31993L0012

NEUVOSTON DIREKTIIVI 93/12/ETY,

annettu 23 päivänä maaliskuuta 1993,

tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 a artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

parantaakseen ilman laatua rikkidioksidipäästöjen ja muiden epäpuhtauspäästöjen osalta yhteisön on toteutettava toimenpiteet ajoneuvoissa, mukaan lukien ilma-aluksissa ja aluksissa, käytettävän kaasuöljyn, lämmitysöljyn sekä teollisuudessa ja merenkulussa käytettävän kaasuöljyn rikkipitoisuuden vähentämiseksi asteittain,

direktiivin 75/176/ETY (4) 2 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden voimassa olevissa säännöksissä asetetaan nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudelle kaksi raja-arvoa; nämä säännökset ovat eri jäsenvaltioissa erilaisia,

näiden eroavuuksien vuoksi yhteisön öljy-yhtiöiden on sovitettava näiden tuotteiden enimmäisrikkipitoisuus sen mukaisesti, mihin jäsenvaltioon tuotteita toimitetaan; edellä tarkoitetut eroavaisuudet muodostavat esteen näiden tuotteiden kaupalle ja vaikuttavat siten suoraan yhteismarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan,

direktiivin 75/716/ETY 6 artiklassa säädetään, että saatavilla olevat uudet tiedot huomioon ottaen komissio antaa neuvostolle kertomuksen ja liittää siihen asianmukaisen ehdotuksen yhden ainoan arvon määräämisestä,

Euroopan yhteisöjen perättäisissä ympäristöä koskevissa toimintaohjelmissa (5) korostetaan ilman pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen tärkeyttä,

polttoaineen laadulla on tärkeä osuus moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen vähentämisessä,

yhteisöstä tuli lisäksi päätöksen 81/462/ETY (6) nojalla valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen osapuoli; sopimuksessa määrätään erityisesti strategioiden ja toimintaperiaatteiden kehittämisestä ilman pilaantumisen rajoittamiseksi ja ilman pilaantumisen asteittaiseksi vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi niin suuressa määrin kuin mahdollista,

tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentäminen edistää yhtä yhteisön tavoitteista, nimittäin tavoitetta säilyttää, parantaa ja suojella ympäristön laatua ja edistää ihmisten terveyden suojelua torjumalla ympäristölle aiheutuvat vahingot niiden lähteellä,

useat jäsenvaltiot ovat direktiivin 75/716/ETY mukaisesti jo määränneet raja-arvoksi 0,2 painoprosenttia,

jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikkipitoisuudeltaan 0,05 painoprosenttia olevaa dieselpolttoainetta on saatavilla vähitellen,

yhteisön erityisdirektiiveissä määrätyn hiukkaspäästötason saavuttamiseksi yhteisössä markkinoilla olevan dieselpolttoaineen rikkipitoisuus ei saa ylittää 0,2 painoprosenttia 1 päivästä lokakuuta 1994 alkaen eikä 0,05 painoprosenttia 1 päivästä lokakuuta 1996 alkaen; jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

kaasuöljyn lisääntynyt käyttö moottoriajoneuvoissa edellyttää lisätoimenpiteitä dieselpolttoaineen laadun osalta, jotta rajoitettaisiin ympäröivän ilman laatuun tästä käytöstä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia; määräämällä dieselpolttoaineiden rikkipitoisuuden enimmäismääräksi 0,05 painoprosenttia 1 päivästä lokakuuta 1996 alkaen annetaan teollisuusyrityksille, joita asia koskee, riittävästi aikaa välttämättömien teknisten mukautusten tekemiseen,

kaasuöljyjen ja keskiraskaiden öljyjen muu käyttö edellyttää ilman pilaantumisen vähentämistoimenpiteitä, joissa on otettava huomioon tämän käytön osuus ilman laadun parantamisessa sekä ympäristölle aiheutuvissa haitoissa ja hyödyissä; komission on annettava neuvostolle ehdotus, josta neuvosto tekee päätöksen viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 1994 ja jossa asetetaan viimeistään 1 päiväksi lokakuuta 1999 matalampi arvo rikkipitoisuudelle ja uudet raja-arvot ilma-aluksissa käytettäville kerosiineille,

äkillinen raakaöljyn tarjonnan muutos, joka johtaa keskimääräisen rikkipitoisuuden kasvuun, saattaa käytettävissä olevan rikinpoistokapasiteetin huomioon ottaen vaarantaa jakelun kuluttajille jäsenvaltiossa; sen vuoksi olisi suositeltavaa sallia tuon jäsenvaltion poiketa säädetyistä rikkipitoisuuden rajoista tietyin edellytyksin sen omien markkinoiden osalta,

merenkulussa käytettävän kaasuöljyn rikkipitoisuuden matalan arvon käyttöön ottaminen merialuksissa aiheuttaa Kreikalle erityisiä teknisiä ja taloudellisia ongelmia; Kreikalle myönnetyllä, rajoitetun ajan voimassa olevalla poikkeuksella ei pitäisi olla lamaannuttavaa vaikutusta merenkulussa käytettävän kaasuöljyn kauppaan, sillä Kreikan jalostamot kattavat nykyään vain maan sisäisen kaasuöljyn ja keskiraskaan öljyn tarpeen; lopulliseen polttamiseen tarkoitetun öljyn viennin Kreikasta toiseen jäsenvaltioon on täytettävä tuossa jäsenvaltiossa sovellettavat direktiivin säännökset; Kreikalle voitaisiin myöntää poikkeus viideksi vuodeksi ennen kuin sen on otettava käyttöön merenkulussa käytettävä kaasuöljy, jonka rikkipitoisuus on vaatimusten mukainen; tämä kausi päättyy 30 syyskuuta 1999, ja

markkinoilla olevien kaasuöljyjen ja keskiraskaiden öljyjen rikkipitoisuuden selvittämiseksi on tarpeen suorittaa tarkastuksia näytteiden avulla; tätä tarkoitusta varten olisi annettava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan perustuva yhdenmukainen menetelmä,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) `kaasuöljyllä` mitä tahansa raakaöljytuotetta, joka kuuluu NC 2710 00 69 tunnuksen alle, tai mitä tahansa raakaöljytuotetta, joka tislautuvuutensa perusteella luetaan polttoaineena käytettäväksi tarkoitettuihin keskitisleisiin ja joiden tilavuudesta vähintään 85 prosenttia tislautuu 350 °C:ssa mukaan lukien tislaushäviö,

b) `dieselpolttoaineella` kaasuöljyjä, joita käytetään direktiivissä 70/220/ETY (7) ja 88/77/ETY (8) tarkoitetuissa ajoneuvoissa.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta kaasuöljyihin:

- joita on kolmannen maan ja jäsenvaltion rajan ylittävien alusten, ilma-alusten tai moottoriajoneuvojen polttoainetankeissa;

- jotka on tarkoitettu käsiteltäviksi ennen niiden lopullista polttamista.

2 artikla

1. Saavuttaakseen yhteisön erityisdirektiiveissä määrätyn hiukkaspäästötason jäsenvaltiot kieltävät dieselpolttoaineiden pitämisen kaupan yhteisössä, jos niiden rikkinä ilmoitettu rikkiyhdistepitoisuus (jäljempänä `rikkipitoisuus`) ylittää:

- 0,2 painoprosenttia 1 päivästä lokakuuta 1994 alkaen,

- 0,05 painoprosenttia 1 päivästä lokakuuta 1996 alkaen.

Jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja, rikkipitoisuudeltaan enintään 0,05 painoprosenttia olevia dieselpolttoaineita on saatavilla vähitellen.

2. Jäsenvaltiot kieltävät muun tai muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun tarkoitukseen käytettävän kaasuöljyn pitämisen kaupan, lukuun ottamatta ilma-aluksissa käytettäviä kerosiineja, jos niiden rikkipitoisuus ylittää 0,2 painoprosenttia 1 päivästä lokakuuta 1994 alkaen.

Ennen 1 päivää tammikuuta 1994 komissio selvittää neuvostolle antamassa kertomuksessa edistymisen rikkidioksidipäästöjen torjunnassa. Samalla komissio antaa neuvostolle ehdotuksen, jonka tarkoituksena on ilman laadun parantamispolitiikassa yleisemmin ensinnäkin siirtyä toiseen vaiheeseen, jossa määrätään alempi arvo viimeistään 1 päivänä lokakuuta 1999 ja toiseksi asettaa uudet raja-arvot ilma-aluksissa käytettäville kerosiineille.

Neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 1994.

3. Jos kaasuöljyn rikkipitoisuudelle asetetun enimmäismäärän noudattaminen tulee jäsenvaltiolle vaikeaksi raakaöljyn tai raakaöljytuotteiden tarjonnan äkillisen muutoksen vuoksi, jäsenvaltio ilmoittaa siitä komissiolle. Komissio voi sallia korkeamman rajan soveltamisen kyseessä olevan jäsenvaltion alueella enintään kuuden kuukauden ajan, ja se ilmoittaa päätöksen neuvostolle. Mikä tahansa jäsenvaltio voi yhden kuukauden kuluessa ilmoittaa neuvostolle vastustavansa tätä päätöstä. Neuvosto voi tehdä erilaisen päätöksen määräenemmistöllä kahden kuukauden kuluessa.

Poikkeuksellisesti Kreikan hallitus voi 30 päivään syyskuuta 1999 asti sallia merenkulussa käytettävän, rikkipitoisuudeltaan enemmän kuin 0,2 painoprosenttia olevan kaasuöljyn markkinoille saattamisen.

3 artikla

Jäsenvaltiot eivät saa 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätyistä soveltamispäivistä alkaen kieltää, rajoittaa tai estää kaasuöljyjen saattamista markkinoille niiden rikkipitoisuutta koskevien syiden vuoksi, kun nämä kaasuöljyt ovat tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisia.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarkastaakseen näytteiden avulla markkinoilla olevien kaasuöljyjen rikkipitoisuuden.

2. Markkinoilla olevien kaasuöljyjen rikkipitoisuuden määrittämiseksi annettu vertailumenetelmä on määritelty ISO 8754 menetelmällä. Markkinoilla olevien kaasuöljyjen rikkipitoisuuden määrittämiseksi tehtyjen kokeiden tulosten tilastollinen tulkinta on tehtävä ISO 4259 standardin mukaan (vuoden 1979 painos).

5 artikla

Tällä direktiivillä korvataan direktiivi 75/176/ETY 1 päivästä lokakuuta 1994 alkaen.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 1 päivää lokakuuta 1994. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

7 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 23 päivänä maaliskuuta 1993.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

S. AUKEN

(1) EYVL N:o C 174, 5.7.1991, s. 18, ja EYVL N:o C 120, 12.5.1992, s. 12

(2) EYVL N:o C 94, 13.4.1992, s. 209 EYVL N:o C 337, 21.12.1992

(3) EYVL N:o C 14, 20.1.1992, s. 17

(4) EYVL N:o L 307, 27.11.1975, s. 22. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 87/219/ETY (EYVL N:o L 91, 3.4.1987, s. 19).

(5) EYVL N:o C 112, 20.12.1973, s. 1, EYVL N:o C 139, 13.6.1977, s. 1, ja EYVL N:o C 46, 17. 2. 1983, s. 1

(6) EYVL N:o L 171, 27.6.1981, s. 11

(7) EYVL N:o L 76, 6.4.1970, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 91/441/ETY (EYVL N:o L 242, 30.8.1991, s. 1).

(8) EYVL N:o L 36, 9.2.1988, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 91/542/ETY (EYVL N:o L 295, 25.10.1991, s. 1).