This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 32014R0134
Commission Delegated Regulation (EU) No 134/2014 of 16 December 2013 supplementing Regulation (EU) No 168/2013 of the European Parliament and of the Council with regard to environmental and propulsion unit performance requirements and amending Annex V thereof Text with EEA relevance
Komission delegoitu asetus (EU) N:o 134/2014, annettu 16 päivänä joulukuuta 2013 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 168/2013 täydentämisestä ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimayksikön tehoa koskevien vaatimusten osalta ja asetuksen liitteen V muuttamisesta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
Komission delegoitu asetus (EU) N:o 134/2014, annettu 16 päivänä joulukuuta 2013 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 168/2013 täydentämisestä ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimayksikön tehoa koskevien vaatimusten osalta ja asetuksen liitteen V muuttamisesta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
EUVL L 53, 21.2.2014, p. 1–10
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
In force: This act has been changed. Current consolidated version: 26/12/2023
21.2.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 53/1 |
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 134/2014,
annettu 16 päivänä joulukuuta 2013,
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 168/2013 täydentämisestä ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimayksikön tehoa koskevien vaatimusten osalta ja asetuksen liitteen V muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta 15 päivänä tammikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 168/2013 (1) ja erityisesti sen 18 artiklan 3 kohdan, 23 artiklan 12 kohdan, 24 artiklan 3 kohdan ja 74 artiklan
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Termi ’luokan L ajoneuvot’ kattaa lukuisia erilaisia kaksi-, kolmi- tai nelipyöräisiä ajoneuvotyyppejä, kuten moottorilla varustetut polkupyörät, kaksi- ja kolmipyöräiset mopedit, kaksi- ja kolmipyöräiset moottoripyörät, sivuvaunulliset moottoripyörät ja kevyet nelipyöräiset ajoneuvot (nelipyörät), esimerkiksi maantiemönkijät, maastomönkijät ja mopoautot. |
(2) |
Asetuksessa (EU) N:o 168/2013 säädetään mahdollisuudesta soveltaa Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission, jäljempänä ’UNECE’, sääntöjä, jäljempänä ’E-säännöt’, kokonaisen ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnässä. Pakollisesti sovellettavien E-sääntöjen mukaista tyyppihyväksyntää pidetään kyseisen asetuksen mukaisesti EU-tyyppihyväksyntänä. |
(3) |
E-sääntöjen pakollinen soveltaminen auttaa välttämään päällekkäisyyttä paitsi teknisissä vaatimuksissa myös sertifioinnissa ja hallinnollisissa menettelyissä. Lisäksi kansainvälisesti hyväksyttyihin standardeihin suoraan perustuva tyyppihyväksyntä voi parantaa pääsyä kolmansien maiden markkinoille, erityisesti niiden, jotka ovat sopimuspuolia Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sopimuksessa pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista, jäljempänä ’vuoden 1958 tarkistettu sopimus’, johon unioni on liittynyt neuvoston päätöksellä 97/836/EY (2), ja näin vahvistetaan EU:n teollisuuden kilpailukykyä. Tällä hetkellä käytettävissä olevat E-säännöt kuitenkin joko ovat vanhentuneita tai niitä ei ole, minkä vuoksi niitä tarkastellaan uudelleen ja ne saatetaan tekniikan kehityksen tasalle. |
(4) |
Tästä syystä asetuksessa (EU) N:o 168/2013 säädetään useiden sellaisten direktiivien kumoamisesta, jotka koskevat luokan L ajoneuvojen ja tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymistä ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimayksikön tehoa koskevien vaatimuksien osalta. EU-tyyppihyväksyntää varten nämä direktiivit olisi aluksi korvattava tämän asetuksen säännöksillä. Ajan myötä eli kun YK:n tasolla tehtävä uudelleentarkastelu on saatu päätökseen, käytettävissä on vastaavat E-säännöt, joihin viittaamalla voidaan korvata tämän asetuksen teksti. |
(5) |
Erityisesti mainittakoon, että luokkien L3e ja L4e moottoripyörien melupäästöjä koskeva E-sääntö nro 41 saatettiin vuonna 2011 tekniikan kehityksen tasalle. E-säännön nro 41 soveltaminen olisi sen vuoksi tehtävä pakolliseksi, ja sillä olisi korvattava direktiivin 97/24/EY (3) 9 luvun liite III, jotta moottoripyörät olisivat vain yksien, vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen sopimuspuolten maailmanlaajuisesti hyväksymien moottoripyörien meluvaatimusten mukaiset. Myös sähkömoottorien nettotehon mittaamista koskevan E-säännön nro 85 soveltaminen olisi tehtävä pakolliseksi; tässäkin tavoitteena on vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen sopimuspuolten välinen vastavuoroinen tunnustaminen käyttövoimayksikön tehoa koskevien vaatimusten alalla sähkömoottorien osalta. |
(6) |
Ympäristöä koskevat Euro 4- ja 5 -vaiheet ovat tällaisia toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään hiukkaspäästöjä sekä typen oksidien ja hiilivetyjen kaltaisten otsonia muodostavien yhdisteiden päästöjä. Luokan L ajoneuvojen hiilivetypäästöjen huomattava vähentäminen on tarpeen, jotta voidaan parantaa ilmanlaatua ja saattaa järjestelmän tyyppihyväksynnän saavat pakojärjestelmät saastepäästöjä koskevien raja-arvojen mukaisiksi; näin paitsi vähennetään huomattavasti suhteettoman suuria tämän luokan ajoneuvojen pakokaasujen hiilivetypäästöjä ja haihtumispäästöjä voidaan myös vähentää haihtuvien hiukkasten määrää kaupunkialueilla ja mahdollisesti myös savusumua. |
(7) |
Yksi toimenpiteistä luokan L ajoneuvojen liiallisten hiilivetypäästöjen torjumiseksi on rajoittaa haihtumispäästöt hiilivetyjen massan raja-arvoihin, joista säädetään asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa C osassa. Tätä varten on tyyppihyväksynnän yhteydessä tehtävä tyypin IV testi, jolla mitataan ajoneuvon haihtumispäästöt. Yksi ajoneuvoille haihtumispäästöjen määrittämiseksi ilmatiiviissä tilassa tehtävän tyypin IV testi (SHED-testi) vaatimuksista on, että asennetaan nopeasti ikäännytetty hiilisäiliö tai vaihtoehtoisesti käytetään vanhennetun hiilisäiliön asentamisen yhteydessä ylimääräistä huononemiskerrointa. Asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa ympäristövaikutustutkimuksessa selvitetään, olisiko kustannuksiin nähden tehokasta säilyttää tämä huononemiskerroin vaihtoehtona edustavan ja nopeasti ikäännytetyt hiilisäiliön asentamiselle. Jos tutkimuksessa osoittautuu, ettei menetelmä ole kustannuksiinsa nähden tehokas, esitetään aikanaan ehdotus tämän vaihtoehdon poistamisesta niin, että sitä sovellettaisiin Euro 5 -vaiheen jälkeen. |
(8) |
Ajoneuvojen energiatehokkuutta (polttoaineen- tai energiankulutusta, hiilidioksidipäästöjä ja sähköistä toimintasädettä) koskeva standardoitu mittausmenetelmä on tarpeen sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden väliselle kaupalle ei synny teknisiä esteitä ja että kuluttajille ja käyttäjille tarjotaan objektiivista ja tarkkaa tietoa. |
(9) |
Käyttövoimayksikön tehon mittaamismenettelyt, mukaan lukien luokan L ajoneuvojen suurin rakenteellinen nopeus, suurin vääntömomentti ja suurin jatkuva kokonaisteho, voivat vaihdella jäsenvaltioiden välillä, joten tämä saattaa muodostaa esteitä unionin sisäiselle kaupalle. Tästä syystä on tarpeen laatia yhdenmukaisia vaatimuksia luokan L ajoneuvojen käyttövoimayksikön tehon mittaamismenettelyille, jotta ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnän soveltaminen jokaiseen tällaisen ajoneuvon tyyppiin olisi mahdollista. |
(10) |
Toimintaturvallisuutta ja ympäristöominaisuuksia koskevat vaatimukset edellyttävät rajoitusten asettamista tiettyjen luokan L ajoneuvotyyppien virittämiselle. Jotta rajoituksilla ei estettäisi ajoneuvon omistajan suorittamaa kunnossapitoa ja huoltoa, olisi tällaisten rajoitusten rajoituttava ainoastaan sellaiseen virittämiseen, joka muuttaa merkittävästi haitallisella tavalla ajoneuvon ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimayksikön tehoa ja toimintaturvallisuutta. Koska ajoneuvon voimalaitteen haitallinen virittäminen vaikuttaa sekä ympäristöominaisuuksiin että toimintaturvallisuuteen, tässä asetuksessa vahvistettuja yksityiskohtaisia vaatimuksia, jotka koskevat käyttövoimayksikön tehoa ja melun torjuntaa, olisi käytettävä myös voimalaitteen haitallisen virittämisen estämiseen. |
(11) |
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa viitataan kahdeksaan testityyppiin, joiden perusteella arvioidaan hyväksyttävien luokan L ajoneuvojen ympäristöominaisuuksia. On aiheellista, että tässä delegoidussa asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset testivaatimukset ja että asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevaa A osaa tarkistetaan yhdistämällä neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä sovitut testirajat tässä asetuksessa vahvistettuihin yksityiskohtaisiin menettelyihin ja vaatimuksiin. Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä olevaan A osaan olisi tämän asetuksen liitteessä XII vahvistetuilla muutoksilla sisällytettävä viittaus tässä asetuksessa vahvistettuihin yksityiskohtaisiin menettelyihin ja vaatimuksiin, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
I LUKU
KOHDE JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
Kohde
Tässä asetuksessa vahvistetaan ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimayksikön tehoa koskevat yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset ja testausmenetelmät luokan L ajoneuvojen ja tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiseksi asetuksen (EU) N:o 168/2013 mukaisesti ja esitetään luettelo E-säännöistä ja niiden muutoksista.
2 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 määritelmiä. Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:
1) |
’WMTC, vaihe 1:llä’ maailmanlaajuista yhdenmukaista moottoripyörien testisykliä, joka on vahvistettu UNECE:n maailmanlaajuisessa teknisessä säännössä nro 2 (4) ja jota on käytetty luokan L3e moottoripyörätyyppien tyypin I päästötestisyklinä vaihtoehtona eurooppalaiselle ajosyklille vuodesta 2006 lähtien; |
2) |
’WMTC, vaihe 2:lla’ maailmanlaajuista yhdenmukaista moottoripyörien testisykliä, joka on vahvistettu tarkistetussa UNECE:n maailmanlaajuisessa teknisessä säännössä nro 2 (5) ja jota käytetään pakollisena tyypin I päästötestisyklinä Euro 4 -standardin mukaisten (ala)luokkien L3e, L4e, L5e-A ja L7e-A ajoneuvojen tyyppihyväksynnässä; |
3) |
’WMTC, vaihe 3:lla’ tarkistettua WMTC:tä, johon viitataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A osassa ja joka vastaa maailmanlaajuista yhdenmukaista moottoripyörien testisykliä, joka on vahvistettu tarkistetussa UNECE:n maailmanlaajuisessa teknisessä säännössä nro 2 (6), ja jota on mukautettu sellaisten ajoneuvojen osalta, joiden suurin rakenteellinen nopeus on pieni, ja jota käytetään pakollisena tyypin I päästötestisyklinä Euro 5 -päästöluokan mukaisten luokan L ajoneuvojen tyyppihyväksynnässä; |
4) |
’ajoneuvon suurimmalla rakenteellisella nopeudella’ tämän asetuksen 15 artiklan mukaisesti määritettyä ajoneuvon suurinta nopeutta; |
5) |
’pakokaasupäästöillä’ pakoputkesta tulevia kaasumaisten ja hiukkasmaisten epäpuhtauksien päästöjä; |
6) |
’hiukkassuodattimella’ ajoneuvon pakojärjestelmään asennettua suodatinta pakokaasuvirran hiukkaspäästöjen vähentämiseksi; |
7) |
’asianmukaisesti huolletulla ja käytetyllä’ sitä, että kun testiajoneuvo valitaan, se täyttää hyvää huoltoa ja normaalia käyttöä koskevat edellytykset ajoneuvon valmistajan suosituksien mukaisesti sellaisen testiajoneuvon hyväksymistä varten; |
8) |
’moottorin polttoainevaatimuksella’ moottorin tavallisesti käyttämää polttoainetyyppiä:
|
9) |
ajoneuvon ’ympäristöominaisuuksia koskevalla tyyppihyväksynnällä’ ajoneuvotyypin, variantin tai version hyväksyntää seuraavien edellytysten osalta:
|
10) |
’ajoneuvotyypillä ympäristöominaisuuksien osalta’ luokan L ajoneuvojen sarjaa, jotka eivät eroa toisistaan seuraavilta ominaisuuksiltaan:
|
11) |
’jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä’ pakokaasunpuhdistuslaitetta (kuten katalysaattoria tai hiukkassuodatinta) tai muuta pilaantumista rajoittavaa laitetta, joka on säännöllisesti regeneroitava enintään 4 000:n tavanomaisen ajokilometrin välein; |
12) |
’vaihtoehtoista polttoainetta käyttävällä ajoneuvolla’ ajoneuvoa, joka on suunniteltu toimimaan ainakin yhdellä sentyyppisellä polttoaineella, joka on joko kaasumainen ilmakehän lämpötilassa ja paineessa tai joka on merkittävissä määrin peräisin muusta kuin mineraaliöljystä; |
13) |
’polttoainevaatimuksiltaan joustavalla vety-maakaasuajoneuvolla’ flex-fuel-ajoneuvoa, joka on suunniteltu toimimaan erilaisilla vedyn ja maakaasun tai biometaanin seoksilla; |
14) |
’kanta-ajoneuvolla’ ajoneuvoa, joka edustaa liitteessä XI esitettyä käyttövoimaperhettä; |
15) |
’pilaantumista rajoittavan laitteen tyypillä’ sellaisten pilaantumista rajoittavien laitteiden luokkaa, joilla rajoitetaan pilaavien aineiden päästöjä ja jotka eivät eroa olennaisten ympäristöominaisuuksiensa ja rakenteellisten ominaisuuksiensa suhteen; |
16) |
’katalysaattorilla’ sellaista päästöjä rajoittavaa laitetta, joka muuntaa moottorin pakojärjestelmän palamisprosessin myrkylliset sivutuotteet vähemmän myrkyllisiksi aineiksi katalysoitujen kemiallisten reaktioiden avulla; |
17) |
’katalysaattorin tyypillä’ sellaisten katalysaattorien luokkaa, jotka eivät eroa toisistaan seuraavien ominaisuuksien suhteen:
|
18) |
’vertailumassalla’ asetuksen (EU) N:o 168/2013 5 artiklan mukaisesti määritettyä luokan L ajoneuvon ajokuntoista massaa, johon lisätään kuljettajan massa (75 kg) ja tapauksen mukaan lisäksi käyttövoima-akun massa; |
19) |
’voimansiirrolla’ käyttövoimayksikköjen jälkeen sijaitsevaa voimalaitteen osaa, joka koostuu tapauksen mukaan momentinmuuntimen kytkimistä, vaihteistosta hallintalaitteineen, joko vetoakselista tai käyttöhihnasta tai käyttöketjusta, tasauspyörästöistä, vetopyörästöstä ja vetävän pyörän renkaasta (säde); |
20) |
’sammutus-käynnistysjärjestelmällä’ järjestelmää, joka automaattisesti sammuttaa ja käynnistää käyttövoimayksikön joutokäyntiajan lyhentämiseksi, jolloin ajoneuvon polttoaineenkulutus ja epäpuhtaus- ja hiilidioksidipäästöt vähenevät; |
21) |
’voimalaitteen ohjelmistolla’ algoritmeja, jotka liittyvät voimalaitteen ohjausyksikön, käyttövoiman ohjausyksikön tai voimansiirron ohjausyksikön tietojenkäsittelyjärjestelmiin ja joihin sisältyy järjestetty käskyjono, joka vaihtaa ohjausyksikön tilan; |
22) |
’voimalaitteen kalibroinnilla’ ohjausyksikön ohjelmiston ajoneuvon voimalaitteen ohjausyksikön, käyttövoiman ohjausyksikön tai voimansiirron ohjausyksikön säätöä varten käyttämien tiettyjen tietueiden ja parametrien soveltamista; |
23) |
’voimalaitteen ohjausyksiköllä’ polttomoottorien, sähkömoottorien ja/tai voimansiirtojärjestelmien, mukaan luettuina vaihteisto tai kytkin, yhdistettyä ohjausyksikköä; |
24) |
’moottorin ohjausyksiköllä’ ajoneuvon tietokonetta, joka ohjaa osittain tai kokonaan ajoneuvon moottoria tai moottoreita; |
25) |
’voimansiirron ohjausyksiköllä’ ajoneuvon tietokonetta, joka ohjaa osittain tai kokonaan ajoneuvon voimansiirtoa; |
26) |
’sensorilla’ muunninta, joka mittaa fysikaalisen suureen tai olomuodon ja muuntaa sen sähköiseksi signaaliksi, jota käytetään ohjausyksikön syöttötietona; |
27) |
’toimilaitteella’ ohjausyksikön syöttötiedon muuntamista liikkeeksi, lämmöksi tai muuksi fysikaaliseksi olomuodoksi käyttövoimalaitteen, moottorien tai voimansiirron ohjaamista varten; |
28) |
’kaasuttimella’ laitetta, joka sekoittaa ilman ja polttoaineen sekoitukseksi, joka voidaan polttaa polttomoottorissa; |
29) |
’huuhtelusolalla’ kaksitahtimoottorin kampikammion ja palotilan välistä yhteyttä, jonka läpi tuore ahtoilma, polttoaine ja voiteluöljyseos pääsevät palotilaan; |
30) |
’ilmanimujärjestelmällä’ komponenteista koostuvaa järjestelmää, jonka avulla tuore ahtoilma tai ilma-polttoaineseos pääsee moottoriin ja johon sisältyvät, jos ne on asennettu, ilmansuodatin, imusarjan putket, resonaattorit, kaasuläpän runko ja moottorin imusarja; |
31) |
’turboahtimella’ pakokaasun turbiinikäyttöistä keskipakokompressoria, joka lisää ahtoilman määrää polttomoottoriin ja lisää siten käyttövoimayksikön tehoa; |
32) |
’mekaanisella ahtimella’ imuilman kompressoria, jota käytetään ilman ahtaamiseen polttomoottoriin, jolloin käyttövoimayksikön teho kasvaa; |
33) |
’polttokennolla’ laitetta, joka muuntaa vedystä saatavan kemiallisen energian sähköenergiaksi ajoneuvon käyttövoimaa varten; |
34) |
’kampikammiolla’ moottorin sisä- tai ulkopuolella olevia tiloja, jotka ovat yhteydessä öljypohjaan sisäisillä tai ulkoisilla kanavilla, joiden kautta kaasut ja höyryt voivat poistua; |
35) |
’läpäisevyystestillä’ ei-metallisen polttoainesäiliön seinämien kautta tapahtuvia häviöiden testaamista ja säiliön esivalmistelua ennen polttoaineen varastoinnin testaamista asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II olevan C osan 8 kohdan mukaisesti; |
36) |
’läpäisevyydellä’ polttoaineen varastointi- ja syöttöjärjestelmien seinämien läpi tapahtuvia häviöitä, joita testataan yleensä määrittämällä painohäviöt; |
37) |
’haihtumisella’ haihtumishäviötä polttoainesäiliöstä, polttoaineensyöttöjärjestelmästä tai muusta lähteestä, jolloin hiilivedyt pääsevät ilmakehään; |
38) |
’ajokilometrimäärällä’ ennalta määriteltyä matkaa, joka ajetaan edustavilla testiajoneuvoilla asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 3 kohdan a tai b alakohdan ja tämän asetuksen liitteessä VI olevien testivaatimusten mukaisesti; |
39) |
’sähköisellä voimalaitteella’ järjestelmää, joka koostuu yhdestä tai useammasta sähköenergian varastointilaitteesta, kuten akuista, sähkömekaanisista vauhtipyöristä, superkondensaattoreista tai muista laitteista, yhdestä tai useammasta sähkövoiman käsittelylaitteesta sekä yhdestä tai useammasta sähkökoneesta, joilla varastoitu sähköenergia muunnetaan ajoneuvon käyttövoimaksi pyöriin toimitettavana mekaanisena energiana; |
40) |
’sähkökäyttöisellä toimintasäteellä’ sitä matkaa, joka ainoastaan sähköistä voimalaitetta käyttävillä ajoneuvoilla tai sähköverkosta ladattavaa sähköistä hybridivoimalaitetta käyttävillä ajoneuvoilla voidaan ajaa sähköisesti yhdellä täysin ladatulla akulla tai muulla sähköenergian varastointilaiteella, liitteen VII lisäyksessä 3.3 kuvatun menettelyn mukaisesti mitattuna; |
41) |
’latauksen mahdollistamalla toimintasäteellä’ loppuun saatettujen yhdistettyjen testisyklien aikana ajettua kokonaismatkaa, kunnes akun (tai muun sähköenergian varastointilaitteen) ulkoisella latauksella saatu energia on käytetty loppuun, liitteen VII lisäyksessä 3.3 kuvatun menettelyn mukaisesti mitattuna; |
42) |
ajoneuvon ’puolen tunnin purkamisella saavuttamalla enimmäisnopeudella’ ajoneuvolla saavutettua enimmäisnopeutta, joka mitataan 30 minuutin aikana E-säännössä nro 85 esitetyn 30 minuutin käyttötehon perusteella; |
43) |
ajoneuvon ’tyyppihyväksynnällä käyttövoimayksikön tehon osalta’ ajoneuvotyypin, variantin tai version hyväksyntää käyttövoimayksiköiden tehon osalta, kun kyseessä ovat seuraavat edellytykset:
|
44) |
’käyttövoimatyypillä’ käyttövoimayksiköitä, joiden ominaispiirteet eivät eroa olennaisesti ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden, suurimman nettotehon, suurimman jatkuvan nimellistehon ja suurimman vääntömomentin suhteen; |
45) |
’nettoteholla’ tehoa, joka saadaan testipenkissä kampiakselin tai sitä vastaavan komponentin päästä valmistajan tyyppihyväksynnän yhteydessä mittaamilla pyörimisnopeuksilla yhdessä liitteen X lisäykseen 2 sisältyvissä taulukoissa Ap2.1-1 tai Ap2.2-1 lueteltujen apulaitteiden kanssa ja ottaen huomioon vaihteiston hyötysuhde, jos nettoteho voidaan mitata ainoastaan vaihteiston ollessa asennettuna; |
46) |
’suurimmalla nettoteholla’ käyttövoimayksiköiden, joihin sisältyy yksi tai useampi polttomoottori nettotehon suurinta arvoa täydellä moottorin kuormituksella; |
47) |
’suurimmalla vääntömomentilla’ vääntömomentin suurinta arvoa täydellä moottorin kuormituksella; |
48) |
’apulaitteilla’ kaikkia liitteen X taulukoissa Ap2.1-1 tai Ap2.2-1 lueteltuja kojeita ja laitteita. |
II LUKU
AJONEUVON YMPÄRISTÖOMINAISUUKSIA KOSKEVAT VALMISTAJAN VELVOLLISUUDET
3 artikla
Luokan L ajoneuvojen ympäristöominaisuuksiin liittyvät asennus- ja demonstrointivaatimukset
1. Valmistajan on varustettava luokan L ajoneuvot ympäristöominaisuuksiin vaikuttavilla järjestelmillä, osilla ja erillisillä teknisillä yksiköillä, jotka on suunniteltu, rakennettu ja koottu niin, että ajoneuvo tavanomaisessa käytössä ja valmistajan asettamien vaatimusten mukaisesti huollettuna on tämän asetuksen yksityiskohtaisten teknisten vaatimusten ja testausmenettelyjen mukainen.
2. Valmistajan on osoitettava fyysisin demonstraatiotestein hyväksyntäviranomaiselle, että unionissa markkinoilla saataville asetetut, rekisteröidyt ja käyttöön otettavat luokan L ajoneuvot ovat tämän asetuksen 5–15 artiklassa säädettyjen, ajoneuvojen ympäristöominaisuuksia koskevien yksityiskohtaisten teknisten vaatimusten ja testausmenetelmien mukaisia.
3. Jos valmistaja muuttaa päästöjenrajoitusjärjestelmän ominaisuuksia tai minkään päästöjen kannalta merkityksellisen komponentin toimintaa sen jälkeen kun ympäristöominaisuuksien osalta hyväksytty ajoneuvotyyppi saatetaan markkinoille, tästä on ilmoitettava hyväksyntäviranomaiselle viipymättä. Valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle näyttöä siitä, että muutettu päästöjenrajoitusjärjestelmä tai muutetut komponentin ominaisuudet eivät johda huonompiin ympäristöominaisuuksiin kuin mitä osoitettiin tyyppihyväksynnän yhteydessä.
4. Valmistajan on huolehdittava siitä, että unionissa markkinoilla saataville asetetut tai käyttöön otettavat varaosat ja laitteet ovat tässä asetuksessa tarkoitettujen, ajoneuvojen ympäristöominaisuuksia koskevien yksityiskohtaisten teknisten vaatimusten ja testausmenettelyjen mukaisia. Tällaisella varaosalla tai -laitteella varustettujen luokan L ajoneuvojen on täytettävä samat testivaatimukset ja suorituskyvyn raja-arvot kuin ajoneuvon, joka on varustettu alkuperäisosalla tai -laitteella, joka täyttää vähintään asetuksen (EU) N:o 168/2013 22 artiklan 2 kohdassa sekä 23 ja 24 artiklassa vahvistetut kestävyysvaatimukset.
5. Valmistajan on varmistettava, että tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkistamiseen tarkoitettuja tyyppihyväksyntämenettelyjä noudatetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 33 artiklassa ja sen liitteessä II olevan C osan 3 kohdassa vahvistettujen ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimayksikön tehoa koskevien yksityiskohtaisten vaatimusten osalta.
6. Valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle kuvaus niistä toimenpiteistä, jotka on toteutettu voimalaitteen ohjausjärjestelmän virittämisen estämiseksi, mukaan luettuna tietokoneet, joilla ohjataan ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimalaitteen tehoa, asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II olevan C osan 1 kohdan mukaisesti.
7. Kun kyseessä on hybridijärjestelmä tai järjestelmä, jossa on sammutus-käynnistysjärjestelmä, valmistajan on tarjottava ”huoltotila”, joka mahdollistaa sen, että ajoneuvon polttoainetta kuluttava moottori voi käydä jatkuvasti ympäristöominaisuuksien ja käyttövoimayksikön tehon testauksessa tai tarkastuksessa. Jos tarkastus tai testin suorittaminen edellyttää erityismenettelyä, se on kuvattava käyttöohjeessa (tai vastaavassa). Erityismenettely ei saa edellyttää sellaisten erityislaitteiden käyttöä, joita ei ole toimitettu ajoneuvon mukana.
4 artikla
E-sääntöjen soveltaminen
1. Ympäristöominaisuuksien ja käyttövoimayksikön tehon osalta suoritettavassa tyyppihyväksynnässä on sovellettava tämän asetuksen liitteessä I lueteltuja E-sääntöjä ja niiden muutoksia.
2. Ajoneuvojen, joiden suurin rakenteellinen nopeus on ≤ 25 km/h, on täytettävä kaikki asiaankuuluvat E-sääntöjen vaatimukset, joita sovelletaan ajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on > 25 km/h.
3. E-säännöissä olevia viittauksia ajoneuvoluokkiin L1, L2, L3, L4, L5, L6 ja L7 on pidettävä viittauksina tämän asetuksen mukaisiin ajoneuvoluokkiin L1e, L2e, L3e, L4e, L5e, L6e ja L7e, alaluokat mukaan luettuina.
5 artikla
Luokan L ajoneuvojen ympäristöominaisuuksia koskevat tekniset eritelmät, vaatimukset ja testausmenettelyt
1. Ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimayksikön tehoa koskevat testausmenettelyt on suoritettava tässä asetuksessa säädettyjen testausvaatimusten mukaisesti.
2. Hyväksyntäviranomaisen tai sen valtuuttaman tutkimuslaitoksen on suoritettava testausmenettelyt tai valvottava niiden suorittamista. Valmistajan on valittava edustava kanta-ajoneuvo, jolla osoitetaan hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että luokan L ajoneuvojen ympäristöominaisuudet ovat liitteen XI vaatimusten mukaiset.
3. Mittausmenetelmät ja testitulokset on ilmoitettava hyväksyntäviranomaiselle asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdan mukaisen testausselosteen muodossa.
4. Ympäristöominaisuuksien tyyppihyväksyntä testityypeissä I, II, III, IV, V, VII ja VIII on ulotettava koskemaan erilaisia ajoneuvotyyppejä, niiden versioita ja käyttövoimatyyppejä ja -perheitä, kunhan ajoneuvon version, käyttövoimajärjestelmän tai pilaantumista rajoittavan järjestelmän liitteessä XI kuvatut ominaisuudet ovat identtiset tai liitteessä annettujen ja ilmoitettujen toleranssien sisällä.
5. Hybridijärjestelmät tai sammutus-käynnistysjärjestelmällä varustetut järjestelmät on testattava polttoainetta käyttävän moottorin ollessa käynnissä, jos tämä määritellään testausmenettelyssä.
6 artikla
Testityypin I vaatimukset: pakokaasupäästöt kylmäkäynnistyksen jälkeen
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetut pakokaasupäästöihin kylmäkäynnistyksen jälkeen sovellettavat testityypin I testausmenetelmät ja vaatimukset on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.
7 artikla
Testityypin II vaatimukset: pakokaasupäästöt (nopeutetulla) joutokäyntinopeudella ja vapaassa kiihdytyksessä
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetut pakokaasupäästöihin (nopeutetulla) joutokäyntinopeudella ja vapaassa kiihdytyksessä sovellettavat testityypin II testausmenetelmät ja vaatimukset on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen III mukaisesti.
8 artikla
Testityypin III vaatimukset: kampikammiokaasupäästöt
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetut kampikammiokaasupäästöihin sovellettavat testityypin III testausmenetelmät ja vaatimukset on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen IV mukaisesti.
9 artikla
Testityypin IV vaatimukset: haihtumispäästöt
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetut haihtumispäästöihin sovellettavat testityypin IV testausmenetelmät ja vaatimukset on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen V mukaisesti.
10 artikla
Testityypin V vaatimukset: pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyys
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetut pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyyteen sovellettavat testityypin V testausmenetelmät ja vaatimukset on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen VI mukaisesti.
11 artikla
Testityypin VII vaatimukset: Hiilidioksidipäästöt, polttoaineenkulutus, sähköenergian kulutus tai sähkökäyttöinen toimintasäde
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetut hiilidioksidipäästöihin, polttoaineenkulutukseen, sähköenergian kulutukseen tai sähkökäyttöiseen toimintasäteeseen sovellettavat testityypin VII testausmenetelmät ja vaatimukset on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen VII mukaisesti.
12 artikla
Testityypin VIII vaatimukset: Valvontajärjestelmän (OBD) ympäristötestit
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetut valvontajärjestelmän (OBD) ympäristöosioon sovellettavat testityypin VII testausmenetelmät ja vaatimukset on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen VIII mukaisesti.
13 artikla
Testityypin IX vaatimukset: melutaso
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetut melutasoon sovellettavat testityypin IX testausmenetelmät ja vaatimukset on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen IX mukaisesti.
III LUKU
AJONEUVON KÄYTTÖVOIMAOMINAISUUKSIA KOSKEVAT VALMISTAJIEN VELVOLLISUUDET
14 artikla
Yleiset velvollisuudet
1. Valmistajan on ennen luokan L ajoneuvon saattamista markkinoille osoitettava luokan L ajoneuvotyypin käyttövoimayksikön teho hyväksyntäviranomaiselle tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.
2. Valmistajan on varmistettava, että luokan L ajoneuvon käyttövoimayksikön teho ei ylitä hyväksyntäviranomaiselle asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklassa tarkoitetussa valmistusasiakirjassa ilmoitettuja ominaisuuksia, kun luokan L ajoneuvo saatetaan markkinoille tai se rekisteröidään taikka ennen kuin se otetaan käyttöön.
3. Korvaavalla järjestelmällä, osalla tai erillisellä teknisellä yksiköllä varustetun ajoneuvon käyttövoimayksikön teho ei saa ylittää alkuperäisillä järjestelmillä, osilla tai erillisillä teknisillä yksiköillä varustettujen ajoneuvojen käyttövoimayksikön tehoa.
15 artikla
Käyttövoimaominaisuuksia koskevat vaatimukset
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevan A osan 2 kohdassa tarkoitetut käyttövoimayksikön tehoa koskevat testausmenetelmät ja vaatimukset on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen X mukaisesti.
IV LUKU
JÄSENVALTIOIDEN VELVOLLISUUDET
16 artikla
Luokan L ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntä
1. Kansalliset viranomaiset eivät saa, jos valmistaja niin vaatii, ajoneuvon ympäristöominaisuuksiin liittyvistä syistä kieltäytyä myöntämästä ympäristöominaisuuksiin tai käyttövoimayksikön tehoon liittyvää tyyppihyväksyntää tai kansallista hyväksyntää uudelle ajoneuvotyypille tai kieltää saattamasta markkinoille, rekisteröimästä tai ottamasta käyttöön ajoneuvoa, järjestelmää, osaa tai erillistä teknistä yksikköä, jos kyseinen ajoneuvo on asetuksen (EU) N:o 168/2013 ja siinä vahvistettujen yksityiskohtaisten testivaatimusten mukainen.
2. Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä IV säädetyistä päivämääristä alkaen kansalliset viranomaiset eivät saa pitää pätevinä uusien ajoneuvojen, jotka eivät ole asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevissa A1, B1, C1 ja D kohdassa ja liitteessä VII vahvistetun Euro 4 -päästöluokan tai asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevissa A2, B2, C2 ja D kohdassa ja liitteessä VII vahvistetun Euro 5 -päästöluokan mukaisia, aikaisempia ympäristöraja-arvoja sisältäviä vaatimustenmukaisuustodistuksia sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 168/2013 43 artiklan 1 kohtaa, ja niiden on kiellettävä päästöihin, polttoaineen- tai energiankulutukseen taikka sovellettaviin toimintaturvallisuutta tai ajoneuvon rakennetta koskeviin vaatimuksiin liittyvistä syistä tällaisten ajoneuvojen asettaminen saataville markkinoilla, rekisteröinti tai käyttöönotto.
3. Soveltaessaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 77 artiklan 5 kohtaa kansallisten viranomaisten on luokiteltava hyväksytty ajoneuvotyyppi kyseisen asetuksen liitteen I mukaisesti.
17 artikla
Korvaavien pilaantumista rajoittavien laitteiden tyyppihyväksyntä
1. Kansallisten viranomaisten on kiellettävä asettamasta saataville markkinoilla tai asentamasta ajoneuvoon uusia korvaavia pilaantumista rajoittavia laitteita, jotka on tarkoitus asentaa tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyihin ajoneuvoihin, elleivät ne eivät ole sellaista tyyppiä, joille on myönnetty ympäristöominaisuuksiin ja käyttövoimayksikön tehoon liittyvä tyyppihyväksyntä asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 10 kohdan ja tämän asetuksen mukaisesti.
2. Kansalliset viranomaiset voivat edelleen myöntää laajennuksia asetuksen (EU) N:o 168/2013 35 artiklassa tarkoitettuihin EU-tyyppihyväksyntiin, jotka on myönnetty direktiivin 2002/24/EY soveltamisalaan kuuluville korvaaville pilaantumista rajoittaville laitteille, alun perin sovellettujen ehtojen mukaisesti. Kansallisten viranomaisten on kiellettävä saattamasta markkinoille tai asentamasta ajoneuvoon tällaista korvaavaa pilaantumista rajoittavaa laitetyyppiä, elleivät ne eivät ole sellaista tyyppiä, joille on myönnetty asianmukainen tyyppihyväksyntä.
3. Korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen tyyppi, joka on tarkoitus asentaa tämän asetuksen mukaisesti tyyppihyväksyttyyn ajoneuvoon, on testattava liitteessä II olevan lisäyksen 10 ja liitteen VI mukaisesti.
4. Alkuperäisten korvaavien pilaantumista rajoittavien laitteiden, jotka ovat tämän asetuksen soveltamisalaan liittyvää tyyppiä ja jotka on tarkoitus asentaa ajoneuvoon, johon asianmukaisessa kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntäasiakirjassa viitataan, ei tarvitse täyttää liitteessä II olevan lisäyksen 10 testivaatimuksia, jos ne täyttävät kyseisen lisäyksen 4 kohdan vaatimukset.
V LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
18 artikla
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen V muuttaminen
Muutetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V oleva A osa liitteen XII mukaisesti.
19 artikla
Voimaantulo
1. Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
2. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2013.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
José Manuel BARROSO
(1) EUVL L 60, 2.3.2013, s. 52.
(2) Neuvoston päätös 97/836/EY, tehty 27 päivänä marraskuuta 1997, Euroopan yhteisön liittymisestä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista (vuoden 1958 tarkistettu sopimus) (EYVL L 346, 17.12.1997, s. 78).
(3) EYVL L 226, 18.8.1997, s. 1.
(4) ’Measurement procedure for two-wheel motorcycles equipped with a positive or compression ignition engine with regard to the emissions of gaseous pollutants, CO2 emissions and fuel consumption’ (YK:n asiakirjaviite ECE/TRANS/180/Add2e, 30. elokuuta 2005) mukaan lukien tarkistus 1 (UNECE:n asiakirjaviite ECE/TRANS/180a2a1e, 29. tammikuuta 2008).
(5) WMTC, vaihe 2, vastaa WMTC, vaihe 1:tä tarkistettuna lisäykseen 2 tehdyllä oikaisulla 2 (ECE/TRANS/180a2c2e, 9. syyskuuta 2009) ja tarkistukseen 1 tehdyllä oikaisulla 1 (ECE/TRANS/180a2a1c1e, 9. syyskuuta 2009).
(6) Luokan L ajoneuvojen kansainvälisellä tasolla yhdenmukaistetun testisyklin jatkuvaksi parantamiseksi otetaan lisäksi huomioon asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklassa tarkoitetussa ympäristövaikutustutkimuksessa yksilöidyt oikaisut ja muutokset samoin kuin UNECE:n työryhmän WP29 ehdottamat ja hyväksymät oikaisut ja muutokset.
LIITELUETTELO
Liitteen numero |
Liitteen nimi |
Sivunumero |
I |
Pakottavien E-sääntöjen luettelo |
20 |
II |
Tyyppi I -testin vaatimukset: pakokaasupäästöt kylmäkäynnistyksen jälkeen |
21 |
III |
Tyyppi II -testin vaatimukset: pakokaasupäästöt (nopeutetulla) joutokäynnillä / vapaakiihtyvyystesti |
199 |
IV |
Tyyppi III -testin vaatimukset: kampikammiokaasupäästöt |
204 |
V |
Tyyppi IV -testin vaatimukset: haihtumispäästöt |
209 |
VI |
Tyyppi V -testin vaatimukset: pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyys |
237 |
VII |
Tyyppi VII -testin vaatimukset: CO2-päästöt, polttoaineenkulutus, sähköenergian kulutus ja sähkökäyttöinen toimintasäde |
259 |
VIII |
Tyyppi VIII -testin vaatimukset: OBD-järjestelmän ympäristötestit |
304 |
IX |
Tyyppi IX -testin vaatimukset: melutason testaus |
311 |
X |
Käyttövoimaa koskevat testausmenettelyt ja tekniset vaatimukset |
363 |
XI |
Ajoneuvon käyttövoimaperhe ympäristöominaisuuksien osoittamistestien osalta |
404 |
XII |
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevan A osan muuttaminen |
409 |
LIITE I
Pakottavien E-sääntöjen luettelo
E-sääntö nro |
Aihe |
Muutossarja |
EUVL-viite |
Sovellettavuus |
41 |
Moottoripyörien melupäästöt |
04 |
L3e, L4e |
Huomautus:
Järjestelmän tai komponentin mainitseminen tässä luettelossa ei tee siitä pakollista. Tämän asetuksen muissa liitteissä vahvistetaan kuitenkin tiettyjen komponenttien pakollista asentamista koskevia vaatimuksia.
LIITE II
Tyyppi I -testin vaatimukset: pakokaasupäästöt kylmäkäynnistyksen jälkeen
Lisäyksen numero |
Lisäyksen nimi |
Sivu |
1 |
Liitteessä II käytetyt symbolit |
74 |
2 |
Vertailupolttoaineet |
78 |
3 |
Alustadynamometrijärjestelmä |
85 |
4 |
Pakokaasunlaimennusjärjestelmä |
91 |
5 |
Ekvivalentin inertiamassan ja ajovastuksen luokitus |
103 |
6 |
Tyyppi I -testien käyntijaksot |
106 |
7 |
Tietestit sellaisten luokan L ajoneuvojen osalta, joissa on vetävässä akselissa yksi pyörä tai joissa on paripyörät, testipenkin asetusten määrittämistä varten |
153 |
8 |
Tietestit sellaisten luokan L ajoneuvojen osalta, joissa on vetävässä akselissa vähintään kaksi pyörää, testipenkin asetusten määrittämistä varten |
160 |
9 |
Huomautus vaihteenvaihtomenettelystä tyyppi I -testissä |
168 |
10 |
Tyyppihyväksyntätestit korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen tyypin hyväksymiseksi erillisenä teknisenä yksikkönä luokan L ajoneuvojen osalta |
174 |
11 |
Luokan L hybridiajoneuvojen tyyppi I -testausmenettely |
178 |
12 |
Nestekaasua, maakaasua/biometaania, joustavasti vety-maakaasuseosta tai vetyä polttoaineena käyttävien luokan L ajoneuvojen tyyppi I -testausmenettely |
189 |
13 |
Jaksottaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustettujen luokan L ajoneuvojen tyyppi I -testausmenettely |
193 |
1. Johdanto
1.1. |
Tässä liitteessä vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitettu testityypin I menettely. |
1.2. |
Tässä liitteessä säädetään yhdenmukaistetusta menetelmästä, jolla määritetään kaasumaisten ja hiukkasmaisten epäpuhtauksien tasot ja hiilidioksidipäästöt. Myös liitteessä VII viitataan kyseiseen menettelyyn asetuksen (EU) N:o 168/2013 soveltamisalaan kuuluvan luokan L ajoneuvon polttoaineenkulutuksen, energiankulutuksen ja sähkökäyttöisen toimintasäteen määrittämiseksi olosuhteissa, jotka vastaavat ajoneuvon käyttöä todellisissa olosuhteissa. |
1.1.1. |
WMTC-testisykli, vaihe 1, otettiin käyttöön vuonna 2006 EU:n tyyppihyväksyntälainsäädännössä, jossa sallittiin valmistajien osoittaa luokan L3e moottoripyörien päästöt vastedes käyttämällä UNECE:n maailmanlaajuisessa teknisessä säännössä nro 2 (UN GTR No 2) määriteltyä maailmanlaajuista yhdenmukaista moottoripyörien testisykliä (WMTC-testisykli) direktiivin 97/24/EY luvussa 5 vahvistetulle perinteiselle eurooppalaiselle ajosyklille (EDC) vaihtoehtoisena tyyppi I -testinä. |
1.1.2. |
WMTC-sykli, vaihe 2, vastaa WMTC-sykliä, vaihe 1, mutta siihen on lisätty vaihteiden vaihto-ohjeisiin liittyviä parannuksia, ja sitä on käytettävä pakollisena tyyppi I -testinä Euro 4 -vaatimukset täyttävien (ala)luokkien L3e, L4e, L5e-A ja L7e-A hyväksymiseen. |
1.1.3. |
Tarkistettu WMTC-sykli eli WMTC-sykli, vaihe 3, vastaa WMTC-sykliä, vaihe 2, luokan L3e moottoripyörien osalta, mutta se sisältää myös räätälöidyt käyntijaksot kaikkien muiden (ala)luokkien osalta, ja sitä käytetään tyyppi I -testinä Euro 5 -vaatimukset täyttävien luokan L ajoneuvojen hyväksymiseen. |
1.2. |
Tulosten pohjalta voidaan rajoittaa kaasumaisia epäpuhtauksia ja hiilidioksidipäästöjä sekä määrittää polttoaineenkulutus, energiankulutus ja sähkökäyttöinen toimintasäde, jotka valmistaja ilmoittaa ympäristöominaisuuksien tyyppihyväksyntämenettelyjen yhteydessä. |
2. Yleiset vaatimukset
2.1. |
Ne komponentit, jotka voivat vaikuttaa kaasupäästöihin, hiilidioksidipäästöihin ja polttoaineenkulutukseen, on suunniteltava, rakennettava ja koottava siten, että ajoneuvo normaalikäytössä huolimatta siihen mahdollisesti vaikuttavasta värähtelystä on tämän liitteen vaatimusten mukainen. Huomautus 1: Liitteessä II käytetyt symbolit esitetään lisäyksessä 1. |
2.2. |
Peitelty strategia, jolla optimoidaan ajoneuvon voimalaitetta niin, että sen vaikutus käyntiin laboratoriossa tehtävän päästötestisyklin aikana on suotuisa, pakokaasupäästöt vähenevät ja käynti eroaa huomattavasti todellisista käyttöolosuhteista, katsotaan estostrategiaksi ja kielletään, ellei valmistaja ole dokumentoinut sitä ja ilmoittanut siitä hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. |
3. Suorituskykyä koskevat vaatimukset
EU-tyyppihyväksyntään sovellettavat suorituskykyvaatimukset esitetään asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A, B ja C osassa.
4. Testausolosuhteet
4.1. Testitila ja seisonta-alue
4.1.1. Testitila
Alustadynamometrillä ja kaasunäytteen keräyslaitteella varustetun testitilan lämpötilan on oltava 298,2 ± 5 K (25 ± 5 °C). Tilan lämpötila mitataan ajoneuvon jäähdytyspuhaltimen (tuulettimen) vierestä ennen tyyppi I -testiä ja sen jälkeen.
4.1.2. Seisonta-alue
Seisonta-alueen lämpötilan on oltava 298,2 ± 5 K (25 ± 5 °C) ja alueen on oltava sellainen, että esivakautettava testiajoneuvo voidaan pysäköidä tämän liitteen 5.2.4 kohdan mukaisesti.
4.2. Testiajoneuvo
4.2.1. Yleistä
Testiajoneuvon kaikkien komponenttien on vastattava tuotantosarjan komponentteja, tai jos ajoneuvo poikkeaa tuotantosarjasta, testausselosteessa on esitettävä kattava kuvaus asiasta. Testiajoneuvoa valittaessa valmistajan ja teknisen tutkimuslaitoksen on sovittava hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, mikä testattu kanta-ajoneuvo edustaa liitteessä XI vahvistettua asiaankuuluvaa ajoneuvon käyttövoimaperhettä.
4.2.2. Sisäänajo
Ajoneuvon on oltava hyvässä mekaanisessa kunnossa sekä asianmukaisesti huollettu ja käytetty. Sen on oltava sisäänajettu, ja sillä on pitänyt ajaa vähintään 1 000 km ennen testiä. Moottorin, voimansiirron ja ajoneuvon on oltava asianmukaisesti sisäänajettuja valmistajan vaatimusten mukaisesti.
4.2.3. Mukautukset
Testiajoneuvoon on tehtävä valmistajan vaatimusten mukaisia mukautuksia, jotka koskevat esimerkiksi öljyjen viskositeettia, tai jos se poikkeaa tuotantosarjasta, asiasta on esitettävä kattava kuvaus testausselosteessa. Jos kyse on nelivedosta, akseli, johon välittyy pienin vääntömomentti, voidaan poistaa käytöstä, jotta ajoneuvoa voidaan testata tavallisella alustadynamometrillä.
4.2.4. Testimassa ja kuorman jakautuminen
Testimassa, kuljettajan ja mittauslaitteiden massat mukaan luettuina, mitataan ennen testien aloittamista. Kuorman on jakauduttava pyörille valmistajan ohjeiden mukaisella tavalla.
4.2.5. Renkaat
Renkaiden on oltava ajoneuvon valmistajan alkuperäisvarusteeksi määrittämää tyyppiä. Rengaspaineet on säädettävä valmistajan eritelmien mukaisiksi tai tasolle, jolla ajoneuvon nopeus tietestissä ja alustadynamometrillä saatu ajoneuvon nopeus ovat samat. Rengaspaine on ilmoitettava testausselosteessa.
4.3. Luokan L ajoneuvon alaluokitus
Kuvassa 1-1 on graafinen yleisesitys luokan L ajoneuvojen jaosta alaluokkiin sylinteritilavuuden ja ajoneuvon suurimman nopeuden perusteella, kun ajoneuvoille on tehty tyypin I, VII ja VIII ympäristötestit. Luokitus ilmaistaan kaaviossa (ala)luokan numerolla. Sylinteritilavuuden numeerisia arvoja ja ajoneuvon suurinta nopeutta ei saa pyöristää ylös- eikä alaspäin.
Kuva 1-1
Luokan L ajoneuvon alaluokitus, ympäristötestin tyypit I, VII ja VIII
4.3.1. Alaluokka 1
Seuraavan eritelmän mukaiset luokan L ajoneuvot kuuluvat alaluokkaan 1:
Taulukko 1-1
Kriteerit, joiden perusteella luokan L ajoneuvot luokitellaan alaluokkaan 1
sylinteritilavuus < 150 cm3 ja vmax < 100 km/h |
alaluokka 1 |
4.3.2. Alaluokka 2
Seuraavan eritelmän mukaiset luokan L ajoneuvot kuuluvat alaluokkaan 2 ja sen alaluokkiin:
Taulukko 1-2
Kriteerit, joiden perusteella luokan L ajoneuvot luokitellaan alaluokkaan 2
sylinteritilavuus < 150 cm3 ja 100 km/h ≤ vmax < 115 km/h tai sylinteritilavuus ≥ 150 cm3 ja vmax < 115 km/h |
alaluokka 2-1 |
115 km/h ≤ vmax < 130 km/h |
alaluokka 2-2 |
4.3.3. Alaluokka 3
Seuraavan eritelmän mukaiset luokan L ajoneuvot kuuluvat alaluokkaan 3 ja sen alaluokkiin:
Taulukko 1-3
Kriteerit, joiden perusteella luokan L ajoneuvot luokitellaan alaluokkaan 3
130 ≤ vmax < 140 km/h |
alaluokka 3-1 |
vmax ≥ 140 km/h tai sylinteritilavuus > 1 500 cm3 |
alaluokka 3-2 |
4.3.4. WMTC-testisyklin osat
Tyypin I, VII ja VIII ympäristötesteissä WMTC-testisykli (ajoneuvon nopeus) muodostuu kolmesta osasta, jotka esitetään lisäyksessä 6. Riippuen L-ajoneuvoluokasta, jolle tehdään 4.5.4.1 kohdan mukainen WMTC-testisykli, sekä moottorin iskutilavuuteen ja ajoneuvon suurimpaan rakenteelliseen nopeuteen perustuvasta 4.3 kohdan mukaisesta ajoneuvon luokituksesta on suoritettava seuraavat WMTC-testisyklin osat:
Taulukko 1-4
Luokan L alaluokkien 1, 2 ja 3 ajoneuvojen WMTC-testisyklin osat
Luokan L ajoneuvon alaluokka: |
Lisäyksen 6 mukaiset WMTC:n sovellettavat osat |
Alaluokka 1: |
osa 1, ajoneuvon alennettu nopeus kylmissä olosuhteissa, ja sen jälkeen osa 1, ajoneuvon alennettu nopeus lämpimissä olosuhteissa |
Alaluokka 2 on jaettu |
|
alaluokkaan 2-1: |
osa 1, ajoneuvon alennettu nopeus kylmissä olosuhteissa, ja sen jälkeen osa 2, ajoneuvon alennettu nopeus lämpimissä olosuhteissa |
alaluokkaan 2-2: |
osa 1, kylmissä olosuhteissa, ja sen jälkeen osa 2, lämpimissä olosuhteissa. |
Alaluokka 3 on jaettu |
|
alaluokkaan 3-1: |
osa 1, kylmissä olosuhteissa, sen jälkeen osa 2, lämpimissä olosuhteissa, ja sen jälkeen osa 3, ajoneuvon alennettu nopeus lämpimissä olosuhteissa |
alaluokkaan 3-2: |
osa 1, kylmissä olosuhteissa, sen jälkeen osa 2, lämpimissä olosuhteissa, ja sen jälkeen osa 3, lämpimissä olosuhteissa |
4.4. Vertailupolttoainetta koskevat vaatimukset
Testauksessa on käytettävä asianmukaisia vertailupolttoaineita, jotka määritetään lisäyksessä 2. Liitteen VII lisäyksessä 1 olevassa 1.4 kohdassa tarkoitetussa laskelmassa on käytettävä nestemäisten polttoaineiden osalta 288,2 K:n (15 °C:n) lämpötilassa mitattua tiheyttä.
4.5. Tyyppi I -testi
4.5.1. Kuljettaja
Testikuljettajan massan on oltava 75 ± 5 kg.
4.5.2. Testipenkkiä koskevat vaatimukset ja testipenkin asetukset
4.5.2.1. Dynamometrissä on oltava kaksipyöräisille luokan L ajoneuvoille yksi rulla, jonka halkaisija on vähintään 400 mm. Kaksirullainen alustadynamometri sallitaan testattaessa kolmipyöriä, joissa on kaksi etupyörää, tai nelipyöriä.
4.5.2.2. Dynamometrissä on oltava rullan kierroslukumittari kuljetun matkan mittaamista varten.
4.5.2.3. Jäljempänä olevan 5.2.2 kohdan mukaisen inertian simulointiin on käytettävä dynamometrin vauhtipyöriä tai muita keinoja.
4.5.2.4. Dynamometrin rullien on oltava puhtaat ja kuivat, eikä niissä saa olla mitään, mikä voisi saada renkaan luistamaan.
4.5.2.5. Tuulettimeen sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
4.5.2.5.1. |
Ajoneuvon eteen on asetettava koko testin ajaksi nopeudeltaan vaihteleva jäähdytyspuhallin (tuuletin), jotta ajoneuvon päälle puhalletaan jäähdytysilmaa todellisia käyttöolosuhteita simuloivalla tavalla. Ilman nopeuden on oltava sellainen, että 10–50 km:n tuntinopeudella ilman lineaarinen nopeus puhaltimen suuaukossa on ± 5 km/h vastaavasta dynamometrirullan vauhdista. 50 km/h ylittävillä nopeuksilla ilman lineaarisen nopeuden on oltava ± 10 prosenttia. Kun rullan nopeus on alle 10 km/h, ilman nopeus voi olla nolla. |
4.5.2.5.2. |
Edellä 4.5.2.5.1 kohdassa mainittu ilman nopeus määritetään laskemalla keskiarvo yhdeksästä mittauspisteestä, jotka sijaitsevat keskellä kutakin suorakulmiota, jotka jakavat koko suuaukon yhdeksään alueeseen (eli jakavat suuaukon vaaka- ja pystysivut kolmeen samankokoiseen osaan). Kussakin yhdeksässä pisteessä mitatun arvon on oltava 10 prosentin sisällä yhdeksän arvon keskiarvosta. |
4.5.2.5.3. |
Puhaltimen suuaukon poikkileikkauksen on oltava pinta-alaltaan vähintään 0,4 m2, ja puhaltimen suuaukon alareunan on oltava 5–20 cm:n korkeudella lattiapinnasta. Puhaltimen suuaukko on sijoitettava suoraan kulmaan ajoneuvon pituusakseliin nähden ja ajoneuvon etupuolelle 30–45 cm:n etäisyydelle sen etupyörästä. Ilman lineaarisen nopeuden mittauslaite on sijoitettava 0–20 cm:n päähän ilmasuuttimesta. |
4.5.2.6. Testipenkkiä koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset luetellaan lisäyksessä 3.
4.5.3. Pakokaasun mittausjärjestelmä
4.5.3.1. Kaasunkeräyslaitteiston on oltava suljettua tyyppiä, jolla voidaan kerätä ajoneuvon pakoaukoista kaikki pakokaasu niin, että vastapainetta koskeva vaatimus (± 125 mm H2O) täyttyy. Avoimen järjestelmän käyttö on mahdollista, jos on vahvistettu, että sillä saadaan kerättyä talteen kaikki pakokaasu. Kaasua kerättäessä ei saa ilmetä kondensaatiota, joka voisi muuttaa merkittävästi pakokaasujen luonnetta testauslämpötilassa. Kuvassa 1-2 esitetään esimerkki kaasunkeräyslaitteistosta.
Kuva 1-2
Laitteisto, jolla otetaan näytteitä kaasuista ja mitataan niiden tilavuus
4.5.3.2. Laitteisto ja pakokaasun näytteenottojärjestelmä liitetään toisiinsa yhdysputkella. Putken ja laitteen on oltava ruostumatonta terästä tai jotakin muuta materiaalia, joka ei vaikuta kerättyjen kaasujen koostumukseen ja joka kestää näiden kaasujen lämpötilan.
4.5.3.3. Testin ajan käytetään lämmönvaihdinta, jolla voidaan rajoittaa laimennettujen kaasujen lämpötilanvaihtelu pumpun tuloaukossa siten, että lämpötila saa vaihdella ± 5 K. Lämmönvaihtimessa on oltava esilämmitysjärjestelmä, jolla lämmönvaihdin lämmitetään toimintalämpötilaansa (lämpötilapoikkeama ± 5 K) ennen testauksen aloittamista.
4.5.3.4. Laimennettu pakokaasuseos vedetään sisään syrjäytyspumpulla. Pumpussa on oltava moottori, joka käy useilla tarkoin valvotuilla tasaisilla nopeuksilla. Pumpun kapasiteetin on oltava riittävä pakokaasujen talteenoton varmistamiseksi. Lisäksi voidaan käyttää kriittisen virtauksen venturia (CFV) hyödyntävää laitetta.
4.5.3.5. Käytössä on oltava laite (T) pumppuun kulkevan laimennetun pakokaasuseoksen lämpötilan jatkuvaan kirjaamiseen.
4.5.3.6. On käytettävä kahta painemittaria: ensimmäisellä varmistetaan pumppuun kulkevan laimennetun pakokaasuseoksen paineen aleneminen suhteessa ilmanpaineeseen, ja toisella mitataan syrjäytyspumpun dynaamista painevaihtelua.
4.5.3.7. Näytteenotin on sijoitettava kaasunkeräyslaitteiston lähelle sen ulkopuolelle niin, että sillä kerätään näytteitä laimennusilman virtauksesta pumpun, suodattimen ja virtausmittarin läpi virtausnopeuden pysyessä vakiona koko testin ajan.
4.5.3.8. Näytteenottimella, joka asetetaan laimennetun pakokaasuseoksen virran alkupäähän ennen syrjäytyspumppua, kerätään näytteitä laimennetusta pakokaasuseoksesta sen virratessa pumpun, suodattimen ja virtausmittarin läpi virtausnopeuden pysyessä vakiona koko testin ajan. Näytteen pienin virtaus kuvassa 1-2 ja 4.5.3.7 kohdassa kuvatuissa näytteenottolaitteissa on vähintään 150 litraa tunnissa.
4.5.3.9. Edellä 4.5.3.7 ja 4.5.3.8 kohdassa kuvatuissa näytteenottojärjestelmissä on käytettävä koko testin ajan kolmitoimiventtiilejä, joilla näytteet ohjataan näytepusseihin tai ulkoilmaan.
4.5.3.10. Kaasutiiviit keräyspussit
4.5.3.10.1. Laimennusilman ja laimennetun pakokaasuseoksen keräyspussien on oltava riittävän suuria, jotta ne eivät haittaa näytteen normaalia virtausta, eivätkä ne saa muuttaa epäpuhtauksien luonnetta.
4.5.3.10.2. Pusseissa on oltava automaattinen lukituslaite, ja ne on voitava kiinnittää helposti ja tiiviisti joko näytteenottojärjestelmään tai testin lopussa olevaan analyysijärjestelmään.
4.5.3.11. Syrjäytyspumpun kierrokset on laskettava koko testin ajan kierroslukumittarilla.
Huomautus 2: Liitäntätapaan ja liitinosien materiaaliin tai kokoonpanoon on kiinnitettävä huomiota, sillä näytteenottojärjestelmän osat (esimerkiksi sovitin ja liitin) voivat kuumentua voimakkaasti. Ellei mittausta voida tehdä normaalisti näytteenottojärjestelmän lämpövaurioiden vuoksi, voidaan käyttää ylimääräistä jäähdytyslaitetta, kunhan se ei vaikuta pakokaasuihin.
Huomautus 3: Avointa tyyppiä oleviin laitteisiin liittyy se riski, ettei kaikkia kaasuja saada kerättyä talteen ja kaasuja vuotaa testitilaan. Näytteenottojakson aikana ei saa tapahtua vuotoja.
Huomautus 4: Jos sekä alhaiset että suuret nopeudet kattavassa testisyklissä (eli osien 1, 2 ja 3 syklit) käytetään vakiotilavuuskerääjän (CVS) virtausnopeutta, on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että suuren nopeuden alueella veden kondensoitumisriski kasvaa.
4.5.3.12. Hiukkasmassapäästöjen mittauslaitteet
4.5.3.12.1 Eritelmä
4.5.3.12.1.1. Järjestelmän yleiskuvaus
4.5.3.12.1.1.1. Hiukkastenkeräysyksikkö koostuu laimennustunnelissa olevasta näytteenottimesta, hiukkastensiirtoputkesta, suodattimenpitimestä, osavirtauspumpusta, virtausmäärän säätimistä ja mittausyksiköistä.
4.5.3.12.1.1.2. Virtaussuunnassa suodattimenpitimen edessä on suositeltavaa käyttää hiukkaskoon esiluokituslaitetta (esimerkiksi syklonia tai törmäyselementtiä). Hiukkaskoon esiluokituslaitteena voidaan kuitenkin käyttää myös kuvassa 1-6 esitetyn kaltaista näytteenotinta.
4.5.3.12.1.2. Yleiset vaatimukset
4.5.3.12.1.2.1. Näytteenotin, jota käytetään hiukkasten keräämiseen testikaasuvirrasta, sijoitetaan laimennusilman syöttökanavaan siten, että saadaan edustava näyte homogeenisesta pakokaasuilmaseoksesta.
4.5.3.12.1.2.2. Hiukkasnäytevirran on oltava oikeassa suhteessa laimennustunnelissa virtaavan laimennetun pakokaasun kokonaisvirtaan siten, että toleranssi on ± 5 prosenttia hiukkasnäytevirrasta.
4.5.3.12.1.2.3. Kerätty laimennettu pakokaasu pidetään alle 325,2 K:n (52 °C:n) lämpötilassa alueella, joka ulottuu hiukkassuodattimen pinnasta 20 cm ylös- tai alaspäin virtaussuunnassa. Regenerointitestissä lämpötilan on kuitenkin oltava alle 465,2 K (192 °C).
4.5.3.12.1.2.4. Hiukkasnäyte kerätään yhdestä suodattimesta, joka on pitimineen asennettu kerättävään laimennetun pakokaasun virtaan.
4.5.3.12.1.2.5. Kaikki laimennusjärjestelmän ja näytteenottojärjestelmän raakapakokaasun ja laimennetun pakokaasun kanssa kosketuksiin joutuvat osat pakoputkesta suodatintelineeseen on suunniteltava siten, että hiukkasten kerääntyminen tai muuttuminen on mahdollisimman vähäistä. Kaikki osat on valmistettava sähköä johtavista materiaaleista, jotka eivät reagoi pakokaasun komponenttien kanssa, ja ne on maadoitettava sähköisesti sähköstaattisten vaikutusten estämiseksi.
4.5.3.12.1.2.6. Jos virtausmäärän muutoksia ei voida kompensoida, on käytettävä lämmönvaihdinta ja lämpötilan säädintä lisäyksessä 4 esitetyllä tavalla, jotta varmistetaan, että virtausmäärä järjestelmässä on vakio ja näytteenottomäärä on vastaavassa suhteessa.
4.5.3.12.1.3. Erityiset vaatimukset
4.5.3.12.1.3.1. Hiukkaspäästöjen (PM) näytteenotin
4.5.3.12.1.3.1.1. Näytteenottimen on pystyttävä tekemään hiukkaskokoluokitus 4.5.3.12.1.3.1.4 kohdassa kuvatulla tavalla. Tätä varten on suositeltavaa käyttää teräväreunaista päästään avointa näytteenotinta, joka asennetaan osoittamaan suoraan virran suuntaan, sekä esiluokituslaitetta (syklonia, törmäyselementtiä tms.). Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää kuvassa 1-1 esitetyn kaltaista soveltuvaa näytteenotinta, jos se kykenee 4.5.3.12.1.3.1.4 kohdassa kuvatun mukaiseen esiluokitukseen.
4.5.3.12.1.3.1.2. Näytteenotin asennetaan tunnelin keskilinjan läheisyyteen 10–20 tunnelinhalkaisijan päähän myötävirtaan kaasun sisääntulosta. Sen sisähalkaisijan on oltava vähintään 12 mm.
Jos samalla näytteenottimella otetaan samanaikaisesti useampi kuin yksi näyte, näytteenottimesta otettu virtaus on jaettava identtisiin osavirtauksiin koostumusvirheiden välttämiseksi.
Jos käytetään useita näytteenottimia, niiden kaikkien on oltava teräväreunaisia ja päästään avoimia ja osoitettava suoraan virran suuntaan. Näytteenottimet sijoitetaan tasaisesti vähintään 5 cm:n välein laimennustunnelin keskipituusakselin ympärille.
4.5.3.12.1.3.1.3. Etäisyyden näytteenottokärjestä suodattimen kiinnikkeeseen on oltava vähintään viisi kertaa keräysputken halkaisija mutta enintään 1 020 mm.
4.5.3.12.1.3.1.4. Esiluokituslaite (esimerkiksi sykloni tai törmäyselementti) sijoitetaan virtaussuunnassa ennen suodattimenpidintä. Esiluokituslaitteen 50 prosentin luokituskoon on oltava 2,5–10 μm tilavuusvirralla, joka on valittu hiukkaspäästönäytteiden ottamiseen. Esiluokituslaitteen on oltava sellainen, että laitteeseen tulevista 1 μm:n hiukkasista vähintään 99 prosenttia pääsee laitteen ulostulosta tilavuusvirralla, joka on valittu hiukkaspäästönäytteiden ottamiseen. Hiukkaskoon esiluokituslaitteena voidaan erillisen esiluokituslaitteen sijaan kuitenkin käyttää myös kuvassa 1-6 esitetyn kaltaista näytteenotinta.
4.5.3.12.1.3.2. Näytepumppu ja virtausmittari
4.5.3.12.1.3.2.1. Näytekaasun virtausmittausyksikkö koostuu pumpuista, kaasuvirtauksen säätimistä ja virtausmittareista.
4.5.3.12.1.3.2.2. Virtausmittarissa kulkevan kaasuvirran lämpötila saa vaihdella enintään 3 K, lukuun ottamatta jaksoittaisesti regeneroituvilla jälkikäsittelylaitteilla varustettujen ajoneuvojen regeneraatiotestejä. Hiukkasmassanäytevirran on lisäksi pysyttävä oikeassa suhteessa laimennustunnelissa virtaavan laimennetun pakokaasun kokonaisvirtaan siten, että toleranssi on ± 5 prosenttia hiukkasnäytevirrasta. Jos tilavuusvirta muuttuu liiaksi suodattimien ylikuormittumisen takia, testi on keskeytettävä. Kun testi uusitaan, virtausmäärää on vähennettävä.
4.5.3.12.1.3.3. Suodatin ja suodattimenpidin
4.5.3.12.1.3.3.1. Virtaussuunnassa suodattimen jälkeen sijoitetaan venttiili. Venttiilin on pystyttävä aukeamaan ja sulkeutumaan yhden sekunnin kuluessa testin aloittamisesta ja päättämisestä.
4.5.3.12.1.3.3.2. On suositeltavaa, että halkaisijaltaan 47 mm:n suodattimella (Pe) kerätty massa on vähintään 20 μg ja että suodattimen kuormitus maksimoidaan 4.5.3.12.1.2.3 ja 4.5.3.12.1.3.3 kohdan vaatimusten mukaisesti.
4.5.3.12.1.3.3.3. Kaasun nopeus suodattimen pinnalla asetetaan kussakin testissä alueelle 20–80 cm/s asettuvaan yhteen arvoon, ellei laimennusjärjestelmää käytetä näytevirralla, joka on suhteellinen CVS-virtaan nähden.
4.5.3.12.1.3.3.4. Suodattimina on käytettävä fluorihiilipinnoitettuja lasikuitusuodattimia tai fluorihiilikalvosuodattimia. Kaikkien suodatintyyppien 0,3 μm DOP (dioktyyliftalaatti) -keräystehokkuuden tai PAO (polyalfaolefiini) CS 68649-12-7 tai CS 68037-01-4 -keräystehokkuuden on oltava vähintään 99 prosenttia kaasun suodatinpintanopeudesta, joka on 5,33 cm/s.
4.5.3.12.1.3.3.5. Pidinasennelman on oltava sellainen, että virtaus jakautuu tasaisesti suodatusalalle. Suodattimen suodatusalan on oltava vähintään 1 075 mm2.
4.5.3.12.1.3.4. Suodattimen punnitukseen käytettävä kammio ja vaaka
4.5.3.12.1.3.4.1. Suodattimien punnituksiin käytettävän mikrovaa’an tarkkuuden (standardipoikkeama) on oltava 2 μg ja erottelutarkkuuden 1 μg tai parempi.
Mikrovaaka on hyvä tarkastaa kunkin punnituksen alussa punnitsemalla yksi 50 mg:n vertailupaino. Paino punnitaan kolme kertaa ja keskitulos kirjataan. Jos punnitusten keskitulos on ± 5 μg edellisen punnituksen tuloksesta, punnitusta ja vaakaa pidetään valideina.
Punnituskammion (tai -huoneen) on täytettävä seuraavat vaatimukset kaikkien suodattimen vakautusten ja punnitusten aikana:
— |
Lämpötila pidetään arvossa 295,2 ± 3 K (22 ± 3 °C). |
— |
Suhteellinen kosteus pidetään arvossa 45 ± 8 prosenttia. |
— |
Kastepiste pidetään arvossa 282,7 ± 3 K (9,5 ± 3 °C). |
On suositeltavaa kirjata lämpötila ja kosteus näyte- ja vertailusuodattimien painojen ohella.
4.5.3.12.1.3.4.2. Nostekorjaus
Kaikkiin suodatinpainoihin on tehtävä korjaus, joka riippuu suodattimen nosteesta ilmassa.
Nostekorjaus määräytyy näytesuodatinmateriaalin, ilman ja vaa’an kalibroinnissa käytetyn painon tiheyden mukaan. Ilman tiheyteen vaikuttavat paine, lämpötila ja kosteus.
On suositeltavaa, että punnitusympäristön lämpötila pidetään arvossa 295,2 ± 1 K (22 ± 1 °C) ja kastepiste arvossa 282,7 ± 1 K (9,5 ± 1 °C). Nostevaikutuksia koskeva korjaus voidaan kuitenkin saada aikaan myös 4.5.3.12.1.3.4.1 kohdassa asetettuja vähimmäisvaatimuksia noudattamalla. Nostekorjausta sovelletaan seuraavasti:
Yhtälö 2-1
jossa:
mcorr |
= |
nostekorjattu hiukkasmassa |
muncorr |
= |
nostekorjaamaton hiukkasmassa |
ρair |
= |
ilman tiheys vaa’an lähellä |
ρweight |
= |
vaa’an kalibroinnissa käytetyn painon tiheys |
ρmedia |
= |
hiukkasmassanäytesuodatinmateriaalin tiheys, kun suodatinmateriaalina on teflonpinnoitettu lasikuitu (esimerkiksi TX40) ρmedia = 2,300 kg/m3 |
ρair voidaan laskea seuraavasti:
Yhtälö 2-2:
jossa
Pabs |
= |
absoluuttinen paine vaa’an lähellä |
Mmix |
= |
ilman moolimassa vaa’an lähellä (28,836 gmol–1) |
R |
= |
molaarinen kaasuvakio (8,314 Jmol–1K–1) |
Tamb |
= |
ympäristön absoluuttinen lämpötila vaa’an lähellä. |
Kammiossa (tai huoneessa) ei saa olla epäpuhtauksia (kuten pölyä), joka voisi laskeutua hiukkassuodattimille niiden vakautuksen aikana.
Punnitushuoneen lämpötilan ja kosteuden vähäiset poikkeamat sallitaan, kunhan niiden kokonaiskesto on enintään 30 minuuttia minkään suodattimenvakautuksen aikana. Punnitushuoneen on oltava vaatimusten mukainen ennen henkilöstön menemistä huoneeseen. Punnituksen aikana ei sallita poikkeuksia määritellyistä olosuhteista.
4.5.3.12.1.3.4.3. Staattisen sähkön vaikutukset on neutraloitava. Tämä voidaan tehdä maadoittamalla vaaka asettamalla se antistaattiselle alustalle ja neutraloimalla hiukkassuodattimet ennen punnitusta poloniumneutraloijalla tai vastaavan vaikutuksen aikaan saavalla laitteella. Staattiset vaikutukset voidaan neutraloida myös tasaamalla staattinen varaus.
4.5.3.12.1.3.4.4. Testisuodatin poistetaan kammiosta aikaisintaan tuntia ennen testin alkua.
4.5.3.12.1.4. Suositeltavan järjestelmän kuvaus
Kuvassa 1-3 esitetään kaavio suositellusta hiukkasnäytteenottojärjestelmästä. Koska erilaiset kokoonpanot voivat tuottaa vastaavia tuloksia, käytettävän laitteiston ei tarvitse olla täysin tämän kuvan mukainen. Mittauslaitteiden, venttiilien, solenoidien, pumppujen ja kytkimien kaltaisia lisäosia voidaan käyttää lisätietojen hankkimiseen ja osajärjestelmien toimintojen yhteensovittamiseen. Jos joitakin osia ei joissakin järjestelmäkokoonpanoissa tarvita tarkkuuden varmistamiseen, ne voidaan jättää pois, jos se on hyvän teknisen käytännön mukaista.
Kuva 1-3
Hiukkasnäytteenottojärjestelmä
Näyte laimennetusta pakokaasusta otetaan täysvirtauslaimennusjärjestelmän laimennustunnelista (DT) hiukkasnäytteenottimen (PSP) ja hiukkastensiirtoputken (PTT) kautta näytteenottopumpun (P) avulla. Näyte johdetaan hiukkaskoon esiluokituslaitteen (PCF) ja hiukkasnäytteenottosuodattimet sisältävien suodattimenpitimien (FH) läpi. Näytteenoton virtausmäärä säädetään virtaussäätimellä (FC).
4.5.4. Jakojaksot
4.5.4.1. Testisyklit
Tyyppi I -testin testisyklit (ajoneuvon nopeus) muodostuvat kolmesta osasta, jotka esitetään lisäyksessä 6. Ajoneuvon (ala)luokan mukaan on suoritettava seuraavat testisyklin osat:
Taulukko 1-5
Euro 4 -vaatimukset täyttäviin ajoneuvoihin sovellettava tyyppi I -testisykli
Ajoneuvoluokka |
Ajoneuvoluokan nimi |
Euro 4 -testisykli |
L1e-A |
Moottorilla varustettu polkupyörä |
E-sääntö nro 47 |
L1e-B |
Kaksipyöräinen mopo |
|
L2e |
Kolmipyöräinen mopo |
|
L6e-A |
Kevyt maantiemönkijä |
|
L6e-B |
Mopoauto |
|
L3e |
Kaksipyöräinen sivuvaunullinen tai -vaunuton moottoripyörä |
WMTC-testisykli, vaihe 2 |
L4e |
||
L5e-A |
Kolmipyörä |
|
L7e-A |
Maantiemönkijä |
|
L5e-B |
Hyötykolmipyörä |
E-sääntö nro 40 |
L7e-B |
Maastomönkijä |
|
L7e-C |
Nelipyörä |
Taulukko 1-6
Euro 5 -vaatimukset täyttäviin ajoneuvoihin sovellettava tyyppi I -testisykli
Ajoneuvoluokka |
Ajoneuvoluokan nimi |
Euro 5 -testisykli |
L1e-A |
Moottorilla varustettu polkupyörä |
Tarkistettu WMTC-testisykli |
L1e-B |
Kaksipyöräinen mopo |
|
L2e |
Kolmipyöräinen mopo |
|
L6e-A |
Kevyt maantiemönkijä |
|
L6e-B |
Mopoauto |
|
L3e |
Kaksipyöräinen sivuvaunullinen tai -vaunuton moottoripyörä |
|
L4e |
||
L5e-A |
Kolmipyörä |
|
L7e-A |
Maantiemönkijä |
|
L5e-B |
Hyötykolmipyörä |
|
L7e-B |
Maastomönkijä |
|
L7e-C |
Nelipyörä |
4.5.4.2. Ajoneuvojen nopeustoleranssit
4.5.4.2.1. Ylä- ja alarajat määräävät ajoneuvon nopeuden vaihtelurajat millä tahansa hetkellä 4.5.4.1 kohdan mukaisen testisyklin aikana. Yläraja on 3,2 km/h korkeampi kuin käyrän korkein piste sekunnin sisällä annetusta ajasta. Alaraja on 3,2 km/h alempi kuin käyrän alin piste sekunnin sisällä annetusta ajasta. Toleransseja suuremmat vaihtelut (joita saattaa esiintyä vaihtojen aikana) sallitaan, jos niiden kesto ei milloinkaan ylitä kahta sekuntia. Annettuja pienemmät nopeudet sallitaan, jos ajoneuvo toimii suurimmalla mahdollisella teholla tällaisten poikkeamien aikana. Kuvassa 1-4 näkyvät sallitut ajoneuvon nopeuden vaihtelurajat tyypillisissä pisteissä.
Kuva 1-4
Ajokäyrä, sallittu vaihtelu
4.5.4.2.2. Ellei ajoneuvon kiihdytyskyky riitä kiihdytysvaiheiden suorittamiseen tai jos ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus on pienempi kuin vahvistettu matkanopeus vahvistetuissa vaihteluväleissä, ajoneuvoa on ajettava täyskaasulla, kunnes asetusnopeus saavutetaan, tai suurimmalla rakenteellisella nopeudella, joka on saavutettavissa täyskaasulla siinä ajassa, jolloin asetusnopeus ylittää suurimman rakenteellisen nopeuden. Kummassakaan tapauksessa 4.5.4.2.1 kohtaa ei sovelleta. Testisykli suoritetaan normaalisti, kun asetusnopeus on jälleen pienempi kuin ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus.
4.5.4.2.3. Jos hidastusjakso on lyhyempi kuin vastaavalle vaiheelle vahvistettu aika, asetusnopeus palautetaan lisäämällä tasaisen nopeuden jakso tai joutokäyntijakso seuraavaan toimintaan tasaisella nopeudella tai joutokäynnillä. Tällöin 4.5.4.2.1 kohtaa ei sovelleta.
4.5.4.2.4. Näitä poikkeuksia lukuun ottamatta rullan nopeuden poikkeamien syklien asetusnopeuteen nähden on täytettävä 4.5.4.2.1 kohdan vaatimukset. Ellei näin tapahdu, testituloksia ei saa käyttää lisäanalyyseihin ja testiajo on toistettava.
4.5.5. Lisäyksessä 6 vahvistetut WMTC-testisykliin liittyvät vaihteistoa koskevat vaatimukset
4.5.5.1. Automaattivaihteistolla varustetut testiajoneuvot
4.5.5.1.1. Jakovaihteistolla, usealla ketjuhammaspyörällä jne. varustettuja ajoneuvoja on testattava kokoonpanossa, jota valmistaja suosittelee kaupunki- tai maantiekäyttöön.
4.5.5.1.2. Kaikki testit on suoritettava niin, että automaattivaihteistot ovat ”Drive”-asennossa (suurin vaihde). Valmistajan pyynnöstä automaattisia kytkimellä ja momentinmuuntimella (TCC) varustettuja vaihteistoja voidaan vaihtaa kuten käsivalintaisia vaihteistoja.
4.5.5.1.3. Joutokäyntijaksot on ajettava siten, että automaattivaihteistot ovat ”Drive”-asennossa ja pyöriä jarrutetaan.
4.5.5.1.4. Automaattivaihteistojen on vaihdettava automaattisesti normaalia vaihtosekvenssiä noudattaen. Jos ajoneuvossa on TCC, sen on toimittava kuten todellisissa olosuhteissa.
4.5.5.1.5. Hidastusjaksot on ajettava vaihteella käyttäen jarruja tai kaasua tarpeen mukaan halutun nopeuden ylläpitämiseksi.
4.5.5.2. Käsivalintaisella vaihteistolla varustetut testiajoneuvot
4.5.5.2.1 Pakolliset vaatimukset
4.5.5.2.1.1. Vaihe 1 – Vaihtonopeuksien laskeminen
Kiihdytysvaiheen aikaiset nopeudet (km/h), joissa vaihdetta vaihdetaan suuremmalle (v1→2 ja vi→i+1), lasketaan käyttäen seuraavaa kaavaa:
Yhtälö 2-3:
Yhtälö 2-4:
, i = 2:sta ng-1:een
jossa
|
”i” on vaihteen numero (≥ 2) |
|
”ng” on vaihteiden kokonaismäärä eteenpäin |
|
”Pn” on nimellisteho (kW) |
|
”mk” on vertailumassa (kg) |
|
”nidle” on joutokäyntinopeus (min–1) |
|
”s” on moottorin nimelliskierrosnopeus (min–1) |
|
”ndvi” on moottorin kierrosnopeuden (min–1) ja vaihteella ”i” määritetyn ajoneuvon nopeuden (km/h) välinen suhde |
4.5.5.2.1.2. Nopeudet (km/h), joissa vaihdetta vaihdetaan pienempään (vi→i–1), matka-ajo- tai hidastusvaiheessa, jota ajetaan vaihteilla 4:stä (neljäs vaihde) ng:hen, lasketaan käyttäen seuraavaa kaavaa:
Yhtälö 2-5
, i = 4: stä ng-1:hen
jossa
|
”i” on vaihteen numero (≥ 4) |
|
”ng” on vaihteiden kokonaismäärä eteenpäin |
|
”Pn” on nimellisteho (kW) |
|
”mk” on vertailumassa (kg) |
|
”nidle” on joutokäyntinopeus (min–1) |
|
”s” on moottorin nimelliskierrosnopeus (min–1) |
|
”ndvi-2” on moottorin kierrosnopeuden (min–1) ja vaihteella i–2 määritetyn ajoneuvon nopeuden (km/h) välinen suhde |
Nopeus, jossa vaihdetta vaihdetaan pienempään 3:sta 2:een (v3→2), lasketaan käyttäen seuraavaa yhtälöä:
Yhtälö 2-6:
jossa:
|
”Pn” on nimellisteho (kW) |
|
”mk” on vertailumassa (kg) |
|
”nidle” on joutokäyntinopeus (min–1) |
|
”s” on moottorin nimelliskierrosnopeus (min–1) |
|
”ndv1” on moottorin kierrosnopeuden (min–1) ja vaihteella 1 määritetyn ajoneuvon nopeuden (km/h) välinen suhde |
Nopeus, jossa vaihdetta vaihdetaan pienempään 2:sta 1:een (v2→1), lasketaan käyttäen seuraavaa yhtälöä:
Yhtälö 2-7:
jossa
”ndv2” on moottorin kierrosnopeuden (min-1) ja vaihteella 2 määritetyn ajoneuvon nopeuden (km/h) välinen suhde
Koska vaihteenilmaisin määrittää matka-ajovaiheen, sen aikana voi ilmetä pieniä nopeuden nousuja ja vaihdetta saattaa olla tarpeen vaihtaa suurempaan. Nopeudet (km/h), joissa vaihdetta vaihdetaan suurempaan (v1—2, v2—3 ja vi—i+1) matka-ajovaiheessa, lasketaan käyttäen seuraavia yhtälöjä:
Yhtälö 2-7:
Yhtälö 2-8:
Yhtälö 2-9:
, i = 3:sta ng:hen
4.5.5.2.1.3. Vaihe 2 – Vaihteen valinta kutakin näytesykliä varten
Kiihdytys-, hidastamis-, matka-ajo- ja pysähtymisvaiheiden erilaisten tulkintojen välttämiseksi ajoneuvon nopeuskaavioon lisätään vaiheita vastaavat indikaattorit olennaiseksi osaksi sykliä (katso lisäyksen 6 taulukot).
Sitten kullekin tapaukselle lasketaan sopiva vaihde ajoneuvon nopeusalueiden mukaisesti käyttäen 4.5.5.2.1.1 kohdan vaihtonopeusyhtälöitä ja testiajoneuvolle sopivia syklin osien vaiheenilmaisimia seuraavasti:
|
Vaihteen valinta pysähtymisvaiheita varten: Pysähtymisvaiheen viiden viimeisen sekunnin ajaksi vaihteenvalitsin on asetettava asentoon 1 ja kytkin on vapautettava. Pysähtymisvaiheen edellisen osan ajaksi vaihteenvalitsin on asetettava vapaalle ja kytkin on vapautettava. |
|
Vaihteen valinta kiihdytysvaiheita varten:
|
|
Vaihteen valinta hidastus- tai matka-ajovaiheita varten:
|
Kytkin vapautetaan, jos
a) |
ajoneuvon nopeus laskee alle 10 km:iin/h tai |
b) |
moottorin pyörimisnopeus laskee alle tason ; |
c) |
moottori on vaarassa pysähtyä kylmäkäynnistysvaiheessa. |
4.5.5.2.3. Vaihe 3 – Lisävaatimusten mukaiset korjaukset
4.5.5.2.3.1. Vaihdevalintaa on muutettava seuraavien vaatimusten mukaisesti:
a) |
Vaihdetta ei vaihdeta siirryttäessä kiihdytysvaiheesta hidastusvaiheeseen. Kiihdytysvaiheen viimeisen sekunnin aikana käytetty vaihde pidetään seuraavan hidastusvaiheen aikana, paitsi jos nopeus laskee alle nopeuden, jossa vaihdetta vaihdetaan pienempään. |
b) |
Vaihdetta ei vaihdeta suurempaan tai pienempään enempää kuin yhden vaihteen verran, paitsi vaihteesta 2 vapaalle hidastettaessa pysähdyksiin asti. |
c) |
Enintään neljä sekuntia kestävät vaihdot suurempaan tai pienempään vaihteeseen korvataan edeltävällä vaihteella, jos edeltävä ja seuraava vaihde ovat samat, esimerkiksi sarja 2 3 3 3 2 korvataan sarjalla 2 2 2 2 2 ja sarja 4 3 3 3 3 4 korvataan sarjalla 4 4 4 4 4 4. Peräkkäisten tilanteiden tapauksessa valitaan pisimpään käytetty vaihde, esimerkiksi sarja 2 2 2 3 3 3 2 2 2 2 3 3 3 korvataan sarjalla 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 3 3 3. Jos vaihteita käytetään yhtä pitkä aika, seuraavien vaihteiden sarja valitaan edeltävien vaihteiden sarjan sijaan, esimerkiksi sarja 2 2 2 3 3 3 2 2 2 3 3 3 korvataan sarjalla 2 2 2 2 2 2 2 2 2 3 3 3. |
d) |
Vaihdetta ei vaihdeta pienempään kiihdytysvaiheen aikana. |
4.5.5.2.2. Valinnaisia säännöksiä
Vaihdevalintaa voidaan muuttaa seuraavien säännösten mukaisesti:
Missä tahansa syklin vaiheessa on sallittua käyttää pienempiä kuin 4.5.5.2.1 kohdan vaatimusten mukaisia vaihteita. Vaihteen käyttöä koskevia valmistajien suosituksia on noudatettava, paitsi jos niiden seurauksena valitut vaihteet ovat 4.5.5.2.1 kohdan vaatimusten mukaisia vaihteita suurempia.
4.5.5.2.3. Valinnaisia säännöksiä
Huomautus 5: Vaihteenvalinnassa voidaan käyttää apuna laskentaohjelmaa, joka on saatavana YK:n verkkosivuilta seuraavasta osoitteesta:
http://live.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29grpe/wmtc.html
Lisäyksessä 9 selvitetään lähestymistapaa ja vaihteenvaihdon strategiaa ja esitetään laskentaa koskeva esimerkki.
4.5.6. Dynamometrin säädöt
Lisäyksen 6 mukaisesti alustadynamometristä ja laitteista on esitettävä kattava kuvaus. Mittaukset on tehtävä 4.5.7 kohdassa määritetyillä tarkkuuksilla. Ajovastuksen voima alustadynamometrin asetuksia varten voidaan johtaa joko mittauksista, jotka koskevat ajoneuvon vauhdin hidastumista sen rullatessa vapaasti, tai ajovastustaulukosta, käyttäen lisäystä 5 tai 7, kun kyse on ajoneuvosta, jonka vetävässä akselissa on yksi pyörä, ja lisäystä 8, kun kyse on ajoneuvosta, jonka vetävissä akseleissa on vähintään kaksi pyörää.
4.5.6.1. Alustadynamometrin asetus, joka on johdettu ajoneuvon vauhdin hidastumismittauksista ajoneuvon rullatessa vapaasti
Tämän vaihtoehdon käyttäminen edellyttää sitä, että ajoneuvon vauhdin hidastumismittaukset ajoneuvon rullatessa vapaasti on tehtävä lisäyksen 7 mukaisesti, kun kyse on ajoneuvosta, jonka vetävässä akselissa on yksi pyörä, ja lisäyksen 8 mukaisesti, kun kyse on ajoneuvosta, jonka vetävissä akseleissa on vähintään kaksi pyörää.
4.5.6.1.1. Laitteita koskevat vaatimukset
Nopeuden ja ajan mittauslaitteiden on vastattava tarkkuudeltaan 4.5.7 kohdan vaatimuksia.
4.5.6.1.2. Inertiamassan asetus
4.5.6.1.2.1. Alustadynamometrin ekvivalentti inertiamassa mi on vastaavan vauhtipyörän inertiamassa mfi, joka on lähimpänä ajoneuvon ajokuntoisen massan ja kuljettajan massan (75 kg) summaa. Vaihtoehtoisesti ekvivalentti inertiamassa mi voidaan johtaa lisäyksestä 5.
4.5.6.1.2.2. Jos vauhtipyörän ekvivalenttia inertiamassaa mfi ei voida valita vastaamaan vertailumassaa mref , jotta ajovastuksen tavoitevoima F* saataisiin vastaamaan ajovastusvoimaa FE (joka asetetaan alustadynamometriin), korjattua rullausaikaa ΔTE voidaan mukauttaa seuraavalla tavalla tavoiterullausaikaan ΔTroad kokonaismassasuhteen avulla:
Yhtälö 2-10:
Yhtälö 2-11:
Yhtälö 2-12:
Yhtälö 2-13:
ja
jossa:
mr1 voidaan mitata tai laskea kilogrammoina tarpeen mukaan. Vaihtoehtoisesti mr1 voidaan arvioida muodossa f prosenttia m:stä.
4.5.6.2. Ajovastustaulukosta johdettu ajovastuksen voima
4.5.6.2.1. Alustadynamometrin asetuksiin voidaan käyttää ajovastustaulukkoa rullausmenetelmällä saadun ajovastusvoiman sijaan. Taulukkomenetelmässä alustadynamometrin asetukseksi valitaan ajokuntoinen massa kyseisen luokan L ajoneuvon ominaisuuksista riippumatta.
Huomautus 6: Tämän menetelmän soveltaminen luokan L ajoneuvoihin, joilla on poikkeuksellisia ominaisuuksia, edellyttää varovaisuutta.
4.5.6.2.2. Vauhtipyörän inertiamassan mfi on oltava ekvivalentti inertiamassa mi, joka määritetään tarvittaessa lisäyksessä 5, 7 tai 8. Alustadynamometrin asetukseksi valitaan muiden kuin vetävien pyörien vierintävastus (a) ja ilmanvastuskerroin (b), jotka vahvistetaan lisäyksessä 5 tai määritetään lisäyksen 7 tai 8 menettelyjen mukaisesti.
4.5.6.2.3. Alustadynamometrin ajovastusvoima FE määritetään käyttäen seuraavaa yhtälöä:
Yhtälö 2-14:
4.5.6.2.4. Ajovastuksen tavoitevoiman F* on oltava yhtä suuri kuin ajovastustaulukosta FT saatu ajovastusvoimaa, koska korjausta ympäröiviin standardiolosuhteisiin ei tarvitse tehdä.
4.5.7. Mittaustarkkuudet
Mittaukset on tehtävä käyttäen laitteita, jotka täyttävät taulukossa 1-7 esitetyt tarkkuusvaatimukset:
Taulukko 1-7
Vaadittu mittaustarkkuus
Mitattavat seikat |
Mitatusta arvosta |
Erottelutarkkuus |
||
|
+ 2 prosenttia |
— |
||
|
± 1 prosentti |
0,2 km/h |
||
|
± 1 prosentti |
0,1 km/h |
||
|
± 0,5 prosenttia |
0,01 s |
||
|
± 0,5 prosenttia |
1,0 kg |
||
|
± 10 prosenttia |
0,1 m/s |
||
|
— |
5 astetta |
||
|
± 1 K |
1 K |
||
|
— |
0,2 kPa |
||
|
± 0,1 prosenttia |
1 m |
||
|
± 0,1 s |
0,1 s |
5. Testimenettelyt
5.1. Tyyppi I -testin kuvaus
Testiajoneuvoon sovelletaan sen luokan mukaisia tyyppi I –testin vaatimuksia, jotka vahvistetaan tässä 5 kohdassa.
5.1.1. Tyyppi I -testi (jossa todennetaan keskimääräiset kaasupäästöt, hiilidioksidipäästöt ja polttoaineenkulutus luonteenomaisen ajosyklin aikana)
5.1.1.1. Testi on tehtävä 5.2 kohdassa kuvatulla tavalla. Kaasut on kerättävä ja analysoitava vahvistetuilla menetelmillä.
5.1.1.2. Testien lukumäärä
5.1.1.2.1. Testien lukumäärä määritetään kuvassa 1-5 esitetyllä tavalla. Ri1–Ri3 kuvaavat 1.–3. testin lopullisia mittaustuloksia sekä kaasumaisia epäpuhtauksia, hiilidioksidipäästöjä, polttoaineen-/energiankulutusta tai sähkökäyttöistä toimintasädettä, jotka vahvistetaan liitteessä VII. Lx edustaa raja-arvoja L1–L5, jotka määritetään asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A, B ja C osassa.
5.1.1.2.2. Kussakin testissä on määritettävä hiilimonoksidin, hiilivetyjen, typen oksidien, hiilidioksidin ja testin aikana kulutetun polttoaineen massat. Hiukkasten massa määritetään vain asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A ja B osassa tarkoitettujen (ala)luokkien osalta (katso kyseisen asetuksen liitteen VIII lopussa olevat huomautukset 8 ja 9).
Kuva 1-5
Vuokaavio tyyppi I -testien lukumäärän määrittämistä varten
5.2. Tyyppi I -testit
5.2.1. Yleiskatsaus
5.2.1.1. Tyyppi I -testi muodostuu ennalta määritetyistä työvaiheista, joita ovat dynamometrin valmistelu, polttoaineen täyttö, pysäköinti ja toimintaolosuhteet.
5.2.1.2. Testi on suunniteltu sitä varten, että sen avulla määritetään hiilivety-, hiilimonoksidi-, typpioksidi- ja hiukkaspäästöt tarvittaessa, polttoaineen-/energiankulutus sekä sähkökäyttöinen toimintasäde simuloiden toimintaa todellisissa olosuhteissa. Testi muodostuu moottorin käynnistyksistä ja luokan L ajoneuvon käytöstä alustadynamometrillä määritetyn ajosyklin ajan. Laimennetuista pakokaasupäästöistä kerätään jatkuvasti suhteellinen osuus vakiotilavuuskerääjällä (CVS, muuttuva laimennus) myöhempää analyysiä varten.
5.2.1.3. Kaikkien luokan L ajoneuvoon asennettujen tai sisällytettyjen päästöjenrajoitusjärjestelmien on toimittava kaikkien menettelyjen ajan, lukuun ottamatta tilanteita, joissa jonkin komponentin toiminta häiriintyy tai komponentti vikaantuu.
5.2.1.4. Kaikkien päästömittausten kohteena olevien päästöjen ainesosien taustapitoisuudet mitataan. Tämä edellyttää näytteiden ottamista laimennusilmasta ja sen analysoimista pakokaasutestausta varten.
5.2.1.5. Taustahiukkasmassan mittaaminen
Laimennusilman hiukkasten taustataso voidaan määrittää johtamalla laimennusilmaa hiukkassuodattimen läpi. Se on otettava samasta kohdasta kuin hiukkasnäyte, jos hiukkasmassa on mitattava asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevan A osan mukaisesti. Yksi mittaus voidaan tehdä testiä ennen tai sen jälkeen. Hiukkasmassamittausten tulokset voidaan korjata vähentämällä laimennusjärjestelmän taustahiukkaspitoisuus. Taustahiukkasten osuus saa olla enintään 1 mg/km (tai vastaava massa suodattimessa). Jos taustaosuus on suurempi, on käytettävä vakioarvoa 1 mg/km (tai vastaavaa massaa suodattimessa). Jos tulos on taustaosuuden vähentämisen jälkeen negatiivinen, hiukkasmassatuloksen katsotaan olevan nolla.
5.2.2. Dynamometrin asetukset ja tarkastaminen
5.2.2.1. Testiajoneuvon valmistelu
5.2.2.1.1. Valmistajan on toimitettava tarvittavat lisävarusteet ja liittimet, jotta polttoaineen tyhjennyshana saadaan sijoitettua ajoneuvoon asennettujen säiliöiden alimpaan mahdolliseen kohtaan ja pakokaasusta voidaan kerätä näytteitä.
5.2.2.1.2. Rengaspaineet on säädettävä valmistajan eritelmien mukaisiksi teknistä tutkimuslaitosta tyydyttävällä tavalla tai sellaisiksi, että tietestissä ja alustadynamometrillä saadut ajoneuvon nopeudet ovat yhtä suuret.
5.2.2.1.3. Testiajoneuvo on lämmitettävä alustadynamometrillä samaan lämpötilaan kuin tietestissä.
5.2.2.2. Dynamometrin valmistelu, jos asetukset on johdettu ajoneuvon vauhdin hidastumismittauksista ajoneuvon rullatessa vapaasti
Ennen testiä alustadynamometri on lämmitettävä soveltuvasti vakiintuneeseen kitkavoimaan Ff. Alustadynamometrin kuorma FE koostuu sen rakenteen vuoksi kokonaiskitkahäviöstä Ff, joka on alustadynamometrin pyörinnän kitkavastuksen, renkaiden vierintävastuksen ja ajoneuvon voimalaitteen pyörivien osien kitkavastuksen summa sekä tehoa absorboivan yksikön (pau) Fpau jarruvoiman summasta, kuten seuraavasta yhtälöstä ilmenee:
Yhtälö 2-15:
Ajovastuksen tavoitevoimaa F*, joka on johdettu lisäyksestä 5 tai 7, kun kyse on ajoneuvosta, jonka vetävässä akselissa on yksi pyörä, ja lisäyksestä, 8, kun kyse on ajoneuvosta, jonka vetävissä akseleissa on vähintään kaksi pyörää, on jäljiteltävä alustadynamometrillä ajoneuvon nopeuden mukaisesti eli seuraavasti:
Yhtälö 2-16:
Kokonaiskitkahäviö Ff alustadynamometrillä mitataan 5.2.2.2.1 tai 5.2.2.2.2 kohdan mukaisella menetelmällä.
5.2.2.2.1. Alustadynamometrillä ajaminen
Tätä menetelmää sovelletaan ainoastaan alustadynamometreihin, joilla voidaan ajaa luokan L ajoneuvoa. Alustadynamometrin on ajettava testiajoneuvoa tasaisesti vertailunopeudella v0 voimansiirto kytkettynä ja kytkin vapautettuna. Kokonaiskitkahäviö Ff (v0) vertailunopeudella v0 saadaan alustadynamometrivoimasta.
5.2.2.2.2. Rullaus ilman absorptiota
Rullausajan mittausmenetelmänä käytetään rullausmenetelmää, jolla mitataan kokonaiskitkahäviö Ff. Ajoneuvon annetaan rullata alustadynamometrillä noudattaen menettelyä, joka kuvataan lisäyksessä 5 tai 7, kun kyse on ajoneuvosta, jonka vetävässä akselissa on yksi pyörä, ja lisäyksessä 8, kun kyse on ajoneuvosta, jonka vetävissä akseleissa on vähintään kaksi pyörää, niin että alustadynamometrin absorptio on nolla. Vertailunopeutta v0 vastaava rullausaika Dti on mitattava. Mittaus on suoritettava vähintään kolme kertaa, ja keskimääräinen rullausaika on laskettava käyttäen seuraavaa yhtälöä:
Yhtälö 2-17:
5.2.2.2.3. Kokonaiskitkahäviö
Kokonaiskitkahäviö Ff(v0) vertailunopeudella v0 lasketaan käyttäen seuraavaa yhtälöä:
Yhtälö 2-18:
5.2.2.2.4. Tehoabsorptioyksikön voiman laskeminen
Voima, joka alustadynamometrin on absorboitava Fpau(v0) vertailunopeudella v0, lasketaan vähentämällä Ff(v0) ajovastuksen tavoitevoimasta F*(v0) seuraavassa yhtälössä esitetyllä tavalla:
Yhtälö 2-19:
5.2.2.2.5. Alustadynamometrin asetukset
Alustadynamometrin asetukset valitaan sen tyypin mukaan käyttäen yhtä 5.2.2.2.5.1–5.2.2.2.5.4 kohdassa kuvatuista menetelmistä. Valittuja asetuksia käytetään epäpuhtaus- ja hiilidioksidipäästömittauksissa sekä energiatehokkuusmittauksissa (polttoaineen-/energiankulutus ja sähkökäyttöinen toimintasäde), joista säädetään liitteessä VII.
5.2.2.2.5.1. Alustadynamometri, jossa on polygonaalifunktio
Jos kyseessä on alustadynamometri, jossa on polygonaalinen funktio, jolloin absorptio-ominaisuudet määritetään kuorman arvoilla useissa nopeuspisteissä, asetuspisteiksi on valittava vähintään kolme määritysnopeutta, myös vertailunopeus. Alustadynamometri on kussakin asetuspisteessä asetettava 5.2.2.2.4 kohdassa saatuun arvoon Fpau (vj).
5.2.2.2.5.2. Alustadynamometri, jossa on kertoimen valitsin
Jos kyseessä on alustadynamometri, jossa on kertoimen valitsin, jolloin absorptio-ominaisuudet määritetään polynomifunktion tietyillä kertoimilla, arvo Fpau (vj) kussakin määritysnopeudessa on laskettava 5.2.2.2 kohdassa annetulla menettelyllä.
Kun kuorman ominaisuuksiksi oletetaan:
Yhtälö 2-20:
jossa:
kertoimet a, b ja c on määritettävä polynomisella regressiomenetelmällä.
Alustadynamometriin on asetettava polynomisella regressiomenetelmällä saadut kertoimet a, b ja c.
5.2.2.2.5.3. Alustadynamometri, jossa on vastuksen F* polygonaalinen digitaalinen asetus
Jos kyseessä on alustadynamometri, jossa on polygonaalinen digitaalinen asetus, jolloin järjestelmään on liitetty tietokone, F* annetaan suoraan ja Δti, Ff ja Fpau mitataan ja lasketaan automaattisesti ajovastusten tavoitevoiman asettamiseksi:
Yhtälö 2-21:
Tällöin F* j- ja vj-tietojoukot syöttävät suoraan useita pisteitä peräkkäin digitaalisesti, rullaus suoritetaan ja rullausaika Δtj mitataan. Kun rullaustesti on toistettu useita kertoja, Fpau lasketaan ja asetetaan automaattisesti muistiin luokan L ajoneuvon nopeusväleillä, jotka ovat 0,1 km/h, seuraavalla tavalla:
Yhtälö 2-22:
Yhtälö 2-23:
Yhtälö 2-24:
5.2.2.2.5.4. Alustadynamometri, jossa on f* 0, f* 2 -kertoimen digitaaliasetus
Jos kyseessä on alustadynamometri, jossa on kertoimen digitaaliasetus, jolloin järjestelmään sisältyy tietokone, ajovastuksen tavoitevoima asetetaan automaattisesti alustadynamometriin.
Tällöin kertoimet f* 0 ja f* 2 syötetään suoraan digitaalisesti; rullaus suoritetaan ja rullausaika Δti mitataan. Fpau lasketaan ja asetetaan automaattisesti muistiin ajoneuvon nopeusväleillä, jotka ovat 0,06 km/h, seuraavalla tavalla:
Yhtälö 2-25:
Yhtälö 2-26:
Yhtälö 2-27:
5.2.2.2.6. Dynamometrin asetusten tarkistaminen
5.2.2.2.6.1. Tarkistustesti
Heti alkuasetuksen jälkeen on mitattava vertailunopeutta (v0) vastaava rullausaika ΔtE alustadynamometrillä käyttäen lisäyksessä 5 tai 7 vahvistettua menettelyä, kun kyse on ajoneuvosta, jonka vetävässä akselissa on yksi pyörä, ja lisäyksessä 8 vahvistettua menettelyä, kun kyse on ajoneuvosta, jonka vetävissä akseleissa on vähintään kaksi pyörää. Mittaus on suoritettava vähintään kolme kertaa, ja keskimääräinen rullausaika ΔtE on laskettava tuloksista. Alustadynamometriin asetettu ajovastuksen voima vertailunopeudella FE (v0) lasketaan seuraavalla kaavalla:
Yhtälö 2-28:
5.2.2.2.6.2. Asetusvirheen laskenta
Asetusvirhe ε lasketaan seuraavan yhtälön mukaisesti:
Yhtälö 2-29:
Alustadynamometri on säädettävä uudestaan, jos asetusvirhe ei täytä seuraavia vaatimuksia:
|
ε ≤ 2 prosenttia, kun v0 ≥ 50 km/h |
|
ε ≤ 3 prosenttia, kun 30 km/h ≤ v0 < 50 km/h |
|
ε ≤ 10 prosenttia, kun v0 < 30 km/h. |
Edellä 5.2.2.2.6.1–5.2.2.2.6.2 kohdassa esitetty menettely toistetaan, kunnes asetusvirhe täyttää vaatimukset. Alustadynamometrin asetus ja havaitut virheet on kirjattava. Kirjauslomakemalleja on asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetussa testausselosteen mallissa.
5.2.2.3. Dynamometrin valmistelu, jos asetukset on johdettu ajovastustaulukosta
5.2.2.3.1. Alustadynamometrin määritysnopeus
Alustadynamometrin ajovastukset on tarkistettava ajoneuvon määritysnopeudella v. Määritysnopeuksia on tarkastettava vähintään neljä. Määritysnopeuspisteiden alueen (enimmäis- ja vähimmäispisteiden välin) on ulotuttava vertailunopeuden tai vertailunopeusalueen, jos vertailunopeuksia on enemmän kuin yksi, kummallekin puolelle vähintään Δv, kuten määritellään lisäyksessä 5 tai 7 niiden ajoneuvojen osalta, joiden vetävässä akselissa on yksi pyörä, ja lisäyksessä 8 niiden ajoneuvojen osalta, joiden vetävissä akseleissa on vähintään kaksi pyörää. Määritysnopeuspisteiden, joihin sisältyvät vertailunopeuspisteet, on oltava enintään 20 km/h:n etäisyydellä toisistaan.
5.2.2.3.2. Alustadynamometrin varmennus
5.2.2.3.2.1. Heti alkuasetuksen jälkeen on mitattava määritysnopeutta vastaava rullausaika alustadynamometrillä. Ajoneuvoa ei pidä asettaa alustadynamometrille rullausajan mittauksen aikana. Rullausajan mittaus on aloitettava, kun alustadynamometrin nopeus ylittää testisyklin enimmäisnopeuden.
5.2.2.3.2.2. Mittaus on suoritettava vähintään kolme kertaa, ja keskimääräinen rullausaika ΔtE on laskettava tuloksista.
5.2.2.3.2.3. Alustadynamometriin asetettu ajovastuksen voima määritysnopeudella FE(vj) lasketaan käyttämällä seuraavaa yhtälöä:
Yhtälö 2-30:
5.2.2.3.2.4. Asetusvirhe ε määritysnopeudella lasketaan käyttämällä seuraavaa yhtälöä:
Yhtälö 2-31:
5.2.2.3.2.5. Alustadynamometri on säädettävä uudestaan, jos asetusvirhe ei täytä seuraavia vaatimuksia:
|
ε ≤ 2 prosenttia, kun v ≥ 50 km/h |
|
ε ≤ 3 prosenttia, kun 30 km/h ≤ v < 50 km/h |
|
ε ≤ 10 prosenttia, kun v < 30 km/h. |
5.2.2.3.2.6. Edellä 5.2.2.3.2.1–5.2.2.3.2.5 kohdassa kuvattu menettely toistetaan, kunnes asetusvirhe täyttää vaatimukset. Alustadynamometrin asetus ja havaitut virheet on kirjattava.
5.2.2.4. Alustadynamometrijärjestelmän on oltava lisäyksessä 3 vahvistettujen kalibrointi- ja varmennusmenettelyjen mukainen.
5.2.3. Analysaattoreiden kalibrointi
5.2.3.1. Analysaattoriin tuodaan kaasunäyte ilmanpaineella, joka on todettu yhteensopivaksi laitteiston oikean toiminnan kanssa, virtausmittarin ja jokaiseen kaasusylinteriin asennetun paineenalennusventtiilin avulla. Laitteisto on säädettävä osoittamaan vakiintuneena arvona kaasusäiliöön merkittyä pitoisuutta. Eri standardipitoisuuksien perusteella piirretään poikkeamakuvaaja alkaen suurimmasta pitoisuudesta. Liekki-ionisaatioanalysaattori on kalibroitava säännöllisesti vähintään kuukauden välein käyttäen ilma-propaani- tai ilma-heksaaniseoksia, joiden nimellinen hiilivetypitoisuus on 50 prosenttia ja 90 prosenttia käytettävän asteikon enimmäisarvosta.
5.2.3.2. Valoa hajottamattomat infrapuna-absorptioanalysaattorit on tarkistettava samoin väliajoin käyttäen typpi-hiilimonoksidi- ja typpi-hiilidioksidiseoksia, joiden nimellispitoisuudet ovat 10, 40, 60, 85 ja 90 prosenttia käytettävän asteikon enimmäisarvosta.
5.2.3.3. NOX-kemiluminesenssianalysaattorin kalibrointiin on käytettävä typpi-/typpioksidiseoksia, joiden nimellispitoisuudet ovat 50 prosenttia ja 90 prosenttia käytettävän asteikon enimmäisarvosta. Kaikkien kolmentyyppisten analysaattoreiden kalibrointi on tarkistettava ennen kutakin testisarjaa käyttäen kaasuseoksia, joissa mitattavien kaasujen pitoisuudet ovat 80 prosenttia käytettävän asteikon enimmäisarvosta. Laimennuslaitetta voidaan käyttää 100-prosenttisen kalibrointikaasun laimentamiseksi vaadittuun pitoisuuteen.
5.2.3.4. Lämmitetyn liekki-ionisaatioanalysaattorin (FID) hiilivetyjen vasteen tarkastus
5.2.3.4.1. Ilmaisimen vasteen optimointi
Lämmitetty liekki-ionisaatioanalysaattori on säädettävä valmistajan eritelmien mukaisesti. Vasteen optimointiin on käytettävä propaani-ilmaseosta yleisimmällä mittausalueella.
5.2.3.4.2. Hiilivetyanalysaattorin kalibrointi
Analysaattori on kalibroitava käyttämällä propaania ilmassa ja puhdistettua synteettistä ilmaa (katso 5.2.3.6 kohta).
Kalibrointikäyrä on laadittava 5.2.3.1–5.2.3.3 kohdassa kuvatulla tavalla.
5.2.3.4.3. Eri hiilivetyjen vastetekijät ja suositellut raja-arvot
Vastetekijä (Rf) tietylle hiilivetylajille on FID-laitteen C1-lukeman suhde kaasusäiliön pitoisuuteen, joka on ilmaistu ppm C1:nä.
Testikaasun pitoisuuden on oltava tasolla, jolla saadaan vasteeksi noin 80 prosenttia täydestä näytöstä käyttöalueella. Pitoisuus on tunnettava ± 2 prosentin tarkkuudella käyttäen viitteenä tilavuutena ilmaistua gravimetristä vakiota. Lisäksi kaasusylinteriä on vakautettava 24 tuntia lämpötilassa 293,2–303,2 K (20–30 °C).
Vastetekijät on määritettävä, kun analysaattori otetaan käyttöön, ja sen jälkeen suurempien määräaikaishuoltojen yhteydessä. Käytettävät testikaasut ja suositellut vastetekijät ovat seuraavat:
|
metaani ja puhdistettu ilma: 1,00 < Rf < 1,15 tai 1,00 < Rf < 1,05, kun kyse on polttoaineenaan maakaasua/biometaania käyttävistä ajoneuvoista |
|
propyleeni ja puhdistettu ilma: 0,90 < Rf < 1,00 |
|
tolueeni ja puhdistettu ilma: 0,90 < Rf < 1,00. |
Nämä ovat suhteessa propaanin ja puhtaan ilman vastetekijään (Rf) 1,00.
5.2.3.5. Hiukkasmassapäästöjen mittauslaitteen kalibrointi- ja tarkastusmenettelyt
5.2.3.5.1. Virtausmittarin kalibrointi
Teknisen tutkimuslaitoksen on varmistettava, että virtausmittarille on myönnetty standardinmukaisuuden osoittava kalibrointitodistus enintään 12 kuukautta ennen päästötestiä tai kalibrointiin mahdollisesti vaikuttavan korjauksen tai muutoksen jälkeen.
5.2.3.5.2. Mikrovaa’an kalibrointi
Teknisen tutkimuslaitoksen on varmistettava, että mikrovaa’alle on myönnetty standardinmukaisuuden osoittava kalibrointitodistus enintään 12 kuukautta ennen päästötestiä.
5.2.3.5.3. Vertailusuodattimen punnitseminen
Vertailusuodattimien ominaispainojen määrittämiseksi punnitaan vähintään kaksi käyttämätöntä vertailusuodatinta mieluiten samaan aikaan, kun näytesuodattimet punnitaan, mutta joka tapauksessa 8 tunnin kuluessa niiden punnitsemisesta. Vertailusuodattimien on oltava samankokoisia ja samaa materiaalia kuin näytesuodattimet.
Jos jonkin vertailusuodattimen ominaispaino muuttuu yli ± 5 μg näytesuodattimien punnitusten välillä, näytesuodatin ja vertailusuodattimet on vakautettava uudelleen punnitushuoneessa ja punnittava uudelleen.
Tämän on perustuttava vertailusuodattimen ominaispainon ja kyseisten vertailusuodattimen ominaispainojen liukuvan keskiarvon vertailuun.
Liukuva keskiarvo lasketaan ominaispainoista, jotka on kerätty sen jälkeen, kun vertailusuodattimet vietiin punnitushuoneeseen. Keskiarvo lasketaan 1–30 päivän ajalta.
Näyte- ja vertailusuodattimien vakauttaminen ja punnitseminen uudelleen on sallittu siihen asti, kun päästötestissä saatujen kaasujen mittauksesta on kulunut 80 tuntia.
Jos tässä ajassa yli puolet vertailusuodattimista täyttää ± 5 μg:n kriteerin, näytesuodattimien punnitusta voidaan pitää validina.
Jos tämän ajan kuluttua käytetään kahta vertailusuodatinta, joista toinen ei täytä ± 5 μg:n kriteeriä, näytesuodattimen punnitusta voidaan pitää validina sillä edellytyksellä, että kyseisten kahden vertailusuodattimen ominaisarvojen ja liukuvien keskiarvojen absoluuttisten erojen summa on enintään 10 μg.
Jos alle puolet vertailusuodattimista täyttää ± 5 μg:n kriteerin, näytesuodatin hylätään ja päästötestit uusitaan. Kaikki vertailusuodattimet on hävitettävä ja korvattava 48 tunnin kuluessa.
Kaikissa muissa tapauksissa vertailusuodattimet korvataan vähintään 30 päivän välein siten, ettei yhtäkään näytesuodatinta punnita ilman vertailua sellaiseen vertailusuodattimeen, jota on pidetty punnitushuoneessa vähintään yhden päivän ajan.
Jos 4.5.3.12.1.3.4 kohdassa määritellyt punnitushuoneen stabiilisuuskriteerit eivät täyty mutta vertailusuodattimien punnitukset ovat 5.2.3.5.3 kohdassa lueteltujen kriteerien mukaiset, ajoneuvon valmistaja voi valita, hyväksyykö hän näytesuodattimien painot vai hylkääkö hän testin, korjauttaa punnitushuoneen säätöjärjestelmän ja suorituttaa testin uudelleen.
Kuva 1-6
Hiukkasnäytteenottimen muoto
|
|
5.2.3.6. Vertailukaasut
5.2.3.6.1. Puhtaat kaasut
Kalibrointia ja käyttöä varten on tarvittaessa oltava käytettävissä seuraavia puhtaita kaasuja:
|
Puhdistettu typpi: (puhtaus: ≤ 1 ppm C1, ≤ 1 ppm CO, ≤ 400 ppm CO2, ≤ 0,1 ppm NO); |
|
Puhdistettu synteettinen ilma: (puhtaus: ≤ 1 ppm C1, ≤ 1 ppm CO, ≤ 400 ppm CO2, ≤ 0,1 ppm NO); happipitoisuus 18–21 tilavuusprosenttia; |
|
Puhdistettu happi: (puhtaus > 99,5 tilavuusprosenttia O2); |
|
Puhdistettu vety (ja heliumia sisältävä seos): (puhtaus ≤ 1 ppm C1, ≤ 400 ppm CO2); |
|
Hiilimonoksidi: (puhtaus vähintään 99,5 prosenttia); |
|
Propaani: (puhtaus vähintään 99,5 prosenttia). |
5.2.3.6.2. Kalibrointi- ja vertailukaasut
Käytettävissä on oltava kaasuseoksia, joilla on seuraavat kemialliset koostumukset:
(a) |
C3H8 ja puhdistettua synteettistä ilmaa (katso 5.2.3.5.1 kohta); |
(b) |
CO ja puhdistettua typpeä; |
(c) |
CO2 ja puhdistettua typpeä; |
(d) |
NO ja puhdistettua typpeä (tämän kalibrointikaasun NO2-pitoisuus saa olla enintään 5 prosenttia NO-pitoisuudesta). |
Kalibrointikaasun todellisen pitoisuuden on oltava ± 2 prosentin sisällä ilmoitetusta arvosta.
5.2.3.6. Laimennusjärjestelmän kalibrointi ja tarkastus
Laimennusjärjestelmä on kalibroitava ja tarkastettava, ja sen on täytettävä lisäyksen 4 vaatimukset.
5.2.4. Testiajoneuvon esivakautus
5.2.4.1. Testiajoneuvo on siirrettävä testausalueelle, minkä jälkeen suoritetaan seuraavat toimenpiteet:
— |
Polttoainesäiliöt tyhjennetään käyttäen asennettuja tyhjennyshanoja ja täytetään puolilleen lisäyksen 2 mukaisella vaaditulla testipolttoaineella. |
— |
Testiajoneuvo siirretään dynamometripenkille ajamalla tai työntämällä ja sitä käytetään lisäyksessä 6 kyseisen ajoneuvon (ala)luokan osalta määritetyn sovellettavan testisyklin ajan. Ajoneuvon ei tarvitse olla kylmä, ja sitä voidaan käyttää dynamometrin tehon asettamiseen. |
5.2.4.2. Testipisteissä voidaan suorittaa harjoitusajoja määrätyn ajojakson aikana, kunhan päästönäytettä ei oteta, jotta löydetään vähäisin kaasutus, jolla voidaan säilyttää oikea nopeus-aikasuhde, tai näytteenottojärjestelmän mukauttamiseksi.
5.2.4.3. Testiajoneuvo on viiden minuutin kuluessa esivakautuksen päättymisestä poistettava dynamometristä, ja se voidaan ajaa tai työntää seisonta-alueelle pysäköitäväksi. Ajoneuvoa on säilytettävä alueella 6–36 tuntia ennen tyyppi I -kylmäkäynnistystestin aloittamista tai siihen saakka, että moottoriöljyn lämpötila TO, jäähdytysnesteen lämpötila TC tai sytytystulpan kiinnikkeen tai tiivisteen lämpötila TP (vain ilmajäähdytteiset moottorit) vastaa seisonta-alueen lämpötilaa 2 K:n tarkkuudella.
5.2.4.4. Hiukkaspäästöjen mittaamiseksi on suoritettava 6–36 tuntia ennen testiä sovellettava testisykli asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevasta A osasta kyseisen asetuksen liitteen IV pohjalta. Sovellettavaa testisykliä koskevat tekniset yksityiskohdat vahvistetaan lisäyksessä 6, ja sovellettavaa testisykliä on käytettävä myös ajoneuvon esivakauttamiseen. Peräkkäisiä syklejä on ajettava kolme. Dynamometrin asetus osoitetaan 4.5.6 kohdassa esitetyllä tavalla.
5.2.4.5. Epäsuoraruiskutteisella kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot voidaan valmistajan pyynnöstä esivakauttaa ajamalla yksi osan 1, yksi osan 2 ja kaksi osan 3 ajosykliä WMTC-testisyklistä tarpeen mukaan.
Jos testaustilassa on mahdollista, että hiukkaspäästöiltään pienen ajoneuvon testi voisi kontaminoitua aiemmasta, hiukkaspäästöiltään suurelle ajoneuvolle tehdystä testistä, suositellaan, että näytteenottolaitteiden esivakauttamista varten tehdään hiukkaspäästöiltään pienellä ajoneuvolla 20 minuuttia kestävä tasaisen nopeuden sykli nopeudella 120 km/h tai nopeudella, joka on 70 prosenttia sellaisten ajoneuvojen suurimmasta rakenteellisesta nopeudesta, jotka eivät saavuta nopeutta 120 km/h, ja sen jälkeen kolme perättäistä WMTC-syklin osaa 2 tai 3, jos se on mahdollista.
Esivakautuksen jälkeen ajoneuvot on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293,2–303,2 K (20–30 °C). Vakautuksen on kestettävä vähintään kuusi tuntia ja jatkuttava, kunnes moottoriöljyn ja mahdollisen jäähdytysnesteen lämpötila on kyseisen tilan lämpötila 2 K:n tarkkuudella.
Jos valmistaja niin pyytää, testi on suoritettava 30 tunnin kuluessa siitä, kun ajoneuvoa on ajettu sen tavanomaisessa lämpötilassa.
5.2.4.6. Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot, jotka käyttävät polttoaineena nestekaasua, maakaasua/biometaania, H2NG:tä tai vetyä tai jotka on varustettu niin, että ne voivat käyttää polttoaineena joko bensiiniä, nestekaasua, maakaasua/biometaania, H2NG:tä tai vetyä, on esivakautettava ensimmäisellä vertailupolttoaineella tehdyn testin jälkeen ennen toisella kaasumaisella vertailupolttoaineella tehtävää testiä. Toisella vertailupolttoaineella suoritettavan esivakautuksen on sisällettävä esivakauttava ajosykli, joka muodostuu lisäyksessä 6 kuvatun WMTC-syklin yhdestä osasta 1, osasta 2 ja kahdesta osasta 3. Valmistajan pyynnöstä ja teknisen tutkimuslaitoksen suostumuksella kyseistä esivakautusta voidaan laajentaa. Dynamometrin asetus osoitetaan tämän liitteen 4.5.6 kohdassa osoitetulla tavalla.
5.2.5. Päästötestit
5.2.5.1. Moottorin käynnistys ja uudelleenkäynnistys
5.2.5.1.1. Moottori on käynnistettävä valmistajan suositteleman käynnistysmenetelmän mukaisesti. Testisyklin ajaminen alkaa, kun moottori käynnistyy.
5.2.5.1.2. Automaattisilla rikastimilla varustettuja testiajoneuvoja on ajettava noudattaen valmistajan käyttöohjeissa tai omistajan käsikirjassa annettuja ohjeita, jotka koskevat rikastimen asetuksia ja ”kick-down” -toimintoa nopeasta tyhjäkäynnistä kylmänä. Lisäyksen 6 mukaisen WMTC-syklin tapauksessa vaihde on kytkettävä päälle 15 sekuntia moottorin käynnistämisen jälkeen. Vetävien pyörien pyöriminen voidaan tarvittaessa estää jarruttamalla. E-säännön nro 40 tai 47 mukaisen syklin tapauksessa vaihde on kytkettävä päälle viisi sekuntia ennen ensimmäistä kiihdytystä.
5.2.5.1.3. Käsikäyttöisillä rikastimilla varustettuja testiajoneuvoja on ajettava valmistajan käyttöohjeiden tai omistajan käsikirjan mukaisesti. Jos ohjeissa ilmoitetaan aikoja, voidaan määrittää toimintahetki 15 sekunnin sisällä suositellusta ajasta.
5.2.5.1.4. Käyttäjä voi käyttää rikastinta, kaasua jne. tarvittaessa pitääkseen moottorin käynnissä.
5.2.5.1.5. Jos valmistajan käyttöohjeissa tai omistajan käsikirjassa ei anneta ohjeita moottorin käynnistämisestä lämpimänä, moottori (automaattisella ja käsikäyttöisellä rikastimella varustetut moottorit) on käynnistettävä avaamalla kaasu puolilleen ja pyörittämällä moottoria, kunnes se käynnistyy.
5.2.5.1.6. Jos kylmäkäynnistyksen aikana testiajoneuvo ei käynnisty kymmenen sekunnin kuluessa pyöritettäessä tai käsikäyttöisen käynnistysmekanismin kymmenen kierroksen jälkeen, pyörittäminen on keskeytettävä ja käynnistymättömyyden syy on määritettävä. Vakiotilavuuskerääjän kierroslukumittari on sammutettava, ja näytesolenoidiventtiilit asetettava valmiustilaan vianmäärityksen ajaksi. Lisäksi joko CVS-puhallin on sammutettava tai imuputki on irrotettava pakoputkesta vianmäärityksen ajaksi.
5.2.5.1.7. Jos käynnistymättömyys johtuu toiminnallisesta virheestä, testiajoneuvon kylmäkäynnistystestausta on siirrettävä. Jos käynnistymättömyys johtuu ajoneuvon viasta, voidaan toteuttaa alle 30 minuuttia kestäviä korjaustoimenpiteitä (noudattaen suunnittelemattomien huoltotöiden ohjetta) ja testiä voidaan jatkaa. Näytteenottojärjestelmä on aktivoitava uudelleen samaan aikaan kuin pyörittäminen aloitetaan. Ajojakson ajanottojakso alkaa, kun moottori käynnistyy. Jos käynnistymättömyys johtuu ajoneuvon viasta eikä ajoneuvoa saada käynnistymään, testi on mitätöitävä ja ajoneuvo poistettava dynamometriltä, on toteutettava korjaustoimenpiteitä (noudattaen suunnittelemattomien huoltotöiden ohjetta) ja ajoneuvon testiä on siirrettävä. Toimintahäiriön syy (jos se on määritetty) ja korjaavat toimet on ilmoitettava.
5.2.5.1.8. Jos testiajoneuvo ei käynnisty kuumakäynnistyksen aikana kymmenen sekunnin pyörittämisen kuluessa tai käsikäyttöisen käynnistysmekanismin kymmenen kierroksen jälkeen, pyörittäminen on keskeytettävä, testi on mitätöitävä, ajoneuvo on poistettava dynamometriltä, on toteutettava korjaavia toimenpiteitä ja ajoneuvon testiä on siirrettävä. Toimintahäiriön syy (jos se on määritetty) ja korjaavat toimet on ilmoitettava.
5.2.5.1.9. Jos moottori valekäynnistyy, käyttäjän on toistettava suositeltu käynnistysmenettely (esimerkiksi asetettava rikastimen asetukset uudelleen jne.).
5.2.5.2. Sammuminen
5.2.5.2.1. Jos moottori sammuu tyhjäkäyntijakson aikana, se on käynnistettävä välittömästi ja testiä on jatkettava. Jos moottoria ei saada käyntiin riittävän nopeasti, jotta ajoneuvo voitaisiin kiihdyttää ohjelman mukaisesti, on ajanmittaus keskeytettävä. Kun moottori käynnistyy, on ajanmittaus käynnistettävä välittömästi.
5.2.5.2.2. Jos moottori sammuu muun käyttötavan kuin tyhjäkäyntijakson aikana, ajanmittaus on pysäytettävä, testiajoneuvo on käynnistettävä uudelleen ja kiihdytettävä ajosuunnitelman kyseisessä pisteessä vaadittuun nopeuteen ja testiä on jatkettava. Tähän pisteeseen kiihdytettäessä vaihteita on vaihdettava 4.5.5 kohdan mukaisesti.
5.2.5.2.3. Ellei testiajoneuvo käynnisty minuutissa, testi on mitätöitävä, ajoneuvo on poistettava dynamometriltä, on toteutettava korjaavia toimia ja ajoneuvon testiä on siirrettävä. Toimintahäiriön syy (jos se on määritetty) ja korjaavat toimet on ilmoitettava.
5.2.6. Ajo-ohjeet
5.2.6.1. Testiajoneuvoa on ajettava pienimmällä mahdollisella kaasutuksella, jolla voidaan säilyttää haluttu nopeus. Jarrua ja kaasua ei saa käyttää samanaikaisesti.
5.2.6.2. Ellei testiajoneuvoa pystytä kiihdyttämään määritysnopeuteen, sitä on ajettava täydellä kaasulla, kunnes rullan nopeus saavuttaa kyseiselle ajalle ajosuunnitelmassa määritetyn arvon.
5.2.7. Dynamometrin testiajot
5.2.7.1. Koko dynamometritesti muodostuu 4.5.4 kohdassa kuvatuista peräkkäisistä osista.
5.2.7.2. Seuraavat toimenpiteet tehdään jokaisessa testissä:
a) |
asetetaan ajoneuvon vetävä pyörä dynamometrille käynnistämättä moottoria; |
b) |
käynnistetään jäähdytyspuhallin; |
c) |
kytketään tyhjennetyt näytteenkeräyspussit laimennetun pakokaasun ja laimennusilman keräysjärjestelmiin kaikissa testiajoneuvoissa, näytteen valintaventtiilit valmiusasennossa; |
d) |
käynnistetään CVS-laite (jollei se ole jo käynnissä), näytepumput ja lämpötilan mittaus (vakiotilavuusnäytteenottajan lämmönvaihdin, jos sellaista käytetään, ja näyteputkistot on esilämmitettävä toimintalämpötiloihinsa ennen testin aloittamista); |
e) |
säädetään näytevirtauksen nopeus haluttuun virtaamaan ja nollataan kaasuvirtauksen mittauslaitteet;
|
f) |
kiinnitetään joustava pakokaasun poistoputki ajoneuvon pakoputkiin; |
g) |
käynnistetään kaasuvirtauksen mittauslaite, asetetaan näytteenvalintaventtiilit ohjaamaan näytevirtaus kylmävaiheen pakokaasujen keräyspussiin ja kylmävaiheen laimennusilmapussiin, kytketään sytytysvirta ja käynnistetään moottori; |
h) |
kytketään vaihde; |
i) |
aloitetaan ajosuunnitelman mukainen kiihdytysvaihe; |
j) |
käytetään ajoneuvoa 4.5.4 kohdassa määritettyjen ajosyklien mukaisesti; |
k) |
osan 1 tai kylmissä olosuhteissa suoritetun osan 1 lopuksi vaihdetaan samanaikaisesti näytevirtaus ensimmäisistä pusseista ja näytteistä toisiin pusseihin ja näytteisiin, sammutetaan kaasunvirtausmittari nro 1 ja käynnistetään kaasunvirtausmittari nro 2; |
l) |
jos ajoneuvot kykenevät ajamaan WMTC-testisyklin osan 3, osan 2 lopuksi vaihdetaan samanaikaisesti näytevirtaus toisista pusseista ja näytteistä kolmansiin pusseihin ja näytteisiin, sammutetaan kaasunvirtausmittari nro 2 ja käynnistetään kaasunvirtausmittari nro 3; |
m) |
ennen uuden osan aloittamista kirjataan mitattu rullien tai akselien kierrosluvut ja nollataan laskuri tai vaihdetaan toiseen laskuriin. Pakokaasu- ja laimennusilmanäytteet siirretään mahdollisimman pian analyysijärjestelmään ja näytteet käsitellään 6 kohdan mukaisesti, jotta pakokaasunäytteestä saadaan vakaantuneet lukemat kaikista analysaattoreista 20 minuutin kuluessa testin näytteenkeräysosan päättymisestä; |
n) |
sammutetaan moottori kahden sekunnin kuluttua testin viimeisen osan päätyttyä; |
o) |
sammutetaan jäähdytyspuhallin välittömästi näytteenkeräysjakson jälkeen; |
p) |
suljetaan vakiotilavuuskerääjä (CVS) tai kriittisen virtauksen venturiputki (CFV) tai irrotetaan poistoputki ajoneuvon pakoputkista; |
q) |
irrotetaan poistoputki ajoneuvon pakoputkista ja poistetaan ajoneuvo dynamometriltä; |
r) |
vertailua ja analyysiä varten on tarkkailtava sekunnittaisia päästötietoja (laimennettu kaasu) ja pussien tuloksia. |
6. Tulosten analysointi
6.1. Tyyppi I -testit
6.1.1. Pakokaasupäästöjen ja polttoaineenkulutuksen analysointi
6.1.1.1. Pusseihin kerättyjen näytteiden analysointi
Analyysi on aloitettava mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 20 minuutin kuluttua testien päättymisestä, jotta voidaan määrittää
— |
pussien B sisältämän laimennusilmanäytteen hiilivety-, hiilimonoksidi-, typpioksidi- ja hiilidioksidipitoisuudet; |
— |
pussien A sisältämän laimennetun pakokaasunäytteen hiilivety-, hiilimonoksidi-, typpioksidi- ja hiilidioksidipitoisuudet. |
6.1.1.2. Analysaattoreiden kalibrointi ja pitoisuustulokset
Tulokset analysoidaan seuraavia vaiheita noudattaen:
a) |
ennen kunkin näytteen analysointia nollataan analysaattorin asetus kunkin epäpuhtauden osalta sopivalla nollauskaasulla; |
b) |
analysaattorit asetetaan vastaamaan kalibrointikäyriä käyttämällä vertailukaasuja, joiden nimellispitoisuudet ovat 70–100 prosenttia mittausalueesta; |
c) |
analysaattoreiden nollakohdat tarkistetaan. Jos lukema eroaa alueella yli 2 prosentilla b alakohdassa vahvistetusta lukemasta, menettely toistetaan; |
d) |
näytteet analysoidaan; |
e) |
analyysin jälkeen nolla- ja vertailupisteet tarkistetaan samoja kaasuja käyttäen. Jos lukemat ovat 2 prosentin sisällä c alakohdassa tarkoitetuista lukemista, analyysi voidaan hyväksyä; |
f) |
eri kaasujen virtausmäärien ja paineiden on oltava tämän jakson kaikissa kohdissa samat kuin analysaattoreita kalibroitaessa käytetyt virtausmäärät ja paineet; |
g) |
kunkin kaasuissa mitatun epäpuhtauden pitoisuudeksi otettava lukema on se, joka on luettu mittauslaitteen vakauttamisen jälkeen. |
6.1.1.3. Ajomatkan mittaaminen
Testiosassa ajettu matka (S) lasketaan kertomalla kumulatiivisesta laskurista saatu kierroslukema (katso 5.2.7 kohta) rullan ympärysmitalla. Matka ilmaistaan kilometreinä.
6.1.1.4. Kaasupäästöjen määrän määrittäminen
Raportoitavat testitulokset lasketaan kunkin testin ja kunkin testisyklin osalta seuraavaa kaavaa käyttämällä. Kaikkien päästötestien tulokset pyöristetään käyttäen ASTM E 29-67:n mukaista pyöristysmenetelmää sovellettavassa standardissa ilmoitettuun desimaalimäärään kolmen merkitsevän numeron tarkkuudella.
6.1.1.4.1. Laimennetun kaasun kokonaistilavuus
Laimennetun kaasun kokonaistilavuus ilmoitetaan kuutiometreinä testisyklin osaa kohti mukautettuna vertailuolosuhteisiin 273,2 K (0 °C) ja 101,3 kPa ja lasketaan seuraavalla tavalla:
Yhtälö 2-32:
jossa
|
V0 on pumpun P yhden kierroksen aikana siirtämän kaasun tilavuus ilmaistuna muodossa m3/kierros. Tilavuus riippuu pumpun tuloaukon ja lähtöaukon välisistä erotuksista; |
|
N on niiden kierrosten lukumäärä, jotka pumppu P tekee testin kunkin osan aikana; |
|
Pa on ilmanpaine kilopascaleina (kPa); |
|
Pi on keskimääräinen alipaine testiosan aikana pumpun P tuloaukossa kilopascaleina (kPa); |
|
TP on laimennettujen kaasujen lämpötila (ilmaistuna kelvineinä, K) testiosan aikana pumpun P tuloaukosta mitattuna. |
6.1.1.4.2. Hiilivedyt (HC)
Ajoneuvon pakoputken kautta testin aikana tulevien palamattomien hiilivetyjen massa lasketaan seuraavalla kaavalla:
Yhtälö 2-33:
jossa
|
HCm on testin aikana tuotettujen hiilivetyjen massa ilmaistuna milligrammoina kilometriä kohti (mg/km); |
|
S on 6.1.1.3 kohdassa määritetty matka; |
|
V on 6.1.1.4.1 kohdassa määritetty kokonaistilavuus; |
|
dHC on hiilivetyjen tiheys vertailulämpötilassa ja -ilmanpaineessa (273,2 K ja 101,3 kPa);
|
|
HCc on ohennettujen kaasujen pitoisuus hiiliekvivalentin miljoonasosina (ppm) (esimerkiksi propaanin pitoisuus kerrottuna kolmella) ja korjattuna siten, että ohennusilma otetaan huomioon, seuraavan yhtälön mukaisesti: |
Yhtälö 2-34:
jossa
|
HCe on pusseihin A kerättyjen laimennettujen kaasujen hiilivetypitoisuus hiiliekvivalentin miljoonasosina (ppm); |
|
HCd on pusseihin A kerätyn laimennusilmanäytteen hiilivetypitoisuus hiiliekvivalentin miljoonasosina (ppm); |
|
DF on 6.1.1.4.7 kohdassa määritetty kerroin. |
Muiden hiilivetyjen kuin metaanin (NMHC) pitoisuus lasketaan seuraavasti:
Yhtälö 2-35
jossa
CNMHC |
= |
laimennetun pakokaasun korjattu NMHC-pitoisuus ppm hiiliekvivalenttina; |
CTHC |
= |
laimennetun pakokaasun kaikkien hiilivetyjen (THC) pitoisuus ppm hiiliekvivalenttina ja korjattuna THC:n määrällä laimennusilmassa; |
CCH4 |
= |
laimennetun pakokaasun metaanipitoisuus (CH4-pitoisuus) ppm hiiliekvivalenttina ja korjattuna CH4:n määrällä laimennusilmassa; |
Rf CH4 = 5.2.3.4.1 kohdassa määritelty FID:n vastetekijä metaanin osalta.
6.1.1.4.3. Hiilimonoksidi (CO)
Ajoneuvon pakoputken kautta testin aikana tulevan hiilimonoksidin massa lasketaan seuraavalla kaavalla:
Yhtälö 2-36:
jossa
|
COm on testin aikana tuotetun hiilimonoksidin massa ilmaistuna muodossa mg/km; |
|
S on 6.1.1.3 kohdassa määritetty matka; |
|
V on 6.1.1.4.1 kohdassa määritetty kokonaistilavuus; |
|
dCO on hiilimonoksidin tiheys; mg/m3 vertailulämpötilassa ja -ilmanpaineessa (273,2 K ja 101,3 kPa); |
|
COc on laimennettujen kaasujen hiilimonoksidipitoisuus miljoonasosina ilmaistuna (ppm) ja korjattuna seuraavalla kaavalla siten, että laimennusilma otetaan huomioon: |
Yhtälö 2-37:
jossa
|
COe on pusseihin A kerättyjen laimennettujen kaasujen hiilimonoksidipitoisuus miljoonasosina (ppm); |
|
COd on pusseihin B kerätyn laimennusilmanäytteen hiilimonoksidipitoisuus miljoonasosina (ppm); |
|
DF on 6.1.1.4.7 kohdassa määritetty kerroin. |
6.1.1.4.4. Typen oksidit (NOx)
Ajoneuvon pakoputken kautta testin aikana tulevien typen oksidien massa lasketaan seuraavalla kaavalla:
Yhtälö 2-38:
jossa
|
NOxm on testin aikana tuotettujen typen oksidien massa ilmaistuna milligrammoina kilometriä kohti (mg/km); |
|
S on 6.1.1.3 kohdassa määritetty matka; |
|
V on 6.1.1.4.1 kohdassa määritetty kokonaistilavuus; |
|
dNO2 on pakokaasujen typen oksidien tiheys olettaen, että ne ovat typpioksidin muodossa; mg/m3 vertailulämpötilassa ja -ilmanpaineessa (273,2 K ja 101,3 kPa); |
|
NOxc on laimennettujen kaasujen pitoisuus miljoonasosina ilmaistuna (ppm) ja korjattuna seuraavalla kaavalla siten, että laimennusilma otetaan huomioon: Yhtälö 2-39:
jossa
|
|
Kh on kosteuskorjauskerroin, joka lasketaan seuraavalla kaavalla: Yhtälö 2-40:
jossa H on absoluuttinen ilmankosteus ilmaistuna vesigrammoina kuivaa ilmakiloa kohti: Yhtälö 2-41:
jossa
|
6.1.1.4.5. Hiukkaspäästöjen massa
Hiukkaspäästö Mp (mg/km) lasketaan seuraavasta yhtälöstä:
Yhtälö 2-42:
kun pakokaasut poistetaan tunnelista;
Yhtälö 2-43:
kun pakokaasut palautetaan tunneliin;
jossa
Vmix |
= |
laimennetun pakokaasun tilavuus V vakio-olosuhteissa; |
Vep |
= |
hiukkassuodattimen läpi virtaavan pakokaasun tilavuus vakio-olosuhteissa; |
Pe |
= |
suodattimeen/suodattimiin kerääntynyt hiukkasmassa; |
S |
= |
6.1.1.3 kohdassa määritetty matka; |
Mp |
= |
hiukkaspäästö mg/km. |
Jos on tehty laimennusjärjestelmän taustahiukkaspitoisuutta koskeva korjaus, se on määritettävä 5.2.1.5 kohdan mukaisesti. Tässä tapauksessa hiukkasten massa (mg/km) on laskettava seuraavasti:
Yhtälö 2-44:
kun pakokaasut poistetaan tunnelin ulkopuolelle;
Yhtälö 2-45:
kun pakokaasut palautetaan tunneliin;
jossa
Vap |
= |
taustahiukkassuodattimen läpi virtaavan tunneli-ilman tilavuus standardiolosuhteissa; |
Pa |
= |
taustasuodattimeen kerääntynyt hiukkasmassa; |
DF |
= |
6.1.1.4.7 kohdassa määritetty laimennuskerroin. |
Jos taustakorjaustulosten soveltaminen johtaa negatiiviseen hiukkasmassa-arvoon (mg/km), hiukkasmassatuloksen katsotaan olevan nolla mg/km.
6.1.1.4.6. Hiilidioksidi (CO2)
Ajoneuvon pakoputken kautta testin aikana tulevan hiilidioksidin massa lasketaan seuraavalla kaavalla:
Yhtälö 2-46:
jossa
|
CO2m on testin aikana tuotetun hiilidioksidin massa ilmoitettuna grammoina kilometriä kohti (g/km); |
|
S on 6.1.1.3 kohdassa määritetty matka; |
|
V on 6.1.1.4.1 kohdassa määritetty kokonaistilavuus; |
|
dCO2 on hiilimonoksidin tiheys; g/m3 vertailulämpötilassa ja -ilmanpaineessa (273,2 K ja 101,3 kPa); |
|
CO2c on laimennettujen kaasujen hiilidioksidipitoisuus ppm hiilidioksidiekvivalenttina ja korjattuna seuraavalla kaavalla siten, että laimennusilma otetaan huomioon: |
Yhtälö 2-47:
jossa
|
CO2e on pusseihin A kerättyjen laimennettujen kaasunäytteiden hiilidioksidipitoisuus prosentteina; |
|
CO2d on pusseihin B kerätyn laimennusilmanäytteen hiilidioksidipitoisuus prosentteina; |
|
DF on 6.1.1.4.7 kohdassa määritetty kerroin. |
6.1.1.4.7. Laimennuskerroin (DF)
Laimennuskerroin lasketaan seuraavasti:
|
Kunkin vertailupolttoaineen osalta vetyä lukuun ottamatta: Yhtälö 2-48:
|
|
Polttoaineen, jonka koostumus on CxHyOz, osalta kaava on seuraava: Yhtälö 2-49:
|
|
H2NG:n osalta kaava on seuraava: Yhtälö 2-50:
|
|
Vedyn osalta laimennuskerroin lasketaan seuraavasti: Yhtälö 2-51:
|
|
Lisäyksessä x olevien vertailupolttoaineiden osalta X:n arvot ovat seuraavat: Taulukko 1-8 DF:n laskentakaavoissa oleva kerroin ”X”
Näissä yhtälöissä:
|
6.1.1.5. Tyyppi I -testin tulosten painotus
6.1.1.5.1. Toistuvien mittausten pohjalta (katso 5.1.1.2 kohta) 6.1.1 kohdassa kuvatulla laskentamenetelmällä saaduista epäpuhtaustuloksista (mg/km) ja CO2-päästötuloksista ja liitteen VII mukaisesti määritetystä polttoaineen-/energiankulutuksesta ja sähkökäyttöisestä toimintasäteestä lasketaan keskiarvo kunkin testisyklin osan osalta.
6.1.1.5.1.1 E-sääntöjen nro 40 ja nro 47 mukaisista testisykleistä saatujen tulosten painottaminen
E-sääntöjen nro 40 ja 47 testisyklin kylmävaiheen (keskimääräiseen) tulokseen viitataan lyhenteellä R1; E-sääntöjen nro 40 ja 47 testisyklin lämpimän vaiheen (keskimääräiseen) tulokseen viitataan lyhenteellä R2. Näiden epäpuhtaus- (mg/km) ja CO2-päästötulosten (g/km) pohjalta lasketaan seuraavilla kaavoilla lopullinen tulos R, joka riippuu 6.3 kohdassa määritetystä ajoneuvoluokasta:
Yhtälö 2-52:
jossa
w1 |
= |
painotuskerroin, kylmävaihe |
w2 |
= |
painotuskerroin, lämmin vaihe |
6.1.1.5.1.2 WMTC-tulosten painotus
Osan 1 tai osan 1, ajoneuvon alennettu nopeus, (keskimääräinen) tulos on R1, osan 2 tai osan 2, ajoneuvon alennettu nopeus, (keskimääräinen) tulos on R2, ja osan 3 tai osan 3, ajoneuvon alennettu nopeus, (keskimääräinen) tulos on R3. Näiden päästöjä (mg/km) ja polttoaineenkulutusta (litraa/100 km) koskevien tulosten pohjalta lasketaan seuraavilla kaavoilla lopullinen tulos R, joka riippuu 6.1.1.6.2 kohdassa määritetystä ajoneuvoluokasta:
Yhtälö 2-53:
jossa
w1 |
= |
painotuskerroin, kylmävaihe |
w2 |
= |
painotuskerroin, lämmin vaihe |
Yhtälö 2-54:
jossa
wn |
= |
painotuskerroin, vaihe n (n = 1, 2 tai 3) |
6.1.1.6.2. Kunkin epäpuhtauspäästön osatekijän osalta on käytettävä taulukoissa 1-9 (Euro 4) ja 1-10 (Euro 5) esitettyjä hiilidioksidipäästöpainotuksia.
Taulukko 1-9
Euro 4 -vaatimukset täyttävien luokan L ajoneuvojen tyyppi I -testisyklit (joita sovelletaan myös tyyppi VII- ja tyyppi VIII -testeihin) sekä sovellettavat painotuskaavat ja painotuskertoimet
Ajoneuvoluokka |
Ajoneuvoluokan nimi |
Testisykli |
Yhtälön nro |
Painotuskertoimet |
L1e-A |
Moottorilla varustettu polkupyörä |
E-sääntö nro 47 |
2-52 |
w1 = 0,30 w2 = 0,70 |
L1e-B |
Kaksipyöräinen mopo |
|||
L2e |
Kolmipyöräinen mopo |
|||
L6e-A |
Kevyt maantiemönkijä |
|||
L6e-B |
Mopoauto |
|||
L3e L4e |
Kaksipyöräinen sivuvaunullinen tai -vaunuton moottoripyörä vmax < 130 km/h |
WMTC-testisykli, vaihe 2 |
2-53 |
w1 = 0,30 w2 = 0,70 |
L5e-A |
Kolmipyörä vmax < 130 km/h |
|||
L7e-A |
Maantiemönkijä vmax < 130 km/h |
|||
L3e L4e |
Kaksipyöräinen sivuvaunullinen tai -vaunuton moottoripyörä vmax ≥ 130 km/h |
WMTC-testisykli, vaihe 2 |
2-54 |
w1 = 0,25 w2 = 0,50 w3 = 0,25 |
L5e-A |
Kolmipyörä vmax ≥ 130 km/h |
|||
L7e-A |
Maantiemönkijä vmax ≥ 130 km/h |
|||
L5e-B |
Hyötykolmipyörä |
E-sääntö nro 40 |
2-52 |
w1 = 0,30 w2 = 0,70 |
L7e-B |
Maastoajoneuvot |
|||
L7e-C |
Nelipyörä |
Taulukko 1-10
Euro 5 -vaatimukset täyttävien luokan L ajoneuvojen tyyppi I -testisyklit (joita sovelletaan myös tyyppi VII- ja tyyppi VIII -testeihin) sekä sovellettavat painotuskaavat ja painotuskertoimet
Ajoneuvoluokka |
Ajoneuvoluokan nimi |
Testisykli |
Yhtälön nro |
Painotuskertoimet |
L1e-A |
Moottorilla varustettu polkupyörä |
WMTC-testisykli, vaihe 3 |
2-53 |
w1 = 0,50 w2= 0,50 |
L1e-B |
Kaksipyöräinen mopo |
|||
L2e |
Kolmipyöräinen mopo |
|||
L6e-A |
Kevyt maantiemönkijä |
|||
L6e-B |
Mopoauto |
|||
L3e L4e |
Kaksipyöräinen sivuvaunullinen tai -vaunuton moottoripyörä vmax < 130 km/h |
2-53 |
w1 = 0,50 w2 = 0,50 |
|
L5e-A |
Kolmipyörä vmax < 130 km/h |
|||
L7e-A |
Maantiemönkijä vmax < 130 km/h |
|||
L3e L4e |
Kaksipyöräinen sivuvaunullinen tai -vaunuton moottoripyörä vmax ≥ 130 km/h |
2-54 |
w1 = 0,25 w2 = 0,50 w3 = 0,25 |
|
L5e-A |
Kolmipyörä vmax ≥ 130 km/h |
|||
L7e-A |
Maantiemönkijä vmax ≥ 130 km/h |
|||
L5e-B |
Hyötykolmipyörä |
2-53 |
w1 = 0,30 w2 = 0,70 |
|
L7e-B |
Maastoajoneuvot |
|||
L7e-C |
Nelipyörä |
7. Vaaditut kirjaukset
Kustakin testistä on kirjattava seuraavat tiedot:
a) |
testin numero; |
b) |
ajoneuvon, järjestelmän tai komponentin tunniste; |
c) |
testisuunnitelman kunkin osan päivämäärä ja kellonaika; |
d) |
laitteen käyttäjä; |
e) |
kuljettaja tai käyttäjä; |
f) |
testiajoneuvo: malli, ajoneuvon valmistenumero, vuosimalli, voimalaitteen/vaihteiston tyyppi, matkamittarin lukema esivakautuksen alkaessa, moottorin iskutilavuus, moottoriperhe, päästöjenrajoitusjärjestelmä, suositeltu moottorin pyörintänopeus joutokäynnillä, polttoainesäiliön nimellinen tilavuus, hitauskuormitus, nollassa kilometrissä kirjattu vertailumassa ja vetävän pyörän rengaspaine; |
g) |
dynamometrin sarjanumero: vaihtoehtoisesti dynamometrin sarjanumeron sijaan voidaan viitata testitilan numeroon, jos viranomaiset ovat tämän etukäteen hyväksyneet ja jos keskeiset laitetiedot käyvät ilmi testitilan kirjauksista; |
h) |
kaikki keskeiset laitetiedot, kuten säädöt, vahvistus, sarjanumero, ilmaisimen numero, alue. Vaihtoehtoisesti voidaan viitata testitilan numeroon, jos viranomaiset ovat tämän etukäteen hyväksyneet ja jos keskeiset laitetiedot käyvät ilmi testitilan kalibrointikirjauksista; |
i) |
kirjauslaitteen tallenteet: määritetty nollakohta, tarkastettu vaihteluväli; pakokaasujen ja laimennusilmanäytteiden jäämät; |
j) |
testitilan ilmanpaine, ilman lämpötila ja kosteus; Huomautus 7: Laboratorion yhteisen barometrin käyttö on mahdollista, jos yksittäisen testitilan ilmanpaineen osoitetaan olevan ± 0,1 prosentin sisällä keskusbarometrin sijaintipaikan ilmanpaineesta. |
k) |
CVS-mittauslaitteeseen tulevan pakokaasun ja laimennusilman seoksen paine, paineennousu laitteessa ja lämpötila tuloaukossa. Lämpötiloja on kirjattava jatkuvasti tai tallennettava digitaalisesti lämpötilanvaihtelujen määrittämiseksi; |
l) |
kussakin testivaiheessa pakokaasunäytteiden keräämisen aikana kertyneiden syrjäytyspumpun kierrosten määrä. Vastaava kirjaus CFV-CVS:n osalta olisi kunkin testivaiheen aikana kriittisen virtauksen venturiputkella (CFV) mitattujen standardikuutiometrien määrä; |
m) |
laimennusilman kosteus; Huomautus 8: Ellei vakiointisarakkeita käytetä, tämä mittaus voidaan poistaa. Jos vakiointisarakkeita käytetään ja laimennusilma otetaan testitilasta, ympäröivän ilman kosteutta voidaan käyttää tässä mittauksessa; |
n) |
rullan tai akselin mitatun kierroslukumäärän pohjalta laskettu ajomatka kussakin testin osassa; |
o) |
rullan tosiasiallinen nopeus testin osalta; |
p) |
testin vaihteenkäyttösuunnitelma; |
q) |
tyyppi I -testin päästötulokset kustakin testin osasta ja testin painotetut kokonaistulokset; |
r) |
tyyppi I -testien sekunnittaiset päästöarvot, jos ne katsotaan tarpeellisiksi; |
s) |
tyyppi II -testin päästötulokset (katso liite III). |
Lisäys 1
Liitteessä II käytetyt symbolit
Taulukko Ap1-1
Liitteessä II käytetyt symbolit
Symboli |
Määritelmä |
Yksikkö |
a |
Polygonaalifunktion kerroin |
— |
aT |
Etupyörän vierintävastusvoima |
N |
b |
Polygonaalifunktion kerroin |
— |
bT |
Aerodynaamiikkafunktion kerroin |
|
c |
Polygonaalifunktion kerroin |
— |
CCO |
Hiilimonoksidipitoisuus |
til.-% |
CCOcorr |
Korjattu hiilimonoksidipitoisuus |
til.-% |
CO2c |
Laimennetun kaasun hiilidioksidipitoisuus, korjattu laimennusilma huomioon ottaen |
% |
CO2d |
Pussiin B kerätyn laimennusilmanäytteen hiilidioksidipitoisuus |
% |
CO2e |
Pussiin A kerätyn laimennusilmanäytteen hiilidioksidipitoisuus |
% |
CO2m |
Testiosan aikaisten hiilidioksidipäästöjen massa |
g/km |
COc |
Laimennetun kaasun hiilimonoksidipitoisuus, korjattu laimennusilma huomioon ottaen |
ppm |
COd |
Pussiin B kerätyn laimennusilmanäytteen hiilimonoksidipitoisuus |
ppm |
COe |
Pussiin A kerätyn laimennusilmanäytteen hiilimonoksidipitoisuus |
ppm |
COm |
Testiosan aikaisten hiilimonoksidipäästöjen massa |
mg/km |
d0 |
Suhteellinen ilman tiheys ympäristön vakio-olosuhteissa |
— |
dCO |
Hiilimonoksidin tiheys |
mg/m3 |
dCO2 |
Hiilidioksidin tiheys |
mg/m3 |
DF |
Laimennuskerroin |
— |
dHC |
Hiilivetyjen tiheys |
mg/m3 |
S / d |
Syklin osassa ajettu matka |
km |
dNOX |
Typpioksidin tiheys |
mg/m3 |
dT |
Ilman suhteellinen tiheys testiolosuhteissa |
— |
Δt |
Rullausaika |
s |
Δtai |
Ensimmäisessä tietestissä mitattu rullausaika |
s |
Δtbi |
Toisessa tietestissä mitattu rullausaika |
s |
ΔTE |
Inertiamassan osalta korjattu rullausaika |
s |
ΔttE |
Keskimääräinen rullausaika alustadynamometrillä vertailunopeudesta |
s |
ΔTi |
Keskimääräinen rullausaika määritysnopeudesta |
s |
Δti |
Rullausaika vastaavasta nopeudesta |
s |
ΔTj |
Keskimääräinen rullausaika määritysnopeudesta |
s |
ΔTroad |
Tavoiterullausaika |
s |
|
Keskimääräinen rullausaika alustadynamometrillä ilman absorptiota |
s |
Δv |
Rullausnopeusväli ( ) |
km/h |
e |
Alustadynamometrin asetusvirhe |
% |
F |
Ajovastusvoima |
N |
F* |
Ajovastuksen tavoitevoima |
N |
F*(v0) |
Ajovastuksen tavoitevoima vertailunopeudella alustadynamometrillä |
N |
F*(vi) |
Ajovastuksen tavoitevoima määritysnopeudella alustadynamometrillä |
N |
f*0 |
Vierintävastus korjattuna ympäristön vakio-olosuhteisiin |
N |
f*2 |
Korjattu ilmanvastuskerroin ympäristön vakio-olosuhteissa |
|
F*j |
Ajovastuksen tavoitevoima määritysnopeudella |
N |
f0 |
Vierintävastus |
N |
f2 |
Ilmanvastuskerroin |
|
FE |
Alustadynamometrin asetettu ajovastusvoima |
N |
FE(v0) |
Asetettu ajovastusvoima vertailunopeudella alustadynamometrillä |
N |
FE(v2) |
Asetettu ajovastusvoima määritysnopeudella alustadynamometrillä |
N |
Ff |
Kokonaiskitkahäviö |
N |
Ff(v0) |
Kokonaiskitkahäviö vertailunopeudella |
N |
Fj |
Ajovastusvoima |
N |
Fj(v0) |
Ajovastusvoima vertailunopeudella |
N |
Fpau |
Tehoa absorboivan yksikön jarruvoima |
N |
Fpau(v0) |
Tehoa absorboivan yksikön jarruvoima vertailunopeudella |
N |
Fpau(vj) |
Tehoa absorboivan yksikön jarruvoima määritysnopeudella |
N |
FT |
Ajovastustaulukosta saatu ajovastuksen voima |
N |
H |
Absoluuttinen kosteus |
mg/km |
HCc |
Laimennettujen kaasujen pitoisuus ilmaistuna hiiliekvivalenttina, korjattu laimennusilma huomioon ottaen |
ppm |
HCd |
Pussiin B kerätyn laimennusilmanäytteen hiilivetypitoisuus hiiliekvivalenttina ilmaistuna |
ppm |
HCe |
Pussiin A kerätyn laimennusilmanäytteen hiilivetypitoisuus hiiliekvivalenttina ilmaistuna |
ppm |
HCm |
Testiosan aikaisten hiilivetypäästöjen massa |
mg/km |
K0 |
Vierintävastuksen lämpötilaa koskeva korjaustekijä |
— |
Kh |
Kosteuden korjauskerroin |
— |
L |
Kaasupäästöjen raja-arvot |
mg/km |
m |
Luokan L testiajoneuvon massa |
kg |
ma |
Luokan L testiajoneuvon todellinen massa |
kg |
mfi |
Vauhtipyörän ekvivalentti inertiamassa |
kg |
mi |
Ekvivalentti inertiamassa |
kg |
mk |
Kuormittamaton massa (luokan L ajoneuvo) |
kg |
mr |
Kaikkien pyörien ekvivalentti inertiamassa |
kg |
mri |
Kaikkien takapyörän ja pyörän mukana pyörivien luokan L ajoneuvon osien ekvivalentti inertiamassa |
kg |
mref |
Luokan L ajoneuvon ajokuntoinen massa ja kuljettajan massa (75 kg) |
kg |
mrf |
Etupyörän pyörivä massa |
kg |
mrid |
Kuljettajan massa |
kg |
n |
Moottorin nopeus |
min–1 |
n |
Päästöjä tai testiä koskevien tietojen määrä |
— |
N |
Pumpun P kierrosten määrä |
— |
ng |
Vaihteiden määrä eteenpäin |
— |
nidle |
Joutokäyntinopeus |
min–1 |
n_max_acc (1) |
Nopeus, jossa vaihteesta 1 vaihdetaan vaihteeseen 2 kiihdytysvaiheiden aikana |
min–1 |
n_max_acc (i) |
Nopeus, jossa vaihteesta i vaihdetaan vaihteeseen i+1 kiihdytysvaiheiden aikana, i > 1 |
min–1 |
n_min_acc (i) |
Moottorin vähimmäisnopeus matka-ajossa tai hidastuksessa vaihteella 1 |
min–1 |
NOxc |
Laimennettujen kaasujen typpioksidipitoisuus, korjattu laimennusilma huomioon ottaen |
ppm |
NOxd |
Pussiin B kerätyn laimennusilmanäytteen typpioksidipitoisuus |
ppm |
NOxe |
Pussiin A kerätyn laimennusilmanäytteen typpioksidipitoisuus |
ppm |
NOxm |
Testiosan aikaisten typpioksidipäästöjen massa |
mg/km |
P0 |
Ilman paine vakio-olosuhteissa |
kPa |
Pa |
Ilman/ulkoilman paine |
kPa |
Pd |
Kyllästetyn vesihöyryn paine testilämpötilassa |
kPa |
Pi |
Keskimääräinen alipaine testiosan aikana pumpun P aukossa |
kPa |
Pn |
Moottorin nimellisteho |
kW |
PT |
Keskimääräinen ilmanpaine testin aikana |
kPa |
ρ0 |
Ilman tiheys vakio-olosuhteissa |
kg/m3 |
r(i) |
Välityssuhde vaihteella i |
— |
R |
Epäpuhtauspäästöjä, hiilidioksidipäästöjä tai polttoaineenkulutusta koskeva lopullinen testitulos |
mg/km, g/km, 1/100 km |
R1 |
Epäpuhtauspäästöjä, hiilidioksidipäästöjä tai polttoaineenkulutusta koskevat testitulokset, syklin osa 1, kylmäkäynnistys |
mg/km, g/km, 1/100 km |
R2 |
Epäpuhtauspäästöjä, hiilidioksidipäästöjä tai polttoaineenkulutusta koskevat testitulokset, syklin osa 2, lämpimissä olosuhteissa |
mg/km, g/km, 1/100 km |
R3 |
Epäpuhtauspäästöjä, hiilidioksidipäästöjä tai polttoaineenkulutusta koskevat testitulokset, syklin osa 1, lämpimissä olosuhteissa |
mg/km, g/km, 1/100 km |
Ri1 |
Ensimmäisen tyyppi I -testin epäpuhtauspäästöjä koskevat tulokset |
mg/km |
Ri2 |
Toisen tyyppi I -testin epäpuhtauspäästöjä koskevat tulokset |
mg/km |
Ri3 |
Kolmannen tyyppi I -testin epäpuhtauspäästöjä koskevat tulokset |
mg/km |
s |
Moottorin nimelliskierrosnopeus |
min–1 |
TC |
Jäähdytysnesteen lämpötila |
K |
TO |
Moottoriöljyn lämpötila |
K |
TP |
Sytytystulpan kiinnikkeen/tiivisteen lämpötila |
K |
T0 |
Ympäristön lämpötila vakio-olosuhteissa |
K |
Tp |
Laimennettujen kaasujen lämpötila testiosan aikana pumpun P tuloaukosta mitattuna |
K |
TT |
Keskimääräinen ilman lämpötila testin aikana |
K |
U |
Kosteus |
% |
v |
Määritysnopeus |
|
V |
Laimennetun kaasun kokonaistilavuus |
m3 |
vmax |
Testiajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus (luokan L ajoneuvo) |
km/h |
v0 |
Vertailunopeus |
km/h |
V0 |
Pumpun P yhden kierroksen aikana siirtämän kaasun tilavuus |
m3/kierros |
v1 |
Ajoneuvon nopeus, jossa rullausajan mittaaminen alkaa |
km/h |
v2 |
Ajoneuvon nopeus, jossa rullausajan mittaaminen päättyy |
km/h |
vi |
Rullausajan mittaamista varten valittu ajoneuvon määritysnopeus |
km/h |
w1 |
Syklin osan 1 painotuskerroin, kylmäkäynnistys |
— |
w1hot |
Syklin osan 1 painotuskerroin, lämpimät olosuhteet |
— |
w2 |
Syklin osan 2 painotuskerroin, lämpimät olosuhteet |
— |
w3 |
Syklin osan 3 painotuskerroin, lämpimät olosuhteet |
— |
Lisäys 2
Vertailupolttoaineet
1. Ympäristötesteissä ajoneuvojen testaamista, varsinkin pakokaasupäästötestejä ja haihtumispäästötestejä varten käytettävien vertailupolttoaineiden eritelmät
1.1. |
Seuraavissa taulukoissa luetellaan ympäristöominaisuuksia koskevissa testeissä käytettävien nestemäisten vertailupolttoaineiden tekniset tiedot. Tässä lisäyksessä esitetyt polttoaine-eritelmät vastaavat E-säännön nro 83 tarkistuksen 4 liitteessä 10 esitettyjä vertailupolttoaineiden eritelmiä.
|
(1) Eritelmässä mainitut arvot ovat ”todellisia arvoja”. Raja-arvojen määrittämisessä on käytetty ISO 4259:2006 -standardia (Petroleum products – Determination and application of precision data in relation to methods of test) ja vähimmäisarvon määrittämisessä 2R:n vähimmäispoikkeamaa nollasta ylöspäin; suurimman ja pienimmän arvon määrittämisessä pienin poikkeama on 4R (R = toistettavuus).
Huolimatta tästä toimenpiteestä, joka on tarpeen teknisistä syistä, polttoaineen valmistajan on kuitenkin pyrittävä nolla-arvoon, jos määrätty suurin arvo on 2R, ja keskiarvoon, jos on annettu enimmäis- ja vähimmäisrajat. Jos on tarpeen selvittää, täyttääkö polttoaine edellä tarkoitetut vaatimukset, sovelletaan ISO-standardin 4259:2006 vaatimuksia.
(2) Polttoaineessa voi olla hapetuksenestoaineita ja metallinsitojia, joita tavallisesti käytetään stabiloimaan jalostamon polttoainevirtoja, mutta peseviä/hajottavia lisäaineita tai liuotinöljyjä ei saa lisätä.
(3) Tyyppi I -testissä käytettävän polttoaineen todellinen rikkipitoisuus ilmoitetaan.
(4) Standardin prEN 15376 mukainen etanoli on ainoa hapetettu johdannainen, jota saa tarkoituksella lisätä vertailupolttoaineeseen.
(5) Vertailupolttoaineeseen ei saa tarkoituksella lisätä yhdisteitä, jotka sisältävät fosforia, rautaa, mangaania tai lyijyä.
(6) Eritelmässä mainitut arvot ovat ”todellisia arvoja”. Raja-arvojen määrittämisessä on käytetty ISO 4259:2006 -standardia (Petroleum products – Determination and application of precision data in relation to methods of test) ja vähimmäisarvon määrittämisessä 2R:n vähimmäispoikkeamaa nollasta ylöspäin; suurimman ja pienimmän arvon määrittämisessä pienin poikkeama on 4R (R = toistettavuus).
Huolimatta tästä toimenpiteestä, joka on tarpeen teknisistä syistä, polttoaineen valmistajan on kuitenkin pyrittävä nolla-arvoon, jos määrätty suurin arvo on 2R, ja keskiarvoon, jos on annettu enimmäis- ja vähimmäisrajat. Jos on tarpeen selvittää, täyttääkö polttoaine edellä tarkoitetut vaatimukset, sovelletaan ISO-standardin 4259:2006 vaatimuksia.
(7) Testimenetelmien tarkkuuteen liittyvien erimielisyyksien ratkaisemisessa ja tulosten tulkinnassa käytetään EN ISO 4259:2006 -standardissa määriteltyjä menettelyjä.
(8) Rikkipitoisuutta koskevien kansallisten erimielisyyksien ratkaisemisessa käytetään joko EN ISO -standardia 20846:2011 tai EN ISO -standardia 20884:2011 samalla tavalla kuin EN-standardin 228 kansallisessa liitteessä.
(9) Tyyppi I -testissä käytettävän polttoaineen todellinen rikkipitoisuus ilmoitetaan.
(10) Lyijyttömän bensiinin pitoisuus voidaan määritellä siten, että se on 100 vähennettynä prosentteina ilmoitettujen vesi- ja alkoholipitoisuuksien summalla.
(11) Vertailupolttoaineeseen ei saa tarkoituksella lisätä yhdisteitä, jotka sisältävät fosforia, rautaa, mangaania tai lyijyä.
(12) Standardin EN 15376 mukainen etanoli on ainoa hapetettu johdannainen, jota saa tarkoituksella lisätä vertailupolttoaineeseen.
(13) Eritelmässä mainitut arvot ovat ”todellisia arvoja”. Raja-arvojen määrittämisessä on käytetty ISO 4259:2006 -standardia (Petroleum products – Determination and application of precision data in relation to methods of test) ja vähimmäisarvon määrittämisessä 2R:n vähimmäispoikkeamaa nollasta ylöspäin; suurimman ja pienimmän arvon määrittämisessä pienin poikkeama on 4R (R = toistettavuus).
Huolimatta tästä toimenpiteestä, joka on tarpeen teknisistä syistä, polttoaineen valmistajan on kuitenkin pyrittävä nolla-arvoon, jos määrätty suurin arvo on 2R, ja keskiarvoon, jos on annettu enimmäis- ja vähimmäisrajat. Jos on tarpeen selvittää, täyttääkö polttoaine edellä tarkoitetut vaatimukset, sovelletaan ISO-standardin 4259:2006 vaatimuksia.
(14) Setaanin vaihteluväli ei ole 4R:n vähimmäisvaihteluväliä koskevan vaatimuksen mukainen. Polttoaineen toimittajan ja käyttäjän välisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi voidaan kuitenkin käyttää ISO-standardin 4259:2006 vaatimuksia, jos tehdään yksittäisten määritysten sijasta riittävä määrä toistomittauksia tarpeellisen tarkkuuden saavuttamiseksi.
(15) Tyyppi I -testissä käytettävän polttoaineen todellinen rikkipitoisuus ilmoitetaan.
(16) Vaikka hapettumisvakautta säädellään, säilytysaika on todennäköisesti rajallinen. Säilytysolosuhteista ja säilytysajasta on tarvittaessa kysyttävä neuvoa tuotteen toimittajalta.
(17) FAME-pitoisuuden on vastattava EN-standardia 14214.
(18) Hapettumisvakaus voidaan osoittaa standardin EN-ISO 12205:1995 tai EN 14112:1996 mukaisesti. Tätä vaatimusta tarkistetaan, kun CEN/TC19 on arvioinut hapettumisvakautta ja testien raja-arvoja.
(19) Tasapainosuhde tarkoittaa seuraavaa: .
(20) Tällä menetelmällä ei välttämättä voida täsmällisesti määritellä, onko näytteessä syövyttäviä aineita, jos näyte sisältää korroosionestoaineita tai muita kemikaaleja, jotka vähentävät näytteen kuparinauhakorroosiota. Tämän vuoksi kyseisten aineiden lisääminen ainoastaan testimenetelmän antamaan tulokseen vaikuttamiseksi on kielletty.
(21) ”Biopolttoaineella” tarkoitetaan nestemäistä tai kaasumaista liikenteessä käytettävää polttoainetta, joka tuotetaan biomassasta.
(22) Inertit (muut kuin N2) + C2 + C2+.
(23) Arvo määritettävä seuraavissa olosuhteissa: 293,2 K (20 °C) ja 101,3 kPa.
(24) Arvo määritettävä seuraavissa olosuhteissa: 273,2 K (0 °C) ja 101,3 kPa.
(25) Ei saa kondensoida.
(26) Vesi, happi, typpi ja argon yhteensä: 1 900 μmol/mol.
(27) Vedyssä ei saa olla pölyä, hiekkaa, likaa, hartseja, öljyjä tai muita aineita sellaisia määriä, että ne aiheuttavat vahinkoa polttoainetäydennystä saavan ajoneuvon (moottorin) täyttöasemalaitteille.
(28) Vetypolttoaineen indeksiluku määritetään vähentämällä 100 mooliprosentista taulukossa lueteltujen polttoaineessa olevien kaasumaisten ainesosien (muut kuin vety) kokonaispitoisuus (kaasut yhteensä) mooliprosentteina. Luku on pienempi kuin kaikkien taulukossa esitettyjen ei-vety-ainesosien suurimpien sallittujen raja-arvojen summa.
(29) Kaasut yhteensä -arvo on taulukossa lueteltujen ei-vety-ainesosien paitsi hiukkasten arvojen summa.
Lisäys 3
Alustadynamometrijärjestelmä
1. Eritelmä
1.1. Yleiset vaatimukset
1.1.1. |
Dynamometrin on kyettävä simuloimaan ajovastuksia yhdellä seuraavista luokituksista:
|
1.1.2. |
Dynamometrit, joissa on sähköinen inertian simulointi, on osoitettava yhtäpitäviksi mekaanisten inertiajärjestelmien kanssa. Tapa, jolla yhtäpitävyys todetaan, kuvataan kohdassa 4. |
1.1.3. |
Jos alustadynamometrillä ei voi jäljitellä kokonaisajovastuksia nopeuksilla 10–120 km/h, on suositeltavaa käyttää alustadynamometriä, jolla on 1.2 kohdassa määritellyt ominaisuudet. |
1.1.3.1. |
Jarrulaitteen ja alustadynamometrin sisäisten kitkavaikutusten absorboima kuorma 0-nopeudesta 120 km/h tuntinopeuteen määritetään seuraavasti: Yhtälö Ap3-1: (ei ole negatiivinen) jossa
|
1.2. Erityiset vaatimukset
1.2.1. |
Dynamometrin säätö ei saa muuttua ajan kuluessa. Se ei saa aiheuttaa tärinää, joka voitaisiin havaita ajoneuvossa ja joka voisi heikentää ajoneuvon tavanomaisia toimintoja. |
1.2.2. |
Alustadynamometri voi olla yksi- tai kaksirullainen, kun kyseessä on kolmipyöräinen ajoneuvo, jossa on kaksi etupyörää, tai nelipyöräinen ajoneuvo. Tällöin eturulla käyttää suoraan tai epäsuorasti inertiamassoja ja tehon absorptiolaitetta. |
1.2.3. |
Kuorma on kyettävä mittaamaan ja lukemaan ± 5 prosentin tarkkuudella. |
1.2.4. |
Jos dynamometrissä on kiinteä kuormituskäyrä, 80 km:n/h nopeudella tai 1.1.3.1 kohdassa tarkoitetuilla sellaisten ajoneuvojen vertailunopeuksilla (30 km/h tai 15 km/h), jotka eivät saavuta nopeutta 80 km/h, kuorman säädön tarkkuuden on oltava ± 5 prosenttia. Jos dynamometrissä on säädettävä kuormituskäyrä, on dynamometrin sovittamistarkkuuden ajovastuksiin oltava ± 5 prosenttia ajoneuvon nopeuden ollessa > 20 km/h ja ± 10 prosenttia ajoneuvon nopeuden ollessa ≤ 20 km/h. Tämän nopeuden alapuolella dynamometrin absorption on oltava positiivinen. |
1.2.5. |
Pyörivien osien kokonaisinertian (tarvittaessa mukaan lukien simuloitu inertia) on oltava tunnettu ja ± 10 kg:n sisällä testin inertialuokasta. |
1.2.6. |
Ajoneuvon nopeus on mitattava rullan pyörimisnopeutena (kaksirullaisella dynamometrillä eturullasta). Nopeuden mittaustarkkuuden on oltava ± 1 km/h yli 10 km/h:n nopeuksilla. Ajoneuvon ajama matka on mitattava rullan pyörimisliikkeenä (kaksirullaisella dynamometrillä eturullasta). |
2. Dynamometrin kalibrointi
2.1. Johdanto
Tässä osassa esitetään dynamometrin jarrun absorboiman kuorman määritysmenetelmä. Absorboitunut kuorma muodostuu kitkavaikutusten ja jarrulaitteiston absorboimasta kuormasta. Dynamometri kiihdytetään testissä käytettävien testinopeuksien yläpuolelle. Dynamometrin kiihdyttämiseen käytettävä laite kytketään irti, jolloin vetorullan pyörimisnopeus laskee. Tehonabsorptioyksikkö ja kitkavaikutukset vaimentavat rullien liike-energiaa. Tämä menetelmä ei huomioi vaihtelua rullien sisäisissä kitkavaikutuksissa sen mukaan, onko rullien päällä ajoneuvo vai ei. Takarullan kitkavaikutusta ei huomioida, kun se on vapaa.
2.2. Kuormanmittauslaitteiston kalibroiminen nopeudella 80 km/h taikka 1.1.3.1 kohdassa tarkoitetulla nopeudella niiden ajoneuvojen osalta, jotka eivät saavuta nopeutta 80 km/h.
Kuormanmittauslaitteisto on kalibroitava nopeudella 80 km/h taikka 1.1.3.1 kohdassa tarkoitetulla nopeudella niiden ajoneuvojen osalta, jotka eivät saavuta nopeutta 80 km/h, absorboidun kuorman funktiona seuraavalla menetelmällä (katso myös kuva Ap3-1):
2.2.1. Mitataan rullan pyörimisnopeus, jollei sitä vielä ole tehty. Voidaan käyttää viidettä pyörää, kierroslaskuria tai muuta menetelmää.
2.2.2. Asetetaan ajoneuvo dynamometrille tai käytetään muuta tapaa dynamometrin pyörittämiseen.
2.2.3. Käytetään vauhtipyörää tai muuta inertian simulointijärjestelmää kyseiselle inertialuokalle.
Kuva Ap3-1
alustadynamometrin absorboima teho
Selitykset:
|
|
|
2.2.4. Kiihdytetään dynamometri ajoneuvon nopeuteen 80 km/h taikka 1.1.3.1 kohdassa tarkoitettuun ajoneuvon vertailunopeuteen niiden ajoneuvojen osalta, jotka eivät saavuta nopeutta 80 km/h.
2.2.5. Kirjataan mitattu kuorma Fi (N).
2.2.6. Kiihdytetään dynamometri ajoneuvon nopeuteen 90 km/h tai – jos kyseessä on ajoneuvo, joka ei saavuta nopeutta 80 km/h –1.1.3.1 kohdassa tarkoitettuun ajoneuvon vertailunopeuteen, johon lisätään 5 km/h.
2.2.7. Kytketään dynamometrin käynnistykseen käytetty laite irti.
2.2.8. Kirjataan aika, jossa dynamometri hidastui ajoneuvon nopeudesta 85 km/h nopeuteen 75 km/h, tai lisäyksen 8 taulukossa Ap8-1 tarkoitetun sellaisen ajoneuvon osalta, joka ei saavuta nopeutta 80 km/h, kirjataan aika nopeudesta vj + 5 km/h nopeuteen vj – 5 km/h.
2.2.9. Säädetään tehonabsorptiolaite eri tasolle.
2.2.10. Edellä olevan 2.2.4–2.2.9 kohdan vaatimukset on toistettava riittävän tiheästi, jotta katetaan käytetyt kuorman vaihtelut.
2.2.11. Lasketaan absorboitunut kuorma seuraavan kaavan avulla:
Yhtälö Ap3-2:
jossa
F |
= |
absorboitunut kuorma (N); |
mi |
= |
ekvivalentti-inertia kilogrammoina (ilman vapaana pyörivän taemman rullan inertiavaikutuksia); |
Δ v |
= |
ajoneuvon nopeuden poikkeama (m/s) (10 km/h = 2,775 m/s); |
Δ t |
= |
aika, jossa rulla hidastui ajoneuvon nopeudesta 85 km/h nopeuteen 75 km/h tai jossa lisäyksen 7 taulukossa Ap 7-1 tarkoitettu ajoneuvo, joka ei saavuta nopeutta 80 km/h, siirtyi nopeudesta 35 km/h nopeuteen 25 km/h tai nopeudesta 20 km/h nopeuteen 10 km/h. |
2.2.12. Kuvassa Ap3-2 esitetään mitattu kuorma nopeuden ollessa 80 km/h kyseisellä nopeudella absorboituneen kuorman funktiona.
Kuva Ap3-2
Nopeudessa 80 km/h mitattu kuorma kyseisellä nopeudella absorboituneen kuorman funktiona
2.2.13. Edellä 2.2.3–2.2.12 kohdassa säädetyt vaatimukset on toistettava kaikille käytetyille inertialuokille.
2.3. Kuormanmittauslaitteiston kalibrointi muilla nopeuksilla
Edellä 2.2 kohdassa esitetyt menettelyt on toistettava valituilla ajoneuvon nopeuksilla riittävän tiheästi.
2.4. Voiman tai vääntömomentin kalibrointi
Voiman tai vääntömomentin kalibrointiin on käytettävä samaa menettelyä.
3. Kuormituskäyrän tarkastaminen
3.1. Menettely
Dynamometrin kuorma-absorptiokäyrä tarkastetaan vertailuarvosta nopeudella 80 km/h tai – kun kyse on ajoneuvosta, joka ei saavuta nopeutta 80 km/h – 1.1.3.1 kohdassa tarkoitetuilla ajoneuvon vertailunopeuksilla seuraavalla tavalla:
3.1.1. |
Asetetaan ajoneuvo dynamometrille tai käytetään muuta tapaa dynamometrin pyörittämiseen. |
3.1.2. |
Säädetään dynamometri absorboituun kuormaan (F80) nopeudella 80 km/h tai – kun kyse on ajoneuvosta, joka ei saavuta nopeutta 80 km/h – absorboituun kuormaan Fvj edellä 1.1.3.1 kohdassa tarkoitetulla ajoneuvon tavoitenopeudella vj. |
3.1.3. |
Kirjataan absorboitunut kuorma nopeuksilla 120, 100, 80, 60, 40 ja 20 km/h tai – kun kyse on ajoneuvosta, joka ei saavuta nopeutta 80 km/h – 1.1.3.1 kohdassa tarkoitetuilla ajoneuvon tavoitenopeuksilla vj. |
3.1.4. |
Piirretään käyrä F(v) ja tarkastetaan, että se vastaa 1.1.3.1 kohdan vaatimuksia. |
3.1.5. |
Toistetaan 3.1.1–3.1.4 kohdassa esitetty menettely muilla F80-arvoilla ja muilla inertia-arvoilla. |
4 Simuloidun inertian tarkastaminen
4.1. Tavoite
Tässä lisäyksessä esitetyllä menetelmällä voidaan tarkastaa, että dynamometrin simuloitu kokonaisinertia toteutuu tyydyttävästi toimintasyklin ajovaiheissa. Alustadynamometrin valmistajan on esitettävä menetelmä erityisten vaatimusten tarkistamiseksi 4.3 kohdan mukaisesti.
4.2. Periaate
4.2.1. Toimintayhtälöiden laatiminen
Koska dynamometrin rullien pyörimisnopeus vaihtelee, niiden pinnassa vaikuttava voima voidaan esittää seuraavalla kaavalla:
Yhtälö Ap3-3:
jossa
|
F on voima rullien pinnassa (N); |
|
I on dynamometrin kokonaisinertia (ajoneuvon ekvivalentti-inertia); |
|
IM on dynamometrin mekaanisten massojen inertia; |
|
γ on tangentiaalinen kiihtyvyys rullan pinnassa; |
|
F1 on inertiavoima. |
Huomautus: Liitteenä on tämän kaavan selitys mekaanisella inertiasimuloinnilla varustettujen dynamometrien osalta.
Kokonaisinertia voidaan siis esittää seuraavasti:
Yhtälö Ap3-4:
jossa
|
Im voidaan laskea tai mitata perinteisin menetelmin; |
|
F1 voidaan mitata dynamometrissä; |
|
γ voidaan laskea rullien kehänopeuksista. |
Kokonaisinertia (I) määritetään kiihdytys- tai hidastustestissä, joissa nopeudenmuutosarvot eivät ole alhaisempia kuin toimintasyklissä saadut.
4.2.2. Eritelmät kokonaisinertian laskennasta
Testaus- ja laskentamenetelmien on mahdollistettava kokonaisinertian I määritys pienemmällä kuin ± 2 prosentin suhteellisella virheellä (ΔI/I).
4.3. Eritelmä
4.3.1. Simuloidun kokonaisinertian I massan on oltava sama kuin vastaavan ekvivalentti-inertian teoreettinen arvo (katso lisäys 5) seuraavin toleranssein:
4.3.1.1. |
± 5 prosenttia kunkin hetkellisen arvon teoreettisesta arvosta; |
4.3.1.2. |
± 2 prosenttia kullekin syklin toimenpiteelle lasketun keskiarvon teoreettisesta arvosta. Edellä 4.3.1.1 kohdassa määritetty raja nostetaan ± 50 prosenttiin yhden sekunnin ajaksi liikkeelle lähdettäessä ja kahden sekunnin ajaksi vaihtamiskohdissa, kun ajoneuvossa on käsivalintainen vaihteisto. |
4.4. Tarkastusmenettely
4.4.1. Tarkastus suoritetaan kunkin testin aikana koko liitteen II lisäyksessä 6 määriteltyjen testisyklien ajan.
4.4.2. Kuitenkin jos 4.3 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät hetkellisillä kiihtyvyyksillä, jotka ovat vähintään kolme kertaa suurempia tai pienempiä kuin teoreettisen syklin sarjoissa saadut arvot, 4.4.1 kohdassa esitetty tarkastus ei ole tarpeen.
Lisäys 4
Pakokaasunlaimennusjärjestelmä
1. Järjestelmän eritelmä
1.1. Järjestelmän yleiskuvaus
Pakokaasun laimentamisessa on käytettävä täysvirtauslaimennusjärjestelmää. Sitä varten ajoneuvon pakokaasua on jatkuvasti laimennettava ulkoilmalla valvotuissa olosuhteissa. Pakokaasu-laimennusilmaseoksen kokonaistilavuus mitataan, ja siitä otetaan jatkuva suhteellinen näyte analysointia varten. Epäpuhtauspäästömäärät määritetään näytteiden pitoisuuksista, jotka korjataan ulkoilman epäpuhtauspitoisuudella ja testijakson kokonaisvirtauksella. Pakokaasunlaimennusjärjestelmä koostuu siirtoputkesta, sekoituskammiosta ja laimennustunnelista, laimennusilman säätölaitteesta, imulaitteesta ja virtauksenmittauslaitteesta. Laimennustunneliin asennetaan näytteenottimet lisäysten 3, 4 ja 5 mukaisesti. Tässä kohdassa mainittu sekoituskammio on kuvissa Ap4-1 ja Ap4-2 esitetyn kaltainen säiliö, jossa ajoneuvon pakokaasut ja laimennusilma yhdistetään siten, että seos on homogeeninen kammion ulostulossa.
1.2. Yleiset vaatimukset
1.2.1. Ajoneuvon pakokaasut on laimennettava riittävällä määrällä ulkoilmaa, jotta näytteenotto- ja mittausjärjestelmään ei kondensoidu vettä missään testin aikana esiintyvissä olosuhteissa.
1.2.2. Ilman ja pakokaasujen seoksen on oltava homogeenista kohdassa, jossa näytteenotin sijaitsee (katso 1.3.3 kohta). Näytteenottimien on otettava laimennetusta pakokaasusta edustava näyte.
1.2.3. Järjestelmän on mahdollistettava laimennettujen pakokaasujen kokonaistilavuuden mittaaminen.
1.2.4. Näytteenottojärjestelmän on oltava kaasutiivis. Muuttuvan laimennuksen näytteenottojärjestelmän suunnittelun ja siihen tarvittujen materiaalien on oltava sellaisia, etteivät ne vaikuta laimennettujen pakokaasujen epäpuhtauspitoisuuksiin. Jos jokin järjestelmän komponentti (lämmönvaihdin, sykloniseparaattori, puhallin jne.) muuttaisi jonkin epäpuhtauden pitoisuutta laimennetuissa pakokaasuissa eikä vikaa voida korjata, on kyseisen epäpuhtauden näytteenotto suoritettava ennen kyseistä komponenttia.
1.2.5. Kaikkien laimennusjärjestelmän osien, jotka ovat kosketuksissa raa’an ja laimennetun pakokaasun kanssa, on oltava sellaisia, että hiukkasten kerääntyminen tai muuttuminen on mahdollisimman vähäistä. Kaikki osat on valmistettava sähköä johtavista materiaaleista, jotka eivät reagoi pakokaasun komponenttien kanssa, ja ne on maadoitettava sähköisesti sähköstaattisten vaikutusten estämiseksi.
1.2.6. Jos testattava ajoneuvo on varustettu useampihaaraisella pakoputkella, yhdistävät putket on kytkettävä mahdollisimman lähelle ajoneuvoa, mutta siten, että ne eivät haittaa ajoneuvon toimintaa.
1.2.7. Muuttuvan laimennuksen järjestelmän on oltava siten suunniteltu, että näyte voidaan ottaa muuttamatta vastapainetta pakoputken päässä merkittävästi.
1.2.8. Ajoneuvon ja laimennusjärjestelmän välisen yhdysputken on oltava sellainen, että lämpöhäviö jää mahdollisimman pieneksi.
1.3. Erityiset vaatimukset
1.3.1. Liitäntä ajoneuvon pakojärjestelmään
Ajoneuvon pakoputkien ja laimennusjärjestelmän välisen yhdysputken on oltava mahdollisimman lyhyt ja täytettävä seuraavat vaatimukset:
a) |
putken on oltava alle 3,6 metriä pitkä, tai jos se on lämpöeristetty, alle 6,1 metriä pitkä. Sen sisähalkaisija ei saa olla suurempi kuin 105 mm. |
b) |
se ei saa aiheuttaa staattisen paineen muuttumista yli ± 0,75 kPa testattavan ajoneuvon pakoputkissa 50 km/h nopeudessa tai yli ± 1,25 kPa koko testin aikana verrattuna niihin staattisiin paineisiin, jotka on tallennettu, kun ajoneuvon pakoputkiin ei ole liitetty mitään. Paine on mitattava pakoputkesta tai halkaisijaltaan yhtä suuresta jatkokappaleesta mahdollisimman läheltä putken päätä. Näytteenottojärjestelmiä, joilla voidaan ylläpitää staattisen paineen toleranssi ± 0,25 kPa, voidaan käyttää, jos valmistajan kirjallisella pyynnöllä tekniselle tutkimuslaitokselle perustellaan pienemmän toleranssin tarve; |
c) |
putki ei saa muuttaa pakokaasun luonnetta; |
d) |
mahdollisesti käytettävien elastomeeriliitinten on oltava termisesti mahdollisimman stabiileja, ja niiden altistuminen pakokaasuille on pidettävä mahdollisimman vähäisenä. |
1.3.2. Laimennusilman säätö
Laimennusilma, jota käytetään pakokaasun ensimmäisessä laimentamisessa vakiotilavuusnäytteenottotunnelissa (CVS), on johdettava sellaisen suodattimen läpi, jonka materiaali pystyy vähentämään kooltaan kaikkein tunkeutuvimpien hiukkasten määrää vähintään 99,95 prosenttia tai joka vastaa vähintään standardin EN 1822:1998 luokkaa H13. Se vastaa suurteho- eli HEPA-suodattimien eritelmiä. Laimennusilma voidaan esipuhdistaa puuhiilellä ennen sen johtamista HEPA-suodattimeen. On suositeltavaa sijoittaa lisäksi karkeiden hiukkasten suodatin ennen HEPA-suodatinta ja mahdollisesti käytettävän puuhiilipuhdistimen jälkeen. Valmistajan pyynnöstä laimennusilmasta voidaan ottaa näyte hyvän teknisen käytännön mukaisesti taustahiukkastasojen määrittämiseksi. Ne voidaan sen jälkeen vähentää laimennetusta pakokaasusta mitatuista arvoista.
1.3.3. Laimennustunneli
On huolehdittava järjestelyistä, joilla ajoneuvon pakokaasut ja laimennusilma sekoitetaan. Tarvittaessa voidaan käyttää sekoitussuutinta. Jotta voitaisiin saattaa olosuhteiden vaikutus pakoputkessa mahdollisimman pieneksi ja rajoittaa paineen laskua laimennusilman säätölaitteessa, jos sellainen on, paine sekoituspaikassa ei saa poiketa yli ± 0,25 kPa ilmakehän paineesta. Seoksen homogeenisuus missään keräysputken leikkauskohdassa ei saa poiketa enemmän kuin ± 2 prosenttia niiden arvojen keskiarvosta, jotka on saatu vähintään viidestä pisteestä, jotka sijaitsevat tasaisin välein kaasuvirran poikkipinnassa. Hiukkas- ja hiukkaspäästönäytteiden keräämisessä on käytettävä laimennustunnelia, jolla on seuraavat ominaisuudet:
a) |
Se koostuu sähköä johtavasta materiaalista valmistetusta suorasta putkesta, joka on maadoitettava. |
b) |
Se on halkaisijaltaan riittävän pieni pyörteisen virtauksen synnyttämistä varten (Reynoldsin luku vähintään 4 000) ja riittävän pitkä, jotta pakokaasu ja laimennusilma sekoittuvat täydellisesti. |
c) |
Halkaisijan on oltava vähintään 200 mm. |
d) |
Se voidaan eristää. |
1.3.4. Imulaite
Laitteessa voi olla erilaisia kiinteitä nopeuksia, jotta varmistetaan riittävä virtaus veden kondensoitumisen estämiseksi. Tähän päästään yleisesti, kun virtaus on joko
a) |
kaksinkertainen verrattuna toimintasyklin kiihdytysten tuottamaan suurimpaan pakokaasuvirtaan tai |
b) |
riittävä varmistamaan, että CO2-pitoisuus laimennetun pakokaasun näytepussissa on pienempi kuin kolme tilavuusprosenttia bensiinin ja dieselöljyn osalta, pienempi kuin 2,2 tilavuusprosenttia nestekaasun osalta ja pienempi kuin 1,5 tilavuusprosenttia maakaasun/biometaanin osalta. |
1.3.5. Tilavuuden mittaus ensilaimennusjärjestelmässä
Vakiotilavuuskerääjään otetun laimennetun pakokaasun kokonaistilavuuden mittausmenetelmän on oltava sellainen, että mittaustarkkuus on ± 2 prosenttia kaikissa toimintaolosuhteissa. Jos laite ei voi kompensoida pakokaasujen ja laimennusilman seoksen lämpötilan muutoksia mittauspisteessä, on käytettävä lämmönvaihdinta, joka pitää lämpötilan ± 6 K:n sisällä annetusta käyttölämpötilasta. Tilavuudenmittauslaite voidaan tarvittaessa suojata sykloniseparaattorilla, raskashiukkassuodattimella tms. Välittömästi tilavuudenmittauslaitteen etupuolelle on asennettava lämpötila-anturi. Anturin tarkkuuden on oltava ± 1 K ja vasteajan 0,1 sekuntia 62 prosenttiin toteutetusta lämpötilan muutoksesta (arvo mitattu silikoniöljyssä). Poikkeama ilmakehän paineesta mitataan ennen tilavuudenmittauslaitetta ja tarvittaessa sen jälkeen. Painemittausten tarkkuuden on oltava ± 0,4 kPa testin aikana.
1.4. Järjestelmän suositeltu kuvaus
Kuvissa Ap4-1 ja Ap4-2 esitetään kaavio kahdesta suositellusta pakokaasunlaimennusjärjestelmästä, jotka täyttävät tämän liitteen vaatimukset. Koska eri rakennevaihtoehdoilla voidaan saada tarkkoja tuloksia, piirustuksen ehdoton noudattaminen ei ole tarpeen. Mittauslaitteiden, venttiilien, solenoidien ja kytkimien kaltaisia lisäosia voidaan käyttää lisätietojen hankkimiseen ja osajärjestelmien toimintojen yhteensovittamiseen.
1.4.1. Täysvirtauslaimennusjärjestelmä, jossa syrjäytyspumppu
Kuva Ap4-1
Syrjäytyspumpulla varustettu laimennusjärjestelmä
Syrjäytyspumpulla (PDP) varustettu täysvirtausjärjestelmä täyttää tämän liitteen vaatimukset säätelemällä pumpun läpi kulkevaa kaasuvirtaa vakiolämpötilassa ja -paineessa. Kokonaistilavuus mitataan laskemalla kalibroidun syrjäytyspumpun kierrokset. Suhteellinen näyte saadaan ottamalla näyte pumpulla, virtausmittarilla ja virtauksen säätöventtiilillä vakiovirtausmäärällä. Keräyslaitteisto käsittää seuraavat:
1.4.1.1. |
On asennettava laimennusilman suodatin (DAF, katso kuva Ap4-1), joka voi tarvittaessa olla esilämmitetty. Suodattimessa on sarjassa seuraavat suodattimet: tulopuolella aktiivihiilisuodatin (valinnainen) ja lähtöpuolella suurtehohiukkasilmasuodatin (HEPA). On suositeltavaa sijoittaa lisäksi karkeiden hiukkasten suodatin ennen HEPA-suodatinta ja mahdollisesti käytettävän aktiivihiilisuodattimen jälkeen. Aktiivihiilisuodattimen tarkoituksena on vähentää ja stabiloida ulkoisista päästöistä peräisin olevia hiilivetypitoisuuksia laimennusilmassa. |
1.4.1.2. |
Siirtoputki (TT), jonka kautta ajoneuvon pakokaasu johdetaan laimennustunneliin (DT), jossa pakokaasu ja laimennusilma sekoitetaan homogeeniseksi seokseksi. |
1.4.1.3. |
Syrjäytyspumppu (PDP), jota käytetään siirtämään ilman ja pakokaasun seosta vakiovirtausmäärällä. Virtausmäärän määrittämiseksi mitataan pumpun kierrokset sekä lämpötila ja paine. |
1.4.1.4. |
Lämmönvaihdin (HE), jonka teho on riittävä, jotta ilman ja pakokaasun seoksen lämpötila mitattuna välittömästi ennen syrjäytyspumppua on koko testin ajan ± 6 K suunnitellusta käyttölämpötilasta. Tämä laite ei saa vaikuttaa analysointia varten erotettujen laimennettujen kaasujen epäpuhtauspitoisuuksiin. |
1.4.1.5. |
Sekoituskammio (MC), jossa pakokaasu ja ilma sekoitetaan homogeeniseksi seokseksi ja joka voidaan sijoittaa lähelle ajoneuvoa, jotta siirtoputki (TT) voi olla mahdollisimman lyhyt. |
1.4.2. Kriittisen virtauksen venturilla varustettu täysvirtauslaimennusjärjestelmä
Kuva Ap4-2
Kriittisen virtauksen venturilla varustettu laimennusjärjestelmä
Kriittisen virtauksen venturin (CFV) käyttö täysvirtauslaimennusjärjestelmässä perustuu kriittisen virtauksen mekaniikan periaatteisiin. Laimennuksen ja pakokaasun muuttuvan seoksen virtausmäärä ylläpidetään äänennopeutena, joka on suoraan verrannollinen kaasun lämpötilan neliöjuureen. Virtausta valvotaan, lasketaan ja integroidaan jatkuvasti koko testin ajan. Otettujen kaasunäytteiden suhteellisuus varmistetaan käyttämällä lisäksi toista kriittisen virtauksen näytteenottoventuria. Kun sekä paine että lämpötila ovat yhtä suuret kahden venturin sisäänmenoaukoissa, näytteenottoon ohjatun kaasuvirtauksen tilavuus on suhteessa tuotettuun laimennetun pakokaasuseoksen kokonaistilavuuteen, ja siten tämän liitteen vaatimukset täyttyvät. Keräyslaitteisto käsittää seuraavat:
1.4.2.1. |
Laimennusilman suodatin (DAF), joka voi tarvittaessa olla esilämmitetty. Suodattimessa on sarjassa seuraavat suodattimet: tulopuolella aktiivihiilisuodatin (valinnainen) ja lähtöpuolella suurtehohiukkasilmasuodatin (HEPA). On suositeltavaa sijoittaa lisäksi karkeiden hiukkasten suodatin ennen HEPA-suodatinta ja mahdollisesti käytettävän aktiivihiilisuodattimen jälkeen. Aktiivihiilisuodattimen tarkoituksena on vähentää ja stabiloida ulkoisista päästöistä peräisin olevia hiilivetypitoisuuksia laimennusilmassa. |
1.4.2.2. |
Sekoituskammio (MC), jossa pakokaasu ja ilma sekoitetaan homogeeniseksi seokseksi ja joka voidaan sijoittaa lähelle ajoneuvoa, jotta siirtoputki (TT) voi olla mahdollisimman lyhyt. |
1.4.2.3. |
Laimennustunneli (DT), josta otetaan hiukkasnäytteet. |
1.4.2.4. |
Mittausjärjestelmä voidaan tarvittaessa suojata sykloniseparaattorilla (CS), raskashiukkassuodattimella tms. |
1.4.2.5. |
Mittaava kriittisen virtauksen venturiputki (CFV), jolla mitataan laimennetun pakokaasun virtaustilavuus. |
1.4.2.6. |
Puhallin (BL), jonka teho riittää käsittelemään laimennetun pakokaasun kokonaistilavuuden. |
2. CVS-järjestelmän kalibrointi
2.1. Yleiset vaatimukset
CVS-järjestelmä on kalibroitava käyttäen tarkkaa virtausmittaria ja kuristinlaitetta. Virtaus järjestelmän läpi on mitattava eri painelukemilla ja järjestelmän säätöparametrit mitattava ja suhteutettava virtauksiin. Virtausmittarin on oltava dynaaminen ja sovelluttava vakiotilavuusnäytteenottojärjestelmän testissä esiintyvälle suurelle virtausmäärälle. Laitteen tarkkuuden on oltava todennettu hyväksytyn kansallisen tai kansainvälisen standardin mukaisesti.
2.1.1. Voidaan käyttää useita eri virtausmittarityyppejä, esimerkiksi kalibroitua venturia, laminaarivirtausmittaria tai kalibroitua turbiinimittaria, jos ne ovat dynaamisia mittausjärjestelmiä ja täyttävät tämän lisäyksen 1.3.5 kohdan vaatimukset.
2.1.2. Seuraavissa kohdissa esitetään yksityiskohtaisesti PDP- ja CFV-yksiköiden kalibrointimenetelmät, joissa käytetään laminaarista virtausmittaria, joka antaa vaaditun tarkkuuden, sekä kalibroinnin pätevyyden tilastollinen tarkastus.
2.2. Syrjäytyspumpun (PDP) kalibrointi
2.2.1. Seuraava kalibrointimenettely selvittää laitteet, testivarustelun ja eri parametrit, jotka mitataan CVS-pumpun virtausmäärän määritystä varten. Kaikki pumppuun liittyvät parametrit mitataan yhtaikaa niiden parametrien kanssa, jotka liittyvät pumpun kanssa sarjaan kytkettyyn virtausmittariin. Laskettu virtausmäärä (m3/min pumpun imupuolella, absoluuttipaine ja lämpötila) voidaan sitten piirtää verrattuna korrelaatiofunktioon, joka on pumpun parametrien tietyn yhdistelmän arvo. Siten määritetään lineaarinen yhtälö, joka ilmaisee pumpun virtauksen ja korrelaatiofunktion suhteen toisiinsa. Jos CVS:n käyttö on moninopeuksinen, kaikki käytettävät alueet on kalibroitava.
2.2.2. Tämä kalibrointimenettely perustuu virtausmäärän kussakin pisteessä ilmaisevien pumpun ja tilavuusmittarin parametrien absoluuttisten arvojen mittaamiseen. Kolme ehtoa on täytettävä, jotta varmistetaan kalibrointikäyrän tarkkuus ja oikeellisuus:
2.2.2.1. |
Pumpun paineet on mitattava pumppuun tehdyistä mittausrei’istä eikä pumpun imu- ja painepuolen ulkopuolisista putkista. Paineenmittausreiät, jotka on tehty pumpun käyttöpäädyn ylä- ja alakeskiöihin, antavat todelliset pumpun sisäiset paineet ja siten ilmaisevat absoluuttiset paine-erot. |
2.2.2.2. |
Lämpötila on pidettävä vakaana kalibroinnin aikana. Laminaarinen virtausmittari on herkkä tulopuolen lämpötilan vaihteluille, jotka aiheuttavat mittauspisteiden hajontaa. Vähitellen tapahtuvat ± 1 K:n lämpötilanvaihtelut ovat hyväksyttäviä, jos ne tapahtuvat useita minuutteja kestävän jakson aikana. |
2.2.2.3. |
Kaikkien virtausmittarin ja CVS-pumpun välisten liitosten on oltava vuotamattomia. |
2.2.3. Pakokaasupäästötestin aikana näiden samojen pumppuparametrien mittaus antaa käyttäjälle mahdollisuuden laskea virtausmäärä kalibrointiyhtälöstä.
2.2.4. Tämän lisäyksen kuvassa Ap4-3 esitetään eräs mahdollinen testijärjestely. Muutokset ovat sallittuja, jos tekninen tutkimuslaitos hyväksyy ne tarkkuudeltaan vastaaviksi. Jos käytetään kuvan Ap4-3 mukaista järjestelyä, seuraavat tiedot on selvitettävä annetuissa tarkkuusrajoissa:
|
ulkoilman paine (korjattu) (Pb) ± 0,03 kPa |
|
ulkoilman lämpötila (T) ± 0,2 K |
|
ilman lämpötila LFE:ssä (ETI) ± 0,15 K |
|
alipaine ennen LFE:tä (EPI) ± 0,01 kPa |
|
paine-ero LFE-kennon yli (EDP) ± 0,0015 kPa |
|
ilman lämpötila CVS-pumpun imupuolella (PTI) ± 0,2 K |
|
ilman lämpötila CVS-pumpun painepuolella (PTO) ± 0,2 K |
|
alipaine CVS-pumpun imupuolella (PPI) ± 0,22 kPa |
|
ylipaine CVS-pumpun painepuolella (PPO) ± 0,22 kPa |
|
pumpun kierrokset testijakson aikana (n) ± 1 min–1 |
|
jakson aika (vähintään 250 s) (t) ± 0,1 s |
Kuva Ap4-3
Syrjäytyspumpun kalibrointi
2.2.5. Kun järjestelmä on kytketty kuvan Ap4-3 mukaisesti, asetetaan säädettävä kuristin täysin auki ja käytetään CVS-pumppua 20 minuuttia ennen kalibroinnin aloitusta.
2.2.6. Säädetään kuristusventtiili kiinnipäin sellaisin alipainevälein (noin 1 kPa), joilla saadaan vähintään kuusi mittauspistettä kokonaiskalibrointiin. Annetaan järjestelmän tasaantua kolme minuuttia ja toistetaan mittaus.
2.2.7. Ilman virtausmäärä (Qs) kussakin testipisteessä lasketaan vakiokuutiometreiksi minuutissa virtausmittarin tiedoista käyttäen valmistajan ilmoittamaa menetelmää.
2.2.8. Ilman virtausmäärä muutetaan pumpun virtaukseksi (V0) (m3/kierros) pumpun imupuolen absoluuttisessa lämpötilassa ja paineessa.
Yhtälö Ap 4-1:
jossa
V0= pumpun virtausmäärä olosuhteissa Tp ja Pp (m3/kierros);
Qs= ilman virtausmäärä olosuhteissa 101,33 kPa ja 273,2 K (m3/min);
Tp= pumpun imupuolen lämpötila (K);
Pp= pumpun imupuolen absoluuttipaine (kPa);
n= pumpun kierrosnopeus (min–1).
2.2.9. Jotta kompensoitaisiin pumpun nopeuden ja paineen vaihteluiden ja pumpun luiston vaikutus, lasketaan korrelaatiofunktio (x0) pumpun nopeudesta (n), paine-erosta pumpun imupuolen ja painepuolen välillä ja pumpun painepuolen absoluuttipaineesta seuraavalla kaavalla:
Yhtälö Ap 4-2:
jossa
x0= korrelaatiofunktio;
ΔPp= pumpun imu- ja painepuolen paine-ero (kPa);
Pe= painepuolen absoluuttipaine (PPO + Pb) (kPa).
2.2.9.1. |
Seuraavien kaavojen mukaiset kalibrointiyhtälöt saadaan tekemällä pienimmän neliösumman sovitus: Yhtälö Ap4-3:
D0, M, A ja B ovat käyriä kuvaavat muotovakiot. |
2.2.10. Moninopeuksinen CVS-järjestelmä on kalibroitava jokaiselle käytettävälle nopeudelle. Alueille tehtävien kalibrointikäyrien on oltava lähes yhdensuuntaisia ja muotovakioiden (D0) arvon on kasvettava, kun pumpun virtausalue laskee.
2.2.11. Jos kalibrointi on huolella suoritettu, yhtälöstä lasketut arvot ovat 0,5 prosentin sisällä V0:n mitatusta arvosta. M:n arvot vaihtelevat pumppukohtaisesti. Kalibrointi suoritetaan pumpun käyttöönoton yhteydessä ja suuremman huollon jälkeen.
2.3. Kriittisen virtauksen venturin (CFV) kalibrointi
2.3.1. Kriittisen virtauksen venturiputken kalibrointi perustuu kriittisen virtauksen venturiputken virtausyhtälöön:
Yhtälö Ap4-4:
jossa
Qs= virtaus;
Kv= kalibrointikerroin;
P= absoluuttinen paine (kPa);
T= absoluuttinen lämpötila (K).
Kaasun virtaus on imupuolen paineen ja lämpötilan funktio. Jäljempänä 2.3.2–2.3.7 kohdassa kuvatulla kalibrointimenettelyllä määritetään kalibrointikertoimen arvo mitatuilla paineen, lämpötilan ja virtausmäärän arvoilla.
2.3.2. CFV:n elektroniikkaosien kalibroinnissa on noudatettava valmistajan suosittamaa menettelyä.
2.3.3. Kriittisen virtauksen venturin virtauksen kalibrointimittaukset on suoritettava, ja seuraavat arvot on mitattava annetuissa tarkkuusrajoissa:
|
ulkoilman paine (korjattu) (Pb) ± 0,03 kPa |
|
ilman lämpötila virtausmittarissa (ETI) ± 0,15 K |
|
alipaine ennen LFE:tä (EPI) ± 0,01 kPa |
|
paine-ero LFE-kennon yli (EDP) ± 0,0015 kPa |
|
ilman virtausmäärä (Qs) ± 0,5 prosenttia |
|
CFV:n imupuolen alipaine (PPI) ± 0,02 kPa |
|
lämpötila venturin sisäänmenoaukossa (Tv) ± 0,2 K. |
2.3.4. Laitteet on asennettava kuvassa Ap4-4 esitetyllä tavalla ja vuodot tarkastettava. Virtausmittauslaitteen ja kriittisen virtauksen venturiputken väliset vuodot heikentävät kalibroinnin tarkkuutta huomattavasti.
Kuva Ap4-4
Kriittisen paineen venturin (CFV) kalibrointi
2.3.5. Säädettävä kuristinläppä on asetettava aukiasentoon, puhallin käynnistetään ja järjestelmän annetaan tasaantua. Kaikkien laitteiden antamat tiedot tallennetaan.
2.3.6. Kuristinläpän asentoa muutetaan, ja venturin kriittisen virtauksen alueelta otetaan vähintään kahdeksan lukemaa.
2.3.7. Seuraavissa laskelmissa käytetään kalibroinnissa tallennettuja tietoja. Ilman virtausmäärä (Qs) kussakin testipisteessä lasketaan virtausmittarin tiedoista käyttämällä valmistajan vahvistamaa menetelmää. Kalibrointikertoimien (Kv) arvot kussakin mittauspisteessä lasketaan kaavasta:
Yhtälö Ap4-5:
jossa
Qs= virtausmäärä m3/min olosuhteissa 273,2 K ja 101,3 kPa;
Tv= lämpötila venturiputken sisäänmenoaukossa (K);
Pv= absoluuttipaine venturiputken sisäänmenoaukossa (kPa).
Piirretään Kv venturin imupuolen paineen funktiona. Soonisella virtauksella Kv:n arvo on lähes vakio. Kun paine laskee (alipaine kasvaa), venturi ei kurista ja Kv laskee. Kv:n muutokset eivät ole sallittuja. Lasketaan Kv:n keskiarvo ja standardipoikkeama vähintään kahdeksalle pisteelle ja kriittiselle alueelle. Jos standardipoikkeama on enemmän kuin 0,3 prosenttia Kv:n keskiarvosta, on tehtävä korjauksia.
3. Järjestelmän tarkastus
3.1. Yleiset vaatimukset
Määritetään CVS-näytteenottojärjestelmän ja analysointijärjestelmän kokonaistarkkuus syöttämällä järjestelmään tunnettu massa kaasumaista epäpuhtautta ja käyttämällä samalla laitteistoa samoin kuin tavanomaisessa testissä ja analysoimalla ja laskemalla epäpuhtauksien massa jäljempänä olevan kohdan 4 kaavan mukaisesti, paitsi että propaanin tiheydeksi oletetaan 1,967 grammaa litralta vakio-olosuhteissa. Jäljempänä 3.2 ja 3.3 kohdassa kuvatun kahden menetelmän tiedetään antavan riittävän tarkkuuden. Tuodun ja mitatun kaasumäärän suurin sallittu poikkeama on 5 prosenttia.
3.2. CFO-menetelmä
3.2.1. Mitataan puhtaan kaasun vakiovirtaus (CO tai C3H8) käyttäen kriittisen virtauksen kuristinlaitetta.
3.2.2. Syötetään tunnettu määrä puhdasta kaasua (CO tai C3H8) CVS-järjestelmään kalibroidun kriittisen kuristinlaitteen läpi. Jos paine sisäänmenossa on riittävän korkea, kriittisen virtauksen kuristinlaitteen avulla säädetty virtausmäärä (q) on riippumaton mittalaipan ulostulopaineesta (kriittinen virtaus). Jos esiintyy yli 5 prosentin poikkeamia, virheen syy on määritettävä ja korjattava. CVS-järjestelmää käytetään kuin pakokaasutestissä noin 5–10 minuuttia. Näytepussiin kerätty kaasu analysoidaan tavallisilla laitteilla, ja tuloksia verrataan kaasunäytteiden ennalta tunnettuun pitoisuuteen.
3.3. Gravimetrinen menetelmä
3.3.1. Mitataan rajoitettu määrä puhdasta kaasua (CO tai C3H8) gravimetrisellä tekniikalla
3.3.2. Seuraavaa gravimetristä menettelyä voidaan käyttää CVS-järjestelmän tarkastamiseen. Joko hiilimonoksidia tai propaania sisältävän pienen sylinterin paino määritetään ± 0,01 gramman tarkkuudella. Noin 5–10 minuutin ajan CVS-järjestelmää käytetään kuten tavanomaisessa pakokaasutestissä, samalla kun CO:ta tai propaania syötetään järjestelmään. Määritetään puhtaan kaasun määrä punnitsemalla painoero. Analysoidaan näytepussiin kerätty kaasu pakokaasuanalyysiin tavanomaisesti käytetyillä laitteilla. Verrataan tuloksia aiemmin laskettuihin lukuihin.
Lisäys 5
Ekvivalentin inertiamassan ja ajovastuksen luokitus
1. |
Alustadynamometrin asetuksiin voidaan käyttää ajovastustaulukkoa lisäysten 7 tai 8 mukaisella rullausmenetelmällä saadun ajovastusvoiman sijaan. Taulukkomenetelmässä alustadynamometri on asetettava viitemassalle riippumatta kyseisen luokan L ajoneuvon ominaisuuksista. |
2. |
Vauhtipyörän ekvivalentin inertiamassan mref on oltava 4.5.6.1.2 kohdassa määritetty ekvivalentti inertiamassa mi. Alustadynamometri on asetettava seuraavassa taulukossa annetulla etupyörän ajovastuksella ”a” ja ilmanvastuskertoimella ”b”. Taulukko Ap5-1 Luokan L ajoneuvojen osalta käytettävän ekvivalentin inertiamassan ja ajovastuksen luokitus
|
(1) Arvo pyöristetään yhden desimaalin tarkkuudella.
(2) Arvo pyöristetään neljän desimaalin tarkkuudella.
Lisäys 6
Tyyppi I testien käyntijaksot
1) E-sääntöön nro 47 perustuva testisykli
1. E-sääntöön nro 47 perustuvan testisyklin kuvaus
Alustadynamometrillä käytettävän E-sääntöön nro 47 perustuvan testisyklin on oltava seuraavassa kaaviossa kuvatun mukainen:
Kuva Ap6-1
E-sääntöön nro 47 perustuva testisykli
E-sääntöön nro 47 perustuva testisykli kestää 896 sekuntia ja muodostuu kahdeksasta perussyklistä, jotka on suoritettava keskeytyksittä. Kukin sykli käsittää seitsemän ajovaihetta (joutokäynti, kiihdytys, vakionopeus, hidastus jne.), jotka esitetään 2 ja 3 kohdassa. Nopeuteen 25 km/h rajoitettua ajoneuvon katkaistua nopeuskäyrää sovelletaan luokkien L1e-A ja L1e-B ajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on 25 km/h.
2. Seuraava dynamometrin rullan nopeutta ajan funktiona kuvaava perussykli on toistettava yhteensä kahdeksan kertaa. Kylmävaihe tarkoittaa ensimmäistä 448:aa sekuntia (neljää sykliä) käyttövoiman tuottavan moottorin kylmäkäynnistyksen jälkeen lämmitysvaiheen ajan. Lämmin vaihe tarkoittaa 448:aa viimeistä sekuntia (neljää sykliä), jolloin käyttövoima lämpenee edelleen ja käy lopulta käyttölämpötilassa.
Taulukko Ap6-1
E-sääntöön nro 47 perustuvalle testausjaksolle ominainen ajoneuvon nopeusprofiili suhteessa testiaikaan
Toimenpiteen nro |
Toimenpide |
Kiihtyvyys (m/s2) |
Rullan nopeus (km/h) |
Toimenpiteen kesto (s) |
Syklin kokonaiskesto (s) |
1 |
Joutokäynti |
— |
— |
8 |
|
2 |
Kiihdytys |
Täysi kaasu |
0–enimmäisnopeus |
|
8 |
3 |
Vakionopeus |
Täysi kaasu |
enimmäisnopeus |
57 |
|
4 |
Hidastus |
–0,56 |
enimmäisnopeus –20 |
|
65 |
5 |
Vakionopeus |
— |
20 |
36 |
101 |
6 |
Hidastus |
–0,93 |
20-0 |
6 |
107 |
7 |
Joutokäynti |
— |
— |
5 |
112 |
3. E-sääntöön nro 47 perustuvan testisyklin toleranssit
Kuvassa Ap6-2 E-sääntöön nro 47 perustuvan testisyklin yhden perussyklin osalta esitettyjä testisyklin toleransseja on noudatettava periaatteessa koko testisyklin ajan.
Kuva Ap6-2
E-sääntöön nro 47 perustuvan testisyklin toleranssit
2) E-sääntöön nro 40 perustuva ajosykli
1. Testisyklin kuvaus
Alustadynamometrillä käytettävän E-sääntöön nro 40 perustuvan testisyklin on oltava seuraavassa kaaviossa kuvatun mukainen:
Kuva Ap6-3
E-sääntöön nro 40 perustuva testisykli
E-sääntöön nro 40 perustuva testisykli kestää 1 170 sekuntia ja muodostuu kuudesta kaupunkiajon perussyklistä, jotka on suoritettava keskeytyksittä. Kukin kaupunkiajon perussykli käsittää viisitoista ajovaihetta (joutokäynti, kiihdytys, vakionopeus, hidastus jne.), jotka esitetään jäljempänä.
2. Seuraava dynamometrin rullan nopeutta ajan funktiona kuvaava perussykli on toistettava yhteensä kuusi kertaa. Kylmävaihe tarkoittaa ensimmäistä 195:tä sekuntia (yhtä kaupunkiajon perussykliä) käyttövoimalaitteen kylmäkäynnistyksen jälkeen voimalaitteen lämmitessä. Lämmin vaihe tarkoittaa 975:tä viimeistä sekuntia (viittä kaupunkiajon perussykliä), jolloin käyttövoima lämpenee edelleen ja käy lopulta käyttölämpötilassa.
Taulukko Ap6-2
E-sääntöön nro 40 perustuvalle kaupunkiajosyklille ominainen ajoneuvon nopeusprofiili suhteessa testiaikaan
Nro |
Toimenpiteen luonne |
Vaihe |
Kiihtyvyys (m/s2) |
Nopeus (km/h) |
Kestoaika |
Kumulatiivinen aika (s) |
Käytettävä vaihde käsi-valintaisella vaihteistolla |
|
Toimenpide (s) |
Vaihe (s) |
|||||||
1 |
Joutokäynti |
1 |
0 |
0 |
11 |
11 |
11 |
6 s PM + 5 s K (1) |
2 |
Kiihdytys |
2 |
1,04 |
0-15 |
4 |
4 |
15 |
Valmistajan ohjeiden mukaan |
3 |
Vakionopeus |
3 |
0 |
15 |
8 |
8 |
23 |
|
4 |
Hidastus |
4 |
–0,69 |
15-10 |
2 |
5 |
25 |
|
5 |
Hidastus, kytkin irti |
–0,92 |
10-0 |
3 |
28 |
K (1) |
||
6 |
Joutokäynti |
5 |
0 |
0 |
21 |
21 |
49 |
16 s PM + 5 s K (1) |
7 |
Kiihdytys |
6 |
0,74 |
0-32 |
12 |
12 |
61 |
Valmistajan ohjeiden mukaan |
8 |
Vakionopeus |
7 |
|
32 |
24 |
24 |
85 |
|
9 |
Hidastus |
8 |
–0,75 |
32-10 |
8 |
11 |
93 |
|
10 |
Hidastus, kytkin irti |
–0,92 |
10-0 |
3 |
96 |
K (1) |
||
11 |
Joutokäynti |
9 |
0 |
0 |
21 |
21 |
117 |
16 s PM + 5 s K (1) |
12 |
Kiihdytys |
10 |
0,53 |
0-50 |
26 |
26 |
143 |
Valmistajan ohjeiden mukaan |
13 |
Vakionopeus |
11 |
0 |
50 |
12 |
12 |
155 |
|
14 |
Hidastus |
12 |
–0,52 |
50-35 |
8 |
8 |
163 |
|
15 |
Tasainen nopeus |
13 |
0 |
35 |
13 |
13 |
176 |
|
16 |
Hidastus |
14 |
–0,68 |
35-10 |
9 |
|
185 |
|
17 |
Hidastus, kytkin irti |
–0,92 |
10-0 |
3 |
188 |
K (1) |
||
18 |
Joutokäynti |
15 |
0 |
0 |
7 |
7 |
195 |
7 s PM (1) |
3. E-sääntöön nro 40 perustuvan testisyklin toleranssit
Kuvassa Ap6-4 E-sääntöön nro 40 perustuvan testisyklin yhden kaupunkiajon perussyklin osalta esitettyjä testisyklin toleransseja on noudatettava periaatteessa koko testisyklin ajan.
Kuva Ap6-4
E-sääntöön nro 40 perustuvan testisyklin toleranssit
4. Yleisesti sovellettavat E-sääntöihin nro 40 ja 47 perustuvat testisyklin toleranssit
4.1. |
Testisyklin kaikissa vaiheissa sallitaan toleranssi, joka on 1 km/h yli tai alle teoreettisen nopeuden. Edellä kuvattuja suuremmat nopeustoleranssit sallitaan eri vaiheiden vaihtokohdissa, jos toleranssit eivät ole milloinkaan yli 0,5 sekuntia, sanotun rajoittamatta 4.3 ja 4.4 kohdan vaatimuksia. Ajan toleranssi on + 0,5 s. |
4.2. |
Syklin aikana ajetun matkan mittaustoleranssi on (0 / + 2) prosenttia. |
4.3. |
Ellei luokan L ajoneuvon kiihdytyskyky riitä kiihdytysvaiheiden suorittamiseen vahvistetuissa vaihteluväleissä tai jos ajoneuvon vahvistettua suurinta rakenteellista nopeutta ei voida saavuttaa riittävän käyttövoiman puuttumisen vuoksi, ajoneuvoa on ajettava täyskaasulla, kunnes syklille määrätty nopeus saavutetaan, ja sykliä jatketaan normaalisti. |
4.4. |
Jos hidastusjakso on lyhyempi kuin vastaavalle vaiheelle vahvistettu aika, teoreettisen syklin ajoitus saavutetaan lisäämällä vakionopeuden jakso tai joutokäyntijakso seuraavaan vakionopeuden jaksoon tai joutokäyntijaksoon. Näissä tapauksissa 4.1 kohtaa ei sovelleta. |
5. Näytteenotto ajoneuvon pakokaasuvirrasta E-sääntöjen nro 40 ja 47 mukaisissa testisykleissä
5.1. Vastapaineen tarkistus näytteenottolaitteesta
Esitestien aikana tehdään testi, jolla varmistetaan, että keräyslaitteen vastapaine vastaa ilmanpainetta ± 1 230 Pa:n tarkkuudella.
5.2. Näytteenotto alkaa hetkestä t = 0 juuri ennen polttomoottorin käynnistämistä, jos käyttövoimajärjestelmään kuuluu polttomoottori.
5.3. Polttomoottori on käynnistettävä käyttäen tähän tarkoitukseen tarkoitettuja laitteita – kuristinta, käynnistysventtiiliä jne. – valmistajan ohjeiden mukaisesti.
5.4. Näytteenottopussit on suljettava kaasutiiviisti heti niiden täyttämisen päätyttyä.
5.5. Testikierroksen lopuksi suljetaan laimennettujen pakokaasujen seoksen ja laimennusilman keräämiseen tarkoitettu järjestelmä ja päästetään moottorin tuottamat kaasut ulkoilmaan.
6. Vaihteiden vaihtaminen
6.1. |
E-säännön nro 47 mukaisessa testissä on käytettävä E-säännön nro 47 kohdassa 2.3 vahvistettua vaihteenvaihtomenettelyä. |
6.2. |
E-säännön nro 40 mukaisessa testissä on käytettävä E-säännön nro 40 kohdassa 2.3 vahvistettua vaihteenvaihtomenettelyä. |
3) Maailmanlaajuinen yhdenmukainen moottoripyörien testisykli (WMTC), vaihe 2
1. Testisyklin kuvaus
Alustadynamometrillä tehtävän WMTC-syklin, vaihe 2, on oltava seuraavassa kaaviossa kuvatun mukainen:
Kuva Ap6-5
WMTC-testisykli, vaihe 2
1.1. WMTC-sykli, vaihe 2, käsittää saman ajoneuvon nopeuskuvaajan kuin WMTC-sykli, vaihe 1, mutta sisältää lisäksi vaihteiden vaihto-ohjeita. WMTC-sykli, vaihe 2, kestää 1 800 sekuntia ja muodostuu kolmesta osasta, jotka on suoritettava keskeytyksittä. Luonteenomaiset ajo-olosuhteet (joutokäynti, kiihdytys, vakionopeus, hidastus jne.) vahvistetaan seuraavissa kohdissa ja taulukoissa.
2. WMTC-sykli, vaihe 2, osa 1
Kuva Ap6-6
WMTC-sykli, vaihe 2, osa 1
2.1 WMTC-sykli, vaihe 2, käsittää saman ajoneuvon nopeuskuvaajan kuin WMTC-sykli, vaihe 1, mutta sisältää lisäksi vaihteiden vaihto-ohjeita. WMTC-syklin, vaihe 2, osalle 1 ominainen rullan nopeus testiajan funktiona esitetään seuraavissa taulukoissa.
2.2.1. |
Taulukko Ap6-3 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 1, ajoneuvoluokkien 1 ja 2-1 alennettu nopeus, 0–180 s
|
2.2.2. |
Taulukko Ap6-4 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 1, ajoneuvoluokkien 1 ja 2-1 alennettu nopeus, 181–360 s
|
2.2.3. |
Taulukko Ap6-5 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 1, ajoneuvoluokkien 1 ja 2-1 alennettu nopeus, 361–540 s
|
2.2.4. |
Taulukko Ap6-6 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 1, ajoneuvoluokkien 1 ja 2-1 alennettu nopeus, 541–600 s
|
2.2.5. |
Taulukko Ap6-7 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 1, ajoneuvoluokat 2-2 ja 3, 0–180 s
|
2.2.6. |
Taulukko Ap6-8 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 1, ajoneuvoluokat 2-2 ja 3, 181–360 s
|
2.2.7. |
Taulukko Ap6-9 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 1, ajoneuvoluokat 2-2 ja 3, 361–540 s
|
2.2.8 |
Taulukko Ap6-10 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 1, ajoneuvoluokat 2-2 ja 3, 541–600 s
|
3. WMTC-sykli, vaihe 2, osa 2
Kuva Ap6-7
WMTC-sykli, vaihe 2, osa 2
3.1. WMTC-sykli, vaihe 2, käsittää saman ajoneuvon nopeuskäyrän kuin WMTC-sykli, vaihe 1, mutta sisältää lisäksi vaihteiden vaihto-ohjeita. WMTC-syklin, vaihe 2, osalle 2 ominainen rullan nopeus testiajan funktiona esitetään seuraavissa taulukoissa.
3.1.1. |
Taulukko Ap6-11 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 2, ajoneuvoluokan 2-1 alennettu nopeus, 0–180 s
|
3.1.2. |
Taulukko Ap6-12 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 2, ajoneuvoluokan 2-1 alennettu nopeus, 181–360 s
|
3.1.3. |
Taulukko Ap6-13 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 2, ajoneuvoluokan 2-1 alennettu nopeus, 361–540 s
|
3.1.4. |
Taulukko Ap6-14 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 2, ajoneuvoluokan 2-1 alennettu nopeus, 541–600 s
|
3.1.5. |
Taulukko Ap6-15 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 2, ajoneuvoluokat 2-2 ja 3, 0–180 s
|
3.1.6. |
Taulukko Ap6-16 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 2, ajoneuvoluokat 2-2 ja 3, 181–360 s
|
3.1.7. |
Taulukko Ap6-17 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 2, ajoneuvoluokat 2-2 ja 3, 361–540 s
|
3.1.8. |
Taulukko Ap6-18 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 2, ajoneuvoluokat 2-2 ja 3, 541–600 s
|
4. WMTC-sykli, vaihe 2, osa 3
Kuva Ap6-8
WMTC-sykli, vaihe 2, osa 3
4.1 WMTC-sykli, vaihe 2, käsittää saman ajoneuvon nopeuskäyrän kuin WMTC-sykli, vaihe 1, mutta sisältää lisäksi vaihteiden vaihto-ohjeita. WMTC-syklin, vaihe 2, osalle 3 ominainen rullan nopeus testiajan funktiona esitetään seuraavissa taulukoissa.
4.1.1. |
Taulukko Ap6-19 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 3, ajoneuvoluokan 3-1 alennettu nopeus, 1–180 s
|
4.1.2. |
Taulukko Ap6-20 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 3, ajoneuvoluokan 3-1 alennettu nopeus, 181–360 s
|
4.1.3. |
Taulukko Ap6-21 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 3, ajoneuvoluokan 3-1 alennettu nopeus, 361–540 s
|
4.1.4. |
Taulukko Ap6-22 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 3, ajoneuvoluokan 3-1 alennettu nopeus, 541–600 s
|
4.1.5. |
Taulukko Ap6-23 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 3, ajoneuvoluokka 3-2, 0–180 s
|
4.1.6. |
Taulukko Ap6-24 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 3, ajoneuvoluokka 3-2, 181–360 s
|
4.1.7. |
Taulukko Ap6-25 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 3, ajoneuvoluokka 3-2, 361–540 s
|
4.1.8. |
Taulukko Ap6-26 WMTC-sykli, vaihe 2, osa 3, ajoneuvoluokka 3-2, 541–600 s
|
4) Maailmanlaajuinen yhdenmukainen moottoripyörien testisykli (WMTC), vaihe 3 (tarkistettu WMTC-testisykli)
1. WMTC-testisyklin, vaihe 3, kuvaus (ala)luokkien L3e, L4e, L5e-A, L7e-A, L7e-B ja L7e-C ajoneuvojen osalta
(Ala)luokkien L3e, L4e, L5e-A, L7e-A, L7e-B ja L7e-C ajoneuvoille alustadynamometrillä tehtävän WMTC-testisyklin, vaihe 3, on oltava seuraavassa kaaviossa kuvatun mukainen:
Kuva Ap6-9
WMTC-testisykli, vaihe 3, (ala)luokkien L3e, L4e, L5e-A, L7e-A, L7e-B ja L7e-C ajoneuvojen osalta
Tarkistettua WMTC-testisykliä, josta käytetään myös nimitystä ”WMTC-testisykli, vaihe 3” ja joka esitetään kuvassa Ap6-9, sovelletaan luokkien L3e, L4e, L5e-A, L7e-A, L7e-B ja L7e-C ajoneuvoihin, ja ajoneuvon nopeuskäyrä on WMTC-testisyklissä, vaihe 3, samanlainen kuin WMTC-testisyklissä, vaiheet 1 ja 2. WMTC-testisykli, vaihe 3, kestää 1 800 sekuntia, siinä on kaksi osaa ajoneuvoille, joiden suurin rakenteellinen nopeus on alhainen, ja kolme osaa muille luokan L ajoneuvoille, ja nämä osat on suoritettava keskeytyksittä, jos ajoneuvon nopeudenrajoitus sen sallii. WMTC-testisyklin, vaihe 3, luonteenomaiset ajo-olosuhteet (joutokäynti, kiihdytys, vakionopeus, hidastus jne.) vahvistetaan 3 luvussa, jossa esitetään WMTC-testisyklin, vaihe 2, tarkka ajoneuvon nopeuskäyrä.
2. WMTC-testisyklin, vaihe 3, kuvaus (ala)luokkien L1e-A, L1e-B, L2e, L5e-B, L6e-A ja L6e-B ajoneuvojen osalta
(Ala)luokkien L1e-A, L1e-B, L2e, L6e-A ja L6e-B ajoneuvoille, joiden suurin rakenteellinen nopeus on alhainen, alustadynamometrillä tehtävän WMTC-testisyklin, vaihe 3, on oltava seuraavassa kaaviossa kuvatun mukainen:
Kuva Ap6-10
WMTC-testisyklin, vaihe 3, kuvaus (ala)luokkien L1e-A, L1e-B, L2e, L5e-B, L6e-A ja L6e-B ajoneuvojen osalta. Nopeuteen 25 km/h rajoitettua ajoneuvon katkaistua nopeuskäyrää sovelletaan luokkien L1e-A ja L1e-B ajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on rajoitettu 25 km:iin/h
2.1 Kylmäjakson ja lämpimän jakson nopeuskuvaajat ovat samanlaiset.
3. WMTC-testisyklin, vaihe 3, kuvaus (ala)luokkien L1e-A, L1e-B, L2e, L5e-B, L6e-A ja L6e-B ajoneuvojen osalta
Kuva Ap6-11
WMTC-testisyklin, vaihe 3, kuvaus (ala)luokkien L1e-A, L1e-B, L2e, L5e-B, L6e-A ja L6e-B ajoneuvojen osalta. Nopeuteen 25 km/h rajoitettua ajoneuvon katkaistua nopeuskäyrää sovelletaan luokkien L1e-A ja L1e-B ajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on rajoitettu 25 km:iin/h
3.1. Kuvassa Ap6-10 esitettyä WMTC-testisyklin, vaihe 3, ajoneuvon nopeuskäyrää sovelletaan (ala)luokkien L1e-A, L1e-B, L2e, L5e-B, L6e-A ja L6e-B ajoneuvoihin, ja se vastaa WMTC-testisyklin, vaiheet 1 ja 2, osan 1 ajoneuvon nopeuskäyrää, jota sovelletaan luokan 1 ajoneuvoihin, joita ajetaan ensin kylmänä ja sitten samalla ajoneuvon nopeudella käyttövoima lämmitettynä. (Ala)luokkien L1e-A, L1e-B, L2e, L5e-B, L6e-A ja L6e-B ajoneuvojen WMTC-testisykli, vaihe 3, kestää 1 200 sekuntia ja muodostuu kahdesta samanlaisesta osasta, jotka on suoritettava keskeytyksittä.
3.2. WMTC-testisyklin, vaihe 3, luonteenomaiset ajo-olosuhteet (joutokäynti, kiihdytys, vakionopeus, hidastus jne.) vahvistetaan luokkien L1e-A, L1e-B, L2e, L5e-B, L6e-A ja L6e-B ajoneuvojen osalta seuraavissa kohdissa ja taulukoissa.
3.2.1. |
Taulukko Ap6-27 WMTC-sykli, vaihe 3, osa 1, luokka 1, jota sovelletaan alaluokkien L1e-A ja L1e-B (vmax ≤ 25 km/h) ajoneuvoihin kylmänä tai lämpimänä, 0–180 s
|
3.2.2. |
Taulukko Ap6-28 WMTC-sykli, vaihe 3, osa 1, luokka 1, jota sovelletaan alaluokkien L1e-A ja L1e-B (vmax ≤ 25 km/h) ajoneuvoihin kylmänä tai lämpimänä, 181–360 s
|
3.2.3. |
Taulukko Ap6-29 WMTC-sykli, vaihe 3, osa 1, luokka 1, jota sovelletaan alaluokkien L1e-A ja L1e-B (vmax ≤ 25 km/h) ajoneuvoihin kylmänä tai lämpimänä, 361–540 s
|
3.2.4. |
Taulukko Ap6-30 WMTC-sykli, vaihe 3, osa 1, luokka 1, jota sovelletaan alaluokkien L1e-A ja L1e-B (vmax ≤ 25 km/h) ajoneuvoihin kylmänä tai lämpimänä, 541–600 s
|
3.2.5. |
Taulukko Ap6-31 WMTC-sykli, vaihe 3, osa 1, luokka 1, jota sovelletaan alaluokkien L1e-A ja L1e-B (vmax ≤ 45 km/h) ajoneuvoihin kylmänä tai lämpimänä, 0–180 s
|
3.2.6. |
Taulukko Ap6-32 WMTC-sykli, vaihe 3, osa 1, luokka 1, jota sovelletaan alaluokkien L1e-A ja L1e-B (vmax ≤ 45 km/h) ajoneuvoihin kylmänä tai lämpimänä, 181–360 s
|
3.2.7. |
Taulukko Ap6-33 WMTC-sykli, vaihe 3, osa 1, luokka 1, jota sovelletaan alaluokkien L1e-A ja L1e-B (vmax ≤ 45 km/h) ajoneuvoihin kylmänä tai lämpimänä, 361–540 s
|
3.2.8. |
Taulukko Ap6-34 WMTC-sykli, vaihe 3, osa 1, luokka 1, jota sovelletaan alaluokkien L1e-A ja L1e-B (vmax ≤ 45 km/h) ajoneuvoihin kylmänä tai lämpimänä, 541–600 s
|
(1) PM = vaihde vapaalla, kytkin päällä. K = kytkin vapautettuna.
Lisäys 7
Tietestit sellaisten luokan L ajoneuvojen osalta, joissa on vetävässä akselissa yksi pyörä tai joissa on paripyörät, testipenkin asetusten määrittämistä varten
1. Kuljettajaa koskevat vaatimukset
1.1. |
Kuljettajan on käytettävä hyvin istuvaa (yksiosaista) ajopukua tai vastaavia vaatteita, suojakypärää, suojalaseja, saappaita ja käsineitä. |
1.2. |
Edellä 1.1 kohdassa kuvatulla tavalla pukeutuneen ja varustetun kuljettajan on oltava massaltaan 75 ± 5 kg ja pituudeltaan 1,75 ± 0,05 m. |
1.3. |
Kuljettajan on istuttava hänelle tarkoitetulla istuimella, pidettävä jalkansa jalkatuilla ja käsivartensa tavanomaisesti ojennettuina. Asennon on oltava sellainen, että kuljettaja hallitsee ajoneuvon jatkuvasti testien ajan. |
2. Tietä ja ympäröiviä olosuhteita koskevat vaatimukset
2.1. |
Testitien on oltava tasainen, suora ja sileäksi päällystetty. Tien pinnan on oltava kuiva eikä siinä saa olla esteitä tai tuuliesteitä, jotka voivat haitata ajovastuksen mittausta. Pinnan kaltevuus kahden vähintään 2 metrin etäisyydellä toisistaan olevan pisteen välillä voi olla enintään 0,5 prosenttia. |
2.2. |
Tuulen on oltava tasaista tietojen keruujaksoina. Tuulen nopeus ja suunta on mitattava jatkuvasti tai riittävin välein paikassa, jossa tuulen voima rullauksen aikana on edustava. |
2.3. |
Ympäristöolojen on oltava seuraavien raja-arvojen sisällä:
|
2.4. |
Ympäristön vakio-olot ovat seuraavat:
|
2.5. |
Ajoneuvoa testattaessa vallitseva ilman suhteellinen tiheys, joka lasketaan yhtälön Ap7-1 mukaisesti, ei saa poiketa enempää kuin 7,5 prosenttia vakio-olojen mukaisesta ilman tiheydestä. |
2.6. |
Ilman tiheys, dT, lasketaan seuraavalla kaavalla: Yhtälö Ap7-1:
jossa
|
3. Testiajoneuvon tila
3.1. Testiajoneuvon on täytettävä lisäyksessä 8 olevassa 1 kohdassa kuvatut ehdot.
3.2. Kun mittalaitteita asennetaan testiajoneuvoon, on varmistettava, että niiden vaikutus kuorman jakautumiseen pyörille jää mahdollisimman vähäiseksi. Kun ajoneuvon ulkopuolelle asennetaan nopeusanturi, on varmistettava, että sen aiheuttama aerodynaaminen hukka jää mahdollisimman vähäiseksi.
3.3. Tarkastukset
Seuraavat tarkastukset on tehtävä ajoneuvon valmistajan asianomaiselle käytölle antamien ohjeiden mukaisesti: pyörät, vanteet, renkaat (merkki, tyyppi ja paine), ohjausgeometria, jarrujen säätö (laahaamattomuus), etu- ja taka-akselien voitelu, jousituksen ja ajoneuvon maavaran säätö jne. Tarkastetaan myös, ettei ajoneuvoa jarruteta sähköisesti sen rullatessa.
4. Rullauksen määritysnopeus
4.1. |
Rullausajat on mitattava väliltä v1–v2 taulukossa Ap7-1 määritetyllä tavalla liitteessä II olevassa 4.3 kohdassa määritetyn ajoneuvoluokan mukaan. |
4.2. |
Taulukko Ap7-1 Rullausajan mittauksen aloitus- ja lopetusnopeus
|
4.3. |
Kun ajovastus tarkistetaan 5.2.2.3.2. kohdan mukaisesti, testi voidaan tehdä nopeudessa vj ± 5 km/h, jos liitteessä II olevassa 4.5.7 kohdassa tarkoitettu rullausajan tarkkuus taataan. |
5. Rullausajan mittaus
5.1. |
Lämmittelyjakson jälkeen ajoneuvo kiihdytetään rullauksen aloitusnopeuteen, jolloin rullauksen mittausmenettely aloitetaan. |
5.2. |
Koska ajoneuvon rakenteen vuoksi voi olla vaarallista ja vaikeaa siirtää vaihteisto vapaalle, rullaus voidaan tehdä pelkästään kytkin vapautettuna. Ajoneuvo, jonka moottorin tehon välitystä ei voida katkaista ennen rullausta, voidaan hinata rullauksen aloitusnopeuteen. Kun rullaustesti toistetaan alustadynamometrillä, voimansiirron ja kytkimen on oltava samassa tilassa kuin tietestissä. |
5.3. |
Ajoneuvon ohjausta on muutettava mahdollisimman vähän, eikä jarruja käytetä ennen rullausmittausjakson loppua. |
5.4. |
Määritysnopeutta vj vastaava ensimmäinen rullausaika Δtai mitataan määrittämällä aika, jossa ajoneuvon vauhti hidastuu nopeudesta vj + Δv nopeuteen vj – Δv. |
5.5. |
Toinen rullausaika Δtbi mitataan toistamalla 5.1–5.4 kohdassa kuvattu menettely vastakkaiseen suuntaan. |
5.6. |
Kahden rullausajan Δtai ja Δtbi keskiarvo Δti on laskettava seuraavalla kaavalla: Yhtälö Ap7-2:
|
5.7. |
Testejä on suoritettava vähintään neljä, ja keskimääräinen rullausaika ΔTj on laskettava seuraavalla kaavalla: Yhtälö Ap7-3:
|
5.8. |
Testejä suoritetaan, kunnes tilastollinen tarkkuus P on yhtä suuri tai pienempi kuin 3 prosenttia (P ≤ 3 prosenttia). Tilastollinen tarkkuus P (prosentteina) lasketaan seuraavalla kaavalla:
|
5.9. |
Testiä toistettaessa on varmistettava, että ennen rullauksen aloittamista on noudatettu samaa lämmittelymenettelyä ja samaa rullauksen aloitusnopeutta. |
5.10. |
Jatkuvassa rullauksessa voidaan mitata useisiin erilaisiin määritysnopeuksiin liittyviä rullausaikoja. Tällöin ennen rullauksen toistamista on noudatettava samaa lämmittelymenettelyä ja samaa rullauksen aloitusnopeutta. |
5.11. |
Rullausaika on kirjattava. Asetus sisältää kirjauslomakemallin hallinnollisten vaatimusten täyttämiseksi. |
6. Tietojen käsittely
6.1. Ajovastusvoiman laskeminen
6.1.1. |
Ajovastusvoima Fj (newtoneina) määritysnopeudella vj on laskettava seuraavalla kaavalla: Yhtälö Ap7-6:
jossa mref= vertailumassa (kg); Δv= ajoneuvon nopeuden muutos (km/h); Δt= laskennallinen rullausajan ero (s); |
6.1.2. |
Ajovastusvoima Fj on korjattava 6.2 kohdan mukaisesti. |
6.2. Ajovastuskuvaajan sovitus
Ajovastusvoima F lasketaan seuraavasti:
6.2.1. |
Seuraava kaava sovitetaan 4 ja 6.1 kohdassa regressioanalyysia käyttämällä saatuun Fj- ja vj-tietojoukkoon kerrointen f0 ja f2 määrittämistä varten: Yhtälö Ap7-7:
|
6.2.2. |
Näin määritetyt kertoimet f0 ja f2 on korjattava ympäristön vakio-olosuhteisiin käyttämällä seuraavia kaavoja:
|
6.3. Ajovastuksen tavoitevoima F* alustadynamometrin asetusta varten
Newtoneina ilmaistu ajovastuksen tavoitevoima F*(v0) alustadynamometrillä ajoneuvon vertailunopeudella v0 (newtoneina) määritetään seuraavalla kaavalla:
Yhtälö Ap7-10:
Lisäys 8
Tietestit sellaisten luokan L ajoneuvojen osalta, joissa on vetävässä akselissa vähintään kaksi pyörää, testipenkin asetusten määrittämistä varten
1. Ajoneuvon valmistelu
1.1. Sisäänajo
Testiajoneuvon on oltava normaalissa ajokunnossa ja -säädöissä, ja sillä on oltava takanaan vähintään 300 km:n pituinen totutusajo. Renkaat on ajettava sisään samalla kuin ajoneuvokin, tai niiden kulutuspinnan urasyvyyden on oltava 90–50 prosenttia alkuperäisestä urasyvyydestä.
1.2. Tarkastukset
Seuraavat tarkastukset on tehtävä ajoneuvon valmistajan asianomaiselle käytölle antamien ohjeiden mukaisesti: pyörät, vanteet, renkaat (merkki, tyyppi ja paine), ohjausgeometria, jarrujen säätö (laahaamattomuus), etu- ja taka-akselien voitelu, jousituksen ja ajoneuvon maavaran säätö jne. Tarkastetaan myös, ettei ajoneuvoa jarruteta sähköisesti sen rullatessa.
1.3. Testin valmistelu
1.3.1. |
Testiajoneuvo on lastattava testipainoonsa, kuljettaja mukaan luettuna, ja mittalaitteet sijoiteltuna tasaisesti eri puolille kuormattavaa tilaa. |
1.3.2. |
Ajoneuvon ikkunoiden on oltava kiinni. Ilmastointilaitteiden, valaisinten ja muiden vastaavien kansien on oltava kiinni. |
1.3.3. |
Testiajoneuvon on oltava puhdas, asianmukaisesti huollettu ja käytetty. |
1.3.4. |
Juuri ennen testiä ajoneuvo on lämmitettävä normaaliin käyttölämpötilaansa asianmukaisella tavalla. |
1.3.5. |
Kun mittalaitteita asennetaan testiajoneuvoon, on varmistettava, että niiden vaikutus kuorman jakautumiseen pyörille jää mahdollisimman vähäiseksi. Kun testiajoneuvon ulkopuolelle asennetaan nopeusanturi, on varmistettava, että sen aiheuttama aerodynaaminen häviö jää mahdollisimman vähäiseksi. |
2. Ajoneuvon määritysnopeus v
Määritysnopeutta tarvitaan määritettäessä ajoneuvon ajovastusta vertailunopeudella käyttäen ajovastuskuvaajaa. Ajovastuksen määrittämiseksi ajoneuvon nopeuden funktiona vertailunopeuden v0 läheisyydessä on ajovastukset mitattava määritysnopeudella v. On tehtävä vähintään neljä tai viisi mittausta sisältäen vertailunopeuden eri määritysnopeuksilla. Lisäyksessä 3 olevassa 2.2 kohdassa tarkoitettu kuormanmittauslaitteiston kalibrointi on suoritettava taulukossa Ap8-1 esitetyllä sovellettavalla ajoneuvon vertailunopeudella (vj).
Taulukko Ap8-1
Rullaustestissä käytettävät ajoneuvon määritysnopeudet sekä ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden (vmax) mukainen ajoneuvon määritetty vertailunopeus vj
Luokka vmax. |
Ajoneuvon nopeus (km/h) |
|||||
> 130 |
120 (2) |
100 |
80 (1) |
60 |
40 |
20 |
130–100 |
90 |
80 (1) |
60 |
40 |
20 |
— |
100–70 |
60 |
50 (1) |
40 |
30 |
20 |
— |
70–45 |
50 (2) |
40 (1) |
30 |
20 |
— |
— |
45–25 |
|
40 |
30 (1) |
20 |
|
|
≤ 25 km/h |
|
|
|
20 |
15 (1) |
10 |
3. Energian muutos rullausmenettelyn aikana
3.1. Tieoloja vastaavassa kuormituksessa käytetyn kokonaistehon määrittäminen
3.1.1. Mittauslaitteisto ja tarkkuus
Mittausvirheiden on oltava alle 0,1 sekuntia ajan osalta ja alle ± 0,5 km/h nopeuden osalta. Ajoneuvo ja dynamometri lämmitetään tasaiseen käyntilämpötilaan tieolosuhteiden jäljittelemiseksi.
3.1.2. Testausmenettely
3.1.2.1. Ajoneuvo kiihdytetään nopeuteen, joka on 5 km/h suurempi kuin mittauksen aloitusnopeus.
3.1.2.2. Vaihde laitetaan vapaalle tai voimanlähde kytketään pois.
3.1.2.3. Mitataan aika t1, jossa ajoneuvon nopeus hidastuu nopeudesta
nopeuteen
jossa
|
Δv < 5 km/h, kun ajoneuvon nimellisnopeus < 50 km/h; |
|
Δv < 10 km/h, kun ajoneuvon nimellisnopeus > 50 km/h. |
3.1.2.4. Tehdään sama testi ajaen vastakkaiseen suuntaan ja mitataan aika t2.
3.1.2.5. Lasketaan aikojen t1 ja t2 keskiarvo ti.
3.1.2.6. Toistetaan testit, kunnes keskiarvon tilastollinen tarkkuus (p) täyttää seuraavan:
Yhtälö Ap8-1:
Tilastollinen tarkkuus (p) määritellään seuraavasti:
Yhtälö Ap8-2:
ei ole yli 4 prosenttia (p ≤ 4 prosenttia)
jossa
|
t on taulukossa Ap8-2 annettu kerroin; |
|
s on keskihajonta. |
Yhtälö Ap8-3:
n on tehtyjen testien lukumäärä.
Taulukko Ap8-2
Suoritettujen rullaustestien määrästä riippuvat kertoimet t ja t/√n
n |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
10 |
t |
3,2 |
2,8 |
2,6 |
2,5 |
2,4 |
2,3 |
2,3 |
t/√n |
1,6 |
1,25 |
1,06 |
0,94 |
0,85 |
0,77 |
0,73 |
3.1.2.7. Ajovastusvoiman laskeminen
Ajovastusvoima F ajoneuvon määritysnopeudella v lasketaan seuraavasti:
Yhtälö Ap8-4:
jossa
m ref = vertailumassa (kg);
Δv= ajoneuvon nopeuden muutos (km/h);
Δt= laskennallinen rullausajan ero (s)
3.1.2.8. Radalla määritetty ajovastus on korjattava ympäristön normaalioloja vastaavaksi seuraavalla tavalla:
Yhtälö Ap8-5:
Yhtälö Ap8-6:
jossa
|
RR on vierintävastus nopeudella v (N); |
|
RAERO on ilmanvastus nopeudella v (N); |
|
RT on (N); |
|
KR on vierintävastuksen lämpötilakorjauskerroin, suuruudeltaan ; |
|
t on ympäristön lämpötila (K) tietestin aikana; |
|
t0 on ympäristön vertailulämpötila (293,2 K); |
|
dt on ilman tiheys testiolosuhteissa (kg/m3); |
|
d0 on ilman tiheys vertailuolosuhteissa (293,2 K, 101,3 kPa) = 1,189 kg/m3. |
Ajoneuvon valmistajan on täsmennettävä suhteet RR/RT ja RAERO/RT yrityksessä tavanomaisesti saatavissa olevan tiedon perusteella ja teknistä tutkimuslaitosta tyydyttävällä tavalla. Ellei näitä arvoja ole saatavissa tai jos tekninen tutkimuslaitos tai hyväksyntäviranomainen ei hyväksy niitä, voidaan käyttää seuraavan kaavan avulla saatavia vierintä- ja kokonaisvastuksen suhteita:
Yhtälö Ap8-7:
jossa
m HP on testimassa, ja tekijät a ja b kullekin nopeudelle ovat seuraavassa taulukossa esitetyn mukaiset:
Taulukko Ap8-3
Kertoimet a ja b suhteellisen vierintävastuksen laskemista varten
v (km/h) |
a |
b |
20 |
7,24 · 10–5 |
0,82 |
40 |
1,59 · 10–4 |
0,54 |
60 |
1,96 · 10–4 |
0,33 |
80 |
1,85 · 10–4 |
0,23 |
100 |
1,63 · 10–4 |
0,18 |
120 |
1,57 · 10–4 |
0,14 |
3.2. Alustadynamometrin säätäminen
Tämän menettelyn tarkoituksena on simuloida dynamometrissä tieolosuhteissa tietyllä nopeudella käytettävää kokonaistehoa.
3.2.1. Mittauslaitteisto ja tarkkuus
Mittauslaitteiden on oltava samanlaiset kuin testiradalla käytettävät sekä liitteessä II olevan 4.5.7 kohdan ja tämän lisäyksen 1.3.5 kohdan vaatimusten mukaiset.
3.2.2. Testausmenettely
3.2.2.1 |
Asetetaan ajoneuvo alustadynamometrille. |
3.2.2.2. |
Vetävien pyörien rengaspaine (kylmänä) säädetään alustadynamometrissä vaadittavan mukaiseksi. |
3.2.2.3. |
Dynamometrin ekvivalentti inertiamassa säädetään taulukon Ap8-4 mukaiseksi.
|
3.2.2.4. |
Ajoneuvo ja alustadynamometri lämmitetään tasaiseen käyntilämpötilaan tieolosuhteiden jäljittelemiseksi. |
3.2.2.5. |
Suoritetaan 3.1.2 kohdassa määritetyt toimenpiteet, lukuun ottamatta 3.1.2.4 ja 3.1.2.5 kohdan toimenpiteitä. |
3.2.2.6. |
Säädetään dynamometrin jarrua korjatun ajovastuksen tuottamiseksi (katso 3.1.2.8 kohta) ja vertailumassan huomioon ottamiseksi. Tämä voidaan tehdä laskemalla tiellä keskimääräinen vapaalla rullattaessa kuluva hidastusaika nopeudesta v1 nopeuteen v2 ja laskemalla sama aika dynamometrillä seuraavasti: Yhtälö Ap8-8:
|
3.2.2.7. |
Dynamometrin absorboima teho Pa on määritettävä, jotta sama tieolosuhteissa käytetty kokonaisteho voidaan toistaa samalle ajoneuvolle eri päivinä tai samaa tyyppiä olevilla eri dynamometreillä. |
(1) Sovellettava ajoneuvon vertailunopeus vj.
(2) Jos ajoneuvo voi saavuttaa tämän nopeuden.
Lisäys 9
Selventävä huomautus vaihteenvaihtomenettelystä tyyppi I -testissä
0 Tässä selventävässä huomautuksessa selostetaan tässä asetuksessa ja sen liitteissä tai lisäyksissä täsmennettyjä tai kuvattuja asioita ja niihin vaihteenvaihtomenettelyn osalta liittyviä seikkoja.
1. Lähestymistapa
1.1. |
Vaihteenvaihtomenettely kehitettiin käytönaikaisista tiedoista saatujen vaihteenvaihtopisteiden analysoinnin pohjalta. Jotta ajoneuvojen teknisten eritelmien ja vaihteenvaihtonopeuksien välille voitiin määrittää yleiset vastaavuussuhteet, moottorien kierrosnopeudet normalisoitiin nimellisnopeuden ja joutokäyntinopeuden väliselle käyttökelpoiselle vaihteluvälille. |
1.2. |
Toisessa vaiheessa määritettiin ylös- ja alaspäin tapahtuvan vaihteenvaihdon loppunopeudet (ajoneuvon nopeus ja normalisoitu moottorin kierrosnopeus) ja kirjattiin ne erilliseen taulukkoon. Näiden nopeuksien keskiarvot laskettiin kunkin vaihteen ja ajoneuvon osalta ja suhteutettiin ajoneuvojen teknisiin eritelmiin. |
1.3. |
Näiden analyysien ja laskelmien tulokset voidaan tiivistää seuraavasti:
|
1.4. |
Tasapainoisen ratkaisun saavuttamiseksi näiden kolmen alueen välillä laskettiin uusi approksimointifunktio normalisoiduille ylösvaihtonopeuksille suhteessa teho-massasuhteeseen EU ja Yhdysvallat -käyrän (painotus 2/3) ja Japani-käyrän (painotus 1/3) painotettuna keskiarvona, ja näin saatiin aikaan seuraavat kaavat, jotka kuvaavat normalisoitua moottorin kierrosnopeutta, jossa vaihdetta vaihdetaan suurempaan:
|
2. Laskentaesimerkki
2.1 Kuvassa Ap9-1 esitetään esimerkki pienen ajoneuvon vaihteenvaihdosta:
a) |
paksut viivat esittävät vaihteenkäyttöä kiihdytysvaiheissa; |
b) |
katkoviivat osoittavat kohdat, joissa vaihdetta vaihdetaan pienempään hidastusvaiheissa; |
c) |
matka-ajovaiheissa voidaan käyttää koko ylösvaihdon ja alasvaihdon välistä nopeusaluetta. |
2.2 Kun ajoneuvon nopeus lisääntyy vähitellen matka-ajovaiheessa, nopeudet (km/h), joissa vaihdetta vaihdetaan suurempaan (v1→2, v2→3 ja vi→i+1), lasketaan käyttäen seuraavia yhtälöjä:
|
Yhtälö Ap9-3:
|
|
Yhtälö Ap9-4:
|
|
Yhtälö Ap9-5: , i = 3→ng |
Kuva Ap9-1:
Esimerkkikaavio vaihteidenvaihdosta – vaihteen käyttö hidastus- ja matka-ajovaiheissa
Vaihteiden käyttö kiihdytysvaiheessa
Joustavuuden lisäämiseksi teknisen tutkimuslaitoksen kannalta ja ajettavuuden varmistamiseksi vaihteenvaihdon regressiofunktiot pitäisi katsoa alarajoiksi. Suuremmat moottorin kierrosnopeudet sallitaan missä tahansa syklin vaiheessa.
3. Ajotilanteen ilmaisimet
3.1 Erilaisten tulkintojen välttämiseksi vaihteenvaihtoa kuvaavien kaavojen soveltamisen yhteydessä sekä testin vertailukelpoisuuden parantamiseksi syklien nopeuksiin liitetään kiinteät ajotilanteen ilmaisimet. Ajotilanteen ilmaisimien eritelmä perustuu Japanin autoalan tutkimuslaitoksen (Japan Automobile Research Institute, JARI) laatimaan neljän ajotilan määritelmään, joka esitetään seuraavassa taulukossa:
Taulukko Ap9-1:
Ajotilojen määritelmät
Neljä tilaa |
Määritelmä |
Joutokäyntitila |
ajoneuvon nopeus < 5 km/h ja –0,5 km/h/s (–0,139 m/s2) < kiihdytys < 0,5 km/h/s (0,139 m/s2) |
Kiihdytystila |
kiihdytys > 0,5 km/h/s (0,139 m/s2) |
Hidastustila |
kiihdytys > –0,5 km/h/s (–0,139 m/s2) |
Matka-ajotila |
ajoneuvon nopeus ≥ 5 km/h ja –0,5 km/h/s (–0,139 m/s2) < kiihdytys < 0,5 km/h/s (0,139 m/s2) |
3.2 Tämän jälkeen ilmaisimia muokattiin, jotta vältetään tiheät muutokset suhteellisen yhtenäisten syklin osien välillä ja parannetaan siten ajettavuutta. Kuvassa Ap9-2 esitetään esimerkki syklin osasta 1.
Kuva Ap9-2:
Esimerkki muutetuista ajotilanteen ilmaisimista
4. Laskentaesimerkki
4.1. |
Taulukossa Ap9-2 esitetään esimerkki vaihtonopeuksien laskemiseen tarvittavista syötetiedoista. Kiihdytysvaiheiden vaihteenvaihtonopeudet lasketaan ensimmäisen vaihteen ja suurempien vaihteiden osalta yhtälöillä 9-1 ja 9-2. Moottorin kierrosnopeudet voidaan denormalisoida kaavalla . |
4.2. |
Hidastusvaiheiden vaihteenvaihtonopeudet voidaan laskea yhtälöillä 9-3 ja 9-4. Välityssuhteina voidaan käyttää taulukon Ap9-2 ndvi-arvoja. Näiden arvojen avulla voidaan myös laskea vastaavat ajoneuvon nopeudet ( . Tulokset esitetään taulukoissa Ap9-3 ja Ap9-4. |
4.3. |
Ylimääräisillä analyyseillä ja laskelmilla tutkittiin sitä, voitaisiinko näitä vaihteenvaihdon algoritmeja yksinkertaistaa, ja erityisesti sitä, voitaisiinko moottorinopeudet, joissa vaihto tapahtuu, korvata ajoneuvon nopeuksilla, joissa vaihto tapahtuu. Analyysi osoitti, ettei ajoneuvon nopeuksia kyetty suhteuttamaan käytönaikaisiin tietoihin perustuvaan vaihteiden vaihtamiseen. |
4.3.1. |
Taulukko Ap9-2: Syöttötiedot vaihteenvaihdon aikaisen moottorin kierrosnopeuden ja ajoneuvon nopeuden laskentaa varten
|
4.3.2. |
Taulukko Ap9-3: Vaihtonopeudet kiihdytysvaiheessa ensimmäisen vaihteen ja suurempien vaihteiden osalta (katso taulukko Ap9-1)
|
4.3.3. |
Taulukko Ap9-4: Taulukkoon Ap9-2 perustuvat vaihteenvaihdon aikaiset moottorin kierrosnopeudet ja ajoneuvon nopeudet
|
(1) ndv on moottorin kierrosnopeuden (min-1) ja ajoneuvon nopeuden (km/h) välinen suhde
(2) pmr on teho-massasuhde, joka lasketaan seuraavasti:
1. |
Pn / (mk+75) · 1 000; Pn in kW, mk in kg |
(3) n_norm tarkoittaa yhtälöillä Ap9-1 ja Ap9-2 laskettua arvoa.
(4) ”cl” tarkoittaa kytkimen vapauttamisen (”Clutch-Off”) ajoitusta.
Lisäys 10
Tyyppihyväksyntätestit korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen tyypin hyväksymiseksi erillisenä teknisenä yksikkönä luokan L ajoneuvojen osalta
1. Lisäyksen soveltamisala
Tätä lisäystä sovelletaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 10 kohdassa tarkoitettujen, yhteen tai useampaan luokan L ajoneuvotyyppiin asennettavien korvaavien pilaantumista rajoittavien laitteiden tyyppihyväksyntään erillisenä teknisenä yksikkönä.
2. Määritelmät
2.1. |
”Alkuperäisvarusteena olevilla pilaantumista rajoittavilla laitteilla” tarkoitetaan pilaantumista rajoittavia laitteita, kuten happiantureita, katalysaattorityyppejä, katalysaattorien kokoonpanoja, hiukkassuodattimia tai haihtumispäästöjä rajoittavia hiilisäiliöitä, jotka tyyppihyväksyntä kattaa ja jotka toimitetaan hyväksytyn ajoneuvon alkuperäisvarusteena; |
2.2. |
”korvaavilla pilaantumista rajoittavilla laitteilla” tarkoitetaan pilaantumista rajoittavia laitteita, kuten happiantureita, katalysaattorityyppejä, katalysaattorien kokoonpanoja, hiukkassuodattimia tai haihtumispäästöjä rajoittavia hiilisäiliöitä, jotka on tarkoitettu korvaamaan alkuperäinen pilaantumista rajoittava laite ajoneuvotyypissä ottaen huomioon tämän lisäyksen mukaisesti hyväksytyt ympäristöominaisuudet ja käyttövoimayksikön ominaisuudet ja jotka voidaan tyyppihyväksyä erillisenä teknisenä yksikkönä asetuksen (EU) N:o 168/2013 mukaisesti. |
3. Ympäristöominaisuuksien tyyppihyväksynnän hakeminen
3.1. |
Järjestelmän valmistajan tai tämän valtuuttaman edustajan on toimitettava hakemukset korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen tyypin tyyppihyväksynnästä erillisenä teknisenä yksikkönä. |
3.2. |
Ilmoituslomakkeen malliin viitataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa. |
3.3. |
Tyyppihyväksyntähakemuksen liitteenä on oltava seuraavassa mainitut asiakirjat kolmena kappaleena ja seuraavat selvennykset jokaisen sellaisen korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen osalta, jolle tyyppihyväksyntää haetaan:
|
3.4. |
Tyyppihyväksyntätestejä suorittavalle tekniselle tutkimuslaitokselle on toimitettava seuraavat:
|
4. Vaatimukset
4.1. Yleiset vaatimukset
Korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen tyypin on oltava suunnittelun, rakenteen ja asennuksen osalta sellainen, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:
4.1.1. |
ajoneuvo täyttää tämän asetuksen vaatimukset tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ja erityisesti huolimatta siitä tärinästä, jonka kohteena se saattaa olla; |
4.1.2. |
ajoneuvon normaalit käyttöolosuhteet huomioon ottaen saavutetaan kohtuullinen korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen korroosionkestokyky; |
4.1.3. |
alkuperäisvarusteena olevan pilaantumista rajoittavan laitteen tyypin antama maavara ja ajoneuvon mahdollinen kallistuskulma eivät vähene; |
4.1.4. |
laitteen pintalämpötila ei nouse epätavallisen korkeaksi; |
4.1.5. |
laitteen ääriviivoissa ei ole ulkonemia eikä teräviä reunoja; |
4.1.6. |
iskunvaimentimille ja jousille on varattu tarpeeksi tilaa; |
4.1.7. |
putkilla ja johdoilla on riittävästi turvavaraa; |
4.1.8. |
korvaava pilaantumista rajoittava laite on iskunkestävä selvästi määriteltyjen asennus- ja huoltomääräysten kanssa yhtäpitävällä tavalla; |
4.1.9. |
jos alkuperäiseen pilaantumista rajoittavaan laitteeseen sisältyy lämpösuoja, korvaavassa pilaantumista rajoittavassa laitteessa on oltava vastaava suoja; |
4.1.10. |
jos pakojärjestelmään on alun perin asennettu happiantureita ja muita antureita tai toimilaitteita, korvaava pilaantumista rajoittava laite on asennettava täysin samaan paikkaan kuin alkuperäinen pilaantumista rajoittava laite eikä happiantureiden ja muiden antureiden tai toimilaitteiden paikkaa pakojärjestelmässä saa muuttaa. |
4.2. Päästöjä koskevat vaatimukset
4.2.1. |
Edellä 3.4.1 kohdassa tarkoitettu, tyyppihyväksyntähakemuksen kohteena olevalla korvaavalla pilaantumista rajoittavalla laitteella varustettu ajoneuvo on testattava liitteiden II ja VI mukaisesti (ajoneuvon tyyppihyväksynnästä riippuen) (1).
|
4.2.2. |
Sallittuun melutasoon liittyvät vaatimukset Edellä 3.4.1 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen, jotka on varustettu korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen tyypillä, joka voisi mahdollistaa suuremmat melupäästöt kuin mille tyyppihyväksyntää haetaan, on täytettävä liitteen IX vaatimukset (ajoneuvon tyyppihyväksynnän mukaan) (1). Testausselosteessa on mainittava liikkeellä ja paikallaan olevan ajoneuvon testin tulokset. |
4.3. Ajoneuvon käyttövoimaominaisuuksien testaaminen
4.3.1. |
Korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen tyypin on pystyttävä takaamaan ajoneuvolle sellaiset käyttövoimaominaisuudet, että ne ovat verrattavissa alkuperäisen pilaantumista rajoittavan laitteen tyypin kanssa saavutettuihin ominaisuuksiin. |
4.3.2. |
Korvaavalla pilaantumista rajoittavalla laitteella varustetun ajoneuvon käyttövoimaominaisuuksia on verrattava alkuperäisen ja uudenveroisen pilaantumista rajoittavan laitteen kanssa saavutettuihin ominaisuuksiin, niin että kumpikin asennetaan vuorollaan 3.4.1 kohdassa tarkoitettuun ajoneuvoon. |
4.3.3. |
Testi suoritetaan liitteessä X vahvistetun menettelyn mukaisesti. Suurin nettoteho ja suurin vääntömomentti sekä tarvittaessa suurin saavutettavissa oleva ajoneuvon nopeus, mitattuna korvaava pilaantumista rajoittava laite asennettuna, eivät saa poiketa yli viittä prosenttia niistä, jotka mitataan samoissa olosuhteissa tyyppihyväksytty alkuperäisen pilaantumista rajoittavan laitteen tyyppi asennettuna. |
(1) Kuten säädetään tämän asetuksen toisinnossa, jota sovelletaan ajoneuvon tyyppihyväksyntään.
Lisäys 11
Luokan L hybridiajoneuvojen tyyppi I -testausmenettely
1. Johdanto
1.1. |
Tässä lisäyksessä määritellään erityisvaatimukset, jotka koskevat luokan L sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen (HEV) tyyppihyväksyntää. |
1.2. |
Pääsääntöisesti sähkökäyttöisille hybridiajoneuvoille tehdään tyyppi I–IX -ympäristötestit tämän asetuksen mukaisesti, ellei tästä lisäyksestä muuta johdu. |
1.3. |
Sähköverkosta ladattaville ajoneuvoille (OVC-ajoneuvoille) (jotka luokitellaan 2 kohdassa) tehdään tyyppi I- ja tyyppi VII -testit testaustilojen A ja B mukaisissa olosuhteissa. Kumpienkin testien tulokset ja painotetut arvot on ilmoitettava asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mallin mukaisesti laaditussa testausselosteessa. |
1.4. |
Päästötestien tulosten on vastattava asetuksessa (EU) N:o 168/2013 asetettuja raja-arvoja kaikissa tässä asetuksessa kuvatuissa testausolosuhteissa. |
2. Hybridiajoneuvojen luokat
Taulukko Ap11-1
Hybridiajoneuvojen luokat
Ajoneuvon lataus |
Sähköverkosta ladattava (1) (OVC) |
Pelkästään polttomoottorilla ladattava (2) (NOVC) |
||
Käyttötavan vaihtokytkin |
Ei ole |
On |
Ei ole |
On |
3. Tyyppi I -testimenetelmät
Luokan L sähkökäyttöisille hybridiajoneuvoille on tehtävä tyyppi I -testi asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI vahvistetun sovellettavan menettelyn mukaisesti. Päästötestin tulosten on vastattava kunkin testausolosuhteen osalta asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A1 ja A2 osassa vahvistettuja raja-arvoja, sen mukaan, kumpaa osaa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen IV nojalla.
3.1. Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot (OVC-HEV-ajoneuvot), joissa ei ole käyttötavan vaihtokytkintä
3.1.1. Tehdään kaksi testiä seuraavissa testaustiloissa:
a) |
Testaustila A: Testi suoritetaan ajoneuvolle, jossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite. |
b) |
Testaustila B: Testi suoritetaan ajoneuvolle, jossa on minimilataustilassa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin). |
Sähköenergian/-voiman varastointilaitteen lataustilaprofiili tyyppi I -testin eri vaiheissa esitetään liitteen VII lisäyksessä 3.1.
3.1.2. Testaustila A
3.1.2.1. Menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvon sähköenergian/voiman varastointilaite ajamalla (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) jossain seuraavista testaustiloista:
a) |
tasaisella nopeudella 50 km/h, kunnes polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy; |
b) |
jos ajoneuvo ei voi saavuttaa tasaista 50 km/h:n nopeutta ilman polttoainetta käyttävän moottorin käynnistämistä, nopeutta pienennetään, kunnes ajoneuvolla voidaan ajaa määrätty aika tai matka (jonka tekninen tutkimuslaitos ja valmistaja määrittävät hyväksyntäviranomaisen suostumuksella) sellaisella pienemmällä tasaisella nopeudella, jolla polttoainetta käyttävä moottori ei käynnisty; |
c) |
valmistajan suosituksen mukaisesti. |
Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan kymmenen sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.
3.1.2.2. Ajoneuvon vakautus
Ajoneuvo on vakautettava ajamalla lisäyksen 6 mukainen sovellettava tyyppi I -ajosykli.
3.1.2.3. Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293,2–303,2 K (20–30 °C). Valmistelun on kestettävä ainakin kuusi tuntia, ja sitä on jatkettava, kunnes mahdolliset moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötilat ovat ± 2 K huoneen lämpötilasta, ja sähköenergian/voiman varastointilaite on latautunut täyteen 3.1.2.4 kohdassa kuvatun latauksen tuloksena.
3.1.2.4. Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan seisonnan aikana jollain seuraavista tavoista:
a) |
käyttämällä ajoneuvossa olevan latauslaitetta, jos sellainen on asennettu, |
b) |
käyttämällä valmistajan suosittelemaa ulkoista latauslaitetta, johon viitataan käyttäjän käsikirjassa, noudattaen liitteen VII lisäyksessä 3 olevan 3.2.2.4 kohdan mukaista yön yli jatkuvaa normaalia latausmenettelyä. |
Toimenpiteen yhteydessä ei sallita mitään automaattisesti tai manuaalisesti käynnistyviä erikoislatauksia, kuten tasauslatauksia tai huoltolatauksia.
Valmistajan on vakuutettava, että testin aikana ei ole käytetty mitään erikoislatausta.
Latauksen lopettamisen peruste
Lataus lopetetaan 12 tunnin kuluttua, elleivät ajoneuvossa vakiona olevat mittarit selvästi kerro kuljettajalle, ettei sähköenergian varastointilaite vielä ole täysin ladattu.
Tässä tapauksessa maksimiaika = 3 kertaa akun ilmoitettu kapasiteetti (Wh) / verkkovirtalähteen teho (W).
3.1.2.5. Testausmenettely
3.1.2.5.1. |
Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen testijakso alkaa ajoneuvon käynnistymisen alkaessa. |
3.1.2.5.2. |
Jäljempänä 3.1.2.5.2.1 tai 3.1.2.5.2.2 kohdassa kuvattuja testausmenettelyjä on käytettävä lisäyksessä 6 vahvistetun tyyppi I -testausmenettelyn mukaisesti. |
3.1.2.5.2.1. |
Näytteenotto aloitetaan (BS) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa, ja se loppuu sovellettavan tyyppi I -testisyklin joutokäyntijakson päättyessä (näytteenoton loppuminen) (ES). |
3.1.2.5.2.2. |
Näytteenotto aloitetaan (BS) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa, ja sitä jatketaan muutaman toistuvan testaussyklin ajan. Se päättyy sovellettavan tyyppi I -testisyklin viimeisen sellaisen joutokäyntijakson loppuessa, jonka aikana akku saavutti vähimmäislataustilansa seuraavan menettelyn mukaisesti (näytteenoton loppuminen (ES)).
|
3.1.2.5.3. |
Ajoneuvoa on ajettava lisäyksen 6 vaatimusten mukaisesti. |
3.1.2.5.4. |
Pakokaasut on analysoitava liitteen II vaatimusten mukaisesti. |
3.1.2.5.5. |
Testituloksia verrataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI vahvistettuihin raja-arvoihin ja lasketaan kunkin epäpuhtauden keskimääräinen päästö (mg/kg) testaustilan A mukaisesti (M1i). Kun testi suoritetaan 3.1.2.5.2.1 kohdan mukaisesti, M1i on ainoan yhdistetyn jakson tulos. Kun testi suoritetaan 3.1.2.5.2.2 kohdan mukaisesti, kunkin yhdistetyn jakson testituloksen M1ia kerrottuna soveltuvilla huononemiskertoimella ja Ki-kertoimilla on alitettava asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A osassa määritetyt raja-arvot. Jäljempänä 3.1.4 kohdassa esitettyä laskelmaa varten M1i määritellään seuraavasti: Yhtälö Ap11-1:
jossa
|
3.1.3. Testaustila B
3.1.3.1. Ajoneuvon vakautus
Ajoneuvo on vakautettava ajamalla lisäyksen 6 mukainen sovellettava tyyppi I -ajosykli.
3.1.3.2. Ajoneuvon sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan ajamalla (testiradalla, alustadynamometrillä tms.):
a) |
tasaisella nopeudella 50 km/h, kunnes polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy, tai |
b) |
jos ajoneuvo ei voi saavuttaa tasaista 50 km/h:n nopeutta ilman polttoainetta käyttävän moottorin käynnistämistä, nopeutta pienennetään, kunnes ajoneuvolla voidaan ajaa määrätty aika tai matka (jonka tekninen tutkimuslaitos ja valmistaja määrittävät) sellaisella pienemmällä tasaisella nopeudella, jolla moottori ei käynnisty, tai |
c) |
valmistajan suosituksen mukaisesti. |
Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan kymmenen sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.
3.1.3.3. Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293,2–303,2 K (20–30 °C). Vakautuksen on kestettävä vähintään kuusi tuntia ja jatkuttava, kunnes moottoriöljyn ja mahdollisen jäähdytysnesteen lämpötila on kyseisen tilan lämpötila ± 2 K.
3.1.3.4. Testausmenettely
3.1.3.4.1. |
Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajosykli alkaa ajoneuvon käynnistymisen alkaessa. |
3.1.3.4.2. |
Näytteenotto aloitetaan (BS) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistymisen alkaessa, ja se loppuu sovellettavan tyyppi I -testisyklin joutokäyntijakson päättyessä (näytteenoton loppuminen) (ES). |
3.1.3.4.3. |
Ajoneuvoa on ajettava lisäyksen 6 vaatimusten mukaisesti. |
3.1.3.4.4. |
Pakokaasut analysoidaan liitteen II mukaisesti. |
3.1.3.5. Testituloksia verrataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A osassa määriteltyihin raja-arvoihin ja kunkin pilaannuttavan aineen keskimääräinen päästöarvo lasketaan testaustilan B mukaisesti (M2i). Testituloksen M2i kerrottuna soveltuvilla huononemiskertoimella ja Ki-kertoimella on alitettava asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A osassa vahvistetut raja-arvot.
3.1.4. Testitulokset
3.1.4.1. Edellä olevan 3.1.2.5.2.1 kohdan mukainen testaus
Painotetut arvot lasketaan raportointia varten seuraavasti:
Yhtälö Ap11-2:
jossa
Mi |
= |
epäpuhtauspäästön i massa milligrammoina kilometriä kohti; |
||||||
M1i |
= |
3.1.2.5.5 kohdan mukaisesti laskettu epäpuhtauspäästön i keskimääräinen massa milligrammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite; |
||||||
M2i |
= |
3.1.3.5 kohdan mukaisesti laskettu epäpuhtauspäästön i keskimääräinen massa milligrammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on minimilataustilassa oleva (mahdollisimman tyhjiin purettu) sähköenergian/voiman varastointilaite; |
||||||
De |
= |
liitteen VII lisäyksessä 3.3 kuvatun menettelyn mukaisesti määritetty ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde, kun valmistajan on pystyttävä osoittamaan keinot mittauksen suorittamiseksi ajoneuvon kulkiessa pelkällä sähköllä; |
||||||
Dav |
= |
keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä, määritetään seuraavasti:
|
3.1.4.2. Edellä olevan 3.1.2.5.2.2 kohdan mukainen testaus
Lasketaan painotetut arvot ilmoitusta varten seuraavasti:
Yhtälö Ap11-3:
jossa
Mi |
= |
epäpuhtauspäästön i massa milligrammoina kilometriä kohti; |
||||||
M1i |
= |
3.1.2.5.5 kohdan mukaisesti laskettu epäpuhtauspäästön i keskimääräinen massa milligrammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite; |
||||||
M2i |
= |
3.1.3.5 kohdan mukaisesti laskettu epäpuhtauspäästön i keskimääräinen massa milligrammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on minimilataustilassa oleva (mahdollisimman tyhjiin purettu) sähköenergian/voiman varastointilaite; |
||||||
Dovc |
= |
latauksen mahdollistama toimintasäde liitteen VII lisäyksessä 3.3 kuvatun menettelyn mukaisesti; |
||||||
Dav |
= |
keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä, määritetään seuraavasti:
|
3.2. Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot (OVC-HEV-ajoneuvot), joissa on käyttötavan vaihtokytkin
3.2.1. Tehdään kaksi testiä seuraavissa testaustiloissa:
3.2.1.1. Testaustila A: Testi suoritetaan ajoneuvolle, jossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite.
3.2.1.2. Testaustila B: Testi suoritetaan ajoneuvolle, jossa on minimilataustilassa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin).
3.2.1.3. Käyttötavan vaihtokytkin säädetään taulukon Ap11-2 mukaisesti:
Taulukko Ap11-2
Taulukko sovellettavan testaustilan A tai B määrittämiseksi erilaisten hybridiajoneuvojen ja hybriditilan valintakytkimen asennon mukaan
|
Hybriditilat |
|
|
|
|
||||||||||||||||||
Akun lataustila |
|
Kytkin asennossa |
Kytkin asennossa |
Kytkin asennossa |
Kytkin asennossa |
||||||||||||||||||
Testaustila A Täyteen ladattu |
Hybridi |
hybridi |
Eniten sähköä käyttävä hybriditila (4) |
Hybridi |
|||||||||||||||||||
Testaustila B Minimilataustila |
Polttoainetta kuluttava |
Polttoainetta kuluttava |
Eniten polttoainetta kuluttava (5) |
Hybridi |
3.2.2. Testaustila A
3.2.2.1. Jos ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde on suurempi kuin yksi kokonainen sykli, tyyppi I -testi voidaan valmistajan pyynnöstä suorittaa käyttämällä pelkkää sähköä. Siinä tapauksessa moottoria ei tarvitse esivakauttaa 3.2.2.3.1 tai 3.2.2.3.2 kohdan mukaisesti.
3.2.2.2. Menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite ajamalla siten, että kytkin on asennossa ”pelkkä sähkö” (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) tasaisella nopeudella, joka on 70 ± 5 prosenttia ajoneuvon rakenteellisesta enimmäisnopeudesta, joka määritetään liitteen X lisäyksessä 1 määritetyn testimenettelyn mukaisesti.
Purkaminen lakkaa jossain seuraavista testaustiloista:
a) |
kun ajoneuvo ei kykene kulkemaan nopeudella, joka vastaa 65 prosenttia sen puolen tunnin purkamisen jälkeen saavuttamasta nopeudesta; |
b) |
kun ajoneuvossa vakiona olevat laitteet kehottavat kuljettajaa pysäyttämään ajoneuvon; |
c) |
100 km:n jälkeen. |
Jos ajoneuvoa ei ole mahdollista ajaa pelkällä sähköllä, sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan ajamalla ajoneuvoa (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) jossain seuraavista testaustiloista:
a) |
tasaisella 50 km/h:n nopeudella, kunnes sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy; |
b) |
jos ajoneuvo ei voi saavuttaa tasaista 50 km/h:n nopeutta ilman polttoainetta käyttävän moottorin käynnistämistä, nopeutta pienennetään, kunnes ajoneuvolla voidaan ajaa määrätty aika tai matka (jonka tekninen tutkimuslaitos ja valmistaja määrittävät) sellaisella pienemmällä tasaisella nopeudella, jolla polttoainetta käyttävä moottori ei käynnisty; |
c) |
valmistajan suosituksen mukaisesti. |
Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan kymmenen sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti. Edellä esitetystä poiketen jos valmistaja voi osoittaa tekniselle tutkimuslaitokselle hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei ajoneuvo kykene fysikaalisesti saavuttamaan puolen tunnin purkamisella määräytyvää nopeutta, voidaan käyttää 15 minuutin purkamisella määräytyvää nopeutta.
3.2.2.3. Ajoneuvon vakautus
3.2.2.4. Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293,2–303,2 K (20–30 °C). Vakauttamista on suoritettava ainakin kuusi tuntia ja jatkettava, kunnes mahdolliset moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötilat ovat ± 2 K huoneen lämpötilasta ja sähköenergian/voiman varastointilaite on latautunut täyteen 3.2.2.5 kohdassa kuvatun latauksen tuloksena.
3.2.2.5. Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan seisonnan aikana jollain seuraavista tavoista:
a) |
käyttämällä ajoneuvossa olevan latauslaitetta, jos sellainen on asennettu, |
b) |
käyttämällä valmistajan suosittelemaa ulkoista latauslaitetta normaalin yön yli jatkuvan latausmenettelyn mukaisesti. |
Toimenpiteen yhteydessä ei sallita mitään automaattisesti tai manuaalisesti käynnistyviä erikoislatauksia, kuten tasauslatauksia tai huoltolatauksia.
Valmistajan on vakuutettava, että testin aikana ei ole käytetty mitään erikoislatausta.
c) |
Latauksen lopettamisen peruste |
Lataus lopetetaan 12 tunnin kuluttua, elleivät ajoneuvossa vakiona olevat mittarit selvästi kerro kuljettajalle, ettei sähköenergian varastointilaite vielä ole täysin ladattu.
Tässä tapauksessa maksimiaika = 3 × akun ilmoitettu kapasiteetti (Wh) / verkkovirtalähteen teho (W).
3.2.2.6. Testausmenettely
3.2.2.6.1. |
Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajosykli alkaa ajoneuvon käynnistymisen alkaessa. |
3.2.2.6.1.1. |
Näytteenotto aloitetaan (BS) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistymisen alkaessa, ja se loppuu sovellettavan tyyppi I -testisyklin joutokäyntijakson päättyessä (näytteenoton loppuminen) (ES). |
3.2.2.6.1.2. |
Näytteenotto aloitetaan (BS) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistymisen alkaessa, ja sitä jatketaan muutaman toistuvan testaussyklin ajan. Se päättyy sovellettavan tyyppi I -testisyklin viimeisen sellaisen joutokäyntijakson loppuessa, jonka aikana akku saavutti vähimmäislataustilansa seuraavan menettelyn mukaisesti (näytteenoton loppuminen (ES)).
|
3.2.2.6.2. |
Ajoneuvoa on ajettava lisäyksen 6 vaatimusten mukaisesti. |
3.2.2.6.3. |
Pakokaasut analysoidaan liitteen II mukaisesti. |
3.2.2.7. Testituloksia verrataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A osassa vahvistettuihin päästörajoihin ja testaustilan A osalta lasketaan kunkin epäpuhtauden keskimääräinen päästöarvo (M1i) (mg/km).
Kunkin yhdistetyn syklin testituloksen M1ia on soveltuvilla huononemiskertoimilla ja Ki-kertoimella kerrottuna alitettava asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A tai B osassa määritetyt päästöraja-arvot. M1i on laskettava yhtälön Ap11-1 mukaisesti 3.2.4 kohdan mukaista laskentaa varten.
3.2.3. Testaustila B
3.2.3.1. Ajoneuvon vakautus
Ajoneuvo on vakautettava ajamalla lisäyksen 6 mukainen sovellettava tyyppi I -ajosykli.
3.2.3.2. Ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan 3.2.2.2 kohdan mukaisesti.
3.2.3.3. Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293,2–303,2 K (20–30 °C). Vakautuksen on kestettävä vähintään kuusi tuntia ja jatkuttava, kunnes moottoriöljyn ja mahdollisen jäähdytysnesteen lämpötila on kyseisen tilan lämpötila ± 2 K.
3.2.3.4. Testausmenettely
3.2.3.4.1. |
Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajosykli alkaa ajoneuvon käynnistymisen alkaessa. |
3.2.3.4.2. |
Näytteenotto alkaa (BS) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja loppuu sovellettavan tyyppi I -testisyklin joutokäyntijakson loppuessa (näytteenoton loppuminen) (ES). |
3.2.3.4.3. |
Ajoneuvoa on ajettava lisäyksen 6 vaatimusten mukaisesti. |
3.2.3.4.4. |
Pakokaasut on analysoitava liitteen II vaatimusten mukaisesti. |
3.2.3.5. Testituloksia verrataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI määritettyihin päästöraja-arvoihin ja kunkin pilaannuttavan aineen keskimääräinen päästöarvo lasketaan testaustilan B mukaisesti (M2i). Testituloksen M2i kerrottuna soveltuvilla huononemiskertoimella ja Ki-kertoimella on alitettava asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI määritetyt raja-arvot.
3.2.4. Testitulokset
3.2.4.1. |
Edellä olevan 3.2.2.6.2.1 kohdan mukainen testaus Painotetut arvot on laskettava ilmoitusta varten käyttäen yhtälöä Ap11-2, jossa
|
3.2.4.2. |
Edellä olevan 3.2.2.6.2.2 kohdan mukainen testaus Painotetut arvot on laskettava ilmoitusta varten käyttäen yhtälöä Ap11-3, jossa
|
3.3. Ajoneuvo, jota ei voi ladata ulkopuolelta (NOVC HEV) ja jossa ei ole käyttötavan vaihtokytkintä
3.3.1. Ajoneuvot testaan liitteen 6 mukaisesti.
3.3.2. Esivakautusta varten on suoritettava vähintään kaksi peräkkäistä kokonaista ajosykliä ilman seisontaa.
3.3.3. Ajoneuvoa on ajettava lisäyksen 6 vaatimusten mukaisesti.
3.4. Ajoneuvo, jota ei voi ladata ulkopuolelta (NOVC HEV) ja jossa on käyttötavan vaihtokytkin
3.4.1. Ajoneuvot esivakautetaan ja testataan hybriditilassa liitteen II mukaisesti. Jos käytettävissä on useita hybriditiloja, testi suoritetaan siinä tilassa, jossa ajoneuvo on automaattisesti virta-avaimen kääntämisen jälkeen (normaalitila). Tekninen tutkimuslaitos varmistaa valmistajan toimittamien tietojen perusteella, että raja-arvoja noudatetaan kaikissa hybriditiloissa.
3.4.2. Esivakautusta varten on suoritettava vähintään kaksi sovellettavaa peräkkäistä kokonaista ajosykliä ilman seisontaa.
3.4.3. Ajoneuvoa on ajettava liitteen II vaatimusten mukaisesti.
(1) Tai ”ulkopuolelta ladattava ajoneuvo”.
(2) Tai ”ajoneuvo, jota ei voi ladata ulkopuolelta”.
(3) Esimerkiksi urheilullinen, taloudellinen, kaupunkiajo, taajaman ulkopuolinen ajo jne.
(4) Eniten sähköä käyttävä hybriditila: hybriditila, jossa todistetusti kuluu eniten sähköä verrattuna kaikkiin vaihtoehtoisiin hybriditiloihin testattaessa E-säännön nro 101 liitteessä 10 olevan 4 kohdan edellytyksen A mukaisesti. Määritetään valmistajan toimittamien tietojen perusteella ja teknisen tutkimuslaitoksen kanssa yhteisymmärryksessä.
(5) Eniten polttoainetta kuluttava tila: hybriditila, jossa todistetusti kuluu eniten polttoainetta verrattuna kaikkiin vaihtoehtoisiin hybriditiloihin testattaessa E-säännön nro 101 liitteessä 10 olevan 4 kohdan edellytyksen A mukaisesti. Määritetään valmistajan toimittamien tietojen perusteella ja teknisen tutkimuslaitoksen kanssa yhteisymmärryksessä.
Lisäys 12
Nestekaasua, maakaasua/biometaania, joustavasti vety-maakaasuseosta tai vetyä polttoaineena käyttävien luokan L ajoneuvojen tyyppi I -testausmenettely
1. Johdanto
1.1. |
Tässä lisäyksessä kuvataan erityiset vaatimukset, jotka koskevat nestekaasun, maakaasun/biometaanin, H2NG:n tai vetykaasun testaamista sellaisten vaihtoehtoisella polttoaineella kulkevien ajoneuvojen hyväksymistä varten, jotka kulkevat tällaisilla polttoaineilla tai jotka voivat kulkea bensiinillä, nestekaasulla, maakaasulla/biometaanilla, H2NG:llä tai vedyllä. |
1.2. |
Näiden kaasumaisten polttoaineiden koostumus, sellaisina kuin niitä myydään markkinoilla, voi vaihdella paljon, ja polttoaineensyöttöjärjestelmien on kyettävä mukautumaan kyseisiin koostumuksiin. Kyseisen mukautumiskyvyn osoittamiseksi edustavalle, nestekaasun, maakaasun/biometaanin tai H2NG:n käyttöön soveltuvalla polttoainejärjestelmällä varustetulle kanta-ajoneuvolle on tehtävä tyyppi I -testi kahdella ääripäitä edustavalla vertailupolttoaineella. |
1.3. |
Tässä lisäyksessä vahvistetut vetyyn liittyvät vaatimukset koskevat vain ajoneuvoja, joissa käytetään vetyä polttomoottorin polttoaineena, eivätkä niitä, jotka on varustettu vetyä käyttävällä polttokennolla. |
2. Tyyppihyväksynnän myöntäminen kaasumaisten polttoaineiden polttoainejärjestelmällä varustetulle luokan L ajoneuvolle
Tyyppihyväksyntä myönnetään edellyttäen, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:
2.1. Kaasumaisten polttoaineiden polttoainejärjestelmällä varustetun ajoneuvon pakokaasupäästöjen hyväksyminen
On osoitettava, että edustavalla, nestekaasun, maakaasun/biometaanin tai H2NG:n käyttöön soveltuvalla polttoainejärjestelmällä varustettu kanta-ajoneuvo pystyy mukautumaan kaikkiin markkinoilla mahdollisesti esiintyviin polttoainekoostumuksiin ja että se täyttää seuraavat vaatimukset:
2.1.1. |
Nestekaasun C3/C4-koostumuksessa ilmenee vaihtelua (testipolttoainetta koskeva vaatimus A ja B), ja siksi kanta-ajoneuvo on testattava lisäyksessä 2 tarkoitetuilla vertailupolttoaineilla A ja B. |
2.1.2. |
Polttoaineena käytettävää maakaasua/biometaania on yleensä kahdentyyppistä: lämpöarvoltaan korkeaa (G20) ja lämpöarvoltaan matalaa (G25), mutta kummankin laadun sisällä on huomattavaa vaihtelua; polttoaineet eroavat merkittävästi Wobben indeksin suhteen. Kyseiset vaihtelut on otettu huomioon vertailupolttoaineissa. Kanta-ajoneuvoa on testattava molemmilla lisäyksessä 2 tarkoitetuilla vertailupolttoaineilla. |
2.1.3. |
Polttoainevaatimuksiltaan joustavan H2NG-ajoneuvon tapauksessa koostumus voi vaihdella siten, että seoksessa on vetyä nollasta prosentista (L-kaasu) valmistajan määrittelemään enimmäisprosenttiosuuteen (H-kaasu). On osoitettava, että kanta-ajoneuvo pystyy mukautumaan mihin tahansa prosenttiosuuteen valmistajan määrittämällä vaihteluvälillä, ja ajoneuvolle on tehtävä tyyppi I -testi sataprosenttisella H-kaasulla ja sataprosenttisella L-kaasulla. Lisäksi on osoitettava, että se pystyy mukautumaan kaikkiin markkinoilla mahdollisesti esiintyviin maakaasu-/biometaanikoostumuksiin riippumatta vedyn prosenttiosuudesta kyseisessä seoksessa. |
2.1.4. |
Vetyä käyttävillä polttoainejärjestelmillä varustettujen ajoneuvojen vaatimustenmukaisuutta on testattava ainoalla lisäyksessä 2 tarkoitetulla vetyä sisältävällä vertailupolttoaineella. |
2.1.5. |
Jos siirtymistä yhdestä polttoaineesta toiseen käytännössä helpotetaan katkaisinta käyttämällä, katkaisinta ei saa käyttää tyyppihyväksynnän aikana. Tällaisissa tapauksissa voidaan liitteessä II olevassa 5.2.4 kohdassa tarkoitettua esivakauttavaa ajosykliä valmistajan pyynnöstä ja teknisen tutkimuslaitoksen suostumuksella pidentää. |
2.1.6. |
Kullekin päästölle on määritettävä päästötulosten suhde ”r”, kuten taulukossa Ap12-1 esitetään nestekaasulla, maakaasulla/biometaanilla ja H2NG:llä kulkevien ajoneuvojen osalta:
|
2.2. Käyttövoimaperheeseen kuuluvan ajoneuvon pakokaasupäästöjen hyväksyntä
Kun kyse on yhdellä polttoaineella toimivasta kaasuajoneuvosta tai kahdella polttoaineella toimivasta kaasuajoneuvosta, joka toimii kaasumoodissa liitteen XI mukaisen käyttövoimaperheen jäsenenä ja jonka polttoaineena voidaan käyttää nestekaasua, maakaasua/biometaania, H2NG:tä tai vetyä, tyyppihyväksyntää varten tehdään tyyppi I -testi yhdellä kaasumaisella vertailupolttoaineella. Nestekaasulla, maakaasulla/biometaanilla ja H2NG:llä kulkevien ajoneuvojen tapauksessa vertailupolttoaine voi olla jokin lisäyksen 2 vertailupolttoaineista. Kaasupolttoainetta käyttävän ajoneuvon katsotaan olevan vaatimusten mukainen, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:
2.2.1. |
Testiajoneuvon on vastattava liitteessä XI vahvistettua käyttövoimaperheen jäsenen määritelmää. |
2.2.2. |
Jos vaadittuna testipolttoaineena on vertailupolttoaine A nestekaasun osalta tai G20 maakaasun/biometaanin osalta, päästötulos kerrotaan asiaankuuluvalla r-kertoimella, jos r > 1. Jos r < 1, korjausta ei tarvita. |
2.2.3. |
Jos vaadittuna testipolttoaineena on vertailupolttoaine B nestekaasun osalta tai G25 maakaasun/biometaanin osalta, päästötulos jaetaan asiaankuuluvalla r-kertoimella, jos r < 1. Jos r > 1, korjausta ei tarvita. |
2.2.4. |
Valmistajan pyynnöstä tyyppi I -testi voidaan tehdä molemmilla vertailupolttoaineilla siten, että mitään korjausta ei tarvita. |
2.2.5. |
Kanta-ajoneuvon on oltava asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A osassa vahvistettujen, asianmukaista luokkaa koskevien päästöjen raja-arvojen mukainen sekä mitattujen että laskennallisten päästöjen osalta. |
2.2.6. |
Jos samalla moottorilla tehdään useita testejä, lasketaan ensin vertailupolttoaineella G20 tai A saatujen tulosten ja vertailupolttoaineella G25 tai B saatujen tulosten keskiarvo ja sen jälkeen r-kerroin keskiarvoista. |
2.2.7. |
Kun polttoainevaatimuksiltaan joustavaa vety-maakaasuajoneuvoa tyyppihyväksytään ajoneuvoperheen jäsenenä, tehdään kaksi tyyppi I -testiä, joista ensimmäisessä käytetään sataprosenttista G20- tai G25-polttoainetta ja toisessa vedyn ja ensimmäisessä testissä käytetyn maakaasun/biometaanin seosta, jossa on valmistajan määrittelemä enimmäisprosenttiosuus vetyä.
|
2.2.8. |
Tyyppi I -testissä ajoneuvo saa käyttää bensiiniä enintään 60 peräkkäistä sekuntia välittömästi moottorin käynnistämisen jälkeen, kun se toimii kaasumoodissa. |
Lisäys 13
Jaksottaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustettujen luokan L ajoneuvojen tyyppi I -testausmenettely
1. Johdanto
Tämä lisäys sisältää erityissäännöksiä jaksottaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustettujen ajoneuvojen tyyppihyväksynnästä.
2. Jaksottaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustettujen ajoneuvojen tyyppihyväksynnän soveltamisala tyyppi I -testien osalta
2.1. Asetuksen (EU) N:o 168/2013 soveltamisalaan kuuluvien luokan L ajoneuvojen, jotka on varustettu jaksottaisesti regeneroituvalla järjestelmällä, on täytettävä tämän lisäyksen vaatimukset.
2.2. Sen sijaan, että tehdään seuraavassa kohdassa määritelty testi, voidaan käyttää kiinteää kertoimen Ki arvoa 1,05, jos tekninen tutkimuslaitos ei näe mitään syytä käyttää suurempaa arvoa ja kun hyväksyntäviranomainen on antanut hyväksyntänsä.
2.3. Niiden jaksojen aikana, jolloin regenerointi tapahtuu, päästövaatimukset voivat ylittyä. Jos päästöjä vähentävän laitteen regenerointi tapahtuu ainakin kerran tyyppi I -testin aikana ja se on jo regeneroitu ainakin kerran ajoneuvoa valmisteltaessa, sitä pidetään jatkuvasti regeneroituvana järjestelmänä, joka ei vaadi erillistä testausmenettelyä.
3. Testausmenettely
Ajoneuvo voidaan varustaa kytkimellä, jolla voidaan joko estää tai sallia regenerointiprosessi, kunhan toimenpiteellä ei ole vaikutusta moottorin alkuperäisiin säätöihin. Kytkintä käytetään estämään regenerointi vain regenerointijärjestelmän latauksen aikana ja esivakautusvaiheiden aikana. Sitä ei kuitenkaan saa käyttää mitattaessa päästöjä regenerointijakson aikana, vaan päästötesti on tehtävä käyttäen valmistajan alkuperäistä voimalaitteen ohjelmistoa sekä voimalaitteen ohjausyksikköä / moottorinohjausyksikköä / voimansiirron ohjausyksikköä soveltuvin osin.
3.1. Hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen mittaus kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu.
3.1.1. Keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ja keskimääräinen polttoaineenkulutus regenerointijaksojen välissä ja regeneroituvan laitteen latauksen aikana on määritettävä useamman suunnilleen tasaisin väliajoin tehdyn (jos niitä on enemmän kuin kaksi) tyyppi I -käyttöjakson aritmeettisena keskiarvona.
Vaihtoehtoisesti valmistaja voi toimittaa tiedot, jotka osoittavat, että hiilidioksidipäästöt ja polttoaineenkulutus pysyvät vakioina + 4 prosentin rajoissa regenerointijaksojen välissä. Tässä tapauksessa voidaan käyttää tavanomaisen tyyppi I -testin aikana mitattuja hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen arvoja. Kaikissa muissa tapauksissa on tehtävä päästömittaus ainakin kahdelle tyyppi I -käyttöjaksolle: toinen välittömästi regeneroinnin jälkeen (ennen uutta kuormitusta) ja toinen mahdollisimman vähän ennen regenerointijaksoa. Kaikki päästömittaukset ja laskelmat on tehtävä liitteen II mukaisesti. Yksittäisen regeneroinnin järjestelmän keskimääräiset päästöt lasketaan 3.3 kohdan mukaisesti ja usean regeneroinnin järjestelmän keskimääräiset päästöt 3.4 kohdan mukaisesti.
3.1.2. Latausprosessi ja Ki-kertoimen määritys on tehtävä alustadynamometrillä tyyppi I -käyttöjakson aikana. Syklejä voidaan ajaa jatkuvasti (ts. ilman, että moottori jaksojen välissä sammutetaan). Ajoneuvo voidaan välillä poistaa dynamometriltä, kun joitain testisyklejä on ajettu, ja jatkaa testiä myöhemmin.
3.1.3. Syklien lukumäärä (D) kahden sellaisen syklin välillä, jossa tapahtuu regenerointi, niiden syklien lukumäärä (n), joiden aikana päästömittauksia tehdään, sekä kaikki päästömittausarvot (M’sij) on ilmoitettava asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun testausselosteen mallin mukaisesti.
3.2. Hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen mittaus regeneroinnin aikana
3.2.1. Tarvittaessa ajoneuvo voidaan valmistella päästötestiä varten regenerointivaiheen aikana käyttäen lisäyksen 6 mukaisia valmistelujaksoja.
3.2.2. Liitteessä II esitetyt testiolot ja ajoneuvon testaustila tyyppi I -testiä varten pätevät ennen ensimmäistä hyväksyttävää päästötestiä.
3.2.3. Regenerointi ei saa tapahtua ajoneuvon valmistelun aikana. Tämä voidaan varmistaa yhdellä seuraavista tavoista:
3.2.3.1. |
esivakautusjaksojen ajaksi voidaan asentaa ”valeregeneraatiojärjestelmä” tai vain osa järjestelmästä; |
3.2.3.2. |
voidaan myös käyttää mitä hyvänsä muuta valmistajan ja hyväksyntäviranomaisen välillä sovittua menetelmää. |
3.2.4. Regenerointijakson sisältävä pakokaasujen päästötesti kylmäkäynnistyksen aikana on tehtävä sovellettavan tyyppi I -käyttöjakson mukaisesti.
3.2.5. Jos regenerointiprosessi vaatii enemmän kuin yhden toimintasyklin, sen jälkeen tehtävät testisyklit on tehtävä välittömästi moottoria välillä sammuttamatta, kunnes regenerointi on suoritettu loppuun (kukin sykli on tehtävä loppuun). Uuden testin valmisteluajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt (esimerkiksi analyysilaitteiston hiukkassuodattimen vaihtoon kuluva aika). Tänä aikana moottorin on oltava kytkettynä pois toiminnasta.
3.2.6. Regeneroinnin aikana vallitsevat päästöarvot (Mri), mukaan luettuna epäpuhtauspäästöjen ja hiilidioksidipäästöjen arvot, sekä polttoaineenkulutus on laskettava liitteen II ja 3.3 kohdan mukaisesti. Koko regenerointiprosessin aikana tapahtuneiden käyttösyklien lukumäärä (d) on merkittävä muistiin.
3.3. Yksittäisen regeneroinnin järjestelmän pakokaasupäästöjen yhdistelmän laskeminen
|
Yhtälö Ap13-1: n ≥ 2 |
|
Yhtälö Ap13-2:
|
|
Yhtälö Ap13-3:
|
jossa kunkin tarkasteltavan epäpuhtauden (i) osalta:
M′sij |
= |
epäpuhtauspäästön (i) massa, hiilidioksidipäästön massa (g/km) ja polttoaineen kulutuslukema (l/100 km) yhden tyyppi I -käyttösyklin aikana ilman regenerointia; |
M′rij |
= |
epäpuhtauspäästön (i) massa, hiilidioksidipäästön massa (g/km) ja polttoaineen kulutuslukema (l/100 km) yhden tyyppi I -käyttösyklin aikana regeneraation aikana (kun n > 1, ensimmäinen tyyppi I -testi tehdään kylmänä, ja seuraavat syklit kuumana); |
Msi |
= |
keskimääräinen epäpuhtauspäästön (i) massa (mg/km) tai keskimääräinen hiilidioksidipäästön massa (g/km) ja polttoaineen kulutuslukema (l/100 km) käyttösyklin yhden osan (i) aikana ilman regenerointia; |
Mri |
= |
keskimääräinen epäpuhtauspäästön (i) massa (mg/km) tai keskimääräinen hiilidioksidipäästön massa (g/km) ja polttoaineen kulutuslukema (l/100 km) käyttösyklin yhden osan (i) aikana regeneraation aikana; |
Mpi |
= |
keskimääräinen epäpuhtauspäästön (i) massa (mg/km) tai keskimääräinen hiilidioksidipäästön massa (g/km) ja polttoaineen kulutuslukema (l/100 km); |
n |
= |
niiden testipisteiden lukumäärä, joissa päästömittauksia tehdään (tyyppi I -käyttösyklien aikana) kahden sellaisen syklin välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu, ≥ 2; |
d |
= |
regeneroinnin vaatima käyttösyklien lukumäärä; |
D |
= |
kahden regenerointijakson välillä olevien käyttösyklien lukumäärä. |
Kuva Ap13-1
Esimerkki mittausparametreista. Päästötestissä tai polttoaineenkulutustestissä mitatut parametrit regeneraatiosyklien aikana ja niiden välissä (kaavamainen esimerkki – aikavälillä ”D” päästöt saattavat joko lisääntyä tai vähentyä)
3.3.1. Regenerointikertoimen K arvon laskeminen kullekin epäpuhtauden (i), hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen (i) arvolle:
Yhtälö Ap13-4:
Tulokset Msi, Mpi ja Ki on kirjattava teknisen tutkimuslaitoksen testausselosteeseen.
Ki voidaan määrittää yksittäisen regenerointijakson perusteella.
3.4. Usean jaksoittaisen regeneroinnin järjestelmien pakokaasupäästöjen, hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen yhdistelmän laskeminen
|
Yhtälö Ap13-5: nk ≥ 2 |
|
Yhtälö Ap13-6:
|
|
Yhtälö Ap13-7:
|
|
Yhtälö Ap13-8:
|
|
Yhtälö Ap13-9:
|
|
Yhtälö Ap13-10:
|
|
Yhtälö Ap13-11:
|
jossa kunkin tarkasteltavan epäpuhtauden (i) osalta
M′sik |
= |
tapahtuman k epäpuhtauspäästön (i) massa (mg/km), hiilidioksidipäästön massa (g/km) ja polttoaineen kulutuslukema (l/100 km) yhden tyyppi I -käyttösyklin aikana ilman regenerointia; |
Mrik |
= |
tapahtuman k epäpuhtauspäästön (i) massa (mg/km), hiilidioksidipäästön massa (g/km) ja polttoaineen kulutuslukema (l/100 km) yhden tyyppi I -käyttösyklin aikana regeneraation aikana (jos n > 1, ensimmäinen tyyppi I -testi tehdään kylmänä, ja seuraavat syklit kuumana); |
M′sik,j |
= |
epäpuhtauspäästön (i) massa, hiilidioksidipäästön massa (g/km) ja polttoaineen kulutuslukema (l/100 km) yhden tyyppi I -käyttösyklin aikana ilman regenerointia mitattuna pisteessä j; 1 ≤ j ≤ n; |
M′rik,j |
= |
epäpuhtauspäästön (i) massa, hiilidioksidipäästön massa (g/km) ja polttoaineen kulutuslukema (l/100 km) yhden tyyppi I -käyttösyklin aikana regeneraation aikana (kun n > 1, ensimmäinen tyyppi I -testi tehdään kylmänä, ja seuraavat syklit kuumana) mitattuna käyttösyklistä j; 1 ≤ j ≤ d; |
Msi |
= |
kaikkien tapahtumien k epäpuhtauspäästön (i) massa (mg/km), hiilidioksidipäästön massa (g/km) ja polttoaineen kulutus (l/100 km) ilman regenerointia; |
Mri |
= |
kaikkien tapahtumien k epäpuhtauspäästön (i) massa (mg/km), hiilidioksidipäästön massa (g/km) ja polttoaineen kulutus (l/100 km) regeneroinnin aikana; |
Mpi |
= |
kaikkien tapahtumien k epäpuhtauspäästön (i) massa (mg/km), hiilidioksidipäästön massa (g/km) ja polttoaineen kulutus (l/100 km); |
nk |
= |
tapahtuman k niiden testipisteiden lukumäärä, joissa päästömittauksia tehdään (tyyppi I -käyttösyklien aikana) kahden sellaisen syklin välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu; |
dk |
= |
tapahtumassa k regeneroinnin vaatima käyttösyklien lukumäärä; |
Dk |
= |
kahden regenerointivaiheen välillä olevien käyttösyklien lukumäärä tapahtumassa k. |
Kuva Ap13-2
Päästötestissä mitatut parametrit regeneraatiojaksojen aikana ja niiden välissä (kaavamainen esimerkki)
Kuva Ap13-3
Päästötestissä mitatut parametrit sellaisten syklien aikana ja välissä, joissa tapahtuu regeneraatio (kaavamainen esimerkki)
Seuraavassa selitetään yksityiskohtaisesti kuvassa Ap13-3 esitetty kaavamainen esimerkki yksinkertaisessa ja realistisessa tapauksessa:
1. |
Hiukkassuodatin: regenerointi säännöllisin välein, vastaavat päästöt (± 15prosenttia) tapahtumasta toiseen.
|
2. |
DeNOx: rikinpoisto (rikkidioksidin poisto) käynnistyy, ennen kuin rikillä on havaittavaa vaikutusta päästöihin (± 15prosenttia mitatuista päästöistä). Tässä esimerkissä eksotermisistä syistä yhdessä viimeisen DPF-regeneroinnin kanssa. Yhtälö Ap13-15
SO2:n poistotapahtuman osalta: Mri2, Msi2, d2, D2, n2 = 1 |
3. |
Koko järjestelmä (DPF + DeNOx):
|
Kertoimen (Ki) arvo usean jaksoittaisen regeneroinnin järjestelmän osalta voidaan laskea vasta, kun kullekin järjestelmälle on tapahtunut tietty määrä regenerointeja. Kun koko menettely on suoritettu (A:sta B:hen, katso kuva Ap13-2), olisi päästävä alkuperäisiin lähtöolosuhteisiin A.
3.4.1. Usean jaksoittaisen regeneroinnin järjestelmän hyväksynnän laajentaminen
3.4.1.1. |
Jos usean regeneroinnin järjestelmän teknisiä parametreja tai tämän yhdistetyn järjestelmän kaikkiin vaiheisiin sovellettavaa regenerointistrategiaa muutetaan, on suoritettava koko menettely kaikkien regenerointilaitteiden osalta, jotta saadaan mittaukset, joilla yhdistetty kerroin Ki päivitetään. |
3.4.1.2. |
Jos usean regeneroinnin järjestelmän yhtä ainoaa laitetta muutetaan strategiaparametrien (kuten ”D” tai ”d” hiukkassuodattimen osalta) osalta ja jos valmistaja pystyy esittämään tekniselle tutkimuslaitokselle uskottavat tekniset tiedot, joilla voidaan osoittaa, että
Ki:n päivittämiseen tarvittavaa menettelyä voidaan yksinkertaistaa. Tällöin valmistajan ja teknisen tutkimuslaitoksen sopimuksen mukaisesti tässä tapauksessa riittää, että suoritetaan ainoastaan yksi näytteenotto-/varastointi- ja regenerointitapahtuma ja että testitulokset (Msi, Mri) sijoitetaan yhdessä muuttuneiden parametrien (D tai d) kanssa asianomaisiin kaavoihin, jotta yhdistetty kerroin Ki voidaan päivittää matemaattisesti korvaamalla olemassa olevat kertoimen Ki peruskaavat. |
LIITE III
Tyyppi II -testin vaatimukset: pakokaasupäästöt (nopeutetulla joutokäynnillä) / vapaakiihtyvyystesti
1. Johdanto
Tässä liitteessä kuvataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen V osassa A tarkoitettu tyyppi II -testausmenettely, jolla varmistetaan päästöjen mittaaminen vaatimusten mukaisesti katsastuksen aikana. Tämän liitteen vaatimusten tarkoituksena on osoittaa, että hyväksytty ajoneuvo täyttää direktiivin 2009/40/EY (1) vaatimukset.
2. Soveltamisala
2.1. Ympäristöominaisuuksien tyyppihyväksyntäprosessin aikana on osoitettava tutkimuslaitokselle ja hyväksyntäviranomaiselle, että asetuksen (EU) N:o 168/2013 soveltamisalaan kuuluvat luokan L ajoneuvot täyttävät tyyppi II -testin vaatimukset.
2.2. Ajoneuvoille, joiden käyttövoimajärjestelmän tyyppiin kuuluu kipinäsytytteinen polttomoottori, tehdään vain 3, 4 ja 5 kohdassa kuvattu tyyppi II -päästötesti.
2.3. Ajoneuvoille, joiden käyttövoimajärjestelmän tyyppiin kuuluu puristussytytteinen polttomoottori, tehdään vain 3, 6 ja 7 kohdassa kuvattu tyyppi II -päästötesti vapaassa kiihdytyksessä. Tässä tapauksessa ei sovelleta 3.8 kohtaa.
3. Tyyppi II -päästötestauksen yleiset edellytykset
3.1. Ennen tyyppi II -päästötestin aloittamista on tehtävä päästöjenrajoituslaitteen silmämääräinen tarkastus, jossa varmistetaan, ettei ajoneuvossa ole puutteita, että se on tyydyttävässä kunnossa ja ettei polttoaine-, ilmansyöttö- tai pakojärjestelmässä ole vuotoja. Testiajoneuvon on oltava asianmukaisesti huollettu ja käytetty.
3.2. Tyyppi II -testissä on käytettävä vertailupolttoainetta, jota koskevat eritelmät esitetään liitteen II lisäyksessä 2, asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen V osan B vaatimusten mukaisesti.
3.3. Testin aikana ympäristön lämpötilan on oltava 293,2–303,2 K (20–30 °C).
3.4. Käsivalintaisella tai puoliautomaattisella vaihteistolla varustettujen ajoneuvojen osalta tyyppi II -testi on suoritettava vaihde vapaa-asennossa ja kytkin kytkettynä.
3.5. Automaattivaihteistolla varustetuilla ajoneuvoilla tyyppi II -joutokäyntitesti on suoritettava vaihteenvalitsin joko vapaa- tai pysäköintiasennossa. Jos ajoneuvoon on asennettu automaattikytkin, vetävä akseli on nostettava ylös niin, että pyörät pääsevät pyörimään vapaasti.
3.6. Tyyppi II -päästötesti on tehtävä välittömästi tyyppi I -päästötestin jälkeen. Joka tapauksessa moottoria on lämmitettävä, kunnes jäähdytysnesteen ja voiteluaineen lämpötilat ja voiteluaineen paine ovat saavuttaneet toiminnallisen tasapainonsa.
3.7. Pakoputkissa on oltava ilmatiivis jatke niin, että pakokaasujen keräämiseen käytettävä näytteenotin voidaan työntää vähintään 60 cm:n syvyydelle pakoputkeen lisäämättä vastapainetta yli 125 mm H2O ja häiritsemättä ajoneuvon käyntiä. Tämän jatkeen on oltava muodoltaan sellainen, etteivät pakokaasut laimene huomattavasti ilman vaikutuksesta näytteenottimen kohdalla. Jos ajoneuvon pakojärjestelmässä on useita pakoaukkoja, ne on joko liitettävä yhteen putkistoon tai niistä kaikista on mitattava hiilimonoksidipitoisuus ja laskettava sen aritmeettinen keskiarvo.
3.8. Tyyppi II -testissä käytettävät päästötestilaitteet ja -analysaattorit on kalibroitava ja huollettava säännöllisesti. Hiilivetyjen mittaamiseen voidaan käyttää liekki-ionisaatioilmaisinta tai NDIR-analysaattoria.
3.9. Ajoneuvot testataan siten, että polttoainetta kuluttava moottori on käynnissä.
3.9.1. |
Valmistajan on osoitettava tyyppi II -testille sopiva käyttötapa, jossa ajoneuvo voidaan katsastaa polttoainetta kuluttava moottori käynnissä, jotta voidaan määrittää sen suorituskyky kerättyihin tietoihin verrattuna. Jos tarkastus edellyttää erityismenettelyä, se kuvataan käyttöohjeessa (tai vastaavassa). Erityismenettely ei saa edellyttää sellaisten erityislaitteiden käyttöä, joita ei ole toimitettu ajoneuvon mukana. |
4. Tyyppi II -testi – kuvaus testimenettelystä pakokaasupäästöjen mittaamiseksi (nopeutetulla) joutokäyntinopeudella / vapaassa kiihdytyksessä
4.1 Joutokäyntinopeuden säätölaitteet
4.1.1. |
Tässä liitteessä ”joutokäyntinopeuden säätölaitteilla” tarkoitetaan käyttölaitteita, joilla mekaanikko voi helposti muuttaa moottorin joutokäyntiä käyttäen vain 4.1.2 kohdassa tarkoitettuja työkaluja. Erityisesti polttoaineen ja ilman virtauksen kalibrointilaitteita ei katsota säätölaitteiksi, jos säätö edellyttää sinettien irrottamista, ja tämän toimenpiteen voi tavallisesti suorittaa vain ammattimainen mekaanikko. |
4.1.2. |
”Työkaluilla”, joita voidaan käyttää joutokäynnin säätöön, tarkoitetaan ruuvitalttoja (tavallisia tai ristipäisiä), ruuviavaimia (lenkkiavaimia, kiintoavaimia ja jakoavaimia), pihtejä, kuusiokoloavaimia ja yleistä lukulaitetta. |
4.2 Mittauspisteiden määritys ja tyyppi II -testin hyväksymis- ja hylkäämisperusteet
4.2.1. |
Ensin suoritetaan mittaus valmistajan ilmoittamissa olosuhteissa. |
4.2.2. |
Portaattomasti säätyville säätölaitteille määritetään riittävä määrä tyypillisiä asentoja. Testi on tehtävä niin, että moottori käy normaalilla joutokäyntinopeudella ja suurella joutokäyntinopeudella. Valmistaja määrittää suuren joutokäyntinopeuden, mutta sen on oltava yli 2 000 min–1. |
4.2.3. |
Pakokaasujen hiilimonoksidipitoisuuden mittaus on tehtävä kaikilla mahdollisilla säätölaitteiden asennoilla, mutta portaattomasti säädettäviin laitteisiin sovelletaan vain 4.2.2 kohdassa määriteltyjä asentoja. |
4.2.4. |
Tyyppi II -joutokäyntitesti katsotaan hyväksytyksi, jos vähintään toinen seuraavista kahdesta edellytyksestä täyttyy:
|
4.2.5. |
Säätölaitteiden mahdollisia asentoja rajoittaa jokin seuraavista:
|
4.2.6. |
Mittaussäädöiksi ei saa valita säätöjä, joilla moottori ei käy kunnolla. Erityisesti jos moottori on varustettu useilla kaasuttimilla, on kaikissa kaasuttimissa oltava sama säätö. |
4.3. Seuraavat muuttujat on mitattava ja kirjattava niin, että moottori käy normaalilla joutokäyntinopeudella ja suurella joutokäyntinopeudella:
a) |
pakokaasupäästöjen hiilimonoksidipitoisuus (CO) tilavuusyksikköä kohti (tilavuusprosentti); |
b) |
pakokaasupäästöjen hiilidioksidipitoisuus (CO2) tilavuusyksikköä kohti (tilavuusprosentti); |
c) |
hiilivedyt (HC) (ppm); |
d) |
pakokaasupäästöjen happipitoisuus (O2) tilavuusyksikköä kohti (tilavuusprosentti) tai lambda-arvo, valmistajan valinnan mukaan; |
e) |
moottorin pyörimisnopeus testin aikana, mahdolliset toleranssit mukaan luettuina; |
f) |
moottoriöljyn lämpötila testin aikana. Nestejäähdytteisten moottoreiden tapauksessa voidaan vaihtoehtoisesti hyväksyä jäähdytysnesteen lämpötila. |
4.3.1. |
Edellä olevan 4.3 kohdan d alakohdan muuttujiin sovelletaan seuraavaa:
|
5. CO-pitoisuuden laskeminen tyyppi II -joutokäyntitestissä
5.1. CO-pitoisuus (CCO) ja CO2-pitoisuus (CCO2 ) määritetään mittauslaitteen lukemista tai tallennuksista kalibrointikäyrien avulla.
5.2. Korjattu hiilimonoksidipitoisuus on seuraava:
Yhtälö 2-1:
5.3. CCO-pitoisuus (katso 5.1 kohta) lasketaan 5.2 kohdan kaavan avulla, eikä sitä tarvitse korjata, jos mitattu kokonaispitoisuus (CCO + CCO2 ) on vähintään
a) |
bensiinin (E5) osalta 15 prosenttia; |
b) |
nestekaasun osalta 13,5 prosenttia; |
c) |
maakaasun/biometaanin osalta 11,5 prosenttia. |
6 Tyyppi II -testi – testimenettely vapaassa kiihdytyksessä
6.1. Polttomoottorin ja mahdollisesti asennetun turboahtimen/ahtimen on oltava tyhjäkäynnillä ennen kunkin vapaan kiihdytyksen testisyklin alkua.
6.2. Kunkin vapaan kiihdytyksen syklin aloittamiseksi kaasupoljin on painettava pohjaan nopeasti ja portaattomasti (alle sekunnissa) mutta ei liian voimakkaasti, jotta polttoainepumpun syöttö olisi mahdollisimman suuri.
6.3. Kunkin vapaan kiihdytyksen syklin aikana moottorin on ennen kaasupolkimen päästämistä saavutettava ruiskutuksen katkaisun kierrosnopeus tai automaattivaihteistolla varustettujen ajoneuvojen osalta valmistajan ilmoittama kierrosnopeus tai, jos tätä tietoa ei ole saatavilla, kaksi kolmasosaa ruiskutuksen katkaisun kierrosnopeudesta. Tämä voidaan todentaa esimerkiksi seuraamalla moottorin nopeutta ja antamalla kaasupolkimen ensimmäisen painamisen ja päästämisen välillä kulua vähintään kaksi sekuntia.
6.4. Jos ajoneuvossa on portaattomasti säätyvä vaihteisto (CVT) ja automaattikytkin, vetävät pyörät voidaan nostaa maasta.
Jos ajoneuvon moottorinohjaukseen liittyy turvarajoja (esimerkiksi nopeus enintään 1 500 rpm ilman pyöriviä pyöriä tai vaihdetta), tämä moottorin suurin kierrosnopeus on saavutettava.
6.5. Hiukkasten keskimääräinen pitoisuus (m–1) pakokaasuvirrassa (opasiteetti) on mitattava viiden kiihdytystestin aikana. Opasiteetilla tarkoitetaan moottorin pakokaasuvirrasta optisesti mitattua hiukkasten tiheyttä (m–1);
7 Tyyppi II -testi – kiihdytystestin tulokset ja vaatimukset
7.1. Kohdan 6.5 mukaisesti mitattujen testiarvojen on täytettävä direktiivin 2009/40/EY liitteessä II olevassa 8.2.2.2 kohdassa vahvistetut testitulosvaatimukset.
7.1.1. |
Kohdan 8.2.2.2 alakohdassa b) olevaa alaviitettä 7 ei sovelleta direktiivin (EU) No 168/2013 soveltamisalaan kuuluviin ajoneuvoihin. |
7.1.2. |
Tyyppi II –opasiteettitestin mitattu arvo merkitään vaatimustenmukaisuustodistukseen. Vaihtoehtoisesti ajoneuvon valmistaja voi määrittää soveltuvan opasiteettiarvon ja merkitä tämän raja-arvon vaatimustenmukaisuustodistukseen. |
7.1.3. |
Vaatimus merkitä opasiteettitestin arvo lakisääteiseen kilpeen ei koske direktiivin (EU) N:o 168/2013 soveltamisalaan kuuluvia ajoneuvoja. |
LIITE IV
Tyyppi III -testin vaatimukset: kampikammiokaasupäästöt
1. Johdanto
Tässä liitteessä kuvataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen V osassa A tarkoitettu tyyppi III -testausmenettely.
2. Yleiset säännökset
2.1. |
Valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle tekniset tiedot ja piirustukset, jotka osoittavat moottoreiden rakenteen olevan sellainen, ettei kampikammiokaasujen tuuletusjärjestelmästä pääse ympäristöön polttoainetta, voiteluöljyä tai kampikammiokaasuja. |
2.2. |
Tutkimuslaitos ja hyväksyntäviranomainen vaativat valmistajaa suorittamaan tyyppi III -testin vain seuraavissa tapauksissa:
|
2.3. |
Kaikissa muissa tapauksissa tyyppi III -testistä on luovuttava. |
2.4. |
Luokan L ajoneuvot, joissa on kaksitahtimoottori, jossa on huuhteluaukko kampikammion ja sylinterin/sylinterien välissä, voidaan vapauttaa tyyppi III -testivaatimusten soveltamisesta valmistajan pyynnöstä. |
2.5. |
Valmistajan on liitettävä asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan mukaisiin valmistusasiakirjoihin jäljennös kanta-ajoneuvon testiraportista, jossa mainitaan tyyppi III -testin positiivinen tulos. |
3. Testaustilat
3.1. |
Testiajoneuvolle, jolle on tehty liitteen II mukainen tyyppi I -testi ja liitteen III mukainen tyyppi II -testi, on tehtävä tyyppi III -testi. |
3.2. |
Testattavissa ajoneuvoissa on oltava vuodoton moottori, joka ei ole sellainen, että pienikin vuoto voi aiheuttaa pahoja toimintahäiriöitä. Testiajoneuvon on oltava asianmukaisesti huollettu ja käytetty. |
4. Testimenettelyt
4.1. Tyyppi III -testit on tehtävä seuraavan testimenettelyn mukaisesti:
4.1.1. Joutokäynti on säädettävä valmistajan suositusten mukaisesti.
4.1.2. Mittaukset tehdään seuraavissa moottorin toimintatiloissa:
Taulukko 3-1
Ajoneuvon testausnopeudet (joutokäynti tai tasainen nopeus) sekä alustadynamometrin absorboima teho tyyppi III -testissä
Tilan nro |
Ajoneuvon nopeus (km/h) |
||||
1 |
Joutokäynti |
||||
2 |
Seuraavista kahdesta se, kumpi on suurempi:
|
||||
3 |
Tilan nro |
Jarrun absorboima teho |
1 |
Nolla |
2 |
Se, joka vastaa tyyppi I -testin asetusta nopeudessa 50 km/h, tai ellei tämä ole saavutettavissa, tyyppi I -testiä 50 prosentissa ajoneuvon suurimmasta rakenteellisesta nopeudesta |
3 |
Kuten tila 2, mutta kerrottuna kertoimella 1,7 |
4.1.3. Kampikammion tuuletusjärjestelmän luotettava toiminta on tarkastettava kaikissa 4.1.2 kohdassa luetelluissa tiloissa.
4.1.4. Menetelmä kampikammion tuuletusjärjestelmän toiminnan tarkastamiseksi
4.1.4.1. |
Moottorissa olevia aukkoja ei saa muuttaa. |
4.1.4.2. |
Kampikammion paine mitataan sopivasta kohdasta. Se voidaan mitata öljyn mittatikun reiästä viistoputkisella painemittarilla. |
4.1.4.3. |
Ajoneuvo katsotaan hyväksyttäväksi, jos kaikissa 4.1.2 kohdassa esitetyissä tiloissa kampikammiosta mitattu paine ei ylitä mittaushetkellä vallitsevaa ulkoilman painetta. |
4.1.5. Edellä 4.1.4.1–4.1.4.3 kohdassa esitetyllä menetelmällä tehtävässä testissä paine imusarjassa mitataan ± 1 kPa:n tarkkuudella.
4.1.6. Ajoneuvon nopeus dynamometrillä mitataan tarkkuudella ± 2 km/h.
4.1.7. Kampikammion paine ja ilmanpaine on mitattava ± 0,1 kPa:n tarkkuudella, ja näytteenoton vähimmäistaajuuden on oltava 1 Hz vähintään 60 sekunnin ajanjaksolla, jolloin mootoria käytetään 4.1.2 kohdan tiloissa jatkuvasti ja vakaasti.
4.2. Jos yhdessä tai useammassa 4.1.2 kohdan mukaisessa mittaustiloissa kampikammiosta 4.1.7 kohdan mukaisena ajanjaksona mitattu suurin painearvo on suurempi kuin ilmanpaine, on tehtävä 4.2.1 tai 4.2.3. kohdassa (valmistajan valinnan mukaan) määritelty lisätesti hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla.
4.2.1. Tyyppi III -lisätestimenettely (nro 1)
4.2.1.1. |
Moottorissa olevia aukkoja ei saa muuttaa. |
4.2.1.2. |
Öljyn mittatikun reikään asennetaan noin viiden litran joustava pussi, joka sietää kampikammiokaasuja. Pussin on oltava tyhjä ennen kutakin mittausta. |
4.2.1.3. |
Pussin on oltava suljettuna ennen kutakin mittausta. Se avataan kampikammioon viideksi minuutiksi kussakin 4.1.2 kohdassa esitetyssä tilassa. |
4.2.1.4. |
Ajoneuvo katsotaan hyväksyttäväksi, jos pussi ei näkyvästi täyty missään 4.1.2 ja 4.2.1.3 kohdassa esitetyssä mittaustilassa. |
4.2.2. Jos moottorin rakenne on sellainen, ettei testiä voida suorittaa 4.2.1 kohdassa esitetyillä menetelmillä, mittaukset on tehtävä samalla menetelmällä muutettuna seuraavasti:
4.2.2.1. |
Ennen testiä suljetaan kaikki moottorin aukot paitsi se, jota tarvitaan kaasujen talteenottoon. |
4.2.2.2. |
Pussi liitetään sopivaan ulosottoon, joka ei aiheuta ylimääräistä painehäviötä ja joka on asennettu kaasunkierrätyspiiriin suoraan moottorista tulevaan aukkoon. |
4.2.2.3. |
Kuva 3-1 Tyyppi III -testimenetelmän nro 1 erilaiset testauskokoonpanot.
|
4.2.3. Vaihtoehtoinen tyyppi III -lisätestimenettely (nro 2)
4.2.3.1. |
Valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaiselle, että moottorin kampikammion tuuletusjärjestelmä on ilmatiivis, tekemällä vuototarkastus, jossa kampikammion tuuletusjärjestelmään luodaan ylipaine paineilmalla. |
4.2.3.2. |
Ajoneuvon moottori voidaan asettaa testilaitteeseen ja imu- ja pakosarjat voidaan poistaa ja korvata tulpilla, jotka sulkevat moottorin ilmanottoaukot ja pakokaasun poistoaukot tiiviisti. Vaihtoehtoisesti testiajoneuvon ilmanotto- ja pakojärjestelmät voidaan tukkia valmistajan valitsemista kohdista sekä tutkimuslaitosta ja hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. |
4.2.3.3. |
Mäntien asento voidaan optimoida ja palotilan (palotilojen) painehäviö minimoida kääntämällä kampiakselia. |
4.2.3.4. |
Kampikammion paine mitataan sopivasta kohdasta, ei kuitenkaan kampikammion paineistamiseen käytetystä kampikammion aukosta. Moottorissa mahdollisesti olevaa öljyntäyttöaukon tulppaa, öljynpoistoaukon tulppaa, öljyntason tarkastusaukkoa ja mittatikun korkkia voidaan muuttaa paineistamisen ja paineen mittauksen helpottamiseksi; moottorin kierteitä, tiivisteitä, O-renkaita ja muita (paineseinien) läpivientejä ei saa kuitenkaan muuttaa, ja niiden on pysyttävä moottorityyppiä edustavina. Ympäristön lämpötilan ja ilmanpaineen on pysyttävä vakiona koko testin ajan. |
4.2.3.5. |
Kampikammio paineistetaan paineilmalla suurimpaan 4.1.2 kohdan mukaisissa kolmessa testaustilassa kirjattuun huippupaineeseen, niin että paine on vähintään 5 kPa suurempi kuin ilmanpaine, taikka suurempaan valmistajan valitsemaan paineeseen. Vähimmäispaine 5 kPa sallitaan vain, jos jäljitettävissä olevan kalibroinnin keinoin voidaan osoittaa, että testilaitteiston mittaustarkkuus kyseisessä paineessa on riittävä. Muutoin on käytettävä suurempaa testauspainetta laitteiston kalibroidun mittaustarkkuuden mukaan. |
4.2.3.5. |
Ylipaineistamiseen käytettävä paineilmanlähde on suljettava, kampikammion painetta on seurattava 300 sekunnin ajan. Testin läpäiseminen edellyttää, että kampikammion paine on vähintään 95 prosenttia alkuperäisestä ylipaineesta 300 sekunnin ajan paineilmanlähteen sulkemisesta. |
LIITE V
Tyyppi IV -testin vaatimukset: haihtumispäästöt
Lisäyksen numero |
Lisäyksen nimi |
Sivunumero |
1 |
Polttoainesäiliön läpäisevyyden testausmenettely |
168 |
2 |
Polttoainesäiliön ja polttoaineen syöttöjärjestelmän läpäisevyyden testausmenettely |
169 |
3 |
Testausmenettely haihtumispäästöjen määrittämiseksi ilmatiiviissä tilassa (SHED) |
174 |
3.1. |
Hybridijärjestelmän esivalmistelua koskevat vaatimukset ennen SHED-testin aloittamista |
181 |
3.2. |
Haihtumispäästöjen valvontalaitteiden ikääntymistä koskeva testausmenettely |
183 |
4 |
Laitteiston kalibrointi haihtumispäästötestiä varten |
185 |
1. Johdanto
1.1. |
Tässä liitteessä kuvaillaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetun tyyppi IV -testin testausmenettely. |
1.2 |
Lisäyksessä 1 kuvaillaan menettely muusta materiaalista kuin metallista valmistetun polttoainesäiliön läpäisevyyden testaamista varten. Tätä menettelyä käytetään myös asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen II kohdassa C8 tarkoitetun polttoainesäiliön testauksen esivakautuksen testisyklinä. |
1.3. |
Lisäyksissä 2 ja 3 kuvaillaan menetelmät, joilla määritetään se, miten paljon hiilivetyjä häviää haihtumalla haihtuvaa nestemäistä polttoainetta käyttävällä käyttövoimajärjestelmällä varustettujen ajoneuvojen polttoainejärjestelmistä. Lisäyksessä 4 vahvistetaan haihtumispäästöjen testauslaitteiston kalibrointimenettely. |
2. Yleiset vaatimukset
2.1. |
Ajoneuvon valmistajan on osoitettava tutkimuslaitosta ja hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että polttoainesäiliö ja polttoainejärjestelmä ovat tiiviitä. |
2.2. |
Polttoainejärjestelmän on täytettävä tiiviydeltään asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II (C8) tarkoitetut vaatimukset. |
2.3. |
Kaikille luokan L (alaluokkien) ajoneuvoille, jotka on varustettu muusta materiaalista kuin metallista valmistetulla polttoainesäiliöllä, on tehtävä lisäyksen 1 mukaisen testausmenettelyn mukainen läpäisevyystesti. Lisäyksen 1 mukaisen läpäisevyystestin haihtumisosio voidaan korvata valmistajan pyynnöstä lisäyksen 2 mukaisella polttoaineen läpäisytestillä tai lisäyksen 3 mukaisella SHED-testillä. |
2.4. |
Luokan L alaluokkien L3e, L4e, L5e-A, L6e-A ja L7e-A ajoneuvoille on tehtävä lisäyksen 3 mukainen SHED-testausmenettely. |
2.5. |
Lisäyksessä 2 vahvistettua polttoaineen läpäisyä koskevaa testausmenettelyä on arvioitava yleisesti asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa ympäristövaikutustutkimuksessa. Tutkimuksessa on vahvistettava, onko luokan L alaluokkien L1e-A, L1e-B, L2e, L5e-B, L6e-B, L7e-B ja L7e-C ajoneuvoille tehtävä lisäyksen 2 mukainen läpäisevyystestimenettely vai lisäyksen 3 mukainen SHED-testimenettely. |
2.6. |
Jos alaluokan L1e-A, L1e-B, L2e, L5e-B, L6e-B, L7e-B tai L7e-C ajoneuvolle on tehtävä asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa C ja lisäyksessä 3 vahvistettu SHED-testausmenettely, se on vapautettava lisäyksen 2 mukaisesta polttoaineen läpäisyä koskevasta testausmenettelystä ja päinvastoin. |
Lisäys 1
Polttoainesäiliön läpäisevyyden testausmenettely
1. Soveltamisala
1.1. Tätä vaatimusta sovelletaan kaikkiin luokan L ajoneuvoihin, joissa on muusta materiaalista kuin metallista valmistettu polttoainesäiliö nestemäistä haihtuvaa polttoainetta varten, siten kuin sitä sovelletaan kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettuihin ajoneuvoihin.
1.2. Lisäyksen 2 tai 3 vaatimukset täyttävien ajoneuvojen tai vain vähän haihtuvaa polttoainetta käyttävien, puristussytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen on täytettävä tämän lisäyksen vaatimukset vain asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen II kohdassa C8 tarkoitetun polttoainesäiliön testauksen esivakautusmenettelynä. Näiden ajoneuvojen polttoainesäiliöt vapautetaan haihtumista koskevista, 2.1.5, 2.1.6, 2.3 ja 2.4 kohdassa esitetyistä vaatimuksista.
2. Polttoainesäiliön läpäisevyystesti
2.1. Testimenetelmä
2.1.1. Testilämpötila
Polttoainesäiliön testauslämpötilan on oltava 313,2 ± 2 K (40 ± 2 °C).
2.1.2. Testipolttoaine
Testipolttoaineena on käytettävä liitteen II lisäyksen 2 mukaista vertailupolttoainetta. Jos tätä testausmenettelyä käytetään vain asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen II kohdassa C8 tarkoitetun myöhemmän polttoainesäiliön testauksen esivakautukseen, voidaan käyttää kaupallista korkeaoktaanista polttoainetta valmistajan valinnan mukaan ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella.
2.1.3. Säiliö täytetään testipolttoaineella 50-prosenttisesti sen nimellisestä kokonaiskapasiteetista ja sen annetaan olla paikallaan ympäröivässä ilmassa, jonka lämpötila on 313,2 ± 2 K, kunnes painon aleneminen on vakiintunut. Tämän jakson on oltava ainakin neljän viikon pituinen (varastointia edeltävä jakso). Säiliö tyhjennetään ja täytetään sen jälkeen testipolttoaineella 50-prosenttisesti sen nimelliskapasiteetista.
2.1.4. Tämän jälkeen säiliötä säilytetään vakautusolosuhteissa 313,2 ± 2 K:n lämpötilassa kunnes sen sisällön lämpötila on sama kuin testilämpötila. Sitten säiliö tiivistetään. Säiliön paineennousua testin aikana voidaan kompensoida.
2.1.5. Diffuusiosta johtuvaa painon alenemista on mitattava kahdeksanviikkoisen testin aikana. Tuona aikana polttoainesäiliöstä saa hävitä keskimäärin enintään 20 000 mg kunkin vuorokauden aikana.
2.1.6. Jos diffuusiohäviö on suurempi, polttoainehäviö tulee määrittää myös ympäristön lämpötilassa, joka on 296,2 ± 2 K (23 ± 2 °C), kun kaikki muut olosuhteet pidetään samoina (esivarastointi 313,2 ± 2 K). Näissä olosuhteissa määritetty häviö ei saa olla yli 10 000 mg vuorokaudessa.
2.2. Kaikki polttoainesäiliöt, joille tehdään tämä testausmenettely asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen II kohdassa C8 tarkoitetun testauksen esivakautuksena, on eriteltävä asianmukaisesti.
2.3. Läpäisevyyshaihtumistestin tuloksista ei lasketa erilaisten testattujen polttoainesäiliöiden keskiarvoa, mutta minkä tahansa polttoainesäiliön kohdalla havaittua suurinta diffuusiohäviötä on verrattava sallittuun enimmäishäviöön, joka vahvistetaan 2.1.5 kohdassa ja tarvittaessa 2.1.6 kohdassa.
2.4. Polttoainesäiliön läpäisevyystesti, jossa käytetään sisäisen paineen kompensointia
Jos polttoainesäiliön läpäisevyystestissä käytetään sisäisen paineen kompensointia, joka on merkittävä testiraporttiin, paineen kompensaatiosta johtuva polttoainehäviö on otettava huomioon laskettaessa diffuusiohäviötä.
Lisäys 2
Polttoainesäiliön ja polttoaineen syöttöjärjestelmän läpäisevyyden testausmenettely
1 Soveltamisala ja testin rajoitukset
1.1. Polttoainejärjestelmän läpäisevyyttä on testattava 2 kohdassa vahvistetun menettelyn mukaisesti asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä IV vahvistetusta ensimmäisestä soveltamispäivästä alkaen. Tätä perusvaatimusta sovelletaan kaikkiin luokan L ajoneuvoihin, joissa on polttoainesäiliö nestemäistä erittäin haihtuvaa polttoainetta varten, siten kuin sitä sovelletaan kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettuihin ajoneuvoihin, asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen V osan B mukaisesti ja odotettaessa asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan mukaisen ympäristövaikutustutkimuksen tuloksia.
1.2. Tämän lisäyksen vaatimusten soveltamiseksi tämän lisäyksen soveltamisalaan kuuluvia polttoainejärjestelmän osia ovat vähintään polttoainesäiliö ja polttoaineputkiston osakokonaisuus. Tämän lisäyksen vaatimuksia ei sovelleta muihin polttoaineen syöttöjärjestelmän, mittauksen ja valvontajärjestelmän osiin.
2. Polttoainetankin läpäisevyystestin kuvaus
2.1 Läpäisypäästöt mitataan punnitsemalla tiivistetty polttoainesäiliö ennen seisontaa valvotussa lämpötilassa ja sen jälkeen seuraavien vuokaavioiden mukaisesti.
Kuva Ap2-1
Polttoainesäiliön läpäisevyys, koko testi ja lyhyt testi
2.2. Kestävyystestiä ei tehdä metallisäiliöille.
3. Polttoaineen säilytyksen esivakautus polttoainesäiliön läpäisevyystestiä varten
Polttoainesäiliön läpäisevyystestissä polttoainesäiliö esivakautetaan toteuttamalla seuraavat viisi vaihetta:
3.1. Säiliö täytetään liitteen II lisäyksessä 2 määritetyllä vertailupolttoaineella ja tiivistetään. Täytettyä säiliötä säilytetään 20 viikkoa lämpötilassa 301,2 ± 5 K (28 ± 5 °C) tai 10 viikkoa lämpötilassa 316,2 ± 5 K (43 ± 5 °C). Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää lyhyemmän säilytysajan ja korkeamman lämpötilan yhdistelmää, jos valmistaja voi osoittaa hyväksyntäviranomaiselle hiilivetyjen läpäisyvauhdin vakiintuneen.
3.2. Polttoainesäiliön sisäpinta-ala on määritettävä neliömetreinä vähintään kolmen merkitsevän numeron tarkkuudella. Valmistaja voi käyttää pinta-alan epätarkempia arvioita, jos varmistetaan, ettei pinta-alaa yliarvioida.
3.3. Polttoainesäiliö on täytettävä lisäämällä säiliöön sen nimellistilavuuden verran vertailupolttoainetta.
3.4. Säiliötä ja polttoainetta tasapainotetaan lämpötilaan 301,2 ± 5 K (28 ± 5 °C) tai vaihtoehtoisen lyhyen testin tapauksessa lämpötilaan 316,2 ± 5 K (43 ± 5 °C).
3.5. Polttoainesäiliö tiivistetään käyttämällä täyttöaukon kansia tai muita tiivisteitä (ilman sulkuhanoja), joita voidaan käyttää tuotantopolttoainesäiliön aukkojen tiivistämiseen. Polttoainesäiliön aukot, joita ei normaalisti tiivistetä (esimerkiksi letkuliittimet ja polttoainesäiliön täyttöaukon kannen aukot), voidaan tiivistää käyttämällä läpäisemättömiä tiivisteitä, kuten metalli- tai fluoropolymeeritulppia.
4. Polttoainesäiliön läpäisevyyden testausmenettely
Kohdan 3 mukaisesti esivakautettu säiliö testataan seuraavasti:
4.1. Tiivistetty polttoainesäiliö punnitaan ja paino kirjataan milligrammoina. Mittaus on tehtävä kahdeksan tunnin sisällä säiliön täyttämisestä testipolttoaineella.
4.2. Säiliö asetetaan tuuletettuun huoneeseen tai tilaan, jonka lämpötila on säädettävissä.
4.3. Testihuone tai -tila suljetaan ja tiivistetään ja testiaika kirjataan.
4.4. Testihuoneen tai -tilan lämpötila pidetään jatkuvasti 301,2 ± 2 K:ssa (28 ± 5 °C:ssa) 14 päivän ajan. Lämpötilaa on seurattava ja se on kirjattava jatkuvasti.
5. Polttoainesäiliön läpäisevyystestin tulosten laskenta
5.1. Säilytysjakson päätteeksi kirjataan tiivistetyn polttoainesäiliön paino milligrammoina. Painomittaukset on kirjattava viideltä eri päivältä testausviikkoa kohden, paitsi jos esivalmisteluvaiheessa polttoaineen säilytyksessä ja läpäisevyystestissä käytetään samaa polttoainetta. Testi on mitätön, jos lineaarisessa kuvaajassa, joka kuvaa säiliön painoa suhteessa testipäiviin läpäisevyystestin koko säilytysjakson ajalta, lineaarisen regressioanalyysin korrelaatiokerroin r2 on alle 0,8.
5.2. Testin lopussa mitattu täytetyn polttoainesäiliön paino vähennetään testin alussa mitatusta täytetyn polttoainesäiliön painosta.
5.3. Painoerotus jaetaan polttoainesäiliön sisäpinta-alalla.
5.4. Kun 5.3 kohdan mukaisen laskelman tulos (mg/m2) jaetaan testipäivien määrällä, saadaan päästönopeus mg/m2/päivä, joka pyöristetään samaan desimaalimäärään, jota käytetään asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa C2 vahvistetussa päästövaatimuksessa.
5.5. Jos 14 päivän säilytysjakson aikana läpäisynopeudet ovat sellaiset, että valmistaja pitää ajanjaksoa liian lyhyenä merkitsevien painonmuutosten mittaamista varten, jaksoa voidaan pidentää enintään 14 päivän verran. Tällöin 4.5–4.8 kohdan testivaiheet on toistettava painonmuutoksen määrittämiseksi koko 28 päivän osalta.
5.6. Huononemiskertoimen määrittäminen täyttä läpäisytestimenettelyä sovellettaessa
Huononemiskerroin (DF) määritetään jollakin seuraavista tavoista valmistajan valinnan mukaan:
5.6.1. |
loppuläpäisevyyden ja alkuläpäisevyyden suhde; |
5.6.2. |
asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VII osassa B vahvistettu kokonaishiilivetyjen kiinteä huononemiskerroin (DF). |
5.7. Säiliön läpäisevyystestien lopullisten tulosten määrittäminen
5.7.1. Täysi testausmenettely
Läpäisevyystestin tulos määritetään kertomalla 5.6 kohdassa määritetty huononemiskerroin 5.4 kohdassa määritetyllä läpäisevyystestin mittaustuloksella. Kertolaskun tulo ei saa ylittää sovellettavaa läpäisytestin rajaa, joka vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa C2.
5.7.2. Nopeutettu (lyhyt) testausmenettely
Edellä 5.4 kohdassa määritetty läpäisevyystestin mittaustulos ei saa ylittää sovellettavaa läpäisytestin rajaa, joka vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa C2.
6. Polttoainesäiliön kestävyystestaus
6.1. Kunkin olennaisesti erilaisen käsittelytapojen ja ei-metallisten säiliömateriaalien yhdistelmän kestävyys on osoitettava seuraavasti:
6.1.1. Paineenvaihtelutesti
Painetesti tehdään tiivistämällä säiliö ja vaihtelemalla sen painetta 115,1 kPa:n absoluuttisesta paineesta (+2,0 psig) ja 97,9 kPa:n absoluuttiseen paineeseen (-0,5 psig) ja takaisin 115,1 kPa:n absoluuttiseen paineeseen (+2,0 psig) 10 000 jakson ajan nopeudella 60 sekuntia/jakso.
6.1.2. UV-altistus
Auringonvalolle altistumista koskeva testi tehdään kohdistamalla polttoainesäiliön pinnalle ultraviolettivalo, jonka teho on vähintään 24 W/m2 (0,40 wattituntia/m2/min), vähintään 450 tunnin ajan. Vaihtoehtoisesti muusta materiaalista kuin metallista valmistettu polttoainesäiliö voidaan altistaa suoralle luonnolliselle auringonvalolle vastaavan ajan, kunhan varmistetaan, että altistus päivänvalolle kestää vähintään 450 tuntia.
6.1.3. Läikkymistesti
Läikkymistestissä muusta materiaalista kuin metallista valmistettuun polttoainesäiliöön lisätään liitteen II lisäyksen 2 mukaista vertailupolttoainetta tai kaupallista korkeaoktaanista polttoainetta valmistajan valinnan mukaan ja hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla määrä, joka on 40 prosenttia säiliön tilavuudesta. Polttoainesäiliökokonaisuutta keinutetaan 15 kertaa minuutissa yhteensä miljoona kierrosta. Testissä käytetään kulmaa, joka poikkeaa tasosta +15 asteesta –15 asteeseen, ja ympäristön lämpötilan on oltava 301,2 ± 5 K (28 ± 5 °C).
6.2. Polttoainesäiliön kestävyystestin lopulliset tulokset
Kestävyystestin jälkeen polttoainesäiliötä säilytetään 3 kohdan vaatimusten mukaisesti, jotta varmistetaan läpäisyvauhdin olevan vakaa. Läikkymistestijakso ja UV-testijakso voidaan katsoa osaksi tätä säilytystä, jos säilytys alkaa heti läikkymistestin jälkeen. Loppuläpäisyvauhdin määrittämiseksi polttoainesäiliö on tyhjennettävä ja täytettävä uudelleen tuoreella testauspolttoaineella liitteen II lisäyksen 2 mukaisesti. 4 kohdan mukainen läpäisytesti on toistettava heti tämän säilytysjakson jälkeen. Tähän läpäisytestiin sovelletaan samaa testauspolttoainevaatimusta kuin ennen kestävyystestausta tehtyyn läpäisytestiin. Lopulliset testitulokset lasketaan 5 kohdan mukaisesti.
6.3. Valmistajan pyynnöstä jokin kestävyystesteistä voidaan jättää tekemättä, jos hyväksyntäviranomaisille voidaan selvästi osoittaa, ettei tämä vaikuta polttoainesäiliöstä pääseviin päästöihin.
6.4. Säilytyksen kesto kestävyystestauksen aikana voidaan laskea osaksi polttoaineen säilytysjaksoa, jos polttoaine pidetään säiliössä. Säilytysjaksoja voidaan lyhentää 10 viikkoon, jos ne tehdään 316,2 ± 5 K:n (43 ± 5 °C:n) lämpötilassa.
7. Polttoaineputkiston testivaatimukset
7.1. Polttoaineputkiston läpäisevyyden fyysinen testausmenettely
Valmistajan on testattava polttoaineputkisto, joka käsittää polttoaineletkun puristimet ja materiaalin, johon polttoaineputket liitetään kummaltakin puolelta, suorittamalla fyysinen testi jollakin seuraavista menettelyistä:
a) |
Kohtien 6.2–6.4 vaatimusten mukaisesti. Putket, joihin polttoaineputket liitetään kummaltakin puolelta, tukitaan läpäisemättömällä materiaalilla. Kohdissa 6.2–6.4 sana ”polttoainesäiliö” korvataan ilmaisulla ”polttoaineputkisto”. Polttoaineletkun puristimet kiristetään käyttäen sarjatuotannolle määritettyä vääntömomenttia. |
b) |
Valmistaja voi käyttää omaa testausmenettelyään, jos hyväksyntäviranomaiselle voidaan osoittaa, että tämä testi on yhtä tiukka kuin testimenettely a). |
7.2. Polttoaineputkiston läpäisevyystestin raja-arvot fyysisen testin tapauksessa
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osan C2 mukaiset polttoaineputkien testiraja-arvot on täytettävä kohdan 7.1 mukaisissa testausmenettelyissä.
7.3. Polttoaineputkiston läpäisevyyttä ei tarvitse testata fyysisesti, jos
a) |
polttoaineputket täyttävät SAE J30 -standardin läpäisevyysvaatimukset R11–A tai R12, tai |
b) |
muusta materiaalista kuin metallista valmistetut polttoaineputket täyttävät SAE J2260 -standardin luokan 1 läpäisevyysvaatimukset, ja |
c) |
valmistaja voi osoittaa hyväksyntäviranomaiselle, että polttoainesäiliön ja muiden polttoainejärjestelmän osien väliset liitännät ovat tiiviitä pätevän suunnittelun ansiosta. |
Jos ajoneuvoon asennetut polttoaineletkut täyttävät kaikki kolme vaatimusta, asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa C2 vahvistettujen polttoaineputkiston testirajoja koskevien vaatimusten voidaan katsoa täyttyvän.
Lisäys 3
Testausmenettely haihtumispäästöjen määrittämiseksi ilmatiiviissä tilassa (SHED)
1. Soveltamisala
1.1. |
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä IV vahvistetusta soveltamispäivästä lähtien alaluokkien L3e, L4e (vain perusajoneuvo, sivuvaunullisen moottoripyörän alkuperäinen L3e-ajoneuvo), L5e-A, L6e-A ja L7e-A ajoneuvojen haihtumispäästöt testataan ympäristöominaisuuksien tyyppihyväksyntämenettelyssä seuraavan SHED-testimenettelyn mukaisesti. |
2. SHED-testin kuvaus
Haihtumispäästöjä koskeva SHED-testi (kuva Ap3-1) muodostuu vakautusvaiheesta ja testivaiheesta seuraavasti:
a) |
vakautusvaihe:
|
b) |
testivaihe:
|
Säiliön tuuletushäviövaiheesta ja kuumahaihtumisvaiheesta aiheutuvat hiilivetypäästöjen massat lasketaan yhteen, ja testistä annetaan yhteenlaskettu tulos.
Kuva Ap3-1
Vuokaavio – haihtumispäästöjä koskeva SHED-testi.
3. Testiajoneuvoja ja testipolttoainetta koskevat vaatimukset
3.1. Testiajoneuvot
SHED-testissä käytetään valmistajan valinnan mukaan yhtä tai useampaa sisäänajettua testiajoneuvoa, jotka on varustettu
3.1.1. |
uusilla sisäänajetuilla päästöjenvalvontalaitteilla, jolloin SHED-testin tulokseen lisätään kiinteä huononemiskerroin 0,3 g/testi; |
3.1.2. |
vanhennetuilla haihtumispäästöjen valvontalaitteilla, jolloin testissä noudatetaan alalisäyksessä 3.2 vahvistettua vanhentamista koskevaa testausmenettelyä. |
3.2. Testiajoneuvot
Sisäänajetun testiajoneuvon, jonka on edustettava ympäristöominaisuuksiensa osalta hyväksynnän kohteena olevaa ajoneuvotyyppiä, on oltava mekaanisesti hyvässä kunnossa, ja ennen haihtumistestiä sen on oltava sisäänajettu ja sitä on pitänyt ajaa vähintään 1 000 km sen jälkeen, kun se käynnistettiin ensi kerran tuotantolinjalla. Haihtumispäästöjen rajoitusjärjestelmän on oltava kytkettynä ja sen on pitänyt toimia oikein tämän ajan, ja aktiivihiilisäiliöiden ja haihtumispäästöjen säätöventtiilin on pitänyt olla tavanomaisessa käytössä ilman tavallisuudesta poikkeavaa tyhjentämistä tai kuormitusta.
3.3. Testipolttoaine
Testeissä on käytettävä sopivaa vertailupolttoainetta, joka määritellään liitteen II lisäyksessä 2.
4. Alustadynamometri ja haihtumispäästöjen mittaustila
4.1. Alustadynamometrin on oltava liitteen II lisäyksessä 3 esitettyjen vaatimusten mukainen.
4.2. Haihtumispäästöjen mittaustila (SHED)
Haihtumispäästöjen mittaustilan on oltava kaasutiivis suorakulmainen mittauskammio, johon testattava ajoneuvo mahtuu. Mittaustilassa olevaan ajoneuvoon on päästävä käsiksi joka puolelta, ja suljettuna mittaustilan on oltava kaasutiivis. Mittaustilan sisäpinnan on oltava hiilivetyjä läpäisemätöntä materiaalia. Ainakin yhdessä pinnassa on oltava joustavaa läpäisemätöntä materiaalia tai muu laite, joka mahdollistaa pienistä lämpötilanvaihteluista johtuvien paineenvaihtelujen tasaamisen. Seinärakenteen on johdettava lämpöä hyvin.
4.3. Analysointijärjestelmät
4.3.1. Hiilivetyanalysaattori
4.3.1.1. |
Mittaustilan ilmaa valvotaan liekki-ionisaatiotyyppisellä hiilivetyilmaisimella (FID). Näytekaasu on imettävä yhden sivuseinän keskipisteestä tai kammion katosta, ja mahdolliset ohivirtaukset on johdettava takaisin mittaustilaan, mieluiten heti sekoitustuulettimen taakse. |
4.3.1.2. |
Hiilivetyanalysaattorin vasteajan on oltava enintään 1,5 sekuntia lukemaan, joka on 90 prosenttia lopullisesta lukemasta. Stabiilisuuden on oltava parempi kuin 2 prosenttia täydestä asteikosta asteikon nollakohdassa ja 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta 15 minuutin ajan kaikilla käytettävillä alueilla. |
4.3.1.3. |
Keskihajonnan avulla ilmaistun analysaattorin toistettavuuden on oltava parempi kuin 1 prosentti täydestä asteikosta asteikon nollakohdassa ja 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta kaikilla käytettävillä alueilla. |
4.3.1.4. |
Analysaattorin käyttöalueet on valittava siten, että saadaan paras resoluutio mittauksessa, kalibroinnissa ja vuototarkastusmenettelyssä. |
4.3.2. Hiilivetyanalysaattorin tietojen tallennusjärjestelmä
4.3.2.1. |
Hiilivetyanalysaattori on varustettava laitteella, joka tallentaa sähköistä signaalia joko kynäpiirturilla tai muulla tietojenkäsittelyjärjestelmällä ja jonka tallennustaajuus on vähintään kerran minuutissa. Tallennusjärjestelmän on oltava käyttöominaisuuksiltaan vähintään tallennettavaa signaalia vastaava, ja tulosten on tallennuttava pysyvästi. Tallenteessa täytyy näkyä selvä merkki polttoainesäiliön lämmitysjakson ja kuumahaihtumajakson alkamisesta ja päättymisestä sekä kunkin testin alkamisen ja päättymisen välinen aika. |
4.4. Polttoainesäiliön lämmitys
4.4.1. Polttoainesäiliön lämmitysjärjestelmän on muodostuttava kahdesta erillisestä lämmönlähteestä, joissa on kaksi lämpötilansäädintä. Tavanomaisesti lämmönlähteet ovat sähkötoimisia lämmitysnauhoja, mutta valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää muita lähteitä. Lämpötilansäätimet voivat olla manuaalisia, kuten säädettäviä muuntajia, tai automatisoituja. Koska höyryn ja polttoaineen lämpötilaa on valvottava erikseen, polttoaineelle suositellaan automaattista säädintä. Lämmitysjärjestelmä ei saa aiheuttaa polttoaineen kanssa kosketuksissa olevaan säiliön pintaan kuumia pisteitä, jotka aiheuttaisivat polttoaineen paikallista ylikuumenemista. Polttoaineen lämmitysnauhojen on sijaittava mahdollisimman alhaalla polttoainesäiliössä, ja niiden on peitettävä ainakin 10 prosenttia polttoaineen kanssa kosketuksissa olevasta pinta-alasta. Lämmitysnauhojen keskilinjan on oltava korkeudella, joka vastaa alle 30:tä prosenttia polttoaineen syvyydestä polttoainesäiliön pohjasta mitattuna, ja suunnilleen samansuuntainen säiliössä olevan polttoaineen pinnan kanssa. Jos höyrynlämmitysnauhoja käytetään, niiden on sijaittava suunnilleen samalla korkeudella höyryn tilavuuden keskipisteen kanssa. Lämpötilansäätimillä on voitava säätää polttoaineen ja höyryn lämpötiloja 5.3.1.6 kohdan mukaisen lämpenemistä kuvaavan funktion mukaisesti.
4.4.2. Kun lämpötila-anturit on sijoitettu 4.5.2 kohdassa kuvatulla tavalla, lämpötilan lämmityslaitteella on voitava lämmittää säiliössä olevaa polttoainetta ja polttoainehöyryä tasaisesti 5.3.1.6 kohdan mukaisen lämpenemistä kuvaavan funktion mukaisesti. Lämmitysjärjestelmän on kyettävä pitämään polttoaineen ja höyryn lämpötilat ±1,7 K:n sisällä vaaditusta lämpötilasta säiliön lämmityksen aikana.
4.4.3. Ellei valmistaja kykene täyttämään asetettua lämmitysvaatimusta esimerkiksi paksuseinämäisen muovisen polttoainesäiliön käytön vuoksi, on käytettävä lähintä mahdollista vaihtoehtoista lämpenemisen kulmakerrointa, sanotun vaikuttamatta 4.4.2 kohdan vaatimuksiin. Ennen testin aloittamista valmistajan on toimitettava tutkimuslaitokselle teknisiä tietoja lämpenemisen vaihtoehtoisen kulmakertoimen käytön tueksi.
4.5. Lämpötilalukemien tallennus
4.5.1. Mittauskammiossa vallitseva lämpötila tallennetaan kahdessa pisteessä lämpötila-antureiden avulla, jotka on kytketty näyttämään keskimääräistä arvoa. Mittauspisteet sijaitsevat mittaustilan sisällä noin 0,1 metrin etäisyydellä kummankin sivuseinän pystysuorasta keskiviivasta 0,9 ± 0,2 metrin korkeudella.
4.5.2. Polttoaineen ja polttoainehöyryn lämpötilat tallennetaan antureilla, jotka on sijoitettu polttoainesäiliöön 5.1.1 kohdassa kuvatulla tavalla. Ellei antureita voida sijoittaa 5.1.1 kohdassa kuvatulla tavalla, esimerkiksi käytettäessä polttoainesäiliötä, jossa on kaksi selvästi toisistaan erotettua kammiota, anturit on sijoitettava kuhunkin polttoaine- tai höyrykammioon kohtaan, joka vastaa suunnilleen sen tilavuuden keskipistettä. Tällöin polttoaineen ja höyryn lämpötilaksi katsotaan näiden lämpötilalukemien keskiarvo.
4.5.3. Lämpötilatiedot on tallennettava tai syötettävä tietojenkäsittelyjärjestelmään vähintään kerran minuutissa haihtumispäästöjen mittausten koko keston ajan.
4.5.4. Lämpötilan tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ±1,7 K, ja lämpötila on kyettävä lukemaan ±0,5 K:n tarkkuudella.
4.5.5. Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on kyettävä lukemaan aika ±15 sekunnin tarkkuudella.
4.6. Tuulettimet
4.6.1. Kammion hiilivetypitoisuus on kyettävä alentamaan ympäristön tasolle käyttämällä yhtä tai useampaa tuuletinta tai puhallinta mittaustilan (SHED) ovien ollessa auki.
4.6.2. Kammiossa on oltava yksi tai useampi tuuletin tai puhallin, joiden teho vastaa ilmavirtaa 0,1–0,5 m3/s ja joilla mittaustilan ilma saadaan kunnolla sekoitetuksi. Kammion lämpötila ja hiilivetypitoisuus on kyettävä pitämään tasaisena mittausten ajan. Tuulettimien tai puhaltimien ilmavirtausta ei saa kohdistaa suoraan mittaustilassa olevaan ajoneuvoon.
4.7. Kaasut
4.7.1. Kalibrointia ja käyttöä varten on oltava saatavilla seuraavia puhtaita kaasuja:
a) |
puhdistettu synteettinen ilma (puhtaus: < 1 ppm C1-ekvivalenttina <1 ppm CO, < 400 ppm CO2, 0,1 ppm NO); happipitoisuus 18–21 tilavuusprosenttia; |
b) |
hiilivetyanalysaattorin polttoainekaasua (40 ± 2 prosenttia vetyä ja loppu heliumia, jossa on vähemmän kuin 1 ppm C1-ekvivalenttia hiilivetyä, vähemmän kuin 400 ppm CO2); |
c) |
propaania (C3H8), puhtaus vähintään 99,5 prosenttia. |
4.7.2. Käytettävissä on oltava propaanin (C3H8) ja puhdistetun synteettisen ilman seoksia sisältäviä kalibrointi- ja vertailukaasuja. Kalibrointikaasujen todellisen pitoisuuden on oltava ±2 prosenttia ilmoitetusta arvosta. Kaasunjakajaa käyttämällä saatujen laimennettujen kaasujen tarkkuuden on oltava kahden prosentin sisällä todellisesta arvosta. Lisäyksessä 1 tarkoitetut pitoisuudet voidaan saada aikaan myös kaasunjakajalla, jossa laimennuskaasuna käytetään synteettistä ilmaa.
4.8. Lisävarusteet
4.8.1. Testialueen suhteellinen kosteus on kyettävä mittaamaan ±5 prosentin tarkkuudella.
4.8.2. Testialueen paine on kyettävä mittaamaan ±0,1 kPa:n tarkkuudella.
4.9. Vaihtoehtoinen laitteisto
4.9.1. Valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella tutkimuslaitos voi hyväksyä vaihtoehtoisen laitteiston käytön, jos voidaan osoittaa, että sillä saadaan vastaavat tulokset.
5. Testausmenettely
5.1. Testien valmistelu
5.1.1. Ajoneuvon mekaaninen valmistelu ennen testiä on seuraava:
a) |
ajoneuvon pakojärjestelmässä ei saa olla vuotoja; |
b) |
ajoneuvo voidaan höyrypestä ennen testiä; |
c) |
ajoneuvon polttoainesäiliö on varustettava lämpötila-antureilla, joiden avulla polttoainesäiliössä olevan polttoaineen ja polttoainehöyryn lämpötila voidaan mitata, kun säiliö on täytetty 50 ± 2 prosenttiin tilavuudestaan. |
d) |
tarvittaessa voidaan asentaa lisävarusteita, liittimiä ja sovitteita, joiden avulla polttoainesäiliö voidaan tyhjentää täysin. Vaihtoehtoisesti polttoainesäiliö voidaan tyhjentää pumpulla tai lapolla, joka estää polttoaineen läikkymisen. |
5.2. Vakautusvaihe
5.2.1. Ajoneuvo viedään testialueelle, jossa ympäristön lämpötila on 293,2–303,2 K (20–30 °C).
5.2.2. Ajoneuvo asetetaan alustadynamometrille ja sillä ajetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa A määritetty testisykli testattavalle ajoneuvoluokalle soveltuvalla tavalla. Tämän vaiheen aikana voidaan ottaa pakokaasunäytteitä, mutta näin saatuja tuloksia ei käytetä tyyppihyväksynnän myöntämisessä pakokaasupäästöjen osalta.
5.2.3. Ajoneuvo pysäköidään testialueelle taulukon Ap3-1 mukaiseksi vähimmäisajaksi.
Taulukko Ap3-1
SHED-testi – seisomisjakson enimmäis- ja vähimmäisajat
Sylinteritilavuus |
Vähimmäisaika (tuntia) |
Enimmäisaika (tuntia) |
≤ 169 cm3 |
6 |
36 |
170 cm3 < sylinteritilavuus ≤ 279 cm3 |
8 |
36 |
> 280 cm3 |
12 |
36 |
5.3. Testivaiheet
5.3.1. Säiliön tuuletuksesta (vuorokausivaihtelusta) johtuvia haihtumispäästöjä koskeva testi
5.3.1.1. |
Mittauskammio on tuuletettava/tyhjennettävä välittömästi ennen testin aloittamista usean minuutin ajan, kunnes tausta-arvot ovat vakaat. Kammion sekoitustuulettimien on tällöin oltava kytkettyinä. |
5.3.1.2. |
Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testiä. |
5.3.1.3. |
Polttoainesäiliö(t) on tyhjennettävä 5.1.1 kohdassa kuvatulla tavalla ja täytettävä uudelleen testipolttoaineella 283,2–287,2 K:n (10–14 °C:n lämpötilassa) 50 ± 2 prosenttiin säiliön tavallisesta tilavuudesta. |
5.3.1.4. |
Testiajoneuvo on vietävä testitilaan moottori sammutettuna ja pysäköitävä pystyasentoon. Polttoainesäiliön anturit ja lämmityslaite on liitettävä tarvittaessa. Polttoaineen lämpötilan ja tilan ilmanlämpötilan tallentaminen aloitetaan heti. Jos tyhjennykseen/tuuletukseen käytettävä tuuletin on yhä käynnissä, se sammutetaan tässä vaiheessa. |
5.3.1.5. |
Polttoaine ja höyry voidaan lämmittää keinotekoisesti 288,7 K:n (15,5 °C:n) ja 294,2 K (21,0 °C) ± 1 K:n aloituslämpötilaan. |
5.3.1.6. |
Heti kun polttoaine saavuttaa lämpötilan 287,0 K (14,0 °C):
Heti kun polttoaine saavuttaa lämpötilan 288,7 (15,5 °C) ± 1 K jatketaan testausta euraavasti:
|
5.3.1.7. |
Hiilivetyanalysaattori nollataan ja mittausalue tarkastetaan välittömästi ennen testin päättymistä. |
5.3.1.8. |
Jos 5.3.1.6 kohdan lämmitysvaatimukset täyttyvät 60 ± 2 minuutin testijakson aikana, mitataan tilan lopullinen hiilivetypitoisuus (CHC,f). Tämän mittauksen ajankohdan tai kuluneen ajan lisäksi kirjataan lopullinen lämpötila ja ilmanpaine (Tf ja pf). |
5.3.1.9. |
Lämmönlähde kytketään pois päältä, tilan oven tiivistys poistetaan ja ovi avataan. Lämmityslaite ja lämpötila-anturi irrotetaan tilan laitteistosta. Ajoneuvo poistetaan tilasta moottori sammutettuna. |
5.3.1.10. |
Aktiivihiilisäiliön epänormaalin kuormituksen ehkäisemiseksi ajoneuvosta voidaan poistaa polttoainesäiliön täyttöaukon tulpat vuorokausivaihtelutestin lopun ja ajosyklin alun välisenä aikana. Ajosykli on aloitettava 60 minuutin sisällä tuuletushäviötestin päättymisestä. |
5.3.2. Ajosykli
5.3.2.1. |
’Säiliön tuuletushäviöllä’ tarkoitetaan hiilivetypäästöjä, jotka johtuvat polttoainesäiliössä ja polttoaineensyötössä tapahtuvista lämpötilamuutoksista. Säiliön tuuletushäviötestin jälkeen ajoneuvo työnnetään tai siirretään muulla tavalla alustadynamometrille, niin että sen moottori on sammutettuna. Sitten sillä ajetaan testattavalle ajoneuvoluokalle määritetty ajosykli. Valmistajan pyynnöstä tämän vaiheen aikana voidaan ottaa pakokaasunäytteitä, mutta näin saatuja tuloksia ei käytetä tyyppihyväksynnän myöntämisessä pakokaasupäästöjen osalta. |
5.3.3. Kuumahaihtumatesti
Haihtumispäästöt määritetään mittaamalla hiilivetypäästöt 60 minuuttia kestävän kuumahaihtumajakson ajalta. Kuumahaihtumatesti aloitetaan seitsemän minuutin kuluessa 5.3.2.1 kohdassa määritetyn ajosyklin päättymisestä.
5.3.3.1. |
Mittauskammiota on tuuletettava ennen testiajon päättymistä useiden minuuttien ajan, kunnes hiilivetyjen tausta-arvot ovat vakaat. Myös kammion sekoitustuulettimien on tällöin oltava kytkettyinä. |
5.3.3.2. |
Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testiä. |
5.3.3.3. |
Ajoneuvo on työnnettävä tai siirrettävä mittauskammioon jollakin muulla tavoin moottori pysäytettynä. |
5.3.3.4. |
Mittaustilan ovet suljetaan ja tiivistetään kaasutiiviiksi seitsemän minuutin kuluessa ajosyklin päättymisestä. |
5.3.3.5. |
Kun tila on tiivistetty, alkaa 60 ± 0,5 minuutin mittainen kuumahaihtumajakso. Hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan, jotta saadaan kuumahaihtumatestin alkulukemat CHC, i. Pi ja Ti. Näitä arvoja käytetään haihtumispäästöjen laskentaan 6 kohdan mukaisesti. |
5.3.3.6. |
Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue tarkastettava välittömästi ennen 60 ± 0,5 minuutin testijakson päättymistä. |
5.3.3.7. |
Kammion hiilivetypitoisuus mitataan 60 ± 0,5 minuutin mittaisen testijakson lopussa. Myös lämpötila ja ilmapaine mitataan. Nämä ovat kohdan 6 mukaisessa laskennassa käytettävät kuumahaihtumatestin loppulukemat CHC,f, pf ja Tf. Haihtumispäästötesti on täten suoritettu. |
5.4. Vaihtoehtoiset testimenettelyt
5.4.1. Tämän lisäyksen vaatimusten noudattaminen voidaan osoittaa vaihtoehtoisilla menetelmillä valmistajan pyynnöstä, tutkimuslaitoksen suostumuksella ja hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. Tällöin valmistajan on osoitettava tutkimuslaitosta tyydyttävällä tavalla, että vaihtoehtoisesta testistä saadut tulokset korreloivat tässä liitteessä kuvatusta menettelystä saatavien tulosten kanssa. Tämä korrelaatio on dokumentoitava ja liitettävä valmistusasiakirjoihin.
6. Tulosten laskeminen
6.1. Edellä kohdassa 5 kuvattujen haihtumispäästötestien avulla voidaan laskea säiliön tuuletusta ja kuumahaihtumista testattaessa syntyneet hiilivetypäästöt. Näissä testivaiheissa syntyneet haihtumishäviöt lasketaan käyttäen mittaustilassa vallinneita alkuhetken ja loppuhetken hiilivetypitoisuuksia, lämpötiloja ja paineita sekä mittaustilan nettotilavuutta.
Laskutoimituksessa käytetään seuraavaa kaavaa:
Yhtälö Ap3-3:
jossa
MHC |
= |
testivaiheen hiilivetypäästöjen massa (grammoina); |
CHC |
= |
mittaustilassa mitattu hiilivetypitoisuus (ppm (tilavuus) Ci-ekvivalenttina); |
V |
= |
mittaustilan nettotilavuus kuutiometreinä korjattuna ajoneuvon tilavuudella. Jos ajoneuvon tilavuutta ei ole määritelty, vähennetään tilavuus 0,14 m3; |
T |
= |
kammion ympäristölämpötila, K; |
p |
= |
ilmanpaine, kPa; |
H/C |
= |
vety–hiili-suhde; |
jossa
|
i on alkulukema; |
|
f on loppulukema; |
|
H/C:n arvoksi oletetaan 2,33 säiliön tuuletushäviötestissä; |
|
H/C:n arvoksi oletetaan 2,20 kuumahaihtumistestissä. ’Polttoaineen haihtumilla’ tarkoitetaan hiilivetypäästöjä ajojakson jälkeen pysäytetyn ajoneuvon polttoainejärjestelmästä (olettaen hiilen ja vedyn suhteeksi C1 H2,20 ). |
6.2. Testin kokonaistulos
Ajoneuvon yhteenlaskettu haihtuneiden hiilivetypäästöjen massa on
Yhtälö Ap3-4:
jossa
Mtotal |
= |
ajoneuvon haihtumispäästöjen yhteenlaskettu massa (grammaa); |
MTH |
= |
haihtuneiden hiilivetypäästöjen massa (grammaa) säiliötä lämmitettäessä; |
MHS |
= |
haihtuneiden hiilivetypäästöjen massa (grammaa) kuumahaihtumatestissä. |
7. Raja-arvot
Tämän liitteen mukaisessa testissä ajoneuvon yhteenlaskettujen haihtuneiden hiilivetypäästöjen massan (Mtotal) on oltava asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osan C mukainen.
8. Tarkemmat säännökset
Haihtumispäästöjä koskeva hyväksyntä on myönnettävä valmistajan pyynnöstä testaamatta, jos hyväksyntäviranomaiselle voidaan toimittaa hakemuksen kohteena olevan ajoneuvotyypin ympäristöominaisuuksia koskeva kalifornialainen täytäntöönpanomääräys (California Executive Order).
Lisäys 3.1
Hybridijärjestelmän esivakautusta koskevat vaatimukset ennen SHED-testin aloittamista
1. Soveltamisala
1.1. |
Seuraavia vaatimuksia SHED-testin aloittamista edeltävästä esivakautuksesta sovelletaan vain luokan L ajoneuvoihin, joissa on hybridikäyttövoimajärjestelmä. |
2. Testimenettelyt
2.1. |
Ennen SHED-testimenettelyn aloittamista testiajoneuvo(t) on esivakautettava seuraavasti:
|
Lisäys 3.2
Haihtumispäästöjen valvontalaitteiden vanhentamista koskeva testausmenettely
1. Haihtumispäästöjen valvontalaitteiden vanhentamistakoskevat testimenetelmät
SHED-testi tehdään vanhennetut haihtumispäästöjen valvontalaitteet asennettuina. Näiden laitteiden vanhentamistestit on tehtävä tässä lisäyksessä kuvattujen menettelyjen mukaisesti.
2. Aktiivihiilisäiliön vanhentaminen
Kuva Ap3.2-1
Aktiivihiilisäiliön kaasunvirtauskaavio ja portit
Testisäiliöksi valitaan liitteessä XI vahvistettua ajoneuvon voimanlähderyhmää edustava aktiivihiilisäiliö, ja se merkitään hyväksyntäviranomaisen ja teknisen tutkimuslaitoksen kanssa sovitulla tavalla.
2.1. Säiliön vanhentamisentestausmenettely
Jos aktiivihiilisäiliöitä on useampi kuin yksi, on seuraavaa menettelyä sovellettava jokaiseen säiliöön. Säiliön täytöstä ja tyhjennyksestä muodostuvien testisyklien määrän on vastattava taulukossa Ap3.1-1 vahvistettua määrää, ja viipymisaika ja sen jälkeinen polttoainehöyryn tyhjennys on tehtävä testisäiliön vanhentamiseksi ilman lämpötilan ollessa 297 ± 2 K seuraavasti:
2.1.1. Säiliön täyttämisen käsittävä testisyklin osa
2.1.1.1. |
Säiliön täyttäminen aloitetaan minuutin kuluessa testisyklin tyhjennysosan päättymisestä. |
2.1.1.2. |
Säiliön (puhtaan ilman) tuuletusaukon on oltava auki ja tyhjennysaukon on oltava suljettuna. Testisäiliön aukosta syötetään virtausnopeudella 40 grammaa/tunti seosta, jonka tilavuudesta on 50 prosenttia ilmaa ja 50 prosenttia kaupallisesti saatavilla olevaa bensiiniä tai liitteen II lisäyksen 2 mukaista testibensiiniä. Bensiinihöyryä tuotetaan pitämällä bensiini lämpötilassa 313 ± 2 K. |
2.1.1.3. |
Testisäiliö täytetään joka kerta 2,0 ± 0,1 gramman ylivuotopisteeseen, joka havaitaan
|
2.1.2. Viipymisaika
Säiliön täytön ja tyhjennyksen välillä käytetään viiden minuutin viipymisaikaa, joka on osa testisykliä.
2.1.3 Säiliön tyhjentämisen käsittävä testisyklin osa
2.1.3.1. |
Testisäiliö on tyhjennettävä tyhjennysaukosta, ja säiliöaukon on oltava suljettuna. |
2.1.3.2. |
Säiliön sisältö on vaihdettava 400 kertaa niin, että tuuletusaukon tyhjennysnopeus on 24 l/min. |
Taulukko Ap3.2-1
Testisäiliön täyttämisestä ja tyhjentämisestä muodostuvien testisyklien määrä
Ajoneuvoluokka |
Ajoneuvoluokan nimi |
Testisyklien määrä |
L1e-A |
Moottorilla varustettu polkupyörä |
45 |
L3e-AxT (x=1, 2 tai 3) |
Kaksipyöräinen trial-moottoripyörä |
|
L1e-B |
Kaksipyöräinen mopo |
90 |
L2e |
Kolmipyöräinen mopo |
|
L3e-AxE (x=1, 2 tai 3) |
Kaksipyöräinen enduro-moottoripyörä |
|
L6e-A |
Kevyt maantiemönkijä |
|
L7e-B |
Maastomönkijä |
|
L3e ja L4e (vmax< 130 km/h) |
Kaksipyöräinen sivuvaunullinen tai -vaunuton moottoripyörä |
170 |
L5e |
Kolmipyörä |
|
L6e-B |
Mopoauto |
|
L7e-C |
Nelipyörä |
|
L3e ja L4e (vmax ≥ 130 km/h) |
Kaksipyöräinen sivuvaunullinen tai -vaunuton moottoripyörä |
300 |
L7e-A |
Maantiemönkijä |
3. Haihtumispäästöjen valvontaventtiilien, -kaapeleiden ja -kytkösten vanhentamista koskeva testausmenettely
3.1. |
Kestävyystestissä käytetään valvontaventtiilejä, -kaapeleita ja -kytköksiä tarvittaessa vähintään 5 000 syklin ajan. |
3.2. |
Vaihtoehtoisesti 3.1 kohdan mukaisesti testatut vanhennetut haihtumispäästöjen valvontaosat voidaan korvata ”kultaisilla” haihtumispäästöjen valvontaventtiileillä, -kaapeleilla ja -kytköksillä, jotka täyttävät liitteessä VI olevan 3.5 kohdan vaatimukset ja jotka asennetaan tyyppi IV -testiajoneuvoon valmistajan valinnan mukaan ennen lisäyksessä 3 tarkoitetun SHED-testin aloittamista. |
4. Raportointi
Valmistajan on raportoitava 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen testien tuloksista testiraportissa, joka laaditaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mallin mukaisesti.
Lisäys 4
Laitteiston kalibrointi haihtumispäästötestiä varten
1. Kalibrointien välinen aika ja kalibrointimenetelmät
1.1. Kaikki laitteet on kalibroitava ennen kuin ne otetaan käyttöön ensimmäisen kerran ja tämän jälkeen niin usein kuin on tarpeellista ja joka tapauksessa tyyppihyväksyntätestiä edeltävän kuukauden kuluessa. Käytettävät kalibrointimenetelmät esitetään tässä lisäyksessä.
2. Mittaustilan kalibrointi
2.1. Mittaustilan sisäisen tilavuuden alkumääritys
2.1.1. |
Ennen kuin kammio otetaan käyttöön ensimmäisen kerran, sen sisätilavuus on määritettävä seuraavasti. Kammion sisäseinät mitataan huolellisesti kaikki mittaustilan epäsäännöllisyydet kuten jäykistyssauvat huomioon ottaen. Kammion sisätilavuus määritetään näistä mittauksista. |
2.1.2. |
Nettosisätilavuus määritetään vähentämällä kammion sisätilavuudesta 0,14 kuutiometriä. Vaihtoehtoisesti voidaan vähentää testiajoneuvon tosiasiallinen tilavuus. |
2.1.3. |
Tila on tarkastettava 2.3 kohdan mukaisesti. Jos propaanin massa ei vastaa tilaan ruiskutettua massaa niin, että ero on enintään ± 2 prosenttia, on toteutettava korjaavia toimenpiteitä. |
2.2. Kammion taustapäästöjen määritys
Tällä toimenpiteellä varmistetaan, että kammiossa ei ole mitään aineita, joista pääsee merkittäviä määriä hiilivetyjä. Tarkastus on tehtävä, kun mittaustila otetaan käyttöön, jokaisen mittaustilassa tehdyn mahdollisesti taustapäästöihin vaikuttavan toimenpiteen jälkeen ja vähintään kerran vuodessa.
2.2.1. |
Analysaattori kalibroidaan (tarvittaessa). Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testiä. |
2.2.2. |
Mittaustilaa tuuletetaan, kunnes saadaan vakaa lukema hiilivedylle. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy. |
2.2.3. |
Tila tiivistetään ja mitataan taustan hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat alkulukemat CHCi, pi ja Ti, joita käytetään mittaustilan taustapitoisuuksia laskettaessa. |
2.2.4. |
Mittaustila jätetään lepoon ja sekoitustuuletin käyntiin neljän tunnin ajaksi. |
2.2.5. |
Hiilivetyanalysaattori nollataan ja mittausalue tarkastetaan välittömästi ennen testin päättymistä |
2.2.6. |
Kun kyseinen ajanjakso on päättynyt, hiilivetypitoisuudet mitataan samaa analysaattoria käyttäen. Myös lämpötila ja ilmapaine mitataan. Näin saadaan loppulukemat CHCf, Pf ja Tf. |
2.2.7. |
Mittaustilassa testin aikana tapahtunut hiilivetyjen massan muutos lasketaan 2.4 kohdan mukaisesti. Mittaustilan taustapäästö saa olla enintään 0,4 grammaa. |
2.3. Kalibrointi ja hiilivetyjen pysyvyystesti
Kalibroinnilla ja hiilivetyjen pysyvyystestillä kammiossa tarkastetaan kohdassa 2.1 laskettu tilavuus ja mitataan myös mahdollisen vuodon määrä.
2.3.1. |
Mittaustilaa tuuletetaan, kunnes päästään vakaaseen hiilivetypitoisuuteen. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy. Hiilivetyanalysaattori on kalibroitava ja (tarvittaessa) nollattava ja mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testiä. |
2.3.2. |
Tila tiivistetään ja mitataan taustapitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat alkulukemat CHCi, Pi, ja Ti, joita käytetään mittaustilan kalibroinnissa. |
2.3.3. |
Mittaustilaan ruiskutetaan noin 4 grammaa propaania. Propaanin määrä on mitattava ± 2 prosentin tarkkuudella mitatusta arvosta. |
2.3.4. |
Tilan sisällön annetaan sekoittua viiden minuutin ajan. Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue tarkastettava välittömästi ennen seuraavaa testiä. Hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan. Nämä ovat lopulliset lukemat CHCf, pf ja Tf mittaustilan kalibrointia varten. |
2.3.5. |
Mittaustilassa olevan propaanin massa lasketaan käyttämällä 2.3.2 ja 2.3.4 kohdan mukaisia lukemia ja 2.4 kohdan kaavaa. Propaanin massa ei saa erota enempää kuin ± 2 prosenttia 2.3.3 kohdan mukaisesti mitatusta propaanin massasta. |
2.3.6. |
Tilan sisällön annetaan sekoittua vähintään neljän tunnin ajan. Sitten lopullinen hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan ja kirjataan. Hiilivetyanalysaattori nollataan ja mittausalue tarkastetaan välittömästi ennen testin päättymistä |
2.3.7. |
Hiilivetyjen massa lasketaan 2.4 kohdan kaavaa käyttäen 2.3.6 ja 2.3.2 kohdan lukemista. Massa ei saa poiketa enempää kuin 4 prosenttia kohdan 2.3.5 mukaisesti lasketusta hiilivetyjen massasta. |
2.4. Laskenta
Kammiossa vallitsevan hiilivetyjen taustapitoisuuden ja vuodon määrän määrittämisessä käytetään laskelmaa hiilivetyjen massan nettomuutoksesta mittaustilassa. Hiilivetypitoisuuden, lämpötilan ja ilmanpaineen alku- ja loppulukemia käytetään massan muutoksen laskemiseen seuraavan kaavan mukaisesti:
Yhtälö Ap3-5:
jossa
MHC |
= |
hiilivedyn määrä grammoina; |
CHC |
= |
hiilivetypitoisuus mittaustilassa (ppm hiiltä (huom. )); |
V |
= |
mittaustilan nettotilavuus kuutiometreinä 2.1.1 kohdan mukaisesti mitattuna; |
T |
= |
ympäristön lämpötila mittaustilassa, K; |
p |
= |
ilmanpaine, kPa; |
k |
= |
17,6; |
jossa
|
i on alkulukema; |
|
f on lukema testin lopussa. |
3. FID-hiilivetyanalysaattorin tarkastus
3.1. Ilmaisimen vasteen optimointi
FID-analysaattori on säädettävä mittauslaitteen valmistajan ohjeiden mukaan. Vasteen optimointiin on käytettävä propaania ilmassa yleisimmällä mittausalueella.
3.2. Hiilivetyanalysaattorin kalibrointi
Analysaattori on kalibroitava käyttämällä propaania ilmassa ja puhdistettua synteettistä ilmaa. Kalibrointikäyrä on laadittava jäljempänä 4.1–4.5 kohdassa kuvatulla tavalla.
3.3. Hapen vaikutuksen tarkastus ja suositellut rajat
Vastetekijä (Rf) tietylle hiilivetylajille on FID-laitteen C1-lukeman suhde kaasusäiliön pitoisuuteen, joka on ilmaistu ppm C1:nä.
Testikaasun pitoisuuden on oltava tasolla, jolla saadaan vasteeksi noin 80 prosenttia täydestä näyttämästä käyttöalueella. Konsentraatio on tunnettava ± 2 prosentin tarkkuudella käyttäen viitteenä tilavuutena ilmaistua gravimetristä vakiota. Tämän lisäksi kaasusylinteriä on esivakautettava 24 tunnin ajan lämpötilassa 293,2–303,2 K (20–30 °C).
Määritetään vastetekijät, kun analysaattori otetaan käyttöön, ja sen jälkeen suurempien määräaikaishuoltojen yhteydessä. Käytettävä vertailukaasu on propaania ja puhdasta ilmaa, joka antaa vastetekijän 1,00.
Hapen vaikutuksen määritykseen käytettävän testikaasun suositeltava vastetekijäalue propaanille ja typelle on 0,95 ≤ Rf ≤ 1,05.
4. Hiilivetyanalysaattorin kalibrointi
Kukin tavanomaisesti käytetyistä käyttöalueista kalibroidaan seuraavalla menettelyllä:
4.1. |
Määritetään analysaattorin kalibrointikäyrä vähintään viiden mahdollisimman tasavälisen kalibrointipisteen avulla. Suurimman pitoisuuden omaavan kalibrointikaasun nimellispitoisuuden on oltava vähintään 80 prosenttia täydestä asteikosta. |
4.2. |
Lasketaan kalibrointikäyrä pienimmän neliösumman menetelmällä. Jos saatu polynomin asteluku on suurempi kuin 3, on kalibrointipisteiden määrän oltava vähintään polynomin asteluku plus 2. |
4.3. |
Kalibrointikäyrän kulku ei saa poiketa enempää kuin 2 prosenttia yhdenkään kalibrointikaasun nimellisarvosta. |
4.4. |
Edellä olevan 4.2 kohdan mukaisesti saadun polynomin kertoimia käyttäen tehdään taulukko osoitetuista lukemista ja todellisista pitoisuuksista siten, että porrastus on korkeintaan 1 prosenttia täydestä asteikosta. Tämä suoritetaan kullekin kalibroidulle analysaattorin alueelle. Taulukon on myös sisällettävä kaikki seuraavat tiedot:
|
4.5. |
Vaihtoehtoista teknologiaa (esimerkiksi tietokonetta, elektronisesti ohjattua aluekytkintä) voidaan käyttää, jos voidaan osoittaa hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että se antaa vastaavan tarkkuuden. |
LIITE VI
Tyyppi V -testin vaatimukset: pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyys
Lisäyksen numero |
Lisäyksen nimi |
Sivunumero |
1 |
Luokan L ajoneuvojen standardoitu maantiesykli (SRC-LeCV) |
194 |
2 |
Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluviranomaisen (EPA) hyväksymä ajomatkan kerryttämiseen perustuva kestävyystestisykli |
204 |
0 Johdanto
0.1. |
Tässä liitteessä kuvataan tyyppi V -testimenettelyt, joilla varmistetaan luokan L ajoneuvoissa olevien pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyys asetuksessa 168/2013 olevan 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti. |
0.2. |
Tyyppi V –testausmenettely sisältää ajomatkan kerryttämismenettelyjä, joilla testiajoneuvoja vanhennetaan määritetyllä ja toistettavissa olevalla tavalla, ja se sisältää myös testiajoneuvojen ajomatkan kerryttämistä ennen sekä sen aikana ja sen jälkeen päästöjen varmentamiseksi tehtyjen tyyppi I -testimenettelyjen toteuttamistaajuuden. |
1. Yleiset vaatimukset
1.1. |
Valmistajan on dokumentoitava ja lueteltava testiajoneuvoihin asennetun käyttövoimajärjestelmän ja pilaantumista rajoittavan laitteen tyypit. Luettelon on sisällettävä vähintään moottorityypin ja käyttövoimajärjestelmän eritelmä tarpeen mukaan, pakokaasupäästöjen happianturit, katalysaattorien tyyppi, hiukkassuodattimet tai muut pilaantumista rajoittavat laitteet, ilmanotto- ja pakojärjestelmät sekä mahdolliset oheislaitteet, jotka voivat vaikuttaa hyväksytyn ajoneuvon ympäristöominaisuuksiin. Tämä dokumentaatio on lisättävä testiraporttiin. |
1.2. |
Valmistajan on toimitettava näyttöä siitä, miten päästöjenrajoitusjärjestelmän kokoonpanon, pilaantumista rajoittavan laitteen tyypin eritelmien tai muun pilaantumista rajoittavien laitteiden kanssa toimivien oheislaitteiden mahdolliset muutokset vaikuttavat mahdollisesti tyyppi V -testin tuloksiin ajoneuvotyypin tuotannossa ympäristöominaisuuksien tyyppihyväksynnän jälkeen. Valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle pyynnöstä tämä dokumentaatio ja näyttöä osoittaakseen, että muutokset ajoneuvon tuotannossa, ajoneuvon kokoonpanoon jälkikäteen tehdyt muutokset, jonkin pilaantumista rajoittavan laitteen eritelmien muutokset tai hyväksyttyyn ajoneuvotyyppiin asennettujen oheislaitteiden muutokset eivät vaikuta haitallisesti ajoneuvotyypin kestävyysominaisuuksiin ympäristöominaisuuksien osalta. |
1.3. |
Luokan L4e sivuvaunulliset moottoripyörät vapautetaan tyyppi V -kestävyystestistä, jos valmistaja voi toimittaa tässä liitteessä tarkoitettua näyttöä ja dokumentaatiota luokan L3e kaksipyöräisestä moottoripyörästä, johon luokan L4e ajoneuvon kokoonpano perustuu. Kaikissa muissa tapauksissa tämän liitteen vaatimuksia sovelletaan luokan L4e sivuvaunullisiin moottoripyöriin. |
2. Erityiset vaatimukset
2.1 Testiajoneuvoa koskevat vaatimukset
2.1.1. Tyyppi V -kestävyystestissä käytettyjen testiajoneuvojen ja varsinkin päästöjenrajoitusjärjestelmän kannalta keskeisten pilaantumista rajoittavien laitteiden ja oheislaitteiden on edustettava ympäristöominaisuuksien osalta sarjatuotettua ja markkinoille saatettua ajoneuvotyyppiä.
2.1.2. Testiajoneuvojen on oltava hyvässä mekaanisessa kunnossa ajomatkan kerryttämisen alkaessa, ja niillä on saanut ajaa enintään 100 kilometriä sen jälkeen, kun ne käynnistettiin ensimmäisen kerran tuotantolinjan lopussa. Moottori ja pilaantumista rajoittavat laitteet eivät ole saaneet olla käytössä valmistuksen jälkeen, lukuun ottamatta laadunvalvontatestejä ja ensimmäistä sataa kilometriä.
2.1.3. Valmistajan valitsemasta kestävyystestimenettelystä riippumatta kaikkien testiajoneuvoihin asennettujen pilaantumista rajoittavien laitteiden ja järjestelmien – jotka käsittävät laitteet, voimalaitteen ohjelmistot ja voimalaitteen kalibroinnin – on oltava paikoillaan ja käytössä koko ajomatkan kerryttämisjakson.
2.1.4. Testiajoneuvoissa olevien pilaantumista rajoittavien laitteiden on oltava teknisen tutkimuslaitoksen jatkuvassa valvonnassa ennen ajomatkan kerryttämisen alkamista, ja ne on lueteltava samassa luettelossa ajoneuvon tunnusnumeron, voimalaitteen ohjelmiston ja voimalaitteen kalibrointisarjojen kanssa. Valmistajan on toimitettava pyynnöstä kyseinen luettelo hyväksyntäviranomaiselle.
2.1.5. Huoltojen, säätöjen ja testiajoneuvojen hallintalaitteiden käytön on oltava asianmukaisissa korjaus- ja huolto-ohjeissa ja käyttäjän käsikirjassa annettujen valmistajan suositusten mukaisia.
2.1.6. Kestävyystesti suoritetaan sopivalla kaupallisesti saatavissa olevalla polttoaineella valmistajan valinnan mukaan. Jos testiajoneuvoissa on kaksitahtimoottori, käytettävän voiteluöljyn määrän ja laadun on vastattava käyttäjän käsikirjassa annettuja valmistajan suosituksia.
2.1.7. Testiajoneuvojen jäähdytysjärjestelmän on toimittava siten, että auto toimii vastaavilla lämpötiloilla kuin normaaleissa käyttöolosuhteissa maantiellä (öljy, vesi, pakojärjestelmä ym.).
2.1.8. Jos kestotesti suoritetaan testiradalla tai tiellä, testiajoneuvon vertailumassan on oltava vähintään sama kuin alustadynamometrillä suoritettavissa tyyppi I -päästötesteissä.
2.1.9. Tyyppi V -testimenettely voidaan suorittaa testiajoneuvolla, jonka korimalli, vaihteisto (automaattinen tai käsivalintainen) ja pyörä- tai rengaskoko ovat erilaiset kuin ympäristöominaisuuksien tyyppihyväksyntähakemuksen kohteena olevassa ajoneuvotyypissä, jos tutkimuslaitos antaa siihen luvan ja asia tyydyttää hyväksyntäviranomaista.
2.2. Tyyppi V -testimenettelyssä ajomatkaa on kerrytettävä ajamalla testiajoneuvoa (-ajoneuvoja) joko testiradalla, tiellä tai alustadynamometrillä. Testiradan tai testitien valitsee valmistaja.
2.2.1. Ajomatkan kerryttämiseen käytettävä alustadynamometri
2.2.1.1. |
Tyyppi V -testissä ajomatkan kerryttämiseen käytettävän alustadynamometrin on mahdollistettava tapauksen mukaan lisäyksen 1 tai 2 mukaisen ajomatkan kerryttämiseen liittyvää kestävyyttä koskevan testisyklin suorittaminen. |
2.2.1.2. |
Dynamometrin on erityisesti oltava varustettu samoilla inertian ja ajovastuksen simulointijärjestelmillä ja kuin liitteen II mukaisessa, laboratoriossa suoritettavassa tyyppi I -päästötestissä käytettävän dynamometrin. Ajomatkan kerryttämiseen ei tarvita päästöjen analysointilaitteita. Käytettävien inertia- ja vauhtipyöräasetusten ja kalibrointimenettelyjen on oltava samat kuin liitteessä II tarkoitetussa alustadynamometrissä, jota käytetään testiajoneuvojen ajomatkan kerryttämiseen. |
2.2.1.3. |
Testiajoneuvot voidaan tarvittaessa siirtää toiseen dynamometriin tyyppi I -päästötarkistustestien suorittamista varten. Tyyppi I -päästötarkistustesteissä kertynyt ajomatka voidaan lisätä kertyneeseen kokonaisajomatkaan. |
2.3. Päästöjen tarkistamiseksi tehtävät tyyppi I -testit, joita tehdään ennen ajomatkan kerryttämistä sekä sen aikana ja sen jälkeen, on tehtävä liitteessä II vahvistettujen kylmäkäynnistyksen jälkeisiä päästöjä koskevien testimenettelyjen mukaisesti. Kaikki päästöjen tarkistamiseksi tehtävien tyyppi I -testien tulokset on listattava ja toimitettava pyynnöstä tekniselle tutkimuslaitokselle ja hyväksyntäviranomaiselle. Testiraporttiin on sisällytettävä päästöjen tarkistamiseksi tehtävien tyyppi I -testien tulokset kestävyysajon alkaessa ja päättyessä. Teknisen tutkimuslaitoksen on suoritettava ainakin ensimmäinen ja viimeinen päästöjen tarkistamiseksi tehtävä tyyppi I -testi tai valvottava niitä, ja niistä on raportoitava hyväksyntäviranomaiselle. Testiraportissa on vahvistettava ja ilmoitettava, suorittiko tutkimuslaitos päästöjen tarkistamiseksi tehdyn tyyppi I -testin vai valvoiko se sitä.
2.4. Hybridivoimalaitteella varustettua luokan L ajoneuvoa koskevat tyyppi V -testin vaatimukset
2.4.1. Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot:
Sähköenergian/voiman varastointilaitetta saa ladata kahdesti päivässä ajomatkaa kerrytettäessä.
Ulkopuolelta ladattavissa ajoneuvoissa, joissa on käyttötavan vaihtokytkin, ajomatkaa kerrytetään ajamalla siinä tilassa, jossa ajoneuvo on automaattisesti virta-avaimen kääntämisen jälkeen (normaalitila).
Ajomatkaa kerrytettäessä vaihtaminen toiseen hybriditilaan on sallittua, jos se on tarpeen ajomatkan kerryttämisen jatkamiseksi, jos tutkimuslaitos hyväksyy asian ja se tyydyttää myös hyväksyntäviranomaista. Hybriditilan vaihtaminen on kirjattava testiraporttiin.
Pilaavien aineiden päästöt on mitattava tyyppi I -testin testaustilan B mukaisesti (3.1.3 ja 3.2.3 kohta).
2.4.2. Ajoneuvot, joita ei voi ladata ulkopuolelta:
Ajoneuvoissa, joita ei voi ladata ulkopuolelta ja joissa on käyttötavan vaihtokytkin, ajomatkaa kerrytetään ajamalla siinä tilassa, jossa ajoneuvo on automaattisesti virta-avaimen kääntämisen jälkeen (normaalitila).
Saastepäästöt on mitattava samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testissä.
3. Tyyppi V -testi, kestävyystestimenettelyn eritelmät
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan kolmen kestävyystestimenettelyn eritelmät seuraavasti:
3.1. Varsinainen kestävyystesti, jossa ajetaan täysi ajokilometrimäärä
Kestävyystestimenettelyn, jossa ajetaan täysi kilometrimäärä testiajoneuvojen vanhentamiseksi, on oltava asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukainen. Täyden kilometrimäärän ajaminen tarkoittaa asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VII osassa A määritetyn testimatkan ajamista kokonaan toistamalla lisäyksessä 1 tai tarvittaessa lisäyksessä 2 vahvistetut ajotoimenpiteet.
3.1.1. Valmistajan on toimitettava näyttöä siitä, että vanhennetut testiajoneuvot eivät ylitä sovellettavassa, laboratoriossa tehtävässä tyyppi I -päästötestisyklissä asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa vahvistettuja päästörajoja ajomatkan kerryttämisen alkaessa, kerryttämisvaiheen aikana tai täyden kilometrimäärän ajamisen jälkeen.
3.1.2. Täyden kilometrimäärän ajamisvaiheen aikana on tehtävä monta tyyppi I -päästötestiä, ja valmistaja valitsee tyyppi I -testimenettelyjen tiheyden ja määrän teknistä tutkimuslaitosta ja hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. Tyyppi I -päästötestitulosten on oltava tilastollisesti riittävän merkitseviä, jotta niistä voidaan havaita huononemissuuntaus, jonka on edustettava ympäristöominaisuuksien osalta markkinoille saatettavaa ajoneuvotyyppiä (katso kuva 5-1).
Kuva 5-1
Tyyppi V -testi – kestävyystestimenettely ajettaessa täysi kilometrimäärä
3.2. Varsinainen kestävyystesti, jossa ajetaan osittainen ajokilometrimäärä
Luokan L ajoneuvojen kestävyystestimenettelyn, jossa ajetaan osittainen kilometrimäärä, on oltava asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukainen. Osittainen ajokilometrimäärä ajetaan niin, että asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VII osassa A määritetystä testimatkasta ajetaan vähintään 50 prosenttia ja noudatetaan 3.2.3 kohdan pysäyttämiskriteereitä.
3.2.1. Valmistajan on toimitettava näyttöä siitä, että ikäännytetyt testiajoneuvot eivät ylitä sovellettavassa, laboratoriossa tehtävässä tyyppi I -päästötestisyklissä asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa vahvistettuja päästörajoja ajomatkan kerryttämisen alkaessa, kerryttämisvaiheen aikana tai osittaisen kilometrimäärän ajamisen jälkeen.
3.2.2. Osittaisen ajokilometrimäärän ajamisvaiheen aikana on tehtävä monta tyyppi I -päästötestiä, joiden tiheyden ja määrän valmistaja valitsee. Tyyppi I -päästötestitulosten on oltava tilastollisesti riittävän merkitseviä, jotta niistä voidaan havaita huononemissuuntaus, jonka on edustettava ympäristöominaisuuksien osalta markkinoille saatettavaa ajoneuvotyyppiä (katso kuva 5-2).
Kuva 5-2
Tyyppi V -testi – nopeutettu kestävyystestimenettely ajettaessa osittainen kilometrimäärä
3.2.3. Pysäyttämiskriteerit kestävyystestimenettelyssä, jossa ajetaan osittainen ajokilometrimäärä
Osittaisen ajokilometrimäärän kerryttäminen voidaan pysäyttää seuraavien kriteerien täyttyessä:
3.2.3.1. |
jos asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VII osassa A vahvistetusta sovellettavasta testimatkasta on ajettu vähintään 50 prosenttia; ja |
3.2.3.2. |
jos päästöjen tarkistamiseksi tehtävän tyyppi I -testin kaikki tulokset jäävät alle asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa A vahvistettujen päästörajojen koko osittaisen ajokilometrimäärän ajamisvaiheen ajan; tai |
3.2.3.3. |
jos valmistaja ei voi osoittaa, että 3.2.3.1 ja 3.2.3.2 kohdan pysäyttämiskriteerit täyttyvät, ajomatkan kerryttämistä jatketaan, kunnes kyseiset kriteerit täyttyvät tai asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VII osassa A vahvistettu kilometrimäärä on ajettu kokonaan. |
3.2.4. Tietojen käsittely ja raportointi kestävyystestimenettelyssä, jossa ajetaan osittainen ajokilometrimäärä
3.2.4.1. |
Valmistajan on käytettävä tyyppi I -päästötestin tulosten aritmeettista keskiarvoa kunkin testivälin osalta, niin että päästötestejä tehdään vähintään kaksi testiväliä kohti. Kaikista tyyppi I -päästötestin tulosten aritmeettisista keskiarvoista piirretään funktio, niin että THC, CO, No ja tarvittaessa NMHC ja PM, päästöjen ainesosat, suhteutetaan kertyneeseen matkaan, joka pyöristetään lähimpään kilometriin. |
3.2.4.2. |
Kaikkien näiden mittauspisteiden kautta piirretään pienimmän neliösumman menetelmällä saatu paras suorasovitus (suuntausta kuvaava suora: ). Parhaiten sovitettu suuntausta kuvaava suora ekstrapoloidaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VII osassa A vahvistetun kestävyysajon täyden kilometrimäärän suhteen. Valmistajan pyynnöstä suuntausta kuvaava suora voi alkaa 20 prosentista kestävyysajon ajokilometrimäärästä, joka vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VII osassa A, jotta huomioon otetaan pilaantumista rajoittavien laitteiden mahdolliset sisäänajovaikutukset. |
3.2.4.3. |
Kunkin suuntausta kuvaavan suoran piirtämiseen on käytettävä vähintään neljää laskennallista aritmeettisen keskiarvon tietopistettä, niin että ensimmäinen on 20 prosentissa asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VII osassa A vahvistetusta kestävyysajon ajokilometrimäärästä tai sitä ennen ja viimeinen ajokilometrimäärän lopussa; tyyppi I -testin ensimmäisen ja viimeisen mittauspisteen välille pitää sijoittaa tasaisin välimatkoin ainakin kaksi muuta mittauspistettä. |
3.2.4.4. |
Sovellettavat päästörajat, jotka vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa A, merkitään kaavioihin päästöjen kunkin aineosan osalta 3.2.4.2 ja 3.2.4.3 kohdan mukaisesti. Suuntausta kuvaava suora ei saa ylittää näitä sovellettavia päästörajoja missään ajokilometrimäärän tietopisteessä. Kaavio, joka sisältää kertyneisiin ajokilometreihin suhteutettuja päästöjen ainesosia kuvaavat THC-, CO-, NOx-suorat ja tarvittaessa NMHC- ja PM-suorat, on lisättävä testiraporttiin. Tekniselle tutkimuslaitokselle on toimitettava pyynnöstä luettelo, joka sisältää kaikki tyyppi I -päästötestitulokset, joiden pohjalta on laadittu parhaiten sovitettu suuntausta kuvaava suora. Kuva A5-3 Teoreettinen esimerkki funktiosta, joka kuvaa tyyppi I -päästötestin tuloksia kokonaishiilivetyjen (THC) osalta, funktiosta, joka kuvaa kokonaishiilivetyjen Euro 4 -rajaa tyyppi I -testissä (170 mg/km), ja parhaiten sovitettua, suuntausta kuvaavaa suoraa Euro 4 -moottoripyörän osalta (L3e, jonka vmax > 130 km/h) kertyneeseen kilometrimäärään suhteutettuina
|
3.2.4.5. |
Testausselosteessa on ilmoitettava parhaiten sovitettujen suorien suuntausta kuvaavien suorien parametrit a, x ja b sekä ajokilometrimäärän lopussa ajoneuvoluokan mukaan laskettu päästöarvo. Testausselosteessa on esitettävä funktiot kaikkien päästöjen ainesosien osalta. Testausselosteessa on myös ilmoitettava, mitkä mittaukset ovat teknisen tutkimuslaitoksen tekemiä tai todistamia ja mitkä valmistajan tekemiä. |
3.3. Matemaattinen kestävyysmenetelmä
Luokan L ajoneuvojen, joiden osalta käytetään matemaattista kestävyysmenetelmää, on oltava asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisia.
3.3.1. Testiraporttiin on lisättävä sellaisen ajoneuvon päästötulokset, jolla on ajettu yli 100 kilometriä sen jälkeen, kun se käynnistettiin ensimmäisen kerran tuotantolinjan lopussa, käytetyt huononemiskertoimet, jotka vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VII osassa B, tulo, joka saadaan kertomalla nämä molemmat, sekä päästöraja, joka vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI.
3.4. Ajomatkan kerryttämiseen perustuvat kestävyystestisyklit
Testiajoneuvoja on vanhennettava suorittamalla toinen kahdesta seuraavasta kestävyysajosyklistä, kunnes asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VII osassa A vahvistettu testimatka on ajettu kokonaan noudattaen 3.1 kohdan testausmenettelyä, jossa ajetaan täysi kilometrimäärä, tai osittain noudattaen 3.2 kohdan testausmenettelyä, jossa ajetaan osittainen ajokilometrimäärä:
3.4.1. Luokan L ajoneuvojen standardoitu maantiesykli (SRC-LeCV)
Luokan L ajoneuvoille räätälöity standardoitu maantiesykli (SRC-LeCV) on ensisijainen tyyppi V -kestävyystestisykli, joka muodostuu neljästä ajomatkan kerryttämiseen perustuvasta kestävyystestijaksosta. Yhdessä näistä ajomatkan kerryttämiseen perustuvista kestävyysajojaksoista testiajoneuvoille kerrytetään ajokilometrejä lisäyksen 1 mukaisten teknisten tietojen mukaisesti.
3.4.2. Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluviranomaisen (EPA) hyväksymä ajomatkan kerryttämiseen perustuva testisykli (AMA-testisykli)
AMA-testisykli voidaan valmistajan valinnasta suorittaa vaihtoehtoisesti ajomatkan kerryttämiseen perustuvana tyyppi V -syklinä aina asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä IV olevassa 1.5.2 kohdassa vahvistettuun rekisteröintipäivään asti, kyseinen päivä mukaan luettuna. AMA-testisykli on suoritettava lisäyksen 2 teknisten tietojen mukaisesti.
3.5. Tyyppi V -testin mukaisen kestävyyden varmentaminen ”kultaisilla” pilaantumista rajoittavilla laitteilla
3.5.1. Pilaantumista rajoittavat laitteet voidaan poistaa testiajoneuvosta (testiajoneuvoista), kun
3.5.1.2. |
Edellä olevan 3.1 kohdan mukaisen testimenettelyn mukainen täysi kilometrimäärä on ajettu, tai |
3.5.1.3. |
kohdan 3.2 mukaisen testimenettelyn mukainen osittainen kilometrimäärä on ajettu. |
3.5.2. Valmistajan valinnan mukaan ”kultaisia” pilaantumista rajoittavia laitteita voidaan käyttää toistuvasti saman ajoneuvotyypin kestävyyden verifioinnissa ja hyväksyttävyyden osoittamisessa ympäristöominaisuuksien osalta asentamalla ne liitteessä XI vahvistettua käyttövoimaperhettä edustaviin kanta-ajoneuvoihin myöhemmin ajoneuvon kehittämisen yhteydessä.
3.5.3. ”Kultaiset” pilaantumista rajoittavat laitteet on merkittävä pysyvästi, ja merkintänumero, siihen liittyvät tyyppi I -päästötestitulokset ja eritelmät on toimitettava pyynnöstä hyväksyntäviranomaiselle.
3.5.4. Lisäksi valmistajan on merkittävä ja säilytettävä ”kultaisten” pilaantumista rajoittavien laitteiden eritelmiä vastaavat uudet, vanhentamattomat pilaantumista rajoittavat laitteet ja luovutettava ne 3.5.5 kohdan mukaisesta pyynnöstä hyväksyntäviranomaiselle vertailupohjaksi.
3.5.5. ”Kultaisten” ja ”uusien, vanhentamattomien” pilaantumista rajoittavien laitteiden on oltava kaikkina aikoina ympäristöominaisuuksien tyyppihyväksyntäprosessin aikana tai sen jälkeen hyväksyntäviranomaisen ja tutkimuslaitoksen saatavilla. Hyväksyntäviranomainen tai tutkimuslaitos voi pyytää valmistajaa tekemään varmennustestejä tai testauttaa ”uudet, vanhentamattomat” ja ”kultaiset” saastumista rajoittavat laitteet riippumattomassa testilaboratoriossa tavalla, joka ei vahingoita laitteita.
Lisäys 1
Luokan L ajoneuvojen standardoitu maantiesykli (SRC-LeCV)
1. Johdanto
1.1. |
Luokan L ajoneuvojen standardoitu maantiesykli (SRC-LeCV) on edustava ajomatkan kerryttämissykli, jolla vanhennetaan luokan L ajoneuvoja ja erityisesti niissä olevia pilaantumista rajoittavia laitteita tarkkaan määritetyllä, toistettavissa olevalla ja edustavalla tavalla. SRC-LeCV voidaan ajaa testiajoneuvolla (testiajoneuvoilla) tiellä, testiradalla tai ajomatkan kerryttämiseen käytettävällä alustadynamometrillä. |
1.2. |
SRC-LeCV muodostuu viidestä kierroksesta kuuden kilometrin radalla. Kierroksen pituutta voidaan muuttaa ajomatkan kerryttämiseen käytettävän testiradan tai testitien pituuden mukaisesti. SRC-LeCV käsittää neljä erilaista ajoneuvon nopeusprofiilia. |
1.3. |
Valmistaja voi pyytää hyväksyntäviranomaiselta lupaa suorittaa vaihtoehtoisesti testisykli, jonka numerointi on yhtä suurempi, jos se katsoo tämän edustavan paremmin ajoneuvon käyttöä todellisuudessa. |
2. SRC-LeCV-testivaatimukset
2.1. Jos SRC-LeCV suoritetaan ajomatkan kerryttämiseen käytettävällä alustadynamometrillä,
2.1.1. |
alustadynamometrin on oltava varustettu vastaavilla inertian ja ajovastuksen simulointijärjestelmillä kuin asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen II mukaisessa, laboratoriossa suoritettavassa tyyppi I -päästötestissä käytettävän dynamometrin. Ajomatkan kerryttämiseen ei tarvita päästöjen analysointilaitteita. Käytettävien inertia- ja vauhtipyöräasetusten ja kalibrointimenettelyjen on oltava samat kuin asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen II mukaisessa alustadynamometrissä, jota käytetään testiajoneuvojen ajomatkan kerryttämiseen. |
2.1.2. |
Testiajoneuvot voidaan tarvittaessa siirtää toiselle alustadynamometrille tyyppi I -päästötarkistustestien suorittamista varten. SRC-LeCV on voitava suorittaa tällä dynamometrillä; |
2.1.3. |
alustadynamometri on konfiguroitava siten, että 6 kilometrin radan kunkin neljänneksen jälkeen testikuljettaja tai robottikuljettaja saa kehotuksen edetä seuraavaan toimenpidesarjaan; |
2.1.4. |
joutokäyntijaksojen suorittamista varten saatavilla on oltava sekunnit näyttävä kello; |
2.1.5. |
ajettu matka lasketaan rullan kierroslukemasta ja rullan ympärysmitasta. |
2.2. Jos SRC-LeCV-sykliä ei suoriteta ajomatkan kerryttämiseen käytettävällä alustadynamometrillä,
2.2.1. testiradan tai testitien valitsee valmistaja hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla;
2.2.2. valitun radan tai tien on oltava muodoltaan sellainen, ettei se estä merkittävästi testiohjeiden asianmukaista noudattamista;
2.2.3. reitin on muodostettava silmukka, joka mahdollistaa testin suorittamisen keskeytyksittä;
2.2.4. radat, jotka ovat pituudeltaan tämän pituuden kerrannaisia, puolikkaita tai neljäsosia, hyväksytään. Kierroksen pituutta voidaan muuttaa kilometrimäärän kerryttämiseen käytettävän radan tai tien mukaisesti;
2.2.5. tiellä tai radalla on merkittävä neljä pistettä tai määritettävä neljä maamerkkiä, jotka vastaavat kierroksen neljänneksiä;
2.2.6. kertynyt ajomatka lasketaan testimatkan ajamiseen vaadittujen kierrosten määrästä. Laskelmassa on otettava huomioon tien tai radan pituus ja valittu kierroksen pituus. Vaihtoehtoisesti todellisuudessa ajettu matka voidaan mitata tarkasti sähköisesti. Ajoneuvon matkamittaria ei pidä käyttää.
2.2.7. Esimerkkejä testiratajärjestelyistä:
Kuva Ap1-1
Yksinkertaistettu kaavio mahdollisista testiratajärjestelyistä
2.3. Ajettu kokonaismatka on asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VII osassa A vahvistettu sovellettava kestävyysajomatka, johon lisätään yksi kokonainen SRC-LeCV-sykli (30 km).
2.4. Pysähtyminen kesken syklin on kielletty. Pysäytykset tyyppi I -päästötestejä, huoltoa, seisontajaksoja, tankkausta jne. varten tehdään yhden kokonaisen SRC-LeCV-syklin lopussa eli taulukon Ap1-4 mukaisen vaiheen 47 päätteeksi. Jos ajoneuvo viedään testausalueelle ajamalla sitä sen omalla moottorilla, ajoneuvoa saa kiihdyttää ja hidastaa vain kohtuudella eikä ajoneuvoa saa ajaa täydellä kaasulla.
2.5. Neljä sykliä valitaan luokan L ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden ja sylinteritilavuuden perusteella tai, jos kyseessä on pelkkä sähköajoneuvo tai hybridiajoneuvo, ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden ja nettotehon perusteella.
2.6. SRC-LeCV:ssä luokan L ajoneuvot ryhmitellään seuraavasti ajomatkan kerryttämistä varten:
Taulukko Ap1-1
Luokan L ajoneuvojen ryhmät SRC-LeCV:ssä
Sykli |
WMTC-luokka |
Ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus (km/h) |
Ajoneuvon moottorin sylinteritilavuus (PI) |
Nettoteho (kW) |
1 |
1 |
vmax ≤ 50 km/h |
Vd ≤ 50 cm3 |
≤ 6 kW |
2 |
50 km/h < vmax< 100 km/h |
50 cm3 < Vd< 150 cm3 |
< 14 kW |
|
3 |
2 |
100 km/h ≤ vmax< 130 km/h |
VD ≥ 150 cm3 |
≥ 14 kW |
4 |
3 |
130 km/h ≤ vmax |
— |
— |
jossa
Vd= moottorin iskutilavuus (cm3)
vmax= ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus (km/h)
2.7. SRC-LeCV:tä koskevat yleiset ajo-ohjeet
2.7.1. Joutokäyntiohjeet
2.7.1.1. |
Ellei ajoneuvo ole jo pysähdyksissä, se on pysäytettävä ja vaihde on vaihdettava vapaalle. Kaasupoljin vapautetaan kokonaan ja sytytysvirta jätetään päälle. Jos ajoneuvossa on käynnistys-pysäytysjärjestelmä tai jos kyseessä on sähkökäyttöinen hybridiajoneuvo, polttomoottori sammuu ajoneuvon ollessa paikallaan; on varmistettava, että polttomoottorin joutokäynti jatkuu. |
2.7.1.2. |
Ajoneuvoa ei valmistella seuraavaan toimenpiteeseen testisyklin aikana ennen kuin vaadittu joutokäyntiaika on kulunut kokonaan. |
2.7.2. Kiihdytystä koskevat ohjeet:
2.7.2.1. |
ajoneuvo kiihdytetään sen tavoitenopeuteen jäljempänä esitetyillä menetelmillä: 2.7.2.1.1. kohtalainen kiihdytys: normaali keskitason osakuorman kiihdytys enintään noin puolella kaasulla; 2.7.2.1.2. kova kiihdytys: suuren osakuorman kiihdytys jopa täydellä kaasulla; |
2.7.2.2. |
ellei kohtalaisella kiihdytyksellä kyetä enää lisäämään merkittävästi ajoneuvon todellista nopeutta ajoneuvon tavoitenopeuden saavuttamiseksi, käytetään kovaa kiihdytystä ja viime kädessä täyttä kaasua. |
2.7.3. Hidastusta koskevat ohjeet:
2.7.3.1. |
hidastetaan joko edellisestä toimenpiteestä tai edellisen toimenpiteen aikana saavutetusta ajoneuvon suurimmasta nopeudesta sen mukaan, kumpi on alhaisempi; |
2.7.3.2. |
jos seuraavassa toimenpiteessä ajoneuvon tavoitenopeus on 0 km/h, ajoneuvo on pysäytettävä ennen etenemistä; |
2.7.3.3. |
kohtalainen hidastus: kaasupoljin vapautetaan normaalisti – jarruja, vaihteita ja kytkintä voidaan käyttää tarpeen mukaan; |
2.7.3.4. |
moottorijarrutushidastus (coast-through deceleration): kaasupoljin vapautetaan kokonaan, kytkin on suljettuna ja vaihde valittuna, jaloilla/käsillä käytettäviä hallintalaitteita ei käytetä, jarruja ei käytetä. Jos tavoitenopeus on 0 km/h (joutokäynti) ja jos ajoneuvon todellinen nopeus on ≤ 5 km/h, moottorin sammuminen voidaan välttää ja ajoneuvo voidaan pysäyttää kokonaan käyttämällä kytkintä, vaihtamalla vaihde vapaalle ja käyttämällä jarruja. Moottorijarrutushidastuksen (coast-through deceleration) aikana vaihdetta ei saa vaihtaa suuremmalle. Kuljettaja voi tehostaa moottorijarrutusta vaihtamalla vaihteen pienemmälle. Vaihteenvaihdon yhteydessä on varmistettava erityisen huolellisesti, että vaihde vaihdetaan täsmällisesti, niin että ajoneuvo rullaa vaihde vapaalla mahdollisimman lyhyen ajan (< 2 sekuntia) ja kytkimen käyttö on osittaista. Ajoneuvon valmistaja voi pyytää tämän ajan pidentämistä hyväksyntäviranomaisen suostumuksella, jos se on ehdottoman välttämätöntä; |
2.7.3.5. |
rullaus pysähdyksiin (coast-down deceleration): hidastaminen aloitetaan avaamalla kytkin (eli katkaisemalla pyörien veto) ja hidastetaan käyttämättä jarruja, kunnes ajoneuvon tavoitenopeus saavutetaan. |
2.7.4. Matka-ajoa koskevat ohjeet:
2.7.4.1. |
jos seuraava toimenpide on ”matka-ajo”, ajoneuvoa voidaan kiihdyttää ajoneuvon tavoitenopeuden saavuttamiseksi; |
2.7.4.2. |
kaasun käyttöä jatketaan tarpeen mukaan ajoneuvon matka-ajon tavoitenopeuden saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. |
2.7.5. Ajo-ohjeita on noudatettava kokonaisuudessaan. Ylimääräinen joutokäyntiaika sekä kiihdytys ajoneuvon tavoitenopeuden yli ja hidastaminen sen alle sallitaan sen varmistamiseksi, että toimenpiteet toteutetaan kokonaan.
2.7.6. Vaihteita on vaihdettava liitteen II lisäyksessä 9 olevan 4.5.5 kohdan ohjeiden mukaisesti. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää valmistajan käyttöohjeita, jos hyväksyntäviranomainen sen hyväksyy.
2.7.7. Ellei testiajoneuvo kykene saavuttamaan sovellettavan SRC-LeCV:n mukaisia ajoneuvon tavoitenopeuksia, sitä on ajettava täyskaasulla ja käyttäen muita keinoja saavuttaa suurin rakenteellinen nopeus.
2.8. SRC-LeCV-testin vaiheet
SRC-LeCV-testi muodostuu seuraavista vaiheista:
2.8.1. |
selvitetään ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus ja joko sylinteritilavuus tai nettoteho sen mukaan, kumpi tulee kyseeseen; |
2.8.2. |
valitaan vaadittu SRC-LeCV taulukosta Ap1-1 sekä vaaditut ajoneuvon tavoitenopeudet ja yksityiskohtaiset ajo-ohjeet taulukosta Ap1-3; |
2.8.3. |
sarakkeesta ”ajoneuvon nopeuden muutos” käy ilmi ajoneuvon nopeuden muutos, joka vähennetään joko aikaisemmin saavutetusta ajoneuvon tavoitenopeudesta tai ajoneuvon suurimmasta rakenteellisesta nopeudesta sen mukaan, kumpi on alhaisempi. Esimerkki, kierros 1:
Taulukko Ap1-2 Esimerkki alaluokan L1e-B hitaasta moposta ja alaluokan L1e-B nopeasta moposta, ajoneuvon todellinen nopeus vs. ajoneuvon tavoitenopeus.
|
2.8.4. |
Laaditaan valmistajan toivomassa muodossa ja hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla ajoneuvon tavoitenopeudet sisältävä taulukko, josta käyvät ilmi taulukoissa Ap1-3 ja Ap-4 vahvistetut ajoneuvon nimelliset tavoitenopeudet ja ajoneuvon saavutettavissa olevat tavoitenopeudet. |
2.8.5. |
Edellä olevan 2.2.5 kohdan mukaisesti testiradalla tai -tiellä on merkittävä tai määritettävä kohdat, jotka vastaavat kierroksen pituuden neljänneksiä, tai on käytettävä järjestelmää, joka ilmoittaa, että alustadynamometrillä on kuljettu kyseinen matka. |
2.8.6. |
Kunkin osakierroksen jälkeen suoritetaan taulukoissa Ap1-3 ja Ap-4 luetellut vaaditut toimenpiteet järjestyksessä ja noudattaen 2.7 kohtaa, joka koskee yleisiä ajo-ohjeita seuraavaan ajoneuvon tavoitenopeuteen tai seuraavalla ajoneuvon tavoitenopeudella. |
2.8.7. |
Ajoneuvolla saavutettu suurin nopeus saattaa poiketa ajoneuvon suurimmasta rakenteellisesta nopeudesta vaaditun kiihdytystyypin ja radan olosuhteiden mukaan. Siksi testin aikana on seurattava ajoneuvolla saavutettuja todellisia nopeuksia, jotta nähdään, saavutetaanko ajoneuvon tavoitenopeudet vaaditusti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ajoneuvon huippunopeuksiin ja ajoneuvon korkeimpiin matka-ajonopeuksiin, jotka ovat lähellä ajoneuvon suurinta rakenteellista nopeutta, ja tämän jälkeisiin ajoneuvon nopeuseroihin hidastuksissa. |
2.8.8. |
Jos useita syklejä suoritettaessa havaitaan jatkuvasti merkittävä poikkeama, ajoneuvon tavoitenopeuksia on muutettava 2.8.4 kohdan taulukossa. Muutos on tehtävä vain, kun sykli aloitetaan, eikä reaaliajassa. |
2.9. SRC-LeCV-testisyklin yksityiskohtainen kuvaus
2.9.1. Graafinen yleisesitys SRC-LeCV:stä
Kuva Ap1-2
SRC-LeCV, esimerkki ajomatkan kertymistä koskevista ominaisuuksista kaikkien neljän syklin osalta.
2.9.2. SRC-LeCV-sykliä koskevat yksityiskohtaiset ohjeet
Taulukko Ap1-3
kunkin syklin ja alasyklin toimenpiteet ja osatoimenpiteet, kierrokset 1, 2 ja 3.
Sykli: |
1 |
2 |
3 |
4 |
||||||||
Kierros |
Osakierros |
Toimenpide |
Osatoimenpide |
Aika (s) |
Nopeuteen/nopeudessa |
Nopeudella |
Nopeuteen/nopeudessa |
Nopeudella |
Nopeuteen/nopeudessa |
Nopeudella |
Nopeuteen/nopeudessa |
Nopeudella |
1 |
1. neljännes |
|
|
|
(km/h) |
|||||||
|
|
Pysäytys ja joutokäynti |
|
10 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kiihdytys |
Kova |
|
35 |
|
50 |
|
55 |
|
90 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
35 |
|
50 |
|
55 |
|
90 |
|
|
2. neljännes |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hidastus |
Kohtalainen |
|
|
15 |
|
15 |
|
15 |
|
15 |
|
|
Kiihdytys |
Kohtalainen |
|
35 |
|
50 |
|
55 |
|
90 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
35 |
|
50 |
|
55 |
|
90 |
|
|
3. neljännes |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hidastus |
Kohtalainen |
|
|
15 |
|
15 |
|
15 |
|
15 |
|
|
Kiihdytys |
Kohtalainen |
|
45 |
|
60 |
|
75 |
|
100 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
45 |
|
60 |
|
75 |
|
100 |
|
|
4. neljännes |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hidastus |
Kohtalainen |
|
|
20 |
|
10 |
|
15 |
|
20 |
|
|
Kiihdytys |
Kohtalainen |
|
45 |
|
60 |
|
75 |
|
100 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
45 |
|
60 |
|
75 |
|
100 |
|
2 |
1. puolikas |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hidastus |
Rullaushidastus (coast-through) |
|
0 |
|
0 |
|
0 |
|
0 |
|
|
|
Pysäytys ja joutokäynti |
|
10 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kiihdytys |
Kova |
|
50 |
|
100 |
|
100 |
|
130 |
|
|
|
Hidastus |
Rullaus pysähdyksiin (coast-down) |
|
|
10 |
|
20 |
|
10 |
|
15 |
|
|
Valinnainen kiihdytys |
Kova |
|
40 |
|
80 |
|
90 |
|
115 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
40 |
|
80 |
|
90 |
|
115 |
|
|
2. puolikas |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hidastus |
Kohtalainen |
|
|
15 |
|
20 |
|
25 |
|
35 |
|
|
Kiihdytys |
Kohtalainen |
|
50 |
|
75 |
|
80 |
|
105 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
50 |
|
75 |
|
80 |
|
105 |
|
3 |
1. puolikas |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hidastus |
Kohtalainen |
|
|
25 |
|
15 |
|
15 |
|
25 |
|
|
Kiihdytys |
Kohtalainen |
|
50 |
|
90 |
|
95 |
|
120 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
50 |
|
90 |
|
95 |
|
120 |
|
|
2. puolikas |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hidastus |
Kohtalainen |
|
|
25 |
|
10 |
|
30 |
|
40 |
|
|
Kiihdytys |
Kohtalainen |
|
45 |
|
70 |
|
90 |
|
115 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
45 |
|
70 |
|
90 |
|
115 |
|
Taulukko Ap1-4
kunkin syklin toimenpiteet ja osatoimenpiteet, kierrokset 4 ja 5.
Sykli: |
1 |
2 |
3 |
4 |
||||||||
Kierros |
Osakierros |
Toimenpide |
Osatoimenpide |
Aika (s) |
Nopeuteen/nopeudessa |
Nopeudella |
Nopeuteen/nopeudessa |
Nopeudella |
Nopeuteen/nopeudessa |
Nopeudella |
Nopeuteen/nopeudessa |
Nopeudella |
4 |
1. puolikas |
|
|
|
(km/h) |
|||||||
|
|
Hidastus |
Kohtalainen |
|
|
20 |
|
20 |
|
25 |
|
35 |
|
|
Kiihdytys |
Kohtalainen |
|
45 |
|
70 |
|
90 |
|
115 |
|
|
|
Hidastus |
Rullaus pysähdyksiin (coast-down) |
|
|
20 |
|
15 |
|
15 |
|
15 |
|
|
Valinnainen kiihdytys |
Kohtalainen |
|
35 |
|
55 |
|
75 |
|
100 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
35 |
|
55 |
|
75 |
|
100 |
|
|
2. puolikas |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hidastus |
Kohtalainen |
|
|
10 |
|
10 |
|
10 |
|
20 |
|
|
Kiihdytys |
Kohtalainen |
|
45 |
|
65 |
|
80 |
|
105 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
45 |
|
65 |
|
80 |
|
105 |
|
5 |
1. neljännes |
|
|
|
(km/h) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hidastus |
Rullaushidastus (coast-through) |
|
0 |
|
0 |
|
0 |
|
0 |
|
|
|
Pysäytys ja joutokäynti |
|
45 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kiihdytys |
Kova |
|
30 |
|
55 |
|
70 |
|
90 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
30 |
|
55 |
|
70 |
|
90 |
|
|
2. neljännes |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hidastus |
Kohtalainen |
|
|
15 |
|
15 |
|
20 |
|
25 |
|
|
Kiihdytys |
Kohtalainen |
|
30 |
|
55 |
|
70 |
|
90 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
30 |
|
55 |
|
70 |
|
90 |
|
|
3. neljännes |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hidastus |
Kohtalainen |
|
|
20 |
|
25 |
|
20 |
|
25 |
|
|
Kiihdytys |
Kohtalainen |
|
20 |
|
45 |
|
65 |
|
80 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
20 |
|
45 |
|
65 |
|
80 |
|
|
4. neljännes |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hidastus |
Kohtalainen |
|
|
10 |
|
15 |
|
15 |
|
15 |
|
|
Kiihdytys |
Kohtalainen |
|
20 |
|
45 |
|
65 |
|
80 |
|
|
|
Matka-ajo |
|
|
20 |
|
45 |
|
65 |
|
80 |
|
|
|
Hidastus |
Rullaushidastus (coast-through) |
|
0 |
|
0 |
|
0 |
|
0 |
|
2.9.3. SRC-LeCV:n seisontamenettelyt
SRC-LeCV:n seisontamenettely muodostuu seuraavista vaiheista:
2.9.3.1. |
ajetaan koko SRC-LeCV-sykli (noin 30 km); |
2.9.3.2. |
tyyppi I -päästötesti voidaan tehdä, jos se katsotaan tarpeelliseksi tilastollisista syistä; |
2.9.3.3. |
toteutetaan tarvittavat huoltotoimet ja testiajoneuvo voidaan tankata; |
2.9.3.4. |
testiajoneuvo asetetaan joutokäynnille niin, että polttomoottori käy vähintään tunnin ilman käyttäjän toimenpiteitä; |
2.9.3.5. |
testiajoneuvon moottori sammutetaan; |
2.9.3.6. |
testiajoneuvon annetaan jäähtyä ja seistä ympäröivissä olosuhteissa vähintään kuusi tuntia (neljä tuntia tuulettimen kanssa ja siten, että voiteluöljyn lämpötila vastaa ympäristön lämpötilaa); |
2.9.3.7. |
ajoneuvo voidaan tankata uudelleen, ja ajomatkan kerryttämistä jatketaan taulukossa Ap1-3 1 SRC-LeCV-syklin kierroksen 1 osakierroksen vaatimusten mukaisesti; |
2.9.3.8. |
SRC-LeCV-seisontamenettely ei korvaa liitteessä II tyyppi I -päästötestien osalta vahvistettua tavanomaista seisonta-aikaa. SRC-LeCV-seisontamenettelyä voidaan koordinoida niin, että se suoritetaan kunkin huoltovälin jälkeen tai kunkin laboratoriossa tehtävän päästötestin jälkeen. |
2.9.3.9 |
Tyyppi V -testin seisontamenettely sellaista varsinaista kestävyystestiä varten, jossa ajetaan täysi kilometrimäärä
|
2.9.3.10 |
Tyyppi V -testin seisontamenettely sellaista varsinaista kestävyystestiä varten, jossa ajetaan osittainen kilometrimäärä Liitteessä VI olevan 3.2 kohdan mukaisen osittaisen ajomatkan kerryttämisvaiheen aikana testiajoneuvon (-ajoneuvojen) on käytävä läpi neljä seisontamenettelyä 3.1 kohdan mukaisesti. Näiden menettelyjen on jakauduttava tasaisesti kertyneelle ajomatkalle. |
Lisäys 2
Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluviranomaisen (EPA) hyväksymä ajomatkan kerryttämiseen perustuva kestävyystestisykli (AMA-testisykli)
1. Johdanto
1.1. |
Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluviranomaisen (EPA) hyväksymä ajomatkan kerryttämiseen perustuva kestävyystestisykli (AMA-testisykli) on ajomatkan kerryttämiseen perustuva sykli, jolla vanhennetaan testiajoneuvoja ja niissä olevia pilaantumista rajoittavia laitteita toistettavissa olevalla tavalla, mutta se edustaa EU:n kalustoa ja liikennetilanteita huomattavasti heikommin kuin SRC-LeCV. AMA-testisyklistä on määrä luopua vähitellen, mutta sitä voidaan käyttää siirtymäaikana asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä IV olevassa 1.5.2 kohdassa vahvistettuun viimeiseen rekisteröintipäivään asti odotettaessa asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ympäristövaikutustutkimuksen tuloksia. Testisykli voidaan ajaa luokan L testiajoneuvolla (testiajoneuvoilla) tiellä, testiradalla tai ajomatkan kerryttämiseen käytettävällä alustadynamometrillä. |
1.2. |
AMA-testisykli suoritetaan toistamalla kohdan 2 mukainen AMA-sykli, kunnes asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VII osan A mukainen sovellettava kestävyysajomatka on ajettu. |
1.3. |
AMA-testisykli koostuu 11:stä alasyklistä, joista kukin on kuusi kilometriä. |
2. AMA-testisyklin vaatimukset
2.1. |
AMA-testisyklissä luokan L ajoneuvot ryhmitellään seuraavasti ajomatkan kerryttämistä varten: Taulukko Ap2-1 Luokan L ajoneuvojen ryhmittely ajomatkan kerryttämiseen perustuvaa AMA-testiä varten
|
2.2. |
Jos AMA-testisykli suoritetaan ajomatkan kerryttämiseen tarkoitetulla alustadynamometrillä, ajettu matka lasketaan rullan kierroslukemasta ja rullan ympärysmitasta. |
2.3. |
Yksi AMA-testisykli on suoritettava seuraavasti:
|
LIITE VII
Tyyppi VII -testin vaatimukset: CO2-päästöt, polttoaineenkulutus, sähköenergian kulutus ja sähkökäyttöinen toimintasäde
Lisäyksen numero |
Lisäyksen nimi |
Sivunumero |
1. |
Ainoastaan polttomoottoria käyttävien ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen mittausmenetelmä |
211 |
2. |
Ainoastaan sähköistä voimalaitetta käyttävän ajoneuvon sähköenergian kulutuksen mittausmenetelmä |
215 |
3. |
Sähköistä hybridivoimalaitetta käyttävien ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen, polttoaineenkulutuksen, sähköenergiankulutuksen ja toimintasäteen mittausmenetelmä |
218 |
3.1 |
Sähköenergian/voiman varastointilaitteen lataustilaprofiili ulkopuolelta ladattavien sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen (OVC HEV) osalta tyyppi VII -testissä |
234 |
3.2 |
Akun sähkötaseen mittausmenetelmä ulkopuolelta ladattavalle ja pelkästään polttomoottorista ladattavalle sähkökäyttöiselle hybridiajoneuvolle |
235 |
3.3 |
Ainoastaan sähköistä voimalaitetta tai sähköistä hybridivoimalaitetta käyttävien ajoneuvojen sähkökäyttöisen toimintasäteen ja sähköistä hybridivoimalaitetta käyttävien ajoneuvojen latauksen mahdollistaman toimintasäteen mittausmenetelmä |
236 |
1. Johdanto
1.1 |
Tässä liitteessä vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat luokan L ajoneuvojen energiatehokkuutta etenkin CO2-päästöjen, polttoaineen- tai energiankulutuksen ja ajoneuvon sähkökäyttöisen toimintasäteen osalta. |
1.2 |
Tässä liitteessä vahvistettuja vaatimuksia seuraaviin testeihin, joita tehdään asianomaisilla voimalaitejärjestelmillä varustetuille luokan L ajoneuvoille:
|
2. Eritelmät ja testit
2.1. Yleistä
Ne komponentit, jotka voivat vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin ja polttoaineenkulutukseen tai sähköenergian kulutukseen, on suunniteltava, rakennettava ja koottava siten, että ajoneuvo on normaalikäytössä tämän liitteen vaatimusten mukainen huolimatta siihen mahdollisesti vaikuttavasta tärinästä. Testiajoneuvojen on oltava asianmukaisesti huollettuja ja käytettyjä.
2.2. Ainoastaan polttomoottoria käyttävien ajoneuvojen testien kuvaus
2.2.1. |
Hiilidioksidipäästöt ja polttoaineenkulutus on mitattava lisäyksessä 1 kuvatun testimenettelyn mukaisesti. Ajoneuvoja, jotka eivät testisyklin aikana saavuta vaadittua kiihtyvyyttä ja suurinta nopeutta, käytetään kaasupoljin täysin pohjaan painettuna, kunnes ne saavuttavat jälleen vaaditun toimintakuvaajan. Poikkeamat testisyklistä on kirjattava testiraporttiin. Testiajoneuvon on oltava asianmukaisesti huollettu ja käytetty. |
2.2.2. |
Testin tulokset on ilmoitettava hiilidioksidipäästöjen osalta grammoina kilometriä kohden (g/km) pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun. |
2.2.3. |
Polttoaineenkulutus ilmaistaan litroina sataa kilometriä kohti bensiinin, nestekaasun, etanolin (E85) ja dieselöljyn osalta tai kilogrammoina ja kuutiometreinä sataa kilometriä kohti vedyn, maakaasun/biometaanin ja H2NG:n osalta. Arvot lasketaan liitteen II kohdan 1.4.3 mukaisesti hiilitasemenetelmän avulla käyttäen mitattuja hiilidioksidin ja muiden hiiliyhdisteiden (hiilimonoksidin ja hiilivetyjen) päästöarvoja. Tulokset pyöristetään yhden desimaalin tarkkuudella. |
2.2.4. |
Testauksessa on käytettävä oikeita vertailupolttoaineita, jotka on määritetty liitteen II lisäyksessä 2. Nestekaasun, maakaasun/biometaanin ja H2NG:n osalta vertailupolttoaineena käytetään sitä, jonka valmistaja valitsee käyttövoimayksikön tehon mittaamista varten liitteen X mukaisesti. Valittu polttoaine määritetään asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdan mallin mukaisesti laaditussa testiraportissa. Edellä 2.2.3 kohdassa tarkoitettuja laskelmia varten polttoaineenkulutus on ilmoitettava asianmukaisina yksikköinä, ja käytetyillä polttoaineilla on oltava seuraavat ominaisuudet:
|
2.3. Ainoastaan sähköistä voimalaitetta käyttävien ajoneuvojen testien kuvaus
2.3.1. |
Testeistä vastaava tutkimuslaitos mittaa sähköenergian kulutuksen tämän säännön liitteen II lisäyksessä 6 kuvatun menetelmän ja testikierroksen mukaisesti. |
2.3.2. |
Testeistä vastaava tutkimuslaitos mittaa ajoneuvon sähkökäyttöisen toimintasäteen tämän säännön lisäyksessä 3.3 kuvatun menetelmän mukaisesti. |
2.3.2.1. |
Markkinointiaineistossa voidaan käyttää ainoastaan tällä menetelmällä mitattua sähkökäyttöistä toimintasädettä. |
2.3.2.2. |
Sähkökäyttöistä toimintasädettä koskevasta testistä vapautetaan 2 artiklan 94 kohdassa tarkoitetut poljettavaksi suunnitellut luokan L1e ajoneuvot. |
2.3.3. |
Energiankulutus on ilmoitettava wattitunteina kilometriä kohden (Wh/km) ja toimintasäde kilometreinä (km), molemmat pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun. |
2.4. Sähköistä hybridivoimalaitetta käyttävien ajoneuvojen testien kuvaus
2.4.1. |
Testeistä vastaava tutkimuslaitos mittaa ajoneuvon hiilidioksidipäästöt ja sähköenergian kulutuksen lisäyksessä 3 kuvatun menetelmän mukaisesti. |
2.4.2. |
Hiilidioksidipäästöjen osalta testin tulokset on ilmoitettava grammoina kilometriä kohden (g/km) pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun. |
2.4.3. |
Polttoaineenkulutus ilmaistaan litroina sataa kilometriä kohti (bensiinin, nestekaasun, etanolin (E85) tai dieselöljyn osalta) tai kilogrammoina ja kuutiometreinä sataa kilometriä kohti (maakaasun/biometaanin, H2NG:n ja vedyn osalta), ja se lasketaan liitteessä II olevan 1.4.3 kohdan mukaisesti hiilitasemenetelmän avulla käyttäen mitattuja hiilidioksidi- ja muiden hiiliyhdisteiden (hiilimonoksidin ja hiilivetyjen) päästöarvoja. Tulokset pyöristetään yhteen desimaaliin. |
2.4.4. |
Edellä 2.4.3 kohdassa tarkoitetussa laskennassa sovelletaan 2.2.4 kohdan ohjeita ja viitearvoja. |
2.4.5. |
Sähköenergiankulutus on tarvittaessa ilmoitettava wattitunteina kilometriä kohden (Wh/km) lähimpään kokonaislukuun pyöristettynä. |
2.4.6. |
Testeistä vastaava tutkimuslaitos mittaa ajoneuvon sähkökäyttöisen toimintasäteen tämän säännön lisäyksessä 3.3 kuvatun menetelmän mukaisesti. Tulos ilmaistaan kilometreinä lähimpään kokonaislukuun pyöristettynä. Markkinointiaineistossa ja lisäyksen 3 laskelmissa voidaan käyttää ainoastaan tällä menetelmällä mitattua sähkökäyttöistä toimintasädettä. |
2.5. Testitulosten tulkinta
2.5.1. |
Tyyppihyväksynnässä käytettävänä hiilidioksidipäästöjen tai energiankulutuksen lukemana pidetään valmistajan ilmoittamia arvoja edellyttäen, etteivät teknisen tutkimuslaitoksen mittaamat arvot ylitä niitä enempää kuin neljä prosenttia. Mitattu arvo saa olla pienempi rajoituksetta. Kun kyseessä ovat 2 artiklan 16 kohdassa määritellyt polttomoottorikäyttöiset ajoneuvot, jotka on varustettu jaksottaisesti regeneroituvalla päästöjenrajoitusjärjestelmällä, tulokset kerrotaan liitteen II lisäyksestä 13 saatavalla tekijällä Ki, ennen kuin niitä verrataan ilmoitettuun arvoon. |
2.5.2. |
Jos mitattu hiilidioksidipäästöjen tai energiakulutuksen arvo ylittää valmistajan ilmoittaman hiilidioksidipäästöjen tai energiakulutuksen arvon yli neljällä prosentilla, samalla ajoneuvolla tehdään uusi testi. Jos näiden kahden testituloksen keskiarvo ei ylitä valmistajan ilmoittamaa arvoa yli neljällä prosentilla, käytetään tyyppihyväksyntäarvona valmistajan ilmoittamaa arvoa. |
2.5.3. |
Jos tehdään toinen testi, ja keskiarvo vieläkin ylittää ilmoitetun arvon yli neljällä prosentilla, tehdään samalla ajoneuvolla vielä yksi, lopullinen testi. Näiden kolmen testin tulosten keskiarvoa käytetään tyyppihyväksyntäarvona. |
3. Hyväksytyn tyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen
3.1. |
Tyypin hyväksyneelle hyväksyntäviranomaiselle on ilmoitettava kaikkien hyväksyttyjen tyyppien muutoksista. Viranomainen voi tällöin
|
3.2. |
Hyväksynnän vahvistus tai laajentaminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi asetuksen (EU) N:o 168/2013 35 artiklassa tarkoitetulla menettelyllä. |
3.3. |
Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero asetuksen (EU) N:o 168/2013 35 artiklassa vahvistetun menettelyn mukaisesti. |
4. Ajoneuvon ympäristöominaisuuksien tyyppihyväksynnän laajentamisen ehdot
4.1. Ainoastaan polttomoottoria käyttävät ajoneuvot lukuun ottamatta jaksoittaisesti regeneroituvalla päästöjenrajoitusjärjestelmällä varustettuja ajoneuvoja
Tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa saman valmistajan valmistamille samaa tyyppiä oleville tai eri tyyppiä oleville ajoneuvoille, jotka eroavat seuraavien lisäyksessä 1 selostettujen ominaisuuksien osalta, sillä edellytyksellä, että teknisen tutkimuslaitoksen mittaamat hiilidioksidipäästöt eivät ylitä tyyppihyväksyntäarvoa yli neljällä prosentilla:
4.1.1. |
vertailumassa; |
4.1.2. |
suurin sallittu massa; |
4.1.3. |
korityyppi; |
4.1.4. |
kokonaisvälityssuhteet; |
4.1.5. |
moottorin varusteet ja lisälaitteet; |
4.1.6. |
moottorin kierrosmäärä kilometrillä suurimmalla vaihteella +/– 5 prosentin tarkkuudella; |
4.2. Ainoastaan polttomoottoria käyttävät ajoneuvot, jotka on varustettu jaksoittaisesti regeneroituvalla päästöjenrajoitusjärjestelmällä.
Tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa saman valmistajan valmistamille samaa tyyppiä oleville ajoneuvoille tai sellaisille eri tyyppiä oleville ajoneuvoille, jotka eroavat lisäyksessä 1 selostettujen ominaisuuksien osalta, jotka luetellaan edellä 4.1.1–4.1.6 kohdassa, sillä edellytyksellä, että teknisen tutkimuslaitoksen mittaamat hiilidioksidipäästöt eivät ylitä tyyppihyväksyntäarvoa yli neljällä prosentilla sovellettaessa samaa Ki-kerrointa:
Tyyppihyväksyntä voidaan myös laajentaa samaa tyyppiä oleville ajoneuvoille, joille käytetään erilaista Ki-kerrointa, jos teknisen tutkimuslaitoksen mittaamat kertoimella korjatut hiilidioksidipäästöt eivät ylitä tyyppihyväksyntäarvoa enemmällä kuin neljällä prosentilla.
4.3. Ainoastaan sähköistä voimalaitetta käyttävät ajoneuvot
Laajennuksia voidaan myöntää sillä edellytyksellä, että niistä sovitaan hyväksyntäviranomaisen kanssa.
4.4. Sähköistä hybridivoimalaitetta käyttävät ajoneuvot
Tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa samaa tyyppiä oleville ajoneuvoille tai sellaisille eri tyyppiä oleville ajoneuvoille, jotka eroavat seuraavien lisäyksessä 3 selostettujen ominaisuuksien osalta edellyttäen, että teknisen tutkimuslaitoksen mittaamat hiilidioksidipäästöt ja sähköenergian kulutus eivät ylitä tyyppihyväksyntäarvoa enemmällä kuin neljällä prosentilla:
4.4.1. |
vertailumassa; |
4.4.2. |
suurin sallittu massa; |
4.4.3. |
korityyppi; |
4.4.4. |
käyttövoima-akkujen tyyppi ja määrä. Jos akkuja asennetaan useita, esimerkiksi toimintasäteen kasvattamiseksi, mittaustulosten ekstrapolointia voidaan käyttää ottaen huomioon kanta-ajoneuvon kapasiteetti ja kytkentätapa (rinnan, ei sarjassa),. |
4.5. Jos jokin muu ominaisuus muuttuu, laajennuksia voidaan myöntää sillä edellytyksellä, että niistä sovitaan hyväksyntäviranomaisen kanssa.
5. Erityissäännökset
Tulevaisuudessa valmistettaville uudella energiatehokkaalla tekniikalla varustetuille ajoneuvoille voidaan tehdä täydentäviä testejä, jotka määritetään myöhemmässä vaiheessa. Tällainen testaaminen tarjoaa valmistajille mahdollisuuden osoittaa tällaisten tekniikoiden edut.
(1) Vertailupolttoaineiden G20 ja G25 keskiarvo lämpötilassa 288,2 K (15 °C).
Lisäys 1
Ainoastaan polttomoottoria käyttävien ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen mittausmenetelmä
1. Testin kuvaus
1.1. Ainoastaan polttomoottoria käyttävien ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt (CO2) ja polttoaineenkulutus on mitattava ajoneuvon hyväksymishetkellä voimassa olevan liitteessä II määritellyn tyyppi I -testin mukaisella menettelyllä.
1.2. Koko tyyppi I -testin hiilidioksidipäästö- ja polttoaineenkulutustulosten lisäksi hiilidioksidipäästöt ja polttoaineenkulutus on tarvittaessa määritettävä myös erikseen osien 1, 2 ja 3 osalta käyttämällä ajoneuvon hyväksyntähetkellä voimassa olevaa sovellettavaa tyyppi I -testimenettelyä asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen IV kohdan 1.1.1 mukaisesti.
1.3. Ajoneuvon hyväksymishetkellä voimassa olevien, liitteessä II määritettyjen olosuhteiden lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
1.3.1. |
Käytössä saa olla ainoastaan laitteita, jotka ovat välttämättömiä ajoneuvon käyttämiseksi testin aikana. Jos ajoneuvossa on käsikäyttöinen moottorin tuloilman lämpötilan säätölaite, sen on oltava siinä asennossa, jota valmistaja suosittelee käytettäväksi testin aikana vallitsevassa ympäristön lämpötilassa. Yleisesti ottaen ajoneuvon normaalikäytön edellyttämien lisälaitteiden on oltava käytössä. |
1.3.2. |
Jos jäähdyttimen tuuletin on lämpötilaohjattu, sen on oltava normaalissa käyttötilassa. Matkustamon mahdollisen lämmitysjärjestelmän on oltava kytkettynä pois päältä samoin kuin ilmastointijärjestelmänkin, mutta näiden järjestelmien kompressorien on oltava toiminnassa normaalisti. |
1.3.3. |
Jos ajoneuvossa on ahdin, sen on testin aikana oltava normaalissa käyttökunnossa. |
1.3.4. |
Kaikkien käytettävien voiteluaineiden on oltava valmistajan kyseiselle ajoneuvolle antamien suositusten mukaisia, ja ne on eriteltävä testiraportissa. |
1.3.5. |
Testiin valitaan mahdollisimman leveät renkaat, paitsi jos rengaskokoja on enemmän kuin kolme, jolloin valitaan toiseksi levein rengaskoko. Paineet on mainittava testiraportissa. |
1.4. Hiilidioksidi- ja polttoaineenkulutusarvojen laskeminen
1.4.1. |
Hiilidioksidipäästöjen massa, joka ilmaistaan grammoina kilometriä kohden, lasketaan liitteen I kohdan 6 säännösten mukaisesti tehdyistä mittauksista. |
1.4.1.1. |
Tässä laskelmassa CO2:n tiheys on QCO2 = 1,964 g/l. |
1.4.2. |
Polttoaineenkulutusarvot on laskettava hiilivety-, hiilimonoksidi- ja hiilidioksidipäästömittauksista, jotka on tehty ajoneuvon hyväksymishetkellä voimassa olevan liitteen II kohdan 6 säännösten mukaisesti. |
1.4.3. |
Polttoaineenkulutus (FC) ilmaistaan litroina sataa kilometriä kohti (bensiinin, nestekaasun, etanolin (E85) ja dieselöljyn osalta) tai kilogrammoina sataa kilometriä kohti (maakaasun/biometaanin, H2NG:n tai vedyn osalta) ja lasketaan seuraavien kaavojen avulla:
|
1.4.4. |
Näissä kaavoissa
Kaasumaisten polttoaineiden tapauksessa D on tiheys 15 °C:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n ilmanpaineessa:
Puristuvuuskerroin on otettava seuraavasta taulukosta: Taulukko Ap1-1 Kaasumaisen polttoaineen puristuvuuskerroin Zx.
|
Lisäys 2
Ainoastaan sähköistä voimalaitetta käyttävän ajoneuvon sähköenergian kulutuksen mittausmenetelmä
1. Testisarja
1.1. |
Puhtaasti sähkökäyttöisten ajoneuvojen sähköenergiankulutus määritetään ajoneuvon hyväksymishetkellä voimassa olevan liitteessä II määritellyn tyyppi I -testin mukaisella menettelyllä. Tätä varten puhtaasti sähkökäyttöinen ajoneuvo luokitellaan sen suurimman saavutettavissa olevan rakenteellisen nopeuden mukaan. Jos ajoneuvon kuljettajalla on mahdollisuus valita erilaisia ajotila-asetuksia, on valittava se, joka parhaiten vastaa tavoitekuvaajaa. |
2. Testimenetelmä
2.1. Periaate
Seuraavassa kuvatulla testimenetelmällä mitataan sähköenergiankulutus ilmaistuna wattitunteina kilometriä kohti (Wh/km):
Taulukko Ap2-1
Suureet, yksiköt ja mittaustarkkuudet
Suure |
Yksikkö |
Tarkkuus |
Erottelutarkkuus |
Aika |
s |
0,1 s |
0,1 s |
Etäisyys |
m |
± 0,1 prosenttia |
1 m |
Lämpötila |
K |
± 1 K |
1 K |
Nopeus |
km/h |
± 1 prosentti |
0,2 km/h |
Massa |
kg |
± 0,5 prosenttia |
1 kg |
Energia |
Wh |
± 0,2 prosenttia |
Luokka 0,2 s IEC (1) 687:n mukaan |
2.3. Testiajoneuvo
2.3.1. Ajoneuvon tila
2.3.1.1. Ajoneuvon renkaissa on oltava ajoneuvon valmistajan suosittelema paine niiden ollessa ympäristön lämpötilassa.
2.3.1.2. Mekaanisia liikkuvia osia voitelevien öljyjen on viskositeetiltaan oltava ajoneuvon valmistajan suositusten mukaiset.
2.3.1.3. Valaisimien, merkinantolaitteiden ja lisälaitteiden on oltava kytkettyinä pois päältä testauksessa ajoneuvon normaalissa päiväkäytössä tarvittavia laitteita lukuun ottamatta.
2.3.1.4. Kaikkien muuhun kuin ajoneuvon liikuttamiseen tarkoitettujen energiaa varastoivien järjestelmien (sähköiset, hydrauliset, pneumaattiset jne.) on oltava ladattuja valmistajan ilmoittamaan enimmäismäärään saakka.
2.3.1.5. Jos akkuja käytetään ympäristön lämpötilaa lämpimämpinä, käyttäjän on noudatettava ajoneuvon valmistajan suosittelemaa menettelyä pitääkseen akun lämpötilan normaalilla käyttölämpötila-alueella.
Valmistajan on kyettävä todistamaan, ettei akun lämpötilansäätöjärjestelmää ole kytketty pois käytöstä tai sen tehoa vähennetty.
2.3.1.6. Ajoneuvolla on täytynyt ajaa vähintään 300 kilometriä testiä edeltävien seitsemän päivän aikana käyttäen testiä varten asennettuja akkuja.
2.3.2. Puhtaasti sähkökäyttöisen testiajoneuvon luokitus tyyppi I -testisyklissä
Testiajoneuvon sähkönkulutuksen mittaamiseksi tyyppi I -testisyklissä ajoneuvo on luokiteltava vain sen suurimman saavutettavissa olevan rakenteellisen nopeuden raja-arvojen mukaan, jotka vahvistetaan liitteessä II olevassa 4.3 kohdassa.
2.4. Toimintatila
Kaikki testit tehdään 293,2–303,2 K:n (20–30 °C:n) lämpötilassa.
Testimenetelmässä on seuraavat neljä vaihetta:
a) |
akun alkulataus; |
b) |
sovellettavan tyyppi I -testisyklin kaksi ajoa; |
c) |
akun lataaminen; |
d) |
sähköenergian kulutuksen laskeminen. |
Jos ajoneuvoa siirretään näiden vaiheiden välillä, se on työnnettävä seuraavalle testausalueelle (ilman että akku silloin latautuu).
2.4.1. Akun alkulataus
Akun lataaminen käsittää seuraavat toimenpiteet:
2.4.1.1. Akun purkaminen
Akku puretaan niin, että ajoneuvoa ajetaan (testiradalla, alustadynamometrillä jne.) tasaisella nopeudella, joka on 70 ± 5 prosenttia ajoneuvon rakenteellisesta enimmäisnopeudesta, joka määritetään liitteen X lisäyksessä 1 määritetyn testimenettelyn mukaisesti.
Purkaminen lopetetaan,
a) |
kun ajoneuvo ei kykene kulkemaan nopeudella, joka vastaa 65 prosenttia sen puolen tunnin purkamisen kuluttua saavuttamasta suurimmasta nopeudesta, tai |
b) |
kun ajoneuvossa vakiona olevat laitteet kehottavat pysäyttämään ajoneuvon, tai |
c) |
100 km:n jälkeen. |
Edellä esitetystä poiketen jos valmistaja voi osoittaa tekniselle tutkimuslaitokselle hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei ajoneuvo kykene fyysisesti saavuttamaan puolen tunnin purkamisella määräytyvää nopeutta, voidaan käyttää viidentoista minuutin purkamisella määräytyvää nopeutta.
2.4.1.2. Normaali yön aikana tehtävä lataus
Akku on ladattava seuraavassa kuvatulla tavalla:
2.4.1.2.1. Normaali yön aikana tapahtuva lataaminen
Lataaminen suoritetaan
a) |
käyttämällä ajoneuvossa olevan latauslaitetta, jos sellainen on; |
b) |
käyttämällä valmistajan suosittelemaa ulkoista latauslaitetta normaalin latausmenettelyn mukaisesti; |
c) |
niin, että ympäristön lämpötila on 293,2–303,2 K (20–30 °C). |
Toimenpiteen yhteydessä ei sallita mitään automaattisesti tai manuaalisesti käynnistyviä erikoislatauksia, kuten tasauslatauksia tai huoltolatauksia.
Ajoneuvon valmistajan on vakuutettava, että testin aikana ei ole käytetty mitään erikoislatausta.
2.4.1.2.2. Latauksen lopettamiskriteeri
Lataus lopetetaan 12 tunnin kuluttua, paitsi jos ajoneuvossa vakiona olevat mittarit kertovat selvästi, ettei sähköenergian varastointilaite vielä ole täysin latautunut, jolloin
Yhtälö Ap2-1:
2.4.1.2.3. Täysin ladattu akku
Käyttövoima-akut katsotaan täysin ladatuiksi, kun ne on ladattu yön aikana tapahtuvan lataamisen menettelyn mukaisesti latauksen lopettamiskriteerin täyttymiseen saakka.
2.4.2. Tyyppi I -testisykli ja matkan mittaaminen
Raportissa mainitaan ajanhetki t0, jolloin lataaminen lopetettiin.
Alustadynamometrin asetukset määritetään liitteessä II olevassa 4.5.6 kohdassa vahvistetun menettelyn mukaisesti.
Sovellettava tyyppi I -testi ajetaan kahdesti alustadynamometrillä siten, että se aloitetaan neljän tunnin kuluessa ajanhetkestä t0, ja tämän jälkeen kirjataan ajettu matka kilometreinä (Dtest). Jos valmistaja voi osoittaa hyväksyntäviranomaiselle, että ajoneuvo ei kykene fyysisesti saavuttamaan tyyppi I –testin ajomatkaa kahdesti, testi suoritetaan kerran, minkä jälkeen tehdään osittainen toinen testiajo. Toinen testiajo voidaan lopettaa, jos lisäyksen 3.1 mukainen käyttövoima-akun minimivaraustila saavutetaan.
2.4.3. Akun lataaminen
Ajoneuvo on kytkettävä verkkovirtalähteeseen 30 minuutin kuluttua sovellettavan tyyppi I -testisyklin toisesta ajosta.
Ajoneuvo ladataan 2.4.1.2 kohdassa määritetyn normaalin yön aikana tapahtuvan latauksen menettelyn mukaisesti.
Verkkovirtapistokkeen ja ajoneuvon latauslaitteen väliin sijoitetut energian mittalaitteet mittaavat verkosta syötettävää energiaa E sekä sen syöttöaikaa.
Lataaminen lopetetaan 24 tunnin kuluttua edellisen lataamisen lopetushetkestä (t0).
Huomautus:
Jos verkkovirran syöttö keskeytyy, 24 tunnin aikaa voidaan jatkaa keskeytyksen kestoaikaa vastaavasti. Latauksen asianmukaisuudesta sovitaan hyväksyntälaboratorion teknisen tutkimusosaston ja ajoneuvon valmistajan kesken hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla.
2.4.4. Sähköenergian kulutuksen laskeminen
Wattitunteina ilmoitettu energia E sekä mitatut latausajat kirjataan testiraporttiin.
Sähköenergian kulutus c määritetään seuraavan kaavan mukaisesti:
Yhtälö Ap2-2:
(ilmaistuna yksikköinä Wh/km ja pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun),
jossa Dtest on testin aikana kuljettu etäisyys (km).
(1) Sähköalan kansainvälinen standardisointijärjestö
Lisäys 3
Sähköistä hybridivoimalaitetta käyttävien ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen, polttoaineenkulutuksen, sähköenergiankulutuksen ja toimintasäteen mittausmenetelmä
1. Johdanto
1.1. Tässä lisäyksessä määritellään erityisvaatimukset, jotka koskevat luokan L sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen (HEV) tyyppihyväksyntää, siltä osin kuin kyse on hiilidioksidipäästöjen, polttoaineenkulutuksen, sähköenergiankulutuksen ja toimintasäteen mittaamisesta.
1.2. Yleissääntönä on se, että sähkökäyttöisille hybridiajoneuvoille tehdään tyyppi VII -testit tyyppi I -testisyklien ja -vaatimusten sekä erityisesti liitteen II lisäyksen 6 mukaisesti, ellei tässä lisäyksessä toisin vaadita.
1.3. Ulkopuolelta ladattavat (OVC) sähkökäyttöiset hybridiajoneuvot testataan testaustilojen A ja B mukaisesti.
Testaustilojen A ja B mukaiset testitulokset ja 3 kohdassa tarkoitettu painotettu keskiarvo on ilmoitettava testiraportissa.
1.4. Ajosyklit ja vaihteiden vaihtamiskohdat
1.4.1. |
Ajoneuvoihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI ja tämän asetuksen liitteen II lisäyksen 6 mukaista, ajoneuvon hyväksymishetkellä voimassa olevaa ajosykliä, myös liitteessä II olevassa 4.5.5 kohdassa määritettyjä vaihteiden vaihtamiskohtia. |
1.4.4. |
Ajoneuvon vakauttamiseen on käytettävä tässä lisäyksessä määriteltyä, ajoneuvon hyväksymishetkellä voimassa olevaa liitteen II lisäyksen 6 kahden ajosyklin yhdistelmää. |
2. Sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon (HEV) määritelmä
Taulukko Ap3-1
Ajoneuvon lataus |
Sähköverkosta ladattava (1) (OVC) |
Pelkästään polttomoottorilla ladattava (2) (NOVC) |
||
Käyttötavan vaihtokytkin |
Ei ole |
On |
Ei ole |
On |
3. Ulkopuolelta ladattava (OVC) sähkökäyttöinen hybridiajoneuvo (HEV), jossa ei ole käyttötilan vaihtokytkintä
3.1. Tehdään kaksi tyyppi I -testiä seuraavissa testaustiloissa:
a) |
Testaustila A: testi suoritetaan ajoneuvolle, jossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite; |
b) |
Testaustila B: testi suoritetaan ajoneuvolle, jossa on minimilataustilassa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin). |
Sähköenergian/-voiman varastointilaitteen lataustilaprofiili tyyppi I -testin eri vaiheissa esitetään lisäyksessä 3.1.
3.2. Testaustila A
3.2.1. Menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite 3.2.1.1 kohdan mukaisesti:
3.2.1.1. Sähköenergian/voiman varastointilaitteen purkaminen
Ajoneuvon sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan ajamalla (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) jossakin seuraavista tiloista:
— |
tasaisella nopeudella 50 km/h, kunnes polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy, |
— |
jos ajoneuvo ei voi saavuttaa tasaista 50 km/h:n nopeutta ilman polttoainetta käyttävän moottorin käynnistämistä, nopeutta pienennetään, kunnes ajoneuvolla voidaan ajaa määrätty aika tai matka (jonka tutkimuslaitos ja valmistaja määrittävät hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla) sellaisella pienemmällä tasaisella nopeudella, jolla polttoainetta käyttävä moottori ei käynnisty, |
— |
valmistajan suosituksen mukaisesti. |
Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan kymmenen sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.
3.2.2. Ajoneuvon vakauttaminen
3.2.2.1. Testiajoneuvo esivakautetaan suorittamalla sovellettava tyyppi I -testisykli noudattaen myös liitteessä II olevan 4.5.5 kohdan mukaisia vaihteiden vaihtamiskohtia.
3.2.2.2. Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293,2–303,2 K (20–30 °C). Vakauttamisen on kestettävä ainakin kuusi tuntia, ja sitä on jatkettava, kunnes mahdolliset moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötilat ovat ± 2 K:n tarkkuudella huoneen lämpötilasta, ja sähköenergian/voiman varastointilaite on latautunut täyteen 3.2.2.4 kohdassa kuvatun latauksen tuloksena.
3.2.2.3. Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan seisonnan aikana yön yli jatkuvan normaalin latausmenettelyn mukaisesti 3.2.2.4 kohdassa annettuja määrittelyjä noudattaen.
3.2.2.4. Normaali yön aikana tehtävä lataus
Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan seuraavassa kuvatulla tavalla:
3.2.2.4.1. Normaali yön aikana tapahtuva lataaminen
Lataaminen suoritetaan seuraavasti:
a) |
käyttämällä ajoneuvossa olevaa latauslaitetta, jos sellainen on, |
b) |
käyttämällä valmistajan suosittelemaa ulkoista latauslaitetta normaalin latausmenettelyn mukaisesti ja |
c) |
niin, että ympäristön lämpötila on 20–30 °C. Toimenpiteen yhteydessä ei sallita mitään automaattisesti tai manuaalisesti käynnistyviä erikoislatauksia, kuten tasauslatauksia tai huoltolatauksia. Valmistajan on vakuutettava, että testin aikana ei ole käytetty mitään erikoislatausta. |
3.2.2.4.2. Latauksen lopettamiskriteeri
Lataus lopetetaan 12 tunnin kuluttua, paitsi jos ajoneuvossa vakiona olevat mittarit kertovat selvästi, ettei sähköenergian/voiman varastointilaite vielä ole täysin latautunut, jolloin
Yhtälö Ap3-1:
3.2.3. Testausmenettely
3.2.3.1. Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajosykli alkaa ajoneuvon käynnistymisen alkaessa.
3.2.3.2. Voidaan käyttää joko 3.2.3.2.1 tai 3.2.3.2.2 kohdassa määriteltyä testausmenettelyä.
3.2.3.2.1. Näytteenotto alkaa (BS) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja loppuu sovellettavan tyyppi I -ajosyklin joutokäyntijakson loppuessa (näytteenoton loppuminen) (ES).
3.2.3.2.2. Näytteenotto aloitetaan (BS) ennen ajoneuvon käynnistämistä tai käynnistämistä aloitettaessa, ja sitä jatketaan toistuvien testaussyklien ajan. Se päättyy sellaisen sovellettavan tyyppi I -testisyklin loppuessa, jonka aikana akku saavutti vähimmäislataustilansa seuraavan menettelyn mukaisesti (näytteenoton loppuminen (ES)):
3.2.3.2.2.1. |
Sähkötase Q (Ah) mitataan kultakin yhdistetyltä sykliltä lisäyksessä 3.2 vahvistetun menettelyn mukaisesti, ja sen avulla määritetään, milloin akun minimilataustila on saavutettu. |
3.2.3.2.2.2. |
Akun katsotaan saavuttaneen minimilataustilan yhdistetyn syklin N aikana, jos yhdistetyllä jaksolla N+1 mitattu sähkötase Q osoittaa latauksen purkautuneen enintään 3 prosenttia ilmaistuna prosenttiosuutena akun nimelliskapasiteetista (Ah) sen maksimilataustilassa, jonka valmistaja on ilmoittanut. Valmistajan pyynnöstä voidaan suorittaa lisää testausjaksoja ja sisällyttää niiden tulokset 3.2.3.5 ja 3.4 kohdassa esitettyihin laskelmiin, kunhan kunkin lisätestausjakson sähkötase osoittaa akun purkautuneen edellistä jaksoa alempaan varaustasoon. |
3.2.3.2.2.3. |
Kunkin sykliparin välillä voidaan pitää enintään kymmenen minuutin mittainen jäähtymisjakso. Tänä aikana käyttövoimalaitteen on oltava kytkettynä pois toiminnasta. |
3.2.3.3. Ajoneuvoa on ajettava sovellettavan tyyppi I -ajosyklin ja liitteessä II määritettyjen vaihteiden vaihtamisohjeiden mukaisesti.
3.2.3.4. Ajoneuvon pakokaasupäästöt analysoidaan ajoneuvon hyväksymishetkellä voimassa olevien liitteen II vaatimusten mukaisesti.
3.2.3.5. Hiilidioksidipäästöjä ja polttoaineenkulutusta koskevat testisyklin (-syklien) tulokset kirjataan testaustilan A osalta (m1 (g) ja c1 (l)). Parametrit m1 ja c1 ovat N:n yhdistetyn syklin tuloksien summat.
Yhtälö Ap3-2:
Yhtälö Ap3-3:
3.2.4. Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan 30 minuutin kuluessa syklin päättymisestä 3.2.2.4 kohdan mukaisesti. Verkkovirtapistokkeen ja ajoneuvon latauslaitteen väliin sijoitetut energian mittalaitteet mittaavat verkosta syötettävää energiaa e1 (Wh).
3.2.5. Sähköenergiankulutus on testaustilan A osalta e1 (Wh).
3.3. Testaustila B
3.3.1. Ajoneuvon vakauttaminen
3.3.1.1. Ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan 3.2.1.1 kohdan mukaisesti. Valmistajan pyynnöstä voidaan ennen sähköenergian/voiman varastointilaitteen purkamista tehdä 3.2.2.1 kohdan mukainen vakauttaminen.
3.3.1.2. Ennen testausta ajoneuvo on pidettävä tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293,2–303,2 K (20–30 °C). Vakautuksen on kestettävä vähintään kuusi tuntia ja jatkuttava, kunnes moottoriöljyn ja mahdollisen jäähdytysnesteen lämpötila on kyseisen tilan lämpötila ± 2 K.
3.3.2. Testausmenettely
3.3.2.1. Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajosykli alkaa ajoneuvon käynnistymisen alkaessa.
3.3.2.2. Näytteenotto alkaa (BS) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja loppuu sovellettavan tyyppi I -ajosyklin joutokäyntijakson loppuessa (näytteenoton loppuminen) (ES).
3.3.2.3. Ajoneuvoa on ajettava sovellettavan tyyppi I -ajosyklin ja liitteen II lisäyksessä 6 määritettyjen vaihteiden vaihtamisohjeiden mukaisesti.
3.3.2.4. Ajoneuvon pakokaasupäästöt analysoidaan liitteen II vaatimusten mukaisesti.
3.3.2.5. Testitulokset kirjataan testaustilan B osalta (m2 (g) ja c2 (l)).
3.3.3. Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan 30 minuutin kuluessa syklin päättymisestä 3.2.2.4 kohdan mukaisesti.
Verkkovirtapistokkeen ja ajoneuvon latauslaitteen väliin sijoitetut energian mittalaitteet mittaavat verkosta syötettävää energiaa e2 (Wh).
3.3.4. Ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan 3.2.1.1 kohdan mukaisesti.
3.3.5. Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan 30 minuutin kuluessa purkamisesta 3.2.2.4 kohdan mukaisesti.
Verkkovirtapistokkeen ja ajoneuvon latauslaitteen väliin sijoitetut energian mittalaitteet mittaavat verkosta syötettävää energiaa e3 (Wh).
3.3.6. Sähköenergian kulutus e4 (Wh) on testaustilan B osalta:
Yhtälö Ap3-4:
3.4. Testitulokset
3.4.1. CO2-arvot ovat seuraavat:
Yhtälö Ap3-5:
ja
Yhtälö Ap3-6:
(mg/km)
jossa
Dtest1 ja Dtest2 |
= |
todelliset ajetut etäisyydet testaustilan A (3.2 kohta) ja B (3.3 kohta) mukaisesti tehdyissä testeissä, ja |
m1 ja m2 |
= |
3.2.3.5 ja 3.3.2.5 kohdassa määritetyt testitulokset. |
3.4.2.1. 3.2.3.2.1 kohdan mukainen testaus:
Painotetut CO2-arvot lasketaan seuraavasti:
Yhtälö Ap3-7:
jossa
M |
= |
hiilidioksidipäästöjen massa grammoina kilometriä kohti, |
||||||
M1 |
= |
hiilidioksidipäästöjen keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite, |
||||||
M2 |
= |
hiilidioksidipäästöjen massa grammoina kilometriä kohti, kun sähköenergian/voiman varastointilaite on minimilataustilassa (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin), |
||||||
De |
= |
ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde määritettynä lisäyksessä 3.3 kuvatun menettelyn mukaisesti; valmistajan on pystyttävä osoittamaan keinot mittauksen suorittamiseksi ajoneuvon kulkiessa pelkällä sähköllä, |
||||||
Dav |
= |
keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä, määritetään seuraavasti:
|
3.4.2.2. 3.2.3.2.2 kohdan mukainen testaus:
Yhtälö Ap3-8:
jossa
M |
= |
hiilidioksidipäästöjen massa grammoina kilometriä kohti, |
||||||
M1 |
= |
hiilidioksidipäästöjen keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite, |
||||||
M2 |
= |
hiilidioksidipäästöjen massa grammoina kilometriä kohti, kun sähköenergian/voiman varastointilaite on minimilataustilassa (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin), |
||||||
Dovc |
= |
ulkopuolisen latauksen mahdollistama toimintasäde lisäyksessä 3.3 kuvatun menettelyn mukaisesti, |
||||||
Dav |
= |
keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä, määritetään seuraavasti:
|
3.4.3. Polttoaineenkulutuksen arvot ovat seuraavat:
Yhtälö Ap3-9:
Yhtälö Ap3-10:
(l/100 km) nestemäisten polttoaineiden osalta ja (kg/100 km) kaasumaisten polttoaineiden osalta,
jossa
Dtest1 ja Dtest2 |
= |
todelliset ajetut etäisyydet testaustilan A (3.2 kohta) ja B (3.3 kohta) mukaisesti tehdyissä testeissä, ja |
c1 ja c2 |
= |
3.2.3.8 ja 3.3.2.5 kohdassa määritetyt testitulokset. |
3.4.4. Polttoaineenkulutuksen painotetut arvot lasketaan seuraavasti:
3.4.4.1. 3.2.3.2.1 kohdan mukainen testaus:
Yhtälö Ap3-11:
jossa
C |
= |
polttoaineenkulutus l/100 km, |
||||||
C1 |
= |
polttoaineenkulutus l/100 km, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite, |
||||||
C2 |
= |
polttoaineenkulutus l/100 km, kun sähköenergian/voiman varastointilaite on minimilataustilassa (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin), |
||||||
De |
= |
ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde määritettynä lisäyksessä 3.3 kuvatun menettelyn mukaisesti; valmistajan on pystyttävä osoittamaan keinot mittauksen suorittamiseksi ajoneuvon kulkiessa pelkällä sähköllä, |
||||||
Dav |
= |
keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä, määritetään seuraavasti:
|
3.4.4.2. 3.2.3.2.2 kohdan mukainen testaus:
Yhtälö Ap3-12:
jossa
C |
= |
polttoaineenkulutus l/100 km, |
||||||
C1 |
= |
polttoaineenkulutus l/100 km, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite, |
||||||
C2 |
= |
polttoaineenkulutus l/100 km, kun sähköenergian/voiman varastointilaite on minimilataustilassa (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin), |
||||||
Dovc |
= |
ulkopuolisen latauksen mahdollistama toimintasäde lisäyksessä 3.3 kuvatun menettelyn mukaisesti, |
||||||
Dav |
= |
ulkopuolisen latauksen mahdollistama toimintasäde lisäyksessä 3.3 kuvatun menettelyn mukaisesti,
|
3.4.5. Sähköenergian kulutusarvot ovat
Yhtälö Ap3-13:
ja
Yhtälö Ap3-14:
(Wh/km)
Dtest1 ja Dtest2 = todelliset ajetut etäisyydet testaustilan A (kohta 3.2) ja B (kohta 3.3) mukaisesti tehdyissä testeissä, ja energiankulutukset e1 ja e4 määritetään 3.2.5 ja 3.3.6 kohdassa.
3.4.6. Sähköenergian kulutuksen painotetut arvot lasketaan seuraavasti:
3.4.6.1. 3.2.3.2.1 kohdan mukainen testaus:
Yhtälö Ap3-15:
jossa
E |
= |
sähkönkulutus Wh/km, |
||||||
E1 |
= |
sähkönkulutus Wh/km, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite, |
||||||
E4 |
= |
sähkönkulutus Wh/km, kun sähköenergian/voiman varastointilaite on minimilataustilassa (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin), |
||||||
De |
= |
ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde määritettynä lisäyksessä 3.3 kuvatun menettelyn mukaisesti; valmistajan on pystyttävä osoittamaan keinot mittauksen suorittamiseksi ajoneuvon kulkiessa pelkällä sähköllä, |
||||||
Dav |
= |
keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä, määritetään seuraavasti:
|
3.4.6.2. 3.2.3.2.2 kohdan mukainen testaus:
Yhtälö Ap3-16:
jossa
E |
= |
sähkönkulutus Wh/km, |
||||||
E1 |
= |
sähkönkulutus Wh/km, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite, |
||||||
E4 |
= |
sähkönkulutus Wh/km, kun sähköenergian/voiman varastointilaite on minimilataustilassa (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin), |
||||||
Dovc |
= |
ulkopuolisenlatauksen mahdollistama toimintasäde lisäyksessä 3.3 kuvatun menettelyn mukaisesti, |
||||||
Dav |
= |
keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä, määritetään seuraavasti:
|
4. Ulkopuolelta ladattava sähkökäyttöinen hybridiajoneuvo (OVC HEV), jossa on käyttötavan vaihtokytkin
4.1. Tehdään kaksi testiä seuraavissa testaustiloissa:
4.1.1. Testaustila A: testi suoritetaan ajoneuvolle, jossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite,
4.1.2. Testaustila B: testi suoritetaan ajoneuvolle, jossa on minimilataustilassa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin).
4.1.3. Käyttötavan vaihtokytkimen asento valitaan liitteen II lisäyksessä 11 olevan 3.2.1.3 kohdan taulukon Ap11-2 mukaan.
4.2. Testaustila A
4.2.1. Jos lisäyksen 3.3 mukaisesti mitattu ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde on suurempi kuin yksi kokonainen sykli, tyyppi I -testi voidaan sähköenergian mittauksen osalta suorittaa valmistajan pyynnöstä käyttämällä pelkkää sähköä teknisen tutkimuslaitoksen hyväksyttyä asian ja hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. Tässä tapauksessa 4.4 kohdassa tarkoitetut arvot M1 ja C1 ovat 0.
4.2.2. Menettely aloitetaan purkamalla sähköenergian/voiman varastointilaite kuten 4.2.2.1 kohdassa kuvataan.
4.2.2.1. |
Ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan ajamalla siten, että valitsin on asennossa ”pelkkä sähkö” (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) tasaisella nopeudella, joka on 70 ± 5 prosenttia ajoneuvon rakenteellisesta enimmäisnopeudesta ajoneuvon puhtaasti sähkökäyttöisessä tilassa, joka määritetään liitteen X lisäyksessä 1 määritellyn ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden mittaamista koskevan testimenettelyn mukaisesti. Purkaminen lopetetaan jossakin seuraavista tiloista:
Jos ajoneuvoa ei ole mahdollista ajaa pelkällä sähköllä, sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan ajamalla ajoneuvoa (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) jossakin seuraavista tiloista:
Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan kymmenen sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti. Edellä esitetystä poiketen jos valmistaja voi osoittaa tekniselle tutkimuslaitokselle hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei ajoneuvo kykene fyysisesti saavuttamaan puolen tunnin purkamisella määräytyvää nopeutta, voidaan käyttää viidentoista minuutin purkamisella määräytyvää nopeutta. |
4.2.3. Ajoneuvon vakauttaminen
4.2.3.1. |
Testiajoneuvo esivakautetaan suorittamalla sovellettava tyyppi I -testisykli noudattaen myös liitteessä II olevan 4.5.5 kohdan mukaisia vaatimuksia vaihteiden vaihtamiskohdista. |
4.2.3.2. |
Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293,2–303,2 K (20–30 °C). Vakautuksen on kestettävä ainakin kuusi tuntia, ja sitä on jatkettava, kunnes mahdollisen moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötilat ovat ± 2 K huoneen lämpötilasta, ja sähköenergian/voiman varastointilaite on latautunut täyteen 4.2.3.3 kohdassa kuvatun latauksen tuloksena. |
4.2.3.3. |
Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan seisonnan aikana yön yli jatkuvan normaalin latausmenettelyn mukaisesti 3.2.2.4 kohdassa annettuja määrittelyjä noudattaen. |
4.2.4. Testausmenettely
4.2.4.1. |
Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajosykli alkaa ajoneuvon käynnistämisen alkaessa. |
4.2.4.2. |
Voidaan käyttää joko 4.2.4.2.1 tai 4.2.4.2.2 kohdassa määriteltyä testausmenettelyä.
|
4.2.4.3. |
Ajoneuvoa on ajettava soveltuvan ajosyklin ja liitteen II lisäyksessä 9 määritettyjen vaihteiden vaihtamisohjeiden mukaisesti. |
4.2.4.4. |
Pakokaasut analysoidaan ajoneuvon tyyppihyväksynnän ajankohtana voimassa olevan liitteen II mukaisesti. |
4.2.4.5. |
Hiilidioksidipäästöjä ja polttoaineenkulutusta koskevat testisyklin tulokset kirjataan testaustilan A osalta (m1 (g) ja c1 (l)). Kun testi suoritetaan 4.2.4.2.1 kohdan mukaisesti, m1 ja c1 ovat ainoan yhdistetyn syklin tulokset. Kun testi suoritetaan 4.2.4.2.2 kohdan mukaisesti, m1 ja c1 ovat N:n yhdistetyn syklin tuloksien summat: Yhtälö Ap3-17: Yhtälö Ap3-18: |
4.2.5. Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan 30 minuutin kuluessa syklin päättymisestä 3.2.2.4 kohdan mukaisesti.
Verkkovirtapistokkeen ja ajoneuvon latauslaitteen väliin sijoitetut energian mittalaitteet mittaavat verkosta syötettävää energiaa e1 (Wh).
4.2.6. Sähköenergiankulutus on testaustilan A osalta e1 (Wh).
4.3. Testaustila B
4.3.1. Ajoneuvon vakauttaminen
4.3.1.1. |
Ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan 4.2.2.1 kohdan mukaisesti. Valmistajan pyynnöstä voidaan ennen sähköenergian/voiman varastointilaitteen purkamista tehdä 4.2.3.1 kohdan mukainen vakauttaminen. |
4.3.1.2. |
Ennen testausta ajoneuvo on pidettävä tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293,2–303,2 K (20–30 °C). Vakautuksen on kestettävä vähintään kuusi tuntia ja jatkuttava, kunnes mahdollisen moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötila on kyseisen tilan lämpötila ± 2 K. |
4.3.2. Testausmenettely
4.3.2.1. |
Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajosykli alkaa ajoneuvon käynnistämisen alkaessa. |
4.3.2.2. |
Näytteenotto alkaa (BS) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja loppuu sovellettavan tyyppi I -ajosyklin joutokäyntijakson loppuessa (näytteenoton loppuminen) (ES). |
4.3.2.3. |
Ajoneuvoa on ajettava soveltuvan ajosyklin ja liitteessä II määritettyjen vaihteiden vaihtamisohjeiden mukaisesti. |
4.3.2.4. |
Pakokaasut analysoidaan ajoneuvon tyyppihyväksynnän ajankohtana voimassa olevan liitteen II vaatimusten mukaisesti. |
4.3.2.5. |
Hiilidioksidipäästöjä ja polttoaineenkulutusta koskevat testisyklin (-syklien) tulokset kirjataan testaustilan B osalta (m2 (g) ja c2 (l)). |
4.3.3. Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan 30 minuutin kuluessa syklin päättymisestä 3.2.2.4 kohdan mukaisesti.
Verkkovirtapistokkeen ja ajoneuvon latauslaitteen väliin sijoitetut energian mittalaitteet mittaavat verkosta syötettävää energiaa e2 (Wh).
4.3.4. Ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan 4.2.2.1 kohdan mukaisesti.
4.3.5. Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan 30 minuutin kuluessa purkamisesta 3.2.2.4 kohdan mukaisesti. Verkkovirtapistokkeen ja ajoneuvon latauslaitteen väliin sijoitetut energian mittalaitteet mittaavat verkosta syötettävää energiaa e3 (Wh).
4.3.6. Sähköenergian kulutus e4 (Wh) on testaustilan B osalta seuraava:
Yhtälö Ap3-19:
4.4. Testitulokset
4.4.1. CO2-arvot ovat seuraavat:
Yhtälö Ap3-20:
(mg/km) ja
Yhtälö Ap3-11:
(mg/km)
jossa
Dtest1 ja Dtest2 |
= |
todelliset ajetut etäisyydet testaustilan A (kohta 4.2) ja B (kohta 4.3) mukaisesti tehdyissä testeissä ja |
m1 ja m2 |
= |
4.2.4.5 ja 4.3.2.5 kohdassa määritetyt testitulokset. |
4.4.2. Painotetut CO2-arvot lasketaan seuraavasti:
4.4.2.1. |
4.2.4.2.1 kohdan mukainen testaus: Yhtälö Ap3-22:jossa
|
4.4.2.2. |
Kohdan 4.2.4.2.2 mukainen testaus: Yhtälö Ap3-23:jossa
|
4.4.3. Polttoaineenkulutuksen arvot ovat seuraavat:
Yhtälö Ap3-24:
ja
Yhtälö Ap3-25:
(l/1 km)
jossa
Dtest1 ja Dtest2 |
= |
todelliset ajetut etäisyydet testaustilan A (4.2 kohta) ja B (4.3 kohta) mukaisesti tehdyissä testeissä. |
c1 ja c2 |
= |
4.2.4.5 ja 4.3.2.5 kohdassa määritetyt testitulokset. |
4.4.4. Polttoaineenkulutuksen painotetut arvot lasketaan seuraavasti:
4.4.4.1. |
4.2.4.2.1 kohdan mukainen testaus: Yhtälö Ap3-26:jossa
|
4.4.4.2. |
4.2.4.2.2 kohdan mukainen testaus: Yhtälö Ap3-27:jossa
|
4.4.5. Sähköenergian kulutusarvot ovat seuraavat:
Yhtälö Ap3-28:
ja
Yhtälö Ap3-29:
(Wh/km)
jossa
Dtest1 ja Dtest2 |
= |
todelliset ajetut etäisyydet testaustilan A (4.2 kohta) ja B (4.3 kohta) mukaisesti tehdyissä testeissä ja |
e1 ja e4 |
= |
4.2.6 ja 4.3.6 kohdassa määritetyt energiankulutukset. |
4.4.6. Sähköenergian kulutuksen painotetut arvot lasketaan seuraavasti:
4.4.6.1. |
4.2.4.2.1 kohdan mukainen testaus: Yhtälö Ap3-30:jossa
|
4.4.6.2. |
4.2.4.2.2 kohdan mukainen testaus: Yhtälö Ap3-31:jossa
|
5. Sähköiset hybridiajoneuvot, joita ei voi ladata ulkopuolelta (NOVC HEV) ja joissa ei ole käyttötilan vaihtokytkintä
5.1. Testiajoneuvo esivakautetaan suorittamalla sovellettava tyyppi I -testisykli noudattaen myös liitteessä II olevan 4.5.5 kohdan mukaisia vaatimuksia vaihteiden vaihtamiskohdista.
5.1.1. Hiilidioksidipäästöt ja polttoaineenkulutus määritetään tarvittaessa erikseen liitteen II lisäyksen 6 mukaisen sovellettavan ajosyklin osien 1, 2 ja 3 osalta.
5.2. Esivakauttamiseksi suoritetaan vähintään kaksi peräkkäistä kokonaista ajosykliä ilman seisontaa niiden välillä ja käytetään soveltuvaa ajosykliä ja liitteen II 4.5.5 kohdassa vahvistettuja vaihteiden vaihtamisohjeita.
5.3. Testitulokset
5.3.1. Testitulokset (polttoaineenkulutus C (l/100 km) nestemäisten polttoaineiden osalta tai kg/100 km kaasumaisten polttoaineiden osalta) ja tämän testin CO2-päästöt M (g/km)) korjataan ajoneuvon akun energiataseen ΔEbatt mukaan.
Korjattujen arvojen C0 (l/100 km tai kg/100 km) ja M0 (g/km) on vastattava energiatasetta nolla (ΔEbatt = 0), ja ne lasketaan käyttämällä korjauskerrointa, jonka valmistaja on määrittänyt äytettäessä muuta varastointijärjestelmää kuin sähköakkua seuraavasti: ΔEbatt edustaa arvoa ΔEstorage eli sähköenergian varastointilaitteen energiatasetta.
5.3.1.1. |
Sähkötasetta Q (Ah), joka mitataan käyttämällä lisäyksessä 3.2 esitettyä menettelyä, käytetään mittaamaan ajoneuvon akun energiasisällön eroa syklin lopussa ja sen alussa. Sähkötase määritetään tarvittaessa erikseen liitteen II mukaisen tyyppi I -testisyklin yksittäisille osille 1, 2 ja 3. |
5.3.2. Korjaamattomia arvoja C ja M voidaan seuraavin edellytyksin käyttää testituloksina:
a) |
valmistaja voi osoittaa hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että energiataseen ja polttoaineenkulutuksen välillä ei ole mitään suhdetta, |
b) |
ΔEbatt on verrannollinen akun lataukseen, |
c) |
ΔEbatt on verrannollinen akun lataukseen, ja ΔEbatt on enintään 1 prosenttia kulutetun polttoaineen energiasisällöstä (eli yhden syklin kokonaispolttoaineenkulutuksesta). |
Akun energiasisällön muutos ΔEbatt lasketaan mitatusta sähkötaseesta Q seuraavasti:
Yhtälö Ap3-32:
jossa
ETEbatt |
= |
akun kokonaisenergianvarastointikapasiteetti (MJ) ja |
Vbatt |
= |
akun nimellisjännite (V). |
5.3.3. Valmistajan määrittelemä polttoaineenkulutuksen korjauskerroin (Kfuel)
5.3.3.1. |
Polttoaineenkulutuksen korjauskerroin (Kfuel) määritetään n:n mittauksen joukosta, johon on sisällyttävä vähintään yksi mittaus, jossa Qi < 0, ja vähintään yksi, jossa Qj > 0. Ellei tätä toista mittausta voida tehdä tässä testissä käytettävän sovellettavan tyyppi I -ajotestisyklin aikana, teknisen tutkimuslaitoksen on arvioitava polttoaineenkulutuksen määrittämiseen arvolla ΔEbatt = 0 tarvittavan ekstrapoloinnin tilastollinen merkitsevyys hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. |
5.3.3.2. |
Polttoaineenkulutuksen korjauskerroin (Kfuel) määritellään seuraavasti: Yhtälö Ap3-33: (l/100 km/Ah) jossa
Polttoaineenkulutuksen korjauskerroin on pyöristettävä neljään merkitsevään numeroon (esim. 0,xxxx tai xx,xx). Tutkimuslaitos arvioi polttoaineenkulutuksen korjauskertoimen tilastollisen merkittävyyden hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. |
5.3.3.3 |
Liitteen II mukaisen tyyppi I -testisyklin osien 1, 2 ja 3 aikana mitatuille polttoaineenkulutuksen arvoille on määritettävä erilliset polttoaineenkulutuksen korjauskertoimet. |
5.3.4. Polttoaineenkulutus, kun akun energiatase on nolla (C0)
5.3.4.1. |
Polttoaineenkulutus C0 kun ΔEbatt = 0 määritetään seuraavalla kaavalla: Yhtälö Ap3-34: (l/100 km tai kg/1km) jossa
|
5.3.4.2. |
Liitteen II mukaisen tyyppi I -testisyklin osien 1, 2 ja 3 aikana mitattujen polttoaineenkulutuksen arvojen osalta on määritettävä tarvittaessa erikseen polttoaineenkulutus akun energiataseen ollessa nolla. |
5.3.5. Valmistajan määrittelemä hiilidioksidipäästöjen korjauskerroin (KCO2 )
5.3.5.1. |
CO2-päästöjen korjauskerroin (KCO2 ) määritetään seuraavalla tavalla n:n mittauksen joukosta, johon on sisällyttävä vähintään yksi mittaus, jossa Qi < 0, ja vähintään yksi, jossa Qj > 0. Ellei tätä toista mittausta voida tehdä tässä testissä käytettävän sovellettavan ajosyklin aikana, teknisen tutkimuslaitoksen on arvioitava CO2-päästöarvon määrittämiseen arvolla ΔEbatt = 0 tarvittavan ekstrapoloinnin tilastollinen merkitsevyys hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. |
5.3.5.2. |
Hiilidioksidipäästöjen korjauskerroin (KCO2 ) määritellään seuraavasti: Yhtälö Ap3-35: (g/km/Ah) jossa
Hiilidioksidipäästöjen korjauskerroin on pyöristettävä neljään merkitsevään numeroon (esim. 0,xxxx tai xx,xx). Tutkimuslaitos arvioi CO2-päästöjen korjauskertoimen tilastollisen merkittävyyden hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. |
5.3.5.3. |
Liitteen II mukaisen tyyppi I -ajosyklin osien 1, 2 ja 3 aikana mitatuille polttoaineenkulutuksen arvoille on määritettävä tarvittaessa erilliset CO2-päästöjen korjauskertoimet. |
5.3.6. Hiilidioksidipäästöt, kun akun energiatase on nolla (M0)
5.3.6.1. |
Hiilidioksidipäästöt M0 kun ΔEbatt = 0 määritetään seuraavalla kaavalla: Yhtälö Ap3-36: (g/km) jossa
|
5.3.6.2. |
Liitteen II lisäyksen 6 mukaisen tyyppi I -testisyklin osien 1, 2 ja 3 aikana mitattujen CO2-päästöarvojen arvojen osalta on määritettävä tarvittaessa erikseen CO2-päästöt akun energiataseen ollessa nolla. |
6. Ajoneuvo, jota ei voi ladata ulkopuolelta (NOVC HEV) ja jossa on käyttötavan vaihtokytkin
6.1. Näitä ajoneuvoja on testattava hybriditilassa lisäyksen 1 mukaisesti ja käyttämällä soveltuvaa ajosykliä ja liitteessä II olevassa 4.5.5 kohdassa määritettyjä vaihteiden vaihtamisohjeita. Jos käytettävissä on useita hybriditiloja, testi suoritetaan siinä tilassa, jossa ajoneuvo on automaattisesti virta-avaimen kääntämisen jälkeen (normaalitila).
6.1.1. Hiilidioksidipäästöt ja polttoaineenkulutus määritetään erikseen liitteen II mukaisen tyyppi I -testisyklin osien 1, 2 ja 3 osalta.
6.2. Esivakauttamiseksi suoritetaan vähintään kaksi peräkkäistä kokonaista ajosykliä ilman seisontaa niiden välillä ja käytetään soveltuvaa tyyppi I -testisykliä ja liitteessä II määritettyjä vaihteiden vaihtamisohjeita.
6.3. Testitulokset
6.3.1. Tämän testin tulokset (polttoaineenkulutus C (l/100 km) ja hiilidioksidipäästöt M (g/km) korjataan ajoneuvon akun energiataseen ΔEbatt funktiona.
Korjattujen arvojen (C0 (l/100 km nestemäisten polttoaineiden osalta tai kg/100 km kaasumaisten polttoaineiden osalta) ja M0 (g/km) on vastattava energiatasetta nolla (ΔEbatt = 0), ja ne lasketaan käyttämällä korjauskerrointa, joka valmistaja on määrittänyt 6.3.3 ja 6.3.5 kohdassa esitetyn mukaisesti.
Käytettäessä muuta varastointijärjestelmää kuin sähköakkua ΔEbatt edustaa arvoa ΔEstorage eli sähköenergian varastointilaitteen energiatasetta.
6.3.1.1. |
Sähkötasetta Q (Ah), joka mitataan käyttämällä lisäyksessä 3.2 esitettyä menettelyä, käytetään mittaamaan ajoneuvon akun energiasisällön eroa syklin lopussa ja sen alussa. Sähkötase määritetään tarvittaessa erikseen liitteen II mukaisen tyyppi I -testisyklin osille 1, 2 ja 3. |
6.3.2. Korjaamattomia arvoja C ja M voidaan seuraavin edellytyksin käyttää testituloksina:
a) |
valmistaja voi osoittaa, että energiataseen ja polttoaineenkulutuksen välillä ei ole mitään suhdetta, |
b) |
ΔEbatt on verrannollinen akun lataukseen, |
c) |
ΔEbatt on verrannollinen akun lataukseen, ja ΔEbatt on enintään 1 prosenttia kulutetun polttoaineen energiasisällöstä (eli yhden syklin kokonaispolttoaineenkulutuksesta). Akun energiasisällön muutos ΔEbatt voidaan laskea mitatusta sähkötaseesta Q seuraavasti: Yhtälö Ap3-36:jossa
|
6.3.3. Valmistajan määrittelemä polttoaineenkulutuksen korjauskerroin (Kfuel)
6.3.3.1. |
Polttoaineenkulutuksen korjauskerroin (Kfuel) määritetään n:n mittauksen joukosta, johon on sisällyttävä vähintään yksi mittaus, jossa Qi < 0, ja vähintään yksi, jossa Qj > 0. Ellei tätä toista mittausta voida tehdä tässä testissä käytettävän sovellettavan ajosyklin aikana, teknisen tutkimuslaitoksen on arvioitava polttoaineenkulutuksen määrittämiseen arvolla ΔEbatt = 0 tarvittavan ekstrapoloinnin tilastollinen merkitsevyys hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. |
6.3.3.2. |
Polttoaineenkulutuksen korjauskerroin (Kfuel) määritellään seuraavasti: Yhtälö Ap3-38: ilmaistuna muodossa (l/100 km/Ah) jossa
Polttoaineenkulutuksen korjauskerroin on pyöristettävä neljään merkitsevään numeroon (esim. 0,xxxx tai xx,xx). Tutkimuslaitos arvioi polttoaineenkulutuksen korjauskertoimen tilastollisen merkittävyyden hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. |
6.3.3.3. |
Liitteen II mukaisen tyyppi I -testisyklin osien 1, 2 ja 3 aikana mitatuille polttoaineenkulutuksen arvoille on määritettävä erilliset polttoaineenkulutuksen korjauskertoimet. |
6.3.4. Polttoaineenkulutus, kun akun energiatase on nolla (C0)
6.3.4.1. |
Polttoaineenkulutus C0 kun ΔEbatt = 0 määritetään seuraavalla kaavalla: Yhtälö AP-39: (l/100 km nestemäisten polttoaineiden osalta ja kg/100 km kaasumaisten polttoaineiden osalta) jossa
|
6.3.4.2. |
Liitteen II mukaisen tyyppi I -testisyklin osien 1, 2 ja 3 aikana mitattujen polttoaineenkulutuksen arvojen osalta on määritettävä tarvittaessa erikseen polttoaineenkulutus akun energiataseen ollessa nolla. |
6.3.5. Valmistajan määrittelemä hiilidioksidipäästöjen korjauskerroin (KCO2 )
6.3.5.1. |
Hiilidioksidipäästöjen korjauskerroin (KCO2 ) määritetään seuraavasti n:n mittauksen joukosta. Tähän joukkoon on sisällyttävä vähintään yksi mittaus, jossa Qi < 0, ja yksi, jossa Qj > 0. Ellei tätä toista mittausta voida tehdä tässä testissä käytettävän sovellettavan tyyppi I -testisyklin aikana, teknisen tutkimuslaitoksen on arvioitava CO2-päästöarvon määrittämiseen arvolla ΔEbatt = 0 tarvittavan ekstrapoloinnin tilastollinen merkitsevyys hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. |
6.3.5.2. |
Hiilidioksidipäästöjen korjauskerroin (KCO2 ) määritellään seuraavasti: Yhtälö AP-40: ilmaistuna muodossa (g/km/Ah) jossa
Hiilidioksidipäästöjen korjauskerroin on pyöristettävä neljään merkitsevään numeroon (esim. 0,xxxx tai xx,xx). Tutkimuslaitos arvioi CO2-päästöjen korjauskertoimen tilastollisen merkittävyyden hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla. |
6.3.5.3. |
Sovellettavan tyyppi I -testisyklin osien 1, 2 ja 3 aikana mitatuille polttoaineenkulutuksen arvoille on määritettävä erilliset CO2-päästöjen korjauskertoimet. |
6.3.6. Hiilidioksidipäästöt, kun akun energiatase on nolla (M0)
6.3.6.1. |
Hiilidioksidipäästöt M0 kun ΔEbatt = 0 määritetään seuraavalla kaavalla: Yhtälö AP-41: (g/km) jossa
|
6.3.6.2. |
Liitteen II mukaisen tyyppi I -testisyklin osien 1, 2 ja 3 aikana mitattujen CO2-päästöjen arvojen osalta on määritettävä tarvittaessa erikseen CO2-päästöt akun energiataseen ollessa nolla. |
(1) Tai ”ulkopuolelta ladattava ajoneuvo”.
(2) Tai ”ajoneuvo, jota ei voi ladata ulkopuolelta.”
Lisäys 3.1
Sähköenergian/voiman varastointilaitteen lataustilaprofiili ulkopuolelta ladattavien sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen (OVC HEV) osalta tyyppi VII -testissä
1. Lataustilaprofiili (SOC-profiili) ulkopuolelta ladattavien sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen (OVC HEV) tyyppi VII -testissä
Ulkopuolelta ladattavien sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen lataustilaprofiilit testaustilojen A ja B mukaisesti tehtävässä tyyppi VII -testissä ovat seuraavat:
1.1 Testaustila A:
Kuva Ap3.1-1
Testaustilan A mukainen tyyppi VII -testi
(1) |
sähköenergian/voiman varastointilaitteen alkuperäinen lataustila; |
(2) |
purkaminen lisäyksen 3 kohdan 3.2.1 tai 4.2.2 mukaisesti; |
(3) |
ajoneuvon vakauttaminen lisäyksen 3 kohdan 3.2.2 tai 4.2.3 mukaisesti; |
(4) |
lataus seisonnan aikana lisäyksen 3 kohdan 3.2.2.3 ja 3.2.2.4 tai 4.2.3.2 ja 4.2.3.3 mukaisesti; |
(5) |
testi lisäyksen 3 kohdan 3.2.3 tai 4.2.4 mukaisesti; |
(6) |
lataaminen lisäyksen 3 kohdan 3.2.4 tai 4.2.5 mukaisesti. |
1.2 Testaustila B:
Kuva Ap3.1-2
Testaustilan B mukainen tyyppi VII -testi
(1) |
alkuperäinen lataustila; |
(2) |
ajoneuvon vakauttaminen lisäyksen 3 kohdan 3.3.1.1 tai 4.3.1.1 mukaisesti (valinnainen); |
(3) |
purkaminen lisäyksen 3 kohdan 3.3.1.1 tai 4.3.1.1 mukaisesti; |
(4) |
seisonta lisäyksen 3 kohdan 3.3.1.2 tai 4.3.1.2 mukaisesti; |
(5) |
testi lisäyksen 3 kohdan 3.3.2 tai 4.3.2 mukaisesti; |
(6) |
lataaminen lisäyksen 3 kohdan 3.3.3 tai 4.3.3 mukaisesti; |
(7) |
purkaminen lisäyksen 3 kohdan 3.3.4 tai 4.3.4 mukaisesti; |
(8) |
lataaminen lisäyksen 3 kohdan 3.3.5 tai 4.3.5 mukaisesti. |
Lisäys 3.2
Akun sähkötaseen mittausmenetelmä ulkopuolelta ladattavalle ja pelkästään polttomoottorista ladattavalle sähkökäyttöiselle hybridiajoneuvolle
1. Johdanto
1.1. |
Tässä lisäyksessä kuvataan menetelmät ja vaadittavat laitteet, joilla mitataan ulkopuolelta ladattavien (OVC HEV) ja pelkästään polttomoottorista ladattavien sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen (NOVC HEV) sähkötase. Sähkötaseen mittaaminen on tarpeen, jotta
|
1.2. |
Valmistajan on käytettävä tässä lisäyksessä kuvattua menetelmää mittauksiin, jotka tehdään lisäyksen 3 kohdissa 5.3.3.2, 5.3.5.2, 6.3.3.2, ja 6.3.5.2 määriteltyjen korjauskertoimien Kfuel ja KCO2 määrittämiseksi. Teknisen tutkimuslaitoksen on tarkistettava, onko mittaukset tehty tässä lisäyksessä kuvatun menettelyn mukaisesti. |
1.3. |
Teknisen tutkimuslaitoksen on käytettävä tässä lisäyksessä kuvattua menetelmää lisäyksen 3 asiaankuuluvissa kohdissa määritellyn sähkötaseen Q mittaamiseen. |
2. Mittauslaitteisto ja -välineet
2.1. |
Lisäyksen 3 kohdissa 3–6 kuvattujen testien aikana akun virta mitataan käyttämällä pihtityypistä tai suljettua virta-anturia. Virta-anturilla (eli virtasensorilla ilman tietojen kirjaamislaitteita) on oltava vähimmäistarkkuus, joka on 0,5 prosenttia mitatusta arvosta tai 0,1 prosenttia asteikon enimmäisarvosta. Alkuperäislaitteen valmistajan diagnostiikkatestilaitteita ei käytetä tähän testiin.
|
2.2. |
Tekniselle tutkimuslaitokselle on toimitettava luettelo laitteista (valmistaja, mallinumero, sarjanumero), joita valmistaja on käyttänyt, jotta voidaan määrittää lisäyksessä 3 määritellyt korjauskertoimet Kfuel ja KCO2 ja tarvittaessa laitteiden viimeisimmät kalibrointipäivät. |
3. Mittausmenettely
3.1. |
Akun virran mittaaminen alkaa testin alkaessa ja päättyy välittömästi, kun ajoneuvolla on ajettu täysi ajosykli. |
3.2. |
Liitteen II mukaisen tyyppi I -testisyklin osille (kylmä/lämmin vaihe tai vaihe 1, ja tarvittaessa vaiheet 2 ja 3) on kirjattava erilliset Q:n arvot. |
Lisäys 3.3
Ainoastaan sähköistä voimalaitetta tai sähköistä hybridivoimalaitetta käyttävien ajoneuvojen sähkökäyttöisen toimintasäteen ja sähköistä hybridivoimalaitetta käyttävien ajoneuvojen latauksen mahdollistaman toimintasäteen mittausmenetelmä
1. Sähkökäyttöisen toimintasäteen mittaaminen
Seuraavan kohdassa 4 kuvatun testimenetelmän avulla voidaan mitata pelkästään sähköistä voimalaitetta käyttävien ajoneuvojen sähkökäyttöinen toimintasäde kilometreinä tai sellaisten sähköistä hybridivoimalaitetta käyttävien ajoneuvojen, jotka voidaan ladata ulkopuolelta (OVC HEV, lisäyksen 3 määrittelyjen mukaisesti), sähkökäyttöinen toimintasäde ja latauksen mahdollistama toimintasäde kilometreinä.
2. Suureet, yksiköt ja mittaustarkkuudet
Suureet, yksiköt ja mittaustarkkuudet ovat seuraavat:
Taulukko Ap3C-1
Suureet, yksiköt ja mittaustarkkuudet
Suure |
Yksikkö |
Tarkkuus |
Erottelutarkkuus |
Aika |
s |
± 0,1 s |
0,1 s |
Etäisyys |
m |
± 0,1 prosenttia |
1 m |
Lämpötila |
K |
± 1 K |
1 K |
Nopeus |
km/h |
± 1 prosentti |
0,2 km/h |
Massa |
kg |
± 0,5 prosenttia |
1 kg |
3. Testausolosuhteet
3.1. Ajoneuvon tila
3.1.1. |
Ajoneuvon renkaissa on oltava ajoneuvon valmistajan suosittelema paine niiden ollessa ympäristön lämpötilassa. |
3.1.2. |
Mekaanisia liikkuvia osia voitelevien öljyjen on viskositeetiltaan oltava ajoneuvon valmistajan eritelmien mukaiset. |
3.1.3. |
Valaisimien, merkinantolaitteiden ja lisälaitteiden on oltava kytkettyinä pois päältä, testauksessa ajoneuvon normaalissa päiväkäytössä tarvittavia laitteita lukuun ottamatta. |
3.1.4. |
Kaikkien muuhun kuin ajoneuvon liikuttamiseen tarkoitettujen energiaa varastoivien järjestelmien (sähköiset, hydrauliset, pneumaattiset jne.) on oltava ladattuja valmistajan ilmoittamaan enimmäismäärään saakka. |
3.1.5. |
Jos akkuja käytetään ympäristön lämpötilaa lämpimämpinä, käyttäjän on noudatettava ajoneuvon valmistajan suosittelemaa menettelyä pitääkseen akun lämpötilan normaalilla käyttölämpötila-alueella. Valmistajan on kyettävä todistamaan, ettei akun lämpötilansäätöjärjestelmää ole kytketty pois käytöstä tai sen tehoa vähennetty. |
3.1.6. |
Ajoneuvolla on täytynyt ajaa vähintään 300 kilometriä testiä edeltävien seitsemän päivän aikana käyttäen testiä varten asennettuja akkuja. |
3.2. Ilmasto-olosuhteet
Jos testaus tehdään ulkoilmassa, lämpötilan on oltava välillä 278,2–305,2 K (5–32 °C).
Sisätiloissa tehtävät testit tehdään lämpötilan ollessa 275,2–303,2 K (20–30 °C).
4. Toimintatilat
Testimenetelmässä on seuraavat vaiheet:
a) |
akun alkulataus; |
b) |
testisykli ja sähkökäyttöisen toimintasäteen mittaaminen. |
Jos ajoneuvoa on siirrettävä näiden vaiheiden välillä, se on työnnettävä seuraavalle testausalueelle (ilman että akku silloin latautuu).
4.1. Akun alkulataus
Akun latausmenettely on seuraava:
4.1.1. ”Akun alkulataus” tarkoittaa akun lataamista ensimmäisen kerran ajoneuvoa vastaanotettaessa. Jos peräkkäin tehdään useita yhdistelmätestejä tai -mittauksia, ensimmäisen tehtävän latauksen on oltava ”alkulataus” ja muut latauskerrat voidaan tehdä lisäyksessä 3 olevassa 3.2.2.4 kohdassa määritellyn ”normaalin yön aikana tapahtuvan latausmenettelyn” mukaisesti.
4.1.2. Akun purkaminen
4.1.2.1. Puhtaasti sähkökäyttöiset ajoneuvot:
4.1.2.1.1. |
Menettely alkaa ajoneuvon akun purkamisella niin, että ajoneuvoa ajetaan (testiradalla, alustadynamometrillä jne.) tasaisella nopeudella, joka on 70 ± 5 prosenttia ajoneuvon rakenteellisesta enimmäisnopeudesta, joka määritetään liitteen X lisäyksessä 1 määritetyn testimenettelyn mukaisesti. |
4.1.2.1.2. |
Purkaminen lopetetaan jossakin seuraavista tiloista:
Edellä esitetystä poiketen jos valmistaja voi osoittaa tekniselle tutkimuslaitokselle hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei ajoneuvo kykene fyysisesti saavuttamaan puolen tunnin purkamisella määräytyvää nopeutta, voidaan käyttää viidentoista minuutin purkamisella määräytyvää nopeutta. |
4.1.2.2. Lisäyksen 3 määritelmien mukaiset ulkopuolelta ladattavat sähköiset hybridiajoneuvot, joissa ei ole käyttötavan vaihtokytkintä:
4.1.2.2.1. |
Valmistajan on tarjottava keinot mittausten tekemiseksi, kun ajoneuvoa käytetään puhtaasti sähköisessä toimintatilassa. |
4.1.2.2.2. |
Menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvon sähköenergian/voiman varastointilaite ajamalla (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) jossakin seuraavista tiloista:
Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan kymmenen sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti. |
4.1.2.3. Lisäyksen 3 määritelmien mukaiset ulkopuolelta ladattavat sähköiset hybridiajoneuvot, joissa on käyttötavan vaihtokytkin:
4.1.2.3.1. |
Jos vaihtokytkimen asentoa ”pelkkä sähkö” ei ole, valmistajan on pystyttävä osoittamaan keinot mittauksen suorittamiseksi ajoneuvon kulkiessa pelkällä sähköllä. |
4.1.2.3.2. |
Menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite ajamalla siten, että kytkin on asennossa ”pelkkä sähkö” (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) tasaisella nopeudella, joka on 70 ± 5 prosenttia ajoneuvon rakenteellisesta enimmäisnopeudesta puhtaasti sähkökäyttöisessä tilassa, joka määritetään liitteen X lisäyksessä 1 määritetyn testimenettelyn mukaisesti. |
4.1.2.3.3. |
Purkaminen lopetetaan jossakin seuraavista tiloista:
Edellä esitetystä poiketen jos valmistaja voi osoittaa tekniselle tutkimuslaitokselle hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei ajoneuvo kykene fyysisesti saavuttamaan puolen tunnin purkamisella määräytyvää nopeutta, voidaan käyttää viidentoista minuutin purkamisella määräytyvää nopeutta. |
4.1.2.3.4. |
Jos ajoneuvoa ei ole mahdollista ajaa puhtaasti sähkökäyttöisessä toimintatilassa, sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan ajamalla ajoneuvoa (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) jossakin seuraavista tiloista:
Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan kymmenen sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti. |
4.1.3. Normaali yön aikana tapahtuva lataaminen
Puhtaasti sähkökäyttöisen ajoneuvon akkua on ladattava lisäyksessä 2 olevassa 2.4.1.2 kohdassa määritellyn normaalin yön aikana tapahtuvan latausmenettelyn mukaisesti enintään 12 tunnin ajan.
Ulkopuolelta ladattavan sähköisen hybridiajoneuvon akkua on ladattava lisäyksessä 3 olevassa 3.2.2.4 kohdassa määritellyn normaalin yön aikana tapahtuvan latausmenettelyn mukaisesti.
4.2. Testisykli ja toimintasäteen mittaaminen
4.2.1. Puhtaasti sähkökäyttöiset ajoneuvot:
4.2.1.1. Lisäyksissä kuvattua testijaksoa suoritetaan alustadynamometrillä, joka on säädetty liitteessä II kuvatulla tavalla, kunnes testikriteerit täyttyvät.
4.2.1.2. Testikriteerien katsotaan täyttyneen, kun ajoneuvo ei enää kykene tavoitekuvaajan suorituskykyyn nopeuteen 50 km/h saakka tai kun ajoneuvossa vakiona olevat laitteet antavat ajajalle kehotuksen pysäyttää ajoneuvo.
Tällöin ajoneuvo on hidastettava nopeuteen 5 km/h ilman jarruttamista, pelkästään nostamalla jalka pois kaasupolkimelta, ja sen jälkeen pysäytettävä jarruttamalla.
4.2.1.3. Yli 50 km/h nopeuksissa tapauksissa, joissa ajoneuvo ei saavuta testisyklissä vaadittua kiihtyvyyttä tai nopeutta, kaasupoljinta on pidettävä täysin pohjassa tai kaasukahvaa on käännettävä kokonaan siihen saakka, kunnes tavoitekuvaajan arvot on jälleen saavutettu.
4.2.1.4. Testijaksojen välillä sallitaan enintään kolme taukoa, joiden yhteenlaskettu kesto ei saa ylittää 15:tä minuuttia.
4.2.1.5. Kuljettu matka (De) kilometreinä on sähkökäyttöisen ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde. Se on pyöristettävä lähimpään kokonaislukuun.
4.2.2. Hybridisähköajoneuvot:
4.2.2.1.1. |
Sovellettava tyyppi I -testisykli ja siihen liittyvät vaihteenvaihtojärjestelyt, jotka kuvataan liitteessä II olevassa 4.5.5 kohdassa, suoritetaan alustadynamometrillä, joka on säädetty liitteessä II kuvatulla tavalla, kunnes testikriteerit täyttyvät. |
4.2.2.1.2. |
Sähkökäyttöistä toimintasädettä mitattaessa testikriteerien katsotaan täyttyneen, kun ajoneuvo ei enää kykene tavoitekuvaajan suorituskykyyn nopeuteen 50 km/h saakka tai kun ajoneuvossa vakiona olevat laitteet antavat ajajalle kehotuksen pysäyttää ajoneuvo tai kun akku on saavuttanut minimilataustilansa. Tällöin ajoneuvo on hidastettava nopeuteen 5 km/h ilman jarruttamista, pelkästään nostamalla jalka pois kaasupolkimelta, ja sen jälkeen pysäytettävä jarruttamalla. |
4.2.2.1.3. |
Yli 50 km:n/h nopeudessa tapauksissa, joissa ajoneuvo ei saavuta testisyklissä vaadittua kiihtyvyyttä tai nopeutta, kaasupoljinta on pidettävä täysin pohjassa siihen saakka, kunnes tavoitekuvaajan arvot on jälleen saavutettu. |
4.2.2.1.4. |
Testijaksojen välillä sallitaan enintään kolme taukoa, joiden yhteenlaskettu kesto ei saa ylittää 15:tä minuuttia. |
4.2.2.1.5. |
Kuljettu matka kilometreinä pelkkää sähkömoottoria käyttäen (De) on sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde. Se on pyöristettävä lähimpään kokonaislukuun. Jos ajoneuvoa käytetään testin aikana sekä sähkökäyttöisessä että hybriditilassa, puhtaasti sähkökäyttöiset jaksot määritetään mittaamalla suuttimiin tai sytytykseen tuleva virta. |
4.2.2.2. Sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon latauksen mahdollistaman toimintasäteen määrittäminen
4.2.2.2.1. |
Sovellettava tyyppi I -testisykliä ja siihen liittyviä vaihtamisjärjestelyjä, jotka kuvataan liitteessä II olevassa 4.4.5 kohdassa, suoritetaan alustadynamometrillä, joka on säädetty liitteessä II kuvatulla tavalla, kunnes testikriteerit täyttyvät. |
4.2.2.2.2. |
Mitattaessa latauksen mahdollistamaa toimintasädettä DOVC testikriteerien katsotaan täyttyneen, kun akku on saavuttanut minimilataustilansa lisäyksessä 3 olevassa 3.2.3.2.2.2 tai 4.2.4.2.2.2 kohdassa vahvistettujen kriteerien mukaisesti. Ajamista jatketaan, kunnes tyyppi I -testisyklin viimeinen joutokäyntijakso on suoritettu. |
4.2.2.2.3. |
Testijaksojen välillä sallitaan enintään kolme taukoa, joiden yhteenlaskettu kesto ei saa ylittää 15:tä minuuttia. |
4.2.2.2.4. |
Sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon latauksen mahdollistama toimintasäde on kokonaisajomatka kilometreinä ilmaistuna ja pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun. |
4.2.2.3. Yli 50 km/h nopeuksissa tapauksissa, joissa ajoneuvo ei saavuta testisyklissä vaadittua kiihtyvyyttä tai nopeutta, kaasupoljinta on pidettävä täysin pohjassa tai kaasukahvaa on käännettävä kokonaan siihen saakka, kunnes tavoitekuvaajan arvot on jälleen saavutettu.
4.2.2.4. Testijaksojen välillä sallitaan enintään kolme taukoa, joiden yhteenlaskettu kesto ei saa ylittää 15:tä minuuttia.
4.2.2.5. Kuljettu matka (DOVC) kilometreinä on sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde. Se on pyöristettävä lähimpään kokonaislukuun.
LIITE VIII
Tyyppi VIII -testin vaatimukset: OBD-järjestelmän ympäristötestit
1. Johdanto
1.1. |
Tässä liitteessä kuvaillaan tyyppi VIII -testimenettely ajoneuvon sisäisen valvontajärjestelmän (OBD-järjestelmän) ympäristötestien osalta. Ajoneuvon OBD-järjestelmän toiminta testataan järjestämällä vikoja päästöihin vaikuttaviin voimalaitteen ohjausjärjestelmän ja päästöjenrajoitusjärjestelmän. |
1.2. |
Valmistajan on asetettava saataville vikojen simuloimiseen käytettävät vialliset osat ja/tai sähkölaitteet. Ajoneuvon päästöt eivät saa näiden osien ja laitteiden vuoksi ylittää asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osan B mukaisia päästörajoja enempää kuin 20 prosenttia, kun päästöt mitataan ajettaessa asiaankuuluva tyyppi I -testin sykli. |
1.3. |
OBD-järjestelmä hyväksytään, jos vianilmaisin aktivoituu, kun testataan ajoneuvo viallisella komponentilla tai laitteella varustettuna. Järjestelmä hyväksytään myös, jos vianilmaisin aktivoituu OBD:n raja-arvojen alapuolella. |
2. OBD I- ja OBD II -järjestelmä
2.1. OBD I -järjestelmä
Tämän liitteen testimenettelyt ovat pakollisia luokan L ajoneuvoille, jotka on varustettu asetuksen (EU) N:o 168/2013 19 artiklassa ja liitteessä IV tarkoitetulla OBD I -järjestelmällä. Tämä velvoite koskee kaikkien tässä liitteessä esitettyjen vaatimusten noudattamista, lukuun ottamatta niitä, jotka koskevat OBD II -järjestelmää (2.2 kohta).
2.2. OBD II -järjestelmä
2.2.1. |
Valmistajan valinnasta luokan L ajoneuvo voidaan varustaa OBD II -järjestelmällä. |
2.2.2. |
Tällaisissa tapauksissa valmistaja voi tämän liitteen testimenettelyillä osoittaa täyttäneensä vapaaehtoisesti OBD II -vaatimukset. Tämä koskee erityisesti taulukossa 7-1 lueteltuja sovellettavia kohtia. Taulukko 7-1 Tämän liitteen ja sen lisäyksen 1 kohdissa käsitellyt OBD II -toiminnot ja niihin liittyvät vaatimukset
|
3. Testien kuvaus
3.1. Testiajoneuvo
3.1.1. |
OBD-järjestelmän ympäristöominaisuuksien tarkistus- ja demonstraatiotestit tehdään asianmukaisesti huolletulle ja käytetylle testiajoneuvolle valitun, asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 3 kohdassa vahvistettavan, kestävyystestimenetelmän mukaisesti ja soveltaen tässä liitteessä ja liitteessä II vahvistettuja testimenettelyjä seuraavasti: |
3.1.2. |
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 3 kohdan a tai b alakohdassa määritettyä kestävyystestimenettelyä sovellettaessa testiajoneuvot on varustettava kestävyystesteissä ja tämän liitteen tarkoituksiin käytettävillä ikäännytetyillä päästökomponenteilla, ja lopuksi OBD-järjestelmän ympäristötestien tulokset tarkistetaan ja raportoidaan tyyppi V -kestävyystestauksen päättyessä. |
3.1.3. |
Jos OBD-demonstraatiotesti edellyttää päästömittauksia, tyyppi VIII -testissä käytetään testiajoneuvoja, joita on käytetty liitteen V mukaisessa tyyppi V -kestävyystestissä. Lopuksi tyyppi VIII -testitulokset tarkistetaan ja raportoidaan tyyppi V -kestävyystestauksen päättyessä. |
3.1.4. |
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 3 kohdan c alakohdassa vahvistettua kestävyystestimenettelyä noudatettaessa päästötestin tulokset kerrotaan sovellettavilla huononemiskertoimilla, jotka vahvistetaan kyseisen asetuksen liitteen VII osassa B. |
3.2. OBD-järjestelmän on ilmaistava päästöihin liittyvän komponentin tai järjestelmän vika, jos kyseisen vian seurauksena päästöt ylittävät asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa B määritetyt OBD-raja-arvot, tai voimalaitteen vika, joka laukaisee toimintatilan, joka vähentää merkittävästi vääntöä normaaliin toimintaan verrattuna.
3.3. Asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun testausselosteen sisältämät tyyppi I -testiä koskevat tiedot, mukaan luettuna tiedot käytetyistä dynamometrin asetuksista ja laboratoriossa sovellettavasta päästötestisyklistä, toimitetaan vertailun lähtökohdaksi.
3.4. Luettelo PCU:n/ECU:n toimintahäiriöistä toimitetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen II kohdan C11 vaatimusten mukaisesti seuraavasti:
3.4.1. |
jokaisesta toimintahäiriöstä, jonka seurauksena asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa B vahvistetut OBD-päästörajat ylittyvät sekä vikaantumattomassa että vikaantuneessa ajotilassa. Laboratoriossa tehdyn päästötestin tulokset ilmoitetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ilmoituslomakkeen lisäsarakkeissa; |
3.4.2. |
lyhyet kuvaukset 1.1, 8.3.1.1 ja 8.3.1.3 kohdassa tarkoitetuista päästöjen kannalta olennaisten toimintahäiriöiden simulointiin käytetyistä menetelmistä. |
4. OBD-järjestelmän ympäristötestausmenettely
4.1. |
OBD-järjestelmien testaaminen käsittää seuraavat vaiheet:
|
4.2. |
Yhden tai useamman komponentin vikoja voidaan valmistajan pyynnöstä vaihtoehtoisesti simuloida sähköisesti kohdassa 8 esitettyjen vaatimusten mukaisesti. |
4.3. |
Valmistajat voivat pyytää, että tarkkailu suoritetaan muissa olosuhteissa kuin ajettaessa tyyppi I -testiä, jos hyväksyntäviranomaiselle voidaan osoittaa, että tyyppi I -testin valvontaolosuhteet olisivat rajoittavia ajoneuvon ollessa normaalikäytössä. |
4.4. |
Kaikissa demonstraatiotesteissä vianilmaisimen (MI) on aktivoiduttava ennen testisyklin loppua. |
5. Testiajoneuvo ja -polttoaine
5.1. Testiajoneuvo
Testiajoneuvojen on täytettävä liitteen VI kohdan 2 vaatimukset.
5.2. Valmistaja asettaa järjestelmän tai osan, jonka osalta havaitsemista demonstroidaan, kriteerirajalle tai sen yläpuolelle ennen ajoneuvon käyttöä luokan L ajoneuvon luokitukselle sopivan päästötestisyklin ajamiseen. Diagnostiikkajärjestelmän virheettömän toiminnan toteamiseksi luokan L ajoneuvoa on käytettävä sopivan tyyppi I -testisyklin ajan liitteessä II olevan 4.3 kohdan luokituksen mukaisesti.
5.3. Testipolttoaine
Testissä on käytettävä asianmukaisia vertailupolttoaineita, jotka kuvataan liitteen II lisäyksessä 2. Yhdellä polttoaineella toimivia ja kahdella polttoaineella toimivia kaasuajoneuvoja testattaessa hyväksyntäviranomainen voi valita polttoainetyypin kutakin testattavaa vikatilaa varten liitteen II lisäyksessä 2 kuvatuista vertailupolttoaineista. Valittua polttoainetyyppiä ei saa vaihtaa minkään testivaiheen aikana. Kun vaihtoehtoisilla polttoaineilla kulkevissa ajoneuvoissa käytetään polttoaineena nestekaasua tai maakaasua/biometaania, moottori saadaan käynnistää bensiinillä ja vaihtaa toimimaan nestekaasulla tai maakaasulla/biometaanilla (automaattisesti, ei kuljettajan toimesta) ennalta määritetyn ajan kuluttua.
6. Testilämpötila ja -paine
6.1. |
Testi on suoritettava liitteessä II vahvistetussa tyyppi I -testissä vaaditussa paineessa ja lämpötilassa. |
7. Testilaitteisto
7.1. Alustadynamometri
Alustadynamometrin on oltava liitteessä II esitettyjen vaatimusten mukainen.
8. OBD-järjestelmän ympäristöominaisuuksien tarkistustestimenettelyt
8.1. Alustadynamometrin toimintatestisyklin on täytettävä liitteen II vaatimukset.
8.2. Ajoneuvon esivakauttaminen
8.2.1. |
Kun jokin 8.3 kohdassa esitetyistä, käyttövoimatyypin mukaisista vikasäädöistä on tehty, ajoneuvo on esivakautettava testiä varten ajamalla vähintään kaksi peräkkäistä soveltuvaa tyyppi I -testiä. Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustetuilla ajoneuvoilla saa ajaa esivakautustarkoituksiin kaksi ylimääräistä soveltuvaa tyyppi I -testisykliä. |
8.2.2. |
Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää vaihtoehtoisia esivakauttamismenetelmiä. |
8.3. Testattavat vikatyypit
8.3.1. |
Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot:
|
8.3.2. |
Ajoneuvot, joissa on puristussytytysmoottori:
|
8.3.3. |
Valmistajan on osoitettava, että OBD-järjestelmä havaitsee sen hyväksyntätestin aikana pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmän ja jäähdyttimen (jos sellainen on asennettu) viat. |
8.3.4. |
Voimalaitteen/moottorin ohjausjärjestelmän on havaittava ja ilmaistava voimalaitteen vika, joka laukaisee toimintatilan, joka vähentää moottorin vääntöä merkittävästi (vähintään 10 prosenttia normaaliin toimintaan verrattuna). |
8.4. OBD-järjestelmän ympäristöominaisuuksien tarkistustestit
8.4.1. |
Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot:
|
8.4.2. |
Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot
|
8.4.3. |
NOx-jälkikäsittelyjärjestelmän (jos sellainen on asennettu) vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen taikka tällaisen vian sähköinen simulointi. |
8.4.4. |
Hiukkasten valvontajärjestelmän (jos sellainen on asennettu) vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen järjestelmään taikka tällaisen vian sähköinen simulointi. |
LIITE IX
Tyyppi IX -testin vaatimukset: melutason testaus
Lisäyksen numero |
Lisäyksen nimi |
Sivu |
1 |
Moottorilla varustettujen polkupyörien ja kaksipyöräisten mopojen melutasoa koskevat testausvaatimukset (luokka L1e) |
247 |
2 |
Moottoripyörien (luokat L3e ja L4e) melutasoa koskevat testausvaatimukset |
258 |
3 |
Kolmipyöräisten mopojen, kolmipyörien ja nelipyörien melutasoa koskevat testausvaatimukset (luokat L2e, L5e, L6e ja L7e) |
272 |
4 |
Testiradan eritelmät |
283 |
1. Johdanto
Tässä liitteessä kuvataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitettu tyyppi IX -testin testausmenetelmä ja vahvistetaan erityiset vaatimukset, jotka koskevat luokan L ajoneuvojen hyväksyttävän melutason testausmenettelyjä.
2. Testausmenettely, mittaukset ja tulokset
2.1. |
Melunvaimennusjärjestelmien kestävyysvaatimuksien katsotaan täyttyvän, jos ajoneuvo täyttää tässä liitteessä vahvistetut testiajoneuvon vakautusta koskevat vaatimukset. Lisäksi jos ajoneuvo on varustettu vaimentavia kuitupitoisia aineksia sisältävillä äänenvaimentimilla, melunvaimennusjärjestelmän kestävyys osoitetaan suorittamalla tässä liitteessä vahvistettu asiaankuuluva testimenettely. |
2.2. |
Kun EU on liittynyt
tämän liitteen vastaavat vaatimukset vanhentuvat ja taulukossa 8-1 lueteltuihin soveltuviin alaluokkiin kuuluvien ajoneuvojen on täytettävä vastaavan E-säännön vaatimukset, myös melurajoja koskevat vaatimukset: Taulukko 8-1 Luokan L ajoneuvojen alaluokat ja meluvaatimuksiin sovellettava E-sääntö
|
3. Testiajoneuvo
3.1. |
Tyyppi VIII -melutesteissä käytettyjen testiajoneuvojen ja varsinkin melunvaimennusjärjestelmän ja -osien on edustettava ympäristöominaisuuksien osalta sarjatuotettua ja markkinoille saatettua ajoneuvotyyppiä. Testiajoneuvon on oltava asianmukaisesti huollettu ja käytetty. |
3.2. |
Paineilmakäyttöisten ajoneuvojen melu on mitattava niin, että paineilman paine on sen suurin nimellinen varastointipaine + 0 / – 15 prosenttia. |
(1) EUVL L 317, 14.11.2012, s. 1.
Lisäys 1
Moottorilla varustettujen polkupyörien ja kaksipyöräisten mopojen melutasoa koskevat testausvaatimukset (luokka L1e)
1. |
Määritelmät |
Tässä lisäyksessä tarkoitetaan
1.1. |
’moottorilla varustetun polkupyörän tai kaksipyöräisen mopon tyypillä melutason ja pakojärjestelmän osalta’ sellaisia luokan L1e ajoneuvoja, jotka eivät eroa toisistaan seuraavilta olennaisilta osin:
|
1.2. |
’pakojärjestelmällä’ tai ’äänenvaimentimella’ koko niiden komponenttien kokonaisuutta, jotka ovat tarpeen mopon moottorin ja sen pakojärjestelmän aiheuttaman melun vaimentamiseksi;
|
1.3. |
’erityyppisillä pakojärjestelmillä’ pakojärjestelmiä, jotka eroavat olennaisesti toisistaan jonkin seuraavan ominaisuuden osalta:
|
1.4. |
’pakojärjestelmän komponentilla’ jotain niistä erillisistä komponenteista, jotka yhdessä muodostavat pakojärjestelmän (esimerkiksi pakoputket ja -aukot, varsinainen äänenvaimennin) sekä ilmanimujärjestelmän (ilmansuodatin), jos tällainen on. Jos moottori on varustettava ilmanimujärjestelmällä (ilmansuodatin ja/tai imuäänenvaimennin), joka on välttämätön melutason enimmäisrajojen noudattamiseksi, ilmansuodatinta ja/tai imuäänenvaimenninta pidetään komponentteina, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin pakojärjestelmä. |
2. Komponentin tyyppihyväksyntä, joka koskee kaksipyöräisen mopotyypin melutasoa ja sen alkuperäistä pakojärjestelmää erillisenä teknisenä yksikkönä
2.1. Liikkeessä olevan kaksipyöräisen mopon melu (mittausolosuhteet ja -menetelmä ajoneuvon tarkastamiseksi tyyppihyväksynnän yhteydessä)
2.1.1. Melutasorajat: katso asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI oleva D osa.
2.1.2. Mittauslaitteet
2.1.2.1. Akustiset mittaukset
Akustisena mittauslaitteena on käytettävä kansainvälisen sähkötekniikan komission (IEC) tarkkuusäänitasomittareita käsittelevän julkaisun n:o 179 toisessa painoksessa kuvatun mallin mukaista tarkkuusäänitasomittaria. Mittauksissa on käytettävä samassa julkaisussa kuvattuja äänitasomittarin fast-aikavakiota sekä A-painotusta.
Jokaisen testisarjan alussa ja lopussa äänitasomittari on kalibroitava valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti käyttämällä asianmukaista äänilähdettä (esimerkiksi mäntä-äänilähdettä).
2.1.2.2. Nopeusmittaukset
Moottorin kierrosnopeus ja mopon nopeus testiradalla on määriteltävä ± 3 prosentin tarkkuudella.
2.1.3. Mittausolosuhteet
2.1.3.1. Mopon tila
Kuljettajan ja mopon testauslaitteen yhteenlasketun painon on oltava 70–90 kg. Mopoon on lisättävä painoja, ellei tätä 70 kilogramman alarajaa saavuteta.
Mittausten aikana mopon on oltava ajokunnossa (jäähdytysnesteineen, voiteluaineineen, polttoaineineen, työkaluineen, varapyörineen ja kuljettajineen).
Ennen mittausten alkua mopon moottori saatetaan tavanomaiseen toimintalämpötilaansa.
Jos mopossa on automaattisäätöisiä tuulettimia, näihin laitteisiin ei saa puuttua melutasomittauksen aikana. Jos mopossa on useampi kuin yksi vetävä pyörä, testissä saa käyttää vain tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitettua vetoa. Jos mopossa on sivuvaunu, se poistetaan testiä varten.
2.1.3.2. Testauspaikka
Testauspaikan on muodostuttava varsinaisesta kiihdytysalueesta, jota ympäröi riittävän tasainen testialue. Kiihdytysalueen on oltava tasainen, ja sen pinnan on oltava kuiva ja suunniteltu niin, että ajomelu jää vähäiseksi.
Testipaikalla vapaan äänikentän vaihtelu kiihdytysalueen keskelle sijoitetun äänilähteen ja mikrofonin välillä ei saa olla yli 1 dB. Tämän ehdon katsotaan täyttyvän silloin, kun alueella ei ole huomattavia ääntä heijastavia pintoja, kuten aitoja, isoja kiviä, siltoja tai rakennuksia 50 metrin säteellä kiihdytysalueen keskeltä. Testauspaikan ajokaistan pinnoitteen on vastattava lisäyksen 7 vaatimuksia.
Mikrofonia ei saa peittää millään tavalla, joka voisi vaikuttaa äänikenttään, eikä kukaan saa seistä sen ja äänilähteen välissä. Mittauksista vastaavan havainnoitsijan tulee sijoittua niin, että hän ei aiheuta mitään muutosta mittauslaitteen lukemissa.
2.1.3.3. Muuta
Mittauksia ei saa suorittaa epäsuotuisissa ilmasto-olosuhteissa. On varmistettava, etteivät tuulenpuuskat vääristä mittaustuloksia.
Mittausten aikana muiden kuin testattavan ajoneuvon äänilähteiden A-painotetun äänitason ja tuulen aiheuttaman äänitason on oltava vähintään 10 dB(A) pienempi kuin ajoneuvon aiheuttama äänitaso. Mikrofonissa saa käyttää sopivaa tuulensuojaa, jos suojan vaikutus mikrofonin herkkyyteen ja suuntausominaisuuksiin on otettu huomioon.
Jos taustamelun ja mitatun melun ero on 10–16 dB(A), testitulokset lasketaan tekemällä melutason mittarin lukemista tarvittavat korjaukset seuraavassa kuvaajassa esitetyllä tavalla:
Kuva Ap1-1
Taustamelun ja mitatun melun ero
2.1.4. Mittausmenetelmä
2.1.4.1. Mittausten laatu ja määrä
Desibeleinä (dB) ilmaistu A-painotettu suurin melutaso mitataan siltä ajalta, kun mopo kulkee linjojen AA' ja BB' (kuva Ap1-2) välillä. Mittaus ei ole pätevä silloin, kun kirjataan yleisestä melutasosta epänormaalisti poikkeava huippuarvo. Mopon kummaltakin puolelta on tehtävä vähintään kaksi mittausta.
2.1.4.2. Mikrofonin sijainti
Mikrofoni on sijoitettava 7,5 ± 0,2 metrin etäisyydelle vertailulinjasta CC' (kuva Ap1-2) ja 1,2 ± 0,1 metrin korkeudelle maanpinnasta.
2.1.4.3. Testausedellytykset
Mopo lähestyy linjaa AA' tasaisella alkunopeudella 2.1.4.3.1 ja 2.1.4.3.2 kohdan mukaisesti. Kun mopon etuosa saavuttaa linjan AA', kaasuläppä avataan täyskaasulle niin nopeasti kuin vain käytännössä on mahdollista, kunnes mopon takaosa saavuttaa linjan BB'. Sitten kaasuläppä palautetaan mahdollisimman nopeasti tyhjäkäyntiasentoon.
Kaikissa mittauksissa mopoa kuljetetaan suorassa linjassa kiihdytysalueella niin, että mopon pituussuuntainen keskitaso pysyy mahdollisimman lähellä linjaa CC'.
2.1.4.3.1. Lähestymisnopeus
Mopon on lähestyttävä linjaa AA' tasaisella nopeudella 30 km/h tai huippunopeudellaan, jos se on tätä alhaisempi.
2.1.4.3.2. Välityssuhteen valitseminen
Jos mopossa on käsivalintainen vaihteisto, valitaan korkein niistä vaihteiston välityssuhteista, joilla päästään linjalle AA' sellaisella nopeudella, joka on vähintään puolet moottorin nopeudesta täydellä teholla.
Jos mopossa on automaattivaihteisto, ajettaessa käytetään 2.1.4.3.1 kohdassa määräytyvää nopeutta.
2.1.5. Tulokset (testausseloste)
2.1.5.1. Asiakirjan myöntämistä varten asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mallin mukaan laaditusta testausselosteesta on käytävä ilmi mittauksiin vaikuttavat olosuhteet ja tekijät.
2.1.5.2. Mittaukset pyöristetään lähimpään desibeliin.
Jos desimaalipilkun jälkeinen luku on 0–4, tulos pyöristetään alaspäin, ja jos se on 5–9, tulos pyöristetään ylöspäin.
Huomioon otetaan vain kahdessa peräkkäisessä testissä mopon samalta puolelta tehdyt mittaukset, joiden väliset erot eivät ole yli 2,0 dB(A).
2.1.5.3. Epätarkkuuksien ottamiseksi huomioon kustakin 2.1.5.2 kohdan mukaan saadusta arvosta vähennetään 1,0 dB(A).
2.1.5.4. Jos neljän mittauksen keskiarvo ei ylitä kyseisen mopoluokan suurinta sallittua tasoa, 2.1.1 kohdassa vahvistettuja raja-arvoja katsotaan noudatetun.
Tämä keskiarvo katsotaan testin tulokseksi.
Kuva Ap1-2
Liikkuvan ajoneuvon testaaminen
Kuva Ap1-3
Paikallaan olevan ajoneuvon testaaminen
2.2. Mopon melu ajoneuvon ollessa paikallaan (liikenteessä käytettävän ajoneuvon testauksen mittausolosuhteet ja -menetelmä)
2.2.1. Äänenpainetaso mopojen läheisyydessä
Käytössä olevien mopojen myöhempien melutestien helpottamiseksi äänenpainetaso pakojärjestelmän poistoaukon (vaimentajan) välittömässä läheisyydessä mitataan seuraavien vaatimusten mukaisesti ja tulos kirjataan testausselosteeseen, joka laaditaan asiakirjan myöntämistä varten asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mallin mukaisesti.
2.2.2. Mittauslaitteet
Mittaukset suoritetaan tarkkuusäänitasomittarilla 2.1.2.1 kohdan mukaisesti.
2.2.3. Mittausolosuhteet
2.2.3.1. Mopon tila
Ennen mittausten alkua mopon moottori saatetaan tavanomaiseen toimintalämpötilaansa. Jos mopossa on automaattisäätöisiä tuulettimia, näihin laitteisiin ei saa koskea melutasomittauksen aikana.
Mittausten aikana vaihteiston on oltava vapaalla. Siinä tapauksessa, että voimansiirtoa ei voida kytkeä irti, mopon vetävän pyörän tulee antaa pyöriä vapaana esimerkiksi nostamalla mopo tuelle.
2.2.3.2. Testialue (kuva Ap1-2)
Testialueena voidaan käyttää mitä tahansa aluetta, jolla ei esiinny merkittävää akustista häiriötä. Betonin, asfaltin tai minkä tahansa muun kovan pinnoitteen, joka heijastaa ääntä hyvin, peittämät tasaiset pinnat ovat erityisen sopivia; jyrättyjä maakenttiä ei pidä käyttää. Testialueen on oltava mittasuhteiltaan vähintäänkin sellainen suorakulmio, jonka sivut ovat 3 metrin päässä mopon ääriviivoista (ohjaustankoa lukuun ottamatta). Merkittäviä esteitä ei saa olla; tämän suorakulmion sisällä ei saa esimerkiksi seistä kuljettajan ja mittausten suorittajan lisäksi muita henkilöitä.
Mopo asetetaan suorakulmion sisään niin, että mittausmikrofoni on vähintään yhden metrin päässä mahdollisista rajakiveyksistä.
2.2.3.3. Muuta
Taustamelun ja tuulen vaikutuksen aiheuttamien laitteiston lukemien on oltava vähintään 10,0 dB(A) mitatun melun tasoa alhaisemmat. Mikrofonissa saa käyttää sopivaa tuulensuojaa, jos suojan vaikutus mikrofonin herkkyyteen on otettu huomioon.
2.2.4. Mittausmenetelmä
2.2.4.1. Mittausten laatu ja määrä
Suurin melutaso ilmaistuna A-painotettuina desibeleinä (dB(A)) on mitattava 2.2.4.3 kohdassa tarkoitetun käyttöjakson aikana.
Jokaisessa mittauspisteessä on tehtävä vähintään kolme mittausta.
2.2.4.2. Mikrofonin sijoittaminen (kuva Ap1-3)
Mikrofoni on sijoitettava pakoputken suuaukon korkeudelle tai 0,2 m korkeudelle testialueen pinnasta sen mukaan, kumpi sijaitsee korkeammalla. Mikrofonin kalvo tulee suunnata kohti pakokaasujen poistoaukkoa, ja se tulee sijoittaa 0,5 metrin etäisyydelle tästä aukosta. Mikrofonin maksimaalisen herkkyysakselin tulee olla samansuuntainen testiradan pinnan kanssa ja muodostaa 45 ± 10 asteen kulma siihen pystytasoon nähden, johon pakokaasujen poistosuunta kuuluu.
Tähän pystytasoon nähden mikrofoni tulee asettaa sille puolelle, jolla saadaan aikaan mahdollisimman suuri etäisyys mikrofonin ja mopon ääriviivojen (ohjaustankoa lukuun ottamatta) välillä.
Jos pakojärjestelmässä on useampia aukkoja, joiden keskipisteet eivät ole yli 0,3 metrin päässä toisistaan, mikrofoni on suunnattava kohti sitä aukkoa, joka on lähinnä mopon ääriviivoja (ohjaustankoa lukuun ottamatta) tai kohti sitä aukkoa, joka on korkeimmalla testiradan pintaan nähden. Jos aukkojen keskipisteiden välinen etäisyys on yli 0,3 m, joka pakoaukon osalta tehdään erilliset mittaukset ja ainoastaan suurin arvo kirjataan testiarvoksi.
2.2.4.3. Toimintaolosuhteet
Moottorin nopeus on pidettävä tasaisena tasolla
|
(S/2), jos S on suurempi kuin 5 000 kierrosta minuutissa; tai |
|
(3S/4), jos S on pienempi kuin 5 000 kierrosta minuutissa; |
kun ”S” on moottorin nopeus, jolla saavutetaan suurin teho.
Kun moottorin tasainen kierrosnopeus on saavutettu, kaasuläppä on palautettava nopeasti joutokäyntiasentoon. Melutaso mitataan sellaisen toimintajakson aikana, johon kuuluu kierrosluvun pitäminen vakautettuna hetken ajan sekä koko hidastusjakso, ja testin tulos on se tulos, joka vastaa äänitasomittarin maksimilukemaa.
2.2.5. Tulokset (testausseloste)
2.2.5.1. Asiakirjan myöntämistä varten asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mallin mukaan laaditusta testausselosteesta on käytävä ilmi kaikki olennaiset tiedot ja varsinkin paikallaan olevan mopon melua mitattaessa käytetyt tiedot.
2.2.5.2. Arvot on luettava mittauslaitteesta ja pyöristettävä lähimpään desibeliin.
Huomioon otetaan vain kolmen peräkkäisen testin mittaukset, joiden väliset erot ovat enintään 2,0 dB(A).
2.2.5.3. Näistä kolmesta mittauksesta suurin katsotaan testitulokseksi.
2.3. Alkuperäinen pakojärjestelmä (äänenvaimennin)
2.3.1. Vaimentavia kuitupitoisia aineksia sisältäviä äänenvaimentimia koskevat vaatimukset
2.3.1.1. Vaimentavassa kuitupitoisessa materiaalissa ei saa olla asbestia, ja sitä voidaan käyttää äänenvaimentimien rakenteessa vain, jos se pysyy hyvin paikallaan koko äänenvaimentimen käyttöiän ajan ja täyttää 2.3.1.2, 2.3.1.3 tai 2.3.1.4 kohdan vaatimukset.
2.3.1.2. Melutason tulee täyttää 2.1.1 kohdassa olevat vaatimukset sen jälkeen, kun kuitupitoiset ainekset on poistettu.
2.3.1.3. Vaimentavaa kuitupitoista materiaalia ei saa sijoittaa äänenvaimentimen niihin osiin, joiden läpi pakokaasut kulkeutuvat, ja niiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:
2.3.1.3.1. Materiaalia on kuumennettu uunissa lämpötilassa 923,2 ± 5 K (650 ± 5 °C) tunnin ajan ilman että kuitujen keskipituus, läpimitta tai tiiviys on vähentynyt.
2.3.1.3.2. Oltuaan uunissa 923,2 ± 5 K:n (650 ± 5 °C:n) lämpötilassa 1 tunnin ajan vähintään 98 prosentin aineksista tulee jäädä siivilään, jonka reikien nimelliskoko on 250 μm ja joka täyttää teknisen standardin ISO 3310-1:2000 vaatimukset, kun sitä on testattu standardin ISO 2599:2011 mukaisesti.
2.3.1.3.3. Materiaalin painosta saa hävitä enintään 10,5 prosenttia, kun sitä seisotetaan 24 tuntia 362,2 ± 5 K:n (90 ± 5 °C:n) lämpötilassa synteettisessä lauhteessa, jonka koostumus on seuraava:
— |
1 N bromivetyhappoa (HBr): 10 ml |
— |
1 N rikkihappoa (H2SO4): 10 ml |
— |
tislattua vettä 1 000 millilitraan asti. |
Huomautus: Materiaali on pestävä tislatulla vedellä ja kuivattava 378,2 K:n (105 °C:n) lämpötilassa 1 tunnin ajan ennen punnitusta.
2.3.1.4. Ennen kuin järjestelmää kokeillaan 2.1 kohdan mukaisesti, se on saatettava käyttökuntoon noudattamalla yhtä seuraavista menettelytavoista:
2.3.1.4.1. Vakauttaminen jatkuvan tieajon avulla
2.3.1.4.1.1. |
Vakauttamisjakson aikana ajettava vähimmäismatka on 2 000 km. |
2.3.1.4.1.2. |
Vakauttamisjaksosta 50 ± 10 prosenttia koostuu kaupunkiajosta ja loppu pitkistä maantieajoista; jatkuva maantieajo voidaan korvata vastaavalla testirataohjelmalla. |
2.3.1.4.1.3. |
Nämä kaksi ajotyyppiä ajetaan vuoron perään ainakin kuusi kertaa. |
2.3.1.4.1.4. |
Täydelliseen testisarjaan tulee kuulua vähintään 10 ainakin 3 tunnin pituista pysähdystä jäähtymis- ja tiivistymisvaikutusten aikaansaamiseksi. |
2.3.1.4.2. Vakauttaminen värähtelyllä
2.3.1.4.2.1. |
Pakojärjestelmä tai sen osat tulee asentaa mopoon tai moottoriin. Ensimmäisessä tapauksessa mopo tulee sijoittaa rulladynamometrille. Jälkimmäisessä tapauksessa moottori on sijoitettava testipenkkiin. Kuvassa Ap1-4 yksityiskohtaisesti esitetty testauslaitteisto asetetaan pakojärjestelmän poistoaukon kohdalle. Mikä tahansa muu vastaavat tulokset tuottava laitteisto voidaan hyväksyä. |
2.3.1.4.2.2. |
Testauslaitteisto on säädettävä niin, että nopeatoiminen venttiili vuoroin katkaisee ja palauttaa pakokaasuvirran 2 500 kertaa. |
2.3.1.4.2.3. |
Venttiilin on auettava, kun pakokaasun vastapaine mitattuna vähintään 100 mm virtaussuuntaan imuaukon laipasta saavuttaa 0,35 ja 0,40 baarin välille sijoittuvan arvon. Jos moottorin ominaisuudet estävät tämän, venttiilin on auettava, kun kaasun vastapaine saavuttaa tason, joka on 90 prosenttia ennen moottorin pysähtymistä mitattavasta vastapaineesta. Venttiilin on sulkeuduttava silloin, kun tämä paine ei eroa yli 10 prosenttia vakautetusta arvostaan venttiilin ollessa auki. |
2.3.1.4.2.4. |
Aikareleen asetukseksi valitaan pakokaasujen syntymisjakso, joka lasketaan 2.3.1.4.2.3 kohdan vaatimusten pohjalta. |
2.3.1.4.2.5. |
Moottorin kierrosnopeuden on oltava 75 prosenttia nopeudesta (S), jolla moottori saavuttaa suurimman tehonsa. |
2.3.1.4.2.6. |
Dynamometrin ilmaiseman tehon on oltava 50 prosenttia suurimmasta tehosta mitattuna 75 prosentilla moottorin kierrosnopeudesta (S). |
2.3.1.4.2.7. |
Mahdollisten tyhjennysaukkojen on oltava suljettuna testin aikana. |
2.3.1.4.2.8. |
Testin kokonaiskesto ei saa olla pidempi kuin 48 tuntia. Jos jäähtymisjaksot ovat tarpeen, niitä voidaan pitää tunnin välein. |
2.3.1.4.3. Vakauttaminen testipenkissä
2.3.1.4.3.1. |
Pakojärjestelmä on asennettava sellaiseen moottoriin, joka edustaa sitä moottorityyppiä, jollainen on siinä mopossa, jota varten järjestelmä on suunniteltu. Moottori sijoitetaan sen jälkeen testipenkkiin. |
2.3.1.4.3.2. |
Vakauttamiseen kuuluu 3 testijaksoa. |
2.3.1.4.3.3. |
Jokaista testipenkissä suoritettua täydellistä testiä täytyy seurata vähintään kuuden tunnin jakso, jonka aikana moottori on pysäytettynä, jäähtymis- ja tiivistymisvaikutusten aikaansaamiseksi. |
2.3.1.4.3.4. |
Kukin testipenkissä suoritettu testijakso toteutetaan kuusivaiheisena. Moottorin toimintaolosuhteet jokaisessa vaiheessa sekä jokaisen vaiheen kesto ovat seuraavat: Taulukko Ap1-1 Testipenkin testisyklin vaiheet
|
2.3.1.4.3.5. |
Vakauttamisen aikana voidaan valmistajan pyynnöstä jäähdyttää moottoria ja äänenvaimenninta, jotta enintään 100 mm:n etäisyydellä pakoaukosta mitattu lämpötila ei ylitä lämpötilaa, joka on mitattu, kun mopon nopeus on 75 prosenttia arvosta S suurimmalla vaihteella. Mopon nopeus ja moottorin kierrosluku määritellään ± 3 prosentin tarkkuudella. Kuva Ap1-4 Testauslaitteisto värähtelyllä vakauttamista varten
|
2.3.2. Kaavio ja merkinnät
2.3.2.1. Asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun ilmoituslomakkeeseen liitetään kaavio ja poikkileikkauskuva, joista käyvät ilmi pakojärjestelmien mitat.
2.3.2.2. Kaikissa alkuperäisissä äänenvaimentimissa on oltava ainakin
— |
e-kirjain ja sen jäljessä tyyppihyväksynnän antaneen valtion tunnus; |
— |
ajoneuvon valmistajan nimi tai tavaramerkki; ja |
— |
asetuksen (EU) N:o 168/2013 39 artiklan mukainen merkki ja osan tunnistusnumero. |
Tämän merkinnän on oltava selvästi luettavissa, lähtemätön ja näkyvä siinä asennossa, johon se kiinnitetään.
2.3.2.3. Kaikissa pakoäänenvaimentimien alkuperäisiä korvaavia laitteita sisältävissä pakkauksissa on oltava merkintä ”alkuperäinen osa” sekä sen merkki ja tyyppi selvästi luettavina merkintöinä yhdessä e-kirjaimen sekä alkuperämaahan viittaavan merkinnän kanssa.
2.3.3. Imuäänenvaimennin
Jos moottorin imujärjestelmään on asennettava ilmansuodatin tai imuäänenvaimennin, joka on välttämätön hyväksyttävän melutason säilyttämiseksi, suodattimen tai tämän vaimentimen katsotaan olevan osa äänenvaimenninta ja 2.3 kohdan vaatimuksia sovelletaan myös niihin.
3. Komponentin tyyppihyväksyntä, joka koskee kaksipyöräisten mopojen ei-alkuperäisen pakojärjestelmätyypin tai tämäntyyppisen laitteiston komponenttien hyväksyntää erillisinä teknisinä yksiköinä
Tätä kohtaa sovelletaan ei-alkuperäisinä korvaavina komponentteina yhteen tai useampaan määriteltyyn mopotyyppiin asennettaviksi tarkoitettujen pakojärjestelmien tai niiden komponenttien tyyppihyväksyntään erillisinä teknisinä yksiköinä.
3.1. Määritelmä
3.1.1. ’Ei-alkuperäisellä korvaavalla pakojärjestelmällä tai sen komponenteilla’ tarkoitetaan mitä tahansa 1.2 kohdassa määriteltyä pakojärjestelmän komponenttia, joka on tarkoitus asentaa mopoon sen tyyppisen komponentin korvaamiseksi, joka mopossa oli asennettuna asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ilmoituslomakkeen antamishetkellä.
3.2. Komponentin tyyppihyväksyntähakemus
3.2.1. Korvaavaa pakojärjestelmää tai sen komponentteja erillisinä teknisinä yksiköinä koskevan komponentin tyyppihyväksyntähakemuksen esittää järjestelmän valmistaja tai tämän valtuuttama edustaja.
3.2.2. Jokaista sellaista korvaavaa pakojärjestelmätyyppiä tai sen kaikkia sellaisia komponentteja varten, jolle tyyppihyväksyntää haetaan, tyyppihyväksyntähakemuksen liitteenä tulee olla seuraavassa mainitut asiakirjat kolmena kappaleena ja seuraavat tiedot:
3.2.2.1. |
kuvaus mopon tyypeistä, joihin järjestelmät tai komponentit on tarkoitettu niiden ominaisuuksien osalta, jotka mainitaan 1.1 kohdassa; numerot tai symbolit, jotka luonnehtivat moottorin ja mopon tyyppiä, on ilmoitettava; |
3.2.2.2. |
kuvaus korvaavasta pakojärjestelmästä, josta käy ilmi järjestelmän kunkin komponentin sijainti sekä asentamisohjeet; |
3.2.2.3. |
piirrokset jokaisesta komponentista, jotta ne olisi helppo havaita ja tunnistaa, ja selonteko käytetyistä materiaaleista. Näissä piirroksissa on myös ilmoitettava pakolliselle komponentin tyyppihyväksyntämerkille varattu paikka. |
3.2.3. Teknisen tutkimuslaitoksen pyynnöstä hakijan on toimitettava
3.2.3.1. |
kaksi kappaletta sitä järjestelmää, jolle komponentin tyyppihyväksyntää haetaan; |
3.2.3.2. |
pakojärjestelmä, joka on samanlainen kuin se, joka mopossa alun perin oli silloin, kun ilmoituslomake annettiin; |
3.2.3.3. |
mopo, joka on sitä tyyppiä, johon korvaava pakojärjestelmä on tarkoitettu asennettavaksi, ja joka on sellaisessa kunnossa, että kun siihen on asennettu samantyyppinen äänenvaimennin kuin sen alun perin asennettu äänenvaimennin oli, se vastaa jommassakummassa seuraavista alakohdista esitettyjä vaatimuksia:
|
3.2.3.4. |
erillinen moottori, joka on samanlainen kuin 3.2.3.3 kohdassa tarkoitetun mopon moottori, jos hyväksyntäviranomaiset katsovat sen tarpeelliseksi. |
3.3. Vaatimukset
3.3.1. Yleiset vaatimukset
Äänenvaimentimen on oltava suunniteltu, rakennettu ja asennettu siten, että
3.3.1.1. |
mopo täyttää tämän lisäyksen vaatimukset tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ja erityisesti huolimatta siihen mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä; |
3.3.1.2. |
mopon käyttöolosuhteet huomioon ottaen saavutetaan kohtuullinen korroosionestokyky; |
3.3.1.3. |
alkuperäisen äänenvaimentimen antama maavara ja mopon mahdollinen kallistuskulma eivät pienene; |
3.3.1.4. |
sen pinnalla ei ole epätavallisen korkeita lämpötiloja; |
3.3.1.5. |
sen ääriviivoissa ei ole ulkonemia eikä teräviä reunoja; |
3.3.1.6. |
iskunvaimentimille ja jousille on varattu tarpeeksi tilaa; |
3.3.1.7. |
putkilla ja johdoilla on riittävästi turvavaraa; |
3.3.1.8. |
se on iskunkestävä selvästi määriteltyjen asennus- ja huoltomääräysten kanssa yhtäpitävällä tavalla. |
3.3.2. Melutasoa koskevat vaatimukset
3.3.2.1. |
Korvaavan pakojärjestelmän tai sen osien akustinen tehokkuus tarkastetaan 2.1.2, 2.1.3, 2.1.4 ja 2.1.5 kohdassa kuvatuin tavoin. Kun 3.2.3.3 kohdassa tarkoitettuun mopoon asennetaan korvaava pakojärjestelmä tai sen komponentti, saadut meluarvot eivät saa ylittää samalla, alkuperäisellä äänenvaimentimella varustetulla mopolla 3.2.3.3 kohdan mukaisesti mitattuja arvoja mopon liikkeellä tai paikallaan ollessa suoritetuissa testeissä. |
3.3.3. Mopon suorituskyvyn testaaminen
3.3.3.1. |
Korvaavan äänenvaimentimen on pystyttävä takaamaan mopolle sellainen suorituskyky, että se on verrattavissa alkuperäisen äänenvaimentimen tai tämän alkuperäislaitteiston jonkin komponentin avulla saavutettuun suorituskykyyn. |
3.3.3.2. |
Korvaavaa äänenvaimenninta verrataan uuden alkuperäisen äänenvaimentimen kanssa niin, että kumpikin äänenvaimennin asennetaan 3.2.3.3 kohdassa tarkoitettuun mopoon. |
3.3.3.3. |
Tämä testi tehdään mittaamalla moottorin tehokuvaaja. Suurimman nettotehon ja huippunopeuden mittaukset korvaavaa äänenvaimenninta käytettäessä eivät saa poiketa yli viittä prosenttia niistä, jotka mitataan samoissa olosuhteissa alkuperäinen äänenvaimennin asennettuna. |
3.3.4. Äänenvaimentimia ja kuitupitoisia aineksia sisältävinä erillisinä teknisinä yksiköinä koskevia lisäsäädöksiä
Äänenvaimentimien rakenteessa ei saa käyttää kuitupitoista materiaalia, elleivät tämän liitteen 2.3.1 kohdan vaatimukset täyty.
3.3.5. Korvaavalla äänenvaimenninjärjestelmällä varustettujen ajoneuvojen pilaavien aineiden päästöjen arviointi
Edellä 3.2.3.3 kohdassa tarkoitetulle ajoneuvolle, joka on varustettu tyyppihyväksyntähakemuksen kohteena olevalla äänenvaimentimella, on tehtävä sovellettavat ympäristötestit ajoneuvon tyyppihyväksynnän mukaan.
Ympäristöominaisuuksia koskevien vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos tulokset täyttävät asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa D osassa vahvistetut raja-arvot ajoneuvon tyyppihyväksynnän mukaan.
3.3.6. Ei-alkuperäisten pakojärjestelmien tai niiden komponenttien merkinnän on oltava asetuksen (EU) N:o 168/2013 39 artiklan vaatimusten mukainen.
3.4. Komponentin tyyppihyväksyntä
3.4.1. Kun tämän lisäyksen mukaiset testit on tehty, hyväksyntäviranomainen myöntää asetuksen (EU) N:o 168/2013 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun mallin mukaisen todistuksen. Tyyppihyväksyntänumeron edellä tulee olla suorakulmio, jossa on e- kirjain ja sen jälkeen tyyppihyväksynnän antaneen tai evänneen jäsenvaltion tunnusnumero tai -kirjaimet. Järjestelmän tyyppihyväksynnän saanutta pakojärjestelmää on täytettävä liitteiden II ja VI vaatimukset.
Lisäys 2
Moottoripyörien (luokat L3e ja L4e) melutasoa koskevat testausvaatimukset
1. Määritelmät
Tässä lisäyksessä tarkoitetaan
1.1. |
’moottoripyörätyypillä melutason ja pakojärjestelmän osalta’ sellaisia moottoripyöriä, jotka eivät eroa toisistaan seuraavilta olennaisilta osin:
|
1.2. |
’pakojärjestelmällä’ tai ’äänenvaimentimella’ koko niiden komponenttien kokonaisuutta, jotka ovat tarpeen moottoripyörän moottorin ja sen pakojärjestelmän aiheuttaman melun vaimentamiseksi;
|
1.3. |
’erityyppisillä pakojärjestelmillä’ pakojärjestelmiä, jotka eroavat olennaisesti toisistaan jonkin seuraavan ominaisuuden osalta:
|
1.4. |
’pakojärjestelmän komponentilla’ jotain niistä erillisistä komponenteista, jotka yhdessä muodostavat pakojärjestelmän (esimerkiksi pakoputket ja -aukot, varsinainen äänenvaimennin) sekä imujärjestelmä (ilmansuodatin), jos tällainen on. Jos moottori on varustettava ilmanimujärjestelmällä (ilmansuodatin tai imuäänenvaimennin), joka on välttämätön melutason enimmäisrajojen noudattamiseksi, ilmansuodatinta tai imuäänenvaimenninta pidetään komponentteina, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin pakojärjestelmä. |
2. Komponentin tyyppihyväksyntä, joka koskee moottoripyörätyypin melutasoa ja sen alkuperäistä pakojärjestelmää erillisenä teknisenä yksikkönä
2.1. Liikkeessä olevan kaksipyöräisen moottoripyörän melu (mittausolosuhteet ja -menetelmä ajoneuvon tarkastamiseksi tyyppihyväksynnän yhteydessä)
2.1.1. Melutasorajat: katso asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI oleva D osa.
2.1.2. Mittauslaitteet
2.1.2.1. Akustiset mittaukset
Akustisena mittauslaitteena on käytettävä kansainvälisen sähkötekniikan komission (IEC) tarkkuusäänitasomittareita käsittelevän julkaisun n:o 179 toisessa painoksessa kuvatun mallin mukaista tarkkuusäänitasomittaria. Mittauksissa on käytettävä samassa julkaisussa kuvattuja äänitasomittarin fast-aikavakiota sekä A-painotusta.
Jokaisen testisarjan alussa ja lopussa äänitasomittari on kalibroitava valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti käyttämällä asianmukaista äänilähdettä (esimerkiksi mäntä-äänilähdettä).
2.1.2.2. Nopeusmittaukset
Moottorin kierrosnopeus ja moottoripyörän nopeus testiradalla on määriteltävä ± 3 prosentin tarkkuudella.
2.1.3. Mittausolosuhteet
2.1.3.1. Moottoripyörän tila
Mittausten aikana moottoripyörän on oltava ajokunnossa.
Ennen mittausten alkua moottoripyörä saatetaan tavanomaiseen toimintalämpötilaansa. Jos moottoripyörässä on automaattisäätöisiä tuulettimia, näihin laitteisiin ei saa puuttua melutasomittauksen aikana. Jos moottoripyörässä on useampi kuin yksi vetävä pyörä, testissä saa käyttää vain tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitettua vetoa. Jos moottoripyörässä on sivuvaunu, sepoistetaan testiä varten.
2.1.3.2. Testauspaikka
Testauspaikan on muodostuttava varsinaisesta kiihdytysalueesta, jota ympäröi riittävän tasainen testialue. Kiihdytysalueen on oltava tasainen, ja sen pinnan on oltava kuiva ja suunniteltu niin, että ajomelu jää vähäiseksi.
Testipaikalla vapaan äänikentän vaihtelu kiihdytysalueen keskelle sijoitetun äänenlähteen ja mikrofonin välillä ei saa olla yli 1,0 dB. Tämän ehdon katsotaan täyttyvän silloin, kun alueella ei ole huomattavia ääntä heijastavia pintoja, kuten aitoja, kiviä, siltoja tai rakennuksia 50 metrin säteellä kiihdytyskaistan keskeltä. Testauspaikan ajokaistan pinnoitteen on vastattava lisäyksen 4 vaatimuksia.
Mikrofonia ei saa peittää millään tavalla, joka voisi vaikuttaa äänikenttään, eikä kukaan saa seistä sen ja äänilähteen välissä. Mittauksista vastaavan havainnoitsijan tulee sijoittua niin, että hän ei aiheuta mitään muutosta mittauslaitteen lukemissa.
2.1.3.3. Muuta
Mittauksia ei saa suorittaa epäsuotuisissa ilmasto-olosuhteissa. On varmistettava, etteivät tuulenpuuskat vääristä mittaustuloksia.
Mittausten aikana muiden kuin testattavan ajoneuvon äänilähteiden A-painotetun äänitason ja tuulen aiheuttaman äänitason on oltava vähintään 10 dB(A) pienempi kuin ajoneuvon aiheuttama äänitaso. Mikrofonissa saa käyttää sopivaa tuulensuojaa, jos suojan vaikutus mikrofonin herkkyyteen ja suuntausominaisuuksiin on otettu huomioon.
Jos taustamelun ja mitatun melun ero on 10,0–16,0 dB(A), testitulokset lasketaan tekemällä äänitasomittarin lukemista tarvittavat korjaukset seuraavassa kuvaajassa esitetyllä tavalla:
Kuva Ap2-1
Taustamelun ja mitatun melun ero
2.1.4. Mittausmenetelmä
2.1.4.1. Mittausten laatu ja määrä
Desibeleinä (dB) ilmaistu A-painotettu suurin melutaso mitataan siltä ajalta, kun moottoripyörä kulkee linjojen AA' ja BB' (kuva Ap2-2) välillä. Mittaus ei ole pätevä silloin, kun kirjataan yleisestä melutasosta epänormaalisti poikkeava huippuarvo.
Moottoripyörän kummaltakin puolelta on tehtävä vähintään kaksi mittausta.
2.1.4.2. Mikrofonin sijainti
Mikrofoni on sijoitettava 7,5 ± 0,2 metrin etäisyydelle vertailulinjasta CC' (kuva Ap2-2) ja 1,2 ± 0,1 metrin korkeudelle maanpinnasta.
2.1.4.3. Testausedellytykset
Moottoripyörä lähestyy linjaa AA' tasaisella alkunopeudella 2.1.4.3.1 ja 2.1.4.3.2 kohdan mukaisesti. Kun moottoripyörän etuosa saavuttaa linjan AA', kaasuläppä avataan täyskaasulle niin nopeasti kuin vain käytännössä on mahdollista, kunnes mopon takaosa saavuttaa linjan BB'. Sitten kaasuläppä palautetaan mahdollisimman nopeasti tyhjäkäyntiasentoon.
Kaikissa mittauksissa moottoripyörää kuljetetaan suorassa linjassa kiihdytysalueella niin, että moottoripyörän pituussuuntainen keskitaso pysyy mahdollisimman lähellä linjaa CC'.
2.1.4.3.1. Moottoripyörät, joissa ei ole automaattivaihteistoa.
2.1.4.3.1.1. Lähestymisnopeus
Moottoripyörä on lähestyttävä linjaa AA' tasaisella nopeudella,
— |
joka on 50 km/h tai |
— |
joka vastaa 75:tä prosenttia siitä moottorin kierrosnopeudesta, jolla moottori kehittää suurimman nettotehonsa, |
sen mukaan, kumpi on alempi.
2.1.4.3.1.2. Välityssuhteen valitseminen
2.1.4.3.1.2.1. Moottoripyörät, joiden vaihteistossa on enintään neljä vaihdetta, testataan vain kakkosvaihteella riippumatta niiden sylinteritilavuudesta.
2.1.4.3.1.2.2. Moottoripyörät, joiden sylinteritilavuus on enintään 175 cm3 ja joiden vaihteistossa on vähintään viisi vaihdetta, testataan vain kolmosvaihteella.
2.1.4.3.1.2.3. Sellaiset moottoripyörät, joiden sylinteritilavuus ylittää 175 cm3 ja joiden vaihteistossa on viisi tai useampia vaihteita, testataan kerran kakkosvaihteella ja kerran kolmosvaihteella. Näiden kahden testin keskiarvo otetaan huomioon.
2.1.4.3.1.2.4. Jos kakkosvaihteella tehdyn testin aikana (katso 2.1.4.3.1.2.1 ja 2.1.4.3.1.2.3 kohta), moottorin kierrosluku testiradan loppulinjaa lähestyttäessä ylittää 100 prosenttia moottorin kierrosluvusta, jolla moottori kehittää suurimman nettotehonsa, testi suoritetaan kolmosvaihteella ja testitulokseksi kirjataan vain mitattu melutaso.
2.1.4.3.2 Moottoripyörät, joissa on automaattivaihteisto
2.1.4.3.2.1. Moottoripyörät, joissa ei ole käsivalintaista valitsinta
2.1.4.3.2.1.1. Lähestymisnopeus
Moottoripyörän on lähestyttävä linjaa AA' tasaisilla nopeuksilla, jotka ovat 30, 40, 50 km/h tai 75 prosenttia huippunopeudesta maantieajossa, jos tämä arvo on pienempi. Suurimman melutason tuottava nopeus valitaan.
2.1.4.3.2.2. Moottoripyörät, joissa on käsivalintainen valitsin ja X asentoa eteenpäin.
2.1.4.3.2.2.1. Lähestymisnopeus
Moottoripyörän on lähestyttävä linjaa AA' tasaisella nopeudella,
— |
joka on alle 50 km/h, niin että moottorin kierrosnopeus on 75 prosenttia siitä, jolla moottori kehittää suurimman nettotehonsa, tai |
— |
joka on 50 km/h, niin että moottorin kierrosnopeus on alle 75 prosenttia siitä, jolla moottori kehittää suurimman nettotehonsa. |
Jos 50 km:n/h tasaisella nopeudella ajettavassa testissä vaihde vaihtuu pienemmäksi ensimmäiselle vaihteelle, moottoripyörän lähestymisnopeutta voidaan nostaa enintään 60 km:iin/h pienempään vaihteeseen vaihtamisen välttämiseksi.
2.1.4.3.2.2.2. Käsivalitsimen asento
Jos moottoripyörässä on käsivalitsi,n jossa on X asentoa eteenpäin, testi on suoritettava niin, että valitsin on korkeimmassa asennossa; tarkoituksellista siirtymistä pienemmälle vaihteelle muulla laitteella (esimerkiksi ”pohjaanpolkaisua”) ei sallita. Jos vaihde vaihtuu automaattisesti pienempään linjan AA' jälkeen, testi aloitetaan alusta käyttäen toiseksi suurinta vaihdetta ja tarvittaessa kolmanneksi suurinta vaihdetta, jotta löydetään korkein sellainen vaihde, jonka avulla testi voidaan suorittaa ilman, että vaihde vaihtuu automaattisesti pienemmäksi (ei pohjaanpolkaisua).
2.1.4.4. Luokan L hybridiajoneuvoille tehdään kaksi testiä seuraavissa testaustiloissa:
a) |
Testaustila A: akkujen on oltava maksimilataustilassa; jos käytettävissä on useampi kuin yksi hybriditila, on testissä käytettävä eniten sähköä käyttävää hybriditilaa; |
b) |
Testaustila B: akkujen on oltava minimilataustilassa; jos käytettävissä on useampi kuin yksi hybriditila, on testissä käytettävä eniten polttoainetta kuluttavaa hybriditilaa. |
2.1.5. Tulokset (testausseloste)
2.1.5.1. Valmistusasiakirjojen antamista varten asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun mallin mukaan laaditusta testausselosteesta on käytävä ilmi kaikki mittaustuloksiin vaikuttavat olosuhteet ja tekijät.
2.1.5.2. Lukemat pyöristetään lähimpään desibeliin.
Jos desimaalipilkun jälkeinen luku on 0–4, tulos pyöristetään alaspäin, ja jos se on 5–9, tulos pyöristetään ylöspäin.
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun mallin mukaisen ilmoituslomakkeen antamiseen voidaan käyttää vain kahdessa peräkkäisessä testissä moottoripyörän samalla puolella tehtyjä mittauksia, joiden väliset erot ovat enintään 2,0 dB(A).
2.1.5.3. Epätarkkuuksien ottamiseksi huomioon kustakin 2.1.5.2 kohdan mukaan saadusta arvosta vähennetään 1,0 dB(A).
2.1.5.4. Jos neljän mittauksen keskiarvo ei ylitä kyseisen ajoneuvoluokan suurinta sallittua tasoa, asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteen VI osassa D vahvistettuja raja-arvoja katsotaan noudatetun. Tämä keskiarvo katsotaan testin tulokseksi.
2.1.5.5. Jos neljän testaustilan A mukaisissa testiolosuhteissa tehdyn mittauksen keskiarvo ja neljän testaustilan B mukaisissa testiolosuhteissa tehdyn mittauksen keskiarvo ei ylitä kyseisen ajoneuvoluokan suurinta sallittua tasoa, asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa D osassa vahvistettuja raja-arvoja katsotaan noudatetun.
Suurin keskiarvo katsotaan testin tulokseksi.
2.2. Moottoripyörän ääni sen ollessa paikallaan (liikenteessä olevan ajoneuvon tarkastuksen mittausolosuhteet ja -menetelmä)
2.2.1. Äänenpainetaso moottoripyörien läheisyydessä
Käytössä olevien moottoripyörien myöhempien melutestien helpottamiseksi äänenpainetaso pakojärjestelmän poistoaukon välittömässä läheisyydessä mitataan seuraavien vaatimusten mukaisesti ja tulos kirjataan testausselosteeseen, joka laaditaan ilmoituslomakkeen antamista varten asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun mallin mukaisesti.
2.2.2. Mittauslaitteet
Mittaukset suoritetaan tarkkuusäänitasomittarilla 2.1.2.1 kohdan mukaisesti.
2.2.3. Mittausolosuhteet
2.2.3.1. Moottoripyörän tila
Ennen mittausten alkua moottoripyörän moottori saatetaan tavanomaiseen toimintalämpötilaansa. Jos moottoripyörässä on automaattisäätöisiä tuulettimia, järjestelmään ei saa puuttua melutasomittauksen aikana.
Mittausten aikana vaihteiston on oltava vapaalla. Siinä tapauksessa, että voimansiirtoa ei voida kytkeä irti, moottoripyörän vetävän pyörän tulee antaa pyöriä vapaasti esimerkiksi nostamalla moottoripyörä tuelle.
2.2.3.2. Testialue (kuva Ap2-2)
Testialueena voidaan käyttää mitä tahansa aluetta, jolla ei esiinny merkittävää akustista häiriötä. Betonin, asfaltin tai minkä tahansa muun kovan pinnoitteen, joka heijastaa ääntä hyvin, peittämät tasaiset pinnat ovat erityisen sopivia; jyrättyjä maakenttiä ei pidä käyttää. Testialueen on oltava mittasuhteiltaan vähintäänkin sellainen suorakulmio, jonka sivut ovat 3 metrin päässä moottoripyörän ääriviivoista (ohjaustankoa lukuun ottamatta). Merkittäviä esteitä ei saa olla; tämän suorakulmion sisällä ei saa esimerkiksi seistä kuljettajan ja mittausten suorittajan lisäksi muita henkilöitä.
Moottoripyörä asetetaan suorakulmion sisään niin, että mittausmikrofoni on vähintään yhden metrin päässä mahdollisista rajakiveyksistä.
2.2.3.3. Muuta
Taustamelun ja tuulen vaikutuksen aiheuttamien laitteiston lukemien on oltava vähintään 10,0 dB(A) mitatun melun tasoa alhaisemmat. Mikrofonissa saa käyttää sopivaa tuulensuojaa, jos suojan vaikutus mikrofonin herkkyyteen on otettu huomioon.
2.2.4. Mittausmenetelmä
2.2.4.1. Mittausten laatu ja määrä
Suurin melutaso ilmaistuna A-painotettuina desibeleinä (dB(A)) on mitattava 2.2.4.3 kohdassa tarkoitetun käyttöjakson aikana.
Jokaisessa mittauspisteessä on tehtävä vähintään kolme mittausta.
2.2.4.2. Mikrofonin sijoittaminen (kuva Ap2-3)
Mikrofoni on sijoitettava pakoputken suuaukon korkeudelle tai 0,2 m korkeudelle testialueen pinnasta sen mukaan, kumpi sijaitsee korkeammalla. Mikrofonin kalvo tulee suunnata kohti pakokaasujen poistoaukkoa, ja se tulee sijoittaa 0,5 metrin etäisyydelle tästä aukosta. Mikrofonin maksimaalisen herkkyysakselin tulee olla samansuuntainen testiradan pinnan kanssa ja muodostaa 45 ± 10 asteen kulma siihen pystytasoon nähden, johon pakokaasujen poistosuunta kuuluu.
Tähän pystytasoon nähden mikrofoni tulee asettaa sille puolelle, jolla saadaan aikaan mahdollisimman suuri etäisyys mikrofonin ja moottoripyörän ääriviivojen (ohjaustankoa lukuun ottamatta) välillä.
Jos pakojärjestelmässä on useampia aukkoja, joiden keskipisteet eivät ole kauempana kuin 0,3 metrin päässä toisistaan, mikrofoni on suunnattava kohti sitä aukkoa, joka on lähinnä moottoripyörän ääriviivoja (ohjaustankoa lukuun ottamatta) tai kohti sitä aukkoa, joka on korkeimmalla testiradan pintaan nähden. Jos aukkojen keskipisteiden välinen etäisyys on suurempi kuin 0,3 m, joka pakoaukon osalta tehdään erilliset mittaukset ja ainoastaan suurin arvo kirjataan testiarvoksi.
2.2.4.3. Toimintaolosuhteet
Moottorin nopeus on pidettävä tasaisena tasolla
— |
(S/2), jos S on suurempi kuin 5 000 kierrosta minuutissa, tai |
— |
(3S/4), jos S on pienempi tai yhtä suuri kuin 5 000 kierrosta minuutissa, |
kun S on moottorin kierrosnopeus, jolla moottori kehittää suurimman nettotehonsa.
Kun moottorin tasainen kierrosnopeus on saavutettu, kaasuläppä on palautettava nopeasti joutokäyntiasentoon. Melutaso mitataan sellaisen toimintajakson aikana, johon kuuluu kierrosluvun pitäminen tasaisena hetken ajan sekä koko hidastusjakso, ja testin tulos on se tulos, joka vastaa äänitasomittarin maksimilukemaa.
2.2.5. Tulokset (testausseloste)
2.2.5.1. Ilmoituslomakkeen antamista varten asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun mallin mukaan laaditusta testausselosteesta on käytävä ilmi kaikki olennaiset tiedot ja varsinkin paikallaan olevan moottoripyörän melua mitattaessa käytetyt tiedot.
2.2.5.2. Arvot on luettava mittauslaitteesta ja pyöristettävä lähimpään desibeliin.
Jos desimaalipilkun jälkeinen luku on 0–4, tulos pyöristetään alaspäin, ja jos se on 5–9, tulos pyöristetään ylöspäin.
Huomioon otetaan vain kolmen peräkkäisen mittauksen jälkeen saadut arvot, joiden väliset erot eivät ole suurempia kuin 2,0 dB(A).
2.2.5.3. Näistä kolmesta mittauksesta suurin katsotaan testitulokseksi.
Kuva Ap2-2
Liikkuvan ajoneuvon testaaminen
Kuva Ap2-3
Paikallaan olevan ajoneuvon testaaminen
2.3. Alkuperäinen pakojärjestelmä (äänenvaimennin)
2.3.1. Vaimentavia kuitupitoisia aineksia sisältäviä äänenvaimentimia koskevat vaatimukset
2.3.1.1. Vaimentavassa kuitupitoisessa materiaalissa ei saa olla asbestia, ja sitä voidaan käyttää äänenvaimentimien rakenteessa vain, jos se pysyy hyvin paikallaan koko äänenvaimentimen käyttöiän ajan ja täyttää 2.3.1.2 tai 2.3.1.3 kohdan vaatimukset.
2.3.1.2. Melutason tulee täyttää 2.1.1 kohdassa olevat vaatimukset sen jälkeen, kun kuitupitoiset ainekset on poistettu.
2.3.1.3. Vaimentavaa kuitupitoista materiaalia ei saa sijoittaa äänenvaimentimen niihin osiin, joiden läpi pakokaasut kulkeutuvat, ja niiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:
2.3.1.3.1. Materiaalia on kuumennettu uunissa lämpötilassa 650 ± 5 °C tunnin ajan, ilman että kuitujen keskipituus, läpimitta tai tiiviys on vähentynyt.
2.3.1.3.2. Oltuaan uunissa 650 ± 5 °C:n lämpötilassa 1 tunnin ajan vähintään 98 prosentin aineksista tulee jäädä siivilään, jonka reikien nimelliskoko on 250 μm ja joka täyttää teknisen standardin ISO 3310-1:2000 vaatimukset, kun sitä on testattu standardin ISO 2599:2011 mukaisesti.
2.3.1.3.3. Materiaalin painosta saa hävitä enintään 10 prosenttia, kun sitä seisotetaan 24 tuntia 90 ± 5 °C:n lämpötilassa synteettisessä lauhteessa, jonka koostumus on seuraava:
— |
1 N bromivetyhappoa (HBr): 10 ml |
— |
1 N rikkihappoa (H2SO4): 10 ml |
— |
tislattua vettä 1 000 millilitraan asti. |
Huomautus: Materiaali on pestävä tislatulla vedellä ja kuivattava 105 °C:n lämpötilassa 1 tunnin ajan ennen punnitusta.
2.3.1.4. Ennen kuin järjestelmää testataan 2.1 kohdan mukaisesti, se on saatettava käyttökuntoon noudattamalla yhtä seuraavista menettelytavoista:
2.3.1.4.1. Vakauttaminen jatkuvan tieajon avulla
2.3.1.4.1.1. Taulukossa Ap2-1 esitetään vakauttamisjakson aikana ajettavat ajoneuvoluokkakohtaiset vähimmäismatkat:
Taulukko Ap2-1
Vakauttamisen aikana ajettava vähimmäismatka
Luokan L3e / L4e ajoneuvo (moottoripyörä) sylinteritilavuuden (cm3) mukaan |
Matka (km) |
||
|
4 000 |
||
|
6 000 |
||
|
8 000 |
2.3.1.4.1.2 Vakauttamisjaksosta 50 ± 10 prosenttia koostuu kaupunkiajosta ja loppu pitkistä maantieajoista suurella nopeudella; jatkuva maantieajo voidaan korvata vastaavalla testirataohjelmalla.
2.3.1.4.1.3. Nämä kaksi ajotyyppiä ajetaan vuoron perään ainakin kuusi kertaa.
2.3.1.4.1.4. Täydelliseen testisarjaan tulee kuulua vähintään 10 ainakin 3 tunnin pituista pysähdystä jäähtymis- ja tiivistymisvaikutusten aikaansaamiseksi.
2.3.1.4.2. Vakauttaminen värähtelyllä
2.3.1.4.2.1. Pakojärjestelmä tai sen osat tulee asentaa moottoripyörään tai moottoriin.
Ensimmäisessä tapauksessa moottoripyörä tulee sijoittaa rulladynamometrille. Jälkimmäisessä tapauksessa moottori on sijoitettava testipenkkiin.
Kuvassa Ap2-4 yksityiskohtaisesti esitetty testauslaitteisto asetetaan pakojärjestelmän poistoaukon kohdalle. Mikä tahansa muu vastaavat tulokset tuottava laitteisto voidaan hyväksyä.
2.3.1.4.2.2. Testauslaitteisto on säädettävä niin, että nopeatoiminen venttiili vuoroin katkaisee ja palauttaa pakokaasuvirran 2 500 kertaa.
2.3.1.4.2.3 Venttiilin on auettava, kun pakokaasun vastapaine mitattuna vähintään 100 mm virtaussuuntaan imuaukon laipasta saavuttaa 0,35 ja 0,40 baarin välille sijoittuvan arvon. Jos moottorin ominaisuudet estävät tämän, venttiilin on auettava, kun kaasun vastapaine saavuttaa tason, joka on 90 prosenttia ennen moottorin pysähtymistä mitattavasta vastapaineesta. Venttiilin on sulkeuduttava silloin, kun tämä paine ei eroa yli 10 prosenttia vakautetusta arvostaan venttiilin ollessa auki.
2.3.1.4.2.4. Aikareleen asetukseksi valitaan pakokaasujen syntymisjakso, joka lasketaan 2.3.1.4.2.3 kohdan vaatimusten pohjalta.
2.3.1.4.2.5. Moottorin kierrosnopeuden on oltava 75 prosenttia nopeudesta (S), jolla moottori saavuttaa suurimman tehonsa.
2.3.1.4.2.6. Dynamometrin ilmaiseman tehon on oltava 50 prosenttia suurimmasta tehosta mitattuna 75 prosentilla moottorin kierrosnopeudesta (S).
2.3.1.4.2.7. Mahdollisten tyhjennysaukkojen on oltava suljettuna testin aikana.
2.3.1.4.2.8. Testin kokonaiskesto ei saa olla pidempi kuin 48 tuntia. Jos jäähtymisjaksot ovat tarpeen, niitä voidaan pitää tunnin välein.
2.3.1.4.3. Vakauttaminen testipenkissä
2.3.1.4.3.1. Pakojärjestelmä on asennettava sellaiseen moottoriin, joka edustaa sitä moottorityyppiä, jollainen on siinä moottoripyörässä, jota varten järjestelmä on suunniteltu. Moottori sijoitetaan sen jälkeen testipenkkiin.
2.3.1.4.3.2. Vakauttamiseen kuuluu niin monta testijaksoa kuin on erikseen säädetty sitä ajoneuvoluokkaa varten, jota varten pakojärjestelmä on suunniteltu. Taulukossa Ap2-2 esitetään syklien lukumäärä kutakin moottoripyöräluokkaa kohden:
Taulukko Ap2-2
Vakauttamista varten testipenkissä tehtävien syklien määrä
Moottoripyörän luokka sylinteritilavuuden mukaan (cm3) |
Syklien määrä |
||
|
6 |
||
|
9 |
||
|
12 |
2.3.1.4.3.3. Jokaista testipenkissä suoritettua täydellistä testiä täytyy seurata vähintään kuuden tunnin jakso, jonka aikana moottori on pysäytettynä, jäähtymis- ja tiivistymisvaikutusten aikaansaamiseksi.
2.3.1.4.3.4. Kukin testipenkissä suoritettu testijakso toteutetaan kuusivaiheisena. Moottorin toimintaolosuhteet jokaisessa vaiheessa sekä jokaisen vaiheen kesto ovat seuraavat:
Taulukko Ap2-3
Testipenkissä tehtävän testisyklin vaiheet
Vaihe |
Olosuhteet |
Vaiheen kesto (minuuttia) |
|
Moottorit, joiden iskutilavuus on alle 175 cm3 |
Moottorit, joiden iskutilavuus on vähintään 175 cm3 |
||
1 |
Joutokäynti |
6 |
6 |
2 |
25 %:n kuormitus – 75 % S |
40 |
50 |
3 |
50 %:n kuormitus – 75 % S |
40 |
50 |
4 |
100 %:n kuormitus – 75 % S |
30 |
10 |
5 |
50 %:n kuormitus – 100 % S |
12 |
12 |
6 |
25 %:n kuormitus – 100 % S |
22 |
22 |
Aika yhteensä: |
2 h 30 min |
2 h 30 min |
2.3.1.4.3.5. Vakauttamisen aikana voidaan valmistajan pyynnöstä jäähdyttää moottoria ja äänenvaimenninta, jotta enintään 100 mm:n etäisyydellä pakoaukosta mitattu lämpötila ei ylitä lämpötilaa, joka on mitattu, kun moottoripyörän nopeus on 110 km/h tai 75 prosenttia arvosta S suurimmalla vaihteella. Moottoripyörän nopeus tai moottorin kierrosluku määritellään ± 3 prosentin tarkkuudella.
Kuva Ap2-4
Testauslaitteisto värähtelyllä vakauttamista varten
1. |
Imulaippa tai -holkki testattavan pakojärjestelmän takaosaan liittämistä varten |
2. |
Käsikäyttöinen säätöventtiili |
3. |
Paineentasaussäiliö, jonka vetoisuus on enintään 40 litraa ja täyttöaika vähintään 1 sekunti |
4. |
Painekytkin, jonka toiminta-alue on 0,05–2,5 baaria |
5. |
Viivekytkin |
6. |
Impulssilaskuri |
7. |
Nopeatoiminen venttiili, esim. pakokaasujarrujärjestelmän venttiili, jonka halkaisija on 60 mm, joka on varustettu pneumaattisella toimilaitteella ja joka 4 baarin paineella tuottaa 120 N:n voiman. Toimintaviive sekä avautuessa että sulkeutuessa ei saa olla suurempi kuin 0,5 sekuntia. |
8. |
Pakokaasun poisto |
9. |
Taipuisa letku |
10. |
Painemittari |
2.3.2. Kaavio ja merkinnät
2.3.2.1. Asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun mallin mukaiseen ilmoituslomakkeeseen liitetään kaavio ja poikkileikkauskuva, joista käyvät ilmi pakojärjestelmän mitat.
2.3.2.2. Kaikissa alkuperäisissä äänenvaimentimissa on oltava ainakin
— |
e-kirjain ja sen jäljessä tyyppihyväksynnän antaneen valtion tunnus; |
— |
ajoneuvon valmistajan nimi tai tavaramerkki; ja |
— |
merkki ja osan tunnistusnumero. |
Tämän merkinnän on oltava selvästi luettavissa, lähtemätön ja näkyvä siinä asennossa, johon se kiinnitetään.
2.3.2.3. Kaikissa pakoäänenvaimentimien alkuperäisiä korvaavia laitteita sisältävissä pakkauksissa on oltava merkintä ”alkuperäinen osa” sekä sen merkki ja tyyppi selvästi luettavina merkintöinä yhdessä e-kirjaimen sekä alkuperämaahan viittaavan merkinnän kanssa.
2.3.3. Imuäänenvaimennin
Jos moottorin imujärjestelmään on asennettava ilmansuodatin tai imuäänenvaimennin, joka on välttämätön hyväksyttävän melutason säilyttämiseksi, suodattimen tai tämän vaimentimen katsotaan olevan osa äänenvaimenninta ja 2.3 kohdan vaatimuksia sovelletaan myös niihin.
3. Komponentin tyyppihyväksyntä, joka koskee moottoripyörien ei-alkuperäisen pakojärjestelmätyypin tai sen komponenttien hyväksyntää erillisinä teknisinä yksiköinä
Tätä kohtaa sovelletaan ei-alkuperäisinä korvaavina komponentteina yhteen tai useampaan moottoripyörätyyppiin asennettaviksi tarkoitettujen pakojärjestelmien tai niiden komponenttien tyyppihyväksyntään erillisinä teknisinä yksiköinä.
3.1. Määritelmä
3.1.1. ’Ei-alkuperäisellä korvaavalla pakojärjestelmällä tai sen komponenteilla’ tarkoitetaan mitä tahansa 1.2 kohdassa määriteltyä pakojärjestelmän komponenttia, joka on tarkoitus asentaa moottoripyörään sen tyyppisen komponentin korvaamiseksi, joka moottoripyörässä oli asennettuna asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ilmoituslomakkeen antamishetkellä.
3.2. Komponentin tyyppihyväksyntähakemus
3.2.1. Korvaavaa pakojärjestelmää tai sen komponentteja erillisinä teknisinä yksiköinä koskevan komponentin tyyppihyväksyntähakemuksen esittää järjestelmän valmistaja tai tämän valtuuttama edustaja.
3.2.2. Jokaista sellaista korvaavaa pakojärjestelmätyyppiä tai sen kaikkia sellaisia komponentteja varten, jolle tyyppihyväksyntää haetaan, tyyppihyväksyntähakemuksen liitteenä tulee olla seuraavassa mainitut asiakirjat kolmena kappaleena ja seuraavat tiedot:
3.2.2.1. |
kuvaus moottoripyörän tyypeistä, joihin järjestelmät tai komponentit on tarkoitettu niiden ominaisuuksien osalta, jotka mainitaan 1.1 kohdassa; numerot tai symbolit, jotka luonnehtivat moottorin ja moottoripyörän tyyppiä, on ilmoitettava; |
3.2.2.2. |
kuvaus korvaavasta pakojärjestelmästä, josta käy ilmi järjestelmän kunkin komponentin sijainti sekä asentamisohjeet; |
3.2.2.3. |
piirrokset jokaisesta komponentista, jotta ne olisi helppo havaita ja tunnistaa, ja selonteko käytetyistä materiaaleista. Näissä piirroksissa on myös ilmoitettava pakolliselle komponentin tyyppihyväksyntämerkille varattu paikka. |
3.2.3. Teknisen tutkimuslaitoksen pyynnöstä hakijan on toimitettava
3.2.3.1. |
kaksi kappaletta sitä järjestelmää, jolle tyyppihyväksyntää haetaan; |
3.2.3.2. |
pakojärjestelmä, joka on samanlainen kuin se, joka moottoripyörässä oli alun perin asetuksen (EU) N:o 168/2013 mallin mukaisen ilmoituslomakkeen antamishetkellä; |
3.2.3.3. |
moottoripyörä, joka on sitä tyyppiä, johon korvaava pakojärjestelmä on tarkoitettu asennettavaksi, ja joka on sellaisessa kunnossa, että kun siihen on asennettu samantyyppinen äänenvaimennin kuin sen alkuperäinen äänenvaimennin oli, se vastaa jommassakummassa seuraavista alakohdista annettuja määräyksiä:
|
3.2.3.4. |
erillinen moottori, joka on samanlainen kuin 3.2.3.3 kohdassa tarkoitetun mopon moottori, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat sen tarpeelliseksi. |
3.3. Merkinnät ja kaiverrukset
3.3.1. Ei-alkuperäiset pakojärjestelmät tai niiden osat on merkittävä asetuksen (EU) N:o 168/2013 39 artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.
3.4. Komponentin tyyppihyväksyntä
3.4.1. Kun tämän lisäyksen mukaiset testit on tehty, hyväksyntäviranomainen myöntää asetuksen (EU) N:o 168/2013 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun mallin mukaisen todistuksen. Tyyppihyväksyntänumeron edellä tulee olla suorakulmio, jossa on e- kirjain ja sen jälkeen tyyppihyväksynnän antaneen tai evänneen jäsenvaltion tunnusnumero tai -kirjaimet. Järjestelmän tyyppihyväksynnän saanutta pakojärjestelmää on täytettävä liitteiden II ja VI vaatimukset.
3.5. Vaatimukset
3.5.1. Yleiset vaatimukset
Äänenvaimentimen on oltava suunniteltu, rakennettu ja asennettu siten, että
3.5.1.1. |
moottoripyörä täyttää tämän lisäyksen vaatimukset tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ja erityisesti huolimatta siihen mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä; |
3.5.1.2. |
moottoripyörän käyttöolosuhteet huomioon ottaen saavutetaan kohtuullinen korroosionkestokyky; |
3.5.1.3. |
alkuperäisen äänenvaimentimen antama maavara ja moottoripyörän mahdollinen kallistuskulma eivät pienene; |
3.5.1.4. |
sen pinnalla ei ole epätavallisen korkeita lämpötiloja; |
3.5.1.5. |
sen ääriviivoissa ei ole ulkonemia eikä teräviä reunoja; |
3.5.1.6. |
iskunvaimentimille ja jousille on varattu tarpeeksi tilaa; |
3.5.1.7. |
putkilla ja johdoilla on riittävästi turvavaraa; |
3.5.1.8. |
se on iskunkestävä selvästi määriteltyjen asennus- ja huoltomääräysten kanssa yhtäpitävällä tavalla. |
3.5.2. Melutasoa koskevat vaatimukset
3.5.2.1. |
Korvaavan pakojärjestelmän tai sen komponenttien akustinen tehokkuus tarkastetaan 2.1.2, 2.1.3, 2.1.4 ja 2.1.5 kohdassa kuvatuin tavoin. Kun 3.2.3.3 kohdassa tarkoitettuun moottoripyörään asennetaan korvaava pakojärjestelmä tai sen komponentti, saadut meluarvot eivät saa ylittää samalla, alkuperäisellä äänenvaimentimella varustetulla moottoripyörällä 3.2.3.3 kohdan mukaisesti mitattuja arvoja moottoripyörän liikkeellä tai paikallaan ollessa suoritetuissa testeissä. |
3.5.3. Moottoripyörän suorituskyvyn testaaminen
3.5.3.1. |
Korvaavan äänenvaimentimen on pystyttävä takaamaan moottoripyörälle sellainen suorituskyky, että se on verrattavissa alkuperäisen äänenvaimentimen tai sen komponentin avulla saavutettuun suorituskykyyn. |
3.5.3.2. |
Korvaavaa äänenvaimenninta verrataan uuden alkuperäisen äänenvaimentimen kanssa niin, että kumpikin äänenvaimennin asennetaan 3.2.3.3 kohdassa tarkoitettuun moottoripyörään. |
3.5.3.3. |
Tämä testi on tehtävä mittaamalla moottorin tehokuvaaja. Suurimman nettotehon ja huippunopeuden mittaukset korvaavaa äänenvaimenninta käytettäessä eivät saa poiketa yli viittä prosenttia niistä, jotka mitataan samoissa olosuhteissa alkuperäinen äänenvaimennin asennettuna. |
3.5.4. Äänenvaimentimia ja kuitupitoisia aineksia sisältävinä erillisinä teknisinä yksiköinä koskevia lisävaatimuksia
Äänenvaimentimien rakenteessa ei saa käyttää kuitupitoista materiaalia, elleivät 2.3.1 kohdan vaatimukset täyty.
3.5.5. Korvaavalla äänenvaimenninjärjestelmällä varustettujen ajoneuvojen pilaavien aineiden päästöjen arviointi
Edellä 3.2.3.3 kohdassa tarkoitetulle ajoneuvolle, joka on varustettu tyyppihyväksyntähakemuksen kohteena olevalla äänenvaimentimella, on tehtävä tyyppi I-, tyyppi II- ja tyyppi V -testit olosuhteissa, jotka on kuvattu vastaavissa liitteissä II, III ja VI ajoneuvon tyyppihyväksynnän mukaan.
Päästöjä koskevien vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos tulokset ovat ajoneuvon tyyppihyväksynnän mukaan määräytyvien raja-arvojen sisällä.
Lisäys 3
Kolmipyöräisten mopojen, kolmipyörien ja nelipyörien melutasoa koskevat testausvaatimukset (luokat L2e, L5e, L6e ja L7e)
1. Määritelmät
Tässä lisäyksessä tarkoitetaan
1.1. |
’kolmipyöräisen mopon, kolmipyörän tai nelipyörän tyypillä melutason ja pakojärjestelmän osalta’ sellaisia kolmipyöräisiä mopoja ja kolmipyöriä, jotka eivät eroa toisistaan seuraavilta olennaisilta osin:
|
1.2. |
’pakojärjestelmällä’ tai ’äänenvaimentimella’ koko niiden komponenttien kokonaisuutta, jotka ovat tarpeen kolmipyöräisen mopon, kolmipyörän tai nelipyörän moottorin ja sen pakojärjestelmän aiheuttaman melun vaimentamiseksi;
|
1.3. |
’erityyppisillä pakojärjestelmillä’ pakojärjestelmiä, jotka eroavat olennaisesti toisistaan jonkin seuraavan ominaisuuden osalta:
|
1.4. |
’pakojärjestelmän komponentilla’ jotain niistä erillisistä komponenteista, jotka yhdessä muodostavat pakojärjestelmän (esimerkiksi pakoputket ja -aukot, varsinainen äänenvaimennin) sekä imujärjestelmä (ilmansuodatin), jos tällainen on. Jos moottori on varustettava ilmanimujärjestelmällä (ilmansuodatin tai imuäänenvaimennin), joka on välttämätön melutason enimmäisrajojen noudattamiseksi, ilmansuodatinta tai imuäänenvaimenninta pidetään komponentteina, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin pakojärjestelmä. |
2. Komponentin tyyppihyväksyntä, joka koskee kolmipyöräisen mopon (L2e), kolmipyörän (L5e), kevyen nelipyörän (L6e) tai raskaan nelipyörän (L7e) tyypin melutasoa ja sen alkuperäistä pakojärjestelmää erillisenä teknisenä yksikkönä
2.1. Kolmipyöräisen mopon, kolmipyörän tai nelipyörän melu (mittausolosuhteet ja -menetelmä ajoneuvon tarkastamiseksi tyyppihyväksynnän yhteydessä)
2.1.1. Ajoneuvo, sen moottori ja sen pakojärjestelmä on suunniteltava, rakennettava ja koottava siten, että ajoneuvo täyttää tämän lisäyksen vaatimukset tavanomaisissa käyttöolosuhteissa riippumatta siihen mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä.
2.1.2. Pakojärjestelmä on suunniteltava, rakennettava ja asennettava niin, että se pystyy kestämään ruostumista.
2.2. Melutasoa koskevat vaatimukset
2.2.1. Melutasorajat: katso asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI oleva D osa.
2.2.2. Mittauslaitteet
2.2.2.1. Akustisena mittauslaitteena on käytettävä kansainvälisen sähkötekniikan komission (IEC) tarkkuusäänitasomittareita käsittelevän julkaisun n:o 179 toisessa painoksessa kuvatun mallin mukaista tarkkuusäänitasomittaria. Mittauksissa on käytettävä samassa julkaisussa kuvattuja äänitasomittarin fast-aikavakiota sekä A-painotusta.
Jokaisen testisarjan alussa ja lopussa äänitasomittari on kalibroitava valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti käyttämällä asianmukaista äänilähdettä (esimerkiksi mäntä-äänilähdettä).
2.2.2.2. Nopeusmittaukset
Moottorin kierrosnopeus ja ajoneuvon nopeus testiradalla on määriteltävä ± 3 prosentin tarkkuudella.
2.2.3. Mittausolosuhteet
2.2.3.1. Ajoneuvon tila
Mittausten aikana ajoneuvon on oltava ajokunnossa (jäähdytysnesteineen, voiteluaineineen, polttoaineineen, työkaluineen, varapyörineen ja kuljettajineen). Ennen mittausten alkua ajoneuvon moottori saatetaan tavanomaiseen toimintalämpötilaansa.
2.2.3.1.1. Mittaukset on tehtävä ajoneuvon ollessa tyhjänä ja ilman perävaunua tai puoliperävaunua.
2.2.3.2. Testauspaikka
Testauspaikan on muodostuttava varsinaisesta kiihdytysalueesta, jota ympäröi riittävän tasainen testialue. Kiihdytysalueen on oltava tasainen, ja sen pinnan on oltava kuiva ja suunniteltu niin, että ajomelu jää vähäiseksi.
Testipaikalla vapaan äänikentän vaihtelu kiihdytyskaistan keskelle sijoitetun äänenlähteen ja mikrofonin välillä ei saa ylittää ± 1,0 dB. Tämän ehdon katsotaan täyttyvän silloin, kun alueella ei ole huomattavia ääntä heijastavia pintoja, kuten aitoja, kiviä, siltoja tai rakennuksia 50 metrin säteellä kiihdytyskaistan keskeltä. Testauspaikan ajokaistan pinnoitteen on vastattava lisäyksen 4 vaatimuksia.
Mikrofonia ei saa peittää millään tavalla, joka voisi vaikuttaa äänikenttään, eikä kukaan saa seistä sen ja äänilähteen välissä. Mittauksista vastaavan havainnoitsijan tulee sijoittua niin, että hän ei aiheuta mitään muutosta mittauslaitteen lukemissa.
2.2.3.3. Muuta
Mittauksia ei saa suorittaa epäsuotuisissa ilmasto-olosuhteissa. On varmistettava, etteivät tuulenpuuskat vääristä mittaustuloksia.
Mittauksia varten muiden kuin testattavan ajoneuvon äänilähteiden A-painotetun äänitason ja tuulen aiheuttaman äänitason on oltava vähintään 10 dB(A) pienempi kuin ajoneuvon aiheuttama äänitaso. Mikrofonissa saa käyttää sopivaa tuulensuojaa, jos suojan vaikutus mikrofonin herkkyyteen ja suuntausominaisuuksiin on otettu huomioon.
Jos taustamelun ja mitatun melun ero on 10,0–16,0 dB(A), testitulokset lasketaan tekemällä äänitasomittarin lukemista tarvittavat korjaukset seuraavassa kuvaajassa esitetyllä tavalla:
Kuva Ap3-1
Taustamelun ja mitatun melun ero
2.2.4. Mittausmenetelmä
2.2.4.1. Mittausten laatu ja määrä
Desibeleinä (dB) ilmaistu A-painotettu suurin melutaso mitataan siltä ajalta, kun ajoneuvo kulkee linjojen AA' ja BB' (kuva Ap3-2) välillä. Mittaus ei ole pätevä silloin, kun kirjataan yleisestä melutasosta epänormaalisti poikkeava huippuarvo.
Ajoneuvon molemmilta puolilta on suoritettava vähintään kaksi mittausta.
2.2.4.2. Mikrofonin sijainti
Mikrofoni on sijoitettava 7,5 ± 0,2 metrin etäisyydelle vertailulinjasta CC' (kuva Ap3-2) ja 1,2 ± 0,1 metrin korkeudelle maanpinnasta.
2.2.4.3. Testausedellytykset
Ajoneuvo lähestyy linjaa AA' tasaisella alkunopeudella 2.2.4.4 kohdan mukaisesti. Kun ajoneuvon etuosa saavuttaa linjan AA', kaasuläppä avataan täyskaasulle niin nopeasti kuin vain käytännössä on mahdollista, kunnes mopon takaosa saavuttaa linjan BB'. Sitten kaasuläppä palautetaan mahdollisimman nopeasti tyhjäkäyntiasentoon.
Kaikissa mittauksissa ajoneuvoa kuljetetaan suorassa linjassa kiihdytysalueella niin, että ajoneuvon pituussuuntainen keskitaso pysyy mahdollisimman lähellä linjaa CC'.
2.2.4.3.1. Niissä ajoneuvoissa, jotka koostuvat kahdesta osasta, joita ei voi irrottaa ja joiden katsotaan muodostavan yhden ainoan ajoneuvon, puoliperävaunua ei oteta huomioon linjaa BB' ylitettäessä.
2.2.4.4. Käytettävän tasaisen nopeuden määrittely
2.2.4.4.1. Ajoneuvo, jossa ei ole vaihteistoa
Ajoneuvon on lähestyttävä linjaa AA' sellaisella tasaisella nopeudella, joka vastaa joko moottorin sellaista kierrosnopeutta, joka on yhtä suuri kuin kolme neljännestä siitä kierrosnopeudesta, jolla moottori kehittää maksimitehonsa, tai kolme neljännestä pyörintänopeuden säätimen sallimasta moottorin maksimikierrosnopeudesta, tai 50 km/h, sen mukaan, mikä on pienin.
2.2.4.4.2. Ajoneuvot, joissa on käsikäyttöinen vaihteisto
Jos ajoneuvossa on kaksi-, kolme- tai nelivaihteinen vaihteisto, tulee käyttää kakkosvaihdetta. Jos vaihteistossa on enemmän kuin neljä vaihdetta, tulee käyttää kolmosvaihdetta. Jos näin toimittaessa moottori saavuttaa suurimman tehonsa kierrosnopeuden ylittävän kierrosnopeuden, tulee käyttää toisen tai kolmannen vaihteen sijasta ensimmäistä suurempaa vaihdetta, jonka avulla on mahdollista olla enää ylittämättä tätä kierroslukua ennen testiradan linjaa BB'. Ylivaihteita ei saa käyttää. Jos ajoneuvossa on kaksinopeuksinen vetopyörästö, valitaan ajoneuvon suurinta nopeutta vastaava välitys. Ajoneuvon tulee lähestyä linjaa AA' sellaisella tasaisella nopeudella, joka on kolme neljännestä moottorin suurimman tehon kierrosnopeudesta, tai kolme neljännestä nopeussäätimen sallimasta moottorin maksimikierrosnopeudesta, tai 50 km/h:n nopeudella, ja näistä valitaan pienin nopeus.
2.2.4.4.3. Ajoneuvo, jossa on automaattivaihteisto
Ajoneuvon tulee lähestyä linjaa AA' 50 km/h:n tasaisella nopeudella tai nopeudella, joka on kolme neljännestä sen huippunopeudesta, jolloin valitaan näistä kahdesta nopeudesta se, joka on alhaisempi. Jos käytettävissä on useita eteenpäinajovaihteita, tulee valita se, joka tuottaa ajoneuvolle suurimman keskikiihtyvyyden linjojen AA' ja BB' välillä. Valitsimen sitä asentoa, jota käytetään vain jarrutettaessa, pysäköitäessä tai muuten vähäisellä nopeudella ajettaessa, ei saa käyttää.
2.2.4.5. Hybridiajoneuvoille tehdään kaksi testiä seuraavissa testaustiloissa:
a) |
Testaustila A: akkujen on oltava maksimilataustilassa; jos käytettävissä on useampi kuin yksi hybriditila, on testissä käytettävä eniten sähköä käyttävää hybriditilaa; |
b) |
Testaustila B: akkujen on oltava minimilataustilassa; jos käytettävissä on useampi kuin yksi hybriditila, on testissä käytettävä eniten polttoainetta kuluttavaa hybriditilaa. |
2.2.5. Tulokset (testausseloste)
2.2.5.1. Ilmoituslomakkeen antamista varten asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun mallin mukaan laaditusta testausselosteesta on käytävä ilmi kaikki mittaustuloksiin vaikuttavat olosuhteet ja tekijät.
2.2.5.2. Arvot pyöristetään lähimpään desibeliin.
Jos desimaalipilkun jälkeen tuleva luku on 5, pyöristetään ylöspäin.
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun mallin mukaisen ilmoituslomakkeen antamiseen voidaan käyttää vain kahdessa peräkkäisessä testissä ajoneuvon samalla puolella tehtyjä mittauksia, joiden väliset erot ovat enintään 2,0 dB(A).
2.2.5.3. Epätarkkuuksien ottamiseksi huomioon kustakin 2.2.5.2 kohdan mukaan saadusta arvosta vähennetään 1,0 dB(A).
2.2.5.4. Jos neljän mittauksen keskiarvo ei ylitä kyseisen ajoneuvoluokan suurinta sallittua tasoa, 2.2.1 kohdassa vahvistettua raja-arvoa katsotaan noudatetun. Tämä keskiarvo katsotaan testin tulokseksi.
2.2.5.5. Jos neljän testaustilassa A tehdyn mittauksen keskiarvo ja neljän olosuhteissa B tehdyn mittauksen keskiarvo ei ylitä testattavan hybridiajoneuvon ajoneuvoluokan suurinta sallittua arvoa, 2.2.1 kohdassa vahvistettuja raja-arvoja katsotaan noudatetun.
Suurin keskiarvo katsotaan testin tulokseksi.
2.3. Paikallaan olevien ajoneuvojen äänen mittaus (liikenteessä olevan ajoneuvon tarkastuksen mittausolosuhteet ja -menetelmä)
2.3.1. Äänenpainetaso ajoneuvon läheisyydessä
Käytössä olevien ajoneuvojen myöhempien melutestien helpottamiseksi äänenpainetaso pakojärjestelmän poistoaukon (vaimentajan) välittömässä läheisyydessä mitataan seuraavien vaatimusten mukaisesti ja mittaus kirjataan testausselosteeseen, joka laaditaan asiakirjan myöntämistä varten asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mallin mukaisesti.
2.3.2. Mittauslaitteet
Mittaukset suoritetaan tarkkuusäänitasomittarilla 2.2.2.1 kohdan mukaisesti.
2.3.3. Mittausolosuhteet
2.3.3.1. Ajoneuvon tila
Ennen mittausten alkua ajoneuvon moottori saatetaan tavanomaiseen toimintalämpötilaansa. Jos ajoneuvossa on automaattisäätöisiä tuulettimia, järjestelmään ei saa puuttua melutasomittauksen aikana.
Mittausten aikana vaihteiston on oltava vapaalla. Siinä tapauksessa, että voimansiirtoa ei voida kytkeä irti, ajoneuvon vetävien pyörien tulee antaa pyöriä vapaasti esimerkiksi nostamalla ajoneuvo tuelle tai rullille.
2.3.3.2. Testauspaikka (kuva Ap3-3)
Testialueena voidaan käyttää mitä tahansa aluetta, jolla ei esiinny merkittävää akustista häiriötä. Betonin, asfaltin tai minkä tahansa muun kovan pinnoitteen, joka heijastaa ääntä hyvin, peittämät tasaiset pinnat ovat erityisen sopivia; jyrättyjä maakenttiä ei pidä käyttää. Testialueen on oltava mittasuhteiltaan vähintäänkin sellainen suorakulmio, jonka sivut ovat 3 metrin päässä ajoneuvon ääriviivoista (ohjaustankoa lukuun ottamatta). Merkittäviä esteitä ei saa olla; tämän suorakulmion sisällä ei saa esimerkiksi seistä kuljettajan ja mittausten suorittajan lisäksi muita henkilöitä.
Ajoneuvo asetetaan suorakulmion sisään niin, että mittausmikrofoni on vähintään yhden metrin päässä mahdollisista rajakiveyksistä.
2.3.3.3. Muuta
Taustamelun ja tuulen vaikutuksen aiheuttamien laitteiston lukemien on oltava vähintään 10,0 dB(A) mitatun melun tasoa alhaisemmat. Mikrofonissa saa käyttää sopivaa tuulensuojaa, jos suojan vaikutus mikrofonin herkkyyteen on otettu huomioon.
2.3.4. Mittausmenetelmä
2.3.4.1. Mittausten laatu ja määrä
Suurin melutaso ilmaistuna A-painotettuina desibeleinä (dB(A)) on mitattava 2.3.4.3 kohdassa tarkoitetun käyttöjakson aikana.
Jokaisessa mittauspisteessä on tehtävä vähintään kolme mittausta.
2.3.4.2. Mikrofonin sijoittaminen (kuva Ap3-3)
Mikrofoni on sijoitettava pakoputken suuaukon korkeudelle tai 0,2 m korkeudelle testialueen pinnasta sen mukaan, kumpi sijaitsee korkeammalla. Mikrofonin kalvo tulee suunnata kohti pakokaasujen poistoaukkoa, ja se tulee sijoittaa 0,5 metrin etäisyydelle tästä aukosta. Mikrofonin maksimaalisen herkkyysakselin tulee olla samansuuntainen testiradan pinnan kanssa ja muodostaa 45 ± 10 asteen kulma siihen pystytasoon nähden, johon pakokaasujen poistosuunta kuuluu.
Tähän pystytasoon nähden mikrofoni tulee asettaa sille puolelle, jolla saadaan aikaan mahdollisimman suuri etäisyys mikrofonin ja ajoneuvon ääriviivojen (ohjaustankoa lukuun ottamatta) välillä.
Jos pakojärjestelmässä on useampia aukkoja, joiden keskipisteet eivät ole kauempana kuin 0,3 metrin päässä toisistaan, mikrofoni on suunnattava kohti sitä aukkoa, joka on lähinnä ajoneuvon ääriviivoja (ohjaustankoa lukuun ottamatta) tai kohti sitä aukkoa, joka on korkeimmalla testiradan pintaan nähden. Jos aukkojen keskipisteiden välinen etäisyys on suurempi kuin 0,3 m, joka pakoaukon osalta tehdään erilliset mittaukset ja ainoastaan korkein arvo kirjataan testiarvoksi.
2.3.4.3. Toimintaolosuhteet
Moottorin nopeus on pidettävä tasaisena tasolla
— |
(S/2), jos S on suurempi kuin 5 000 kierrosta minuutissa, |
— |
(3S/4), jos S on pienempi tai yhtä suuri kuin 5 000 kierrosta minuutissa, |
kun S on moottorin nopeus, jolla saavutetaan suurin teho.
Kun moottorin tasainen kierrosnopeus on saavutettu, kaasuläppä on palautettava nopeasti joutokäyntiasentoon. Melutaso mitataan sellaisen toimintajakson aikana, johon kuuluu kierrosluvun pitäminen tasaisena hetken ajan sekä koko hidastusjakso, ja testin tulos on se tulos, joka vastaa äänitasomittarin maksimilukemaa.
2.3.5. Tulokset (testausseloste)
2.3.5.1. Ilmoituslomakkeen antamista varten asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun mallin mukaan laaditusta testausselosteesta on käytävä ilmi kaikki olennaiset tiedot ja varsinkin paikallaan olevan ajoneuvon melua mitattaessa käytetyt tiedot.
2.3.5.2. Arvot on luettava mittauslaitteesta ja pyöristettävä lähimpään desibeliin.
Jos desimaalipilkun jälkeen tuleva luku on 5, pyöristetään ylöspäin.
Huomioon otetaan vain kolmen peräkkäisen mittauksen jälkeen saadut arvot, joiden väliset erot eivät ole suurempia kuin 2,0 dB(A).
2.3.5.3. Näistä kolmesta mittauksesta suurin katsotaan testitulokseksi.
Kuva Ap3-2
Asetelmat testattaessa liikkeessä olevaa ajoneuvoa
Kuva Ap3-3
Asetelmat testattaessa paikallaan olevaa ajoneuvoa
2.4. Alkuperäinen pakojärjestelmä (äänenvaimennin)
2.4.1. Vaimentavia kuitupitoisia aineksia sisältäviä äänenvaimentimia koskevat määräykset
2.4.1.1. Vaimentavassa kuitupitoisessa materiaalissa ei saa olla asbestia, ja sitä voidaan käyttää äänenvaimentimien rakenteessa vain, jos se pysyy hyvin paikallaan koko äänenvaimentimen käyttöiän ajan ja täyttää 2.4.1.2–2.4.1.4 kohdan vaatimukset.
2.4.1.2. Melutasotason tulee täyttää 2.2.1 kohdassa olevat vaatimukset sen jälkeen, kun kuitupitoiset ainekset on poistettu.
2.4.1.3. Vaimentavaa kuitupitoista materiaalia ei saa sijoittaa äänenvaimentimen niihin osiin, joiden läpi pakokaasut kulkeutuvat, ja niiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:
2.4.1.3.1. Materiaalia on kuumennettu uunissa lämpötilassa 650 ± 5 °C tunnin ajan, ilman että kuitujen keskipituus, läpimitta tai tiiviys on vähentynyt.
2.4.1.3.2. Oltuaan uunissa 923,2 ± 5 K:n (650 ± 5 °C:n) lämpötilassa 1 tunnin ajan vähintään 98 prosentin aineksista tulee jäädä siivilään, jonka reikien nimelliskoko on 250 μm ja joka täyttää teknisen standardin ISO 3310-1:2000 vaatimukset, kun sitä on testattu standardin ISO 2599:2011 mukaisesti.
2.4.1.3.3. Materiaalin painosta saa hävitä enintään 10,5 prosenttia, kun sitä seisotetaan 24 tuntia 362,2 ± 5 K:n (90 ± 5 °C:n) lämpötilassa synteettisessä lauhteessa, jonka koostumus on seuraava:
— |
1 N bromivetyhappoa (HBr): 10 ml |
— |
1 N rikkihappoa (H2SO4): 10 ml |
— |
tislattua vettä 1 000 millilitraan asti. |
Huomautus: Materiaali on pestävä tislatulla vedellä ja kuivattava 105 °C:n lämpötilassa 1 tunnin ajan ennen punnitusta.
2.4.1.4. Ennen kuin järjestelmää testataan, se on saatettava käyttökuntoon noudattamalla yhtä seuraavista menettelytavoista:
2.4.1.4.1. Vakauttaminen jatkuvan tieajon avulla
2.4.1.4.1.1. |
Taulukossa Ap3-1 esitetään vakauttamisjakson aikana ajettavat ajoneuvoluokkakohtaiset vähimmäismatkat: Taulukko Ap3-1 Vakauttamisen aikana ajettava vähimmäismatka
|
2.4.1.4.1.2. |
Vakauttamisjaksosta 50 ± 10 prosenttia koostuu kaupunkiajosta ja loppu pitkistä maantieajoista suurella nopeudella; jatkuva maantieajo voidaan korvata vastaavalla testirataohjelmalla. |
2.4.1.4.1.3. |
Nämä kaksi ajotyyppiä ajetaan vuoron perään ainakin kuusi kertaa. |
2.4.1.4.1.4. |
Täydelliseen testisarjaan tulee kuulua vähintään 10 ainakin 3 tunnin pituista pysähdystä jäähtymis- ja tiivistymisvaikutusten aikaansaamiseksi. |
2.4.1.4.2. Vakauttaminen värähtelyllä
2.4.1.4.2.1. |
Pakojärjestelmä tai sen osat tulee asentaa ajoneuvoon tai moottoriin. Ensimmäisessä tapauksessa ajoneuvo tulee sijoittaa rulladynamometrille. Jälkimmäisessä tapauksessa moottori on sijoitettava testipenkkiin. Kuvassa Ap3-4 yksityiskohtaisesti esitetty testauslaitteisto asetetaan pakojärjestelmän poistoaukon kohdalle. Mikä tahansa muu vastaavat tulokset tuottava laitteisto voidaan hyväksyä. |
2.4.1.4.2.2. |
Testauslaitteisto on säädettävä niin, että nopeatoiminen venttiili vuoroin katkaisee ja palauttaa pakokaasuvirran 2 500 kertaa. |
2.4.1.4.2.3. |
Venttiilin on auettava, kun pakokaasun vastapaine mitattuna vähintään 100 mm virtaussuuntaan imuaukon laipasta saavuttaa 0,35 ja 0,40 baarin välille sijoittuvan arvon. Jos moottorin ominaisuudet estävät tämän, venttiilin on auettava, kun kaasun vastapaine saavuttaa tason, joka on 90 prosenttia ennen moottorin pysähtymistä mitattavasta suurimmasta vastapaineesta. Venttiilin on sulkeuduttava silloin, kun tämä paine ei eroa yli 10 prosenttia vakautetusta arvostaan venttiilin ollessa auki. |
2.4.1.4.2.4. |
Aikareleen asetukseksi valitaan pakokaasujen syntymisjakso, joka lasketaan 2.4.1.4.2.3 kohdan vaatimusten pohjalta. |
2.4.1.4.2.5. |
Moottorin kierrosnopeuden on oltava 75 prosenttia nopeudesta (S), jolla moottori saavuttaa suurimman tehonsa. |
2.4.1.4.2.6. |
Dynamometrin ilmaiseman tehon on oltava 50 prosenttia suurimmasta tehosta mitattuna 75 prosentilla moottorin kierrosnopeudesta (S). |
2.4.1.4.2.7. |
Mahdollisten tyhjennysaukkojen on oltava suljettuna testin aikana. |
2.4.1.4.2.8. |
Testin kokonaiskesto ei saa olla pidempi kuin 48 tuntia. Jos jäähtymisjaksot ovat tarpeen, niitä voidaan pitää tunnin välein. |
2.4.1.4.3. Vakauttaminen testipenkissä
2.4.1.4.3.1. |
Pakojärjestelmä on asennettava sellaiseen moottoriin, joka edustaa sitä moottorityyppiä, jollainen on siinä ajoneuvossa, jota varten järjestelmä on suunniteltu. Moottori sijoitetaan sen jälkeen testipenkkiin. |
2.4.1.4.3.2. |
Vakauttamiseen kuuluu niin monta testijaksoa kuin on erikseen säädetty sitä ajoneuvoluokkaa varten, jota varten pakojärjestelmä on suunniteltu. Syklien määrä kutakin ajoneuvoluokkaa varten on seuraava: Taulukko Ap3-2 Vakautussyklien määrä
|
2.4.1.4.3.3. |
Jokaista testipenkissä suoritettua täydellistä testiä täytyy seurata vähintään kuuden tunnin jakso, jonka aikana moottori on pysäytettynä, jäähtymis- ja tiivistymisvaikutusten aikaansaamiseksi. |
2.4.1.4.3.4. |
Kukin testipenkissä suoritettu testijakso toteutetaan kuusivaiheisena. Moottorin toimintaolosuhteet jokaisessa vaiheessa sekä jokaisen vaiheen kesto ovat seuraavat: Taulukko Ap3-3 Testivaiheiden kesto
|
2.4.1.4.3.5. |
Vakauttamisen aikana voidaan valmistajan pyynnöstä jäähdyttää moottoria ja äänenvaimenninta, jotta enintään 100 mm:n etäisyydellä pakoaukosta mitattu lämpötila ei ylitä lämpötilaa, joka on mitattu, kun ajoneuvon nopeus on 110 km/h tai 75 prosenttia arvosta S suurimmalla vaihteella. Ajoneuvon nopeus tai moottorin kierrosluku määritellään ± 3 prosentin tarkkuudella. Kuva Ap3-4 Testauslaitteisto värähtelyllä vakauttamista varten
|
2.4.2. Kaavio ja merkinnät
2.4.2.1. Asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun mallin mukaiseen ilmoituslomakkeeseen liitetään kaavio ja poikkileikkauskuva, joista käyvät ilmi pakojärjestelmän mitat.
2.4.2.2. Kaikissa alkuperäisissä äänenvaimentimissa on oltava ainakin
— |
e-kirjain ja sen jäljessä tyyppihyväksynnän antaneen valtion tunnus; |
— |
ajoneuvon valmistajan nimi tai tavaramerkki; ja |
— |
merkki ja osan tunnistusnumero. |
Tämän merkinnän on oltava selvästi luettavissa, lähtemätön ja näkyvä siinä asennossa, johon se kiinnitetään.
2.4.2.3. Kaikissa pakoäänenvaimentimien alkuperäisiä korvaavia laitteita sisältävissä pakkauksissa on oltava merkintä ”alkuperäinen osa” sekä sen merkki ja tyyppi selvästi luettavina merkintöinä yhdessä e-kirjaimen sekä alkuperämaahan viittaavan merkinnän kanssa.
2.4.3. Imuäänenvaimennin
Jos moottorin imujärjestelmään on asennettava ilmansuodatin tai imuäänenvaimennin, joka on välttämätön hyväksyttävän melutason säilyttämiseksi, suodattimen tai tämän vaimentimen katsotaan olevan osa äänenvaimenninta, ja kohdan 2.4 vaatimuksia sovelletaan myös niihin.
3. Komponentin tyyppihyväksyntä, joka koskee kolmipyöräisten mopojen ja kolmipyörien ei-alkuperäisen pakojärjestelmätyypin tai sen komponenttien hyväksyntää erillisinä teknisinä yksiköinä
Tätä kohtaa sovelletaan ei-alkuperäisinä korvaavina komponentteina yhteen tai useampaan kolmipyöräiseen mopotyyppiin tai kolmipyörätyyppiin asennettaviksi tarkoitettujen pakojärjestelmien tai niiden komponenttien tyyppihyväksyntään erillisinä teknisinä yksiköinä.
3.1. Määritelmä
3.1.1. ’Ei-alkuperäisellä korvaavalla pakojärjestelmällä tai sen komponenteilla’ tarkoitetaan mitä tahansa kohdassa 1.2 määritettyä pakojärjestelmän komponenttia, joka on tarkoitus asentaa kolmipyöräiseen mopoon, kolmipyörään tai nelipyörään sen tyyppisen osan korvaamiseksi, joka kolmipyöräisessä mopossa, kolmipyörässä tai nelipyörässä oli asennettuna asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ilmoituslomakkeen antamishetkellä.
3.2. Komponenti tyyppihyväksyntähakemus
3.2.1. Korvaavaa pakojärjestelmää tai sen komponentteja erillisinä teknisinä yksiköinä koskevan komponentin tyyppihyväksyntähakemuksen esittää järjestelmän valmistaja tai tämän valtuuttama edustaja.
3.2.2. Jokaista sellaista korvaavaa pakojärjestelmätyyppiä tai sen kaikkia sellaisia komponentteja varten, jolle tyyppihyväksyntää haetaan, tyyppihyväksyntähakemuksen liitteenä tulee olla seuraavassa mainitut asiakirjat kolmena kappaleena ja seuraavat tiedot:
3.2.2.1. |
kuvaus ajoneuvon tyypeistä, joihin järjestelmät tai komponentit on tarkoitettu niiden ominaisuuksien osalta, jotka mainitaan 1.1 kohdassa; numerot tai symbolit, jotka luonnehtivat moottorin ja ajoneuvon tyyppiä, on ilmoitettava; |
3.2.2.2. |
kuvaus korvaavasta pakojärjestelmästä, josta käy ilmi laitteiston kunkin komponentin sijainti sekä kokoamisohjeet, |
3.2.2.3. |
piirrokset jokaisesta komponentista, jotta ne olisi helppo havaita ja tunnistaa, ja selonteko käytetyistä materiaaleista. Näissä piirroksissa on myös ilmoitettava pakolliselle komponentin tyyppihyväksyntämerkille varattu paikka. |
3.2.3. Teknisen tutkimuslaitoksen pyynnöstä hakijan on toimitettava
3.2.3.1. |
kaksi kappaletta sitä järjestelmää, jolle tyyppihyväksyntää haetaan; |
3.2.3.2. |
pakojärjestelmä, joka on samanlainen kuin se, joka ajoneuvossa oli alun perin asetuksen (EU) N:o 168/2013 27 artiklan 4 kohdan mallin mukaisen ilmoituslomakkeen antamishetkellä; |
3.2.3.3. |
ajoneuvo, joka on sitä tyyppiä, johon korvaava pakojärjestelmä on tarkoitettu asennettavaksi, ja joka on sellaisessa kunnossa, että kun siihen on asennettu samantyyppinen äänenvaimennin kuin sen alkuperäinen äänenvaimennin oli, se vastaa jommassakummassa seuraavista alakohdista annettuja määräyksiä:
|
3.2.3.4. |
erillinen moottori, joka on samanlainen kuin 3.2.3.3 kohdassa tarkoitetun ajoneuvon moottori, jos hyväksyntäviranomaiset katsovat sen tarpeelliseksi. |
3.3. Merkinnät ja kaiverrukset
3.3.1. Ei-alkuperäiset pakojärjestelmät tai niiden osat on merkittävä asetuksen (EU) N:o 168/2013 39 artiklan vaatimusten mukaisesti.
3.4. Komponentin tyyppihyväksyntä
3.4.1. Kun tämän lisäyksen mukaiset testit on tehty, hyväksyntäviranomainen myöntää asetuksen (EU) N:o 168/2013 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun mallin mukaisen todistuksen. Tyyppihyväksyntänumeron edellä tulee olla suorakulmio, jossa on e- kirjain ja sen jälkeen tyyppihyväksynnän antaneen tai evänneen jäsenvaltion tunnusnumero tai -kirjaimet.
3.5. Vaatimukset
3.5.1. Yleiset vaatimukset
Äänenvaimentimen on oltava suunniteltu, rakennettu ja asennettu siten, että
3.5.1.1. |
ajoneuvo täyttää tämän lisäyksen vaatimukset tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ja erityisesti huolimatta siihen mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä; |
3.5.1.2. |
tavanomaiset käyttöolosuhteet huomioon ottaen saavutetaan kohtuullinen korroosionkestokyky; |
3.5.1.3. |
alkuperäisen äänenvaimentimen antama maavara ja ajoneuvon mahdollinen kallistuskulma eivät pienene; |
3.5.1.4. |
sen pinnalla ei ole epätavallisen korkeita lämpötiloja; |
3.5.1.5. |
sen ääriviivoissa ei ole ulkonemia eikä teräviä reunoja; |
3.5.1.6. |
iskunvaimentimille ja jousille on varattu tarpeeksi tilaa; |
3.5.1.7. |
putkilla ja johdoilla on riittävästi turvavaraa; |
3.5.1.8. |
se on iskunkestävä selvästi määriteltyjen asennus- ja huoltomääräysten kanssa yhtäpitävällä tavalla. |
3.5.2. Melutasoa koskevat vaatimukset
3.5.2.1. |
Korvaavan pakojärjestelmän tai sen komponenttien akustinen tehokkuus tarkastetaan 2.3 ja 2.4 kohdassa kuvatuin tavoin. Kun korvaava pakojärjestelmä tai sen komponentti on asennettu tämän lisäyksen 3.2.3.3 kohdassa tarkoitettuun ajoneuvoon, saatujen melutasoarvojen tulee täyttää seuraavat ehdot: |
3.5.2.1.1. |
ne eivät saa 3.2.3.3 kohdan mukaisesti ylittää samalla ajoneuvolla mitattuja arvoja sen liikkeellä tai paikallaan ollessa suoritetuissa testeissä. |
3.5.3. Ajoneuvon suorituskyvyn testaaminen
3.5.3.1. |
Korvaavan äänenvaimentimen on pystyttävä takaamaan ajoneuvolle sellainen suorituskyky, että se on verrattavissa alkuperäisen äänenvaimentimen sen komponentin avulla saavutettuun suorituskykyyn. |
3.5.3.2. |
Korvaavaa äänenvaimenninta verrataan alkuperäisen ja samoin uudenveroisen äänenvaimentimen kanssa niin, että kumpikin äänenvaimennin asennetaan 3.2.3.3 kohdassa tarkoitettuun ajoneuvoon. |
3.5.3.3. |
Tämä testi on tehtävä mittaamalla moottorin tehokuvaaja. Suurimman nettotehon ja huippunopeuden mittaukset korvaavaa äänenvaimenninta käytettäessä eivät saa poiketa yli viittä prosenttia niistä, jotka mitataan samoissa olosuhteissa alkuperäinen äänenvaimennin asennettuna. |
3.5.4. Äänenvaimentimia ja kuitupitoisia aineksia sisältävinä erillisinä teknisinä yksiköinä koskevia lisävaatimuksia
Äänenvaimentimien rakenteessa ei saa käyttää kuitupitoista materiaalia, elleivät 2.4.1 kohdan vaatimukset täyty.
3.5.5. Korvaavalla äänenvaimenninjärjestelmällä varustettujen ajoneuvojen pilaavien aineiden päästöjen arviointi
Edellä 3.2.3.3 kohdassa tarkoitetulle ajoneuvolle, joka on varustettu tyyppihyväksyntähakemuksen kohteena olevalla äänenvaimentimella, on tehtävä tyyppi I-, tyyppi II- ja tyyppi V -testit olosuhteissa, jotka on kuvattu tämän asetuksen vastaavissa liitteissä ajoneuvon tyyppihyväksynnän mukaan.
Päästöjä koskevien vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos tulokset ovat ajoneuvon tyyppihyväksynnän mukaan määräytyvien raja-arvojen sisällä.
Lisäys 4
Testiradan eritelmät
0. Johdanto
Tässä lisäyksessä vahvistetaan testiradan pinnoitteen fyysisiin ominaisuuksiin ja pinnoitteen käyttöönottoon liittyvät vaatimukset.
1. Vaaditut pinnan ominaisuudet
Pinnan katsotaan olevan tämän asetuksen mukainen, jos sen rakenne ja tyhjätila tai äänen absorptiokerroin on mitattu ja ne vastaavat kaikkia 1.1–1.4 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia ja suunnitteluvaatimuksia (2.2 kohta).
1.1. Tyhjätila tiivistyksen jälkeen
Tyhjätilaa VC testiradan pinnoitesekoituksessa ei saa olla yli 8 prosenttia. Mittausmenettely vahvistetaan 3.1 kohdassa.
1.2. Äänen absorptiokerroin
Jos pinta ei täytä vaatimuksia tyhjätilan osalta, se voidaan hyväksyä vain, jos äänen absorptiokerroin α ≤ 0,10. Mittausmenettely vahvistetaan 3.2 kohdassa.
Edellä olevan 1.1 ja 1.2 kohdan vaatimukset täyttyvät myös, jos pelkkä äänen absorptio on mitattu ja sen todettu olevan α ≤ 0,10.
1.3. Pintakarkeuden syvyys
Tilavuusmittaria käyttäen mitatun (katso 3.3 kohta) pintakarkeuden syvyyden (TD) on oltava
TD ≥ 0,4 mm.
1.4. Pinnan tasalaatuisuus
On tehtävä kaikki mahdollinen, jotta pinta saadaan mahdollisimman tasalaatuiseksi testialueen sisäpuolella. Tämä koskee pintakarkeutta ja tyhjätilaa, mutta on myös huomattava, että jos jyräys on tehokkaampaa tietyissä paikoissa kuin muualla, pintakarkeus saattaa olla paikoin erilaista ja tasalaatuisuuden puuttuessa voi syntyä töyssyjä.
1.5. Testausjakso
Sen tarkastamiseksi, että pinta vastaa yhä koostumusta, tyhjätilan osuutta ja äänen absorptiokerrointa koskevia vaatimuksia, pinta on tarkastettava seuraavien määräaikojen mukaisesti.
a) |
tyhjätilan osuus ja äänen absorptio:
|
b) |
pintakarkeuden syvyyden tarkastus:
|
2. Testauspinnan suunnittelu
2.1. Ala
Testipinnan käyttöönottoa suunniteltaessa on vähimmäisvaatimuksena tärkeää varmistaa, että alue, jonka ajoneuvot ylittävät testiradalla, on päällystetty vaatimusten mukaisella testipinnoitteella, ja että siinä on asianmukaiset reuna-alueet turvallista ja sujuvaa ajoa varten. Tämä edellyttää, että radan leveys on vähintään 3 m ja pituus ylittää linjat AA ja BB vähintään 10 metrillä molemmissa päissä. Kuvassa Ap4-1 esitetään asianmukaisen testauspaikan mitat ja osoitetaan vähimmäispinta-ala, joka on päällystettävä koneellisesti erikseen määrätyllä testipinnoitteella ja tiivistettävä.
Kuva Ap4-1
Testipintaa koskevat vähimmäisvaatimukset.
2.2. Pinnan suunnittelua koskevat vaatimukset
Testipinnan on täytettävä seuraavat neljä vaatimusta:
a) |
sen on oltava tiivistä asfalttibetonia; |
b) |
sepelin suurimman koon on oltava 8 mm (toleranssi 6,3–10 mm); |
c) |
kulutuskerroksen paksuuden on oltava vähintään 30 mm; |
d) |
sideaineen on oltava tunkeumaltaan normaalia modifioimatonta bitumia. |
Kiviaineksen rakeisuuskuvaaja, jolla saavutetaan toivotut ominaisuudet, esitetään kuvassa Ap4-2. Sen tarkoituksena on toimia ohjeena testipinnan rakentajalle. Lisäksi taulukossa Ap4-1 annetaan ohjeita tarvittavan pintakarkeuden ja kestävyyden aikaansaamiseksi. Rakeisuuskuvaaja on seuraavan kaavan mukainen:
Yhtälö Ap4-1:
jossa
d |
seulan neliömäisen silmän koko millimetreinä |
dmax |
8 mm keskimmäiselle käyrälle |
dmax |
10 mm alemmalle toleranssikäyrälle |
dmax |
6,3 mm ylemmälle toleranssikäyrälle. |
Lisäksi
— |
hiekkamurska (0,063 mm < seulan neliömäisen silmän koko < 2 mm) ei saa sisältää yli 55 prosenttia luonnonhiekkaa, ja siinä on oltava vähintään 45 prosenttia rouhittua hiekkaa, |
— |
pohjan ja alusrakenteen avulla on saatava aikaan parhaiden tienrakennusperiaatteiden mukainen hyvä stabiilisuus ja tasaisuus, |
— |
sepelin on oltava murskattua (100 prosenttia murskattuja pintoja) ja koostuttava materiaalista, jonka murskauskestävyys on hyvä, |
— |
sekoituksessa käytetyn sepelin on oltava huuhdeltua, |
— |
pinnalle ei saa lisätä sepeliä, |
— |
sideaineen PEN-arvona ilmaistun kovuuden on oltava 40–60, 60–80 tai 80–100 kyseisen maan ilmastollisten olosuhteiden mukaan. Sääntönä on, että on käytettävä mahdollisimman kovaa sideainetta edellyttäen, että tämä on tavanmukainen käytäntö, |
— |
sekoituksen lämpötilan pitäisi olla ennen jyräystä sellainen, että jyräyksellä saavutetaan vaadittu tyhjätila. 1.1–1.4 kohdassa esitettyjen vaatimusten täyttymiseen ja vaaditun tiiviyden saavuttamiseen vaikuttavat seoksen asianmukaisen sekoituslämpötilan lisäksi myös jyräyskertojen määrä ja jyräysajoneuvon valinta. |
Kuva Ap4-2
Asfalttisekoituksessa olevan kiviaineksen rakeisuuskuvaaja toleransseineen
Taulukko Ap4-1
Suunnitteluohjeita
|
Tavoitearvot |
Toleranssit |
|
|
suhteessa seoksen kokonaismassaan |
suhteessa kiviaineksen massaan |
|
Kiviainesten massat, seulassa neliömäiset aukot (SM) > 2 mm |
47,6 % |
50,5 % |
± 5 |
Hiekan massa 0,063 < SM < 2 mm |
38,0 % |
40,2 % |
± 5 |
Täyteaineen massa SM < 0,063 mm |
8,8 % |
9,3 % |
± 2 |
Sideaineen (bitumin) massa |
5,8 % |
— |
± 0,5 |
Kiviaineksen suurin koko |
8 mm |
6,3–10 |
|
Sideaineen kovuus |
(ks. jäljempänä) |
|
|
Kiillottuvuus |
> 50 |
|
|
Tiiviys verrattuna Marshall-tiiviyteen |
98 % |
|
3. Testausmenettelyt
3.1 Tyhjätilan mittaus
Tätä mittausta varten radasta otetaan porausnäytteitä vähintään neljästä eri kohdasta tasaisin välein testausalueelta linjojen AA ja BB väliltä (katso kuva Ap4-1). Tasalaatuisuuden varmistamiseksi ja epätasaisuuden välttämiseksi porausnäytteitä ei saa ottaa itse ajourista, vaan niiden läheisyydestä. Ajourien läheisyydestä on otettava vähintään kaksi porausnäytettä ja vähintään yksi porausnäyte suunnilleen ajourien ja jokaisen mikrofonin sijaintipaikan puolivälistä.
Jos epäillään, ettei tasalaatuisuusvaatimus täyty (katso 1.4 kohta), porausnäytteitä on otettava testialueella useammista kohdista.
Tyhjätila tiivistyksen jälkeen on määritettävä jokaisesta porausnäytteestä. Sitten on laskettava porausnäytteiden keskiarvo ja verrattava sitä 1.1 kohdan vaatimukseen. Yhdenkään porausnäytteen tyhjätilan osuus ei saa olla yli 10 prosenttia.
Tienpinnan rakentajan on paneuduttava ongelmaan, joka saattaa ilmetä, kun testialuetta lämmitetään putkilla tai sähköjohdoilla ja porausnäytteet otetaan tältä alueelta. Asennus on suunniteltava huolellisesti tulevia porausnäytteitä ajatellen. On suositeltavaa jättää joitakin noin 200 × 300 mm:n suuruisia alueita ilman johtoja tai putkia tai sijoittaa jälkimmäiset tarpeeksi syvälle, etteivät ne vahingoitu pintakerroksesta otettavien porausnäytteiden yhteydessä.
3.2. Äänen absorptiokerroin
Äänen absorptiokerroin (tavanomainen ilmaantuvuus) mitataan impedanssiputkimenetelmällä käyttäen menettelyä, joka esitetään standardissa ISO 10534-1:1996: ”Äänen absorptiosuhteen ja impedanssin määrittäminen impedanssiputkilla. Osa 1: Seisovan aallon suhdetta käyttävä menetelmä”.
Testinäytteisiin sovelletaan samoja vaatimuksia kuin tyhjätilan osuuteen (katso 3.1 kohta).
Äänen absorptio tulee mitata 400 ja 800 Hz:n välisellä alueella ja 800 ja 1 600 Hz:n välisellä alueella (ainakin terssin keskitaajuksilla), ja maksimiarvot tulee määrittää kummallekin näistä taajuusalueista. Näistä arvoista, jotka on saatu kaikista porausnäytteistä, lasketaan keskiarvo lopullisen tuloksen saamiseksi.
3.3. Pintakarkeuden mittaus
Pintakarkeuden mittaukset tehdään vähintään kymmenestä eri kohdasta tasaisin välimatkoin testiradan ajouria pitkin, ja niiden keskiarvoa verrataan vaadittuun pintakarkeuden vähimmäissyvyyteen. Katso menetelmän kuvaus standardiln ISO 10844:2011 liitteestä F.
4. Ajallinen stabiliteetti ja kunnossapito
4.1. Ajan vaikutus
Testiradalla mitattava vierintämelu odotettavasti lisääntyy hieman rakentamista seuraavien 6–12 ensimmäisen kuukauden aikana.
Pinta saavuttaa vaaditut ominaisuutensa aikaisintaan neljän viikon kuluttua rakentamisesta.
Ajallinen stabiliteetti määräytyy ennen kaikkea pinnalla liikkuvien ajoneuvojen aiheuttaman hioutumisen ja tiivistymisen kautta. Pinta on tarkastettava säännöllisesti 1.5 kohdan mukaisella tavalla.
4.2. Pinnan kunnossapito
Irtokivet ja pöly, jotka saattavat huomattavasti vähentää tehokasta pintakarkeutta, on poistettava pinnalta. Suola voi muuttaa pintaa tilapäisesti tai jopa pysyvästi lisäten samalla melua, eikä sen käyttöä jäänpoistoon siksi suositella.
4.3. Testiradan uudelleenpäällystäminen
Jos testiradan ulkopuolinen alue täytti mitattaessa tyhjätilaa ja melun absorptiota koskevat vaatimukset, pelkkä testiradan päällystäminen riittää (3 metriä leveä kuvassa Ap4-1).
5. Testipintaan ja sillä tehtyihin testeihin liittyvät asiakirjat
5.1. Testipintaa koskevat asiakirjat
Testipintaa kuvaavassa asiakirjassa on ilmoitettava seuraavat tiedot:
a) |
testiradan sijainti; |
b) |
sideaineen tyyppi ja kestävyys, kiviaineksen tyyppi, betonin teoreettinen maksimitiheys (DR), kulutuskerroksen paksuus ja testiradasta otetuista porausnäytteistä määritetty rakeisuuskuvaaja; |
c) |
tiivistysmenetelmä (esimerkiksi jyrän ja massa, jyräyskertojen lukumäärä); |
d) |
sekoituksen lämpötila, ilman lämpötila ja tuulen nopeus pinnan rakentamisen aikana; |
e) |
päivämäärä, jona pinta on rakennettu sekä urakoitsijan nimi; |
f) |
testitulokset kokonaisuudessaan tai vähintään viimeisimmän testin tulokset, joihin kuuluvat seuraavat:
|
5.2. Ajoneuvojen melutestien dokumentointi
Asiakirjassa, jossa kuvataan ajoneuvolle testipinnalla suoritetut melutestit, on mainittava, täyttyvätkö kaikki vaatimukset. Tässä viitataan 5.1 kohdan mukaiseen asiakirjaan.
LIITE X
Käyttövoimaa koskevat testausmenettelyt ja tekniset vaatimukset
Lisäyksen numero |
Lisäyksen nimi |
Sivunumero |
1. |
Ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden mittausmenetelmää koskevat vaatimukset |
289 |
1.1 |
Menettely ajoneuvon kehämäisen testiajoradan korjauskertoimen määrittämiseksi |
293 |
2. |
Polttomoottori- tai hybridivoimalinjatyypin käsittävän käyttövoimajärjestelmän suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon mittausmenetelmiä koskevat vaatimukset |
294 |
2.1. |
Luokkien L1e, L2e ja L6e ajoneuvojen kipinäsytytysmoottorien suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittäminen |
295 |
2.2. |
Luokkien L3e, L4e, L5e ja L7e ajoneuvojen kipinäsytytysmoottorien suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittäminen |
301 |
2.2.1. |
Moottorin suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon mittaus moottorin lämpötilaan perustuvalla menetelmällä |
307 |
2.3. |
Puristussytytysmoottoreilla varustettujen luokan L ajoneuvojen suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittäminen |
308 |
2.4. |
Hybridivoimalinjalla varustettujen luokan L ajoneuvojen suurimman vääntömomentin ja enimmäistehon määrittäminen |
315 |
3. |
Täysin sähkökäyttöisten moottorityyppien suurimman vääntömomentin ja suurimman jatkuvan nimellistehon mittausmenetelmiä koskevat vaatimukset |
316 |
4. |
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 3 artiklan 94 kohdan b alakohdassa tarkoitetun poljettavaksi tarkoitetun luokan L1e ajoneuvon suurimman jatkuvan nimellistehon, sammumismatkan ja suurimman avustuskertoimen mittausmenetelmää koskevat vaatimukset |
317 |
1. Johdanto
1.1. |
Tässä liitteessä vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat luokan L ajoneuvojen käyttövoimayksiköiden suoritustehoa, etenkin ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden, suurimman vääntömomentin, suurimman nettotehon tai suurimman jatkuvan nimellistehon mittaamista. Lisäksi vahvistetaan poljettavaksi tarkoitettujen luokan L1e ajoneuvoille erityisiä vaatimuksia, joilla määritetään käyttövoimayksikköjen sammumismatka ja suurin avustustekijä. |
1.2. |
Vaatimukset on laadittu sovellettavaksi nimenomaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin luokan L ajoneuvoihin, jotka on varustettu käyttövoimayksiköillä. |
2. Testausmenetelmät
Luokan L ajoneuvojen tyyppihyväksynnässä on käytettävä lisäyksissä 1–4 vahvistettuja testausmenetelmiä.
Lisäys 1
Ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden mittausmenetelmää koskevat vaatimukset
1. Soveltamisala
Ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden mittaaminen on pakollista luokan L ajoneuvoille, joiden suurinta rakenteellista nopeutta rajoitetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 (ala)luokkia L1e, L2e, L6e, L7e-B1 ja L7e-C koskevan liitteen I mukaisesti.
2. Testiajoneuvo
2.1. Käyttövoimayksikön tehoa koskevissa testeissä käytettyjen testiajoneuvojen on edustettava käyttövoimayksikön tehon osalta sarjatuotettua ja markkinoille saatettua ajoneuvotyyppiä.
2.2. Testiajoneuvon esivalmistelut
2.2.1. |
Testiajoneuvon on oltava puhdas, ja ainoastaan ne apulaitteet, jotka ovat tarpeen ajoneuvon testaamiseksi, saavat olla käytössä. |
2.2.2. |
Polttoaineen syötön ja sytytyksen asetusten, liikkuvien mekaanisten osien, voiteluöljyjen viskositeetin ja rengaspaineiden on oltava valmistajan vaatimusten mukaiset. |
2.2.3. |
Testiajoneuvon moottorin, voimansiirron ja renkaiden on oltava asianmukaisesti sisäänajettuja valmistajan vaatimusten mukaisesti. |
2.2.4. |
Testiajoneuvon kaikkien osien on oltava ennen testiä termisesti vakaassa tilassa, tavanomaisessa käyttölämpötilassa. |
2.2.5. |
Testiajoneuvo on toimitettava testattavaksi massaltaan ajokuntoisena. |
2.2.6. |
Testiajoneuvon pyöriin kohdistuvan kuormituksen jakautumisen on oltava valmistajan tarkoittama. |
3. Kuljettaja
3.1. Ajoneuvo, jossa ei ole ohjaamoa
3.1.1. |
Kuljettajan massan on oltava 75 ± 5 kg ja pituuden 1,75 ± 0,05 m. Mopojen osalta toleranssi lasketaan kuitenkin ± 2 kilogrammaan ja ± 0,02 metriin. |
3.1.2. |
Kuljettajan on pukeuduttava tarkoitukseen sopivaan yksiosaiseen pukuun tai vastaavaan vaatekappaleeseen. |
3.1.3. |
Kuljettajan on istuttava kuljettajan istuimella jalat polkimilla tai jalkatuilla käsivarret tavanomaisesti ojennettuina. Kun ajoneuvojen suurin nopeus on vähintään 120 km/h ja kuljettaja on istuvassa asennossa, kuljettajan varusteiden ja ajoasennon on vastattava valmistajan suositusta ja ajoneuvon on oltava koko testin ajan täysin kuljettajan hallinnassa. Kuljettajan ajoasennon on pysyttävä samana koko testin ajan, ja ajoasento on kuvattava testausselosteessa sanallisesti tai valokuvin. |
3.2. Ohjaamolla varustettu ajoneuvo
3.2.1. |
Kuljettajan massan on oltava 75 ± 5 kg. Mopojen osalta tätä toleranssia pienennetään ± 2 kilogrammaan. |
4. Testiradan ominaisuudet
4.1. |
Testit on suoritettava tiellä,
|
4.2. |
Mittausosuuden mahdolliset muodot kuvaillaan 4.2.1, 4.2.2 ja 4.2.3 kohdassa.
|
4.3. |
Mittausosuuden pituus L on valittava vastaamaan ajan t mittaukseen käytettävien laitteiden ja menetelmien tarkkuutta siten, että ajoneuvon todellinen nopeus saadaan mitatuksi ± 1 prosentin tarkkuudella. Jos mittauslaitteisto on käsitoiminen, ei mittausosuuden L pituus saa olla alle 500 metriä. Jos valittu mittausosuus on tyyppiä 2, on ajan t määrittämiseen käytettävä elektronisia mittauslaitteita. |
5. Ympäröivät olosuhteet:
|
Ilmanpaine: 97 ± 10 kPa |
|
Ympäristön lämpötila: 278,2–318,2 K |
|
Suhteellinen kosteus: 30–90 prosenttia |
|
Tuulen keskinopeus mitattuna 1 metrin korkeudella maasta: < 3 m/s; puuskat, joiden nopeus on < 5 m/s, sallitaan. |
6. Testimenettelyt
6.1. Apumoottorilla varustetut luokan L1e poljettavat ajoneuvot on testattava standardin EN 15194:2009 4.2.6 kohdassa vahvistetun testimenettelyn mukaisesti ajoneuvon suurimmalla nopeudella sähkömoottorin avustamana. Jos luokan L1e ajoneuvo testataan tämän testimenettelyn mukaisesti, voidaan sivuuttaa 6.2–6.9 kohdat.
6.2. Testin aikana käytetyn välityssuhteen on oltava sellainen, että ajoneuvo pystyy saavuttamaan huippunopeutensa tasamaalla. Kaasunsäädin on pidettävä täysin auki, ja käyttäjän valittavissa oleva käyttövoiman toimintatila on aktivoitava käyttövoimayksikön enimmäistehon hyödyntämiseksi.
6.3. Ilman ohjaamoa olevien ajoneuvojen kuljettajien on säilytettävä 3.1.3 kohdassa määritelty ajoasento.
6.4. Ajoneuvon tulee saapua mittausosuudelle tasaisella nopeudella. Tyyppiä 1 ja 2 olevat mittausosuudet on kuljettava molempiin suuntiin peräkkäin.
6.4.1. Yhteen suuntaan tapahtuva testaaminen voidaan hyväksyä tyyppiä 2 olevalla mittausosuudella, jos ajoneuvo ei radan ominaisuuksien vuoksi pysty saavuttamaan suurinta nopeuttaan molempiin suuntiin. Tällöin
6.4.1.1. |
testiajo on toistettava viisi kertaa välittömästi peräkkäin; |
6.4.1.2. |
ajoneuvon keskilinjan suuntainen tuulennopeus ei saa olla yli 1 m/s. |
6.5. Tyyppiä 3 olevan mittausosuuden molemmat osuudet L on kuljettava peräkkäin yhteen suuntaan keskeytyksettä.
6.5.1. Jos mittausosuus on koko radan pituinen, se on kuljettava yhteen suuntaan vähintään kaksi kertaa. Ajanmittausten välinen ero ei saa olla yli 3 prosenttia.
6.6. Polttoaineen ja voiteluöljyn on oltava valmistajan suositusten mukaiset.
6.7. Mittausosuuden kulkemiseen molempiin suuntiin käytetty kokonaisaika t on määritettävä 0,7 prosentin tarkkuudella.
6.8. Keskinopeuden määrittäminen
Testin keskinopeus V (km/h) määritellään seuraavasti:
6.8.1. Tyyppiä 1 ja tyyppiä 2 olevat mittausosuudet
Yhtälö Ap1-1:
jossa
L |
= |
mittausosuuden pituus (m) |
t |
= |
molempien mittausosuuksien L (m) kulkemiseen kuluva kokonaisaika (s). |
6.8.2. Tyyppiä 2 oleva mittausosuus yhteen suuntaan kuljettuna
|
Yhtälö Ap1-2: v = va jossa |
|
Yhtälö Ap1-3:
jossa
|
6.8.3. Tyyppiä 3 oleva mittausosuus
6.8.3.1. Kahdesta osasta L (katso kohta 4.2.3.1) koostuva mittausosuus
Yhtälö Ap1-4:
jossa
L |
= |
mittausosuuden pituus (m) |
t |
= |
molempien mittausosuuksien L (m) kulkemiseen tarvittu kokonaisaika (s). |
6.8.3.2. Koko kehämäisen testiajoradan pituinen mittausosuus (katso kohta 3.1.4.2.3.3)
|
Yhtälö Ap1-5:
jossa |
|
Yhtälö Ap1-6:
jossa
|
|
Yhtälö Ap1-7:
jossa
|
6.9. Keskinopeus mitataan vähintään kaksi kertaa peräkkäin.
7. Ajoneuvon suurin nopeus
Testiajoneuvon suurin nopeus ilmaistaan kilometreinä tunnissa luvulla, joka vastaa kahdessa peräkkäisessä testissä mitattujen nopeuksien, joiden ero ei saa olla yli 3 prosenttia, aritmeettista keskiarvoa lähinnä olevaa kokonaislukua. Jos aritmeettinen keskiarvo on tarkalleen kahden kokonaisluvun puolivälissä, se pyöristetään seuraavaan suurempaan kokonaislukuun.
8. Ajoneuvon suurimman nopeuden mittaustoleranssit
8.1. |
Ajoneuvon suurin nopeus, jonka tutkimuslaitos määrittää hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, voi poiketa kohdan 7 arvosta ± 5 prosenttia. |
Lisäys 1.1
Menettely ajoneuvon kehämäisen testiajoradan korjauskertoimen määrittämiseksi
1. |
Kehämäisen testiajoradan kerroin k on määritettävä ajoneuvon suurimpaan sallittuun nopeuteen saakka. |
2. |
Kerroin k on määritettävä useille ajoneuvon nopeuksille siten, että kahden peräkkäisen nopeuden välinen ero ei ole yli 30 km/h. |
3. |
Testi on jokaisen valitun nopeuden osalta tehtävä tämän asetuksen vaatimusten mukaisesti kahdella tavalla:
|
4. |
Kustakin ajoneuvon nopeudesta mitatut arvot va ja vd merkitään kaavioon, joka vastaa kuvaa Ap1.1-1, ja peräkkäiset pisteet yhdistetään toisiinsa janalla. Kuva Ap1.1-1
|
5. |
Kutakin mitattua ajoneuvon nopeutta vastaava kerroin k saadaan seuraavaa kaavaa käyttäen: Yhtälö Ap1.1-1:
|
Lisäys 2
Polttomoottori- tai hybridivoimalinjatyypin käsittävän käyttövoimajärjestelmän suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon mittausmenetelmiä koskevat vaatimukset
1. Yleiset vaatimukset
1.1 |
Lisäys 2.1 koskee ajoneuvoluokkien L1e, L2e ja L6e (kipinäsytytys)moottorien suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittämistä. |
1.2 |
Lisäys 2.2 koskee ajoneuvoluokkien L3e, L4e, L5e ja L7e (kipinäsytytys)moottorien suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittämistä. |
1.3 |
Lisäys 2.3 koskee puristussytytysmoottoreilla varustettujen luokan L ajoneuvojen suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittämistä. |
1.4 |
Lisäys 2.4 koskee hybridivoimalinjalla varustettujen luokan L ajoneuvojen suurimman kokonaisvääntömomentin ja suurimman kokonaistehon määrittämistä. |
1.5 |
Vääntömomentin mittausjärjestelmä on kalibroitava kitkahäviön huomioon ottamiseksi. Dynamometrin mittausalueen alemmalla puoliskolla tarkkuus voi olla ± 2 prosenttia mitatusta vääntömomentista. |
1.6 |
Testit voidaan suorittaa ilmastoidussa testitilassa, jossa ilmasto-olosuhteita voidaan kontrolloida. |
1.7 |
Muiden kuin tavanomaisten käyttövoimatyyppien ja -järjestelmien sekä hybridijärjestelmien osalta valmistajan on toimitettava tässä asetuksessa tarkoitettuja tietoja vastaavat tiedot. |
2. Luokan L7e-B maastomönkijöiden vääntömomentin varmistamista koskeva vaatimus
Jotta voidaan osoittaa, että luokan L7e-B maastomönkijä on suunniteltu ajettavaksi ja sitä voidaan ajaa maasto-olosuhteissa ja että sen moottori pystyy siten kehittämään riittävän vääntömomentin, edustavan testiajoneuvon on kyettävä nousemaan rinnettä, jonka kaltevuus on vähintään 25 prosenttia, pelkälle ajoneuvolle laskettuna. Ennen varmistustestin aloittamista ajoneuvo on pysäköitävä kaltevalle pinnalle (ajoneuvon nopeus = 0 km/h).
Lisäys 2.1
Luokkien L1e, L2e ja L6e ajoneuvojen kipinäsytytysmoottorien suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittäminen
1. Suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon mittausten tarkkuus täydellä kuormituksella
1.1. |
Vääntömomentti: ± 2 prosenttia mitatusta vääntömomentista |
1.2. |
Pyörimisnopeus: mittaustarkkuuden on oltava ± 1 prosenttia koko asteikon lukemasta |
1.3. |
Polttoaineenkulutuksen osalta kaikkien käytettyjen laitteiden tarkkuuden on oltava ± 2 prosenttia. |
1.4. |
Moottorin imuilman lämpötila: ± 2 K |
1.5. |
Ilmanpaine: ± 70 Pa |
1.6. |
Paine ajoneuvon pakojärjestelmässä ja imuilman alipaine: ± 25 Pa |
2. Testi suurimman vääntömomentin ja moottorin suurimman nettotehon mittaamiseksi
2.1. Apulaitteet
2.1.1. Asennettavat apulaitteet
Testin aikana moottorin toimimiseksi kyseessä olevassa käyttösovellutuksessa tarvittavien (taulukon Ap2.1-1 mukaisten) apulaitteiden on sijaittava testipenkissä mahdollisimman tarkoin siinä asennossa, jossa ne olisivat kyseessä olevassa käyttösovellutuksessa.
Taulukko Ap2.1-1
Käyttövoimayksikön tehon testin ajaksi asennettavat apulaitteet vääntömomentin ja moottorin nettotehon määrittämistä varten
Nro |
Apulaitteet |
Asentaminen vääntömomentin ja nettotehon testaamista varten |
||||||||||||||||
1 |
Ilman imujärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||||
2 |
Pakojärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||||
3 |
Kaasutin |
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||||
4 |
Polttoaineen ruiskutusjärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||||
5 |
Suurimman pyörimisnopeuden tai tehon säätimet |
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||||
6 |
Nestejäähdytysjärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä (5) |
||||||||||||||||
7 |
Ilmajäähdytys
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||||
8 |
Sähkölaitteet |
Jos vakiovaruste: kyllä (6) |
||||||||||||||||
9 |
Pilaantumista rajoittavat laitteet (7) |
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||||
9 |
Voitelujärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
2.1.3. Poistettavat apulaitteet
Tietyt apulaitteet, jotka ovat tarpeen vain ajoneuvon itsensä toiminnan kannalta ja jotka voidaan asentaa moottoriin, on irrotettava testien ajaksi.
Kiinteiden apulaitteiden kuormittamattomana absorboima teho voidaan määrittää ja lisätä mitattuun moottorin tehoon.
2.1.4. Jäähdyttimen, tuulettimen, tuulettimen suuttimen, vesipumpun ja termostaatin on oltava testipenkissä mahdollisimman pitkälti toisiinsa nähden samassa asennossa kuin ne ovat ajoneuvossakin. Jos jäähdyttimen, tuulettimen, tuulettimen suuttimen, vesipumpun tai termostaatin asento testipenkissä poikkeaa sen asennosta ajoneuvossa, niiden asento testipenkissä on ilmoitettava ja kuvattava testausselosteessa.
2.2. Asetukset
Asetukset suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittämiseksi testeissä esitetään taulukossa Ap2.1-2.
Taulukko Ap2.1-2
Asetukset
1 |
Kaasuttimien asetus |
Säädettävä valmistajan tuotantosarjalle antamien ohjeiden mukaisesti kyseisessä sovellutuksessa ja käytettävä ilman lisämuutoksia |
2 |
Polttoaineen ruiskutuspumpun virtausnopeuden asetus |
|
3 |
Sytytyksen tai ruiskutuksen asetus (ennakkokäyrä) |
|
4 |
(Elektroninen) kaasunsäädin |
|
5 |
Muun pyörimisnopeuden säätimen asetus |
|
6 |
Päästöjen (melun ja pakokaasupäästöjen) vähennysjärjestelmän asetukset ja laitteet |
2.3. Testausolosuhteet
2.3.1. Suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittämiseksi tarkoitetut testit on tehtävä kaasuläppä täysin auki moottorin ollessa varustettuna kuten taulukossa Ap2.1-1 eritellään.
2.3.2. Mittaukset on tehtävä tavanomaisissa, vakiintuneissa toimintaolosuhteissa moottorin saadessa riittävästi palamisilmaa. Moottorin on oltava sisäänajettu valmistajan suositusten mukaisesti. Palokammiossa saa olla karstaa vain rajoitetussa määrin.
2.3.3. Testausolosuhteet, kuten imuilman lämpötila, on valittava mahdollisimman läheltä vertailuolosuhteita (katso 3.2 kohta), jotta korjauskerroin olisi mahdollisimman pieni.
2.3.4. Moottorin imuilman (ympäröivän ilman) lämpötila on mitattava enintään 0,15 m:n etäisyydeltä ilmanpuhdistimen imuaukosta, tai jos ilmanpuhdistinta ei ole, 0,15 m:n päästä ilman imuputkesta. Lämpömittarin tai termoelementin on oltava suojattu lämpösäteilyltä, ja sen on sijaittava ilmavirrassa. Se on suojattava myös höyrystyneeltä polttoaineelta. Mittauskohtia on oltava riittävä määrä, jotta imuilman lämpötilasta saadaan edustava keskiarvo.
2.3.5. Mittauksia ei saa tehdä, ennen kuin vääntömomentti, pyörimisnopeus ja lämpötilat ovat pysyneet käytännöllisesti katsoen vakioina vähintään 30 sekuntia.
2.3.6. Kun jokin pyörimisnopeus on valittu mittaustarkoitusta varten, sen arvo ei saa vaihdella enempää kuin ± 2 prosenttia.
2.3.7. Jarrun kuormitus ja imuilman lämpötilan lukemat on otettava samanaikaisesti, ja lukeman on oltava keskiarvo kahdesta peräkkäisestä tasaantuneesta arvosta. Ne eivät saa poiketa toisistaan yli 2 prosenttia jarrun kuormituksen osalta.
2.3.8. Jos pyörimisnopeutta ja polttoaineen kulutusta mitataan automaattisesti liipaistavalla laitteella, on mittausajan oltava vähintään 10 s, ja jos mittaus tehdään käsikäyttöisellä laitteella, mittausajan on oltava vähintään 20 s.
2.3.9. Moottorin poistoaukosta mitattu jäähdytysnesteen lämpötila saa poiketa enintään ± 5 K valmistajan ilmoittamasta termostaatin ylemmästä lämpötila-asetuksesta. Jos valmistaja ei ole ilmoittanut lämpötilaa, sen on oltava 353,2 K ± 5 K.
Ilmajäähdytteisissä moottoreissa valmistajan osoittamasta kohdasta mitattu lämpötila saa poiketa enintään + 0/– 20 K valmistajan tarkoittamasta lämpötilasta vertailuolosuhteissa.
2.3.10. Polttoaineen lämpötila on mitattava kaasuttimen tai suihkutusjärjestelmän tuloaukosta ja sen on pysyttävä valmistajan asettamissa rajoissa.
2.3.11. Voiteluöljyn lämpötilan, joka on mitattu kampikammiosta tai öljynjäähdyttimen poistoaukosta, jos sellainen on asennettu, on oltava valmistajan asettamissa rajoissa.
2.3.12. Pakokaasun lämpötila on mitattava suorassa kulmassa pakoputken laippaan (laippoihin), pakosarjaan (pakosarjoihin) tai pakoaukkoihin nähden.
2.3.13. Testipolttoaine
Testipolttoaineena on käytettävä liitteen II lisäyksen 2 mukaista vertailupolttoainetta.
2.4. Testausmenettely
Mittauksia on tehtävä riittävän monilla moottorin nopeuksilla, jotta voidaan asianmukaisesti määritellä koko tehokuvaaja valmistajan suosittelemasta alimmasta ylimpään moottorin nopeuteen. Pyörimisnopeuden, jolla moottori kehittää suurimman vääntömomentin ja jolla se kehittää suurimman tehon, on oltava tällä nopeusalueella. Jokaiselle nopeudelle on määritettävä vähintään kahden vakiintuneen mittauksen keskiarvo.
2.5. Kirjattavat tiedot määritetään asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa testausselosteen mallissa.
3. Tehon ja vääntömomentin korjauskertoimet
3.1. Kertoimien α1 ja α2 määritys
3.1.1. α1 and α2 ovat kertoimia, joilla mitattu vääntömomentti ja teho on kerrottava moottorin vääntömomentin ja tehon määrittämiseksi ottaen huomioon testien aikana käytetty voimansiirron hyötysuhde (kerroin α2), jotta ne saatetaan 3.2.1 kohdassa tarkoitettuihin vertailuolosuhteisiin (kerroin α1). Tehon korjauskaava on seuraava:
Yhtälö Ap2.1-1:
jossa
P0 |
= |
korjattu teho (ts. teho kampiakselin päässä vallitsevissa vertailuolosuhteissa); |
α1 |
= |
vertailuolosuhteiden korjauskerroin; |
α2 |
= |
voimansiirron hyötysuhteen korjauskerroin; |
P |
= |
mitattu teho (havaittu teho). |
3.2. Vertailuolosuhteet
3.2.1. Lämpötila: 298,2 K (25 °C)
3.2.2. Kuivan ilman vertailupaine (pso): 99 kPa (990 mbar)
Huom. Kuiva vertailupaine perustuu 100 kPa:n kokonaispaineeseen ja 1 kPa:n vesihöyryn paineeseen.
3.2.3. Testausolosuhteet
3.2.3.1. Testauksen aikana olosuhteiden on oltava seuraavissa rajoissa:
283,2K < T < 318,2K
jossa T on testauslämpötila (K).
3.3. Korjauskertoimen α1 määritys (8)
Yhtälö Ap2.1-2:
jossa
T |
= |
imuilman absoluuttinen lämpötila |
ps |
= |
kuivan ilman paine (kPa), ts. kokonaisilmanpaine, josta vähennetään vesihöyryn paine. |
3.3.1. Yhtälöä Ap2.1-2 sovelletaan vain, jos
0,93 ≤ α1 ≤ 1,07
Jos raja-arvot ylittyvät, saatu korjattu arvo on ilmoitettava ja testausolosuhteet (lämpötila ja paine) on ilmoitettava tarkasti testausselosteessa.
3.4. Korjauskertoimen määritys voimansiirron mekaaniselle hyötysuhteelle α2
jossa
— |
tämä kerroin on 1, jos mittauskohta on kampiakselin voiman ulosottopää; |
— |
tämä kerroin lasketaan seuraavasta kaavasta, jos mittauskohta ei ole kampiakselin voiman ulosottopää: |
Yhtälö Ap2.1-2:
jossa nt on kampiakselin ja mittauskohdan välissä olevan voimansiirtolaitteen hyötysuhde.
Voimansiirron hyötysuhde nt määritellään voimansiirron jokaisen komponentin hyötysuhteiden tulosta nj (kertolasku):
Yhtälö Ap2.1-3:
Taulukko Ap2.1-3
Voimansiirron jokaisen komponentin hyötysuhde nj
Tyyppi |
Hyötysuhde |
|
Hammaspyörä |
Suorahampainen hammaspyörä |
0,98 |
Vinohampainen hammaspyörä |
0,97 |
|
Kartiohammaspyörä |
0,96 |
|
Ketju |
Rullaketju |
0,95 |
Äänetön ketju |
0,98 |
|
Hihna |
Hammashihna |
0,95 |
Kiilahihna |
0,94 |
|
Nestekytkin tai momentinmuunnin |
0,92 |
|
0,92 |
4. Suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon mittaustoleranssit
Teknisen tutkimuslaitoksen hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla määrittämän moottorin suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon suurimmat hyväksyttävät toleranssit ovat seuraavat:
Taulukko Ap2.1-4
Hyväksyttävät mittaustoleranssit
Mitattu teho |
Suurimman vääntömomentin ja suurimman tehon hyväksyttävä toleranssi |
< 1 kW |
≤ 10 % |
1 kW ≤ mitattu teho ≤ 6 kW |
≤ 5 % |
Moottorin kierrosnopeuden toleranssi mitattaessa suurinta vääntömomenttia ja nettotehoa: ≤ 3 %
(1) Jos vakiomallista pakojärjestelmää on vaikeaa käyttää, valmistajan suostumuksesta voidaan asentaa vastaavan painehäviön aiheuttava pakojärjestelmä. Moottorin käydessä testauslaboratoriossa pakokaasun poistojärjestelmä ei saa aiheuttaa poistohormin ja ajoneuvon pakojärjestelmän yhtymäkohdassa painetta, joka poikkeaa ilmakehän paineesta ± 740 Pa (7,4 mbar), ellei valmistaja ole ennen testausta hyväksynyt korkeampaa vastapainetta.
(2) Tuloilmaläppä ohjaa paineilmalla toimivaa ruiskutuspumpun säätölaitetta.
(3) Jos tuuletin tai puhallin voidaan kytkeä pois toiminnasta, ensin on ilmoitettava moottorin nettoteho tuulettimen (tai puhaltimen) ollessa poissa toiminnasta ja sen jälkeen moottorin nettoteho tuulettimen (tai puhaltimen) ollessa toiminnassa. Jos testipenkkiin ei voida asentaa kiinteää sähköisesti tai mekaanisesti toimivaa tuuletinta, tuulettimen absorboima teho määritetään samoilla pyörimisnopeuksilla, joita käytetään moottorin tehoa mitattaessa. Nettoteho lasketaan vähentämällä kyseinen teho korjatusta tehosta.
(4) Termostaatti voidaan lukita täysin aukinaiseen asentoon.
(5) Jäähdyttimen, tuulettimen, tuulettimen suuttimen, vesipumpun ja termostaatin on oltava testipenkissä mahdollisimman pitkälti toisiinsa nähden samassa asennossa kuin ne ovat ajoneuvossakin. Jos jäähdyttimen, tuulettimen, tuulettimen suuttimen, vesipumpun ja/tai termostaatin asento testipenkissä poikkeaa sen/niiden asennosta ajoneuvossa, asia on ilmoitettava ja kuvattava testausselosteessa. Jäähdytysnesteen kierron on toimittava vain moottorin vesipumpun avulla. Jäähdytysnestettä voidaan jäähdyttää joko moottorin jäähdyttimellä tai ulkoisella piirillä, jos tällaisen piirin painehäviö pysyy olennaisesti samana kuin moottorin jäähdytysjärjestelmässä. Jos moottorin suoja on asennettu, sen on oltava auki.
(6) Generaattorin pienin teho: generaattori tuottaa ainoastaan moottorin toiminnan kannalta välttämättömien apulaitteiden tarvitseman virran. Akku ei lataudu testin aikana.
(7) Päästöjenestojärjestelmät voivat käsittää esimerkiksi pakokaasun kierrätysjärjestelmän (EGR-järjestelmän), katalysaattorin, lämpöreaktorin, ilman jälki-imujärjestelmän ja polttoaineen haihtumisen estojärjestelmän.
(8) Testit voidaan suorittaa testitilassa, jonka lämpötilaa säädellään ja jossa ympäristön olosuhteita voidaan kontrolloida.
(9) Testit voidaan suorittaa testitilassa, jonka lämpötilaa säädellään ja jossa ympäristön olosuhteita voidaan kontrolloida.
(10) Ellei ole lukittu.
Lisäys 2.2
Luokkien L3e, L4e, L5e ja L7e ajoneuvojen kipinäsytytysmoottorien suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittäminen
1. Suurimman nettotehon ja suurimman vääntömomentin mittausten tarkkuus täydellä kuormituksella:
1.1. |
Vääntömomentti: ± 1 prosentti mitatusta vääntömomentista (1). |
1.2. |
Pyörimisnopeus: mittaustarkkuuden on oltava ± 1 % koko asteikon lukemasta. |
1.3. |
Polttoaineen kulutus: käytettyjen laitteiden kokonaistarkkuus ± 1 %. |
1.4. |
Moottorin imuilman lämpötila: ± 1 K |
1.5. |
Ilmanpaine: ± 70 Pa |
1.6. |
Paine ajoneuvon pakojärjestelmässä ja imuilman painehäviö: ± 25 Pa |
2. Testit suurimman vääntömomentin ja moottorin suurimman nettotehon mittaamiseksi
2.1. Apulaitteet
2.1.1. Asennettavat apulaitteet
Testin aikana moottorin toimimiseksi kyseessä olevassa käyttösovellutuksessa tarvittavat (taulukon Ap2.2-1 mukaiset) apulaitteet on voitava sijoittaa testipenkissä mahdollisimman tarkoin siihen asentoon, jossa ne olisivat kyseessä olevassa käyttösovellutuksessa.
Taulukko Ap2.2-1
Käyttövoimaominaisuuksien testin ajaksi asennettavat apulaitteet vääntömomentin ja moottorin nettotehon määrittämistä varten
Nro |
Apulaitteet |
Asentaminen vääntömomentin ja nettotehon testaamista varten |
||||||||||||||
1 |
Ilman imujärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
2 |
Imusarjan lämmityslaite |
Jos vakiovaruste: kyllä (asennettava mahdollisimman edulliseen asentoon) |
||||||||||||||
3 |
Pakojärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
4 |
Kaasutin |
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
5 |
Polttoaineen ruiskutusjärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
6 |
Suurimman pyörimisnopeuden ja/tai tehon säätimet |
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
7 |
Nestejäähdytysjärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä5 |
||||||||||||||
8 |
Ilmajäähdytys
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
9 |
Sähkölaitteet |
Jos vakiovaruste: kyllä6 |
||||||||||||||
10 |
Ahdin tai turboahdin, jos sellainen on asennettu
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
11 |
Pilaantumista rajoittavat laitteet7 |
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
12 |
Voitelujärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
2.1.3. Poistettavat apulaitteet
Tietyt apulaitteet, jotka ovat tarpeen ajoneuvon toiminnan kannalta ja jotka voidaan asentaa moottoriin, on irrotettava testien ajaksi.
Jos apulaitteita ei voida irrottaa, niiden kuormittamattomana absorboima teho voidaan määrittää ja lisätä mitattuun moottorin tehoon.
2.2. Asetukset
Asetukset suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittämiseksi testeissä esitetään taulukossa Ap2.1-2.
Taulukko Ap2.2-2
Asetukset
1 |
Kaasuttim(i)en säädöt |
Säädettävä valmistajan tuotantosarjalle antamien ohjeiden mukaisesti kyseisessä sovellutuksessa ja käytettävä ilman lisämuutoksia |
2 |
Suihkutuspumpun virtauksen säätö |
|
3 |
Sytytyksen tai ruiskutuksen asetus (ennakkokäyrä) |
|
4 |
(Elektroninen) kaasunsäädin |
|
5 |
Muun pyörimisnopeuden säätimen asetus |
|
6 |
Päästöjen (melun ja pakokaasupäästöjen) vähennysjärjestelmän asetukset ja laitteet |
2.3. Testausolosuhteet
2.3.1. Suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittämiseksi tarkoitetut testit on tehtävä kaasuläppä täysin auki moottorin ollessa varustettuna kuten taulukossa Ap2.2-1 on eritelty.
2.3.2. Mittaukset on tehtävä tavanomaisissa, vakiintuneissa toimintaolosuhteissa moottorin saadessa riittävästi palamisilmaa. Moottoreiden täytyy olla valmistajan suositusten mukaisesti sisäänajettuja. Palokammioissa saa olla karstaa vain rajoitetussa määrin.
2.3.3. Testausolosuhteet, kuten imuilman lämpötila, on valittava mahdollisimman läheltä vertailuolosuhteita (katso 3.2 kohta), jotta korjauskerroin olisi mahdollisimman pieni.
2.3.4. Jos jäähdytysjärjestelmä testipenkissä täyttää laitteistolle asetettavat asianmukaiset vaatimukset, mutta ei kuitenkaan pysty saamaan aikaan riittäviä jäähdytysolosuhteita, niin että mittaukset voitaisiin tehdä tavanomaisissa, vakaissa käyttöolosuhteissa, voidaan käyttää lisäyksessä 1 kuvailtua menetelmää.
2.3.5. Minimivaatimukset, jotka testauslaitteiston on täytettävä, ja laajuus, jossa testit on tehtävä, jotta ne täyttäisivät lisäyksen 1 mukaiset vaatimukset, määritellään seuraavassa.
2.3.5.1. |
v1 on ajoneuvon suurin nopeus; v2 on jäähdytysilmavirran suurin nopeus tuulettimen jättöpuolella; Ø on jäähdytysilmavirran pinta-ala. |
2.3.5.2. |
Jos v2 ≥ v1 ja Ø ≥ 0,25 m2, vähimmäisvaatimukset täyttyvät. Jos ei ole mahdollista saada käyttöolosuhteita vakiintumaan, sovelletaan lisäyksessä 1 kuvailtua menetelmää. |
2.3.5.3. |
Jos v2 < v1 tai Ø < 0,25 m2,
|
2.3.6. Moottorin imuilman (ympäröivän ilman) lämpötila on mitattava enintään 0,15 m:n etäisyydeltä ilmanpuhdistimen imuaukosta, tai jos ilmanpuhdistinta ei ole, 0,15 m:n päästä ilman imuputkesta. Lämpömittarin tai termoelementin on oltava suojattu lämpösäteilyltä, ja sen on sijaittava ilmavirrassa. Se on suojattava myös höyrystyneeltä polttoaineelta.
Mittaukset on tehtävä riittävän monesta kohtaa, jotta saadaan edustava keskiarvo tuloilman lämpötilasta.
2.3.7. Mittaustuloksia ei saa kirjata, ennen kuin vääntömomentti, pyörimisnopeus ja lämpötilat ovat pysyneet käytännöllisesti katsoen vakioina vähintään 30 sekuntia.
2.3.8. Moottorin pyörimisnopeus käynnin ja lukeman oton aikana ei saa poiketa valitusta nopeudesta enempää kuin ± 1 % tai ± 10 min– 1, sen mukaan kumpi on suurempi.
2.3.9. Jarrukuormitus ja imuilman lämpötilan lukemat on otettava samanaikaisesti, ja lukeman on oltava keskiarvo kahdesta peräkkäisestä tasaantuneesta arvosta. Ne eivät saa poiketa toisistaan yli 2 prosenttia jarrun kuormituksen osalta.
2.3.10. Jäädytysnesteen lämpötila moottorin poistoaukolla on pidettävä välillä ± 5 K valmistajan ilmoittamasta termostaatin ohjaamasta lämpötilasta. Jos valmistaja ei ole ilmoittanut lämpötilaa, sen on oltava 353,2 ± 5 K.
Ilmajäähdytteisissä moottoreissa valmistajan osoittamasta kohdasta mitattu lämpötila saa poiketa enintään + 0/– 20 K valmistajan tarkoittamasta lämpötilasta vertailuolosuhteissa.
2.3.11. Polttoaineen lämpötila on mitattava kaasuttimen tai suihkutusjärjestelmän tuloaukosta, ja sen on pysyttävä valmistajan osoittamissa rajoissa.
2.3.12. Voiteluöljyn lämpötilan, joka on mitattu kampikammiosta tai öljynjäähdyttimen poistoaukosta, jos sellainen on asennettu, on oltava moottorin valmistajan asettamissa rajoissa.
2.3.13. Pakokaasun lämpötila on mitattava suorassa kulmassa pakoputken laippoihin, pakosarjoihin tai pakoaukkoihin nähden.
2.3.14. Jos moottorin pyörimisnopeutta ja polttoaineen kulutusta mitataan automaattisesti liipaistavalla laitteella, on mittausajan oltava vähintään 10 s, ja jos mittaus tehdään käsikäyttöisellä laitteella, mittausajan on oltava vähintään 20 s.
2.3.15. Testipolttoaine
Testipolttoaineena on käytettävä liitteen II lisäyksen 2 mukaista vertailupolttoainetta.
2.3.16. Ellei ole mahdollista käyttää vakiomallista äänenvaimentajaa, on testattaessa käytettävä laitetta, joka vastaa moottorin tavanomaisia, valmistajan ilmoittamia käyttöolosuhteita.
Moottorin käydessä testauslaboratoriossa ei pakokaasun poistojärjestelmä saa siinä kohdassa, jossa pakojärjestelmä liittyy testipenkkiin, aiheuttaa poistojärjestelmässä painetta, joka poikkeaa ilmakehän paineesta yli ± 740 Pa (7,4 mbar), ellei valmistaja ole ennen testausta nimenomaisesti ilmoittanut jotain tiettyä vastapainetta. Tässä tapauksessa on käytettävä näistä kahdesta paineesta alempaa.
2.4. Testausmenettely
Mittauksia on tehtävä riittävän monilla moottorin nopeuksilla, jotta voidaan asianmukaisesti määritellä koko tehokäyrä valmistajan suosittelemasta alimmasta ylimpään moottorin nopeuteen. Pyörimisnopeuden, jolla moottori kehittää suurimman vääntömomentin ja jolla se kehittää suurimman tehon, on oltava tällä nopeusalueella. Jokaiselle nopeudelle on määritettävä vähintään kahden vakiintuneen mittauksen keskiarvo.
2.5. Kirjattavat tiedot
Kirjattavat tiedot määritetään asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa testausselosteen mallissa.
3. Tehon ja vääntömomentin korjauskertoimet
3.1. Kertoimien α1 ja α2 määritys
3.1.1. α1 and α2 ovat kertoimia, joilla mitattu vääntömomentti ja teho on kerrottava moottorin vääntömomentin ja tehon määrittämiseksi ottaen huomioon testien aikana käytetty voimansiirron hyötysuhde (kerroin α2), jotta ne saatetaan 3.2.1 kohdassa tarkoitettuihin vertailuolosuhteisiin (kerroin α1). Tehon korjauskaava on seuraava:
Yhtälö Ap2.2-1:
jossa:
P0 |
= |
korjattu teho (ts. teho kampiakselin päässä vallitsevissa vertailuolosuhteissa); |
α1 |
= |
vertailuolosuhteiden korjauskerroin; |
α2 |
= |
voimansiirron hyötysuhteen korjauskerroin; |
P |
= |
mitattu teho (havaittu teho). |
3.2. Vertailuolosuhteet
3.2.1. Lämpötila: 298,2 K (25 °C)
3.2.2. Kuivan ilman vertailupaine (pso): 99 kPa (990 mbar)
Huom. Kuiva vertailupaine perustuu 100 kPa:n kokonaispaineeseen ja 1 kPa:n vesihöyryn paineeseen.
3.2.3. Testausolosuhteet
3.2.3.1. |
Testauksen aikana olosuhteiden on oltava seuraavissa rajoissa: 283,2 K < T < 318,2 K jossa T on testauslämpötila (K). |
3.3. Korjauskertoimen α1 määritys8
Yhtälö Ap2.2-2:
jossa
T |
= |
imuilman absoluuttinen lämpötila |
ps |
= |
kuivan ilman paine (kPa), ts. kokonaisilmanpaine, josta vähennetään vesihöyryn paine. |
3.3.1. Yhtälöä Ap2.2-2 sovelletaan vain, jos
Jos raja-arvot ylittyvät, saatu korjattu arvo on ilmoitettava ja testausolosuhteet (lämpötila ja paine) on ilmoitettava tarkasti testausselosteessa.
3.4. Korjauskertoimen määritys voimansiirron mekaaniselle hyötysuhteelle α2
jossa
— |
tämä kerroin on 1, jos mittauskohta on kampiakselin voiman ulosottopää; |
— |
tämä kerroin lasketaan seuraavasta kaavasta, jos mittauskohta ei ole kampiakselin voiman ulosottopää: |
Yhtälö Ap2.2-2:
jossa nt on kampiakselin ja mittauskohdan välissä olevan voimansiirtolaitteen hyötysuhde.
Voimansiirron hyötysuhde nt määritellään voimansiirron jokaisen komponentin hyötysuhteiden tulosta nj (kertolasku):
Yhtälö Ap2.2-3:
Taulukko Ap2.1-3
Voimansiirron jokaisen komponentin hyötysuhde nj
Tyyppi |
Hyötysuhde |
|
Hammaspyörä |
Suorahampainen hammaspyörä |
0,98 |
Vinohampainen hammaspyörä |
0,97 |
|
Kartiohammaspyörä |
0,96 |
|
Ketju |
Rullaketju |
0,95 |
Äänetön ketju |
0,98 |
|
Hihna |
Hammashihna |
0,95 |
Kiilahihna |
0,94 |
|
Nestekytkin tai momentinmuunnin |
Nestekytkin9 |
0,92 |
Momentinmuunnin9 |
0,92 |
4. Suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon mittaustoleranssit
Teknisen tutkimuslaitoksen hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla määrittämän moottorin suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon suurimmat hyväksyttävät toleranssit ovat seuraavat:
Taulukko Ap2.2-4
Hyväksyttävät mittaustoleranssit
Mitattu teho |
Suurimman vääntömomentin ja suurimman tehon hyväksyttävä toleranssi |
≤ 11 kW |
≤ 5 % |
> 11 kW |
≤ 2 % |
Moottorin kierrosnopeuden toleranssi mitattaessa suurinta vääntömomenttia ja nettotehoa: ≤ 1,5 %
(1) Vääntömomentin mittauslaite on kalibroitava kitkahäviöiden huomioon ottamiseksi. Tarkkuus voi olla ± 2 % mittauksissa, jotka tehdään tehotasojen ollessa alle 50 % suurimmasta arvosta. Suurimman vääntömomentin mittaustarkkuuden on kaikissa tapauksissa oltava ± 1 %.
(2) Ahtoilman jäähdytyksellä, joko neste- tai ilmajäähdytyksellä, varustetut moottorit on testattava ahtoilman jäähdytyksellä, tai valmistajan pyynnöstä testipenkki voi korvata ilmajäähdytteisen jäähdyttimen. Molemmissa tapauksissa on tehon mittaus kullakin nopeudella tehtävä siten, että testipenkissä tapahtuva moottorin ahtoilman lämpötila ja painehäviö on sama kuin valmistajan erittelemässä järjestelmässä ajoneuvoon asennettuna.
Lisäys 2.2.1
Moottorin suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon mittaus moottorin lämpötilaan perustuvalla menetelmällä
1. Testausolosuhteet
1.1. |
Suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittämiseksi tarkoitetut testit on tehtävä kaasuläppä täysin auki moottorin ollessa varustettuna, kuten taulukossa Ap2.2-1 eritellään. |
1.2. |
Mittaukset on tehtävä tavanomaisissa toimintaolosuhteissa moottorin saadessa riittävästi palamisilmaa. Moottorin on oltava sisäänajettu valmistajan suositusten mukaisesti. Kipinäsytytysmoottorin palokammiossa saa olla karstaa vain rajoitetussa määrin. Testausolosuhteet, kuten imuilman lämpötila, on valittava mahdollisimman läheltä vertailuolosuhteita (katso 3.2 kohta), jotta korjauskerroin olisi mahdollisimman pieni. |
1.3. |
Moottorin imuilman lämpötila on mitattava enintään 0,15 m:n etäisyydeltä ilmanpuhdistimen imuaukosta, tai jos ilmanpuhdistinta ei ole, 0,15 m:n päästä ilman imuputkesta. Lämpömittarin tai termoelementin on oltava suojattu lämpösäteilyltä ja sijaittava ilmavirrassa. Se on suojattava myös höyrystyneeltä polttoaineelta. Mittaukset on tehtävä riittävän monesta kohtaa, jotta saadaan edustava keskiarvo tuloilman lämpötilasta. |
1.4. |
Moottorin pyörimisnopeus ei saa vaihdella mittauksen aikana lukemia otettaessa enempää kuin ± 1 prosentti. |
1.5. |
Testattavan moottorin jarrun kuormituslukemat on otettava dynamometriltä, kun moottorin lämpötila on saavuttanut asetetun arvon moottorin pyörimisnopeuden pysyessä käytännöllisesti katsoen vakiona. |
1.6. |
Jarrun kuormituksen, polttoaineenkulutuksen ja imuilman lämpötilan lukemat on otettava samanaikaisesti; mittaustarkoituksiin käytetyn lukeman on oltava keskiarvo kahdesta peräkkäin saadusta tasaantuneesta arvosta. Jarrun kuormituksen ja polttoaineenkulutuksen osalta nämä arvot saavat poiketa toisistaan alle 2 prosenttia. |
1.7. |
Polttoaineenkulutuslukemia ryhdytään ottamaan, kun on varmaa, että moottori on saavuttanut määritellyn nopeuden. Jos moottorin pyörimisnopeutta ja polttoaineen kulutusta mitataan automaattisesti liipaistavalla laitteella, on mittausajan oltava vähintään 10 s, ja jos mittaus tehdään käsikäyttöisellä laitteella, mittausajan on oltava vähintään 20 s. |
1.8. |
Moottorin poistoaukosta mitattu jäähdytysnesteen lämpötila saa poiketa enintään ± 5 K valmistajan ilmoittamasta termostaatin ylemmästä lämpötila-asetuksesta. Jos valmistaja ei ole ilmoittanut lämpötilaa, kirjatun lämpötilan on oltava 353,2 ± 5 K. Ilmajäähdytteisissä moottoreissa sytytystulpan tiivisteestä mitattu lämpötila saa poiketa valmistajan ilmoittamasta arvosta enintään ± 10 K. Jos valmistaja ei ole ilmoittanut lämpötilaa, sen on oltava 483 ± 10 K. |
1.9. |
Ilmajäähdytteisten moottoreiden sytytystulpan tiivisteen lämpötila on mitattava lämpömittarilla, johon kuuluu termoelementti ja tiivistysrengas. |
1.10. |
Kaasuttimen tai suihkutusjärjestelmän tuloaukosta mitatun polttoaineen lämpötilan on pysyttävä valmistajan asettamissa rajoissa. |
1.11. |
Voiteluöljyn lämpötilan, joka on mitattu öljypohjasta tai öljynjäähdyttimen poistoaukosta, jos sellainen on asennettu, on oltava valmistajan asettamissa rajoissa. |
1.12. |
Pakokaasun lämpötila on mitattava suorassa kulmassa pakoaukon laippaan (laippoihin) ja pakosarjaan (pakosarjoihin) nähden. |
1.13. |
Käytetyn polttoaineen on oltava liitteessä II olevassa 3.3.12 kohdassa tarkoitettua polttoainetta. |
1.14. |
Ellei ole mahdollista käyttää vakiomallista äänenvaimentajaa, on testattaessa käytettävä laitetta, joka on sopiva moottorin tavanomaiselle, valmistajan ilmoittamalle pyörimisnopeudelle. Moottorin käydessä testauslaboratoriossa pakokaasun poistojärjestelmä ei saa aiheuttaa poistohormin ja ajoneuvon pakojärjestelmän yhtymäkohdassa painetta, joka poikkeaa ilmakehän paineesta ± 740 Pa (7,45 mbar), ellei valmistaja ole ennen testausta ilmoittanut tiettyä vastapainetta; tässä tapauksessa on käytettävä näistä kahdesta paineesta alempaa. |
Lisäys 2.3
Puristussytytysmoottoreilla varustettujen luokan L ajoneuvojen suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittäminen
1. Vääntömomentin ja tehon mittaustarkkuus täydellä kuormituksella
1.1. Vääntömomentti: ± 1 prosentti mitatusta vääntömomentista
1.2. Pyörimisnopeus:
mittaustarkkuuden on oltava ± 1 % koko asteikon lukemasta. Moottorin pyörimisnopeus on mitattava mieluiten automaattisynkronoidulla kierroslaskurilla ja kronometrilla (tai laskinajastimella).
1.3. Polttoaineenkulutus: ± 1 % mitatusta kulutuksesta.
1.4. Polttoaineen lämpötila: ± 2 K
1.5. Moottorin imuilman lämpötila: ± 2 K
1.6. Ilmanpaine: ± 100 Pa.
1.7. Paine imusarjassa (1): ± 50 Pa.
1.8. Paine ajoneuvon pakojärjestelmässä: 200 Pa.
2. Testit suurimman vääntömomentin ja moottorin suurimman nettotehon mittaamiseksi
2.1. Apulaitteet
2.1.1. Asennettavat apulaitteet
Testin aikana moottorin toimimiseksi kyseessä olevassa käyttösovellutuksessa tarvittavat (taulukon Ap2.3-1 mukaiset) apulaitteet voidaan sijoittaa testipenkissä mahdollisimman tarkoin siihen asentoon, jossa ne olisivat kyseessä olevassa käyttösovellutuksessa.
Taulukko Ap2.3-1
Käyttövoimayksikön tehon testin ajaksi asennettavat apulaitteet vääntömomentin ja moottorin nettotehon määrittämistä varten
Nro |
Apulaitteet |
Asentaminen vääntömomentin ja nettotehon testaamista varten |
||||||||||||||
1 |
Ilman imujärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
2 |
Imusarjan lämmityslaite |
Jos vakiovaruste: kyllä (asennettava mahdollisimman edulliseen asentoon) |
||||||||||||||
3 |
Pakojärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
5 |
Polttoaineen ruiskutusjärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
6 |
Suurimman pyörimisnopeuden ja/tai tehon säätimet (2) |
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
7 |
Nestejäähdytysvarusteet
|
Jos vakiovaruste: kyllä (6) |
||||||||||||||
8 |
Ilmajäähdytys
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
9 |
Sähkölaitteet |
Jos vakiovaruste: kyllä (9) |
||||||||||||||
10 |
Ahdin tai turboahdin, jos sellainen on asennettu
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
11 |
Pilaantumista rajoittavat laitteet (8) |
Jos vakiovaruste: kyllä |
||||||||||||||
12 |
Voitelujärjestelmä
|
Jos vakiovaruste: kyllä |
2.1.3. Poistettavat apulaitteet
Apulaitteet, jotka ovat tarpeen ajoneuvon toiminnan kannalta ja jotka voidaan asentaa moottoriin, on irrotettava testin ajaksi.
Seuraava epätäydellinen luettelo on esimerkinomainen:
— |
jarrujen paineilmakompressori, |
— |
ohjaustehostimen kompressori, |
— |
jousituksen kompressori, |
— |
ilmastointijärjestelmä. |
Jos apulaitteita ei voida irrottaa, niiden kuormittamattomana absorboima teho voidaan määrittää ja lisätä mitattuun moottorin tehoon.
2.1.4. Puristussytytysmoottoreiden käynnistysapulaitteet
Puristussytytysmoottoreiden käynnistämiseen käytettävien apulaitteiden osalta on otettava huomioon seuraavat kaksi tapausta:
a) |
sähkökäynnistys: generaattori on asennettu ja palvelee tarvittaessa moottorin toiminnan kannalta välttämättömiä apulaitteita; |
b) |
muu kuin sähkökäynnistys: jos on moottorin käynnin kannalta välttämättömiä sähköisiä apulaitteita, generaattori asennetaan syöttämään virtaa näille apulaitteille. Muussa tapauksessa se poistetaan. |
Kummassakin tapauksessa käynnistysenergian tuottamiseen ja varastointiin tarvittava järjestelmä asennetaan ja se toimii kuormittamattomana.
2.2. Asetukset
Asetukset suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittämiseksi testeissä esitetään taulukossa Ap2.3-2
Taulukko Ap2.3-2
Säätöolosuhteet
1 |
Ruiskutuspumpun syöttöjärjestelmän asetus |
Säädettävä valmistajan tuotantosarjalle antamien ohjeiden mukaisesti kyseisessä sovellutuksessa ja käytettävä ilman lisämuutoksia |
2 |
Sytytyksen tai ruiskutuksen asetus (ajoituskuvaaja) |
|
3 |
(Elektroninen) kaasunsäädin |
|
4 |
Muun pyörimisnopeuden säätimen asetus |
|
5 |
Päästöjen (melun ja pakokaasupäästöjen) vähennysjärjestelmän asetukset ja laitteet |
2.3. Testausolosuhteet
2.3.1. Suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon määrittämiseksi tarkoitetut testit on tehtävä ruiskutuspumpun ollessa säädettynä täydelle kuormitukselle moottorin ollessa varustettuna kuten taulukossa Ap2.3-1 on eritelty.
2.3.2. Mittaukset on tehtävä tavanomaisissa, vakiintuneissa toimintaolosuhteissa moottorin saadessa riittävästi palamisilmaa. Moottoreiden täytyy olla valmistajan suositusten mukaisesti sisäänajettuja. Palokammioissa saa olla karstaa vain rajoitetussa määrin.
2.3.3. Testausolosuhteet, kuten imuilman lämpötila, on valittava mahdollisimman läheltä vertailuolosuhteita (katso 3.2 kohta), jotta korjauskerroin olisi mahdollisimman pieni.
2.3.4. Moottorin imuilman (ympäröivän ilman) lämpötila on mitattava enintään 0,15 m:n etäisyydeltä ilmanpuhdistimen imuaukosta, tai jos ilmanpuhdistinta ei ole 0,15 m:n päästä ilman imuputkesta. Lämpömittarin tai termoelementin on oltava suojattu lämpösäteilyltä ja sijaittava ilmavirrassa. Se on suojattava myös polttoaineroiskeilta.
Mittaukset on tehtävä riittävän monesta kohtaa, jotta saadaan edustava keskiarvo tuloilman lämpötilasta.
2.3.7. Mittaustuloksia ei saa kirjata, ennen kuin vääntömomentti, pyörimisnopeus ja lämpötilat ovat pysyneet käytännöllisesti katsoen vakioina vähintään 30 sekuntia.
2.3.8. Moottorin pyörimisnopeus käynnin ja lukeman oton aikana ei saa poiketa valitusta nopeudesta enempää kuin ± 1 tai ± 10 min-1, sen mukaan kumpi on suurempi.
2.3.9. Jarrukuormitus ja imuilman lämpötilan lukemat on otettava samanaikaisesti, ja lukeman on oltava keskiarvo kahdesta peräkkäisestä tasaantuneesta arvosta. Ne eivät saa poiketa toisistaan yli 2 prosenttia jarrukuormituksen osalta.
2.3.10. Jäädytysnesteen lämpötila moottorin poistoaukolla on pidettävä välillä ± 5 K valmistajan ilmoittamasta termostaatin ohjaamasta lämpötilasta. Jos valmistaja ei ole ilmoittanut lämpötilaa, sen on oltava 353,2 ± 5 K.
Ilmajäähdytteisissä moottoreissa valmistajan osoittamasta kohdasta mitattu lämpötila saa poiketa enintään +0/-20 K valmistajan tarkoittamasta lämpötilasta vertailuolosuhteissa.
2.3.11. Polttoaineen lämpötila on mitattava suihkutusjärjestelmän tuloaukosta, ja sen on pysyttävä valmistajan osoittamissa rajoissa.
2.3.12. Voiteluöljyn lämpötilan, joka on mitattu kampikammiosta tai öljynjäähdyttimen poistoaukosta, jos sellainen on asennettu, on oltava moottorin valmistajan asettamissa rajoissa.
2.3.13. Pakokaasun lämpötila on mitattava suorassa kulmassa pakoputken laippaan (laippoihin), pakosarjaan (pakosarjoihin) tai pakoaukkoihin nähden.
2.3.14. Lisäsäätöjärjestelmää voidaan käyttää lämpötilan pitämiseksi 2.3.10, 2.3.11 ja 2.3.12 kohdassa määritellyissä rajoissa.
2.3.15. Jos moottorin pyörimisnopeutta ja polttoaineen kulutusta mitataan automaattisesti liipaistavalla laitteella, on mittausajan oltava vähintään 10 s, ja jos mittaus tehdään käsikäyttöisellä laitteella, mittausajan on oltava vähintään 20 s.
2.3.16. Testipolttoaine
Testipolttoaineena on käytettävä liitteen II lisäyksen 2 mukaista vertailupolttoainetta.
2.3.17. Ellei ole mahdollista käyttää vakiomallista äänenvaimentajaa, on testattaessa käytettävä laitetta, joka vastaa moottorin tavanomaisia, valmistajan ilmoittamia käyttöolosuhteita.
Moottorin käydessä testauslaboratoriossa ei pakokaasun poistojärjestelmä saa siinä kohdassa, jossa pakojärjestelmä liittyy testipenkkiin, aiheuttaa poistojärjestelmässä painetta, joka poikkeaa ilmakehän paineesta yli ± 740 Pa (7,4 mbar), ellei valmistaja ole ennen testausta nimenomaisesti ilmoittanut jotain tiettyä vastapainetta. Tässä tapauksessa on käytettävä näistä kahdesta paineesta pienempää.
2.4. Testausmenettely
Mittauksia on tehtävä riittävän monilla moottorin nopeuksilla, jotta voidaan asianmukaisesti määritellä koko tehokuvaaja valmistajan suosittelemasta alimmasta ylimpään moottorin nopeuteen. Pyörimisnopeuden, jolla moottori kehittää suurimman vääntömomentin ja jolla se kehittää suurimman tehon, on oltava tällä nopeusalueella. Jokaiselle nopeudelle on määritettävä vähintään kahden vakiintuneen mittauksen keskiarvo.
2.5. Savutuksen mittaus
Puristussytytysmoottoreiden osalta on testin aikana tarkastettava, täyttävätkö pakokaasut tyyppi II -testin vaatimukset.
2.6. Kirjattavat tiedot
Kirjattavat tiedot määritetään asetuksen (EU) N:o 167/2013 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa testausselosteen mallissa.
3. Tehon ja vääntömomentin korjauskertoimet
3.1. Kertoimien αd ja α2 määritys
3.1.1. αd and α2 ovat kertoimia, joilla mitattu vääntömomentti ja teho on kerrottava moottorin vääntömomentin ja tehon määrittämiseksi ottaen huomioon testien aikana käytetty voimansiirron hyötysuhde (kerroin α2), jotta ne saatetaan 3.2.1 kohdassa tarkoitettuihin vertailuolosuhteisiin (kerroin αd). Tehon korjauskaava on seuraava:
Yhtälö Ap2.3-1:
jossa
P0 |
= |
korjattu teho (ts. teho kampiakselin päässä vallitsevissa vertailuolosuhteissa); |
αd |
= |
vertailuolosuhteiden korjauskerroin; |
α2 |
= |
voimansiirron hyötysuhteen korjauskerroin (katso lisäyksessä 2.2. oleva 3.4 kohta); |
P |
= |
mitattu teho (havaittu teho). |
3.2. Vertailuolosuhteet
3.2.1. Lämpötila: 298,2 K (25 °C)
3.2.2. Kuivan ilman vertailupaine (pso): 99 kPa (990 mbar)
Huom. Kuiva vertailupaine perustuu 100 kPa:n kokonaispaineeseen ja 1 kPa:n vesihöyryn paineeseen.
3.2.3. Testausolosuhteet
3.2.3.1. Testauksen aikana olosuhteiden on oltava seuraavissa rajoissa:
|
283,2 K < T < 318,2 K |
|
80 kPa ≤ ps ≤ 110 kPa |
jossa
T |
= |
testauslämpötila (K); |
ps |
= |
kuivan ilman paine (kPa), ts. kokonaisilmanpaine, josta vähennetään vesihöyryn paine. |
3.3. Korjauskertoimen αd määritys (10)
Yhtälö Ap2.3-2:
Puristussytytysmoottoreiden tehon korjauskerroin (αd) polttoaineen vakiovirtauksella saadaan kaavasta:
jossa
fa |
= |
olosuhdekerroin |
fm |
= |
kunkin moottori- ja säätötyypin ominaisparametri. |
3.3.1. Olosuhdekerroin fa
Tämä kerroin ilmaisee ympäröivien olosuhteiden (paine, lämpötila ja kosteus) vaikutusta moottorin imuilmaan. Kertoimen kaava vaihtelee moottorin tyypin mukaan.
3.3.1.1. Vapaastihengittävät ja mekaanisesti ahdetut moottorit
Yhtälö Ap2.3-3
jossa
T |
= |
imuilman absoluuttinen lämpötila (K) |
ps |
= |
kuivan ilman paine (kPa), ts. kokonaisilmanpaine miinus vesihöyryn paine. |
3.3.1.2. Turboahdetut moottorit imuilman jäähdytyksellä tai ilman imuilman jäähdytystä
Yhtälö Ap2.3-4
3.3.2. Moottorikerroin fm
fm on qc:n (korjattu polttoainevirta) funktio seuraavasti:
Yhtälö Ap2.3-5
jossa
Yhtälö Ap2.3-6
jossa
q |
= |
polttoainevirtauksen määrä milligrammoina työjaksoa ja litroina ilmaistua kokonaisiskutilavuutta kohti (mg/(l × työjakso)) |
r |
= |
kompressorin ulostulon ja sisäänmenon välinen painesuhde (r = 1 vapaasti hengittävissä moottoreissa) |
3.3.2.1. Tämä kaava on validi qc:n arvoille, jotka ovat välillä 40 mg/(litra · käyntikierros) ja 65 mg/(litra · työjakso).
qc:n arvoille, jotka ovat pienempiä kuin 40 mg/(litra · työjakso), käytetään fm:n arvoa 0,3 (fm = 0,3).
qc:n arvoille, jotka ovat suurempia kuin 65 mg/(litra · työjakso), käytetään fm:n arvoa 1,2 (fm = 1,2) (ks. jäljempänä oleva kuva).
Kuva Ap2.3-1
Kunkin moottori- ja säätötyypin ominaisparametri fm korjatun polttoainevirran funktiona
3.3.3. Laboratoriossa täytettävät edellytykset
Jotta testi olisi pätevä, korjauskertoimen αd on oltava
0,9 αd ≤ 1,1
Jos nämä raja-arvot ylittyvät, testiraportissa on ilmoitettava saadut korjatut arvot ja tarkasti selvitettävä testiolosuhteet (lämpötila ja paine).
4. Suurimman vääntömomentin ja suurimman nettotehon mittaustoleranssit
Sovellettavat toleranssit esitetään lisäyksessä 2.2. olevassa 4 kohdassa.
(1) Täydellisen ilmanimujärjestelmän on oltava asianmukaisesti asennettuna tarkoitettua käyttösovellusta varten:
— |
jos on olemassa vaara, että sillä on huomattava vaikutus moottorin tehoon, |
— |
kaksitahtimoottorin ollessa kyseessä, |
— |
kun valmistaja niin vaati; muissa tapauksissa voidaan käyttää vastaavaa järjestelmää ja on tarkistettava ja varmistettava, että imupaine ei poikkea enempää kuin 100 Pa valmistajan puhtaalle suodattimelle ilmoittamasta raja-arvosta. |
(2) Täydellisen ilmanimujärjestelmän on oltava asianmukaisesti asennettuna tarkoitettua käyttösovellusta varten:
— |
jos on olemassa vaara, että sillä on huomattava vaikutus moottorin tehoon, |
— |
kaksitahtimoottorin ollessa kyseessä, |
— |
kun valmistaja niin vaati; muissa tapauksissa voidaan käyttää vastaavaa järjestelmää ja on tarkistettava ja varmistettava, että imupaine ei poikkea enempää kuin 100 Pa valmistajan puhtaalle suodattimelle ilmoittamasta raja-arvosta. |
(3) Täydellisen pakojärjestelmän on oltava asianmukaisesti asennettuna tarkoitettua käyttösovellusta varten:
— |
jos on olemassa vaara, että sillä on huomattava vaikutus moottorin tehoon, |
— |
kaksitahtimoottorin ollessa kyseessä, |
— |
kun valmistaja niin vaatii. Muussa tapauksessa voidaan asentaa vastaava järjestelmä sillä edellytyksellä, että moottorin pakojärjestelmän ulostulossa mitattu paine eroaa enintään 1 000 Pa valmistajan ilmoittamasta. Moottorin pakojärjestelmän ulostuloksi määritellään kohta, joka sijaitsee 150 mm etäisyydellä moottoriin asennetun pakojärjestelmän osan päättymiskohdasta. |
(4) Jos moottorissa on pakokaasujarru, kuristinventtiilin on oltava täysin auki.
(5) Tarvittaessa polttoaineen syöttöpainetta voidaan säätää jäljittelemään tietyssä moottorin käyttösovelluksessa esiintyviä paineita (erityisesti käytettäessä polttoaineen paluulla varustettua järjestelmää).
(6) Ilmaventtiili on ruiskutuspumpun paineilmatoimisen säätimen säätöventtiili. Säädin tai ruiskutuslaitteet voivat sisältää muita laitteita, jotka vaikuttavat ruiskutetun polttoaineen määrään.
(7) Jäähdyttimen, tuulettimen, tuulettimen suuttimen, vesipumpun ja termostaatin on oltava testipenkissä mahdollisimman pitkälti toisiinsa nähden samassa asennossa kuin ne ovat ajoneuvossakin. Jos niistä jonkin asento testipenkissä poikkeaa sen/niiden asennosta ajoneuvossa, asia on ilmoitettava ja kuvattava testausselosteessa. Jäähdytysnesteen kierron on toimittava ainoastaan moottorin vesipumpun avulla. Nestettä voidaan jäähdyttää joko moottorin jäähdyttimellä tai ulkoisella piirillä, edellyttäen että piirin painehäviöt ovat samaa suuruusluokkaa kuin moottorin jäähdytysjärjestelmässä. Jäähdyttimen kaihtimen, jos se kuuluu kokoonpanoon, on oltava avoinna. Jos tuuletinta, jäähdytintä ja suojusta ei voida helposti asentaa moottoriin, on tuulettimen absorboima teho määritettävä moottorin tehon mittauksessa käytettävillä pyörimisnopeuksilla tuulettimen ollessa erikseen asennettuna oikeaan paikkaan suhteessa jäähdyttimeen ja suojukseen (jos sellainen on), joko laskemalla perusominaisuuksista tai käytännön testeillä. Tämä teho, joka on korjattu 4.2 kohdassa määriteltyihin ulkoilman vertailuolosuhteisiin, on vähennettävä korjatusta tehosta.
(8) Jos moottoriin kuuluu tuuletin tai puhallin, joka voidaan kytkeä pois toiminnasta tai joka toimii asteittain, testi on tehtävä siten, että tuuletin (tai puhallin) on kytketty pois toiminnasta tai että asteittain toimiva tuuletin tai puhallin toimii enimmäisluistolla.
(9) Generaattorin pienin teho: generaattorin teho ei saa ylittää sitä, mikä riittää moottorin käynnin kannalta välttämättömien apulaitteiden toimintaan. Jos akun kytkeminen on välttämätöntä, on käytettävä täyteen ladattua hyväkuntoista akkua.
(10) Generaattorin pienin teho: generaattorin teho ei saa ylittää sitä, mikä riittää moottorin käynnin kannalta välttämättömien apulaitteiden toimintaan. Jos akun kytkeminen on välttämätöntä, on käytettävä täyteen ladattua hyväkuntoista akkua.
Lisäys 2.4
Hybridivoimalinjalla varustettujen luokan L ajoneuvojen suurimman vääntömomentin ja enimmäistehon määrittäminen
1. Vaatimukset
1.1. Kipinäsytytteisen polttomoottorin sisältävä hybridivoimalinja
Polttomoottorista ja sähkömoottorista muodostuvan hybridivoimalinjan suurin kokonaisvääntömomentti ja suurin kokonaisteho on mitattava lisäyksen 2.2 vaatimusten mukaisesti.
1.2. Puristussytytteisen polttomoottorin sisältävä hybridivoimalinja
Polttomoottorista ja sähkömoottorista muodostuvan hybridivoimalinjan suurin kokonaisvääntömomentti ja suurin kokonaisteho on mitattava lisäyksen 2.3 vaatimusten mukaisesti.
1.3. Sähkömoottorin sisältävä hybridivoimalinja
Sovelletaan 1.1. tai 1.2 kohtaa, ja lisäksi sähkömoottorin suurin vääntömomentti ja suurin jatkuva nimellisteho mitataan lisäyksen 3 vaatimusten mukaisesti.
1.4. Jos ajoneuvossa käytetty hybriditeknologia mahdollistaa ajon monessa hybriditilassa, sama menettely on toistettava kunkin tilan osalta ja käyttövoimayksikön tehon testausmenettelyn lopulliseksi testitulokseksi katsotaan suurin mitattu käyttövoimayksikön tehon arvo.
2. Valmistajan velvollisuus
Ajoneuvon valmistajan on varmistettava, että hybridivoimalinjalla varustetun testiajoneuvon testikokoonpano johtaa suurimman saavutettavissa olevan kokonaisvääntömomentin ja tehon mittaamiseen. Vakiovaruste, joka parantaa käyttövoimayksikön tehoa ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden, suurimman kokonaisvääntömomentin tai suurimman kokonaistehon osalta, katsotaan kielletyksi laitteeksi.
Lisäys 3
Täysin sähkökäyttöisten moottorityyppien suurimman vääntömomentin ja suurimman jatkuvan nimellistehon mittausmenetelmiä koskevat vaatimukset
1. Vaatimukset
1.1 |
Täysin sähkökäyttöisten luokan L ajoneuvojen on täytettävä kaikki E-säännön nro 85 keskeiset vaatimukset, jotka koskevat suurimman vääntömomentin, suurimman nettotehon ja sähköisen ajolaitteen 15 minuutin enimmäistehon mittaamista. |
1.2 |
Jos valmistaja voi osoittaa tutkimuslaitoksella hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei ajoneuvo fyysisesti pysty saavuttamaan 30 minuutin purkamisella saavutettavaa nopeutta, voidaan vaatimuksesta poiketen käyttää suurinta 15 minuutin purkamisella saavutettua nopeutta. |
Lisäys 4
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 3 artiklan 94 kohdan b alakohdassa tarkoitetun poljettavaksi tarkoitetun luokan L1e ajoneuvon suurimman jatkuvan nimellistehon, sammumismatkan ja suurimman avustuskertoimen mittausmenetelmää koskevat vaatimukset
1. Soveltamisala
1.1. |
Alaluokan L1e-A ajoneuvo; |
1.2. |
asetuksen (EU) N:o 168/2013 3 artiklan 94 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla apumoottorilla varustettu alaluokan L1e-B ajoneuvo. |
2. Poikkeus
Tämän lisäyksen soveltamisalaan kuuluvat luokan L1e ajoneuvot vapautetaan lisäyksen 1 vaatimuksista.
3 Testimenettelyt ja vaatimukset
3.1. Testimenettely, jolla mitataan ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus, johon saakka apumoottori tukee polkemista
Testimenettely ja mittaukset on suoritettava lisäyksen 1 tai vaihtoehtoisesti standardin EN 15194:2009 4.2.6.2 kohdan mukaisesti.
3.2. Testimenettely suurimman jatkuvan nimellistehon mittaamiseksi
Suurin jatkuva nimellisteho on mitattava lisäyksessä 3 vahvistettujen testimenettelyjen mukaisesti.
3.3. Testimenettely suurimman huipputehon mittaamiseksi
3.3.1. Suurimman huipputehon hyväksyttävä vaihteluväli suhteessa suurimpaan jatkuvaan nimellistehoon
Suurimman huipputehon on oltava enintään 1,6 × suurin jatkuva nimellisteho mitattuna mekaanisena antotehona moottoriyksikön akselista.
3.3.2. Toleranssit
Suurimman jatkuvan nimellistehon ja huipputehon arvot saavat poiketa +/– 5 prosenttia lisäyksessä 3 vahvistettujen mittausten tuloksista.
3.3.3. Tehon korjauskertoimet
3.3.3.1. Kertoimien α1 ja α2 määritys
3.3.3.1.1. |
α1 and α2 ovat kertoimia, joilla mitattu vääntömomentti ja teho on kerrottava moottorin vääntömomentin ja tehon määrittämiseksi ottaen huomioon testien aikana käytetty voimansiirron hyötysuhde (kerroin α2), jotta ne saatetaan 3.2.1 kohdassa tarkoitettuihin vertailuolosuhteisiin (kerroin α1). Tehon korjauskaava on seuraava: Yhtälö Ap 4-1:
jossa
|
3.3.4. Ulkoilman testausolosuhteet
3.3.4.1. Testauksen aikana ulkoilman olosuhteiden on oltava seuraavissa rajoissa:
278,2 K < T < 318,2 K
jossa
T= testauslämpötila (K)
3.3.5. Testin valmistelut
3.3.5.1. Testiajoneuvo sijoitetaan testipenkkiin.
3.3.5.2. Testiajoneuvon on saatava virtaa akustaan. Jos ajoneuvolle on monentyyppisiä akkuja, käytetään akkua, jonka kapasiteetti on suurin.
3.3.5.3. Käyttövoima-akkujen on oltava täyteen ladattuja.
3.3.5.4. Testipenkin moottori on kytkettävä testiajoneuvon kampeen tai kammen akseliin (testipenkin käyttömoottori). Kuljettajan ajamisen simuloimiseksi moottorin pyörimisnopeuden ja vääntömomentin on vaihdeltava. Testipenkin käyttömoottorin on saavutettava kierrosnopeus 90 min–1 ja enimmäisvääntömomentti 50 Nm kuljettajien tavanomaisten ajoalueiden kattamiseksi.
3.3.5.5. Ajoneuvon häviöiden ja inertian simuloimiseksi testiajoneuvon takapyörän alle rumpuun on asennettava jarru tai moottori.
3.3.5.6. Etupyörää pyörittävällä moottorilla varustettuihin ajoneuvoihin on asennettava etupyörän alle rumpuun lisäjarru tai lisämoottori ajoneuvon häviöiden ja inertian simuloimiseksi.
3.3.5.7. Jos ajoneuvon apumoottorin antama apu vaihtelee, on käytettävä sen enimmäistasoa.
3.3.5.8. Oheislaitteet, jotka saavat virtaa ajoneuvon voimanlähteestä, on irrotettava tai sammutettava. Jos tällaiset laitteet ovat apumoottorille välttämättömiä, ne voidaan pitää kytkettyinä, jos valmistaja on perustellut tämän riittävän hyvin tekniselle tutkimuslaitokselle ja hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla.
3.3.5.9. Ennen mittauksen aloittamista testipenkin käyttömoottorin nopeutta on kasvatettava, kunnes suurin mekaaninen antoteho on saavutettu. Tähän esivakautukseen on käytettävä ajoneuvon keskivaihdetta testipenkin käyttömoottorin keskimääräisen vääntömomentin ollessa 25 Nm.
3.3.5.10. Tämän jälkeen testipenkin käyttömoottorin vääntömomenttia on muutettava moottorin suurimman mekaanisen antotehon saavuttamiseksi. Testipenkin käyttömoottorin säätämisen jälkeen ajoneuvon vaihde on säädettävä vastaamaan suurinta antotehoa. Testipenkin käyttömoottorin asetukset ajoneuvon suurimmalla antoteholla on raportoitava ja niitä on käytettävä suurimman tehon mittaamiseen. Niitä on seurattava mittauksen aikana. Tässä toimintapisteessä testipenkin jarruja/moottoreita etu- ja takapyörää varten on säädettävä niin, että kierrosnopeudet pysyvät vakioina.
3.4. Testimenetelmä moottorin suurimman tehon mittaamiseksi ja laskemiseksi
3.4.1. Suurinta tehoa mitataan viiden minuutin ajan (viiden minuutin enimmäisteho). Ellei teho ole vakio, viiden minuutin enimmäistehoksi katsotaan viiden minuutin mittauksen aikainen keskimääräinen teho.
3.4.2. Ajoneuvon suurin moottoriteho lasketaan vähentämällä jarrumoottorien mekaanisesta tehosta testipenkin käyttömoottorin syöttöteho.
3.4.3. Kirjattavat tiedot
Kirjattavat tiedot määritetään asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa testausselosteen mallissa.
3.5. Testimenettely sammumismatkan mittaamiseksi
Kun polkeminen lopetetaan, moottorin avustuksen on sammuttava enintään kolmen metrin (≤ 3 m) ajomatkalla. Ajoneuvon testausnopeus on 90 prosenttia suurimmasta avustetusta nopeudesta. Mittaukset on tehtävä standardin EN 15194:2009 mukaisesti.
3.5. Testimenettely suurimman avustuskertoimen mittaamiseksi
3.5.1. Ympäristön lämpötilan on oltava 278,2–318,2 K.
3.5.2. Testiajoneuvon on saatava virtaa käyttövoima-akustaan. Testausmenettelyssä on käytettävä käyttövoima-akkua, jonka kapasiteetti on suurin.
3.5.3. Akku on ladattava täyteen ajoneuvon valmistaja määrittelemällä laturilla.
3.5.4. Testipenkin moottori on kytkettävä testiajoneuvon kampeen tai kammen akseliin. Testipenkin käyttömoottorin on simuloitava kuljettajan ajamista ja kyettävä käymään vaihtuvilla kierrosnopeuksilla ja vääntömomenteilla. Sen on saavutettava kierrosnopeus 90 rpm sekä suurin jatkuva nimellinen vääntömomentti 50 Nm.
3.5.5. Ajoneuvon häviöiden ja inertian simuloimiseksi testiajoneuvon takapyörän alle rumpuun on kytkettävä jarru tai moottori.
3.5.6. Etupyörää pyörittävällä moottorilla varustettuihin ajoneuvoihin on asennettava on etupyörän alle rumpuun lisäjarru tai lisämoottori ajoneuvon häviöiden ja inertian simuloimiseksi.
3.5.7. Jos ajoneuvon apumoottorin antama avustus vaihtelee, on käytettävä sen enimmäistasoa.
3.5.8. Seuraavat toimintapisteet on testattava:
Taulukko Ap4-1
Toimintapisteet suurimman avustuskertoimen testaamiseksi
Toimintapiste |
Simuloitu ajajan syöttöteho (+/– 10 %) (W) |
Ajoneuvon tavoitenopeus (1) (+/– 10 %) (km/h) |
Haluttu polkutahti (2) (rpm) |
A |
80 |
20 |
60 |
B |
120 |
35 |
70 |
C |
160 |
40 |
80 |
3.5.9. Suurin avustuskerroin lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:
Yhtälö Ap4-1:
jossa
testiajoneuvon mekaaninen moottoriteho lasketaan vähentämällä jarrumoottorin mekaanisesta tehosta testipenkin käyttömoottorin mekaaninen syöttöteho (W).
(1) Ellei ajoneuvon tavoitenopeutta kyetä saavuttamaan, mittaus on tehtävä suurimmalla saavutetulla ajoneuvon nopeudella.
(2) Valitaan vaihde, joka on lähimpänä toimintapisteeltä vaadittua kierrosnopeutta.
LIITE XI
Ajoneuvon käyttövoimaperhe ympäristöominaisuuksien osoittamistestien osalta
1. Johdanto
1.1 Jotta voitaisiin keventää valmistajille testeistä aiheutuvaa rasitusta, kun niiden on osoitettava ajoneuvojen ympäristöominaisuudet, ajoneuvot voidaan ryhmitellä ajoneuvon käyttövoimaperheisiin. Valmistajan on valittava ajoneuvoryhmästä hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla yksi tai useampi kanta-ajoneuvo käytettäväksi ympäristöominaisuuksien osoittamiseen käytettävissä tyyppi I–VIII -testeissä. Melutason osoittamiseksi tehtävässä tyyppi IX -testissä käytettävien kanta-ajoneuvojen on täytettävä liitteessä IX olevassa 2 kohdassa tarkoitettujen E-sääntöjen vaatimukset.
1.2 Luokan L ajoneuvon voidaan katsoa kuuluvan samaan ajoneuvon käyttövoimaperheeseen, jos taulukossa 11-1 luetellut ajoneuvon varianttia, versiota, voimanlähdettä, päästöjenrajoitusjärjestelmää ja OBD-järjestelmää koskevat parametrit ovat identtiset tai pysyvät asetettujen ja ilmoitettujen vaihteluvälien rajoissa.
1.3 Ajoneuvo- ja käyttövoimaperhe ympäristötestien osalta
Edustava kanta-ajoneuvo on valittava tyyppi I–XIII -ympäristötestejä varten kohdassa 3 vahvistettujen luokituskriteerien mukaisista rajoista.
2. Määritelmät
2.1. |
”Muuttuva nokan ajoitus tai nosto” tarkoittaa moottorin toiminnan aikana muutettavaa imu- tai pakoventtiilien noston, avaamisen ja sulkemisen kestoa tai ajoitusta; |
2.2. |
”viestintäprotokolla” tarkoittaa digitaalisten sanomamuotojen järjestelmää ja sanomien välityssääntöjä tietokonejärjestelmissä ja -yksiköissä tai niiden välillä; |
2.3. |
”yhteispaineruiskutus” tarkoittaa moottorin polttoaineensyöttöjärjestelmää, jossa ylläpidetään korkeaa yhteispainetta; |
2.4. |
”välijäähdytin” tarkoittaa lämmönvaihdinta, joka poistaa hukkalämpöä ahtoilmasta ennen sen syöttämistä moottoriin ja parantaa näin tilavuushyötysuhdetta lisäämällä imuilman tiheyttä; |
2.5. |
”elektroninen kaasunsäädin” (ETC) tarkoittaa hallintajärjestelmää, joka tunnistaa kuljettajan kaasupolkimen tai -kahvan käytön, jonka ohjausyksiköt käsittelevät tietoja, minkä seurauksena kaasuläppä liikkuu ja ohjausyksikkö saa takaisin tietoa kaasuläpän asennosta polttomoottorin syöttöilman hallintaa varten; |
2.6. |
”ahtopaineen säätö” tarkoittaa laitetta, jolla säädetään turboahdetun tai mekaanisesti ahdetun moottorin imuilmajärjestelmän tuottaman ahtopaineen tasoa; |
2.7. |
”SCR-järjestelmä” tarkoittaa järjestelmää, joka muuttaa kaasumaiset päästöt haitattomiksi tai inerteiksi kaasuiksi ruiskuttamalla kuluvaa reagenssia, joka on pakokaasupäästöjä vähentävä reaktiivinen aine ja adsorboituu katalysaattorin pintaan; |
2.8. |
”NOx-kerääjä” tarkoittaa ajoneuvon pakojärjestelmään asennettua NOx-varastoa, joka tyhjennetään päästämällä reagoivaa ainetta pakokaasuvirtaan; |
2.9. |
”kylmäkäynnistyslaitteella” tarkoitetaan laitetta, joka rikastaa moottorin polttoaine-ilmaseosta väliaikaisesti auttaen siten moottorin käynnistymistä; |
2.10. |
”käynnistysapulaitteella” tarkoitetaan laitetta, joka auttaa moottoria käynnistymään ilman polttoaine-ilmaseoksen rikastusta, esimerkiksi hehkutulppia tai ruiskutuksen tai sytytyksen muutoksia; ”pakokaasujen kierrätysjärjestelmä” (EGR-järjestelmä) tarkoittaa sitä, että osa pakokaasuvirrasta johdetaan takaisin tai jää moottorin palotilaan palamislämpötilan alentamiseksi. |
3. Luokituskriteerit
3.1. Tyyppi I-, tyyppi II-, tyyppi V-, tyyppi VII- ja tyyppi VIII -testit (taulukossa 11-1 ”X” viittaa soveltamiseen)
Taulukko 11-1
Käyttövoimaperheen luokituskriteerit tyyppi I-, tyyppi II-, tyyppi V-, tyyppi VII- ja tyyppi VIII -testien osalta
Nro |
Luokituskriteerin kuvaus |
Tyyppi I -testi |
Tyyppi II -testi |
Tyyppi V -testi |
Tyyppi VII -testi |
Tyyppi VIII -testi |
|
|
Vaihe I |
Vaihe II |
|||||
1. |
Ajoneuvo |
||||||
1.1. |
luokka; |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
1.2. |
alaluokka; |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
1.3. |
ajoneuvon varianttien tai versioiden inertia kahdessa nimellisen inertialuokan ylä- tai alapuolisessa inertialuokassa; |
X |
|
X |
X |
X |
X |
1.4. |
kokonaisvälityssuhteet (+/– 8 %); |
X |
|
X |
X |
X |
X |
2. |
Käyttövoimaperheen ominaisuudet |
||||||
2.1. |
moottoreiden tai sähkömoottoreiden määrä; |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
2.2. |
hybriditoimintatilat (rinnakkainen/peräkkäinen/muu); |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
2.3. |
polttomoottorin sylinterimäärä; |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
2.4. |
polttomoottorin sylinteritilavuus (+/– 2 %) (1); |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
2.5. |
polttomoottorin venttiilien määrä ja ohjaustapa (muuttuva nokan ajoitus tai nosto); |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
2.6. |
yhdellä polttoaineella toimiva ajoneuvo / kahdella polttoaineella toimiva ajoneuvo / polttoainevaatimuksiltaan joustava H2NG-ajoneuvo / monella polttoaineella toimiva ajoneuvo; |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
2.7. |
polttoainejärjestelmä (kaasutin/huuhteluaukko/ pistesuihkutus/suoraruiskutus/yhteispaineruiskutus/pumppusuihkutus / muu); |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
2.8. |
polttoainesäiliö (2); |
|
|
|
|
X |
X |
2.9. |
polttomoottorin jäähdytysjärjestelmän tyyppi; |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
2.10. |
polttosykli (kipinäsytytys/puristussytytys/kaksitahti/nelitahti/muu); |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
2.11. |
ilmanottojärjestelmä (vapaasti hengittävä / ahdettu (turboahdin / mekaaninen ahdin) / välijäähdytin / ahtopaineen säätö) ja imuilman säätö (mekaaninen kaasunsäädin / elektroninen kaasunsäädin / ei kaasunsäädintä); |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
3. |
Pakokaasunpuhdistusjärjestelmän ominaisuudet |
||||||
3.1. |
käyttövoimalaitteen pakojärjestelmä varustettu (ei varustettu) katalysaattoreilla; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.1. |
(katalysaattorien tyyppi; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.1.1. |
katalysaattorien määrä ja katalyyttielementit; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.1.2. |
katalysaattorien koko (monoliitin massa +/– 15 prosenttia); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.1.3. |
katalysoiva toimintaperiaate (hapetus, kolmitoimikatalysaattori, lämmitetty, SCR, muu); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.1.4. |
jalometallimäärä (sama tai suurempi); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.1. |
jalometallisuhde (+/– 15 prosenttia); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.1.5. |
substraatti (rakenne ja materiaali); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.1.6. |
kennotiheys; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.1.7. |
katalysaattorin (katalysaattorien) kotelon tyyppi; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.2. |
käyttövoimalaitteen pakojärjestelmä varustettu (ei varustettu) hiukkassuodattimella (PF); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.2.1. |
hiukkassuodattimen tyypit; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.2.2. |
hiukkassuodattimien määrä ja elementit; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.2.3. |
hiukkassuodattimen koko (suodatuselementin tilavuus +/– 10 prosenttia); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.2.4. |
hiukkassuodattimen toimintaperiaate (osittainen/seinämävirtaus/muu); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.2.5. |
hiukkassuodattimen aktiivinen pinta; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.3. |
käyttövoimalaite varustettu (ei varustettu) jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.3.1. |
jaksoittaisesti regeneroituvan järjestelmän tyyppi; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.3.2. |
jaksoittaisesti regeneroituvan järjestelmän toimintaperiaate; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.4. |
käyttövoimalaite varustettu (ei varustettu) valikoivan katalyyttisen pelkistyksen järjestelmällä (SCR-järjestelmällä); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.4.1. |
SCR-järjestelmän tyyppi; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.4.2. |
jaksoittaisesti regeneroituvan järjestelmän toimintaperiaate; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.5. |
käyttövoimalaite varustettu (ei varustettu) NOx-loukulla/-kerääjällä); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.5.1. |
NOx-loukun/-kerääjän tyyppi; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.5.2. |
NOx-loukun/-kerääjän toimintaperiaate; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.6. |
käyttövoimalaite varustettu (ei varustettu) kylmäkäynnistys- tai käynnistysapulaitteilla; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.6.1. |
kylmäkäynnistys- tai käynnistysapulaitteiden tyyppi; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.6.2. |
kylmäkäynnistys- tai käynnistysapulaitteiden toimintaperiaate; |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
3.6.3. |
kylmäkäynnistys- tai käynnistysapulaitteiden aktivointiaika tai käyttöjakso (aktivointiaika rajallinen/jatkuva kylmäkäynnistyksen jälkeen); |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
3.7. |
käyttövoimalaite varustettu (ei varustettu) polttoaineenohjauksen happianturilla (O2-anturi); |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
3.7.1. |
happianturityypit; |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
3.7.2. |
happianturin toimintaperiaate (binäärinen / laaja alue / muu); |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
3.7.3. |
happianturin vaikutus suljetun säädön polttoainejärjestelmään (stoikiometria/laiha/rikas); |
X |
X |
X |
X |
X |
X |
3.8. |
käyttövoimalaite varustettu (ei varustettu) pakokaasujen kierrätysjärjestelmällä (EGR-järjestelmällä); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.8.1. |
EGR-järjestelmän tyypit; |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.8.2. |
EGR-järjestelmän toimintaperiaate (sisäinen/ulkoinen); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.8.3. |
suurin EGR-aste (+/– 5 prosenttia); |
X |
X |
X |
X |
|
X |
3.2. Tyyppi III- ja tyyppi IV -testit (taulukossa 11-2 ”X” viittaa soveltamiseen)
Taulukko 11-2
Käyttövoimaperheen luokituskriteerit tyyppi III- ja tyyppi IV -testien osalta
Nro |
Luokituskriteerin kuvaus |
Tyyppi III -testi |
Tyyppi IV -testi |
1. |
Ajoneuvo |
||
1.1. |
Luokka; |
X |
X |
1.2. |
Alaluokka |
|
X |
2. |
Järjestelmä |
||
2.1. |
käyttövoimalaite varustettu (ei varustettu) kampikammion tuuletusjärjestelmällä; |
X |
|
2.1.1. |
kampikammion tuuletusjärjestelmän tyyppi; |
X |
|
2.1.2. |
kampikammion tuuletusjärjestelmän toimintaperiaate (huohotin/alipaine/ylipaine); |
X |
|
2.2. |
käyttövoimalaite varustettu (ei varustettu) haihtumispäästöjen rajoitusjärjestelmällä; |
|
X |
2.2.1. |
haihtumispäästöjen rajoitusjärjestelmän tyyppi; |
|
X |
2.2.2. |
haihtumispäästöjen rajoitusjärjestelmän toimintaperiaate (aktiivinen / passiivinen / mekaanisesti tai elektronisesti ohjattu); |
|
X |
2.2.3. |
polttoaineen/ilman mittauksen perusperiaate sama (esimerkiksi kaasutin/yksipisteruiskutus/monipisteruiskutus/moottorin nopeus ja imusarjan alipaine MAP/ilman massavirta); |
|
X |
2.2.4. |
polttoainesäiliön ja nestemäiselle polttoaineelle tarkoitettujen polttoaineletkujen materiaali sama; |
|
X |
2.2.5. |
polttoainesäiliön tilavuuden toleranssi on ± 50 prosenttia; |
|
X |
2.2. |
polttoainesäiliön paineventtiilin säätö on sama; |
|
X |
2.2.6. |
polttoainehöyryn varastointimenetelmä on sama, esimerkiksi loukun muoto ja tilavuus, väliaine, ilmanpuhdistin (jos sitä käytetään haihtumispäästöjen valvontaan) ym.; |
|
X |
2.2.7. |
varastoidun polttoainehöyryn poistumismenetelmä on sama (esimerkiksi ilmavirta, poistumistilavuus ajosyklin aikana); |
|
X |
2.2.8. |
polttoaineen syöttöjärjestelmän tiivistys- ja tuuletusmenetelmät ovat samat. |
|
X |
5. Tyyppihyväksynnän laajennus tyyppi IV -testin osalta
5.1. Tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan haihtumispäästöjen valvontajärjestelmällä varustettuja ajoneuvoja, jotka täyttävät 5.3 kohdassa luetellut haihtumispäästöjen rajoittamisryhmien luokituskriteerit. Kanta-ajoneuvona testataan polttoaineletkun poikkipinnan ja pituuden osalta huonointa tapausta edustava ajoneuvo.
5.2. Valmistaja voi esittää pyynnön jommankumman seuraavan menetelmän käyttämisestä suunnitteluun perustuvan sertifiointistrategian (”certification by design”) pohjalta hyväksynnän laajentamiseksi haihtumispäästöihin:
5.2.1 Siirtomenetelmä (carry-across approach)
5.2.1.1 |
Jos ajoneuvon valmistaja on sertifioinut muodoltaan yleisen polttoainesäiliön (”kantapolttoainesäiliö”), näiden testitietojen avulla voidaan sertifioida ”suunnittelun perusteella” mikä tahansa muu polttoainesäiliö, jos se on suunniteltu siten, että sen ominaisuudet ovat materiaalin (myös lisäaineiden), tuotantomenetelmän ja seinämän keskipaksuuden osalta samat. |
5.2.1.2 |
Jos polttoainesäiliön valmistaja on sertifioinut ”kantapolttoainesäiliön” materiaalin (mukaan lukien lisäaineet) täydellisen läpäisevyys- tai haihtumistestin pohjalta, ajoneuvon valmistaja voi näiden testitietojen avulla sertifioida polttoainesäiliönsä suunnittelun perusteella, jos se on suunniteltu siten, että sen ominaisuudet ovat materiaalin (myös lisäaineiden), tuotantomenetelmän ja seinämän keskipaksuuden osalta samat. |
5.2.2 Huonoimpaan kokoonpanoon perustuva menetelmä
Jos ajoneuvon valmistaja on tehnyt onnistuneesti polttoainesäiliön huonointa kokoonpanoa edustavalle tapaukselle läpäisevyys- tai haihtumistestin, näiden testitietojen avulla voidaan sertifioida suunnittelun perusteella muita polttoainesäiliöitä, jotka ovat muutoin samanlaisia materiaalinsa (myös lisäaineiden), polttoainepumppulevyn ja täyttöaukon tulpan / täyttöistukan osalta. Huonointa kokoonpanoa edustavaksi tapaukseksi katsotaan polttoainesäiliö, jonka seinämät ovat ohuimmat tai sisäpinta-ala pienin.
(1) Enintään 30 % tyyppi XIII-testissä.
(2) Koskee vain kaasumaisen polttoaineen säiliöllä varustettuja ajoneuvoja.
LIITE XII
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevan A osan muuttaminen
1. |
Korvataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V oleva A osa seuraavasti: ”A) Ympäristötestit ja -vaatimukset Luokan L ajoneuvot voidaan tyyppihyväksyä vain siinä tapauksessa, että ne täyttävät seuraavat ympäristövaatimukset:
|