EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 01994L0062-20180704
European Parliament and Council Directive 94/62/EC of 20 December 1994 on packaging and packaging waste
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1994 , pakkauksista ja pakkausjätteistä
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1994 , pakkauksista ja pakkausjätteistä
01994L0062 — FI — 04.07.2018 — 007.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 94/62/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1994, pakkauksista ja pakkausjätteistä (EUVL L 365 31.12.1994, s. 10) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1882/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, |
L 284 |
1 |
31.10.2003 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2004/12/EY, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, |
L 47 |
26 |
18.2.2004 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2005/20/EY, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2005, |
L 70 |
17 |
16.3.2005 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 219/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, |
L 87 |
109 |
31.3.2009 |
|
|
L 37 |
10 |
8.2.2013 |
||
|
L 115 |
11 |
6.5.2015 |
||
|
L 150 |
141 |
14.6.2018 |
||
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 94/62/EY,
annettu 20 päivänä joulukuuta 1994,
pakkauksista ja pakkausjätteistä
1 artikla
Tarkoitus
1 Tämän direktiivin tarkoituksena on pakkauksista ja pakkausjätteistä huolehtimista koskevien kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaistaminen, jotta voitaisiin toisaalta ehkäistä ja lieventää niiden vaikutuksia jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden ympäristöön ja varmistaa näin ympäristönsuojelun korkea taso ja toisaalta taata sisämarkkinoiden toiminta ja ehkäistä kaupan esteiden syntyminen sekä kilpailun vääristyminen ja rajoittuminen yhteisössä.
2. Tätä varten tässä direktiivissä säädetään toimenpiteistä, joiden ensisijaisena tarkoituksena on pakkausjätteen syntymisen ehkäiseminen ja muina perusperiaatteina pakkausten uudelleenkäyttö, kierrätys ja pakkausjätteen muunlainen hyödyntäminen sekä näin ollen tällaisen jätteen loppukäsittelyn vähentäminen, jotta voidaan edistää siirtymistä kiertotalouteen.
2 artikla
Soveltamisala
1 Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin yhteisössä markkinoille saatettaviin pakkauksiin ja kaikkiin pakkausjätteisiin, joita käytetään tai jotka poistetaan käytöstä teollisuudessa, kaupassa, toimistoissa, työtiloissa, palvelulaitoksissa, kotitalouksissa tai millä tahansa muulla tasolla riippumatta siitä, mistä materiaaleista ne koostuvat.
2 Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta kuitenkaan pakkausten laatua, kuten pakattujen tuotteiden turvallisuutta, terveyden suojelua ja hygieniaa koskevien sekä kuljetuksiin liittyvien olemassa olevien vaatimusten ja vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY ( 1 ) säännösten noudattamista.
3 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
1) ’pakkauksella’ mistä tahansa materiaaleista koostuvaa tuotetta, joka on tarkoitettu tiettyjen tavaroiden säilytykseen ja suojaamiseen, jotka voivat olla mitä tahansa raaka-aineista valmiisiin tuotteisiin, sekä mahdollistamaan niiden käsittelyn ja kuljetuksen tuottajalta kuluttajalle tai käyttäjälle ja helpottamaan niiden esillepanoa. Kaikkia samoihin tarkoituksiin käytettäviä kertakäyttötuotteita on myös pidettävä pakkauksina.
Pakkauksiin kuuluvat ainoastaan:
a) kuluttajapakkaus eli primaaripakkaus, joka on tarkoitettu myyntipaikalla loppukäyttäjälle tai kuluttajalle myytävän yksikön säilytykseen,
b) ryhmäpakkaus eli sekundaaripakkaus, joka on tarkoitettu tietystä määrästä myyntiyksiköitä koostuvan ryhmän säilytykseen myyntipaikalla riippumatta siitä, myydäänkö se sellaisenaan loppukäyttäjälle tai kuluttajalle vai käytetäänkö sitä ainoastaan hyllyjen täyttämiseen; se on mahdollista poistaa tuotteesta ilman, että tuotteen ominaisuudet muuttuvat,
c) kuljetuspakkaus eli tertiääripakkaus, jonka tarkoituksena on helpottaa tietyn määrän myyntiyksiköitä tai ryhmäpakkauksia käsittelyä ja kuljetusta siten, että voidaan välttää niiden fyysistä käsittelyä ja kuljetusvaurioita. Kuljetus-pakkauksina ei pidetä maantie-, rautatie-, meri- ja lentokuljetuksissa käytettäviä kontteja.
Pakkauksen määritelmä perustuu lisäksi jäljempänä esitettyihin perusteisiin. Liitteessä I luetellut tuotteet ovat näiden perusteiden soveltamista kuvaavia esimerkkejä.
i) Tuotteita pidetään pakkauksina, jos ne täyttävät edellä mainitun määritelmän pakkauksen muita mahdollisia tehtäviä rajoittamatta, paitsi jos kyseiset tuotteet ovat kiinteä osa itse tuotetta ja ne ovat välttämättömiä tuotteen säilytykseen, tukemiseen tai säilyttämiseen sen elinkaaren aikana ja niiden kaikki elementit on tarkoitettu käytettäväksi, kulutettavaksi tai poistettavaksi käytöstä yhdessä.
ii) Tuotteita, jotka on suunniteltu ja tarkoitettu täytettäväksi myyntipaikalla, sekä kertakäyttötuotteita, jotka myydään ja täytetään tai on suunniteltu ja tarkoitettu täytettäväksi myyntipaikalla, pidetään pakkauksina edellyttäen, että ne täyttävät pakkauksen tehtävän.
iii) Pakkauksen osien ja pakkaukseen liitettyjen lisäosien katsotaan kuuluvan pakkaukseen, johon ne on liitetty. Tuotteeseen suoraan ripustettuja tai kiinnitettyjä lisäosia, jotka täyttävät pakkauksen tehtävän, pidetään pakkauksina, elleivät kyseiset tuotteet ole kiinteä osa itse tuotetta ja niiden kaikki elementit tarkoitettu kulutettavaksi tai poistettavaksi käytöstä yhdessä.
▼M7 —————
1a) ’muovilla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 ( 2 ) 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua polymeeria, johon on saatettu lisätä lisäaineita tai muita aineita ja joka soveltuu kantokassien päärakenneosaksi;
1b) ’muovisilla kantokasseilla’ kantokahvallisia tai kantokahvattomia muovista valmistettuja kantokasseja, joita tarjotaan kuluttajille tavaroiden tai tuotteiden myyntipisteessä;
1c) ’kevyillä muovisilla kantokasseilla’ muovisia kantokasseja, joiden paksuus on alle 50 mikronia;
1d) ’erittäin kevyillä muovisilla kantokasseilla’ muovisia kantokasseja, joiden paksuus on alle 15 mikronia ja joita tarvitaan hygieniasyistä tai joita käytetään irtomyynnissä olevien elintarvikkeiden kuluttajapakkauksina silloin, kun niiden käyttö auttaa ehkäisemään elintarvikkeiden hävikkiä;
1e) ’oxo-hajoavilla muovisilla kantokasseilla’ muovisia kantokasseja, jotka on tehty muovimateriaaleista, jotka sisältävät sellaisia lisäaineita, jotka toimivat katalysaattorina muovimateriaalin pilkkoutumisessa mikrorakeiseksi;
2) ’pakkausjätteellä’ direktiivin 2008/98/EY 3 artiklassa säädetyn jätteen määritelmän soveltamisalaan kuuluvia pakkauksia tai pakkausmateriaaleja, lukuun ottamatta tuotantojäännöksiä;
2a) ’uudelleenkäytettävällä pakkauksella’ pakkausta, joka on tarkoitettu, suunniteltu ja saatettu markkinoille kestämään elinkaarensa aikana useita käyttökertoja ja joka täytetään tai käytetään uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseen;
2b) ’yhdistelmämateriaalipakkauksella’ pakkausta, joka on tehty kahdesta tai useammasta eri materiaalia olevasta kerroksesta, joita ei voi erottaa käsin ja jotka muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden, sekä koostuu sisemmästä säiliöstä ja ulommasta suojuksesta ja joka täytetään, varastoidaan, kuljetetaan ja tyhjennetään sellaisenaan;
2c) lisäksi sovelletaan direktiivin 2008/98/EY 3 artiklassa vahvistettuja ’jätteen’, ’jätehuollon’, ’keräyksen’, ’erilliskeräyksen’, ’ehkäisemisen’, ’uudelleenkäytön’, ’käsittelyn’, ’hyödyntämisen’, ’kierrätyksen’, ’loppukäsittelyn’ ja ’laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän’ määritelmiä;
▼M7 —————
11) ’taloudellisilla toimijoilla’ pakkausmateriaalien toimittajia, pakkausten valmistajia, jalostajia, täyttäjiä ja käyttäjiä, maahantuojia, kauppaa ja jakelijoita sekä pakkausalalla toimivia viranomaisia ja julkisyhteisöjä;
12) ’vapaaehtoisella sopimuksella’ jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ja asianomaisten toimialojen välistä muodollista sopimusta, jonka on oltava avoin kaikille osapuolille, jotka haluavat noudattaa sopimuksessa vahvistettuja ehtoja edistääkseen tässä direktiivissä määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista.
4 artikla
Pakkausjätteiden syntymisen ehkäiseminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 9 artiklan mukaisesti toteutettavien toimenpiteiden lisäksi pannaan täytäntöön muita ehkäisemistoimenpiteitä, joilla ehkäistään pakkausjätteen syntymistä ja minimoidaan pakkausten ympäristövaikutukset.
Tällaisiin muihin ehkäisemistoimenpiteisiin voivat kuulua kansalliset ohjelmat, laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin sisältyvät kannustimet pakkausten ympäristövaikutusten minimoimiseksi tai vastaavat toimenpiteet, jotka hyväksytään tarvittaessa talouden toimijoita sekä kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjä kuullen ja jotka on suunniteltu kokoamaan yhteen ja hyödyntämään jäsenvaltioissa toteutettuja monia ehkäisemiseen liittyviä aloitteita.
Jäsenvaltioiden on hyödynnettävä taloudellisia ohjauskeinoja ja muita toimenpiteitä, joilla kannustetaan jätehierarkian soveltamiseen, esimerkiksi direktiivin 2008/98/EY liitteessä IV a esitettyjä toimenpiteitä tai muita asianmukaisia ohjauskeinoja ja toimenpiteitä.
1a. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen kestävä väheneminen alueellaan.
Näihin toimenpiteisiin voi kuulua kansallisia vähennystavoitteita, taloudellisten ohjauskeinojen ylläpito tai käyttöönotto sekä markkinoille saattamisen rajoituksia poiketen siitä, mitä 18 artiklassa säädetään, edellyttäen että nämä rajoitukset ovat oikeasuhteisia ja syrjimättömiä.
Nämä toimenpiteet voivat vaihdella sen mukaan, mitkä ovat kevyiden muovisten kantokassien ympäristövaikutukset, kun niitä hyödynnetään tai ne poistetaan käytöstä, niiden kompostointiominaisuudet, kestävyys tai erityinen käyttötarkoitus.
Jäsenvaltioiden toteuttamiin toimenpiteisiin on kuuluttava jompikumpi tai molemmat seuraavista:
a) hyväksytään toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vuosittaisen kulutuksen taso ei ylitä 90 kevyttä muovista kantokassia henkeä kohti 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä ja 40 kevyttä muovista kantokassia henkeä kohti 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä, tai vastaavia painon avulla ilmaistuja tavoitteita. Erittäin kevyet muoviset kantokassit voidaan jättää kansallisten kulutustavoitteiden ulkopuolelle;
b) hyväksytään ohjauskeinoja, joilla varmistetaan, että 31 päivään joulukuuta 2018 mennessä kevyitä muovisia kantokasseja ei jaeta ilmaiseksi tavaroiden ja tuotteiden myyntipisteissä, paitsi jos yhtä tehokkaita ohjauskeinoja otetaan käyttöön. Erittäin kevyet muoviset kantokassit voidaan jättää näiden toimenpiteiden ulkopuolelle.
Jäsenvaltioiden on raportoitava 27 päivästä toukokuuta 2018 alkaen kevyiden muovisten kantokassien vuosittaisesta kulutuksesta antaessaan tietoja pakkauksista ja pakkausjätteistä komissiolle 12 artiklan mukaisesti.
Komissio hyväksyy 27 päivään toukokuuta 2016 mennessä täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan menetelmä kevyiden muovisten kantokassien vuosittaisen kulutuksen laskemiseksi henkeä kohti ja mukautetaan 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistetut raportointitaulukot. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
1b. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa sellaisia toimenpiteitä kuin taloudellisia ohjauskeinoja ja kansallisia vähennystavoitteita kaikkien muovisten kantokassien osalta riippumatta niiden paksuudesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15 artiklan soveltamista.
1c. Komission ja jäsenvaltioiden on ainakin ensimmäisen vuoden kuluessa 27 päivästä marraskuuta 2016 kannustettava aktiivisesti julkisia tiedotus- ja tietoisuutta lisääviä kampanjoita kevyiden muovisten kantokassien liiallisen kulutuksen haitallisista ympäristövaikutuksista.
2. Komissio edistää pakkausjätteiden syntymisen ehkäisemistä kannustamalla asianmukaisten eurooppalaisten standardien kehittämistä 10 artiklan mukaisesti. Standardeilla pyritään minimoimaan pakkausten ympäristövaikutukset 9 ja 10 artiklan mukaisesti.
▼M7 —————
5 artikla
Uudelleenkäyttö
1. Jäsenvaltioiden on direktiivin 2008/98/EY 4 artiklassa säädetyn jätehierarkian mukaisesti toteutettava toimenpiteitä, joilla kannustetaan lisäämään markkinoille saatettavien uudelleenkäytettävien pakkausten osuutta sekä järjestelmiä, jotka mahdollistavat pakkausten uudelleenkäytön ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja perussopimuksen mukaisesti vaarantamatta elintarvikehygieniaa tai kuluttajien turvallisuutta. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla muun muassa:
a) panttijärjestelmien käyttö;
b) laadullisten tai määrällisten tavoitteiden asettaminen;
c) taloudellisten kannustimien käyttö;
d) pakkausvirtakohtaisen vähimmäisprosenttiosuuden asettaminen vuosittain markkinoille saatettaville uudelleenkäytettäville pakkauksille.
2. Jäsenvaltio voi päättää saavuttaa 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden mukautetun tason tiettynä vuonna ottamalla huomioon sellaisten ensimmäistä kertaa markkinoille saatettujen uudelleenkäytettävien kuluttajapakkausten keskimääräisen osuuden edeltävien kolmen vuoden aikana, jotka on käytetty uudelleen osana pakkausten uudelleenkäyttöjärjestelmää.
Mukautettu taso on laskettava vähentämällä
a) 6 artiklan 1 kohdan f ja h alakohdassa säädetyistä tavoitteista tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu uudelleenkäytettävien kuluttajapakkausten osuus kaikista markkinoille saatetuista kuluttajapakkauksista, ja
b) 6 artiklan 1 kohdan g ja i alakohdassa säädetyistä tavoitteista tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu uudelleenkäytettävien, kulloistakin pakkausmateriaalia sisältävien kuluttajapakkausten osuus kaikista kyseistä materiaalia sisältävistä markkinoille saatetuista kuluttajapakkauksista.
Kutakin mukautettua tavoitetasoa laskettaessa on otettava huomioon enintään viisi prosenttiyksikköä kyseisestä osuudesta.
3. Jäsenvaltio voi 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa, g alakohdan ii alakohdassa, h alakohdassa ja i alakohdan ii alakohdassa säädettyjä tavoitteita laskettaessa ottaa huomioon uudelleenkäyttöä varten korjattujen puupakkausten määrät.
4. Varmistaakseen yhdenmukaiset edellytykset tämän artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamiselle komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tietojen laskentaa, todentamista ja toimittamista koskevat säännöt sekä tavoitteiden tämän artiklan 3 kohdan mukaista laskentaa koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
5. Komissio tarkastelee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 jäsenvaltioiden 12 artiklan ja liitteen III mukaisesti toimittamia, uudelleenkäytettäviä pakkauksia koskevia tietoja selvittääkseen, voidaanko pakkausten uudelleenkäytölle asettaa määrällisiä tavoitteita, laskentasäännöt mukaan lukien, ja tarvitaanko pakkausten uudelleenkäytön edistämiseksi lisätoimenpiteitä. Tätä varten komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.
6 artikla
Hyödyntäminen ja kierrätys
1. Tämän direktiivin päämäärien noudattamiseksi jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi koko alueellaan:
a) viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2001 on hyödynnettävä tai poltettava energia talteenottaen jätteenpolttolaitoksissa vähintään 50 prosenttia ja enintään 65 prosenttia pakkausjätteiden painosta;
b) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008 on hyödynnettävä tai poltettava energia talteenottaen jätteenpolttolaitoksissa vähintään 60 prosenttia pakkausjätteiden painosta;
c) viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2001 vähintään 25 prosenttia ja enintään 45 prosenttia kaikkien pakkausjätteissä esiintyvien pakkausmateriaalien painosta on kierrätettävä siten, että kunkin pakkausmateriaalin osalta kierrätetään vähintään 15 prosenttia painosta;
d) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008 on kierrätettävä vähintään 55 prosenttia ja enintään 80 prosenttia pakkausjätteiden painosta;
e) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008 on saavutettava seuraavat kierrätyksen vähimmäistavoitteet pakkausjätteessä olevien materiaalien osalta:
i) lasi: 60 painoprosenttia;
ii) paperi ja kartonki: 60 painoprosenttia;
iii) metallit: 50 painoprosenttia;
iv) muovit: 22,5 painoprosenttia ottaen huomioon ainoastaan materiaalin, joka kierrätetään takaisin muoviksi;
v) puu: 15 painoprosenttia;
f) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 on kierrätettävä vähintään 65 prosenttia kaiken pakkausjätteen painosta;
g) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 on täytettävä kierrätystä koskevat painoon perustuvat vähimmäistavoitteet seuraavien pakkausjätteeseen sisältyvien materiaalien osalta seuraavasti:
i) muovi: 50 prosenttia;
ii) puu: 25 prosenttia;
iii) rautametallit: 70 prosenttia;
iv) alumiini: 50 prosenttia;
v) lasi: 70 prosenttia;
vi) paperi ja kartonki: 75 prosenttia;
h) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030 on kierrätettävä vähintään 70 prosenttia kaiken pakkausjätteen painosta;
i) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030 on täytettävä kierrätystä koskevat painoon perustuvat vähimmäistavoitteet seuraavien pakkausjätteeseen sisältyvien materiaalien osalta seuraavasti:
i) muovi: 55 prosenttia;
ii) puu: 30 prosenttia;
iii) rautametallit: 80 prosenttia;
iv) alumiini: 60 prosenttia;
v) lasi: 75 prosenttia;
vi) paperi ja kartonki: 85 prosenttia.
1a. Rajoittamatta 1 kohdan f ja h alakohdan soveltamista jäsenvaltio voi lykätä määräaikoja 1 kohdan g alakohdan i–vi alakohdassa ja 1 kohdan i alakohdan i–vi alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi enintään viidellä vuodella, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) poikkeus on enintään 15 prosenttiyksikköä jostakin yksittäisestä tavoitteesta tai jaettuna kahden tavoitteen kesken;
b) poikkeuksen tuloksena kierrätysaste ei yksittäisen tavoitteen tapauksessa jää alle 30 prosentin;
c) poikkeuksen tuloksena kierrätysaste ei 1 kohdan g alakohdan v ja vi alakohdassa ja 1 kohdan i alakohdan v ja vi alakohdassa tarkoitetun yksittäisen tavoitteen tapauksessa jää alle 60 prosentin; ja
d) jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle viimeistään 24 kuukautta ennen kutakin tämän artiklan 1 kohdan g tai i alakohdassa säädettyä määräaikaa aikomuksestaan lykätä kulloinkin sovellettavaa määräaikaa ja toimittaa täytäntöönpanosuunnitelman tämän direktiivin liitteen IV mukaisesti. Jäsenvaltio voi yhdistää kyseisen suunnitelman direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti toimitettavaan täytäntöönpanosuunnitelmaan;
1b. Komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkistamaan 1 a kohdan d alakohdan mukaisesti toimitettua täytäntöönpanosuunnitelmaa kolmen kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, jos komissio katsoo, että suunnitelma ei täytä liitteessä säädettyjä IV vaatimuksia. Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava tarkistettu suunnitelma kolmen kuukauden kuluessa komission pyynnön vastaanottamisesta.
1c. Komissio tarkastelee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 uudelleen 1 kohdan h ja i alakohdassa säädettyjä tavoitteita niiden pitämiseksi voimassa tai tarvittaessa tiukentamiseksi. Tätä varten komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.
▼M7 —————
4. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa edistettävä kierrätetyistä pakkausjätteistä saatavien materiaalien käyttöä pakkausten ja muiden tuotteiden tuotannossa
a) parantamalla kyseisten materiaalien markkinaedellytyksiä;
b) tarkistamalla nykyisiä säännöksiä, jotka estävät kyseisten materiaalien käytön.
▼M7 —————
6. Jäsenvaltioiden on julkistettava 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja tavoitteet, ja niistä on järjestettävä yleisölle ja taloudellisille toimijoille suunnattu tiedotuskampanja.
7. Kreikka, Irlanti ja Portugali voivat erityisen tilanteensa eli pienten saarten suuren määrän, maatalousvaltaisten ja vuoristoisten alueiden sekä pakkausten kulutuksen nykyisen vähäisyyden vuoksi päättää:
a) saavuttaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2001 1 kohdan a ja c alakohdassa vahvistettuja tavoitteita alhaisemmat tavoitteet kuitenkin niin, että vähintään 25 prosenttia pakkausjätteistä hyödynnetään tai poltetaan energia talteenottaen jätteenpolttolaitoksissa;
b) siirtää samalla 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamisen myöhempään ajankohtaan, joka ei kuitenkaan saa olla myöhäisempi kuin 31 päivä joulukuuta 2005;
c) siirtää 1 kohdan b, d ja e alakohdassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamisen haluamaansa myöhempään ajankohtaan, joka ei kuitenkaan saa olla myöhäisempi kuin 31 päivä joulukuuta 2011.
▼M7 —————
10. Niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat ottaneet tai ottavat käyttöön ohjelmia, joiden tavoitteet ovat 1 kohdassa tarkoitettuja enimmäistavoitteita korkeammalla, ja joilla on tätä tarkoitusta varten käytössään asianmukainen kierrätys- ja hyödyntämiskapasiteetti, sallitaan ympäristönsuojelun korkean tason varmistamiseksi jatkaa näihin tavoitteisiin pyrkimistä sillä edellytyksellä, etteivät sitä varten toteutettavat toimenpiteet aiheuta sisämarkkinoiden vääristymistä eivätkä estä muita jäsenvaltioita noudattamasta tätä direktiiviä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimenpiteistä komissiolle. Komissio vahvistaa kyseiset toimenpiteet tarkastettuaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, että ne täyttävät edellä tarkoitetut edellytykset ja etteivät ne ole mielivaltaista syrjintää tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyä rajoittamista.
11. 16 päivänä huhtikuuta 2003 allekirjoitetun liittymissopimuksen perusteella Euroopan unioniin liittyneet jäsenvaltiot saavat lykätä 1 kohdan b, d ja e alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista itse valitsemaansa päivämäärään, jonka on kuitenkin oltava viimeistään 31 päivä joulukuuta 2012 Tšekin tasavallan, Viron, Kyproksen, Liettuan, Unkarin, Slovenian ja Slovakian osalta, 31 päivä joulukuuta 2013 Maltan osalta, 31 päivä joulukuuta 2014 Puolan osalta sekä 31 päivä joulukuuta 2015 Latvian osalta.
6 a artikla
Tavoitteiden saavuttamista koskevat laskentasäännöt
1. Sen laskemiseksi, onko 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa säädetyt tavoitteet saavutettu:
a) jäsenvaltioiden on laskettava tiettynä kalenterivuonna syntyneen ja kierrätetyn pakkausjätteen paino. Jäsenvaltiossa voidaan katsoa syntyvän pakkausjätettä saman verran kuin pakkauksia saatetaan samana vuonna markkinoille kyseisessä jäsenvaltiossa;
b) kierrätetyn pakkausjätteen paino on laskettava niiden pakkausten painona, joista on tullut jätettä, joka sen jälkeen, kun sille on tehty kaikki tarvittavat tarkistus- ja lajittelutoimet ja muut valmistelutoimet sellaisten jätemateriaalien poistamiseksi, jotka eivät ole myöhemmän uudelleenkäsittelyn kohteena, ja laadukkaan kierrätyksen varmistamiseksi, tulee kierrätykseen, jossa jätemateriaalit tosiasiallisesti uudelleenkäsitellään tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi.
2. Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi kierrätettävä pakkausjäte punnitaan, kun jäte tulee kierrätykseen.
Ensimmäisestä alakohdasta poiketen kierrätetyn pakkausjätteen paino voidaan punnita mahdollisen lajittelutoiminnan tuotoksena edellyttäen, että:
a) tällainen tuotosjäte tämän jälkeen kierrätetään;
b) niiden materiaalien tai aineiden painoa, jotka poistetaan ennen kierrätystä toteutettavissa muissa toimissa ja joita ei sen jälkeen kierrätetä, ei sisällytetä kierrätetyksi ilmoitetun jätteen painoon.
3. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokas pakkausjätteen laadunvalvonta- ja jäljittämisjärjestelmä, jotta voidaan varmistaa, että tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja tämän artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Jotta voidaan varmistaa kierrätetystä pakkausjätteestä kerättyjen tietojen luotettavuus ja oikeellisuus, järjestelmä voi koostua direktiivin 2008/98/EY 35 artiklan 4 kohdan mukaisesti perustetuista sähköisistä rekistereistä, lajitellun jätteen laatuvaatimuksia koskevista teknisistä eritelmistä tai lajitellun jätteen keskimääräisistä hävikkiasteista eri jätelajien ja jätehuoltokäytäntöjen osalta. Keskimääräisiä hävikkiasteita saadaan käyttää ainoastaan tapauksissa, joissa luotettavia tietoja ei voida saada muulla tavalla, ja ne on laskettava direktiivin 2008/98/EY 11 a artiklan 10 kohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistettujen laskentasääntöjen mukaisesti.
4. Sen laskemiseksi, onko 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa säädetyt tavoitteet saavutettu, aerobiseen tai anaerobiseen käsittelyyn tulevan biohajoavan pakkausjätteen määrä voidaan lukea kierrätetyksi silloin, kun kyseisen käsittelyn tuloksena saadaan kierrätettynä tuotteena, materiaalina tai aineena käytettävää kompostia, mädätettä tai muuta tuotosta, joka sisältää vastaavan määrän kierrätettyä sisältöä suhteessa käsittelyyn toimitetun jätteen määrään. Jos tuotos käytetään maahan, jäsenvaltiot saavat lukea sen kierrätetyksi ainoastaan, jos käytöstä on hyötyä maatalouden kannalta tai siitä saadaan ekologista hyötyä.
5. Sellaisten pakkausjätemateriaalien määrä, jotka ovat lakanneet olemasta jätettä ennen uudelleenkäsittelyä toteutetun valmistelutoimen tuloksena, voidaan lukea kierrätetyksi edellyttäen, että tällaiset materiaalit on tarkoitettu uudelleenkäsiteltäviksi alkuperäisiin tai muihin tarkoituksiin käytettäviksi tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi. Materiaaleja, joita ei enää luokitella jätteeksi ja joita on määrä käyttää polttoaineina tai muutoin energian tuottamiseksi taikka polttaa, käyttää maantäyttöön tai sijoittaa kaatopaikalle, ei saa ottaa huomioon kierrätystavoitteiden saavuttamisessa.
6. Sen laskemiseksi, onko 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa säädetyt tavoitteet saavutettu, jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon jätteenpolton jälkeen erotettujen metallien kierrätyksen, sen mukaan, mikä on pakkausjätteen osuus poltetusta jätteestä, mikäli kierrätetyt metallit täyttävät tietyt direktiivin 2008/98/EY 11 a artiklan 9 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetut laatuvaatimukset.
7. Pakkausjätteen, joka on toimitettu toiseen jäsenvaltioon kierrätettäväksi kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa, voi ottaa huomioon 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa ainoastaan se jäsenvaltio, jossa kyseinen pakkausjäte kerättiin.
8. Unionista viedyn pakkausjätteen voi ottaa huomioon tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa se jäsenvaltio, jossa pakkausjäte kerättiin, ainoastaan, jos tämän artiklan 3 kohdan vaatimukset täyttyvät ja jos viejä voi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 ( 3 ) mukaisesti osoittaa, että jätteen siirto on kyseisen asetuksen vaatimusten mukaista ja että pakkausjätteen käsittely unionin ulkopuolella tapahtui olosuhteissa, jotka suurelta osin vastaavat asiaa koskevassa unionin ympäristölainsäädännössä asetettuja edellytyksiä.
9. Varmistaakseen yhdenmukaiset edellytykset tämän artiklan 1–5 kohdan soveltamiselle komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tietojen laskentaa, todentamista ja toimittamista koskevat säännöt erityisesti syntyneen pakkausjätteen painon osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
6 b artikla
Varhaisvaroituskertomus
1. Komissio laatii yhteistyössä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa kertomuksia 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä viimeistään kolme vuotta ennen kutakin niissä säädettyä määräaikaa.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin sisältyy
a) arvio tavoitteiden saavuttamisesta kussakin jäsenvaltiossa;
b) luettelo jäsenvaltioista, joiden osalta on vaarana, että tavoitteita ei saavuteta asetetuissa määräajoissa, sekä aiheelliset suositukset asianomaisille jäsenvaltioille;
c) esimerkkejä parhaista käytännöistä, joita käytetään eri puolilla unionia ja jotka voisivat auttaa tavoitteiden saavuttamisessa.
7 artikla
Palautus-, keräys- ja hyödyntämisjärjestelmät
1. Tässä direktiivissä säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sellaisten järjestelmien käyttöön ottamiseksi, joilla varmistetaan:
a) kuluttajilta, muilta loppukäyttäjiltä tai jätevirroista saatavien käytettyjen pakkausten ja/tai pakkausjätteen palauttaminen ja/tai keräys, jotta ne voidaan ohjata käsiteltäväksi tarkoituksenmukaisimpien jätehuoltoratkaisujen mukaisesti;
b) kerättyjen pakkausten ja/tai pakkausjätteen uudelleenkäyttö tai hyödyntäminen, mukaan lukien kierrätys.
Asianomaisten alojen talouden toimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten on voitava osallistua kyseisiin järjestelmiin. Järjestelmiä on sovellettava syrjimättömin ehdoin myös tuontituotteisiin, myös järjestelmiin pääsyä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja pääsystä mahdollisesti perittävien maksujen osalta, ja ne on suunniteltava siten, että vältetään kaupan esteet tai kilpailun vääristyminen perussopimuksen mukaisesti.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 on perustettu direktiivin 2008/98/EY 8 ja 8 a artiklan mukaisesti laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä kaikkia pakkauksia varten.
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden on oltava osa kaikkia pakkauksia ja pakkausjätettä koskevaa politiikkaa, ja niissä on otettava huomioon erityisesti ympäristön ja kuluttajien terveyden, turvallisuuden ja hygienian suojelua, pakattujen tuotteiden ja käytettyjen materiaalien laadun, aitouden ja teknisten ominaisuuksien varmistamista sekä teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojaa koskevat vaatimukset.
4. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä pakkausjätteen laadukkaan kierrätyksen edistämiseksi ja tarvittavien laatuvaatimusten täyttämiseksi asiaankuuluvilla kierrätyksen aloilla. Tätä varten direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 1 kohtaa on sovellettava pakkausjätteeseen, yhdistelmämateriaalipakkauksista syntyvä jäte mukaan lukien.
8 artikla
Merkinnät ja tunnistusjärjestelmä
1 Neuvosto päättää pakkauksiin tehtävistä merkinnöistä perustamissopimuksessa määrättyjen edellytysten mukaisesti viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.
2 Pakkauksiin on niiden keräyksen, uudelleenkäytön ja hyödyntämisen, mukaan lukien kierrätys, helpottamiseksi merkittävä niissä käytetyt materiaalit, jotta ne voidaan tunnistaa ja luokitella kyseisellä teollisuuden alalla komission päätöksen 97/129/EY ( 4 ) perusteella.
3 Asianmukainen merkintä tehdään joko itse pakkaukseen tai sen etikettiin. Sen on oltava selvästi nähtävissä ja helposti luettavissa. Merkinnän on kestettävä tietyn ajan, myös silloin kun pakkaus avataan.
8 a artikla
Biohajoavia ja kompostoitavia muovisia kantokasseja koskevat erityistoimenpiteet
Komissio hyväksyy 27 päivään toukokuuta 2017 mennessä täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan etikettien tai merkintöjen eritelmät, jotta varmistetaan biohajoavien ja kompostoitavien muovisten kantokassien tunnistaminen kaikkialla unionissa ja annetaan kuluttajille oikeaa tietoa tällaisten kassien kompostointiominaisuuksista. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
Jäsenvaltioiden on varmistettava viimeistään 18 kuukauden kuluttua täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisestä, että biohajoavat ja kompostoitavat muoviset kantokassit merkitään kyseisessä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettujen eritelmien mukaisesti.
9 artikla
Perusvaatimukset
1 Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta pakkaus voidaan saattaa markkinoille ainoastaan, jos se täyttää kaikki tässä direktiivissä ja sen liitteessä II määritellyt perusvaatimukset.
2 Jäsenvaltiot olettavat 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen pakkauksen täyttävän kaikki tässä direktiivissä ja sen liitteessä II määritellyt perusvaatimukset, jos se vastaa:
a) sitä koskevia yhdenmukaistettuja standardeja, joiden viitenumerot on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Jäsenvaltioiden on julkaistava kyseisiä yhdenmukaistettuja standardeja vastaavien kansallisten standardien viitenumerot,
b) sitä koskevia 3 kohdassa tarkoitettuja kansallisia standardeja, jos niiden soveltamisalalla ei ole olemassa yhdenmukaistettuja standardeja.
3 Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut kansalliset standardit, joita ne pitävät tässä artiklassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisina. Komissio välittää nämä kansalliset standardit viipymättä muille jäsenvaltioille.
Jäsenvaltioiden on julkaistava kyseisten standardien viitetiedot. Komissio huolehtii niiden julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
4 Jos jokin jäsenvaltio tai komissio arvioi, etteivät 2 kohdassa tarkoitetut standardit täysin vastaa 1 kohdassa määriteltyjä perusvaatimuksia, komissio tai asianomainen jäsenvaltio saattaa asian direktiivillä 83/189/ETY perustetun komitean käsiteltäväksi ja ilmoittaa syyt tähän. Komitea antaa lausuntonsa viipymättä.
Komissio ilmoittaa komitean lausunnon perusteella jäsenvaltioille, onko kyseiset standardit poistettava 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista julkaisuista.
5. Komissio tarkastelee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 mahdollisuuksia vahvistaa perusvaatimuksia muun muassa uudelleenkäytettäväksi suunnittelun parantamiseksi ja laadukkaan kierrätyksen edistämiseksi sekä vaatimusten täytäntöönpanon tehostamiseksi. Tätä varten komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.
10 artikla
Standardointi
Komissio edistää tarvittaessa liitteessä II tarkoitettuja perusvaatimuksia koskevien eurooppalaisten standardien laatimista.
Komissio edistää erityisesti sellaisten eurooppalaisten standardien laatimista, jotka koskevat:
— pakkausten elinkaariselvityksissä käytettäviä perusteita ja menetelmiä,
— mittaus- ja tarkastusmenetelmiä, joilla arvioidaan raskasmetallien ja muiden vaarallisten aineiden esiintymistä pakkauksissa ja niiden leviämistä ympäristöön pakkauksista ja pakkausjätteistä,
— kierrätetyn materiaalin vähimmäismäärää tietynlaisissa pakkauksissa koskevia perusteita,
— kierrätysmenetelmien arviointiperusteita,
— kompostointimenetelmien ja tuotetun kompostin arviointiperusteita,
— pakkausten merkintää koskevia perusteita.
11 artikla
Raskasmetallien pitoisuustasot pakkauksissa
1 Jäsenvaltioiden on varmistuttava siitä, etteivät pakkauksissa tai niiden osissa olevan lyijyn, kadmiumin, elohopean ja kuudenarvoisen kromin yhteispitoisuudet ylitä seuraavia raja-arvoja:
— 600 ppm painosta kahden vuoden kuluttua 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä,
— 250 ppm painosta kolmen vuoden kuluttua 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä,
— 100 ppm painosta viiden vuoden kuluttua 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä.
2 Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja pitoisuustasoja ei sovelleta pakkauksiin, jotka koostuvat kokonaan direktiivissä 69/493/ETY ( 5 ) määritellystä kristallilasista.
3. Siirretään komissiolle valta antaa 21 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä määrittämällä edellytykset, joiden täyttyessä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja pitoisuustasoja ei sovelleta kierrätettyihin materiaaleihin eikä suljetussa ja valvotussa ketjussa tapahtuviin tuotekiertoihin, sekä määritetään pakkauslajit, jotka on vapautettu tämän artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetystä vaatimuksesta.
12 artikla
Tietojärjestelmät ja tietojen toimittaminen
1 Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevien tietokantojen käyttöön ottamiseksi yhdenmukaisesti niillä alueilla, joilla niitä ei vielä ole käytössä, jotta jäsenvaltiot ja komissio voisivat valvoa tässä direktiivissä vahvistettujen tavoitteiden saavuttamista.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tietokannoissa on oltava liitteeseen III perustuvat tiedot ja annettava tietoja erityisesti pakkaus- ja pakkausjätevirtojen laajuudesta, ominaispiirteistä ja kehityksestä kunkin jäsenvaltion tasolla, mukaan lukien tiedot pakkausmateriaalien ja niiden valmistuksessa käytettävien ainesosien myrkyllisyydestä tai vaarallisuudesta.
▼M7 —————
3a. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 6 artiklan 1 kohdan a–i alakohdan täytäntöönpanoa koskevat tiedot ja uudelleenkäytettäviä pakkauksia koskevat tiedot kultakin kalenterivuodelta.
Niiden on toimitettava tiedot sähköisesti 18 kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty. Tiedot on toimitettava liitteen III perusteella komission tämän artiklan 3 d kohdan mukaisesti vahvistamassa muodossa.
Ensimmäisen raportointikauden, joka koskee 6 artiklan 1 kohdan f–i alakohdassa säädettyjä tavoitteita ja uudelleenkäytettäviä pakkauksia koskevia tietoja, on alettava ensimmäisestä täydestä kalenterivuodesta sen täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisen jälkeen, jossa vahvistetaan raportoinnin muoto tämän artiklan 3 d kohdan mukaisesti, ja sen on katettava tiedot kyseiseltä raportointikaudelta.
3b. Jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti toimittamiin tietoihin on liitettävä laaduntarkastusraportti ja kertomus 6 a artiklan 3 ja 8 kohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä, mukaan lukien soveltuvin osin yksityiskohtaiset tiedot keskimääräisistä hävikkiasteista.
3c. Komissio tarkastelee tämän artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja ja julkaisee tarkastelunsa tuloksista kertomuksen. Kyseisessä kertomuksessa arvioidaan tietojenkeruun järjestämistä, jäsenvaltioissa käytettyjä tietolähteitä ja menetelmiä sekä kyseisten tietojen täydellisyyttä, luotettavuutta, oikea-aikaisuutta ja yhtenäisyyttä. Arviointiin voi sisältyä erityisiä parannussuosituksia. Kertomus laaditaan sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat ensimmäisen kerran toimittaneet tiedot ja sen jälkeen neljän vuoden välein.
3d. Komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään, missä muodossa tämän artiklan 3 a kohdan mukaisesti ilmoitettavat tiedot toimitetaan. Toimittaessaan tietoja tämän artiklan 6 artiklan 1 kohdan a–e alakohdan täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden on käytettävä komission päätöksessä 2005/270/EY ( 6 ) vahvistettua muotoa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän direktiivin 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
4 Jäsenvaltioiden on otettava huomioon ne erityiset ongelmat, joita yksityiskohtaisten tietojen antaminen tuottaa pienille ja keskisuurille yrityksille.
▼M7 —————
6 Jäsenvaltioiden on vaadittava kaikkia asianomaisia taloudellisia toimijoita toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille alaansa koskevat luotettavat tiedot tämän artiklan mukaisesti.
13 artikla
Tiedottaminen pakkausten käyttäjille
Jäsenvaltioiden on kahden vuoden kuluessa 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että kaikki pakkausten käyttäjät ja erityisesti kuluttajat saavat tarvittavat tiedot seuraavista seikoista:
— heidän käytettävissään olevat palautus-, keruu- ja hyödyntämisjärjestelmät,
— heidän osuutensa pakkausten ja pakkausjätteiden uudelleenkäytössä, hyödyntämisessä ja kierrätyksessä,
— myytävissä pakkauksissa olevien merkintöjen merkitys,
— asianmukaiset tiedot 14 artiklassa tarkoitetuista pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevista jätehuoltosuunnitelmista.
Jäsenvaltioiden on myös edistettävä kuluttajille suunnattuja tiedotus- ja tietoisuutta lisääviä kampanjoita.
14 artikla
Jätehuoltosuunnitelmat
Jäsenvaltioiden on tässä direktiivissä tarkoitettujen tavoitteiden ja toimenpiteiden mukaisesti sisällytettävä direktiivin 75/442/ETY 7 artiklan mukaisesti laatimiinsa jätehuoltosuunnitelmiin erityinen luku pakkauksista ja pakkausjätteistä huolehtimisesta, mukaan lukien 4 ja 5 artiklan mukaisesti toteutettavat toimenpiteet.
15 artikla
Taloudelliset ohjauskeinot
Neuvosto päättää tässä direktiivissä määriteltyjen tavoitteiden saavuttamisen edistämiseen käytettävistä taloudellisista ohjauskeinoista asiaa koskevien perustamissopimuksen määräysten mukaisesti. Jos tällaisia toimenpiteitä ei toteuteta, jäsenvaltiot voivat yhteisön ympäristöpolitiikan periaatteiden, kuten ’saastuttaja maksaa’ -periaatteen, mukaisesti ja perustamissopimuksesta johtuvia velvoitteita noudattaen toteuttaa toimenpiteitä kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
16 artikla
Ilmoittaminen
1 Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi luonnokset tämän direktiivin nojalla toteutettaviksi suunnittelemistaan toimista ennen niiden toteuttamista, lukuun ottamatta verotustoimia, mutta mukaan lukien sellaisiin veroihin liittyvät tekniset vaatimukset, joiden avulla edistetään kyseisten teknisten vaatimusten noudattamista, jotta komissio voisi tarkastella niitä olemassa olevien säännösten perusteella soveltaen kussakin tapauksessa mainitussa direktiivissä säädettyä menettelyä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 83/189/ETY soveltamista.
2 Jos suunniteltu toimenpide koskee myös jotakin direktiivissä 83/189/ETY tarkoitettua teknisluonteista kysymystä, asianomainen jäsenvaltio voi täsmentää, että tämän direktiivin mukaisesti suoritettu ilmoitus pätee myös direktiivin 83/189/ETY osalta.
▼M7 —————
18 artikla
Markkinoille saattamisen vapaus
Jäsenvaltiot eivät saa estää tämän direktiivin mukaisten pakkausten markkinoille saattamista alueellaan.
19 artikla
Mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen
1. Komissio antaa tarvittavat täytäntöönpanosäädökset 8 artiklan 2 kohdassa ja 10 artiklan toisen kohdan kuudennessa luetelmakohdassa tarkoitetun tunnistamisjärjestelmän mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
2. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 21 a artiklan mukaisesti liitteessä I lueteltujen pakkauksien määrittelyä koskevien kuvaavien esimerkkien muuttamiseksi.
20 artikla
Erityistoimenpiteet
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 21 a artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi siltä osin kuin se on tarpeen sellaisten tämän direktiivin säännösten soveltamista koskevien ongelmien ratkaisemiseksi, jotka liittyvät erityisesti inertteihin pakkausmateriaaleihin, joita saatetaan unionin markkinoille hyvin pieninä määrinä (eli noin 0,1 painoprosenttia), sairaalatarvikkeiden ja lääketuotteiden primaaripakkauksiin, pieniin pakkauksiin ja ylellisyystuotteiden pakkauksiin.
20 a artikla
Kertomus kevyiden muovisten kantokassien kulutuksesta
1. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 27 päivään marraskuuta 2021 mennessä kertomuksen, jossa arvioidaan 4 artiklan 1 a kohdan mukaisten toimenpiteiden tehokkuutta unionin tasolla roskaantumisen torjunnassa, kuluttajakäyttäytymisen muuttamisessa ja jätteiden syntymisen ehkäisemisessä. Jos arviointi osoittaa, että toteutetut toimenpiteet eivät ole tehokkaita, komissio tarkastelee muita mahdollisia keinoja kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseksi, mukaan lukien realististen ja saavutettavissa olevien tavoitteiden asettaminen unionin tasolla, ja esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.
2. Komissio antaa 27 päivään toukokuuta 2017 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa tarkastellaan oxo-hajoavien muovisten kantokassien käytön vaikutuksia ympäristöön, ja esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.
3. Komissio arvioi 27 päivään toukokuuta 2017 mennessä, mitä elinkaaren aikaisia vaikutuksia on eri mahdollisuuksilla vähentää kevyiden muovisten kantokassien kulutusta, ja esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.
21 artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa direktiivin 2008/98/EY 39 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 ( 7 ) tarkoitettu komitea.
2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.
Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.
21 a artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2. Siirretään komissiolle 4 päivästä heinäkuuta 2018 viiden vuoden ajaksi 11 artiklan 3 kohdassa, 19 artiklan 2 kohdassa ja 20 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 11 artiklan 3 kohdassa, 19 artiklan 2 kohdassa ja 20 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ( 8 ) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
6. Edellä olevien 11 artiklan 3 kohdan, 19 artiklan 2 kohdan ja 20 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
22 artikla
Siirtäminen kansalliseen lainsäädäntöön
1 Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 30 päivää kesäkuuta 1996. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
2 Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
3 Lisäksi jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista voimassa olevista laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä, jotka on annettu tämän direktiivin soveltamisalalla.
3a. Edellyttäen, että 4 artiklassa asetetut tavoitteet ja 6 artiklassa asetetut tavoitteet saavutetaan, jäsenvaltiot voivat saattaa 4 artiklan 1 a kohdan säännökset ja 7 artiklan säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään toimivaltaisten viranomaisten ja asianomaisten toimialojen välisillä sopimuksilla.
Tällaisten sopimusten on täytettävä seuraavat vaatimukset:
a) sopimukset ovat täytäntöönpanokelpoisia;
b) sopimuksissa määritellään tavoitteet ja niitä koskevat määräajat;
c) sopimukset julkaistaan kansallisessa virallisessa lehdessä tai muussa virallisessa asiakirjassa, johon yleisö voi samalla tavoin tutustua, ja toimitetaan komissiolle;
d) saavutettuja tuloksia seurataan säännöllisesti, niistä tiedotetaan toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle ja ne saatetaan yleisön saataville sopimuksen ehtojen mukaisesti;
e) toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että sopimuksen avulla saavutettua edistystä valvotaan;
f) jos sopimusta ei noudateta, jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön tämän direktiivin asiaankuuluvat säännökset laein, asetuksin tai hallinnollisin määräyksin.
4 Pakkausten valmistusta koskevia vaatimuksia ei missään tapauksessa sovelleta pakkauksiin, jotka on käytetty tietyn tuotteen pakkaamiseen ennen tämän direktiivin voimaantulopäivää.
5 Jäsenvaltioiden on enintään viiden vuoden ajan tämän direktiivin voimaantulopäivästä lukien sallittava sellaisten pakkausten markkinoille saattaminen, jotka on valmistettu ennen kyseistä päivää ja jotka ovat niiden voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisia.
23 artikla
Kumotaan direktiivi 85/339/ETY 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen.
24 artikla
Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
25 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
KUVAAVIA ESIMERKKEJÄ 3 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUISTA PERUSTEISTA
Kuvaavia esimerkkejä perusteesta i
Pakkauksia ovat:
Makeislaatikot
CD-levykotelon suojakelmu
Luetteloiden ja lehtien postituspussit (jotka sisältävät lehden)
Leivonnaisen mukana myytävät vuoat
Rullat ja putkilot, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia (esim. muovikelmua, alumiinifoliota tai paperia), lukuun ottamatta rullia ja putkiloita, jotka on tarkoitettu tuotantolaitteiston osiksi ja joita ei käytetä tuotteen esittämiseen myytävänä yksikkönä
Kukkaruukut, jotka on tarkoitettu ainoastaan kasvien myyntiä ja kuljetusta varten ja joita ei ole tarkoitettu kasvien koko elinajaksi
Lasipullot injektioliuoksia varten
CD-levyjen spindle-kotelot (myytyinä CD-levyjen kanssa, ei tarkoitettu varastointikäyttöön)
Vaateripustimet (myytyinä vaatteiden kanssa)
Tulitikkulaatikot
Steriilit estojärjestelmät (pussit, maljat ja materiaalit, joita tarvitaan tuotteen steriiliyden varmistamiseen)
Juomien (esim. kahvi, kaakao, maito) keittimissä käytettävät kapselit, jotka jäävät käytön jälkeen tyhjiksi
Uudelleentäytettävät teräksiset kaasupullot erilaisia kaasuja varten, ei kuitenkaan palonsammuttimet
Tuotteet, jotka eivät ole pakkauksia:
Kukkaruukut, jotka on tarkoitettu kasville koko sen elinajaksi
Työkalulaatikot
Teepussit
Vahakerrokset juuston ympärillä
Makkaran kuoret
Vaateripustimet (myytyinä erikseen)
Kahvinkeitinten kapselit, kahvin foliopussit ja suodatinpaperista valmistetut kahvipodit, jotka hävitetään yhdessä kahvituotteen kanssa
Tulostimien kasetit
CD-levyjen, DVD-levyjen ja videokasettien kotelot (myytyinä yhdessä CD-levyn, DVD-levyn tai videon kanssa)
CD-levyjen spindle-kotelot (myytyinä tyhjinä, tarkoitettuina varastointikäyttöön)
Itsestään liukenevat pesuaineiden pussit
Hautalyhdyt (hautakynttilöiden kuoret)
Mekaaniset jauhinkivet (uudelleentäytettävässä astiassa, esim. uudelleentäytettävässä pippurimyllyssä)
Kuvaavia esimerkkejä perusteesta ii
Pakkauksia ovat, jos ne on suunniteltu ja tarkoitettu täytettäväksi myyntipisteessä:
Paperi- ja muovikassit
Kertakäyttölautaset ja -mukit
Talouskelmu
Voileipäpussit
Alumiinifolio
Muovikelmu pesulassa pestyjä vaatteita varten
Tuotteet, jotka eivät ole pakkauksia:
Hämmennin
Kertakäyttöiset aterimet
Käärepaperi (myytynä erikseen)
Paistamiseen käytettävät paperivuoat (myytyinä tyhjinä)
Ilman leivosta myytävät vuoat
Kuvaavia esimerkkejä perusteesta iii
Pakkauksia ovat:
Tuotteeseen suoraan kiinnitetyt tai siitä roikkuvat etiketit
Tuotteet, jotka kuuluvat pakkaukseen:
Ripsiväriharja, joka on osa hylsyä
Pakkaukseen kiinnitetyt tarrat
Niitit
Muovisuojukset
Annostelumitat, jotka ovat osa pesuainepakkauksen sulkijaa
Mekaaniset jauhinkivet (kun ne sisältyvät astiaan, jota ei voida täyttää uudestaan ja joka sisältää tuotetta, esim. pippurimylly, jossa on pippuria)
Tuotteet, jotka eivät ole pakkauksia:
RFID-tunnisteet (radiotaajuustunnistuksen tunnisteet)
LIITE II
PAKKAUSTEN KOOSTUMUSTA SEKÄ UUDELLEENKÄYTETTÄVYYTTÄ JA HYÖDYNNETTÄVYYTTÄ (MUKAAN LUKIEN KIERRÄTETTÄVYYTTÄ) KOSKEVAT PERUSVAATIMUKSET
1. Pakkauksen valmistusta ja koostumusta koskevat vaatimukset
— Pakkaus on valmistettava siten, että sen koko ja paino rajoitetaan mahdollisimman pieniksi, kuitenkin niin, että varmistetaan vaadittava turvallisuuden, hygienian ja hyväksyttävyyden taso sekä pakatun tuotteen että kuluttajan kannalta.
— Pakkaus on suunniteltava, valmistettava ja pidettävä kaupan siten, että sen uudelleenkäyttö tai hyödyntäminen, mukaan lukien kierrätys, on jätehierarkian mukaisesti mahdollista ja että sen ympäristövaikutukset minimoidaan, kun pakkausjäte tai pakkausjätettä koskevissa jätehuoltotoimissa syntyvät jäännökset loppukäsitellään.
— Pakkausta valmistettaessa on huolehdittava siitä, että haitallisten aineiden ja ainesten sekä muiden vaarallisten aineiden pitoisuudet pakkausmateriaalissa ja sen osissa ovat mahdollisimman vähäiset, mitä tulee niiden esiintymiseen pakkausten polttamisesta tai kaatopaikalle viemisestä syntyvissä päästöissä, tuhkassa tai suotovedessä taikka pakkausjätteistä huolehtimiseen liittyvistä toimista syntyvissä jäännöksissä.
2. Pakkauksen uudelleenkäytettävyyttä koskevat vaatimukset
Pakkauksen on täytettävä samanaikaisesti seuraavat vaatimukset:
— pakkauksen fyysisten ominaisuuksien on oltava sellaiset, että se kestää useita kuljetus- tai käyttökertoja tavanomaisissa käyttöolosuhteissa,
— käytettyä pakkausta on mahdollista käsitellä työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti,
— kun pakkausta ei enää käytetä uudelleen ja siitä tulee jäte, noudatetaan pakkauksen hyödynnettävyyttä koskevia vaatimuksia.
3. Pakkauksen hyödynnettävyyttä koskevat vaatimukset
a) Materiaaleja kierrättämällä hyödynnettävä pakkaus
Pakkaus on valmistettava siten, että tietty prosenttiosuus siinä käytettyjen materiaalien painosta voidaan kierrättää kaupan pidettävien hyödykkeiden tuotannossa yhteisössä voimassa olevien standardien mukaisesti. Tämä prosenttiosuus voi vaihdella sen materiaalityypin mukaan, josta pakkaus on valmistettu.
b) Energiantuotannossa hyödynnettävä pakkaus
Energiantuotantoa varten käsiteltävillä pakkausjätteillä on oltava vähimmäislämpöarvo, jotta energian talteenotto voidaan optimoida.
c) Kompostoimalla hyödynnettävä pakkaus
Kompostointia varten käsiteltävän pakkausjätteen on oltava biologisesti hajoavaa siten, että se ei haittaa erilliskeräystä, kompostointiprosessia tai toimintaa, johon ne käytetään.
d) Biohajoava pakkaus
Biohajoavan pakkausjätteen on hajottava fysikaalisesti, kemiallisesti, termisesti tai biologisesti siten, että suurin osa syntyneestä kompostista hajoaa lopulta hiilidioksidiksi, biomassaksi ja vedeksi. Oxo-hajoavaa muovipakkausta ei pidetä biohajoavana.
LIITE III
TIEDOT, JOTKA JÄSENVALTIOIDEN ON SISÄLLYTETTÄVÄ PAKKAUKSIA JA PAKKAUSJÄTTEITÄ KOSKEVIIN TIETOKANTOIHINSA (JÄLJEMPÄNÄ OLEVIEN TAULUKOIDEN 1-4 MUKAISESTI)
|
1 |
Primaari-, sekundaari- ja tertiääripakkausten osalta: a) kansallisella alueella kulutettujen pakkausten määrät materiaalien pääluokkien mukaan (tuotanto + tuonti - vienti) (taulukko 1), b) uudelleenkäytetyt määrät (taulukko 2). |
|
2 |
Sekä kotitalouksissa että muualla tuotettujen pakkausjätteiden osalta: a) kansallisella alueella hyödynnetyt ja käytöstä poistetut määrät materiaalien pääluokkien mukaan (tuotanto + tuonti - vienti) (taulukko 3), b) kierrätetyt ja hyödynnetyt määrät materiaalien pääluokkien mukaan (taulukko 4). |
TAULUKKO 1
Kansallisella alueella kulutettujen pakkausten (primaari, sekundaari ja tertiääri) määrät
TAULUKKO 2
Kansallisella alueella uudelleen käytettyjen pakkausten (primaari, sekundaari ja tertiääri) määrät
TAULUKKO 3
Kansallisella alueella hyödynnettyjen ja käytöstä poistettujen pakkausjätteiden määrät
TAULUKKO 4
Kansallisella alueella kierrätettyjen tai hyödynnettyjen pakkausjätteiden määrät
LIITE IV
TÄMÄN DIREKTIIVIN 6 ARTIKLAN 1 A KOHDAN D ALAKOHDAN MUKAISESTI TOIMITETTAVA TÄYTÄNTÖÖNPANOSUUNNITELMA
Tämän direktiivin 6 artiklan 1 a kohdan d alakohdan mukaisesti toimitettavan täytäntöönpanosuunnitelman on sisällettävä seuraavat:
1. arvio pakkausjätteen ja jätevirtojen, josta se koostuu, kierrätyksen, kaatopaikalle sijoittamisen ja muun käsittelyn aiemmasta, nykyisestä ja ennustetusta asteesta;
2. arvio direktiivin 2008/98/EY 28 artiklan mukaisten jätehuoltosuunnitelmien ja 29 artiklan mukaisten jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien ohjelmien täytäntöönpanosta;
3. syyt, joiden vuoksi jäsenvaltio katsoo, että se ei ehkä pysty saavuttamaan 6 artiklan 1 kohdan g ja i alakohdassa säädettyä asiaankuuluvaa tavoitetta siinä asetetun määräajan kuluessa, ja arvio kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavasta lisäajasta;
4. jäsenvaltioihin lisäaikana sovellettavien tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan g ja i alakohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien asianmukaiset taloudelliset ohjauskeinot ja muut toimenpiteet, joilla kannustetaan direktiivin 2008/98/EY 4 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä IV a säädetyn jätehierarkian soveltamiseen;
5. edellä 4 kohdassa määritettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanon aikataulu, niiden täytäntöönpanoon toimivaltaisen elimen määrittäminen sekä arvio yksittäisten toimenpiteiden vaikutuksesta lisäaikaa myönnettäessä sovellettavien tavoitteiden saavuttamiseen;
6. tiedot jätehuollon rahoituksesta saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti;
7. toimenpiteet, joilla parannetaan tarvittaessa tietojen laatua jätehuollon suunnittelun ja seurannan parantamiseksi.
( 1 ) EYVL N:o L 377, 31.12.1991, s. 20
( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).
( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, jätteiden siirrosta (EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1).
( 4 ) EYVL L 50, 20.2.1997, s. 28.
( 5 ) EYVL N:o L 326, 29.12.1969, s. 36
( 6 ) Komission päätös 2005/270/EY, tehty 22 päivänä maaliskuuta 2005, tietokantajärjestelmään liittyvien taulukoiden vahvistamisesta pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY mukaisesti (EUVL L 86, 5.4.2005, s. 6).
( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
( 8 ) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.