1-tavaratodistuksiin ja, lukuun ottamatta niiden antamista koskevia säännöksiä, kauppalaskuilmoituksiin.

4.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat antaa unionin tullialueelle sijoittautuneelle viejälle, jäljempänä ’valtuutettu viejä’, joka harjoittaa unionin alkuperätuotteiden usein tapahtuvaa vientiä kahdenvälisen kumulaation puitteissa, luvan laatia kauppalaskuilmoituksia kyseessä olevien tuotteiden arvosta riippumatta, jos se antaa kaikki tulliviranomaisten tarpeellisina pitämät takeet seuraavien todentamiseksi:

a)	tuotteiden alkuperäasema;

b)	muiden kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavien vaatimusten täyttyminen.

5.   Tulliviranomaiset voivat asettaa valtuutetun viejän aseman myöntämiselle kaikki tarpeellisina pitämänsä edellytykset. Tulliviranomaisten on annettava valtuutetulle viejälle tullin lupanumero, joka on merkittävä kauppalaskuilmoitukseen.

6.   Tulliviranomaiset valvovat valtuutetun viejän luvankäyttöä. Tulliviranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvan.

Niiden on peruutettava lupa seuraavissa tapauksissa:

a)	valtuutettu viejä ei enää anna 4 kohdassa tarkoitettuja takeita;

b)	valtuutettu viejä ei täytä 5 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä;

c)	valtuutettu viejä käyttää lupaa muutoin väärin.

7.   Valtuutettua viejää ei kuitenkaan vaadita allekirjoittamaan kauppalaskuilmoituksia, jos valtuutettu viejä antaa tulliviranomaisille kirjallisen sitoumuksen, että hän ottaa jokaisesta kauppalaskuilmoituksesta, josta hänet voidaan tunnistaa, täyden vastuun, niin kuin hän olisi käsin allekirjoittanut sen.

4 alajakso

Vientiä koskevat menettelyt edunsaajamaissa ja unionissa, joita sovelletaan unionin GSP-järjestelmän puitteissa rekisteröityjen viejien järjestelmän soveltamisen alkamispäivästä alkaen

78 artikla

Viejien rekisteröitymisvelvollisuus ja velvollisuudesta vapauttaminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   GSP-järjestelmää on sovellettava seuraavissa tapauksissa:

a)	kyseessä ovat rekisteröidyn viejän viemät tavarat, jotka täyttävät tässä alajaksossa, tämän jakson 3–9 alajaksossa sekä [asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä annetun delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446] II osaston 1 luvun 2 jakson 2 ja 3 alajaksossa säädetyt vaatimukset;

b)	yhdestä tai useammasta kollista koostuva lähetys, joka sisältää minkä tahansa viejän viemiä alkuperätuotteita, joiden yhteisarvo on enintään 6 000 euroa.

2.   Alkuperätuotteiden arvo lähetyksessä on kaikkien yhteen lähetykseen sisältyvien sellaisten alkuperätuotteiden arvo, jotka viejämaassa laadittu alkuperävakuutus kattaa.

79 artikla

Rekisteröintimenettely edunsaajamaissa ja vientiä koskevat menettelyt, joita sovelletaan siirtymäkaudella rekisteröityjen viejien järjestelmän soveltamiseen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Edunsaajamaiden on aloitettava viejien rekisteröinti 1 päivänä tammikuuta 2017.

Jos edunsaajamaa ei kuitenkaan kykene aloittamaan rekisteröintiä kyseisenä päivänä, sen on annettava komissiolle 1 päivään heinäkuuta 2016 mennessä kirjallinen tieto siitä, että se lykkää viejien rekisteröinnin aloittamisen 1 päivään tammikuuta 2018 tai 1 päivään tammikuuta 2019.

2.   Edunsaajamaan toimivaltaisten viranomaisten on kahdentoista kuukauden ajan siitä, kun kyseinen maa aloittaa viejien rekisteröinnin, jatkettava A-alkuperätodistusten antamista pyynnöstä viejille, jotka eivät ole todistuksen hakuajankohtana vielä rekisteröityneet.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti annetut A-alkuperätodistukset on hyväksyttävä unionissa alkuperäselvityksiksi, jos ne on annettu ennen asianomaisen viejän rekisteröitymistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 94 artiklan 2 kohdan soveltamista.

Jos edunsaajamaalla on vaikeuksia toteuttaa rekisteröintiprosessi edellä tarkoitetun kahdentoista kuukauden kuluessa, sen toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää komissiolta määräajan pidennystä. Määräaikaa voidaan pidentää enintään kuudella kuukaudella.

3.   Edunsaajamaan viejien, riippumatta siitä ovatko ne rekisteröityjä tai eivät, on siitä päivästä alkaen, jona edunsaajamaa aikoo aloittaa viejien rekisteröinnin, annettava lähetetyistä alkuperätuotteista alkuperävakuutus, jos niiden arvo on enintään 6 000 euroa.

Kun viejät on rekisteröity, heidän on tämän asetuksen 86 artiklan 4 kohdan mukaisesta rekisteröintinsä voimassaolon alkamispäivästä alkaen annettava alkuperävakuutus lähetetyistä alkuperätuotteista, jos niiden arvo on yli 6 000 euroa.

4.   Kaikkien edunsaajamaiden on sovellettava rekisteröidyn viejän järjestelmää viimeistään 30 päivästä kesäkuuta 2020.

5 alajakso

80 artikla

Rekisteröityjen viejien tietokanta: viranomaisten velvollisuudet

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Komissio perustaa järjestelmän sellaisten viejien rekisteröimiseksi, joilla on valtuudet todistaa tavaroiden alkuperä, ’jäljempänä REX-järjestelmä’, ja asettaa sen saataville 1 päivään tammikuuta 2017 mennessä.

2.   Kun edunsaajamaiden toimivaltaiset viranomaiset ja jäsenvaltion tulliviranomaiset vastaanottavat liitteessä 22–06 tarkoitetun täydellisen hakemuksen, niiden on viipymättä annettava viejälle tai tapauksen mukaan tavaroiden jälleenlähettäjälle rekisteröidyn viejän numero ja syötettävä REX-järjestelmään rekisteröidyn viejän numero, rekisteröintitiedot sekä päivä, josta alkaen rekisteröinti on voimassa tämän asetuksen 86 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Edunsaajamaan toimivaltaisten viranomaisten tai jäsenvaltion tulliviranomaisten on ilmoitettava viejälle ja tapauksen mukaan tavaroiden jälleenlähettäjälle kyseiselle viejälle tai tavaroiden jälleenlähettäjälle annettu rekisteröidyn viejän numero sekä päivä, josta alkaen rekisteröinti on voimassa.

3.   Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että hakemuksessa annetut tiedot ovat epätäydellisiä, niiden on ilmoittava tästä viejälle viipymättä.

4.   Edunsaajamaiden toimivaltaisten viranomaisten ja jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on pidettävä rekisteröimänsä tiedot ajan tasalla. Niiden on muutettava kyseisiä tietoja välittömästi saatuaan rekisteröidyltä viejältä tiedot tämän asetuksen 89 artiklan mukaisesti.

81 artikla

Eräiden säännösten soveltamisen alkamispäivä

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Tämän asetuksen 70, 72, 78–80, 82–93, 99–107, 108, 109 ja 112 artiklaa sovelletaan REX-järjestelmään edunsaajamaassa rekisteröityjen viejien harjoittamaan tavaroiden vientiin siitä päivästä, jona kyseinen edunsaajamaa aloittaa viejien rekisteröinnin kyseiseen järjestelmään. Unionin viejien tapauksessa kyseisiä artikloja sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2017.

2.   Tämän asetuksen 71, 73, 74–77, 94–98 ja 110–112 artiklaa sovelletaan niidenviejien harjoittamaan tavaroiden vientiin, joita ei ole rekisteröity REX-järjestelmään edunsaajamaassa. Unionin viejien tapauksessa kyseisiä artikloja sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2017 asti.

82 artikla

Rekisteröityjen viejien tietokanta: pääsyoikeudet tietokantaan

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Komissio varmistaa, että REX-järjestelmään annetaan pääsy tämän artiklan mukaisesti.

2.   Komissiolla on oikeus tarkastella kaikkia tietoja.

3.   Edunsaajamaan toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava oikeus tarkastella rekisteröimiensä viejien tietoja.

4.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaisilla on oltava oikeus tarkastella rekisteröimiänsä tietoja ja muiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisten sekä edunsaajamaiden toimivaltaisten viranomaisten ja Norjan, Sveitsin tai Turkin rekisteröimiä tietoja. Tämän tietoihin pääsyn tarkoituksena on oltava tulli-ilmoitusten tarkastaminen koodeksin 188 artiklan mukaisesti tai jälkitarkastus koodeksin 48 artiklan mukaisesti.

5.   Komissio tarjoaa edunsaajamaiden toimivaltaisille viranomaisille suojatun pääsyn REX-järjestelmään.

6.   Jos maa tai alue on poistettu asetuksen (EU) N:o 978/2012 liitteestä II, sen toimivaltaisten viranomaisten on säilytettävä pääsy REX-järjestelmään niin pitkään, että ne voivat täyttää velvoitteensa tämän asetuksen 70 artiklan mukaisesti.

7.   Komissio saattaa seuraavat tiedot julkisesti saataville viejän suostumuksella, joka annetaan allekirjoittamalla liitteessä 22–06 olevan mallin mukaisen lomakkeen 6 kohta:

a)	rekisteröidyn viejän nimi;

b)	rekisteröidyn viejän sijoittautumispaikan osoite;

c)	liitteessä 22–06 olevan mallin mukaisen lomakkeen 2 kohdassa ilmoitetut yhteystiedot;

d)	etuuskohteluun oikeuttavien tavaroiden alustava kuvaus, mukaan luettuna suuntaa-antava luettelo harmonoidun järjestelmän nimikkeistä ja ryhmistä siten kuin liitteessä 22–06 olevan mallin mukaisen lomakkeen 4 kohdassa ilmoitetaan;

e)	rekisteröidyn viejän EORI-numero tai toimijan tunnistenumero (TIN).

Kieltäytyminen 6 kohdan allekirjoittamisesta ei ole riittävä peruste viejän rekisteröinnistä kieltäytymiselle.

8.   Komissio antaa seuraavat tiedot aina julkisesti saataville:

a)	rekisteröidyn viejän numero;

b)	rekisteröinnin voimassaolon alkamispäivä;

c)	tapauksen mukaan rekisteröinnin peruuttamispäivä;

d)	tieto siitä, sovelletaanko rekisteröintiä myös vientiin, jonka kohdemaana on Norja, Sveitsi tai Turkki;

e)	REX-järjestelmän ja julkisen verkkosivuston viimeisimmän synkronoinnin päivämäärä.

83 artikla

Rekisteröityjen viejien tietokanta: tietosuoja

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   REX-järjestelmään kirjattuja tietoja on käsiteltävä yksinomaan tässä alajaksossa säädetyn GSP-järjestelmän soveltamiseksi.

2.   Rekisteröidyille viejille on annettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (14) 11 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (15) 10 artiklassa säädetyt tiedot. Lisäksi niille on annettava seuraavat tiedot:

a)	tiedot niiden käsittelyjen oikeusperustasta, joihin tiedot on tarkoitettu;

b)	tietojen säilytysaika.

Nämä tiedot on annettava rekisteröidyille viejille ilmoituksella, joka on liitetty liitteen 22–06 mukaiseen rekisteröidyn viejän asemaa koskevaan hakemukseen.

3.   Kutakin edunsaajamaan toimivaltaista viranomaista ja kutakin jäsenvaltion tulliviranomaista, joka on kirjannut tietoja REX-järjestelmään, on pidettävä rekisterinpitäjänä kyseisten tietojen käsittelyn osalta.

Komissiota on pidettävä yhteisenä rekisterinpitäjänä kaikkien tietojen käsittelyn osalta, jotta voidaan varmistaa, että kaikki rekisteröidyn viejän oikeudet toteutuvat.

4.   Rekisteröityjen viejien oikeuksien käytön liitteessä 22–06 lueteltujen sellaisten tietojen käsittelyn osalta, jotka on tallennettu REX-järjestelmään ja joita käsitellään kansallisissa järjestelmissä, on tapahduttava tiedot tallentaneen jäsenvaltion sellaisen tietosuojalainsäädännön mukaisesti, jolla pannaan täytäntöön direktiivi 95/46/EY.

5.   Jäsenvaltioiden, jotka toistavat kansallisissa järjestelmissään sellaisia REX-järjestelmän tietoja, joihin niillä on pääsy, on pidettävä kyseiset toistetut tiedot ajan tasalla.

6.   Rekisteröityjen viejien oikeuksien käytön kyseisten viejien sellaisten rekisteröintitietojen osalta, joita käsitellään komissiossa, on tapahduttava asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti.

7.   Rekisteröidyn viejän esittämä pyyntö käyttää oikeutta tutustua tietoihin, oikaista niitä ja poistaa tai suojata ne asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti on toimitettava kyseisten tietojen rekisterinpitäjälle, jonka on käsiteltävä pyyntö.

Jos rekisteröity viejä esittää tällaisen pyynnön komissiolle yrittämättä saada oikeuksiaan tietojen rekisterinpitäjältä, komissio toimittaa kyseisen pyynnön rekisteröidyn viejän tietojen rekisterinpitäjälle.

Jos rekisteröity viejä ei saa oikeuksiaan kyseiseltä tietojen rekisterinpitäjältä, sen on esitettävä asiaa koskeva pyyntö komissiolle, joka toimii rekisterinpitäjänä. Komissiolla on oikeus oikaista, poistaa tai suojata tiedot.

8.   Kansallisten tietosuojavalvontaviranomaisten ja Euroopan tietosuojavaltuutetun on toimivaltansa rajoissa tehtävä yhteistyötä ja varmistettava rekisteritietojen koordinoitu valvonta.

Niiden on tarpeen mukaan toimivaltansa rajoissa vaihdettava asiaan kuuluvia tietoja, avustettava toisiaan tarkastusten ja tutkimusten tekemisessä, tarkasteltava tämän asetuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyviä ongelmia, tutkittava riippumattomaan valvontaan tai rekisteröidyn oikeuksien käyttöön liittyviä ongelmia, laadittava yhdenmukaisia ehdotuksia yhteisiksi ratkaisuiksi ongelmiin sekä lisättävä tietoisuutta tietosuojaoikeuksista.

84 artikla

Jäsenvaltioihin sovellettavat tiedoksiantovelvoitteet rekisteröidyn viejän järjestelmän (REX) täytäntöönpanemiseksi

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi niiden tulliviranomaistensa nimet, osoitteet ja yhteystiedot, jotka ovat:

a)	toimivaltaisia rekisteröimään viejiä ja tavaroiden jälleenlähettäjiä REX-järjestelmään, muuttamaan ja päivittämään rekisteröintitietoja ja peruuttamaan rekisteröinti;

b)	vastuussa hallinnollisen yhteistyön varmistamisesta edunsaajamaiden toimivaltaisten tulliviranomaisten kanssa, siten kuin tässä alajaksossa ja tämän jakson 3–9 alajaksossa sekä delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 2 ja 3 alajaksossa säädetään.

Tiedoksianto on lähetettävä komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2016.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi mahdolliset muutokset ensimmäisen alakohdan nojalla ilmoitettuihin tietoihin.

85 artikla

Rekisteröintimenettely jäsenvaltioissa ja vientiä koskevat menettelyt, joita sovelletaan siirtymäkaudella rekisteröityjen viejien järjestelmän soveltamiseen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Jäsenvaltioiden on aloitettava alueelleen sijoittautuneiden viejien rekisteröinti 1 päivänä tammikuuta 2017.

2.   Kaikkien jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on lopetettava EUR.1-tavaratodistusten antaminen delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 53 artiklan mukaista kumulaatiota varten 1 päivästä tammikuuta 2018 alkaen.

3.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on annettava EUR.1-tavaratodistuksia tai korvaavia A-alkuperätodistuksia vielä rekisteröimättömien viejien tai tavaroiden jälleenlähettäjien pyynnöstä 31 päivään joulukuuta 2017 asti. Tätä sovelletaan myös, jos unioniin lähetettävien alkuperätuotteiden mukana on edunsaajamaassa rekisteröidyn viejän laatimat alkuperävakuutukset.

4.   Unionin viejien, riippumatta siitä ovatko ne rekisteröityjä tai eivät, on 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen annettava lähetetyistä alkuperätuotteista alkuperävakuutus, jos niiden arvo on enintään 6 000 euroa.

Kun viejät on rekisteröity, niiden on tämän asetuksen 86 artiklan 4 kohdan mukaisesta rekisteröintinsä voimassaolon alkamispäivästä alkaen annettava alkuperävakuutus lähetetyistä alkuperätuotteista, jos niiden arvo on yli 6 000 euroa.

5.   Rekisteröidyt tavaroiden jälleenlähettäjät voivat antaa korvaavia alkuperävakuutuksia siitä päivästä alkaen, jona niiden rekisteröinti on voimassa tämän asetuksen 86 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä sovelletaan riippumatta siitä, onko tavaroiden mukana edunsaajamaassa annettu A-alkuperätodistus tai viejän laatima kauppalaskuilmoitus tai alkuperävakuutus.

86 artikla

Hakemus rekisteröidyksi viejäksi

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Tullakseen rekisteröidyksi viejäksi viejän on jätettävä hakemus sen edunsaajamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa hänellä on päätoimipaikka tai johon hän on pysyvästi sijoittautunut.

Hakemus on tehtävä liitteessä 22–06 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

2.   Tullakseen rekisteröidyksi viejäksi unionin tullialueelle sijoittautuneen viejän tai tavaroiden jälleenlähettäjän on jätettävä hakemus kyseessä olevan jäsenvaltion tulliviranomaiselle. Hakemus on tehtävä liitteessä 22–06 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

3.   GSP-järjestelmässä ja Norjan, Sveitsin tai Turkin yleisessä tullietuusjärjestelmässä tapahtuvaa vientiä varten viejät on tarpeen rekisteröidä vain yhden kerran.

Edunsaajamaan toimivaltaisten viranomaisten on annettava rekisteröidyn viejän numero viejälle unionin, Norjan ja Sveitsin sekä Turkin GSP-järjestelmissä tapahtuvaa vientiä varten, jos kyseiset maat ovat tunnustaneet kyseisen rekisteröijämaan edunsaajamaaksi.

4.   Rekisteröinti on voimassa siitä päivästä alkaen, jona edunsaajamaan toimivaltaiset viranomaiset tai jäsenvaltion tulliviranomaiset ovat vastaanottaneet 1 ja 2 kohdan mukaisen asianmukaisesti täytetyn rekisteröintihakemuksen.

5.   Jos viejä käyttää edustajaa vientimuodollisuuksien suorittamiseksi ja kyseinen viejän edustaja on myös rekisteröity viejä, tämä edustaja ei saa käyttää omaa rekisteröidyn viejän numeroaan.

87 artikla

Rekisteröityjen viejien tietokanta: tiedotustoimenpiteet

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

Komissio julkaisee tämän asetuksen 70 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi verkkosivustollaan päivämäärän, josta alkaen edunsaajamaat soveltavat rekisteröityjen viejien järjestelmää. Komissio pitää nämä tiedot ajan tasalla.

88 artikla

Unionin GSP-järjestelmän edunsaajamaaksi tulevan maan viejien rekisteröinti ilman eri toimenpiteitä

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

Kun maa lisätään asetuksen (EU) N:o 978/2012 liitteessä II olevaan edunsaajamaiden luetteloon, komissio aktivoi ilman eri toimenpiteitä GSP-järjestelmäänsä varten kaikkien kyseisessä maassa rekisteröityjen viejien rekisteröinnit edellyttäen, että kyseisten viejien rekisteröintitiedot ovat saatavilla REX-järjestelmässä ja voimassa ainakin Norjan, Sveitsin tai Turkin GSP-järjestelmässä.

Tässä tapauksessa viejän, joka on jo rekisteröity ainakin Norjan, Sveitsin tai Turkin GSP-järjestelmään, ei tarvitse jättää hakemusta toimivaltaisille viranomaisilleen unionin GSP-järjestelmään rekisteröimistä varten.

89 artikla

Poistaminen rekisteröityjen viejien luettelosta

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Rekisteröityjen viejien on ilmoitettava viipymättä edunsaajamaan toimivaltaisille viranomaisille tai jäsenvaltion tulliviranomaisille muutoksista tiedoissa, jotka ne ovat toimittaneet rekisteröintiään varten.

2.   Rekisteröityjen viejien, jotka eivät enää täytä edellytyksiä tavaroiden viemiseksi GSP-järjestelmässä tai jotka eivät enää aio viedä tavaroita kyseisessä järjestelmässä, on ilmoitettava asiasta edunsaajamaan toimivaltaisille viranomaisille tai jäsenvaltion tulliviranomaisille.

3.   Edunsaajamaan toimivaltaisten viranomaisten tai jäsenvaltion tulliviranomaisten on kumottava rekisteröinti, jos rekisteröity viejä:

a)	ei ole enää olemassa;

b)	ei enää täytä edellytyksiä tavaroiden viemiseksi GSP-järjestelmässä;

c)	on ilmoittanut edunsaajamaan toimivaltaiselle viranomaiselle tai jäsenvaltion tulliviranomaisille, ettei aio enää viedä tavaroita GSP-järjestelmässä;

d)	tahallisesti tai tuottamuksellisesti laatii tai laadituttaa virheellisiä tietoja sisältävän alkuperävakuutuksen, jonka perusteella rekisteröity viejä oikeudettomasti hyötyy tullietuuskohtelusta.

4.   Edunsaajamaan toimivaltainen viranomainen tai jäsenvaltion tulliviranomainen voi kumota rekisteröinnin, jos rekisteröity viejä ei pidä rekisteröintitietojaan ajan tasalla.

5.   Rekisteröinnin kumoaminen tulee voimaan myöhemmin eli kumoamispäivän jälkeen laadittujen alkuperävakuutusten osalta. Rekisteröinnin kumoaminen ei vaikuta sellaisten alkuperävakuutusten pätevyyteen, jotka on laadittu ennen kuin kumoamisesta on ilmoitettu rekisteröidylle viejälle.

6.   Edunsaajamaan toimivaltaisen viranomaisen tai jäsenvaltion tulliviranomaisten on ilmoitettava rekisteröidylle viejälle viejän rekisteröinnin kumoamisesta ja päivämäärä, jona kumoaminen tulee voimaan.

7.   Viejällä tai tavaroiden jälleenlähettäjällä on oltava mahdollisuus hakea muutosta rekisteröintinsä kumoamiseen.

8.   Viejän rekisteröinnin kumoaminen on mitätöitävä, jos kyseessä on virheellinen kumoaminen. Viejällä tai tavaroiden jälleenlähettäjällä on oltava oikeus käyttää rekisteröinnin yhteydessä saamaansa rekisteröidyn viejän numeroa.

9.   Viejät tai tavaroiden jälleenlähettäjät, joiden rekisteröinti on kumottu, voivat jättää uuden rekisteröidyn viejän asemaa koskevan hakemuksen tämän asetuksen 86 artiklan mukaisesti. Viejät tai tavaroiden jälleenlähettäjät, joiden rekisteröinti on kumottu 3 kohdan d alakohdan ja 4 kohdan mukaisesti, voidaan rekisteröidä uudelleen vain, jos ne osoittavat edunsaajamaan toimivaltaisille viranomaisille tai jäsenvaltion tulliviranomaisille, jotka olivat rekisteröineet ne, että ne ovat korjanneet rekisteröinnin kumoamiseen johtaneen tilanteen.

10.   Edunsaajamaan toimivaltaisen viranomaisen tai jäsenvaltion tulliviranomaisten, joka tai jotka alun perin kirjasivat myöhemmin kumotun rekisteröinnin tiedot REX-järjestelmään, on pidettävä kyseiset tiedot REX-järjestelmässä enintään kymmenen kalenterivuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jona kumoaminen tapahtui. Näiden kymmenen kalenterivuoden jälkeen edunsaajamaan toimivaltaisen viranomaisen tai jäsenvaltion tulliviranomaisten on poistettava tiedot.

90 artikla

Poistaminen rekisteröityjen viejien luettelosta ilman eri toimenpiteitä, jos maa poistetaan edunsaajamaiden luettelosta

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Komissio kumoaa kaikkien tietyssä edunsaajamaassa rekisteröityjen viejien rekisteröinnit, jos kyseinen edunsaajamaa poistetaan asetuksen (EU) N:o 978/2012 liitteessä II olevasta edunsaajamaiden luettelosta tai jos edunsaajamaalle myönnetyt tullietuudet on peruutettu väliaikaisesti asetuksen (EU) N:o 978/2012 mukaisesti.

2.   Jos tällainen maa lisätään uudestaan kyseiseen luetteloon tai jos edunsaajamaalle myönnettyjen tullietuuksien väliaikainen peruuttaminen päätetään, komissio aktivoi uudestaan kaikkien kyseisessä maassa rekisteröityjen viejien rekisteröinnit edellyttäen, että viejien rekisteröintitiedot ovat saatavilla REX-järjestelmässä ja ovat pysyneet voimassa vähintään Norjan, Sveitsin tai Turkin GSP-järjestelmässä. Muussa tapauksessa viejät on rekisteröitävä uudelleen tämän asetuksen 86 artiklan mukaisesti.

3.   Jos jonkin edunsaajamaan kaikkien rekisteröityjen viejien rekisteröinnit peruutetaan ensimmäisen kohdan mukaisesti, peruutettujen rekisteröintien tiedot säilytetään REX-järjestelmässä vähintään kymmenen kalenterivuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jona peruuttaminen tapahtui. Tällaisen kymmenen vuoden ajanjakson jälkeen ja kun edunsaajamaa ei ole enää ollut edunsaajamaa yli kymmeneen vuoteen Norjan, Sveitsin tai Turkin tullietuusjärjestelmässä, komissio poistaa peruutettujen rekisteröintien tiedot REX-järjestelmästä.

91 artikla

Viejien velvoitteet

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Viejien ja rekisteröityjen viejien on noudatettava seuraavia velvoitteita:

a)	niiden on pidettävä asianmukaista liikekirjanpitoa etuuskohteluun oikeutettujen tavaroiden tuotannosta ja toimituksista;

b)	niiden on pidettävä saatavilla kaikki valmistuksessa käytettyihin aineksiin liittyvät todisteet;

c)	niiden on säilytettävä kaikki valmistuksessa käytettyihin aineksiin liittyvät tulliasiakirjat;

d)

niiden on säilytettävä vähintään kolme vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jona alkuperävakuutus laadittiin, tai pidempään, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, tiedot: i) laatimistaan alkuperävakuutuksista; ii) alkuperä- ja ei-alkuperäaineksiaan koskevasta sekä tuotanto- ja varastokirjanpidostaan.

Kyseinen kirjanpito ja alkuperävakuutukset voidaan säilyttää sähköisessä muodossa, mutta sen on mahdollistettava vietyjen tuotteiden valmistuksessa käytettyjen kaikkien ainesten jäljittäminen ja niiden alkuperäaseman vahvistaminen.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan myös tavarantoimittajiin, jotka antavat viejille tavarantoimittajan ilmoituksia, joissa vahvistetaan niiden toimittamien tavaroiden alkuperäasema.

3.   Tavaroiden jälleenlähettäjien, riippumatta siitä, ovatko ne rekisteröityjä tai eivät, jotka laativat korvaavia alkuperävakuutuksia, on säilytettävä korvaamansa alkuperäiset alkuperävakuutukset vähintään kolme vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jona korvaava alkuperävakuutus laadittiin, tai pidempään, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään.

92 artikla

Alkuperävakuutusta koskevat yleiset säännökset

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Alkuperävakuutus voidaan laatia, kun tavarat viedään unioniin tai kun vienti unioniin on varmistunut.

Jos kyseessä olevia tuotteita pidetään edunsaajamaan, josta ne viedään, tai toisen edunsaajamaan alkuperätuotteina delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 55 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan tai 55 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, viejän on laadittava alkuperävakuutus edunsaajamaassa, josta tuotteet viedään.

Jos tuotteet viedään ilman jatkovalmistusta tai -käsittelyä tai sen jälkeen, kun niille on tehty ainoastaan delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 47 artiklan 1 kohdan alakohdassa kuvaillut toimet ja ne ovat näin ollen säilyttäneet alkuperänsä 55 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan ja 55 artiklan 6 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti, viejän on laadittava alkuperävakuutus edunsaajamaassa, joka on tuotteiden alkuperämaa.

2.   Alkuperävakuutus voidaan laatia myös kyseessä olevien tuotteiden viennin jälkeen, jäljempänä ’jälkikäteen laadittu vakuutus’. Tällainen jälkikäteen laadittu alkuperävakuutus on hyväksyttävä, jos se esitetään viimeistään kahden vuoden kuluttua tuonnista sen jäsenvaltion tulliviranomaisille, jossa vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva tulli-ilmoitus on annettu.

Jos lähetys jaetaan osiin delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 43 artiklan mukaisesti ja edellyttäen, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kahden vuoden määräaikaa noudatetaan, tuotteiden viejämaan viejä voi laatia alkuperävakuutuksen jälkikäteen. Tätä sovelletaan soveltuvin osin, jos lähetys jaetaan osiin muussa edunsaajamaassa tai Norjassa, Sveitsissä tai Turkissa.

3.   Viejän on annettava unionissa olevalle asiakkaalleen alkuperävakuutus, jossa on oltava liitteessä 22–07 määritellyt tiedot. Se on laadittava englannin, espanjan tai ranskan kielellä.

Alkuperävakuutus voidaan laatia mille tahansa kaupalliselle asiakirjalle, josta asianomainen viejä ja kyseessä olevat tavarat voidaan tunnistaa.

4.   Edellä 1–3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin unionissa kahdenvälistä kumulaatiota varten laadittuihin alkuperävakuutuksiin.

93 artikla

Alkuperävakuutus kumulaation tapauksessa

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Kahdenvälisessä tai alueellisessa kumulaatiossa käytettyjen ainesten alkuperän määrittämiseksi sellaisen tuotteen viejän, jonka valmistuksessa on käytetty sellaisen maan alkuperäaineksia, jonka kanssa kumulaatio on sallittua, on otettava huomioon kyseisten ainesten toimittajan laatima alkuperävakuutus. Tällöin viejän laatimassa alkuperävakuutuksessa on tapauksen mukaan oltava maininta ”EU cumulation”, ”regional cumulation”, ”Cumul UE”, ”Cumul regional”, ”Acumulación UE” tai ”Acumulación regional”.

2.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 54 artiklan mukaisessa kumulaatiossa käytettyjen ainesten alkuperän määrittämiseksi sellaisen tuotteen viejän, jonka valmistuksessa on käytetty Norjan, Sveitsin tai Turkin alkuperäaineksia, on luotettava kyseisten ainesten toimittajan laatimaan alkuperäselvitykseen edellyttäen, että kyseinen selvitys on annettu tapauksen mukaan Norjan, Sveitsin tai Turkin GSP-alkuperäsääntöjen mukaisesti. Tällöin viejän laatimassa alkuperävakuutuksessa on oltava maininta ”Norway cumulation”, ”Switzerland cumulation”, ”Turkey cumulation”, ”Cumul Norvège”, ”Cumul Suisse”, ”Cumul Turquie”, ”Acumulación Noruega”, ”Acumulación Suiza” tai ”Acumulación Turquía”.

3.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 56 artiklan mukaisessa laajennetussa kumulaatiossa käytettyjen ainesten alkuperän määrittämiseksi sellaisen tuotteen viejän, jonka valmistuksessa on käytetty sellaisen osapuolen alkuperäaineksia, jonka kanssa kumulaatio on sallittua, on luotettava kyseisten ainesten toimittajan laatimaan alkuperäselvitykseen edellyttäen, että kyseinen selvitys on annettu unionin ja asianomaisen osapuolen välisen asiaa koskevan vapaakauppasopimuksen määräysten mukaisesti.

Tällöin viejän laatimassa alkuperävakuutuksessa on oltava maininta ”extended cumulation with country x”, ”cumul étendu avec le pays x” tai ”Acumulación ampliada con el país x”.

6 alajakso

Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevat menettelyt unionissa, joita sovelletaan unionin GSP-järjestelmän puitteissa rekisteröityjen viejien järjestelmän soveltamisen alkamispäivään asti

94 artikla

A-alkuperätodistusten tai kauppalaskuilmoitusten esittäminen ja voimassaolo sekä niiden esittämisen myöhästyminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   A-alkuperätodistukset tai kauppalaskuilmoitukset on esitettävä tuojajäsenvaltion tulliviranomaisille tulli-ilmoitusta koskevia menettelyjä noudattaen.

2.   Alkuperäselvitys on voimassa kymmenen kuukautta päivästä, jona se on annettu viejämaassa, ja se on esitettävä mainitun ajan kuluessa tuojamaan tulliviranomaisille.

Alkuperäselvitykset, jotka esitetään tuojamaan tulliviranomaisille niiden voimassaoloajan päätyttyä, voidaan hyväksyä tullietuuksien soveltamista varten, jos nämä asiakirjat ovat jääneet esittämättä ennen määräajan päättymistä poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

Muissa myöhästymistapauksissa tuojamaan tulliviranomaiset voivat hyväksyä alkuperäselvitykset, jos tuotteet on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

95 artikla

A-alkuperätodistusten ja kauppalaskuilmoitusten korvaaminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Kun alkuperätuotteet, joita ei ole vielä luovutettu vapaaseen liikkeeseen, asetetaan jäsenvaltion tullitoimipaikan valvontaan, kyseisen tullitoimipaikan on jälleenlähettäjän kirjallisesta pyynnöstä korvattava alkuperäinen A-alkuperätodistus tai kauppalaskuilmoitus yhdellä tai useammalla A-alkuperätodistuksella, jäljempänä ’korvaava todistus’ kaikkien tuotteiden tai osan niistä lähettämiseksi muualle unionissa taikka Norjaan tai Sveitsiin. Jälleenlähettäjän on ilmoitettava pyynnössään, onko korvaavaan todistukseen tarkoitus liittää valokopio alkuperäisestä alkuperäselvityksestä.

2.   Korvaava todistus on laadittava liitteen 22–19 mukaisesti.

Tullitoimipaikan on tarkistettava, että korvaava todistus on alkuperäisen alkuperäselvityksen mukainen.

3.   Jos jälleenlähettäjä on pyytänyt korvaavaa todistusta vilpittömässä mielessä, hän ei vastaa alkuperäiseen alkuperäselvitykseen tehtyjen merkintöjen oikeellisuudesta.

4.   Tullitoimipaikan, jolta korvaavaa todistusta pyydetään, on merkittävä alkuperäiseen alkuperäselvitykseen tai sen liitteeseen edelleen lähetettyjen tuotteiden painot, lukumäärät, lajit ja määrämaa sekä vastaavan korvaavan todistuksen tai vastaavien korvaavien todistusten sarjanumerot. Kyseisen tullitoimipaikan on säilytettävä alkuperäinen alkuperäselvitys vähintään kolme vuotta.

5.   Jos tuotteille myönnetään tullietuudet koodeksin 64 artiklan 6 kohdan mukaisesti myönnetyn poikkeuksen nojalla, tässä artiklassa säädettyä menettelyä sovelletaan ainoastaan unioniin tuotaviksi tarkoitettuihin tuotteisiin.

96 artikla

Tuonti osalähetyksinä käyttäen A-alkuperätodistuksia tai kauppalaskuilmoituksia

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Jos tuojan pyynnöstä harmonoidun järjestelmän XVI tai XVII jaksoon tai nimikkeeseen 7308 tai 9406 kuuluva harmonoidun järjestelmän 2 yleisen tulkintasäännön a alakohdassa tarkoitettu kokoamaton tai osiin purettu tuote tuodaan maahan osalähetyksinä tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten määräämin edellytyksin, tulliviranomaisille voidaan esittää tällaisesta tuotteesta yksi alkuperäselvitys ensimmäistä osalähetystä tuotaessa.

2.   Tulliviranomaisille voidaan toimittaa pelkästään yksi alkuperäselvitys ensimmäisen lähetyksen tuonnin yhteydessä tuojan pyynnöstä ja tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten vahvistamin edellytyksin ja kun:

a)	tuotteiden tuonti on säännöllistä ja jatkuvaa ja tuonnin kaupallinen arvo on merkittävä;

b)	tavarat sisältyvät samaan myyntisopimukseen ja sopimuspuolet ovat sijoittautuneet viejämaahan tai jäsenvaltioon (-valtioihin);

c)	tuotteet luokitellaan samaan yhdistetyn nimikkeistön (kahdeksannumeroiseen) koodiin;

d)	tavarat tulevat yksinomaan samalta viejältä, ne on osoitettu samalle tuojalle ja niiden saapumismuodollisuudet suoritetaan saman jäsenvaltion samassa tullitoimipaikassa.

Tätä menettelyä sovelletaan toimivaltaisten tulliviranomaisten vahvistamaan ajanjaksoon.

97 artikla

Vapautus velvollisuudesta antaa A-alkuperätodistus tai kauppalaskuilmoitus

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pieninä lähetyksinä lähettämät tuotteet ja matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet voidaan tuoda GSP-tullietuuksiin oikeutettuina alkuperätuotteina ilman, että A-alkuperätodistuksen tai kauppalaskuilmoituksen esittämistä vaaditaan, jos

a)	tällaisten tuotteiden: i) tuonnissa ei ole kyse kaupallisesta tuonnista; ii) on ilmoitettu täyttävän GSP-järjestelmän mukaisen etuuskohtelun edellytykset;

b)	a alakohdan ii luetelmakohdassa tarkoitetun ilmoituksen todenmukaisuutta ei ole syytä epäillä.

2.   Tuontia ei pidetä kaupallisena tuontina, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	tuonti on satunnaista;

b)	tuonti koostuu ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista;

c)	tuotteiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden yhteisarvo ei saa olla yli 500 euroa pienten lähetysten osalta eikä yli 1 200 euroa matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvien tuotteiden osalta.

98 artikla

Poikkeavuudet ja muotovirheet A-alkuperätodistuksissa tai kauppalaskuilmoituksissa

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Pienet poikkeavuudet A-alkuperätodistuksen tai kauppalaskuilmoituksen merkintöjen ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee tästä todistuksesta tai ilmoituksesta mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa tulliviranomaisille esitettyjä tuotteita.

2.   A-alkuperätodistuksessa, EUR.1-tavaratodistuksessa tai kauppalaskuilmoituksessa olevat selvät muotovirheet eivät saa johtaa asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä kyseisen asiakirjan merkintöjen paikkansapitävyyttä.

7 alajakso

Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevat menettelyt unionissa, joita sovelletaan unionin GSP-järjestelmän puitteissa rekisteröityjen viejien järjestelmän soveltamisen alkamispäivästä alkaen

99 artikla

Alkuperävakuutuksen voimassaolo

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Kullekin lähetykselle on laadittava alkuperävakuutus.

2.   Alkuperävakuutus on voimassa 12 kuukautta siitä päivästä alkaen, jona se on laadittu.

3.   Yksi alkuperävakuutus voi kattaa useita lähetyksiä, jos tavarat täyttävät seuraavat edellytykset:

a)	ne esitetään kokoamattomina tai osiin purettuina harmonoidun järjestelmän 2 yleisen tulkintasäännön a alakohdan mukaisesti,

b)	ne kuuluvat harmonoidun järjestelmän XVI tai XVII jaksoon tai nimikkeeseen 7308 tai 9406; ja

c)	ne on tarkoitus tuoda osalähetyksinä.

100 artikla

Alkuperävakuutuksen hyväksyttävyys

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

Jotta tuojat voivat vaatia GSP-järjestelmän mukaista etuutta ilmoittaessaan alkuperävakuutuksen, tavaroiden on oltava viety aikaisintaan sinä päivänä, jona edunsaajamaa, josta tavarat on viety, aloitti viejien rekisteröinnin tämän asetuksen 79 artiklan mukaisesti.

Jos maa hyväksytään taikka hyväksytään uudelleen edunsaajamaaksi asetuksessa (EU) N:o 978/2012 tarkoitettujen tuotteiden osalta, kyseisen maan alkuperätuotteille on myönnettävä yleisen tullietuusjärjestelmän mukaiset etuudet, jos ne vietiin kyseisestä edunsaajamaasta tämän asetuksen 70 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna päivänä, jona tämä edunsaajamaa aloitti rekisteröityjen viejien järjestelmän soveltamisen, tai sen jälkeen.

101 artikla

Alkuperävakuutusten korvaaminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Kun alkuperätuotteet, joita ei ole vielä luovutettu vapaaseen liikkeeseen, asetetaan jäsenvaltion tullitoimipaikan valvontaan, jälleenlähettäjä voi korvata alkuperäisen alkuperävakuutuksen yhdellä tai useammalla korvaavalla alkuperävakuutuksella, jäljempänä ’korvaava vakuutus’ kaikkien tuotteiden tai osan niistä lähettämiseksi muualle unionin tullialueella taikka Norjaan tai Sveitsiin.

Korvaava vakuutus on laadittava liitteessä 22–20 asetettujen vaatimusten mukaisesti.

Korvaavia alkuperävakuutuksia voidaan laatia vain, jos alkuperäinen alkuperävakuutus on laadittu tämän asetuksen 92, 93, 99 ja 100 artiklan sekä liitteen 22–07 mukaisesti.

2.   Jälleenlähettäjät on rekisteröitävä korvaavien alkuperävakuutuksien laatimista varten alkuperätuotteiden lähettämiseksi muualle unionin alueella, jos osalähetyksiin jaettavan alkuperäisen lähetyksen alkuperätuotteiden yhteisarvo on yli 6 000 euroa.

Rekisteröimättömät jälleenlähettäjät voivat kuitenkin laatia korvaavia alkuperävakuutuksia, kun osalähetyksiin jaettavan alkuperäisen lähetyksen alkuperätuotteiden yhteisarvo on yli 6 000 euroa, jos ne liittävät mukaan jäljennöksen edunsaajamaassa laaditusta alkuperäisestä alkuperävakuutuksesta.

3.   Ainoastaan REX-järjestelmään rekisteröidyt jälleenlähettäjät voivat laatia korvaavia alkuperävakuutuksia alkuperätuotteista, jotka on määrä lähettää Norjaan tai Sveitsiin.

4.   Korvaava alkuperävakuutus on voimassa 12 kuukautta siitä päivästä alkaen, jona alkuperäinen alkuperävakuutus on laadittu.

5.   Edellä 1–4 kohtaa sovelletaan vakuutuksiin, joilla korvataan korvaavia alkuperävakuutuksia.

6.   Jos tuotteille myönnetään tullietuudet koodeksin 64 artiklan 6 kohdan mukaisen poikkeuksen nojalla, tämän artiklan mukainen korvaaminen voidaan tehdä ainoastaan unioniin tuotaviksi tarkoitetuista tuotteista.

102 artikla

Yleiset periaatteet ja varotoimenpiteet, jotka ilmoittajan on toteutettava

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Jos ilmoittaja pyytää GSP-järjestelmän mukaista etuuskohtelua, ilmoittajan on viitattava alkuperävakuutukseen vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevassa tulli-ilmoituksessa. Alkuperävakuutuksen viittauksena on käytettävä sen laatimispäivää, joka on ilmoitettava muodossa vvvvkkpp, jossa vvvv tarkoittaa vuotta, kk kuukautta ja pp päivää. Jos lähettyjen alkuperätuotteiden yhteisarvo on yli 6 000 euroa, ilmoittajan on ilmoitettava myös rekisteröidyn viejän numero.

2.   Jos ilmoittaja pyytää 1 kohdan mukaisesti GSP-järjestelmän soveltamista, vaikka ilmoittajalla ei ole hallussaan alkuperävakuutusta vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan tulli-ilmoituksen hyväksymishetkellä, kyseistä ilmoitusta on pidettävä koodeksin 166 artiklan 1 kohdan mukaisena epätäydellisenä ilmoituksena ja sitä on käsiteltävä tämän mukaisesti.

3.   Ennen kuin tavarat ilmoitetaan luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen ilmoittajan on asianmukaisella tavalla varmistettava, että tavarat ovat tässä alajaksossa, tämän jakson 3–9 alajaksossa ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 2 ja 3 alajaksossa vahvistettujen sääntöjen mukaiset, tarkastamalla erityisesti

a)	julkisella verkkosivustolla, että viejä on rekisteröity REX-järjestelmään, jos lähetettyjen tuotteiden yhteisarvo on yli 6 000 euroa; ja

b)	että alkuperävakuutus on laadittu delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 liitteen 22–07 mukaisesti.

103 artikla

Vapautukset velvoitteesta antaa alkuperävakuutus

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Seuraavat tuotteet on vapautettava velvoitteesta laatia ja esittää alkuperävakuutus:

a)	yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pieninä lähetyksinä lähettämät tuotteet, joiden yhteisarvo on enintään 500 euroa;

b)	matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet, joiden yhteisarvo on enintään 1 200 euroa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)	kyseessä ei ole kaupallinen tuonti;

b)	niiden on ilmoitettu täyttävän GSP-järjestelmän soveltamiseksi säädetyt edellytykset;

c)	edellä b alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen todenmukaisuutta ei ole syytä epäillä.

3.   Edellä 2 kohdan a alakohtaa sovellettaessa tuontia ei pidetä kaupallisena, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	tuonti on satunnaista;

b)	tuonti koostuu ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista;

c)	tuotteiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.

104 artikla

Poikkeavuudet ja muotovirheet alkuperävakuutuksissa; alkuperävakuutusten esittämisen myöhästyminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Pienet poikkeavuudet alkuperävakuutuksessa ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tulliviranomaisille esitetyissä asiakirjoissa olevien tietojen välillä eivät sinänsä tee alkuperävakuutuksesta mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa asianomaisia tuotteita.

2.   Alkuperävakuutuksessa olevat selvät muotovirheet, kuten lyöntivirheet, eivät saa johtaa asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä kyseisen asiakirjan merkintöjen paikkansapitävyyttä.

3.   Alkuperävakuutukset, jotka esitetään tuojamaan tulliviranomaisille tämän asetuksen 99 artiklassa mainitun voimassaoloajan päätyttyä, voidaan hyväksyä tullietuuksien soveltamista varten, jos nämä asiakirjat ovat jääneet esittämättä ennen määräajan päättymistä poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Muissa myöhästymistapauksissa tuojamaan tulliviranomaiset voivat hyväksyä alkuperävakuutukset, jos tuotteet on esitetty tullille ennen mainitun määräajan päättymistä.

105 artikla

Tuonti osalähetyksinä käyttäen alkuperävakuutuksia

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Tämän asetuksen 99 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä on sovellettava jäsenvaltioiden tulliviranomaisten määrittämän ajan.

2.   Peräkkäisiä vapaaseen liikkeeseen luovutuksia valvovien tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten on tarkastettava, että osalähetykset muodostavat osan niistä kokoamattomista tai osiin puretuista tuotteista, joille alkuperävakuutus on laadittu.

106 artikla

Etuuskohtelun soveltamisen keskeyttäminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Jos tulliviranomaiset epäilevät tuotteiden alkuperäasemaa, ne voivat pyytää ilmoittajaa esittämään vahvistamassaan kohtuullisessa määräajassa kaikki käytettävissä olevat todisteet ilmoituksessa olevien alkuperämerkintöjen paikkansapitävyyden tai delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 43 artiklan mukaisten edellytysten noudattamisen tarkastamiseksi.

2.   Tulliviranomaiset voivat keskeyttää tullietuustoimenpiteen soveltamisen tämän asetuksen 109 artiklassa säädetyn tarkastusmenettelyn ajaksi, jos

a)	ilmoittajan antamat tiedot eivät ole riittävät vahvistamaan tuotteiden alkuperäasemaa tai delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 42 tai 43 artiklassa säädettyjen edellytysten noudattamista;

b)	ilmoittaja ei vastaa 1 kohdassa tarkoitetussa tietojen antamiselle vahvistetussa määräajassa.

3.   Odotettaessa joko 1 kohdassa tarkoitettuja ilmoittajalta pyydettyjä tietoja tai 2 kohdassa tarkoitetun tarkastusmenettelyn tuloksia, tuojalle on tarjottava tuotteiden luovuttamista, jos tarpeellisiksi katsotut varotoimenpiteet toteutetaan.

107 artikla

Tullietuuskohtelun epääminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten on evättävä tullietuuksien myöntäminen ilman velvoitetta pyytää lisätodisteita tai lähettää tarkastuspyyntöä edunsaajamaahan, jos:

a)	tavarat eivät ole samoja kuin alkuperävakuutuksessa mainitut tavarat;

b)	ilmoittaja ei esitä alkuperävakuutusta asianomaisista tuotteista, vaikka tällaista vakuutusta edellytetään;

c)	ilmoittajan hallussa olevan alkuperävakuutuksen on laatinut joku muu kuin edunsaajamaan rekisteröity viejä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 78 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 79 artiklan 3 kohdan soveltamista;

d)	alkuperävakuutusta ei ole laadittu liitteen 22–07 mukaisesti.

e)	delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 43 artiklan edellytykset eivät täyty.

2.   Tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten on evättävä tullietuuksien myöntäminen edunsaajamaan toimivaltaisille viranomaisille osoitetun 109 artiklassa tarkoitetun tarkastuspyynnön vuoksi, jos tuojajäsenvaltion tulliviranomaiset

a)	ovat vastaanottaneet vastauksen, jonka mukaan viejä ei ollut oikeutettu laatimaan alkuperävakuutusta;

b)	ovat vastaanottaneet vastauksen, jonka mukaan asianomaiset tuotteet eivät ole edunsaajamaan alkuperätuotteita tai delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 42 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyttyneet;

c)

epäilivät perustellusti alkuperävakuutuksen pätevyyttä tai ilmoittajan kyseessä olevien tuotteiden todellisesta alkuperästä antamien tietojen oikeellisuutta tehdessään tarkastuspyynnön; ja jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy: i) ne eivät ole saaneet vastausta tämän asetuksen 109 artiklan mukaisessa määräajassa; ii) ne ovat saaneet vastaukseen, joka ei anna riittäviä vastauksia pyynnössä esitettyihin kysymyksiin.

8 alajakso

Alkuperän tarkastaminen unionin GSP-järjestelmässä

108 artikla

Alkuperän tarkastamista koskevat toimivaltaisten viranomaisten velvoitteet rekisteröityjen viejien järjestelmän soveltamispäivästä alkaen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Tuotteiden alkuperäasemaa koskevien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi edunsaajamaan toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava:

a)	tuotteiden alkuperäasemaa koskevat tarkastukset jäsenvaltioiden tulliviranomaisten pyynnöstä;

b)	säännölliset, viejiin kohdistuvat tarkastukset omasta aloitteestaan.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin Norjan ja Sveitsin viranomaisille lähetettyihin pyyntöihin, jotka koskevat niiden alueella laadittujen korvaavien vakuutusten tarkastamista ja joiden tarkoituksena on kehottaa kyseisiä viranomaisia olemaan yhteydessä edunsaajamaan toimivaltaisiin viranomaisiin.

Laajennettu kumulaatio sallitaan delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 56 artiklan nojalla ainoastaan, jos maa, jonka kanssa unionilla on voimassa oleva vapaakauppasopimus, on sitoutunut antamaan edunsaajamaalle tukeaan hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvissä kysymyksissä samalla tavalla kuin se antaisi tällaista tukea jäsenvaltioiden tulliviranomaisille asianomaisen vapaakauppasopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla tarkastuksilla on varmistettava, että viejät täyttävät velvoitteensa jatkuvasti. Niitä on tehtävä asianmukaisten riskianalyysin perusteiden mukaisesti määritetyin väliajoin. Tätä varten edunsaajamaiden toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava viejiä antamaan jäljennökset tai luettelo laatimistaan alkuperävakuutuksista.

3.   Edunsaajamaiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava oikeus pyytää todisteita ja tarkastaa viejän tilit ja soveltuvin osin viejälle tuotteita toimittavan tuottajan tilit, mukaan lukien paikalla tehtävät tarkastukset, sekä tehdä muita aiheellisina pidettäviä tarkastuksia.

109 artikla

Alkuperävakuutusten ja korvaavien alkuperävakuutusten jälkitarkastus

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Alkuperävakuutusten tai korvaavien alkuperävakuutusten jälkitarkastukset on tehtävä pistokokein tai aina, kun jäsenvaltioiden tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä vakuutusten aitoutta, asianomaisten tuotteiden alkuperäasemaa tai muiden tässä alajaksossa, tämän jakson 3–9 alajaksossa ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 2 ja 3 alajaksossa säädettyjen vaatimusten täyttymistä.

Kun jonkin jäsenvaltion tulliviranomaiset pyytävät edunsaajamaan toimivaltaisia viranomaisia tekemään yhteistyötä alkuperävakuutusten pätevyyden, tuotteiden alkuperäaseman tai näiden molempien tarkastamiseksi, sen on soveltuvin osin ilmoitettava pyynnössään syyt, miksi sillä on perusteltua aihetta epäillä alkuperävakuutuksen pätevyyttä tai tuotteiden alkuperäasemaa.

Tarkastuspyynnön tueksi voidaan toimittaa alkuperävakuutuksen tai korvaavan alkuperävakuutuksen jäljennös ja muita lisätietoja tai -asiakirjoja, joiden perusteella kyseisessä vakuutuksessa annettuja tietoja epäillään virheellisiksi.

Pyynnön esittävän jäsenvaltion on asetettava kuuden kuukauden pituinen ensimmäinen määräaika tarkastuksen tulosten tiedoksi antamiselle alkaen päivästä, jona tarkastuspyyntö tehtiin, lukuun ottamatta Norjaan tai Sveitsiin lähetettyjä, niiden alueella edunsaajamaassa laaditun alkuperävakuutuksen perusteella laadittujen korvaavien alkuperävakuutuksien tarkastusta koskevia pyyntöjä, joiden määräaika on kahdeksan kuukautta.

2.   Jos epäilyyn on perusteltua aihetta ja vastausta ei ole saatu 1 kohdassa vahvistetun määräajan kuluessa tai vastauksen sisältämät tiedot eivät ole riittävät tuotteiden tosiasiallisen alkuperän määrittämiseksi, toimivaltaisille viranomaisille on lähetettävä toinen ilmoitus. Tässä ilmoituksessa on asetettava toinen määräaika, joka ei saa olla kuutta kuukautta pidempi. Jollei tarkastuksen tuloksia ole annettu tiedoksi tarkastusta pyytäneille viranomaisille kuuden kuukauden kuluessa toisen ilmoituksen lähettämispäivästä tai jos tämän tuloksen perusteella ei voida määrittää kyseisen asiakirjan aitoutta tai tuotteiden tosiasiallista alkuperää, tarkastusta pyytäneiden viranomaisten on evättävä oikeus tullietuuksiin.

3.   Jos 1 kohdassa säädetty tarkastus tai muu käytettävissä oleva tieto osoittaa, että alkuperäsääntöjä ilmeisesti rikotaan, viejäedunsaajamaan on omasta aloitteestaan taikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tai komission pyynnöstä tehtävä tarvittavat tutkimukset tai toteutettava tarvittavat toimenpiteet tutkimusten tekemiseksi asianmukaista kiireellisyyttä noudattaen, jotta tällaiset rikkomukset voidaan todeta ja estää. Komissio tai jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat osallistua näihin tutkimuksiin.

110 artikla

A-alkuperätodistusten ja kauppalaskuilmoitusten jälkitarkastus

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   A-alkuperätodistusten ja kauppalaskuilmoitusten jälkitarkastukset on tehtävä pistokokein tai aina, kun jäsenvaltioiden tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä tällaisten asiakirjojen aitoutta, asianomaisten tuotteiden alkuperäasemaa tai muiden tässä alajaksossa, tämän jakson 3–9 alajaksossa ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 2 ja 3 alajaksossa säädettyjen vaatimusten täyttymistä.

2.   Kun jäsenvaltion tulliviranomaiset esittävät jälkitarkastuspyynnön, niiden on palautettava viejäedunsaajamaan toimivaltaisille valtion viranomaisille A-alkuperätodistus ja kauppalasku, jos se on esitetty, ja kauppalaskuilmoitus tai näiden asiakirjojen jäljennös sekä esitettävä tarvittaessa perusteet tiedustelun tekemiselle. Jälkitarkastuspyynnön tueksi on toimitettava kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden perusteella alkuperäselvityksessä olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

Jos jäsenvaltion tulliviranomaiset päättävät lykätä tullietuuksien myöntämistä siihen asti, kun tarkastuksen tulokset on saatu, tuojalle on tarjottava tuotteiden luovutusta, jos tarpeellisiksi katsotut varotoimenpiteet toteutetaan.

3.   Kun jälkitarkastuspyyntö on esitetty, tällainen tarkastus on tehtävä ja sen tulokset annettava tiedoksi jäsenvaltioiden tulliviranomaisille kuuden kuukauden kuluessa tai, kun kyseessä ovat Norjaan, Sveitsiin tai Turkkiin lähetetyt pyynnöt niiden alueella edunsaajamaan laatiman A-alkuperätodistuksen tai kauppalaskuilmoituksen perusteella laadittujen korvaavien alkuperäselvitysten tarkastamiseksi, kahdeksan kuukauden kuluessa pyynnön lähettämispäivästä. Tulosten perusteella on voitava todeta, koskeeko kyseinen alkuperäselvitys tosiasiallisesti vietyjä tuotteita ja voidaanko näitä tuotteita pitää edunsaajamaan alkuperätuotteina.

4.   Kahdenvälisen kumulaation soveltamisen perusteella annettujen A-alkuperätodistusten osalta vastaukseen on liitettävä EUR.1-tavaratodistuksen (-todistusten) tai tapauksen mukaan kauppalaskuilmoituksen (-ilmoitusten) jäljennös (jäljennökset).

5.   Jos tapauksissa, joissa epäilyyn on perusteltua aihetta, vastausta ei ole saatu 3 kohdassa vahvistetun kuuden kuukauden määräajan kuluessa tai jos vastauksen sisältämät tiedot eivät ole riittävät kyseisen asiakirjan aitouden tai tuotteiden tosiasiallisen alkuperän määrittämiseksi, on toimivaltaisille viranomaisille lähetettävä toinen ilmoitus. Jollei tarkastuksen tuloksia ole annettu tiedoksi tarkastusta pyytäneille viranomaisille neljän kuukauden kuluessa toisen ilmoituksen lähettämispäivästä tai jos tulosten perusteella ei voida määrittää kyseisen asiakirjan aitoutta tai tuotteiden tosiasiallista alkuperää, tarkastusta pyytäneiden viranomaisten on evättävä oikeus tullietuuksiin, paitsi silloin kun kyseessä ovat poikkeukselliset olosuhteet.

6.   Jos tarkastusmenettely tai muu käytettävissä oleva tieto osoittaa, että alkuperäsääntöjä ilmeisesti rikotaan, viejäedunsaajamaan on omasta aloitteestaan tai jäsenvaltioiden tulliviranomaisten pyynnöstä suoritettava tarvittavat tutkimukset tai toteutettava tarvittavat toimenpiteet tutkimusten suorittamiseksi asianmukaista kiireellisyyttä noudattaen, jotta tällaiset rikkomukset voidaan todeta ja estää. Komissio tai jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat osallistua näihin tutkimuksiin.

7.   A-alkuperätodistusten jälkitarkastusta varten viejien on säilytettävä kaikki asianomaisten tuotteiden alkuperäaseman todistavat asianmukaiset asiakirjat, ja viejäedunsaajamaan toimivaltaisten valtion viranomaisten on säilytettävä todistusten jäljennökset ja mahdolliset niihin liittyvät vientiasiakirjat. Nämä asiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan sen vuoden lopusta, jona A-alkuperätodistus annettiin.

111 artikla

Kumulaatiossa alkuperäaseman saaneiden tuotteidenalkuperäselvitysten jälkitarkastus

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

Tämän asetuksen 73 ja 100 artiklaa sovelletaan myös samaan alueelliseen ryhmään kuuluvien maiden välillä tietojen toimittamiseksi komissiolle tai jäsenvaltioiden tulliviranomaisille ja alueellista kumulaatiota koskevien alkuperäsääntöjen mukaisesti annettujen A-alkuperätodistusten tai kauppalaskuilmoitusten jälkitarkastuksen tekemiseksi.

9 alajakso

Muut unionin GSP-järjestelmässä sovellettavat säännökset

112 artikla

Ceuta ja Melilla

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 41–58 artiklaa sovelletaan määritettäessä, voidaanko tuotteita pitää edunsaajamaan alkuperätuotteina, kun ne viedään Ceutaan tai Melillaan, tai Ceutan tai Melillan alkuperätuotteina, kun ne viedään edunsaajamaahan kahdenvälistä kumulaatiota varten.

2.   Tämän asetuksen 74–79 ja 84–93 artiklaa sovelletaan edunsaajamaasta Ceutaan tai Melillaan vietäviin tuotteisiin sekä Ceutasta tai Melillasta edunsaajamaahan kahdenvälistä kumulaatiota varten vietäviin tuotteisiin.

3.   Edellä 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa Ceutaa ja Melillaa on pidettävä yhtenä alueena.

10 alajakso

Alkuperäselvitykset, joita sovelletaan alkuperäsääntöjen puitteissa unionin tiettyjen maiden tai alueiden osalta yksipuolisesti hyväksymien tullietuuksien soveltamiseksi

113 artikla

Yleiset vaatimukset

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

Edunsaajamaan tai -alueen alkuperätuotteet saavat delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 59 artiklassa tarkoitetut tullietuudet, jos niistä toimitetaan joko

a)	liitteessä 22–10 olevan mallin mukaisella lomakkeella annettu EUR.1-tavaratodistus, tai

b)

119 artiklan 1 kohdassa eritellyissä tapauksissa ilmoitus, jonka teksti esitetään liitteessä 22–13 ja jonka viejä antaa kauppalaskussa, lähetysluettelossa tai muussa sellaisessa kaupallisessa asiakirjassa, jossa tuotteiden kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi, jäljempänä ’kauppalaskuilmoitus’.

EUR.1-tavaratodistusten 7 kohdassa tai kauppalaskuilmoituksissa on oltava maininta ”Autonomous trade measures” tai ”Mesures commerciales autonomes”.

114 artikla

EUR.1-tavaratodistuksen antamista koskeva menettely

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 4 alajaksossa tarkoitetuille alkuperätuotteille, jotka on kuljetettu suoraan unioniin delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 69 artiklan mukaisesti, myönnetään unioniin tuotaessa delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 59 artiklassa tarkoitetut tullietuudet, jos niistä toimitetaan edunsaajamaan tai -alueen tulliviranomaisten tai muiden toimivaltaisten valtion viranomaisten antama EUR.1-tavaratodistus, jos kyseinen edunsaajamaa tai -alue

a)	on antanut komissiolle tämän asetuksen 124 artiklassa edellytetyt tiedot, ja

b)	antaa unionille apua sallimalla jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tarkastaa asiakirjan aitouden tai kyseisten tuotteiden tosiasiallista alkuperää koskevien tietojen oikeellisuuden.

2.   EUR.1-tavaratodistus voidaan antaa vain, jos se voi olla delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 59 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien soveltamiseen oikeuttava asiakirja.

3.   EUR.1-tavaratodistus annetaan ainoastaan viejän tai tämän edustajan kirjallisesta hakemuksesta. Tällainen hakemus on jätettävä liitteessä 22–10 olevan mallin mukaisella lomakkeella, joka on täytettävä tämän artiklan sekä tämän asetuksen 113, 115, 116, 117, 118, 121 ja 123 artiklan mukaisesti.

Viejäedunsaajamaan tai -alueen tai jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on säilytettävä EUR.1-tavaratodistusta koskevat hakemukset vähintään kolme vuotta sen vuoden päättymisestä, jona tavaratodistus on annettu.

4.   Viejän tai tämän edustajan on liitettävä hakemukseensa kaikki tarvittavat täydentävät asiakirjat, joilla voidaan osoittaa, että vietäville tuotteille voidaan antaa EUR.1-tavaratodistus.

Viejän tai tämän edustajan on sitouduttava esittämään toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä kaikki lisäselvitykset, joita nämä pitävät tarpeellisina etuuskohteluun oikeutettujen tuotteiden alkuperäaseman oikeellisuuden varmistamiseksi, sekä hyväksymään kaikki tarkastukset, jotka mainitut viranomaiset kohdistavat viejän tai tämän edustajan tileihin ja kyseisten tuotteiden valmistusolosuhteisiin.

5.   Edunsaajamaan tai -alueen toimivaltaisten valtion viranomaisten tai viejäjäsenvaltion tulliviranomaisten on annettava EUR.1-tavaratodistus, jos vietäviä tuotteita voidaan pitää delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 4 alajaksossa tarkoitettuina alkuperätuotteina.

6.   Koska EUR.1-tavaratodistus on delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 59 artiklassa säädetyn etuusmenettelyn soveltamiseen oikeuttava asiakirja, edunsaajamaan tai -alueen toimivaltaisten valtion viranomaisten tai viejäjäsenvaltion tulliviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tuotteiden alkuperän ja todistuksen muiden tietojen tarkastamiseksi.

7.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymisen tarkastamiseksi edunsaajamaan toimivaltaisilla valtion viranomaisilla tai viejäjäsenvaltion tulliviranomaisilla on oikeus vaatia todistusaineistoa ja suorittaa tarpeellisina pitämiään tarkastuksia.

8.   Edunsaajamaan tai -alueen toimivaltaisten valtion viranomaisten tai viejäjäsenvaltioiden tulliviranomaisten on valvottava, että 1 kohdassa tarkoitetut lomakkeet on täytetty asianmukaisesti.

9.   EUR.1-tavaratodistuksen antamispäivä on merkittävä tavaratodistuksen tulliviranomaisten merkinnöille varattuun osaan.

10.   Edunsaajamaan tai -alueen toimivaltaisten viranomaisten tai viejäjäsenvaltion tulliviranomaisten on annettava EUR.1-tavaratodistus, kun siihen merkityt tuotteet viedään maasta. Se on annettava viejän käyttöön heti, kun vienti on toteutunut tai varmistunut.

115 artikla

Tuonti osalähetyksinä

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

Jos tuojan pyynnöstä harmonoidun järjestelmän XVI tai XVII jaksoon tai nimikkeeseen 7308 tai 9406 kuuluva harmonoidun järjestelmän 2 yleisen tulkintasäännön a alakohdassa tarkoitettu kokoamaton tai osiin purettu tuote tuodaan maahan osalähetyksinä tuojamaan tulliviranomaisten määräämin edellytyksin, tulliviranomaisille voidaan esittää tällaisesta tuotteesta yksi alkuperäselvitys ensimmäistä osalähetystä tuotaessa.

116 artikla

Alkuperäselvityksen esittäminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

Alkuperäselvitykset on esitettävä tuojajäsenvaltion tulliviranomaisille koodeksin 163 artiklassa säädettyjä menettelyjä noudattaen. Mainitut viranomaiset voivat vaatia alkuperäselvityksen käännöksen ja ne voivat lisäksi vaatia, että tuonti-ilmoitukseen liitetään tuojan vakuutus siitä, että tuotteet täyttävät tämän alajakson soveltamiseksi vaadittavat edellytykset.

117 artikla

Jälkikäteen annetut EUR.1-tavaratodistukset

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Poiketen siitä, mitä 114 artiklan 10 kohdassa säädetään, EUR.1-tavaratodistus voidaan poikkeuksellisesti antaa siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	sitä ei ollut annettu vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisten olosuhteiden vuoksi; tai

b)	toimivaltaisten viranomaisten edellyttämällä tavalla osoitetaan, että EUR.1-tavaratodistus on annettu, mutta sitä ei ole tuonnissa hyväksytty teknisistä syistä.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa EUR.1-tavaratodistuksen jälkikäteen vasta todettuaan viejän hakemuksessa annettujen tietojen olevan vastaavien vientiasiakirjojen mukaisia ja ettei kyseisiä tuotteita vietäessä ole annettu tämän alajakson säännösten mukaista EUR.1-tavaratodistusta.

3.   Jälkikäteen annettuihin EUR.1-tavaratodistuksiin on tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä:

BG: ”ИЗДАДЕН ВПОСЛЕДСТВИЕ”

ES: ”EXPEDIDO A POSTERIORI”

HR: ”IZDANO NAKNADNO”

CS: ”VYSTAVENO DODATEČNĚ”

DA: ”UDSTEDT EFTERFØLGENDE”

DE: ”NACHTRÄGLICH AUSGESTELLT”

ET: ”VÄLJA ANTUD TAGASIULATUVALT”

EL: ”ΕΚΔΟΘΕΝ ΕΚ ΤΩΝ ΥΣΤΕΡΩΝ”

EN: ”ISSUED RETROSPECTIVELY”

FR: ”DÉLIVRÉ À POSTERIORI”

IT: ”RILASCIATO A POSTERIORI”

LV: ”IZSNIEGTS RETROSPEKTĪVI”

LT: ”RETROSPEKTYVUSIS IŠDAVIMAS”

HU: ”KIADVA VISSZAMENŐLEGES HATÁLLYAL”

MT: ”MAĦRUĠ RETROSPETTIVAMENT”

NL: ”AFGEGEVEN A POSTERIORI”

PL: ”WYSTAWIONE RETROSPEKTYWNIE”

PT: ”EMITIDO A POSTERIORI”

RO: ”ELIBERAT ULTERIOR”

SL: ”IZDANO NAKNADNO”

SK: ”VYDANÉ DODATOČNE”

FI: ”ANNETTU JÄLKIKÄTEEN”

SV: ”UTFÄRDAT I EFTERHAND”

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1-tavaratodistuksen kohtaan ”Huomautuksia”.

118 artikla

EUR.1-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen antaminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Jos EUR.1-tavaratodistus varastetaan tai se katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneilta toimivaltaisilta viranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella.

2.   Näin annettuun kaksoiskappaleeseen on tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä:

BG: ”ДУБЛИКАТ”

ES: ”DUPLICADO”

HR: ”DUPLIKAT”

CS: ”DUPLIKÁT”

DA: ”DUPLIKÁT”

DE: ”DUPLIKAT”

ET: ”DUPLIKAAT”

EL: ”ΑΝΤΙΓΡΑΦΟ”

EN: ”DUPLICATE”

FR: ”DUPLICATA”

IT: ”DUPLICATO”

LV: ”DUBLIKĀTS”

LT: ”DUBLIKATAS”

HU: ”MÁSODLAT”

MT: ”DUPLIKAT”

NL: ”DUPLICAAT”

PL: ”DUPLIKAT”

PT: ”SEGUNDA VIA”

RO: ”DUPLICAT”

SL: ”DVOJNIK”

SK: ”DUPLIKÁT”

FI: ”KAKSOISKAPPALE”

SV: ”DUPLIKAT”

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1-tavaratodistuksen kohtaan ”Huomautuksia”.

4.   Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäisen EUR.1-tavaratodistuksen antamispäivämäärä, on voimassa kyseisestä päivästä alkaen.

119 artikla

Kauppalaskuilmoituksen laatimisen edellytykset

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Kauppalaskuilmoituksen voi laatia jompikumpi seuraavista:

a)	tämän asetuksen 120 artiklassa tarkoitettu unionin valtuutettu viejä;

b)	kuka tahansa viejä yhdestä tai useammasta kollista muodostuvalle, yhteensä enintään 6 000 euron arvosta alkuperätuotteita sisältävälle lähetykselle, jos tämän asetuksen 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua avunantoa sovelletaan tähän menettelyyn.

2.   Kauppalaskuilmoitus voidaan laatia, jos tuotteita voidaan pitää unionin tai edunsaajamaan tai -alueen alkuperätuotteina ja jos ne täyttävät muut delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 4 ja 5 alajaksossa säädetyt edellytykset.

3.   Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen, on oltava valmis milloin tahansa viejämaan tai -alueen tulliviranomaisten tai muiden toimivaltaisten valtion viranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan tuotteiden alkuperäasema ja muiden delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 4 ja 5 alajaksossa säädettyjen edellytysten täyttyminen.

4.   Viejä laatii kauppalaskuilmoituksen kirjoittamalla koneella, leimaamalla tai painamalla kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun kaupalliseen asiakirjaan ilmoituksen, jonka teksti on delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 liitteessä 22–13, käyttäen yhtä liitteessä olevista kielitoisinnoista ja viejämaan sisäisen lainsäädännön mukaisesti. Jos ilmoitus kirjoitetaan käsin, se on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

5.   Kauppalaskuilmoituksessa on oltava viejän käsin kirjoittama alkuperäinen allekirjoitus. Tämän asetuksen 120 artiklassa tarkoitettua valtuutettua viejää ei kuitenkaan vaadita allekirjoittamaan tällaisia ilmoituksia, jos hän antaa tulliviranomaisille kirjallisen sitoumuksen, että hän ottaa jokaisesta kauppalaskuilmoituksesta, josta hänet voidaan tunnistaa, täyden vastuun, niin kuin hän olisi käsin allekirjoittanut sen.

6.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kauppalaskuilmoituksen käyttöä säätelevät seuraavat erityisedellytykset:

a)	kullekin lähetykselle laaditaan yksi kauppalaskuilmoitus;

b)	jos lähetykseen kuuluvat tuotteet on jo tarkastettu viejämaassa alkuperätuotteiden käsitteen määritelmän perusteella, viejä voi mainita tämän tarkastuksen kauppalaskuilmoituksessa.

Ensimmäisen alakohdan säännökset eivät vapauta viejää täyttämästä tarvittaessa muita tulli- tai postimääräysten mukaisia muodollisuuksia.

120 artikla

Valtuutettu viejä

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Unionin tulliviranomaiset voivat antaa sellaiselle unionin tullialueelle sijoittautuneelle viejälle, jäljempänä ’valtuutettu viejä’, joka harjoittaa delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 59 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisten unionin alkuperätuotteiden usein tapahtuvaa vientiä ja antaa kaikki tulliviranomaisten tarpeellisina pitämät takeet tuotteiden alkuperäaseman ja muiden delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 4 ja 5 alajaksossa säädettyjen edellytysten täyttymisen tarkastamiseksi, luvan laatia kauppalaskuilmoituksia asianomaisten tuotteiden arvosta riippumatta.

2.   Tulliviranomaiset voivat asettaa valtuutetun viejän aseman myöntämiselle kaikki tarpeellisina pitämänsä edellytykset.

3.   Tulliviranomaiset antavat valtuutetulle viejälle tullin lupanumeron, joka merkitään kauppalaskuilmoitukseen.

4.   Tulliviranomaiset valvovat valtuutetun viejän luvankäyttöä.

5.   Tulliviranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvan. Niiden on tehtävä näin silloin, kun valtuutettu viejä ei enää anna 1 kohdassa tarkoitettuja takeita tai täytä 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä taikka muutoin käyttää lupaa väärin.

121 artikla

Alkuperäselvityksen voimassaolo

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Alkuperäselvitys on voimassa neljä kuukautta siitä päivästä, jona se on annettu viejämaassa, ja se on esitettävä mainitun ajan kuluessa tuojamaan tulliviranomaisille.

2.   Alkuperäselvitykset, jotka esitetään tuojamaan tulliviranomaisille 1 kohdassa mainitun esittämismääräajan päätyttyä, voidaan hyväksyä delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 59 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien soveltamiseksi, jos nämä asiakirjat ovat jääneet esittämättä ennen määräajan päättymistä poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

3.   Muissa myöhästymistapauksissa tuojamaan tulliviranomaiset voivat hyväksyä alkuperäselvitykset, jos tuotteet on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

4.   Tulliviranomaisille voidaan toimittaa pelkästään yksi alkuperäselvitys ensimmäisen lähetyksen tuonnin yhteydessä tuojan pyynnöstä ja tuojajäsenvaltion tulliviranomaisten vahvistamin edellytyksin, jos tavarat täyttävät seuraavat edellytykset:

a)	niiden tuonti on säännöllistä ja jatkuvaa ja tuonnin kaupallinen arvo on merkittävä;

b)	ne sisältyvät samaan ostosopimukseen ja sopimuspuolet ovat sijoittautuneet viejämaahan tai unionin;

c)	ne luokitellaan samaan yhdistetyn nimikkeistön (kahdeksannumeroiseen) koodiin;

d)	ne tulevat yksinomaan samalta viejältä, ne on osoitettu samalle tuojalle ja niiden saapumismuodollisuudet suoritetaan samassa unionin tullitoimipaikassa.

Tätä menettelyä sovelletaan toimivaltaisten tulliviranomaisten vahvistamiin määriin ja ajanjaksoon. Mainittu ajanjakso ei saa missään tapauksessa olla yli kolme kuukautta.

5.   Edellisessä kohdassa kuvailtua menettelyä sovelletaan myös silloin, kun tämän asetuksen 115 artiklan mukaisesta tuonnista osalähetyksinä annetaan tulliviranomaisille yksi alkuperäselvitys. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset tulliviranomaiset voivat kuitenkin myöntää yli kolme kuukautta kestävän soveltamisajan.

122 artikla

Vapautukset alkuperäselvityksestä

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pieninä lähetyksinä lähettämät tuotteet ja matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet voidaan tuoda maahan alkuperätuotteina, joille myönnetään delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 59 artiklassa tarkoitetut tullietuudet, tarvitsematta toimittaa EUR.1-tavaratodistusta tai kauppalaskuilmoitusta, jos kyseessä ei ole kaupallinen tuonti ja tuotteiden on ilmoitettu täyttävän delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 4 ja 5 alajakson soveltamiseksi säädetyt edellytykset ja kun ei ole syytä epäillä tämän ilmoituksen todenmukaisuutta.

2.   Tuontia, joka on satunnaista ja muodostuu ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista, ei pidetä kaupallisena, jos näiden tuotteiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.

Näiden tuotteiden yhteisarvo ei kuitenkaan saa ylittää 500 euroa pienten lähetysten osalta eikä 1 200 euroa matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvien tuotteiden osalta.

123 artikla

Poikkeavuudet ja muotovirheet

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

Pienet poikkeavuudet alkuperäselvityksen merkintöjen ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee alkuperäselvityksestä mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa tulliviranomaisille esitettyjä tuotteita.

Alkuperäselvityksessä olevat selvät muotovirheet, kuten lyöntivirheet, eivät johda asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä kyseisessä asiakirjassa annettujen tietojen paikkansapitävyyttä.

11 alajakso

Hallinnollisen yhteistyön menetelmät alkuperän todentamiseksi unionin tiettyjen maiden tai alueiden osalta yksipuolisesti hyväksymien tullietuuksien tapauksessa

124 artikla

Hallinnollinen yhteistyö

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Edunsaajamaiden tai -alueiden on toimitettava komissiolle EUR.1-tavaratodistuksia antamaan oikeutettujen alueellaan sijaitsevien valtion viranomaisten nimet ja osoitteet ja niiden käyttämien leimasimien leimanäytteet sekä EUR.1-todistusten ja kauppalaskuilmoitusten tarkastamisesta vastaavien valtion viranomaisten nimet ja osoitteet. Leimat ovat voimassa siitä päivästä alkaen, jona komissio vastaanottaa niiden mallit. Komissio toimittaa nämä tiedot jäsenvaltioiden tulliviranomaisille. Kun on kysymys aikaisempien tietojen päivittämisestä, komissio ilmoittaa näiden uusien leimojen voimaantulopäivän edunsaajamaiden tai -alueiden toimivaltaisten valtion viranomaisten antamien ohjeiden mukaisesti. Nämä tiedot on tarkoitettu virkakäyttöön; kun tavarat aiotaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen, kyseiset tulliviranomaiset voivat kuitenkin sallia tuojan tutustumisen tässä kohdassa mainittuihin leimanäytteisiin.

2.   Komissio toimittaa edunsaajamaille tai -alueille jäsenvaltioiden tulliviranomaisten EUR.1-tavaratodistusten antamiseen käyttämien leimasimien leimanäytteet.

125 artikla

Alkuperäselvitysten tarkastaminen

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   EUR.1-tavaratodistusten ja kauppalaskuilmoitusten jälkitarkastus on suoritettava pistokokein tai aina kun tuojajäsenvaltion tulliviranomaisilla tai edunsaajamaiden tai -alueiden toimivaltaisilla valtion viranomaisilla on aihetta epäillä tällaisten asiakirjojen aitoutta, delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 4 alajaksossa tarkoitettujen tuotteiden alkuperäasemaa tai muiden delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 5 alajaksossa säädettyjen edellytysten täyttymistä.

2.   Edellä 1 kohdan säännöksiä sovellettaessa tuojajäsenvaltion tai edunsaajamaan tai -alueen toimivaltaiset viranomaiset palauttavat viejäedunsaajamaan tai -alueen tai viejäjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille EUR.1-tavaratodistuksen ja kauppalaskun, jos se on esitetty, kauppalaskuilmoituksen tai näiden asiakirjojen jäljennöksen ja esittävät tarvittaessa perusteet tiedustelun tekemiselle. Jälkitarkastuspyynnön tueksi on toimitettava kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden perusteella alkuperäselvityksessä olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

Jos tuojajäsenvaltion tulliviranomaiset päättävät lykätä delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 59 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien myöntämistä siihen asti, kun tarkastuksen tulokset on saatu, tuojalle tarjotaan tuotteiden luovutusta, jos tarpeellisiksi katsotut varmuustoimenpiteet toteutetaan.

3.   Kun on tehty 1 kohdan mukaisesti jälkitarkastuspyyntö, tämä tarkastus on tehtävä ja sen tulokset on annettava tiedoksi tuojajäsenvaltion tulliviranomaisille tai tuojaedunsaajamaan tai -alueen toimivaltaisille valtion viranomaisille kuuden kuukauden kuluessa. Tulosten perusteella on voitava todeta, koskeeko kyseinen alkuperäselvitys maasta tosiasiallisesti vietyjä tuotteita ja voidaanko näitä tuotteita pitää edunsaajamaan tai -alueen tai unionin alkuperätuotteina.

4.   Jos perusteltuun epäilyyn aihetta antaneessa tapauksessa vastausta ei ole saatu 3 artiklassa säädetyn kuuden kuukauden määräajan kuluessa tai saadussa vastauksessa ei ole riittävästi tietoja sen ratkaisemiseksi, onko kyseinen asiakirja aito tai mikä on tuotteiden tosiasiallinen alkuperä, toimivaltaisille viranomaisille on lähetettävä toinen ilmoitus. Jollei tarkastuksen tuloksia ole toimitettu tarkastusta pyytäneille viranomaisille neljän kuukauden kuluessa toisen ilmoituksen jälkeen, tai jos tulosten perusteella ei voida määrittää asiakirjan aitoutta tai tuotteiden tosiasiallista alkuperää, tarkastusta pyytäneiden viranomaisten on evättävä tullietuudet, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa.

5.   Kun tarkastusmenettely tai muu käytettävissä oleva tieto näyttää osoittavan, että delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 II osaston 1 luvun 2 jakson 4 ja 5 alajakson säännöksiä rikotaan, viejäedunsaajamaan tai -alueen on omasta aloitteestaan tai unionin pyynnöstä suoritettava tarvittavat tutkimukset tai toteutettava tarvittavat toimenpiteet näiden tutkimusten tekemiseksi asianmukaista kiireellisyyttä noudattaen, jotta tällaiset rikkomukset voidaan todeta ja estää. Unioni voi tätä tarkoitusta varten osallistua näihin tutkimuksiin.

6.   EUR.1-tavaratodistusten jälkitarkastuksia varten viejäedunsaajamaan tai -alueen toimivaltaisten valtion viranomaisten tai viejäjäsenvaltion tulliviranomaisten on säilytettävä jäljennökset todistuksista ja kaikista niihin viittaavista vientiasiakirjoista vähintään kolme vuotta sen vuoden päättymisestä, jona tavaratodistukset on annettu.

12 alajakso

Muut säännökset joita sovelletaan alkuperäsääntöjen puitteissa unionin tiettyjen maiden tai alueiden osalta yksipuolisesti hyväksymien tullietuuksien soveltamiseksi

126 artikla

Ceuta ja Melilla

(Koodeksin 64 artiklan 1 kohta)

1.   Tätä alajaksoa sovelletaan soveltuvin osin määritettäessä, voidaanko tuotteita pitää viejäedunsaajamaiden tai -alueiden alkuperätuotteina, joille myönnetään etuuskohtelu tuotaessa niitä Ceutaan ja Melillaan, tai Ceutan ja Melillan alkuperätuotteina.

2.   Ceutaa ja Melillaa pidetään yhtenä alueena.

3.   Tämän alajakson EUR.1-tavaratodistuksen antamista, käyttöä ja jälkitarkastusta koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin Ceutan ja Melillan alkuperätuotteisiin.

4.   Espanjan tulliviranomaiset vastaavat tämän alajakson soveltamisesta Ceutassa ja Melillassa.

3 LUKU

Tavaroiden tullausarvo

127 artikla

Yleiset säännökset

(Koodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohta)

1.   Tämä luvun soveltamiseksi kahden henkilön katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	he ovat johtokunnan tai hallintoneuvoston jäseniä toistensa yrityksissä;

b)	he ovat oikeudelliselta asemaltaan liikekumppaneita;

c)	toinen on toisen palveluksessa;

d)	kolmas osapuoli suoraan tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan vähintään viittä prosenttia kummankin liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista;

e)	toinen valvoo toista suoraan tai välillisesti;

f)	kolmas osapuoli valvoo molempia suoraan tai välillisesti;

g)	he yhdessä valvovat kolmatta osapuolta suoraan tai välillisesti;

h)	he ovat saman perheen jäseniä.

2.   Henkilöiden, jotka ovat liiketoimissaan keskenään sidoksissa siten, että toinen toimii toisen yksinedustajana, yksinmyyjänä tai toimiluvan yksinhaltijana, nimikkeestä riippumatta, katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään ainoastaan, jos nämä täyttävät jonkin 1 kohdassa esitetyistä perusteista.

3.   Edellä 1 kohdan e, f ja g alakohdan soveltamiseksi henkilön katsotaan valvovan toista, jos edellinen voi joko oikeudellisesti tai käytännön toimissa ohjata jälkimmäistä.

128 artikla

Kauppa-arvo

(Koodeksin 70 artiklan 1 kohta)

1.   Unionin tullialueelle vietäviksi myytävien tavaroiden kauppa-arvo määritetään tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohtana välittömästi ennen tavaroiden kyseiselle tullialueelle tuontia tapahtuneen myynnin perusteella.

2.   Jos tavarat myydään vietäviksi unionin tullialueelle sen jälkeen, kun ne on tuotu tuolle tullialueelle, mutta niiden ollessa väliaikaisessa varastoinnissa tai asetettuina muuhun erityismenettelyyn kuin sisäisen passituksen, tietyn käyttötarkoituksen tai ulkoisen jalostuksen menettelyyn, kauppa-arvo määritetään tuon myynnin perusteella.

129 artikla

Tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta

(Koodeksin 70 artiklan 1 ja 2 kohta)

1.   Koodeksin 70 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan sisältyvät kaikki maksut, jotka ostaja on suorittanut tai jotka hänen on suoritettava tuotujen tavaroiden myynnin edellytyksenä kenelle tahansa seuraavista:

a)

myyjälle;

b)	kolmannelle osapuolelle myyjän hyväksi;

c)	kolmannelle osapuolelle, joka on etuyhteydessä myyjään;

d)	kolmannelle osapuolelle, jos maksu kyseiselle osapuolelle suoritetaan myyjän velvoitteen täyttämiseksi.

Maksut voidaan suorittaa rembursseina tai vaihdantakelpoisina arvopapereina ja maksut voidaan suorittaa suoraan tai välillisesti.

2.   Ostajan tai ostajaan etuyhteydessä olevan yrityksen omaan lukuunsa harjoittamaa toimintaa, markkinointitoiminta mukaan lukien, jota koskevasta tarkistuksesta ei säädetä koodeksin 71 artiklassa, ei pidetä välillisenä maksuna myyjälle.

130 artikla

Alennukset

(Koodeksin 70 artiklan 1 ja 2 kohta)

1.   Tullausarvon määrittämiseksi koodeksin 70 artiklan 1 kohdan mukaisesti otetaan huomioon alennukset, jos myyntisopimuksessa on määritetty tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohtana niiden soveltaminen ja määrä.

2.   Aikaistetuista maksuista annetut alennukset otetaan huomioon sellaisten tavaroiden osalta, joiden hintaa ei ole tosiasiallisesti maksettu tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohtana.

3.   Alennuksia, jotka ovat seurausta sopimuksen muuttamisesta tulli-ilmoituksen hyväksymisen jälkeen, ei oteta huomioon.

131 artikla

Osatoimitus

(Koodeksin 70 artiklan 1 kohta)

1.   Kun tullimenettelyyn ilmoitetut tavarat muodostavat osan yhden ainoan kauppatapahtuman yhteydessä ostetusta suuremmasta määrästä samaa tavaraa, on koodeksin 70 artiklan 1 kohdan mukaisesti maksettu tai maksettava hinta laskettava suhteessa koko ostetun määrän hintaan.

2.   Tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan suhteellista jakamista on sovellettava myös, jos arvonmäärityksen kohteena olevia tavaroita häviää tai vahingoittuu ennen tavaroiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen.

132 artikla

Viallisten tavaroiden hinnanmuutokset

(Koodeksin 70 artiklan 1 kohta)

Kun myyjä muuttaa tavarasta tosiasiassa maksettua tai maksettavaa hintaa ostajan hyväksi, muutos voidaan ottaa huomioon määritettäessä koodeksin 70 artiklan 1 kohdan mukaista tullausarvoa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	tavarat olivat viallisia vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohtana;

b)	myyjä teki muutoksen korvatakseen vian noudattaakseen jompaakumpaa seuraavista velvoitteista: i) ennen tulli-ilmoituksen hyväksymistä voimaan tullut sopimusvelvoite; ii) tavaroihin sovellettava lakiin perustuva velvoite;

c)	muutos on tehty vuoden kuluessa tulli-ilmoituksen hyväksymisestä.

133 artikla

Ehtojen ja suoritusten arvonmääritys

(Koodeksin 70 artiklan 3 kohdan b alakohta)

Jos tuotujen tavaroiden myynti tai hinta riippuu edellytyksestä tai suoritteesta, jonka arvo voidaan määrittää arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden osalta, tällaista arvoa on pidettävä osana maksettua tai maksettavaa hintaa, jollei edellytys tai suorite liity jompaankumpaan seuraavista:

a)	toiminta, johon sovelletaan tämän asetuksen 129 artiklan 2 kohtaa;

b)	koodeksin 71 artiklan mukainen tullausarvon osatekijä.

134 artikla

Kauppatapahtumat etuyhteydessä olevien henkilöiden välillä

(Koodeksin 70 artiklan 3 kohdan d alakohta)

1.   Jos ostaja ja myyjä ovat keskenään etuyhteydessä, ja sen määrittämiseksi, onko keskinäinen etuyhteys vaikuttanut hintaan, myyntiin liittyvät olosuhteet on tarvittaessa tutkittava ja ilmoittajalle on annettava mahdollisuus toimittaa kyseisistä olosuhteista mahdollisesti tarvittavia yksityiskohtaisia lisätietoja.

2.   Tavaroiden arvo on kuitenkin määritettävä koodeksin 70 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos ilmoittaja osoittaa, että ilmoitettu kauppa-arvo on hyvin lähellä jotakin seuraavista vertailuarvoista, jotka on määritetty samaan tai suunnilleen samaan aikaan:

a)	unionin tullialueelle vietäväksi myytävien samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvo myyntitapahtumissa sellaisten ostajien ja myyjien välillä, jotka eivät ole etuyhteydessä keskenään;

b)	samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden tullausarvo, joka on määritetty koodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti;

c)	samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden tullausarvo koodeksin 74 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden arvonmäärityksessä on otettava huomioon seuraavat:

a)	osoitetut erot kaupan portaassa;

b)	eri paljoudet;

c)	koodeksin 71 artiklan 1 kohdassa luetellut kustannuserät;

d)	myyjälle aiheutuneet kustannukset myyntitapahtumissa, joissa myyjä ja ostaja eivät ole keskenään etuyhteydessä, jos tällaiset kustannukset eivät ole aiheutuneet myyjälle etuyhteydessä olevien henkilöiden välisissä myyntitapahtumissa.

4.   Edellä 2 kohdassa lueteltuja vertailuarvoja on käytettävä ilmoittajan pyynnöstä. Niillä ei saa korvata ilmoitettua kauppa-arvoa.

135 artikla

Tuontitavaroiden tuottamisessa käytetyt tavarat ja palvelut

(Koodeksin 71 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.   Jos ostaja toimittaa myyjälle koodeksin 71 artiklan 1 kohdan b alakohdassa lueteltuja tavaroita tai palveluja, näiden tavaroiden ja palvelujen arvon on katsottava olevan sama kuin niiden ostohinta. Ostohintaan sisältyvät maksut, jotka koodeksin 71 artiklan 1 kohdan b alakohdassa lueteltujen tavaroiden tai palvelujen ostajan on suoritettava kyseiset tavarat tai palvelut saadakseen.

Jos kyseiset tavarat tai palvelut on tuottanut ostaja tai häneen etuyhteydessä oleva henkilö, niiden arvon muodostavat niiden tuotantokustannukset.

2.   Jos koodeksin 71 artiklan 1 kohdan b alakohdassa lueteltujen tavaroiden ja palvelujen arvoa ei voida määrittää 1 kohdan mukaisesti, se on määritettävä muiden objektiivisten ja määrällisesti ilmaistavissa olevien tietojen perusteella.

3.   Jos ostaja on käyttänyt koodeksin 71 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tavaroita ennen niiden toimittamista, niiden arvo on mukautettava mahdollisen arvonalennuksen huomioon ottamiseksi.

4.   Koodeksin 71 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen palvelujen arvoon sisältyvät epäonnistuneen kehittämistoiminnan kustannukset, jos ne ovat aiheutuneet tuotuihin tavaroihin liittyvistä hankkeista tai tilauksista.

5.   Koodeksin 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan iv alakohdan soveltamiseksi tutkimustyön ja alustavien mallisuunnittelupiirustusten kustannuksia ei sisällytetä tullausarvoon.

6.   Edellä 1–5 kohdan mukaisesti toimitettujen tavaroiden ja palvelujen arvo on suhteutettava tuotuihin tavaroihin.

136 artikla

Rojaltit ja lisenssimaksut

(Koodeksin 71 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1.   Rojaltit ja lisenssimaksut liittyvät tuotuihin tavaroihin erityisesti, kun lisenssin tai rojaltien mukaisesti siirretyt oikeudet ovat erottamaton osa tavaraa. Rojaltin tai lisenssimaksun laskentamenetelmä ei ole ratkaiseva tekijä.

2.   Jos rojaltin tai lisenssimaksun määrän laskentamenetelmä perustuu tuodun tavaran hintaan, on tämän rojaltin tai lisenssimaksun maksamisen katsottava liittyvän arvonmäärityksen kohteena olevaan tavaraan, jollei toisin osoiteta.

3.   Jos rojaltit tai lisenssimaksut liittyvät osittain arvonmäärityksen kohteena olevaan tavaraan ja osittain tavaroihin tuonnin jälkeen lisättyihin muihin aineosiin tai osatekijöihin taikka tuonnin jälkeisiin suoritteisiin tai palveluihin, on tehtävä asianmukainen mukautus.

4.   Rojaltit ja lisenssimaksut on katsottava maksetuiksi tuotujen tavaroiden myynnin edellytyksenä, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	myyjä tai myyjään etuyhteydessä oleva henkilö vaatii ostajaa suorittamaan tämän maksun;

b)	ostajan maksu suoritetaan myyjän velvoitteen täyttämiseksi sopimusvelvoitteiden mukaisesti;

c)	tavaroita ei voida myydä ostajalle tai ostaja ei voi ostaa niitä maksamatta rojalteja tai lisenssimaksuja lisenssinantajalle.

5.   Rojaltin tai lisenssimaksun saajan sijoittautumismaata ei ole tarpeen ottaa huomioon.

137 artikla

Paikka, jossa tavarat tuodaan unionin tullialueelle

(Koodeksin 71 artiklan 1 kohdan e alakohta)

1.   Koodeksin 71 artiklan 1 kohdan e alakohdan soveltamiseksi paikalla, jossa tavarat tuodaan unionin tullialueelle, tarkoitetaan:

a)	meritse kuljetettujen tavaroiden tapauksessa satamaa, jossa tavarat saapuvat ensimmäisen kerran unionin tullialueelle;

b)

Ranskan merentakaisiin departementteihin, jotka ovat osa unionin tullialuetta, meritse tuotujen sellaisten tavaroiden tapauksessa, jotka kuljetetaan suoraan unionin tullialueen toiseen osaan, tai päinvastoin, satamaa, jossa tavarat saapuvat ensimmäisen kerran unionin tullialueelle edellyttäen, että ne on purettu tai jälleenlaivattu siellä;

c)	meritse ja sen jälkeen ilman jälleenlaivausta sisävesitse kuljetettujen tavaroiden tapauksessa ensimmäistä satamaa, jossa tavarat voidaan purkaa;

d)	rautateitse, sisävesiliikenteessä tai maanteitse kuljetettujen tavaroiden tapauksessa saapumistullitoimipaikan sijaintipaikkaa;

e)	muilla kuljetusmuodoilla kuljetettujen tavaroiden tapauksessa paikkaa, jossa unionin tullialueen raja ylitetään.

2.   Koodeksin 71 artiklan 1 kohdan e alakohdan soveltamiseksi sellaisten tavaroiden tapauksessa, jotka tuodaan unionin tullialueelle ja sen jälkeen kuljetetaan toiseen paikkaan kyseisellä alueella unionin tullialueen ulkopuolella sijaitsevien alueiden kautta, paikka, jossa tavarat tuodaan unionin tullialueelle, on paikka, jossa tavarat on ensin tuotu kyseiselle tullialueelle, jos tavarat kuljetetaan suoraan kyseisten alueiden läpi tavanomaista reittiä määräpaikkaan.

3.   Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan myös, jos tavarat on purettu, uudelleenlastattu tai väliaikaisesti pysäytetty unionin tullialueen ulkopuolella sijaitsevilla alueilla ainoastaan niiden kuljetukseen liittyvistä syistä.

4.   Jos 1 kohdan b alakohdassa ja 2 ja 3 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, paikalla, jossa tavarat tuodaan unionin tullialueelle, tarkoitetaan:

a)	meritse kuljetettujen tavaroiden tapauksessa purkaussatamaa;

b)	muilla kulkuneuvoilla kuljetettujen tavaroiden tapauksessa 1 kohdan c, d tai e alakohdassa täsmennettyä paikkaa siinä osassa unionin tullialuetta, johon tavarat lähetetään.

138 artikla

Kuljetuskustannukset

(Koodeksin 71 artiklan 1 kohdan e alakohta)

1.   Jos tavarat kuljetetaan samaa kulkuneuvoa käyttäen paikkaan, joka sijaitsee sen paikan jälkeen, jossa ne tuodaan unionin tullialueelle, kuljetuskustannukset on määritettävä suhteessa etäisyyteen paikkaan, jossa tavarat tuodaan unionin tullialueelle tämän asetuksen 137 artiklan mukaisesti, jollei tulliviranomaisille esitetä todistetta kustannuksista, joita yleisen rahtihinnaston perusteella olisi sovellettu tavaroiden kuljetuksessa paikkaan, jossa ne tuodaan unionin tullialueelle.

2.   Ilmakuljetuksen, mukaan lukien pikakuriiripalvelut, kustannukset, jotka sisällytetään tavaroiden tullausarvoon, määritetään liitteen 23–01 mukaisesti.

3.   Jos kuljetuksesta ei peritä korvausta tai sen järjestää ostaja itse, tavaroiden tullausarvoon sisältyvät kustannukset lasketaan samoille kuljetustavoille tavallisesti sovellettujen kuljetusmaksujen mukaisesti.

139 artikla

Postilähetyksistä kannettavat maksut

(Koodeksin 70 artiklan 1 kohta)

Postitse kuljetettujen tavaroiden tullausarvoon on sisällytettävä kaikki määräpaikkaan saakka kannettavat postimaksut, lukuun ottamatta unionin tullialueella mahdollisesti kannettavia lisäpostimaksuja.

140 artikla

Ilmoitettujen kauppa-arvojen hyväksymisestä kieltäytyminen

(Koodeksin 70 artiklan 1 kohta)

1.   Jos tulliviranomaisilla on perusteltuja syitä epäillä sitä, edustaako ilmoitettu kauppa-arvo 70 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua maksettua kokonaismäärää, ne voivat pyytää ilmoittajaa toimittamaan täydentäviä tietoja.

2.   Jos tämä ei riitä poistamaan epäilyjä, tulliviranomaiset voivat päättää, että tavaroiden arvoa ei voi määrittää koodeksin 70 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

141 artikla

Samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden tullausarvo

(Koodeksin 74 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta)

1.   Määritettäessä tuotujen tavaroiden tullausarvoa koodeksin 74 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti, on käytettävä samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvoa myynnissä, joka tapahtuu samalla kaupan portaalla ja kohdistuu olennaisesti samaan paljouteen kuin arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden kauppa.

Jos tällaista myyntiä ei voida todeta, tullausarvo on määritettävä sellaisten samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvon perusteella, jotka on myyty eri kaupan portaalla tai eri paljouksina. Tämä kauppa-arvo olisi mukautettava kaupan eri portaiden ja/tai eri paljouksien huomioon ottamiseksi.

2.   Arvoa on oikaistava siten, että otetaan huomioon erilaisten kuljetusetäisyyksien ja eri kuljetusmuotojen aiheuttamat merkittävät kustannuserot tuontitavaroiden ja kyseisten samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden välillä.

3.   Jos todetaan useampi kuin yksi samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvo, on alhaisin näistä arvoista otettava huomioon tuontitavaroiden tullausarvoa määritettäessä.

4.   ”Samanlaisia tavaroita” tai ”samankaltaisia tavaroita” eivät ole tavarat, joihin sisältyy tai liittyy teknistä suunnittelua, kehittelyä, taiteellista työtä tai mallisuunnittelua taikka piirustusten ja luonnosten laadintaa, joiden johdosta ei ole tehty arvonoikaisua koodeksin 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan iv alakohdan mukaisesti sen vuoksi, että nämä työt on suoritettu unionissa.

5.   Eri henkilön valmistamien tavaroiden kauppa-arvo otetaan huomioon ainoastaan, jollei kauppa-arvoa voida todeta samanlaisille tai samankaltaisille tavaroille, joiden valmistaja on sama henkilö kuin arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden.

142 artikla

Deduktiivinen menetelmä

(Koodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohta)

1.   Yksikköhinta, jota käytetään tullausarvon määrittämiseen koodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, on hinta, jolla tuodut tavarat taikka tuodut samanlaiset tai samankaltaiset tavarat, sellaisina kuin ne ovat tuontihetkellä, myydään unionissa tavaroiden tuontiajankohtana tai suunnilleen samaan aikaan.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua yksikköhintaa ei ole saatavissa, käytettävä yksikköhinta on hinta, jolla tuodut tavarat taikka tuodut samanlaiset tai samankaltaiset tavarat, sellaisina kuin ne ovat tuontihetkellä, myydään unionin tullialueella aikaisimpana mahdollisena ajankohtana arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden tuonnin jälkeen ja joka tapauksessa 90 päivän kuluessa kyseisestä tuonnista.

3.   Jos 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua yksikköhintaa ei ole saatavilla, ilmoittajan pyynnöstä on käytettävä yksikköhintaa, jolla tuodut tavarat myydään unionin tullialueella jatkovalmistuksen tai -käsittelyn jälkeen, ottaen asianmukaisesti huomioon tällaisesta valmistuksesta tai käsittelystä seuraava lisäarvo.

4.   Seuraavia myyntitapahtumia ei oteta huomioon tullausarvon määrittämiseksi 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti:

a)	tavaroiden myynti muulla kuin ensimmäisellä kaupan portaalla tuonnin jälkeen;

b)	myynti etuyhteydessä oleville henkilöille;

c)	myynti henkilöille, jotka toimittavat suoraan tai välillisesti, joko maksutta tai alennetuin kustannuksin koodeksin 71 artiklan 1 kohdan b alakohdassa lueteltuja tavaroita tai palveluja käytettäviksi tuotujen tavaroiden tuottamiseksi ja myymiseksi vientiä varten;

d)	myynti paljouksina, jotka eivät ole riittäviä yksikköhinnan määrittämiseksi.

5.   Tullausarvoa määritettäessä 1–4 kohdan mukaisesti määritetystä yksikköhinnasta vähennetään:

a)

joko provisiot, jotka tavallisesti joko maksetaan tai sovitaan maksettaviksi, taikka lisäykset, jotka unionin tullialueella tavallisesti tehdään voiton ja yleiskulujen (kyseisten tavaroiden kaupan pitämisen suorat tai välilliset kustannukset mukaan lukien) katteeksi myytäessä samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvia tuotuja tavaroita, jotka ovat jonkin teollisuuden alan tuottamien tavaroiden ryhmään tai valikoimaan kuuluvia tavaroita;

b)	unionin tullialueella syntyneet tavanomaiset kuljetus- ja vakuutuskustannukset ja niihin liittyvät kulut;

c)	unionin tullialueella tavaroiden tuonnista tai myynnistä maksettavat tuontitullit tai muut maksut.

6.   Tiettyjen liitteessä 23–02 tarkoitettujen kaupintamyyntiin tuotavien herkästi pilaantuvien tavaroiden tullausarvo voidaan määrittää suoraan koodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi yksikköhinnat, minkä jälkeen komissio julkaisee ne Taricissa neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (16) 6 artiklan mukaisesti.

Näitä yksikköhintoja voidaan käyttää tuotujen tavaroiden tullausarvon määrittämiseen 14 päivän ajanjaksoina. Kukin ajanjakso alkaa perjantaina.

Yksikköhinnat lasketaan ja annetaan tiedoksi seuraavasti:

a)	Edellä 5 kohdassa säädettyjen vähennysten tekemisen jälkeen komissiolle annetaan tiedoksi kunkin tavaraluokan yksikköhinta 100 kilogramman nettomäärää kohti. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetuille kustannuksille vakiomäärät, jotka on ilmoitettava komissiolle.

b)	Yksikköhintojen määrittämisessä käytettävä vertailuajanjakso on edeltävä 14 päivän ajanjakso, joka päättyy sitä viikkoa edeltävänä torstaina, jonka aikana uudet yksikköhinnat vahvistetaan.

c)

Jäsenvaltioiden on annettava yksikköhinnat tiedoksi komissiolle euroina viimeistään kello 12.00 sen viikon maanantaina, jona komissio julkaisee ne. Jos kyseinen päivä ei ole työpäivä, tiedoksianto on annettava sitä välittömästi edeltävänä työpäivänä. Yksikköhintoja sovelletaan vain, jos komissio on julkaissut kyseisen tiedoksiannon.

143 artikla

Laskennallisen arvon menetelmä

(Koodeksin 74 artiklan 2 kohdan d alakohta)

1.   Koodeksin 74 artiklan 2 kohdan d alakohtaa sovellettaessa tulliviranomaiset eivät voi tullausarvon määritystä varten vaatia tai velvoittaa henkilöä, joka ei ole sijoittautunut unionin tullialueelle, esittämään tutkittavaksi kirjanpitoa tai muita asiakirjoja.

2.   Koodeksin 74 artiklan 2 kohdan d alakohdan i alakohdassa lueteltuihin materiaalin ja valmistuksen kustannuksiin tai arvoon sisältyvät koodeksin 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii ja iii alakohdassa mainitut kustannuserät. Niihin sisältyvät asianmukaisessa suhteessa jaettuina myös kaikkien niiden koodeksin 71 artiklan 1 kohdan b alakohdassa esitettyjen tuotteiden tai palvelujen kustannukset, jotka ostaja on suoraan tai välillisesti toimittanut käytettäviksi arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden valmistuksen yhteydessä. Koodeksin 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan iv alakohdassa esitettyjen, unionissa suoritettujen töiden arvo voidaan lukea mukaan ainoastaan siltä osin kuin näistä töistä laskutetaan tuottajaa.

3.   Tuotantokustannuksiin sisältyvät kaikki menot, joita aiheutuu tuotantohyödykkeiden valmistuksesta, lisäämisestä tai merkittävästä kehittämisestä. Niihin sisältyvät myös koodeksin 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii ja iii alakohdassa määritellyt kustannukset.

4.   Koodeksin 74 artiklan 2 kohdan d alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut yleiskulut käsittävät myös ne mainitun kohdan d alakohdan i alakohdan ulkopuolelle jäävät suorat ja välilliset kustannukset, jotka aiheutuvat tavaroiden valmistuksesta ja kaupan pitämisestä vientiä varten.

144 artikla

Sovellettu tullausarvo

(Koodeksin 74 artiklan 3 kohta)

1.   Määritettäessä tullausarvoa koodeksin 74 artiklan 3 kohdan mukaisesti koodeksin 70 artiklan ja 74 artiklan menetelmien soveltamisessa voidaan käyttää kohtuullista joustavuutta. Näin määritetyn arvon on mahdollisuuksien mukaan perustuttava aikaisemmin määritettyihin tullausarvoihin.

2.   Jos tullausarvoa ei voida määrittää 1 kohdan mukaisesti, on käytettävä muita asianmukaisia menetelmiä. Tällaisessa tapauksessa tullausarvoa ei saa määrittää minkään seuraavista perusteella:

a)	unionin tullialueella tuotettujen tavaroiden myyntihinta unionin tullialueella;

b)	järjestelmä, jossa tullausarvon määrittämiseen käytetään korkeampaa kahdesta vaihtoehtoisesta arvosta;

c)	tavaroiden hinta viejämaan kotimarkkinoilla;

d)	tuotantokustannukset, lukuun ottamatta laskennallisia arvoja, jotka on määritetty samanlaisille tai samankaltaisille tavaroille koodeksin 74 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti;

e)	hinnat viennissä kolmanteen maahan;

f)	vähimmäistullausarvot;

g)	mielivaltaiset tai tekaistut arvot.

145 artikla

Tullausarvoon liittyvät täydentävät asiakirjat

(Koodeksin 163 artiklan 1 kohta)

Täydentävänä asiakirjana vaaditaan ilmoitettuun kauppa-arvoon liittyvä kauppalasku.

146 artikla

Valuutan muuntaminen tullausarvon määrittämiseksi

(Koodeksin 53 artiklan 1 kohdan a alakohta)

1.   Valuutan muuntamiseen tullausarvon määrittämiseksi käytetään koodeksin 53 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti seuraavia valuuttakursseja:

a)	niissä jäsenvaltioissa, joiden valuutta on euro, Euroopan keskuspankin julkaisema valuuttakurssi;

b)	niissä jäsenvaltioissa, joiden valuutta ei ole euro, toimivaltaisen kansallisen viranomaisen julkaisema valuuttakurssi tai, jos kansallinen viranomainen on nimennyt yksityisen pankin julkaisemaan valuuttakurssin, kyseisen yksityisen pankin julkaisema kurssi.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti käytetty valuuttakurssi on kunkin kuukauden viimeistä edellisenä keskiviikkona julkaistu valuuttakurssi.

Jos kyseisenä päivänä ei ole julkaistu valuuttakurssia, sovelletaan viimeisintä julkaistua kurssia.

3.   Valuuttakurssia sovelletaan kuukauden ajan alkaen seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä.

4.   Jos 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua valuuttakurssia ei ole julkaistu, koodeksin 53 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi käytetään asianomaisen jäsenvaltion määrittämää kurssia. Kyseisen kurssin on vastattava mahdollisimman hyvin kyseisen jäsenvaltion valuutan arvoa.

III OSASTO

TULLIVELKA JA VAKUUDET

1 LUKU

Vakuus mahdollisen tai olemassa olevan tullivelan maksamisesta

1 jakso

Yleiset säännökset

147 artikla

Vakuuksia koskeva sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artikla)

Useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa käytettävissä olevia vakuuksia koskevien tietojen vaihtamiseksi ja tallentamiseksi on käytettävä näitä tarkoituksia varten koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua sähköistä järjestelmää.

Tämän artiklan ensimmäistä kohtaa sovelletaan täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun unionin tullikoodeksin vakuuksien hallintaa koskevan järjestelmän (GUM) käyttöönottopäivästä alkaen.

148 artikla

Mahdollisen tullivelan varalta annettava yksittäinen vakuus

(Koodeksin 90 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

1.   Jos vakuuden antaminen on pakollista, yhden toiminnon kattavan, mahdollisen tullivelan varalta annettavan vakuuden, jäljempänä ’yksittäinen vakuus’, on katettava se tuonti- tai vientitullin määrä, joka vastaa mahdollisesti syntyvää tullivelkaa ja joka lasketaan samantyyppisestä tavarasta kannettavan korkeimman tullin perusteella.

2.   Kun tavaroiden tuonnin tai viennin yhteydessä maksettaviksi lankeavat muut maksut on määrä kattaa yksittäisellä vakuudella, nämä määrät on laskettava siinä jäsenvaltiossa samantyyppisestä tavarasta kannettavan korkeimman tason perusteella, jossa asianomaiset tavarat asetetaan tullimenettelyyn tai ovat väliaikaisessa varastossa.

149 artikla

Harkinnanvarainen vakuus

(Koodeksin 91 artikla)

Jos tulliviranomaiset päättävät vaatia harkinnanvaraista vakuutta, tämän asetuksen 150–158 artiklaa sovelletaan.

150 artikla

Käteistalletuksena annettava vakuus

(Koodeksin 92 artiklan 1 kohdan a alakohta)

Kun vakuus vaaditaan erityismenettelyjä tai väliaikaista varastointia varten ja se annetaan yksittäisenä vakuutena käteistalletuksena, kyseinen vakuus on annettava sen jäsenvaltion tulliviranomaisille, jossa tavarat asetetaan kyseiseen menettelyyn tai ovat väliaikaisessa varastossa.

Jos muu erityismenettely kuin tietyn käyttötarkoituksen menettely on päätetty tai tiettyyn käyttötarkoitukseen osoitettuja tavaroita tai väliaikaisen varastoinnin valvonta on päättynyt asianmukaisesti, sen jäsenvaltion tulliviranomaisen on maksettava vakuus takaisin, jossa vakuus annettiin.

151 artikla

Vakuus takaajan antamana sitoumuksena

(Koodeksin 92 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 94 artikla)

1.   Vakuuden antaneen tullitoimipaikan (vakuustullitoimipaikan) on hyväksyttävä takaajan antama sitoumus ja annettava hyväksyntä tiedoksi henkilölle, jonka oli annettava vakuus.

2.   Vakuustullitoimipaikka voi kumota takaajan antaman sitoumuksen hyväksynnän milloin tahansa. Vakuustullitoimipaikan on annettava kumoaminen tiedoksi takaajalle ja henkilölle, jonka oli annettava vakuus.

3.   Takaaja voi peruuttaa sitoumuksensa milloin tahansa. Takaajan on annettava peruuttaminen tiedoksi vakuustullitoimipaikalle.

4.   Takaajan sitoumuksen peruuttaminen ei vaikuta tavaroihin, jotka peruuttamishetkellä ovat jo asetettuina tullimenettelyyn tai varastoituina väliaikaisesti peruutettavan sitoumuksen perusteella.

5.   Sitoumuksena annettu yksittäinen vakuus on annettava liitteessä 32–01 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

6.   Sitoumuksena annettu yleisvakuus on annettava liitteessä 32–03 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

7.   Sen estämättä, mitä 5 ja 6 kohdassa sekä 160 artiklassa säädetään, kukin jäsenvaltio voi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti hyväksyä, että takaajan antama sitoumus poikkeaa liitteessä 32–01, 32–02 ja 32–03 vahvistetuista muodoista, edellyttäen että sen oikeusvaikutus on sama.

152 artikla

Takaajan sitoumuksena annettava yksittäinen vakuus

(Koodeksin 89 artikla ja 92 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.   Jos yksittäinen vakuus annetaan takaajan sitoumuksena, vakuustullitoimipaikan on säilytettävä todiste sitoumuksesta vakuuden voimassaoloajan.

2.   Jos yksittäinen vakuus annetaan takaajan sitoumuksena, menettelynhaltija ei saa muuttaa vakuuden viitenumeroon liittyvää tunnuskoodia.

153 artikla

Tulliviranomaisten välinen virka-apu

(Koodeksin 92 artiklan 1 kohdan c alakohta)

Kun tullivelka syntyy muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on hyväksynyt jossakin delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa muodossa annetun vakuuden, jota voidaan käyttää useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, vakuuden hyväksyneen jäsenvaltioon on siirrettävä tullivelan syntymisjäsenvaltiolle tämän jäsenvaltion maksun määräajan umpeutumisen jälkeen esittämästä pyynnöstä tuonti- tai vientitullin määrä hyväksytyn vakuuden ja maksamattoman tullin rajoissa.

Siirron on tapahduttava kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

154 artikla

Vakuuden viitenumero ja tunnuskoodi

(Koodeksin 89 artiklan 2 kohta)

1.   Kun yksittäistä vakuutta voidaan käyttää useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, vakuustullitoimipaikan on annettava vakuuden antaneelle henkilölle tai, kun kyseessä on tositteina annettu vakuus, takaajalle seuraavat tiedot:

a)	vakuuden viitenumero;

b)	vakuuden viitenumeroon liittyvä tunnuskoodi.

2.   Jos yleisvakuutta voidaan käyttää useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, vakuustullitoimipaikan on annettava vakuuden antaneelle henkilölle seuraavat tiedot:

a)	vakuuden viitenumero kustakin tämän asetuksen 157 artiklan mukaisesti seurattavasta viitemäärän osasta:

b)	vakuuden viitenumeroon liittyvä tunnuskoodi.

Vakuuden antajan pyynnöstä vakuustullitoimipaikan on vahvistettava vähintään yksi ylimääräinen tunnuskoodi, jota vakuuden antaja tai hänen edustajansa käyttää.

3.   Tulliviranomaisen on tarkastettava vakuuden olemassaolo ja voimassaolo aina, kun jokin henkilö ilmoittaa sille vakuuden viitenumeron.

2 jakso

Yleisvakuus

155 artikla

Viitemäärä

(Koodeksin 90 artikla)

1.   Jollei tämän asetuksen 158 artiklassa toisin säädetä, yleisvakuuden määrän on oltava yhtä suuri kuin vakuustullitoimipaikan koodeksin 90 artiklan mukaisesti vahvistama viitemäärä.

2.   Kun yleisvakuus on annettava tuonti- tai vientitullista ja muista maksuista, joiden määrä voidaan varmuudella laskea vakuuden vaatimisajankohtana, kyseisten tullien ja maksujen kattavan viitemäärän osan on vastattava tuonti- tai vientitullin tai muiden maksettavien maksujen määrää.

3.   Kun yleisvakuus on annettava tuonti- tai vientitullista ja muista maksuista, joiden määrää ei voida varmuudella laskea vakuuden vaatimisajankohtana tai jotka vaihtelevat eri aikoina, kyseisten tullien ja maksujen kattava viitemäärän osa vahvistetaan seuraavasti:

a)	kun kyseessä on osa, joka kattaa tuonti- tai vientitullin ja muut syntyneet maksut, viitemäärän on vastattava tuonti- tai vientitullin ja näiden muiden maksettavien maksujen määrää;

b)

kun kyseessä on osa, joka kattaa tuonti- tai vientitullin ja muut mahdollisesti syntyvät maksut, viitemäärän on vastattava tuonti- tai vientitullin ja muiden maksujen määrää, joka voi langeta maksettavaksi kunkin sellaisen tulli-ilmoituksen tai väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen yhteydessä, josta vakuus on annettu, sinä aikana, joka kuluu tavaroiden asettamisesta asiaankuuluvaan tullimenettelyyn tai väliaikaiseen varastoon joko menettelyn päättämiseen asti tai siihen asti, kun tietyn käyttötarkoituksen tai väliaikaisen varastoinnin valvonta päättyy.

Edellä b alakohtaa sovellettaessa on otettava huomioon samantyyppisistä tavaroista kannettavat korkeimmat tuonti- tai vientitullit ja samantyyppisten tavaroiden tuonnissa tai viennissä maksettavien maksujen korkein määrä vakuustullitoimipaikan jäsenvaltiossa.

Jos viitemäärän osan määrittämiseksi ensimmäisen alakohdan nojalla tarvittavat tiedot eivät ole vakuustullitoimipaikan saatavilla, kyseiseksi määräksi on vahvistettava 10 000 euroa kutakin ilmoitusta kohden.

4.   Vakuustullitoimipaikan on vahvistettava viimemäärä yhteistyössä vakuuden antamiseen velvoitetun henkilön kanssa. Kun viitemäärän osa määritetään 3 kohdan mukaisesti, kyseisen vakuustullitoimipaikan vahvistaman määrän on perustuttava edeltävien 12 kuukauden aikana asiaankuuluviin tullimenettelyihin tai väliaikaiseen varastoon asetettuja tavaroita koskeviin tietoihin sekä esimerkiksi kaupallisista asiakirjoista ja vakuuden antamiseen velvoitetun henkilön kirjanpidosta ilmenevien aiottujen toimintojen arvioituun määrään.

5.   Vakuustullitoimipaikka tarkastelee viitemäärää uudelleen omasta aloitteestaan tai vakuuden antamiseen velvoitetun henkilön pyynnöstä ja tarkistaa sen, jotta se on tämän artiklan säännösten ja koodeksin 90 artiklan mukainen.

156 artikla

Vakuuden antamiseen velvoitetun henkilön suorittama viitemäärän valvonta

(Koodeksin 89 artikla)

Vakuuden antamiseen velvoitetun henkilön on varmistettava, että tuonti- tai vientitullin ja muiden vakuuden asettamista edellyttävien tavaroiden tuonnin tai viennin yhteydessä perittävien maksujen määrä, joka on maksettava tai voi langeta maksettavaksi, ei ole suurempi kuin viitemäärä.

Kyseisen henkilön on ilmoitettava vakuustullitoimipaikalle, jos viitemäärä ei enää riitä kattamaan hänen toimintojaan.

157 artikla

Tulliviranomaisten suorittama viitemäärän valvonta

(Koodeksin 89 artiklan 6 kohta)

1.   Sen viitemäärän osan valvonta, joka kattaa tuonti- tai vientitullin ja tavaroiden tuonnin tai viennin yhteydessä perittävien muiden maksujen määrän, joka lankeaa maksettavaksi vapaaseen liikkeeseen luovutetuista tavaroista, on varmistettava kutakin tulli-ilmoitusta kohden silloin, kun tavarat asetetaan asianomaiseen menettelyyn. Kun vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevat tulli-ilmoitukset annetaan koodeksin 166 artiklan 2 kohdassa ja 182 artiklassa tarkoitetun luvan mukaisesti, viitemäärän asiaankuuluvan osan valvonta on varmistettava täydentävien ilmoitusten tai tarvittaessa kirjanpitoon tehtyjen merkintöjen perusteella.

2.   Sen viitemäärän osan valvonta, joka kattaa tuonti- tai vientitullin ja tavaroiden tuonnin tai viennin yhteydessä perittävien muiden maksujen määrän, joka voi langeta maksettavaksi unionin passitusmenettelyyn asetetuista tavaroista, on varmistettava tämän asetuksen 273 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla sähköisellä järjestelmällä kutakin tulli-ilmoitusta kohden silloin, kun tavarat asetetaan asianomaiseen menettelyyn. Valvonta ei koske tavaroita, jotka on asetettu unionin passitusmenettelyyn koodeksin 233 artiklan 4 kohdan e alakohdassa tarkoitettua yksinkertaistusta käyttäen, jos tulli-ilmoitusta ei ole käsitelty tämän asetuksen 273 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla sähköisellä järjestelmällä.

3.   Sen viitemäärän osan valvonta, joka kattaa tuonti- ja vientitullin ja vakuutta edellyttävien tavaroiden tuonnin tai viennin yhteydessä perittävien muiden syntyneiden tai mahdollisesti syntyvien maksujen määrän, 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta, on varmistettava säännöllisillä ja asianmukaisilla tarkastuksilla.

158 artikla

Yleisvakuuden taso

(Koodeksin 95 artiklan 2 ja 3 kohta)

1.   Koodeksin 95 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa yleisvakuuden määrä on alennettava

a)	50 prosenttiin 155 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetystä viitemäärän osasta, jos delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 84 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät;

b)	30 prosenttiin 155 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetystä viitemäärän osasta, jos delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 84 artiklan 2 kohdan edellytykset täyttyvät; tai

c)	0 prosenttiin 155 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetystä viitemäärän osasta, jos delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 84 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

2.   Koodeksin 95 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa yleisvakuuden määrä on alennettava 30 prosenttiin tämän asetuksen 155 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritetystä viitemäärän osasta.

3 jakso

Unionin passitusmenettelyä sekä TIR- ja ATA-yleissopimuksen mukaista menettelyä koskevat säännökset

1 alajakso

Unionin passitus

159 artikla

Yhteistä passitusta varten suoritettava laskenta

(Koodeksin 89 artiklan 2 kohta)

Yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen (17) mukaisesti kuljetettuja unionitavaroita on kohdeltava tämän asetuksen 148 artiklassa ja 155 artiklan 3 kohdan b alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa laskennassa muina kuin unionitavaroina.

160 artikla

Tositteina annettava yksittäinen vakuus

(Koodeksin 92 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.   Unionin passitusmenettelyssä takaajan sitoumuksena annettava yksittäinen vakuus voi olla myös vakuus, jossa takaaja antaa tositteita henkilöille, jotka aikovat olla menettelynhaltijoita.

Todiste sitoumuksesta on annettava liitteessä 32–02 olevan mallin mukaisella lomakkeella, ja tositteet on annettava liitteessä 32–06 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

Jokaisen tositteen on katettava 10 000 euron määrä, josta takaaja on vastuussa.

Tosite on voimassa yhden vuoden ajan sen antamispäivästä.

2.   Takaajan on annettava vakuustoimipaikalle kaikki vaadittavat tiedot antamistaan yksittäistä vakuutta koskevista tositteista.

3.   Takaajan on annettava henkilölle, joka aikoo olla menettelynhaltija, jokaisesta tositteesta seuraavat tiedot:

a)	vakuuden viitenumero;

b)	vakuuden viitenumeroon liittyvä tunnuskoodi.

Henkilö, joka aikoo olla menettelynhaltija, ei saa muuttaa tunnuskoodia.

4.   Henkilön, joka aikoo olla menettelynhaltija, on toimitettava lähtötullitoimipaikkaan tarvittava määrä 10 000 euron suuruisia tositteita tämän asetuksen 148 artiklassa tarkoitettujen määrien summan kattamiseksi.

161 artikla

Tositteina annettuna yksittäisenä vakuutena annetun sitoumuksen kumoaminen ja peruminen

(Koodeksin 92 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 94 artikla)

Asiaankuuluvasta vakuustullitoimipaikasta vastaavan tulliviranomaisen on syötettävä tämän asetuksen 273 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun sähköiseen järjestelmään tiedot tositteina annettuna yksittäisenä vakuutena annetun sitoumuksen kumoamisista ja peruutuksista ja päivä, jona kumoaminen tai peruutus tulee voimaan.

162 artikla

Yleisvakuus

(Koodeksin 89 artiklan 5 kohta ja 95 artikla)

1.   Yleisvakuus voidaan unionin passitusmenettelyssä antaa ainoastaan takaajan antamana sitoumuksena.

2.   Vakuustullitoimipaikan on säilytettävä todiste sitoumuksesta vakuuden voimassaoloajan.

3.   Menettelynhaltija ei saa muuttaa vakuuden viitenumeroon liittyvää tunnuskoodia.

2 alajakso

TIR- ja ATA-yleissopimuksen mukaiset menettelyt

163 artikla

Takaajayhdistysten vastuu TIR-toimenpiteissä

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan b alakohta)

Kun TIR-yleissopimuksen 8 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa TIR-toimenpide tapahtuu unionin tullialueella, unionin alueelle sijoittautunut takaajayhdistys voi joutua maksamaan asianomaisia TIR-toimenpiteessä kuljetettavia tavaroita koskevan määrän, josta vakuus on annettu, 60 000 euroon saakka TIR-carnet’ta kohti tai vastaavan kansallisena valuuttana ilmaistavan määrän.

164 artikla

Tiedoksianto takaajayhdistyksille menettelyn selvittämättä jättämisestä

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan b ja c alakohta)

Yhden jäsenvaltion tulliviranomaisten takaajayhdistykselle asianmukaisesti antama TIR-yleissopimuksen tai ATA-yleissopimuksen mukaisen menettelyn selvittämättä jättämistä koskeva pätevä ilmoitus on myös jonkin toisen jäsenvaltion mille tahansa muulle sellaiselle takaajayhdistykselle annettu tiedoksianto, joka on todettu velvolliseksi maksamaan tuonti- tai vientitullin tai muiden maksujen määrän.

2 LUKU

Tuonti- tai vientitullin määrän kantaminen, maksaminen, palauttaminen ja peruuttaminen

1 jakso

Tuonti- tai vientitullin määrän määrittäminen, tullivelan tiedoksi antaminen ja tileihin kirjaaminen

1 alajakso

165 artikla

Tulliviranomaisten välinen virka-apu

(Koodeksin 101 artiklan 1 kohta ja 102 artiklan 1 kohta)

1.   Jos tullivelka on syntynyt, tullivelkaa vastaavan tuonti- tai vientitullin määrän kantamiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on ilmoitettava muille osallisina oleville tulliviranomaisille seuraavat:

a)	se, että tullivelka on syntynyt;

b)	toteutetut toimet asianomaisten määrien kantamiseksi velalliselta.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava toisilleen virka-apua tullivelkaa vastaavan vienti- tai tuontitullin määrän kantamiseksi.

3.   Jos sen jäsenvaltion tulliviranomainen, jossa tavarat asetettiin muuhun erityismenettelyyn kuin passitusmenettelyyn tai jossa ne olivat väliaikaisessa varastossa, saa ennen delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 80 artiklassa tarkoitetun määräajan umpeutumista todisteen siitä, että tapahtumat, jotka synnyttävät tullivelan tai joiden katsotaan synnyttävän tullivelan, ovat sattuneet toisessa jäsenvaltiossa, kyseisen tulliviranomaisen on viipymättä ja joka tapauksessa ennen kyseisen määräajan umpeutumista lähetettävä kaikki saatavillaan olevat tiedot kyseisestä paikasta vastaavalle tulliviranomaiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta koodeksin 87 artiklan 4 kohdan soveltamista. Viimeksi mainitun tulliviranomaisen on ilmoitettava tiedoksiannon vastaanottamisesta ja ilmoitettava, vastaako se velan kantamisesta. Jos vastausta ei saada 90 päivän kuluessa, lähettävän tulliviranomaisen on aloitettava viipymättä velan kantaminen.

4.   Jos sen jäsenvaltion tulliviranomainen, jossa tullivelan on todettu syntyneen tavaroista, joita ei ollut asetettu tullimenettelyyn eikä väliaikaiseen varastoon, saa ennen tullivelan tiedoksi antamista todisteen siitä, että tapahtumat, jotka aiheuttavat tullivelan tai joiden katsotaan aiheuttavan tullivelan, ovat sattuneet toisessa jäsenvaltiossa, kyseisen tulliviranomaisen on viipymättä ja joka tapauksessa ennen kyseistä tiedoksiantoa lähetettävä kaikki saatavillaan olevat tiedot kyseisestä paikasta vastaavalle tulliviranomaiselle. Viimeksi mainitun tulliviranomaisen on ilmoitettava tiedoksiannon vastaanottamisesta ja ilmoitettava, vastaako se velan kantamisesta. Jos vastausta ei saada 90 päivän kuluessa, lähettävän tulliviranomaisen on aloitettava viipymättä velan kantaminen.

166 artikla

ATA- ja CPD-carnet’ita koordinoiva tullitoimipaikka

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan c alakohta)

1.   Tulliviranomaisten on nimettävä koordinoiva tullitoimipaikka, joka vastaa sellaista koodeksin 79 artiklan mukaista tullivelkaa koskevista toimista, joka on syntynyt sen vuoksi, ettei ATA- tai CPD-carnet’ita koskevia velvoitteita tai edellytyksiä ole noudatettu.

2.   Jokaisen jäsenvaltion on annettava koordinoiva tullitoimipaikka ja sen viitenumero tiedoksi komissiolle. Komissio julkaisee nämä tiedot internetsivuillaan.

167 artikla

Unionin passitusmenettelyyn ja TIR-yleissopimuksen mukaiseen passitukseen liittyvien muiden maksujen kantaminen

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta)

1.   Jos tulliviranomaiset, jotka antoivat tullivelan tiedoksi ja ilmoittivat velvoitteesta maksaa muut unionin passitusmenettelyyn tai TIR-yleissopimuksen mukaiseen passitusmenettelyyn asetettujen tavaroiden tuonnin tai viennin yhteydessä kannetavat maksut, saavat sitä paikkaa koskevia todisteita, jossa tullivelka ja velvollisuus maksaa muut maksut ovat syntyneet, kyseisten viranomaisten on keskeytettävä kantomenettely ja viipymättä lähetettävä kaikki tarvittavat asiakirjat, mukaan lukien oikeaksi todettu jäljennös todisteista, kyseisestä paikasta vastaaville viranomaisille. Lähettävien viranomaisten on samanaikaisesti pyydettävä vahvistusta vastaanottavien viranomaisen vastuusta kantaa kyseiset muut maksut.

2.   Vastaanottavien viranomaisten on ilmoitettava tiedoksiannon vastaanottamisesta ja ilmoitettava, ovatko ne toimivaltaisia kyseisten muiden maksujen kantamiseen. Jos vastausta ei saada 28 päivän kuluessa, lähettävien viranomaisten on viipymättä jatkettava käynnistämäänsä kantomenettelyä.

3.   Lähettävien viranomaisten mahdollisesti käynnistämät muita maksuja koskevat kantomenettelyt on keskeytettävä heti, kun vastaanottavat viranomaiset ovat ilmoittaneet ottaneensa tiedoksiannon vastaan ja olevansa toimivaltaisia kantamaan kyseiset muut maksut.

Heti kun vastaanottavat viranomaiset antavat todisteet siitä, että ne ovat kantaneet kyseiset määrät, lähettävien viranomaisten on palautettava mahdollisesti jo kannetut muut maksut tai peruttava kantomenettelyt.

168 artikla

Tiedoksianto tullien ja muiden maksujen kantamisesta unionin passitusmenettelyssä ja TIR-yleissopimuksen mukaisessa passituksessa

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta)

Kun tullivelka on syntynyt unionin passitusmenettelyyn tai TIR-yleissopimuksen mukaiseen passitusmenettelyyn asetetuista tavaroista, velan kantamiseen toimivaltaisten tulliviranomaisten on ilmoitettava lähtötullitoimipaikalle tullien ja muiden maksujen kantamisesta.

169 artikla

Muiden maksujen kantaminen ATA-yleissopimuksen tai Istanbulin yleissopimuksen mukaiseen passitukseen asetetuista tavaroista

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan c alakohta)

1.   Jos tulliviranomaiset, jotka antoivat tullivelan tiedoksi ja ilmoittivat velvoitteesta maksaa muut ATA-yleissopimuksen tai Istanbulin yleissopimuksen mukaiseen passitusmenettelyyn asetettujen tavaroiden tuonnin tai viennin yhteydessä kannettavat maksut, saavat sitä paikkaa koskevia todisteita, jossa tullivelan syntymisen ja velvollisuuden maksaa muut maksut aiheuttaneet tapahtumat tapahtuivat, kyseisten tulliviranomaisten on viipymättä lähetettävä kaikki tarvittavat asiakirjat, mukaan lukien oikeaksi todettu jäljennös todisteista, viranomaisille, jotka ovat toimivaltaisia kyseisessä paikassa. Lähettävien viranomaisten on samanaikaisesti pyydettävä vahvistusta vastaanottavien viranomaisen vastuusta kantaa kyseiset muut maksut.

2.   Vastaanottavien viranomaisten on ilmoitettava tiedoksiannon vastaanottamisesta ja ilmoitettava, ovatko ne toimivaltaisia kyseisten muiden maksujen kantamiseen. Tätä varten vastaanottavien viranomaisten on käytettävä liitteessä 33–05 olevan mallin mukaista vastuuvapautta koskevaa ilmoitusta ja ilmoitettava, että vastaanottavan jäsenvaltion takaajayhdistykselle on esitetty maksuvaatimus. Jos vastausta ei saada 90 päivän kuluessa, lähettävien viranomaisten on viipymättä jatkettava käynnistämäänsä kantomenettelyä.

3.   Jos vastaanottavat viranomaiset ovat toimivaltaisia, niiden on käynnistettävä uusi kantomenettely muista maksuista tarvittaessa 2 kohdassa tarkoitetun määräajan jälkeen, ja ilmoitettava asiasta viipymättä lähettäville viranomaisille.

Vastaanottavien viranomaisten on tarvittaessa kannettava takaajayhdistykseltään tullit ja muut maksut niiden sijaintijäsenvaltiossa voimassa olevien määrien mukaisina.

4.   Heti kun vastaanottavat viranomaiset ilmoittavat olevansa toimivaltaiset muiden maksujen kantamiseen, lähettävien viranomaisten on maksettava takaajayhdistykselle takaisin määrät, jotka tämä on jo mahdollisesti tallettanut tai väliaikaisesti maksanut.

5.   Menettely on siirrettävä vuoden kuluessa carnet’n voimassaoloajan päättymisestä, jollei maksu ole tullut lopulliseksi ATA-yleissopimuksen 7 artiklan 2 tai 3 kohdan tai Istanbulin yleissopimuksen liitteessä A olevan 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti.

170 artikla

Muiden maksujen kantaminen ATA-yleissopimuksen tai Istanbulin yleissopimuksen mukaiseen väliaikaiseen maahantuonnin menettelyyn asetetuista tavaroista

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan c alakohta)

Kun muita maksuja kannetaan ATA-yleissopimuksen tai Istanbulin yleissopimuksen mukaiseen väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn asetetuista tavaroista, 169 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

2 alajakso

Tullivelan tiedoksi antaminen ja takaajayhdistykselle esitettävä maksuvaatimus

171 artikla

ATA-yleissopimuksen ja Istanbulin yleissopimuksen mukainen takaajayhdistykselle esitettävä maksuvaatimus

(Koodeksin 98 artikla)

1.   Kun tulliviranomaiset toteavat, että tullivelka on syntynyt ATA-carnet’n kattamista tavaroista, niiden on esitettävä viipymättä maksuvaatimus takaajayhdistykselle. delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 86 artiklassa tarkoitetun maksuvaatimuksen esittävän koordinoivan tullitoimipaikan on samanaikaisesti lähettävä sille koordinoivalle tullitoimipaikalle, jonka oikeudenkäyttöalueella tavarat väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn asettanut tullitoimipaikka sijaitsee, ilmoitus takaajayhdistykselle lähetetystä maksuvaatimuksesta. Siinä on käytettävä liitteessä 33–03 olevan mallin mukaista lomaketta.

2.   Ilmoitukseen on liitettävä jäljennös selvittämättömästä lehdestä, jos koordinoivalla tullitoimipaikalla on se hallussaan. Ilmoitusta voidaan käyttää aina, kun sitä pidetään tarpeellisena.

3.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 86 artiklassa tarkoitettu verotuslomake voidaan lähettää takaajayhdistykselle lähetetyn maksuvaatimuksen esittämisen jälkeen, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluttua maksuvaatimuksen esittämispäivästä, ja joka tapauksessa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jona tulliviranomaiset aloittavat kantomenettelyn. Siinä on käytettävä liitteessä 33–04 olevan mallin mukaista verotuslomaketta.

2 jakso

Tullin palauttaminen ja peruuttaminen

172 artikla

Tullin palauttamis- tai peruuttamishakemus

(Koodeksin 22 artiklan 1 kohta)

Tullin palauttamis- tai peruuttamishakemukset jättää henkilö, joka on maksanut tai joka on velvollinen maksamaan tuonti- tai vientitullin, tai jokin muu henkilö, jolle ensin mainitun henkilön oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet.

173 artikla

Tavaroiden esittäminen edellytyksenä tullin palauttamiselle tai peruuttamiselle

(Koodeksin 116 artiklan 1 kohta)

Tullin palauttaminen tai peruuttaminen edellyttää tavaroiden esittämistä tullille. Jos tavaroita ei voida esittää tulliviranomaisille, asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen saa myöntää tullin palauttamisen tai peruuttamisen ainoastaan, jos sillä on todisteita siitä, että kyseessä olevat tavarat ovat tavarat, joiden tullin palauttamista tai peruuttamista on haettu.

174 artikla

Tavaroiden siirtoon sovellettava rajoitus

(Koodeksin 116 artiklan 1 kohta)

Niin kauan kuin palautus- tai peruutushakemuksesta ei ole tehty päätöstä, tavaroita, joiden tullin palauttamista tai peruuttamista on haettu, ei saa siirtää muuhun kuin hakemuksessa nimettyyn paikkaan, paitsi jos hakija antaa sen ennakolta tiedoksi delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tulliviranomaiselle, jonka on ilmoitettava asiasta asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 176 artiklan 4 kohdan soveltamista.

175 artikla

Tulliviranomaisten välinen virka-apu

(Koodeksin 22 artikla ja 116 artiklan 1 kohta)

1.   Kun tullin palauttamisen tai peruuttamisen vuoksi on saatava lisätietoja muun jäsenvaltion kuin sen jäsenvaltion tulliviranomaiselta, jossa tullivelan syntyminen on annettu tiedoksi tai jossa kyseisen viranomaisen on tarkastettava tavarat palauttamisen tai peruuttamisen edellytysten täyttymisen varmistamiseksi, asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on pyydettävä apua tavaroiden sijaintijäsenvaltion tulliviranomaiselta ja eriteltävä tarvittavien tietojen tai tehtävien tarkastusten luonne.

Tietopyynnön mukana on oltava tiedot hakemuksesta ja kaikki asiakirjat, joiden avulla tavaroiden sijaintijäsenvaltion tulliviranomainen voi hankkia kyseiset tiedot tai tehdä vaadittavat tarkastukset.

2.   Jos asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen lähettää 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 93 artiklan mukaisesti, sen on lähetettävä tavaroiden sijaintijäsenvaltion tulliviranomaiselle kirjallinen pyyntö kahtena kappaleena liitteessä 33–06 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

3.   Tavaroiden sijaintijäsenvaltion tulliviranomaisen on täytettävä 1 kohdassa tarkoitettu pyyntö viipymättä.

Tavaroiden sijaintijäsenvaltion tulliviranomaisen on hankittava asianomaisen päätökseen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen pyytämät tiedot tai tehtävä mainitun viranomaisen pyytämät tarkastukset 30 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Sen on merkittävä saadut tulokset 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön alkuperäiskappaleen asianomaiseen osaan ja palautettava kyseinen asiakirja asianomaisen päätökseen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle yhdessä kaikkien 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen kanssa.

Jos tavaroiden sijaintijäsenvaltion tulliviranomainen ei pysty hankkimaan asianomaisen päätökseen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen pyytämiä tietoja tai tekemään mainitun viranomaisen pyytämiä tarkastuksia toisessa alakohdassa säädetyssä määräajassa, sen on palautettava pyyntö asianmukaisin merkinnöin varustettuna 30 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

176 artikla

Tullimuodollisuuksien suorittaminen

(Koodeksin 116 artiklan 1 kohta)

1.   Jos tullin palauttaminen tai peruuttaminen edellyttää tullimuodollisuuksien suorittamista, tullin palauttamis- tai peruuttamispäätöksen haltijan on ilmoitettava valvontatullitoimipaikalle suorittaneensa kyseiset muodollisuudet. Jos päätöksessä eritellään, että tavarat voidaan viedä tai asettaa erityismenettelyyn ja velallinen käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta, valvontatullitoimipaikka on se tullitoimipaikka, jossa tavarat asetetaan kyseiseen menettelyyn.

2.   Valvontatullitoimipaikan on annettava asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle tieto siitä, että tullin palauttamisen tai peruuttamisen edellytyksenä olevat tullimuodollisuudet on suoritettu, delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 95 artiklassa tarkoitetulla vastausmenetelmällä tämän asetuksen liitteessä 33–07 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

3.   Jos asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen on päättänyt, että tullin palauttaminen tai peruuttaminen on perusteltua, tullin määrä on palautettava tai peruutettava vasta sen jälkeen, kun tulliviranomainen on vastaanottanut 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

4.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen voi ennen päätöksen tekemistä antaa luvan suorittaa tullimuodollisuudet, jotka mahdollisesti ovat edellytyksenä tullin palauttamiselle tai peruuttamiselle. Tällaisen luvan myöntäminen ei rajoita kyseisen päätöksen soveltamista. Tällaisissa tapauksissa 1–3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

5.   Tämän artiklan soveltamiseksi valvontatullitoimipaikalla tarkoitetaan tullitoimipaikkaa, joka varmistaa tarvittaessa, että tuonti- tai vientitullin palauttamisen tai peruuttamisen edellytyksenä olevat muodollisuudet ja vaatimukset on täytetty.

177 artikla

Tullin palauttamis- tai peruuttamispäätökseen liittyvät muodollisuudet

(Koodeksin 116 artiklan 2 kohta)

1.   Kun tulliviranomainen tekee päätöksen tuonti- tai vientitullin palauttamisesta tai peruuttamisesta, jonka ehtona on tiettyjen tullimuodollisuuksien täyttäminen, sen on asetettava kyseisten tullimuodollisuuksien suorittamiselle määräaika, joka saa olla enintään 60 päivää kyseisen päätöksen tiedoksiantopäivästä.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa ei noudateta, oikeus tullin palauttamiseen tai peruuttamiseen menetetään, jollei asianomainen henkilö osoita, ettei hän voinut noudattaa määräaikaa ennalta arvaamattoman tapahtuman tai ylivoimaisen esteen vuoksi.

178 artikla

Yhden tavaran osat tai komponentit

(Koodeksin 116 artiklan 1 kohta)

Jos tullin palauttaminen tai peruuttaminen edellyttää tavaroiden hävittämistä, valtiolle luovuttamista taikka erityis- tai vientimenettelyyn asettamista, mutta nämä muodollisuudet on suoritettu ainoastaan kyseisten tavaroiden yhdelle tai useammalle osalle tai komponentille, palautettava tai peruutettava määrä on erotus, joka saadaan vähentämällä tavaroista kannettavan tuonti- tai vientitullin määrästä se tuonti- tai vientitullin määrä, joka lopuista tavaroista olisi kannettu, jos ne olisi asetettu muuttumattomassa tilassa johonkin tullimenettelyyn, johon kuuluu tullivelan syntyminen, tavaroiden asettamispäivänä.

179 artikla

Jätteet ja romu

(Koodeksin 116 artiklan 1 kohta)

Jos asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen hyväksymä tavaroiden hävittäminen synnyttää jätettä tai romua, kyseistä jätettä tai romua on pidettävä muuna kuin unionitavarana, kun päätös tullin palauttamisesta tai peruuttamisesta on tehty.

180 artikla

Vienti tai hävittäminen ilman tullivalvontaa

(Koodeksin 116 artiklan 1 kohta)

1.   Koodeksin 116 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 118 artiklassa tai 120 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa vienti tai hävittäminen tapahtui ilman tullivalvontaa, koodeksin 120 artiklan mukainen tullin palauttaminen tai peruuttaminen edellyttää seuraavia:

a)

hakija esittää asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle tarvittavat todisteet sen toteamiseksi, että tullin palauttamis- tai peruuttamispyynnön kohteena olevat tavarat täyttävät jonkin seuraavista edellytyksistä: a) tavarat on viety unionin tullialueelta; b) tavarat on hävitetty viranomaisten tai sellaisten henkilöiden valvonnassa, jotka nämä viranomaiset ovat valtuuttaneet vahvistamaan tällaisen hävittämisen;

b)

hakija palauttaa päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle kyseisten tavaroiden unionitavaroiden tullioikeudellisen aseman todistavan asiakirjan, jolla todistetaan tai jonka sisältämillä tiedoilla vahvistetaan kyseisten tavaroiden unionitavaroiden tullioikeudellinen asema ja jolla mainitut tavarat on saatettu viedä unionin tullialueelta, tai tälle viranomaiselle esitetään sen tarpeellisena pitämä todiste sen varmistamiseksi, ettei kyseistä asiakirjaa voida käyttää unionin tullialueelle myöhemmin tuotavista tavaroista.

2.   Todisteen, jossa vahvistetaan, että palauttamis- tai peruuttamispyynnön kohteena olevat tavarat on viety unionin tullialueelta, on sisällettävä seuraavat asiakirjat:

a)	tämän asetuksen 334 artiklassa tarkoitettu tullikäyttöön tarkoitettu vahvistus tavaroiden poistumisesta.

b)	menettelystä, johon kuuluu tullivelan syntyminen, annettu tulli-ilmoitus alkuperäisenä tai oikeaksi todistettuna jäljennöksenä;

c)

tarvittaessa kaupalliset tai hallinnolliset asiakirjat, joissa on täsmällinen kuvaus tavaroista, jotka esitettiin mainitusta menettelystä annetun tulli-ilmoituksen, vientiä unionin tullialueelta koskevan tulli-ilmoituksen tai kyseisistä tavaroista määrämaana olevassa kolmannessa maassa annetun tulli-ilmoituksen kanssa.

3.   Todisteen, jossa vahvistetaan että palauttamis- tai peruuttamispyynnön kohteena olevat tavarat on hävitetty viranomaisten tai hävittämisen viralliseen vahvistamiseen valtuutettujen henkilöiden valvonnassa, on sisällettävä jompikumpi seuraavista asiakirjoista:

a)	viranomaisten, joiden valvonnassa hävittäminen on suoritettu, hävittämisestä laatima kertomus tai ilmoitus tai sen oikeaksi todistettu jäljennös;

b)	hävittämisen vahvistamiseen valtuutetun henkilön laatima todistus, johon on liitetty todiste henkilön valtuutuksesta.

Kyseisissä asiakirjoissa on oltava hävitettyjä tavaroita koskeva täsmällinen kuvaus, josta on käytävä ilmi tullimenettelystä, johon kuuluu tullivelan syntyminen, annetussa tulli-ilmoituksessa olevia tietoja ja täydentäviä asiakirjoja vertaamalla, että hävitetyt tavarat ovat samat kuin mainittuun menettelyyn asetetut tavarat.

4.   Jos 2 kohdassa tarkoitetut todisteet ovat riittämättömät siihen, että tulliviranomainen voisi tehdä päätöksen käsiteltävänään olevasta tapauksesta, tai jos tietyt todisteet eivät ole saatavilla, tällaisia todisteita voidaan täydentää tai korvata mainitun viranomaisen tarpeellisina pitämillä muilla asiakirjoilla.

181 artikla

Komissiolle annettavat tiedot

(Koodeksin 121 artiklan 4 kohta)

1.   Jokaisen jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi luettelo tapauksista, joissa tullin palauttaminen tai peruuttaminen on myönnetty koodeksin 119 tai 120 artiklan perusteella ja joissa tietyn velallisen osalta yhdestä tai useammasta tuonti- tai vientitapahtumasta mutta saman virheen tai erityisolosuhteen vuoksi palautettu tai peruttu määrä on yli 50 000 euroa, lukuun ottamatta koodeksin 116 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.

2.   Tiedoksianto laaditaan kunkin vuoden ensimmäisen ja kolmannen vuosineljänneksen aikana kaikista tapauksista, joissa on viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana tehty päätös tullin palauttamisesta tai peruuttamisesta.

3.   Jos jäsenvaltio ei ole tehnyt yhtään päätöstä 1 kohdassa tarkoitetuista tapauksista viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana, sen on lähetettävä komissiolle tiedoksianto, jossa on maininta ”Ei sovelleta”.

4.   Jokaisen jäsenvaltion on asetettava komission käyttöön luettelo tapauksista, joissa tullin palauttaminen tai peruuttaminen on myönnetty koodeksin 119 tai 120 artiklan perusteella ja joissa palautettu tai peruutettu määrä on enintään 50 000 euroa.

5.   Kaikista tässä artiklassa tarkoitetuista tapauksista on annettava seuraavat tiedot:

a)	tulli-ilmoituksen tai velan tiedoksiantoasiakirjan viitenumero;

b)	tulli-ilmoituksen tai velan tiedoksiantoasiakirjan päivämäärä;

c)	päätöksen tyyppi;

d)	päätöksen oikeusperusta;

e)	velan määrä ja valuutta;

f)	tapaukseen liittyvät tiedot (mukaan lukien lyhyt selvitys siitä, miksi tulliviranomaiset katsovat asiaankuuluvan oikeusperustan palauttamis-/peruuttamisedellytysten täyttyneen).

IV OSASTO

UNIONIN TULLIALUEELLE TUODUT TAVARAT

1 LUKU

Saapumisen yleisilmoitus

182 artikla

Saapumisen yleisilmoituksia koskeva sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artikla)

Koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua sähköistä tieto- ja viestintäjärjestelmää käytetään saapumisen yleisilmoituksia koskevien tietojen toimittamiseen, käsittelemiseen, tallentamiseen ja vaihtamiseen sekä tämän luvun mukaiseen myöhempään tietojenvaihtoon.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on käytettävä täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteen mukaisen, mainitussa kohdassa tarkoitetun järjestelmän parannuspäivään asti tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 mukaista tietojen esittämiseksi ja vaihtamiseksi kehitettyä sähköistä järjestelmää.

183 artikla

Saapumisen yleisilmoituksen antaminen

(Koodeksin 127 artiklan 5 ja 6 kohta)

1.   Saapumisen yleisilmoituksen tiedot voidaan antaa toimittamalla useampia tietosisältöjä.

2.   Kun saapumisen yleisilmoitus jätetään toimittamalla useampia tietosisältöjä, ensimmäinen saapumistullitoimipaikka on se tullitoimipaikka, joka on tietojen toimittamishetkellä asianomaisen henkilön tiedossa varsinkin tavaroiden määräpaikan perusteella.

3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta ennen täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun tuontivalvontajärjestelmän parannuspäiviä.

184 artikla

Tietojenantovelvoitteet, jotka liittyvät saapumisen yleisilmoituksen tietojen toimittamiseen silloin, kun muut henkilöt kuin liikenteenharjoittaja toimittavat nämä tiedot

(Koodeksin 127 artiklan 6 kohta)

1.   delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 112 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa liikenteenharjoittajan ja jonkin muun konossementin antavan henkilön on toimitettava saapumisen yleisilmoituksen osittaisessa tietosisällössä tieto sellaisen henkilön henkilöllisyydestä, joka on tehnyt kuljetussopimuksen niiden kanssa, joka on antanut konossementin samoista tavaroista ja joka ei aseta saapumisen yleisilmoitukseen vaadittavia tietoja niiden saataville.

Jos alakonossementteja sisältämättömässä konossementissa mainittu vastaanottaja ei aseta vaadittavia tietoja konossementin antavan henkilön saataville, kyseisen henkilön on toimitettava tieto vastaanottajan henkilöllisyydestä.

2.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 112 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa konossementin antavan henkilön on ilmoitettava kyseisen konossementin antamisesta henkilölle, joka teki kuljetussopimuksen hänen kanssaan ja joka antaa konossementin hänelle.

Kun kyseessä on tavaroiden yhteislastausjärjestely, konossementin antavan henkilön on ilmoitettava kyseisen konossementin antamisesta henkilölle, jonka kanssa hän solmi tämän järjestelyn.

3.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa liikenteenharjoittajan ja jonkin muun lentorahtikirjan antavan henkilön on toimitettava saapumisen yleisilmoituksen osittaisessa tietosisällössä tieto sellaisen henkilön henkilöllisyydestä, joka on tehnyt kuljetussopimuksen niiden kanssa, joka on antanut lentorahtikirjan samoista tavaroista ja joka ei aseta saapumisen yleisilmoituksen osalta vaadittavia tietoja niiden saataville.

4.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 113 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa lentorahtikirjan antavan henkilön on ilmoitettava kyseisen lentorahtikirjan antamisesta henkilölle, joka teki kuljetussopimuksen hänen kanssaan ja joka antaa lentorahtikirjan hänelle.

Kun kyseessä on tavaroiden yhteislastausjärjestely, lentorahtikirjan antavan henkilön on ilmoitettava kyseisen lentorahtikirjan antamisesta henkilölle, jonka kanssa hän solmi tämän järjestelyn.

5.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa liikenteenharjoittajan on toimitettava saapumisen yleisilmoituksen osittaisessa tietosisällössä tieto sen postitoiminnan harjoittajan henkilöllisyydestä, joka ei aseta saapumisen yleisilmoituksen osalta vaadittavia tietoja liikenteenharjoittajan saataville.

6.   Tämän artiklan 1–5 kohtaa ei sovelleta ennen täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun tuontivalvontajärjestelmän parannuksen käyttöönottopäivää.

185 artikla

Saapumisen yleisilmoituksen rekisteröinti

(Koodeksin 127 artiklan 1 kohta)

1.   Tulliviranomaisten on rekisteröitävä saapumisen yleisilmoitus, kun se vastaanotetaan, ja annettava viipymättä tiedoksi ilmoituksen rekisteröiminen sen antaneelle henkilölle sekä ilmoitettava saapumisen yleisilmoituksen MRN ja rekisteröintipäivä kyseiselle henkilölle.

2.   Kun saapumisen yleisilmoituksen tiedot annetaan toimittamalla useampia tietosisältöjä, tulliviranomaisten on rekisteröitävä kukin saapumisen yleisilmoituksen tietojen toimitus, kun ne vastaanotetaan, ja annettava ilmoitusten rekisteröinti tiedoksi viipymättä ne toimittaneelle henkilölle sekä annettava kunkin toimituksen MRN ja rekisteröintipäivä tiedoksi kyseiselle henkilölle.

3.   Tulliviranomaisten on viipymättä annettava rekisteröinti tiedoksi liikenteenharjoittajalle, edellyttäen että liikenteenharjoittaja on pyytänyt saada tiedoksiannot ja sillä on pääsy tämän asetuksen 182 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen järjestelmään seuraavissa tilanteissa:

a)	saapumisen yleisilmoituksen antaa koodeksin 127 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu henkilö;

b)	tiedot saapumisen yleisilmoituksesta toimitetaan koodeksin 127 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

4.   Edellä 2 kohtaa ja 3 kohdan b alakohtaa ei sovelleta ennen täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun tuontivalvontajärjestelmän parannuspäiviä.

186 artikla

Riskianalyysi

(Koodeksin 127 artiklan 3 kohta ja 128 artikla)

1.   Riskianalyysi on tehtävä ennen kuin tavarat saapuvat ensimmäiseen saapumistullitoimipaikkaan, edellyttäen että saapumisen yleisilmoitus on annettu delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 105–109 artiklassa säädettyjä määräaikoja noudattaen, paitsi jos riski todetaan tai on tarpeen tehdä ylimääräinen riskianalyysi.

Kun kyseessä on delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 105 artiklan a alakohdassa tarkoitettu meriteitse unionin tullialueelle tuotu konttirahti, tulliviranomaisten on tehtävä riskianalyysi 24 tunnin kuluessa saapumisen yleisilmoituksen vastaanottamisesta tai, koodeksin 127 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, liikenteenharjoittajan toimittamien saapumisen yleisilmoituksen tietojen vastaanottamisesta.

Ensimmäisen alakohdan lisäksi, kun tavarat tuodaan unionin tullialueelle ilmateitse, riskianalyysi on tehtävä, kun vähintään delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 106 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu saapumisen yleisilmoituksen vähimmäistietosisältö otetaan vastaan.

2.   Riskianalyysi saatetaan päätökseen tarvittaessa vaihtamalla koodeksin 46 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut riskejä koskevat tiedot ja riskianalyysin tulokset.

3.   Kun riskianalyysin päätökseen saattaminen edellyttää lisäselvityksiä saapumisen yleisilmoituksen tiedoista, kyseinen riskianalyysi voidaan saattaa päätökseen vasta kyseisten selvitysten toimittamisen jälkeen.

Tätä varten tulliviranomaisten on pyydettävä kyseisiä selvityksiä henkilöltä, joka antoi saapumisen yleisilmoituksen, tai tapauksen mukaan henkilöltä, joka toimitti kyseiset saapumisen yleisilmoituksen tiedot. Kun kyseinen henkilö ei ole sama kuin liikenteenharjoittaja, tulliviranomaisten on ilmoitettava tästä liikenteenharjoittajalle, edellyttäen että liikenteenharjoittaja on pyytänyt tällaista ilmoitusta ja että sillä on pääsy tämän asetuksen 182 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen järjestelmään.

4.   Kun kyseessä ovat ilmateitse unionin tullialueelle tuodut tavarat, joiden osalta tulliviranomaisilla on perusteltu syy epäillä, että lähetys saattaa aiheuttaa vakavan uhan ilmaliikenteen turvallisuudelle, tulliviranomaisten on annettava tiedoksi saapumisen yleisilmoituksen antaneelle henkilölle tai tapauksen mukaan saapumisen yleisilmoituksen tiedot toimittaneelle henkilölle sekä, jos tämä ei ole sama kuin liikenteenharjoittaja, liikenteenharjoittajalle, edellyttäen että liikenteenharjoittajalla on pääsy tämän asetuksen 182 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen järjestelmään, että lähetykselle on tehtävä turvatarkastus asetuksen (EY) N:o 300/2008 18 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja tietoja sisältävistä yksityiskohtaisista toimenpiteistä ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanemiseksi 13 päivänä huhtikuuta 2010 annetun komission päätöksen C(2010) 774 liitteen 6.7.3 kohdan mukaisesti suuririskisenä rahtina ja postina ennen kuin se voidaan lastata unionin tullialueelle lähtevään ilma-alukseen. Tiedoksiannon jälkeen kyseisen henkilön on ilmoitettava tulliviranomaisille, oliko lähetykselle jo tehty turvatarkastus vai onko sille tehty turvatarkastus edellä mainittujen vaatimusten mukaisesti, ja annettava kaikki asiaankuuluvat tiedot turvatarkastuksesta. Riskianalyysi voidaan tehdä vasta näiden tietojen toimittamisen jälkeen.

5.   Kun kyseessä on delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 105 artiklan a alakohdassa tarkoitettu meriteitse unionin tullialueelle tuotu konttirahti tai ilmateitse unionin tullialueelle tuodut tavarat ja riskianalyysi antaa tulliviranomaisille perustellun syyn katsoa, että tavaroiden saapuminen unionin tullialueelle aiheuttaisi sellaisen vakavan uhan turvallisuudelle ja vaarattomuudelle, että toimia on toteutettava viipymättä, tulliviranomaisten on annettava tiedoksi se, ettei tavaroita saa lastata, saapumisen yleisilmoituksen antaneelle henkilölle tai tapauksen mukaan saapumisen yleisilmoituksen tiedot toimittaneelle henkilölle sekä, jos tämä ei ole sama kuin liikenteenharjoittaja, liikenteenharjoittajalle, edellyttäen että liikenteenharjoittajalla on pääsy tämän asetuksen 182 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen järjestelmään. Kyseinen tiedoksianto on laadittava ja asianomaiset tiedot annettava heti asiaankuuluvan riskin havaitsemisen jälkeen ja, kun kyseessä on delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 105 artiklan a alakohdassa tarkoitettu meritse unionin tullialueelle tuotu konttirahti, 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn määräajan kuluessa.

6.   Jos lähetyksen on havaittu aiheuttavan sellaisen uhan, että toimia on toteutettava viipymättä lähetyksen saapuessa, ensimmäisen tullitoimipaikan on toteutettava kyseinen toimi, kun tavarat saapuvat.

7.   Kun todetaan riski, joka ei aiheuta sellaista vakavaa uhkaa turvallisuudelle ja vaarattomuudelle, että toimia olisi toteutettava viipymättä, ensimmäisen saapumistullitoimipaikan on välitettävä riskianalyysin tulokset, mukaan lukien tarvittaessa tiedot asianmukaisimmasta tarkastuspaikasta, ja saapumisen yleisilmoituksen tiedot kaikille tullitoimipaikoille, joita tavaroiden siirto voi koskea.

8.   Kun tavarat, joiden osalta saapumisen yleisilmoituksen antamista koskevasta velvoitteesta luovutaan delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 104 artiklan 1 kohdan c–k, m ja n alakohdan mukaisesti, tuodaan unionin tullialueelle, riskianalyysi on tehtävä, kun tavarat esitetään tullille, mahdollisuuksien mukaan kyseisiä tavaroita koskevan väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen tai tulli-ilmoituksen perusteella.

9.   Tullille esitetyt tavarat voidaan luovuttaa tullimenettelyyn tai jälleenviedä heti, kun riskianalyysi on tehty ja riskianalyysin tulokset ja mahdollisesti toteutetut toimenpiteet sallivat tällaisen luovutuksen.

10.   Riskianalyysi on tehtävä myös, jos saapumisen yleisilmoituksen tietoja oikaistaan koodeksin 129 artiklan mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa riskinanalyysi on saatettava päätökseen heti, kun tiedot otetaan vastaan, paitsi jos riski todetaan tai on tarpeen tehdä ylimääräinen riskianalyysi.

187 artikla

Riskianalyysi

(Koodeksin 126 artikla)

1.   Edellä 186 artiklan 1–8 kohtaa ei sovelleta ennen täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun tuontivalvontajärjestelmän parannuksen käyttöönottopäivää.

2.   Riskianalyysi on tehtävä ennen kuin tavarat saapuvat ensimmäiseen saapumistullitoimipaikkaan, edellyttäen että saapumisen yleisilmoitus on annettu delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 105–109 artiklassa säädettyjä määräaikoja noudattaen, paitsi jos riski todetaan.

3.   Kun kyseessä on delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 105 artiklan a alakohdassa tarkoitettu meriteitse unionin tullialueelle tuotu konttirahti, tulliviranomaisten on tehtävä riskianalyysi 24 tunnin kuluessa saapumisen yleisilmoituksen vastaanottamisesta. Jos riskianalyysi antaa tulliviranomaisille perustellun syyn katsoa, että tavaroiden saapuminen unionin tullialueelle aiheuttaisi sellaisen vakavan uhan turvallisuudelle ja vaarattomuudelle, että toimia on toteutettava viipymättä, tulliviranomaisten on annettava tiedoksi se, ettei tavaroita saa lastata, saapumisen yleisilmoituksen antaneelle henkilölle ja liikenteenharjoittajalle, jos kyseinen henkilö ei sama kuin liikenteenharjoittaja, edellyttäen että liikenteenharjoittajalla on pääsy tämän asetuksen 182 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen järjestelmään. Kyseinen tiedoksianto on tehtävä ja asianomaiset tiedot annettava viipymättä asiaankuuluvan riskin havaitsemisen jälkeen ja 24 tunnin kuluessa saapumisen yleisilmoituksen vastaanottamisesta.

4.   Jos aluksen on määrä käydä useammassa kuin yhdessä unionin tullialueen satamassa käymättä missään unionin tullialueen ulkopuolisessa satamassa tai ilma-aluksen on määrä käydä useammalla kuin yhdellä unionin tullialueen lentoasemalla käymättä millään unionin tullialueen ulkopuolisella lentoasemalla, seuraavia säännöksiä sovelletaan:

a)

kaikista mainitussa aluksessa tai mainitulla ilma-aluksella kuljetettavista tavaroista on annettava saapumisen yleisilmoitus ensimmäisessä unionin satamassa tai ensimmäisellä unionin lentoasemalla. Mainitun saapumissataman tai -lentoaseman tulliviranomaisten on tehtävä kaikista asianomaisella aluksella tai ilma-aluksella kuljetetuista tavaroista riskianalyysi vaarattomuus- ja turvallisuustarkoituksia varten. Muita riskianalyyseja voidaan tehdä kyseisille tavaroille niiden purkaussatamassa tai -lentoasemalla;

b)	jos lähetysten todetaan muodostavan niin vakavan uhan, että toimia on toteutettava viipymättä, ensimmäisen unionin saapumissataman tai -lentoaseman tullitoimipaikan on toteutettava ehkäiseviä toimia ja joka tapauksessa välitettävä riskianalyysin tulokset seuraaville satamille tai lentoasemille; ja

c)	seuraavissa satamissa tai seuraavilla lentoasemilla sovelletaan koodeksin 145 artiklaa kyseisessä satamassa tai kyseisellä lentoasemalla tullille esitettyihin tavaroihin.

5.   Kun tavarat, joiden osalta saapumisen yleisilmoituksen antamista koskevasta velvoitteesta luovutaan [asetuksen (EU) N:o 2015/2013 täydentämisestä annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446] 104 artiklan 1 kohdan c–k, m ja n alakohdan sekä sen 2 ja 2 a kohdan mukaisesti, tuodaan unionin tullialueelle, riskianalyysi on tehtävä mahdollisuuksien mukaan kyseisiä tavaroita koskevan väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen tai tulli-ilmoituksen perusteella, kun tavarat esitetään tullille.

188 artikla

Saapumisen yleisilmoituksen oikaiseminen

(Koodeksin 129 artiklan 1 kohta)

1.   Jos eri henkilöt toimittavat saapumisen yleisilmoituksen tietoja, kukin henkilö saa oikaista ainoastaan itse toimittamiaan tietoja.

2.   Tulliviranomaisten on viipymättä annettava saapumisen yleisilmoituksen tietoja oikaisseelle henkilölle tiedoksi päätöksensä rekisteröidä tai hylätä kyseiset oikaisut.

Kun saapumisen yleisilmoituksen tietoja oikaisee henkilö, joka ei ole sama kuin liikenteenharjoittaja, tulliviranomaisten on annettava tämä tiedoksi myös liikenteenharjoittajalle, edellyttäen että liikenteenharjoittaja on pyytänyt saada tällaisia ilmoituksia ja sillä on pääsy tämän asetuksen 182 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen järjestelmään.

3.   Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta ennen täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun tuontivalvontajärjestelmän parannuspäiviä.

2 LUKU

Tavaroiden saapuminen

1 jakso

Tavaroiden saapuminen unionin tullialueelle

189 artikla

Meri- tai ilma-aluksen reitinmuutos

(Koodeksin 133 artikla)

1.   Kun unionin tullialueelle saapuva meri- tai ilma-alus on muuttanut reittiään ja sen odotetaan saapuvan ensin sellaiseen jäsenvaltion tullitoimipaikkaan, jota ei ollut ilmoitettu saapumisen yleisilmoituksessa kulkureittiin kuuluvaksi maaksi, kyseisen kulkuneuvon käyttäjän on ilmoitettava tästä reitinmuutoksesta sille tullitoimipaikalle, joka oli ilmoitettu saapumisen yleisilmoituksessa ensimmäiseksi saapumistullitoimipaikaksi.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos tavarat on tuotu unionin tullialueelle koodeksin 141 artiklan mukaisessa passitusmenettelyssä.

2.   Saapumisen yleisilmoituksessa ensimmäiseksi saapumisen tullitoimipaikaksi ilmoitetun tullitoimipaikan on heti 1 kohdan mukaisen ilmoituksen saatuaan annettava tämä tiedoksi sille tullitoimipaikalle, joka näiden tietojen mukaan on muuttuneen reitin ensimmäinen saapumistullitoimipaikka. Sen on varmistettava, että saapumisen yleisilmoituksen asiaankuuluvat tiedot ja riskianalyysin tulokset on asetettu ensimmäisen saapumistullitoimipaikan saataville.

2 jakso

Tavaroiden esittäminen, purkaminen ja tarkastus

190 artikla

Tavaroiden esittäminen tullille

(Koodeksin 139 artikla)

Tulliviranomaiset voivat hyväksyä, että tavarat esitetään tullille satama- tai lentoasemajärjestelmiä tai muita käytettävissä olevia tiedotusmenetelmiä käyttäen.

3 jakso

Tavaroiden väliaikainen varastointi

191 artikla

Tulliviranomaisten välinen konsultaatiomenettely ennen luvan myöntämistä väliaikaisille varastotiloille

(Koodeksin 22 artikla)

1.   Tämän asetuksen 14 artiklassa tarkoitettu konsultaatiomenettely on järjestettävä tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ennen kuin tehdään päätös väliaikaisten varastotilojen pitoa, johon osallistuu useampi kuin yksi jäsenvaltio, koskevasta luvasta, jollei asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen katso, että tällaisen luvan myöntämisedellytykset eivät täyty.

Ennen kuin asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen myöntää luvan, sen on saatava hyväksyntä konsultoitavilta tulliviranomaisilta.

2.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on annettava hakemus ja lupaluonnos tiedoksi konsultoitaville tulliviranomaisille viimeistään 30 päivän kuluttua hakemuksen vastaanottopäivästä.

3.   Konsultoitavien tulliviranomaisten on annettava vastalauseensa tai hyväksyntänsä tiedoksi 30 päivän kuluessa päivästä, jona lupaluonnos annettiin niille tiedoksi. Vastalauseet on perusteltava asianmukaisesti.

Jos vastalauseet annetaan tiedoksi määräajan kuluessa, mutta konsultoitavien ja konsultoivien viranomaisten välillä ei päästä yhteisymmärrykseen 60 päivän kuluessa päivästä, jona lupaluonnos annettiin tiedoksi, lupa myönnetään ainoastaan sille osalle hakemusta, josta ei ole esitetty vastalauseita.

Jos konsultoitavat tulliviranomaiset eivät esitä vastalauseita määräajan kuluessa, niiden katsotaan antaneen hyväksyntänsä.

192 artikla

Väliaikaisen varastoinnin ilmoitus

Jos tulli-ilmoitus annetaan ennen tavaroiden oletettua esittämistä tullille koodeksin 171 artiklan mukaisesti, tulliviranomaiset voivat pitää sitä väliaikaisen varastoinnin ilmoituksena.

193 artikla

Väliaikaisesti varastoitujen tavaroiden siirto

(Koodeksin 148 artiklan 5 kohta)

1.   Kun siirto tapahtuu eri tulliviranomaisten vastuulla olevien väliaikaisten varastotilojen välillä, väliaikaisten varastotilojen pitoa koskevan luvan haltijan, jonka varastosta tavarat siirretään, on ilmoitettava

a)	aiotusta siirrosta luvassa määrätyllä tavalla ja, kun tavarat saapuvat määräpaikan väliaikaisiin varastotiloihin, siirron päätökseen saattamisesta luvassa määrätyllä tavalla sen väliaikaisen varastotilan valvonnasta vastaavalle tulliviranomaiselle, josta tavarat siirretään;

b)	tavaroiden lähettämisestä niiden tilojen luvanhaltijalle, joihin tavarat siirretään.

2.   Jos siirto tapahtuu eri tulliviranomaisten vastuulle kuuluvien väliaikaisten varastotilojen välillä, väliaikaisia varastotiloja koskevan luvan haltijan, jonka varastoon tavarat siirretään, on

a)	annettava tavaroiden saapuminen tiedoksi kyseisistä tiloista vastaaville tulliviranomaisille, ja

b)	ilmoitettava lähtöpaikan väliaikaisten varastotilojen luvanhaltijalle, kun tavarat saapuvat määräpaikan väliaikaisiin varastotiloihin.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä viittaus asiaankuuluvaan väliaikaisen varastoinnin ilmoitukseen sekä väliaikaisen varastoinnin päättymispäivään.

4.   Kun väliaikaisesti varastoidut tavarat siirretään, tavarat pysyvät niiden väliaikaisten varastotilojen pitoa koskevan luvan haltijan vastuulla, joista tavarat siirretään, siihen saakka, kun tavarat merkitään niiden väliaikaisten varastotilojen pitoa koskevan luvan haltijan kirjanpitoon, jonne tavarat siirretään, jollei luvassa toisin määrätä.

V OSASTO

TULLIOIKEUDELLISTA ASEMAA, TAVAROIDEN ASETTAMISTA TULLIMENETTELYYN, TARKASTUSTA, TAVARAN LUOVUTUSTA JA TAVAROISTA VAPAUTUMISTA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖT

1 LUKU

Tavaroiden tullioikeudellinen asema

194 artikla

Unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskevaan todisteeseen liittyvä sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta)

Tämän asetuksen 199 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa säädettyyn unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskevaan todisteeseen liittyvien tietojen vaihtamiseksi ja tallentamiseksi on käytettävä koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua sähköistä järjestelmää. Komission ja jäsenvaltioiden keskinäisessä yhteisymmärryksessä suunnittelemaa koko EU:n kattavaa harmonoitua rajapintaa on käytettävä sellaisten tietojen vaihtamiseksi, jotka liittyvät unionitavaran tullioikeudellista asemaa koskevaan todisteeseen.

Tämän artiklan ensimmäistä kohtaa sovelletaan täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun unionin tullikoodeksin unioniaseman selvitystä koskevan järjestelmän käyttöönottopäivästä alkaen.

1 jakso

Säännöllinen alusliikenne

195 artikla

Sellaisten jäsenvaltioiden kuuleminen, joiden alueella säännöllistä alusliikennettä harjoitetaan

(Koodeksin 22 artikla)

Ennen kuin asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen myöntää delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 120 artiklassa tarkoitetun luvan ja sen jälkeen, kun se on tutkinut mainitun delegoidun asetuksen 120 artiklan 2 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisen, se kuulee niiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisia, joiden alueella säännöllistä alusliikennettä harjoitetaan mainitun delegoidun asetuksen 119 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti sekä mahdollisten muiden sellaisten jäsenvaltioiden tulliviranomaisia, joissa hakija ilmoittaa suunnittelevansa säännöllisen alusliikenteen harjoittamista, mainitun delegoidun asetuksen 120 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn edellytyksen täyttymisestä.

Kuulemisen määräaika on 15 päivää sen toimivaltaisen tulliviranomaisen tiedoksiannosta, joka on toimivaltainen tekemään päätöksen kuultavien tulliviranomaisten tekemää tutkimusta edellyttävistä edellytyksistä ja arviointiperusteista.

196 artikla

Alusten ja satamien rekisteröinti

(Koodeksin 22 artikla)

Tämän asetuksen 10 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetystä määräajasta poiketen tulliviranomainen asettaa sille delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 121 artiklan 1 kohdan mukaisesti tiedoksi annetut tiedot saataville 10 artiklassa tarkoitetun järjestelmän kautta yhden työpäivän kuluessa mainittujen tietojen antamisesta.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava saataville täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun tullauspäätösjärjestelmän käyttöönottopäivään asti säännöllistä alusliikennettä koskevan sähköisen tieto- ja viestintäjärjestelmän kautta.

Kyseiset tiedot on asetettava sellaisten asianomaisten tulliviranomaisten saataville, joiden alueella luvan saanutta säännöllistä alusliikennettä harjoitetaan.

197 artikla

Ennalta arvaamattomat olosuhteet säännöllisessä alusliikenteessä tapahtuvan kuljetuksen aikana

(Koodeksin 155 artiklan 2 kohta)

Jos säännölliseen alusliikenteeseen rekisteröidyn aluksen on ennalta arvaamattomien olosuhteiden vuoksi uudelleenlastattava tavarat merellä tai se joutuu käymään taikka lastaamaan tai purkamaan tavaroita unionin tullialueen ulkopuolisessa satamassa, säännöllisen alusliikenteen reittiin kuulumattomassa satamassa tai unionin sataman vapaa-alueella, varustamon on ilmoitettava asiasta viipymättä seuraavien unionin käyntisatamien, mukaan lukien kyseisen aluksen säännöllisen reitin varrella olevien käyntisatamien, tulliviranomaisille.

Päivä, jona alus jatkaa säännöllisen alusliikenteen harjoittamista, on annettava tiedoksi etukäteen kyseisille tulliviranomaisille.

198 artikla

Säännöllisen alusliikenteen harjoittamisedellytysten tarkastaminen

(Koodeksin 153 artikla)

1.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat vaatia varustamolta todisteen siitä, että delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 120 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdan ja sen 3 kohdan ja 121 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä tämän asetuksen 197 artiklan säännöksiä on noudatettu.

2.   Jos tulliviranomainen toteaa, ettei varustamo ole noudattanut 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä, kyseisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava asiasta sellaisten muiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joiden alueella asianomaista säännöllistä alusliikennettä harjoitetaan, tämän asetuksen 10 artiklassa tarkoitettua järjestelmää käyttäen. Kyseisten viranomaisten on toteutettava vaadittavat toimenpiteet.

Säännöllistä alusliikennettä koskevaa tieto- ja viestintäjärjestelmää on käytettävä tämän asetuksen 10 artiklassa tarkoitetun järjestelmän asemesta täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun tullauspäätösjärjestelmän käyttöönottopäivään asti.

2 jakso

Unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

1 alajakso

Yleiset säännökset

199 artikla

Unionitavaroiden tullioikeudellisen aseman todistamistavat

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

1.   Mitä tahansa seuraavista tavoista, joka soveltuu tilanteeseen, voidaan käyttää unionitavaroiden tullioikeudellisen aseman todistamiseksi:

a)	sisäiseen passitukseen asetettujen tavaroiden passitusilmoituksessa olevat tiedot. Tässä tapauksessa delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 119 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta;

b)	tämän asetuksen 205 artiklassa tarkoitetut T2L:n tai T2LF:n tiedot;

c)	tämän asetuksen 206 artiklassa tarkoitettu tullikäyttöön tarkoitettu tavaraluettelo;

d)	tämän asetuksen 211 artiklassa tarkoitettu kauppalasku tai kuljetusasiakirja;

e)	soveltuvin osin tämän asetuksen 213 artiklassa tarkoitetut kalastuspäiväkirja, saaliin purkausilmoitus, jälleenlaivausilmoitus ja aluksen seurantatiedot;

f)	tämän asetuksen 207–210 artiklassa tarkoitetut todistamistavat;

g)	neuvoston direktiivin 2008/118/EY (18) 34 artiklassa tarkoitetut valmisteveroilmoituksen tiedot;

h)	tämän asetuksen 290 artiklassa tarkoitettu tullikäyttöön tarkoitettu lipuke.

2.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, unionitavaran tullioikeudellista asemaa koskeva todiste voidaan antaa kyseisiä tavaroita koskevalla varustamon tavaraluettelolla täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun unionin tullikoodeksin unioniaseman selvitystä koskevan järjestelmän käyttöönottopäivään asti.

3.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään, unionitavaran tullioikeudellista asemaa koskeva todiste voidaan antaa kyseisiä tavaroita koskevalla kauppalaskulla tai kuljetusasiakirjalla, jos tavaroiden arvo ylittää 15 000 euroa, täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun unionin tullikoodeksin unioniaseman selvitystä koskevan järjestelmän käyttöönottopäivään asti.

4.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua todistamistapaa käytetään unionitavaroille, joilla on unionitavaran tullioikeudellinen asema mutta joiden pakkauspäällysteellä ei ole unionitavaran tullioikeudellista asemaa, kyseisessä todistamistavassa on oltava seuraava maininta:

5.   Jos 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut todistamistavat annetaan jälkikäteen, niissä on oltava seuraava merkintä:

6.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja todistamistapoja ei saa käyttää tavaroille, joiden vientimuodollisuudet on suoritettu tai jotka on asetettu ulkoiseen jalostusmenettelyyn.

200 artikla

Tiettyjen unionitavaroiden tullioikeudellisen aseman todistamistapojen vahvistus, rekisteröinti ja käyttö

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

1.   Toimivaltaisen tullitoimipaikan on vahvistettava ja rekisteröitävä tämän asetuksen 199 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut unionitavaran tullioikeudellisen aseman todistamistavat, lukuun ottamatta delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 128 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, ja annettava niiden MRN tiedoksi asianomaiselle henkilölle.

2.   Toimivaltaisen tullitoimipaikan on asetettava saataville 1 kohdassa tarkoitettujen todistamistapojen rekisteröinnin vahvistava asiakirja asianomaisen henkilön pyynnöstä. Tämä on tehtävä liitteessä 51–01 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu todistamistapa on esitettävä sille toimivaltaiselle tullitoimipaikalle, jossa tavarat esitetään unionin tullialueelle palaamisen jälkeen, ilmoittamalla sen MRN.

4.   Toimivaltaisen tullitoimipaikan on seurattava 1 kohdassa tarkoitetun todistamistavan käyttöä varmistaakseen erityisesti, että sitä käytetään ainoastaan niille tavaroille, joista se on annettu.

201 artikla

Kauppalaskun vahvistus

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

Toimivaltaisen tullitoimipaikan on täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun unionin tullikoodeksin unioniaseman selvitystä koskevan järjestelmän käyttöönottopäivään asti vahvistettava tämän asetuksen 199 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu, asianomaisen henkilön asianmukaisesti täyttämä ja allekirjoittama kauppalasku tai kuljetusasiakirja, kun unionitavaroiden yhteisarvo on yli 15 000 euroa.

202 artikla

T2L- tai T2LF-asiakirjojen vahvistus

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

Toimivaltaisen tullitoimipaikan on täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun unionin tullikoodeksin unioniaseman selvitystä koskevan järjestelmän käyttöönottopäivään asti vahvistettava T2L- tai T2LF-asiakirjat ja tarvittaessa mahdollisesti käytetyt jatkolehdet tai tavaraluettelot, kun jäsenvaltiot ovat määränneet, että muita menetelmiä kuin sähköisiä tietojenkäsittelymenetelmiä voidaan käyttää.

203 artikla

Varustamon tavaraluettelon vahvistus

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

Toimivaltaisen tullitoimipaikan on täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun unionin tullikoodeksin unioniaseman selvitystä koskevan järjestelmän käyttöönottopäivään asti vahvistettava varustamon pyynnöstä kyseisen varustamon asianmukaisesti täyttämä ja allekirjoittama tavaraluettelo.

204 artikla

Lupa seuraavana päivänä laadittavaan tavaraluetteloon

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

Tulliviranomaiset voivat täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun unionin tullikoodeksin unioniaseman selvitystä koskevan järjestelmän käyttöönottopäivään asti antaa luvan siihen, että 199 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu unionitavaran tullioikeudellisen aseman osoittamista koskeva tavaraluettelo laaditaan viimeistään aluksen lähtöpäivää seuraavana päivänä. Tavaraluettelo on kuitenkin aina laadittava ennen aluksen saapumista määräsatamaan.

205 artikla

T2L:n tai T2LF:n tietoina annettava unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

1.   Kun MRN mainitaan unionitavaran tullioikeudellisen aseman todistamiseksi, MRN:n perustana käytettyjä T2L:n tai T2LF:n tietoja voidaan käyttää ainoastaan esitettäessä tavarat ensimmäistä kertaa tullille.

Kun T2L:n tai T2LF:n tietoja käytetään ainoastaan osalle tavaroita esitettäessä ne ensimmäistä kertaa tullille, uusi todiste on annettava lopuille tavaroille tämän asetuksen 200 artiklan ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 123 artiklan mukaisesti.

2.   Muiden matkustajien kuin talouden toimijoiden on esitettävä T2L:n tai T2LF:n vahvistuspyyntönsä liitteessä 51–01 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

206 artikla

Tullikäyttöön tarkoitettuna tavaraluettelona annettava unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

1.   Jokaiselle tullikäyttöön tarkoitetulle tavaraluettelolle on osoitettava yksi MRN.

Tavaraluettelolle osoitetaan MRN ainoastaan, kun se koskee tavaroita, joilla on unionitavaran tullioikeudellinen asema ja jotka lastataan alukseen unionin satamassa.

2.   Tulliviranomaiset voivat hyväksyä, että toimivaltaisessa tullitoimipaikassa käytetään kaupallista, satama- tai kuljetustietojärjestelmää tullikäyttöön tarkoitetun tavaraluettelon vahvistus- ja rekisteröintipyynnön toimittamiseen ja kyseisen luettelon esittämiseen, edellyttäen että tällaisissa järjestelmissä on kaikki tällaisessa tavaraluettelossa vaadittavat tiedot.

207 artikla

TIR- tai ATA-carnet’na tai lomakkeena 302 annettava unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

1.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 127 artiklan mukaan unionitavarat on merkittävä TIR- ja ATA-carnet’hen ja lomakkeeseen 302 koodilla ”T2L” tai ”T2LF”. Menettelynhaltija voi tilanteen mukaan lisätä toisen näistä koodeista yhdessä allekirjoituksensa kanssa asianomaisten asiakirjojen kohtaan, joka on varattu tavaran kuvaukselle, ennen sen esittämistä lähtötullitoimipaikalle varmennusta varten. Asianmukainen koodi ”T2L” tai ”T2LF” on varmennettava lähtötullitoimipaikan leimalla ja toimivaltaisen virkailijan allekirjoituksella.

Kun kyseessä on sähköinen lomake 302, menettelynhaltija voi lisätä toisen näistä koodeista lomaketta 302 koskeviin tietoihin. Tällaisessa tapauksessa lähtötoimipaikan suorittama varmennus on tehtävä sähköisesti.

2.   Jos TIR-carnet, ATA-carnet tai lomake 302 koskee sekä unionitavaroita että muita kuin unionitavaroita, ne on lueteltava erikseen ja koodi ”T2L” tai ”T2LF” on merkittävä siten, että se viittaa selkeästi ainoastaan unionitavaroihin.

208 artikla

Moottorikäyttöisten maantiekulkuneuvojen unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

1.   Jos jossakin jäsenvaltiossa rekisteröity moottorikäyttöinen maantiekulkuneuvo on väliaikaisesti viety unionin tullialueelta ja palannut sinne, unionitavaroiden tullioikeudellinen asema katsotaan todistetuksi, jos ajoneuvon mukana on sen rekisteröintikilpi ja rekisteröintiasiakirjat ja kyseisissä rekisteröintikilvissä ja -asiakirjoissa olevista rekisteröintitiedoista käy rekisteröinti ilmi yksiselitteisesti.

2.   Jos unionitavaroiden asemaa ei voida pitää todistettuna 1 kohdan mukaisesti, unionitavaroiden asemaa koskeva todiste on annettava jollakin muulla tämän asetuksen 199 artiklassa luetellulla menetelmällä.

209 artikla

Pakkauspäällysteiden unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

1.   Kun pakkauspäällyste, kuormalava tai niiden kaltainen varuste, lukuun ottamatta kontteja, kuuluu unionin tullialueelle sijoittautuneelle henkilölle ja sitä käytetään sellaisten tavaroiden kuljetuksessa, jotka on väliaikaisesti viety unionin tullialueelta ja jotka ovat palanneet sinne, unionitavaroiden tullioikeudellinen asema katsotaan todistetuksi, jos kyseinen pakkauspäällyste, kuormalava tai muu niiden kaltainen varuste voidaan tunnistaa mainitulle henkilölle kuuluvaksi, sillä on ilmoitettu olevan unionitavaran tullioikeudellinen asema ja ilmoituksen todenmukaisuutta ei ole syytä epäillä.

2.   Jos unionitavaroiden asemaa ei voida pitää todistettuna 1 kohdan mukaisesti, unionitavaroiden asemaa koskeva todiste on annettava jollakin muulla tämän asetuksen 199 artiklassa luetellulla menetelmällä.

210 artikla

Matkustajan matkatavaroihin sisältyvien tavaroiden unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

Kun kyseessä ovat matkustajan matkatavaroihin sisältyvät tavarat, joita ei ole tarkoitettu kaupalliseen käyttöön ja jotka on väliaikaisesti viety unionin tullialueelta ja jotka ovat palanneet sinne, niiden unionitavaran tullioikeudellinen asema katsotaan todistetuksi, jos matkustaja ilmoittaa, että tavaroilla on unionitavaran tullioikeudellinen asema eikä ilmoituksen todenmukaisuutta ole syytä epäillä.

211 artikla

Enintään 15 000 euron arvoisten tavaroiden unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

Kun kyseessä ovat tavarat, joilla on unionitavaran tullioikeudellinen asema ja joiden arvo on enintään 15 000 euroa, unionitavaran tullioikeudellinen asema voidaan todistaa esittämällä kyseisistä tavaroista kauppalasku tai kuljetusasiakirja, edellyttäen että se koskee ainoastaan niitä tavaroita, joilla on unionitavaran tullioikeudellinen asema.

212 artikla

Todistamistavan tarkastus ja virka-apu

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on annettava toisilleen virka-apua tarkastaessaan tämän asetuksen 199 artiklassa tarkoitettujen todistamistapojen aitoutta tai tarkkuutta ja varmentaessaan, että tämän osaston ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 123–133 artiklan säännösten mukaisesti annetut tiedot ja asiakirjat ovat oikeat ja että unionitavaroiden aseman todistamiseksi käytettyjä menettelyjä on noudatettu asianmukaisesti.

2 alajakso

Merikalastustuotteita ja niistä saatuja tuotteita koskevat erityissäännökset

213 artikla

Merikalastustuotteiden ja niistä saatujen tuotteiden unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

Kun delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 119 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut tuotteet ja tavarat tuodaan unionin tullialueelle mainitun delegoidun asetuksen 129 artiklan mukaisesti, unionitavaroiden tullioikeudellinen asema on todistettava esittämällä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (19) mukaisesti vaadittava kalastuspäiväkirja, saaliin purkausilmoitus, jälleenlaivausilmoitus ja aluksen seurantatiedot.

Siitä unionin purkaussatamasta vastaava tulliviranomainen, johon kyseiset tuotteet ja tavarat kuljetetaan suoraan tuotteet pyytäneellä ja mahdollisesti ne jalostaneella unionin kalastusaluksella, voi katsoa unionitavaran aseman todistetuksi molemmissa seuraavista tapauksista:

a)	kyseisten tuotteiden ja/tai tavaroiden tullioikeudellisesta asemasta ei ole epäilystä;

b)	kalastusaluksen kokonaispituus on alle 10 metriä.

214 artikla

Merikalastustuotteet ja niistä saatavat tavarat, jotka jälleenlaivataan ja kuljetetaan unionin tullialueeseen kuulumattoman maan tai alueen kautta

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

1.   Jos delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 119 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut tuotteet tai tavarat on ennen niiden saapumista unionin tullialueelle jälleenlaivattu ja kuljetettu unionin tullialueeseen kuulumattoman maan tai alueen kautta, mainitun maan tai alueen tulliviranomaisen on esitettävä kyseisten tuotteiden ja tavaroiden osalta niiden saapuessa unionin tullialueelle vahvistus siitä, että tuotteet tai tavarat olivat tullivalvonnassa kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella ja että niille ei ole tehty muuta käsittelyä kuin niiden säilyttämiseksi tarvittavat käsittelyt.

2.   Kyseinen kolmannen maan kautta jälleenlaivattujen ja kuljetettujen tuotteiden ja tavaroiden vahvistus on annettava delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 133 artiklassa tarkoitetun kalastuspäiväkirjan tulosteena, jonka mukana on tarvittaessa jälleenlaivausilmoituksen tuloste.

215 artikla

Unionin tullialueella kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten saamien tai pyytämien merikalastustuotteiden ja muiden tuotteiden unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste

(Koodeksin 153 artiklan 2 kohta)

Unionin tullialueella kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten saamien tai pyytämien merikalastustuotteiden ja muiden tuotteiden unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste voidaan antaa kalastuspäiväkirjalla tai muulla tämän asetuksen 199 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

2 LUKU

Tavaroiden asettaminen tullimenettelyyn

1 jakso

Yleiset säännökset

216 artikla

Tavaroiden asettamista tullimenettelyyn koskeva sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta)

Tavaroiden asettamista tullimenettelyyn koskevien tietojen käsittelemiseen ja vaihtamiseen on käytettävä koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua sähköistä järjestelmää.

Tämän artiklan ensimmäistä kohtaa sovelletaan täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitettujen kansallisten tuontijärjestelmien parannuspäivistä sekä kyseisessä liitteessä tarkoitettujen unionin tullikoodeksin erityismenettelyjen ja unionin tullikoodeksin automaattisen vientijärjestelmän (AES) käyttöönottopäivistä alkaen.

217 artikla

Suullisten ilmoitusten vastaanottotodistusten antaminen

(Koodeksin 158 artiklan 2 kohta)

Jos tulli-ilmoitus tehdään suullisesti delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 135 tai 137 artiklan mukaisesti tavaroista, joista kannetaan tuonti- tai vientitulli tai muita maksuja, tulliviranomaisten on annettava asianomaiselle henkilölle vastaanottotodistus kyseisen tullin tai kyseisten maksujen määrän maksamista vastaan.

Vastaanottotodistuksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

a)	tavaroiden kuvaus, joka on riittävän tarkka tavaroiden tunnistamiseksi;

b)	laskutettu arvo, tai jos sitä ei ole saatavilla, tavaroiden paljous;

c)	kannettujen tullien ja muiden maksujen määrä;

d)	vastaanottotodistuksen antamispäivä;

e)	vastaanottotodistuksen antaneen viranomaisen nimi.

218 artikla

Tullimuodollisuudet, jotka katsotaan suoritetuiksi delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 141 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla toimella

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 158 artiklan 2 kohta)

Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 138, 139 ja 140 artiklaa sovellettaessa pidetään seuraavia tullimuodollisuuksia suoritettuina mainitun delegoidun asetuksen 141 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla toimella:

a)	tavaroiden kuljettaminen koodeksin 135 artiklan mukaisesti ja niiden esittäminen tullille koodeksin 139 artiklan mukaisesti;

b)	tavaroiden esittäminen tullille koodeksin 267 artiklan mukaisesti;

c)	tulliviranomaiset hyväksyvät tulli-ilmoituksen koodeksin 172 artiklan mukaisesti;

d)	tulliviranomaiset luovuttavat tavarat koodeksin 194 artiklan mukaisesti.

219 artikla

Tapaukset, joissa tulli-ilmoitusta ei pidetä annettuna delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 141 artiklassa tarkoitetulla toimella

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 158 artiklan 2 kohta)

Kun tarkastuksesta käy ilmi, että delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 141 artiklassa tarkoitettu toimi on toteutettu, mutta tuodut tai viedyt tavarat eivät ole mainitun delegoidun asetuksen 138, 139 ja 140 artiklassa tarkoitettuja tavaroita, kyseisten tavaroiden tulli-ilmoitusta ei pidetä annettuna.

220 artikla

Postilähetykseen sisältyvät tavarat

(Koodeksin 172 ja 188 artikla)

1.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 141 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden tulli-ilmoitus katsotaan hyväksytyksi ja tavarat luovutetuiksi seuraavina ajankohtina:

a)	vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan tulli-ilmoituksen osalta silloin, kun tavarat toimitetaan vastanottajalle;

b)	vientiä ja jälleenvientiä koskevan tulli-ilmoituksen osalta silloin, kun tavarat viedään pois unionin tullialueelta.

2.   Kun tulli-ilmoitus koskee tavaroiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 141 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tavaroita ei ole voitu toimittaa vastaanottajalle, tulli-ilmoitusta ei pidetä annettuna.

Vastaanottajalle toimittamattomien tavaroiden on katsottava olevan väliaikaisessa varastossa siihen saakka, kun ne tuhotaan tai jälleenviedään tai niistä on muulla tavalla vapauduttu koodeksin 198 artiklan mukaisesti.

221 artikla

Tullitoimipaikka, joka on toimivaltainen asettamaan tavarat tullimenettelyyn

(Koodeksin 159 artikla)

1.   Jotta koodeksin 182 artiklan 3 kohdan mukainen vapautus velvoitteesta esittää tavarat voidaan saada, koodeksin 182 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun valvovan tullitoimipaikan on oltava koodeksin 159 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu tullitoimipaikka, joka on toimivaltainen asettamaan tavarat tullimenettelyyn.

2.   Seuraavat tullitoimipaikat ovat toimivaltaisia asettamaan tavarat vientimenettelyyn:

a)	viejän sijoittautumispaikasta vastaava tullitoimipaikka;

b)	tullitoimipaikka, joka on toimivaltainen paikassa, jossa tavarat pakataan tai lastataan vientilähetystä varten;

c)	asianomaisen jäsenvaltion toinen tullitoimipaikka, joka on hallinnollisista syistä toimivaltainen kyseisen toiminnon osalta.

Kun tavaroiden arvo on enintään 3 000 euroa lähetystä ja ilmoittajaa kohden ja tavaroihin ei kohdistu kieltoja eikä rajoituksia, tullitoimipaikka, joka on toimivaltainen paikassa, jossa tavarat poistuvat unionin tullialueelta, on toimivaltainen myös asettamaan tavarat vientimenettelyyn ensimmäisessä alakohdassa yksilöityjen tullitoimipaikkojen lisäksi.

Kun kyseessä on alihankinta, myös alihankkijan sijoittautumispaikasta vastaava tullitoimipaikka on toimivaltainen asettamaan tavarat vientimenettelyyn ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa yksilöityjen tullitoimipaikkojen lisäksi.

Myös tavaroiden esittämiseen tullille sijaintinsa vuoksi paremmin soveltuva toinen tullitoimipaikka on toimivaltainen asettamaan tavarat vientimenettelyyn, kun tämä on perusteltua yksittäistapauksen olosuhteiden vuoksi,

3.   Suulliset vientiä ja jälleenvientiä koskevat tulli-ilmoitukset on tehtävä tullitoimipaikassa, joka on toimivaltainen tavaroiden poistumispaikassa.

222 artikla

Tavaraerät

(Koodeksin 162 artikla)

1.   Jos tulli-ilmoitus koskee kahta tai useampaa tavaraerää, kyseisessä ilmoituksessa olevien kutakin tavaraerää koskevien tietojen katsotaan muodostavan erillisen tulli-ilmoituksen.

2.   Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tiettyihin lähetykseen sisältyviin tavaroihin sovelletaan eri toimenpiteitä, lähetykseen sisältyviä tavaroita pidetään 1 kohtaa sovellettaessa yhtenä tavaraeränä, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	ne luokitellaan samaan alanimikkeeseen;

b)	niistä on tehty koodeksin 177 artiklan mukainen yksinkertaistushakemus.

2 jakso

Yksinkertaistetut tulli-ilmoitukset

223 artikla

Tariffikiintiön hallinnointi yksinkertaistettujen tulli-ilmoitusten osalta

(Koodeksin 166 artikla)

1.   Kun yksinkertaistettu ilmoitus annetaan sellaisen tavaran luovuttamiseksi vapaaseen liikkeeseen, johon sovelletaan tulli-ilmoitusten hyväksymispäivien aikajärjestyksen mukaisesti hallinnoitavaa tariffikiintiötä, ilmoittaja voi tehdä tariffikiintiöpyynnön ainoastaan, kun tarvittavat tiedot on asetettu saataville joko yksinkertaistetussa ilmoituksessa tai täydentävässä ilmoituksessa.

2.   Kun tulli-ilmoitusten hyväksymispäivien aikajärjestyksen mukaisesti hallinnoitavaan tariffikiintiöön tehdään tariffikiintiöpyyntö täydentävällä ilmoituksella, pyyntöä ei voida käsitellä ennen kuin täydentävä ilmoitus on annettu.

3.   Tariffikiintiön jakamisessa on otettava huomioon yksinkertaistetun ilmoituksen hyväksymispäivä.

224 artikla

Yksinkertaistettujen ilmoitusten täydentävät asiakirjat

(Koodeksin 166 artikla)

Kun tavarat on asetettu johonkin tullimenettelyyn yksinkertaistetun ilmoituksen perusteella, koodeksin 163 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut täydentävät asiakirjat on annettava tulliviranomaisille ennen tavaroiden luovutusta.

225 artikla

Täydentävä ilmoitus

(Koodeksin 167 artiklan 4 kohta)

Kun kyseessä on koodeksin 182 artiklan mukainen ilmoittajan kirjanpitoon tehtävä merkintä ja täydentävä ilmoitus on luonteeltaan yleinen, jaksoittainen tai kokoava ja talouden toimijalla on oma-aloitteista määräämistä koskeva lupa laskea maksettavat tuonti- ja vientitullin määrät, kyseisen luvanhaltijan on joko annettava täydentävä ilmoitus tai tulliviranomaiset voivat sallia, että täydentävät ilmoitukset asetetaan saataville suoralla tietoliikenneyhteydellä luvanhaltijan järjestelmään.

3 jakso

Kaikkiin tulli-ilmoituksiin sovellettavat säännökset

226 artikla

Yleisviitenumero (MRN)

(Koodeksin 172 artikla)

Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tulli-ilmoitus annetaan suullisesti tai tulli-ilmoituksena pidettävänä toimena tai tulli-ilmoitus tehdään ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä koodeksin 182 artiklan mukaisesti, tulliviranomaisten on annettava tulli-ilmoituksen hyväksyminen tiedoksi ilmoittajalle ja osoitettava hänelle MRN kyseistä ilmoitusta varten ja ilmoitettava sen hyväksymispäivä.

Tätä artiklaa ei sovelleta täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitettujen AES- ja NCTS-järjestelmien käyttöönottopäiviin ja kyseisessä liitteessä tarkoitettujen kansallisten tuontijärjestelmien parannuspäiviin asti.

227 artikla

Ennen tavaroiden esittämistä annettava tulli-ilmoitus

Jos tulli-ilmoitus annetaan koodeksin 171 artiklan mukaisesti, tulliviranomaisten on käsiteltävä ennen tavaroiden esittämistä annetut tiedot erityisesti riskianalyysia silmällä pitäen.

4 jakso

Muut yksinkertaistukset

1 alajakso

Tariffin eri alanimikkeisiin luokiteltavat tavarat

228 artikla

Tariffin eri alanimikkeisiin luokiteltavat tavarat, jotka ilmoitetaan yhteen alanimikkeeseen

(Koodeksin 177 artiklan 1 kohta)

1.   Kun koodeksin 177 artiklaa sovellettaessa lähetykseen sisältyvät tavarat luokitellaan tariffin alanimikkeisiin, joissa kannetaan paljoustulli saman mittayksikön perusteella, koko lähetyksestä kannetaan tulli sen alanimikkeen perusteella, jossa kannettava paljoustulli on korkein.

2.   Kun koodeksin 177 artiklaa sovellettaessa lähetykseen sisältyvät tavarat luokitellaan tariffin alanimikkeisiin, joissa kannetaan paljoustulli eri mittayksikköjen perusteella, kunkin mittayksikön korkeinta paljoustullia sovelletaan kaikkiin niihin lähetykseen sisältyviin tavaroihin, joiden paljoustulli kannetaan kyseisen yksikön perusteella ja muunnetaan arvotulliksi kunkin tavaralajin osalta.

Koko lähetyksestä kannetaan tullia sen tariffin alanimikkeen perusteella, josta ensimmäisen alakohdan mukaisen muuntamisen seurauksena kannetaan korkein arvotulli.

3.   Kun koodeksin 177 artiklaa sovellettaessa lähetykseen sisältyvät tavarat luokitellaan tariffin alanimikkeisiin, joissa kannetaan sekä arvo- että paljoustulli, 1 ja 2 kohdan mukaisesti määritetty korkein paljoustulli on muunnettava arvotulliksi kunkin sellaisen tavaralajin osalta, jonka paljoustulli kannetaan saman mittayksikön perusteella.

Koko lähetyksestä kannetaan tullia sen tariffin alanimikkeen perusteella, jossa kannetaan korkein arvotulli, mukaan lukien ensimmäisen alakohdan mukaisen muuntamisen seurauksena saatava arvotulli.

2 alajakso

Keskitetty tulliselvitys

229 artikla

Keskitetyn tulliselvityksen lupia koskeva tulliviranomaisten välinen konsultaatiomenettely

(Koodeksin 22 artikla)

1.   Edellä 15 artiklassa tarkoitettu konsultaatiomenettely on järjestettävä, kun tulliviranomainen vastaanottaa koodeksin 179 artiklassa tarkoitettua keskitetyn tulliselvityksen lupaa koskevan hakemuksen, joka liittyy useampaan kuin yhteen tulliviranomaiseen, jollei asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen katso, että tällaisen luvan myöntämisedellytykset eivät täyty.

2.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on 45 päivän kuluessa hakemuksen hyväksymispäivästä annettava seuraavat tiedoksi muille osallisina oleville tulliviranomaisille:

a)	hakemus ja lupaluonnos, mukaan lukien tämän asetuksen 231 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut määräajat;

b)	tarvittaessa valvontasuunnitelma, joka sisältää erityistarkastukset, jotka osallisina olevien tulliviranomaisten on määrä tehdä luvan myöntämisen jälkeen;

c)	muut asiaankuuluvat tiedot, joita osallisina olevat tulliviranomaiset pitävät tarpeellisina.

3.   Konsultoitavien tulliviranomaisten on annettava tiedoksi hyväksyntänsä tai vastalauseensa sekä lupaluonnokseen tai valvontasuunnitelmaehdotukseen tekemänsä muutokset 45 päivän kuluessa päivästä, jona lupaluonnos annettiin tiedoksi. Vastalauseet on perusteltava asianmukaisesti.

Kun vastalauseita esitetään eikä yhteisymmärrykseen päästä 90 päivän kuluessa päivästä, jona lupaluonnos annettiin tiedoksi, lupaa ei myönnetä niille hakemuksen osille, joista vastalauseita esitettiin. Jos konsultoitavat tulliviranomaiset eivät esitä vastalauseita säädetyn määräajan kuluessa, niiden katsotaan antaneen hyväksyntänsä.

4.   Tämän artiklan 2 kohdasta ja 3 kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen viranomainen voi täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitettujen CCI- ja AES-järjestelmien käyttöönottopäiviin asti pidentää mainitussa kohdassa ja alakohdassa tarkoitettuja määräaikoja 15 päivällä.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen voi pidentää kyseisessä alakohdassa tarkoitettua määräaikaa 30 päivällä.

5. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään, kyseisessä alakohdassa tarkoitettu valvontasuunnitelma on aina annettava tiedoksi täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun tullikoodeksin tullauspäätösjärjestelmän käyttöönottopäivään asti.

230 artikla

Luvan valvonta

(Koodeksin 23 artiklan 5 kohta)

1.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on ilmoitettava asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle luvan jatkumiseen tai sisältöön mahdollisesti vaikuttavat tekijät, jotka ovat käyneet ilmi keskitettyä tulliselvitystä koskevan luvan myöntämisen jälkeen.

2.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on asetettava muiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisten saataville kaikki hallussaan olevat asiaankuuluvat tiedot keskitettyä tulliselvitystä soveltavan valtuutetun talouden toimijan tulliin liittyvistä toiminnoista.

231 artikla

Keskitettyä tulliselvitystä koskevat tullimuodollisuudet ja -tarkastukset

(Koodeksin 179 artiklan 4 kohta)

1.   Keskitettyä tulliselvitystä koskevan luvan haltijan on huolehdittava, että tavarat esitetään luvassa määrätyssä toimivaltaisessa tullitoimipaikassa antamalla valvovaan tullitoimipaikkaan jokin seuraavista:

a)	koodeksin 162 artiklassa tarkoitettu vakiomuotoinen tulli-ilmoitus;

b)	koodeksin 166 artiklassa tarkoitettu yksinkertaistettu tulli-ilmoitus;

c)	tämän asetuksen 234 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tiedoksianto tavaroiden esittämisestä.

2.   Kun tulli-ilmoitus annetaan ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä, tämän asetuksen 234, 235 ja 236 artiklaa sovelletaan.

3.   Koodeksin 182 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnettyä vapautusta tavaroiden esittämisestä sovelletaan keskitettyyn tulliselvitykseen, jos tulli-ilmoituksen ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä antava luvanhaltija on täyttänyt tämän asetuksen 234 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetyn vaatimuksen.

4.   Kun valvova tullitoimipaikka on vastaanottanut tulli-ilmoituksen tai 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tiedoksiannon, sen on:

a)	tehtävä asianmukaiset tarkastukset tulli-ilmoituksen tai tavaroiden esittämisestä annetun tiedoksiannon tarkastamiseksi;

b)	toimitettava viipymättä esittämistullitoimipaikalle tulli-ilmoitus tai tiedoksianto ja riskianalyysin tulokset;

c)

toimitettava viipymättä esittämistullitoimipaikalle tulli-ilmoitus tai tiedoksianto ja riskianalyysin tulokset; ilmoitettava esittämistullitoimipaikalle jompikumpi seuraavista: i) tavarat voidaan luovuttaa asianomaiseen tullimenettelyyn; ii) tullitarkastukset on tehtävä koodeksin 179 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

5.   Jos valvova tullitoimipaikka ilmoittaa esittämistullitoimipaikalle, että tavarat voidaan luovuttaa asianomaiseen tullimenettelyyn, esittämistullitoimipaikan on keskitetyn tulliselvityksen luvassa määrätyn määräajan kuluessa ilmoitettava valvovalle tullitoimipaikalle, vaikuttavatko sen omat kyseisten tavaroiden tarkastukset, mukaan lukien kansallisiin kieltoihin ja rajoituksiin liittyvät tarkastukset, tällaiseen luovutukseen.

6.   Jos valvova tullitoimipaikka ilmoittaa esittämistullitoimipaikalle, että tullitarkastukset on tehtävä koodeksin 179 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, esittämistullitoimipaikan on keskitetyn tulliselvityksen luvassa määrätyn määräajan kuluessa ilmoitettava ottaneensa vastaan valvovan tullitoimipaikan pyynnön tehdä vaadittavat tarkastukset ja tarvittaessa ilmoitettava valvovalle tullitoimipaikalle omista tavaroiden tarkastuksistaan, mukaan lukien kansallisiin kieltoihin ja rajoituksiin liittyvät tarkastukset.

7.   Valvovan tullitoimipaikan on ilmoitettava esittämistullitoimipaikalle tavaroiden luovuttamisesta.

8.   Kun tavarat luovutetaan vientiin, valvovan tullitoimipaikan on asetettava vienti-ilmoituksen tiedot, joita on mahdollisesti täydennetty tämän asetuksen 330 artiklan mukaisesti, ilmoitetun poistumistullitoimipaikan saataville. Poistumistullitoimipaikan on ilmoitettava valvovalle tullitoimipaikalle tavaroiden poistumisesta tämän asetuksen 333 artiklan mukaisesti. Valvovan tullitoimipaikan on vahvistettava poistuminen ilmoittajalle tämän asetuksen 334 artiklan mukaisesti.

9.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, luvanhaltijan tai ilmoittajan on täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitettujen CCI- ja AES-järjestelmien käyttöönottopäiviin asti toteutettava seuraavat toimet keskitettyä tulliselvitystä koskevan luvan kattamien tavaroiden osalta:

a)	esitettävä tavarat luvassa mainituissa ja tulliviranomaisten koodeksin 139 artiklan mukaisesti määräämissä tai hyväksymissä paikoissa, paitsi jos velvoitteesta esittää tavarat on luovuttu koodeksin 182 artiklan 3 kohdan mukaisesti; ja

b)	annettava tulli-ilmoitus tai merkittävä tavarat kirjanpitoonsa luvassa eritellyssä tullitoimipaikassa.

10.   Toimivaltaisten viranomaisten on täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitettujen CCI- ja AES-järjestelmien käyttöönottopäiviin asti sovellettava valvontasuunnitelmaa, jossa eritellään tarkastusten vähimmäismäärä.

11.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 5 ja 6 kohdassa säädetään, täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitettujen CCI- ja AES-järjestelmien käyttöönottopäiviin asti ne tullitoimipaikat, jossa tavarat esitetään, voivat valvontasuunnitelmassa eriteltyjen tarkastuksen lisäksi tehdä muita tarkastuksia joko valvovan tullitoimipaikan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, ja tulokset ilmoitetaan valvovalle tullitoimipaikalle.

232 artikla

Keskitetty tulliselvitys, jossa on osallisena useampi kuin yksi tulliviranomainen

(Koodeksin 179 artikla)

1.   Valvovan tullitoimipaikan on toimitettava esittämistullitoimipaikalle seuraavat:

a)	tavaroiden luovutuksen jälkeen tehdyt muutokset vakiomuotoiseen tulli-ilmoitukseen tai tavaroiden luovutuksen jälkeen tapahtunut tulli-ilmoituksen mitätöinti;

b)	kun täydentävä ilmoitus on annettu, kyseinen ilmoitus ja sen mahdolliset muutokset ja mitätöinti;

2.   Jos täydentävä ilmoitus on tullin saatavilla kaupan alan toimijan tietoteknisessä järjestelmässä tämän asetuksen 225 artiklan mukaisesti, valvovan tullitoimipaikan on toimitettava tiedot viimeistään 10 päivän kuluttua täydentävän ilmoituksen kattaman ajan päättymisestä ja ilmoitettava järjestelmästä saadun täydentävän ilmoituksen mahdolliset muutokset tai mitätöinti.

3 alajakso

Ilmoittajan kirjanpitoon tehtävä merkintä

233 artikla

Valvontasuunnitelma

(Koodeksin 23 artiklan 5 kohta)

1.   Kun talouden toimijalle myönnetään lupa antaa tulli-ilmoitus ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä koodeksin 182 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tulliviranomaisten on laadittava kyseiselle toimijalle räätälöity valvontasuunnitelma, jossa vahvistetaan luvan nojalla noudatettavien tullimenettelyjen valvonta, määritellään tullitarkastusten toistumistiheys ja varmistetaan muun muassa se, että vaikuttavat tullitarkastukset voidaan tehdä ilmoittajan kirjanpitoon tehtävää merkintää koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa.

2.   Tarvittaessa valvontasuunnitelmassa on otettava huomioon koodeksin 103 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tullivelan tiedoksi antamisen määräaika.

3.   Valvontasuunnitelmassa on vahvistettava, että tarkastukset tehdään silloin, kun tavaroiden esittämisestä luovutaan koodeksin 182 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4.   Kun kyseessä on keskitetty tulliselvitys, valvovan tullitoimipaikan ja esittämistullitoimipaikan välisen tehtävänjaon erittelevässä valvontasuunnitelmassa on otettava huomioon esittämistullitoimipaikassa sovellettavat kiellot ja rajoitukset.

234 artikla

Luvanhaltijan velvollisuudet annettaessa tulli-ilmoitus ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä

(Koodeksin 182 artiklan 1 kohta)

1.   Tulli-ilmoituksen antamista ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä koskevan luvan haltijan on

a)	esitettävä tavarat tullille, paitsi jos koodeksin 182 artiklan 3 kohtaa sovelletaan, ja merkittävä tavaroiden esittämistä koskevan tiedoksiannon päivämäärä kirjanpitoon;

b)	merkittävä kirjanpitoon ainakin yksinkertaistettua tulli-ilmoitusta ja mahdollisia täydentäviä asiakirjoja koskevat tiedot;

c)	asetettava valvovan tullitoimipaikan pyynnöstä saataville kirjanpitoon tehtyjä merkintöjä koskevat tiedot ja mahdolliset täydentävät asiakirjat, paitsi jos tulliviranomaiset sallivat, että ilmoittaja antaa suoran tietokoneyhteyden näihin kirjanpidossaan oleviin tietoihin;

d)	asetettava valvovan tullitoimipaikan saataville tiedot tavaroista, joihin kohdistuu rajoituksia ja kieltoja;

e)	annettava valvovalle tullitoimipaikalle koodeksin 163 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut täydentävät asiakirjat ennen kuin ilmoitetut tavarat voidaan luovuttaa;

f)	varmistettava, että silloin kuin koodeksin 182 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu vapautus on myönnetty, väliaikaisten varastotilojen pitoa koskevan luvan haltijalla on väliaikaisen varastoinnin päättymisen todistamiseksi tarvittavat tiedot;

g)	annettava täydentävä ilmoitus valvovalle tullitoimipaikalle luvassa määrätyllä tavalla ja siinä määrätyssä määräajassa, jollei velvoitteesta antaa täydentävä ilmoitus ole luovuttu koodeksin 167 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Lupa antaa tulli-ilmoitus ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä ei koske seuraavia ilmoituksia:

a)	tulli-ilmoitukset, jotka muodostavat delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 163 artiklan mukaisen erityismenettelyä koskevan lupahakemuksen;

b)	tulli-ilmoitukset, jotka on annettu saapumisen yleisilmoituksen sijaan koodeksin 130 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

235 artikla

Tavaroiden luovutus, kun tulli-ilmoitus on annettu ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä

(Koodeksin 182 artikla)

1.   Kun luvassa antaa tulli-ilmoitus ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä vahvistetaan määräaika, jonka kuluessa luvanhaltijalle on ilmoitettava mahdollisista tarkastuksista, tavaroita pidetään luovutettuina, kun mainittu määräaika umpeutuu, jollei valvova tullitoimipaikka ole ilmoittanut kyseisen määräajan kuluessa aikeestaan tehdä tarkastus.

2.   Jos luvassa ei vahvisteta 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa, valvovan tullitoimipaikan on luovutettava tavarat koodeksin 194 artiklan mukaisesti.

236 artikla

Tariffikiintiö

(Koodeksin 182 artikla)

1.   Kun tulli-ilmoitus annetaan ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä sellaisten tavaroiden luovuttamiseksi vapaaseen liikkeeseen, joihin sovelletaan tulli-ilmoitusten hyväksymispäivien aikajärjestyksen mukaisesti hallinnoitavaa tariffikiintiötä, kyseisen luvanhaltijan on tehtävä tariffikiintiöpyyntö täydentävällä ilmoituksella.

2.   Kun tulli-ilmoitusten hyväksymispäivien aikajärjestyksen mukaisesti hallinnoitavaan tariffikiintiöön tehdään tariffikiintiöpyyntö täydentävällä ilmoituksella, pyyntö voidaan käsitellä vasta täydentävän ilmoituksen antamisen jälkeen. Päivä, jona tavarat on merkitty ilmoittajan kirjanpitoon, on kuitenkin otettava huomioon tariffikiintiön määrän jakamiseksi.

3.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitettujen kansallisten tuonti-ilmoitusjärjestelmien parannuspäiviin asti määrätä, että tämän asetuksen 49–54 artiklan säännösten mukaisesti hallinnoitavaa tariffikiintiötä koskeva pyyntö esitetään muussa kuin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa muodossa, edellyttäen että jäsenvaltioilla on käytettävissään kaikki tarvittavat tiedot pyynnön pätevyyden määrittämiseksi.

4 alajakso

Oma-aloitteinen määrääminen

237 artikla

Maksettavan tuonti- ja vientitullin määrän määrittäminen

(Koodeksin 185 artiklan 1 kohta)

1.   Kun talouden toimijalla on koodeksin 185 artiklan 1 kohdan mukainen lupa määrittää maksettavan tuonti- ja vientitullin määrä, mainitun toimijan on tulliviranomaisten luvassa vahvistaman ajanjakson lopussa määritettävä kyseiseltä ajanjaksolta maksettava tuonti- ja vientitullin määrä luvassa määrättyjen sääntöjen mukaisesti.

2.   Luvanhaltijan on 10 päivän kuluessa tulliviranomaisten luvassa vahvistaman ajanjakson päättymisestä toimitettava 1 kohdan mukaisesti määritettyä määrää koskevat tiedot valvovalle tullitoimipaikalle. Tullivelka katsotaan annetuksi tiedoksi, kun nämä tiedot toimitetaan.

3.   Luvanhaltijan on maksettava 2 kohdassa tarkoitettu määrä luvassa määrätyssä määräajassa ja viimeistään koodeksin 108 artiklan 1 kohdan määräajan umpeuduttua.

3 LUKU

Tavaroiden tarkastus ja luovutus

1 jakso

Tarkastus

238 artikla

Tavaroiden tarkastuspaikka ja -aika

(Koodeksin 189 artikla)

Kun toimivaltainen tullitoimipaikka on päättänyt tarkastaa tavarat koodeksin 188 artiklan c alakohdan mukaisesti tai ottaa näytteitä koodeksin 188 artiklan d alakohdan mukaisesti, sen on vahvistettava aika ja paikka tätä tarkoitusta varten ja tiedotettava tästä ilmoittajalle.

Ilmoittajan pyynnöstä toimivaltainen tullitoimipaikka voi vahvistaa paikaksi muun kuin tullin tilat ja ajaksi kyseisen tullitoimipaikan virka-ajan ulkopuolisen ajan.

239 artikla

Tavaroiden tarkastus

(Koodeksin 189 ja 190 artikla)

1.   Kun tullitoimipaikka päättää tarkastaa ainoastaan osan tavaroista, sen on tiedotettava ilmoittajalle, mitkä tavaraerät se haluaa tarkastaa.

2.   Jos ilmoittaja kieltäytyy olemasta läsnä tavaroiden tarkastuksessa tai ei anna tulliviranomaisten vaatimaa apua, tulliviranomaisten on asetettava määräaika ilmoittajan läsnäololle tai avulle.

Jos ilmoittaja ei ole noudattanut tulliviranomaisten vaatimuksia määräajan kuluessa, tulliviranomaiset tarkastavat määräajan päätyttyä tavarat ilmoittajan vastuulla ja kustannuksella. Tarvittaessa tulliviranomaiset voivat käyttää asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti nimetyn asiantuntijan palveluja siltä osin kuin asiasta ei ole säännöksiä unionin lainsäädännössä.

240 artikla

Näytteenotto

(Koodeksin 189 ja 190 artikla)

1.   Kun tullitoimipaikka päättää ottaa tavaroista näytteitä, sen on tiedotettava tästä ilmoittajalle.

2.   Jos ilmoittaja kieltäytyy olemasta läsnä näytteenotossa tai ei anna tulliviranomaisten vaatimaa apua, tulliviranomaisten on asetettava määräaika ilmoittajan läsnäololle tai avulle.

Jos ilmoittaja ei ole noudattanut tulliviranomaisten vaatimuksia määräajan kuluessa, tulliviranomaiset ottavat määräajan päätyttyä näytteet ilmoittajan vastuulla ja kustannuksella.

3.   Tulliviranomaiset ottavat näytteet itse. Tulliviranomaiset voivat kuitenkin vaatia ilmoittajaa ottamaan näytteitä tai pyytää asiantuntijaa ottamaan näytteitä niiden valvonnassa. Asiantuntija on nimettävä asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti siltä osin kuin asiasta ei ole säännöksiä unionin lainsäädännössä.

4.   Otettavien näytteiden määrä ei saa olla suurempi kuin se, joka tarvitaan analyysin tai yksityiskohtaisen tarkastuksen tekemiseksi, mahdollinen myöhempi analyysi mukaan lukien.

5.   Näytteeksi otettua määrää ei saa vähentää ilmoitetusta määrästä.

6.   Kun kyseessä on vienti-ilmoitus tai ulkoista jalostusta koskeva ilmoitus, ilmoittaja voi korvata näytteeksi otetun tavaramäärän samanlaisilla tavaroilla lähetyksen muodostamiseksi.

241 artikla

Näytteiden tutkiminen

(Koodeksin 189 ja 190 artikla)

1.   Jos samoista tavaroista otettujen näytteiden tutkimuksissa saadaan erilaiset tulokset, jotka edellyttävät erilaista tullikohtelua, lisänäytteitä on otettava mahdollisuuksien mukaan.

2.   Jos lisänäytteiden tutkimukset vahvistavat erilaiset tulokset, tavaroiden katsotaan koostuvan eri tavaroista, joiden määrät vastaavat tutkimuksen tuloksia. Tätä sovelletaan myös silloin, kun lisänäytteitä ei voida ottaa.

242 artikla

Näytteiden palauttaminen tai niistä vapautuminen

(Koodeksin 189 ja 190 artikla)

1.   Otetut näytteet on palautettava ilmoittajalle tämän pyynnöstä seuraavia tapauksia lukuun ottamatta:

a)	näytteet ovat tuhoutuneet analyysissa tai tutkimuksessa;

b)	tulliviranomaisten on säilytettävä näytteet jompaakumpaa seuraavaa tarkoitusta varten; i) lisätutkimus; ii) muutoksenhaku tai oikeudenkäyntimenettely;

2.   Jos ilmoittaja ei pyydä näytteiden palauttamista, tulliviranomaiset voivat pyytää ilmoittajaa noutamaan mahdolliset jäljellä olevat näytteet tai vapautua niistä koodeksin 198 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

243 artikla

Tulli-ilmoituksen tarkastuksen ja tavaroiden tarkastuksen tulokset

(Koodeksin 191 artikla)

1.   Kun tulliviranomaiset tarkastavat tulli-ilmoituksessa olevien tietojen oikeellisuuden, niiden on kirjattava tieto tarkastuksen tekemisestä ja sen tuloksista.

Jos ainoastaan osa tavaroista on tarkastettu, tieto tarkastetuista tavaroita on kirjattava.

Jos ilmoittaja ei ollut läsnä, tieto ilmoittajan poissalosta on kirjattava.

2.   Tulliviranomaisten on annettava ilmoittajalle tieto tarkastuksen tuloksista.

3.   Jos tulli-ilmoituksen tarkastuksen tulokset eivät vastaa ilmoituksessa annettuja tietoja, tulliviranomaisten on vahvistettava ja kirjattava, mitkä tiedot on otettava huomioon seuraavissa toimissa:

a)	tuonti- ja vientitullin sekä muiden tavaroista kannettavien maksujen määrän laskeminen;

b)	yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti viennin yhteydessä mahdollisesti myönnettyjen tukien ja muiden rahallisten etujen määrien laskeminen,

c)	mahdollisten muiden sitä tullimenettelyä koskevien säännösten soveltaminen, johon tavarat on asetettu.

4.   Jos ilmoitettu muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperä todetaan virheelliseksi, 3 kohdan a alakohdan soveltamiseksi huomioon otettava alkuperä on todettava ilmoittajan esittämien todisteiden perusteella tai, jos ne eivät ole riittäviä tai tyydyttäviä, muiden saatavilla olevien tietojen perusteella.

244 artikla

Vakuuden antaminen

(Koodeksin 191 artikla)

Jos tulliviranomaiset katsovat, että tulli-ilmoituksen tarkastus voi johtaa tulli-ilmoituksen tietoihin perustuvaa määrää korkeamman tuonti- tai vientitullin tai muun maksun kantamiseen, tavaroiden luovutus edellyttää riittävän vakuuden antamista tulli-ilmoituksen tietoihin perustuvan määrän ja tavaroista lopulta mahdollisesti kannettavan määrän välisen erotuksen kattamiseksi.

Ilmoittaja voi kuitenkin pyytää, että vakuuden antamisen sijaan tiedoksi annetaan viipymättä tullivelka, joka tavaroista voi lopulta syntyä

245 artikla

Tavaroiden luovutus tarkastuksen jälkeen

(Koodeksin 191 artikla ja 194 artiklan 1 kohta)

1.   Jos tulliviranomaiset määrittävät tulli-ilmoituksen tarkastuksen perusteella tuonti- tai vientitullin määrän, joka poikkeaa ilmoituksen tietoihin perustuvasta määrästä, koodeksin 195 artiklan 1 kohtaa sovelletaan näin arvioituun määrään.

2.   Jos tulliviranomaiset epäilevät, sovelletaanko tavaroihin kieltoja tai rajoituksia vai ei, ja tämä on ratkaistavissa ainoastaan tulliviranomaisten tekemien tarkastusten tulosten perusteella, kyseisiä tavaroita ei saa luovuttaa.

2 jakso

Luovutus

246 artikla

Tavaroiden luovutusta koskevan tiedon kirjaaminen ja tiedoksianto

(Koodeksin 22 artiklan 3 kohta)

Tulliviranomaisten on annettava tavaroiden luovutus tiedoksi ilmoittajalle ja kirjattava tieto tavaroiden luovutuksesta asianomaiseen tullimenettelyyn sekä ainakin viittaus asianomaiseen tulli-ilmoitukseen tai tiedoksiantoon ja tavaroiden luovutuspäivä.

247 artikla

Luovuttamattomat tavarat

(Koodeksin 22 artiklan 3 kohta)

1.   Jos jostakin koodeksin 198 artiklan 1 kohdan b alakohdassa luetelluista syistä tavaroita ei voida luovuttaa tai niiden luovutuksen jälkeen todetaan, etteivät tavarat täyttäneet luovutusta koskevia edellytyksiä, tulliviranomaisten on annettava ilmoittajalle kohtuullinen määräaika korjata tilanne.

2.   Tulliviranomaiset voivat siirtää 1 kohdassa tarkoitetut tavarat erityiseen tulliviranomaisten valvonnassa olevaan paikkaan ilmoittajan vastuulla ja kustannuksella.

4 LUKU

Tavaroista vapautuminen

248 artikla

Tavaroiden hävittäminen

(Koodeksin 197 artikla)

Tulliviranomaisten on vahvistettava tavaroiden hävittämisestä aiheutuvan jätteen ja romun laji ja paljous määrittääkseen kyseisestä jätteestä tai romusta kannettavat tullit ja muut maksut, joita sovelletaan, kun ne asetetaan tullimenettelyyn tai jälleenviedään.

249 artikla

Tavaroiden luovutus valtiolle

(Koodeksin 199 artikla)

1.   Tulliviranomaiset voivat hylätä hakemuksen luovuttaa tavarat valtiolle koodeksin 199 artiklan mukaisesti, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	tavaroita ei voi myydä unionin tullialueella tai tällaisen myynnin kustannukset olisivat suhteettomat tavaroiden arvoon nähden;

b)	tavarat on määrä hävittää.

2.   Hakemus tavaroiden luovuttamiseksi valtiolle katsotaan jätetyksi koodeksin 199 artiklan mukaisesti, kun tulliviranomaiset ovat julkisesti vedonneet tavaroiden omistajaa ilmoittautumaan ja 90 päivää on kulunut ilman omistajan ilmoittautumista.

250 artikla

Tavaroiden myynti ja muut tulliviranomaisten toteuttamat toimenpiteet

(Koodeksin 198 artiklan 1 kohta)

1.   Tulliviranomaiset voivat myydä valtiolle luovutetut tai takavarikoidut tuotteet ainoastaan, jos ostaja viipymättä suorittaa muodollisuudet tavaroiden asettamiseksi johonkin tullimenettelyyn tai niiden jälleenviemiseksi.

2.   Jos tavarat myydään hinnalla, joka sisältää tuontitullin ja muut maksut, tavaroita on pidettävä vapaaseen liikkeeseen luovutettuina. Tulliviranomaisten on laskettava tullin määrä ja kirjattava se tileihin. Myynnin on tapahduttava asianomaisessa jäsenvaltioissa voimassa olevia menettelyjä noudattaen.

1 LUKU

LUOVUTUS VAPAASEEN LIIKKEESEEN

1 LUKU

Luovutus vapaaseen liikkeeseen

251 artikla

Banaanien punnitustodistus

(Koodeksin 163 artiklan 1 kohta)

1.   Talouden toimijan, joka on saanut luvan laatia todistuksia delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 155 artiklan mukaisesti, on annettava tulliviranomaisille tällaisten todistusten laatimista varten tuoreiden banaanien erän punnitusta koskeva ennakkoilmoitus, jossa annetaan tiedot pakkauspäällyksen tyypistä, alkuperästä sekä punnitusajasta ja -paikasta.

2.   Banaanien punnitustodistuksen on oltava ilmoittajan hallussa ja tulliviranomaisten käytettävissä silloin, tuontitullin alaisten CN-koodin 0803 90 10 tuoreiden banaanien vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva ilmoitus annetaan.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, ilmoittajan asetuksen (EU) N:o 952/2013 166 artiklassa tarkoitetun lupapyynnön perusteella tulliviranomainen voi päättää luovuttaa tuoreiden banaanien lähetykset vapaaseen liikkeeseen alustavan painoa koskevan ilmoituksen perusteella, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	luvassa velvoitetaan tuoja kuljettamaan saman lähetyksen banaanit muuttumattomassa tilassa yksinkertaistetussa ilmoituksessa nimetylle valtuutetulle banaaninpunnitsijalle, joka määrittää oikean painon ja arvon;

b)	ilmoittaja vastaa punnitustodistuksen toimittamisesta vapaaseen liikkeeseen luovutuksen tullitoimipaikalle 10 kalenteripäivän kuluessa yksinkertaistetun ilmoituksen hyväksymisestä;

c)	ilmoittaja antaa koodeksin 195 artiklan 1 kohdassa säädetyn vakuuden.

Alustava paino voidaan saada samanlajisten ja samaa alkuperää olevien banaanien aiemmasta punnitustodistuksesta.

4.   Banaanien punnitustodistus on laadittava liitteessä 61–02 olevan mallin mukaiselle lomakkeelle.

252 artikla

Tuoreiden banaanien punnituksen tarkastaminen

(Koodeksin 188 artikla)

Tullitoimipaikkojen on tarkastettava vähintään viisi prosenttia kunakin vuonna esitetyistä banaanien punnitustodistuksista joko olemalla läsnä banaanien punnitustodistusten laatimiseen luvan saaneen talouden toimijan tekemässä banaanien edustavien näytteiden punnituksessa tai punnitsemalla näytteet itse liitteessä 61–03 olevassa 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2 LUKU

Vapautus tuontitullista

1 Jakso

Palautustavarat

253 artikla

Vaadittavat tiedot

(Koodeksin 203 artiklan 6 kohta)

1.   Ilmoittajan on asetettava tiedot, jotka vahvistavat tuontitullista vapauttamisen edellytysten täyttymisen, sen tullitoimipaikan saataville, johon vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva tulli-ilmoitus annetaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa jollakin seuraavista tavoista:

a)	annetaan pääsy sen tulli- tai jälleenvienti-ilmoituksen asiaankuuluviin tietoihin, jonka perusteella palautustavarat alun perin vietiin tai jälleenvietiin unionin tullialueelta;

b)	annetaan toimivaltaisen tullitoimipaikan oikeaksi vahvistama tuloste siitä tulli- tai jälleenvienti-ilmoituksesta, jonka perusteella palautustavarat alun perin vietiin tai jälleenvietiin unionin tullialueelta;

c)	annetaan toimivaltaisen tullitoimipaikan antama asiakirja sekä asiaankuuluvat tiedot kyseisestä tulli-ilmoituksesta tai jälleenvienti-ilmoituksesta;

d)	annetaan tulliviranomaisten antama asiakirja, jossa vahvistetaan, että tuontitullista vapauttamisen edellytykset ovat täyttyneet (INF 3-lomake).

3.   Kun toimivaltaisten tulliviranomaisten saatavilla olevista tiedoista käy ilmi, että vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi ilmoitetut tavarat vietiin alun perin unionin tullialueelta ja ne täyttivät tuolloin tuontitullista vapauttamisen edellytykset palautustavaroina, 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei vaadita.

4.   Edellä 2 kohtaa ei sovelleta, jos tavarat voidaan ilmoittaa vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi suullisesti tai muulla toimella. Sitä ei myöskään sovelleta pakkausmateriaalien, kulkuneuvojen tai erityisiin tullijärjestelyihin hyväksyttyjen tiettyjen tavaroiden kansainvälisiin siirtoihin, jollei toisin säädetä.

254 artikla

Tavarat, joihin on viennissä sovellettu yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia toimenpiteitä

(Koodeksin 203 artiklan 6 kohta)

Palautustavaroiden, joiden vienti on mahdollistanut tukien tai muiden yhteisen maatalouspolitiikan mukaisten määrien saamista koskevien muodollisuuksien suorittamisen loppuun, vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen tueksi on tämän asetuksen 253 artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen lisäksi esitettävä tällaisten tukien tai määrien myöntämisestä viejäjäsenvaltiossa vastaavien viranomaisten antama todistus.

Kun sen tullitoimipaikan, jossa tavarat ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi, tulliviranomaisilla on tieto siitä, ettei tukea eikä muita viennissä myönnettäviä yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia määriä ole myönnetty eikä voida myöhemmin myöntää, kyseistä todistusta ei vaadita.

255 artikla

INF 3 -lomakkeen antaminen

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 203 artiklan 6 kohta)

1.   Viejä voi pyytää INF 3 -lomaketta vientitullitoimipaikalta.

2.   Jos viejä pyytää INF 3 -lomaketta vientihetkellä, vientitullitoimipaikan on annettava se silloin, kun tavaroiden vientimuodollisuudet suoritetaan loppuun.

Jos viedyt tavarat mahdollisesti palautetaan unionin tullialueelle usean tullitoimipaikan kautta, viejä voi pyytää useita INF 3 -lomakkeita, joista jokainen kattaa osan vietyjen tavaroiden kokonaispaljoudesta.

3.   Jos viejä pyytää INF 3 -lomaketta sen jälkeen, kun tavaroiden vientimuodollisuudet on täytetty, vientitullitoimipaikka voi antaa INF 3 -lomakkeen, jos tiedot viejän pyynnössä mainituista tavaroista vastaavat vientitullitoimipaikan hallussa olevia tietoja viedyistä tavaroista, ja mitään tukea tai muita viennissä myönnettäviä yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia määriä ei ole myönnetty eikä voida myöhemmin myöntää kyseisten tavaroiden osalta.

4.   Kun yksi INF 3 -lomake on annettu, viejä voi pyytää, että vientitullitoimipaikka korvaa sen useilla INF 3 -lomakkeilla, joista kukin kattaa osan alun perin annetussa INF 3-lomakkeessa mainittujen tavaroiden kokonaispaljoudesta.

5.   Viejä voi pyytää, että INF 3 -lomake annetaan ainoastaan osalle viedyistä tavaroista.

6.   Kun INF 3 -lomake on annettu paperisena, sen antaneen vientitullitoimipaikan on säilytettävä jäljennös siitä.

7.   Kun alkuperäinen INF 3 -lomake on annettu paperisena ja se on varastettu, kadotettu tai tuhoutunut, sen antanut vientitullitoimipaikka voi antaa kaksoiskappaleen viejän pyynnöstä.

Vientitullitoimipaikan on merkittävä hallussaan olevaan INF 3 -lomakkeen jäljennökseen, että kaksoiskappale on annettua.

8.   Kun INF 3 -lomake annetaan paperisena, se on laadittava liitteessä 62–02 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

256 artikla

Viranomaisten välinen viestintä

(Koodeksin 203 artiklan 6 kohta)

Vientitullitoimipaikan on sen tullitoimipaikan pyynnöstä, jossa palautustavarat ilmoitetaan luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen, annettava kaikki hallussaan olevat tiedot, joissa vahvistetaan tuontitullista vapauttamisen edellytysten täyttyminen kyseisten tavaroiden osalta.

2 jakso

Merikalastustuotteet ja muut merestä saatavat tuotteet

257 artikla

Vapautus tuontitullista

(Koodeksin 208 artiklan 2 kohta)

Todisteet koodeksin 208 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisestä voidaan antaa soveltuvin osin joko tämän asetuksen 213, 214 ja 215 artiklan tai delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 130, 131, 132 ja 133 artiklan säännösten mukaisesti.

VII OSASTO

ERITYISMENETTELYT

1 LUKU

Yleiset säännökset

1 Jakso

Lupahakemus

258 artikla

Väliaikaista maahantuontia koskevaa suullista tulli-ilmoitusta täydentävä asiakirja

(Koodeksin 22 artiklan 2 kohta)

Kun väliaikaista maahantuontia koskeva lupahakemus pohjautuu suulliseen tulli-ilmoitukseen, ilmoittajan on esitettävä delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 165 artiklassa tarkoitettu täydentävä asiakirja kahtena kappaleena, ja tulliviranomaisten on vahvistettava niistä toinen ja annettava se luvanhaltijalle.

2 jakso

Päätöksen tekeminen hakemuksesta

259 artikla

Taloudellisten edellytysten tutkiminen

(Koodeksin 28 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 211 artiklan 6 kohta)

1.   Jos koodeksin 211 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun lupahakemuksen johdosta on tarpeen tutkia taloudelliset edellytykset koodeksin 211 artiklan 6 kohdan mukaisesti, lupaa koskevan päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen tullihallinnon on toimitettava asiakirja-aineisto komissiolle viipymättä ja pyydettävä tällaista tutkimista.

2.   Jos jalostusmenettelyn käyttöä koskevan luvan myöntämisen jälkeen jonkin jäsenvaltion tullihallinto saa todisteita siitä, että luvan käyttö todennäköisesti vaikuttaa kielteisesti unionin tuottajien olennaisiin etuihin, kyseisen tullihallinnon on toimitettava asiakirja-aineisto komissiolle ja pyydettävä taloudellisten edellytysten tutkimista.

3.   Taloudellisten edellytysten tutkiminen unionin tasolla voidaan tehdä myös komission aloitteesta, jos sillä on todisteita siitä, että luvan käyttö todennäköisesti vaikuttaa kielteisesti unionin tuottajien olennaisiin etuihin.

4.   Komissio perustaa jäsenvaltioiden edustajista koostuvan asiantuntijaryhmän, joka antaa komissiolle neuvoja sen suhteen, ovatko taloudelliset edellytykset täyttyneet.

5.   Asianomaisen tullihallinnon ja kaikkien muiden samanlaisia lupia tai hakemuksia käsittelevien tulliviranomaisten on otettava huomioon taloudellisista edellytyksistä tehty päätelmä.

Taloudellisista edellytyksistä tehdyissä päätelmissä voidaan eritellä, että tutkittava tapaus on ainutkertainen eikä sitä voida siksi pitää ennakkotapauksena muille hakemuksille tai luville.

6.   Kun on todettu, etteivät taloudelliset edellytykset enää täyty, toimivaltaisen tulliviranomaisen on kumottava asianomainen lupa. Kumoaminen tulee voimaan viimeistään vuoden kuluttua sen päivän jälkeen, jona luvanhaltija vastaanotti kumoamispäätöksen.

260 artikla

Tulliviranomaisten välinen konsultaatiomenettely

(Koodeksin 22 artikla)

1.   Kun koodeksin 211 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lupahakemus on jätetty ja se koskee useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota, tämän asetuksen 10 ja 14 artiklaa ja tämän artiklan 2–5 kohtaa sovelletaan, jollei asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen ole sitä mieltä, että tällaisen luvan myöntämisedellytykset eivät täyty.

2.   Kyseisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on annettava hakemus ja lupaluonnos tiedoksi asianomaisille tulliviranomaisille 30 päivän kuluessa hakemuksen hyväksymispäivästä.

3.   Useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota koskevia lupia ei myönnetä ennen kuin asianomaiset tulliviranomaiset ovat päässeet yhteisymmärrykseen lupaluonnoksesta.

4.   Muiden asianomaisten tulliviranomaisten on annettava mahdolliset vastalauseensa tai suostumuksensa tiedoksi 30 päivän kuluessa päivästä, jona lupaluonnos annettiin tiedoksi. Vastalauseet on perusteltava asianmukaisesti.

Kun vastalauseet annetaan tiedoksi kyseisessä määräajassa, mutta yhteisymmärrykseen ei päästä 60 päivän kuluessa päivästä, jona lupaluonnos annettiin tiedoksi, lupaa ei myönnetä niiltä osin, joista esitettiin vastalauseita.

5.   Jos asianomaiset tulliviranomaiset eivät ole antaneet vastalauseita tiedoksi 30 päivän kuluessa päivästä, jona lupaluonnos annettiin tiedoksi, niiden suostumus katsotaan annetuksi.

261 artikla

Tapaukset, joissa konsultaatiomenettelyä ei vaadita

(Koodeksin 22 artikla)

1.   Toimivaltaisen tulliviranomaisen on tehtävä päätös hakemuksesta ilman tämän asetuksen 260 artiklan mukaista muiden asianomaisten tulliviranomaisten konsultaatiota seuraavissa tapauksissa:

a)	useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota koskeva lupa i) uusitaan; ii) muutetaan vähäisiltä osin; iii) peruutetaan; iv) keskeytetään; v) kumotaan;

b)	kaksi tai useampi asianomaisista jäsenvaltioista on suostunut siihen;

c)	ainoa toimi, johon osallistuu eri jäsenvaltioita, on toiminto, jossa asettamistullitoimipaikka ja menettelyn päättävä tullitoimipaikka eivät ole samat;

d)	väliaikaisen maahantuonnin lupahakemus, joka koskee useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota, tehdään vakiomuotoisen tulli-ilmoituksen perusteella.

Tällaisissa tapauksissa päätöksen tehneen tulliviranomaisen on asetettava luvan tiedot muiden asianomaisten tulliviranomaisten saataville.

2.   Toimivaltaisen tulliviranomaisen on tehtävä päätös hakemuksesta ilman tämän asetuksen 260 artiklan mukaista muiden asianomaisten tulliviranomaisten konsultaatiota ja ilman 1 kohdan mukaista luvan tietojen asettamista muiden asianomaisten tulliviranomaisten saataville seuraavissa tapauksissa:

a)	ATA- tai CPD-carnet’ta käytetään;

b)	väliaikaisen maahantuonnin lupa myönnetään tämän asetuksen 262 artiklan mukaisesti luovuttamalla tavarat kyseiseen tullimenettelyyn;

c)	kaksi tai useampi asianomaisista jäsenvaltioista on suostunut siihen;

d)	ainoa toimi, johon osallistuu eri jäsenvaltioita, on tavaroiden siirto.

262 artikla

Tavarat luovuttamalla annettava lupa

(Koodeksin 22 artiklan 1 kohta)

Jos lupahakemus on tehty tulli-ilmoitukseen perustuvana lupahakemuksena delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 163 artiklan 1 tai 5 kohdan mukaisesti, lupa myönnetään luovuttamalla tavarat kyseiseen tullimenettelyyn.

3 jakso

Muut menettelysäännöt

263 artikla

Toisessa tullitoimipaikassa annettu tulli-ilmoitus

(Koodeksin 159 artiklan 3 kohta)

Toimivaltainen tulliviranomainen voi poikkeustapauksissa sallia, että tulli-ilmoitus annetaan muussa kuin luvassa määrätyssä tullitoimipaikassa. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaisen tulliviranomaisen on ilmoitettava asiasta viipymättä valvovalle tullitoimipaikalle.

264 artikla

Erityismenettelyn päättäminen

(Koodeksin 215 artikla)

1.   Kun tavarat on asetettu erityismenettelyyn vähintään kahdella tulli-ilmoituksella yhden luvan nojalla, tällaisten tavaroiden tai niistä saatujen tuotteiden asettamisen seuraavaan tullimenettelyyn tai niiden osoittamisen niille määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen katsotaan päättävän niiden tavaroiden menettelyn, jotka asetettiin menettelyyn aikaisimmalla annetulla tulli-ilmoituksella.

2.   Kun tavarat on asetettu erityismenettelyyn vähintään kahdella tulli-ilmoituksella yhden luvan nojalla ja erityismenettely päätetään viemällä tavarat pois unionin tullialueelta tai hävittämällä tavarat jätteitä jättämättä, tavaroiden pois viennin tai jätteitä jättämättä tapahtuvan hävittämisen katsotaan päättävän niiden tavaroiden menettelyn, jotka asetettiin menettelyyn aikaisimmalla annetulla tulli-ilmoituksella.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, luvanhaltija tai menettelynhaltija voi pyytää menettelyn päättämistä tiettyjen menettelyyn asetettujen tavaroiden osalta.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdan soveltaminen ei saa johtaa perusteettomiin tuontitullietuuksiin.

5.   Jos erityismenettelyyn asetetut tavarat ovat samassa paikassa muiden tavaroiden kanssa ja ne tuhoutuvat täydellisesti tai menetetään lopullisesti, tulliviranomaiset voivat hyväksyä menettelynhaltijan esittämät todisteet, joista ilmenee menettelyyn asetettujen tuhoutuneiden tai menetettyjen tavaroiden tosiasiallinen paljous.

Jos menettelynhaltija ei pysty esittämään tulliviranomaisia tyydyttäviä todisteita, tuhoutuneiden tai menetettyjen tavaroiden määrä on vahvistettava tuhoutumisen tai menettämisen hetkellä menettelyssä olleiden samantyyppisten tavaroiden osuuden perusteella.

265 artikla

Päätöstilitys

(Koodeksin 215 artikla)

1.   Valvovan tullitoimipaikan on tarkastettava delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 175 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätöstilitys viipymättä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta koodeksin 46 ja 48 artiklan soveltamista.

Valvova tullitoimipaikka voi hyväksyä luvanhaltijan määrittämän maksettavan tuontitullin määrän.

2.   Maksettava tuontitullin määrä on kirjattava tileihin koodeksin 104 artiklan mukaisesti 14 päivän kuluessa päivästä, jona päätöstilitys annettiin tiedoksi valvovalle tullitoimipaikalle.

266 artikla

Oikeuksien ja velvollisuuksien siirto

(Koodeksin 218 artikla)

Toimivaltaisen tulliviranomaisen on päätettävä, sallitaanko koodeksin 218 artiklassa tarkoitettu oikeuksien ja velvollisuuksien siirto vai ei. Jos tällainen siirto sallitaan, toimivaltaisen tulliviranomaisen on vahvistettava edellytykset, joilla siirto hyväksytään.

267 artikla

Tavaroiden siirto erityismenettelyssä

(Koodeksin 219 artikla)

1.   Tavaroiden siirto poistumistullitoimipaikkaan, jonka tarkoituksena on päättää muu erityismenettely kuin tietyn käyttötarkoituksen menettely tai ulkoinen jalostusmenettely viemällä tavarat unionin tullialueelta, on suoritettava jälleenvienti-ilmoituksella.

2.   Kun tavarat siirretään ulkoisessa jalostusmenettelyssä asettamistullitoimipaikasta poistumistullitoimipaikkaan, tavaroihin sovelletaan niitä säännöksiä, joita olisi sovellettu, jos tavarat olisi asetettu vientimenettelyyn.

3.   Kun tavarat siirretään tietyn käyttötarkoituksen menettelyssä poistumistullitoimipaikkaan, tavaroihin sovelletaan niitä säännöksiä, joita olisi sovellettu, jos tavarat olisi asetettu vientimenettelyyn.

4.   Muita tullimuodollisuuksia kuin koodeksin 214 artiklassa tarkoitettua kirjanpidon pitämistä ei vaadita siirroista, jotka eivät kuulu 1–3 kohdan soveltamisalaan.

5.   Kun tavaroiden siirto tapahtuu 1 tai 3 kohdan mukaisesti, tavarat pysyvät erityismenettelyssä siihen asti, kun ne on viety pois unionin tullialueelta.

268 artikla

Vastaavien tavaroiden käyttöä koskevat muodollisuudet

(Koodeksin 223 artikla)

1.   Vastaavien tavaroiden käyttöön ei sovelleta tavaroiden erityismenettelyyn asettamista koskevia muodollisuuksia.

2.   Vastaavat tavarat voidaan varastoida yhdessä toisten unionitavaroiden tai muiden kuin unionitavaroiden kanssa. Tällaisissa tapauksissa tulliviranomaiset voivat vahvistaa vastaavien tavaroiden tunnistamisessa käytettäviä erityismenetelmiä, joiden tarkoituksena on erottaa ne muista unionitavaroista tai muista kuin unionitavaroista

Jos kutakin tavaralajia ei voida tunnistaa joka hetkellä tai tämä on mahdollista ainoastaan suhteettomin kustannuksin, kukin tavaralaji, tullioikeudellinen asema ja tarvittaessa tavaroiden alkuperä on eroteltava kirjanpidollisesti.

3.   Kun kyseessä on tietty käyttötarkoitus, vastaavilla tavaroilla korvattavat tavarat eivät ole enää tullivalvonnassa seuraavissa tapauksissa:

a)	vastaavat tavarat on käytetty tullittomuuden tai alennetun tullin soveltamisen edellyttämiin tarkoituksiin;

b)	vastaavat tavarat viedään, hävitetään tai luovutetaan valtiolle;

c)	vastaavat tavarat on käytetty muihin kuin tullittomuuden tai alennetun tullin soveltamisen edellyttämiin tarkoituksiin ja niistä kannettava tuontitulli on maksettu.

269 artikla

Vastaavien tavaroiden asema

(Koodeksin 223 artikla)

1.   Kun kyseessä on tullivarastointi ja väliaikainen maahantuonti, vastaavista tavaroista tulee muita kuin unionitavaroita ja korvattavista tavaroista tulee unionitavaroita silloin, kun ne luovutetaan kyseisen menettelyn päättävään seuraavaan tullimenettelyyn, tai silloin, kun vastaavat tavarat on viety pois unionin tullialueelta.

2.   Kun kyseessä on sisäinen jalostus, vastaavista tavaroista ja niistä jalostetuista tuotteista tulee muita kuin unionitavaroita ja korvattavista tavaroista tulee unionitavaroita silloin, kun ne luovutetaan kyseisen menettelyn päättävään seuraavaan tullimenettelyyn, tai silloin, kun jalostetut tavarat on viety pois unionin tullialueelta.

Kuitenkin jos sisäiseen jalostusmenettelyyn asetetut tavarat saatetaan markkinoille ennen menettelyn päättämistä, niiden asema muuttuu silloin, kun ne saatetaan markkinoille. Kun vastaavia tavaroita ei odoteta olevan saatavilla sinä hetkenä, kun tavarat saatetaan markkinoille, tulliviranomaiset voivat poikkeustapauksissa hyväksyä määrittämässään kohtuullisessa määräajassa myöhemmin saatavilla olevat vastaavat tavarat, kun menettelynhaltija tätä pyytää.

3.   Kun kyseessä on jalostettujen tuotteiden ennakkovienti sisäisessä jalostusmenettelyssä, vastaavista tavaroista ja niistä jalostetusta tuotteista tulee muita kuin unionitavaroita takautuvasti sinä hetkenä, kun ne on luovutettu vientimenettelyyn, jos tuotavat tavarat asetetaan kyseiseen menettelyyn.

Kun tuotavat tavarat asetetaan sisäiseen jalostusmenettelyyn, niistä tulee samalla hetkellä unionitavaroita.

270 artikla

eATA-carnet’ta koskeva sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta)

Koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua sähköistä tieto- ja viestintäjärjestelmää (eATA-carnet-järjestelmä) on käytettävä Istanbulin yleissopimuksen 21 a artiklan nojalla annettujen eATA-carnet’ita koskevien tietojen käsittelemiseksi, vaihtamiseksi ja tallentamiseksi. Toimivaltaisten tulliviranomaisten on asetettava tiedot saataville tässä järjestelmässä viipymättä.

271 artikla

Vakioitua tietojenvaihtoa koskeva sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta)

1.   Koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua sähköistä tieto- ja viestintäjärjestelmää on käytettävä seuraaviin menettelyihin liittyvässä vakioidussa tietojenvaihdossa (INF):

a)	sisäinen jalostus EX/IM tai ulkoinen jalostus EX/IM;

b)	sisäinen jalostus IM/EX tai ulkoinen jalostus IM/EX, johon osallistuu useampi kuin yksi jäsenvaltio;

c)	sisäinen jalostus IM/EX, johon osallistuu yksi jäsenvaltio ja koodeksin 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vastaava tulliviranomainen on pyytänyt INF:iä.

Tällaista järjestelmää on käytettävä myös asiaankuuluvien tietojen käsittelemiseksi ja tallentamiseksi. Kun INF:iä vaaditaan, valvovan tullitoimipaikan on asetettava tiedot saataville tämän järjestelmän kautta viipymättä. Kun tulli-ilmoituksessa, jälleenvienti-ilmoituksessa tai jälleenvientitiedonannossa viitataan INF:iin, toimivaltaisten tulliviranomaisten on päivitettävä INF viipymättä.

Lisäksi sähköistä tieto- ja viestintäjärjestelmää on käytettävä kauppapoliittisiin toimenpiteisiin liittyvässä vakioidussa tietojenvaihdossa.

2.   Tämän artiklan 1 kohtaa sovelletaan täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitusta unionin tullikoodeksin erityismenettelyjen tietolomakkeiden (INF) käyttöönottopäivästä alkaen.

2 LUKU

Passitus

1 jakso

Ulkoinen ja sisäinen passitusmenettely

1 alajakso

Yleiset säännökset

272 artikla

Unionin tullialueelta vietävien ja sinne palaavien tavaroiden tarkastukset ja muodollisuudet

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan b, c, e ja f alakohta sekä 227 artiklan 2 kohdan b, c, e ja f alakohta)

Jos siirrettäessä tavaroista unionin tullialueella yhdestä paikasta toiseen tavarat viedään unionin tullialueelta ja ne palaavat sinne, TIR-yleissopimuksen, ATA-yleissopimuksen, Istanbulin yleissopimuksen, Lontoossa 19 päivänä kesäkuuta 1951 allekirjoitetun Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välisen niiden joukkojen asemaa koskevan sopimuksen tai Maailman postiliiton sääntöjen mukaisesti sovellettavat tullitarkastukset ja muodollisuudet on suoritettava paikoissa, joiden kautta tavarat viedään väliaikaisesti unionin tullialueelta ja joiden kautta ne palaavat sinne.

273 artikla

Passitusta koskeva sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta)

1.   TIR-toimenpiteitä koskevien TIR-carnet’n tietojen vaihtamiseksi ja unionin passitusmenettelyjen tullimuodollisuuksien suorittamiseksi on käytettävä koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua sähköistä järjestelmää, jäljempänä ’sähköinen passitusjärjestelmä’.

2.   Jos TIR-carnet’n ja sähköisen passitusjärjestelmän tiedot eroavat toisistaan, TIR-carnet’n tiedot ovat ensisijaiset.

3.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteen mukaisen, mainitussa kohdassa tarkoitetun järjestelmän parannuspäivään asti käytettävä tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 muuttamisesta 17 päivänä marraskuuta 2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1192/2008 (20) perustettua uutta tietokoneavusteista passitusjärjestelmää.

2 alajakso

Tavaroiden siirto TIR-toimenpiteissä

274 artikla

TIR-toimenpiteet erityisissä olosuhteissa

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan b alakohta, 226 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan b alakohta)

Tulliviranomaisen on hyväksyttävä TIR-carnet ilman TIR-toimenpiteitä koskevien TIR-carnet’n tietojen vaihtamista silloin, kun seuraavissa on väliaikainen toimintahäiriö:

a)	sähköinen passitusjärjestelmä;

b)	tietokonepohjainen järjestelmä, jota TIR-carnet’n haltijat käyttävät TIR-carnet’n tietojen antamiseen sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä;

c)	tietoliikenneyhteys sähköisen passitusjärjestelmän ja sen tietokonepohjaisen järjestelmän välillä, jota TIR-carnet’n haltijat käyttävät TIR-carnet’n tietojen antamiseen sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

Edellä b tai c alakohdassa tarkoitettu, väliaikaisen toimintahäiriön tapauksessa sallittu TIR-carnet’n hyväksyminen ilman TIR-carnet’n tietojen vaihtamista edellyttää tulliviranomaisten lupaa.

275 artikla

TIR-toimenpiteessä siirrettävien tavaroiden kulkureitti

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan b alakohta)

1.   TIR-toimenpiteessä siirrettävät tavarat on kuljetettava määrä- tai poistumistullitoimipaikkaan taloudellisesti perusteltua kulkureittiä käyttäen.

2.   Jos lähtö- tai saapumistullitoimipaikka pitää sitä tarpeellisena, sen on vahvistettava TIR-toimenpiteen kulkureitti ottaen huomioon mahdolliset TIR-carnet’n haltijan ilmoittamat asiaankuuluvat tiedot

Tullitoimipaikan on kulkureittiä vahvistaessaan merkittävä sähköiseen passitusjärjestelmään ja TIR-carnet’hen ainakin maininta niistä jäsenvaltioista, joiden kautta TIR-toimenpiteen on määrä tapahtua.

276 artikla

TIR-toimenpiteessä siirrettävien tavaroiden lähtö- tai saapumistullitoimipaikassa suoritettavat muodollisuudet

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan b alakohta)

1.   TIR-carnet’n haltijan on toimitettava TIR-toimenpidettä koskevat TIR-carnet’n tiedot lähtö- tai saapumistullitoimipaikkaan.

2.   Tullitoimipaikan, johon TIR-carnet’n tiedot on toimitettu, on asetettava määräaika, johon mennessä tavarat on esitettävä määrä- tai poistumistullitoimipaikassa, seuraavat seikat huomioon ottaen:

a)	kulkureitti;

b)	kulkuneuvo;

c)	kuljetuslainsäädäntö tai muu lainsäädäntö, joka voi vaikuttaa määräajan asettamiseen;

d)	TIR-carnet’n haltijan mahdollisesti ilmoittamat asiaankuuluvat tiedot.

3.   Kun määräajan asettaa lähtö- tai saapumistullitoimipaikka, se sitoo niiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisia, joiden alueelle tavarat saapuvat TIR-toimenpiteen aikana, eivätkä nämä viranomaiset saa muuttaa tätä määräaikaa.

4.   Kun tavarat luovutetaan TIR-toimenpiteeseen, lähtö- tai saapumistullitoimipaikan on merkittävä TIR-toimenpiteen MRN TIR-carnet’hen. Tavarat luovuttavan tullitoimipaikan on annettava tavaroiden luovuttaminen TIR-toimenpiteeseen tiedoksi TIR-carnet’n haltijalle.

TIR-carnet’n haltijan pyynnöstä lähtö- tai saapumistullitoimipaikan on annettava TIR-carnet’n haltijalle passituksen saateasiakirja tai tarvittaessa passituksen/vaarattomuuden saateasiakirja.

Passituksen saateasiakirja on annettava delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 liitteessä B-02 olevan mallin mukaisella lomakkeella, ja sitä täydennetään tarvittaessa tavaraerittelyllä mainitun delegoidun asetuksen liitteessä B-03 olevan mallin mukaisella lomakkeella. Passituksen/vaarattomuuden saateasiakirja on annettava mainitun delegoidun asetuksen liitteessä B-04 olevan mallin mukaisella lomakkeella, ja sitä täydennetään tavaraerittelyllä (passitus/vaarattomuus) mainitun delegoidun asetuksen liitteessä B-05 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

5.   Lähtö- tai saapumistullitoimipaikan on toimitettava tiedot TIR-toimenpiteestä ilmoitetulle määrä- tai poistumistullitoimipaikalle.

277 artikla

Tapahtumat TIR-toimenpiteessä tapahtuvan tavaroiden siirron aikana

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan b alakohta)

1.   Liikenteenharjoittajan on viipymättä tapahtuman jälkeen esitettävä tavarat sekä maantiekulkuneuvo, ajoneuvoyhdistelmä tai kontti ja TIR-carnet ja TIR-toimenpiteen MRN sen jäsenvaltion lähimmälle tulliviranomaiselle, jonka alueella kulkuneuvo sijaitsee, silloin kun

a)	liikenteenharjoittajan on ollut pakko poiketa 268 artiklan mukaisesti vahvistetusta kulkureitistä liikenteenharjoittajasta riippumattomien olosuhteiden vuoksi;

b)	on sattunut TIR-yleissopimuksen 25 artiklassa tarkoitettu tapahtuma tai onnettomuus.

2.   Jos tulliviranomainen, jonka alueella kulkuneuvo sijaitsee, katsoo, että asianomainen TIR-toimenpide voi jatkua, sen on toteutettava kaikki tarpeellisina pitämänsä toimet.

Kyseisen tulliviranomaisen on merkittävä 1 kohdassa tarkoitettujen tapahtumien asiaankuuluvat tiedot sähköiseen passitusjärjestelmään.

3.   Määrä- tai poistumistullitoimipaikan on täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun uuden tietokoneavusteisen passitusjärjestelmän (NCTS) parannuksen käyttöönottopäiviin asti kirjattava 1 kohdassa tarkoitettuja tapahtumia koskevat asiaankuuluvat tiedot sähköiseen passitusjärjestelmään.

4.   Tämän artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ei sovelleta ennen täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun NCTS-järjestelmän parannuksen käyttöönottopäiviä.

278 artikla

TIR-toimenpiteessä siirrettävien tavaroiden esittäminen määrä- tai poistumistullitoimipaikassa

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan b alakohta)

1.   Kun TIR-toimenpiteessä siirrettävät tavarat saapuvat määrä- tai poistumistullitoimipaikkaan, kyseisessä tullitoimipaikassa on esitettävä seuraavat:

a)	tavarat yhdessä maantiekulkuneuvon, ajoneuvoyhdistelmän tai kontin kanssa;

b)	TIR-carnet;

c)	TIR-toimenpiteen MRN;

d)	määrä- tai poistumistullitoimipaikan mahdollisesti vaatimat tiedot.

Tavarat on esitettävä virallisena aukioloaikana. Määrä- tai poistumistullitoimipaikka voi asianomaisen henkilön pyynnöstä sallia, että tavarat esitetään virallisen aukioloajan ulkopuolella tai jossakin toisessa paikassa.

2.   Kun tavarat on esitetty määrä- tai poistumistullitoimipaikalle lähtö- tai saapumistullitoimipaikan tämän asetuksen 276 artiklan 2 kohdan mukaisesti asettaman määräajan umpeuduttua, TIR-carnet’n haltijan katsotaan noudattaneen tätä määräaikaa, jos hän tai liikenteenharjoittaja todistaa määrä- tai poistumistullitoimipaikkaa tyydyttävällä tavalla, ettei myöhästyminen johtunut hänestä.

3.   TIR-toimenpide voidaan saattaa päätökseen muussa tullitoimipaikassa kuin siinä, joka on ilmoitettu passitusilmoituksessa. Tällaisessa tapauksessa kyseinen tullitoimipaikka katsotaan määrä- tai poistumistullitoimipaikaksi.

279 artikla

TIR-toimenpiteessä siirrettäville tavaroille määrä- tai poistumistullitoimipaikassa suoritettavat muodollisuudet

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan b alakohta)

1.   Määrä- tai poistumistullitoimipaikan on annettava tavaroiden saapuminen tiedoksi lähtö- tai saapumistullitoimipaikalle päivänä, jona tavarat esitetään yhdessä maantiekulkuneuvon, ajoneuvoyhdistelmän tai kontin sekä TIR-carnet’n ja TIR-toimenpiteen MRN:n kanssa tämän asetuksen 278 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Jos TIR-toimenpide saatetaan päätökseen muussa tullitoimipaikassa kuin siinä, joka on ilmoitettu passitusilmoituksessa, tämän asetuksen 278 artiklan 3 kohdan mukaisesti määrä- tai poistumistullitoimipaikkana pidettävän tullitoimipaikan on annettava saapuminen tiedoksi lähtö- tai saapumistullitoimipaikalle päivänä, jona tavarat esitetään tämän asetuksen 278 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Lähtö- tai saapumistullitoimipaikan on annettava saapuminen tiedoksi passitusilmoituksessa ilmoitetulle määrä- tai poistumistullitoimipaikalle.

3.   Määrä- tai poistumistullitoimipaikan on annettava tarkastustulokset tiedoksi lähtö- tai saapumistullitoimipaikalle viimeistään kolmantena päivänä sen jälkeen, kun tavarat on esitetty määrä- tai poistumistullitoimipaikassa tai muussa paikassa tämän asetuksen 278 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Poikkeuksellisissa tapauksissa määräaikaa voidaan pidentää enintään kuuteen päivään.

Kuitenkin kun tavarat vastaanottaa koodeksin 230 artiklassa tarkoitettu valtuutettu vastaanottaja, tämä on annettava tiedoksi lähtö- tai saapumistullitoimipaikalle viimeistään kuudentena päivänä sen jälkeen, kun tavarat on toimitettu valtuutetulle vastaanottajalle.

4.   Määrä- tai poistumistullitoimipaikan on saatettava TIR-toimenpide päätökseen TIR-yleissopimuksen 1 artiklan d alakohdan ja 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sen on täytettävä TIR-carnet’n kantaosa N:o 2 ja säilytettävä TIR-carnet’n 2 lehti. TIR-carnet on palautettava TIR-carnet’n haltijalle tai tämän puolesta toimivalle henkilölle.

5.   Kun tämän asetuksen 274 artiklaa sovelletaan, määrä- tai poistumisjäsenvaltion tulliviranomaisten on palautettava TIR-carnet’n 2 lehden asianmukainen osa lähtö- tai saapumistullitoimipaikalle viipymättä ja viimeistään kahdeksantena päivänä sen jälkeen, kun TIR-toimenpide on saatettu päätökseen.

280 artikla

TIR-toimenpiteessä siirrettävien tavaroiden tiedustelumenettely

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan b alakohta)

1.   Jos lähtö- tai saapumistullitoimipaikka ei ole vastaanottanut tarkastustuloksia kuuden päivän kuluessa tavaroiden saapumista koskevan tiedoksiannon vastaanottamisesta, kyseisen tullitoimipaikan on viipymättä pyydettävä tarkastustuloksia siltä määrä- tai poistumistullitoimipaikalta, joka on lähettänyt tavaroiden saapumista koskevan ilmoituksen.

Määrä- tai poistumistullitoimipaikan on lähetettävä tarkastustulokset heti sen jälkeen, kun se on vastaanottanut tällaisen pyynnön lähtö- tai saapumistullitoimipaikalta.

2.   Jos lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomainen ei vielä ole vastaanottanut tietoja, joiden perusteella TIR-toimenpide voidaan saattaa päätökseen tai tullivelka kantaa, sen on pyydettävä asiaankuuluvia tietoja TIR-carnet’n haltijalta tai, jos riittävät tiedot ovat saatavilla määrä- tai poistumispaikassa, määrä- tai poistumistullitoimipaikalta seuraavissa tapauksissa:

a)	lähtö- tai saapumistullitoimipaikka ei ole vastaanottanut tiedoksiantoa tavaroiden saapumisesta tämän asetuksen 276 artiklan 2 kohdan mukaisesti tavaroiden esittämiselle asetetun määräajan umpeutumiseen mennessä;

b)	lähtö- tai saapumistullitoimipaikka ei ole vastaanottanut tarkastustuloksia, jotka on pyydetty 1 kohdan mukaisesti;

c)	lähtö- tai saapumistullitoimipaikka saa tietoonsa, että tavaroiden saapumista koskeva tiedoksianto tai tarkastustulokset lähetettiin erehdyksessä.

3.   Lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomaisen on lähetettävä 2 kohdan a alakohdan mukaiset tietopyynnöt seitsemän päivän kuluessa kyseisessä alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä ja 2 kohdan b alakohdan mukaiset tietopyynnöt seitsemän päivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun sovellettavan määräajan päättymisestä.

Jos kuitenkin lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomainen vastaanottaa ennen näiden määräaikojan umpeutumista tiedon siitä, että TIR-toimenpidettä ei ole saatettu päätökseen asianmukaisesti, tai kyseinen tulliviranomainen epäilee tätä, sen on lähetettävä pyyntö viipymättä.

4.   Vastaukset 2 kohdan mukaisiin tietopyyntöihin on lähetettävä 28 päivän kuluessa pyynnön lähettämisestä.

5.   Jos 2 kohdan mukaisen pyynnön jälkeen määrä- tai poistumistullitoimipaikka ei ole antanut riittäviä tietoja TIR-toimenpiteen päätökseen saattamiseksi, lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomaisen on pyydettävä TIR-carnet’n haltijaa antamaan kyseiset tiedot 35 päivän kuluessa tiedustelumenettelyn käynnistämisestä.

Kyseisen tulliviranomaisen on kuitenkin täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun NCTS-järjestelmän parannuksen käyttöönottopäiviin asti pyydettävä TIR-carnet’n haltijaa antamaan kyseiset tiedot 28 päivän kuluessa tiedustelumenettelyn käynnistämisestä.

TIR-carnet’n haltijan on vastattava tähän pyyntöön 28 päivän kuluessa sen lähettämisestä. TIR-carnet’n haltijan pyynnöstä tätä määräaikaa voidaan pidentää toisella 28 päivän pituisella ajanjaksolla.

6.   Jos TIR-carnet on hyväksytty ilman TIR-toimenpiteitä koskevien TIR-carnet’n tietojen vaihtamista 267 artiklan mukaisesti, lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomaisen on käynnistettävä tiedustelumenettely TIR-toimenpiteen päätökseen saattamiseen tarvittavien tietojen saamiseksi, jos se ei ole kahden kuukauden kuluttua TIR-carnet’n hyväksymispäivästä vastaanottanut todistetta siitä, että TIR-toimenpide on saatettu päätökseen. Kyseinen viranomainen lähettää asiaankuuluvia tietoja koskevan pyynnön lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomaiselle. Kyseisen tulliviranomaisen on vastattava tähän pyyntöön 28 päivän kuluessa sen lähettämisestä.

Jos kuitenkin lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomainen vastaanottaa ennen kyseisen määräajan umpeutumista tiedon siitä, että TIR-toimenpidettä ei ole saatettu päätökseen asianmukaisesti, tai kyseinen tulliviranomainen epäilee tätä, sen on käynnistettävä tiedustelumenettely viipymättä.

Lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomaisen on käynnistettävä tiedustelumenettely myös, jos käy ilmi, että todiste TIR-toimenpiteen päätökseen saattamisesta oli väärennetty ja että tiedustelumenettelyn käynnistäminen on tarpeen 9 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

7.   Lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomaisten on ilmoitettava asianomaiselle takaajayhdistykselle, että TIR-toimenpiteen päätökseen saattaminen ei ole ollut mahdollista, ja pyydettävä sitä esittämään todiste TIR-toimenpiteen päätökseen saattamisesta. Kyseistä ilmoitusta ei pidetä TIR-yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tiedoksiantona.

8.   Jos 1–7 kohdassa säädetyn tiedustelumenettelyn aikana todetaan, että TIR-toimenpide saatettiin päätökseen asianmukaisesti, lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomaisen on päätettävä TIR-toimenpide ja ilmoitettava asiasta viipymättä takaajayhdistykselle ja TIR-carnet’n haltijalle sekä tarvittaessa sellaisille tulliviranomaisille, jotka ovat mahdollisesti aloittaneet kantomenettelyn.

9.   Jos 1–7 kohdassa säädetyn tiedustelumenettelyn aikana todetaan, ettei TIR-toimenpidettä voida saattaa päätökseen, lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomaisen on vahvistettava, onko tullivelka syntynyt.

Jos tullivelka on syntynyt, lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomaisen on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

a)	yksilöitävä velallinen;

b)	määritettävä tullivelan tiedoksi antamisesta vastaava tulliviranomainen koodeksin 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

281 artikla

Vaihtoehtoinen todiste TIR-toimenpiteen päätökseen saattamisesta

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan b alakohta)

1.   TIR-toimenpide on katsottava asianmukaisesti päätökseen saatetuksi tämän asetuksen 276 artiklan 2 kohdan mukaisesti asetetussa määräajassa, jos TIR-carnet’n haltija tai takaajayhdistys esittää lähtö- tai saapumisjäsenvaltion tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla jonkin seuraavista tavaroiden tunnistamiseksi käytettävistä asiakirjoista:

a)	määrä- tai poistumisjäsenvaltion tulliviranomaisen vahvistama asiakirja, jossa tavarat yksilöidään ja jossa vahvistetaan, että tavarat on esitetty määrä- tai poistumistullitoimipaikalle tai ne on toimitettu koodeksin 230 artiklassa tarkoitetulle valtuutetulle vastaanottajalle;

b)	jäsenvaltion tulliviranomaisen vahvistama asiakirja tai tullikirjanpito, jossa vahvistetaan, että tavarat on fyysisesti viety unionin tullialueelta;

c)	jossakin sellaisessa kolmannessa maassa laadittu tulliasiakirja, jossa tavarat on asetettu tullimenettelyyn;

d)	jossakin kolmannessa maassa laadittu asiakirja, jonka kyseisen maan tulliviranomaiset ovat leimanneet tai muulla tavalla vahvistaneet ja jossa todistetaan, että tavaroiden katsotaan olevan vapaassa liikkeessä kyseisessä maassa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen sijaan todisteena voidaan antaa kyseisten asiakirjojen jäljennökset, jotka alkuperäiset asiakirjat vahvistanut elin, asianomaisen kolmannen maan viranomainen tai jäsenvaltion viranomainen on todistanut oikeiksi.

3.   Tämän asetuksen 279 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua tavaroiden saapumista koskevaa tiedoksiantoa ei pidetä todisteena siitä, että TIR-toimenpide on saatettu päätökseen asianmukaisesti.

282 artikla

Valtuutetun vastaanottajan vastaanottamien TIR-toimenpiteessä siirrettävien tavaroiden muodollisuudet

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan b alakohta)

1.   Kun tavarat saapuvat koodeksin 230 artiklassa tarkoitetussa valtuutuksessa määrättyyn paikkaan, valtuutetun vastaanottajan on

a)	annettava viipymättä tavaroiden saapuminen ja kuljetuksen aikana mahdollisesti tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet tai tapahtuma tiedoksi määrätullitoimipaikalle;

b)	purettava tavarat vasta sen jälkeen, kun lupa tähän on saatu määrätullitoimipaikalta;

c)	purkamisen jälkeen viipymättä merkittävä kirjanpitoonsa tarkastuksen tulokset ja kaikki muut purkamista koskevat asiaankuuluvat tiedot;

d)	annettava tavaroiden tarkastuksen tulokset ja mahdolliset sääntöjenvastaisuudet tiedoksi määrätullitoimipaikalle viimeistään kolmantena päivänä sen jälkeen, kun lupa tavaroiden purkamiseen on saatu.

2.   Kun määrätullitoimipaikka on vastaanottanut tiedoksiannon tavaroiden saapumisesta valtuutetun vastaanottajan tiloihin, sen on annettava tavaroiden saapuminen tiedoksi lähtö- tai saapumistullitoimipaikalle.

3.   Kun määrätullitoimipaikka on vastaanottanut 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun tavaroiden tarkastuksen tulokset, sen on lähetettävä tarkastustulokset lähtö- tai saapumistullitoimipaikalle viimeistään kuudentena päivänä sen jälkeen, kun tavarat on toimitettu valtuutetulle vastaanottajalle.

4.   TIR-carnet’n haltijan pyynnöstä valtuutetun vastaanottajan on annettava tulotodistus, jossa vahvistetaan tavaroiden saapuminen koodeksin 230 artiklassa tarkoitetussa luvassa määrättyyn paikkaan ja jossa on viittaus TIR-toimenpiteen MRN:ään ja asianomaiseen TIR-carnet’hen. Tulotodistusta ei saa pitää todisteena siitä, että TIR-toimenpide olisi saatettu päätökseen tämän asetuksen 279 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

5.   Valtuutetun vastaanottajan on varmistettava, että TIR-carnet ja TIR-toimenpiteen MRN esitetään määrätullitoimipaikalle luvassa määrätyssä määräajassa TIR-toimenpiteen päätökseen saattamiseksi tämän asetuksen 279 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

6.   TIR-carnet’n haltijan katsotaan täyttäneen TIR-yleissopimuksen 1 artiklan o kohdan mukaiset velvoitteensa, kun asianomainen TIR-carnet ja maantiekulkuneuvo, ajoneuvoyhdistelmä tai kontti sekä tavarat on esitetty muuttumattomina valtuutetulle vastaanottajalle luvassa määrätyssä paikassa.

3 alajakso

Tavaroiden siirtäminen ATA-yleissopimuksen ja Istanbulin yleissopimuksen mukaisesti

283 artikla

Rikoksia ja sääntöjenvastaisuuksia koskeva tiedoksianto

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan c alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan c alakohta)

Sen jäsenvaltion 166 artiklassa tarkoitettu koordinoiva tullitoimipaikka, jossa rikos tai sääntöjenvastaisuus tehtiin ATA-passituksessa tapahtuneen siirron aikana tai sen yhteydessä, ilmoittaa ATA-carnet’n haltijalle ja takaajayhdistykselle rikoksesta tai sääntöjenvastaisuudesta vuoden kuluessa carnet’n voimassaolon päättymispäivästä.

284 artikla

Vaihtoehtoinen todiste ATA-passitustoimenpiteen päätökseen saattamisesta

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan c alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan c alakohta)

1.   ATA-passitustoimenpide on katsottava asianmukaisesti päätökseen saatetuksi, kun ATA-carnet’n haltija esittää tulliviranomaista tyydyttävällä tavalla ja ATA-yleissopimuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätyissä määräajoissa, kun carnet on annettu ATA-yleissopimuksen mukaisesti, tai Istanbulin yleissopimuksen liitteessä A olevan 9 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määrätyissä määräajoissa, kun carnet on annettu Istanbulin yleissopimuksen mukaisesti, jonkin seuraavista tavaroiden tunnistamisessa käytettävistä asiakirjoista:

a)	ATA-yleissopimuksen 8 artiklassa tarkoitetut asiakirjat, kun carnet on annettu ATA-yleissopimuksen mukaisesti, tai Istanbulin yleissopimuksen liitteessä A olevassa 10 artiklassa tarkoitetut asiakirjat, kun carnet on annettu Istanbulin yleissopimuksen mukaisesti;

b)	tulliviranomaisten vahvistama asiakirja, jossa todetaan, että tavarat on esitetty määrä- tai poistumistullitoimipaikalle;

c)	sellaisen kolmannen maan tulliviranomaisten antama asiakirja, jossa tavarat asetetaan tullimenettelyyn.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen sijaan todisteena voidaan esittää kyseisten asiakirjojen jäljennökset, jotka alkuperäiset asiakirjat vahvistanut elin on todistanut oikeiksi.

4 alajakso

Tavaroiden siirtäminen lomakkeella 203

285 artikla

Nimetyt tullitoimipaikat

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohden e alakohta, 227 artiklan 2 kohdan e alakohta ja 159 artiklan 3 kohta)

Kunkin sellaisen jäsenvaltion tulliviranomaisen, johon lomakkeen 302 käyttöön oikeutettuja Pohjois-Atlantin puolustusliiton joukkoja, jäljempänä ’NATO-joukot’, on sijoitettu, on nimettävä yksi tai useampi tullitoimipaikka, joka vastaa tullimuodollisuuksista ja tullitarkastuksista sellaisissa tavaroiden siirroissa, jotka kyseiset joukot suorittavat tai jotka suoritetaan niiden puolesta.

286 artikla

Lomakkeen 302 antaminen Nato-joukoille

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohden e alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan e alakohta)

Lähtöjäsenvaltion nimetyn tullitoimipaikan on annettava alueelleen sijoittautuneille Nato-joukoille lomakkeet 302,

a)	jotka on ennakkovahvistettu kyseisen toimipaikan leimalla ja virkailijan allekirjoituksella;

b)	joissa on juokseva numerointi;

c)	joissa on nimetyn tullitoimipaikan täydellinen osoite lomakkeen 302 palautuskappaletta varten.

287 artikla

Lomakkeen 302 käyttöä koskevat menettelysäännöt

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohden e alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan e alakohta)

1.   Tavaroiden lähettämishetkellä Nato-joukkojen on

a)	joko annettava lomakkeen 302 tiedot sähköisesti lähtö- tai saapumistullitoimipaikkaan;

b)	tai lisättävä lomakkeeseen 302 maininta siitä, että tavarat siirretään niiden valvonnassa, ja vahvistettava tämä maininta allekirjoituksellaan, leimallaan ja päiväyksellä.

2.   Kun Nato-joukot antavat lomakkeen 302 tiedot sähköisesti 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, tämän asetuksen 294, 296, 304, 306, 314, 315 ja 316 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

3.   Kun Nato-joukot toimivat 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, yksi lomakkeen 302 kappale on annettava viipymättä nimetylle tullitoimipaikalle, joka vastaa niihin Nato-joukkoihin liittyvistä tullimuodollisuuksista ja tullitarkastuksista, jotka lähettävät tavarat tai joiden puolesta tavarat lähetetään.

Lomakkeen 302 muiden kappaleiden on oltava määräpaikan Nato-joukoille osoitetun lähetyksen mukana, ja kyseiset joukot leimaavat ja allekirjoittavat kyseiset lomakkeet.

Kun tavarat saapuvat, kaksi lomakkeen kappaletta annetaan nimetylle tullitoimipaikalle, joka vastaa määräpaikan Nato-joukkoihin liittyvistä tullimuodollisuuksista ja tullitarkastuksista.

Kyseisen nimetyn tullitoimipaikan on säilytettävä yksi kappale ja palautettava toinen kappale tullitoimipaikkaan, joka vastaa niihin Nato-joukkoihin liittyvistä tullimuodollisuuksista ja tullitarkastuksista, jotka lähettävät tavarat tai joiden puolesta tavarat lähetetään.

5 alajakso

Postijärjestelmää käyttäen kuljetettavat tavarat

288 artikla

Postilähetyksiin sisältyvien muiden kuin unionitavaroiden siirtäminen ulkoisessa passitusmenettelyssä

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan f alakohta)

Kun muita kuin unionitavaroita siirretään ulkoisessa passitusmenettelyssä koodeksin 226 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisesti, postilähetyksessä ja sen mukana olevissa asiakirjoissa on oltava liitteessä 72–01 oleva lipuke.

289 artikla

Sekä unionitavaroita että muita kuin unionitavaroita sisältävien postilähetysten siirtäminen

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan f alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan f alakohta)

1.   Jos postilähetys sisältää sekä unionitavaroita että muita kuin unionitavaroita, kyseisessä lähetyksessä ja mahdollisissa saateasiakirjoissa on oltava liitteessä 72–01 oleva lipuke.

2.   Määräpaikan postitoiminnan harjoittajalle on lähetettävä erikseen todiste 1 kohdassa tarkoitettuun lähetykseen sisältyvien unionitavaroiden unionitavaran tullioikeudellisesta asemasta tai viittaus kyseisen todisteen MRN:ään tai ne voidaan liittää mukaan lähetykseen.

Kun todiste unionitavaroiden tullioikeudellisesta asemasta lähetetään erikseen määräpaikan postitoiminnan harjoittajalle, kyseisen postitoiminnan harjoittajan on esitettävä kyseinen todiste unionitavaroiden tullioikeudellisesta asemasta määrätullitoimipaikalle yhdessä lähetyksen kanssa.

Kun todiste unionitavaroiden tullioikeudellisesta asemasta tai sen MRN on liitetty mukaan lähetykseen, tämä on ilmaistava selkeästi pakkauksen päällä.

290 artikla

Postilähetysten siirtäminen sisäisessä passitusmenettelyssä erityistapauksissa

(Koodeksin 227 artiklan 2 kohdan f alakohta)

1.   Kun unionitavaroita siirretään sisäisessä passitusmenettelyssä erityisille veroalueille, erityisiltä veroalueilta tai niiden välillä koodeksin 227 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti, postilähetyksessä ja sen mahdollisissa saateasiakirjoissa on oltava liitteessä 72–02 oleva lipuke.

2.   Kun unionitavaroita siirretään sisäisessä passitusmenettelyssä koodeksin 227 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti unionin tullialueelta yhteistä passitusta soveltavaan maahan niiden toimittamiseksi myöhemmin takaisin unionin tullialueelle, kyseisten tavaroiden mukana on oltava jollakin tämän asetuksen 199 artiklassa luetellulla menetelmällä annettu todiste unionitavaroiden tullioikeudellisesta asemasta.

Todiste unionitavaran tullioikeudellisesta asemasta on esitettävä tullitoimipaikalle, kun tavarat saapuvat takaisin unionin tullialueelle.

2 jakso

Unionin ulkoinen ja sisäinen passitusmenettely

1 alajakso

Yleiset säännökset

291 artikla

Passitustoimenpiteet erityisissä olosuhteissa

(Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan b alakohta)

1.   Tulliviranomaisen on hyväksyttävä paperinen passitusilmoitus, jos seuraavissa on väliaikainen toimintahäiriö:

a)	sähköinen passitusjärjestelmä;

b)	tietokonepohjainen järjestelmä, jota menettelynhaltijat käyttävät unionin passitusilmoituksen antamiseen sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä;

c)	tietoliikenneyhteys sähköisen passitusjärjestelmän ja sen tietokonepohjaisen järjestelmän välillä, jota menettelynhaltijat käyttävät unionin passitusilmoituksen antamiseen sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä;

Paperisiin asiakirjoihin perustuvan passitusilmoituksen käyttöä koskevat säännöt ovat liitteessä 72–04.

2.   Edellä b tai c alakohdassa tarkoitettu, paperisen passitusilmoituksen hyväksyminen väliaikaisen toimintahäiriön tapauksessa edellyttää tulliviranomaisten lupaa.

292 artikla

Tarkastus ja virka-apu

(Koodeksin 48 artikla)

1.   Toimivaltainen tulliviranomainen voi tehdä toimitetuille tiedoille ja kaikille passitustoimenpiteeseen liittyville asiakirjoille, lomakkeille, luville ja tiedoille jälkitarkastukset varmistaakseen, että merkinnät, vaihdetut tiedot ja leimat ovat aidot. Tällaisia tarkastuksia on tehtävä silloin, kun annettujen tietojen oikeellisuutta ja aitoutta epäillään tai kun epäillään petosta. Tarkastus voidaan tehdä myös riskianalyysin perusteella tai pistokokein.

2.   Jälkitarkastuspyynnön vastaanottavien toimivaltaisten viranomaisten on vastattava pyyntöön viipymättä.

3.   Jos lähtöjäsenvaltion toimivaltainen tulliviranomainen pyytää toimivaltaista tulliviranomaista tekemään jälkitarkastuksen unionin passitustoimenpiteeseen liittyvistä tiedoista, koodeksin 215 artiklan 2 kohdassa säädettyjen passitusmenettelyn päättämistä koskevien edellytysten ei katsota täyttyneen ennen kuin tietojen aitous ja oikeellisuus on vahvistettu.

293 artikla

Yhteistä passitusmenettelyä koskeva yleissopimus

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Kun tavaroiden haltija käyttää yhteistä passitusmenettelyä, tämän artiklan 2 kohtaa ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 189 artiklaa sovelletaan. Unionin tullialueella liikkuvat tavarat katsotaan kuitenkin asetetuiksi unionin passitusmenettelyyn yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Kun yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan ja unionitavarat kuljetetaan yhden tai useamman yhteistä passitusta soveltavan maan kautta, tavarat on asetettava koodeksin 227 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun unionin sisäiseen passitusmenettelyyn, paitsi jos unionitavarat kuljetetaan kokonaan meri- tai ilmateitse.

294 artikla

Sekalähetykset

(Koodeksin 233 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Yhteen lähetykseen voi sisältyä sekä tavaroita, jotka on asetettava unionin ulkoiseen passitusmenettelyyn koodeksin 226 artiklan mukaisesti, että tavaroita, jotka on asetettava unionin sisäiseen passitusmenettelyyn koodeksin 227 artiklan mukaisesti, edellyttäen että kustakin tavaraerästä on tehty tätä koskeva merkintä passitusilmoitukseen.

295 artikla

Soveltamisala

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

Unionin passitusmenettely on pakollinen seuraavissa tapauksissa:

a)	ilmateitse kuljetettavat muut kuin unionitavarat lastataan tai uudelleenlastataan unionin lentoasemalla;

b)	muut kuin unionitavarat kuljetetaan meriteitse delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 120 artiklan mukaisesti hyväksytyssä säännöllisessä alusliikenteessä.

2 alajakso

Lähtötullitoimipaikassa suoritettavat muodollisuudet

296 artikla

Passitusilmoitus ja kulkuneuvo

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Kukin passitusilmoitus saa koskea ainoastaan unionin passitusmenettelyyn asetettuja tavaroita, jotka siirretään tai jotka on tarkoitus siirtää yhdestä lähtötullitoimipaikasta yhteen määrätullitoimipaikkaan yhdellä kulkuneuvolla, kontissa tai kollissa.

Yksi passitusilmoitus voi kuitenkin koskea tavaroita, jotka siirretään tai jotka on tarkoitus siirtää yhdestä lähtötullitoimipaikasta yhteen määrätullitoimipaikkaan useammassa kuin yhdessä kontissa tai useammassa kuin yhdessä kollissa, kun kontit tai kollit on lastattu yhteen kulkuneuvoon.

2.   Tätä artiklaa sovellettaessa myös kaikkia seuraavia pidetään yhtenä kulkuneuvona, edellyttäen että kuljetettavat tavarat lähetetään yhdessä:

a)	maantiekulkuneuvo, jossa on yksi tai useampi perävaunu tai puoliperävaunu;

b)	yhteen kytketyt rautatievaunut;

c)	yhden kuljetuskokonaisuuden muodostavat laivat.

3.   Kun unionin passitusmenettelyssä käytetään yhtä kulkuneuvoa tavaroiden lastaamiseen useammassa kuin yhdessä lähtötullitoimipaikassa ja tavaroiden purkamiseen useammassa kuin yhdessä määrätullitoimipaikassa, kustakin lähetyksestä on annettava erilliset passitusilmoitukset.

297 artikla

Määräaika tavaroiden esittämiselle

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Lähtötullitoimipaikan on asetettava määräaika, johon mennessä tavarat on esitettävä määrätullitoimipaikalle, seuraavat seikat huomioon ottaen:

a)	kulkureitti;

b)	kulkuneuvo;

c)	kuljetuslainsäädäntö tai muu lainsäädäntö, joka voi vaikuttaa määräajan asettamiseen;

d)	kaikki menettelynhaltijan mahdollisesti antamat asiaankuuluvat tiedot.

2.   Kun määräajan asettaa lähtötullitoimipaikka, se sitoo niiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisia, joiden alueelle tavarat saapuvat unionin passitustoimenpiteen aikana, eivätkä nämä viranomaiset saa muuttaa tätä määräaikaa.

298 artikla

Unionin passitusmenettelyssä siirrettävien tavaroiden kulkureitti

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Unionin passitusmenettelyyn asetetut tavarat on siirrettävä määrätullitoimipaikkaan taloudellisesti perusteltua kulkureittiä pitkin.

2.   Jos lähtötullitoimipaikka tai menettelynhaltija pitää sitä tarpeellisena, kyseisen tullitoimipaikan on vahvistettava tavaroiden siirroille kulkureitti unionin passitusmenettelyn ajaksi ottaen huomioon kaikki menettelynhaltijan antamat asiaankuuluvat tiedot.

Tullitoimipaikan on kulkureittiä vahvistaessaan merkittävä sähköiseen passitusjärjestelmään ainakin maininta niistä jäsenvaltioista, joiden kautta passituksen on määrä tapahtua.

299 artikla

Sinetöinti tunnistusmenetelmänä

(Koodeksin 192 artikla, 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Kun tavarat on määrä asettaa unionin passitusmenettelyyn, lähtötullitoimipaikan on sinetöitävä seuraavat:

a)	lastitilat, jos lähtötullitoimipaikka on hyväksynyt kulkuneuvon tai kontin sinetöintiin soveltuvaksi;

b)	muissa tapauksissa kukin yksittäinen kolli.

2.   Lähtötullitoimipaikan on merkittävä sinettien lukumäärä ja erilliset sinettitunnisteet sähköiseen passitusjärjestelmään.

300 artikla

Soveltuvuus sinetöintiin

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Lähtötullitoimipaikan on pidettävä kulkuneuvoja tai kontteja sinetöintiin soveltuvina seuraavin edellytyksin:

a)	sinetit voidaan helposti ja tehokkaasti kiinnittää kulkuneuvoon tai konttiin;

b)	kulkuneuvo tai kontti on rakennettu siten, että kun tavaroita poistetaan tai lisätään, poistaminen tai lisääminen jättää näkyviä jälkiä, sinetit rikkoutuvat tai niissä on merkkejä niihin kajoamisesta taikka sähköinen valvontajärjestelmä rekisteröi tavaroiden poistamisen tai lisäämisen;

c)	kulkuneuvo tai kontti ei sisällä piilotilaa, jonne tavaroita voitaisiin kätkeä;

d)	tulliviranomaiset pääsevät helposti tarkastamaan lastitilat.

2.   Kaikkia sellaisen kansainvälisen sopimuksen, jonka osapuoli unioni on, määräysten mukaisesti tullisinetöityyn kuljetukseen hyväksyttyjä maantiekulkuneuvoja, perävaunuja, puoliperävaunuja ja kontteja pidetään myös sinetöintiin soveltuvina.

301 artikla

Tullisinettien ominaisuudet

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Tullisineteillä on oltava ainakin seuraavat olennaiset ominaisuudet ja niiden on oltava seuraavien teknisten erittelyjen mukaisia:

a)

sinettien olennaiset ominaisuudet: i) ne pysyvät muuttumattomina ja lujasti kiinnitettyinä tavanomaisessa käytössä; ii) ne voidaan tarkastaa ja tunnistaa helposti; iii) ne on valmistettu niin, että murtaminen, kajoaminen tai irrottaminen jättää paljaalla silmällä havaittavia jälkiä; iv) ne on suunniteltu kertakäyttöisiksi tai, jos ne on tarkoitettu käytettäväksi useamman kerran, ne ovat sellaisia, että niille voidaan antaa selkeä erillinen tunnistusmerkintä jokaisen uudelleenkäytön yhteydessä; v) niissä on erilliset sinettitunnisteet, jotka ovat pysyviä, helposti luettavia ja yksilöllisesti numeroituja;

b)

tekniset erittelyt: i) sinettien muoto ja mitat voivat vaihdella käytettävän sinetöintimenetelmän mukaan, mutta mittojen on oltava sellaiset, että tunnistemerkit ovat helposti luettavissa; ii) sinettien tunnistemerkkien on oltava sellaiset, ettei niitä voida väärentää, ja niiden jäljentämisen on oltava vaikeaa; iii) käytettävän aineen on oltava sellaista, ettei murtumia pääse syntymään vahingossa ja ettei sinettiä voida huomaamattomalla tavalla väärentää tai käyttää uudelleen.

2.   Jos sinetit on vahvistanut toimivaltainen elin kansainvälisen ISO-standardin N:o 17712:2013 ”Freight containers – Mechanical Seals” mukaisesti, näiden sinettien katsotaan täyttävän 1 kohdassa säädetyt vaatimukset.

Kun kyseessä ovat konttikuljetukset, korkean turvallisuustasojen sinettejä on käytettävä mahdollisuuksien mukaan.

3.   Tullisinetissä on oltava seuraavat merkinnät:

a)	sana ”Tulli” jollakin unionin virallisella kielellä tai sitä vastaava lyhenne;

b)	ISO alpha-2 -maakoodin mukainen maakoodi, josta sinetin kiinnittänyt jäsenvaltio voidaan tunnistaa.

c)	Jäsenvaltiot saavat lisätä sinettiin Euroopan unionin lipun kuvan.

Jäsenvaltiot voivat niin yhteisesti sopiessaan päättää soveltaa yhteisiä turvatoimenpiteitä ja -teknologiaa.

4.   Jokaisen jäsenvaltion on annettava käyttämiensä tullisinettien tyypit tiedoksi komissiolle. Komissio antaa nämä tiedot kaikille jäsenvaltioille.

5.   Kun sinetti on poistettava tullitarkastuksen tekemiseksi, tulliviranomaisen on tarpeen mukaan pyrittävä kiinnittämään uusi tullisinetti, jonka turvallisuustaso on vähintään sama, ja merkittävä rahtikirjoihin asianomaiset tiedot, kuten uuden sinetin numeron.

302 artikla

Muut tunnistamistoimenpiteet kuin sinetöinti

(Koodeksin 192 artikla, 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 299 artiklassa säädetään, lähtötullitoimipaikka voi päättää olla sinetöimättä unionin passitusmenettelyyn asetettuja tavaroita, ja luottaa sen sijaan passitusilmoituksessa tai täydentävissä asiakirjoissa olevaan tavaran kuvaukseen, edellyttäen että kyseinen kuvaus on riittävän tarkka tavaroiden tunnistamiseksi helposti ja siinä ilmoitetaan tavaroiden paljous, luonne ja erityispiirteet, kuten sarjanumerot.

2.   Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 299 artiklassa säädetään, ja ellei lähtötullitoimipaikka toisin päätä, sekä kulkuneuvo että tavarat sisältävät erilliset kollit jätetään sinetöimättä, jos

a)	tavarat kuljetetaan ilmateitse ja lipukkeet on kiinnitetty kuhunkin mukana olevan lentorahtikirjan numerolla varustettuun lähetykseen tai lähetys muodostaa kuormausyksikön, johon on merkitty mukana olevan lentorahtikirjan numero;

b)	tavarat kuljetetaan rautateitse, ja rautatieyritykset soveltavat tunnistamistoimenpiteitä.

303 artikla

Tavaroiden luovutus unionin passitusmenettelyyn

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Ainoastaan tämän asetuksen 299 artiklan mukaisesti sinetöidyt tavarat tai tavarat, joiden osalta on tämän asetuksen 302 artiklan mukaisesti toteutettu vaihtoehtoisia tunnistamistoimenpiteitä, luovutetaan unionin passitusmenettelyyn.

2.   Lähtötullitoimipaikan on tavarat luovuttaessaan toimitettava unionin passitustoimenpiteen tiedot

a)	ilmoitetulle määrätullitoimipaikalle;

b)	kullekin ilmoitetulle passitustullitoimipaikalle.

Näiden tietojen on perustuttava passitusilmoituksessa oleviin tietoihin, joita on tarvittaessa muutettu.

3.   Lähtötullitoimipaikan on annettava tavaroiden luovuttaminen unionin passitusmenettelyyn tiedoksi menettelynhaltijalle.

4.   Menettelyhaltijan pyynnöstä lähtötullitoimipaikan on annettava menettelynhaltijalle passituksen saateasiakirja tai tarvittaessa passituksen/vaarattomuuden saateasiakirja.

Passituksen saateasiakirja on annettava delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 liitteessä B-02 olevan mallin mukaisella lomakkeella, ja sitä täydennetään tarvittaessa tavaraerittelyllä mainitun delegoidun asetuksen liitteessä B-03 olevan mallin mukaisella lomakkeella. Passituksen/vaarattomuuden saateasiakirja on annettava mainitun delegoidun asetuksen liitteessä B-04 olevan mallin mukaisella lomakkeella, ja sitä täydennetään tavaraerittelyllä (passitus/vaarattomuus) mainitun delegoidun asetuksen liitteessä B-05 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

3 alajakso

Muodollisuudet unionin passitusmenettelyn aikana

304 artikla

Unionin passitusmenettelyssä siirrettyjen tavaroiden esittäminen passitustullitoimipaikalle

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Tavarat on esitettävä yhdessä passitusilmoituksen MRN:n kanssa kullekin passitustullitoimipaikalle.

2.   Passitusilmoituksen MRN:n esittämiseen kullekin passitustoimipaikalle sovelletaan delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 184 artiklan toista kohtaa.

3.   Passitustullitoimipaikkojen on kirjattava tavaroiden rajanylitys lähtötullitoimipaikalta saatujen unionin passitustoimenpiteen tietojen perusteella. Passitustullitoimipaikkojen on annettava rajanylitys tiedoksi lähtötullitoimipaikalle.

4.   Jos tavarat kuljetetaan muun kuin ilmoitetun passitustullitoimipaikan kautta, tosiasiallisen passitustullitoimipaikan on pyydettävä unionin passitustoimenpiteen tietoja lähtötullitoimipaikalta ja annettava tavaroiden rajanylitys tiedoksi lähtötullitoimipaikalle.

5.   Passitustullitoimipaikka voi tarkastaa tavarat. Tavaroiden tarkastus on tehtävä pääasiassa lähtötullitoimipaikalta saatujen unionin passitustoimenpiteen tietojen perusteella.

6.   Edellä 1–4 kohtaa ei sovelleta, kun tavarat kuljetetaan rautateitse, edellyttäen että passitustullitoimipaikka voi tarkastaa tavaroiden rajanylityksen muulla tavalla. Tällainen tarkastus tehdään vain kun se on tarpeen. Tarkastus voidaan tehdä jälkikäteen.

305 artikla

Tapahtumat unionin passitustoimenpiteessä tapahtuvan tavaroiden siirron aikana

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Liikenteenharjoittajan on viipymättä tapahtuman jälkeen esitettävä tavarat ja passitusilmoituksen MRN sen jäsenvaltion lähimmälle tulliviranomaiselle, jonka alueella kulkuneuvo sijaitsee, jos

a)	liikenteenharjoittajan on pakko poiketa tämän asetuksen 298 artiklan mukaisesti vahvistetusta kulkureitistä liikenteenharjoittajasta riippumattomien olosuhteiden vuoksi;

b)	sinetit ovat rikkoutuneet tai niihin on kajottu kuljetuksen aikana liikenteenharjoittajasta riippumattomista syistä;

c)	tavarat uudelleenlastataan tulliviranomaisen valvonnassa toiseen kulkuneuvoon;

d)	välittömästi uhkaavan vaaran vuoksi on välttämätöntä viipymättä purkaa tavarat osittain tai kokonaan sinetöidystä kulkuneuvosta;

e)	on sattunut tapahtuma, joka voi vaikuttaa menettelynhaltijan tai liikenteenharjoittajaan valmiuteen noudattaa velvoitteitaan;

f)	jokin tämän asetuksen 296 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhden kulkuneuvon muodostavista osatekijöistä muuttuu.

2.   Jos tulliviranomainen, jonka alueella kulkuneuvo sijaitsee, katsoo, että asianomainen unionin passitustoimenpide voi jatkua, sen on toteutettava kaikki tarpeellisina pitämänsä toimet.

Kyseisen tulliviranomaisen on merkittävä 1 kohdassa tarkoitettujen tapahtumien asiaankuuluvat tiedot sähköiseen passitusjärjestelmään.

3.   Kun kyseessä on 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tapahtuma, tulliviranomaiset eivät saa vaatia tavaroiden esittämistä yhdessä passitusilmoituksen MRN:n kanssa, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	tavarat siirretään kulkuneuvosta, joka ei ole sinetöity;

b)	menettelynhaltija tai menettelynhaltijan puolesta toimiva liikenteenharjoittaja antaa asiaankuuluvat tiedot siirrosta sen jäsenvaltion tulliviranomaiselle, jonka alueella kulkuneuvo sijaitsee;

c)	kyseinen viranomainen kirjaa asiaankuuluvat tiedot sähköiseen passitusjärjestelmään.

4.   Kun kyseessä on 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu tapahtuma, liikenteenharjoittaja voi jatkaa unionin passitustoimenpidettä, kun teknisten ongelmien vuoksi yksi tai useampi vaunu poistetaan yhteen kytketyistä rautatievaunuista;

5.   Kun kyseessä on 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu tapahtuma, jos maantiekulkuneuvon vetoajoneuvo vaihdetaan mutta sen perävaunuja tai puoliperävaunuja ei vaihdeta, tulliviranomainen ei saa vaatia tavaroiden esittämistä yhdessä passitusilmoituksen MRN:n kanssa, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät;

a)	menettelynhaltija tai menettelynhaltijan puolesta toimiva liikenteenharjoittaja antaa asiaankuuluvat tiedot maantiekulkuneuvon kokoonpanosta sen jäsenvaltion tulliviranomaiselle, jonka alueella kyseinen maantiekulkuneuvo sijaitsee;

b)	kyseinen viranomainen kirjaa asiaankuuluvat tiedot sähköiseen passitusjärjestelmään.

6.   Liikenteenharjoittajan on täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun NCTS-järjestelmän parannuksen käyttöönottopäivään asti tehtävä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tarvittavat merkinnät passituksen saateasiakirjaan tai passituksen/vaarattomuuden saateasiakirjaan ja esitettävä tavarat viipymättä tapauksen jälkeen yhdessä passituksen saateasiakirjan tai passituksen/vaarattomuuden saateasiakirjan kanssa sen jäsenvaltion lähimmälle tulliviranomaiselle, jonka alueella kulkuneuvo sijaitsee.

Edellä 3 kohdan a ja b alakohdassa, 4 kohdassa ja 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa liikenteenharjoittajan ei tarvitse esittää tavaroita ja passitusilmoituksen MRN:ää kyseiselle tulliviranomaiselle.

Passitustullitoimipaikan tai määrätullitoimipaikan on kirjattava passitustoimenpiteen aikaisia tapahtumia koskevat asiaankuuluvat tiedot sähköiseen passitusjärjestelmään.

7.   Tämän artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ei sovelleta ennen täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun NCTS-järjestelmän parannuksen käyttöönottopäiviä.

4 alajakso

Määrätullitoimipaikassa suoritettavat muodollisuudet

306 artikla

Unionin passitusmenettelyyn asetettujen tavaroiden esittäminen määrätullitoimipaikalle

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Kun unionin passitusmenettelyyn asetetut tavarat saapuvat määrätullitoimipaikkaan, kyseisessä tullitoimipaikassa on esitettävä seuraavat:

a)

tavarat;

b)	passitusilmoituksen MRN;

c)	määrätullitoimipaikan mahdollisesti vaatimat tiedot.

Tavarat on esitettävä virallisena aukioloaikana. Määrätullitoimipaikka voi asianomaisen henkilön pyynnöstä sallia, että tavarat esitetään virka-ajan ulkopuolella tai jossakin toisessa paikassa.

2.   Passitusilmoituksen MRN:n esittämiseen kullekin passitustoimipaikalle sovelletaan delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 184 artiklan 2 kohtaa.

3.   Kun tavarat on esitetty lähtötullitoimipaikan tämän asetuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti asettaman määräajan umpeuduttua, menettelyhaltijan katsotaan noudattaneen tätä määräaikaa, jos hän tai liikenteenharjoittaja todistaa määrätullitoimipaikkaa tyydyttävällä tavalla, ettei myöhästyminen johtunut hänestä.

4.   Unionin passitusmenettely voi päättyä muussa tullitoimipaikassa kuin siinä, joka on ilmoitettu passitusilmoituksessa. Tällaisessa tapauksessa kyseinen tullitoimipaikka katsotaan määrätullitoimipaikaksi.

5.   Määrätullitoimipaikalle tavarat esittävän henkilön pyynnöstä kyseisen tullitoimipaikan on vahvistettava tulotodistus, jossa todistetaan tavaroiden esittäminen kyseiselle tullitoimipaikalle ja jossa mainitaan passitusilmoituksen MRN.

Tulotodistus on annettava liitteessä 72–03 olevan mallin mukaisella lomakkeella, ja asianomaisen henkilön on täytettävä se etukäteen.

Tulotodistusta ei voida käyttää tämän asetuksen 312 artiklassa tarkoitettuna vaihtoehtoisena todisteena unionin passitusmenettelyn päättymisestä.

307 artikla

Tiedoksianto unionin passitusmenettelyssä olevien tavaroiden saapumisesta

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Määrätullitoimipaikan on annettava tavaroiden saapuminen tiedoksi lähtötullitoimipaikalle päivänä, jona tavarat ja passitusilmoituksen MRN esitetään tämän asetuksen 306 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Kun unionin passitusmenettely päättyy muussa tullitoimipaikassa kuin siinä, joka on ilmoitettu passitusilmoituksessa, tämän asetuksen 306 artiklan 4 kohdan mukaisesti määrätullitoimipaikkana pidettävän tullitoimipaikan on annettava saapuminen tiedoksi lähtötullitoimipaikalle päivänä, jona tavarat ja passitusilmoituksen MRN esitetään tämän asetuksen 306 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Lähtötullitoimipaikan on annettava saapuminen tiedoksi passitusilmoituksessa ilmoitetulle määrätullitoimipaikalle.

308 artikla

Vaihtoehtoisten todisteiden tarkastukset ja antaminen

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Kun unionin passitusmenettely päättyy, määrätullitoimipaikan on tehtävät tullitarkastukset lähtötullitoimipaikalta saatujen unionin passitustoimenpiteen tietojen perusteella.

2.   Kun unionin passitusmenettely päättyy, määrätullitoimipaikka ei ole havainnut sääntöjenvastaisuuksia ja menettelynhaltija esittää passituksen saateasiakirjan tai passituksen/vaarattomuuden saateasiakirjan, kyseisen tullitoimipaikan on vahvistettava mainittu asiakirja menettelynhaltijan pyynnöstä vaihtoehtoisen todisteen antamiseksi 305 artiklan mukaisesti. Vahvistus muodostuu kyseisen tullitoimipaikan leimasta, virkailijan allekirjoituksesta, päiväyksestä ja seuraavasta maininnasta:

309 artikla

Tarkastustulosten lähettäminen

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Määrätullitoimipaikan on annettava tarkastustulokset tiedoksi lähtötullitoimipaikalle viimeistään kolmantena päivänä sen jälkeen, kun tavarat on esitetty määrätullitoimipaikassa tai muussa paikassa tämän asetuksen 306 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Määräaikaa voidaan poikkeuksellisissa tapauksissa pidentää enintään kuuteen päivään.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kun tavarat vastaanottaa koodeksin 233 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu valtuutettu vastaanottaja, tämä on annettava tiedoksi lähtötullitoimipaikalle viimeistään kuudentena päivänä sen jälkeen, kun tavarat on toimitettu valtuutetulle vastaanottajalle.

Kun tavarat kuljetetaan rautateitse ja yksi tai useampi vaunu poistetaan yhteen kytketyistä rautatievaunuista tämän asetuksen 305 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen teknisten ongelmien vuoksi, tämä on annettava tiedoksi lähtötullitoimipaikalle viimeistään 12 päivää sen jälkeen, kun ensimmäinen osa tavaroista on esitetty.

3.   Tämän artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ei sovelleta ennen täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun NCTS-järjestelmän parannuksen käyttöönottopäiviä.

5 alajakso

Tiedustelumenettely ja tullivelan kantaminen

310 artikla

Unionin passitusmenettelyssä siirrettävien tavaroiden tiedustelumenettely

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Jos lähtötullitoimipaikka ei ole vastaanottanut tarkastustuloksia tämän asetuksen 309 artiklan 1 kohdan tai tämän asetuksen 309 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti kuuden päivän kuluessa tai tämän asetuksen 309 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti 12 päivän kuluessa siitä, kun tavaroiden saapumista koskeva tiedoksianto on vastaanotettu, kyseisen tullitoimipaikan on viipymättä pyydettävä tarkastustuloksia siltä määrätullitoimipaikalta, joka on lähettänyt tavaroiden saapumista koskevan tiedoksiannon.

Määrätullitoimipaikan on lähetettävä tarkastustulokset heti sen jälkeen, kun se on vastaanottanut tällaisen pyynnön lähtötullitoimipaikalta.

2.   Jos lähtöjäsenvaltion tulliviranomainen ei vielä ole vastaanottanut tietoja, joiden perusteella unionin passitusmenettely voidaan päättää tai tullivelka kantaa, sen on pyydettävä asiaankuuluvia tietoja menettelynhaltijalta tai, jos riittävät tiedot ovat saatavilla määräpaikassa, määrätullitoimipaikalta seuraavissa tapauksissa:

a)	lähtötullitoimipaikka ei ole vastaanottanut tavaroiden saapumista koskevaa tiedoksiantoa tämän asetuksen 297 artiklan mukaisesti tavaroiden esittämiselle asetetun määräajan umpeutumiseen mennessä;

b)	lähtötullitoimipaikka ei ole vastaanottanut tarkastustuloksia, jotka on pyydetty 1 kohdan mukaisesti;

c)	lähtötullitoimipaikka saa tietoonsa, että tavaroiden saapumista koskeva tiedoksianto tai tarkastustulokset lähetettiin erehdyksessä.

3.   Lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisen on lähetettävä 2 kohdan a alakohdan mukaiset tietopyynnöt seitsemän päivän kuluessa kyseisessä alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä ja 2 kohdan b alakohdan mukaiset tietopyynnöt seitsemän päivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun sovellettavan määräajan päättymisestä.

Jos kuitenkin lähtöjäsenvaltion tulliviranomainen vastaanottaa ennen näiden määräaikojan umpeutumista tiedon siitä, ettei unionin passitusmenettely ole päättynyt asianmukaisesti, tai kyseinen tulliviranomainen epäilee tätä, sen on lähetettävä pyyntö viipymättä.

4.   Vastaukset 2 kohdan mukaisiin tietopyyntöihin on lähetettävä 28 päivän kuluessa pyynnön lähettämispäivästä.

5.   Jos 2 kohdan mukaisen pyynnön jälkeen määrätullitoimipaikka ei ole antanut riittäviä tietoja unionin passitusmenettelyn päättämiseksi, lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisen on pyydettävä menettelynhaltijaa antamaan kyseiset tiedot viimeistään 35 päivän kuluttua siitä, kun tiedustelumenettely on käynnistetty.

Kyseisen tulliviranomaisen on kuitenkin täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun uuden tietokoneavusteisen passitusjärjestelmän parannuksen käyttöönottopäiviin asti pyydettävä TIR-carnet’n haltijaa antamaan kyseiset tiedot 28 päivän kuluessa tiedustelumenettelyn käynnistämisestä.

Menettelynhaltijan on vastattava tähän pyyntöön 28 päivän kuluessa sen lähettämispäivästä.

6.   Jos menettelynhaltijalta 5 kohdan mukaisesti saadussa vastauksessa annetut tiedot eivät ole riittävät unionin passitusmenettelyn päättämiseksi, mutta lähtöjäsenvaltion tulliviranomainen pitää niitä riittävinä tiedustelumenettelyn jatkamiseksi, kyseisen viranomaisen on viipymättä lähetettävä lisätietopyyntö asianomaiselle tullitoimipaikalle.

Kyseisen tullitoimipaikan on vastattava tähän pyyntöön 40 päivän kuluessa sen lähettämispäivästä.

7.   Jos 1–6 kohdassa säädetyn tiedustelumenettelyn aikana todetaan, että unionin passitusmenettely oli päättynyt asianmukaisesti, lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisen on päätettävä unionin passitusmenettely ja ilmoitettava asiasta viipymättä menettelyhaltijalle ja tarvittaessa sellaisille tulliviranomaisille, jotka ovat mahdollisesti aloittaneet kantomenettelyn.

8.   Jos 1–6 kohdassa säädetyn tiedustelumenettelyn aikana todetaan, ettei unionin passitusmenettelyä voida saattaa päätökseen, lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisen on vahvistettava, onko tullivelka syntynyt.

Jos tullivelka on syntynyt, lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisen on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

a)	yksilöitävä velallinen;

b)	määritettävä tullivelan tiedoksi antamisesta vastaava tulliviranomainen koodeksin 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

311 artikla

Tullivelan kantamisen siirtämispyyntö

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Jos lähtöjäsenvaltion tulliviranomainen saa tiedustelumenettelyn aikana ja ennen delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 77 artiklan a alakohdassa tarkoitetun määräajan umpeutumista todisteita siitä, että tapahtumat, joiden perusteella tullivelka syntyy, tapahtuivat toisessa jäsenvaltiossa, kyseisen viranomaisen on viipymättä ja joka tapauksessa ennen mainitun määräajan päättymistä lähetettävä kaikki saatavilla olevat tiedot tulliviranomaiselle, joka on toimivaltainen kyseisessä paikassa.

2.   Tulliviranomaisen, joka on toimivaltainen kyseisessä paikassa, on vahvistettava ottaneensa tiedot vastaan ja ilmoitettava lähtöjäsenvaltion tulliviranomaiselle, vastaako se tullivelan kantamisesta. Jos lähtöjäsenvaltion tulliviranomainen ei ole vastaanottanut kyseisiä tietoja 28 päivän kuluessa, sen on viipymättä jatkettava tiedustelumenettelyä tai aloitettava tullivelan kantaminen.

312 artikla

Vaihtoehtoinen todiste unionin passitusmenettelyn päättymisestä

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Unionin passitusmenettelyä on pidettävä asianmukaisesti päättyneenä, jos menettelynhaltija esittää lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla jonkin seuraavista tavaroiden tunnistamiseksi käytettävistä asiakirjoista:

a)	määräjäsenvaltion tulliviranomaisen vahvistama asiakirja, jossa tavarat yksilöidään ja jossa vahvistetaan, että tavarat on esitetty määrätullitoimipaikalle tai ne on toimitettu koodeksin 233 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetulle valtuutetulle vastaanottajalle;

b)	sen jäsenvaltion tulliviranomaisen vahvistama asiakirja tai tullikirjanpito, jossa vahvistetaan, että tavarat on fyysisesti viety unionin tullialueelta;

c)	jossakin sellaisessa kolmannessa maassa laadittu tulliasiakirja, jossa tavarat on asetettu tullimenettelyyn;

d)	jossakin kolmannessa maassa laadittu asiakirja, jonka kyseisen maan tulliviranomaiset ovat leimanneet tai muulla tavalla vahvistaneet ja jossa todistetaan, että tavaroiden katsotaan olevan vapaassa liikkeessä kyseisessä maassa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen sijaan todisteena voidaan antaa kyseisten asiakirjojen jäljennökset, jotka alkuperäiset asiakirjat vahvistanut elin, asianomaisen kolmannen maan viranomainen tai jäsenvaltion viranomainen on todistanut oikeiksi.

3.   Edellä 300 artiklassa tarkoitettua tavaroiden saapumista koskevaa tiedoksiantoa ei pidetä todisteena siitä, että unionin passitusmenettely on päättynyt asianmukaisesti.

6 alajakso

Unionin passitusmenettelyssä käytettävät yksinkertaistukset

313 artikla

Yksinkertaistuksien alueellinen soveltamisala

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohta)

1.   Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuja yksinkertaistuksia sovelletaan ainoastaan sellaisessa jäsenvaltiossa alkaviin passitustoimenpiteisiin, jossa yksinkertaistuslupa on myönnetty.

2.   Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja yksinkertaistuksia sovelletaan ainoastaan sellaisessa jäsenvaltiossa päättyviin passitustoimenpiteisiin, jossa yksinkertaistuslupa on myönnetty.

3.   Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja yksinkertaistuksia sovelletaan yksinkertaistusluvassa eritellyissä jäsenvaltioissa.

314 artikla

Valtuutetun lähettäjän suorittama tavaroiden asettaminen unionin passitusmenettelyyn

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan a alakohta)

1.   Jos valtuutettu lähettäjä aikoo asettaa tavaroita unionin passitusmenettelyyn, kyseisen lähettäjän on annettava passitusilmoitus lähtötullitoimipaikkaan. Valtuutettu lähettäjä ei voi käynnistää unionin passitusmenettelyä ennen kuin koodeksin 233 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa luvassa määrätty määräaika on kulunut umpeen.

2.   Valtuutetun lähettäjän on merkittävä seuraavat tiedot sähköiseen passitusjärjestelmään:

a)	kulkureitti, kun se on vahvistettu 291 artiklan mukaisesti;

b)	tämän asetuksen 297 artiklan mukaisesti asetettu määräaika, jonka kuluessa tavarat on esitettävä määrätullitoimipaikalle;

c)	sinettien lukumäärä ja tarvittaessa yksilölliset sinettitunnisteet.

3.   Valtuutettu lähettäjä saa tulostaa passituksen saateasiakirjan tai passituksen/vaarattomuuden saateasiakirjan vasta sen jälkeen, kun tavaroiden luovuttamista unionin passitusmenettelyyn koskeva tiedoksianto on vastaanotettu lähtötullitoimipaikalta. Valtuutetun lähettäjän on kuitenkin tulostettava kyseiset asiakirjat täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun uuden tietokoneavusteisen passitusjärjestelmän parannuksen käyttöönottopäiviin asti.

315 artikla

Valtuutetun vastaanottajan vastaanottamien unionin passitusmenettelyssä siirrettävien tavaroiden muodollisuudet

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan b alakohta)

1.   Kun tavarat saapuvat koodeksin 233 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa luvassa määrättyyn paikkaan, valtuutetun vastaanottajan on

a)	annettava viipymättä tavaroiden saapuminen ja kuljetuksen aikana mahdollisesti sattuneet sääntöjenvastaisuudet tai muut tapahtumat tiedoksi määrätullitoimipaikalle;

b)	purettava tavarat vasta sen jälkeen, kun lupa tähän on saatu määrätullitoimipaikalta;

c)	purkamisen jälkeen viipymättä merkittävä kirjanpitoonsa tarkastuksen tulokset ja kaikki muut purkamista koskevat asiaankuuluvat tiedot;

d)	annettava tavaroiden tarkastuksen tulokset ja mahdolliset sääntöjenvastaisuudet tiedoksi määrätullitoimipaikalle viimeistään kolmantena päivänä sen jälkeen, kun lupa tavaroiden purkamiseen on saatu.

2.   Kun määrätullitoimipaikka on vastaanottanut tiedoksiannon tavaroiden saapumisesta valtuutetun vastaanottajan tiloihin, sen on annettava tavaroiden saapuminen tiedoksi lähtötullitoimipaikalle.

3.   Kun määrätullitoimipaikka on vastaanottanut 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun tavaroiden tarkastuksen tulokset, sen on lähetettävä tarkastustulokset lähtötullitoimipaikalle viimeistään kuudentena päivänä sen jälkeen, kun tavarat toimitettiin valtuutetulle vastaanottajalle.

316 artikla

Valtuutetun vastaanottajan vastaanottamien tavaroiden unionin passitusmenettelyn päättyminen

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan b alakohta)

1.   Menettelynhaltijan katsotaan täyttäneen velvoitteensa ja passitusmenettely katsotaan päättyneen koodeksin 233 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kun tavarat on esitetty muuttumattomina koodeksin 233 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaiselle valtuutetulle vastaanottajalle luvassa määrätyssä paikassa ja tämän asetuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetetussa määräajassa.

2.   Liikenteenharjoittajan pyynnöstä valtuutetun vastaanottajan on annettava tulotodistus, jossa vahvistetaan tavaroiden saapuminen koodeksin 233 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa luvassa määrättyyn paikkaan ja jossa mainitaan kyseisen unionin passitustoimenpiteen MRN. Tulotodistus on annettava liitteessä 72–03 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

317 artikla

Erityisten sinettien käyttöä koskevat muodollisuudet

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan c alakohta)

1.   Erityisten sinettien on täytettävä tämän asetuksen 301 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset.

Jos sinetit on vahvistanut toimivaltainen elin kansainvälisen ISO-standardin Nro 17712:2013 ”Freight containers – Mechanical Seals” mukaisesti, näiden sinettien katsotaan täyttävän kyseiset vaatimukset.

Kun kyseessä ovat konttikuljetukset, korkean turvallisuustasojen sinettejä on käytettävä mahdollisuuksien mukaan.

2.   Erityisessä sinetissä on oltava jompikumpi seuraavista maininnoista:

a)	sen henkilön nimi, jolle on myönnetty lupa käyttää sitä koodeksin 233 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti;

b)	vastaava lyhenne tai koodi, josta lähtöjäsenvaltion tulliviranomainen voi tunnustaa asianomaisen henkilön.

3.   Menettelynhaltijan on merkittävä erityisten sinettien lukumäärä ja sinettitunnisteet passitusilmoitukseen ja kiinnitettävä sinetit viimeistään silloin, kun tavarat on luovutettu unionin passitusmenettelyyn.

318 artikla

Erityisten sinettien käytön tullivalvonta

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan c alakohta)

Tulliviranomaisten on toteutettava seuraavat toimet:

a)	annettava käytettävät erityiset sinetit ja sellaiset erityiset sinetit, jotka se on päättänyt olla hyväksymättä sääntöjenvastaisuuksien tai teknisten puutteiden vuoksi, tiedoksi komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisille;

b)	tarkasteltava uudelleen hyväksymänsä ja käytössä olevat erityiset sinetit, kun se vastaanottaa tiedon siitä, että jokin toinen viranomainen on päättänyt olla hyväksymättä jonkin erityisen sinetin;

c)	järjestettävä keskinäinen konsultaatio yhteisen arvioinnin tekemiseksi;

d)	valvottava, miten delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 197 artiklan mukaisesti luvan saaneet henkilöt käyttävät erityisiä sinettejä.

Tarvittaessa komissio ja jäsenvaltiot voivat yhteisymmärryksessä vahvistaa yhteisen numerojärjestelmän sekä määritellä yhteisten turvatoimenpiteiden ja -teknologioiden käytön.

319 artikla

Konsultaatio, joka järjestetään ennen luvan myöntämistä käyttää sähköistä kuljetusasiakirjaa passitusilmoituksena ilma- ja meriliikenteessä

(Koodeksin 22 artikla)

Kun asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen on tutkinut, täyttyvätkö delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 191 artiklassa sekä mainitun delegoidun asetuksen ilmaliikennettä koskevassa 199 artiklassa tai meriliikennettä koskevassa 200 artiklassa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle, sen on konsultoitava lähtö- ja määrälentoaseman tulliviranomaisten kanssa ilmaliikenteen kyseessä ollessa tai lähtö- ja määräsataman tulliviranomaisten kanssa meriliikenteen kyseessä ollessa.

Konsultaation määräaika on 45 päivää sen toimivaltaisen tulliviranomaisen 15 artiklassa tarkoitetusta tiedoksiannosta, joka on toimivaltainen tekemään päätöksen konsultoitavien tulliviranomaisten tekemää tutkimusta edellyttävistä edellytyksistä ja arviointiperusteista.

320 artikla

Passitusilmoituksena käytettävän sähköisen kuljetusasiakirjan käyttöä koskevat muodollisuudet ilma- ja meriliikenteessä

(Koodeksin 233 artiklan 4 kohdan e alakohta)

1.   Tavarat luovutetaan unionin passitusmenettelyyn, kun sähköisen kuljetusasiakirjan tiedot on asianomaisessa luvassa määritellyllä menetelmällä asetettu lähtötullitoimipaikan saataville lentoasemalla ilmaliikenteen kyseessä ollessa tai satamassa meriliikenteen kyseessä ollessa.

2.   Kun tavarat on määrä asettaa unionin passitusmenettelyyn, menettelynhaltijan on merkittävä asianmukaiset koodit kaikkien tavaraerien viereen sähköisessä kuljetusasiakirjassa.

3.   Unionin passitusmenettely päättyy, kun tavarat esitetään määrätullitoimipaikalle lentoasemalla ilmaliikenteen kyseessä ollessa tai satamassa meriliikenteen kyseessä ollessa ja sähköisen kuljetusasiakirjan tiedot on asetettu kyseisen tullitoimipaikan saataville asianomaisessa luvassa määritellyllä menetelmällä.

4.   Menettelynhaltijan on annettava viipymättä tiedoksi kaikki rikokset ja sääntöjenvastaisuudet lähtö- ja määrätullitoimipaikoille.

5.   Unionin passitusmenettely katsotaan päätetyksi, jolleivät tulliviranomaiset ole vastaanottaneet tietoa tai itse todenneet, ettei menettely ole päättynyt asianmukaisesti.

7 alajakso

Kiinteillä kuljetuslaitteilla kuljetettavat tavarat

321 artikla

Kiinteillä kuljetuslaitteilla kuljetettavat tavarat ja unionin passitusmenettelyn toiminta

(Koodeksin 226 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 227 artiklan 2 kohdan a alakohta)

1.   Kun kiinteillä kuljetuslaitteilla kuljetettavat tavarat saapuvat unionin tullialueelle kyseisen kuljetuslaitteen kautta, niitä on pidettävä unionin tullimenettelyyn asetettuina, kun ne saapuvat mainitulle alueelle.

2.   Jos tavarat ovat jo unionin tullialueella ja ne kuljetetaan kiinteällä kuljetuslaitteella, kyseisiä tavaroita on pidettävä unionin passitusmenettelyyn asetettuina, kun ne asetetaan kiinteään kuljetuslaitteeseen.

3.   Kun tavarat kuljetetaan kiinteillä kuljetuslaitteilla unionin passitusmenettelyssä, menettelynhaltija on siihen jäsenvaltioon sijoittautunut kiinteän kuljetuslaitteen käyttäjä, jonka alueen kautta tavarat saapuvat unionin tullialueelle 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai siihen jäsenvaltioon sijoittautunut kuljetuslaitteen käyttäjä, jossa siirto alkaa 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

Menettelynhaltijan ja tulliviranomaisen on sovittava kuljetettavien tavaroiden tullivalvontamenetelmät.

4.   Koodeksin 233 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa siihen jäsenvaltioon sijoittautunutta kiinteän kuljetuslaitteen käyttäjää, jonka alueen kautta tavarat kuljetetaan kiinteällä kuljetusvälineellä, pidetään liikenteenharjoittajana.

5.   Unionin passitusmenettelyä pidetään päättyneenä, kun vastaanottajan tai kiinteän kuljetuslaitteen käyttäjän liikekirjanpitoon tehdään asianmukainen merkintä, jolla vahvistetaan, että kiinteällä kuljetuslaitteella kuljetettavat tavarat

a)	ovat saapuneet vastaanottajan laitokseen;

b)	on hyväksytty vastaanottajan verkossa jaettaviksi; tai

c)	on viety unionin tullialueelta.

4 LUKU

Erityiskäyttö

1 jakso

Väliaikainen maahantuonti

322 artikla

Väliaikaisen maahantuonnin menettelyn päättäminen rautateiden kuljetusvälineitä, kuormalavoja ja kontteja koskevissa tapauksissa

(Koodeksin 215 artikla)

1.   Unionin rautatieliikenteen harjoittajien ja unionin ulkopuolisten rautatieliikenteen harjoittajien välisen sopimuksen perusteella yhteisesti käytettäviin rautateiden kuljetusvälineisiin liittyvä väliaikaisen maahantuonnin menettely voidaan päättää, kun rautatien kuljetusvälineet, jotka ovat samantyyppiset tai samanarvoiset kuin unionin tullialueelle sijoittautuneen henkilön käyttöön asetetut, viedään tai jälleenviedään.

2.   Kuormalavojen väliaikaisen maahantuonnin menettely voidaan päättää, kun kuormalavat, jotka ovat samantyyppiset tai samanarvoiset kuin menettelyyn asetetut, viedään tai jälleenviedään.

3.   Konttien väliaikaisen maahantuonnin menettely voidaan päättää kansainvälisessä kuljetuksessa poolin puitteissa käytettävien konttien tullimenettelyä koskevan yleissopimuksen (21) mukaisesti, kun kontit, jotka ovat samantyyppiset tai samanarvoiset kuin menettelyyn asetetut, viedään tai jälleenviedään.

323 artikla

Tilaisuuksia varten tai tietyissä tilanteissa myytäviksi tarkoitettujen tavaroiden menettelyn päättäminen

(Koodeksin 215 artikla)

Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 234 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden, lukuun ottamatta direktiivin 2008/118/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tavaroita, kulutusta, hävittämistä tai tilaisuudessa yleisölle vastikkeetta tapahtuvaa jakamista väliaikaisen maahantuonnin menettelyn päättämiseksi on pidettävä jälleenvientinä, jos tavaroiden paljous vastaa tilaisuuden luonnetta, kävijöiden määrää ja menettelynhaltijan osallistumisosuutta tilaisuuteen.

5 LUKU

Jalostus

Sisäinen jalostus

324 artikla

Sisäisen jalostusmenettelyn IM/EX päättämisen erityiset tapaukset

(Koodeksin 215 artikla)

1.   Sisäisen jalostusmenettelyn IM/EX päättämiseksi seuraavia pidetään jälleenvientinä:

a)

jalostetut tuotteet toimitetaan henkilöille, joille saadaan myöntää tullittomuus asetuksen (EY) N:o 1186/2009 128 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen 18 päivänä huhtikuuta 1961 tehdyn diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen, 24 päivänä huhtikuuta 1963 tehdyn konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen tai 16 päivänä joulukuuta 1969 tehdyn erityisedustustoja koskevan New Yorkin yleissopimuksen nojalla;

b)	jalostetut tuotteet toimitetaan jonkin jäsenvaltion alueelle sijoittautuneille muiden maiden puolustusvoimille, kun kyseinen jäsenvaltio myöntää erityisen tullittomuuden neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 (22) 131 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c)	ilma-aluksen toimittaminen;

d)	avaruusaluksen ja siihen kuuluvien varusteiden toimittaminen;

e)	sellaisten pääasiallisten jalostettujen tuotteiden toimittaminen, joiden tavanomainen tuontitulli on ”vapaa” tai joille on annettu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1147/2002 (23) 1 artiklassa tarkoitettu lentokelpoisuustodistus;

f)	sellaisista toissijaisista jalostetuista tuotteista vapautuminen asiaankuuluvien säännösten mukaisesti, joita ei saa hävittää tullivalvonnassa ympäristöllisistä syistä.

2.   Mitä 1 kohdassa säädetään ei koske tilannetta, jossa:

a)

sisäiseen jalostusmenettelyyn IM/EX asetettuihin tavaroihin sovellettaisiin jotakin maatalous- tai kauppapoliittista toimenpidettä, väliaikaista tai lopullista polkumyyntitullia, tasaustullia, suojatoimenpidettä tai lisätullia myönnytysten keskeyttämisen vuoksi, jos tavarat ilmoitettaisiin vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi;

b)	tullivelka syntyisi koodeksin 78 artiklan 1 kohdan mukaisesti sisäiseen jalostusmenettelyyn IM/EX asetetuista tavaroista, jotka eivät ole alkuperätuotteita, jos luvanhaltija aikoo jälleenviedä jalostetut tuotteet.

3.   Edellä 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa valvovan tullitoimipaikan on sallittava sisäisen jalostusmenettelyn IM/EX päättäminen, kun menettelyyn asetetut tavarat otetaan ensimmäisen kerran käyttöön ilma-alusten tai niiden osien valmistamiseksi, korjaamiseksi, kunnossapitämiseksi, muuttamiseksi tai muuntamiseksi, jos menettelynhaltijan kirjanpidosta voidaan tarkastaa menettelyn asianmukainen soveltaminen ja toiminta.

4.   Edellä 1 kohdan d alakohtaa sovellettaessa valvovan tullitoimipaikan on sallittava sisäisen jalostusmenettelyn IM/EX päättäminen, kun menettelyyn asetetut tavarat otetaan ensimmäisen kerran käyttöön satelliittien, niiden laukaisuvälineiden ja maa-asemien varusteiden tai järjestelmän erottamattomia osia olevien osien valmistamiseksi, korjaamiseksi, kunnossapitämiseksi, muuttamiseksi tai muuntamiseksi, jos menettelynhaltijan kirjanpidosta voidaan tarkastaa menettelyn asianmukainen soveltaminen ja toiminta.

5.   Edellä 1 kohdan e alakohtaa sovellettaessa valvovan tullitoimipaikan on sallittava sisäisen jalostusmenettelyn IM/EX päättäminen, kun menettelyyn asetetut tavarat otetaan ensimmäisen kerran käyttöön toimitettuihin jalostettuihin tuotteisiin tai niiden osiin liittyvissä jalostustoiminnoissa, jos menettelynhaltijan kirjanpidosta voidaan tarkastaa menettelyn asianmukainen soveltaminen ja toiminta.

6.   Edellä 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa sisäisen jalostusmenettelyn luvanhaltijan on todistettava, että sisäisen jalostusmenettelyn IM/EX päättäminen tavanomaisten sääntöjen mukaisesti on joko mahdotonta tai taloudellisesti kannattamatonta.

325 artikla

Jalostetut tuotteet tai tavarat, jotka katsotaan vapaaseen liikkeeseen luovutetuiksi

(Koodeksin 215 artikla)

1.   Jos sisäisen jalostusmenettelyn IM/EX luvassa määrätään, että menettelyyn asetetut jalostetut tuotteet tai tavarat katsotaan vapaaseen liikkeeseen luovutetuiksi, jos niitä ei ole menettelyn päättämisen määräajan umpeutuessa asetettu seuraavaan tullimenettelyyn tai jälleenviety, vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva tulli-ilmoitus katsotaan annetuksi ja vastaanotetuksi ja tavaroiden luovutus myönnetyksi menettelyn päättämisen määräajan päättymispäivänä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sisäiseen jalostusmenettelyyn IM/EX asetetuista tuotteista tai tavaroista tulee unionitavaroita, kun ne saatetaan markkinoille.

VIII OSASTO

UNIONIN TULLIALUEELTA VIETÄVÄT TAVARAT

1 LUKU

Muodollisuudet ennen tavaroiden poistumista

326 artikla

Poistumista koskeva sähköinen järjestelmä

(Koodeksin 16 artiklan 1 kohta)

Tavaroiden poistumista unionin tullialueelta koskevien tietojen käsittelemiseen ja vaihtamiseen on käytettävä tätä varten koodeksin 16 artiklan 1 kohdan nojalla perustettua sähköistä järjestelmää.

Tämän artiklan ensimmäistä kohtaa sovelletaan täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun unionin tullikoodeksin AES-järjestelmän käyttöönottopäivistä alkaen.

327 artikla

Tavarat, joista ei ole annettu lähtöä edeltävää ilmoitusta

(Koodeksin 267 artikla)

Kun todetaan, ettei unionin tullialueelta vietäviksi tarkoitetuista tavaroista ole annettu lähtöä edeltävää ilmoitusta, tavaroiden poistumisesta on annettava tällainen ilmoitus, ellei velvollisuudesta sen antamiseen ole luovuttu.

328 artikla

Riskianalyysi

(Koodeksin 264 artikla)

1.   Riskianalyysi on tehtävä ennen tavaroiden luovutusta määräajassa, joka vastaa delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 244 artiklassa säädetyn lähtöä edeltävän ilmoituksen antamisen määräajan päättymisen ja soveltuvin osin joko tavaroiden lastaamisen tai niiden lähtemisen välistä aikaa.

2.   Kun velvoitteesta antaa lähtöä edeltä ilmoitus on luovuttu delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 245 artiklan nojalla, riskianalyysi on tehtävä, kun tavarat esitetään, tavaroita koskevan tulli- tai jälleenvienti-ilmoituksen perusteella tai, jos niitä ei ole, muun tavaroista saatavilla olevien tietojen perusteella.

2 LUKU

Tavaroiden poistumista koskevat muodollisuudet

329 artikla

Poistumistullitoimipaikan määrittäminen

(Koodeksin 159 artiklan 3 kohta)

1.   Lukuun ottamatta tapauksia, joissa sovelletaan 2–7 kohtaa, poistumistullitoimipaikka on se tullitoimipaikka, joka on toimivaltainen paikassa, josta tavarat viedään unionin tullialueelta sen ulkopuoliseen määräpaikkaan.

2.   Kun tavarat viedään unionin tullialueelta kiinteällä kuljetuslaitteella, poistumistullitoimipaikka on vientitullitoimipaikka.

3.   Kun tavarat lastataan laivaan tai ilma-alukseen niiden kuljettamiseksi unionin tullialueen ulkopuoliseen määräpaikkaan, poistumistullitoimipaikka on se tullitoimipaikka, joka on toimivaltainen paikassa, jossa tavarat lastataan kyseiseen laivaan tai ilma-alukseen.

4.   Kun tavarat lastataan alukseen, jota ei ole osoitettu delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 120 artiklassa tarkoitettuun säännölliseen alusliikenteeseen, poistumistullitoimipaikka on tullitoimipaikka, joka on toimivaltainen paikassa, jossa tavarat lastataan tällaiseen alukseen.

5.   Kun tavarat on niiden vientiin luovuttamisen jälkeen asetettu ulkoiseen passitusmenettelyyn, poistumistullitoimipaikka on passitustoimenpiteen lähtötullitoimipaikka.

6.   Kun tavarat on vientiin luovuttamisen jälkeen asetettu muuhun passitusmenettelyyn kuin ulkoiseen passitusmenettelyyn, poistumistullitoimipaikka on passitustoimenpiteen lähtötullitoimipaikka, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	passitustoimenpiteen määrätullitoimipaikka sijaitsee yhteistä passitusta soveltavassa maassa;

b)	passitustoimenpiteen määrätullitoimipaikka sijaitsee unionin tullialueen rajalla ja tavarat viedään pois mainitulta tullialueelta sen jälkeen, kun ne ovat kuljetettu unionin tullialueeseen kuulumattoman maan tai alueen kautta.

7.   Pyynnöstä poistumistullitoimipaikka on se toimipaikka, joka on toimivaltainen paikassa, jossa rautatieyhtiö, postitoiminnan harjoittaja, lentoyhtiö tai varustamo ottaa tavarat haltuunsa niiden kuljettamiseksi yhden kuljetussopimuksen perusteella unionin tullialueen ulkopuolelle, edellyttäen että tavarat on määrä viedä unionin tullialueelta rautateitse, postitse, ilmateitse tai meriteitse.

8.   Edellä 4, 5 ja 6 kohtaa ei sovelleta, kun kyseessä ovat väliaikaisesti valmisteverottomat tavarat tai vientimuodollisuuksien alaiset tavarat, joille on tarkoitus myöntää yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia vientitukia.

9.   Kun jälleenvientitiedonanto on määrä antaa koodeksin 274 artiklan 1 kohdan mukaisesti, poistumistullitoimipaikka on se tullitoimipaikka, joka on toimivaltainen paikassa, jossa tavarat ovat vapaa-alueella tai väliaikaisessa varastossa.

330 artikla

Vienti- ja poistumistullitoimipaikan välinen viestintä

(Koodeksin 267 artiklan 1 kohta)

Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tulli-ilmoitus annetaan ilmoittajan kirjanpitoon tehtävänä merkintänä koodeksin 182 artiklan mukaisesti, vientitullitoimipaikan on luovuttaessaan tavarat toimitettava vienti-ilmoituksen tiedot ilmoitetulle poistumistullitoimipaikalle. Näiden tietojen on perustuttava vienti-ilmoituksessa oleviin tietoihin, joita on tarvittaessa muutettu.

331 artikla

Tavaroiden esittäminen poistumistullitoimipaikalle

(Koodeksin 267 artikla)

1.   Henkilön, joka esittää tavarat niiden poistuessa, on sinä hetkenä, jona tavarat esitetään poistumistullitoimipaikalle

a)	ilmoitettava vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksen MRN;

b)	ilmoitettava mahdolliset erot ilmoitettujen ja vientiin luovutettujen tavaroiden sekä esitettyjen tavaroiden välillä ja ilmoitettava tapaukset, joissa tavarat on pakattu uudelleen tai lastattu kontteihin ennen niiden esittämistä poistumistullitoimipaikalle.

c)

kun ainoastaan osa vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksen kattamista tavaroista esitetään, tavarat esittävän henkilön on myös ilmoitettava tosiasiallisesti esitettyjen tavaroiden paljous. Kuitenkin kun nämä tavarat esitetään kolleissa tai konteissa, kyseisen henkilön on annettava kollien lukumäärä tiedoksi ja, jos kyseessä ovat kontit, kontin tunnistenumerot.

3.   Vientiin tai jälleenvientiin ilmoitetut tavarat voidaan esittää muussa poistumistullitoimipaikassa kuin siinä, joka ilmoitettiin vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksessa. Jos tosiasiallinen poistumistullitoimipaikka sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin alun perin ilmoitettu poistumistullitoimipaikka, kyseisen tullitoimipaikan on pyydettävä vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksen tietoja vientitullitoimipaikalta.

332 artikla

Tavaroiden poistumista koskevat muodollisuudet

(Koodeksin 267 artikla)

1.   Kun unionin tullialueelta vietäviksi tarkoitetuille tavaroille tehdään tullitarkastukset, poistumistullitoimipaikan on tutkittava tavarat vientitullitoimipaikalta saatujen tietojen perusteella.

2.   Kun tavarat esittävä henkilö ilmoittaa tai poistumistullitoimipaikka havaitsee, että jotkut vietäviksi, jälleenvietäviksi tai ulkoiseen jalostukseen ilmoitetut tavarat puuttuvat, kun tavaroita esitetään poistumistullitoimipaikalle, kyseisen tullitoimipaikan on ilmoitettava puuttuvista tavaroista vientitullitoimipaikalle.

3.   Kun tavarat esittävä henkilö ilmoittaa tai poistumistullitoimipaikka havaitsee, että joitakin poistumistullitoimipaikalle esitettäviä tavaroita on enemmän kuin mitä ilmoitettiin vientiin, jälleenvientiin tai ulkoiseen jalostukseen, kyseisen tullitoimipaikan on estettävä liiallisten tavaroiden poistuminen, kunnes niistä on annettu vienti- tai jälleenvienti-ilmoitus. Tämä vienti- tai jälleenvienti-ilmoitus voidaan antaa poistumistullitoimipaikalle.

4.   Kun tavarat esittävä henkilö ilmoittaa tai poistumistullitoimipaikka havaitsee, että vientiin, jälleenvientiin tai ulkoiseen jalostukseen ilmoitettujen tavaroiden ja poistumistullitoimipaikalle esitettyjen tavaroiden luonteen välillä on eroja, poistumistullitoimipaikan on estettävä kyseisten tavaroiden poistuminen, kunnes niistä on annettu vienti- tai jälleenvienti-ilmoitus, ja ilmoitettava asiasta vientitullitoimipaikalle. Tämä vienti- tai jälleenvienti-ilmoitus voidaan antaa poistumistullitoimipaikalle.

5.   Liikenteenharjoittajan on annettava tavaroiden poistuminen tiedoksi poistumistullitoimipaikalle antamalla sille kaikki seuraavat tiedot:

a)	lähetyksen ainutkertainen viitenumero tai kuljetusasiakirjan viitenumero;

b)	kun tavarat esitetään kolleissa tai konteissa, kollien lukumäärä ja, jos kyseessä ovat kontit, kontin tunnistenumerot;

c)	vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksen MRN, kun sellainen on saatavilla.

Kyseistä velvoitetta ei sovelleta, jos tulliviranomaiset voivat saada nämä tiedot kaupallisten taikka satama- tai kuljetustietojärjestelmien kautta.

6.   Kun 5 kohtaa sovelletaan, liikenteenharjoittajan haltuun tavarat antavan henkilön on annettava liikenteenharjoittajalle kyseisessä kohdassa tarkoitetut tiedot.

Liikenteenharjoittaja voi lastata tavarat niiden kuljettamiseksi unionin tullialueelta, jos 5 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat liikenteenharjoittajan saatavilla.

333 artikla

Poistumista varten luovutettujen tavaroiden valvonta ja tietojenvaihto tullitoimipaikkojen välillä

(Koodeksin 267 artikla)

1.   Kun tavarat on luovutettu poistumista varten, poistumistullitoimipaikan on valvottava niitä siihen asti, kun ne on viety pois unionin tullialueelta.

2.   Jos poistumis- ja vientitullitoimipaikka eivät ole samat, poistumistullitoimipaikan on ilmoitettava vientitullitoimipaikalle tavaroiden poistumisesta viimeistään sitä päivää seuraavana työpäivänä, jona tavarat ovat poistuneet unionin tullialueelta.

Kuitenkin tämän asetuksen 329 artiklan 3–7 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa poistumistullitoimipaikan on ilmoitettava vientitullitoimipaikalle tavaroiden poistumisesta seuraavia määräaikoja noudattaen:

a)	329 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa viimeistään sitä päivää seuraavana työpäivänä, jona laiva tai ilma-alus, johon tavarat on lastattu, poistui lastaussatamasta tai -lentoasemalta;

b)	329 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa viimeistään sitä päivää seuraavana työpäivänä, jona tavarat on asetettu ulkoiseen passitusmenettelyyn;

c)	329 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa viimeistään sitä päivää seuraavana työpäivänä, jona passitusmenettely on päätetty;

d)	329 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa viimeistään sitä päivää seuraavana työpäivänä, jona tavarat on otettu haltuun yhden kuljetussopimuksen nojalla.

3.   Jos poistumis- ja vientitullitoimipaikat eivät ole samat ja tavaroiden poistuminen estetään, poistumistullitoimipaikan on ilmoitettava asiasta vientitullitoimipaikalle viimeistään sitä päivää seuraavana työpäivänä, jona tavaroiden poistuminen on estetty.

4.   Jos ennalta arvaamattomissa olosuhteissa yhden vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksen kattamat tavarat siirretään poistumistullitoimipaikkaan ja ne on sen jälkeen tarkoitus viedä unionin tullialueelta useamman kuin yhden poistumistullitoimipaikan kautta, kunkin poistumistullitoimipaikan, jossa tavarat esitettiin, on valvottava niiden tavaroiden poistumista, jotka on määrä viedä pois unionin tullialueelta. Poistumistullitoimipaikkojen on ilmoitettava vientitullitoimipaikalle valvonnassaan olleiden tavaroiden poistumisesta.

5.   Jos yhden vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksen kattamat tavarat siirretään poistumistullitoimipaikkaan ja ne sen jälkeen viedään pois unionin tullialueelta useampana kuin yhtenä lähetyksenä ennalta arvaamattomien olosuhteiden vuoksi, poistumistullitoimipaikan on ilmoitettava vientitullitoimipaikalle kunkin lähetyksen poistumisesta.

6.   Kun tavarat on määrä viedä unionin tullialueelta tämän asetuksen 329 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, liikenteenharjoittajan on poistumispaikan toimivaltaisten tulliviranomaisten pyynnöstä annettava tiedot näistä tavaroista. Näissä tiedoissa on oltava jokin seuraavista

a)	vienti-ilmoituksen MRN;

b)	jäljennös asianomaisten tavaroiden yhdestä kuljetussopimuksesta;

c)	lähetyksen ainutkertainen viitenumero tai kuljetusasiakirjan viitenumero ja, kun tavarat esitetään kolleissa tai konteissa, kollien lukumäärä ja, jos kyseessä ovat kontit, kontin tunnistenumero.

7.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, määräaika, johon mennessä poistumistullitoimipaikan on ilmoitettava vientitullitoimipaikalle tavaroiden poistumisesta, on tämän asetuksen 329 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun automaattisen vientijärjestelmän käyttöönottopäiviin asti sitä päivää seuraava ensimmäinen työpäivä, jona tavarat asetetaan kyseiseen passitusmenettelyyn tai poistuvat unionin tullialueelta tai jona passitusmenettely päätetään.

8.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 4 kohdassa säädetään, poistumistullitoimipaikan, jossa lähetys esitettiin ensimmäiseksi, on täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun automaattisen vientijärjestelmän käyttöönottopäiviin asti kerättävä poistumistulokset muilta poistumistullitoimipaikoilta ja ilmoitettava vientitullitoimipaikalle tavaroiden poistumisesta. Ne saavat tehdä näin ainoastaan, jos kaikki tavarat ovat poistuneet unionin tullialueelta.

9.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 5 kohdassa säädetään, kun yhden vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksen kattamat tavarat siirretään poistumistullitoimipaikkaan ja ne poistuvat sen jälkeen unionin tullialueelta useampana kuin yhtenä lähetyksenä ennalta arvaamattomien olosuhteiden vuoksi, poistumistullitoimipaikan on täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitetun automaattisen vientijärjestelmän käyttöönottopäiviin asti ilmoitettava vientitullitoimipaikalle tavaroiden poistumisesta ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki tavarat ovat poistuneet unionin tullialueelta.

334 artikla

Vahvistus tavaroiden poistumisesta

(Koodeksin 267 artikla)

1.   Vientitullitoimipaikan on annettava ilmoittajalle tai viejälle vahvistus tavaroiden poistumisesta seuraavissa tapauksissa:

a)	poistumistullitoimipaikka on ilmoittanut kyseiselle toimipaikalle tavaroiden poistumisesta;

b)	kyseinen toimipaikka on sama kuin poistumistullitoimipaikka ja tavarat ovat poistuneet;

c)	kyseinen toimipaikka katsoo, että tämän asetuksen 335 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetut todisteet ovat riittävät.

2.   Kun vientitullitoimipaikka on vahvistanut tavaroiden poistumisen 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, sen on ilmoitettava asiasta poistumistullitoimipaikalle.

335 artikla

Tiedustelumenettely

(Koodeksin 267 artikla)

1.   Jos 90 päivän kuluttua tavaroiden luovutuksesta vientiin vientitullitoimipaikalle ei ole ilmoitettu tavaroiden poistumisesta, se voi pyytää ilmoittajaa vahvistamaan sille päivän, jona tavarat vietiin unionin tullialueelta, ja poistumistullitoimipaikan, josta tavarat vietiin unionin tullialueelta.

2.   Ilmoittaja voi omasta aloitteestaan ilmoittaa vientitullitoimipaikalle päivät, joina tavarat vietiin unionin tullialueelta, ja poistumistullitoimipaikat, joista tavarat vietiin unionin tullialueelta.

3.   Kun ilmoittaja antaa tiedot vientitullitoimipaikalle 1 tai 2 kohdan mukaisesti, ilmoittaja voi pyytää vientitullitoimipaikkaa vahvistamaan poistumisen. Tätä varten vientitullitoimipaikan on pyydettävä tietoja tavaroiden poistumisesta poistumistullitoimipaikalta, jonka on annettava vastaus 10 päivän kuluessa.

Jos poistumistullitoimipaikka ei vastaa kyseisessä määräajassa, vientitullitoimipaikan on ilmoitettava asiasta ilmoittajalle.

4.   Jos vientitullitoimipaikka vahvistaa ilmoittajalle, että poistumistullitoimipaikka ei ole vastannut 3 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, ilmoittaja voi esittää vientitullitoimipaikalle todisteet siitä, että tavarat on viety unionin tullialueelta.

Tällaiset todisteet voidaan esittää erityisesti käyttäen jotakin seuraavista menetelmistä tai niiden yhdistelmää:

a)	lähetysluettelon jäljennös, jonka on allekirjoittanut tai oikeaksi todistanut unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautunut vastaanottaja;

b)	maksutodiste;

c)	kauppalasku;

d)	lähetysluettelo;

e)	asiakirja, jonka on allekirjoittanut tai oikeaksi todistanut talouden toimija, joka on vienyt tavarat pois unionin tullialueelta;

f)	asiakirja, jonka jonkin jäsenvaltion tai kolmannen maan tulliviranomainen on käsitellyt kyseisessä valtiossa tai maassa sovellettavien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti;

g)	talouden toimijoiden kirjanpito tavaroista, jotka on toimitettu laivoihin, ilma-aluksiin tai avomerilaitoksille.

3 LUKU

Vienti ja jälleenvienti

336 artikla

Useisiin lähetyksiin sisältyvien tavaroiden vienti- tai jälleenvienti-ilmoitus

(Koodeksin 162 artikla)

Kun tavarat on tarkoitus viedä pois unionin tullialueelta useampana kuin yhtenä lähetyksenä, kustakin yksittäisestä lähetyksestä on oltava erillinen vienti- tai jälleenvienti-ilmoitus.

337 artikla

Vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksen antaminen jälkikäteen

(Koodeksin 162 ja 267 artikla)

1.   Jos vienti- tai jälleenvienti-ilmoitusta olisi vaadittu, mutta tavarat on viety pois unionin tullialueelta ilman tällaista ilmoitusta, viejän on annettava vienti- tai jälleenvienti-ilmoitus jälkikäteen. Kyseinen ilmoitus on annettava tullitoimipaikassa, joka on toimivaltainen paikassa, johon viejä on sijoittautunut. Kyseisen tullitoimipaikan on vahvistettava tavaroiden poistuminen viejälle, edellyttäen että tavarat olisi luovutettu, jos ilmoitus olisi annettu ennen tavaroiden poistumista unionin tullialueelta, ja sillä on hallussaan todiste siitä, että tavarat on viety unionin tullialueelta.

2.   Kun jälleentuotaviksi tarkoitetut unionitavarat on viety unionin tullialueelta, mutta niitä ei ole enää tarkoitus jälleentuoda, ja erityyppistä tulli-ilmoitusta olisi käytetty, jos tavaroita ei olisi ollut tarkoitus jälleentuoda, viejä voi antaa alkuperäisen ilmoituksen korvaavan vienti-ilmoituksen jälkikäteen vientitullitoimipaikassa. Kyseisen tullitoimipaikan on vahvistettava viejälle tavaroiden poistuminen.

Kuitenkin jos unionitavarat on viety unionin tullialueelta ATA- tai CPD-carnet’lla, vientitullitoimipaikan on vahvistettava viejälle tavaroiden poistuminen, edellyttäen että ATA- tai CPD-carnet’n jälleentuontilehti ja kantaosa mitätöidään.

338 artikla

Jälleenvienti-ilmoituksen antaminen ATA- ja CPD-carnet’n kattamista tavaroista

(Koodeksin 159 artiklan 3 kohta)

ATA- ja CPD-carnet’n kattamien tavaroiden jälleenviennin suhteen toimivaltainen tullitoimipaikka on poistumistullitoimipaikka tämän asetuksen 221 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tullitoimipaikkojen ohella.

339 artikla

ATA- ja CPD-carnet’n käyttö vienti-ilmoituksena

(Koodeksin 162 artikla)

1.   ATA- ja CPD-carnet’ta pidetään vienti-ilmoituksena, jos carnet on annettu jossakin ATA-yleissopimuksen tai Istanbulin yleissopimuksen osapuolessa ja sen on vahvistanut ja taannut unioniin sijoittautunut yhdistys sekä Istanbulin yleissopimuksen liitteessä A olevan 1 artiklan d alakohdassa määriteltyyn takuurenkaaseen kuuluva yhdistys.

2.   ATA- ja CPD-carnet’ta ei saa käyttää unionitavaroiden vienti-ilmoituksena, kun

a)	kyseisiin tavaroihin sovelletaan muodollisuuksia yhteisen maatalouspolitiikan mukaisten vientitukien myöntämiseksi;

b)	kyseiset tavarat ovat olleet interventiovarastossa, niihin sovelletaan niiden määräpaikkaa koskevia valvontatoimenpiteitä ja niille on suoritettu tullimuodollisuudet, joita sovelletaan unionin tullialueen ulkopuolisille alueille suuntautuvassa viennissä yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti;

c)	kyseisten tavaroiden tuontitullit voidaan palauttaa tai peruuttaa, edellyttäen että ne viedään unionin tullialueelta;

d)	kyseiset tavarat siirretään väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmässä unionin alueella direktiivin 2008/118/EY nojalla, paitsi jos mainitun direktiivin 30 artiklan säännöksiä sovelletaan.

3.   Kun ATA-carnet’ta käytetään vienti-ilmoituksena, vientitullitoimipaikan on suoritettava seuraavat muodollisuudet:

a)	varmennettava vientilehden A–G kohdassa olevat tiedot vertaamalla niitä tavaroihin, joita carnet koskee;

b)	täytettävä tarvittaessa carnet’n kansilehdellä oleva kohta ”Tulliviranomaisten todistus”;

c)	täytettävä vientilehden kantaosa ja H kohta;

d)	merkittävä vientitullitoimipaikka jälleentuontilehden H kohdan b alakohtaan.

e)	pidettävä vientilehti itsellään.

4.   Jos vientitullitoimipaikka on muu kuin poistumistullitoimipaikka, vientitullitoimipaikan on suoritettava 3 kohdassa tarkoitetut muodollisuudet, mutta se ei täytä vientilehden kantaosan 7 kohtaa, jonka täyttää poistumistullitoimipaikka.

5.   Tavaroiden jälleentuonnin määräaika, jonka vientitulliviranomaiset asettavat vientilehden H kohdan b alakohdassa, ei saa olla carnet’n voimassaoloaikaa pitempi.

340 artikla

Vientiin tai jälleenvientiin luovutetut tavarat, jotka eivät poistu unionin tullialueelta

(Koodeksin 267 artikla)

1.   Jos vientiin tai jälleenvientiin luovutettua tavaraa ei enää ole tarkoitus viedä pois unionin tullialueelta, ilmoittajan on ilmoitettava siitä viipymättä vientitullitoimipaikalle.

2.   Jos tavarat on jo esitetty poistumistullitoimipaikassa, henkilön, joka vie tavarat pois poistumistullitoimipaikasta kuljettaakseen ne unionin tullialueella sijaitsevaan paikkaan, on ilmoitettava poistumistullitoimipaikalle, ettei tavaroita viedä pois unionin tullialueelta, ja esitettävä vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksen MRN:n, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

3.   Jos tämän asetuksen 329 artiklan 5, 6 ja 7 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kuljetussopimuksen muuttaminen johtaa siihen, että kuljetus, jonka piti päättyä unionin tullialueen ulkopuolella, päättyy unionin tullialueen sisällä, kyseiset yhtiöt tai viranomaiset voivat panna muutetun sopimuksen täytäntöön ainoastaan poistumistullitoimipaikan etukäteissuostumuksella.

4.   Kun vienti- tai jälleenvienti-ilmoitus mitätöidään delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 248 artiklan mukaisesti, vientitullitoimipaikan on annettava mitätöinnistä tieto ilmoittajalle ja ilmoitetulle poistumistullitoimipaikalle.

4 LUKU

Poistumisen yleisilmoitus

341 artikla

Poistumisen yleisilmoituksen vastaanottamisen yhteydessä toteutettavat toimenpiteet

(Koodeksin 271 artikla)

Tullitoimipaikan, jossa poistumisen yleisilmoitus annetaan koodeksin 271 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on

a)	rekisteröitävä poistumisen yleisilmoitus viipymättä sen vastaanottamisen jälkeen;

b)	annettava ilmoittajalle MRN;

c)	tarvittaessa luovutettava tavarat niiden poistumista unionin tullialueelta varten.

342 artikla

Tavarat, joista on annettu poistumisen yleisilmoitus ja joita ei viedä unionin tullialueelta

(Koodeksin 174 artikla)

Jos tavaroita, joista on annettu poistumisen yleisilmoitus, ei ole enää tarkoitus viedä pois unionin tullialueelta, henkilön, joka vie tavarat pois poistumistullitoimipaikasta kuljettaakseen ne mainitulla alueella sijaitsevaan paikkaan, on ilmoitettava poistumistullitoimipaikalle, ettei tavaroita viedä pois unionin tullialueelta, ja esitettävä poistumisen yleisilmoituksen MRN:n.

5 LUKU

Jälleenvientitiedonanto

343 artikla

Jälleenvientitiedonannon vastaanottamisen yhteydessä toteutettavat toimenpiteet

(Koodeksin 274 artikla)

Poistumistullitoimipaikan on

a)	rekisteröitävä jälleenvientitiedonanto viipymättä sen vastaanottamisen jälkeen;

b)	annettava ilmoittajalle MRN;

c)	tarvittaessa luovutettava tavarat niiden poistumista unionin tullialueelta varten.

344 artikla

Tavarat, joista on annettu jälleenvientitiedonanto ja joita ei viedä unionin tullialueelta

(Koodeksin 174 artikla)

Jos tavaroita, joista on annettu jälleenvientitiedonanto, ei ole enää tarkoitus viedä pois unionin tullialueelta, henkilön, joka vie tavarat pois poistumistullitoimipaikasta kuljettaakseen ne mainitulla alueella sijaitsevaan paikkaan, on ilmoitettava poistumistullitoimipaikalle, ettei tavaroita viedä pois unionin tullialueelta, ja esitettävä jälleenvientitiedonannon MRN:n.

IX OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

345 artikla

1 päivänä toukokuuta 2016 voimassa olevien lupien uudelleenarviointia koskevat menettelysäännöt

1.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 250 artiklan 1 kohdan mukaisen luvan uudelleenarvioinnin perusteella tehtävät päätökset on tehtävä ennen 1 päivää toukokuuta 2019.

Kyseisillä päätöksillä on kumottava uudelleenarvioidut luvat ja tarvittaessa myönnettävä uudet luvat. Kyseiset päätökset on annettava tiedoksi luvanhaltijoille viipymättä.

2.   Delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 253 artiklan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, jos uusi lupa käyttää yleisvakuutta myönnetään jotakin neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (24) 226 artiklan b tai c alakohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tehdyn maksunlykkäyspäätökseen liittyvän yleisvakuuden käyttöä koskevan luvan uudelleenarvioinnin tuloksena, uusi lykkäys tullin maksamiselle on myönnettävä samanaikaisesti ilman eri toimenpiteitä koodeksin 110 artiklan mukaisesti.

3.   Kun delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 251 artiklassa tarkoitetuissa luvissa viitataan asetukseen (ETY) N:o 2913/92 tai (ETY) N:o 2454/93, kyseiset viittaukset on luettava delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 liitteessä 90 olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

4.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, 1 päivänä toukokuuta 2016 voimassa olevat yksinkertaistuksia koskevat unioniluvat pysyvät voimassa komission päätöksen 2014/255/EU liitteessä tarkoitettujen CCI- ja AES-järjestelmien käyttöönottopäiviin asti.

346 artikla

Ennen 1 päivää toukokuuta 2016 jätettyjä lupahakemuksia koskevat siirtymäsäännökset

Tulliviranomaiset voivat hyväksyä, että koodeksin ja tämän asetuksen mukaiset lupahakemukset jätetään ennen 1 päivää toukokuuta 2016. Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen voi myöntää koodeksin ja tämän asetuksen mukaiset luvat ennen 1 päivää toukokuuta 2016. Kyseiset luvat eivät kuitenkaan ole voimassa ennen 1 päivää toukokuuta 2016.

347 artikla

Kauppa-arvoa koskevat siirtymäsäännökset

1.   Tavaroiden kauppa-arvo voidaan määrittää ennen tämän asetuksen 128 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua myyntiä tapahtuvan myynnin perusteella, kun henkilöä, jonka puolesta ilmoitus on annettu, sitoo ennen 18 päivää tammikuuta 2016 tehty sopimus.

2.   Tätä artiklaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2017.

348 artikla

Tavaroiden luovutusta koskevat siirtymäsäännökset

Jos tavarat on ilmoitettu vapaaseen liikkeeseen, tullivarastointiin, sisäiseen jalostukseen, tullivalvonnassa tapahtuvaan valmistukseen, väliaikaiseen maahantuontiin, tiettyyn käyttötarkoitukseen, passitukseen, vientiin tai ulkoiseen jalostukseen asetuksen (ETY) N:o 2913/92 mukaisesti ennen 1 päivää toukokuuta 2016 mutta niitä ei ole luovutettu kyseiseen päivään mennessä, ne on luovutettava ilmoituksessa mainittavaan menettelyyn koodeksin, delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 ja tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten mukaisesti.

349 artikla

Tiettyihin tullimenettelyihin, joita ei ole päätetty ennen 1 päivää toukokuuta 2016, asetettuja tavaroita koskevat siirtymäsäännökset

1.   Jos tavarat asetettiin seuraaviin tullimenettelyihin ennen 1 päivää toukokuusta 2016 ja menettelyä ei ole päätetty ennen kyseistä päivää, menettely on päätettävä koodeksin, delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 ja tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten mukaisesti:

a)	tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutus, joka antaa edullisen tullikohtelun tai johtaa alennetun tullin tai tullittomuuden soveltamiseen tavaroiden tietyn käyttötarkoituksen perusteella;

b)	A-, B-, C-, E- tai F-luokan tullivarastointi;

c)	sisäinen jalostus suspensiojärjestelmässä;

d)	tullivalvonnassa tapahtuva valmistus.

2.   Jos tavarat asetettiin seuraaviin tullimenettelyihin ennen 1 päivää toukokuuta 2016 ja menettelyä ei ole päätetty ennen kyseistä päivää, menettely on päätettävä asetuksen (ETY) N:o 2913/92 ja asetuksen (ETY) N:o 2454/93 mukaisesti:

a)	D-luokan tullivarastointi;

b)	väliaikainen maahantuonti;

c)	sisäinen jalostus tullinpalautusjärjestelmässä;

d)	ulkoinen jalostus.

D-luokan tullivarastoa koskeva menettely on kuitenkin päätettävä 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen koodeksin, delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 ja tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten mukaisesti.

3.   Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 799 artiklassa tarkoitetun valvontatyypin II mukaiselle vapaa-alueelle tai vapaavarastoon asetettujen tavaroiden, joille ei ole osoitettu tulliselvitysmuotoa asetuksen (ETY) N:o 2454/93 mukaisesti, on 1 päivästä toukokuuta 2016 pidettävä asetettuina tullivarastointimenettelyyn koodeksin, delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 ja tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten mukaisesti.

4.   Jos tavarat on luovutettu passitusmenettelyyn ennen 1 päivää toukokuuta 2016 ja kyseistä toimenpidettä ei ole päätetty kyseiseen päivään mennessä, se on päätettävä asetuksen (ETY) N:o 2913/92 ja asetuksen (ETY) N:o 2454/93 mukaisesti.

350 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2016.

---

(1)  EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 70/2008/EY, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, paperittomasta tullin ja kaupan toimintaympäristöstä (EUVL L 23, 26.1.2008, s. 21).

(3)  EYVL L 252, 14.9.1978, s. 2.

(4)  EYVL L 130, 27.5.1993, s. 1.

(5)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/2446, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä eräitä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta (katso tämän virallisen lehden sivu …).

(6)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(7)  Komission täytäntöönpanopäätös 2014/255/EU, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2014, unionin tullikoodeksiin liittyvästä työohjelmasta (EUVL L 134, 7.5.2014, s. 46).

(8)  Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 300/2008, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta (EUVL L 97, 9.4.2008, s. 72).

(10)  Komission asetus (EU) N:o 185/2010, annettu 4 päivänä maaliskuuta 2010, yksityiskohtaisista toimenpiteistä ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanemiseksi (EUVL L 55, 5.3.2010, s. 1).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/25/EY, annettu 16 päivänä kesäkuuta 1994, huviveneitä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 164, 30.6.1994, s. 15).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 654/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, unionin oikeuksien harjoittamisesta kansainvälisten kauppasääntöjen soveltamista ja täytäntöönpanoa varten ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 muuttamisesta (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 50).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 978/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(16)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87 annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987 tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

(17)  EYVL L 226, 13.8.1987, s. 2.

(18)  Neuvoston direktiivi 2008/118/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta (EUVL L 9, 14.1.2009, s. 12).

(19)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(20)  Komission asetus (EY) N:o 1192/2008, annettu 17 päivänä marraskuuta 2008, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 muuttamisesta (EUVL L 329, 6.12.2008, s. 1).

(21)  EYVL L 91, 22.4.1995, s. 46.

(22)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1186/2009, annettu 16 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta (EUVL L 324, 10.12.2009, s. 23).

(23)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1147/2002, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002, lentokelpoisuustodistuksella varustettuina tuotujen tiettyjen tavaroiden yhteisten tullitariffien autonomisten tullien väliaikaisesta suspendoimisesta (EYVL L 170, 29.6.2002, s. 8).

(24)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, annettu 12 päivänä lokakuuta 1992, yhteisön tullikoodeksista (EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1).

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---