20.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/68

(1)

Association Européenne des Transformateurs de Maïs Doux (AETMD), jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki 13 päivänä helmikuuta 2006 valituksen, joka koskee tietyn Thaimaasta peräisin olevan jyvinä tuotavan valmistetun tai säilötyn sokerimaissin tuontia, sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa noin 70 prosenttia valmistetun tai säilötyn sokerimaissin kokonaistuotannosta yhteisössä.

(2)

Valituksessa esitetty näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Menettely aloitettiin 28 päivänä maaliskuuta 2006, jolloin menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2).

(4)

Komissio ilmoitti polkumyyntitoimenpiteiden vireillepanosta virallisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä näiden järjestöille, kuluttajajärjestöille, viejämaiden edustajille ja yhteisön tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5)

Koska tutkimuksessa oli osallisena suuri määrä vientiä harjoittavia tuottajia, yhteisön tuottajia ja tuojia, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantamenetelmän käyttöä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(6)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi vientiä harjoittavia tuottajia, yhteisön tuottajia ja tuojia sekä näiden edustajia ilmoittautumaan ja toimittamaan sille vireillepanoilmoituksessa pyydetyt perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan 15 päivän kuluessa vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta.

(7)

Toimitettujen tietojen perusteella ja yhteisön tuottajien ja tuojien jatkoyhteistyötä koskevien myönteisten vastausten suhteellisen vähäisen määrän vuoksi päätettiin, että otanta oli tarpeellinen vain viejien suhteen. Komissio valitsi otokseen neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa.

(8)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja yhteisön edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Komissio lähetti tätä varten kyselylomakkeet otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. Yhteisön tuottajien ja tuojien osalta komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille yrityksille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, koska otantamenettelyä ei lopulta tarvittu. Komissio lähetti kyselylomakkeet myös kaikille valituksessa mainituille yhteisön vähittäismyyjille ja kuluttajajärjestöille.

(9)

Vastauksen antoi viisi thaimaalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, kuusi yhteisön tuottajaa, yksi yhteisön etuyhteydetön tuoja ja yksi yhteisön jälleenmyyjä. Thaimaan viranomaiset ilmoittivat myös näkemyksensä.

(10)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(11)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(12)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten komissio tarkasteli tietoja, jotka koskivat 1 päivän tammikuuta 2002 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välistä aikaa, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(13)

Tarkasteltavana oleva tuote on Thaimaasta peräisin oleva jyvinä tuotava etikan tai etikkahapon avulla valmistettu tai säilötty jäädyttämätön sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), joka tavallisesti luokitellaan CN-koodiin ex 2001 90 30, ja Thaimaasta peräisin oleva jyvinä tuotava valmistettu tai säilötty jäädyttämätön sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), joka on valmistettu tai säilötty muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla ja joka ei kuulu nimikkeeseen 2006 vaan luokitellaan tavallisesti CN-koodiin ex 2005 80 00.

(14)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että säilytystavasta riippumatta tarkasteltavana olevilla eri tyyppisillä tuotteilla on kaikilla samat biologiset ja kemialliset ominaisuudet ja että niitä käytetään periaatteessa samaan tarkoitukseen.

(15)

Todettiin, että yhteisön tuotannonalan tuottamalla ja yhteisössä myymällä sokerimaissilla sekä Thaimassa tuotetulla ja myydyllä sokerimaissilla on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja niillä on samat käyttötarkoitukset kuin Thaimassa tuotetulla ja yhteisöön vietäväksi myydyllä sokerimaissilla. Tämän vuoksi niitä pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(16)

Kuten johdanto-osan 5 kappaleessa mainittiin, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantamenetelmän käyttöä thaimaalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin. Yhteensä 20 yritystä vastasi otantaa koskevaan kyselylomakkeeseen määräajassa ja toimitti siinä pyydetyt tiedot. Yksi näistä yrityksistä ei kuitenkaan tuottanut eikä vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta, koska se oli kotimarkkinoilla toimiva kauppias eikä vientiä harjoittava tuottaja, joten sitä ei voitu ottaa huomioon koottaessa otantaa. Lisäksi kolme yritystä ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tutkimusajanjakson aikana. Yhteensä 16 yrityksen katsottiin olevan yhteistyössä toimivia osapuolia.

(17)

Otoksen valinta suoritettiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja se perustui sellaiseen Thaimaasta yhteisöön tapahtuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(18)

Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuultiin Thaimaan viranomaisia ja viejiä komission aikomuksesta valita otokseen neljä yritystä, jotka edustavat 52 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen Thaimaasta yhteisöön suuntautuvasta viennistä. Thaimaan viranomaiset ja osa viejistä vastusti valittua otosta ja pyysi, että se sisältäisi useampia yrityksiä. Komissio katsoi kuitenkin, että kun haluttiin saavuttaa suurin mahdollinen edustavuus otannassa ottaen huomioon tutkimuksen aikataulu, oli asianmukaista sisällyttää otokseen vain kyseiset neljä yritystä, koska i) näin katettiin suuri määrä vientiä; ja ii) näiden neljän yrityksen tutkiminen oli mahdollista suorittaa annetussa ajassa.

(19)

Otoksen ulkopuolelle jääneet yritykset pyysivät yksilöllisen polkumyyntimarginaalin määrittämistä. Pyyntöjen ja otokseen valittujen yritysten suuri määrä johtivat kuitenkin siihen, että yksilölliset tarkastelut katsottiin perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti kohtuuttoman hankaliksi, ja ne olisivat estäneet tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa. Tästä syystä yksilöllisen marginaalin määrittämistä koskevat pyynnöt hylätään.

(20)

Yksi otantaan kuulumaton yritys, joka oli pyytänyt yksilöllistä marginaalia, vastusti päätöstä olla myöntämättä yksilöllistä tarkastelua. Se väitti, että otantaan valitut yritykset eivät olleet edustavia, kun otettiin huomioon, että pieniä yrityksiä ei sisällytetty otantaan, ja että sen lisäksi otos ei vastannut yritysten maantieteellistä jakaumaa Thaimaassa. Kyseinen yritys palautti myös kokonaan täytetyn kyselylomakkeen menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kuten johdanto-osan 18 kappaleessa todettiin, otoksen katsottiin olevan edustava vientimäärien perusteella. Tältä osin on huomattava, että otoksen valinta perustui ensisijaisesti määriin (vientiä harjoittavien tuottajien yhteisöön suuntautuvan viennin määrä), eikä se perustunut perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaiseen vaihtoehtoiseen valintaperusteeseen, eli sellaisen tilastollisesti edustavan otoksen käyttämiseen, joka perustuu valinta-ajankohtana käytettävissä oleviin tietoihin. Lisäksi, kuten johdanto-osan 18 kappaleessa todettiin, ei ollut mahdollista tutkia useampia yrityksiä, koska se olisi tehnyt tutkimuksesta kohtuuttoman hankalan, ja se olisi estänyt tutkimuksen saattamisen loppuun ajoissa. Näistä syistä yrityksen yksilöllistä tarkastelua koskeva pyyntö hylättiin.

(21)

Normaaliarvon määrittämiseksi komissio tutki ensin kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko niiden samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla ollut edustavaa niiden vastaavan yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärään verrattuna. Samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti todettiin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti edustavaksi vain yhden otokseen kuuluneen yrityksen osalta, sillä yrityksen kotimarkkinamyynnin määrä oli yli 5 prosenttia sen yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä.

(22)

Tämän jälkeen komissio yksilöi kyseisen yrityksen osalta ne kotimarkkinoilla myydyt samankaltaisen tuotteen tyypit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäviksi myydyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa. Kunkin tällaisen tuotetyypin osalta määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotetyypin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustavaa, kun sen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia verrattavissa olevan tuotetyypin yhteisöön suuntautuvan viennin kokonaismäärästä.

(23)

Tämän jälkeen komissio tutki, voitiinko tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotetyypin, jonka kotimarkkinamyynti oli edustavaa, kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämä tehtiin määrittämällä riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin osuus kunkin vietävän tuotetyypin osalta.

(24)

Jos yli 80 prosenttia tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla ja jos sen myyntihintojen painotettu keskiarvo oli vähintään sama kuin tuotantokustannukset, tuotetyyppikohtainen normaaliarvo määritettiin kotimarkkinamyynnissä veloitettujen hintojen painotettuna keskiarvona riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei.

(25)

Jos vähintään 10 mutta enintään 80 prosenttia tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään tuotantokustannuksia vastaavilla hinnoilla, tuotetyyppikohtainen normaaliarvo määritettiin vähintään tuotantokustannuksia vastaavilla hinnoilla tapahtuneessa kotimarkkinamyynnissä veloitettujen hintojen painotettuna keskiarvona.

(26)

Jos alle 10 prosenttia tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään tuotantokustannuksia vastaavilla hinnoilla, katsottiin että kyseistä tuotetyyppiä ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(27)

Tuotetyypeille, joita ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä, sekä tuotetyypeille, joita ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, oli muodostettava laskennallinen normaaliarvo. Tälle yritykselle normaaliarvo määriteltiin laskennallisesti noin 80 prosentille yhteisöön suuntautuvasta myynnistä.

(28)

Edellä johdanto-osan 27 kappaleessa mainituille tuotetyypeille muodostettiin normaaliarvo laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä kunkin yhteisöön vietävän tuotetyypin tuotantokustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantolauseen mukaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrä määritettiin samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä aiheutuneiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja toteutuneen voiton perusteella.

(29)

Muiden kolmen otokseen kuuluneen vientiä harjoittavan tuottajan osalta normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, koska yksikään niistä ei myynyt tuotetta edustavassa määrin kotimarkkinoilla. Normaaliarvot muodostettiin näiden kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa siten, että kunkin yhteisöön viedyn tuotetyypin tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa johdanto-osan 32 kappaleessa selostetulla tavalla, lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ei voitu määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti, sillä vain yhdellä yrityksellä oli edustavaa kotimarkkinamyyntiä.

(30)

Kahden yrityksen osalta myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti, koska niillä saman yleisen luokan tuotteiden (eli muut säilykkeet kuten hedelmäsäilykkeet ja säilötty minimaissi) myynti oli edustavaa tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(31)

Kolmannen yrityksen osalta myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti käyttäen perusteena aiheutuneiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten painotettua keskiarvoa sekä kyseisten kahden yrityksen kotimaan tavanomaisessa kaupassa samaan yleiseen tuoteluokkaan kuuluvien tuotteiden myynnistä saamaa voittoa.

(32)

Ilmoitettuja tuotantokustannuksia ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia oikaistiin tarvittaessa, ennen kuin niitä käytettiin sen määrittämiseen, onko myynti tapahtunut tavanomaisessa kaupassa ja normaaliarvojen muodostamiseen.

(33)

Kaikki kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien myynti oli tapahtunut suoraan etuyhteydettömille asiakkaille yhteisössä. Vientihinta laskettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti yhteisön riippumattomien asiakkaiden tosiasiassa maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella.

(34)

Yksi viejä osti merkittävän osan yhteisöön myydystä tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Esitettiin väite, jonka mukaan nämä ostot olisi katsottava osaksi yrityksen perustamaa maksujärjestelmää. Muut tarkasteltavana olevan tuotteen riippumattomat valmistajat olivat kuitenkin valmistaneet kaikki ostetut valmiit tuotteet. Tämän vuoksi vain yrityksen oman tuotannon myynti yhteisöön otettiin huomioon, kun sen polkumyyntimarginaalia määriteltiin.

(35)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä (ex-works) -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet otettiin huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisut kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, palkkioiden, luottokustannusten ja valuutan muuntamisesta aiheutuneiden pankkimaksujen mukaisesti myönnettiin, kun sen katsottiin olevan perusteltua.

(36)

Edellä johdanto-osan 30 kappaleessa mainitut kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa vaativat kaupan portaasta johtuvaa oikaisua perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i ja ii alakohdan tai vaihtoehtoisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan nojalla. Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että omalla tuotemerkillä varustettujen tuotteiden hinnat eroavat vähittäismyyjien tuotemerkillä varustettujen tuotteiden hinnoista. Koska yhteisöön suuntautuva vienti koostui ainoastaan vähittäismyyjien tuotemerkillä varustetuista tuotteista, ja kotimaan myynti yleisen tuoteluokan tuotteista, joihin kuului sekä omalla tuotemerkillä varustettuja tuotteita että vähittäismyyjien tuotemerkillä varustettuja tuotteita, perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan nojalla tehtiin oikaisu. Oikaisun taso on arvioitu sen suhteen perusteella, joka vallitsee yhteisön tuotannonalan saamien voittomarginaalien välillä, kun vertaillaan omalla tuotemerkillä varustettuja tuotteita ja kaikkia tuotteita.

(37)

Otokseen kuuluneille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin yksilölliset polkumyyntimarginaalit perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(38)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana, ja ne ovat näin ollen seuraavat:

(39)

Otokseen kuulumattomille yhteistyössä toimineille yrityksille polkumyyntimarginaali määritettiin otokseen valittujen yritysten painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusteella perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Kyseinen painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali, ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana, on 13,2 prosenttia.

(40)

Yhteistyöhön osallistumattomille vientiä harjoittaville tuottajille polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tätä varten määriteltiin ensin yhteistyön taso. Thaimaasta peräisin olevaa tuontia koskevien Eurostatin tietojen ja otannan yhteydessä saatujen vastausten vertailu osoitti, että yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (yli 92 prosenttia). Tästä syystä ja koska ei ollut viitteitä siitä, että yhteistyöstä kieltäytyneet yritykset harjoittivat polkumyyntiä vähäisemmässä määrin, katsottiin, että näiden muiden yritysten, jotka eivät olleet toimineet tutkimuksessa yhteistyössä, polkumyyntimarginaali oli syytä vahvistaa tasolle, joka vastaa korkeinta otokseen kuuluneelle yritykselle määritettyä polkumyyntimarginaalia. Tämä menetelmä on yhteisön toimielinten vakiintuneen käytännön mukainen, ja se on tarpeen myös siksi, että yrityksiä ei haluta kannustaa yhteistyöstä kieltäytymiseen. Jäännöspolkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin tämän vuoksi 17,5 prosenttia.

(41)

Samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä 18 tuottajaa. Tämän vuoksi katsotaan, että näiden 18 yhteisön tuottajien tuotanto muodostaa yhteisön tuotannon perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(42)

Näistä 18 tuottajasta kuusi, jotka ovat valituksen tehneen yhdistyksen jäseniä, ilmoittivat halukkuutensa toimia menettelyssä yhteistyössä menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa, ja toimivat asianmukaisesti yhteystyössä tutkimuksessa. Kyseisten kuuden tuottajan todettiin edustavan huomattavaa osaa, noin 70:tä prosenttia, samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta yhteisössä. Kuuden yhteistyössä toimineen tuottajan katsotaan muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’yhteisön tuotannonala’. Muista 12 yhteisön tuottajasta käytetään jäljempänä nimitystä ’muut yhteisön tuottajat’. Yksikään näistä 12 muista yhteisön tuottajista ei vastustanut valitusta.

(43)

Yhteisön kulutusta määritettäessä otettiin huomioon yhteisön tuotannonalan oman tuotannon myynti yhteisön markkinoilla, Eurostatilta saadut yhteisön markkinoiden tuontimääriä koskevat tiedot ja, muiden yhteisön tuottajien osalta, ne tiedot, jotka saatiin otantaa varten tehdystä minikyselylomakkeesta tai valituksen tekijältä.

(44)

Tutkimusajanjakson aikana tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen yhteisön markkinat olivat suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2002, eli noin 330 000 tonnia. Kulutus yhteisössä pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujakson ajan vuotta 2004 lukuun ottamatta, jolloin se oli 5 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2002 ja 2003.

(45)

Tarkasteltavana olevan tuotteen asianomaisesta maasta yhteisöön suuntautuva tuonti lisääntyi 87 prosentilla noin 22 000 tonnista vuonna 2002 noin 42 000 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Se nousi 58 prosenttia vuonna 2003 ja edelleen 40 prosenttiyksikköä vuonna 2004, kunnes se pieneni 11 prosenttiyksiköllä tutkimusajanjakson aikana.

(46)

Asianomaisen maan viejien markkinaosuus kasvoi 6 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana vuoden 2002 yhteensä 6,8 prosentista tutkimusajanjakson 12,7 prosenttiin. Thaimaalaisten tuottajien markkinaosuus kasvoi lähes 4 prosenttiyksikköä vuonna 2003, jälleen 2 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja käytännössä jäi sille tasolle tutkimusajanjakson aikana.

(47)

Asianomaisesta maasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin keskihinta laski vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä 13 prosenttia. Erityisesti vuonna 2003 hinnat laskivat 10 prosenttia ja edelleen 3 prosenttia vuonna 2004 ennen kuin ne vakiintuivat sille tasolle (eli noin 690 euroon/tonni) tutkimusajanjakson aikana.

(48)

Vientiä harjoittavien tuottajien ja yhteisön tuotannonalan tarkasteltavana olevan tuotteen samanlaisten tuotetyyppien myyntihintoja yhteisössä verrattiin keskenään. Tätä varten yhteisön tuotannonalan veloittamia noudettuna lähettäjältä -hintoja ilman hyvityksiä ja veroja verrattiin vientiä harjoittavien asianomaisen maan tuottajien CIF yhteisön rajalla -hintoihin, joita oli oikaistu asianmukaisesti sopimustullien sekä purkamis- ja tulliselvityskustannusten huomioon ottamiseksi. Vertailu osoitti, että asianomaisesta maasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen myyntihinnat yhteisössä olivat tutkimusajanjakson aikana 2–10 prosenttia alempia kuin yhteisön tuotannonalan myyntihinnat vaihdellen vientiä harjoittavan tuottajan mukaan; poikkeuksena olivat kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden osalta hintojen alittavuutta ei havaittu. Tuotetyypeittäin tehdyssä tarkastelussa kuitenkin todettiin, että asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien veloittamat hinnat olivat joissakin tapauksissa merkittävästi alempia kuin keskimääräiset hinnan alittavuuden marginaalit.

(49)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(50)

Markkinoille on luonteenomaista, että sillä on kaksi myyntikanavaa: myynti tuottajan omalla tuotemerkillä ja myynti vähittäismyyjän tuotemerkillä. Ensin mainitun myyntikanavan käyttäminen aiheuttaa usein korkeammat myyntikulut erityisesti markkinoinnin ja mainonnan osalta, mikä aiheuttaa korkeammat myyntihinnat.

(51)

Tutkimuksessa todettiin, että koko yhteistyössä toimivien thaimaalaisten viejien tuonti tapahtui vähittäismyyjien tuotemerkin myyntikanavaa käyttäen. Vahinkoanalyysissä katsottiin asianmukaiseksi erotella tarvittaessa toisistaan yhteisön tuotannonalan myynti omalla tuotemerkillä ja vähittäismyyjän tuotemerkillä, koska polkumyyntituonnin aiheuttama kilpailu kohdistuu ensisijassa yhteisön tuotannonalan sellaisen samankaltaisen tuotteen myyntiin, joka on varustettu vähittäismyyjän tuotemerkillä. Erottelu tehtiin erityisesti myyntimäärien, myyntihintojen ja kannattavuuden määrittämiseksi. Jotta tulokset olisivat täydentäviä, myös määrät (jotka sisältävät omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit) esitetään ja selitetään. Tutkimusajanjakson aikana yhteisön tuotannonalan myynti vähittäismyyjän tuotemerkillä oli noin 63 prosenttia yhteisön tuotannonalan kokonaismyynnistä (omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit).

(52)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto laski tasaisesti tarkastelujakson aikana vuonna 2002 vallinneesta noin 257 000 tonnin tasosta. Tutkimusajanjakson aikana se oli 16 prosenttia alempi kuin vuonna 2002. Se laski 6 prosenttia vuonna 2003, nousi hieman, 3 prosenttiyksikköä, vuonna 2004 ja väheni taas voimakkaasti, 13 prosenttiyksikköä, tutkimusajanjakson aikana.

(53)

Tuotantokapasiteetti oli noin 276 000 tonnia vuonna 2002 ja noin 293 000 tonnia tutkimusajanjakson aikana. Tuotantokapasiteetti nousi ensin 9 prosenttia vuonna 2003 ja laski sitten 3 prosenttiyksikköä vuonna 2004. Se pysyi tällä tasolla tutkimusajanjakson. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä se nousi 6 prosenttia. Vuoden 2003 kasvu johtui pääasiassa yhden erityisen tuottajan, joka palvelee muita kuin EU-markkinoita, kapasiteetin kasvusta. Tämän kasvun vastapainona muut yhteisön tuottajat karsivat tuotantoaan vuonna 2004.

(54)

Kapasiteetin käyttöaste oli 93 prosenttia vuonna 2002. Se laski 81 prosenttiin vuonna 2003, nousi taas 85 prosenttiin vuonna 2004 ja laski tuntuvasti 74 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Tämä kuvaa tuotannon ja myyntimäärien laskua, joka on selitetty johdanto-osan 52, 56 ja 57 kappaleessa.

(55)

Yhteisön tuotannonalan loppuvarastot kasvoivat 2 prosenttia vuonna 2003, sitten 10 prosenttiyksikköä lisää vuonna 2004 ennen 14 prosenttiyksikön laskua tutkimusajanjakson aikana. Tutkimusajanjakson aikana yhteisön tuotannonalan varastojen määrä oli noin 170 000 tonnia. Varastojen määrä oli kokonaisuudessaan tutkimusajanjakson aikana hyvin lähellä vuoden 2002 tasoa. On kuitenkin huomattava, että varastojen taso ei ole merkityksellinen vahingon indikaattori kyseiselle tuotannonalalle, koska se toimii tilausten perusteella. Kunkin vuoden lopun suuret varastot (noin 75 prosenttia vuotuisesta tuotannosta) ovat yhteydessä siihen, että sadonkorjuu ja säilöminen päättyvät yleensä kunkin vuoden lokakuussa. Varastossa on näin ollen tavaraa, joka odottaa lähettämistä marras–heinäkuun aikana.

(56)

Yhteisön tuotannonalan itse tuottamien ja vähittäismyyjän tavaramerkillä varustettujen tuotteiden myynti etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla kasvoi ensin 4 prosenttia vuonna 2003, laski sitten 11 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja pysyi samalla tasolla tutkimusajanjakson aikana. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä myynti laski noin 7 prosenttia noin 125 000 tonnin tasosta vuonna 2002.

(57)

Yhteisön tuotannonalan itse tuottamien tuotteiden kokonaismyynti (joka sisältää omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit) etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla seurasi suunnilleen samaa linjaa, joka tosin ei ollut aivan yhtä jyrkkä. Vuoden 2002 lähtötaso oli 194 000 tonnia, josta myynti kasvoi ensin 2 prosenttia vuonna 2003, laski sitten 4 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja edelleen 3 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana se laski noin 5 prosenttia.

(58)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi vuonna 2002 mitatusta 58,5 prosentista 59,7 prosenttiin vuonna 2003, ja laski yhtäkkiä 54,4 prosenttiin vuonna 2004. Tutkimusajanjakson aikana se elpyi 55,9 prosenttiin. Yhteisön tuotannonala menetti 2,6 prosenttiyksikköä markkinaosuudestaan tarkastelujakson aikana.

(59)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin yhteisön kulutus säilyi tasaisena, yhteisön tuotannonalan vähittäismyyjän tavaramerkillä myytäväksi tarkoitettu yhteisön markkinoiden myynti laski noin 7 prosentilla, kun yhteisön tuotannonalan myynti, joka oli tarkoitettu sekä omalla että vähittäismyyjän tavaramerkillä yhteisön markkinoilla tehtäväksi, laski noin 5 prosentilla. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuudesta noin 2,6 prosenttiyksikköä, kun taas polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi noin 6 prosenttiyksikköä, joka vastaa noin 20 000 tonnin kasvua myynnissä yhteisön markkinoilla. Näin ollen päätellään, että yhteisön tuotannonala ei hyötynyt kasvusta.

(60)

Yhteisön tuotannonalan työntekijämäärä kasvoi ensin 9 prosentilla vuosien 2002 ja 2003 välillä, mutta laski 11 prosenttiyksiköllä vuonna 2004 ja edelleen 4 prosenttiyksiköllä tutkimusajanjakson aikana. Yhteisön tuotannonalan työntekijöiden määrä väheni kaiken kaikkiaan noin 6 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, eli noin 1 520 henkilöstä 1 420 henkilöön. Edellä johdanto-osan 56 ja 57 kappaleessa kuvattujen myyntimäärien perusteella yhteisön tuotannonalalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoa osa työvoimastaan kilpailukyvyn ylläpitämiseksi.

(61)

Yhteisön tuotannonalan työvoiman tuottavuus työntekijäkohtaisena vuosituotoksena (tonneina) mitattuna ja verrattuna 169 tonnin lähtötasoon työntekijää kohti laski ensin 13 prosenttia vuonna 2003, nousi sitten 12 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja laski lopuksi 9 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Kehitys kuvaa sitä seikkaa, että tuotannon lasku oli jyrkempi kuin työvoiman vähennys.

(62)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana työntekijöiden keskipalkka nousi 19 prosenttia. Se nousi 4 prosenttia vuonna 2003, edelleen 9 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja vielä 6 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana. Vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson kasvu vaikuttaa keskimääräistä nopeammalta. Tämä johtuu siitä, että kahden suurimman yhteistyössä toimineen tuottajan tietoihin on vaikuttanut kansallisen ohjelman, jonka tavoitteena oli sosiaaliturvamaksujen tukeminen, vähittäinen käytöstä poistaminen. Sen seurauksena sosiaaliturvamaksut ilmoitettiin keinotekoisesti liian alhaisiksi vuosina 2002 ja 2003.

(63)

Yhteisön tuotannonalan vähittäismyyjän tavaramerkillä varustettujen tuotteiden yksikköhinnat etuyhteydettömille asiakkaille laskivat tasaisesti tarkastelujaksolla. Ne laskivat vuoden 2002 tasosta, joka oli 1 050 euroa/tonni, 4 prosentilla vuonna 2003, edelleen 9 prosenttiyksiköllä vuonna 2004, ja nousivat marginaalisesti 2 prosenttiyksiköllä tutkimusajanjakson aikana, jolloin ne saavuttivat tason 928 euroa/tonni. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välinen lasku oli kaiken kaikkiaan 11 prosenttia.

(64)

Yhteisön tuotannonalan tuotteiden kokonaismyyntihintojen kehitys (joka sisältää omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit) etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla seurasi suunnilleen samaa linjaa. Ne laskivat vuoden 2002 tasosta, joka oli 1 150 euroa/tonni, ensin 2 prosenttia vuonna 2003, edelleen 6 prosenttiyksikköä vuonna 2004 ja pysyivät tällä tasolla tutkimusajanjakson ajan. Tasolla, joka on noin 1 060 euroa/tonni, kyseiset myyntihinnat olivat 8 prosenttia alemmat kuin vuonna 2002 havaitut.

(65)

Kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuonnin hinnan alittavuuden määrä ja taso, tuonti oli varmasti hintoihin vaikuttava tekijä.

(66)

Yhteisön tuotannonalan vähittäismyyjän tavaramerkillä varustettujen tuotteiden myynnin kannattavuus nettomyynnin prosenttiosuutena laski vuoden 2002 17 prosentista noin 11 prosenttiin vuonna 2003, noin 5 prosenttiin vuonna 2004 ja noin 3 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

(67)

Yhteisön tuotannonalan omalla ja vähittäismyyjän tavaramerkillä varustettujen tuotteiden myynnin kannattavuus laski myös vuoden 2002 21 prosentista noin 17 prosenttiin vuonna 2003, noin 14 prosenttiin vuonna 2004 ja noin 11 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Lasku ei ole näin ollen yhtä jyrkkä kuin vähittäismyyjän tavaramerkillä tapahtuvan myynnin lasku.

(68)

Sijoitetun pääoman tuotto, ilmaistuna voittoprosenttina (omien ja vähittäismyyjien tuotemerkkien osalta) sijoitetun pääoman nettokirjanpitoarvosta, noudatti suunnilleen jäljempänä esitettyä kannattavuuden kehitystä. Se laski vuoden 2002 tasosta, joka oli noin 60 prosenttia, noin 43 prosenttiin vuonna 2003, noin 32 prosenttiin vuonna 2004 ja saavutti vihdoin noin 25 prosentin tason tutkimusajanjakson aikana, eli laski 58 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana.

(69)

Operatiiviseen toimintaan perustuva nettokassavirta oli noin 46 miljoonaa euroa vuonna 2002. Se laski noin 32 miljoonaan euroon vuonna 2003 ja 17 miljoonaan euroon 2004 ennen lievää toipumista noin 22 miljoonaan euroon tutkimusajanjakson aikana. Yksikään yhteistyössä toimineista yhteisön tuottajista ei ilmoittanut, että niillä olisi vaikeuksia saada pääomaa.

(70)

Yhteisön tuotannonalan vuotuiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon vähenivät 55 prosentilla vuodesta 2002 vuoteen 2003, ennen kuin ne nousivat 18 prosenttia vuonna 2004 ja edelleen 13 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Tarkastelujakson aikana investoinnit laskivat kaiken kaikkiaan 24 prosenttia. Edellä johdanto-osan 53 kappaleessa esitettyä yhteisön yhteistyössä toiminutta tuottajaa lukuun ottamatta yhteisön tuotannonalan investoinnit suunnattiin hankittujen laitteiden huoltoon ja kunnostamiseen eikä kapasiteetin lisäämiseen.

(71)

Asianomaisesta maasta tapahtuneen tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat huomioon ottaen nykyisen polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutusta yhteisön tuotannonalalle ei voida pitää vähäpätöisenä.

(72)

Koska polkumyynnistä ennen tässä menettelyssä tarkasteltua tilannetta ei ole olemassa tietoja, tätä tekijää ei pidetä merkityksellisenä.

(73)

Asianomaisesta maasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä lähes kaksinkertaistui vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, ja sen osuus yhteisön markkinoista kasvoi noin 6 prosenttiyksikköä. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat olivat tarkastelujakson aikana jatkuvasti alempia kuin yhteisön tuotannonalan hinnat. Lisäksi asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin hinnat alittivat tutkimusajanjakson aikana merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat. Kahta tutkimuksessa yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa lukuun ottamatta mallikohtaiset hintavertailut ovat osoittaneet hinnan alittavuuden marginaalien olleen 2–10 prosenttia tutkimusajanjakson aikana.

(74)

Vain harvat muuttujat näyttivät kehittyneen myönteiseen suuntaan vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä. Tuotantokapasiteetti kasvoi 6 prosenttiyksiköllä ja vuotuiset työvoimakustannukset kasvoivat noin 19 prosenttia. Edellä johdanto-osan 53 ja 62 kappaleessa kuitenkin todettiin, että on olemassa erityisiä syitä, jotka selittävät tätä epätyypillistä kehitystä.

(75)

Sitä vastoin yhteisön tuotannonalan tilanteen todettiin heikentyneen tarkastelujakson aikana. Useimmat vahinkoindikaattorit kehittyivät vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä kielteiseen suuntaan: tuotantomäärä laski 16 prosenttia, kapasiteetin käyttöaste laski 19 prosenttiyksikköä, yhteisön tuotannonalan vähittäismyyjien tuotemerkillä varustettujen tuotteiden myyntimäärä laski 7 prosenttia, yhteisön tuotannonalan omien ja vähittäismyyjien tuotemerkillä varustettujen tuotteiden myyntimäärä laski 5 prosenttia, yhteisön tuotannonala menetti 2,6 prosenttiyksikköä markkinaosuudesta, työllisyys heikkeni 6 prosentilla, yhteisön tuotannonalan (vähittäismyyjien tuotemerkkien ja kaikkien tuotemerkkien) myyntihinnat laskivat noin 10 prosentilla, investoinnit laskivat 24 prosentilla, vähittäismyyjien tavaramerkkituotteiden myynnin kannattavuus laski 17 prosentista noin 3 prosenttiin, kun sekä omien että vähittäismyyjien tavaramerkkituotteiden myynnin kannattavuus laski 21 prosentista noin 11 prosenttiin ja sijoitetun pääoman tuotto sekä kassavirta heikkenivät myös.

(76)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(77)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka voisivat aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle samaan aikaan vahinkoa, sen varmistamiseksi, ettei niiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsottu johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(78)

Tutkimuksessa todettu polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän merkittävä 87 prosentin lisäys vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä ja sen markkinaosuuden kasvu yhteisössä samaan aikaan noin 6 prosenttiyksiköllä sekä todettu hinnan alittavuus (keskimäärin 2–10 prosenttia viejästä riippuen, lukuun ottamatta kahta otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden osalta ei havaittu hinnan alittavuutta) osuivat ajallisesti yhteen yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikentymisen kanssa. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä tuotanto laski 16 prosentilla, kapasiteetin käyttöaste väheni noin 20 prosenttiyksikköä, vähittäismyyjien tuotemerkkien myynti, joka ensimmäisenä joutuu kilpailemaan polkumyyntituonnin kanssa, aleni 7 prosentilla, yhteisö menetti 2,6 prosenttia markkinaosuudesta, työllisyys heikkeni 6 prosentilla, vähittäismyyjien tuotemerkillä varustettujen tuotteiden yksikköhinta laski 11 prosentilla, investoinnit laskivat 24 prosentilla, myynnin kannattavuus heikkeni huomattavasti ja kassavirta puolittui. Tämän perusteella katsotaan alustavasti, että polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla on ollut huomattava kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(79)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko johtui sen huonosta vientitoiminnasta.

(80)

Kuten alla esitetystä taulukosta nähdään, vientimyynnin määrä (omat ja vähittäismyyjien tuotemerkit) kasvoi 17 prosentilla tarkastelujakson aikana. Tämän myynnin yksikköhinnat kasvoivat 7 prosentilla tarkastelujakson aikana ja saavuttivat yli 1 000 euron tason tutkimusajanjakson aikana. Määrinä tai hintoina mitattu kehitys on hyvin ristiriitainen verrattuna edellä olevissa johdanto-osan 63, 64, 66 ja 67 kappaleessa esitettyyn yhteisön tuotannonalan myynnin negatiiviseen kehitykseen yhteisön markkinoilla.

(81)

Lisäksi on huomattava, että johdanto-osan 66 ja 67 kappaleessa kuvattu kannattavuuden suuntaus koskee vain yhteisön tuotannonalan myyntiä yhteisössä. Kannattavuus ei siis koske vientimyyntiä. Näin ollen päätellään, että vientitoiminnasta ei ole voinut aiheutua vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(82)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko johtui yhteisön kulutuksen laskusta.

(83)

Kuten johdanto-osan 44 kappaleessa todettiin, kulutus on pysynyt vakaana tarkastelujakson aikana. Tämä väite on näin ollen hylättävä.

(84)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko liittyi sen tuotantokustannusten, erityisesti kiinteiden pääomakustannusten ja työvoimakustannusten, kasvuun.

(85)

Kuten johdanto-osan 62 kappaleessa todettiin, yksikkökohtaiset työvoimakustannukset todellakin nousivat 19 prosentilla tarkastelujakson aikana. Selitys tälle kehitykselle on esitetty johdanto-osan 62 kappaleessa.

(86)

Kuten alla olevasta taulukosta voidaan havaita, yhteisön tuotannonalan käyttöomaisuuden, jota käytetään välittömästi samankaltaisen tuotteen valmistamiseen, vuotuinen kokonaispoisto laski noin 10 prosentilla tarkastelujakson aikana. Kokonaisyksikkötuotantohinnat kasvoivat vain 5 prosentilla tarkastelujakson aikana. Kasvu vaikuttaa vaatimattomalta, kun otetaan huomioon seuraavat seikat. Purkki on merkittävä kustannuselementti, joka muodostaa noin 40 prosenttia yhteisön tuotannonalan tuotantokustannuksista. Purkin hinta on noussut noin 15 prosentilla tarkastelujakson aikana. Teräs on kuitenkin hyödyke, jonka hinta määräytyy kansainvälisesti, ja sekä yhteisön tuotannonala että thaimaalaiset kilpailijat hankkivat tyhjät purkkinsa samoilla hinnoilla. On siksi hyvin todennäköistä, että myös thaimaalaisiin tuottajiin on vaikuttanut tämä kehitys, jonka olisi pitänyt näkyä sekä thaimaalaisten että yhteisön tuottajien myyntihinnoissa, jos polkumyyntiä ja hinnankorotusten estymistä ei ole. Kuten johdanto-osan 47 kappaleessa osoitetaan, thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät nostaneet vientihintojaan vastaavasti, vaan jopa laskivat niitä 13 prosentilla tarkastelujakson aikana. Lisäksi on huomattava, että tutkimuksessa todettiin, että viennin kokonaiskustannukset kuljetuskustannuksineen ovat hyvin lähellä yhteisön tuotannonalan kokonaistuotantokustannuksia. Polkumyynnillä tapahtunut tuonti ei siksi ole kustannustehokkaampaa kuin yhteisön teollisuudenala.

(87)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana havaittu kannattavuuden voimakas heikkeneminen ei näin ollen johdu tuotantokustannusten muuttumisesta vaan pikemminkin myyntihintojen laskusta. Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat laskivat 11 prosentilla vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista johtuvan hintojen alenemisen ja hinnankorotusten estymisen seurauksena. Tuotantokustannusten nousun vaikutus yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon oli sen vuoksi ainoastaan vähäistä tai jopa olematonta, eikä se poista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon välistä syy-yhteyttä.

(88)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko johtui sille epäsuotuisista valuuttakurssien vaihteluista.

(89)

Tässä yhteydessä muistutetaan, että tutkimuksessa on selvitettävä, onko polkumyynnillä tapahtunut tuonti (hintojen ja määrien osalta) aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle vai onko merkittävä vahinko aiheutunut muista tekijöistä. Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa viitataan tältä osin sen osoittamiseen, aiheuttaako polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintataso vahinkoa. Siinä viitataan sen vuoksi pelkästään hintatasojen väliseen eroon, eikä vaadita analysoimaan hintatasoihin vaikuttavia tekijöitä.

(90)

Käytännössä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalan hintoihin tarkastellaan lähinnä toteamalla hinnan alittavuus, hintojen aleneminen ja hinnankorotusten estyminen. Tässä tarkoituksessa verrataan polkumyynnillä tapahtuneen viennin hintoja ja yhteisön tuotannonalan myyntihintoja, ja vahinkoa koskevissa laskelmissa käytettävät vientihinnat on toisinaan muutettava toiseksi valuutaksi vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Valuuttakurssien käytöllä siis ainoastaan varmistetaan, että hintojen välinen ero määritetään vertailukelpoisella tavalla. Tämän perusteella on ilmeistä, että valuuttakurssi ei periaatteessa voi olla vahingon aiheuttava muu tekijä.

(91)

Edellä esitetyn perusteena on myös perusasetuksen 3 artiklan 7 kohta, jossa viitataan muihin tiedossa oleviin tekijöihin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi. Kyseisessä artiklassa olevassa tiedossa olevien tekijöiden luettelossa ei viitata tekijöihin, jotka vaikuttavat polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintatasoon. Yhteenvetona todetaan, että jos kyse on polkumyynnillä tapahtuneesta viennistä, on vaikea nähdä, kuinka valuuttakurssin muutos voisi olla muu vahinkoa aiheuttava tekijä, vaikka viennille olisikin ollut hyötyä valuuttakurssien myönteisestä kehityksestä.

(92)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintatasoon vaikuttaneiden tekijöiden – olipa kyse valuuttakurssien vaihtelusta tai muista tekijöistä – tarkastelusta ei näin ollen voida saada yksiselitteistä tulosta, ja tällainen tarkastelu menisi perusasetuksen vaatimuksia pitemmälle. Näin ollen väitettä ei voida hyväksyä.

(93)

Tuonti muista yhteisön ulkopuolisista maista kuin Thaimaasta laski tarkastelujaksolla noin 44 prosenttia eli 23 000 tonnista vuonna 2002 noin 13 000 tonniin tutkimusajanjaksolla. Vastaava markkinaosuus laski noin 7 prosentista noin 3,8 prosenttiin. Eurostatin tietojen perusteella muista yhteisön ulkopuolisista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat olivat huomattavasti korkeammat kuin tarkasteltavana olevasta maasta tulevan tuonnin tai yhteisön tuotannonalan hinnat. Hinnat olivat noin 1 100 euroa/tonni vuonna 2002 ja ne nousivat 2 prosentilla vuoden 2002 ja tutkimusajankohdan välillä. Yhdelläkään kolmansista maista ei yksin ollut 2 prosenttia ylittävää markkinaosuutta tutkimusajanjakson aikana, eivätkä yhdenkään maan vientihinnat olleet tutkimusajanjakson aikana alhaisemmat kuin asianomaisen maan ja yhteisön teollisuudenalan hinnat. Ei myöskään ollut esitetty todisteita siitä, että yksikään kolmansista maista olisi harjoittanut samankaltaisen tuotteen polkumyyntiä yhteisön markkinoille.

(94)

Kun otetaan huomioon edellä mainittujen kolmansien maiden määrien ja markkinaosuuksien lasku, ja se seikka, että niiden keskihinta oli huomattavasti korkeampi kuin kyseisen maan tai yhteisön teollisuudenalan, voidaan päätellä, että muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei vaikuttanut yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon. Sitä vastoin polkumyynnillä tapahtunut tuonti on mahdollisesti vaikuttanut kielteisesti näistä maista peräisin olevaan tuontiin.

(95)

Kuten johdanto-osan 41 kappaleessa todetaan, yhteisön muut tuottajat eivät toimineet menettelyssä yhteistyössä. Tutkimuksen aikana saatujen tietojen perusteella arvioidaan, että niiden myynnin määrä yhteisössä oli noin 92 000 tonnia vuonna 2002, että se laski noin 10 prosenttia vuonna 2003, nousi 13 prosenttiyksiköllä vuonna 2004 ja lopulta laski 4 prosenttiyksiköllä tutkimusajanjakson aikana saavuttaen tason, joka oli hyvin lähellä vuoden 2002 tasoa. Vastaava markkinaosuus oli myös tutkimusajanjakson aikana hyvin lähellä vuoden 2002 tasoa eli hiukan alle 28 prosenttia. Muut tuottajat eivät näin ollen lisänneet myyntimääränsä tai markkinaosuuttaan yhteisön tuotannonalan kustannuksella. Kyseisten muiden yhteisön tuottajien hinnoista ei ollut tietoa saatavilla.

(96)

Kun otetaan huomioon edellä esitetyt seikat, eikä päinvastaista näyttöä ole esitetty, voidaan alustavasti päätellä, ettei muilla yhteisön tuottajilla ollut vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon

(97)

Edellä oleva tarkastelu on osoittanut, että Thaimaasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus ovat kasvaneet tuntuvasti vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä ja että tutkimusajanjakson aikana sen myyntihinnat ovat laskeneet merkittävästi ja hinnan alittavuus on ollut huomattava. Thaimaasta tulevan halpatuonnin markkinaosuuden kasvu tapahtui samaan aikaan kun yhteisön tuotannonalan markkinaosuus supistui, yksikkömyyntihinnat laskivat ja kannattavuus, sijoitetun pääoman tuotto ja varsinaisen toiminnan kassavirta heikkenivät.

(98)

Kun lisäksi tutkittiin muita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, ilmeni, ettei yhdelläkään niistä voinut olla merkittävää kielteistä vaikutusta.

(99)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja polkumyyntihintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että kyseisestä maasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(100)

Komissio tutki, oliko polkumyyntiä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa ole yhteisön edun mukaista. Tätä tarkoitusta varten komissio tarkasteli perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimenpiteiden todennäköistä vaikutusta kaikkiin osapuoliin, ja myös todennäköisiä seurauksia, jos toimenpiteisiin ei ryhdyttäisi.

(101)

Kuten johdanto-osan 42 kappaleessa todetaan, yhteisön tuotannonala muodostuu kuudesta yrityksestä Samankaltaisen tuotteen tuotanto, myynti ja hallinto työllistää suoraan noin 1 400 henkilöä. Jos toimenpiteisiin ryhdytään, oletetaan, että yhteisön tuotannonalan myyntimäärät ja vastaava markkinaosuus yhteisön markkinoilla kasvaisivat, ja että yhteisön tuotannonala voisi näin ollen saada hyötyä mittakaavaedusta. Oletetaan, että yhteisön tuotannonala käyttää hyödykseen sen, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vuoksi tapahtuva hinnankorotusten estyminen poistuu, ja nostaa kohtuudella omia myyntihintojaan, varsinkin kun otetaan huomioon, että ehdotetuilla toimenpiteillä ehkäistään tutkimusajanjakson aikana havaittu hintojen alittavuus. Oletettu myönteinen kehitys antaa yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden parantaa taloudellista tilannettaan.

(102)

Jos taas polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei toteuteta, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan kielteinen kehityssuuntaus jatkuu. Yhteisön tuotannonala menettää todennäköisesti edelleen markkinaosuutta ja sen kannattavuus heikkenee. Tämä johtaisi mitä todennäköisimmin tuotannon ja investointien leikkauksiin, tiettyjen tuotantolaitosten sulkemisiin ja työpaikkojen lisämenetyksiin yhteisössä.

(103)

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden toipua tutkimuksessa todetun vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

(104)

Kyseiset tuottajat eivät toimineet yhteistyössä menettelyssä eikä niiden toiminnasta ei ole täsmällistä tietoa, joten komissio voi esittää vain arvioita, jotka perustuvat valitukseen ja otosta varten palautettuihin minikyselylomakkeisiin, että arvioitu tuotantomäärä oli noin 100 000 tonnia tutkimusajanjakson aikana ja muiden tuottajien työvoiman määrä oli noin 640 henkilöä. Jos polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön, muille yhteisön tuottajille voidaan odottaa samanlaista myyntimäärien, hintojen ja kannattavuuden myönteistä kehitystä kuin johdanto-osan kappaleessa 101 esitetään yhteisön tuotannonalan osalta.

(105)

Näin ollen muut yhteisön tuottajat hyötyisivät varmasti polkumyyntitoimenpiteiden käyttöön ottamisesta.

(106)

Aluksi on huomattava, että saksalaisten tuojien etuja edustava järjestö vastusti polkumyyntitoimenpiteiden käyttöön ottamista, mutta ei perustellut kantaansa.

(107)

Kuten johdanto-osan 9 kappaleessa todetaan, vain yksi tuontia harjoittava yritys toimi menettelyssä yhteistyössä. Kyseisen tuojan osuus Thaimaasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuontimäärästä yhteisöön oli tutkimusajanjakson aikana noin 2 prosenttia. Kyseinen yhteistyössä toiminut osapuoli ei ilmaissut selkeästi asennettaan valituksen tekijän esittämään valitukseen. Thaimaasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen jälleenmyyntitoiminta muodostaa erittäin vähäisen määrän (alle 1 prosenttia) sen koko liikevaihdosta. Tarkasteltavana olevan tuotteen kauppaan ja jälleenmyyntiin osallistuu alle 1 henkilöä sen työvoimasta.

(108)

Kun otetaan huomioon i) yhteistyön vähäisyys, ii) kyseisen etuyhteydettömän tuojan määrittelemätön asema menettelyssä, ja iii) yhteisössä tapahtuvan jälleenmyynnin vähäinen osuus sen liikevaihdosta ja työvoimasta, päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotolla ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta yhteisön etuyhteydettömien tuojien tilanteeseen yleisesti.

(109)

Tässä menettelyssä käsiteltävien markkinoiden erityisluonteen vuoksi pyrittiin tekemään yhteistyötä vähittäismyyjien ja kuluttajayhdistysten kanssa. Yhteistyön määrä jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi. Ainoastaan yksi vähittäismyyjä oli halukas yhteistyöhön. Se ei ilmaissut asennettaan valituksen tekijän esittämään valitukseen. Tutkimusajanjakson aikana Thaimaasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen jälleenmyynnin määrä oli alle 2 prosenttia asianomaisesta maasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuontimäärästä yhteisöön. Tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä johtuva liikevaihto oli vähäpätöinen eli alle 0,01 prosenttia kyseisen vähittäismyyjän kokonaisliikevaihdosta. Sama pätee kun tutkitaan tarkasteltavana olevan tuotteen vähittäismyynnin lisäksi samankaltaisen tuotteen vähittäismyyntiä prosentteina yrityksen liikevaihdosta. Suhteellisen liikevaihdon perusteella yhteistyössä toimineen vähittäismyyjän tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvien työpaikkojen määräksi arvioitiin noin 5 tutkimusajanjakson aikana.

(110)

Kuluttajien tasolla hintavaikutus olisi todennäköisesti seuraava: thaimaalaisista CIF yhteisön rajalla -hinnoista kannettaisiin noin 10 prosentin suuruinen painotettu keskimääräinen polkumyyntitulli noin 16 prosentin sopimustullin (joka sisältää erityisen maatalouden maksuosan) lisäksi. Tämän CIF-toimitustason ja lopullisen kuluttajahinnan välillä on myös lisättävä erilaisia kustannuksia, joita ovat muun muassa toimituskustannukset ja kaupan kate tuojien ja vähittäismyyjien osalta, mikä laimentaa ehdotettujen toimenpiteiden vaikutusta lopullisiin vähittäismyyntihintoihin.

(111)

Kun otetaan huomioon varalla oleva tuotantokapasiteetti ja kilpailutilanne, oletetaan, että yhteisön tuotannonala hyötyy polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä myyntimäärän kasvun kautta. Tämän perusteella ja kun otetaan huomioon se, että sokerimaissin osuus keskivertokuluttajan ostoskorista on vähäinen, polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton vaikutus keskivertokuluttajan taloudelliseen tilanteeseen on todennäköisesti vähäpätöinen.

(112)

Edellä esitetyn perusteella ja koska yhteistyössä toimimisen aste oli matala, katsotaan että ehdotetut toimenpiteet eivät todennäköisesti vaikuta huomattavalla tavalla yhteisön vähittäismyyjien ja kuluttajien tilanteeseen.

(113)

Monet asianomaiset osapuolet väittivät, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet vähentäisivät kilpailua yhteisön markkinoilla, joita jo nyt osapuolten mukaan kuvaa oligopolinen toimitustilanne, joka johtuu kahden ranskalaisen tuottajan markkinaherruudesta. Väitettiin myös, että thaimaalaisten tuottajien sulkeminen yhteisön ulkopuolelle voisi johtaa toimitusvaikeuksiin vähittäismyyjien ja kuluttajien osalta.

(114)

Olisi ensiksi muistettava, että polkumyyntitoimenpiteiden tarkoitus ei ole pysäyttää toimenpiteiden kohteena olevan tuonnin pääsyä yhteisöön, vaan poistaa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaolosuhteita vääristävä vaikutus.

(115)

Vaikka on mahdollista, että toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi asianomaisen tuonnin myynnin määrän ja markkinaosuuden vähenemiseen, tuonti muista yhteisön ulkopuolisista maista säilyisi merkittävänä vaihtoehtoisena hankintalähteenä. Lisäksi markkinaolosuhteiden normalisoituminen parantaisi yhteisön markkinoiden houkuttelevuutta muiden tavarantoimittajien näkökulmasta.

(116)

Tutkimusajanjakson aikana yhteisön tuotannonalalla oli noin 60 prosentin markkinaosuus, muilla yhteisön tuottajilla noin 28 prosentin markkinaosuus, Thaimaasta peräisin olevalla polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla noin 13 prosentin ja muista maista peräisin olevalla tuonnilla noin 4 prosentin markkinaosuus. Kuten johdanto-osan 41 kappaleessa todettiin, yhteisössä toimii 18 samankaltaisen tuotteen tuottajaa. Lisäksi kuten johdanto-osan 54 kappaleessa osoitettiin, yhteisön tuotannonala toimi tutkimusajanjakson aikana huomattavasti täyden kapasiteetin alapuolella. Muilla yhteisön tuottajilla on mahdollisesti myös ylimääräistä kapasiteettia. Näin ollen yhteisön tuotantomääriä voidaan merkittävästi lisätä ennen kuin saavutetaan kapasiteetista johtuvia rajoitteita.

(117)

Kun otetaan huomioon edellä olevat huomiot, edellä kuvatut markkinaosuudet sekä edellä esitetty tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen riippumattomien toimittajien määrä, edellä esitetyt kilpailuongelmia ja toimitusvaikeuksia koskevat väitteet hylätään.

(118)

Yhteenvetona voidaan odottaa, että yhteisön tuotannonala ja muut yhteisön tuottajat hyötyvät toimenpiteiden käyttöönotosta saavuttamalla takaisin menettämäänsä myyntiä ja markkinaosuuksia sekä parantamalla kannattavuuttaan. Vaikka toimenpiteillä voi olla joitakin kielteisiä vaikutuksia, jotka näkyvät rajallisena hinnannousuna loppukuluttajille, yhteisön tuotannonalalle odotettavissa olevat hyödyt ovat niitä suuremmat. Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että pakottavia syitä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotosta luopumiselle ei tässä tapauksessa ole ja että kyseisten toimenpiteiden käyttöönotto olisi yhteisön edun mukaista.

(119)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan lisävahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(120)

Väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ylittämättä kuitenkaan todettuja polkumyyntimarginaaleja. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi niiden ansiosta saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta.

(121)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella todettiin alustavasti, että 14 prosentin osuutta liikevaihdosta vastaavaa voittomarginaalia voidaan pitää sellaisena sopivana määränä, jonka yhteisön tuotannonalan voitaisiin odottaa saavuttavan ilman vahingollista polkumyyntiä. Kuten johdanto-osan 67 kappaleessa havaittiin, yhteisön tuotannonala saavutti 21,4 prosentin voiton vuonna 2002, kun polkumyynnillä tapahtuva Thaimaasta peräisin oleva tuonti oli alhaisimmillaan omalla ja vähittäismyyjän tavaramerkillä varustettujen tuotteiden myynnissä. Kuten johdanto-osan 51 kappaleessa kuitenkin osoitettiin, Thaimaasta tuodaan tuotteita polkumyynnillä vain vähittäismyyjän tavaramerkin kanavaa käyttäen. Sen vuoksi katsottiin asianmukaiseksi mukauttaa edellä mainittua 21,4 prosentin kannattavuutta, jotta se vastaa yhteisön tavaramerkkivalikoiman eroa verrattuna Thaimaasta tuotuihin tuotteisiin. Tuloksena oli, että voitto ilman polkumyynnillä tapahtunutta tuontia on 14 prosenttia.

(122)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla tuotetyypeittäin hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan markkinoillaan myymien vastaavanlaisten tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla yhteisön tuotannonalan myyntihintaa niin, että siinä otettiin huomioon edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina CIF-kokonaistuontiarvosta.

(123)

Hintavertailun tuloksena saatiin seuraavat vahinkomarginaalit:

(124)

Kahden yrityksen osalta (Malee Sampran ja River Kwai) vahingon korjaava taso oli matalampi kuin määritetty polkumyyntimarginaali, joten väliaikaisten toimenpiteiden olisi perustuttava ensin mainittuun. Koska vahingon korjaava taso oli korkeampi kuin kahdelle muulle yritykselle määritetty polkumyyntimarginaali, väliaikaisten toimenpiteiden olisi perustuttava jälkimmäiseen.

(125)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan nojalla katsotaan, että väliaikaiset polkumyyntitullit olisi otettava käyttöön alimpien polkumyynti- ja vahinkomarginaalien suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(126)

Koska yhteistyö oli hyvin laajaa, katsottiin sopivaksi vahvistaa muille yrityksille, jotka eivät olleet tutkimuksessa yhteistyössä, tulli sellaiselle tasolle, joka vastaa korkeinta yhteistyössä olleelle yritykselle määritettyä tullia. Jäännöstulliksi vahvistettiin tämän vuoksi 13,2 prosenttia.

(127)

Väliaikaiset polkumyyntitullit olisi näin ollen vahvistettava seuraavasti:

(128)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan Thaimaasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava koko maata koskevaa tullia.

(129)

Tältä osin on huomattava, että yksi otokseen valituista yrityksistä ostaa merkittäviä määriä lopputuotteita muilta tuottajilta Thaimaassa yhteisön jälleenmyyntiä varten (kuten johdanto-osan 34 kappaleessa osoitetaan). Tätä yritystä varten asetetaan yksilöllinen tulli vain sen itse tuottamiin tuotteisiin ja sillä edellytyksellä, että yritys sitoutuu toimittamaan tuotantotodistukset tuotteita yhteisöön tuodessaan valmistajan määrittämiseksi tullissa.

(130)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle, ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja vientiin tarkoitetun myynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(131)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia pitäisi soveltaa niin yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin kuin tuottajiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä yhteisöön tutkimusajanjakson aikana.

(132)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista toimenpiteistä päätettäessä,