17.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 370/1

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 74/2004 käyttöön lopullisen tasoitustullin Intiasta peräisin olevien, CN-koodeihin ex 6302 21 00 (Taric-koodit 6302210081, 6302210089), ex 6302 22 90 (Taric-koodi 6302229019), ex 6302 31 10 (Taric-koodi 6302311090), ex 6302 31 90 (Taric-koodi 6302319090) ja ex 6302 32 90 (Taric-koodi 6302329019) kuuluvien puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuonnissa yhteisöön. Koska tutkimuksessa yhteistyössä toimineita osapuolia oli paljon, intialaisista vientiä harjoittavista tuottajista valittiin otos, johon kuuluneille yrityksille määrättiin 4,4–10,4 prosentin suuruiset yksilölliset tullit, kun taas muille yhteistyössä toimineille mutta otokseen kuulumattomille yrityksille määrättiin 7,6 prosentin suuruinen tulli. Yrityksille, jotka eivät joko ilmoittautuneet tai eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa, määrättiin 10,4 prosentin tulli.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 74/2004 2 artiklassa säädetään, että jos uusi intialainen vientiä harjoittava tuottaja toimittaa komissiolle riittävät tiedot siitä, että se ei ole vienyt yhteisöön asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa kuvattuja tuotteita tutkimusajanjakson eli 1 päivän lokakuuta 2001 ja 30 päivän syyskuuta 2002 välisenä aikana (ensimmäinen edellytys) ja että se ei ole etuyhteydessä yhteenkään intialaiseen viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan kyseisellä asetuksella käyttöön otettuja tukien vastaisia toimenpiteitä (toinen edellytys), ja että se on tosiasiallisesti vienyt asianomaisia tuotteita yhteisöön toimenpiteiden perustana olevan tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tuotemäärän viemiseksi yhteisöön (kolmas edellytys), kyseisen asetuksen 1 artiklan 3 kohtaa voidaan muuttaa vahvistamalla asianomaiselle uudelle vientiä harjoittavalle tuottajalle sama tulli kuin se, jota sovelletaan tutkimuksessa yhteistyössä toimineisiin mutta otokseen kuulumattomiin yrityksiin, eli 7,6 prosentin tulli.

(3)

Kaksikymmentäneljä intialaista yritystä on pyytänyt, että niitä ei kohdeltaisi eri tavoin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyössä toimineita mutta otokseen kuulumattomia yrityksiä (”uuden viejän asema”).

(4)

Kaksi uuden viejän asemaa hakeneista intialaisista yrityksistä ei vastannut kyselyyn. Tämän vuoksi oli mahdotonta tarkistaa, täyttivätkö ne asetuksen (EY) N:o 74/2004 2 artiklassa asetetut edellytykset, joten niiden pyyntö oli hylättävä.

(5)

Kaksi uuden viejän asemaa koskevaa pyyntöä toimitettiin liian myöhään, mistä syystä niistä ei voitu tehdä päätelmiä tämän asetuksen antamispäivään mennessä.

(6)

Muut 20 yritystä vastasivat kyselyyn, jonka avulla pyrittiin varmistamaan, että ne täyttivät neuvoston asetuksen (EY) N:o 74/2004 2 artiklassa asetetut edellytykset.

(7)

Edellä tarkoitetuista intialaisista viejistä/tuottajista 13 esitti sellaisen riittäväksi katsotun näytön, jonka perusteella niille voidaan vahvistaa sama tulli kuin tutkimuksessa yhteistyössä toimineille mutta otokseen kuulumattomille yrityksille (7,6 prosenttia), minkä johdosta nämä 13 intialaista yritystä voidaan lisätä neuvoston asetuksen (EY) N:o 74/2004 liitteessä, jäljempänä ’liite’, olevaan viejien/tuottajien luetteloon.

(8)

Jäljellä olevista seitsemästä intialaisesta viejästä/tuottajasta voidaan todeta, että kaksi niistä oli etuyhteydessä voimassa olevien tasoitustoimenpiteiden kohteena oleviin yrityksiin, kolme vei asianomaista tuotetta yhteisöön alkuperäisen tutkimusajanjakson eli 1 päivän lokakuuta 2001 ja 30 päivän syyskuuta 2002 välisenä aikana ja yksi ei pystynyt esittämään laskua tai näyttöä siitä, että se oli tosiasiassa vienyt asianomaista tuotetta yhteisöön alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen tai että sillä oli peruuttamaton sopimusvelvoite viedä tuotetta yhteisöön.

(9)

Lopuksi todettakoon vielä, että yhtä pyyntöä ei voida käsitellä tässä yhteydessä, koska pyynnön esittäneen yrityksen toimittama näyttö edellyttää lisätutkimuksia.

(10)

Näin ollen katsottiin, että 8 kappaleessa tarkoitettujen kuuden yrityksen tapauksessa ainakin yksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 74/2004 2 artiklassa vahvistetuista edellytyksistä jäi täyttymättä. Tämän vuoksi niiden pyynnöt oli hylättävä.

(11)

Yrityksille, joille ei myönnetty uuden viejän asemaa, ilmoitettiin tähän päätökseen johtaneista syistä ja niille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti.

(12)

Voimassa olevien tasoitustoimenpiteiden kohteena oleviin yrityksiin etuyhteydessä olevista kahdesta yrityksestä toinen väitti, että yritystä, johon se oli etuyhteydessä, ei enää ollut olemassa, ja toinen puolestaan katsoi, että siihen olisi sovellettava samaa tullia kuin yritykseen, johon se oli etuyhteydessä.

(13)

Ensimmäisessä tapauksessa katsottiin, että sillä, että etuyhteydessä olevaa yritystä ei enää ollut olemassa, oli todellakin merkitystä tässä menettelyssä, minkä vuoksi tässä tapauksessa ei voitu katsoa, etteikö kyseinen uusi viejä olisi täyttänyt edellä mainittua toista edellytystä. Tästä syystä päätettiin, että myös tähän yritykseen olisi sovellettava samaa tullia kuin tutkimuksessa yhteistyössä toimineisiin mutta otokseen kuulumattomiin yrityksiin (7,6 prosenttia) ja että se olisi näin ollen lisättävä liitteessä olevaan luetteloon.

(14)

Toisessa tapauksessa, jossa pyynnön esittänyt yritys oli etuyhteydessä toimenpiteiden kohteena olevaan yritykseen, todettiin, että tämän ei pitäisi automaattisesti johtaa siihen, ettei kyseiseen yritykseen voitaisi soveltaa yhteistyössä toimineisiin mutta otokseen kuulumattomiin yrityksiin sovellettavaa painotettua keskimääräistä tullia. Tässä tapauksessa tutkittiin, olisiko nämä etuyhteydessä olevat yritykset yhdessä tarkasteltuna valittu vientiä harjoittavien tuottajien otokseen asetuksen (EY) N:o 74/2004 johdanto-osan 11 kappaleessa yksilöityjä valintaperusteita sovellettaessa. Koska näin ei näyttänyt olevan, kyseisten yritysten etuyhteys ei vaikuta edellä mainitussa asetuksessa esitettyihin päätelmiin. Tämän perusteella ja ottaen huomioon komission vakiintuneen käytännön pitää kaikkia keskenään etuyhteydessä olevia yrityksiä yhtenä taloudellisena yksikkönä, johon sovelletaan samaa tullia, päätettiin, että myös tähän yritykseen olisi sovellettava samaa tullia kuin tutkimuksessa yhteistyössä toimineisiin mutta otokseen kuulumattomiin yrityksiin (7,6 prosenttia) ja että se olisi näin ollen lisättävä liitteessä olevaan luetteloon.

(15)

Kaikki asianomaisten osapuolten esittämät väitteet ja kannanotot tutkittiin ja otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua,