20.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 345/56

(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni on asettanut yhdeksi tavoitteekseen lapsen oikeuksien suojelun edistämisen. Toimenpiteet lasten suojelemiseksi luvattomilta pois viemisiltä tai palauttamatta jättämisiltä muodostavat olennaisen osan tätä toimintapolitiikkaa.

(2)

Neuvosto hyväksyi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (2), jäljempänä ’Bryssel II a -asetus’, jolla pyritään suojelemaan lapsia luvattoman pois viemisen tai palauttamatta jättämisen haitallisilta vaikutuksilta ja jossa vahvistetaan menettelyt, joilla pyritään turvaamaan lapsen pikainen palauttaminen siihen valtioon, jossa lapsen asuinpaikka on, ja jolla pyritään varmistamaan tapaamisoikeus ja oikeus lapsen huoltoon.

(3)

Bryssel II a -asetus täydentää ja vahvistaa 25 päivänä lokakuuta 1980 tehtyä yksityisoikeuden alaa koskevaa Haagin yleissopimusta kansainvälisestä lapsikaappauksesta, jäljempänä ’vuoden 1980 Haagin yleissopimus’, jolla luodaan sekä sopimusvaltioiden että keskusviranomaisten välinen kansainvälinen velvoite- ja yhteistyöjärjestelmä ja jolla pyritään turvaamaan luvattomasti muihin valtioihin vietyjen tai muista valtioista palauttamatta jätettyjen lasten pikainen palauttaminen.

(4)

Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen osapuolia.

(5)

Unioni kannustaa kolmansia valtioita liittymään vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen ja tukee vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa osallistumalla yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa muun muassa kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin säännöllisesti järjestämiin erityiskomissioihin.

(6)

Unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden yhteisellä sääntelykehyksellä voitaisiin parhaiten keinon ratkaista arkaluonteiset kansainväliset lapsikaappaukset.

(7)

Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa määrätään, että sitä sovelletaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä.

(8)

Vuoden 1980 Haagin yleissopimus ei salli alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen, kuten unionin, liittyä siihen. Tämän vuoksi unioni ei voi liittyä yleissopimukseen eikä se voi tallettaa selitystä valtion liittymisen hyväksymisestä.

(9)

Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 1/13 mukaisesti vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaiset selitykset liittymisen hyväksymisestä kuuluvat unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan.

(10)

Peru talletti vuoden 1980 Haagin yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 28 päivänä huhtikuuta 2001. Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli Perun osalta voimaan 1 päivänä elokuuta 2001.

(11)

Kaikki jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet Perun liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen, lukuun ottamatta Tanskan kuningaskuntaa, Itävallan tasavaltaa ja Romaniaa. Perun tilanteen tarkastelu on osoittanut, että Itävallan tasavalta ja Romania voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä Perun liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.

(12)

Sen vuoksi Itävallan tasavallalle ja Romanialle olisi unionin edun mukaisesti annettava lupa hyväksyä tämä liittyminen, ja ne olisi valtuutettava tallettamaan selityksensä Perun liittymisen hyväksymisestä tämän päätöksen mukaisesti. Unionin muut jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet Perun liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen, ja sen vuoksi niiden ei tule enää tallettaa uutta selitystä liittymisen hyväksymisestä, sillä jo talletettu selitys on edelleen voimassa kansainvälisen julkisoikeuden nojalla.

(13)

Bryssel II a -asetus sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja ne osallistuvat tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(14)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,