15.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 120/13

(1)

Komissio pyysi 2 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisilta useita lisätietoja sen jälkeen, kun se oli saanut tietoja ja kantelun, joiden mukaan 20 päivänä elokuuta 2003 annetun Friuli-Venezia Giulian alueen aluelain nro 14 nojalla myönnettiin varoja Triesten ja Gorizian kauppakamareille vuonna 2003 koetusta kuivuudesta kärsineiden tilojen rehutarpeen kattamiseen.

(2)

Komissio ei ollut saanut Italian viranomaisilta pyytämiään tietoja neljän viikon pituisen määräajan loppuun mennessä, joten se lähetti niille muistutuksen 26 päivänä toukokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa välitti komissiolle 10 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä ja 15 päivänä kesäkuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisilta kirjeen, jonka mukaan ne olivat lähettäneet 30 päivänä syyskuuta 2003 ja 12 päivänä maaliskuuta 2004 Triesten ja Gorizian kauppakamareille muistutukset tarpeesta julkaista kiinnostuksenilmaisupyynnöt edellä mainitun lain 6 pykälässä säädetyistä tuista ja ilmoittaa niistä komissiolle.

(4)

Komissio pyysi näiden tietojen perusteella Italian viranomaisia 28 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä toimittamaan sille kyseiset kaksi kirjettä sekä kauppakamarin laatimat kiinnostuksenilmaisupyynnöt. Lisäksi komissio tiedusteli, oliko tukea myönnetty, ja jos oli, mitkä olivat tukien määrät ja myöntämisperusteet.

(5)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 27 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä ja 29 päivänä syyskuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä 28 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessä pyydetyt tekstit ja tiedot.

(6)

Koska näistä tiedoista kävi selkeästi ilmi, että Triesten kauppakamari oli jo julkaissut kiinnostuksenilmaisupyynnön, jolla oli ollut vaikutuksia, ja että lisäksi tuet, joita kauppakamarit saattoivat myöntää tai olivat jo myöntäneet, eivät sisältyneet komission asiana N 241/01 hyväksymään kauppakamarien yleiseen tukiohjelmaan, komissio päätti aloittaa ilmoittamatonta tukea koskevaa asiaa NN 69/04 koskevan menettelyn.

(7)

Komissio pyysi 12 päivänä marraskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisilta lisätietoja kyseisistä tuista.

(8)

Komissio sai samana päivänä Italian viranomaisilta kirjeen, joka sisälsi täydennyksiä 28 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessä (vrt. johdanto-osan 4 kappale) pyydettyihin tietoihin.

(9)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa pyysi 6 päivänä tammikuuta 2005 päivätyllä ja 11 päivänä tammikuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä komissiolta jatkoa kyseistä tukea koskevien lisätietojen toimittamisen määräaikaan, jotta ne voisivat tarkastella asiaan liittyvää alueellista sääntelyä uudelleen.

(10)

Komissio antoi kuukauden lisäaikaa 25 päivänä tammikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä.

(11)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti 21 päivänä helmikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisilta kirjeen, jonka mukaan Gorizian kauppakamari ei ollut pannut suunniteltua tukea täytäntöön ja aikoi peruuttaa sen (kirjeen liitteenä oli kyseisen kauppakamarin päätös, jossa tämä vahvistettiin).

(12)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 28 päivänä helmikuuta 2005 päivätyllä ja 1 päivänä maaliskuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä sekä 30 päivänä maaliskuuta 2005 päivätyllä ja 31 päivänä maaliskuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä lisätietoja Triesten kauppakamarin myöntämistä tuista.

(13)

Komissio ilmoitti Italialle 22 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellään (1) päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely rehun ostamiseen tarkoitetusta tuesta, josta on säädetty 20 päivänä elokuuta 2003 annetussa aluelaissa nro 14 olevassa 6 §:ssä ja jota koskevan kiinnostuksenilmaisupyynnön Triesten kauppakamari oli julkaissut.

(14)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta (2) on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Komissio on pyytänyt asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa kyseisistä toimenpiteistä.

(15)

Komissio ei ole saanut huomautuksia asianomaisilta.

(16)

Aluehallinto voi myöntää 20 päivänä elokuuta 2003 annetun Friuli-Venezia Giulian alueen aluelain nro 14, jäljempänä ’aluelaki nro 14’, 6 pykälän mukaan Triesten kauppa-, teollisuus-, käsiteollisuus- ja maatalouskamarille 170 000 euroa ja Gorizian kauppa-, teollisuus-, käsiteollisuus- ja maatalouskamarille 80 000 euroa erityisrahoitusta vuonna 2003 koetusta kuivuudesta johtuvista karjan ruokintaongelmista huolehtimiseksi sellaisilla alueilla sijaitsevilla tiloilla, joilla ei ole yhteisiä kastelujärjestelmiä.

(17)

Triesten kauppakamarin julkaisemassa kiinnostuksenilmaisupyynnössä on kyse taloudellisesta tuesta Triesten maakunnassa sijaitseville, vuoden 2003 kuivuudesta kärsineille tiloille, joilla maata ei ole voitu kastella yhteisen kastelujärjestelmän puuttumisen vuoksi ja jotka ovat tämän vuoksi menettäneet tuotannostaan vähintään 20 prosenttia epäsuotuisilla alueilla ja 30 prosenttia muilla alueilla. Tuki annetaan eläinten ruokinnassa välttämättömän rehun ostamiseen.

(18)

Tuen maksamisen edellytyksenä on 1 päivän toukokuuta ja 20 päivän marraskuuta 2003 välisenä aikana tehtyihin rehuostoihin liittyvien laskujen esittäminen, ja tuki kattaa rehumäärän, joka tarvitaan kyseisellä tilalla oleville ja kyseiselle karjankasvattajalle kuuluville eläinyksiköille lasketun ravitsemuksellisen tarpeen tyydyttämiseen. Eläinyksiköihin kuuluvat naudat, lampaat, vuohet ja hevoset, jotka on tarkoitettu teurastettaviksi tai työntekoon; teuraseläinten kohdalla tuensaajien on oltava päätoimisia karjankasvattajia tai viljelijöitä, jotka kuuluvat INPS:n (Istituto nazionale per la previdenza sociale) maatalousalan sosiaaliturvan piiriin. Ilmaisulla ”rehu” tarkoitetaan kaikentyyppistä kuivattua heinää.

(19)

Tukea voidaan maksaa kaikille sitä hakeville Triesten maakunnassa sijaitseville tiloille siihen asti, kun tätä tarkoitusta varten perustettu rahasto on käytetty loppuun.

(20)

Korvattava rehun enimmäismäärä on vahvistettu 1 500 kilogrammaksi eläinyksikköä kohti. Tukea laskettaessa käytetty viitehinta on 20 euroa arvonlisävero mukaan luettuna. Jos hakemuksia on ennakoitua enemmän, yksittäisiä tukia pienennetään suhteellisesti eläinyksikköä kohti.

(21)

Jos tuensaajatilat hakevat ja saavat muita tukia vuoden 2003 kuivuudesta johtuvien tappioiden vuoksi, kiinnostuksenilmaisupyynnössä esitettyä tuen määrää pienennetään vastaavasti.

(22)

Komissio aloitti perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn, koska se epäili käsiteltävänä olevien tukitoimenpiteiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Sen epäilyjen perustana olivat seuraavat seikat:

(23)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 26 päivänä syyskuuta 2005 päivätyllä ja 27 päivänä syyskuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisten huomautukset perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisesta kyseiseen tukeen liittyen.

(24)

Italian viranomaisten huomautuksissa todetaan muun muassa, että Friuli-Venezia Giulian alue julisti vuoden 2003 kuivuuden ”epäsuotuisiksi sääoloiksi”16 päivänä syyskuuta 2003 annetulla aluevaltuuston puheenjohtajan asetuksella nro 0329/Pres., minkä alueen meteorologinen tutkimuslaitos vahvisti ja minkä vuoksi myönnettiin valtiontuki, josta ilmoitettiin komissiolle ja jonka komissio hyväksyi (asia N 262/04).

(25)

Italian viranomaiset myöntävät, ettei Triesten kauppakamarin käyttämä Triesten maakunnan viljelijöiden kärsimien tappioiden laskutapa ole suuntaviivojen 11.3 kohdan mukainen. Viranomaisten mukaan Triesten kauppakamari kuitenkin varmisti perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisen jälkeen kaikkien tukea saaneiden tilojen (43 tilaa) tuotantotappion vähimmäismäärän vertaamalla rehuntuotannon keskitasoa kolmivuotiskaudella 2000–2002 (jonka aikana ei maksettu korvauksia epäsuotuisista sääoloista johtuvien tappioiden vuoksi) vuonna 2003 tuotetun rehun määriin. Viranomaisten mukaan saadut tiedot osoittivat, että kaikissa tapauksissa tappiot olivat tuelle asetettuja vähimmäismääriä suuremmat (20 prosenttia epäsuotuisilla alueilla ja 30 prosenttia muilla alueilla).

(26)

Italian viranomaiset toteavat myös laskeneensa tuen, joka suuntaviivojen mukaan olisi voitu maksaa. Ne käyttivät tätä varten 23 päivänä toukokuuta 2003 tehtyyn aluehallituksen päätökseen sisältyneitä tietoja rehun keskimääristä ja keskihinnoista kolmivuotiskaudella 2000–2002. Saadusta määrästä vähennettiin kunkin tilan vuodelta 2003 ilmoittama tosiasiallinen tuotantomäärä, joka kerrottiin kyseisen vuoden keskihinnalla. Viranomaiset siirsivät kaikki laskelmat taulukkoon, jossa esitetään maksetut tuen määrät, sellaisten tukien määrät, jotka olisi suuntaviivojen mukaan voitu hyväksyä, sekä sellaisten vähämerkityksisten tukien määrät, jotka voidaan vielä maksaa tuensaajille Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalous- ja kalastusalalla 6 päivänä lokakuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1860/2004 (4) nojalla. Taulukko osoittaa, että jos vähämerkityksinen tuki yhdistetään tukiin, jotka voidaan myöntää suuntaviivojen mukaisesti, ainoastaan kaksi viljelijää on saanut kärsittyjä tappioita suurempaa tukea, ja Italian viranomaiset ovat sitoutuneet korjaamaan tilanteen.

(27)

Italian viranomaiset vastaavat komission perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä aloittaessaan esittämiin epäilyihin, että käsiteltävänä olevien tukien saajat eivät olleet saaneet rehuja varten suoraa tukea tai mahdollisia vakuutuskorvauksia. Viranomaisten mukaan tuensaajille aiheutui rehun korjaamiseen ja kuljetukseen liittyviä menoja siitä rehutuotannosta, jota loppujen lopuksi saatiin.

(28)

Italian viranomaisten mukaan myös kaikille tätä tukea saaneille maanviljelijöille on ilmoitettu, että toimenpiteestä oli aloitettu perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely.

(29)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Aluelaissa nro 14 säädetyt tuet vastaavat tätä määritelmää, sillä niiden myöntäjänä on paikallinen taho, niillä suositaan tietynlaista tuotantoa (kotieläintuotantoa, sillä rehun hankintatuen kohteena on eläinten ruokinta) ja ne saattavat vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun otetaan huomioon Italian asema kyseisessä tuotannossa (Italian osuus esimerkiksi naudanlihan tuotannosta yhteisössä vuonna 2006 oli 13,3 prosenttia ja se oli unionin kolmanneksi suurin naudanlihan tuottaja).

(30)

Eräitä toimenpiteitä voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti pitää yhteismarkkinoille soveltuvina perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

(31)

Kun tarkasteltavana olevassa tapauksessa otetaan huomioon tuen luonne (tuki viljelijöille myönnettäviin korvauksiin epäsuotuisista sääoloista johtuvien tappioiden vuoksi), ainoa sovellettavissa oleva poikkeus on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu poikkeus, jonka nojalla tuki tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen on hyväksyttävää, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla (perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan itse luonnonmullistusten yhteydessä, ei niihin rinnastettavien tilanteiden yhteydessä; kuten suuntaviivoista käy ilmi, komissio on aina katsonut, ettei kuivuutta sinänsä voida pitää 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna luonnonmullistuksena).

(32)

Jotta edellä mainittua poikkeusta voitaisiin soveltaa, käsiteltävänä olevia tukia, jotka ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan (nykyään 88 artiklan) soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (5) 1 artiklan f alakohdassa tarkoitetulla tavalla sääntöjenvastaisia, on tarkasteltava niiden puolueettomien sääntöjen perusteella, jotka sisältyvät tuen myöntämishetkellä voimassa olleisiin asiakirjoihin valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä annetun komission ilmoituksen (6) mukaisesti.

(33)

Tässä tapauksessa tuen myöntämishetkellä sovellettavat säännöt ovat suuntaviivojen 11.3 kohtaan sisältyvät säännöt. Niiden mukaan

(34)

Komissio toteaa ensimmäisten kahden edellytyksen noudattamisesta, että Italian viranomaiset vahvistivat kuivuuden asianmukaisten säätietojen perusteella. Edellä mainittujen epäsuotuisista sääoloista johtuvien tappioiden kokonaismäärän osalta komissio toteaa Italian viranomaisten itsekin tunnustavan, ettei Triesten maakunnan viljelijöiden kärsimiä tappioita laskettaessa käytetty laskutapa ole suuntaviivojen 11.3 kohdan säännösten mukainen. Komissio voi ainoastaan vahvistaa tämän, sillä Triesten kauppakamarin julkaisemassa kiinnostuksenilmaisupyynnössä vahvistetaan yksinkertaisesti vähimmäismäärä, jonka ylittävistä tappioista tukea voidaan myöntää, mutta ei täsmennetä kyseisten tappioiden määrittelytavan yksityiskohtia.

(35)

Niiden tietojen mukaan, jotka Italian viranomaiset toimittivat perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamista koskevan päätöksen tekemisen jälkeen, suuntaviivojen 11.3 kohdan mukaisen menettelyn soveltaminen eli tässä tapauksessa vertailu kolmivuotiskaudella 2000–2002 (jonka aikana ei maksettu korvauksia epäsuotuisista sääoloista johtuvien tappioiden vuoksi) saavutetun rehuntuotannon keskitason ja vuonna 2003 tuotetun rehun määrän välillä osoittaa, että jokaisen yksittäisen tukea saaneen tilan tappiot olivat suuremmat kuin tuen saamiseen oikeuttavat vähimmäismäärät (20 prosenttia epäsuotuisilla alueilla ja 30 prosenttia muilla alueilla).

(36)

Komissio toteaa tuen varsinaisesta laskutavasta (ja samalla kolmannen edellä mainitun edellytyksen noudattamisesta), ettei se vastaa suuntaviivoja, sillä tuki maksettiin 1 päivän toukokuuta ja 20 päivän marraskuuta 2003 välisenä aikana tehtyihin rehuostoihin liittyvien laskujen esittämistä vastaan, ja se kattoi rehumäärän, joka tarvitaan kunkin tilan eläinyksikköjen mukaan lasketun ravitsemuksellisen tarpeen tyydyttämiseen, kun taas suuntaviivojen mukaan maksettava tuki ei saa ylittää määrää, joka lasketaan kertomalla tavanomaisena kautena saavutettava keskimääräinen tuotantomäärä samana kautena sovellettavalla keskihinnalla ja vähentämällä tästä tapahtumavuoden tosiasiallinen tuotantomäärä kerrottuna kyseisen vuoden keskihinnalla.

(37)

Italian viranomaisten perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamista koskevan päätöksen tekemisen jälkeen toimittamista tiedoista käy ilmi, että Triesten kauppakamarin soveltama laskutapa johti useissa tapauksissa (12:ssa tapauksessa 43:sta) siihen, että maksettu tuki oli suurempi kuin suuntaviivojen mukaisella laskutavalla laskettuna.

(38)

Komissio ei voi hyväksyä Triesten kauppakamarin käyttämää laskutapaa, koska se johti yli 25 prosentissa tapauksia suuntaviivojen 11.3 kohdan mukaisia suurempiin tukiin.

(39)

Komissio ottaa suuntaviivojen 11.3 kohdan muiden edellytysten (ja samalla neljännen ja viidennen edellä mainitun edellytyksen) noudattamisen osalta huomioon Italian viranomaisten esittämät tiedot, joiden mukaan tuensaajat eivät saaneet rehuun liittyviä suoria tukia tai vakuutussopimusten perusteella maksettavia korvauksia, ja tuensaajille aiheutui rehun korjaamiseen ja kuljetukseen liittyviä menoja siitä rehutuotannosta, jota loppujen lopuksi saatiin. Nämä tiedot osoittavat, ettei kyseisiä edellytyksiä sovelleta tähän tapaukseen.

(40)

Komissio ei voi edellä esitetyn perusteella todeta, että kaikki suuntaviivojen 11.3 kohdan edellytykset täyttyisivät, sillä kuten johdanto-osan 38 kappaleessa on todettu, Triesten kauppakamarin käyttämä laskutapa johti useissa tapauksissa suurempiin tuen määriin kuin ne, jotka olisi voitu maksaa ilman, että kyseessä katsottaisiin olevan liiallinen korvaus.

(41)

Tukiin, jotka Triesten kauppakamari myönsi rehun ostamiseen vuoden 2003 kuivuuden johdosta, ei siis voida soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, kun kyseessä on sen määrän ylittävä osuus, johon kyseistä poikkeusta olisi voitu soveltaa käyttämällä suuntaviivojen 11.3 kohdassa tarkoitettua laskutapaa. Tuki, joka ei ylitä kyseistä määrää, soveltuu kuitenkin yhteismarkkinoille, koska se täyttää kaikki suuntaviivoissa asetetut edellytykset.

(42)

Asetuksen (EY) N:o 659/199914 artiklan 1 kohdan mukaan komission on päätettävä sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta. Italian on siis toteuttava kaikki tarvittavat toimenpiteet myönnetyn tuen takaisinperimiseksi tuensaajalta. Italialla on komission tiedonannon ”Sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa” (7) 42 kohdan mukaisesti aikaa tämän päätöksen täytäntöönpanoon neljä kuukautta sen voimaantulosta. Takaisin perittäviin tukiin on sisällyttävä neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (8) mukaisesti laskettu korko.

(43)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi ei kuitenkaan katsota tämän tukiohjelman osana myönnettyä tukea, joka on myöntämishetkellä täyttänyt neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 (9) (de minimis -asetus) 2 artiklan nojalla annetussa komission asetuksessa vahvistetut edellytykset.

(44)

Komission tiedonannon ”Sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa” 49 kohdan mukaan jäsenvaltio voi soveltaa vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä (de minimis), joka on ollut voimassa takaisinperintäpäätöksen kohteena olevan, sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen myöntämisajankohtana määrittäessään kultakin tukiohjelman yksittäiseltä tuensaajalta takaisin perittävän tuen täsmällistä määrää.

(45)

De minimis -tukia maatalousalalla koskevat yhteisön säännöt eivät olleet vielä voimassa, kun Triesten kauppakamari myönsi tukensa.

(46)

Ensimmäiset kyseisellä alalla hyväksytyt yhteisön säännöt sisältyivät asetukseen (EY) N:o 1860/2004.

(47)

Asetuksen (EY) N:o 1860/2004 mukaan tuki, jonka määrä ei ylitä 3 000 euron määrää tuensaajaa kohti (määrään sisältyy yritykselle myönnetty de minimis -tuki) kolmen vuoden ajanjakson aikana, ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua eikä sen vuoksi kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(48)

Asetuksen (EY) N:o 1860/2004 5 artiklan mukaan asetusta sovelletaan ennen sen voimaantuloa myönnettyyn tukeen, jos tuki täyttää kaikki sen 1 ja 3 artiklassa säädetyt edellytykset.

(49)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa yksittäisten enintään 3 000 euron suuruisten tukien ei katsota olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, mikäli ne olivat asetuksen (EY) N:o 1860/20041, 2 ja 3 artiklan mukaisia. Tätä sovelletaan ainoastaan enintään 3 000 euron suuruisiin tukiin, jotka on maksettu osana kyseistä tukiohjelmaa. Italian viranomaiset eivät voi esittää, että takaisinperintätapauksia voitaisiin rajoittaa vähentämällä 12:ssa liiallisen korvauksen tapauksessa tuesta määrä, jonka kukin asianomainen olisi voinut saada asetuksen (EY) N:o 1860/2004 mukaisesti, sillä jos tukiohjelman osana myönnetyn tuen määrä ylittää de minimis -tuen enimmäismäärän, kyseiseen tukeen ei voida soveltaa de minimis -asetuksen säännöksiä edes siltä osuudelta, joka ei ylitä kyseistä vähimmäismäärää,

a)

kultakin tuensaajalta takaisinperittävän tuen kokonaismäärä (tuki ja siitä perittävä korko);

b)

tarkka kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi;

c)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaajat on määrätty maksamaan tuki takaisin.