This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 32001L0080
Directive 2001/80/EC of the European Parliament and of the Council of 23 October 2001 on the limitation of emissions of certain pollutants into the air from large combustion plants
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta
EYVL L 309, 27.11.2001, p. 1–21
(ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV) Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa
(CS, ET, LV, LT, HU, MT, PL, SK, SL, BG, RO, HR)
No longer in force, Date of end of validity: 31/12/2015; Kumoaja 32010L0075
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta
Virallinen lehti nro L 309 , 27/11/2001 s. 0001 - 0021
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen(1), ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2), ovat kuulleet alueiden komiteaa, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä(3), ja ottavat huomioon sovittelukomitean 2 päivänä elokuuta 2001 hyväksymän yhteisen tekstin, sekä katsovat seuraavaa: (1) Tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan pääsevien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 24 päivänä marraskuuta 1988 annettu neuvoston direktiivi 88/609/ETY(4) on osaltaan vaikuttanut suurista polttolaitoksista ilmakehään joutuvien päästöjen vähentämiseen ja rajoittamiseen. Selkeyden vuoksi direktiivi olisi laadittava uudelleen. (2) Viidennessä ympäristöalan toimintaohjelmassa(5) asetetaan tavoitteiksi, että tiettyjen happamoittavien epäpuhtauksien, kuten rikkidioksidin (SO2) ja typen oksidien (NOx), kriittisiä kuormituksia ja tasoja ei olisi missään vaiheessa ylitettävä, ja ilmanlaadun osalta, että ihmisiä suojellaan tehokkaasti ilman epäpuhtauksien aiheuttamilta tunnustetuilta terveyteen kohdistuvilta riskeiltä. (3) Kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta tehtyyn Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) vuoden 1979 yleissopimukseen liittyvän happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin torjumista koskevan Göteborgin pöytäkirjan, joka hyväksyttiin 1 päivänä joulukuuta 1999. (4) Komissio on julkaissut tiedonannon yhteisön strategiasta happamoitumisen torjumiseksi, jossa direktiivin 88/609/ETY tarkistamista pidetään strategian olennaisena osana, ja jossa pitkän aikavälin tavoitteena on vähentää rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjä riittävästi siten, että laskeumat ja pitoisuudet saadaan kriittistä kuormitusta ja tasoa pienemmiksi. (5) Perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ei tavoitetta vähentää suurten polttolaitosten happamoittavia päästöjä voida riittävällä tavalla saavuttaa yksittäisten jäsenvaltioiden toimin eikä niiden epäyhtenäinen toiminta takaa asetetun tavoitteen saavuttamista. Koska happamoittavia päästöjä on vähennettävä koko yhteisössä, on tehokkaampaa toimia yhteisön tasolla. (6) Olemassa olevat suuret polttolaitokset ovat merkittäviä rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjen lähteitä yhteisössä, ja näitä päästöjä on vähennettävä. Sen vuoksi on tarpeen mukauttaa lähestymistapaa suurten polttolaitosten alan erilaisiin ominaispiirteisiin jäsenvaltioissa. (7) Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/61/EY(6) esitetään ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen ja vähentämiseen yhtenäistetty lähestymistapa, jossa laitoksen ympäristövaikutusten kaikki osatekijät otetaan huomioon yhtenäisellä tavalla. Direktiivin 96/61/EY soveltamisalaan kuuluvat nimellislämpöteholtaan yli 50MW:n polttolaitokset. Mainitun direktiivin 15 artiklan 3 kohdassa säädetään, että komissio julkaisee joka kolmas vuosi jäsenvaltioiden toimittamien aineistojen perusteella luettelon tärkeimmistä päästöistä ja niiden aiheuttajista. Direktiivin 18 artiklassa säädetään, että neuvosto vahvistaa komission ehdotuksesta ja erityisesti mainitun direktiivin 16 artiklassa säädetyn tietojen vaihdon perusteella perustamissopimuksessa määrätyn menettelyn mukaisesti päästöjen raja-arvot niille aineille, joiden suhteen yhteisön toimien tarve on todettu. (8) Tässä direktiivissä asetettujen päästöjen raja-arvojen noudattamista olisi pidettävä välttämättömänä mutta ei riittävänä edellytyksenä direktiivissä 96/61/EY asetettujen, parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskevien vaatimusten täyttymiselle. Näiden vaatimusten noudattaminen voi merkitä aiempaa tiukempia päästöjen raja-arvoja, muille aineille ja väliaineille asetettavia päästöjen raja-arvoja sekä muita asiaankuuluvia edellytyksiä. (9) Teollisuudella on viidentoista vuoden kokemus suurten polttolaitosten epäpuhtauspäästöjen vähentämistekniikoiden soveltamisesta. (10) Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen raskasmetalleja koskevassa pöytäkirjassa suositellaan ryhtymistä toimiin tiettyjen laitosten raskasmetallipäästöjen vähentämiseksi. Tiedetään, että hiukkaspäästöjen vähentäminen suodattimilla tuo etuja, sillä se vähentää hiukkasiin kiinnittyneitä raskasmetallipäästöjä. (11) Sähköntuotantolaitokset ovat tärkeä osa suurten polttolaitosten alaa. (12) Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/92/EY(7) tarkoituksena on jakaa uutta tuotantokapasiteettia alan uusille yrittäjille. (13) Yhteisö on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Lämmön ja sähkön yhdistetty tuotanto, kun se on toteutettavissa, on merkittävä mahdollisuus parantaa polttoaineen käytön kokonaishyötysuhdetta. (14) Maakaasun käyttö sähköntuotantoon on jo huomattavasti lisääntynyt ja se lisääntynee edelleen erityisesti kaasuturbiinien käytön myötä. (15) Biomassasta saatavan energian tuotannon lisääntymisen huomioon ottaen erityiset päästöstandardit tälle polttoaineelle ovat perusteltuja. (16) Yhteisön jätehuoltostrategiasta 24 päivänä helmikuuta 1997 annetussa neuvoston päätöslauselmassa(8) korostetaan, että on tarpeen edistää jätteiden hyödyntämistä ja todetaan, että jätteenpolttolaitosten toimintaan olisi sovellettava tarkoituksenmukaisia päästöstandardeja, jotta varmistetaan ympäristönsuojelun korkea taso. (17) Teollisuudella on kokemusta suurten polttolaitosten päästöjen merkittävimpien epäpuhtauksien mittaustekniikoista ja -laitteista. Euroopan standardointikomitea (CEN) on ryhtynyt luomaan puitteita, joissa voidaan varmistaa mittaustulosten vertailukelpoisuus yhteisössä ja taata tällaisten mittaustulosten korkea laatutaso. (18) On tarpeen lisätä tietoa suurten polttolaitosten päästöjen merkittävimmistä epäpuhtauksista. Jotta tällaisen tiedon perusteella saisi todellisuutta vastaavan käsityksen laitoksen päästötasosta, tietoja olisi verrattava myös laitoksen energiankulutusta koskeviin tietoihin. (19) Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi 88/609/ETY osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantava se täytäntöön, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Tämä direktiivi koskee polttoainetyypistä (kiinteä, nestemäinen, kaasumainen) riippumatta polttolaitoksia, joiden nimellisteho on vähintään 50 MW. 2 artikla Tässä direktiivissä tarkoitetaan: 1) "päästöllä" aineiden päästämistä ilmaan polttolaitoksesta; 2) "savukaasulla" kaasupäästöjä, jotka sisältävät kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia päästöjä; niiden tilavuusvirrat on ilmaistava kuutiometreinä tunnissa standardilämpötilassa (273 K) ja -paineessa (101,3 kPa) vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen, jäljempänä (Nm3/h); 3) "päästöjen raja-arvolla" polttolaitoksesta tulevien savukaasujen sisältämän aineen sallittua määrää, joka voidaan päästää ilmaan tietyn ajan kuluessa; se määritellään massan osuutena savukaasujen tilavuudesta, mg/Nm3, olettaen, että savukaasun happipitoisuus nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden osalta on kolme prosenttia, kiinteiden polttoaineiden osalta kuusi prosenttia ja kaasuturbiinien osalta 15 prosenttia savukaasun tilavuudesta; 4) "rikinpoistoasteella" polttolaitoksella tietyn ajan kuluessa ilmaan päästämättä jätetyn rikin määrän suhdetta polttolaitoksen laitteisiin syötetyn ja saman ajan kuluessa käytetyn polttoaineen rikin määrään; 5) "käyttäjällä" luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää polttolaitosta tai jolla on taikka jolle on uskottu päätösvalta sitä koskevissa taloudellisissa ratkaisuissa; 6) "polttoaineella" kaikkia kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia poltettavia aineita, joita polttolaitoksessa poltetaan, lukuun ottamatta jätteitä, joihin sovelletaan yhdyskuntajätteiden uusien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 8 päivänä kesäkuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/369/ETY(9), yhdyskuntajätteiden olemassa olevien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 21 päivänä kesäkuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä, 89/429/ETY(10), ja vaarallisten jätteiden polttamisesta 16 päivänä joulukuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/67/EY(11), tai myöhempää yhteisön säädöstä, jolla kumotaan ja korvataan yksi tai useampia näistä direktiiveistä; 7) "polttolaitoksella" teknisiä laitteita, joissa polttoaineet hapetetaan, jotta täten syntyvää lämpöä voidaan käyttää. Tätä direktiiviä sovelletaan vain energiantuotantoon tarkoitettuihin polttolaitoksiin, lukuun ottamatta niitä, jotka käyttävät palamistuotteita suoraan hyväkseen valmistusprosesseissa. Tätä direktiiviä ei sovelleta erityisesti seuraaviin laitoksiin: a) laitokset, joissa palamistuotteita käytetään suoraan lämmitykseen, kuivaukseen tai esineiden tai materiaalien muuhun käsittelyyn, esimerkiksi uudelleenlämmitysuunit ja lämpökäsittelyuunit, b) jälkipolttolaitokset, toisin sanoen kaikki tekniset laitteet, jotka on suunniteltu puhdistamaan savukaasuja polttamalla, ja joita ei käytetä erillisinä polttolaitoksina, c) katalyyttisia krakkauskatalyyttejä regeneroivat laitteet, d) laitteet, joilla rikkivety muunnetaan rikiksi, e) kemianteollisuudessa käytetyt reaktorit, f) koksaamot, g) Cowperin ilmankuumentimet, h) ajoneuvon, aluksen tai ilma-aluksen käyttövoiman tuottamiseen käytettävät tekniset laitteet, i) offshore-lautoilla käytettävät kaasuturbiinit, j) kaasuturbiinit, joille on myönnetty lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tai joiden osalta on toimivaltaisen viranomaisen näkemyksen mukaan jätetty täydellinen lupahakemus ennen 27 päivää marraskuuta 2002, edellyttäen, että laitos on otettu käyttöön viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 1 kohdan ja liitteessä VIII olevan A ja B osan soveltamista. Laitokset, jotka toimivat diesel-, bensiini- tai kaasukäyttöisillä moottoreilla, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Kun kaksi tai useampia uusia laitoksia rakennetaan siten, että toimivaltaisten viranomaisten mielestä niiden savukaasut voitaisiin tekniset ja taloudelliset tekijät huomioon ottaen poistaa yhteisen piipun kautta, tällaisten laitosten muodostamaa kokonaisuutta pidetään yhtenä yksikkönä; 8) "monipolttoaineyksiköllä" polttolaitoksia, joissa voidaan yhtä aikaa tai vuorotellen polttaa kahta tai useampaa polttoainetta; 9) "uudella laitoksella" polttolaitoksia, joiden alkuperäinen rakennuslupa, tai, jos tällaista menettelyä ei ole, alkuperäinen käyttölupa on myönnetty 1 päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen; 10) "olemassa olevalla laitoksella" polttolaitoksia, joiden alkuperäinen rakennuslupa, tai, jos tällaista menettelyä ei ole, alkuperäinen käyttölupa on myönnetty ennen 1 päivää heinäkuuta 1987; 11) "biomassalla" tuotteita, jotka muodostuvat maa- tai metsätaloudesta peräisin olevasta kasviaineksesta tai sen osasta, jota voidaan käyttää sen energiasisällön hyödyntämiseen polttoaineena, ja seuraavia polttoaineena käytettyjä jätteitä: a) maa- ja metsätalouden kasviperäinen jäte, b) elintarviketeollisuuden kasviperäinen jäte, jos syntyvä lämpö hyödynnetään, c) ensiömassan tuotannon ja massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvä kuituainetta sisältävä kasviperäinen jäte, jos rinnakkaispoltto tapahtuu tuotantopaikalla ja syntyvä lämpö hyödynnetään, d) korkkijäte, e) puujäte, lukuun ottamatta puujätettä, joka voi puunsuoja-ainekäsittelyn tai pinnoituksen seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja, ja johon kuuluu erityisesti tällainen puujäte, joka on peräisin rakennus- ja purkujätteestä; 12) "kaasuturbiinilla" lämpöenergian mekaaniseksi työksi muuttavaa pyörivää konetta, jonka pääosat ovat kompressori, lämpölaite, jossa polttoaine hapetetaan työaineen kuumentamiseksi, ja turbiini; 13) "syrjäisimmillä alueilla" Ranskan merentakaisia departementteja Ranskan osalta, Azoreja ja Madeiraa Portugalin osalta ja Kanariansaaria Espanjan osalta. 3 artikla 1. Jäsenvaltioiden on 1 päivään heinäkuuta 1990 mennessä laadittava asianmukaiset ohjelmat olemassa olevien laitosten kokonaisvuosipäästöjen asteittaiseksi vähentämiseksi. Ohjelmiin on sisällyttävä aikataulut ja täytäntöönpanomenettelyt. 2. Jäsenvaltioiden on 1 kohdassa mainittujen ohjelmien mukaisesti jatkettava päästöjen enimmäismäärien ja vastaavien prosentuaalisten vähennysten, jotka rikkidioksidin osalta on vahvistettu liitteessä I olevassa 1-6 sarakkeessa ja typen oksidien osalta liitteessä II olevassa 1-4 sarakkeessa, noudattamista mainituissa liitteissä säädettyihin päivämääriin mennessä ja siihen asti, kun 4 artiklan olemassa oleviin laitoksiin sovellettavat säännökset on pantu täytäntöön. 3. Ohjelmien toteuttamisen yhteydessä jäsenvaltioiden on myös määritettävä kokonaisvuosipäästöt liitteessä VIII olevan C osan mukaisesti. 4. Jos merkittävä ja odottamaton muutos energian kysynnässä taikka muutos tiettyjen polttoaineiden tai tuotantolaitosten kapasiteetin saatavuudessa aiheuttaa jäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti laatiman ohjelman täytäntöönpanolle vakavia teknisiä vaikeuksia, komissio tekee kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä ja pyynnön perusteet huomioon ottaen päätöksen, jolla se muuttaa päästöjen enimmäismääriä ja/tai liitteessä I ja II asetettuja päivämääriä tuon jäsenvaltion osalta ja ilmoittaa päätöksestään neuvostolle ja jäsenvaltioille. Mikä hyvänsä jäsenvaltio voi kolmen kuukauden kuluessa saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi. Neuvosto voi määräenemmistöllä kolmen kuukauden kuluessa päättää asiasta toisin. 4 artikla 1. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisten uusien laitosten rakennuslupiin tai tällaisen menettelyn puuttuessa sellaisten uusien laitosten käyttölupiin, joiden osalta on jätetty toimivaltaisen viranomaisen näkemyksen mukaan täydellinen lupahakemus ennen 27 päivää marraskuuta 2002, edellyttäen, että kyseinen laitos otetaan käyttöön viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, sisältyvät ehdot, jotka koskevat liitteissä III-VII olevissa A osissa vahvistettujen rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöraja-arvojen noudattamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 17 artiklan soveltamista. 2. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikkiin muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettujen uusien laitosten rakennuslupiin tai tällaisen menettelyn puuttuessa käyttölupiin sisältyvät ehdot, jotka koskevat liitteissä III-VII olevissa B osissa vahvistettujen rikkidioksidi-, typen oksidi- ja hiukkaspäästöjen raja-arvojen noudattamista. 3. Rajoittamatta direktiivin 96/61/EY ja ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY(12) soveltamista jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2008 mennessä vähennettävä päästöjään huomattavasti joko: a) toteuttamalla asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että olemassa olevien laitosten käyttölupiin sisältyvät ehdot, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitetuille uusille laitoksille vahvistettujen päästöjen raja-arvojen noudattamista, tai b) varmistamalla, että olemassa olevat laitokset kuuluvat 6 kohdassa tarkoitetun kansallisen päästöjen vähentämistä koskevan suunnitelman piiriin, sekä soveltamalla tarvittaessa 5, 7 ja 8 artiklaa. 4. Rajoittamatta direktiivien 96/61/EY ja 96/62/EY soveltamista olemassa olevat laitokset voivat poiketa 3 kohdassa tarkoitettujen päästöjen raja-arvojen noudattamisesta ja ne voidaan jättää kansallisten päästöjen vähentämissuunnitelman ulkopuolelle seuraavin edellytyksin: a) olemassa olevan laitoksen käyttäjä sitoutuu toimivaltaiselle viranomaiselle 30 päivään kesäkuuta 2004 mennessä toimittamassaan kirjallisessa ilmoituksessa olemaan käyttämättä laitosta enempää kuin 20000 käyttötunnin ajan ajanjaksolla, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2008 ja päättyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015, b) käyttäjän on toimitettava joka vuosi toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot siitä, kuinka paljon laitoksen jäljellä olevasta sallitusta käyttöajasta on käytetty ja kuinka paljon sitä on vielä jäljellä. 5. Jäsenvaltiot voivat säätää päästöjen raja-arvoista ja täytäntöönpanon määrärajoista, jotka ovat tiukempia kuin 1, 2, 3 ja 4 kohdassa ja 10 artiklassa vahvistetut. Ne voivat lisätä vaatimusten soveltamisalaan muita epäpuhtauksia, määrätä lisävaatimuksista tai vaatia laitoksen mukauttamista tekniikan kehitykseen. 6. Jäsenvaltiot voivat, kustannukset ja hyödyt sekä tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/81/EY(13) ja direktiivin 96/62/EY mukaiset velvoitteet huomioon ottaen, laatia ja panna täytäntöön kansallisen suunnitelman päästöjen vähentämiseksi olemassa olevissa laitoksissa, ottaen huomioon muun muassa liitteissä I ja II asetettujen enimmäismäärien noudattaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin ja direktiivin 96/61/EY soveltamista. Olemassa olevien laitosten typenoksidi-, rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjen vuosittaista kokonaismäärää on kansallisessa päästöjen vähentämissuunnitelmassa vähennettävä tasolle, johon olisi päästy soveltamalla 3 kohdassa tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja vuonna 2000 jo olemassa oleviin laitoksiin (mukaan lukien ne laitokset, joissa vuonna 2000 toteutetaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää kunnostussuunnitelmaa kansallisessa lainsäädännössä vaaditun päästövähennyksen saavuttamiseksi) kunkin laitoksen vuoden 2000 lopussa päättyvän viiden viimeisen vuoden käyttöjakson keskimääräisen todellisen vuotuisen toiminta-ajan, käytetyn polttoaineen ja nimellislämpötehon pohjalta. Kansallisen päästöjen vähentämissuunnitelman piiriin kuuluvan laitoksen sulkemisen seurauksena eivät suunnitelman piiriin edelleen kuuluvien laitosten vuosittaiset kokonaispäästöt saa kasvaa. Kansallisessa päästöjen vähentämissuunnitelmassa ei missään tapauksessa voida vapauttaa laitosta noudattamasta asiaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, direktiivin 96/61/EY säännökset mukaan lukien. Kansallisia päästöjen vähentämissuunnitelmia koskevat seuraavat ehdot: a) suunnitelman on sisällettävä tavoitteet ja niihin liittyvät osatavoitteet, toimenpiteet ja aikataulut tavoitteiden ja osatavoitteiden saavuttamiseksi sekä valvontamekanismi, b) jäsenvaltioiden on toimitettava kansallinen päästöjen vähentämissuunnitelmansa komissiolle viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003; c) kuuden kuukauden kuluessa b alakohdassa tarkoitetusta suunnitelman toimittamisesta komissio arvioi, täyttääkö suunnitelma tämän kohdan vaatimukset. Jos komissio katsoo, ettei näin ole, se ilmoittaa asiasta jäsenvaltiolle. Jäsenvaltion on seuraavien kolmen kuukauden kuluessa ilmoitettava toimenpiteistä, jotka se on toteuttanut varmistaakseen tämän kohdan vaatimusten täyttymisen; d) komissio laatii viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2002 suuntaviivat jäsenvaltioille näiden suunnitelmien valmistelun tueksi. 7. Sen perusteella, miten on edistytty ihmisten terveyden suojelemisessa happamoitumisen ehkäisemiseksi asetettujen sekä direktiivin 96/62/EY mukaisten ilman laatua koskevien yhteisön ympäristötavoitteiden saavuttamisessa, komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se arvioi: a) jatkotoimenpiteiden tarpeen; b) suurten polttolaitosten raskasmetallipäästöjen määrät; c) päästöjen lisävähennysten kustannustehokkuuden ja niistä aiheutuneet kustannukset sekä edut jäsenvaltioiden polttolaitossektorilla verrattuna muihin toimialoihin; d) miten tällaiset päästöjen vähennykset ovat teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa; e) sekä suurille polttolaitoksille asetettujen vaatimusten, mukaan lukien kotimaisia kiinteitä polttoaineita koskevien säännösten, että energiamarkkinoiden kilpailutilanteen vaikutukset ympäristöön ja sisämarkkinoihin; f) jäsenvaltioiden toimittamat 6 kohdan mukaiset kansalliset päästöjen vähentämissuunnitelmat. Komissio sisällyttää kertomukseensa asianmukaisen ehdotuksen liitteessä VI olevan A osan 2 alaviitteessä mainitun poikkeuksen mahdollisista päättymispäivämääristä tai alhaisemmista raja-arvoista. 8. Edellä 7 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen on tarvittaessa liitettävä asianmukaiset ehdotukset direktiivi 96/61/EY huomioon ottaen. 5 artikla Sen estämättä, mitä liitteessä III säädetään: 1) Laitoksia, joiden nimellislämpöteho on vähintään 400 MW ja joiden toiminta-aika ei ylitä seuraavassa mainittuja tuntimääriä vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo): - 2000 tuntia 31 päivään joulukuuta 2015, - 1500 tuntia 1 päivästä tammikuuta 2016, koskee rikkidioksidipäästöjen raja-arvo 800 mg/Nm3; Tätä säännöstä ei sovelleta uusiin laitoksiin, joille lupa myönnetään 4 artiklan 2 kohdan nojalla. 2) Espanjan kuningaskunta voi 31 päivään joulukuuta 1999 asti myöntää toimiluvan uusille voimalaitoksille, joiden nimellislämpöteho on vähintään 500 MW, jotka polttavat kotimaista tai maahan tuotua kiinteää polttoainetta ja jotka otetaan käyttöön vuoden 2005 loppuun mennessä ja jotka täyttävät seuraavat vaatimukset: a) maahan tuotujen kiinteiden polttoaineiden osalta rikkidioksidipäästöjen raja-arvo on 800 mg/Nm3, b) kotimaisten kiinteiden polttoaineiden osalta rikinpoistoaste on vähintään 60 prosenttia, edellyttäen, että laitoksien, joita tämä poikkeus koskee, sallittu kokonaiskapasiteetti on enintään: - 2000 MWe, kun on kyse kotimaisista kiinteitä polttoaineita polttavista laitoksista, - kun on kyse maahan tuotuja kiinteitä polttoaineita polttavista laitoksista, 7500 MWe tai 50 prosenttia kaikkien sellaisten kiinteitä polttoaineita polttavien laitosten kaikesta uudesta kapasiteetista, joille on myönnetty toimilupa 31 päivään joulukuuta 1999 mennessä, sen mukaan kumpi on alhaisempi. 6 artikla Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisten uusien laitosten osalta, joille lupa myönnetään 4 artiklan 2 kohdan nojalla, tai 10 artiklassa tarkoitettujen laitosten osalta, tutkitaan, onko sähkön ja lämmön yhteistuotanto teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Jos toteutettavuus varmistuu ottaen huomioon markkina- ja jakelutilanne, laitoksia on kehitettävä sen mukaisesti. 7 artikla 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4 artiklassa tarkoitetuissa luvissa määrätään menettelystä poistolaitteiden toimintahäiriöiden tai rikkoutumisen varalta. Rikkoutumisen sattuessa toimivaltaisen viranomaisen on erityisesti edellytettävä, että käyttäjä vähentää toimintaa tai keskeyttää sen, jos normaaliin toimintaan ei voida palata 24 tunnin kuluessa, tai käyttää laitosta vähän epäpuhtauksia tuottavilla polttoaineilla. Toimivaltaiselle viranomaiselle on joka tapauksessa ilmoitettava asiasta 48 tunnin kuluessa. Ilman poistolaitteita tapahtuvan toiminnan yhteenlaskettu kesto ei missään tapauksessa saa ylittää 120:tä tuntia 12 kuukauden jakson aikana. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia edellä mainittuihin 24 ja 120 tunnin rajoihin, jos sen arvion mukaan: a) on välttämätöntä turvata energian saanti, tai b) rikkoutunut laitos korvattaisiin rajoitetuksi ajaksi toisella laitoksella, mikä johtaisi päästöjen lisääntymiseen. 2. Toimivaltainen viranomainen voi sallia, että tavallisesti vähärikkistä polttoainetta käyttävä laitos vapautetaan rikkidioksidille 4 artiklassa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisvelvoitteesta enintään kuuden kuukauden ajaksi, jos käyttäjä ei kykene noudattamaan näitä raja-arvoja sen vuoksi, että vähärikkisen polttoaineen toimitukset ovat keskeytyneet polttoaineen vakavan puutteen takia. Komissiolle on ilmoitettava välittömästi tällaisista tapauksista. 3. Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan poiketa 4 artiklassa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisvelvoitteesta, jos laitoksen, joka tavanomaisesti käyttää vain kaasumaista polttoainetta ja joka muutoin olisi varustettava savukaasun puhdistuslaitteella, on poikkeuksellisesti ja enintään 10 päivän ajan, paitsi jos on pakottava tarve turvata energian saanti, turvauduttava muihin polttoaineisiin kaasun toimituksessa ilmenneen äkillisen keskeytyksen vuoksi. Toimivaltaiselle viranomaiselle on välittömästi ilmoitettava kustakin erityistapauksesta. Jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava komissiolle tässä kohdassa tarkoitetuista tapauksista. 8 artikla 1. Toimivaltaisen viranomaisen on kahta tai useampaa polttoainetta samanaikaisesti käyttävällä monipolttoaineyksiköllä varustetun uuden laitoksen osalta 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun luvan myöntämisen sekä lisäksi 4 artiklan 3 kohdassa ja 10 artiklassa tarkoitettujen tällaisten laitosten osalta asetettava päästöjen raja-arvot seuraavasti: a) ensiksi kirjaamalla kutakin yksittäistä polttoainetta ja epäpuhtautta koskeva päästöjen raja-arvo, joka vastaa liitteessä III-VII säädettyä polttolaitoksen nimellislämpötehoa, b) toiseksi määrittämällä polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot, jotka saadaan kertomalla edellä mainittu yksilöllinen päästöjen raja-arvo kunkin polttoaineen lämpöteholla ja jakamalla tulos kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summalla, c) kolmanneksi yhdistämällä polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot. 2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, monipolttoaineyksikköihin, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa, sovelletaan suurimman päästöarvon polttoainetta (pääasiallinen polttoaine) koskevia säännöksiä, jos polttolaitoksen käytön aikana tuon polttoaineen osuus kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summasta on vähintään 50 prosenttia. Jos pääasiallisen polttoaineen osuus on alle 50 prosenttia, päästöjen raja-arvo määritellään suhteellisesti yksittäisten polttoaineiden antaman lämpötehon ja kaikkien polttoaineiden antamien lämpötehojen summan suhteena seuraavasti: a) ensiksi kirjaamalla kutakin yksittäistä polttoainetta ja epäpuhtautta koskeva päästöjen raja-arvo, joka vastaa liitteessä III-VII säädettyä polttolaitoksen nimellislämpötehoa, b) toiseksi laskemalla pääasiallisen polttoaineen (polttoaine, jolla liitteiden III-VII mukaan on korkein päästöjen raja-arvo, ja mikäli kahdella polttoaineella on sama päästöjen raja-arvo, se polttoaine, jolla on suurempi lämpöteho) päästöjen raja-arvo; tämä arvo saadaan kertomalla tuolle polttoaineelle liitteissä III-VII annettu päästöjen raja-arvo kertoimella kaksi ja vähentämällä tästä luvusta päästöjen raja-arvoltaan alhaisimman polttoaineen päästöjen raja-arvo, c) kolmanneksi määrittämällä polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot, jotka saadaan kertomalla laskettu polttoaineen päästöjen raja-arvo pääasiallisen polttoaineen lämpöteholla ja muut yksittäiset päästöjen raja-arvot kunkin polttoaineen tuottamalla lämpöteholla sekä jakamalla tulos kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summalla, d) neljänneksi yhdistämällä polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot. 3. Edellä olevassa 2 kohdassa tarkoitettujen päästöjen raja-arvojen sijasta voidaan soveltaa seuraavia rikkidioksidipäästöjen keskiarvoja (riippumatta käytetyistä polttoaineyhdistelmistä): a) 4 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen laitosten osalta: 1000 mg/Nm3 jalostamon kaikkien tällaisten laitosten keskiarvona, b) 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen uusien laitosten osalta: 600 mg/Nm3 jalostamon kaikkien tällaisten laitosten keskiarvona, kaasuturbiineita lukuun ottamatta. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tämän säännöksen soveltaminen ei johda olemassa olevien laitosten päästöjen lisääntymiseen. 4. Kahta tai useampaa polttoainetta vuorotellen käyttävällä monipolttoaineyksiköllä varustetulle laitokselle myönnettävän 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun luvan sekä 4 artiklan 3 kohdassa ja 10 artiklassa tarkoitettujen laitosten osalta sovelletaan liitteessä III-VII säädettyjä kutakin käytettyä polttoainetta vastaavia päästöjen raja-arvoja. 9 artikla Polttolaitosten savukaasut on poistettava hallitulla tavalla savupiipun kautta. Päästöehdot on määrättävä 4 artiklassa tarkoitetussa luvassa ja 10 artiklassa tarkoitetuille polttolaitoksille myönnettävissä luvissa. Toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava erityisesti, että savupiipun korkeus lasketaan siten, että ihmisten terveyttä ja ympäristöä suojellaan. 10 artikla Jos polttolaitosta laajennetaan vähintään 50 MW:lla, liitteissä III-VII olevissa B osissa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja sovelletaan laitoksen uuteen osaan ja ne määritetään suhteessa koko laitoksen lämpötehoon. Tätä säännöstä ei sovelleta 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. Jos polttolaitoksen käyttäjä suunnittelee direktiivin 96/61/EY 2 artiklan 10 kohdan b alakohdassa tai 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua muutosta, sovelletaan liitteissä III-VII olevissa B osissa vahvistettuja rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoja. 11 artikla Rakennettaessa polttolaitoksia, joilla todennäköisesti on huomattavia vaikutuksia toisen jäsenvaltion ympäristöön, jäsenvaltioiden on varmistettava, että suoritetaan kaikki asianmukainen tiedottaminen ja neuvottelut tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY(14) 7 artiklan mukaisesti. 12 artikla Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien polttolaitosten päästöjä ja kaikkia muita tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä arvoja valvotaan liitteessä VIII olevan A osan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että käyttäjä vastaa tällaisen valvonnan kustannuksista. 13 artikla Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käyttäjä ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille kohtuullisen ajan kuluessa jatkuvien mittausten tuloksista, mittalaitteiden tarkastuksesta ja yksittäisistä mittauksista sekä kaikista muista mittauksista, joiden avulla on tarkoitus arvioida, onko tämän direktiivin säännöksiä noudatettu. 14 artikla 1. Jatkuvissa mittauksissa katsotaan liitteissä III-VII olevissa A osissa vahvistettuja päästöraja-arvoja noudatetun, jos tulosten arviointi osoittaa, että kalenterivuoden käyttötunteina a) yhdenkään kalenterikuukauden keskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja, ja b) että i) rikkidioksidin ja hiukkasten osalta 97 prosenttia kaikista 48 tunnin keskiarvoista ei ylitä 110 prosenttia päästöjen raja-arvoista, sekä että ii) typen oksidien osalta 95 prosenttia kaikista 48 tunnin keskiarvoista ei ylitä 110 prosenttia päästöjen raja-arvoista. Edellä 7 artiklassa tarkoitettuja jaksoja sekä käynnistys- ja pysäytysjaksoja ei oteta huomioon. 2. Tapauksissa, joissa määritystä varten vaaditaan vain kertamittauksia tai muita soveltuvia määritysmenetelmiä, liitteessä III-VII vahvistettuja päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos kunkin mittaussarjan tai muiden menettelyjen tulokset, jotka on määritetty toimivaltaisten viranomaisten antamien sääntöjen mukaisesti, eivät ylitä päästöjen raja-arvoja. 3. Rikinpoistoastetta katsotaan noudatetun 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, jos liitteessä VIII olevan A osan 3 kohdan mukaisesti suoritettujen mittausten arviointi osoittaa, että kaikki kalenterikuukausittaiset keskiarvot tai kaikki liukuvat kuukausittaiset keskiarvot saavuttavat vaaditut rikinpoistoasteet. Edellä 7 artiklassa tarkoitettuja jaksoja sekä käynnistys- ja pysäytysjaksoja ei oteta huomioon. 4. Uusien laitosten, joille lupa myönnetään 4 artiklan 2 kohdan nojalla, katsotaan noudattavan päästöjen raja-arvoja kalenterivuoden käyttötuntien osalta, jos: a) yksikään vahvistettu päästöjen päivittäinen keskiarvo ei ylitä liitteissä III-VII olevissa B osissa asetettuja arvoja, ja b) 95 prosenttia vuoden aikana vahvistettujen päästöjen tuntikohtaisista keskiarvoista ei ylitä 200:aa prosenttia liitteissä III-VII olevissa B osissa vahvistetuista arvoista. "Vahvistetut keskiarvot" määritetään liitteessä VIII olevan A osan 6 kohdan mukaisesti. Edellä 7 artiklassa tarkoitettuja jaksoja sekä käynnistys- ja pysäytysjaksoja ei oteta huomioon. 15 artikla 1. Jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1990 ilmoitettava komissiolle 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti laadituista ohjelmista. Viimeistään vuoden kuluttua olemassa olevien laitosten päästöjen vähentämisen eri vaiheiden päättymisestä jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yhteenvetokertomus ohjelmien täytäntöönpanon tuloksista. Kunkin vaiheen puolivälissä laaditaan lisäksi osakertomus. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa kertomuksissa on annettava yleiskatsaus a) kaikista tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista polttolaitoksista, b) rikkidioksidin ja typen oksidien päästöistä tonneina vuodessa sekä näiden aineiden pitoisuuksista savukaasuissa, c) toimenpiteistä, jotka jo on toteutettu tai joita suunnitellaan päästöjen vähentämiseksi sekä muutoksista käytetyn polttoaineen valinnassa, d) jo tehdyistä tai suunnitelluista käyttötavan muutoksista, e) jo toimeenpannuista tai suunnitelluista polttolaitosten lopullisista sulkemisista, ja f) tarvittaessa olemassa olevia laitoksia varten tehdyissä ohjelmissa asetetuista päästöjen raja-arvoista. Savukaasujen sisältämien epäpuhtauksien vuosipäästöjen ja pitoisuuksien määrittelyssä jäsenvaltioiden on otettava huomioon 12, 13 ja 14 artikla. 3. Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 5 artiklaa tai liitteessä III olevaa huomautusta taikka liitteessä VI olevan A osan alaviitteitä, on annettava tästä vuosittain kertomus komissiolle. 16 artikla Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavat seuraamukset. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. 17 artikla 1. Kumotaan direktiivi 88/609/ETY 27 päivänä marraskuuta 2002 lukien, tämän kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista tai vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvoitteeseen noudattaa mainitun direktiivin liitteessä X lueteltuja määräaikoja, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantava se täytäntöön. 2. Ennen 27 päivää marraskuuta 2002 tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti luvan saaneiden uusien laitosten osalta direktiivin 88/609/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 94/66/EY, 4 artiklan 1 kohta, 5 artiklan 2 kohta, 6 artikla, 15 artiklan 3 kohta, liitteet III, VI ja VIII sekä liitteessä IX olevan A osan 2 kohta pysyvät voimassa 1 päivään tammikuuta 2008 asti, minkä jälkeen ne kumotaan. 3. Viittauksia direktiiviin 88/609/ETY pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä X olevan vastaavuustaulukon mukaisesti. 18 artikla 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 27 päivää marraskuuta 2002. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 2. Liitteessä VIII olevan A osan 2 kohdan säännöksiä sovelletaan olemassa olevaan laitokseen ja sellaiseen uuteen laitokseen, jolle lupa myönnetään 4 artiklan 1 kohdan nojalla 27 päivästä marraskuuta 2004 lukien. 3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne kansalliset säännökset, jotka ne antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä. 19 artikla Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. 20 artikla Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Luxemburgissa 23 päivänä lokakuuta 2001. Euroopan parlamentin puolesta Puhemies N. Fontaine Neuvoston puolesta Puheenjohtaja A. Neyts-Uyttebroeck (1) EYVL C 300, 29.9.1998, s. 6 ja EYVL C 212 E, 25.7.2000, s. 36. (2) EYVL C 101, 12.4.1999, s. 55. (3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 15. maaliskuuta 2000 (EYVL C 377, 29.12.2000, s. 159), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 7. marraskuuta 2000 (EYVL C 375, 28.12.2000, s. 1), ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 14. maaliskuuta 2001 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin päätös, tehty 20. syyskuuta 2001, ja neuvoston päätös, tehty 27. syyskuuta 2001. (4) EYVL L 336, 7.12.1988, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella 94/66/EY (EYVL L 337, 24.12.1994, s. 83). (5) EYVL C 138, 17.5.1993, s. 1. (6) EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26. (7) EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20. (8) EYVL C 76, 11.3.1997, s. 1. (9) EYVL L 163, 14.6.1989, s. 32. (10) EYVL L 203, 15.7.1989, s. 50. (11) EYVL L 365, 31.12.1994, s. 34. (12) EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55. (13) Katso tämän virallisen lehden s. 22. (14) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 97/11/EY (EYVL L 73, 14.3.1997, s. 5). LIITE I SO2-PÄÄSTÖJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT JA VÄHENNYSTAVOITTEET(1)(2) >TAULUKON PAIKKA> (1) Lisäpäästöjä voi aiheutua kapasiteetista, jolle on myönnetty lupa 1 päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen. (2) Päästöjen, jotka ovat peräisin polttolaitoksista, joille on myönnetty toimilupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987 mutta jotka eivät vielä ole käytössä ennen tuota päivää ja joita ei ole otettu huomioon tässä liitteessä määrättyjä päästöjen enimmäismääriä vahvistettaessa, on joko täytettävä tässä direktiivissä uusille laitoksille asetetut vaatimukset, tai ne on otettava huomioon olemassa olevien laitosten kokonaispäästöissä, jotka eivät saa ylittää tässä liitteessä vahvistettuja enimmäismääriä. LIITE II NOx -PÄÄSTÖJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT JA VÄHENNYSTAVOITTEET(1)(2) >TAULUKON PAIKKA> (1) Lisäpäästöjä voi aiheutua kapasiteetista, jolle on myönnetty lupa 1 päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen. (2) Päästöjen, jotka ovat peräisin polttolaitoksista, joille on myönnetty toimilupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987 mutta jotka eivät vielä ole käytössä ennen tuota päivää ja joita ei ole otettu huomioon tässä liitteessä määrättyjä päästöjen enimmäismääriä vahvistettaessa, on joko täytettävä tässä direktiivissä uusille laitoksille asetetut vaatimukset, tai ne on otettava huomioon olemassa olevien laitosten kokonaispäästöissä, jotka eivät saa ylittää tässä liitteessä vahvistettuja enimmäismääriä. LIITE III SO2-PÄÄSTÖJEN RAJA-ARVOT Kiinteät polttoaineet A. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 1 kohdan ja olemassa oleviin laitoksiin 4 artiklan 3 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 6 %): >PIC FILE= "L_2001309FI.001202.TIF"> Huom. Kun yllä olevia päästöjen raja-arvoja ei voida saavuttaa polttoaineen ominaisuuksien vuoksi, laitoksissa, joiden nimellislämpöteho on korkeintaan 100 MW, on saavutettava vähintään 60 prosentin rikinpoistoaste, laitoksissa, joiden nimellislämpöteho on yli 100 MW mutta enintään 300 MW, 75 prosentin rikinpoistoaste, ja laitoksissa, joiden nimellislämpöteho on yli 300 MW, 90 prosentin rikinpoistoaste. Yli 500 MWth:n laitoksilta vaaditaan vähintään 94 prosentin rikinpoistoaste taikka vähintään 92 prosentin rikinpoistoaste, jos sopimus savukaasujen rikinpoistolaitteiden tai kalkki-injektiolaitteiden asentamisesta on tehty ja työt niiden asentamiseksi aloitettu ennen 1 päivää tammikuuta 2001. B. Uusiin laitoksiin, lukuun ottamatta kaasuturbiineja, 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 6 %) >TAULUKON PAIKKA> Huom. Kun yllä olevia päästöjen raja-arvoja ei voida saavuttaa polttoaineen ominaisuuksien vuoksi, laitoksissa, joiden nimellislämpöteho on korkeintaan 300 MW, on saavutettava 300 mg:n/Nm3 SO2-raja-arvo tai vähintään 92 prosentin rikinpoistoaste, ja laitoksissa, joiden nimellislämpöteho on yli 300 MW, vähintään 95 prosentin rikinpoistoaste, jolloin suurin sallittu päästöraja-arvo on 400 mg/Nm3. LIITE IV SO2-PÄÄSTÖJEN RAJA-ARVOT Nestemäiset polttoaineet A. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 1 kohdan ja olemassa oleviin laitoksiin 4 artiklan 3 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 3 %): >PIC FILE= "L_2001309FI.001302.TIF"> B. Uusiin laitoksiin, lukuun ottamatta kaasuturbiineja, 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 3 %), >TAULUKON PAIKKA> Kahden Kreetassa ja Rhodoksessa sijaitsevan 250 MWth:n mitatun lämpötehon omaavan laitoksen osalta, joille myönnetään lupa ennen 31. joulukuuta 2007, sovelletaan 1700 mg:n/Nm3 suuruista päästöjen raja-arvoa. LIITE V SO2-PÄÄSTÖJEN RAJA-ARVOT Kaasumaiset polttoaineet A. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 1 kohdan ja olemassa oleviin laitoksiin 4 artiklan 3 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 3 %): >TAULUKON PAIKKA> B. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat SO2-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 3 %) >TAULUKON PAIKKA> LIITE VI NOX-PÄÄSTÖJEN RAJA-ARVOT (NO2:na mitattuna) A. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 1 kohdan ja olemassa oleviin laitoksiin 4 artiklan 3 kohdan nojalla sovellettavat NOx-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 6 % kiinteiden polttoaineiden osalta, 3 % neste- ja kaasumaisten polttoaineiden osalta): >TAULUKON PAIKKA> B. Uusiin laitoksiin, lukuun ottamatta kaasuturbiineja, 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat NOX-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina Kiinteät polttoaineet (O2-pitoisuus 6 %) >TAULUKON PAIKKA> Nestemäiset polttoaineet (O2-pitoisuus 3 %) >TAULUKON PAIKKA> Kahden Kreetassa ja Rhodoksessa sijaitsevan 250 MWth:n mitatun lämpötehon omaavan laitoksen osalta, joille myönnetään lupa ennen 31. joulukuuta 2007, sovelletaan 400 mg:n/Nm3 suuruista päästöjen raja-arvoa. Kaasumaiset polttoaineet (O2-pitoisuus 3 %) >TAULUKON PAIKKA> Kaasuturbiinit Yksittäiseen kaasuturbiiniyksikköön 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat NOX-päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 (O2-pitoisuus 15 %) (päästöjen raja-arvoja sovelletaan ainoastaan kuormituksen ollessa yli 70 %): >TAULUKON PAIKKA> Näitä raja-arvoja ei sovelleta alle 500 tuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin kaasuturbiineihin. Tällaisten laitosten käyttäjien on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle vuosittain selvitys tällaisesta käyttöajasta. Huomautus 1: Maakaasu on luonnossa esiintyvä metaani, jonka tilavuudesta on enintään 20 % inerttejä kaasuja ja muita aineosia. Huomautus 2: 75 mg/Nm3 seuraavissa tapauksissa, joissa kaasuturbiinin hyötysuhde määritetään ISO-olosuhteissa: - sähköä ja lämpöä yhdistetysti tuottavissa järjestelmissä käytetyt kaasuturbiinit, joiden kokonaishyötysuhde on yli 75 % - CCGT-järjestelmissä käytetyt kaasuturbiinit, joiden keskimääräinen vuosittainen sähkön tuotannon hyötysuhde on kaiken kaikkiaan yli 55 % - mekaanisen voimansiirron kaasuturbiinit. Yhden kierron kaasuturbiinien osalta, jotka eivät kuulu yhteenkään edellä tarkoitettuun luokkaan ja joiden hyötysuhde on yli 35 % ISO-olosuhteissa, päästöjen raja-arvo on 50*η/35, jossa η on kaasuturbiinin hyötysuhde prosentteina (ISO-olosuhteissa). Huomautus 3: Tätä päästöjen raja-arvoa sovelletaan ainoastaan kevyt- ja keskitisleitä polttaviin kaasuturbiineihin. LIITE VII HIUKKASPÄÄSTÖJEN RAJA-ARVOT A. Uusiin laitoksiin 4 artiklan 1 kohdan ja olemassa oleviin laitoksiin 4 artiklan 3 kohdan nojalla sovellettavat hiukkaspäästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina (O2-pitoisuus 6 % kiinteiden polttoaineiden osalta, 3 % nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden osalta): >TAULUKON PAIKKA> B. Uusiin laitoksiin, lukuun ottamatta kaasuturbiineja, 4 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavat hiukkasten päästöjen raja-arvot mg:ina/Nm3 ilmaistuina: Kiinteät polttoaineet (O2-pitoisuus 6 %) >TAULUKON PAIKKA> Nestemäiset polttoaineet (O2-pitoisuus 3 %) >TAULUKON PAIKKA> Kahden Kreetassa ja Rhodoksessa sijaitsevan 250 MWth:n mitatun lämpötehon omaavan laitoksen osalta, joille myönnetään lupa ennen 31 päivää joulukuuta 2007, sovelletaan 50 mg:n/Nm3 suuruista päästöjen raja-arvoa. Kaasumaiset polttoaineet (O2-pitoisuus 3 %) >TAULUKON PAIKKA> LIITE VIII PÄÄSTÖJEN MITTAUSMENETELMÄT A. Polttolaitosten päästöjen mittaus- ja arviointimenettelyt 1. 27 päivään marraskuuta 2004 saakka: Mitatulta lämpöteholtaan yli 300 MW:n uusissa laitoksissa, joille on myönnetty lupa 4 artiklan 1 kohdan nojalla, SO2-, hiukkas- ja NOx-pitoisuuksia on mitattava jatkuvasti. SO2- ja hiukkaspitoisuuksia voidaan kuitenkin seurata kertamittauksin tai muiden sopivien määritysmenetelmien avulla, jos tällaisia mittauksia tai menetelmiä, jotka toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava ja hyväksyttävä, voidaan käyttää pitoisuuksien mittaamiseen. Uusissa laitoksissa, joille on myönnetty lupa 4 artiklan 1 kohdan nojalla, ja jotka eivät kuulu ensimmäisen alakohdan soveltamisalaan, toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää mainittujen kolmen epäpuhtauden jatkuvia mittauksia, jos tätä pidetään tarpeellisena. Jos jatkuvia mittauksia ei edellytetä, päästöissä esiintyvien edellä mainittujen aineiden määrä on arvioitava säännöllisesti toimivaltaisten viranomaisten hyväksymin kertamittauksin tai sopivin määritysmenetelmin. 2. 27 päiväna marraskuuta 2002 lähtien ja rajoittamatta 18 artiklan 2 kohdan soveltamista. Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä jatkuvia savukaasujen SO2-, NOx- ja hiukkaspitoisuuksien mittauksia kaikissa mitatulta lämpöteholtaan vähintään 100 MW:n polttolaitoksissa. Ensimmäisestä alakohdasta poiketen ei jatkuvia mittauksia tarvitse edellyttää seuraavissa tapauksissa: - niiden polttolaitosten osalta, joiden jäljellä oleva käyttöikä on alle 10000 käyttötuntia, - maakaasua polttavista kattiloista tai kaasuturbiineista peräisin olevan SO2:n ja hiukkasten osalta, - tunnetun rikkipitoisuuden omaavaa öljyä polttavista kaasuturbiineista tai kattiloista peräisin olevan SO2:n osalta tapauksissa, joissa ei ole rikinpoistolaitteistoa, - biomassaa polttavista kattiloista peräisin olevan SO2:n osalta, jos käyttäjä pystyy osoittamaan, että SO2-päästöt eivät missään olosuhteissa voi olla korkeampia kuin määrätyt päästöjen raja-arvot. Jos jatkuvia mittauksia ei edellytetä, kertamittauksien suorittamista on vaadittava vähintään joka kuudes kuukausi. Päästöissä esiintyvien edellä mainittujen aineiden määrä voidaan vaihtoehtoisesti arvioida sopivin määritysmenetelmin, jotka toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava ja hyväksyttävä. Näissä menetelmissä on käytettävä soveltuvia Euroopan standardointikomitean (CEN) standardeja heti, kun ne ovat käytettävissä. Jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, sovelletaan ISO-standardeja taikka kansallisia tai kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavan tieteellisen arvon omaavien tietojen toimittaminen. 3. Laitoksissa, joiden on noudatettava 5 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä III säädettyjä rikinpoistoasteita, ovat voimassa tämän osan 2 kohdan mukaisesti määrätyt SO2-päästömittauksia koskevat vaatimukset. Polttolaitoksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuutta on lisäksi valvottava säännöllisesti. 4. Olennaisista käytetyn polttoainetyypin tai laitoksen käyttötavan muutoksista on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille. Näiden on päätettävä, ovatko 2 kohdassa vahvistetut valvontavaatimukset yhä riittävät, vai onko niitä muutettava. 5. Edellä 2 kohdan mukaisesti on jatkuvasti mitattava myös asiaankuuluvia prosessiin liittyviä suureita, nimittäin happipitoisuutta, lämpötilaa, painetta ja vesihöyrypitoisuutta. Poistokaasun vesihöyrypitoisuuden jatkuvat mittaukset eivät ole tarpeen, jos näytteeksi otettu poistokaasu kuivataan ennen päästöjen analysointia. Epäpuhtauksien ja prosessiin liittyvien muuttujien edustavat mittaukset - eli näytteiden otto ja niiden analyysi - sekä automaattisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on tehtävä CEN-standardien mukaisesti heti, kun ne ovat käytettävissä. Jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, sovelletaan ISO-standardeja taikka kansallisia tai kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavan tieteellisen arvon omaavien tietojen toimittaminen. Jatkuvissa mittauksissa käytettävät järjestelmät on vertailumenetelmien avulla tarkastettava vähintään kerran vuodessa rinnakkaismittauksin. 6. >TAULUKON PAIKKA> Vahvistetut päivittäiset keskiarvot ja tuntikeskiarvot on määritettävä mitatuista vahvistetuista tuntikeskiarvoista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty edellä esitetty luottamusvälin arvo. Sellaisena päivänä, jona yli kolme tuntikeskiarvoa on hylättävä jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi, tehdyt mittaukset on mitätöitävä. Jos useamman kuin 10 päivän mittaukset mitätöidään mainituista syistä vuoden aikana, toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava, että käyttäjä toteuttaa riittävät toimenpiteet, joilla parannetaan jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän luotettavuutta. B. Polttolaitosten vuosittaisten kokonaispäästöjen määrittely Toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava uusista polttolaitoksista peräisin olevan SO2:n ja NOX:n vuosittaisten kokonaispäästöjen määrityksestä vuoden 2003 loppuun saakka. Jos käytetään jatkuvaa valvontaa, polttolaitoksen käyttäjän on laskettava kunakin päivänä päästetyn epäpuhtauden massa kunkin epäpuhtauden osalta erikseen savukaasujen tilavuusvirran pohjalta. Jos jatkuvaa valvontaa ei käytetä, käyttäjän on arvioitava vuosittaiset päästöt A osan 1 kohdan pohjalta toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle uusien polttolaitosten vuosittaiset SO2:n ja NOX:n kokonaispäästöt samalla kertaa kuin olemassa olevien laitosten vuosittaisia kokonaispäästöjä koskevat C osan 3 kohdassa vaaditut tiedot. Jäsenvaltioiden on laadittava ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja tämän jälkeen vuosittain SO2-, NOx- ja hiukkaspäästöjen kartoitus kaikista polttolaitoksista, joiden mitattu lämpöteho on vähintään 50 MW. Toimivaltaisen viranomaisen käyttöön on annettava seuraavat tiedot kustakin yhden käyttäjän hallinnassa tietyssä paikassa käytetystä laitoksesta: - SO2:n, NOx:n ja hiukkasten (kokonaisleijumana) vuosittaiset kokonaispäästöt, - sisään syötetyn energian vuosittainen kokonaismäärä (nettolämpöarvon mukaan), joka eritellään viiteen polttoaineluokkaan: biomassa, muut kiinteät polttoaineet, nestemäiset polttoaineet, maakaasu sekä muut kaasut. Komissiolle on toimitettava joka kolmas vuosi kahdentoista kuukauden kuluessa kartoituksen kattaman kolmivuotiskauden päättymisestä tämän kartoituksen tuloksista tehty yhteenveto, jossa on eriteltävä päästöt jalostamokohtaisesti. Vuosittaiset laitoskohtaiset tiedot on toimitettava pyynnöstä komissiolle. Komissio toimittaa kaikille jäsenvaltioille yhteenvedon kansallisten kartoitusten vertailusta ja niitä koskevasta arviosta kahdentoista kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut kansalliset kartoitukset. Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen komissiolle vuosittain tiedot niistä olemassa olevista laitoksista, joiden on katsottu täyttävän 4 artiklan 4 kohdan mukaiset ehdot, sekä tiedot näiden laitosten käytetystä ja jäljellä olevasta myönnetystä käyttöiästä. C. Olemassa olevien laitosten kokonaispäästöjen määrittely vuoden 2003 loppuun asti 1. Jäsenvaltioiden on vuodesta 1990 alkaen ja kunakin seuraavana vuonna vuoden 2003 loppuun asti laadittava olemassa olevista laitoksista täydellinen SO2- ja NOx-päästöjen kartoitus: - laitoksittain yli 300 MWth:n laitosten sekä jalostamoiden osalta, - yhteisesti muiden tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien polttolaitosten osalta. 2. Näihin kartoituksiin käytetyn menetelmän on vastattava polttolaitosten SO2:n ja NOx:n päästöjen määrittelyyn vuonna 1980 käytettyä menetelmää. 3. Tämän kartoituksen tulokset on toimitettava komissiolle sopivasti tiivistetyssä muodossa yhdeksän kuukauden kuluessa kyseisen vuoden päättymisestä. Tällaisten päästökartoituksien laatimiseen käytetyt menetelmät ja niiden perustana olevat yksityiskohtaiset tiedot on komission pyynnöstä annettava sen käyttöön. 4. Komissio järjestää tällaisten kansallisten kartoituksien järjestelmällisen vertailun ja tekee neuvostolle tarpeen mukaan ehdotuksia, joilla pyritään yhdenmukaistamaan päästöjen kartoituksen menetelmiä tämän direktiivin tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi. LIITE IX KUMOTUN DIREKTIIVIN OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ SAATTAMISTA JA TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVAT MÄÄRÄAJAT (17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut) >TAULUKON PAIKKA> LIITE X VASTAAVUUSTAULUKKO (17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu) >TAULUKON PAIKKA>