Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32008L0126

    Komission direktiivi 2008/126/EY, annettu 19 päivänä joulukuuta 2008 , sisävesialusten teknisistä vaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/87/EY muuttamisesta

    EUVL L 32, 31.1.2009, p. 1–69 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (HR)

    Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 06/10/2018; Implisiittinen kumoaja 32016L1629

    ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2008/126/oj

    31.1.2009   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    L 32/1


    KOMISSION DIREKTIIVI 2008/126/EY,

    annettu 19 päivänä joulukuuta 2008,

    sisävesialusten teknisistä vaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/87/EY muuttamisesta

    EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

    ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

    ottaa huomioon sisävesialusten teknisistä vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 82/714/ETY kumoamisesta 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/87/EY (1) ja erityisesti sen 20 artiklan 1 kohdan,

    sekä katsoo seuraavaa:

    (1)

    Tarkastamista koskevia sitovia hallinnollisia ohjeita on annettu Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti. Sen vuoksi on tarpeen muuttaa direktiiviä 2006/87/EY vastaavasti.

    (2)

    Olisi varmistettava, että yhteisön alustodistus ja Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten mukaisesti annettu alustodistus annetaan vastaavan turvallisuustason takaavien teknisten vaatimusten perusteella.

    (3)

    Jotta vältetään kilpailun vääristyminen sekä turvallisuustasojen erot, direktiivin 2006/87/EY muutokset olisi pantava täytäntöön mahdollisimman nopeasti.

    (4)

    Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteeseen myönnettyjen kansallisten pätevyyskirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta 16 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/672/ETY (2) 7 artiklan mukaisesti perustetun komitean lausunnon mukaiset,

    ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

    1 artikla

    Muutetaan direktiivin 2006/87/EY liitteen II lisäys II tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

    2 artikla

    Jäsenvaltioiden, joilla on direktiivin 2006/87/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sisävesiväyliä, on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 30 päivästä joulukuuta 2008 alkaen. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

    Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

    3 artikla

    Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    4 artikla

    Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille, joilla on direktiivin 2006/87/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sisävesiväyliä.

    Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2008.

    Komission puolesta

    Antonio TAJANI

    Varapuheenjohtaja


    (1)  EUVL L 389, 30.12.2006, s. 1.

    (2)  EYVL L 373, 31.12.1991, s. 29.


    LIITE

    Korvataan direktiivin 2006/87/EY liitteen II lisäys II seuraavasti:

    Lisäys II

    Hallinnolliset ohjeet

    Nro 1

    :

    Suunnanmuutos- ja kääntymisominaisuuksia koskevat vaatimukset

    Nro 2

    :

    Säädettyä nopeutta (eteenpäin ajettaessa), pysähtymisominaisuuksia ja peräytysominaisuuksia koskevat vaatimukset

    Nro 3

    :

    Kiinteän muodostelman kuljettamiseen soveltuvien tai sellaisessa kuljetettaviksi soveltuvien vesikulkuneuvojen kytkentäjärjestelmiä ja -välineitä koskevat vaatimukset

    Nro 4

    :

    Ei tekstiä

    Nro 5

    :

    Melumittaukset

    Nro 6

    :

    Ei tekstiä

    Nro 7

    :

    Erikoisankkurit, joiden painoa on vähennetty

    Nro 8

    :

    Vesitiiviiden ikkunoiden lujuus

    Nro 9

    :

    Automaattisia sprinklereitä koskevat vaatimukset

    Nro 10

    :

    Ei tekstiä

    Nro 11

    :

    Yhteisön todistuksen täyttäminen

    Nro 12

    :

    Uivan kaluston polttoainesäiliöt

    Nro 13

    :

    Proomujen rungon vähimmäispaksuus

    Nro 14

    :

    Ei tekstiä

    Nro 15

    :

    Ohjausvauhti aluksen omalla käyttövoimalla

    Nro 16

    :

    Ei tekstiä

    Nro 17

    :

    Asianmukainen palohälytysjärjestelmä

    Nro 18

    :

    Aluksen erotettujen osien kelluvuuden, trimmin ja vakavuuden osoittaminen

    Nro 19

    :

    Ei tekstiä

    Nro 20

    :

    Standardien S1 ja S2 mukaisesti käytettävien alusten varustus

    Nro 21

    :

    Savuhätävalaistusta koskevat vaatimukset

    Nro 22

    :

    Liikuntaesteisten henkilöiden erityiset turvallisuustarpeet

    Nro 23

    :

    Ei tekstiä

    Nro 24

    :

    Sopivat kaasuvaroituslaitteet

    Nro 25

    :

    Sähkökaapelit

    Huomautus:

    Direktiivin 5 artiklan 7 kohdan mukaan kukin jäsenvaltio voi liitteessä IV tarkoitettujen seikkojen osalta sallia lievempiä vaatimuksia seuraavissa hallinnollisissa ohjeissa esitettyjen vastaavien arvojen osalta alueellaan ainoastaan vyöhykkeen 3 tai 4 vesiväylillä liikennöiville aluksille.

    Direktiivin 5 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan kukin jäsenvaltio voi liitteessä III tarkoitettujen seikkojen osalta asettaa tiukempia vaatimuksia seuraavissa hallinnollisissa ohjeissa esitettyjen vastaavien arvojen osalta alueellaan vyöhykkeen 1 tai 2 vesiväylillä liikennöiville aluksille.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 1

    Suunnanmuutos- ja kääntymisominaisuuksia koskevat vaatimukset

    (liitteessä II olevat 5.09 ja 5.10 artikla yhdessä 5.02 artiklan 1 kohdan, 5.03 artiklan 1 kohdan, 5.04 artiklan ja 16.06 artiklan kanssa)

    1.   Suunnanmuutoskokeen yleiset olosuhteet ja ääriolosuhteet

    1.1   Edellä olevan 5.09 artiklan mukaan alusten ja kytkyeiden on pystyttävä väistämään asianmukaisessa ajassa ja tällaiset suunnanmuutosominaisuudet on osoitettava suunnanmuutoskokeella 5.03 artiklan mukaisella koeajoalueella. Tämä on osoitettava vasempaan ja oikeaan suoritettavilla simuloidulla väistöliikkeillä säädettyjen arvojen mukaisesti, jolloin aluksen on tietyillä kääntymisnopeuksilla noudatettava tiettyä aikarajaa, kun peräsintä käännetään ja kääntyminen pysäytetään.

    Kokeiden aikana 2 kohdan vaatimuksia on noudatettava siten, että kölin alla on vettä vähintään 20 % syväyksestä, kuitenkin vähintään 0,50 m.

    2.   Suunnanmuutoskoemenettely ja tietojen kirjaaminen

    (Kaavio liitteessä 1)

    2.1   Suunnanmuutoskoe on suoritettava seuraavasti:

    Ajettaessa alusta tai kytkyettä vakionopeudella, joka on V0 = 13 km/h suhteessa veteen, kokeen alkaessa (aika t0 = 0 s, kääntymisnopeus r = 0°/min, peräsinkulma δ0 = 0°, moottorin kierrosnopeus pidetään vakiona) aloitetaan suunnanmuutos vasempaan tai oikeaan kääntämällä ruoria. Kokeen alkaessa peräsin on asetettava kulmaan δ tai aktiivisen ohjauslaitteen tapauksessa ohjausyksikkö on asetettava kulmaan δa 2.3 kohdassa esitettyjen arvojen mukaisesti. Peräsinkulma δ (esim. 20° oikeaan) on pidettävä, kunnes saavutetaan 2.2 kohdassa esitetty aluksen tai kytkyeen mittoja vastaava kääntymisnopeuden arvo r1. Kun kääntymisnopeus r1 on saavutettu, kirjataan aika t1 ja peräsin asetetaan samaan kulmaan vastakkaiseen suuntaan (esim. 20° vasempaan) kääntymisen pysäyttämiseksi ja kääntymisen aloittamiseksi vastakkaiseen suuntaan eli kääntymisnopeuden vähentämiseksi arvoon r2 = 0 ja sen kasvattamiseksi jälleen 2.2 kohdassa esitettyyn arvoon. Kun kääntymisnopeus r2 = 0 on saavutettu, kirjataan aika t2. Kun 2.2 kohdassa esitetty kääntymisnopeus r3 on saavutettu, peräsin asetetaan samaan kulmaan δ vastakkaiseen suuntaan kääntymisliikkeen pysäyttämiseksi. Kirjataan aika t3. Kun kääntymisnopeus r4 = 0 on saavutettu, kirjataan aika t4 ja alus tai kytkye palautetaan sen alkuperäiseen kurssiin.

    2.2   Seuraavia raja-arvoja on noudatettava saavutettaessa kääntymisnopeus r4 alusten tai kytkyeiden mittojen ja veden syvyyden h mukaisesti:

     

    Alusten tai kytkyeiden mitat

    L (pituus) × B (leveys)

    Vaadittava kääntymisnopeus

    r1 = r3 (°/min)

    Ajan t4 (s) rajaarvot matalassa ja syvässä vedessä

    δ = 20°

    δ = 45°

    1,2 ≤ h/T ≤ 1,4

    1,4 < h/T < 2

    h/T > 2

    1

    Kaikki moottorialukset, jonokytkyeet ≤ 110 × 11,45

    20°/min

    28°/min

    150 s

    110 s

    110 s

    2

    Jonokytkyeet enintään 193 × 11,45 tai kaksi rinnan -kytkyeet enintään 110 × 22,90

    12°/min

    18°/min

    180 s

    130 s

    110 s

    3

    Kaksi rinnan -kytkyeet ≤ 193 × 22,90

    8°/min

    12°/min

    180 s

    130 s

    110 s

    4

    Kaksi rinnan -kytkyeet enintään 270 × 22,90 tai kolme rinnan -kytkyeet enintään 193 × 34,35

    6°/min

    8°/min

     (1)

     (1)

     (1)

    Ajat t1, t2, t3 ja t4, jotka tarvitaan kääntymisnopeuksien r1, r2, r3, ja r4 saavuttamiseksi, on kirjattava liitteen 2 mukaiseen mittausraporttiin. Ajan t4 arvot eivät saa olla taulukossa esitettyjä arvoja suurempia.

    2.3   On suoritettava vähintään neljä suunnanmuutoskoetta, nimittäin

    yksi oikeaan siten, että peräsinkulma δ = 20°

    yksi vasempaan siten, että peräsinkulma δ = 20°

    yksi oikeaan siten, että peräsinkulma δ = 45°

    yksi vasempaan siten, että peräsinkulma δ = 45°.

    Tarvittaessa (esimerkiksi, jos mitatut arvot ovat epävarmoja tai liikkeet eivät ole tyydyttäviä) suunnanmuutoskokeet on toistettava. Edellä 2.2 kohdassa esitettyjä kääntymisnopeuksia ja aikarajoja on noudatettava. Aktiivisten ohjauslaitteiden tai erikoisperäsintyyppien osalta voidaan valita ohjausyksikön asento δa tai peräsinkulma δa, joka on muu kuin δ = 20° ja δ = 45°, asiantuntijan ohjausjärjestelmän tyypin mukaan antaman arvion mukaisesti.

    2.4   Kääntymisnopeuden määrittämiseksi aluksessa on oltava direktiivin liitteen IX mukainen kääntymisnopeuden osoitin.

    2.5   Edellä olevan 5.04 artiklan nojalla lastimäärän on oltava 70–100 % enimmäiskantavuudesta suunnanmuutoskokeen aikana. Jos koeajo suoritetaan pienemmällä lastimäärällä, myötävirtaan ja vastavirtaan ajoa koskeva hyväksyntä on rajoitettava kyseiseen lastimäärärajaan.

    Suunnanmuutoskoemenettely ja käytetyt termit on esitetty liitteessä 1 olevassa kaaviossa.

    3.   Kääntymisominaisuudet

    Alusten ja kytkyeiden, joiden pituus (L) on enintään 86 m ja leveys (B) on enintään 22,90 m, kääntymisominaisuuksia pidetään 5.10 artiklan sekä 5.02 artiklan 1 kohdan mukaisesti riittävinä, jos lähtönopeudella, joka on 13 km/h veden suhteen, vastavirtaan suoritettavan kääntymiskokeen aikana noudatetaan hallinnollisessa ohjeessa nro 2 esitettyjä pysähtymistä myötävirtaan ajettaessa koskevia raja-arvoja. Edellä olevan 1.1 kohdan mukaisia kölin alla olevaa vettä koskevia olosuhteita on noudatettava.

    4.   Muut vaatimukset

    4.1   Sen estämättä, mitä 1–3 kohdassa määrätään, on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

    a)

    Käsikäyttöisten ohjausjärjestelmien osalta ruorin yhden pyörähdyksen on vastattava vähintään 3°:n peräsinkulmaa;

    b)

    Konekäyttöisten ohjausjärjestelmien osalta peräsimen ollessa enimmäissyvyydellä on oltava mahdollista saavuttaa peräsimen koko kääntymisalueella keskimääräinen kulmanopeus, joka on 4°/s.

    Tämä vaatimus on tarkistettava myös käännettäessä peräsintä asennosta 35° vasempaan asentoon 35° oikeaan aluksen liikkuessa täydellä nopeudella. Lisäksi on tarkistettava, pysyykö peräsin enimmäiskulmassa enimmäiskäyttövoimalla. Tätä määräystä sovelletaan aktiivisiin ohjausjärjestelmiin tai erikoisperäsintyyppeihin tarvittavin muutoksin.

    4.2   Jos jotakin 5.05 artiklassa tarkoitetuista lisälaitteista tarvitaan vaadittujen ohjattavuusominaisuuksien saavuttamiseksi, sen on oltava 6 luvun vaatimusten mukainen ja seuraavat tiedot on merkittävä yhteisön todistuksen kohtaan 52:

    ’Kaksoisperäsimet (2)/keulaohjausjärjestelmät (2)/muut kohdassa 34 mainitut laitteet (2) ovat tarpeen, jotta alus on 5 luvun mukaisten ohjattavuusvaatimusten mukainen.

    5.   Tietojen kirjaaminen ja raportit

    Mittaukset, raportit ja tietojen kirjaaminen on toteutettava liitteessä 2 esitetyn menettelyn mukaisesti.

    LIITE 1

    Hallinnollisen ohjeen nro 1

    Suunnanmuutoskokeen kaavio

    Image

    t0

    =

    Suunnanmuutoskokeen alku

    t1

    =

    Aika kääntymisnopeuden r1 saavuttamiseen

    t2

    =

    Aika kääntymisnopeuden r2 = 0 saavuttamiseen

    t3

    =

    Aika kääntymisnopeuden r3 saavuttamiseen

    t4

    =

    Aika kääntymisnopeuden r4 = 0 saavuttamiseen (suunnanmuutoskokeen loppu)

    δ

    =

    Peräsinkulma [°]

    r

    =

    Kääntymisnopeus [°/min]

    LIITE 2

    Hallinnollisen ohjeen nro 1

    Raportti suunnanmuutos- ja kääntymisominaisuuksista

    Tarkastuselin: …

    Päivämäärä: …

    Nimi: …

    Vesikulkuneuvon nimi: …

    Omistaja: …

    Vesikulkuneuvon tyyppi: …

    Koeajoalue: …

    tai kytkyeen tyyppi: …

    Vedenkorkeus [m]: …

    L × B [m × m]: …

    Veden syvyys h [m]: …

    Ttest [m]: …

    h/T: …

    Virtausnopeus [m/s]:

    Lastimäärä: … % enimmäismäärästä …

    (kokeen aikana) [t]: … kantavuus: …

    Kääntymisnopeuden osoitin

    Tyyppi: …

    Peräsinrakenteen tyyppi: normaali rakenne/erikoisrakenne (3)

    Aktiivinen ohjausjärjestelmä: kyllä/ei (3)

    Suunnanmuutoskokeiden tulokset:

    Aika

    Väistämiseen tarvittava aika t1–t4

    Peräsinkulma δ tai δ (3), jolla suunnanmuutos alkaa

    ja noudatettava kääntymisnopeus r1 = r3

    Huomautuksia

    δ = 20° OIK (3)

    δ = 20° VAS (3)

    δ = 45° OIK (3)

    δ = 45° VAS (3)

    δa = … OIK (3)

    δa = … VAS (3)

    δa = … OIK (3)

    δa = … VAS (3)

    r1 = r3 = … °/min

    r1 = r3 = … °/min

    t1[s]

     

     

     

     

     

    t2[s]

     

     

     

     

     

    t3[s]

     

     

     

     

     

    t4[s]

     

     

     

     

     

    Edellä olevan 2.2 kohdan mukainen t4:n raja-arvo

    Raja-arvo t4 = … [s]

    Kääntymisominaisuudet (3)

    Maantieteellinen sijainti kääntymisen alkaessa … km

    Maantieteellinen sijainti kääntymisen päättyessä … km

    Ohjauslaitteisto

    Käyttötyyppi: käsikäyttöinen/konekäyttöinen (3)

    Peräsinkulma ruorin kutakin pyörähdystä kohti (3): … °

    Peräsimen kulmanopeus koko alueella (3): … °/s

    Peräsimen kulmanopeus asennosta 35° vasempaan asentoon 35° oikeaan (3): … °/s

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 2

    Säädettyä nopeutta (eteenpäin ajettaessa), pysäytysominaisuuksia ja peräytysominaisuuksia koskevat vaatimukset

    (liitteessä II olevat 5.06, 5.07 ja 5.08 artikla yhdessä 5.02 artiklan 1 kohdan, 5.03 artiklan 1 kohdan, 5.04 artiklan ja 16.06 artiklan kanssa)

    1.   Edellä olevan 5.06 artiklan mukainen suurin säädetty nopeus (eteenpäin ajettaessa)

    Nopeus suhteessa veteen on 5.06 artiklan 1 kohdan mukaisesti tyydyttävä, kun saavutettava nopeus on vähintään 13 km/h. Koeajon aikana on noudatettava seuraavia edellytyksiä samalla tavoin kuin pysäytyskokeen osalta:

    a)

    kölin alla on oltava vettä 2.1 kohdan mukaisesti;

    b)

    on suoritettava koetietojen mittaus, kirjaus, rekisteröinti ja arviointi.

    2.   Edellä olevien 5.07 artiklan ja 5.08 artiklan mukaiset säädetyt pysäytysominaisuudet ja peräytysominaisuudet

    2.1   Alusten ja kytkyeiden katsotaan kykenevän pysähtymään asianmukaisessa ajassa myötävirtaan ajettaessa 5.07 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun tämä on osoitettu pysäytyskokeen aikana suhteessa maahan myötävirtaan ajettaessa lähtönopeudella, joka on 13 km/h suhteessa veteen, kun kölin alla on vettä vähintään 20 % syväyksestä, kuitenkin vähintään 0,50 m.

    a)

    Virtaavassa vedessä (virtausnopeus 1,5 m/s) pysäytys suhteessa veteen on osoitettava seuraavalla enimmäismatkalla mitattuna suhteessa maahan:

    550 m niiden alusten ja kytkyeiden osalta, joiden

    pituus L > 110 m tai

    leveys B > 11,45 m

    tai

    480 m niiden alusten ja kytkyeiden osalta, joiden

    pituus L ≤ 110 m ja

    leveys B ≤ 11,45 m.

    Pysäytyskoe päättyy, kun liike pysähtyy suhteessa maahan.

    b)

    Seisovassa vedessä (virtausnopeus on pienempi kuin 0,2 m/s) pysäytys suhteessa veteen on osoitettava seuraavalla enimmäismatkalla mitattuna suhteessa maahan:

    350 m niiden alusten ja kytkyeiden osalta, joiden

    pituus L > 110 m tai

    leveys B > 11,45 m

    tai

    305 m niiden alusten ja kytkyeiden osalta, joiden

    pituus L ≤ 110 m ja

    leveys B ≤ 11,45 m.

    Seisovassa vedessä on myös suoritettava koe sen osoittamiseksi, että peräytyessä voidaan saavuttaa nopeus, joka on vähintään 6,5 km/h.

    Edellä a tai b alakohdassa tarkoitetut koetiedot on mitattava, kirjattava ja rekisteröitävä lisäyksessä 1 esitetyn menettelyn mukaisesti.

    Aluksen tai kytkyeen on säilytettävä riittävä ohjattavuus koko kokeen ajan.

    2.2   Edellä olevan 5.04 artiklan mukaisesti alusten lastimäärän on kokeen aikana oltava mahdollisuuksien mukaan 70–100 % niiden kantavuudesta. Tämä lastimäärää koskeva edellytys on arvioitava lisäyksen 2 mukaisesti. Kun aluksen tai kytkyeen lastimäärä on vähemmän kuin 70 % kokeen aikana, sallittu enimmäisuppouma myötävirtaan ajettaessa on asetettava todellisen lastimäärän mukaisesti edellyttäen, että 2.1 kohdan mukaisia raja-arvoja noudatetaan.

    2.3   Jos alkunopeuden ja virtausnopeuden todelliset arvot kokeen aikana eivät ole 2.1 kohdassa esitettyjen olosuhteiden mukaiset, saadut tulokset on arvioitava lisäyksessä 2 kuvatun menettelyn mukaisesti.

    Sallittu poikkeama 13 km:n/h alkunopeuden osalta on enintään +1 km/h, ja virtaavassa vedessä virtausnopeuden on oltava 1,3–2,2 m/s, muuten kokeet on toistettava.

    2.4   Alusten ja kytkyeiden suurin sallittu uppouma tai vastaava enimmäislastimäärä tai suurin veden alla oleva poikkileikkaus myötävirtaan ajettaessa on määritettävä kokeiden perusteella ja merkittävä yhteisön todistukseen.

    Hallinnollisen ohjeen nro 2

    Lisäys 1

    PYSÄYTYSKOKEIDEN AIKANA KERÄTTYJEN TIETOJEN MITTAUS, KIRJAUS JA REKISTERÖINTI

    1.   Pysäytyskoe

    Edellä 5 luvussa tarkoitetuille aluksille ja kytkyeille on suorittava koe virtaavassa vedessä tai seisovassa vedessä koeajoalueella sen osoittamiseksi, että ne kykenevät pysähtymään myötävirtaan ajettaessa pelkästään käyttövoimajärjestelmänsä avulla käyttämättä ankkureita. Pysäytyskoe on periaatteessa suoritettava kuvion 1 mukaisesti. Se alkaa, kun moottorin pyörimissuunta vaihdetaan tilasta ’eteenpäin’ tilaan ’peräytys’ (kohta A, pysäytyskäsky) aluksen liikkuessa vakionopeudella, joka on mahdollisimman lähellä arvoa 13 km/h suhteessa veteen, ja päättyy, kun alus on paikallaan suhteessa maahan (kohta E: v = 0 suhteessa maahan tai kohta D: = kohta E: = v = 0 suhteessa veteen ja suhteessa maahan, jos pysäytyskoe suoritetaan seisovassa vedessä).

    Kun pysäytyskoe suoritetaan virtaavassa vedessä, on kirjattava myös sijainti ja pysähtymishetki suhteessa veteen (alus liikkuu virtausnopeudella, kohta D: v = 0 suhteessa veteen).

    Mitatut tiedot on kirjattava taulukossa 1 esitetyn kaavion mukaiseen raporttiin. Muuttumattomat tiedot on kirjattava lomakkeen ylälaitaan ennen pysäytyskokeen suorittamista.

    Kulkuväylän keskimääräinen virtausnopeus (vSTR ) on määritettävä, mikäli mahdollista, luotettavan vedenkorkeusmittarin lukeman perusteella tai mittaamalla kelluvan kappaleen liike ja kirjattava raporttiin.

    Virtausmittareiden käyttö on periaatteessa sallittua aluksen nopeuden määrittämiseksi suhteessa veteen pysäytyskokeen aikana, jos liike ja tarvittavat tiedot voidaan kirjata edellä esitetyn menettelyn mukaisesti.

    2.   Mitattujen tietojen rekisteröinti ja kirjaaminen raporttiin (taulukko 1)

    Pysäytyskokeessa on ensimmäiseksi määritettävä alkunopeus suhteessa veteen. Tämä voidaan suorittaa mittaamalla aika, joka kuluu liikuttaessa kahden maamerkin välinen matka. Virtaavassa vedessä on otettava huomioon keskimääräinen virtausnopeus.

    Pysäytyskoe alkaa pysäytyskäskyllä A, joka annetaan ohitettaessa maamerkki. Maamerkin ohittaminen on kirjattava tehdyksi kohtisuoraan aluksen akseliin nähden ja se on merkittävä raporttiin. Kaikkien muiden maamerkkien ohittaminen pysäytyskokeen aikana on kirjattava samalla tavoin, ja kukin merkki (esim. kilometripylväs) ja ohitusaika on merkittävä raporttiin.

    Mitatut arvot on, mikäli mahdollista, kirjattava 50 m:n välein. Kussakin tapauksessa on merkittävä aika, jolloin kohdat B ja C – mikäli mahdollista – samoin kuin kohdat D ja E saavutetaan, ja vastaava sijainti on arvioitava. Moottorin kierrosnopeutta koskevia tietoja ei tarvitse kirjata raporttiin, mutta ne on merkittävä muistiin, jotta alkunopeus voidaan määrittää tarkemmin.

    3.   Pysäytyskokeen kuvaus

    Kuvan 1 mukainen pysäytyskoe on esitettävä kaavion muodossa. Ensin on piirrettävä aikaa ja matkaa esittävä kaavio käyttämällä koeraporttiin merkittyjä mittauksia ja osoitettava kohdat AE. Tällöin on mahdollista määrittää kahden mittauskohdan välinen keskimääräinen nopeus ja piirtää nopeus-aikakaavio.

    Tämä suoritetaan seuraavasti (katso kuva 1).

    Määrittämällä sijaintieron ja aikaeron osamäärä Δs/Δt voidaan määrittää aluksen keskimääräinen nopeus tänä ajanjaksona.

    Esimerkki:

    Nollan ja 10 sekunnin välisenä aikana liikutaan 0–50 m:n matka.

    Δs/Δt = 50 m/10 s = 5,0 m/s = 18,0 km/h

    Tämä arvo kirjataan keskinopeudeksi 5 sekunnin kohtaan x-akselilla. Toisen väliajan aikana 10 sekunnista 20 sekuntiin liikutaan 45 m:n matka.

    Δs/Δt = 45 m/10 s = 4,5 m/s = 16,2 km/h

    Merkin D kohdassa alus on pysähtynyt suhteessa veteen, eli virtausnopeus on noin 5 km/h.

    Kuva 1

    Pysäytyskoe

    Image

    Kuvan 1 merkintöjen selitys

    A

    pysäytyskäsky

    B

    potkuri pysäytetty

    C

    potkuri peruutusasennossa

    D

    v = 0 suhteessa veteen

    E

    v = 0 suhteessa maahan

    v

    aluksen nopeus

    vL

    v suhteessa maahan

    s

    liikuttu matka suhteessa maahan

    t

    mitattu aika

    Taulukko 1

    Raportti pysäytyskokeesta

    Tarkastuselin:

    Aluksen tai kytkyeen tyyppi:

    Koeajoalue:

    L × B [m]:

    Vedenkorkeusmittarin lukema

    [m]:

    Päivämäärä:

    T kokeen aikana [m]:

    Veden syvyys:

    [m]:

    Nimi:

    Lastimäärä kokeen aikana [t]:

    Gradientti

    [m/km]:

    Testiajo nro:

    % enimmäiskantavuudesta

    VSTR

    [km/h]:

     

     

    Kuljetuskoneiston teho PB [kW]

    [m/s]:

     

     

    Liitteessä 2 olevan taulukon 2 mukainen käyttövoimajärjestelmä:

    Enimmäisuppouma

    [m3]:


    Sijainti

    [joki-km]

    Aika

    [s]

    Δs

    [m]

    Δt

    [s]

    vIL

    [km/h]

    Moottorin kierrosnopeus n

    [min–1]

    Huomautuksia

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Hallinnollisen ohjeen nro 2

    lisäys 2

    PYSÄYTYSKOKEEN TULOSTEN ARVIOINTI

    1.   Lisäyksen 1 mukaisten raja-arvojen noudattaminen on varmennettava kirjattujen arvojen perusteella. Jos pysäytyskokeen olosuhteet poikkeavat olennaisesti normaaliolosuhteista tai jos epäillään, ettei raja-arvoja ole noudatettu, tulokset on arvioitava. Tätä varten voidaan soveltaa seuraavaa menettelyä pysäytyskoetta koskevien laskelmien suorittamiseksi.

    2.   Teoreettiset pysäytysmatkat määritetään hallinnollisessa ohjeessa nro 2 olevan 2.1 kohdan mukaisissa normaaliolosuhteissa (Sreference) ja pysäytyskokeen olosuhteissa (Sactual), ja niitä verrataan mitattuun pysäytysmatkaan (Smeasured). Pysäytyskokeen mukainen korjattu pysäytysmatka normaaliolosuhteissa (Sstandard) lasketaan seuraavasti:

    Kaava 2.1:

    Formula hallinnollisessa ohjeessa nro 2 olevan 2.1 kohdan a tai b alakohdan mukainen raja-arvo

    Kun pysäytyskoe on suoritettu hallinnollisessa ohjeessa nro 2 olevan 2.2 kohdan mukaisesti lastimäärällä, joka on 70–100 % enimmäiskantavuudesta, tekijän sstandard arvon laskemiseksi tekijöiden sreference ja sactual arvot on määritettävä kokeen aikaista lastimäärää vastaavan uppouman (Dreference = Dactual ) perusteella.

    Jos asianmukainen raja-arvo ylitetään tai alitetaan määritettäessä tekijän sstandard arvoa kaavan 2.1 mukaisesti, tekijän sreference arvoa on pienennettävä tai suurennettava arvon Dreference vaihtelun mukaisesti siten, että raja-arvoa noudatetaan (sstandard = kyseinen raja-arvo). Myötävirtaan ajettaessa sallittu enimmäisuppouma on asetettava tämän mukaisesti.

    3.   Hallinnollisessa ohjeessa nro 2 olevan 2.1 kohdan a ja b alakohdassa esitettyjen raja-arvojen mukaisesti on laskettava vain pysäytysmatkat, jotka lasketaan

    vaiheessa I (’eteenpäin täydellä nopeudella’ vaihdetaan tilaan ’peräytys täydellä nopeudella’) SI

    ja

    vaiheessa II (peruutusasennon loppu, kunnes alus pysähtyy suhteessa veteen) SII

    (katso kuvio 1). Kokonaispysäytysmatka on siten:

    Kaava 3.1:

    Formula

    Kyseiset pysäytysmatkat on laskettava seuraavasti:

    PYSÄYTYSKOETTA KOSKEVAT LASKELMAT

    Kuva 2

    Kaavio

    Image

     

    Laskentakaavat:

    käyttäen seuraavia kertoimia:

    4.1

    Formula

    Formula

    k1 taulukon 1 mukaisesti

    4.2

    Formula

    k2, k3, k4 taulukon 1 mukaisesti

    4.3

    Formula

    k6, k7 taulukon 1 mukaisesti

    RT/v2 taulukon 3 mukaisesti

    4.4

    Formula

     

    4.5

    Formula

    k6 taulukon 1 mukaisesti

    4.6

    Formula

    f taulukon 2 mukaisesti

    4.7

    Formula

    k4 taulukon 1 mukaisesti

    Kaavoissa 4.1–4.7:

    vL

    Nopeus suhteessa maahan peruutusasennon alussa

    (m/s)

    tI

    Peruutusasennon aika

    (s)

    vII

    Nopeus suhteessa veteen peruutusasennon lopussa

    (m/s)

    D

    Uppouma

    (m3)

    FPOR

    Pollariveto peruutusasennon aikana

    (kN)

    PB

    Käyttökoneiston teho

    (kW)

    RTmII

    Keskimääräinen vastus vaiheen II aikana, määritetään arvon RT/v2 määrittämiseen tarkoitetun kaavion avulla

    (kN)

    RG

    Gradienttivastus

    (kN)

    i

    Gradientti (m/km) (arvon puuttuessa sen oletetaan olevan 0,16)

    (m/km)

    vSTR

    Keskimääräinen virtausnopeus

    (m/s)

    g

    Painovoiman aiheuttama kiihtyvyys (9,81)

    (m/s2)

    ρ

    Veden tiheys, makean veden ρ = 1 000

    (kg/m3)

    T

    (Aluksen tai kytkyeen) enimmäissyväys

    (m)

    h

    Veden syvyys

    (m)

    B

    Leveys

    (m)

    L

    Pituus

    (m)

    Kaavoissa 4.1, 4.2, 4.3, 4.4, 4.5, 4.6 ja 4.7 käytettävät kertoimet voidaan ottaa seuraavista taulukoista.

    Taulukko 1

    Kertoimet k seuraavia varten:

    a)

    Moottorialukset ja jonokytkyeet

    b)

    Kaksi rinnan -kytkyeet

    c)

    Kolme rinnan -kytkyeet

     

    a

    b

    c

    Yksiköt

    k1

    0,95

    0,95

    0,95

    k2

    0,115

    0,120

    0,125

    Formula

    k3

    1,20

    1,15

    1,10

    k4

    0,48

    0,48

    0,48

    k6

    0,90

    0,85

    0,80

    k7

    0,58

    0,55

    0,52

    Taulukko 2

    Kerroin f, peruutusasennon aikaisen pollarivedon ja käyttökoneiston tehon välinen suhde

    Käyttövoimajärjestelmä

    f

    Yksiköt

    Modernit suuttimet, joissa on pyöristetty takareuna

    0,118

    kN/kW

    Vanhat suuttimet, jossa on terävä takareuna

    0,112

    kN/kW

    Suuttimettomat potkurit

    0,096

    kN/kW

    Säätösiipipotkurit, joissa on suuttimet (yleensä terävä takareuna)

    0,157

    kN/kW

    Suuttimettomat säätösiipipotkurit

    0,113

    kN/kW

    Taulukko 3

    Vastuksen laskentakaavio

    RT/v2 :n arvon määrittäminen suhteessa D1/3 [B + 2T]:n arvoon:

    Image

    Hallinnollisen ohjeen nro 2

    lisäyksen 2 liite

    Lisäyksen 2 sovellusesimerkkejä

    (pysäytyskokeen tulosten arviointi)

    ESIMERKKI I

    1.   Aluksia ja kytkyettä koskevat tiedot

    Ryhmitelmä: tavanomainen moottorialus, jonka rinnalle on kytketty (Europa IIa -tyypin) työntöproomu

     

    L [m]

    B [m]

    T max [m]

    Dwt (4) max [t]

    D max [m3]

    PB [kW]

    Moottorialus

    110

    11,4

    3,5

    2 900

    3 731

    1 500

    Työntöproomu

    76,5

    11,4

    3,7

    2 600

    2 743

    Kytkye

    110

    22,8

    3,7

    5 500

    6 474

    1 500

    Moottorialuksen käyttövoimajärjestelmä: modernit suuttimet, joissa on pyöristetty takareuna

    2.   Pysäytyskokeen aikana mitatut arvot

    Virtausnopeus:

    vSTRactual

    =

    1,4 m/s

    5,1 km/h

    Aluksen nopeus (suhteessa veteen):

    VSactual

    =

    3,5 m/s

    12,5 km/h

    Aluksen nopeus (suhteessa maahan):

    VLactual

    =

    4,9 m/s

    17,6 km/h

    Peruutusasennon aika (mitattu) (kohdasta A kohtaan C):

    tI

    =

    16 s

     

     

    Pysäytysmatka suhteessa veteen (kohdasta A kohtaan D):

    SMEASURED

    =

    340 m

     

     

    Lastimäärä (mahdollisesti arvioitu):

    Dactual

    =

    5 179 m3

    0,8 D max

    Kytkyeen todellinen syväys:

    Tactual

    =

    2,96

    0,8 T max

    3.   Edellä olevan 2.1 kohdan a tai b alakohdan mukainen raja-arvo, johon tekijän Sstandard arvoa on verrattava

    Koska B > 11,45 m ja kytkye on virtaavassa vedessä, tähän kytkyeeseen sovelletaan 2.1 kohdan a alakohdan mukaisesti seuraavaa:

    Sstandard < 550 m

    4.   Oikean pysäytysmatkan määritys verrattuna normaaliolosuhteisiin

    Lisäyksen 1 mukainen mitattu arvo (katso 2 kohta)

    smeasured = 340 m

    laskettava:

    sactual seuraavien summana:

    sIactual

    (lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 4.1 mukaisesti käyttäen tekijän vLactual arvoa)

    ja

    sIIactual

    (lisäyksessä 2 esitettyjen kaavojen 4.2, 4.3, 4.4, 4.5 ja 4.6 mukaisesti käyttäen tekijöiden vIIactual , vSTRactual , Dactual arvoja)

    sreference seuraavien summana:

    sIreference

    (lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 4.1 mukaisesti käyttäen tekijän vLreference arvoa)

    ja

    sIIreference

    (lisäyksessä 2 esitettyjen kaavojen 4.2–4.6 mukaisesti käyttäen hallinnollisen ohjeen 2.1 kohdan mukaisia vertailunopeuksia ja ottaen huomioon, että lastimäärä on yli 70 % enimmäislastimäärästä (≈ 80 %): Dreference = Dactual ja Treference = Tactual )

    tarkistettava:

    Formula

    4.1   Laskennassa käytettävät kertoimet lisäyksestä 2

    Taulukko 1

    tekijöiden sIactual ja sIreference osalta

    k1

    =

    0,95

    tekijöiden sIIactual ja sIIreference osalta

    k2

    =

    0,12

     

    k3

    =

    1,15

     

    k4

    =

    0,48

     

    k6

    =

    0,85

     

    k7

    =

    0,55

    Taulukko 2 (kohta ’modernit suuttimet, joissa on pyöristetty takareuna’)

    f = 0,118

    4.2   Tekijän Sactual arvon laskeminen

    a)

    sIactual käyttäen pysäytyskokeen aikana mitattuja arvoja (kaava 4.1)

    Formula Formula

    b)

    Tekijän sIIactual kaava

    Formula

    c)

    Tekijän RTmIIactual arvon laskeminen lisäyksessä 2 esitettyjen taulukon 3 ja kaavan 4.3 mukaisesti

    Formula Formula

    taulukon 3 mukaisesti Formula

    Formula Formula

    d)

    Gradientista

    Formula

    johtuvan vastuksen laskeminen kaavan 4.4 mukaisestiFormula

    e)

    Tekijän vIIactual arvon laskeminen kaavan 4.5 mukaisesti

    Formula Formula

    f)

    Tekijän FPOR arvon laskeminen kaavan 4.6 ja taulukon 2 mukaisesti

    Formula

    g)

    Tekijän sIIactual arvon laskeminen b alakohdassa esitetyn kaavan ja c, d, e ja f alakohtien tulosten avulla

    Formula Formula

    h)

    Kokonaismatkan laskeminen kaavan 3.1 mukaisesti

    Formula

    Huomautus: Lauseke (RtmII RG ), joka on D:n funktio ja jonka todellinen arvo on 20,67 kN, on tietysti suhteellisen pieni verrattuna lausekkeeseen k3 · FPOR , jonka todellinen arvo on 203,55 kN, joten yksinkertaisuuden vuoksi tekijää sII voidaan pitää verrannollisena D:hen, eli sII = vakio · D.

    4.3   Tekijän sreference arvon laskeminen

    Alkuarvot

    Formula

    Formula

    Formula

    Formula

    Formula

     

    a)

    Formula

    Formula

    b)

    Formula

    c)

    tekijän RTmIIreference arvon laskeminen

    Formula kuten 4.2 kohdassa, koska B, D ja T ovat muuttumattomia.

    Formula Formula

    d)

    Gradientista RG johtuva vastus kuten 4.2 kohdassa

    e)

    Tekijän vIIreference arvon laskeminen

    Formula

    f)

    FPOR kuten 4.2 kohdassa.

    g)

    Tekijän sIIactual arvon laskeminen b alakohdassa esitetyn kaavan ja c–f alakohdan tulosten avulla

    Formula

    =

    0,0472

    · 5 179 = 244,5 m

    Formula

    h)

    Kokonaismatkan laskeminen

    Formula

    4.4   Normaaliolosuhteissa sallitun pysäytysmatkan sstandard noudattamisen varmentaminen

    lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 2.1 mukaisesti

    Formula

    Päätelmä:

    Matka on selvästi pienempi kuin raja-arvo, eli:

    hyväksyntä myötävirtaan ajettaessa on mahdollinen ongelmitta kyseisen lastimäärän (0,8 · D max ) osalta,

    suurempi lastimäärä on mahdollinen, ja tilanne voidaan laskea seuraavan 5 kohdan mukaisesti.

    5.   Tekijän Dactual arvon mahdollinen lisäys myötävirtaan ajettaessa

    Formula

    Formula

    Kun 4.2 kohdan jälkeen esitetyn huomautuksen mukaisesti s IIreference = vakio reference · D,

    Formula

    Siten

    Formula

    Tästä seuraa, että

    koska (D reference ) Limit > D max (8 756 > 6 474), tämä ryhmitelmä (katso 1 kohta) voidaan sallia myötävirtaan ajettaessa täydellä lastimäärällä.

    ESIMERKKI II

    1.   Aluksia ja kytkyettä koskevat tiedot

    Ryhmitelmä: suuri moottorialus, joka kuljettaa

    kahta työntöproomua rinnakkain edessään ja

    yhtä työntöproomua kytkettynä rinnakkain

     

    L [m]

    B [m]

    T max [m]

    Dwt (5) max [t]

    D max [m3]

    PB [kW]

    Moottorialus

    110

    11,4

    3,5

    2 900

    3 731

    1 500

    Kukin työntöproomu

    76,5

    11,4

    3,7

    2 600

    2 743

    Kytkye

    186,5

    22,8

    3,7

    10 700

    11 960

    1 500

    Moottorialuksen käyttövoimajärjestelmä: modernit suuttimet, joissa on pyöristetty takareuna

    2.   Pysäytyskokeen aikana mitatut arvot

    Virtausnopeus:

    vSTRactual

    =

    1,4 m/s

    5,1 km/h

    Aluksen nopeus (suhteessa veteen):

    VSactual

    =

    3,5 m/s

    12,5 km/h

    Aluksen nopeus (suhteessa rantaan):

    VLactual

    =

    4,9 m/s

    17,6 km/h

    Peruutusasennon aika (mitattu) (kohdasta A kohtaan C):

    tI

    =

    16 sec

     

     

    Pysäytysmatka suhteessa veteen (kohdasta A kohtaan D):

    smeasured

    =

    580 m

     

     

    Lastimäärä (mahdollisesti arvioitu):

    Dactual

    =

    9 568 m 3

    0,8 D max

    Kytkyeen todellinen syväys:

    Tactual

    =

    2,96 m

    0,8 T max

    3.   Hallinnollisen ohjeen 2.1 kohdan a tai b alakohdan mukainen raja-arvo, johon tekijän Sstandard arvoa on verrattava

    Koska B > 11,45 ja kytkye on virtaavassa vedessä, tähän kytkyeeseen sovelletaan 2.1 kohdan a alakohdan mukaisesti seuraavaa:

    sstandard ≤ 550 m

    4.   Korjatun pysäytysmatkan määritys verrattuna normaaliolosuhteisiin

    Mitattu arvo:

    smeasured = 340 m

    suoritettavat laskelmat:

    sactual seuraavien summana:

    sIactual

    (lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 4.1 mukaisesti käyttäen tekijän VLactual arvoa)

    ja

    sIIactual

    (lisäyksessä 2 esitettyjen kaavojen 4.2, 4.3, 4.4, 4.5 ja 4.6 mukaisesti käyttäen todellista nopeutta vLactual (katso edellä oleva 2 kohta) ja tekijän Dactual arvoa)

    sreference : sum sIreference + sIIreference

    (lisäyksessä 2 esitettyjen kaavojen 4.1–4.6 mukaisesti käyttäen vertailunopeuksia ja lisäyksen 2 mukaisesti, koska lastimäärä > 70 % enimmäismäärästä, jolloin Dreference = Dactual ja Treference = Tactual )

    varmennettava:

    Formula muussa tapauksessa

    lasketaan:

    s*standard = 550 m pienentämällä tekijän Dactual arvo arvoon D*)

    4.1   Laskennassa käytettävät kertoimet lisäyksen 2 mukaisesti

    Taulukko 1

    tekijöiden sIactual ja sIreference osalta

    k1

    =

    0,95

    tekijöiden sIactual ja sIreference osalta

    k2

    =

    0,12

     

    k3

    =

    1,15

     

    k4

    =

    0,48

     

    k5

    =

    0,85

     

    k7

    =

    0,55

    Taulukko 2 (kohta ’modernit suuttimet, joissa on pyöristetty takareuna’)

    f = 0,118

    4.2   Tekijän sIactual arvon laskeminen

    a)

    sIactual käyttäen pysäytyskokeen aikana mitattuja arvoja

    sIactual = k1 · vLactual · tIactual

    sIactual = 0,95 · 4,8 · 16 = 73 m

    b)

    Tekijän sIIactual kaava

    Formula

    c)

    Tekijän RTmIIactual arvon laskeminen lisäyksessä 2 esitettyjen taulukon 3 ja kaavan 4.3 mukaisesti

    Formula Formula

    taulukosta 3 Formula

    Formula Formula

    d)

    Gradientista

    Formula

    johtuvan vastuksen laskeminen lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 4.4 mukaisestiFormula

    e)

    Tekijän vIIactual arvon laskeminen lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 4.5 mukaisesti

    Formula Formula

    f)

    Tekijän FPOR arvon laskeminen kaavan 4.6 ja taulukon 2 mukaisesti

    Formula

    g)

    Tekijän sIIactual arvon laskeminen b alakohdassa esitetyn kaavan ja c, d, e ja f alakohdan tulosten avulla

    Formula

    SIIactual = 402 m

    h)

    Kokonaismatkan laskeminen kaavan 3.1 mukaisesti

    sactual = 73 + 402 = 475 m

    4.3   Tekijän sreference arvon laskeminen

    Alkuarvot:

    Formula

    Formula

    Formula

    Formula

    Formula

     

    a)

    Formula

    Formula

    b)

    Formula

    c)

    Tekijän

    Formula

    arvon laskeminen

    Formula kuten 4.2 kohdassa, koska B, D ja T ovat muuttumattomia.

    Formula Formula

    d)

    Gradientista

    Formula

    johtuva vastus kuten 4.2 kohdassa

    e)

    Tekijän

    Formula

    arvon laskeminen

    Formula, Formula

    f)

    Formula

    kuten 4.2 kohdassa

    g)

    Tekijän

    Formula

    arvon laskeminen b alakohdassa esitetyn kaavan ja c–f alakohdan tulosten avullaFormula

    SIIreference =

    0,04684

    · 9 568 = 448 m

    Formula

    h)

    Kokonaismatkan laskeminen

    Formula

    4.4   Normaaliolosuhteissa sallitun pysäytysmatkan Formula noudattamisen varmentaminen

    lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 2.1 mukaisesti

    Formula

    Päätelmä: Raja-arvo on selvästi ylitetty; myötävirtaan ajo voidaan sallia rajoitettuna lastimäärän suhteen. Tämä rajoitettu lastimäärä voidaan määrittää seuraavan 5 kohdan mukaisesti.

    5.   Myötävirtaan ajettaessa sallittu D* lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 2.1 mukaisesti

    Formula

    Siten:

    Formula

    Formula

    Formula

    Seuraus: Koska myötävirtaan ajettaessa sallittu uppouma Formula on vain 7 950 m3, tämän ryhmitelmän sallittu kantavuus (perm. Dwt.) on noin

    Formula

    Sallittu kantavuus (katso 1 kohta)

    Formula

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 3

    Kiinteän muodostelman kuljettamiseen soveltuvien tai sellaisessa kuljetettaviksi soveltuvien vesikulkuneuvojen kytkentäjärjestelmiä ja -välineitä koskevat vaatimukset

    (liitteessä II olevat 16.01, 16.02, 16.06 ja 16.07 artikla)

    Liitteessä II olevan 16 luvun vaatimusten lisäksi on noudatettava jäsenvaltioissa voimassa olevia merenkulkuviranomaisen säännöksiä.

    1.   Yleiset vaatimukset

    1.1   Kytkentäjärjestelmän on varmistettava kaikkien kytkyeeseen kuuluvien vesikulkuneuvojen kiinteä kytkentä, eli ennakoiduissa käyttöolosuhteissa kytkentävälineen on estettävä alusten välinen pitkittäis- tai poikittaisliike siten, että muodostelmaa voidaan pitää yhtenä ’liikennöivänä yksikkönä’.

    1.2   Kytkentäjärjestelmän ja sen osien on oltava turvallisia ja helppokäyttöisiä, ja niiden avulla on voitava kytkeä vesikulkuneuvo nopeasti vaarantamatta henkilökuntaa.

    1.3   Kytkentäjärjestelmän ja sen osien on asianmukaisesti vastaanotettava ennakoiduissa käyttöolosuhteissa syntyvät voimat ja siirrettävä ne turvallisesti aluksen rakenteeseen.

    1.4   Käytettävissä on oltava riittävä määrä kytkentäkohtia.

    2.   Kytkentävoimat ja kytkentävälineiden mitoitus

    Hyväksyttävien kytkyeiden ja alusryhmitelmien kytkentävälineet on mitoitettava siten, että ne takaavat riittävän turvallisuustason. Tämän edellytyksen katsotaan täyttyvän, jos 2.1, 2.2 ja 2.3 kohdan mukaisesti määritettyjen kytkentävoimien oletetaan olevan pitkittäisten kytkentäosien mitoituksessa käytetty vetolujuus.

    2.1   Työntöaluksen ja työntöproomujen tai muiden työnnettävien vesikulkuneuvojen väliset kytkentäkohdat

    Formula

    2.2   Työntävän moottorialuksen ja työnnettävien vesikulkuneuvojen väliset kytkentäkohdat

    Formula

    2.3   Työnnettävien vesikulkuneuvojen väliset kytkentäkohdat

    Formula

    Arvoa 1 200 kN pidetään riittävänä työntävän vesikulkuneuvon enimmäiskytkentävoimana ensimmäisen työnnettävän vesikulkuneuvon ja sen edelle kytketyn vesikulkuneuvon välisessä kytkentäkohdassa, vaikka 2.3 kohdassa esitetyn kaavan perusteella saataisiin suurempi arvo.

    Työnnettävien vesikulkuneuvojen välisten kaikkien muiden pitkittäisten liitosten kytkentäkohtien osalta kytkentävälineiden mitoituksen on perustuttava 2.3 kohdassa esitetyn kaavan mukaisesti määritettyyn kytkentävoimaan.

    Image

    missä:

    FSB, FSF, FSL [kN]

    pitkittäisliitoksen kytkentävoima;

    PB [kW]

    kuljetuskoneiston asennusteho;

    LS [m]

    etäisyys työntöaluksen tai työntävän vesikulkuneuvon perästä kytkentäkohtaan;

    L'S [m]

    etäisyys työntävän vesikulkuneuvon perästä ensimmäisen työnnettävän vesikulkuneuvon ja sen edelle kytketyn vesikulkuneuvon väliseen kytkentäkohtaan;

    hK, h'K [m]

    pitkittäisliitoksen vastaava vipuvarsi;

    BS [m]

    työntävän vesikulkuneuvon leveys;

    270 ja 80

    Formula

    empiirisesti määritetyt arvot asennustehon muuntamiseksi työntövoimaksi siten, että varmistetaan riittävä turvallisuustaso.

    2.4.1   Kytkettäessä yksittäisiä vesikulkuneuvoja pitkittäin on käytettävä vähintään kahta kytkentäkohtaa. Kukin kytkentäkohta on mitoitettava 2.1, 2.2 tai 2.3 kohdan mukaisesti määritetyn kytkentävoiman mukaisesti. Käytettäessä kiinteitä kytkentäosia voidaan sallia yksi kytkentäkohta, jos kyseinen kohta varmistaa vesikulkuneuvon turvallisen liittämisen.

    Köysien vetolujuus on valittava ennakoidun kierrosmäärän mukaisesti. Kytkentäkohdassa saa olla enintään kolme kierrosta. Köydet on valittava niiden käyttötarkoituksen mukaisesti.

    2.4.2   Kun kyseessä on työntöalus, jolla on yksi ainoa työntöproomu, kytkentävoima voidaan määrittää 2.2 kohdassa esitetyn kaavan mukaisesti, jos tällainen työntöalus on hyväksytty kuljettamaan useita tällaisia työntöproomuja.

    2.4.3   Käytettävissä on oltava riittävä määrä pollareita tai vastaavia välineitä, jotka kykenevät vastaanottamaan syntyvät kytkentävoimat.

    3.   Nivelliitoksia koskevat erityisvaatimukset

    Nivelliitokset on suunniteltava siten, että varmistetaan myös vesikulkuneuvojen välinen kiinteä kytkentä. Edellä olevan 5 luvun vaatimusten mukaisuus on tarkistettava kiinteällä kytkyeellä 16.06 artiklan mukaisesti suoritettavien ajokokeiden aikana.

    Nivelliitoksen käyttöyksikön on mahdollistettava tyydyttävä paluu nivelasennosta. Edellä olevien 6.02–6.04 artiklan vaatimuksia sovelletaan tarvittavin muutoksin, joten käytettäessä konekäyttöistä käyttöyksikköä toisen itsenäisen käyttöyksikön ja energialähteen on oltava käytettävissä vikatilanteissa.

    Nivelliitosta (vähintään sen nivelliikettä) on oltava mahdollista käyttää ja valvoa ohjaushytistä; 7.03 ja 7.05 artiklan vaatimuksia sovelletaan tarvittavin muutoksin.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 4

    (ei tekstiä)

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 5

    Melumittaukset

    (liitteessä II olevat 3.04 artiklan 7 kohta, 7.01 artiklan 2 kohta, 7.03 artiklan 6 kohta, 7.09 artiklan 3 kohta, 8.10 artikla, 11.09 artiklan 3 kohta, 12.02 artiklan 5 kohta, 17.02 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 17.03 artiklan 1 kohta)

    1.   Yleistä

    Liitteessä II esitettyjen enimmäisäänenpainetasojen tarkistamiseksi on määritettävä mitattavat arvot, mittausmenettelyt ja edellytykset äänenpainetasojen määrälliseksi, toistettavissa olevaksi kirjaamiseksi 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

    2.   Mittauslaitteet

    Mittauslaitteiden on oltava standardin EN 60651:1994 mukaisten luokkaa 1 koskevien vaatimusten mukaisia.

    Ennen kutakin mittausjoukkoa ja sen jälkeen mikrofoniin on asetettava standardin EN 60942:1998 mukainen luokan 1 kalibrointilaite mittausjärjestelmän kalibroimiseksi. Kalibrointilaitteen yhdenmukaisuus standardin EN 60942:1998 vaatimusten kanssa on tarkistettava kerran vuodessa. Mittauslaitteen yhdenmukaisuus standardin EN 60651:1994 vaatimusten kanssa on tarkistettava joka toinen vuosi.

    3.   Melumittaukset

    3.1   Vesikulkuneuvossa

    Mittaukset on suoritettava standardin ISO 2923:2003 5–8 kohdan mukaisesti siten, että mitataan vain A-painotetut äänenpainetasot.

    3.2   Vesikulkuneuvojen ilmamelutaso

    Vesikulkuneuvojen sisävesiväylillä ja satamissa aiheuttama melu määritetään standardin EN ISO 22922:2000 7–11 kohdan mukaisesti. Konehuoneiden ovet ja ikkunat on pidettävä suljettuina mittausten ajan.

    4.   Asiakirjat

    Mittaukset on kirjattava ’melumittausraportin’ mukaisesti (liite).

    Melumittausraportti

    vesikulkuneuvossa standardin ISO 2923:2003 mukaisesti

    vesikulkuneuvon ilmamelutaso standardin EN ISO 2922:2000 mukaisesti (6)

    A.   Vesikulkuneuvon tiedot

    1.   Vesikulkuneuvon tyyppi ja nimi:

    Eurooppalaisen aluksen yksilöllinen tunnusnumero:

    2.   Omistaja:

    Pääasiallinen käyttövoimajärjestelmä:

    3.1   Päämoottorit:

    Numero

    Valmistaja

    Tyyppi

    Valmistusvuosi

    Teho (kW)

    Moottorin kierrosnopeus

    (min-1)

    Kaksitahti/nelitahti

    Turboahdettu

    kyllä/ei

    1

     

     

     

     

     

     

     

    2

     

     

     

     

     

     

     

    3.2   Voimansiirto

    Valmistaja: … Tyyppi: … Hidastusvaihde: 1: …

    3.3   Potkurit

    Lukumäärä: … Lapojen lukumäärä: … Halkaisija: … mm Suutin: kyllä/ei (6)

    3.4   Ohjausjärjestelmä

    Tyyppi:

    4.   Apumoottorit:

    Numero

    Käyttövoima

    Valmistaja

    Tyyppi

    Valmistusvuosi

    Teho (kW)

    Moottorin kierrosnopeus (min-1)

    1

     

     

     

     

     

     

    2

     

     

     

     

     

     

    3

     

     

     

     

     

     

    4

     

     

     

     

     

     

    5

     

     

     

     

     

     

    5.   Toteutetut melunvaimennustoimenpiteet:

    6.   Huomautuksia:

    B.   Käytetyt mittauslaitteet

    1.   Äänenpainetason mittari:

    Valmistaja: … Tyyppi: … Tarkastettu viimeksi: …

    2.   Oktaavin/kolmannen oktaavin kaista-analysaattori

    Valmistaja: … Tyyppi: … Tarkastettu viimeksi: …

    3.   Kalibrointilaite

    Valmistaja: … Tyyppi: … Tarkastettu viimeksi: …

    4.   Lisävarusteet:

    5.   Huomautuksia:

    C.   Mittausolosuhteet – vesikulkuneuvo

    1.   Ryhmitelmä mittausten aikana:

    2.   Lastimäärä/uppouma: … t/m3  (6) (noin … % enimmäisarvosta)

    3.   Päämoottorin kierrosnopeus: … min-1 (noin … % enimmäisarvosta)

    4.   Käytössä olevat apumoottorit, nro:

    5.   Huomautuksia:

    D.   Mittausolosuhteet – ympäristö

    1.   Mittausalue: Vastavirtaan/myötävirtaan (6)

    2.   Veden syvyys: … m (Vedenkorkeus … = … m)

    3.   Sää: … Lämpötila: … °C; Tuulen voimakkuus: … BF

    4.   Ulkoisia meluhäiriötä: … kyllä/ei (6); jos kyllä, mitä:

    5.   Huomautuksia:

    E.   Mittauksen kirjaus

    1.   Mittauksen suorittaja:

    2.   Päivämäärä:

    3.   Huomautuksia:

    4.   Allekirjoitus:

    F.1.   Mittaustulokset

    Melumittaukset vesikulkuneuvossa:

    Numero

    Mittauspiste

    Ovet

    Ikkunat

    Mitattu arvo

    (dB(A))

    Huomautuksia

    auki

    kiinni

    auki

    kiinni

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    F.2.   Mittaustulokset

    Vesikulkuneuvon ilmamelutason mittaus:

    Numero

    Mittauspiste

    Mitatut arvot

    (dB(A))

    Huomautuksia

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 6

    (ei tekstiä)

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 7

    Erikoisankkurit, joiden painoa on vähennetty

    (liitteessä II oleva 10.01 artiklan 5 kohta)

    1 OSA

    Sallitut erikoisankkurit

    Seuraavassa taulukossa on esitetty toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät 10.01 artiklan 5 kohdan mukaiset erikoisankkurit, joiden painoa on vähennetty.

    Ankkurinumero

    Ankkurin painon sallittu vähennys

    (%)

    Toimivaltainen viranomainen

    1.

    HA-DU

    30 %

    Saksa

    2.

    D'Hone Spezial

    30 %

    Saksa

    3.

    Pool 1 (ontto)

    35 %

    Saksa

    4.

    Pool 2 (täyteinen)

    40 %

    Saksa

    5.

    De Biesbosch-Danforth

    50 %

    Saksa

    6.

    Vicinay-Danforth

    50 %

    Ranska

    7.

    Vicinay AC 14

    25 %

    Ranska

    8.

    Vicinay tyyppi 1

    45 %

    Ranska

    9.

    Vicinay tyyppi 2

    45 %

    Ranska

    10.

    Vicinay tyyppi 3

    40 %

    Ranska

    11.

    Stockes

    35 %

    Ranska

    12.

    D'Hone-Danforth

    50 %

    Saksa

    13.

    Schmitt high holding -ankkuri

    40 %

    Alankomaat

    2 OSA

    Erikoisankkurit, joiden painoa on vähennetty: hyväksyminen ja koemenettely

    (liitteessä II olevan 10.01 artiklan 1–4 kohdan mukaisesti määritettyjen ankkurin painojen vähennys)

    1.   1 luku – Hyväksymismenettely

    1.1   Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä liitteessä II olevan 10.01 artiklan 5 kohdan mukaiset erikoisankkurit, joiden painoa on vähennetty. Toimivaltainen viranomainen määrittää erikoisankkureiden painon sallitun vähennyksen jäljempänä esitetyn menettelyn mukaisesti.

    1.2   Hyväksyntä erikoisankkuriksi on mahdollinen vain, jos määritetty ankkurin painon vähennys on vähintään 15 %.

    1.3   Hakemukset erikoisankkurin hyväksymiseksi 1.1 kohdan mukaisesti on toimitettava jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kymmenenä kappaleena:

    a)

    erikoisankkurin mittojen ja painon kuvaus, jossa esitetään pääasialliset mitat ja tyyppinimitys kunkin saatavissa olevan ankkurikoon osalta;

    b)

    (kohdan 2.2 mukaisen) vertailuankkurin A ja hyväksyttäväksi haettavan erityisankkurin B jarrutusvoimakaavio, joka on toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen laatima ja arvioima.

    1.4   Toimivaltainen viranomainen ilmoittaa komissiolle ankkurin painon vähentämistä koskevat hakemukset, jotka se mahdollisesti hyväksyy kokeiden jälkeen. Tämän jälkeen toimivaltainen viranomainen ilmoittaa komissiolle kaikki hyväksytyt erikoisankkurit ilmoittaen niiden tyyppinimitykset ja ankkurin painon sallitun vähennyksen. Toimivaltainen viranomainen myöntää hyväksymisen hakijalle aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua komissiolle ilmoittamisesta edellyttäen, että komissio ei esitä muistutuksia.

    2.   2 luku – Koemenettely

    2.1   Edellä olevan 1.3 kohdan mukaisissa jarrutusvoimakaavioissa esitetään jarrutusvoimat nopeuden funktiona vertailuankkurin A ja hyväksyttäväksi haetun erikoisankkurin B osalta 2.2–2.5 kohdan mukaisten kokeiden perusteella. Eräs mahdollinen jarrutusvoimakoe on esitetty liitteessä I.

    2.2   Kokeissa käytettävän vertailuankkurin A on oltava tavanomainen taittuva tukiton ankkuri, joka vastaa jäljempänä esitettyä piirrosta ja tietoja ja joka painaa vähintään 400 kg.

    Image

    Annettuihin mittoihin ja painoon sovelletaan ±5 %:n toleranssia. Kunkin kynnen pinta-alan on kuitenkin oltava vähintään 0,15 m2.

    2.3   Testeissä käytettävän erikoisankkurin B paino ei saa poiketa enempää kuin 10 % vertailuankkurin A painosta. Jos toleranssit ovat suurempia, voimat on laskettava uudelleen suhteessa painoon.

    2.4   Jarrutusvoimakaaviossa on esitettävä lineaarisesti nopeus (v) alueella 0–5 km/h (nopeus maan suhteen). Tätä varten on suoritettava kokeet vertailuankkurille A ja erikoisankkurille B vuorotellen vastavirtaan kummallakin kahdesta toimivaltaisen viranomaisen määräämästä sellaisesta matkasta joella, joista toisella on karkeaa soraa ja toisella on hienoa hiekkaa. Reinjoella 401–402 km:n matka voi toimia vertailumatkana karkean soran testien osalta ja 480–481 km:n matka vertailumatkana hienon hiekan testien osalta.

    2.5   Kummassakin kokeessa koestettavaa ankkuria on hinattava teräsköydellä, jonka pituus ankkurin ja hinaavan vesikulkuneuvon tai välineen liitospisteiden välillä on 10 kertaa vesikulkuneuvossa olevan liitospisteen korkeus ankkurointipohjasta laskettuna.

    2.6   Ankkurin painon vähennysprosentti lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

    Formula

    missä

    r

    erikoisankkurin B painon vähennysprosentti suhteessa vertailuankkuriin A;

    PA

    vertailuankkurin A paino;

    PB

    erikoisankkurin B paino;

    FA

    vertailuankkurin A pidätysvoima nopeudella v = 0,5 km/h;

    FB

    erikoisankkurin B pidätysvoima nopeudella v = 0,5 km/h;

    AA

    jarrutusvoimakaaviossa oleva pinta-ala, jonka rajaavat

    y-akselin suuntainen viiva nopeuden v = 0 kohdalla

    y-akselin suuntainen viiva nopeuden v = 5 km/h kohdalla

    x-akselin suuntainen viiva pidätysvoiman F = 0 kohdalla

    vertailuankkurin A jarrutusvoimakäyrä.

    Jarrutusvoimakaavion malli

    Image

    (Pinta-alojen AA ja AB määritys)

    AB

    sama määritelmä kuin AA:n osalta, paitsi että käytetään erikoisankkurin B jarrutusvoimakäyrää.

    2.7   Hyväksyttävä prosenttiluku on keskiarvo kuudesta 2.6 kohdan mukaisesti lasketusta r:n arvosta.

    Erikoisankkureita koskevien tarkastus- ja hyväksymismääräysten liite I

    Esimerkki ankkurikoemenetelmästä käytettäessä kaksiosaista työnnettävää jonokytkyettä

    Image

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 8

    Vesitiiviiden ikkunoiden lujuus

    (liitteessä II oleva 15.02 artiklan 16 kohta)

    1.   Yleistä

    Liitteessä II olevan 15.02 artiklan 16 kohdan nojalla vesitiiviitä ikkunoita saa sijoittaa upporajan alapuolelle, jos ne ovat vesitiiviitä, niitä ei voi avata, ne ovat riittävän lujia ja 15.06 artiklan 14 kohdan vaatimusten mukaisia.

    2.   Vesitiiviiden ikkunoiden rakenne

    Liitteessä II olevan 15.02 artiklan 16 kohdan vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos vesitiiviiden ikkunoiden rakenne on seuraavien vaatimusten mukainen.

    2.1   On käytettävä ainoastaan huhtikuussa 1994 julkaistun standardin ISO 614 vaatimusten mukaista karkaistua lasia.

    2.2   Pyöreiden ikkunoiden on oltava huhtikuussa 1994 julkaistun standardin ISO 1751, Series B: medium heavy-duty windows Type: non-opening window, vaatimusten mukaisia.

    2.3   Kulmikkaiden ikkunoiden on oltava huhtikuussa 1994 julkaistun standardin ISO 3903, Series E: heavy-duty windows Type: non-opening window, vaatimusten mukaisia.

    2.4   ISO-standardin mukaiset ikkunat voidaan korvata ikkunoilla, joiden rakenne vastaa vähintään 2.1–2.3 kohdan vaatimuksia.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 9

    Automaattisia sprinklereitä koskevat vaatimukset

    (liitteessä II oleva 10.03a artiklan 1 kohta)

    Edellä olevan 10.03a artiklan 1 kohdan mukaisten sopivien automaattisten sprinklereiden on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

    1.

    Automaattisten sprinklereiden on oltava toimintavalmiina aina kun aluksessa on ihmisiä. Laukeaminen ei saa edellyttää miehistön jäsenten lisätoimenpiteitä.

    2.

    Järjestelmässä on jatkuvasti ylläpidettävä tarvittavaa painetta. Putkien on oltava aina täynnä vettä suihkusuuttimiin saakka. Järjestelmällä on oltava jatkuvasti toimivat vedensyöttölaitteet. Järjestelmän toiminnalle haitallisten epäpuhtauksien pääsyn järjestelmään on oltava mahdotonta. Järjestelmän valvontaa ja tarkistusta varten on asennettava asianmukaiset näyttölaitteet ja testijärjestelmät (esim. painemittarit, painesäiliön täyttömäärän osoittimet, pumpun testiputkisto).

    3.

    Suihkusuuttimien vedensyöttöpumpun on aktivoiduttava automaattisesti, kun järjestelmän paine alenee. Pumppu on mitoitettava siten, että se kykenee jatkuvasti toimittamaan riittävästi vettä tarvittavalla paineella, jos kaikki suurimman suojattavan tilan pinta-alan kattamiseen tarvittavat suihkusuuttimet käynnistyvät samanaikaisesti. Pumpun on toimitettava vettä yksinomaan automaattiseen sprinklerilaitteistoon. Pumpun vikaantuessa on oltava mahdollista syöttää suihkusuuttimiin riittävästi vettä toisen aluksessa olevan pumpun avulla.

    4.

    Järjestelmä on jaettava alueisiin, joista kussakin on enintään 50 suihkusuutinta.

    5.

    Suihkusuuttimien lukumäärän ja sijoittelun on taattava tehokas veden jakelu suojattaviin tiloihin.

    6.

    Suihkusuuttimien on lauettava 68–79 °C:n lämpötilassa.

    7.

    Automaattisen sprinklerilaitteiston osien asennus suojattaviin tiloihin on rajoitettava tarvittavaan vähimmäismäärään. Tällaisia järjestelmän osia ei saa asentaa pääkonehuoneisiin.

    8.

    Kunkin alueen automaattisten sprinklereiden aktivoitumisen osoittavat näkyvät osoittimet ja ääniosoittimet on sijoitettava yhteen tai useampaan sopivaan paikkaan, joista vähintään yhden on oltava jatkuvasti miehitetty.

    9.

    Automaattisten sprinklereiden on saatava energiaa kahdesta itsenäisestä energialähteestä, joita ei saa asentaa samaan paikkaan. Kunkin energialähteen on kyettävä yksinään syöttämään energiaa koko järjestelmään.

    10.

    Automaattisen sprinklerilaitteiston asennussuunnitelma on esitettävä tarkastuselimen tarkastettavaksi ennen järjestelmän asentamista. Suunnitelmassa on esitettävä käytettävien koneiden ja laitteiden tyyppi- ja suorituskykytiedot. Vähintään edellä olevien määräysten mukaiset laitteet, jotka hyväksytty luokituslaitos on testannut ja varmentanut, voidaan hyväksyä ilman lisätestejä.

    11.

    Automaattisen sprinklerilaitteiston olemassaolo on merkittävä yhteisön todistukseen kohtaan 43.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 10

    (ei tekstiä)

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 11

    Yhteisön todistuksen täyttäminen

    1.   YLEISTÄ

    1.1   Lomakkeet

    Yhteisön todistus on täytettävä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymälle lomakkeelle. Lomakkeet on täytettävä vain yhdeltä puolelta.

    Kun annetaan uusi yhteisön todistus, todistukseen on sisällyttävä kaikki sivut 1–13, vaikka kaikilla sivuilla ei olisi merkintöjä.

    1.2   Merkintöjen tekeminen

    Yhteisön todistuksen merkinnät on kirjoitettava koneella tai tulostettava tietokoneelta. Käsin kirjoitetut merkinnät ovat sallittuja vain poikkeustapauksissa. Merkintöjen on oltava pysyviä. Kirjasinvärinä saa olla vain musta tai sininen. Yliviivaukset on tehtävä punaisella.

    2.   MERKINNÄT

    2.1   Vaihtoehtojen yliviivaus

    Kun merkinnät on varustettu (7)-merkillä, tarpeettomat vaihtoehdot yliviivataan.

    2.2   Kohdat, joihin ei tule merkintää

    Jos jossakin kohdista 1–48 merkintä ei ole tarpeen tai mahdollinen, koko kentän yli on vedettävä viiva.

    2.3   Yhteisön todistuksen viimeinen sivu

    Jos sivun 13 jälkeen ei tarvita lisäsivuja (katso 3.2.3 kohta), sivun 13 alalaidassa olevat sanat ’Jatkuu sivulla (7)’ on yliviivattava.

    2.4   Korjaukset

    2.4.1   Sivun ensimmäinen käsin kirjoitettu muutos

    Sivua voidaan muuttaa vain kerran, mutta samalla kertaa voidaan tehdä useita muutoksia. Kaikkien muutettavien tietojen yli on vedettävä punainen viiva. Vaihtoehto, joka on aikaisemmin yliviivattu (katso 2.1 kohta), tai kohta, jossa ei aikaisemmin ole ollut merkintää (katso 2.3 kohta), on alleviivattava punaisella. Uusia tietoja ei saa merkitä muutettavaan kenttään vaan samalle sivulle otsikon ’Muutokset’ alle; rivi ’Tämä sivu on korvattu’ on yliviivattava.

    2.4.2   Sivulle käsin kirjoitettavat lisämuutokset

    Lisämuutosten tapauksessa sivu on korvattava ja tarvittavat muutokset sekä kaikki aikaisemmat muutokset on merkittävä suoraan asianomaisiin kohtiin. Otsikon ’Muutokset’ alla oleva rivi ’Muutokset kohtaan/kohtiin’ on yliviivattava.

    Alkuperäisen yhteisön todistuksen antaneen tarkastuselimen on säilytettävä vanha sivu.

    2.4.3   Muutokset sähköisen tiedonkäsittelyn avulla

    Jos muutoksia tehdään sähköisen tiedonkäsittelyn avulla, sivu on korvattava ja tarvittavat muutokset sekä kaikki aikaisemmat muutokset on merkittävä suoraan asianomaisiin kohtiin. Otsikon ’Muutokset’ alla oleva rivi ’Muutokset kohtaan/kohtiin’ on yliviivattava.

    Alkuperäisen yhteisön todistuksen antaneen tarkastuselimen on säilytettävä vanha sivu.

    2.5   Päälle liimaamalla suoritettavat korjaukset

    Merkintöjen päälle liimaaminen tai lisätietojen lisääminen johonkin kohtaan liimaamalla ei ole sallittua.

    3.   SIVUJEN KORVAAMINEN JA LISÄÄMINEN

    3.1   Sivujen korvaaminen

    Yhteisön todistuksen sivua 1 ei saa korvata. Muita sivuja korvattaessa sovelletaan 2.4.2 tai 2.4.3 kohdassa kuvattua menettelyä.

    3.2   Sivujen lisääminen

    Jos yhteisön todistuksen sivuilla 10, 12 tai 13 ei ole riittävästi tilaa lisämerkinnöille, todistukseen voidaan liittää lisäsivuja.

    3.2.1   Voimassaoloajan pidennys/vahvistus

    Jos voimassaoloajan lisäpidennys on tarpeen, kun todistuksen voimassaoloaikaa on jo pidennetty kuusi kertaa, sivun 10 alalaitaan lisätään sanat ’Jatkuu sivulla 10a’, ja jatkosivu 10 merkitään sivuksi 10a ja lisätään sivun 10 jälkeen. Asianmukainen merkintä tehdään sitten kohtaan 49 sivun 10a ylälaitaan. Sivun 10a alalaitaan merkitään ’Jatkuu sivulla 11’.

    3.2.2   Nestekaasulaitteiston todistuksen voimassaoloajan pidentäminen

    Sovelletaan 3.2.1 kohdan kaltaista menettelyä siten, että sivun 12 jälkeen lisätään sivu 12a.

    3.2.3   Liite yhteisön todistukseen

    Sivun 13 alalaidassa olevat sanat ’Yhteisön todistuksen loppu’ yliviivataan punaisella, yliviivatut sanat ’Jatkuu sivulla (7)’ alleviivataan punaisella ja niiden jälkeen merkitään sivunumero 13a. Tähän muutokseen on liitettävä virallinen leima. Jatkosivu 13 merkitään sivuksi 13a ja lisätään sivun 13 jälkeen. Edellä olevien 2.2 ja 2.3 kohdan määräyksiä sovelletaan sivuun 13a tarvittavin muutoksin.

    Samaa menettelyä sovelletaan mahdollisiin lisäliitteisiin (sivut 13b, 13c jne.).

    4.   Yksittäisiä kohtia koskevat selitykset

    Seuraavassa ei ole mainittu itsestään selviä kohtia.

    2.

    Merkitään soveltuvin osin 1.01 artiklan mukaisin termein. Muut alustyypit merkitään yleisesti hyväksytyn nimityksen mukaisesti.

    15.

    Tämä osa täytetään vain vesikulkuneuvoista, joiden osalta vähintään yhtä kohdassa 14 olevista ominaisuuksista 1.1 tai 1.2 tai 3 ei ole yliviivattu, muuten koko taulukko yliviivataan.

    15.1

    Taulukon sarakkeeseen ’Muodostelmakaavio’ merkitään kuvattujen muodostelmien numero tai numerot. Rivit, joilla ei ole merkintää, yliviivataan.

    Lisää muodostelmia voidaan piirtää kohtaan ’Muut muodostelmat’, ja ne nimetään numeroilla 18, 19, 20 ja niin edelleen.

    Ellei aikaisemmassa alustodistuksessa olevan ominaisuuden ’hyväksytään työntämään’ perusteella ole ilmeistä, mitkä muodostelmat ovat sallittuja, aikaisemmassa alustodistuksessa oleva merkintä voidaan siirtää kohtaan 52. Taulukon ’Sallitut muodostelmat’ riville 1 merkitään ’Katso kohta 52’.

    15.2

    Kytkennät

    Merkitään vain työntävän vesikulkuneuvon ja kytkyeen työnnettävän osan välistä kytkentää koskevat tiedot.

    17.–20

    Vetoisuustodistuksen mukaiset tiedot merkitään kohtiin 17–19 kahdella desimaalilla ja kohtaan 20 ilman desimaaleja. Kokonaispituudeksi ja kokonaisleveydeksi merkitään vesikulkuneuvon enimmäismitat, mukaan lukien kaikki ulkonevat kiinteät osat. Pituudeksi (L) ja leveydeksi (B) merkitään rungon enimmäismitat (katso myös 1.01 artikla, Määritelmät).

    21.

    Rahtialusten kantavuus (t) merkitään vetoisuustodistuksen mukaisesti kohdan 19 mukaisen enimmäissyväyksen osalta.

    Kaikkien muiden vesikulkuneuvojen osalta merkitään uppouma (m3). Ellei vetoisuustodistusta ole, uppouma lasketaan täyteläisyyskertoimen sekä pituuden (LWL), leveyden (BWL) ja enimmäisuppouman mukaisen keskisyväyksen tulona.

    23.

    Käytettävissä olevien matkustajien vuodepaikkojen lukumäärä (mukaan lukien taittovuoteet ja vastaavat).

    24.

    Huomioon otetaan vain vesitiiviit, aluksen toiselta sivulta toiselle ulottuvat poikittaiset laipiot.

    26.

    Käytetään soveltuvin osin seuraavia termejä:

    käsikäyttöiset luukkujen kannet,

    käsikäyttöiset rullattavat luukkujen kannet,

    käsikäyttöiset liukuvat luukkujen kannet,

    mekaanisesti käytettävät liukuvat luukun kannet,

    mekaanisesti käytettävät luukkujen kannet.

    Muuntyyppiset luukkujen kannet merkitään niiden yleisesti hyväksytyn nimityksen mukaisesti.

    Lastiruumat, joissa ei ole luukkujen kansia, on lueteltava esimerkiksi kohdassa 52.

    28.

    Luku ilman desimaaleja.

    30, 31 ja 33

    Kukin vintturinrunko lasketaan yhdeksi vintturiksi riippumatta siihen liitettyjen ankkurien tai hinausköysien lukumäärästä.

    34.

    Kohtaan ’Muita laitteita’ merkitään järjestelmät, joissa ei käytetä peräsinlapoja (esim. säätösiipipotkuri-, sykloidipotkuri- ja keulapotkurijärjestelmät).

    Myös manuaalisesti käynnistettävät sähköiset apumoottorit merkitään tähän.

    Keulapotkurijärjestelmien osalta ’kauko-ohjauksella’ tarkoitetaan vain ohjaushytissä olevalta ohjauspaikalta käytettäviä kauko-ohjauslaitteita.

    35.

    Merkitään vain 8.08 artiklan 2 ja 3 kohdan, 15.01 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 15.08 artiklan 5 kohdan mukaiset teoreettiset arvot ja vain sellaisten vesikulkuneuvojen osalta, joiden kölit on laskettu 31 päivän joulukuuta 1984 jälkeen.

    36.

    Piirros voi olla tarpeen selvennykseksi.

    37.

    Merkitään vain teoreettiset arvot ilman vähennystä 10.01 artiklan 1–4 kohdan mukaisesti.

    38.

    Merkitään vain vähimmäispituudet 10.01 artiklan 10 kohdan mukaisesti ja vähimmäisvetolujuus 10.01 artiklan 11 kohdan mukaisesti.

    39., 40.

    Merkitään vain vähimmäispituudet ja vähimmäisvetolujuusarvot, jotka on laskettu uudelleen 10.02 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

    42.

    Tarkastuselin voi lisätä kohtia tarvittavien varusteiden luetteloon. Niiden perusteluna on oltava olennaisuus aluksen turvallisuuden kannalta kyseisen alustyypin tai sen toiminta-alueen osalta. Lisäykset merkitään kohtaan 52.

    Vasemman sarakkeen 3 ja 4 rivi: Matkustaja-alusten osalta yliviivataan ensiksi mainittu kohta ja toiseksi mainittuun kohtaan merkitään tarkastuselimen vahvistama laskuportaan pituus. Kaikkien muiden alusten osalta yliviivataan toiseksi mainittu kohta kokonaan tai, jos tarkastuselin on sallinut lyhyemmän pituuden kuin 10.02 artiklan 2 kohdan d alakohdassa edellytetään, vain ensimmäinen puolisko yliviivataan ja kohtaan merkitään laskuportaan pituus.

    Vasemman sarakkeen 6 rivi: Tähän merkitään 10.02 artiklan 2 kohdan f alakohdan ja 15.08 artiklan 9 kohdan vaatimusten mukaisten ensiapupakkausten määrä.

    Vasemman sarakkeen 10 rivi: Tähän merkitään 10.02 artiklan 1 kohdan d–f alakohdan vaatimusten mukaisten palonkestävien kannellisten säiliöiden määrä.

    43.

    Kannettavia palonsammuttimia, jotka vaaditaan muiden turvallisuusmääräysten, esimerkiksi vaarallisten aineiden kuljetusta Reinillä koskevan säännön (ADNR), mukaisesti, ei sisällytetä tähän.

    44.

    Rivi 3: Yhteisön sisävesialustodistuksissa, joiden voimassaoloa pidennetään ennen 1 päivää tammikuuta 2010 tai 24 a lukua sovellettassa ennen 1 päivää tammikuuta 2025, yliviivataan kohta ’standardin EN 395:1998 tai EN 396:1998 mukaisesti’, jos aluksella ei ole kyseisen standardin mukaisia pelastusliivejä.

    Rivi 4: Jos yhteisön sisävesialustodistusten voimassaoloa pidennetään 1 päivän tammikuuta 2015 jälkeen tai 24 a lukua sovellettassa 1 päivän tammikuuta 2030 jälkeen tai jos alukselle otetaan uusi laivavene, yliviivataan kohta ’, jossa on yksi pari airoja, yksi kiinnitysköysi ja yksi äyskäri’. Kohta ’standardin EN 1914:1997 mukaisesti’ yliviivataan, jos aluksella ei ole yhtään kyseisen standardin mukaista laivavenettä.

    46.

    Yleisenä sääntönä on se, että jatkuvaa käyttöä ei merkitä, jos vuodepaikkoja on liian vähän tai melutasot ovat liian korkeat.

    50.

    Asiantuntija allekirjoittaa vain, jos hän on täyttänyt sivun 11 itse.

    52.

    Tähän kohtaan voidaan merkitä kaikki yksittäisiin kohtiin tehtyjä merkintöjä koskevat lisärajoitukset, vapautukset ja selitykset tai vastaavat.

    5.   SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

    5.1   Olemassa olevat yhteisön todistukset

    Lukuun ottamatta 2.09 artiklan 2 kohtaa uusia pidennyksiä nykyisten yhteisön todistusten voimassaoloaikaan ei myönnetä.

    5.2   Korvaaminen määräaikaistarkastuksen jälkeen

    Sellaisen aluksen määräaikaistarkastuksen jälkeen, jolla ei vielä ole liitteessä V olevassa 1 osassa esitetyn mallin mukaista yhteisön todistusta, annetaan yhteisön todistus. Sovelletaan 2.09 artiklan 4 kohtaa ja 2.17 artiklaa.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 12

    Uivan kaluston polttoainesäiliöt

    (liitteessä II olevat 8.05 artiklan 1 kohta ja 17.02 artiklan 1 kohdan d alakohta)

    Edellä olevan 8.05 artiklan 1 kohdan mukaisesti polttoainesäiliöiden on muodostettava osa aluksen runkoa tai oltava kiinteästi asennettuna alukseen.

    Uivan kaluston työkoneiden moottoreiden polttoainesäiliöiden ei tarvitse muodostaa osaa aluksen rungosta tai olla asennettuna siihen kiinteästi. Irrotettavia säiliöitä voidaan käyttää edellyttäen, että ne täyttävät seuraavat edellytykset:

    1.

    Tällaisten säiliöiden kapasiteetti saa olla enintään 1 000 litraa.

    2.

    Säiliöt on voitava kiinnittää riittävän lujasti ja ne on voitava maadoittaa.

    3.

    Säiliöt on valmistettava teräksestä siten, että seinämän paksuus on riittävä, ja asennettava öljyloukkuun. Öljyloukun on oltava suunniteltu siten, että se estää vuotavaa polttoainetta saastuttamasta vesistöjä. Öljyloukku voidaan jättää pois, jos käytetään kaksoisseinämäisiä säiliöitä, joissa on vuotosuoja tai vuotovaroitusjärjestelmä ja jotka täytetään vain automaattisen syöttöventtiilin kautta. Tämän 3 kohdan vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos säiliön rakenne on sertifioitu ja hyväksytty jäsenvaltion säädösten mukaisesti.

    Yhteisön todistukseen on tehtävä asianmukainen merkintä.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 13

    Proomujen rungon vähimmäispaksuus

    (liitteessä II oleva 3.02 artiklan 1 kohta)

    Yksinomaan hinattavien proomujen 2.09 artiklan mukaisissa määräaikaistarkastuksissa tarkastuselin voi sallia vähäisiä poikkeamia 3.02 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisista vaatimuksista rungon laidoituksen vähimmäispaksuuden osalta. Poikkeama saa olla enintään 10 %, ja rungon vähimmäispaksuuden on oltava vähintään 3 mm.

    Poikkeamat on merkittävä yhteisön todistukseen.

    Yhteisön todistuksen kohdassa 14 saa soveltaa vain ominaisuutta nro 6.2 ’olemaan hinattavana vesikulkuneuvona, jolla ei ole omaa käyttövoimaa’.

    Ominaisuudet nro 1–5.3 ja 6.1 on yliviivattava.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 14

    (ei tekstiä)

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 15

    Ohjausvauhti aluksen omalla käyttövoimalla

    (liitteessä II olevat 10.03b artiklan 2 kohdan a alakohta, 15.07 artiklan 1 kohta ja 22a.05 artiklan 1 kohdan a alakohta)

    1.   Aluksen ohjausvauhtia koskevat vähimmäisvaatimukset

    Edellä 10.03b artiklan 2 kohdan a alakohdassa, 15.07 artiklan 1 kohdassa ja 22a.05 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ohjausvauhdin aluksen omalla käyttövoimalla katsotaan olevan riittävä, jos – käytettäessä keulapotkuria – alus tai aluksen kuljettama ryhmitelmä saavuttaa 6,5 km:n/h nopeuden suhteessa veteen ja 20°:n/min kääntymisnopeus voidaan saavuttaa ja pitää yllä liikuttaessa 6,5 km:n/h nopeudella suhteessa veteen.

    2.   Koeajot

    Vähimmäisvaatimusten mukaisuutta varmennettaessa on noudatettava 5.03 ja 5.04 artiklaa.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 16

    (ei tekstiä)

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 17

    Asianmukainen palohälytysjärjestelmä

    (liitteessä II olevat 10.03b artiklan 3 kohta, 15.11 artiklan 17 kohta ja 22b.11 artiklan 1 kohta)

    Palohälytysjärjestelmien katsotaan olevan asianmukaisia, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset.

    0.   OSAT

    0.1   Palohälytysjärjestelmä koostuu seuraavista:

    a)

    paloilmaisujärjestelmä;

    b)

    palo-osoitinjärjestelmä;

    c)

    ohjauspaneeli;

    sekä ulkoinen voimanlähde.

    0.2   Paloilmaisujärjestelmä voidaan jakaa yhteen tai useampaan palovyöhykkeeseen.

    0.3   Palo-osoitinjärjestelmässä voi olla yksi tai useampi osoitinlaite.

    0.4   Ohjauspaneeli on palohälytysjärjestelmän keskusohjausyksikkö. Se sisältää myös osia palo-osoitinjärjestelmästä (eli osoitinlaitteen).

    0.5   Paloilmaisuvyöhykkeellä voi olla yksi tai useampia paloilmaisimia.

    0.6   Paloilmaisimet voivat olla

    a)

    lämpöilmaisimia;

    b)

    savuilmaisimia;

    c)

    ioni-ilmaisimia;

    d)

    liekki-ilmaisimia;

    e)

    yhdistelmäilmaisimia (paloilmaisimia, joihin on yhdistetty kaksi tai useampia a–d alakohdassa lueteltuja ilmaisimia).

    Tarkastuselin voi hyväksyä paloilmaisimia, jotka reagoivat muihin palon alkua osoittaviin tekijöihin, edellyttäen, että ne ovat vähintään yhtä herkkiä kuin a–e alakohdassa tarkoitetut ilmaisimet.

    0.7   Paloilmaisimet voidaan asentaa

    a)

    siten, että ne tunnistetaan, tai

    b)

    siten, että niitä ei tunnisteta

    yksilöllisesti.

    1.   RAKENTEELLISET VAATIMUKSET

    1.1   Yleistä

    1.1.1   Pakollisten palohälytysjärjestelmien on oltava aina toimintakunnossa.

    1.1.2   Jäljempänä olevan 2.2 kohdan nojalla vaadittavien paloilmaisimien on oltava automaattisia. Lisäksi voidaan asentaa käsikäyttöisiä paloilmaisimia.

    1.1.3   Järjestelmän ja sen osien on kestettävä aluksilla tavanomaisesti esiintyviä jännitevaihteluja ja -syöksyjä, ympäristön lämpötilan muutoksia, tärinää, kosteutta, iskuja, töytäisyjä ja korroosiota.

    1.2   Energiansyöttö

    1.2.1   Palohälytysjärjestelmän toimintaan tarvittavien energialähteiden ja sähköpiirien on oltava itseään valvovia. Mahdollisen vian on aktivoitava ohjauspaneelissa hälytysvalo ja hälytysääni, jotka on voitava erottaa palohälytysmerkistä.

    1.2.2   Palohälytysjärjestelmän sähkökäyttöisellä osalla on oltava vähintään kaksi voimanlähdettä, joista toinen on varavirtajärjestelmä (eli varavirtalähde ja varasähkötaulu). On oltava kaksi erillistä tehonsyöttöä vain tätä tarkoitusta varten. Näiden on johdettava automaattiseen kytkimeen, joka on palohälytysjärjestelmän ohjauspaneelissa tai lähellä sitä. Päiväristeilyaluksilla, joiden pituus (LWL) on enintään 25 m, ja moottorialuksilla erillinen varavirtalähde on riittävä.

    1.3   Paloilmaisujärjestelmä

    1.3.1   Paloilmaisimet on ryhmiteltävä paloilmaisuvyöhykkeiksi.

    1.3.2   Paloilmaisujärjestelmiä ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen. Poikkeuksena 15.11 artiklan 8 kohdan mukainen ovien sulkeminen ja vastaavat toiminnot voidaan aktivoida ohjauspaneelista ja osoittaa siinä.

    1.3.3   Paloilmaisujärjestelmät on suunniteltava siten, että ensimmäinen osoitettu palohälytys ei estä muiden ilmaisimien laukaisemia palohälytyksiä.

    1.4   Paloilmaisuvyöhykkeet

    1.4.1   Kun paloilmaisimia ei voida etäältä tunnistaa yksilöllisesti, paloilmaisuvyöhyke saa käsittää enintään yhden kannen. Tämä ei koske paloilmaisuvyöhykettä, jolla valvotaan seinillä ympäröityä portaikkoa.

    Jotta ei aiheutuisi viivettä palon alkukohdan ilmaisemisessa, kuhunkin paloilmaisuvyöhykkeeseen kuuluvien suljettujen tilojen lukumäärän on oltava rajallinen. Yhdellä paloilmaisuvyöhykkeellä saa olla enintään 50 suljettua tilaa.

    Kun paloilmaisujärjestelmässä voidaan etäältä tunnistaa yksittäiset paloilmaisimet, sama paloilmaisuvyöhyke voi käsittää useita kansia ja rajoittamattoman määrän suljettuja tiloja.

    1.4.2   Matkustaja-aluksilla, joiden paloilmaisujärjestelmässä ei ole mahdollisuutta tunnistaa etäältä yksittäisiä paloilmaisimia, paloilmaisuvyöhyke saa käsittää enintään 15.11 artiklan 10 kohdan mukaisesti muodostuvan alueen. Tällaisella paloilmaisuvyöhykkeellä olevassa yksittäisessä hytissä olevan paloilmaisimen aktivoitumisen on laukaistava merkkivalo ja äänimerkki kyseisen hytin ulkopuolella olevassa käytävässä.

    1.4.3   Keittiöiden, kone- ja kattilahuoneiden on muodostettava erilliset paloilmaisuvyöhykkeet.

    1.5   Paloilmaisimet

    1.5.1   Paloilmaisimina on käytettävä vain lämpö-, savu- tai ioni-ilmaisimia. Muita tyyppejä saadaan käyttää vain lisäilmaisimina.

    1.5.2   Paloilmaisimien on oltava tyyppihyväksyttyjä.

    1.5.3   Kaikkien automaattisten paloilmaisimien on oltava suunniteltu siten, että ne voidaan testata niiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi ja ottaa takaisin käyttöön tarvitsematta vaihtaa mitään osia.

    1.5.4   Savuilmaisimet on asetettava siten, että ne reagoivat savusta johtuvaan 2–12,5 %:a suurempaan näkyvyyden vähenemiseen metriä kohti. Keittiöihin, kone- ja kattilahuoneisiin asennettavien savuilmaisimien on reagoitava tarkastuselimen asettamien vaatimusten mukaisten herkkyysrajojen sisällä, jolloin on vältettävä ilmaisimien ali- tai yliherkkyys.

    1.5.5   Lämpöilmaisimet on asetettava siten, että lämpötilan noustessa alle 1 °C/min ne reagoivat 54–78 °C:n lämpötilassa.

    Lämpötilan noustessa nopeammin lämpöilmaisimen on reagoitava sellaisten lämpötilarajojen sisällä, joilla vältetään lämpöilmaisimen ali- tai yliherkkyys.

    1.5.6   Tarkastuselimen suostumuksella lämpöilmaisimien sallittu toimintalämpötila voidaan korottaa arvoon, joka on 30 °C suurempi kuin kone- ja kattilahuoneiden yläosan enimmäislämpötila.

    1.5.7   Liekki-ilmaisimien herkkyyden on oltava riittävä valaistua taustaa vasten esiintyvien liekkien ilmaisemiseksi. Liekki-ilmaisimet on myös varustettava väärien hälytysten tunnistusjärjestelmällä.

    1.6   Paloilmaisujärjestelmä ja ohjauspaneeli

    1.6.1   Paloilmaisimen aktivoitumisen on laukaistava palohälytyksen merkkivalo ja äänimerkki ohjauspaneelissa sekä osoitinlaitteet.

    1.6.2   Ohjauspaneeli ja osoitinlaitteet on sijoitettava paikkaan, jossa on pysyvästi miehistöä tai aluksen henkilökuntaa. Yhden osoittimen on oltava ohjauspaikassa.

    1.6.3   Osoitinlaitteiden on osoitettava vähintään paloilmaisuvyöhyke, jossa paloilmaisin on aktivoitunut.

    1.6.4   Kussakin osoitinlaitteessa tai sen lähellä on oltava selvät tiedot valvottavista alueista ja paloilmaisuvyöhykkeiden sijainnista.

    2.   ASENNUSVAATIMUKSET

    2.1   Paloilmaisimet on asennettava siten, että varmistetaan järjestelmän toiminta parhaalla mahdollisella tavalla. On vältettävä kansipalkkien ja tuuletusaukkojen lähellä olevia tai muita paikkoja, joissa ilmavirtaukset voisivat vaikuttaa haitallisesti järjestelmän toimintaan, ja paikkoja, joissa iskut tai mekaaniset vauriot ovat todennäköisiä.

    2.2   Kattoon sijoitetut paloilmaisimet on yleensä asennettava vähintään 0,5 metrin etäisyydelle laipioista. Paloilmaisimien ja laipioiden enimmäisetäisyyden on oltava seuraavan taulukon mukainen:

    Paloilmaisimen tyyppi

    Enimmäislattiapinta-ala paloilmaisinta kohti

    Paloilmaisimien välinen enimmäisetäisyys

    Paloilmaisimien enimmäisetäisyys laipioista

    Lämpö

    37 m2

    9 m

    4,5 m

    Savu

    74 m2

    11 m

    5,5 m

    Tarkastuselin voi määrätä tai hyväksyä muita etäisyyksiä ilmaisimien ominaisuudet osoittavien kokeiden perusteella.

    2.3   Palohälytysjärjestelmän kaapeleiden vetäminen kone- ja kattilahuoneiden tai muiden palovaarallisten alueiden läpi ei ole sallittua, ellei se ole välttämätöntä palon ilmaisemiseksi näillä alueilla tai laitteiden kytkemiseksi vastaavaan voimanlähteeseen.

    3.   TESTAUS

    3.1   Asiantuntijan on testattava palohälytysjärjestelmät

    a)

    asennuksen jälkeen;

    b)

    määräajoin, kuitenkin vähintään joka toinen vuosi.

    Kone- ja kattilahuoneiden osalta testi on suoritettava erilaisissa toiminta- ja ilmanvaihto-olosuhteissa.

    3.2   Asiantuntijan on allekirjoitettava testitodistus, josta ilmenee testin päivämäärä.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 18

    Aluksen erotettujen osien kelluvuuden, trimmin ja vakavuuden osoittaminen

    (liitteessä II oleva 22a.05 artiklan 2 kohta yhdessä 22.02 ja 22.03 artiklan kanssa)

    1.   Osoitettaessa 22a.05 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erotettujen aluksen osien kelluvuutta, trimmiä ja vakavuutta on oletettava, että kummankin osan lasti on osittain tai kokonaan purettu etukäteen tai että kehyksen ulkopuolelle ulottuvat kontit on sopivasti suojattu liukumisen varalta.

    2.   Seuraavia vaatimuksia on siis noudatettava kummankin osan osalta laskettaessa vakavuutta 22.03 artiklan mukaisesti (Kiinnitettyjä kontteja kuljettavien alusten vakavuuden osoittamisessa käytettävät raja-arvot ja laskentamenettely):

    vaihtokeskuskorkeuden (MG) on oltava vähintään 0,50 m,

    jäännösturvallisuusväli on 100 mm,

    huomioon otettava nopeus on 7 km/h,

    tuulen paineen oletetaan olevan 0,01 t/m2.

    3.   Kallistuskulman arvoa (≤ 5°) ei tarvitse noudattaa 22a.05 artiklan 2 kohdan mukaisesti erotettujen aluksen osien osalta, koska tämä kulma – joka on johdettu kitkakertoimesta – on määritetty kiinnittämättömiä kontteja varten.

    Nesteiden vapaista pinnoista johtuva kallistusvarsi on otettava huomioon 22.02 artiklan 1 kohdan e alakohdassa esitetyn kaavan mukaisesti.

    4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa asetettujen vaatimusten katsotaan täyttyvän myös, jos kumpikin osa on vaarallisten aineiden kuljetusta Reinillä koskevan säännön (ADNR) 9.1.0.95.2 kohdassa asetettujen vakavuusvaatimusten mukainen.

    5.   Aluksen erotettujen osien vakavuus voidaan vahvistaa olettaen, että lasti on jakautunut tasaisesti, koska lasti voidaan jakaa tasaisesti – ellei näin ole jo tehty – ennen erottamista tai sitten aluksen lasti voidaan suureksi osaksi purkaa.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 19

    (ei tekstiä)

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 20

    Standardien S1 ja S2 mukaisesti käytettävien alusten varustus

    (liitteessä II oleva 23.09 artikla)

    1.   YLEINEN JOHDANTO

    Liitteessä II olevan 23.09 artiklan 1 kohdan nojalla alusten, joita on tarkoitus käyttää standardien S1 ja S2 mukaisesti, on oltava tämän artiklan säännösten mukaisia. Edellä olevan 23.09 artiklan 1 kohdan nojalla tarkastuselimen on vahvistettava yhteisön todistuksessa, että alus on näiden säännösten mukainen.

    Nämä säännökset ovat täydentävää varustusta koskevia säännöksiä, joita sovelletaan niiden vaatimusten lisäksi, jotka aluksen on täytettävä yhteisön todistuksen antamista varten. Edellä olevan 23.09 artiklan säännöksiä, joita voitaisiin tulkita eri tavoin, selvennetään tässä hallinnollisessa ohjeessa. Siten liitteessä II olevan 23.09 artiklan 1 kohdan säännöksiä on tulkittava seuraavasti.

    2.   23.09 ARTIKLA

    2.1   1.1 kohdan a alakohta – Käyttövoimajärjestelmän järjestely

    Jos alus on varustettu päämoottorilla, jonka pyörimissuunta on suoraan vaihdettavissa, työntövoiman suunnan kääntämiseen tarvittava paineilmajärjestelmä on

    a)

    pidettävä pysyvästi paineistettuna automaattisen säätökompressorin avulla; tai

    b)

    paineistettava ohjauspaikasta käynnistettävissä olevan apumoottorin avulla, kun hälytys laukeaa ohjaushytissä. Jos apumoottorilla on oma polttoainesäiliö, ohjaushytissä on 8.05 artiklan 13 kohdan nojalla oltava varoituslaite, joka osoittaa, että säiliön täyttöaste ei ole riittävä turvallisen käytön jatkamiseksi.

    2.2   1.1 kohdan b alakohta – Pääkonehuoneen pilssiveden taso

    Jos keulaohjausjärjestelmä on välttämätön 5 luvun mukaisten ohjattavuusvaatimusten täyttämiseksi, keulaohjausjärjestelmän sisältävää tilaa on pidettävä pääkonehuoneena.

    2.3   1.1 kohdan c alakohta – Automaattinen polttoaineen syöttö

    2.3.1   Jos käyttövoimajärjestelmässä on päivittäiseen käyttöön tarkoitettu säiliö,

    a)

    sen sisällön on riitettävä varmistamaan käyttövoimajärjestelmän 24 tunnin toimintajakso, kun kulutuksen oletetaan olevan 0,25 litraa kW:a kohti tunnissa;

    b)

    päivittäiseen käyttöön tarkoitetun säiliön uudelleen täyttämiseen tarkoitettua polttoaineensyöttöpumppua on käytettävä jatkuvasti; tai

    c)

    polttoaineensyöttöpumppu on varustettava

    kytkimellä, joka automaattisesti kytkee polttoaineensyöttöpumpun päälle, kun päivittäiseen käyttöön tarkoitetun säiliön pinnankorkeus laskee tietylle alhaiselle tasolle, ja

    kytkimellä, joka automaattisesti kytkee polttoaineensyöttöpumpun toiminnasta, kun päivittäiseen käyttöön tarkoitettu säiliö on täynnä.

    2.3.2   Päivittäiseen käyttöön tarkoitetussa säiliössä on oltava 8.05 artiklan 13 kohdan vaatimusten mukainen tasohälytin.

    2.4   1.1 kohdan d alakohta – Ohjausjärjestelmän käyttö ilman, että se vaatii erityistä voimaa

    Hydrauliset ohjausjärjestelmät täyttävät tämän vaatimuksen. Käsikäyttöisten ohjausjärjestelmien käyttäminen ei saa vaatia enempää voimaa kuin 160 N.

    2.5   1.1 kohdan e alakohta – Liikenteessä vaadittavat merkkivalot ja äänimerkit

    Merkkivaloihin eivät sisälly jäsenvaltioiden merenkulkuviranomaisten säännöksissä vaaditut sylinterit, pallot, kartiot tai kaksoiskartiot.

    2.6   1.1 kohdan f alakohta – Suora yhteys ja viestintä konehuoneeseen

    2.6.1   Suoran yhteyden katsotaan olevan varmistettu, jos

    a)

    suora näköyhteys on mahdollinen ohjaushytin ja aluksen keulassa tai perässä olevien vinssien ja pollareiden hallintapaikkojen välillä ja jos lisäksi etäisyys ohjaushytistä näihin hallintapaikkoihin on enintään 35 m; ja

    b)

    asuintiloihin on suora pääsy ohjaushytistä.

    2.6.2   Yhteyden konehuoneeseen katsotaan olevan varmistettu, jos 7.09 artiklan 3 kohdan toisessa lauseessa tarkoitettua hälytysmerkkiä voidaan käyttää riippumatta 7.09 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta kytkimestä.

    2.7   1.1 kohdan i alakohta – Kammet ja vastaavat kääntyvät käyttövälineet

    Näihin sisältyvät

    a)

    käsikäyttöiset ankkurivinssit (suurimmaksi tarvittavaksi voimaksi katsotaan se, joka tarvitaan ankkurien riippuessa vapaasti);

    b)

    luukkujen nostokammet;

    c)

    masto- ja piippuvinssien kammet.

    Näihin eivät sisälly

    a)

    varppaus- ja kytkentävintturit;

    b)

    nostureiden kammet, ellei niitä ole tarkoitettu laivaveneille.

    2.8   1.1 kohdan m alakohta – Ergonominen järjestely

    Säännösten vaatimuksia katsotaan noudatettavan, jos

    a)

    ohjaushytti on järjestetty eurooppalaisen standardin EN 1864:2008 mukaisesti; tai

    b)

    ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten; tai

    c)

    ohjaushytti on seuraavien vaatimusten mukainen:

    aa)

    Ohjaus- ja valvontalaitteet ovat näkökentässä katsottaessa eteenpäin ja enintään 180°:n kaaren sisällä (90° oikeaan ja 90° vasempaan), mukaan lukien lattia ja katto. Niiden on oltava selvästi luettavissa ja näkyvissä perämiehen normaalista paikasta.

    bb)

    Pääohjauslaitteet, kuten ruoriratas tai ruorivipu, moottorin ohjaimet, radion ohjaimet sekä äänimerkkien ja kansallisten tai kansainvälisten merenkulkuviranomaisten säännöksissä vaadittujen varoitus- ja ohjailumerkkien ohjaimet, on järjestettävä siten, että oikealla ja vasemmalla puolella olevien ohjaimien välinen etäisyys on enintään 3 m. Perämiehen on kyettävä ohjaamaan moottoreita irrottamatta otettaan ohjausjärjestelmän ohjaimista, samalla kun hän kykenee samanaikaisesti käyttämään muita ohjaimia, kuten radiojärjestelmän ja äänimerkkien ja kansallisten tai kansainvälisten merenkulkuviranomaisten säännöksissä vaadittujen varoitus- ja ohjailumerkkien ohjaimia.

    cc)

    Kansallisissa tai kansainvälisissä merenkulkuviranomaisten säännöksissä vaadittuja varoitus- ja ohjailumerkkejä käytetään sähköisesti, pneumaattisesti, hydraulisesti tai mekaanisesti. Poiketen siitä, mitä edellä määrätään, niitä voidaan käyttää vetovaijerin avulla vain, jos turvallinen käyttö ohjauspaikasta on tällä tavoin mahdollista.

    3.   23.09 ARTIKLA

    3.1   1.2 kohdan a alakohta – Yksinään liikennöivät moottorialukset

    Moottorialuksiin, jotka yhteisön todistuksen mukaan hyväksytään myös työntämään mutta

    a)

    joissa ei ole hydraulisia tai sähkökäyttöisiä kytkentävinttureita tai

    b)

    joiden hydrauliset tai sähkökäyttöiset kytkentävintturit eivät ole tämän hallinnollisen ohjeen 3.3 kohdan vaatimusten mukaisia,

    on sovellettava S2-standardia yksinään liikennöivänä moottorialuksena.

    Merkintä ’S2-standardia ei sovelleta moottorialukseen sen työntäessä’ on merkittävä yhteisön todistuksen kohtaan 47.

    3.2   1.2 kohdan c alakohta – Työnnettävät kytkyeet

    Moottorialuksiin, jotka yhteisön todistuksen mukaan hyväksytään työntämään ja jotka on varustettu tämän hallinnollisen ohjeen 3.3 kohdan vaatimusten mukaisilla hydraulisilla tai sähkökäyttöisillä kytkentävinttureilla mutta joilla ei ole omaa keulapotkuria, sovelletaan S2-standardia moottorialuksena, joka työntää kytkyettä. Merkintä ’S2-standardia ei sovelleta moottorialukseen sen liikennöidessä yksinään’ on merkittävä yhteisön todistuksen kohtaan 47.

    3.3   1.2 kohdan c alakohdan ensimmäinen lause ja 1.2 kohdan d alakohdan ensimmäinen lause – Erikoisvintturit tai vastaavat köysien kiristysvälineet (kytkentävälineet)

    Vaadittavat kytkentävälineet ovat 16.01 artiklan 2 kohdan mukaisesti määriteltyjä vähimmäisvarusteita, joiden tehtävänä on hallinnollisessa ohjeessa nro 3 olevien 2.1 ja 2.2 kohdan (pitkittäiskytkennät) mukaisesti vastaanottaa kytkentävoimat ja jotka ovat seuraavien vaatimusten mukaisia:

    a)

    Välineiden on saatava aikaan kytkentään tarvittava kiristysvoima vain mekaanisin keinoin.

    b)

    Välineiden ohjainten on sijaittava välineissä itsessään. Poiketen siitä, mitä edellä määrätään, kauko-ohjaus on sallittua edellyttäen, että

    välineitä käyttävällä henkilöllä on kauko-ohjauspaikasta suora esteetön näköyhteys välineisiin,

    kauko-ohjauspaikassa on laite, joka estää tahattoman käytön,

    välineissä on hätäpysäytin.

    c)

    Välineissä on oltava jarrutuslaite, joka toimii välittömästi, jos ohjaimet vapautetaan tai käyttövoima katoaa.

    d)

    Kytkentävälineet on voitava vapauttaa manuaalisesti, jos käyttövoima katoaa.

    3.4   1.2 kohdan c alakohdan toinen lause ja 1.2 kohdan d alakohdan toinen lause – Keulapotkurin käyttö

    Keulapotkurin käyttöohjaimen on oltava pysyvästi asennettu ohjaushyttiin. Edellä olevan 7.04 artiklan 8 kohdan vaatimuksia on noudatettava. Keulapotkurin käyttämiseen tarvittava sähkökaapelointi on asennettava pysyvästi työntävän moottorialuksen tai työntöaluksen keulaan saakka.

    3.5   1.2 kohdan e alakohta – Vastaava ohjattavuus

    Vastaava ohjattavuus varmistetaan käyttövoimajärjestelmällä, joka koostuu

    a)

    monipotkurisesta käyttöyksiköstä ja vähintään kahdesta itsenäisestä käyttövoimajärjestelmästä, joilla on samanlainen antoteho;

    b)

    vähintään yhdestä sykloidipotkurista;

    c)

    vähintään yhdestä säätösiipipotkurista; tai

    d)

    vähintään yhdestä 360°:n vesisuihkukäyttövoimajärjestelmästä.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 21

    Savuhätävalaistusta koskevat vaatimukset

    (liitteessä II olevat 15.06 artiklan 7 kohta ja 22b.10 artiklan d alakohta)

    1.   Yleistä

    1.1   Edellä mainittujen säännösten mukaisesti matkustaja-aluksissa ja suurnopeusaluksissa on oltava sopivat järjestelmät poistumisteiden ja hätäuloskäyntien osoittamiseksi selvästi, kun normaali hätävalaistus ei savun takia ole yhtä tehokas. Tällaisten järjestelmien on muodostettava savuhätävalaistus. Tämä hallinnollinen ohje koskee tällaisten järjestelmien hyväksymistä, asennusta ja huoltoa.

    1.2   Edellä 15.10 artiklan 3 kohdassa vaaditun hätävalaistuksen lisäksi poistumistiet, mukaan lukien portaikot, uloskäynnit ja hätäuloskäynnit, on merkittävä savuhätävalaistuksella koko poistumistien matkalta, erityisesti kulmissa ja risteyksissä.

    1.3   Savuhätävalaistusjärjestelmän on toimittava vähintään 30 minuutin ajan sen aktivoimisesta.

    1.4   Savuhätävalaistustuotteet eivät saa olla radioaktiivisia tai myrkyllisiä.

    1.5   Savuhätävalaistusjärjestelmää koskevat ohjeet on pidettävä esillä yhdessä 15.13 artiklan 2 kohdan mukaisen turvallisuuskaavion kanssa ja jokaisessa hytissä.

    2.   Määritelmät

    2.1   Savuhätävalaistus – Poistumisteiden varrelle sijoitettu sähkökäyttöinen valaistus tai fotoluminesenssiosoittimet, jotka varmistavat, että kaikki tällaiset tiet voidaan helposti tunnistaa.

    2.2   Fotoluminesenssijärjestelmä – Savuhätävalaistusjärjestelmä, jossa käytetään fotoluminesenssimateriaalia. Fotoluminesenssimateriaali sisältää kemikaalia (esimerkiksi sinkkisulfaattia), joka varastoi energiaa, kun sitä valaistaan näkyvällä valolla. Fotoluminesenssimateriaali lähettää valoa, joka muuttuu näkyväksi, kun ympäristön valolähde ei ole yhtä tehokas. Kun valolähde ei syötä siihen lisäenergiaa, fotoluminesenssimateriaali luovuttaa varastoimaansa energiaa jonkin aikaa sen valotiheyden heiketessä.

    2.3   Sähkökäyttöinen järjestelmä – Savuhätävalaistusjärjestelmä, joka tarvitsee toimiakseen sähkötehoa, kuten järjestelmät, joissa käytetään hehkulamppuja, valodiodeja, elektroluminesenssinauhoja tai -lamppuja, elektrofluoresenssilamppuja tai muita vastaavia.

    3.   Käytävät ja portaikot

    3.1   Kaikissa käytävissä savuhätävalaistuksen on oltava jatkuva, paitsi missä se keskeytyy käytävien ja hytin ovien takia, näkyvän reunalinjan muodostamiseksi poistumistien varrelle. Kansainvälisen standardin mukaiset savuhätävalaistusjärjestelmät, joissa näkyvä reunalinja ei ole jatkuva, ovat myös sallittuja. Savuhätävalaistus on asennettava vähintään käytävän toiselle puolelle, joko seinälle enintään 0,3 m:n korkeudelle lattiasta tai lattialle enintään 0,15 m:n etäisyydelle seinästä. Yli kahden metrin levyisissä käytävissä savuhätävalaistus on asennettava kummallekin puolelle.

    3.2   Umpipäisissä käytävissä savuhätävalaistukseen on sijoitettava poistumistien suuntaan osoittavia nuolia tai vastaavia suuntaosoittimia enintään 1 m:n välein.

    3.3   Kaikkiin portaikkoihin on asennettava savuhätävalaistus vähintään toiselle puolelle enintään 0,3 m:n korkeudelle lattiasta siten, että askelman yläpuolella tai alapuolella seisova henkilö havaitsee helposti askelman sijainnin. Savuhätävalaistus on asennettava kummallekin puolelle, jos portaikon leveys on kaksi metriä tai enemmän. Portaiden alku ja päättyminen on osoitettava, jotta havaitaan, ettei askelmia ole enempää.

    4.   Ovet

    4.1   Savuhätävalaistuksen on johdettava uloskäynnin ovenkahvaan. Sekaannuksen välttämiseksi muita ovia ei saa merkitä samalla tavalla.

    4.2   Kun 15.11 artiklan 2 kohdan mukaisissa väliseinissä ja 15.02 artiklan 5 kohdan mukaisissa laipioissa on liukuovia, avaussuunta on osoitettava.

    5.   Merkit ja merkinnät

    5.1   Kaikkien poistumistiemerkkien on oltava fotoluminesenssimateriaalia, tai ne on merkittävä sähkövalolla. Tällaisten merkkien ja merkintöjen mittojen on vastattava muun savuhätävalaistusjärjestelmän mittoja.

    5.2   Savuhätävalaistuksen uloskäyntimerkit on sijoitettava kaikkien uloskäyntien yhteyteen. Merkit on sijoitettava säädetylle alueelle uloskäyntiovien kahvan puolelle.

    5.3   Kaikkien merkkien on oltava väriltään vastakkaisia niiden asennustaustaan (seinään tai lattiaan) nähden.

    5.4   Savuhätävalaistuksessa on käytettävä standardoituja symboleja (esimerkiksi IMO:n päätöksessä A.760(18) kuvattuja symboleja).

    6.   Fotoluminesenssijärjestelmät

    6.1   Fotoluminesenssinauhojen on oltava vähintään 0,075 m leveitä. Kapeampia nauhoja voidaan kuitenkin käyttää, jos niiden valotiheys on suhteellisesti suurempi leveyden korvaamiseksi.

    6.2   Fotoluminesenssimateriaalien on tuotettava vähintään 15 mcd/m2 mitattuna 10 minuutin kuluttua kaikkien ulkoisten valolähteiden poistamisesta. Järjestelmän on tämän jälkeen 20 minuutin ajan tuotettava valotiheysarvoja, jotka ovat suurempia kuin 2 mcd/m2.

    6.3   Kaikkiin fotoluminesenssijärjestelmän materiaaleihin on kohdistettava vähintään fotoluminesenssimateriaalien varaamiseen tarvittava ympäristön valon vähimmäistaso edellä esitettyjen valotiheysvaatimusten täyttämiseksi.

    7.   Sähkökäyttöiset järjestelmät

    7.1   Sähkökäyttöiset järjestelmät on kytkettävä 15.10 artiklan 4 kohdassa vaadittuun varasähkötauluun, jotta se saa tehoa päävirtalähteestä normaaliolosuhteissa ja lisäksi varavirtalähteestä sen ollessa toiminnassa. Varavirtalähteen kapasiteetin mitoittamista varten sähkökäyttöinen järjestelmä on sisällytettävä varavirtalähteen käyttäjien luetteloon.

    7.2   Sähkökäyttöisten järjestelmien on joko kytkeydyttävä päälle automaattisesti tai ne on kyettävä aktivoimaan yhdellä toimenpiteellä ohjauspaikasta.

    7.3   Sähkökäyttöisiin järjestelmiin sovelletaan seuraavia valotiheyssääntöjä:

    1.

    sähkökäyttöisten järjestelmien aktiivisten osien valotiheyden on oltava vähintään 10 cd/m2;

    2.

    pienoishehkulamppujen pistemäisten valolähteiden keskimääräisen intensiteetin kaikkiin suuntiin on oltava vähintään 150 mcd siten, että lamppujen välimatka on enintään 0,1 m;

    3.

    valodiodijärjestelmien pistemäisten valolähteiden huippuintensiteetin on oltava vähintään 35 mcd; valokeilan puolen intensiteetin kartiokulman on oltava asianmukainen suhteessa todennäköisiin lähestymis- ja katselusuuntiin; lamppujen välimatka saa olla enintään 0,3 m; ja

    4.

    elektroluminesenssijärjestelmien osalta niiden on toimittava 30 minuutin ajan hetkestä, jolloin päävirtalähde, johon se on 7.1 kohdan nojalla kytkettävä, lakkaa toimimasta.

    7.4   Kaikki sähkökäyttöiset järjestelmät on järjestettävä siten, että minkään yksittäisen valon, valonauhan tai akun vikaantuminen ei johda merkinnän tehottomuuteen.

    7.5   Sähkökäyttöisten järjestelmien on oltava 9.20 artiklan vaatimusten mukaisia värähtely- ja lämpötestauksen osalta. Edellä olevan 9.20 artiklan 2 kohdan c alakohdasta poiketen lämpötestaus voidaan suorittaa 40 °C:n vertailuympäristölämpötilassa.

    7.6   Sähkökäyttöisten järjestelmien on oltava 9.21 artiklassa asetettujen sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevien vaatimusten mukaisia.

    7.7   Sähkökäyttöisissä järjestelmien suojauksen on oltava vähintään IEC 60529:1992:n mukaisen IP 55:n tasoinen.

    8.   Testaus

    Asiantuntijan on testattava savuhätävalaistusjärjestelmien valotiheys vähintään joka viides vuosi. Asiantuntijan on allekirjoitettava testitodistus, josta ilmenee testauspäivämäärä. Jos valotiheys ei tietyn lukeman osalta ole tämän hallinnollisen ohjeen vaatimusten mukainen, lukemat on otettava vähintään kymmenestä tasavälein sijaitsevasta kohdasta. Jos yli 30 % lukemista ei täytä tämän hallinnollisen ohjeen vaatimuksia, savuhätävalaistusjärjestelmä on vaihdettava. Jos 20–30 % lukemista ei täytä tämän hallinnollisen ohjeen vaatimuksia, savuhätävalaistusjärjestelmä on tarkastettava uudelleen yhden vuoden kuluessa.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 22

    Liikuntaesteisten henkilöiden erityiset turvallisuustarpeet

    (liitteessä II oleva 1.01 artiklan 104 kohta, 15.01 artiklan 4 kohta, 15.06 artiklan 3–5, 9, 10, 13 ja 17 kohta, 15.08 artiklan 3 kohta, 15.10 artiklan 3 kohta ja 15.13 artiklan 1–4 kohta)

    1.   Johdanto

    Liikuntaesteisillä henkilöillä on muita matkustajia suuremmat turvallisuustarpeet. Nämä tarpeet on otettu huomioon 15 luvun vaatimuksissa, joita selitetään seuraavassa.

    Näiden vaatimusten tarkoituksena on varmistaa, että liikuntaesteiset henkilöt voivat oleskella ja liikkua aluksissa turvallisesti. Lisäksi tällaisten henkilöiden turvallisuuden pitää olla hätätilanteessa samalla tasolla kuin muidenkin matkustajien.

    Ei ole tarpeen, että kaikki matkustaja-alueet ovat liikuntaesteisiä henkilöitä koskevien erityisturvallisuusvaatimusten mukaisia. Siten nämä vaatimukset koskevat vain tiettyjä alueita. Kyseisille henkilöille on kuitenkin annettava mahdollisuus saada tietää, mitkä alueet on mukautettu heidän turvallisuuttaan silmällä pitäen, jotta he voivat järjestää oleskelunsa aluksessa tämän mukaisesti. Aluksen omistaja on vastuussa vastaavien alueiden asettamisesta käytettäväksi, niistä tiedottamisesta ja niiden ilmoittamisesta liikuntaesteisille henkilöille.

    Liikuntaesteisiä henkilöitä koskevien säännösten perustana ovat

    matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä annetun neuvoston direktiivin 98/18/EY muuttamisesta 14 päivänä huhtikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/24/EY, ja

    opas sisävesimatkustaja-alusten mukauttamiseksi liikuntaesteisiä henkilöitä varten Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission päätöslauselman nro 25 mukaisesti.

    Liitteessä II käytetyn termin ’liikuntaesteiset henkilöt’ määritelmä on suurelta osin sama kuin direktiivissä, ja useimmat tekniset vaatimukset perustuvat oppaaseen. Epävarmoissa tapauksissa päätöksenteossa voidaan siten viitata kumpaankin. Yleisesti ottaen direktiivin ja oppaan vaatimukset ovat tiukempia kuin liitteessä II asetetut vaatimukset.

    Liitteen II vaatimukset eivät koske vuodepaikkoja ja vastaavia varusteita. Niihin sovelletaan kansallisia säännöksiä.

    2.   Edellä olevan 1.01 artiklan 104 kohta – Termi ’liikuntaesteiset henkilöt’

    ’Liikuntaesteisillä henkilöillä’ tarkoitetaan henkilöitä, jotka fyysisten rajoitteiden takia eivät kykene liikkumaan tai erottamaan ympäristöään samalla tavoin kuin muut matkustajat. Tämä määritelmä sisältää näkö- ja kuulovammaiset ja henkilöt, joilla on mukanaan pieniä lapsia rattaissa tai kannettavana. Näissä säännöksissä liikuntaesteisiin henkilöihin ei kuitenkaan sisällytetä psyykkisesti vammaisia.

    3.   Edellä olevan 15.01 artiklan 4 kohta – Yleisiä säännöksiä: liikuntaesteisten henkilöiden käytettäväksi järjestetyt erityiset alueet

    Liikuntaesteisten henkilöiden käytettäväksi järjestetyt erityiset alueet vaihtelevat yksinkertaisimmassa tapauksessa saapumisalueista paikkoihin, joista evakuointi voidaan suorittaa hätätilanteessa. Erityisalueiden on sisällettävä

    paikka, johon on sijoitettu hengenpelastusvälineitä tai josta niitä annetaan hätätilanteessa,

    istuimia,

    sopivasti mukautettu WC (näiden ohjeiden 10 kohta), ja

    yhteyskäytäviä.

    Istuinten lukumäärä vastaa likimäärin vähintään sitä liikuntaesteisten henkilöiden lukumäärää, joka pitkällä aikavälillä useimmiten on aluksessa samanaikaisesti. Aluksen omistajan on määritettävä tämä lukumäärä kokemuksen perusteella, koska toimivaltaisella viranomaisella ei ole siihen tarvittavia tietoja.

    Hyttialuksissa on myös otettava huomioon liikuntaesteisten henkilöiden käytössä oleviin hytteihin johtavat yhteyskäytävät. Aluksen omistajan on määritettävä tällaisten hyttien lukumäärä samalla tavoin kuin istuinten lukumäärä. Ovien leveyttä lukuun ottamatta hyttien erityisjärjestelyille ei ole asetettu vaatimuksia. Omistaja on vastuussa mahdollisesti tarvittavista lisäjärjestelyistä.

    Toinen lause on samanlainen 24.04 artiklan 4 kohdan kanssa siten, että kohteena ovat liikuntaesteisten henkilöiden erityiset turvallisuusvaatimukset. Sitä on siten sovellettava yhdenmukaisesti. Jos suosituksissa edellytetään vaihtoehtoisia toimenpiteitä, nämä voivat erityisesti olla luonteeltaan organisaatiota koskevia.

    4.   Edellä olevan 15.06 artiklan 3 kohdan g alakohta – Tilojen uloskäynnit

    Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitettujen tai liikuntaesteisten henkilöiden alukseen siirtymiseen tai siitä poistumiseen yleensä käyttämien yhteyskäytävien, uloskäyntien ja partaissa tai kaiteissa olevien aukkojen leveyttä koskevien vaatimusten osalta on otettava huomioon rattaat ja se, että ihmiset voivat olla riippuvaisia erilaisista kävelytuista tai pyörätuoleista. Alukseen siirtymiseen ja siitä poistumiseen tarkoitettujen uloskäyntien tai aukkojen osalta on myös otettava huomioon mahdollisten avustajien tarvitsema lisätila.

    5.   Edellä olevan 15.06 artiklan 4 kohdan d alakohta – Ovet

    Liikuntaesteisten henkilöiden käytettäväksi tarkoitettuja ovia ympäröivän alueen järjestelyä koskevin vaatimuksin on varmistettava, että esimerkiksi kävelytuista riippuvaiset henkilöt voivat avata tällaiset ovet turvallisesti.

    6.   Edellä olevan 15.06 artiklan 5 kohdan c alakohta – Yhteyskäytävät

    Katso tämän hallinnollisen ohjeen 4 kohta.

    7.   Edellä olevan 15.06 artiklan 9 kohta – Portaikot ja hissit

    Portaikkojen järjestelyä koskevissa vaatimuksissa on mahdollisten liikuntarajoitteiden lisäksi otettava huomioon näkörajoitteet.

    8.   Edellä olevan 15.06 artiklan 10 kohdan a ja b alakohta – Partaat ja kaiteet

    Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetuilla kansilla partaiden ja kaiteiden on oltava korkeampia, koska on todennäköisempää, että tällaiset henkilöt menettävät tasapainonsa tai eivät kykene itse pitelemään kiinni.

    Katso myös tämän hallinnollisen ohjeen 4 kohta.

    9.   Edellä olevan 15.06 artiklan 13 kohta – Kulkualueet

    Liikuntaesteisten henkilöiden on eri syistä muita useammin nojattava johonkin tai pidettävä jostakin kiinni, joten liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitettujen kulkualueiden seinät on varustettava asianmukaisella korkeudella olevilla kaiteilla.

    Katso myös tämän hallinnollisen ohjeen 4 kohta.

    10.   Edellä olevan 15.06 artiklan 17 kohta – WC-tilat

    Liikuntaesteisten henkilöiden on myös voitava käyttää WC-tiloja ja voitava liikkua niissä turvallisesti, joten vähintään yksi WC-tila on mukautettava tätä varten.

    11.   Edellä olevan 15.08 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta – Hälytysjärjestelmä

    Liikuntaesteiset henkilöt joutuvat muita todennäköisemmin tilanteisiin, joissa he ovat riippuvaisia muiden avusta. Tiloihin, joissa he eivät yleensä ole miehistön jäsenten, aluksen henkilökunnan tai matkustajien näkyvissä, on siten järjestettävä mahdollisuus laukaista hälytys. Tämä koskee liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitettuja WC-tiloja.

    Liikuntaesteisiin henkilöihin sisällytetään näkö- tai kuulovammaiset. Siten matkustajien hälytysjärjestelmään on järjestettävä sopivat hälytysvalot ja hälytysäänet vähintään liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetuilla erityisillä alueilla.

    12.   Edellä olevan 15.10 artiklan 3 kohdan d alakohta – Riittävä valaistus

    Liikuntaesteisiin henkilöihin sisällytetään myös näkövammaiset. Siten on olennaista, että liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetuilla alueilla on riittävä valaistus, jonka on täytettävä tiukemmat vaatimukset kuin muiden matkustaja-alueiden valaistuksen.

    13.   Edellä olevan 15.13 artiklan 1 kohta – Turvallisuusasiakirja

    Turvallisuusasiakirjassa huomioon otettavissa liikuntaesteisten henkilöiden kannalta välttämättömissä erityisturvallisuustoimenpiteissä on huomioitava sekä liikuntaesteisyyden että näkö- ja kuulovammaisuuden mahdollisuus. Tällaisten henkilöiden osalta on otettava huomioon normaalikäyttöä koskevat toimenpiteet hätätilanteita koskevien toimenpiteiden lisäksi.

    14.   Edellä olevan 15.13 artiklan 2 kohta – Turvallisuuskaavio

    Kaavioon on merkittävä tämän hallinnollisen ohjeen 3 kohdassa tarkoitetut alueet.

    15.   Edellä olevan 15.13 artiklan 3 kohdan b alakohta – Turvallisuusasiakirjan ja -kaavion esillä pitäminen

    Vähintään liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetuilla alueilla esillä pidettävien turvallisuusasiakirjan ja turvallisuuskaavion kappaleiden on oltava sellaisia, että myös heikkonäköiset voivat mahdollisuuksien mukaan lukea ne. Tämä voidaan järjestää esimerkiksi käyttämällä asianmukaista kontrastia ja merkkikokoa.

    Lisäksi kaaviot on pidettävä esillä sellaisella korkeudella, että myös pyörätuolin käyttäjät voivat lukea ne.

    16.   Edellä olevan 15.13 artiklan 4 kohta – Matkustajille tarkoitetut toimintaohjeet

    Sovelletaan vastaavasti tämän hallinnollisen ohjeen 15 kohtaa.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 23

    (ei tekstiä)

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 24

    Sopiva kaasuvaroitusjärjestelmä

    (liitteessä II oleva 15.15 artiklan 9 kohta)

    1.   Edellä olevan 24.02 artiklan 2 kohdan ja 24.06 artiklan 5 kohdan (kummassakin tapauksessa 15.01 artiklan 2 kohdan e alakohtaa koskevien siirtymäsäännösten) mukaisesti nykyisissä matkustaja-aluksissa on sallittua käyttää kotitalouskäyttöön tarkoitettuja nestekaasujärjestelmiä vain ensimmäiseen 1 päivän tammikuuta 2045 jälkeen tapahtuvaan yhteisön todistuksen uusimiseen saakka edellyttäen, että käytettävissä on 15.15 artiklan 9 kohdan mukaiset kaasuvaroituslaitteet. Edellä olevan 15.15 artiklan 9 kohdan mukaisesti kotitalouskäyttöön tarkoitettuja nestekaasujärjestelmiä saadaan tulevaisuudessa asentaa myös ensimmäistä kertaa käyttöön otettaviin matkustaja-aluksiin, joiden pituus on enintään 45 m, jos samanaikaisesti asennetaan tällaiset varoituslaitteet.

    2.   Edellä olevan 24.02 artiklan 2 kohdan ja 24.06 artiklan 5 kohdan (kummassakin tapauksessa 15.15 artiklan 9 kohtaa koskevien siirtymäsäännösten) mukaisesti näiden kaasuvaroituslaitteiden on oltava asennettuna todistuksen ensimmäisen uusimisen yhteydessä 14.15 artiklan mukaisesti.

    Kaasuvaroituslaitteet koostuvat antureista, laitteista ja putkista, ja niitä pidetään sopivina, jos ne ovat vähintään seuraavien säädettyjen vaatimusten mukaisia:

    Vaatimukset, jotka järjestelmän (antureiden, laitteiden, putkien) on täytettävä:

    3.1.1   Kaasuvaroitus on annettava viimeistään saavutettaessa ja ylitettäessä seuraavat arvot:

    a)

    10 % propaani-ilmaseoksen alemmasta räjähdysrajasta; ja

    b)

    30 miljoonasosaa hiilimonoksidia (CO).

    3.1.2   Aika, joka kuluu hälytyksen aktivoitumiseen koko järjestelmän osalta, ei saa olla enempää kuin 20 s.

    3.1.3   Edellä 3.1.1 ja 3.1.2 kohdassa esitetyt raja-arvot eivät saa olla säädettävissä.

    3.1.4   Testikaasuntuotanto on suunniteltava siten, että mahdollinen keskeytys tai este havaitaan. Ilman sisäänpääsystä tai vuodon aiheuttamasta testikaasun menetyksestä johtuvat väärät tulokset on vältettävä tai ne on havaittava ja niistä on raportoitava.

    3.1.5   Laitteiden on oltava suunniteltu lämpötila-alueelle –10–40 °C ja ilmankosteuden vaihtelualueelle 20–100 %.

    3.1.6   Kaasuvaroituslaitteiden on oltava itseään valvovia. Laitteiden luvattomasti pois päältä kytkemisen on oltava mahdotonta.

    3.1.7   Aluksen voimansyöttöverkosta tehon saavat kaasuvaroituslaitteet on puskuroitava sähkökatkoksen varalta. Akkukäyttöiset laitteet on varustettava varoituslaitteella, joka osoittaa akun jännitteen pienenemisen.

    Laitteita koskevat vaatimukset:

    3.2.1   Laitteiden on koostuttava arviointi- ja näyttöyksiköstä.

    3.2.2   Edellä 3.1.1 kohdan a ja b alakohdassa esitettyjen raja-arvojen saavuttamista tai ylittymistä osoittava hälytys on annettava merkkivalona ja äänimerkkinä sekä valvottavassa tilassa että ohjaushytissä tai muussa pysyvästi miehitetyssä paikassa. Hälytyksen on oltava selvästi nähtävissä ja kuultavissa myös toimintaoloissa, joissa melutaso on korkea. Hälytyksen on oltava selvästi erotettavissa muista merkkivaloista ja äänimerkeistä suojattavassa tilassa. Äänimerkin on oltava myös selvästi kuultavissa sisäänkäyntien luona ja naapurihuoneissa silloinkin, kun yhteysovet ovat kiinni. Hälytysääni voidaan hiljentää aktivoinnin jälkeen; hälytysvalo voidaan sammuttaa vain silloin, jos raja-arvot laskevat 3.1.1 kohdassa mainittujen arvojen alapuolelle.

    3.2.3   On oltava mahdollista erikseen havaita, mikäli 3.1.1 kohdan a ja b alakohdassa esitetyt raja-arvot on saavutettu tai ylitetty, ja niistä on voitava raportoida kohdistetusti.

    3.2.4   Jos laite on erityistilassa (käynnistys, vika, kalibrointi, parametrien asetus, huolto ja niin edelleen), tämä on osoitettava. Koko järjestelmän tai jonkin sen osan vikaantuminen on osoitettava hälytyksellä 3.2.2 kohtaan verrattavalla tavalla. Hälytysääni voidaan hiljentää aktivoinnin jälkeen; hälytysvalo on voitava sammuttaa vain silloin, kun vika on poistettu.

    3.2.5   Jos voidaan antaa erilaisia raportteja (raja-arvot, erityistila), on myös oltava mahdollista erottaa ne toisistaan ja kohdistaa ne selkeästi. Tarvittaessa on näytettävä yhteismerkki, joka osoittaa, ettei ole mahdollista antaa kaikkia raportteja. Tässä tapauksessa raportit on annettava tärkeysjärjestyksessä alkaen raportista, joka on turvallisuuden kannalta merkityksellisin. On oltava mahdollista näyttää raportit, joita ei voida antaa, painamalla painiketta. Tärkeysjärjestyksen on käytävä ilmi laitteen asiakirjoista.

    3.2.6   Laitteiston on oltava suunniteltu siten, että sen toimintaan ei voida luvattomasti vaikuttaa.

    3.2.7   Kaikissa ilmaisu- ja hälytyslaitteiston käyttötilanteissa valvontahälytysyksikön ja osoitinlaitteen on oltava käytettävissä niiden tilojen ulkopuolelta, joissa on kaasun varastointilaitteita ja kaasua käyttäviä laitteita.

    Antureita/näytteenottolaitteita koskevat vaatimukset:

    3.3.1   Kuhunkin tilaan, jossa on kaasua käyttäviä laitteita, on järjestettävä kaasuvaroituslaitteiston antureita tällaisten laitteiden läheisyyteen. Anturit/näytteenottolaitteet on asennettava siten, että kaasun kertyminen havaitaan ennen 3.1.1 kohdassa mainittujen raja-arvojen saavuttamista. Antureiden järjestely ja asennus on kirjattava asiakirjoihin. Valmistajan tai laitteiston asentavan erikostuneen yrityksen on vahvistettava sijaintipaikan valinta. Näytteenottolaitteiden putkien on oltava mahdollisimman lyhyitä.

    3.3.2   Antureiden on oltava helposti saavutettavissa, jotta säännölliset kalibroinnit, huollot ja turvatarkistukset voidaan suorittaa.

    Asennusta koskevat vaatimukset:

    3.4.1   Erikoistuneen yrityksen on asennettava kaikki kaasuvaroituslaitteet.

    3.4.2   Asennuksessa on otettava huomioon seuraavat seikat:

    a)

    paikalliset tuuletusjärjestelmät;

    b)

    kaasujen kertymistä helpottavat tai vaikeuttavat rakenteelliset järjestelyt (seinä- ja väliseinäratkaisut jne.); ja

    c)

    mekaanisista tai veden tai kuumuuden aiheuttamista vaurioista johtuvien haittavaikutusten estäminen.

    3.4.3   Näytteenottolaitteiden kaikki putket on järjestettävä siten, että lauhteen syntyminen ei ole mahdollista.

    3.4.4   Asennus on suoritettava siten, että laitteiden luvaton peukalointi ei ole mahdollista.

    Laitteiston kalibrointi/tarkastus:

    4.1   Ennen kaasuvaroituslaitteiden käynnistämistä ne on kalibroitava valmistajan antamien tietojen mukaisesti.

    4.2   Hyväksytyn asiantuntijan tai muun asiantuntijan on määräajoin kalibroitava ja tarkastettava kaasuvaroituslaitteet valmistajan antamien tietojen mukaisesti. Valmistajan antamien tietojen nojalla suoritetusta tarkastuksesta on annettava hyväksytyn asiantuntijan tai muun asiantuntijan allekirjoittama todistus, josta ilmenee tarkastuspäivämäärä.

    4.3   Kaasuvaroituslaitteiden osat, joiden käyttöikä on rajallinen, on vaihdettava ajallaan ennen odotetun käyttöiän päättymistä.

    Merkinnät:

    5.1   Kaikkiin laitteisiin on oltava merkitty vähintään seuraavat tiedot selvästi luettavasti ja pysyvästi:

    a)

    valmistajan nimi ja osoite;

    b)

    lakisääteinen merkintä;

    c)

    sarja- ja tyyppinimi;

    d)

    sarjanumero, mikäli mahdollista;

    e)

    tarvittaessa turvallisuuden kannalta välttämättömät ohjeet; ja

    f)

    kunkin anturin osalta kalibrointikaasu.

    5.2   Kaasuvaroituslaitteiden osat, joilla on rajallinen käyttöikä, on selvästi merkittävä tällaisiksi.

    6.   Valmistajan antamat kaasuvaroituslaitteita koskevat tiedot:

    a)

    kaasuvaroituslaitteiden turvallista ja asianmukaista käyttöä sekä asennusta, käynnistystä ja huoltoa koskevat täydelliset ohjeet, piirustukset ja kaaviot;

    b)

    käyttöohjeet, jotka sisältävät vähintään seuraavat tiedot:

    aa)

    hälytyksen tai virheilmoituksen tapauksessa suoritettavat toimenpiteet;

    bb)

    turvatoimenpiteet laitteiston ollessa poissa käytöstä (esimerkiksi kalibroinnin, tarkastuksen, toiminnan keskeytymisen takia); ja

    cc)

    asennuksesta ja huollosta vastaavat henkilöt;

    c)

    ennen käynnistystä suoritettavaa kalibrointia ja rutiinikalibrointia koskevat ohjeet, mukaan lukien noudatettavat määräajat;

    d)

    syöttöjännite;

    e)

    hälytysten ja näyttöjen tyyppi ja merkitys (esimerkiksi erityistila);

    f)

    toimintaongelmien selvittämistä ja vikojen poistamista koskevat tiedot;

    g)

    osien, joiden käyttöikä on rajallinen, tyyppi ja vaihtojen laajuus;

    h)

    tarkastusten tyyppi, laajuus ja määräajat.

    HALLINNOLLINEN OHJE nro 25

    Sähkökaapelit

    (liitteessä II olevat 9.15 artikla ja 15.10 artiklan 6 kohta)

    Yleistä (kaikki alukset) – 9.15 artikla

    1.   Sovellettaessa 9.15 artiklan 5 kohtaa on otettava huomioon suojattujen kaapeleiden tai umpinaisissa kouruissa olevien kaapeleiden heikompi tuuletus.

    2.   Edellä 9.15 artiklan 9 kohdassa tarkoitettujen kaapeliliitosten lukumäärä on pidettävä mahdollisimman pienenä. Niitä voidaan käyttää korjaus- tai vaihtotarkoituksiin sekä poikkeuksellisesti asennuksen yksinkertaistamiseen. Hyväksyttävinä pidetään IEC 60092–352:2005:n 3.28 kohdan ja liitteen D tai jonkin jäsenvaltion hyväksymien vastaavien määräysten mukaisia kaapeliliitoksia.

    Matkustaja-alukset – 15.10 artiklan 6 kohta

    1.   Matkustaja-alusten kaapeleita ja kaapelireittejä pidetään tyydyttävinä, jos ne täyttävät 2 ja 3 kohdan edellytykset.

    2.   Niiden kaapeleiden osalta, joilla syötetään varavoimaa 15.10 artiklan 4 kohdassa lueteltuihin laitteisiin, 15.10 artiklan 6 kohdan vaatimusten mukaisuus edellyttää, että

    a)

    kaapelit vedetään siten, että vältetään niiden muuttuminen käyttökelvottomiksi viereisessä tilassa olevan tulipalon mahdollisesti aiheuttaman laipioiden ja kansien kuumenemisen takia;

    b)

    kun kaapeleiden kautta syötetään tehoa palovaarallisilla alueilla sijaitseviin laitteisiin, tällaisilla alueilla on vältettävä vetämästä kaapeleita käyttäen reittejä, jotka kulkevat dieselmoottoreiden ja öljykäyttöisten laitteiden yli tai lähellä niiden yläosaa tai lähellä kuumia pintoja, esimerkiksi dieselmoottoreiden pakokaasujärjestelmiä; ellei vaihtoehtoista reittiä ole, kaapelit on suojattava kuumuuden ja palon aiheuttamalta vaurioitumiselta; tällainen palosuojaus voi olla teräslevy tai -kouru;

    c)

    varavirtalähteestä syötettävät kaapelit ja niihin liittyvät laitteet on mahdollisuuksien mukaan pidettävä turvallisella alueella;

    d)

    kaapelijärjestelmät järjestetään siten, että 15.11 artiklan 2 kohdassa esitetyllä tavalla A-tyypin väliseinillä rajatulla alueella syttynyt palo ei vaikuta tällaisella alueella oleviin turvallisuuden kannalta olennaisiin palveluihin; tämä vaatimus täyttyy, jos pää- ja varavirtakaapelit eivät kulje saman alueen kautta; jos ne kulkevat saman alueen kautta, vaatimus täyttyy, jos

    aa)

    ne erotetaan niin kauas toisistaan kuin mahdollista; tai

    bb)

    varavirtakaapeli on palonkestävää tyyppiä.

    3.   Nippukaapelivetojen järjestelyihin on kiinnitettävä huomiota sen varmistamiseksi, että kaapeleiden paloa hidastavat ominaisuudet eivät heikkene. Tämä vaatimus täyttyy, jos kaapelit ovat IEC 60332–3:2000:n mukaisia. Jos kaapelit eivät ole IEC 60332–3:2000:n tai jonkin jäsenvaltion tunnustamien vastaavien määräysten mukaisia, on harkittava tulen pysäyttimien käyttöä pitkissä nippukaapelivedoissa (yli 6 m pystysuoraan ja 14 m vaakasuoraan), elleivät kaapelit ole kokonaan kaapelikourujen sisällä. Epäsopivien maalien, kourujen ja koteloiden käyttö voi haitata huomattavasti kaapeleiden palonetenemisominaisuuksia, ja sitä on vältettävä. Erityiskaapelityyppien, kuten radiotaajuisten kaapelien, käyttö voidaan sallia noudattamatta edellä esitettyjä vaatimuksia.


    (1)  Merenkulun asiantuntijan päätöksen mukaisesti.

    (2)  Tarpeeton yliviivataan.

    (3)  Tarpeeton yliviivataan.

    (4)  Dwt = kantavuus

    (5)  Dwt = kantavuus

    (6)  Tarpeeton yliviivataan.

    (7)  Tarpeeton yliviivataan.


    Top