31998R1204

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1204/98,

annettu 9 päivänä kesäkuuta 1998,

väliaikaisen tasoitustullin käyttöönotosta tiettyjen Intiasta peräisin olevien laajavaikutteisten antibioottien tuonnissa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 6 päivänä lokakuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97 (1) ja erityisesti sen 12 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa asiasta,

sekä katsoo, että:

A. MENETTELY

1. Aloittaminen

(1) Komissio ilmoitti 12 päivänä syyskuuta 1997 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (2) tiettyjen Intiasta peräisin olevien laajavaikutteisten antibioottien (amoksisilliinitrihydraatti, ampisilliinitrihydraatti ja kefaleksiini) tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn aloittamisesta ja pani vireille asiaa koskevan tutkimuksen.

(2) Menettely aloitettiin valituksen perusteella, jonka tekivät vuoden 1997 heinäkuussa kuusi yhteisön tuottajaa: Antibioticos SA (Espanja), Antibioticos SpA. (Italia), Biochemie GmbH (Itävalta), Biochemie SA (Espanja), Biochemie SpA (Italia) ja ACS Dobfar SpA (Italia); niiden yhteenlaskettu tuotanto muodostaa pääosan kyseisten laajavaikutteisten antibioottien tuotannosta yhteisössä.

Valituksessa esitetyt todisteet kyseisen tuotteen tukemisesta ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi menettelyn aloittamiseksi.

2. Tutkimus

(3) Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta niille vieville tuottajille ja tuojille, joita asian tiedettiin koskevan, viejämaan edustajille ja valituksen tehneille osapuolille sekä antoi asianomaisille osapuolille tilaisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4) Intian julkiset viranomaiset ja vievät tuottajat esittivät kantansa kirjallisesti, ja komissio kuuli niitä niiden pyynnöstä.

(5) Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja sai vastauksia valituksen tehneiltä yhteisön tuottajilta, Intian julkisilta viranomaisilta, yhdeksältä intialaiselta vievältä tuottajalta sekä yhdeltä etuyhteydessä olevalta ja yhdeltä etuyhteyttä vailla olevalta yhteisön tuojalta.

(6) Komissio hankki ja tarkisti kaikki tuen ja vahingon alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisena pitämänsä tiedot ja suoritti tarkastuskäyntejä seuraavien osapuolten toimitiloihin:

a) Valituksen tehneet yhteisön tuottajat:

- Antibioticos SA, Madrid (Espanja), joka vastasi komission kyselylomakkeen myös Antibioticos SpA:n (Italia) puolesta,

- Biochemie GmbH, Kundl (Itävalta), joka vastasi komission kyselylomakkeeseen myös Biochemie SA:n (Espanja) and Biochemie SpA:n (Italia) puolesta,

- ACS Dobfar SpA, Tribiano (Italia).

b) Intian julkiset viranomaiset

- Kauppaministeriö (Ministry of Commerce), New Delhi,

- Tullihallitus (Undersecretariat for Customs), New Delhi,

- Valtionvarainministeriö (Ministry of Finance), New Delhi.

c) Intialaiset tuottajat viejät

- Ranbaxy Laboratories Ltd, New Delhi,

- Vitara Chemicals Ltd, Mumbai (Bombay),

- Kopran Ltd, Mumbai (Bombay),

- Lupin Laboratories Ltd, Mumbai (Bombay),

- Gujarat Lyka Organics Ltd, Mumbai (Bombay),

- Torrent Pharmaceuticals Ltd, Ahmedabad,

- Biochem Synergy Ltd, Indore,

- Orchid Chemicals & Pharmaceuticals Ltd, Chennai,

- Harshita Ltd, New Delhi.

d) Etuyhteydessä oleva yhteisön tuoja

- Ranbaxy (Netherlands) BV, Alankomaat (Ranbaxy Laboratories Ltd:iin etuyhteydessä oleva tuoja).

(7) Tukien määrittämiseen käytetty tutkimusajanjakso oli 1 päivän heinäkuuta 1996 ja 30 päivän kesäkuuta 1997 välinen aika, jäljempänä "tutkimusajanjakso". Vahinkoa tarkasteltiin 1 päivästä tammikuuta 1993 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä "tarkastelujakso".

B. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1. Tarkasteltavana oleva tuote

(8) Menettely koskee tiettyjä laajavaikutteisia antibiootteja, erityisesti irtovalmisteena olevaa amoksisilliinitrihydraattia, ampisilliinitrihydraattia ja kefaleksiinia, jotka kuuluvat CN-koodeihin ex 2941 10 10, ex 2941 10 20 ja ex 2941 90 00.

(9) Edellä mainitut antibiootit ovat beetalaktaamiantibiootiksi kutsuttua irtovalmisteena olevaa lääkeainetta, jota käytetään erilaisten tarttuvien tautien hoitamisessa käytettävien lopullisten lääkemuotojen valmistuksessa. Ne valmistetaan samoista raaka-aineista eli fermentoimalla saatavista G-penisilliinistä tai V-penisilliinistä. Näin saatu penisilliini muunnetaan sen jälkeen kemiallisilla tai biokemiallisilla synteeseillä myöhemmän jalostusasteen välituotteiksi (6-APA tai T-ADCA), jotka vuorostaan muunnetaan edellä mainituiksi kolmeksi irtovalmisteena olevaksi vaikuttavaksi aineeksi. Vaikka kyseisten kolmen antibiootin välillä on tiettyjä teknisiä eroja, ne kuuluvat kaikki samaan tuoteluokkaan eli irtovalmisteena oleviin puolisynteettisiin laajavaikutteisiin antibiootteihin, ja niitä käytetään kaikkia samalla tavalla eli ne lisätään lopullisiin lääkemuotoihin, jotka ovat tehokkaita erilaisten tarttuvien tautien hoidossa. Vaikka tiettyä antibioottia saatetaan joskus pitää parempana kuin jotakin toista tietyn taudin hoidossa, kaikki kolme antibioottia ovat suuressa määrin keskenään vaihdettavissa ja sen vuoksi niiden katsotaan tässä menettelyssä muodostavan yhden ainoan tuoteluokan.

2. Samankaltainen tuote

(10) Tutkimus osoitti, että Intiassa tuotetuilla ja siellä myydyillä tai yhteisöön viedyillä laajavaikutteisilla antibiooteilla sekä valituksen tehneiden yhteisön tuottajien tuottamilla ja yhteisössä myymillä laajavaikutteisilla antibiooteilla oli tosiasiallisesti samanlaiset fyysiset ominaispiirteet ja käyttötarkoitukset, minkä vuoksi ne olivat asetuksen (EY) N:o 2026/97, jäljempänä "perusasetus", 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

C. TUET

1. Johdanto

(11) Komissio tutki valituksen sisältämien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavaa viittä järjestelmää, joissa valituksen mukaan on myönnetty vientitukia:

- passbook-järjestelmä,

- tuontitulleja koskevat hyvitykset,

- tuotantohyödykkeiden tuonti etuustullein,

- vientiteollisuuden vapaa-alueet / vientiin suuntautuneet yksiköt,

- vapautus tuloverosta.

Kyseiset järjestelmät esitellään yksityiskohtaisesti jäljempänä.

(12) Ensimmäiset neljä järjestelmää perustuvat vuonna 1992 annettuun ja 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankauppalakiin [Foreign Trade (Development and Regulation) Act], jolla kumottiin tuonti- ja vientivalvontalaki (Imports and Exports Control Act) vuodelta 1947. Ulkomaankauppalailla valtuutetaan Intian julkiset viranomaiset antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedotuksia. Niistä esitetään tiivistelmä vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa, joita laaditaan joka viides vuosi ja päivitetään vuosittain. Tämän tapauksen tutkimusajanjaksoa koskee kaksi vienti- ja tuontipolitiikka-asiakirjaa; ne ovat ajanjaksoja 1992-1997 ja 1997-2002 koskevat viisivuotissuunnitelmat.

Viimeksi mainittu tuloveroja koskeva järjestelmä perustuu vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain rahoituslailla (Finance Act).

(13) Intian nykyisen vienti- ja tuontipolitiikan tavoitteet ovat:

- nopeuttaa maan siirtymistä maailmanmarkkinoihin suuntautuneeksi dynaamiseksi taloudeksi laajenevien maailmanmarkkinoiden mahdollisimman tehokkaaksi hyödyntämiseksi;

- edistää kestävää talouskasvua varmistamalla tuotannon lisäämiseen tarvittavien tärkeimpien raaka-aineiden, välituotteiden, kulutustavaroiden ja tuotantohyödykkeiden saatavuus;

- edistää Intian maatalouden, teollisuuden ja palveluiden teknologista tasoa ja tehokkuutta niiden kilpailukyvyn parantamiseksi ja uusien työllisyysmahdollisuuksien luomiseksi, sekä edistää kansainvälisesti hyväksyttyjen laatustandardien noudattamista;

- tarjota kuluttajille hyvälaatuisia tuotteita kohtuulliseen hintaan.

(14) Komissio tarkasteli kyseistä viittä järjestelmää asianomaisissa vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevissa suunnitelmissa vahvistettujen politiikkojen ja vuoden 1961 tuloverolain, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna, perusteella.

2. Passbook-järjestelmä (Passbook Scheme, PBS)

(15) Passbook-järjestelmä (Passbook scheme, PBS) on eräs vienti- ja tuontipolitiikan väline, jolla tuetaan vientiä. PBS tuli voimaan 30 päivänä toukokuuta 1995.

a) Tukikelpoisuus

(16) PBS:ää voivat käyttää viejät, jotka valmistavat tuotteensa Intiassa ja vievät ne sitten maasta, jäljempänä "valmistajaviejät", sekä viejät, jotka ovat valmistajia tai vain kauppiaita ja joille on myönnetty kauppahuonetodistus "Export House/Trading House/Star Trading House/Super Star Trading House Certificat". Viimeksi mainittujen viejien, jotka on määritelty vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevassa asiakirjassa, on esitettävä erityinen todiste aiemmasta vientitoiminnasta.

b) Toteutus käytännössä

(17) Jokainen tukikelpoinen viejä voi tehdä niin kutsuttua passbookia koskevan hakemuksen. Se on kirja, johon kirjataan tullien hyvitys- ja veloitusmäärät. Se myönnetään ilman eri toimenpiteitä, jos yritys on tunnustettu valmistajaviejä tai hyväksytty vienti- tai tuontiyritys.

(18) Viejä voi pyytää lopputuotteiden viennin osalta hyvitystä, joka voidaan käyttää myöhempien tuontitullien maksamiseen. Intian julkisten viranomaisten vientituotteille asettamien tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien (Standard Input/Output norms) mukaisesti myönnettävän hyvityksen määrää laskettaessa otetaan huomioon monta tekää. Tuotantopanoksia ja myyntiä koskevissa vakionormeissa vahvistetaan ne määrät tavanomaisesti tuotuja raaka-aineita, jotka tarvitaan yhden lopputuoteyksikön tuottamiseen. Normit vahvistaa erityinen lisenssikomitea (Special Advance Licensing Committee) tuotantomenetelmän teknisen tarkastelun ja yleisten tilastotietojen perusteella. Hyvitys myönnetään tuotantopanoksia ja myyntiä koskevia vakionormeja soveltaen siihen määrään asti, joka vastaa Intian antibioottiteollisuuden vientituotteiden tuotannossa käyttämistä tavanomaisista maahantuoduista tuotantopanoksista kannettavaa perustullia. Eräs toinen tekijä on ns. vähimmäisarvonlisä (Minimum Value Addition, MVA). MVA on vähimmäisarvo, joka intialaisen tuottajan on lisättävä (kotimaassa tuotettujen tuotantopanoksien tai työvoimakustannusten kautta) maahantuotujen tuotantopanoksien arvoon lopputuotteiden tuotannon osalta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet MVA:n määräksi kyseisten tuotteiden viennin osalta 33 prosenttia.

(19) Myönnetty hyvitys kirjataan passbookiin ja se voidaan käyttää minkä tahansa tavaroiden (raaka-aineet, tuotantohyödykkeet jne.) tulevien tuontitullien kuittaamiseen lukuun ottamatta kuitenkaan vienti- ja tuontipolitiikassa määriteltyyn kiellettyjen tuontitavaroiden luetteloon (Negative List of Imports) sisältyviä tavaroita. Luettelossa määrätään tavarat, joita joko ei saa tuoda tai jotka saa tuoda ainoastaan sen jälkeen, kun Intian julkiset viranomaiset ovat antaneet tuojalle erityisen lisenssin. Tuoduilla tavaroilla ei tarvitse olla yhteyttä viejän tosiasialliseen tuotantoon ja ne voidaan myydä Intian markkinoilla.

(20) Passbook-hyvityksiä ei voi siirtää. Passbook on voimassa kahden vuoden ajan sen antamispäivästä. Kahden vuoden ajanjakson päättyessä mahdollisesti jäljellä oleva hyvitys on käytettävä seuraavan 12 kuukauden aikana. Kolmannen vuoden päättyessä käyttämätön hyvitysmäärä raukeaa. Kyseisen yleisen aikataulun puitteissa ei ole asetettu määräaikaa erityisen vientitoimen osalta tehtäville hyvityspyynnöille.

(21) Kun kaikki passbook-hyvitykset on käytetty, passbook suljetaan ja sen haltijan on suoritettava toimivaltaiselle viranomaiselle maksu.

(22) Intian julkiset viranomaiset ilmoittivat PBS:iin liittyvään kyselylomakkeeseen vastatessaan, että kyseisessä järjestelmässä viejälle palautetaan tuonnista kannettavat maksut vientituotteiden osalta, mutta tuonnista kannettavia maksuja ei peruuteta viejämaassa kulutukseen tarkoitetun samankaltaisen tuotteen osalta, ja että tässä suhteessa järjestelmä on neuvoston asetuksen (EY) N:o 3284/94 (tukien vastainen asetus) mukainen.

(23) On pantava merkille, että tässä suhteessa ei ole eroa viimeksi mainitun, jo kumotun asetuksen, ja sen korvanneen perusasetuksen välillä. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan ii alakohdassa säädetään, että tukena ei pidetä vientiin menevän tuotteen vapauttamista veroista ja maksuista, jos vapauttaminen on myönnetty perusasetuksen liitteiden I, II ja III säännösten mukaisesti. Liitteen I (vientitukia koskeva esimerkkiluettelo) i alakohdassa täsmennetään, että sellainen tuontimaksujen peruuttaminen tai palauttaminen, joka on määrältään suurempi kuin sellaisista tuoduista tuotantopanoksista kannettujen maksujen määrä, jotka käytetään vientituotteen tuotannossa, on vientitukea. Perusasetuksen liitteessä II säädetään, että kun tutkimuksen suorittavat viranomaiset tarkastelevat tuotantopanoksien käyttämistä tuotannossa, näiden on määritettävä, ovatko viejämaan julkiset viranomaiset ottaneet käyttöön järjestelyn tai menettelyn sen tarkistamiseksi, mitä tuotantopanoksia käytetään vientituotteen tuotannossa. Mainittua järjestelmää ei tässä tapauksessa ole käytössä. Itse asiassa kyseisten tuotteiden viejille Intiassa passbook-hyvitysten muodossa myönnetty etuus lasketaan automaattisesti tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien perusteella riippumatta siitä, onko tuotantopanokset maahantuotu, onko niistä maksettu tulli tai onko tuotantopanokset tosiasiallisesti käytetty vientituotteiden tuotantoon.

Viejä ei ole velvoitettu tuomaan tosiasiallisia tuotantopanoksia tai käyttämään tuotuja tavaroita tuotannossa. PBS:ssä lopputuotteen viejälle myönnetään hyvitysmäärä, joka perustuu sellaiseen tullin määrään, joka katsotaan kannetuksi lopputuotteen tuotannossa käytetyistä tavanomaisesti tuoduista tuotantopanoksista. Kyseinen hyvitysmäärä voidaan käyttää minkä tahansa tuotteen myöhemmästä tuonnista kannettavan tullin kuittaamiseen. Viejä saa etua kantamattomina tulleina minkä tahansa tuotteen (raaka-aineiden tai tuotantohyödykkeiden) tuonnista. Kyseisessä järjestelmässä viejä voi siis maahantuoda tavaroita maksamatta tullia, jos se on aiemmin harjoittanut tavaroiden vientiä. Sen vuoksi PBS ei ole perusasetuksen liitteen I i alakohdan tai liitteen II mukainen peruutus- tai palautusjärjestelmä.

c) PBS:ää koskeva päätelmä

(24) PBS ei ole perusasetuksen säännösten mukaisesti sallittu peruutus- tai palautusjärjestelmä taikka korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely, sillä passbook-hyvitystä ei lasketa suhteessa tuotannossa tosiasiallisesti käytettäviin tuotantopanoksiin. Lisäksi viejä ei ole velvoitettu tuomaan tuotannossa käytettäviä tavaroita tullitta.

Vaikka oletettaisiin, että kyseinen järjestelmä olisi tullinperuutus- tai tullinpalautusjärjestelmä taikka korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely, käyttöön ei ole otettu perusasetuksen liitteen I i alakohdan sekä liitteiden II ja III mukaista järjestelyä tai menettelyä sen tarkistamiseksi, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa. Perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohdassa ja liitteessä III olevan II kohdan 3 kohdassa säädetään, että kun on käynyt ilmi, että viejämaan julkiset viranomaiset eivät ole ottaneet käyttöön kyseistä järjestelmää, viejämaan on tavallisesti suoritettava tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin tai todellisuudessa tapahtuneisiin maksusuorituksiin perustuva uusi tutkimus sen määrittämiseksi, onko maksuja palautettu liikaa. Intian julkiset viranomaiset eivät suorittaneet kyseistä tutkimusta. Sen vuoksi komissiokaan ei tutkinut, oliko vientituotteen tuotannossa käytettyjen tuotantopanosten tuonnista aiheutuvia maksuja tosiasiallisesti palautettu liikaa.

(25) Järjestelmä merkitsee tukea, sillä kantamattomien tuontitullien muodossa ilmenevästä Intian julkisten viranomaisten taloudellisesta tuesta koituu etua passbookin haltalle, joka voi tuoda tavaroita tullitta käyttämällä viennin ansiosta saatuja hyvityksiä. Se on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva tuki ja sen vuoksi se katsotaan erityiseksi tueksi perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti. Katsotaan myös, että vähimmäisarvonlisää koskeva vaatimus (ks. edellä johdanto-osan 18 kappale) edellyttää kotimaisten tavaroiden käyttämistä tuontitavaroiden sijasta. PBS on tältä osin perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukainen erityinen tuki.

(26) Intian julkiset viranomaiset ilmoittivat alkuvuodesta 1997, että PBS oli tosiasiallisesti päättynyt ja että hyvityspyyntöjä ei voinut enää tehdä 31 päivän maaliskuuta 1997 jälkeen tapahtuvien vientitoimien osalta. Viejä voi kuitenkin edelleen käyttää myönnettyä passbookia kolmen vuoden ajan sen antamispäivästä. Hyvityspyyntöjen tekemiselle ennen 31 päivää maaliskuuta 1997 toteutettujen vientitoimien osalta ei ole määräaikaa. Vaikka järjestelmän soveltaminen sellaisenaan on teknisesti päättynyt, viejät voivat edelleen hyötyä siitä tuomalla tavaroita tullitta siihen saakka, kun kaikki hyvitykset on käytetty, kuitenkin viimeistään 31 päivään maaliskuuta 2000. Näissä olosuhteissa katsotaan, että järjestelmälle voidaan asettaa tasoitustulli.

d) Tuen määrän laskeminen

(27) Viejien saama etu on laskettu sen tullimäärän perusteella, joka normaalisti olisi kertynyt tutkimusajanjaksona harjoitetusta tuonnista, mutta jota ei PBS:n puitteissa kannettu. Jotta saataisiin selville edunsaajan saama kokonaishyöty, kyseistä määrää on oikaistu lisäämällä siihen tutkimusajanjaksona kertynyt korko. Koska tullivapautuksista saadaan etua säännöllisesti tutkimusajanjakson aikana, ne vastaavat avustusten sarjaa. Tavanomainen käytäntö laskea edunsaajan kertaluonteisesta avustuksesta saama etu on lisätä vuotuinen markkinakorko avustuksen nimellismäärään olettaen, että avustus on tehty tutkimusajanjakson ensimmäisenä päivänä. Tässä tapauksessa on kuitenkin selvää, että yksittäisiä avustuksia voidaan tehdä milloin tahansa tutkimusajanjakson ensimmäisen ja viimeisen päivän välillä. Näin ollen sen sasta, että lisättäisiin vuotuinen korko määrään, on aiheellista olettaa, että keskimääräinen avustus olisi saatu tutkimusajanjakson keskivaiheilla ja sen vuoksi koron olisi koskettava kuuden kuukauden ajanjaksoa ja oltava siten määrältään puolet vuotuisesta markkinakorosta tutkimusajanjakson aikana Intiassa eli 7,575 prosenttia. Kyseinen määrä (kantamattomat tullit ja korko) on jaettu tutkimusajanjakson kokonaisviennille.

Kolme yritystä käytti kyseistä järjestelmää tutkimusajanjaksona. Ne saivat 0,01-5,89 prosentin määräisiä tukia. Yksikään yrityksistä ei pyytänyt vähennyksen tekemistä käsittelymaksun tai muiden tukikelpoisuuden tai tuen saamiseen liittyvien kulujen perusteella. Biochem Synergy ei toimittanut kyseiseen järjestelmään liittyviä tarkastettavissa olevia tietoja. Kyseisen yrityksen PBS:ssä saamia tukia koskevat alustavat päätelmät on tehty perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Koska riippumattomista lähteistä saatua muuta luotettavaa tietoa ei ollut käytettävissä ja haluttiin välttää yhteistyöstä kieltäytymisen palkitseminen, kyseiseen yritykseen katsottiin aiheelliseksi soveltaa korkeintaan muille yhteistyössä toimineille yrityksille vahvistettua PBS:n etuusmäärää eli 5,89:ää prosenttia.

3. Tuontitulleja koskevat hyvitykset (Duty Entitlement Passbook Scheme, DEPB)

(28) Toinen vientiin liittyvää tukea koskeva vienti- ja tuontipolitiikan väline on DEPB, joka tuli voimaan 7 päivänä huhtikuuta 1997. DEPB:llä korvattiin PBS, josta luovuttiin 31 päivänä maaliskuuta 1997. DEPB:tä on kahta tyyppiä:

- vientiä edeltävä DEPB,

- viennin jälkeinen DEPB.

a) Tukikelpoisuus vientiä edeltävässä DEPB:ssä

(29) Vientiä edeltävää DEPB:tä voivat käyttää valmistajaviejät (jokainen intialainen valmistaja, joka harjoittaa vientiä) tai valmistajiin etuyhteydessä olevat kauppiasviejät (kauppiaat). Ollakseen tukikelpoinen kyseisessä järjestelmässä yrityksen on täytynyt harjoittaa vientiä kolmen vuoden ajan ennen hyvityspyynnön jättämistä.

b) Vientiä edeltävän DEPB:n toteutus käytännössä

(30) Jokainen tukikelpoinen viejä voi hakea lisenssiä, jolla myönnetään tavaroiden myöhemmästä tuonnista kannettavien tullien kuittaamiseen käytettävä hyvitysmäärä. Hyvityksen myöntämistä koskeva lisenssi annetaan ilman eri toimenpiteitä ja hyvityksen määrä perustuu 5 prosentin osuuteen kolmen edellisvuoden koko viennin keskimääräisestä vuotuisesta arvosta. Lisenssin saaminen merkitsee vientivelvoitetta. Kun DEPB-lisenssin halta on harjoittanut vientiä sellaisesta arvosta, joka oikeuttaa vastaavaan hyvitykseen kuin mitä asianomainen toima on jo saanut vientiä edeltävän DEPB:n puitteissa, tämä velvoite lakkaa.

(31) Toisin kuin PBS, vientiä edeltävä DEPB mahdollistaa kyseisten hyvitysten käytön ainoastaan sellaisten tuotantopanosten (jotka eivät esiinny ns. kiellettyjen tuontitavaroiden luettelossa) myöhemmästä tuonnista johtuviin tulleihin, joita tarvitaan tavaroiden tuottamisessa kyseisen yrityksen tehtaalla (tosiasiallista käyttäjää koskeva edellytys, actual user condition). Kyseisiä tuotuja tuotantopanoksia ei saa siirtää, lainata, myydä, erottaa tai luovuttaa millään muulla tavalla.

(32) DEPB-hyvityksiä ei voi siirtää. DEPB-lisenssi on voimassa 12 kuukauden ajan sen antamispäivästä. Viejä sitoutuu tuotantopanoksia tuodessaan käyttämään ne vientiin tarkoitetun lopputuotteen valmistukseen. Kun yritys on käyttänyt kaikki myönnetyt hyvitykset, se voi hakea uutta hyvitysmäärää, joka on määrältään viisi prosenttia viennin keskimääräisestä arvosta kolmena edellisenä vuonna.

(33) Kun yritykselle on myönnetty hyvitysmäärä, se saa tuoda tuotantopanoksia tullitta. Intian julkiset viranomaiset ovat todenneet, että Intian tulliviranomaiset ovat yleensä tietoisia actual user -edellytyksestä johtuvista tuojaa koskevista yleisistä tuontiehdoista. Actual user -edellytyksen noudattamista koskevaa tarkastusmenettelyä ei kuitenkaan ole käytössä.

(34) Kun kaikki hyvitykset on käytetty, yrityksen on suoritettava toimivaltaiselle viranomaiselle maksu.

c) Vientiä edeltävää DEPB:tä koskeva päätelmä

(35) DEPB ei ole perusasetuksen säännösten mukainen sallittu tullien peruuttamista tai tullinpalautuksia koskeva järjestelmä taikka korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely, sillä actual user -edellytyksestä huolimatta DEPB-hyvitystä ei lasketa suhteessa tuotannossa tosiasiallisesti käytettäviin tuotantopanoksiin. Käyttöön ei myöskään ole otettu järjestelyä tai menettelyä sen tarkistamiseksi, mitä tuotantopanoksia käytetään missäkin määrin vientituotteen tuotannossa. Perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohdassa ja liitteen III II kohdan 3 kohdassa säädetään, että kun on käynyt ilmi, että viejämaan julkiset viranomaiset eivät ole ottaneet käyttöön kyseistä järjestelmää, viejämaan on tavallisesti suoritettava tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin tai todellisuudessa tapahtuneisiin maksusuorituksiin perustuva uusi tutkimus sen määrittämiseksi, onko maksuja palautettu liikaa. Intian julkiset viranomaiset eivät suorittaneet kyseistä tutkimusta. Sen vuoksi komissiokaan ei tutkinut, oliko vientituotteen tuotannossa käytettyjen tuotantopanosten tuonnista aiheutuvia maksuja tosiasiallisesti palautettu liikaa.

(36) Järjestelmä merkitsee tukea, sillä kantamattomien tuontitullien muodossa ilmenevästä Intian julkisten viranomaisten taloudellisesta tuesta koituu etua yritykselle, joka voi tuoda tavaroita tullitta. Se on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva tuki ja sen vuoksi se katsotaan erityisesti tueksi perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

d) Tuen määrän laskeminen vientiä edeltävässä DEPB:ssä

(37) Viejien saama etu on laskettu sen tullimäärän perusteella, joka normaalisti olisi kertynyt tutkimusajanjaksona harjoitetusta tuonnista, mutta jota ei DEPB:n puitteissa kannettu. Jotta saataisiin selville edunsaajan saama kokonaishyöty, kyseistä määrää on oikaistu lisäämällä siihen tutkimusajanjaksona kertynyt korko. Ottaen huomioon kyseisen tuen luonne, joka vastaa avustusten sarjaa, katsottiin aiheelliseksi soveltaa 7,575 prosentin korkoa, joka on puolet vuotuisesta markkinakorosta tutkimusajanjakson aikana Intiassa, samoista syistä kuin edellä johdanto-osan 27 kappaleessa. Edun määrä on jaettu tutkimusajanjakson kokonaisviennille.

Yksi yritys käytti kyseistä järjestelmää tutkimusajanjaksona ja sai 0,05 prosentin edun. Etua laskettaessa siitä vähennetään yrityksen pyynnöstä tuen saamiseksi tarvittava maksu. Biochem Synergy ei toimittanut kyseiseen järjestelmään liittyviä tarkastettavissa olevia tietoja. Kyseisen yrityksen vientiä edeltävässä DEPB:ssä saamia tukia koskevat alustavat päätelmät on tehty perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Koska riippumattomista lähteistä saatua muuta luotettavaa tietoa ei ollut käytettävissä ja haluttiin välttää yhteistyöstä kieltäytymisen palkitseminen, kyseiseen yritykseen katsottiin aiheelliseksi soveltaa korkeinta muille yhteistyössä toimineille yrityksille vahvistettua etuusmäärää eli 0,05 prosenttia.

e) Tukikelpoisuus viennin jälkeisessä DEPB:ssä

(38) Viennin jälkeinen DEPB on lähes samanlainen kuin edellä kuvattu vientiä edeltävä DEPB. Sitä voivat käyttää valmistajaviejät (jokainen intialainen valmistaja, joka harjoittaa vientiä) tai kauppiasviejät (kauppiaat).

f) Viennin jälkeisen DEPB:n toteutus käytännössä

(39) Kyseisessä järjestelmässä tukikelpoiset viejät voivat pyytää hyvityksiä, jotka lasketaan tiettynä prosenttimääränä maastavietyjen lopputuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet kyseiset DEPB-prosentit useimmille tavaroille (myös kyseisille tuotteille) tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien perusteella. Lisenssi, josta ilmenee hyvityksen määrä, annetaan ilman eri toimenpiteitä.

Viennin jälkeinen DEPB mahdollistaa kyseisten hyvitysten käytön kaikkien muiden kuin kiellettyjen tuontitavaroiden luettelossa mainittujen tavaroiden (esimerkiksi raaka-aineet tai tuotantohyödykkeet) myöhempään tuontiin. Kyseiset tuontitavarat voidaan myydä kotimaan markkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai ne voidaan käyttää muuten.

DEPB-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä. DEPB-lisenssi on voimassa 12 kuukauden ajan sen antamispäivästä.

(40) Kun kaikki hyvitykset on käytetty, yrityksen on suoritettava toimivaltaiselle viranomaiselle maksu.

g) Viennin jälkeistä DEPB:tä koskeva päätelmä

(41) Kyseinen järjestelmä on selvästi sidoksissa vientitulokseen. Kun yritys vie tavaroita, sille myönnetään hyvitys, jonka se voi käyttää minkä tahansa tavaroiden (raaka-aineiden tai tuotantohyödykkeiden) myöhemmästä tuonnista aiheutuvien tullien kuittaamiseen. Kuten PBS, sekään ei ole sallittu tullinpalautusjärjestelmä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely samoista syistä kuin mitä on mainittu edellä johdanto-osan 24 kappaleessa. Järjestelmä merkitsee tukea, sillä kantamattomien tuontitullien muodossa ilmenevästä Intian julkisten viranomaisten taloudellisesta tuesta koituu etua yritykselle, joka voi tuoda tavaroita tullitta. Se on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva tuki ja sen vuoksi se katsotaan erityiseksi tueksi perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

h) Tuen määrän laskeminen viennin jälkeisessä DEPB:ssä

(42) Ei ole todisteita siitä, että yritykset olisivat käyttäneet viennin jälkeistä DEPB:tä tutkimusajanjakson aikana. Biochem Synergy ei kuitenkaan toimittanut kyseiseen järjestelmään liittyviä tarkastettavissa olevia tietoja. Kyseisen yrityksen viennin jälkeisessä DEPB:ssä saamia tukia koskevat alustavat päätelmät on tehty perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Koska riippumattomista lähteistä saatua muuta luotettavaa tietoa ei ollut käytettävissä ja haluttiin välttää yhteistyöstä kieltäytymisen palkitseminen, kyseiseen yritykseen sovellettiin 3,75 prosentin määrää. Kyseinen määrä laskettiin kefaleksiinin (yrityksen ainoa vientituote) vientiin tosiasiallisesti sovellettavan 15 prosentin DEPB-määrän perusteella ja ottaen huomioon se, että järjestelmä oli voimassa ainoastaan tutkimusajanjakson viimeisen neljänneksen ajan.

4. Tuotantohyödykkeiden tuonti etuustullein (Export Promotion Capital Goods Scheme, EPCGS)

(43) Vientiin liittyvää tukea koskeva vienti- ja tuontipolitiikan välineitä on myös EPCGS, joka tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1990 ja jota muutettiin 5 päivänä kesäkuuta 1995.

a) Tukikelpoisuus

(44) EPCGS:ää voivat käyttää valmistajaviejät (jokainen intialainen valmistaja, joka harjoittaa vientiä) tai kauppiasviejät (kauppiaat). Myös kauppiasviejiin etuyhteydessä olevat valmistajat ovat voineet käyttää järjestelmää 1 päivästä huhtikuuta 1997 lähtien.

b) Toteutus käytännössä

(45) Jotta yritys voi käyttää järjestelmää, sen on esitettävä toimivaltaisille viranomaisille yksityiskohtaiset tiedot maahantuotavien tuotantohyödykkeiden tyypistä ja arvosta. Yritys voi tuoda tuotantohyödykkeitä joko tullitta tai alennetulla tullilla riippuen siitä, minkä asteiseen vientivelvoitteeseen yritys on valmis sitoutumaan. Lisenssi, jolla annetaan lupa tuontiin etuustullein, annetaan ilman eri toimenpiteitä.

(46) Vientivelvoitteen täyttäminen edellyttää vientitavaroiden tuottamista maahantuotuja tuotantohyödykkeitä käyttämällä.

(47) Lisenssin saamiseksi on maksettava käsittelymaksu.

c) EPCGS:ää koskeva päätelmä

(48) EPCGS on tasoitustullin käyttöönottoon johtava tuki, koska se, että viejä maksaa alennetun tullin tai tuo tullitta, on Intian julkisten viranomaisten taloudellista tukea; julkinen viranomainen luopuu sille kuuluvasta tulosta ja yritys saa etua, koska kannettavia tulleja on alennettu tai sille on myönnetty vapautus tulleista.

(49) Tuki on perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska sitä ei voi saada sitoutumatta tavaroiden vientiin, ja sen vuoksi se katsotaan erityiseksi tueksi.

d) Tuen määrän laskeminen

(50) Viejien saama etu on laskettu tuotantohyödykkeiden kantamattomien tuontitullien perusteella jakamalla kyseinen määrä sellaiselle ajanjaksolle, joka vastaa kyseisten tuotantohyödykkeiden tavanomaista kuolettamisaikaa antibioottiteollisuudessa. Kyseinen ajanjakso on määritetty käyttämällä jokaisen yrityksen tosiasiallisesti EPCGS:ssä tuomien tuotantohyödykkeiden kuolettamisaikojen painotettua keskiarvoa (kyseisten tuotteiden tuotantomäärän perusteella), jolloin saatiin 10 vuoden tavanomainen kuolettamisaika. Mainitulla tavalla laskettua tutkimusajanjaksoa koskevaa määrää on oikaistu lisäämällä siihen tutkimusajanjakson aikainen korko kyseisen järjestelmän käyttäjän koko edun selville saamiseksi. Ottaen huomioon kyseisen tuen luonne, joka vastaa kertaluonteista avustusta, katsottiin aiheelliseksi soveltaa Intian tutkimusajanjakson aikaista markkinakorkoa eli 15,15:ttä prosenttia. Kyseinen määrä on jaettu tutkimusajanjakson kokonaisviennille.

Kolme yritystä käytti kyseistä järjestelmää tutkimusajanjaksona. Ne saivat 0,03-1,17 prosentin määräisiä tukia. Yksikään yrityksistä ei pyytänyt vähennyksen tekemistä käsittelymaksun tai muiden tukikelpoisuuden tai tuen saamiseen liittyvien kulujen perusteella.

5. Vientiteollisuuden vapaa-alueet (Export Processing Zones, EPZ) / Vientiinsuuntautuneet yksiköt (Export Oriented Units, EOU)

(51) Vientiin liittyvää tukea koskeviin vienti- ja tuontipolitiikan välineisiin kuuluu lisäksi vientiteollisuuden vapaa-alueiden (EPZ) ja vientiin suuntautuneiden yksiköiden (EOU) järjestelmä, joka otettiin käyttöön 22 päivänä kesäkuuta 1994.

a) Tukikelpoisuus

(52) Seitsemällä vientiteollisuuden vapaa-alueella saitsevat yritykset, jotka sitoutuvat viemään vähintään 75 prosenttia tuotannostaan, voivat saada tiettyjä etuja. Samat edut annetaan vientiin suuntautuneille yksiköille, jotka voivat saita missä tahansa Intiassa (niitä kutsutaan myös itsenäisiksi vientiteollisuuden vapaa-alueiksi). Vientiin suuntautuneet yksiköt toimivat tulliviranomaisten valvonnassa. Myös tietokonelaitteistojen ja ohjelmistojen valmistukseen kehittyneissä teknologiakylissä saitsevat yritykset ovat voineet saada 1 päivästä huhtikuuta 1997 alkaen samankaltaisia etuja kuin vientiteollisuuden vapaa-alueet ja vientiin suuntautuneet yksiköt.

b) Toteutus käytännössä

(53) Vientiteollisuuden vapaa-alueilla saitsevat yritykset ja vientiin suuntautuneet yksiköt voivat saada seuraavia etuja:

- tuotantohyödykkeiden hankkimisesta johtuvien tullien suspendoiminen kyseisten tavaroiden tullivarastoinnin aikana,

- vapautus raaka-aineiden ja kulutustavaroiden hankkimisesta johtuvista tulleista,

- vapautus kotimaan markkinoilta hankittujen tavaroiden valmisteverosta,

- kotimaasta hankituista tavaroista maksetun valtion liikevaihtoveron palauttaminen.

Vientiteollisuuden vapaa-alueilla saitsevien yritysten ja yritysten, jotka hakevat vientiin suuntautuneen yksikön asemaa, on jätettävä hakemus toimivaltaisille viranomaisille. Kyseisessä hakemuksessa on oltava yksityiskohtaiset tiedot viiden seuraavan vuoden osalta muun muassa suunnitelluista tuotantomääristä, arvioidusta viennin arvosta, tuontitarpeesta ja kotimaisia tuotantopanoksia koskevasta tarpeesta. Jos viranomaiset hyväksyvät yrityksen hakemuksen, yritykselle ilmoitetaan hyväksymistä koskevista edellytyksistä. Vientiteollisuuden vapaa-alueiden yritykset ja vientiin suuntautuneet yksiköt voivat tuottaa mitä tahansa tuotetta. Vientiteollisuuden vapaa-alueella olevan yrityksen ja vientiin suuntautuneen yksikön asemaa koskeva sopimus on voimassa viiden vuoden ajan. Sopimus voidaan uusia useammaksi viisivuotiskaudeksi.

c) Vientiteollisuuden vapaa-alueita ja vientiin suuntautuneita yksikköjä koskeva päätelmä

(54) EOU/EPZ -järjestelmä merkitsee tasoitustullin käyttöönottoon johtavien tukien myöntämistä, koska siinä myönnetyt helpotukset ovat Intian julkisten viranomaisten myöntämää taloudellista tukea, koska julkiselle viranomaiselle kuuluvista tuloista luovutaan ja järjestelmän käyttäjä saa etua. Myönnetyt helpotukset koskevat tuotantohyödykkeistä johtuvien tullien suspendoimista tullivarastoinnin aikana, vapautusta raaka-aineiden ja kulutustavaroiden tulleista, vapautusta kotimaan markkinoilla hankittujen tavaroiden valmisteverosta ja kotimaasta hankituista tavaroista maksetun valtion liikevaihtoveron palauttamista. Tuotantohyödykkeiden tullien suspendoimisella katsotaan olevan sama vaikutus kuin vapautuksella tulleista, sillä niin kauan kuin yritys täyttää vientivelvoitteensa, se voi itse päättää, lopettaako se, ja minä ajankohtana, tuotantohyödykkeiden tullivarastoinnin.

(55) Kaikki edellä mainitut tuet ovat perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, koska yritys ei voi saada niitä hyväksymättä vientivelvoitetta, ja sen vuoksi ne katsotaan erityiseksi tueksi.

d) Tuen määrän laskeminen

(56) Viejien saama etu on laskettu tutkimusajanjaksona tuoduista tai kotimaan markkinoilta hankituista tavaroista (raaka-aineista tai tuotantohyödykkeistä) tavanomaisesti kannettujen tullien tai verojen määrän perusteella. Kyseistä määrää on oikaistu lisäämällä siihen tutkimusajanjakson aikainen korko kyseisen järjestelmän käyttäjän koko edun selville saamiseksi. Ottaen huomioon kyseisen tuen luonteen, joka vastaa avustusten sarjaa, raaka-aineiden osalta katsottiin, samoista syistä kuin mitä on esitetty edellä johdanto-osan 27 kappaleessa, aiheelliseksi soveltaa 7,575 prosentin korkoa, joka on puolet Intian tutkimusajanjakson aikaisesta markkinakorosta. Tuotantohyödykkeiden osalta katsottiin aiheelliseksi soveltaa Intian tutkimusajanjakson aikaista markkinakorkoa eli 15,15 prosentin korkoa, koska tuki vastaa kertaluonteista avustusta, ja kyseinen määrä on jaettu sellaiselle ajanjaksolle, joka vastaa kyseisten tuotantohyödykkeiden tavanomaista kuolettamisaikaa antibioottiteollisuudessa (10 vuotta), kuten edellä johdanto-osan 50 kappaleessa on selitetty. Mainitulla tavalla laskettu tutkimusajanjaksoa koskeva edun määrä on jaettu tutkimusajanjakson kokonaisviennille.

Yksi yritys, Orchid Chemicals & Pharmaceuticals Ltd., on saanut vientiin suuntautuneen yksikön aseman. Kyseinen yritys sai kaikki järjestelmästä saatavat edut ja sen saaman tuen määräksi tuli 34,38 prosenttia.

6. Vapautus tuloverosta (Income Tax Exemption Scheme, ITES)

(57) Tuloverosta vapauttamisen järjestelmän (ITES) oikeusperusta on vuoden 1961 tuloverolaki. Kyseisessä laissa, joka muutetaan vuosittain rahoituslailla (Finance Act), säädetään verojen kantamisen perusteista sekä haettavissa olevista lukuisista vapautuksista ja vähennyksistä. Yritysten haettavissa olevista vapautuksista säädetään muun muassa lain 10A, 10B ja 80HHC jaksossa.

a) Tukikelpoisuus

(58) Lain 10A jakson mukaisia vapautuksia voivat hakea vapaakauppa-alueilla saitsevat yritykset. 10B jaksossa säädettyä vapautusta voivat hakea vientiin suuntautuneet yksiköt. 80HHC jakson mukaista vapautusta voi hakea mikä tahansa yritys, joka vie tavaroita.

b) Toteuttaminen käytännössä

(59) Saadakseen edellä mainitut veron maksamista koskevat vähennykset tai vapautukset, yritys tekee asiaa koskevan hakemuksen antaessaan veroilmoituksensa veroviranomaisille verovuoden päättyessä. Verovuosi kestää 1 päivästä huhtikuuta 31 päivään maaliskuuta. Veroilmoitus on annettava viranomaisille seuraavan marraskuun 30 päivään mennessä. Viranomaisten lopullinen veronmääritys voi viedä kolmekin vuotta veroilmoituksen antamisesta. Yritys voi hakea ainoastaan yhtä edellä mainituissa kolmessa jaksossa säädetyistä vähennyksistä.

Lain 10A, 10B ja 80HHC jakson mukaan yritykset voivat hakea vapautusta viennistä saatujen myyntivoittojen verotuksesta. 10A ja 10B jakson mukaan 1 päivän huhtikuuta 1994 jälkeen perustettujen yritysten osalta 25 prosenttia myynnistä voi tapahtua Intiassa, mutta yritys voi silti saada 100 prosentin vapautuksen kaikesta myyntivoitosta saatavan verotettavan tulon osalta (vientimyynti ja myynti Intiassa); ennen 1 päivänä huhtikuuta 1994 perustetut yritykset voivat hakea verotettavan tulon vähennystä kotimaisen myynnin ja vientimyynnin mukaisessa suhteessa.

c) Tuloverosta vapauttamisen järjestelmää koskeva päätelmä

(60) Vientitukia koskevan esimerkkiluettelon (perusasetuksen liite I) e kohdassa säädetään, että "viennin yhteydessä maksettavista . . . välittömistä veroista. . . kokonaan tai osittain vapauttaminen" katsotaan vientitueksi. Järjestelmä on Intian julkisten viranomaisten yritykselle antamaa taloudellista tukea; valtio jättää kantamatta välittömien verojen muodossa olevan valtiontulon, koska yritys on hakenut vapautusta tuloverosta. Kyseinen taloudellinen tuki merkitsee etua järjestelmän käyttäjälle, koska se maksaa vähemmän tuloveroa.

(61) Tuki on perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska sillä vapautetaan vientitulot verosta, ja sen vuoksi se katsotaan erityiseksi tueksi.

d) Tuen määrän laskeminen

(62) Kuten edellä johdanto-osan 59 kappaleessa todettiin, 10A, 10B ja 80HHC jakson mukaista etua koskevat hakemukset tehdään samalla, kun jätetään veroilmoitus verovuoden päättyessä. Koska verovuosi kestää Intiassa 1 päivästä huhtikuuta 31 päivään maaliskuuta, katsotaan aiheelliseksi laskea kyseisen järjestelmän mukainen etu verovuoden 1996-1997 (1 päivästä huhtikuuta 1996 31 päivään maaliskuuta 1997) perusteella, mikä kattaa yhdeksän kuukautta tutkimusajanjaksosta. Viejien saama etu on sen vuoksi laskettu tavanomaisesti kannettavan veromäärän ja vapautuksen jälkeen kannetun veromäärän välisen erotuksen perusteella. On otettu huomioon, että joidenkin yritysten on maksettava ns. vaihtoehtoinen vähimmäisvero (minimum alternate tax), joka on vaihtoehtoinen tapa laskea tuloverolain mukainen vero. Kyseisenä verovuonna sovellettiin 43 prosentin yhtiöveroa. Kyseistä määrää on oikaistu lisäämällä siihen tutkimusajanjakson aikainen korko kyseisen järjestelmän käyttäjän koko edun selville saamiseksi. Ottaen huomioon kyseisen tuen luonteen, joka vastaa kertaluonteista avustusta, katsottiin aiheelliseksi soveltaa Intian tutkimusajanjakson aikaista markkinakorkoa eli 15,15 prosenttia. Edun määrä on jaettu verovuoden 1996-1997 kokonaisviennille. Lain 10A ja 10B artiklassa säädettyjen vapautusten osalta katsotaan, että koska kyseinen järjestelmä on vientituloksesta riippuva, kokonaisverosäästöt olisi kohdistettava ainoastaan vientimyyntiin, vaikka kyseisissä jaksoissa säädetäänkin myös kotimaiseen myyntiin liittyvistä verosäästöistä.

Verovuonna 1996-1997 yksi yritys käytti 10B jakson mukaista järjestelmää ja sai 2,88 prosentin määräisen edun; kuusi yritystä käytti 80HHC jakson mukaista järjestelmää ja sai 0,82-6,46 prosentin määräisiä tukia.

7. Tasoitustoimenpiteiden alaisten tukien määrä

(63) Tasoitustoimenpiteiden alaisten tukien määrä tutkimuksen kohteena olleiden viejien osalta on seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

D. YHTEISÖN TUOTANNONALA

(64) Komission menettelyä aloitettaessa käytettävissä olevien tietojen perusteella valituksen tehneen yhteisön tuottajat edustivat suurinta osaa yhteisön tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotannosta. Niiden katsottiin sen vuoksi edustavan yhteisön tuotannonalaa perusasetuksen 10 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(65) Tietyt asianomaiset osapuolet väittivät, että valituksen tehneet yhteisön tuottajat eivät perusasetuksen mukaisesti edusta suurinta osaa yhteisön samankaltaisen tuotteen tuotannosta, koska johtava antibioottien tuottaja Gist-Brocades BV (Delft, Alankomaat) ei ollut osapuolena valituksessa. Kyseiset osapuolet kiistivät valituksen teköiden aseman ja kaikki myöhemmät yhteisön tuotannonalaan liittyvät vahinkoa koskevat päätelmät.

Kyselylomakkeen avulla toteutetussa väitteen lisätutkimuksessa saatiin kävi ilmi, että Gist-Brocades BV oli jatkuvasti vähentänyt kyseisen tuotteen tuotantoaan yhteisössä tarkastelujaksona ja oli sen saan keskittynyt kyseisen tuotteen tuontiin yhteisön ulkopuolella saitsevista tytäryrityksistä ja yhteisyrityksistä.

Komissio sai lisäksi käytettävissä olevien tietojen perusteella selville, että valituksen tehneiden tuottajien ja Gist-Brocades BV:n lisäksi yhteisössä ei ole muita merkittäviä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajia, sillä muut yhteisön tuottajat eivät myy tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta sellaisenaan, vaan pikemminkin tuottavat sitä kytköskäyttöä varten, toisin sanoen lisäävät sen lopullisiin lääkemuotoihin.

Sen vuoksi voidaan päätellä, että valituksen tehneet yhteisön tuottajat, jäljempänä "yhteisön tuotannonala", edustavat koko tai lähes koko yhteisön tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoa.

E. VAHINKO

1. Yhteisön kulutus

(66) Laskiessaan tarkasteltavana olevan tuotteen todettavissa olevaa yhteisön kulutusta komissio lisäsi siihen seuraavaa:

- valituksen tehneiden yhteisön tuottajien tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynti yhteisössä;

- tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonti yhteisöön kaikista kolmansista maista, mukaan lukien Intiasta.

(67) Laajentunutta 15 jäsenvaltion yhteisöä koskevien johdonmukaisten lukujen laskemiseksi koko tarkastelujakson osalta CN-koodeihin ex 29 41 10 10, ex 29 41 10 20 ja ex 29 41 90 00 kuuluvien tuotteiden kokonaistuonti perustettiin Eurostatin asianomaisiin tilastoihin sekä Itävallan, Suomen ja Ruotsin kansallisiin tilastoihin ennen niiden liittymistä yhteisöön. On pantava merkille, että eräs jäsenvaltio oli pyytänyt tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuontitilastojen luottamuksellisuutta ja sen vuoksi kyseiset tilastot eivät olleet helposti saatavissa. Asianomainen jäsenvaltio suostui kuitenkin toimittamaan kyseiset luvut komissiolle luottamuksellisesti ja ainoastaan tätä tutkimusta varten. Sen vuoksi kaikki jäljempänä esitetyt tutkittavana olevan tuotteen tuontia koskevat luvut on esitetty indeksoidussa muodossa.

(68) Edellä esitetyn perusteella tutkimuksen kohteena olevan tuotteen todettavissa olevan yhteisön kulutuksen todettiin lisääntyneen 54,6 prosentilla vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välillä.

2. Tuettuun tuontiin liittyvät tekät ja huomiot

a) Tuetun tuonnin määrä ja markkinaosuus

(69) Kyseisen Intiasta peräisin olevan tuotteen tuetun tuonnin määrä lisääntyi lähes 300 prosentilla vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tämän tuonnin osuus yhteisön markkinoista lisääntyi samalla ajanjaksolla 157 prosentilla. Intian kehitysmaa-aseman ja perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan säännösten osalta katsottiin, että Intiasta tulevan tuonnin määrä tutkimusajanjaksona oli merkittävästi suurempi kuin neljä prosenttia samankaltaisen tuotteen kokonaistuonnista yhteisöön.

b) Tuetun tuonnin hinnat

(70) Eurostatista sekä Itävallan, Suomen ja Ruotsin kansallisista tilastotoimistoista saadut kokonaistiedot osoittavat, että tutkimuksen kohteena olevan Intiasta peräisin olevan tuotteen tuontihinta laski noin 40 prosentilla vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välillä. On kuitenkin pantava merkille, että koska edellä mainitut CN-koodit saattavat koskea myös kyseisiä laajavaikutteisia antibiootteja lopullisissa lääkemuodoissa, hintavertailu Eurostatin tietojen perusteella ei ole kovin merkittävä. Sitä olisi pidettävä ainoastaan osoituksena hintojen laskusuuntauksesta.

(71) Komission yksiköt vertasivat vievien tuottajien myyntihintoja valituksen tehneiden yhteisön tuottajien myyntihintoihin tutkimusajanjaksona. Hinnat perustettiin vievien tuottajien osalta cif-vientihintoihin, koska tuontitulleja ei kannettu. Yhden etuyhteydessä olevan tuojan osalta ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta yhteisössä veloitettuja hintoja verrattiin valituksen tehneiden yhteisön tuottajien hintoihin.

(72) Valituksen tehneiden yhteisön tuottajien hinnat oikaistiin käytettävissä olleiden tietojen perusteella tasolle, jonka tiedetään olevan verrattavissa Intian viennin tasoon, toisin sanoen vapaasti tehtaalla -tasoon, vähentämällä siitä kuljetus- ja vakuutuskustannukset. Kaikki myönnetyt tai maksetut hyvitykset, alennukset tai myyntipalkkiot on myös vähennetty.

(73) Tietyt asianomaiset osapuolet väittivät, että vievien tuottajien hintoja yhteisön tuotannonalan hintoihin vertailtaessa kaupan portaissa esiintyvät erot olisi oikaistava, koska väitettiin, että suurin osa vievien tuottajien myynnistä tapahtuu kauppiaille, kun taas suurin osa yhteisön tuotannonalan myynnistä tapahtuu loppukäyttäjille. Kyseiselle väitteelle esitetyt perusteet olivat kuitenkin riittämättömiä eikä sitä voitu tässä vaiheessa ottaa huomioon. Yhteistyössä toimineiden vievien tuottajien komission kyselylomakkeeseen antamiin vastauksiin sisältyvät tiedot osoittavat, että vievät tuottajat myyvät yhteisössä sekä tukkukauppiaille että loppukäyttäjille. Kyseisten tietojen perusteella ei ollut myöskään mahdollista eritellä johdonmukaisesti eri hintatasoja sen mukaan, oliko myynti tapahtunut kauppiaille vai loppukäyttäjille.

(74) On pantava merkille, että myynti tapahtuu avistamarkkinoilla ja sen vuoksi hinnat vaihtelevat ympäri vuoden markkinoille kohdistuvan paineen mukaan. Jotkut tekät, esimerkiksi valuuttakurssivaihtelut, saattavat vaikuttaa markkinasuuntauksiin sopimuksen tekoajan mukaan. Intian tuonnin hintatasoja tarkasteltiin kuukausikohtaisesti koko tutkimusjakson ajalta. Tarkastelu osoitti, että hinnan alittavuutta ilmeni koko tutkimusajanjakson ajan ja että sen huippu oli vuoden 1997 toisella vuosineljänneksellä. Hinnan alittavuuden marginaalit ovatkin osoitus Intian tuonnin yhteisön markkinoille kohdistamasta jatkuvasta hintapaineesta.

(75) Prosentteina valituksen tehneiden yhteisön tuottajien tutkimusajanjakson aikaisista myyntihinnoista ilmaistut vertailun tulokset osoittivat merkittäviä hinnan alittavuuden marginaaleja. Kyseiset marginaalit vaihtelivat yrityskohtaisesti 0-11,8 prosentin välillä.

3. Yhteisön tuotannonalan tilanne

a) Tuotanto, tuotantokyky ja tuotantokyvyn käyttöaste

(76) Yhteisön tuotannonalan tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotanto lisääntyi 3 698 tonnista 4 795 tonniin vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana eli 30 prosentilla. Tuotannonkasvu johtuu pääosin vientimarkkinoista. Yhteisön ulkopuolinen vienti lisääntyi 2 122 tonnista 3 215 tonniin vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, mikä merkitsee 52 prosentin kasvua yhteisön tuotannonalan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viennistä.

(77) Kapasiteetin käyttöaste on pysynyt vakaana suhteellisen korkealla tasolla. Tuotantokyvyn käyttö oli 92 prosenttia vuonna 1993. Se laski 87 prosenttiin vuonna 1994, nousi 95 prosenttiin vuosina 1995 ja 1996 ja laski 92 prosenttiin tutkimusajanjaksona. Vastaavan korkea käyttöaste on yleinen kyseisen tyyppisellä tuotannonalalla. On painotettava sitä tosiseikkaa, että yhteisön tuotannonala on onnistunut lisäämään tuotostaan lisäämättä merkittävästi tuotantokykyään. Se lisäsi tehokkuutta pääosin tuottoa parantamalla.

b) Myynti ja markkinaosuus

(78) Yhteisön tuotannonalan myynnin määrä yhteisömarkkinoilla lisääntyi tarkasteltuna ajanjaksona 1 040 tonnista 1 253 tonniin vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, mikä merkitsi ainoastaan 21 prosentin kasvua. Kyseisiä suuntauksia olisi tarkasteltava suhteessa todettavissa olevaan yhteisön kokonaiskulutukseen, joka samana ajanjaksona oli 54,6 prosenttia.

Yhteisön myynnin määrä verrattuna todistettavissa olevaan yhteisön kulutukseen osoittaa, että yhteisön tuotannonalan markkinaosuus väheni 25 prosentista 18,1 prosenttiin vuosina 1993-1996, jonka jälkeen se kasvoi 19,5 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Toisin sanoen kokonaisvähennys oli 5,5 prosenttiyksikköä, mikä vastaa 22 prosentin laskua.

c) Varastot

(79) Vaikka yhteisön tuotannonalalla ei ole tapana pitää varastoa laajavaikutteisten antibioottien kaltaisista vaikuttavista aineista (niiden kestoajan vuoksi) ja vaikka kyseisten varastojen laajuuden katsottiin olevan vähäpätöinen koko tutkimusajanjakson ajan, varastojen laajuuksissa todettiin tiettyä lisääntymistä samoina ajanjaksoina, kun Intiasta tulevan tuonnin määrä kasvoi.

d) Valituksen tehneiden yhteisön tuottajien hinnat ja kannattavuus

(80) Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat laskivat neljä prosenttia vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välillä.

(81) Tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaiskannattavuus yhteisömarkkinoilla lisääntyi 16,8 prosentista liikevaihdosta 1993 21,1 prosenttiin vuonna 1994 ja sitten laski vakaasti 5,6 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Kannattavuuden laskua pidetään erityisen vakavana tässä tapauksessa, koska yhteisön tuotannonalan olisi kyettävä investoimaan tutkimukseen ja kehitykseen, jäljempänä "T& K", parantaakseen nykyisten tuotteiden tuotantomenetelmää ja, mikä vielä tärkeämpää, rahoittaakseen tutkimusta uusien tuotteiden tuomiseksi markkinoille.

(82) On pidettävä mielessä, että jos yhteisön tuotannonala ei olisi lisännyt tehokkuuttaan lisääntyneenä tuottona, se olisi tehnyt tappiota. Ei voida kuitenkaan olettaa, että yhteisön tuotannonala pystyy jatkossakin saamaan vastaavaa arvonnousua tuottavuudessaan. Tämä johtuu erityisesti pienenevistä voitoista, jotka vaikuttavat T& K:hon käytettävissä oleviin voimavaroihin.

e) Työllisyys

(83) Työllisyystaso oli vakaa koko tarkastelujakson ajan. Yhteisön tuotannonala työllisti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon 1 166 henkilöä vuonna 1993 ja 1 173 henkilöä tutkimusajanjaksona, mikä merkitsee 0,5 prosentin lisäystä työvoimassa.

4. Päätelmä

(84) Vaikka yhteisön tuotannonala lisäsi tuotantoaan ja siten alensi yksikkökustannuksiaan, sen osuus yhteisön markkinoista on jatkuvasti vähentynyt. Se laski 25 prosentista 18,1 prosenttiin vuosina 1993-1996, minkä jälkeen se nousi 19,5 prosenttiin tutkimusajanjaksona.

(85) Näissä olosuhteissa katsotaan, että yhteisön tuotannonalan hintoihin kohdistunut paine, joka laski neljällä prosentilla vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välillä, johti yhteisön tuotannonalan heikkoon taloudelliseen tilanteeseen. On pantava merkille, että tutkimuksen kohteena olevien puolisynteettisten antibioottien markkinat ovat erittäin herkkiä hinnanvaihteluille ja ne reagoivat nopeasti alaspäin suuntautuvaan paineeseen.

(86) Hintapaine on johtanut yhteisön tuotannonalan kannattavuuden laskuun 66,5 prosentilla vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välillä. Edellä mainittu luku on erityisen huolestuttava, koska farmasiateollisuudessa vähimmäistuoton on oltava 15 prosenttia liikevaihdosta. Jos yhteisön tuotannonalaa estetään jatkuvasti saavuttamasta kyseistä tavoitetta, este vaikuttaa viime kädessä lumipalloilmiön tavoin yhteisön tuotannonalan kilpailukykyyn.

(87) Edellä olevan tutkimuksen perusteella on tultu siihen yleiseen päätelmään, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

F. VAHINGON SYY-YHTEYS

1. Johdanto

(88) Komissio tutki perusasetuksen 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti, onko yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko Intiasta tulevan tuetun tuonnin aiheuttamaa ja olivatko muut tekät aiheuttaneet kokonaan tai osaltaan kyseistä vahinkoa.

(89) Olisi palautettava mieleen, että yhteisössä tuotetut antibiootit ja tuodut antibiootit kilpailevat suorasti keskenään erityisesti hintojen osalta. Tutkimuksen kohteena oleva tuote on irtovalmiste, jossa tuodun tuotteen ja yhteisössä tuotetun tuotteen välillä ei ole merkittäviä eroja laadun tai käyttötarkoitusten osalta. Tässä yhteydessä hintaero on tärkein myyntiin vaikuttava tekä. Jopa suhteellisen pienet tuotemäärät valituksen tehneiden yhteisön tuottajien hinnat alittavaan hintaan tarjottuina voivat vetää markkinoita merkittävästi alaspäin.

2. Tuetun tuonnin vaikutus

(90) Yhteisön tuotannonala on kärsinyt tuetun tuonnin kielteisistä vaikutuksista yhteisön markkinoihin tarkastelujakson alusta ja erityisesti vuodesta 1995 lähtien.

Kävi ilmi, että Intiasta peräisin oleva tuonti lisääntyi tarkasteltuna ajanjaksona lähes 300 prosentilla. Intiasta on tullut tutkimuksen kohteena olevan tuotteen toiseksi suurin viejä yhteisöön.

(91) Tarkastettujen vientitoimien perusteella kävi ilmi, että Intiasta tulevan tuonnin hinnat laskivat tarkastelujaksona.

(92) Lisäksi todettiin, että yhteisön tuotannonala ei pystynyt ylläpitämään kannattavuuttaan silloin, kun Intiasta tulevan tuetun tuonnin määrä kasvoi. Herkästi hintoihin reagoivilla markkinoilla tämä alhaisten hintojen politiikka vaikutti yhteisön tuotannonalan hintoja laskevasti.

(93) Kävi ilmi, että Intiasta tulevan tuonnin hinnan alittavuuden johdosta yhteisön tuotannonalan oli laskettava hintojaan. Yhteisön tuotannonalan puolustautuminen selittyy sillä, että tuotannonalalla oli huomattavien kiinteiden tuotantokulujen takia voimakas tarve suojata tuotantomääränsä markkinaosuutensa säilyttämisellä eikä se voinut ottaa sitä riskiä, että sen yksikkökustannukset olisivat kasvaneet myynnin määrän vähenemisen seurauksena.

(94) Sen vuoksi pääteltiin, että Intiasta tulevalla tuetulla tuonnilla oli huomattavan kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksona erityisesti kannattavuuden osalta.

3. Muiden teköiden vaikutus

(95) Tarkasteltiin myös muita teköitä kuin Intiasta peräisin olevaa halpatuontia, jotka olisivat saattaneet aiheuttaa kokonaan tai osaltaan yhteisön tuotannonalan heikon tilanteen, ja erityisesti muista maista kuin Intiasta peräisin olevan tuonnin vaikutusta.

a) Tuonti muista kolmansista maista

(96) Muista kuin tämän menettelyn kohteena olevista maista tuleva tuonti lisääntyi 56,4 prosentilla vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välillä, mikä vastaa lähes 54,6 prosentin lisäystä yhteisön kulutuksessa. Kolmansista maista Amerikan yhdysvallat toimitti eniten tuotteita yhteisön markkinoille ja lisäsi markkinaosuuttaan lähes 100 prosentilla. Toinen merkittävä tavarantoimittaja yhteisön markkinoille oli Kiinan kansantasavalta, jonka osuus yhteisön markkinoista laski 43 prosentilla vuoden 1993 ja tutkimusajankohdan välillä. Muista maista kuin Intiasta peräisin olevien tuontitavaroiden keskimääräiset hinnat olivat huomattavasti korkeammat kuin Intiasta tulevien tuontitavaroiden hinnat. Tosin tähän välittämään on suhtauduttava varauksella, koska katsotaan, että Yhdysvalloista tuleva tuonti sisältää huomattavia määriä arvokkaampia tuotteita lopullisissa lääkemuodoissa.

(97) Sen vuoksi katsotaan, että muista kuin Intiasta tuleva tuonti ei ole voinut aiheuttaa yhteisön tuotannonalan heikkoa tilannetta. Tästä pääteltiin, että kolmansista maista tulevan tuonnin ei voida katsoa poistavan syy-yhteyttä Intiasta tulevan tuetun tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon väliltä.

b) Kulutuksen kehittyminen yhteisön markkinoilla

(98) On pidettävä mielessä, että tutkittavan tuotteen kysyntä lisääntyi yhteisön markkinoilla 54,6 prosentilla vuoden 1993 ja tutkimusajanjakson välillä. Yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ei voinut johtua kysynnän supistumisesta yhteisön markkinoilla.

c) Yhteisön tuotannonalan ylikapasiteetti

(99) Tietyt asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalalla olisi kehittynyt tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta ylikapasiteettia ja että se olisi yksi kielteisen hintakehityksen tärkeimmistä syistä. Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että valituksen tehneiden yhteisön tuottajien tuotantokyvyn maltillinen kasvu on itse asiassa ollut alhaisempi kuin yhteisön kulutuksen kasvu. On pidettävä lisäksi mielessä, että yhteisön tuotannonalan on lisättävä kapasiteettiaan sellaisella vauhdilla, että se pystyy kohtaamaan ennustetun kysynnän kasvun sekä yhteisön että maailman markkinoilla. Kapasiteetissa esiintyviä puutteita on todella erittäin vaikeata korjata lyhyellä aikavälillä huomattavien pääomakustannusten ja uusien tehtaiden käyttöönottoon tarvittavien pitkien ajanjaksojen takia. Tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta koskeva, maailmanmarkkinoilla esiintyvä mahdollinen ylikapasiteetti johtuu pikemminkin tuotantokyvyn lisäämisestä Intiassa ja Kiinan kansantasavallassa kuin yhteisössä.

d) Yhteisön tuotannonalan kilpailukyky

(100) Yhteisön tuotannonalan kilpailukykyä, joka on kyseisen tuotteen osalta yksi maailman parhaista, ei ole asetettu kyseenalaiseksi. Sitä osoittaa sekä sen suorituskyky vientimarkkinoilla että kustannusten vähentäminen ja siitä johtuva tuottavuuden parantuminen, jotka johtuvat ainakin osaksi sen ponnisteluista T & K:n alalla. On pantava lisäksi merkille, että yhteisön tuotannonala on onnistunut lisäämään tuotantomääräänsä 30 prosentilla samaan aikaan, kun työllisyystaso on pysynyt vakaana.

Vaikka tuotantomenetelmiä on sinänsä vaikea vertailla, voitiin kuitenkin todeta, että yhteisössä tuotetun tarkasteltavana olevan tuotteen kustannukset tonnia kohden eivät viitanneet tehottomuuteen.

e) Vaihtelu tiettyjen raaka-aineiden hinnassa

(101) Eräät asianomaiset osapuolet ovat väittäneet, että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko johtui pääosin vaihtelusta raaka-aineena käytetyn G-penisilliinin hinnassa maailmanmarkkinoilla.

(102) Kyseistä väitettä on tarkasteltu huolella. Ensinnäkin on palautettava mieleen, että vaikka G-penisilliini on keskeinen raaka-aine tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa, se ei ole välttämätön, koska sille on olemassa vaihtoehtoisia raaka-aineita. Tutkimuksessa kävi tältä osin selville, että eräs valituksen tehneistä yhteisön tuottajista, joka käyttää pikemminkin V-penisilliiniä kuin G-penisilliiniä amoksilliinin ja ampisilliinin tuotantoon, ei ollut tilanteessa, joka olisi merkittävästi poikennut G-penisilliiniä käyttävien kahden muun valituksen tehneen yhteisön tuottajan tilanteesta vahinkoa koskevien päätelmien osalta. Tämän perusteen esille ottaneet osapuolet painottivat, että heidän väitteensä perustuu siihen, että integroituneet tuottajat kärsivät enemmän raaka-aineen (G-penisilliini) hintojen laskusta kuin ulkopuolisista lähteistä G-penisilliinin hankkivat tuottajat. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että eräs G-penisilliiniä raaka-aineena käyttävä valituksen tehnyt yhteisön tuottaja ei ollut integroitunut tuottaja ja hankki kyseisen raaka-aineen markkinahintaan. Koska kyseisen tuottajan tilanne ei merkittävästi poikennut yhteisön tuotannonalan keskimääräisestä tilanteesta, yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ei voida katsoa johtuneen G-penisilliinin laskevista hinnoista. Lopuksi on palautettava mieleen, että G-penisilliinin hintojen lasku johtuu suurelta osin uusien tuotantomahdollisuuksien käyttöönotosta Intiassa.

(103) Tästä pääteltiin, että vaihtelujen raaka-aineena käytetyn G-penisilliinin maailmanmarkkinahinnassa ei ainakaan voida katsoa poistavan syy-yhteyttä Intiasta peräisin olevan tuetun tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiassa mahdollisesti myöhemmin annettavaa muuta näyttöä.

4. Päätelmä

(104) Komissio katsoo edellä esitetyn perusteella, että vaikka muut tekät ovat saattaneet osaltaan vaikuttaa kyseisen tuotteen markkinoita alentavasti, Intiasta tuleva tuettu tuonti on erikseen tarkasteltuna kuitenkin aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Katsotaan lisäksi, että ilman tukia Intiasta tuleva tuonti ei olisi voinut alittaa yhteisön tuotannonalan hintoja tai ainakaan se ei olisi saavuttanut vahvistettuja mittoja eikä se niin ollen olisi pystynyt aiheuttamaan yhteisön tuotannonalalle vahinkoa. Tämä päätelmä perustuu edellä esitettyihin teköihin, varsinkin tuotujen tuotteiden määrään ja hintoihin, jotka aiheuttivat voimakkaan hintojen alentamispaineen yhteisön markkinoilla, sekä erityisesti yhteisön tuotannonalan hintoihin ja kannattavuuteen.

G. YHTEISÖN ETU

1. Alustava huomio

(105) Komissio tarkasteli sille toimitettujen todisteiden perusteella, oliko vahinkoa aiheuttaneesta tuetusta tuonnista tehdyistä päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Tätä tarkoitusta varten komissio tarkasteli perusasetuksen 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti mahdollisten toimenpiteiden vaikutusta kaikkiin osapuoliin, joita menettely koski, ja myös toimenpiteistä luopumisen seurauksia. Sen arvioimiseksi, oliko toimenpiteiden käyttöönotto yhteisön edun mukaista, kyselylomakkeet lähetettiin kyseisen tuotteen käyttäjille, tuojille, raaka-aineiden varhaisemman jalostusasteen tavarantoimittajille sekä Gist-Brocades BV:lle.

2. Yhteisön tuotannonalan etu

(106) Kuten edellä on osoitettu, tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tuottava yhteisön tuotannonala on ollut vaikeuksissa, jotka liittyvät Intiasta tulevaan tuettuun tuontiin. On palautettava mieleen, että valituksen tehneet yhteisön tuottajat ovat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen maailmanmarkkinajohtajia, sekä yhteisön tuotannonalan hyvät vientitulokset, sillä ne osoittavat selvästi sen kilpailukyvyn.

(107) Katsotaan, että jos tuetun tuonnin vaikutuksia ei korjata, yhteisön tuotannonala joutuu edelleen kohtaamaan hinnan alittavuuden ja siitä aiheutuvan hintojen laskun, joka on johtanut sen kannattavuuden heikentymiseen. Jos kyseisen tilanteen annetaan jatkua, valituksen tehneillä yhteisön tuottajilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin sulkea tiettyjä tuotantolinjoja tai jopa kokonaisia tehtaita, jotka ovat erikoistuneet yksinomaan tämän tutkimuksen kohteena olevien antibioottien tuotantoon.

Vaikka toimenpiteistä luopuminen ei todennäköisesti vaarantaisi valituksen tehneiden yhteisön tuottajien olemassaoloa, koska useimmissa tapauksissa yhteisön tuotannonala tuottaa muita tuotteita ja kuuluu suuriin ryhmittymiin, edellä mainitut tehtaat, joita uhkasi välitön sulkeminen, työllistävät 1 173 henkilöä ja saitsevat useimmiten sellaisilla yhteisön alueilla, joilla on ainoastaan vähän tai ei lainkaan muita työllistämismahdollisuuksia.

On sanomattakin selvää, että kyseiset sulkemiset, jotka eivät missään tapauksessa johtuisi tavanomaisista kilpailuolosuhteista, eivät olisi yhteisön edun mukaista.

3. Muiden yhteisöön sijoittautuneiden yhtiöiden etu

(108) Kuten edellä on mainittu, kyselylomake lähetettiin yhteisön tuottaja Gist-Brocades BV:lle, joka on maailmanmarkkinajohtaja puolisynteettisten antibioottien alalla, jotta voitaisiin määrittää sen tuotantomäärä yhteisössä ja sen kolmansista maista tulevan tuonnin määrä sekä arvioida toimenpiteiden käyttöönoton vaikutus kyseiseen yritykseen. On palautettava mieleen, että Gist-Brocades BV ei kuulu valituksen teköihin ja sen vuoksi sitä ei otettu mukaan vahingon tutkimista varten tehtyyn yhteisön tuotannonalan määritelmiin. Kyseinen yritys, joka on viime vuosina vähentänyt yhteisössä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantomäärää, totesi vastauksessaan, että se tukee täysin tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa, jos siihen tutkimusta koskevissa päätelmissä päädytään.

4. Tuojien/kauppiaiden etu

(109) Kuten edellä on mainittu, kyselylomakkeet lähetettiin kaikille tiedossa oleville tutkimuksen kohteena oleville tuojille/kauppiaille, mutta ainoastaan yksi asian kannalta merkityksellinen vastaus saatiin. Toistaiseksi saadun tiedon perusteella vaikuttaa siltä, että yhteisön tuojat/kauppiaat hankkivat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen eri lähteistä, muun muassa Intiasta ja yhteisön tuotannonalalta.

Koska olennaisia laatueroja ei Intiasta tai muualta tuodun tuotteen ja yhteisössä tuotetun tuotteen välillä ole, katsotaan, että yhteisön tuojilla/kauppiailla ei olisi vaikeuksia tuotteen hankkimisessa muualta tai Intiasta, varsinkin kun maailmanmarkkinoilla ei ole puutetta tarjonnasta.

(110) Kun tuojia/kauppiaita pyydettiin esittämään huomautuksensa niistä vaikutuksista, joita tasoitustoimenpiteiden todennäköisellä käyttöönotolla voisi olla heidän liiketoiminnalleen, yksikään tuoja/kauppias ei välittänyt, että kyseisten toimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaisi siihen kielteisesti.

Tämän perusteella on väliaikaisesti pääteltävä, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto ei todennäköisemmin vaikuta merkittävästi yhteisön tuojiin/kauppiaisiin.

5. Varhaisemman jalostusasteen tavarantoimittajien etu

(111) Jotta pystyttäisiin arvioimaan, mikä todennäköinen vaikutus tasoitustoimenpiteiden käyttöönotolla olisi yhteisön tuotannonalan varhaisemman jalostusasteen tavarantoimittajiin, kyselylomakkeet lähetettiin kaikille tiedossa oleville kyseisille tavaranhankkoille. Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä kuusi, ja niihin saatiin kolme vastausta. Kolme vastannutta yritystä tuottavat useita tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen lisättäviä raaka-aineita, muun muassa sokerisiirappia, suoloja ja lukuisia kemikaaleja. Kyseiset tuotteet myydään yhteisön markkinoilla valituksen tehneille yhteisön tuottajille, mutta erään yrityksen tapauksessa niitä myös viedään Intiaan. Kun kyseisiä yrityksiä pyydettiin esittämään huomautuksensa niistä odotettavissa olevista vaikutuksista, joita tasoitustoimenpiteillä voisi olla heidän liiketoiminnalleen, kyselylomakkeeseen vastanneet kolme yritystä totesivat odottavansa, että kyseisillä toimenpiteillä on yhteisön tuotannonalan lisääntyvinä tilauksina ilmenevä myönteinen vaikutus.

Tämän vuoksi voidaan väliaikaisesti päätellä, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönotolla ei missään tapauksessa olisi kielteistä vaikutusta, vaan sillä voidaan olettaa olevan myönteinen vaikutus niiden raaka-aineiden yhteisön tuottajiin, jotka lisätään tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen.

6. Tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjien etu

(112) Kyselylomakkeet lähetettiin myös viidelle tiedossa olevalle tutkimuksen kohteena olevan tuotteen yhteisön käyttäjälle. Kolme kyseisistä käyttäjistä antoi asian kannalta merkityksellisen vastauksen. Kyseiset käyttäjät ovat farmasian alan yrityksiä, jotka lisäävät tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistamiinsa myöhemmän jalostusasteen tuotteisiin. Kyseisistä vastauksista ilmenee, että myöhemmän jalostusasteen käyttäjät eivät vastusta tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa Intiasta tulevalle tuonnille, vaikka he myöntävät, että toimenpiteiden käyttöönotto saattaa nostaa heidän raaka-aineidensa hintaa. Eräs käyttäjä vaikutti jopa suhtautuvan myönteisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon, koska kyseisellä yrityksellä oli vaikeuksia tuotteidensa myymisessä hinnaltaan alhaisten, tuettuja maahantuotuja raaka-aineita sisältävien tuotteiden aiheuttaman kilpailun takia.

(113) Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että mahdollisten toimenpiteiden vaikutus tutkimuksen kohteena olevan tuotteen käyttäjiin olisi vähäpätöinen.

7. Päätelmä

(114) Tutkittuaan asiaan liittyviä etuja ja edellä esitettyjä seikkoja komissio katsoo väliaikaisesti, että ei ole pakottavia syitä olla toteuttamatta toimenpiteitä kyseistä tuontia vastaan palauttamalla kilpaileva markkina-alue ja estämällä yhteisön tuotannonalalle aiheutuvien lisävahinkojen syntyminen.

H. EHDOTETUT TOIMENPITEET

(115) Väliaikaisen tullin tason määrittämisessä otettiin huomioon todetun tukemisen taso sekä yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin määrä.

1. Vahingon korjaava taso

(116) Koska vahinko ilmeni lähinnä laskevina hintoina ja vähenevinä voittoina, katsottiin, että vahinko voitaisiin poistaa vahvistamalla vahinkoa aiheuttamaton hintataso, toisin sanoen hintataso, joka vallitsisi, jos Intiasta ei tulisi tuettua tuontia. Tämän tapauksen olosuhteissa voidaan olettaa, että tällaiset hintatasot antaisivat yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden kustannustensa kattamiseen ja kohtuullisen voiton saamiseen.

Komissio katsoi tältä osin, että vahingon poistavan hintatason olisi perustuttava tutkimuksessa tarkastellun yhteisön tuottajan tuotantokustannusten painotettuun keskiarvoon sekä voittoon, joka olisi 15 prosenttia liikevaihdosta. Tällaista kannattavuusastetta pidettiin aiheellisena vähimmäistasona, jotta yhteisön tuotannonala pystyy investoimaan T& K:hon ja siten pysymään kilpailukykyisenä ja pitkällä aikavälillä elinkelpoisena. Yhteisön tuotannonalan voitaisiin kohtuudella olettaa saavuttavan kyseisen tuottotason, jos vahingollista tukemista ei harjoitettaisi.

Kyseistä vahingon korvaavaa tasoa verrattiin sitten asianomaisten viejien ilmoittamiin painotettuihin keskimääräisiin cif-tuontihintoihin.

2. Väliaikaisten toimenpiteiden muoto ja taso

(117) Koska neljälle yritykselle vahvistetut vahingon korjaavat marginaalit ovat tukimarginaaleja korkeammat, kyseisten yritysten osalta otetaan käyttöön tukimarginaaleja vastaavat tullit. Kahden yrityksen osalta, joiden kohdalla vahingon korjaavat marginaalit ovat tukimarginaaleja alemmat, otetaan käyttöön vahingon korjaavia marginaaleja vastaavat tullit perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kahden yrityksen osalta tukea pidettiin perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti vähäisenä eli alle kolmena prosenttina, ja yksi yritys ei saanut tukia lainkaan. Kolmen viimeksi mainitun yrityksen osalta tullin määräksi vahvistetaan 0 prosenttia.

(118) Toimenpiteiden muodon osalta otettiin erityisesti huomioon, että todettu vahinko ilmeni pääasiassa yhteisön tuottajien hintoihin kohdistuvana alentamispaineena ja tästä paineesta aiheutuneena kannattavuuden heikkenemisenä. Sen vuoksi katsottiin väliaikaisesti, että asianmukainen tapa korjata vahinko olisi arvon perusteella kannettavan tullin käyttöönotto.

(119) Koska yhteistyössä toimineet viejät eivät edustaneet enemmistöä Intian viennistä yhteisöön ja jotta yhteistyöstä kieltäytymistä ei palkittaisi, jäännöstulli olisi vahvistettava yhteistyössä toimiville viejille vahvistetun keskimääräisen vahingon korjaavan marginaalin tasolle eli 14,6 prosentiksi, mikä on korkeampi kuin korkein yhteistyössä toimineelle yritykselle säädetty yksilöllinen tulli.

I. ASIANOMAISTEN OSAPUOLTEN OIKEUDET

(120) Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi asetettava määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi on todettava, että kaikki tähän asetukseen liittyvät päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua tarkastelemaan uudelleen komission mahdollisesti esittämää lopullista tullia varten,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Otetaan käyttöön väliaikainen tasoitustulli CN-koodeihin ex 2941 10 10 (Taric-koodi 2941 10 10 *10), ex 2941 10 20 (Taric-koodi 2941 10 20 *10) ja ex 2941 90 00 (Taric-koodi 2941 90 00 *30) kuuluvan Intiasta peräisin olevan irtovalmisteena olevan amoksisilliinitrihydraatin, ampisilliinitrihydraatin ja kefaleksiinin tuonnissa.

2. Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava tulli mainittujen yritysten valmistamien tuotteiden tuonnin osalta on

- Biochem Synergy Ltd, Indore (Taric-lisäkoodi: 8219): 9,6 %

- Harshita Ltd, New Delhi (Taric-lisäkoodi: 8219): 9,6 %

- Kopran Ltd, Mumbai (Bombay) (Taric-lisäkoodi: 8220): 8,8 %

- Ranbaxy Laboratories Ltd, New Delhi (Taric-lisäkoodi: 8221): 6,6 %

- Lupin Laboratories Ltd, Mumbai (Bombay) (Taric-lisäkoodi: 8222): 4,6 %

- Orchid Chemicals & Pharmaceuticals Ltd, Chennai (Taric-lisäkoodi: 8224): 12 %

- Torrent Pharmaceuticals Ltd, Ahmedabad (Taric-lisäkoodi: 8225): 0 %

- Vitara Chemicals Ltd, Mumbai (Bombay) (Taric-lisäkoodi: 8225): 0 %

- Gujarat Lyka Organics Ltd, Mumbai (Bombay) (Taric-lisäkoodi: 8225): 0 %

- muiden yritysten osalta (Taric-lisäkoodi: 8900): 14,6 %

3. Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää väliaikaisen tullin määrää vastaavan vakuuden asettamista.

2 artikla

Asianomaiset osapuolet voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää komissiolta suullista kuulemista 15 päivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 2026/97 30 artiklan soveltamista.

Asianomaiset osapuolet voivat esittää huomautuksia tämän asetuksen soveltamisesta kuukauden kuluessa sen voimaantulopäivästä asetuksen (EY) N:o 2026/97 31 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 9 päivänä kesäkuuta 1998.

Komission puolesta

Leon BRITTAN

Varapuheenjohtaja

(1) EYVL L 288, 21.10.1997, s. 1

(2) EYVL C 277, 12.9.1997, s. 2