30.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 163/37

(1)

Neuvosto päätti komission suosituksen perusteella 7 päivänä heinäkuuta 2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/589/EY (1) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, jäljempänä ’EY:n perustamissopimus’, 104 artiklan 6 kohdan mukaisesti, että Puolassa oli liiallinen alijäämä.

(2)

Neuvosto antoi samana päivänä EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 (2) 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti Puolalle komission suositukseen perustuvan suosituksen liiallisen alijäämän poistamiseksi viimeistään vuonna 2012.

(3)

Neuvosto totesi 21 päivänä kesäkuuta 2013, että Puola oli toteuttanut tuloksellisia toimia, mutta että odottamattomat taloudelliset tapahtumat olivat vaikuttaneet erityisen epäsuotuisasti julkiseen talouteen alkuperäisen suosituksen antamisen jälkeen. Tämän vuoksi neuvosto katsoi komission suosituksen perusteella, että asetuksen (EY) N:o 1467/97 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut edellytykset olivat täyttyneet, ja antoi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti uuden Puolaa koskevan suosituksen liiallisen alijäämän poistamiseksi viimeistään vuonna 2014 (3).

(4)

Neuvosto päätti 10 päivänä joulukuuta 2013 perussopimuksen 126 artiklan 8 kohdan nojalla, että Puola ei ollut toteuttanut 21 päivänä kesäkuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen noudattamiseksi tuloksellisia toimia liiallisen alijäämänsä korjaamiseksi viimeistään vuonna 2014 (4), ja suositteli Puolalle liiallisen alijäämän tilanteen lopettamista viimeistään vuonna 2015 (5). Tuossa suorituksessa neuvosto suositteli, että Puolan olisi saavutettava julkisen sektorin alijäämä, joka on 4,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2013, 3,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2014 ja 2,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2015 (ilman eläkejärjestelmän toisesta pilarista tehtyjen varainsiirtojen vaikutusta). Neuvoston suosituksen taustalla olevan makrotalouden ennusteen mukaan tämä vastaa rakenteellisen rahoitusaseman parannusta, joka on 1 prosentti suhteessa BKT:hen vuonna 2014 ja 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Suosituksen mukaan Puolan olisi toteutettava tinkimättömästi jo ilmoittamansa ja hyväksymänsä toimenpiteet sekä täydennettävä niitä uusilla toimenpiteillä, joilla liiallinen alijäämä saadaan korjattua kestävällä tavalla viimeistään vuonna 2015. Puolan oli määrä antaa viimeistään 15 päivänä huhtikuuta 2014 selvitys tämän suosituksen noudattamiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

(5)

Komissio katsoi 2 päivänä kesäkuuta 2014, ettei liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä enää tarvittu lisätoimia.

(6)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan (N:o 12) 4 artiklan mukaan komissio toimittaa menettelyn täytäntöönpanoa varten tarvittavat tiedot. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2009 (6) 3 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on mainitun pöytäkirjan soveltamisen osana annettava tiedot julkisen talouden alijäämistä ja veloista ja muista asiaan liittyvistä muuttujista kahdesti vuodessa, 1 päivään huhtikuuta ja 1 päivään lokakuuta mennessä.

(7)

Neuvoston on määrä antaa päätös liiallisen alijäämän olemassaoloa koskevan päätöksen kumoamisesta asiasta annettujen tietojen perusteella. Liiallisen alijäämän olemassaoloa koskeva päätös olisi lisäksi kumottava ainoastaan, jos alijäämä ei komission ennusteiden mukaan ylitä 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen ennustejaksolla (7) ja velkasuhde noudattaa velan supistamista koskevan viitearvon ennakoivaa osatekijää.

(8)

Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti olisi otettava huomioon eläkejärjestelmän systeemiset uudistukset, joilla otetaan käyttöön pakollisen täysin rahastoivan pilarin sisältävä monipilarinen järjestelmä.

(9)

Niiden tietojen perusteella, jotka komissio (Eurostat) on asetuksen (EY) N:o 479/2009 14 artiklan mukaisesti toimittanut saatuaan Puolalta ilmoituksen huhtikuussa 2015, sekä vuoden 2015 lähentymisohjelman ja komission kevään 2015 talousennusteen perusteella voidaan tehdä seuraavat päätelmät:

(10)

Puolaan sovelletaan vuodesta 2015 eli liiallisen alijäämän korjaamista seuraavasta vuodesta alkaen vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää osiota, ja sen olisi edettävä asianmukaisessa tahdissa kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitettaan, myös menojen kasvulle asetettua viitearvoa noudattamalla. Komission kevään 2015 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan paranevan 0,2 prosentilla suhteessa BKT:hen sekä vuonna 2015 että vuonna 2016 olettaen, että politiikka säilyy ennallaan. Kokonaisarvioinnin perusteella Puolan odotetaan noudattavan vaadittua sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta vuonna 2015 sillä perusteella, että menojen nettokasvu jää vertailuarvoa pienemmäksi. On kuitenkin olemassa riski, että vaaditusta sopeutuksesta poiketaan jonkin verran vuonna 2016, koska rakenteellinen sopeutus jää vuonna 2016 alle vaaditun arvon, minkä vuoksi tuona vuonna tarvitaan lisätoimia.

(11)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 12 kohdan mukaisesti neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kumotaan silloin, kun liiallinen alijäämä kyseisessä jäsenvaltiossa on neuvoston käsityksen mukaan korjattu.

(12)

Neuvoston käsityksen mukaan Puolan liiallinen alijäämä on korjattu, ja näin ollen päätös 2009/589/EY olisi kumottava.

(13)

Neuvosto muistuttaa, että vuonna 1999 toteutetussa eläkejärjestelmän systeemisessä uudistuksessa etuuspohjainen julkinen eläkejärjestelmä korvattiin kolmipilarisella maksuperusteisella järjestelmällä. Uudistuksen päätavoitteena oli parantaa Puolan eläkejärjestelmän kestävyyttä erityisesti ottaen huomioon Puolan erittäin haasteellinen väestökehitys. Systeemisen uudistuksen kumoaminen vuoden 2013 lopussa lisäsi jälleen ensimmäisen, julkisen pilarin merkitystä, sillä toisesta pilarista poiketen ensimmäinen pilari ei ole täysin rahastoiva, vaan nimellisiin eläketileihin perustuva maksuperusteinen järjestelmä. Vaikka vuonna 1999 toteutetun eläkejärjestelmän systeemisen uudistuksen kumoaminen toi lyhyellä aikavälillä menosäästöjä, se ei paranna julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä, sillä suuremmista sosiaaliturvamaksuista ja pienemmistä korkomaksuista lyhyellä aikavälillä saatava hyöty kumoutuu, kun julkisesta eläkepilarista on tulevaisuudessa maksettava suurempia eläkemaksuja. Yhteenvetona voidaan todeta, että vuonna 1999 toteutetun eläkejärjestelmän systeemisen uudistuksen kumoaminen aiheuttaa Puolan julkiselle taloudelle jonkin verran riskejä pitkällä aikavälillä,