6.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 318/19

(1)

Direktiivissä 2002/32/EY säädetään, että sellaisten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden käyttö, jotka sisältävät direktiivin liitteessä I vahvistetut enimmäismäärät ylittävän määrän haitallisia aineita, on kielletty.

(2)

Kun direktiivi 2002/32/EY hyväksyttiin, komissio totesi, että kyseisen direktiivin liitteessä I vahvistettuja säännöksiä tarkistettaisiin ajan tasalle saatetun tieteellisen riskinarvioinnin pohjalta ja ottaen huomioon kielto laimentaa millään lailla sellaisia eläinten rehuksi tarkoitettuja saastuneita tuotteita, jotka eivät ole säännösten mukaisia.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen alainen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta antoi 2 päivänä kesäkuuta 2004 komission pyynnöstä lausunnon, joka koski lyijyä haitallisena aineena eläinten rehussa.

(4)

Elintarvikkeiden lyijykontaminaatio on uhka kansanterveydelle. Lyijy kertyy jossakin määrin munuaisten ja maksan kudoksiin, lihaskudoksissa on hyvin alhaisia lyijyjäämiä ja kulkeutuminen maitoon on vähäistä. Näin ollen eläinperäiset elintarvikkeet eivät ole tärkeä lähde ihmisten lyijyaltistukselle.

(5)

Naudat ja lampaat vaikuttavat olevan herkimpiä eläinlajeja akuutille lyijytoksisuudelle. On todettu yksittäisiä myrkytyksiä, jotka johtuvat saastuneilta alueilta peräisin olevan rehuaineksen nauttimisesta tai lyijylähteiden vahingossa tapahtuneesta nauttimisesta. Euroopan unionissa kaupan pidetyistä rehuaineksista löydetyt tasot eivät kuitenkaan aiheuta kliinisiä myrkytysoireita.

(6)

Eläinten rehuun tarkoitetuissa tuotteissa olevaa lyijyä koskevat voimassa olevat säännökset ovat yleisesti ottaen tarkoituksenmukaisia varmistamaan, että tuotteet eivät aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle taikka vaikuta haitallisesti kotieläintuotantoon.

(7)

Naudat ja lampaat vaikuttavat olevan herkimpiä eläinlajeja, ja nurmirehu on merkittävä osa niiden päivittäistä rehuannosta, joten on tärkeää tehdä selvitys, jossa tarkastellaan mahdollisuutta edelleen alentaa lyijyn enimmäismäärää nurmirehussa.

(8)

Lisäksi on asianmukaista vahvistaa lyijyn enimmäismäärät hivenaineiden, sidonta-aineiden ja paakkuuntumisenestoaineiden funktionaalisiin ryhmiin kuuluvissa lisäaineissa sekä esiseoksissa. Esiseoksille vahvistetussa enimmäismäärässä otetaan huomioon lisäaineet, joissa on korkeimmat lyijypitoisuudet, muttei eri eläinlajien herkkyyttä lyijylle. Esiseosten valmistajan vastuulla on eläinten terveyden ja kansanterveyden suojaamiseksi varmistaa, että esiseoksia koskevien enimmäismäärien noudattamisen lisäksi esiseosten käyttöohjeet ovat täydennys- ja täysrehuja koskevien enimmäismäärien mukaiset.

(9)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen alainen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta antoi 22 päivänä syyskuuta 2004 komission pyynnöstä lausunnon, joka koski fluoria haitallisena aineena eläinten rehussa.

(10)

Fluori kertyy erityisesti kalkkipitoisiin kudoksiin. Sen kulkeutuminen syötäviin kudoksiin, myös maitoon ja muniin, on sitä vastoin vähäistä. Eläinperäisissä elintarvikkeissa olevat fluoripitoisuudet vaikuttavat näin ollen vain marginaalisesti ihmisten altistumiseen.

(11)

Fluoripitoisuudet laitumilla, ruohokasveissa ja rehuseoksissa ovat yleensä EU:ssa alhaiset, ja näin ollen eläinten altistuminen fluorille on yleensä niin vähäistä, ettei se aiheuta haitallisia vaikutuksia. Joillakin erityisillä maantieteellisillä alueilla ja etenkin sellaisten teollisuuslaitosten läheisyydessä, joilla on suuria fluoripäästöjä, liiallinen altistuminen fluorille kuitenkin aiheuttaa hampaiden ja luuston poikkeavuuksia.

(12)

Eläinten rehuun tarkoitetuissa tuotteissa olevaa fluoria koskevat voimassa olevat säännökset ovat tarkoituksenmukaisia varmistamaan, että tuotteet eivät aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle taikka vaikuta haitallisesti kotieläintuotantoon.

(13)

Käytetyllä uuttomenetelmällä on suuri vaikutus määritystulokseen, minkä vuoksi on asianmukaista määritellä uuttomenetelmä. Uuttoon voidaan käyttää vastaavia menetelmiä, joiden uuttotehokkuuden on osoitettu olevan saman tasoinen.

(14)

Meriäyriäisiä, kuten krilliä, koskevaa fluoripitoisuutta on muutettava, jotta voitaisiin ottaa huomioon uusi käsittelytekniikka, jolla parannetaan ravitsemuksellista laatua ja vähennetään biomassan hävikkiä, mutta jonka tuloksena lopputuotteen fluoripitoisuus on korkeampi.

(15)

Rehujen lisäaineista annetun neuvoston direktiivin 70/524/ETY liitteiden muuttamisesta 26 päivänä lokakuuta 1984 annetussa komission direktiivissä 84/547/ETY (3) vahvistetaan enimmäismäärä fluorille vermikuliitissa (E 561). Direktiivin 2002/32/EY soveltamisalaan sisältyy mahdollisuus vahvistaa enimmäismäärät rehun lisäaineissa oleville haitallisille aineille, ja haitallisia aineita koskevat säännöt olisi koottava yhdeksi tekstiksi selkeyden parantamiseksi.

(16)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen alainen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta antoi 2 päivänä kesäkuuta 2004 komission pyynnöstä lausunnon, joka koski kadmiumia haitallisena aineena eläinten rehussa.

(17)

Elintarvikkeiden kadmiumkontaminaatio on uhka kansanterveydelle. Kadmiumin kertyminen eläinten kudoksiin riippuu ravinnon kadmiumpitoisuudesta ja altistumisen kestosta. Eläinten, kuten lihasikojen ja broilereiden, lyhyt elinkaari minimoi haitallisten kadmiumkertymien riskin eläinten syötävissä kudoksissa. Märehtijät ja hevoset voivat kuitenkin altistua laitumilla olevalle kadmiumille koko elinaikanaan. Joillakin erityisillä alueilla tämä saattaa johtaa kadmiumin haitalliseen kertymiseen erityisesti munuaisiin.

(18)

Kadmium on myrkyllistä kaikille eläinlajeille. Useimmissa tuotantoeläimissä, mukaan luettuna sioissa, joita pidetään herkimpänä lajina, ei todennäköisesti esiinny vakavia kliinisiä oireita, jos ravinnon kadmiumpitoisuus on alle 5 mg/rehukilo.

(19)

Eläinten rehuun tarkoitetuissa tuotteissa olevaa kadmiumia koskevat voimassa olevat säännökset ovat tarkoituksenmukaisia varmistamaan, että tuotteet eivät aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle taikka vaikuta haitallisesti kotieläintuotantoon.

(20)

Enimmäismääriä ei ole vahvistettu lemmikkieläinten ruuan eikä muiden kivennäisperäisten rehuaineiden kuin fosfaattien osalta. On asianmukaista vahvistaa enimmäismäärät näille eläinten rehuksi tarkoitetuille tuotteille. On asianmukaista muuttaa nykyistä kadmiumin enimmäismäärää kalanrehussa, jotta voidaan ottaa huomioon uusin kehitys kalanrehun valmistuksessa, jossa siihen sisällytetään suurempi osuus kalaöljyä ja kalajauhoa. Lisäksi on asianmukaista vahvistaa kadmiumin enimmäismäärät hivenaineiden, sidonta-aineiden ja paakkuuntumisenestoaineiden funktionaalisiin ryhmiin kuuluvissa lisäaineissa sekä esiseoksissa. Esiseoksille vahvistetussa enimmäismäärässä otetaan huomioon lisäaineet, joissa on korkeimmat kadmiumtasot, muttei eri eläinlajien herkkyyttä kadmiumille. Kuten asetuksen (EY) N:o 1831/2003 16 artiklassa säädetään, esiseosten valmistajan vastuulla on eläinten terveyden ja kansanterveyden suojaamiseksi varmistaa, että esiseoksia koskevien enimmäismäärien noudattamisen lisäksi esiseosten käyttöohjeet ovat täydennys- ja täysrehuja koskevien enimmäismäärien mukaiset.

(21)

Direktiivi 2002/32/EY ja direktiivi 84/547/ETY olisi näin ollen muutettava vastaavasti.

(22)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,