18.9.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 249/23

---

EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 127/07/KOL,

tehty 18 päivänä huhtikuuta 2007,

tutkimus- ja kehitystuesta, jota Norjan tutkimusneuvosto on myöntänyt Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittämishankkeen yhteydessä (Norja)

EFTAn VALVONTAVIRANOMAINEN (1), joka

OTTAA HUOMIOON Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (2) ja erityisesti sen 61 ja 63 artiklan sekä pöytäkirjan 26,

OTTAA HUOMIOON valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen (3) ja erityisesti sen 24 artiklan,

OTTAA HUOMIOON valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä II osan 1, 4 ja 6 artiklan, 7 artiklan 3 kohdan, 10, 13, 14, 16 ja 20 artiklan (4),

OTTAA HUOMIOON viranomaisen suuntaviivat (5) ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan soveltamisesta ja tulkinnasta sekä erityisesti niiden 14 luvun tutkimus- ja kehitystuesta,

OTTAA HUOMIOON viranomaisen 14 päivänä heinäkuuta 2004 tekemän päätöksen N:o 195/04/KOL pöytäkirjassa 3 olevan II osan 27 artiklassa tarkoitetuista täytäntöönpanosäännöksistä (6),

OTTAA HUOMIOON viranomaisen 1 päivänä joulukuuta 1994 tekemän päätöksen N:o 217/94/KOL, jossa Norjalle ehdotettiin muun muassa ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” tukiohjelmaan liittyviä aiheellisia toimenpiteitä,

OTTAA HUOMIOON, että 19 päivänä joulukuuta 1994 päivätyssä kirjeessä Norja ilmoitti hyväksyvänsä nämä aiheelliset toimenpiteet,

OTTAA HUOMIOON viranomaisen 8 päivänä maaliskuuta 2006 tekemän päätöksen N:o 60/06/KOL aloittaa muodollinen tutkintamenettely tutkimus- ja kehitystuesta, jota Norjan tutkimusneuvosto on myöntänyt Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittämisen yhteydessä (7),

ON KEHOTTANUT asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä päätöksestä ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

ja katsoo seuraavaa:

I   TOSIASIAT

1.   Menettely

Valvontaviranomainen vastaanotti 5 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyssä kirjeessä (viite 02-1733-A) kantelun, jossa Norjan väitettiin myöntäneen Norjan tutkimusneuvoston (jäljempänä ’RCN’) kautta valtiontukea lukuisille Turborouter-tietokoneohjelmiston kehityshankkeille.

Viranomainen pyysi 26 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyssä kirjeessään (viite 02-2605-D) Norjan viranomaisilta tietoja. Kauppa- ja teollisuusministeriö vastasi lähettämällä 3 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyn kirjeen (viite 02-4177-A), joka sisälsi RCN:n huomautuksia niin kutsutusta Turborouter-hankkeesta.

Kirjeenvaihdon jatkuttua (8) viranomainen ilmoitti 8 päivänä maaliskuuta 2006 päivätyssä kirjeessään (tapahtuma nro 363353) Norjan viranomaisille päättäneensä aloittaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn tutkimus- ja kehitystuesta, jota Norjan tutkimusneuvosto on myöntänyt Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittämisen yhteydessä.

Norjan viranomaiset toimittivat 7 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyssä kirjeessään huomautuksia viranomaisen päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely.

Viranomaisen päätös N:o 60/06/KOL menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja sen ETA-täydennysosassa (9). Viranomainen kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa.

Viranomainen sai huomautuksia yhdeltä asianosaiselta. Viranomainen välitti nämä huomautukset 1 päivänä joulukuuta 2006 päivätyssä kirjeessään (tapahtuma nro 400677) Norjan viranomaisille. Norjan viranomaiset toimittivat huomautuksia uudistuksista ja hallinnosta vastaavan ministeriön (Fornyings- og administrasjonsdepartementet) 8 päivänä tammikuuta 2007 päivätyssä kirjeessä (tapahtuma nro 405517), jossa välitettiin opetus- ja tutkimusministeriön 5 päivänä tammikuuta 2007 päivätty kirje.

2.   Neljä RCN:n tukemaa Turborouter-tietokoneohjelmistoon liittyvää hanketta

2.1   Hankkeiden kuvaus

Seuraavassa kuvaillaan vain lyhyesti viranomaisen arvioitavana olevat hankkeet. Tarkempi kuvaus kustakin hankkeesta on julkaistu viranomaisen päätöksessä N:o 60/06/KOL (10).

2.1.1   Hanke nro 40049 – Strategiset toimet meriliikenteen ja logistiikan alalla (Turborouter-tietokoneohjelmiston ensimmäinen versio)

Turborouter on tietokoneohjelmisto (11), jolla optimoidaan laivueen alusten aikataulut. Toisin sanoen sen avulla ratkaistaan, millä aluksella mitäkin rahtia kuljetetaan. Siinä yhdistyvät suunnittelijoiden tieto ja kokemus sekä tietokoneen laskentakapasiteetti. Turborouterissa käytetään sähköisiä merikortteja, joissa voidaan näyttää aikataulutiedot. Ohjelmisto sisältää aluksia, satamia, rahteja yms. koskevan tietokannan, ja siinä on automaattinen toiminto, joka laskee satamien väliset etäisyydet. Se ilmoittaa aluksen sijainnin ja päivittää automaattisesti aluksen arvioidun saapumisajan. Lisäksi Turborouterissa on kehittyneet rutiinit laivueen aikataulun suunnittelua ja esittämistä varten sekä aikataulujen laskentatoiminto manuaalista suunnittelua varten.

Turborouter-pilottiohjelmiston ensimmäinen versio kehitettiin hankkeen nro 40049 (”Strategiset toimet meriliikenteen ja logistiikan alalla”) yhden alahankkeen (”Menetelmät ja analyyttiset välineet integroitujen kuljetus- ja logistiikkaketjujen suunnittelua ja toimintaa varten”) ensimmäisenä vuotena.

2.1.2   Turborouter-tietokoneohjelmiston jatkokehitys

Norjan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan RCN myönsi monille Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittämiseen liittyville hankkeille tutkimus- ja kehitystukea.

2.1.2.1   Hanke nro 138811 – AlgOpt

Tässä hankkeessa tavoitteena (12) oli kehittää ja testata käytännössä algoritmeja, joilla optimoidaan laivueen alusten käyttö. Optimoinnissa otetaan huomioon se, että aluksiin on lastattava useiden asiakkaiden rahtia, se, koska rahti on lastattava ja purettava määräsatamassa, se, että kullakin matkalla on mahdollista kuljettaa rajallisesta määrästä irtotavaraa koostuvaa yhteisrahtia, sekä rajoitukset, joiden vuoksi kaikki alukset eivät sovellu kaikenlaisten asiakkaiden palvelemiseen tai kaikkiin satamiin rantautumiseen. Algoritmit oli määrä liittää ohjelmistokonseptiin, jota käyttäjät voisivat hallita täysin ja jossa he voisivat hylätä algoritmeihin perustuvat ehdotukset.

Norjan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan AlgOpt-hanke oli vasta ennakkotutkimus, jossa kartoitettiin käyttäjien tarpeet ja tutkittiin sitä, voisiko sopimusosapuoli, Beltship Management AS -yhtiö, käyttää Turborouteria.

2.1.2.2   Hanke nro 144265 – Shiplog II

Shiplog-hanke koski pääasiassa merikuljetuksia. Shiplog II -hankkeessa (13) oli tarkoitus käyttää tuloksia, joita oli saatu edellisestä Shiplog-hankkeesta (joka ei koskenut Turborouterin käyttöä), ja siinä keskityttiin vaatimuksiin, joita liittyy tavaroiden suoratoimituksiin merikuljetusten ollessa keskeinen osatekijä. Yksi hankkeen keskeisimmistä toimista koski Transport Chain Management System järjestelmän (TCMS) ja Turborouterin yhdistämistä: tavoitteena oli määrittää rajapinta ja havainnollistaa tiedonvaihtoa Turborouterin ja TCMS:n esittelyversion välillä. Hankkeen tavoitteita ei saavutettu etupäässä siksi, ettei TCMS-järjestelmää ja Turborouteria onnistuttu yhdistämään tyydyttävällä tavalla.

2.1.2.3   Hanke nro 144214 – Kokoelma optimointirutiineja kuljetusaikataulujen suunnittelua varten

”Kokoelma optimointirutiineja kuljetusaikataulujen suunnittelua varten” oli kilpailua edeltävä tutkimushanke. Siinä oli tavoitteena kehittää algoritmeja erittäin monimutkaisten kuljetusoperaatioiden pitkälle vietyä optimointia ja niiden aikataulujen suunnittelua varten. Norjan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että algoritmikokoelma on varsin ala- ja yrityskohtainen ja että siksi sen on oltava yritysomisteinen eikä se voi olla osa Turborouter-perustyökaluja.

2.2   Kuvaus neljän myönnetyn tuen sekä ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” tukiohjelman välisistä suhteista

Norjan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan tässä päätöksessä tarkoitetut neljä tukea myönnettiin ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” tukiohjelmasta (brukerstyrte forskningsprogrammer).

RCN:n hallinnoima ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” tukiohjelma käynnistettiin ennen ETA-sopimuksen voimaantuloa.

Joulukuussa 1994 viranomainen teki päätöksen useista tutkimuksen ja kehityksen tukiohjelmista, jotka olivat käytössä Norjassa ennen ETA-sopimuksen voimaantuloa. Yksi niistä oli ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” tukiohjelma (brukerstyrte forskningsprogrammer, asia nro 93-183). Tässä päätöksessä viranomainen ehdotti aiheellisia toimenpiteitä, joilla ohjelmaa muutettaisiin niin, että se vastaisi ETA-sopimuksen määräyksiä valtiontuesta (14). Viranomainen kehotti Norjaa ottamaan erityisesti käyttöön yksityiskohtaiset säännöt, joilla varmistettaisiin, että tukea myönnettäisiin valtiontuen suuntaviivojen 14 luvussa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

Joulukuun 19 päivänä 1994 päivätyssä kirjeessään Norja ilmoitti hyväksyvänsä viranomaisen ehdottamat aiheelliset toimenpiteet. Aiheellisten toimenpiteiden hyväksyminen tarkoitti, että myönnettäessä tukea ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” tukiohjelmasta noudatettaisiin viranomaisen tutkimus- ja kehitystukea koskevia suuntaviivoja, sellaisina kuin ne hyväksyttiin vuonna 1994.

RCN myönsi näille hankkeille tukea ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” tukiohjelmasta.

3.   Päätöksessä N:o 60/06/KOL esiin tuodut viranomaisen epäilykset

Maaliskuun 8 päivänä 2006 viranomainen päätti aloittaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn tutkimus- ja kehitystuesta, jota RCN myönsi Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittämisen yhteydessä (päätös N:o 60/06/KOL). Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään viranomainen kuvaili kantelun, neljä Turborouter-tietokoneohjelmistoon liittyvää hanketta, jotka olivat saaneet tukea RCN:ltä, sekä neljän myönnetyn tuen ja Norjan ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” tukiohjelman väliset suhteet.

Viranomainen tutki tarkkaan neljän kyseisen hankkeen arviointiin sovellettavaa oikeudellista kehystä (15). Viranomaisen päätöksessä N:o 217/94/KOL ehdotettujen aiheellisten toimenpiteiden hyväksymisen myötä kaikki ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelmasta maksettavat tuet oli myönnettävä vuonna 1994 hyväksyttyjen tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen mukaisesti. Tämän vuoksi kaikki sellainen tuki, joka myönnettäisiin ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelmasta ja joka ei vastaisi vuonna 1994 hyväksyttyjä tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoja, jäisi tukiohjelman soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ollen se katsottaisiin uudeksi yksittäiseksi tueksi. Siksi siitä olisi ilmoitettava viranomaiselle erikseen ja sitä olisi arvioitava tuen myöntämishetkellä sovellettavien tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen pohjalta.

Muodollisen tutkinnan aloittamisen syistä viranomainen ilmoitti suhtautuvansa epäilevästi moniin seikkoihin, joissa oli kyse siitä, oliko neljälle tutkimus- ja kehityshankkeelle myönnetty tukea ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelmasta.

Viranomainen ei ollut varma, tehtiinkö näissä hankkeissa yhä soveltavaa tutkimusta eli kilpailua edeltävää tutkimusta vai mentiinkö niissä tätä vaihetta pidemmälle eli kehitettiinkö niissä kaupallista tuotetta. Kyseisessä tapauksessa pilottihankkeen, joka ei palvele kaupallisia tarkoituksia, ja kaupallisen lopputuotteen välinen raja vaikutti hyvin häilyvältä, koska tietokoneohjelmistoa on muutettava uudelleen jokaista uutta loppukäyttäjäkohtaista sovellusta varten. Viranomaisesta oli kyseenalaista, kattoiko soveltavan tutkimuksen määritelmä työn, jossa Turborouter-tietokoneohjelmistoa kehitettiin edelleen, jotta sitä voitaisiin käyttää työssä, jossa kehitettäisiin loppukäyttäjien konkreettisia tarpeita palvelevia sovelluksia.

Viranomainen ei kyennyt varmistamaan niiden tietojen pohjalta, jotka sillä oli käytettävissään menettelyn kyseisessä vaiheessa, oliko kyseiset hankkeet luokiteltu oikein kilpailua edeltäviksi kehitystoimiksi vai olivatko ne sittenkin liian lähellä kaupallistamista voidakseen saada valtiontukea.

Lisäksi viranomainen suhtautui epäilevästi hankkeiden rahoittamiseen ja etenkin siihen, suorittivatko tuensaajat todella oman rahoitusosuutensa luontoissuorituksina.

Kantelun tekijän esittämien seikkojen perusteella viranomainen ei ollut varma myöskään siitä, oliko hankkeiden kokonaiskustannuksia korotettu keinotekoisesti, jotta ne kattaisivat tukea saavien yritysten toimintakulut, ja vastasiko RCN:n myöntämän tuen määrä hankkeiden todellisia tutkimusmenoja.

Viranomaisesta vaikutti siltä, että juuri Marintekilla, ensimmäisen Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittäneellä tutkimuslaitoksella, oli hankkeen toteuttamiseen tarvittavaa taitotietoa ja teknologista osaamista. Siksi oli perusteltua olettaa, että Marintekin oma henkilökunta olisi tehnyt suurimman osan työstä. Tämä tarkoittaisi periaatteessa sitä, että hankkeeseen osallistuvien yritysten työntekijät olisivat mitä todennäköisimmin työskennelleet käyttäjien tarpeiden määrittelyn ja/tai jossakin määrin testauksen parissa. Mikäli osallistuvien yritysten luontoissuoritukset eivät vastanneet tutkimusmenoja, tutkimushankkeen yleiskustannukset olivat matalammat ja tuen osuus oli vastaavasti korkeampi.

Näistä syistä viranomainen ei ollut varma, oliko edellä mainituille hankkeille myönnetty tukea asiaan sovellettavien tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen mukaisesti ja olivatko tuensaajat käyttäneet tukea ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelman osalta hyväksyttyjen aiheellisten toimenpiteiden vastaisella tavalla.

4.   Kolmansien osapuolten huomautukset

Viranomainen sai 24 päivänä marraskuuta 2006 eräältä asianomaiselta huomautuksia, jotka olivat lähinnä yleisluonteisia eivätkä liittyneet suoraan epäilyihin, jotka viranomainen toi esiin päätöksessään N:o 60/06/KOL muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittämisen yhteydessä myönnetystä tutkimus- ja kehitystuesta. Kyseinen osapuoli väitti Norjan tutkimusneuvoston myöntäneen huomattavan määrän rahoitusta uudelle hankkeelle nimeltä Optimar (16). Norjan tutkimusneuvosto tukee tätä hanketta kokonaisuudessaan vuosina 2005–2009. Ihannetapauksessa tätä hanketta johtaa Trondheimissa toimivan Norjan teknillis-luonnontieteellisen yliopiston (Norges teknisk-naturvitenskaplige universitet, jäljempänä ’NTNU’) operatiivisen tutkimuksen laitos. Tämän hankkeen perimmäisenä tavoitteena on kehittää Turborouter-tietokoneohjelmistoa edelleen kaupalliseksi tuotteeksi. Tämä prosessi on jo käynnistetty.

Edellä mainittu kolmas osapuoli lisäsi seuraavaa: ”Professori Marielle Christiansen (Optimar-hankkeen johtaja) Trondheimista katsoo, että yritysten on hyvin hankalaa osallistua tähän ohjelmaan ja hyödyntää sen tuloksia, sillä kyse on julkisesta tutkimusohjelmasta, jossa tehdään perustutkimusta kaikille norjalaisille yrityksille. Yritykset tekevät jo tiivistä yhteistyötä SINTEFin ja Marintekin kanssa, ja ne ovat luvanneet toimittaa tutkimustulokset näille kaupallisille organisaatioille. (SINTEF ja Marintek ovat molemmat Trondheimissa sijaitsevia laitoksia, ja niillä on monista syistä tiiviit suhteet NTNU:hun.)”

Kyseinen osapuoli katsoo seuraavaa: ”Turborouter on mitä suurimmassa määrin asian eri osapuolia yhdistävä tekijä, sillä NTNU:n, operatiivisen tutkimuksen laitoksen, Marintekin ja SINTEFin työntekijät pitävät Turborouteria yhteisenä tavoitteenaan.”

Kyseinen osapuoli väittää Turborouteria kehittävien yritysten saavan nyt NTNU:n kautta entistäkin enemmän valtiontukea, jota myönnetään perustutkimuksen rahoituksen muodossa.

Viimeinen huomautus koskee sitä, ettei yksikään Turborouterin kehittämiseen rahoitusta saaneista yrityksistä käyttänyt sitä. Tästä syystä kyseinen osapuoli katsoo, että tutkimushankkeelle myönnetyillä varoilla tuettiin vain kyseisten yritysten päivittäistä toimintaa.

5.   Norjan viranomaisten huomautukset

5.1   Huomautukset viranomaisen päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely

5.1.1   Uudistuksista ja hallinnosta vastaavan ministeriön huomautukset

Uudistuksista ja hallinnosta vastaava ministeriö viittasi 7 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyssä kirjeessään viranomaisen päätöksessä N:o 60/06/KOL esitettyyn, Norjan viranomaisten kanssa käytyä muodollista kirjeenvaihtoa koskevaan kuvaukseen. Lisäksi Norjan viranomaiset viittasivat lokakuussa 2002 ja syyskuussa 2004 pidettyihin viranomaisen ja Norjan viranomaisten välisiin tapaamisiin ja lisäsivät, että Brysselissä oli järjestetty 22 päivänä toukokuuta 2003 viranomaisen ja Norjan viranomaisten välinen tapaaminen.

Norjan viranomaiset huomauttivat, ettei viranomaisen päätöksessä N:o 60/06/KOL kuvattu, kuinka Turborouter-ohjelman kehittämiselle myönnetty tuki vääristi kilpailua Euroopan talousalueella tai kolmansilla markkinoilla. Norjan viranomaisten mielestä tätä kysymystä pitäisi selventää, koska Turborouterin tutkimus- ja kehitysohjelmasta ei saatu odotettuja tuloksia. Vaikka Norjan viranomaiset myönsivätkin, että hankkeesta saatua aineetonta taitotietoa oli hyödynnetty muissa tutkimus- ja kehityshankkeissa, viranomaisten mielestä ei ollut selvää, että tämä olisi vaikuttanut kilpailuun sisämarkkinoilla tai kolmansien maiden markkinoilla.

Norjan viranomaiset kyseenalaistivat joitakin kantelun tekijän esiin tuomia seikkoja, jotka toistettiin viranomaisen päätöksessä, erityisesti päätöksen N:o 60/06/KOL kolmannessa osassa sivulla 3 esitetyt väitteet sekä niitä tukevat lainaukset kantelun tekijän väitteistä.

Norjan viranomaiset kyseenalaistivat ennen kaikkea sen, kuinka kantelun tekijä oli voinut katsoa hankkeiden olevan liian lähellä kaupallistamista. Viranomaiset kysyivät myös, millä perusteella kantelun tekijä väitti, ettei tutkimus- ja kehitystyön tuloksia ollut toimitettu eteenpäin, vaikka Marintek sai omistusoikeudet ohjelmaan. Lisäksi ne kyseenalaistivat sen, kuinka kantelun tekijä saattoi väittää, että rahoitusosuudet, jotka osallistuvat yritykset maksoivat omasta pääomastaan, olivat todellisuudessa hakemuslomakkeessa ilmoitettua pienemmät. RCN:n mukaan kantelun tekijän pyyntö saada tutustua hakemuslomakkeisiin sekä tutkimus- ja kehityssopimuksiin oli evätty ammatillisista salassapitosyistä. Tältä pohjalta Norjan viranomaiset katsoivat, etteivät kantelun tekijän väitteet olleet yleisesti ottaen perusteltuja. Norjan viranomaiset lisäsivät myös seuraavaa: ”Kantelun tekijän väitteet, joiden mukaan osallistuvien yritysten omasta pääomastaan maksamat rahoitusosuudet olivat hakemuslomakkeissa ilmoitettua pienemmät, pitävät sisällään sellaisen syytöksen, että kyseiset yritykset olisivat syyllistyneet valtiontuen väärinkäyttöön. Tämä nostaa esiin myös Turborouter-hankkeisiin osallistuneiden yritysten oikeusturvaan liittyviä kysymyksiä. Siksi nämä kantelun tekijän esittämät väitteet pitäisi selvästikin todistaa oikeiksi.”

5.1.2   Norjan tutkimusneuvoston huomautukset

Uudistuksista ja hallinnosta vastaavan ministeriön edellä mainittuun kirjeeseen liitetyssä kirjeessä Norjan tutkimusneuvosto (jäljempänä ’RCN’) esitti huomautuksensa viranomaisen päätöksestä N:o 60/06/KOL. RCN huomautti, että se oli välittänyt viranomaiselle kaikki saatavilla olevat tiedot ja pyydetyt selvennykset, myös jäljennökset Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittämiseen liittyvien ja RCN:n tukemien neljän hankkeen kaikista hankeasiakirjoista. RCN:n mukaan tapaamisissa ja kirjeenvaihdossa ennen 20 päivänä kesäkuuta 2003 päivättyä Norjan viranomaisten kirjettä sekä kyseisessä kirjeessä käsiteltiin ainoastaan sitä, kuinka hankkeet pitäisi luokitella tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen perusteella.

Hankkeiden kuvauksesta RCN totesi, että viranomaisen päätöksessä N:o 60/06/KOL esitetyn hankekuvauksen rahoitustaulukot eivät täsmänneet täysin tekstissä ilmoitettujen lukujen kanssa. Tuki, jota RCN myönsi hankkeille, koostui kahdesta osasta: osa RCN:n myöntämästä tuesta oli Norjan varustamoyhdistykseltä (Norges Rederiforbund) peräisin olevaa yksityistä rahoitusta, kun taas loput maksettiin julkisista varoista. Tilanne kuvataan seuraavassa taulukossa. Kyseinen taulukko on sama kuin viranomaiselle 11 päivänä huhtikuuta 2003 päivätyssä kirjeessä toimitettu taulukko. Päätöksessä N:o 60/06/KOL esitetyssä taulukossa ilmoitetaan hanketta nro 138811 (AlgOpt) koskevat luvut sellaisina kuin ne olivat hankkeen alussa. Hankkeen ollessa kesken sille myönnettiin lisärahoitusta 100 000 Norjan kruunua. Tästä 25 000 Norjan kruunua tuli RCN:ltä.

Taulukko 1

Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittämiseen liittyvät, RCN:n tukemat hankkeet

	Hanke nro 40049		Hanke nro 144265		Hanke nro 138811		Hanke nro 144214
	Strategiset toimet meriliikenteen ja logistiikan alalla		Shiplog II		AlgOpt		Kokoelma optimointirutiineja kuljetusaikataulujen suunnittelua varten
	tuhatta Norjan kruunua	%	tuhatta Norjan kruunua	%	tuhatta Norjan kruunua	%	tuhatta Norjan kruunua	%
Oma rahoitus	4 500	43	800	13	625	61	1 950	28
Muu yksityinen rahoitus	0	0	3 250	52	75	7	2 750	39
Muu julkinen rahoitus	0	0	0	0	0	0	0	0
RCN:n Maritim-ohjelma	6 000	57	2 150	35	325	32	2 300	33
josta Norjan varustamoyhdistykseltä	1 380	13	750	12	120	12	805	12
josta julkista rahoitusta	4 620	44	1 400	23	205	20	1 495	21
Kokonaisrahoitus	10 500	100	6 200	100	1 025	100	7 000	100
Henkilöstömenot ja yleiskustannukset	8 700	83	800	13	545	53	4 100	59
T&K:n ostaminen	600	6	2 150	35	380	37	2 900	41
Laitteistot	450	4	100	2	0	0	0	0
Muut toimintakulut	750	7	3 150	51	100	10	0	0
Kokonaismenot	10 500	100	6 200	100	1 025	100	7 000	100
Sopimusosapuoli	Marintek		UECC		Beltship Management AS		Beltship Management AS
Osallistujat	NTNU		Marintek		Marintek		Marintek
			R. S. Platou Shipbrokers				Iver Ships AS
			Iver Ships AS				Shipnet AS
			LogIT AS				Laycon Solutions AS
			Lorentsen & Stemoco AS
			Astrup Fearnleys AS
			DFDS Tollpost Globe
			Shipnet AS
			Wallenius Wilhelmsen
			SINTEF Tele og data
Hankekausi	tammikuu 1996–joulukuu 1998		tammikuu 2001–joulukuu 2002		tammikuu 2000–lokakuu 2000		tammikuu 2001–joulukuu 2002

Viranomaisen päätöksessä N:o 60/06/KOL esitettyyn huomautukseen siitä, ettei RCN näyttänyt valvovan sitä, kuinka tuensaajien omat maksuosuudet jakautuivat eri toimien kesken ja suoritettiinko ne todella, RCN vastasi kuvailleensa aiemmissa kirjeissään (17) viranomaiselle, kuinka tukikelpoisia kustannuksia valvottiin ennen tuen maksamista sopimusosapuolelle ja kuinka eri rahoitusosuudet suoritettiin.

Hankkeiden nro 138811 (AlgOpt), nro 144265 (Shiplog II) ja nro 144214 (Kokoelma optimointirutiineja kuljetusaikataulujen suunnittelua varten) luokittelusta RCN totesi uudelleen, että hankehakemukset oli tutkittu ja arvioitu perusteellisesti hankkeiden arviointia koskevien RCN:n menettelyjen ja suuntaviivojen mukaisesti ja että tältä pohjalta kaikki kolme hanketta oli luokiteltu kilpailua edeltäviksi kehityshankkeiksi. Nämä menettelyt ja suuntaviivat oli otettu käyttöön sen varmistamiseksi, että ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelmasta myönnettäisiin tukea valtiontuen suuntaviivojen 14 luvussa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

RCN kertoi, että sillä on käytössään RCN:n toimien sisäinen laadunvalmistusjärjestelmä, jonka nimi on Doksy. Se koostuu RCN:ssä noudatettavista suuntaviivoista, menettelyistä ja käytännöistä. Doksy sisältää muun muassa suuntaviivat tukikelpoisten hankkeiden tuki-intensiteetin määrittämisestä. Tämän sisäisen asiakirjan (Doksy-5-6-1-4-IE) nimi on ”Støtteandel etter EØS-bestemmelser” (ETA-sääntöjen mukaiset tukiosuudet), ja se vastaa viranomaisen tutkimus- ja kehitystukea koskevia suuntaviivoja. Tässä asiakirjassa käytetyt määritelmät ja niiden mukaiset tuki-intensiteetit vastaavat eri tutkimus- ja kehittämisvaiheiden määritelmiä, jotka vahvistetaan viranomaisen tutkimus- ja kehitystukea koskevissa suuntaviivoissa. Kaikki RCN:ltä tukea saavat hankkeet arvioidaan ja luokitellaan Doksy-järjestelmän suuntaviivojen mukaisesti.

Vuodesta 1999 lähtien kaikkien hankkeiden arvioinnissa on käytetty Doksy 5-6-1-4-IE ohjeiden lisäksi tietokonejärjestelmää nimeltä Provis. Provis kuvataan Doksy-asiakirjassa nro 5-6-1-2-EE (”Prosjektvurdering i Provis”). Provis-järjestelmässä kutakin hanketta arvioidaan yhdentoista eri perusteen pohjalta. Tärkeimmät Provis-järjestelmässä käytetyt, tutkimushankkeiden luokitteluun liittyvät arviointiperusteet ovat peruste nro 3 (tutkimuksen sisältö) ja peruste nro 9 (täydentävyys). Kukin arviointiperuste käsittää useita kriteereitä tai ominaisuuksia. Niiden avulla määritellään, missä määrin hanke täyttää kyseiset arviointiperusteet.

Perusteen nro 3 arviointia koskevan oppaan kuvauksessa Doksy-asiakirjassa 5-6-1-2-IE korostetaan, että ”tutkimuksen sisällöstä ilmenee, missä määrin hankkeella tuotetaan uutta tietoa”. Tämä peruste liittyy suoraan tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoissa esitettyyn teollisen tutkimuksen kuvaukseen, jossa asetetaan vaatimukseksi, että toiminnan pitää ”tähdätä uuden tiedon tuottamiseen”.

Perusteen nro 9 arviointia koskevassa oppaassa Doksy-asiakirjassa 5-6-1-2-EE kuvaus on seuraavanlainen: ”Täydentävyys kertoo siitä, missä määrin tutkimusneuvoston tuella saadaan aikaan toimintaa, toimenpiteitä, tuloksia ja seurauksia, joita ei olisi saatu aikaan, ellei tukea olisi myönnetty.”. Tämä kriteeri liittyy tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen 14 kohdan 7 alakohtaan, joka koskee tutkimus- ja kehitystuen kannustevaikutusta.

Tältä pohjalta RCN totesi, että koska hankkeet arvioitiin perusteellisesti hankkeiden arviointia koskevien RCN:n menettelyjen ja suuntaviivojen mukaisella tavalla, niiden luokittelun oikeellisuudesta ei pitäisi olla epäilyksiä. Sen jälkeen kun kantelu tehtiin ja viranomainen käynnisti alustavan tutkimuksensa, RCN tarkasteli näitä hankkeita uudelleen mutta pysyi silti alkuperäisessä kannassaan.

Hankkeesta nro 144265 (Shiplog II) viranomainen huomautti, että RCN:n myöntämän tuen määrä vastasi summaa, joka tarvittiin tutkimus- ja kehityspalvelujen ostamiseen. RCN vastasi, ettei tämä tarkoita sitä, ettei Shiplog II hankkeeseen sijoitettuja yksityisiä varoja olisi käytetty tutkimus- ja kehitystoimintaan: ”Teollisuuslähtöisissä hankkeissa, joihin yksityisyritykset voivat hakea, rohkaisemme tavallisesti yksityisyrityksiä tekemään yhteistyötä julkisten tutkimus- ja kehityslaitosten kanssa. Edistääksemme tällaista yhteistyötä saatamme todeta joissakin teollisuuslähtöisiä hankkeita koskevissa ehdotuspyynnöissä, että hakijalle on eduksi, jos summa, jonka se käyttää tutkimus- ja kehityspalvelujen ostamiseen tutkimuslaitoksilta (laitoksilta tai yliopistoilta), vastaa suuruudeltaan vähintään RCN:n myöntämää tukea. Tämän toimintatavan tarkoituksena on kannustaa yksityistä sektoria sijoittamaan enemmän tutkimuslaitoksilta ostettaviin tutkimus- ja kehityspalveluihin. Tästä syystä RCN:n myöntämä tuki vastaa useissa hankkeissa täysin summaa, joka tarvittiin tutkimus- ja kehityspalvelujen ostamiseen.”

Päätöksessään N:o 60/06/KOL viranomainen totesi olevan epäselvää, oliko edellä mainittu RCN:n toimintatapa saanut tuensaajat sisällyttämään tavanomaiset toimintakustannuksensa tutkimus- ja kehityskustannuksiin. Siksi viranomainen epäili, olisiko hankkeen kokonaiskustannuksia kasvatettu näennäisesti, jotta hankkeelle olisi saatu enemmän julkista rahoitusta. RCN vastasi, ettei se kyennyt ymmärtämään, kuinka sen toimintatapa, joka käsittää tutkimus- ja kehityspalvelujen ostamisen lisäämiseen tähtäävän kannustejärjestelmän, voisi johtaa tällaisiin seurauksiin.

Tammikuun 31 päivänä 2005 päivätyssä kirjeessään viranomaiselle RCN kertoi hankekustannusten tavanomaisesta todentamismenettelystä, jota käytettiin kyseisten hankkeiden kohdalla: ”Kyseisissä hankkeissa sopimusosapuolta pyydettiin toimittamaan kolmesti vuodessa kustannusraportti (regnskapsrapport), jossa oli ilmoitettava hankkeen kustannukset, lueteltava hankkeeseen osallistuneet henkilöt (ilmoittamalla heidän nimensä) sekä ilmoitettava kunkin henkilön tekemien työtuntien määrä ja hanketililtä veloitetut kulut työtuntia kohden. Hankkeesta vastaava henkilö allekirjoitti raportin. Vuoden lopussa tilintarkastaja tarkasti ja allekirjoitti vuoden kirjanpidon. Tilintarkastuksen hoiti sopimuspuolesta riippumaton ulkoinen taho. RCN:n tuki edellytti toimitettujen tilitietojen hyväksymistä.”

RCN ilmoitti viranomaiselle olleensa yhteydessä United European Car Carriersiin (UECC) ja Jebsensiin (Beltship Managementin seuraajaan) ja pyytäneensä lisää todisteita näihin hankkeisiin liittyvistä kustannuksista. Viranomaiselle välitettiin Jebsensiltä saatu, 17 päivänä maaliskuuta 2006 päivätty kirje sekä UECC:ltä saatu, 29 päivänä maaliskuuta 2006 päivätty kirje. UECC toimitti kirjeessään hankkeen nro 144265 (Shiplog II) kustannusraportit, jotka sisälsivät muiden hankkeeseen osallistuvien kumppaneiden allekirjoittamat kustannuslaskelmat. Yrityksillä ei ollut minkäänlaista yleistä työtuntien kirjaamisjärjestelmää. Tämä tarkoittaa, että hankkeiden parissa tehdyt työtunnit kirjattiin vain kustannusraportteihin, jotka lähetettiin RCN:lle kolmesti vuodessa. Muita todisteita ei ole. RCN:n mielestä tämä tarkoittaa, että hankkeiden kustannuksia on arvioitava saatavilla olevien kustannusraporttien pohjalta.

Lopuksi RCN totesi, että kustannusraportit olivat RCN:n raportointimenettelyjen mukaiset ja että tuensaajat olivat hoitaneet kaikki tuen myöntämistä koskevien sopimusten mukaiset velvoitteensa. RCN totesi seuraavaa: ”Ellei toisin voida kiistattomasti todistaa, ei ole syytä olettaa, että tukia olisi käytetty väärin.”

5.2   Huomautukset kolmannen osapuolen huomautuksista

Norjan viranomaiset toimittivat huomautuksia kolmannen osapuolen huomautuksista uudistuksista ja hallinnosta vastaavan ministeriön 8 päivänä tammikuuta 2007 päivätyssä kirjeessä (tapahtuma nro 405517), jossa välitettiin opetus- ja tutkimusministeriön 5 päivänä tammikuuta 2007 päivätty kirje.

Norjan viranomaiset katsoivat, ettei Optimar-hanketta koskevissa huomautuksissa esitetty mitään tietoja, jotka olisivat liittyneet neljään hankkeeseen, joita viranomaisen päätös N:o 60/06/KOL koski: ”Vaikka asiaa ei sanotakaan suoraan, vaikuttaa siltä, että kolmannen osapuolen mielestä ’Optimisation in Maritime Transportation and Logistics’ (Optimar) -nimiselle perustutkimushankkeelle on myönnetty sääntöjenvastaista valtiontukea. Me puolestamme katsomme, ettei tämä pidä paikkaansa. Trondheimissa sijaitseva NTNU (Norges teknisk-naturvitenskaplige universitet) saa Optimar-hankkeeseen RCN:ltä rahoitusta hankenumerolla 1666S6. Teollisuuden kumppanit, jotka osallistuivat neljään alkuperäiseen hankkeeseen, eivät osallistu tähän perustutkimushankkeeseen.”

Kolmannen osapuolen väitteestä, jonka mukaan yksikään rahoitusta saanut yritys ei käytä Turborouteria, RCN toteaa, että vaikka väite pitäisikin paikkansa, sen perusteella ei voida katsoa, että viranomaisen päätöksessä N:o 60/06/KOL tarkoitetuissa neljässä hankkeessa olisi käytetty valtiontukea sääntöjenvastaisella tavalla. Tutkimus- ja kehitystyölle on hyvin tyypillistä, että siihen liittyy riskejä. Toisinaan tutkimustuloksia voidaan hyödyntää liiketoiminnassa tai käyttää kaupallisissa tuotteissa tai palveluissa – toisinaan tämä ei taas ole mahdollista.

II   ARVIOINTI

1.   Valtiontuen olemassaolo

1.1   ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

Jotta siis jotakin toimenpidettä voidaan pitää valtiontukena, sen on suosittava valikoivasti tiettyjä yrityksiä, sitä on myönnettävä valtion varoista ja sen on vääristettävä kilpailua ja vaikutettava ETA-sopimuksen osapuolten väliseen kauppaan.

Päätöksessään N:o 60/06/KOL esittämässään arviossa viranomainen teki jo sen päätelmän, että avustukset, joita RCN on myöntänyt tarkasteltavina oleville, Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittämiseen liittyville hankkeille, ovat valtiontukea (ks. tämän päätöksen II osan 2 kohta). Kolmas osapuoli ja Norjan viranomaiset eivät ole kiistäneet tätä arviota. Siksi viranomainen pysyy kannassaan, jonka mukaan avustukset ovat valtiontukea.

1.2   Sovellettava oikeudellinen kehys

Päätöksessä N:o 60/06/KOL, joka koski muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista tutkimus- ja kehitystuesta, jota RCN oli myöntänyt Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittämisen yhteydessä, viranomainen kertoi yksityiskohtaisesti, mitä oikeudellista kehystä tutkinnan kohteena olevien neljän hankkeen arviointiin sovellettaisiin. Selventääkseen jäljempänä esitettyä arviota viranomainen kuvailee seuraavassa lyhyesti oikeudellisen tilanteen (18).

Tässä päätöksessä arvioiduille neljälle hankkeelle myönnettiin tutkimus- ja kehitystukea ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelmasta (brukerstyrte forskningsprogrammer, asia nro 93-183). ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelma oli jo käytössä ennen vuotta 1994. Joulukuussa 1994 tekemässään päätöksessä N:o 217/94/KOL viranomainen arvioi ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelmaa ja ehdotti aiheellisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tukea myönnettäisiin valtiontuen suuntaviivojen 14 luvussa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

Norjan viranomaiset hyväksyivät ehdotetut aiheelliset toimenpiteet. Tämä tarkoitti sitä, että kun tämän jälkeen ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelmasta myönnettäisiin tukia, olisi noudatettava tutkimus- ja kehitystukia koskevia sääntöjä, jotka olivat voimassa, kun viranomainen teki päätöksensä N:o 217/94/KOL, toisin sanoen tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoja vuodelta 1994 (19).

1.3   Hankkeiden arviointi ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelman pohjalta

Aloittaessaan muodollisen tutkinnan päätöksellä N:o 60/06/KOL viranomainen otti huomioon, että neljälle hankkeelle oli myönnetty tutkimus- ja kehitystukea ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelmasta. Tämä ohjelma oli jo käytössä ennen vuotta 1994. Tutkimus- ja kehitystuen uudet suuntaviivat hyväksyttiin vuonna 1994. Tämän jälkeen tutkimuksen ja kehityksen tukiohjelmasta oli myönnettävä tukia uusien sääntöjen mukaisesti. Viranomainen otti siis huomioon, että näin ollen kaikki sellainen tuki, joka myönnetään ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelmasta ja joka ei vastaa vuonna 1994 hyväksyttyjä tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoja, jää tukiohjelman soveltamisalan ulkopuolelle. Siispä tällainen toimenpide katsottaisiin uudeksi yksittäiseksi tueksi ja siitä pitäisi ilmoittaa viranomaiselle erikseen.

Seuraavassa viranomainen arvioi, sovellettiinko ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelmaa neljään konkreettiseen, Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittämiseen liittyvään hankkeeseen ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti vuonna 1994 hyväksytyissä tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoissa vahvistettujen sääntöjen pohjalta.

1.3.1   Hanke nro 40049 – Strategiset toimet meriliikenteen ja logistiikan alalla (Turborouter-tietokoneohjelmiston ensimmäinen versio)

Turborouter-tietokoneohjelmiston ensimmäinen versio kehitettiin hankkeen nro 40049 (”Strategiset toimet meriliikenteen ja logistiikan alalla”) yhdessä alahankkeessa. RCN luokitteli hankkeen 40049 (”Strategiset toimet meriliikenteen ja logistiikan alalla”) kokonaisuudessaan teolliseksi tutkimukseksi.

Vuonna 1994 hyväksyttyjen tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen 14 luvun 1 kohdan 2 alakohdassa teollisen perustutkimuksen määritellään olevan ”alkuperäistä teoreettista tai kokeellista työtä, jonka tavoitteena on saada uusi tai aikaisempaa parempi käsitys tieteen ja tekniikan lainalaisuuksista, sikäli kuin niitä saatetaan soveltaa jollakin teollisuudenalalla tai jonkin tietyn yrityksen toiminnassa”.

Vaikka Turborouterista onkin tullut kaupallinen tietokoneohjelmisto, viranomainen katsoo, että rahoitus, jota RCN myönsi hankkeen nro 40049 kyseiselle alahankkeelle (”Menetelmät ja analyyttiset välineet integroitujen kuljetus- ja logistiikkaketjujen suunnittelua ja toimintaa varten” ), jossa kehitettiin Turborouter-tietokoneohjelmiston ensimmäinen versio, kohdistui tutkimus- ja kehitystyön vaiheeseen, joka voitiin määritellä vuonna 1994 hyväksytyissä tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoissa tarkoitetuksi teolliseksi tutkimukseksi. Kuten viranomainen pani merkille päätöksessään N:o 60/06/KOL, ensimmäinen tietokoneohjelmisto kehitettiin alahankkeen ensimmäisessä vaiheessa jo vuonna 1996, joten ohjelmistoa on kehitetty edelleen ja myös markkinoitu. Näyttää kuitenkin siltä, ettei tältä pohjalta voida katsoa, että tuettu hanke nro 40049, jossa muun muassa kehitettiin Turborouter-tietokoneohjelmiston ensimmäinen versio, olisi suhteessa markkinoihin jotakin muuta kuin teollista tutkimusta, joksi RCN sen luokitteli. Viranomaisella ei ole syytä epäillä RCN:n arviota, jonka mukaan alahankkeessa ”Menetelmät ja analyyttiset välineet integroitujen kuljetus- ja logistiikkaketjujen suunnittelua ja toimintaa varten” saatiin uusi tai aikaisempaa parempi käsitys tieteen ja tekniikan lainalaisuuksista, joita voidaan soveltaa jollakin teollisuudenalalla. Tämä tarkoittaa, että kyse on vuonna 1994 hyväksytyissä tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoissa tarkoitetusta teollisesta tutkimuksesta.

Koska hanke nro 40049 oli teollista tutkimusta, RCN myönsi sille tukea 43,8 prosenttia hankkeen kustannuksista. Tämä tuki-intensiteetti jää suuntaviivoissa sallitun enimmäistukitason alapuolelle, sillä suuntaviivojen mukaan ”teolliselle perustutkimukselle saa myöntää tukea enintään 50 prosenttia hankkeen tai ohjelman kokonaiskustannuksista”.

Vuonna 1994 hyväksyttyjen tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen 14 luvun 5 kohdan 1 alakohdassa luetellaan tutkimus- ja kehitystoimien tuki-intensiteetin laskemista varten seuraavat tukikelpoiset kustannukset:

”—	henkilöstökustannukset (tutkijat, teknikot, muu avustava henkilökunta), jotka lasketaan hankkeen toteuttamiseen tarvittavan kokonaismäärän summana

—	muut juoksevat kulut, jotka lasketaan samalla tavalla (materiaalikustannukset, tarvikkeet jne.)

—	välineet ja laitteet, maa ja rakennukset

—	konsulttipalvelut ja vastaavat palvelut, mukaan luettuna ostetut tutkimuspalvelut, tekniset asiantuntijapalvelut, patentit jne.

—	muut yleiskustannukset, joita aiheutuu suoraan tutkimus- ja kehityshankkeen tai ohjelman toteuttamisesta.”

Norjan viranomaisten toimittamien tietojen perusteella hankkeen kustannukset, jotka otettiin huomioon laskettaessa myönnettävän tuen määrää, olivat vuonna 1994 hyväksytyissä tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoissa tarkoitettuja tukikelpoisia kustannuksia. Asiakirjan ”Retningslinjer for Norges Forskningsråds behandling av brukerstyrte og næringsrettede prosjekter” 3 jakso koski kustannuksia, jotka RCN voisi katsoa tukikelpoisiksi arvioidessaan hankkeelle myönnettävää tutkimus- ja kehitystukea. Niihin kuuluivat henkilöstökustannukset (tutkimus- ja kehitystyötä tekevän henkilökunnan eli hankkeeseen osallistuvien ja hankkeen toteuttamisen kannalta tarpeellisten tutkijoiden, teknikkojen ja avustajien palkat ja sosiaalikulut), tutkimus- ja kehityspalvelujen hankintamenot (konsulttipalvelut ja vastaavat palvelut), toimintakulut (mukaan luettuna materiaalikustannukset ja muut, hankkeeseen suoraan liittyvät ja sen toteuttamisen kannalta tarpeelliset toimintakustannukset) sekä laitteet ja välineet, joita käytettiin vain tutkimus- ja kehitystyössä. Näin ollen viranomainen katsoo, että kuvaillut tukikelpoiset kustannukset vastaavat vuonna 1994 hyväksytyissä tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoissa vahvistettua määritelmää.

Marintek-tutkimuslaitos toteutti koko hankkeen itse ilman, että siihen osallistui enää yksityisyrityksiä tai että siinä olisi tehty yhteistyötä yksityisyritysten kanssa tutkimus- ja kehitystyön tässä vaiheessa.

Kuten muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä mainittiin, vuonna 1994 hyväksyttyjen tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen sekä ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelman sääntöjen nojalla tutkimustulosten levittämiseen ei liittynyt kirjallista velvoitetta. Vaikka siis kantelun tekijän esittämä väite, jonka mukaan tutkimustuloksia ei toimitettu eteenpäin ja tutkimuslaitos Marintek sai omistusoikeudet ohjelman myymiseksi, pitää paikkansa, tuen myöntämisajankohtana sovellettuja tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen sääntöjä ei ole rikottu.

Näistä syistä viranomainen katsoo, että hankkeelle nro 40049 myönnetty tuki kuuluu ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelmaan, sellaisena kuin sitä on muutettu vuonna 1994 hyväksyttyjen tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen 14 luvun pohjalta. Näin ollen tuki on myönnetty ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisella tavalla.

1.3.2   Turborouter-tietokoneohjelmiston myöhempään käyttöön liittyvät hankkeet

1.3.2.1   Päätöksessä N:o 60/06/KOL esiin tuodut viranomaisen epäilykset

Vuonna 2000 RCN myönsi tutkimus- ja kehitystukea kolmelle tutkimus- ja kehityshankkeelle, jotka koskivat Turborouter-tietokoneohjelmiston käyttöä ja jatkokehitystä. Kyseiset hankkeet olivat hanke nro 138811 (”AlgOpt”), hanke nro 144265 (”Shiplog II”) sekä hanke nro 144214 (”Kokoelma optimointirutiineja kuljetusaikataulujen suunnittelua varten”.

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään N:o 60/06/KOL viranomainen toi esiin epäilyksiään, jotka koskivat tutkimus- ja kehityshankkeiden luokittelemista kilpailua edeltäväksi tutkimukseksi sekä kunkin hankkeen eri osien luokittelemista kunkin tutkimusluokan sisällä. Lisäksi viranomainen piti kyseenalaisena sitä, oliko tuki-intensiteettejä koskevia sääntöjä noudatettu ja oliko hankkeita rahoitettu vuonna 1994 hyväksyttyjen tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen sekä ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti. Viranomainen suhtautui epäilevästi siihen, vastasivatko pääasiassa luontoissuorituksina suoritetut yksityisten osallistujien rahoitusosuudet todella tutkimus- ja kehityshankkeiden parissa tehtyjä työtunteja vai katettiinko niillä sen sijaan kyseisten yritysten toimintakustannuksia.

1.3.2.2   Asiaan sovellettavat tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen säännöt

RCN luokitteli kaikki kolme hanketta kilpailua edeltäväksi kehitystyöksi. Vuonna 1994 hyväksyttyjen tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen 14 luvun 1 kohdan 2 alakohdassa eroteltiin toisistaan kolme tutkimusluokkaa: perustutkimus ja kehitys, teollinen perustutkimus ja -kehitys sekä soveltava tutkimus ja kehitys. Soveltava tutkimus ja kehitys vastasi kilpailua edeltävän tutkimuksen käsitettä, jota on käytetty vuoden 1996 tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen hyväksymisestä lähtien. Kyseisen säännön mukaan soveltava tutkimus ”käsittää tutkimuksen tai kokeellisen työn, joka pohjautuu teollisen perustutkimuksen tuloksiin ja jossa pyritään hankkimaan uutta tietoa, jolla helpotetaan tiettyjen käytännön tavoitteiden saavuttamista, kuten uusien tuotteiden, tuotantoprosessien tai palvelujen kehittämistä. Sen voidaan yleensä sanoa päättyvän ensimmäisen prototyypin kehittämiseen.” Kehitykseksi katsotaan ”työ, joka perustuu soveltavaan tutkimukseen ja jossa pyritään kehittämään uusia tai merkittävästi paranneltuja tuotteita, tuotantoprosesseja tai palveluja, jotka eivät kuitenkaan ole käytettävissä teollisesti eivätkä hyödynnettävissä kaupallisesti”.

Vuonna 1994 hyväksyttyjen tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen 14 luvun 4 kohdassa määrätään sallituista tuki-intensiteeteistä. ”EFTAn valvontaviranomainen arvioi tapauskohtaisesti, millainen tuki-intensiteetti voidaan hyväksyä. Arvioinnissa otetaan huomioon hankkeen tai ohjelman luonne, siihen liittyvät tekniset ja taloudelliset riskit, yleiset menettelytapoja koskevat näkökohdat, jotka liittyvät Euroopan teollisuuden kilpailukykyyn, sekä kilpailun vääristymisen vaara ja ETA-sopimuksen osapuolten väliseen kauppaan kohdistuvat vaikutukset. EFTAn valvontaviranomainen katsoo tällaisten riskien yleisen arvioinnin pohjalta, että teollisen perustutkimuksen tuki-intensiteetti voi olla soveltavien tutkimus- ja kehitystoimien tuki-intensiteettiä suurempi, koska jälkimmäiset liittyvät läheisemmin tutkimus- ja kehitystyön tulosten kaupallistamiseen, ja jos niitä tuetaan, ne saattavat aiheuttaa helpommin kilpailun ja kaupan vääristymistä.” Vuonna 1994 hyväksytyissä tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoissa otetaan huomioon nämä seikat, määrätään, ettei teollisen perustutkimuksen tuki-intensiteetti saa ylittää 50:tä prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista, ja todetaan, että mitä lähempänä tuettu toiminta on kaupallistamista, sitä pienempi tuki-intensiteetin on oltava. Vasta vuonna 1996 hyväksytyissä tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoissa vahvistetaan, että kilpailua edeltäviin kehitystoimiin myönnettävän tuen bruttointensiteetti saa olla enintään 25 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.3.2.3   Arvio siitä, myönnettiinkö tuki tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen mukaisesti ja käytettiinkö tukea väärin

a)   Luokittelu kilpailua edeltäväksi kehitystyöksi

Kuten edellä on mainittu ja päätöksessä N:o 60/06/KOL on selostettu yksityiskohtaisesti, viranomainen ilmoitti suhtautuvansa epäilevästi siihen, että hankkeet nro 138811 (”AlgOpt”), 144265 (”Shiplog II”) ja 144214 (”Kokoelma optimointirutiineja kuljetusaikataulujen suunnittelua varten”) oli luokiteltu kilpailua edeltäviksi kehitystoimiksi.

Päätöksessään N:o 60/06/KOL viranomainen ilmoitti suhtautuvansa epäilevästi siihen, voidaanko kilpailua edeltävään vaiheeseen kuuluvan tuotteen sekä lopullisen kaupallisen tuotteen välille tehdä eroa tällaisissa tietotekniikkaa koskevissa hankkeissa. Norjan viranomaiset eivät ole selventäneet, millaisesta erosta on oikein kyse. Ne ovat kuitenkin korostaneet, että hankkeiden luokittelu perustui hankkeiden perusteelliseen tarkasteluun ja arviointiin, joka tehtiin hankkeiden arviointia koskevien RCN:n menettelyjen ja suuntaviivojen mukaisesti. Viranomaisten toimittamien tietojen mukaan nämä suuntaviivat sisältävät viranomaisen tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen säännöt.

RCN kertoi, että sillä on käytössään RCN:n toimien sisäinen laadunvalmistusjärjestelmä, jota kutsutaan nimellä Doksy. Se koostuu RCN:ssä noudatettavista suuntaviivoista, menettelyistä ja käytännöistä. Doksy sisältää muun muassa suuntaviivat tukikelpoisten hankkeiden tuki-intensiteetin määrittämiseksi. Tämän sisäisen asiakirjan (Doksy-5-6-1-4-IE) nimi on ”Støtteandel etter EØS-bestemmelserStøtteandel etter EØS-bestemmelser” (ETA-sääntöjen mukaiset tukiosuudet), ja se vastaa viranomaisen tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoja. Tässä asiakirjassa käytetyt määritelmät ja niiden mukaiset tuki-intensiteetit vastaavat viranomaisen tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivojen mukaisia eri tutkimus- ja kehittämisvaiheiden määritelmiä. Kaikki RCN:ltä tukea saavat hankkeet arvioidaan ja luokitellaan Doksy-järjestelmän suuntaviivojen mukaisesti.

Vuodesta 1999 lähtien kaikkien hankkeiden arvioinnissa on käytetty Doksy 5-6-1-4-IE ohjeiden lisäksi tietokonejärjestelmää nimeltä Provis, joka kuvataan Doksy-asiakirjassa nro 5-6-1-2-EE (”Prosjektvurdering i Provis”). Provis-sääntöjen mukaan kutakin hanketta arvioidaan yhdentoista eri perusteen pohjalta (20). Provis-järjestelmässä kuhunkin arviointiperusteeseen sovelletaan useita kriteereitä tai ominaisuuksia. Niiden avulla määritellään, missä määrin hanke täyttää kyseiset arviointiperusteet. Yksi tärkeimmistä tutkimushankkeiden luokitteluun liittyvistä arviointiperusteista on tutkimuksen sisältö.

Tutkimuksen sisällön arviointia koskevan oppaan kuvauksessa Doksy-asiakirjassa 5-6-1-2-IE korostetaan, että ”tutkimuksen sisällöstä ilmenee, missä määrin hankkeella tuotetaan uutta tietoa”. RCN:n toimittamien tietojen mukaan tämä peruste liittyy suoraan tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoissa esitettyyn kuvaukseen, jossa vaatimukseksi asetetaan se, että toiminnan pitää ”tähdätä uuden tiedon tuottamiseen”.

RCN on ilmoittanut viranomaiselle, että hankkeet arvioitiin perusteellisesti hankkeiden arviointia koskevien RCN:n menettelyjen ja suuntaviivojen mukaisella tavalla, tarkemmin sanottuna noudattaen sisäisissä Doksy- ja Provis-asiakirjoissa asetettuja vaatimuksia, jotka vastaavat tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoja.

Viranomainen ei ole voinut vahvistaa niiden tietojen pohjalta, joita tuotiin esiin ennen muodollista tutkintamenettelyä ja sen kuluessa, että hankkeiden hallinnoinnissa tai arvioinnissa olisi tapahtunut virheitä. Ottaen huomioon edellä kuvatut työskentelytavat sekä sen, ettei asiasta ole esitetty vakuuttavia todisteita ja että RCN:n työntekijät ovat päteviä hoitamaan työtehtäviään, viranomaisella ei ole syytä katsoa, että RCN:n henkilökunta olisi tehnyt virheen luokitellessaan hankkeet kilpailua edeltäväksi tutkimukseksi.

b)   Tukea saavien yritysten osallistuminen ja tuki-intensiteetit

Tukea saavien yritysten osallistuminen ja tuki-intensiteetit

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään N:o 60/06/KOL viranomainen toi esiin epäilyksensä yritysten osallistumisesta tutkimushankkeeseen. Sen mielestä olisi ollut perusteltua olettaa, että tutkimuslaitos Marintekin oma henkilökunta olisi tehnyt suurimman osan työstä. Tämä olisi tarkoittanut periaatteessa sitä, että hankkeeseen osallistuvien merenkulkualan yritysten työntekijät eli tietokoneohjelmiston loppukäyttäjät olisivat mitä todennäköisimmin työskennelleet käyttäjien tarpeiden määrittelyn ja/tai jossakin määrin testauksen parissa. Siksi viranomainen epäili, olisiko hankkeen kokonaiskustannuksia kasvatettu näennäisesti, jotta hankkeelle olisi saatu enemmän rahoitusta.

Norjan viranomaiset toimittivat viranomaiselle jäljennökset kustannusraporteista, jotka hankkeeseen osallistuvien yritysten oli toimitettava RCN:lle kolmesti vuodessa. Niissä ilmoitettiin hankkeen kustannukset, vahvistettiin hankkeeseen osallistuneet henkilöt sekä ilmoitettiin kunkin henkilön tekemien työtuntien määrä ja hanketililtä veloitetut kulut työtuntia kohden. Norjan viranomaisten toimittamien selvitysten mukaan hankkeesta vastaava henkilö allekirjoittaa nämä raportit ja tilintarkastaja tarkastaa ja allekirjoittaa ne vuoden lopussa. Yrityksille myönnettiin raporttien perusteella tutkimus- ja kehitystukea, eikä viranomaisella ole syytä epäillä näiden raporttien todenmukaisuutta.

Vaikka yleisesti ottaen voidaankin katsoa, että tutkimushankkeiden aikana olisi suotavaa toteuttaa tiettyjä valvontatoimia, joilla varmistettaisiin kustannusraporttien pitävän paikkansa, viranomainen katsoo RCN:n noudattaneen asianmukaisesti vuonna 1994 hyväksyttyjä tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoja, joissa ei edellytetä muiden tarkistusten tekemistä.

1.4   Päätelmät

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella viranomainen katsoo, että edellä mainituille tutkimus- ja kehityshankkeille myönnettiin tukea noudattaen käytössä olevan ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelman sääntöjä, jotka vastasivat asiaan sovellettavia tutkimus- ja kehitystuen suuntaviivoja. Viranomainen ei voinut osoittaa tämän muodollisen tutkintamenettelyn aikana, että tahot, jotka saivat tutkimus- ja kehitystukea hankkeisiin nro 40049 (”Strategiset toimet meriliikenteen ja logistiikan alalla”), 138811 (”AlgOpt”), 144265 (”Shiplog II”) ja 144214 (”Kokoelma optimointirutiineja kuljetusaikataulujen suunnittelua varten”), olisivat käyttäneet tukea tukiohjelman tai ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan vastaisella tavalla.

Koska hankkeille myönnettiin ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelman mukaista valtiontukea eikä yksittäistä tukea, ei ole tarpeen arvioida, olisiko myönnetty tuki ollut sääntöjenmukaista, jos se ei olisi kuulunut tukiohjelman soveltamisalaan,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

EFTAn valvontaviranomainen on päättänyt lopettaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan nojalla muodollisen tutkintamenettelyn, joka koskee tutkimus- ja kehitystukea, jota Norjan tutkimusneuvosto on myöntänyt Turborouter-tietokoneohjelmiston kehittämisen yhteydessä, sillä kyseistä tukea myönnettiin noudattaen voimassa olevan ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” -tukiohjelman sääntöjä, jotka vastaavat ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohtaa sekä tutkimukseen ja kehitykseen myönnettävän valtiontuen suuntaviivoja.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Norjan kuningaskunnalle.

3 artikla

Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen.

---

(1)  Jäljempänä ’viranomainen’.

(2)  Jäljempänä ’ETA-sopimus’.

(3)  Jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’.

(4)  Jäljempänä ’pöytäkirja 3’.

(5)  Valtion tukea koskevat menettelysäännöt ja aineelliset säännöt (suuntaviivat ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan sekä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan soveltamista ja tulkitsemista varten), EFTAn valvontaviranomainen hyväksynyt 19 päivänä tammikuuta 1994, julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (L 231, 3.9.1994) ja ETA-täydennysosassa (N:o 32, 3.9.1994). Jäljempänä ’suuntaviivat’.

(6)  Julkaistu EUVL:ssä L 139, 25.5.2006, s. 37 ja ETA-täydennysosassa (N:o 26, 25.5.2006, s. 1).

(7)  EUVL C 258, 26.10.2006, s. 42.

(8)  Tarkempia tietoja viranomaisen ja Norjan viranomaisten välisestä kirjeenvaihdosta: ks. viranomaisen päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta, päätös N:o 60/06/KOL, julkaistu (EUVL:ssä C 258, 26.10.2006, s. 42) ja ETA-täydennysosassa (N:o 53, 26.10.2006, s. 15).

(9)  Ks. alaviite 7.

(10)  Ks. alaviite 7.

(11)  Seuraavat tiedot on saatu esitteestä ”TurboRouter Vessel schedule optimizing software”, joka on saatavilla Marintekin verkkosivuilta osoitteesta http://www.marintek.no

(12)  Tiedot on saatu Marintekin verkkosivuilta osoitteesta

http://www.marintek.no

(13)  Tiedot on saatu Marintekin verkkosivuilta osoitteesta http://www.marintek.no

(14)  EFTAn valvontaviranomaisen 1 päivänä joulukuuta 1994 tekemä päätös N:o 217/94/KOL. Tässä päätöksessä tarkoitetut tukiohjelmat olivat ”Teollisuuden tutkimus- ja kehityssopimukset” (asia 93-147) ja ”Julkiset tutkimus- ja kehityssopimukset” (asia 93-182), joita SND rahoitti, sekä ”Teollisuuden tutkimus- ja kehityshankkeet” (asia 93-181) ja ”Teollisuuden tutkimus- ja kehitysohjelmat” (asia 93-183), joita RCN rahoitti.

(15)  Ks. päätöksen N:o 60/06/KOL II osan 1 kohta sivulta 11 alkaen.

(16)  Ks. http://www.iot.ntnu.no/optimar

(17)  Erityisesti 31 päivänä tammikuuta 2005 päivätyn kirjeensä sivulla 4.

(18)  Ks. lisätietoja päätöksen N:o 60/06/KOL II osan 1 kohdasta sivulta 11.

(19)  Tammikuussa 1994 viranomainen teki päätöksen N:o 4/94/KOL menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen hyväksymisestä ja antamisesta valtiontuen alalla (suuntaviivat ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan sekä pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan soveltamista ja tulkitsemista varten). Sen 14 luvussa käsitellään tutkimus- ja kehitystukia, ja se vastaa pääasiassa yhteisön kehystä tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle. Tämä päätös on julkaistu ( Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä L 231, 3.9.1994, s. 1–84) ja sen ETA-täydennysosassa (N:o 32, 3.9.1994, s. 1).

(20)  Provis-hankearviointia koskevissa suuntaviivoissa otetaan huomioon monia näkökohtia: i) hankkeen yleinen laatu, ii) merkittäviin kriteereihin, kuten innovatiivisuuteen, tutkimuksen tasoon ja sisältöön, kansainvälisyyteen, kaupalliseen arvoon, sosioekonomisiin vaikutuksiin ja riskeihin perustuva arvio hankkeesta, iii) tuen vaikutus, iv) hankkeen merkitys ohjelmalle ja kyseiselle erikoisalalle sekä v) tukikelpoisuus.

---