Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32022D1211

    Neuvoston päätös (EU) 2022/1211, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022, euron käyttöönotosta Kroatiassa 1 päivänä tammikuuta 2023

    ST/9867/2022/INIT

    EUVL L 187, 14.7.2022, p. 31–34 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Legal status of the document In force

    ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2022/1211/oj

    14.7.2022   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    L 187/31


    NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2022/1211,

    annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022,

    euron käyttöönotosta Kroatiassa 1 päivänä tammikuuta 2023

    EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 140 artiklan 2 kohdan,

    ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

    ottaa huomioon Euroopan komission kertomuksen (1),

    ottaa huomioon Euroopan keskuspankin kertomuksen (2),

    ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (3),

    ottaa huomioon Eurooppa-neuvostossa käydyt keskustelut,

    ottaa huomioon niitä jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on euro, edustavien neuvoston jäsenten suosituksen (4) ,

    sekä katsoo seuraavaa:

    (1)

    Talous- ja rahaliiton, jäljempänä ’EMU’, kolmas vaihe alkoi 1 päivänä tammikuuta 1999. Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 1998 valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontunut neuvosto päätti, että Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi täyttivät euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 1999 vaadittavat edellytykset (5).

    (2)

    Neuvosto päätti päätöksellä 2000/427/EY (6), että Kreikka täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2001. Neuvosto päätti päätöksellä 2006/495/EY (7), että Slovenia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2007. Neuvosto päätti päätöksillä 2007/503/EY (8) ja 2007/504/EY (9), että Kypros ja Malta täyttivät vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2008. Neuvosto päätti päätöksellä 2008/608/EY (10) että Slovakia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Neuvosto päätti päätöksellä 2010/416/EU (11), että Viro täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Neuvosto päätti päätöksellä 2013/387/EU (12), että Latvia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Neuvosto päätti päätöksellä 2014/509/EU (13), että Liettua täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi.

    (3)

    Tanska on ilmoittanut neuvostolle eräistä Tanskaa koskevista määräyksistä tehdyssä, Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 16 olevan 1 kohdan ja valtion- tai hallitusten päämiesten Edinburghissa joulukuussa 1992 tekemän päätöksen mukaisesti, että se ei osallistu EMUn kolmanteen vaiheeseen. Tanska ei ole pyytänyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 140 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamista.

    (4)

    Päätöksen 98/317/EY nojalla Ruotsi on SEUT 139 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltio, jota koskee poikkeus. Vuoden 2003 liittymisasiakirjan (14) 4 artiklan mukaisesti Tšekin tasavalta, Unkari ja Puola ovat SEUT 139 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioita, joita koskee poikkeus. Vuoden 2005 liittymisasiakirjan (15) 5 artiklan mukaisesti Bulgaria ja Romania ovat SEUT 139 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioita, joita koskee poikkeus. Vuoden 2012 liittymisasiakirjan (16) 5 artiklan mukaisesti Kroatia on SEUT 139 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltio, jota koskee poikkeus.

    (5)

    Euroopan keskuspankki, jäljempänä ’EKP’, perustettiin 1 päivänä heinäkuuta 1998. Euroopan valuuttajärjestelmän on korvannut valuuttakurssijärjestelmä, jonka perustamisesta sovittiin valuuttakurssimekanismin perustamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa 16 päivänä kesäkuuta 1997 annetulla Eurooppa-neuvoston päätöslauselmalla (17). Talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia (ERM II) koskevista toimintamenettelyistä määrätään talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia koskevista toimintamenettelyistä 16 päivänä maaliskuuta 2006 tehdyssä Euroopan keskuspankin ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien välisessä sopimuksessa (18).

    (6)

    SEUT 140 artiklan 2 kohdassa määrätään menettelyistä poikkeusten kumoamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden osalta. Ainakin kerran kahdessa vuodessa tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus, komissio ja EKP antavat neuvostolle kertomuksen SEUT 140 artiklan 1 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti.

    (7)

    Jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, mukaan lukien kansallisten keskuspankkien perussäännöt, on tarpeen mukaan muutettava, jotta varmistetaan yhteensopivuus SEUT 130 ja 131 artiklan sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön, jäljempänä ’EKPJ:n ja EKP:n perussääntö’, kanssa. Komission ja EKP:n kertomuksissa arvioidaan yksityiskohtaisesti Kroatian lainsäädännön yhteensopivuutta perussopimuksen 130 ja 131 artiklan sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

    (8)

    SEUT:iin liitetyssä lähentymisperusteista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 13 olevan 1 artiklan mukaisesti SEUT 140 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla hintatason vakauden arviointiperusteella tarkoitetaan, että jäsenvaltio on saavuttanut kestävän hintatason vakauden ja tarkasteluajankohtaa edeltävän vuoden aikana todetun keskimääräisen rahanarvon alenemisasteen, joka ylittää enintään 1,5 prosenttiyksiköllä enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavan asteen. Hintavakautta arvioitaessa inflaatiota mitataan yhdenmukaistetulla kuluttajahintaindeksillä (YKHI), joka on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/792 (19). Hintatason vakautta koskevan perusteen arvioimiseksi jäsenvaltion inflaatiota mitataan kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettisen keskiarvon prosentuaalisena muutoksena verrattuna edellisen jakson kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettiseen keskiarvoon. Komission ja EKP:n kertomuksissa on käytetty viitearvoa, joka on saatu laskemalla kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion inflaatioasteen yksinkertainen aritmeettinen keskiarvo, johon on lisätty 1,5 prosenttiyksikköä. Huhtikuussa 2022 päättyneen vuoden aikana inflaation viitearvoksi laskettiin 4,9 %, kun hintavakaudessa parhaiten suoriutuneet jäsenvaltiot olivat Ranska, jonka inflaatioaste oli 3,2 %, Suomi, jonka inflaatioaste oli 3,3 %, ja Kreikka, jonka inflaatioaste oli 3,6 %. On perusteltua poislukea parhaiten suoriutuneista maista ne, joiden inflaatioasteita ei voida pitää tarkoituksenmukaisena vertailuarvona muiden jäsenvaltioiden osalta. Tällaiset selvästi poikkeavat maat mainittiin vuosien 2004, 2010, 2013, 2014 ja 2016 lähentymiskertomuksissa. Tällä hetkellä on perusteltua poislukea parhaista suoriutujista Malta ja Portugali – huhtikuussa 2022 12 kuukauden keskimääräinen inflaatioaste oli Maltalla 2,1 % ja Portugalissa 2,6 % sekä euroalueella 4,4 %. Malta ja Portugali korvataan viitearvoa laskettaessa Suomella ja Kreikalla, joilla on jäsenvaltioista seuraavaksi alhaisimmat keskimääräiset inflaatioasteet.

    (9)

    Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 2 artiklan mukaisesti SEUT 140 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu julkistalouden tilannetta koskeva arviointiperuste edellyttää, ettei jäsenvaltiota tarkasteluajankohtana koske SEUT 126 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kyseisessä jäsenvaltiossa.

    (10)

    Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 3 artiklan mukaisesti SEUT 140 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään osallistumista koskeva arviointiperuste edellyttää, että jäsenvaltio on noudattanut Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä (ERM) määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena. Erityisesti jäsenvaltio ei ole omasta aloitteestaan alentanut valuutan kahdenvälistä keskusarvoa suhteessa euroon samana aikana. Valuuttakurssia koskevan perusteen täyttymistä on arvioitu 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen ERM II:n puitteissa. Arvioidessaan tämän perusteen täyttymistä kertomuksissaan komissio ja EKP ovat tarkastelleet 18 päivänä toukokuuta 2022 päättynyttä kahden vuoden jaksoa.

    (11)

    Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 4 artiklan mukaisesti SEUT 140 artiklan 1 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettu korkokantojen lähentymisperuste tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena merkitsee, että jäsenvaltion pitkän aikavälin korkokantojen keskimääräinen nimellistaso ylittää enintään kahdella prosenttiyksiköllä enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavan tason. Korkokantojen lähentymisen tarkastelussa on käytetty perusteena vertailukelpoisia valtion kymmenen vuoden viitelainan korkokantoja. Korkokantoja koskevan perusteen täyttymisen arvioimiseksi komission ja EKP:n kertomuksissa on otettu huomioon viitearvo, joka on saatu laskemalla kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion pitkäaikaisten nimelliskorkojen yksinkertainen aritmeettinen keskiarvo, johon on lisätty kaksi prosenttiyksikköä. Viitearvo perustuu pitkäaikaisiin korkoihin Ranskassa (0,3 %), Suomessa (0,2 %) ja Kreikassa (1,4 %), ja se oli 2,6 % huhtikuussa 2022 päättyneen yhden vuoden jakson aikana.

    (12)

    Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 5 artiklan mukaisesti komissio toimittaa lähentymisperusteiden täyttymisen arvioinnissa käytettävät tiedot. Komissio on toimittanut julkista taloutta koskevat tiedot jäsenvaltioiden ilmoitettua ne ennen 1 päivää huhtikuuta 2022 neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2009 (20) mukaisesti.

    (13)

    Niiden kertomusten perusteella, jotka komissio ja EKP ovat laatineet Kroatian edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksiensa täyttämisessä, katsotaan, että Kroatiassa kansallinen lainsäädäntö, mukaan lukien kansallisen keskuspankin perussääntö, on sopusoinnussa perussopimuksen 130 ja 131 artiklan sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

    (14)

    Niiden kertomusten perusteella, jotka komissio ja EKP ovat laatineet Kroatian edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksiensa täyttämisessä, katsotaan, että sen osalta, täyttääkö Kroatia SEUT 140 artiklan 1 kohdan neljässä luetelmakohdassa mainitut lähentymisperusteet, Kroatian keskimääräinen inflaatioaste oli huhtikuussa 2022 päättyneen vuoden aikana 4,7 %, joka on viitearvon alapuolella, ja inflaatioaste todennäköisesti pysyy lähikuukausina viitearvon alapuolella; neuvosto ei ole antanut päätöstä, jonka mukaan Kroatiassa on liiallinen julkisen talouden alijäämä; Kroatia on ollut ERM II:n jäsen 10 päivästä heinäkuuta 2020 ja arviointia edeltäneiden kahden vuoden aikana kunan (HRK) valuuttakurssiin ei ole kohdistunut merkittäviä paineita eikä Kroatia ole omasta aloitteestaan alentanut HRK:n kahdenvälistä keskuskurssia suhteessa euroon; ja huhtikuussa 2022 päättyneen vuoden aikana Kroatian pitkäaikaiset korot olivat keskimäärin 0,8 %, mikä alittaa selvästi viitearvon.

    (15)

    Lainsäädännön yhteensopivuudesta ja lähentymisperusteiden täyttymisestä tehdyn arvion sekä muiden tekijöiden perusteella Kroatia täyttää vaadittavat euron käyttöönoton edellytykset,

    ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

    1 artikla

    Kroatia täyttää vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Vuoden 2012 liittymisasiakirjan 5 artiklassa tarkoitettu poikkeus kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2023.

    2 artikla

    Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

    Tehty Brysselissä 12 päivänä heinäkuuta 2022.

    Neuvoston puolesta

    Puheenjohtaja

    Z. STANJURA


    (1)  Kertomus annettu 1. kesäkuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

    (2)  Kertomus annettu 1. kesäkuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

    (3)  Lausunto annettu 5 päivänä heinäkuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

    (4)  EUVL C 238, 21.6.2022, s. 1.

    (5)  Neuvoston päätös 98/317/EY, tehty 3 päivänä toukokuuta 1998, perustamissopimuksen 109 j artiklan 4 kohdan mukaisesti (EYVL L 139, 11.5.1998, s. 30).

    (6)  Neuvoston päätös 2000/427/EY, tehty 19 päivänä kesäkuuta 2000, perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Kreikassa 1 päivänä tammikuuta 2001 (EYVL L 167, 7.7.2000, s. 19).

    (7)  Neuvoston päätös 2006/495/EY, tehty 11 päivänä heinäkuuta 2006, perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Sloveniassa 1 päivänä tammikuuta 2007 (EUVL L 195, 15.7.2006, s. 25).

    (8)  Neuvoston päätös 2007/503/EY, tehty 10 päivänä heinäkuuta 2007, perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Kyproksessa 1 päivänä tammikuuta 2008 (EUVL L 186, 18.7.2007, s. 29).

    (9)  Neuvoston päätös 2007/504/EY, tehty 10 päivänä heinäkuuta 2007, perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Maltassa 1 päivänä tammikuuta 2008 (EUVL L 186, 18.7.2007, s. 32).

    (10)  Neuvoston päätös 2008/608/EY, tehty 8 päivänä heinäkuuta 2008, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Slovakiassa 1 päivänä tammikuuta 2009 (EUVL L 195, 24.7.2008, s. 24).

    (11)  Neuvoston päätös 2010/416/EU, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 140 artiklan 2 kohdan mukaisesti euron käyttöönottamisesta Virossa 1 päivänä tammikuuta 2011 (EUVL L 196, 28.7.2010, s. 24).

    (12)  Neuvoston päätös 2013/387/EU, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2013, euron käyttöönotosta Latviassa 1 päivänä tammikuuta 2014 (EUVL L 195, 18.7.2013, s. 24).

    (13)  Neuvoston päätös 2014/509/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, euron käyttöönotosta Liettuassa 1 päivänä tammikuuta 2015 (EUVL L 228, 31.7.2014, s. 29).

    (14)  EUVL L 236, 23.9.2003, s. 33.

    (15)  EUVL L 157, 21.6.2005, s. 203.

    (16)  EUVL L 112, 24.4.2012, s. 21.

    (17)  EUVL C 236, 2.8.1997, s. 5.

    (18)  EUVL C 73, 25.3.2006, s. 21.

    (19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/792, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, yhdenmukaistetuista kuluttajahintaindekseistä ja asuntohintaindekseistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2494/95 kumoamisesta (EUVL L 135, 24.5.2016, s. 11).

    (20)  Neuvoston asetus (EY) N:o 479/2009, annettu 25 päivänä toukokuuta 2009, Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta (EUVL L 145, 10.6.2009, s. 1).


    Top