4.3.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 64/52

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/11/EY,

annettu 15 päivänä helmikuuta 2006,

tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta

(kodifioitu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta 4 päivänä toukokuuta 1976 annettua neuvoston direktiiviä 76/464/ETY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Mainittu direktiivi olisi siten selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)	Yleiset ja samanaikaiset jäsenvaltioiden toimenpiteet ovat tarpeen yhteisön vesiympäristön suojelemiseksi erityisesti sellaiselta pilaantumiselta, jota tietyt pysyvät, myrkylliset ja biokertyvät aineet aiheuttavat.

(3)	Useat yleissopimukset on suunniteltu suojelemaan kansainvälisiä vesistöjä ja meriympäristöä pilaantumiselta. On tärkeää varmistaa näiden yleissopimusten täytäntöönpanon yhdenmukaistaminen.

(4)	Eroavuudet jäsenvaltioissa sovellettavien, tiettyjen vaarallisten aineiden vesiympäristöön päästämistä koskevien säännösten välillä voivat aiheuttaa erilaisia kilpailun edellytyksiä ja siten vaikuttaa suoraan sisämarkkinoiden toimintaan.

(5)	Kuudennesta ympäristöä koskevasta toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1600/2002/EY (5) määrätään useista toimenpiteistä makean veden ja meriveden suojelemiseksi tietyiltä saasteilta.

(6)

Yhteisön vesiympäristön tehokkaan suojelemisen varmistamiseksi on tarpeen laatia ensimmäinen luettelo, jäljempänä ’luettelo I’, tietyistä yksittäisistä aineista, jotka on valittu pääasiassa niiden myrkyllisyyden, pysyvyyden ja biokertyvyyden perusteella, lukuun ottamatta niitä, jotka ovat biologisesti vaarattomia tai jotka muuttuvat nopeasti biologisesti vaarattomiksi aineiksi, sekä toinen luettelo, jäljempänä ’luettelo II’, aineista, joilla on vesiympäristön kannalta haitallisia vaikutuksia, mutta jotka kuitenkin voidaan rajoittaa tietylle alueelle ja jotka ovat riippuvaisia päästön kohteena olevan veden ominaisuuksista ja sijainnista. Kaikkia näiden aineiden päästöjä varten olisi oltava ennakkolupa, jossa vahvistetaan päästöstandardit.

(7)

Pilaaminen luettelon I mukaisten vaarallisten aineiden päästöillä olisi saatava lopetetuksi. Päästöjen raja-arvot on määritetty yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (6) liitteessä IX tarkoitetuilla direktiiveillä. Direktiivin 2000/60/EY 16 artiklassa säädetään menettelystä, jota noudatetaan vahvistettaessa prioriteettiaineisiin sovellettavat hallintatoimet ja ympäristönlaatunormit.

(8)

On tarpeen vähentää luettelon II aineiden aiheuttamaa veden pilaantumista. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi laadittava ohjelmia, jotka sisältävät mahdollisten neuvoston direktiivien mukaisesti vahvistetut vettä koskevat ympäristönlaatunormit. Näihin aineisiin sovellettavat päästöstandardit olisi laskettava näiden ympäristönlaatunormien mukaisesti.

(9)	Yhden tai useamman jäsenvaltion olisi voitava yksinään tai yhdessä muiden kanssa antaa tässä direktiivissä säädettyä tiukempia määräyksiä.

(10)	Tiettyjen erityisen vaarallisten aineiden päästöt yhteisön vesiympäristöön olisi inventoitava niiden alkuperän selville saamiseksi.

(11)	Saattaa olla välttämätöntä saatujen kokemusten valossa tarkistaa ja tarvittaessa täydentää liitteessä I olevaa luetteloa I ja II, myös siirtämällä tiettyjä aineita luettelosta II luetteloon I.

(12)	Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä II olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Jollei 7 artiklasta muuta johdu, tätä direktiiviä sovelletaan:

a)	sisämaan pintavesiin;

b)	aluevesiin;

c)	sisäisiin rannikkovesiin.

2 artikla

Tässä direktiivissä:

a)	’sisämaan pintavesillä’ tarkoitetaan kaikkia paikallaan pysyviä tai virtaavia pintavesiä, jotka sijaitsevat yhden tai useamman jäsenvaltion alueella;

b)	’sisäisillä rannikkovesillä’ tarkoitetaan vesiä, jotka ovat aluevesien leveyden mittauksen perusviivasta katsoen maan puolella ja jotka ulottuvat vesistöjen kohdalla makean veden rajaan asti;

c)	’makeanveden rajalla’ tarkoitetaan kohtaa vesistössä, jossa laskuveden aikana ja makeanveden alivirtaaman aikana suolapitoisuus kohoaa huomattavasti meriveden johdosta;

d)	’päästämisellä’ tarkoitetaan liitteessä I olevan luettelon I tai II jonkin aineen johtamista 1 artiklassa tarkoitettuihin vesiin, lukuun ottamatta: i) ruoppauspäästöjä, ii) aluevesillä liikkuvista aluksista tehtäviä operationaalisia päästöjä, iii) jätteen upottamista aluksista aluevesillä;

e)

’pilaamisella’ tarkoitetaan aineen tai energian päästämistä ihmisen toimesta suoraan tai epäsuorasti vesiympäristöön siten, että sen seuraukset ovat omiaan aiheuttamaan vaaraa ihmisten terveydelle, haittaa elollisille luonnonvaroille ja veden ekosysteemeille, vahinkoa viihtyisyydelle, tai haittaa veden muulle oikeutetulle käyttämiselle.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin mukaisesti aiheelliset toimenpiteet lopettaakseen 1 artiklassa tarkoitettujen vesien pilaamisen liitteessä I olevan luettelon I aineiden luokkiin ja ryhmiin kuuluvilla vaarallisilla aineilla, jäljempänä ’luettelon I aineet’, ja vähentääkseen mainittujen vesien pilaamista liitteessä I olevan luettelon II aineiden luokkiin ja ryhmiin kuuluvilla vaarallisilla aineilla, jäljempänä ’luettelon II aineet’.

4 artikla

Luettelon I aineiden osalta:

a)	kaikkiin 1 artiklassa tarkoitettuihin vesiin tapahtuviin päästöihin, joiden voidaan epäillä sisältävän jotakin tällaista ainetta, on vaadittava asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ennakkolupa;

b)	luvassa on määrättävä päästöstandardit, jotka koskevat minkä tahansa sellaisen aineen päästöjä 1 artiklassa tarkoitettuihin vesiin, sekä mikäli tarpeen tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi, minkä tahansa sellaisen aineen päästöjä viemäreihin;

c)	luvat voidaan antaa vain rajoitetuksi ajaksi. Ne voidaan uusia ottaen huomioon kaikki direktiivin 2000/60/EY liitteessä IX tarkoitettuihin direktiiveissä vahvistettujen päästöraja-arvojen muutokset.

5 artikla

1.   Luvissa, jotka myönnetään 4 artiklan mukaisesti, on päästöstandardein määriteltävä:

a)	aineen suurin sallittu pitoisuus päästössä. Kun on kyse laimennoksesta, direktiivin 2000/60/EY liitteessä IX tarkoitetuissa direktiiveissä vahvistettu päästöraja-arvo jaetaan laimennuskertoimella;

b)	aineen suurin sallittu määrä päästössä yhden tai useamman rajatun ajanjakson aikana ilmoitettuna tarvittaessa pilaavan aineen painoyksikkönä suhteessa pilaavan toiminnan luonteenomaiseen elementtiin (esimerkiksi painoyksikkönä suhteessa raaka-aineeseen tai tuoteyksikköön).

2.   Kutakin lupaa varten kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa asettaa tiukemmat päästöstandardit kuin ne, jotka saadaan direktiivin 2000/60/EY liitteessä IX tarkoitetuissa direktiiveissä vahvistettujen päästöraja-arvojen soveltamisen tuloksena, ottaen huomioon erityisesti kyseisen aineen myrkyllisyys, pysyvyys ja biokertyvyys ympäristössä, johon se päästetään.

3.   Lupa on evättävä, jos päästäjä ilmoittaa, ettei kykene noudattamaan vaadittuja päästöstandardeja, tai jos tämä asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen mielestä on ilmeistä.

4.   Jos päästöstandardeja ei noudateta, asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että lupaehdot täytetään ja tarvittaessa päästö kielletään.

6 artikla

1.   Jotta 1 artiklassa tarkoitettujen vesien pilaamista luettelon II aineisiin kuuluvilla aineilla voidaan vähentää, jäsenvaltioiden on vahvistettava ohjelmat, joiden täytäntöönpanossa niiden on sovellettava erityisesti 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja menetelmiä.

2.   Kaikkiin sellaisiin 1 artiklassa tarkoitettuihin vesiin tehtäviin päästöihin, joiden voidaan epäillä sisältävän jotakin luettelon II ainetta, on oltava asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen etukäteen antama lupa, jossa vahvistetaan päästöstandardit. Tällaisten standardien on perustuttava ympäristönlaatunormeihin, jotka määrätään 3 kohdassa säädetyllä tavalla.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa ohjelmissa on oltava veden laatua koskevat ympäristönlaatunormit, jotka on vahvistettava olemassa olevien neuvoston direktiivien mukaisesti.

4.   Ohjelmat voivat myös sisältää erityissäännöksiä aineiden tai aineryhmien ja tuotteiden koostumuksesta ja käytöstä, ja niissä on otettava huomioon viimeisin taloudellisesti toteuttamiskelpoinen tekniikka.

5.   Ohjelmissa on asetettava määräajat niiden täytäntöönpanoa varten.

6.   Ohjelmat ja tulokset niiden toteuttamisesta on ilmoitettava komissiolle.

7.   Komissio vertailee säännöllisesti yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ohjelmia varmistaakseen, että niiden toteuttaminen on riittävän yhdenmukaista. Pitäessään sitä tarpeellisena komissio tekee Euroopan parlamentille ja neuvostolle tätä varten aiheelliset ehdotukset.

7 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet tämän direktiivin mukaisesti hyväksymiensä toimenpiteiden panemiseksi täytäntöön siten, että vesien, joita ei ole mainittu 1 artiklassa, pilaaminen ei lisäänny. Niiden on lisäksi kiellettävä kaikki toimenpiteet, joiden tarkoituksena on tai joista seuraa tämän direktiivin säännöksien kiertäminen.

8 artikla

Tämän direktiivin mukaisesti toteutetut toimenpiteet eivät missään tapauksessa saa suoraan tai välillisesti johtaa 1 artiklassa tarkoitettujen vesien pilaantumisen lisääntymiseen.

9 artikla

Yksi tai useampi jäsenvaltio voi tilanteen vaatiessa yksin tai yhdessä muiden kanssa antaa tässä direktiivissä säädettyjä tiukempia määräyksiä.

10 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen on kartoitettava 1 artiklassa tarkoitettuihin vesiin tehdyt päästöt, jotka saattavat sisältää luettelossa I tarkoitettuja päästöstandardein rajoitettavia aineita.

11 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on kolmen vuoden määräajoin ja ensimmäisen kerran vuoden 1993 alusta vuoden 1995 loppuun ulottuvan kauden osalta toimitettava komissiolle tietoja tämän direktiivin täytäntöönpanosta sektorikohtaisessa kertomuksessa, joka kattaa myös muut asiaa koskevat yhteisön direktiivit. Tämä kertomus on laadittava eräiden ympäristöä koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvien kertomusten standardoinnista ja järkeistämisestä 23 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/692/ETY (7) 6 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti komission valmistaman kyselylomakkeen tai kaavan pohjalta. Kyselylomake tai kaava lähetetään jäsenvaltioille kuusi kuukautta ennen sen jakson alkamista, jolta kertomus laaditaan. Kertomus on toimitettava komissiolle yhdeksän kuukauden kuluessa sen kolmivuotiskauden päättymisestä, jota kertomus koskee.

Komissio julkaisee yhteisön kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut jäsenvaltioiden kertomukset.

2.   Edellä 1 kohtaa sovellettaessa saatuja tietoja saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty.

3.   Komissio, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, niiden virkamiehet ja muu henkilöstö eivät saa paljastaa mitään tämän direktiivin mukaisesti saamiaan tietoja, joita koskee salassapitovelvollisuus.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdan säännöksillä ei estetä yleisten tietojen tai katsausten julkaisemista, jos ne eivät sisällä tiettyä yritystä tai yritysten muodostamia yhteenliittymiä koskevia tietoja.

12 artikla

Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat ja tarvittaessa täydentävät, komission aloitteesta, joka toimii omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä, liitteessä I olevaa luetteloa I ja II saadun kokemuksen perusteella siirtämällä tarvittaessa tiettyjä luetteloon II kuuluvia aineita luetteloon I.

13 artikla

Kumotaan direktiivi 76/464/ETY, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä II olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

14 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

15 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EUVL C 117, 30.4.2004, s. 10.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 26. lokakuuta 2004 (EUVL C 174 E, 14.7.2005, s. 39) ja neuvoston päätös, tehty 30. tammikuuta 2006.

(3)  EYVL L 129, 18.5.1976, s. 23, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/60/EY (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(4)  Katso liitteessä II oleva A osa.

(5)  EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

(6)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 2455/2001/EY (EYVL L 331, 15.12.2001, s. 1).

(7)  EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

---

---

---

---