—

kumoamaan vastaajan 11.4.2022 tekemän päätöksen (numero SRB/ES/2022/18) siihen liittyvine liitteineen, erityisesti liitteen I, joka koskee yhdenmukaistetuissa liitteissä kaikkien niiden laitosten, jotka ovat vuodelta 2022 etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien laskelman kohteena, osalta (laitos laitokselta) erikseen esitettyjä laskennan tuloksia, siltä osin kuin niillä kulloinkin on merkitystä kantajan kannalta ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste: Kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen

Vastaaja on jättänyt kuulematta kantajaa ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä ja rikkonut siten Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan a alakohtaa

2.

Toinen kanneperuste: Menettelysääntöjen noudattamatta jättäminen

Riidanalainen päätös on pätemätön, koska sitä annettaessa on jätetty noudattamatta perusoikeuskirjan 41 artiklasta ja SEUT 298 artiklan yleisistä oikeusperiaatteista ja vastaajan työjärjestyksestä seuraavia yleisiä menettelyvaatimuksia.

3.

Kolmas kanneperuste: Riidanalaisen päätöksen puutteellinen perusteleminen

Vastoin SEUT 296 artiklaa, riidanalainen päätös ei sisällä riittäviä perusteluja; erityisesti siitä puuttuvat nyt käsiteltävää asiaa koskevat perustelut eikä siinä ole esitetty olennaisia perusteluja suhteellisuuden ja harkinnan osalta.

Vuotuisen rahoitusosuuden laskenta ei ole ymmärrettävä erityisesti sen takia, että siinä on käytetty epäyhtenäisiä käsitteitä eikä tärkeitä välivaiheita ole kuvattu.

4.

Neljäs kanneperuste: Tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden loukkaaminen siksi, että riidanalaista päätöstä ei voida saattaa uudelleen tarkasteltavaksi

Kantajan on vaikeaa saattaa riidanalainen päätös tuomioistuimen tutkittavaksi, koska sen perustelut ovat puutteellisia.

Vastaaja loukkaa tältä osin erityisesti kontradiktorisen menettelyn periaatetta, jonka mukaan osapuolten on voitava käsitellä kontradiktorisesti sekä niitä tosiseikkoja että myös oikeudellisia seikkoja, jotka ovat menettelyn lopputuloksen kannalta ratkaisevia.

5.

Viides kanneperuste: IPS (Institutional Protection Scheme) -indikaattorin käyttämisellä rikotaan delegoitua asetusta (EU) 2015/63 (1), jota on tulkittava ylemmäntasoisen oikeussäännön valossa

Delegoidun asetuksen 7 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaan vastaajan olisi pitänyt ottaa huomioon se, että kantajalla on hallussaan johdannaisia lähinnä vakuus- ja riskihallintatarkoituksessa.

IPS-indikaattorin soveltamisessa ei ollut ymmärretty oikein sen merkitystä, että kantaja on jäsenenä Sparkassen-Finanzgruppen laitosten suojajärjestelmässä.

Delegoidun asetuksen 6 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaan vastaajan olisi pitänyt ottaa huomioon myös kyseisen laitoksen kriisinratkaisuun joutumisen ja siten siitä seuraavan yhteisen kriisinratkaisurahaston käytön vähäinen todennäköisyys sekä suhteellisuusperiaate.

6.

Kuudes kanneperuste: MREL:n (Minimum Requirements for own funds and Eligible Liabilities) huomioon ottamatta jättämisellä riskipilarin ”riskialttius” yhteydessä rikotaan delegoitua asetusta (EU) 2015/63

Vastaajan olisi pitänyt delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan a alakohdan mukaisesti ottaa huomioon kantajan keskimääräistä suurempi 47,17 prosentin MREL-suhde, joka ylitti reilusti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston vahvistaman 8 prosentin vähimmäissuhteen.

7.

Seitsemäs kanneperuste: Riskikorjauksen kertoimen soveltamisella rikotaan delegoitua asetusta (EU) 2015/63, jota on tulkittava ylemmäntasoisen oikeussäännön valossa

Vastaajan olisi pitänyt riskikorjauksen kerrointa vahvistaessaan ottaa huomioon kantajan kaatumisen vähäinen todennäköisyys ja sen keskimääräistä suurempi MREL-suhde riskiprofiiliin nojautumista koskevan velvollisuuden ja perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistetun elinkeinovapautta koskevan perusoikeuden mukaisesti.

8.

Kahdeksas kanneperuste: (toissijaisesti): Delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 7 artiklan 4 kohdan toinen alakohta on ylemmäntasoisen oikeussäännön vastainen

Koska delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 7 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetään IPS-indikaattorin suhteuttamisesta, tällä säännöksellä loukataan perusoikeuskirjan 20 artiklan yhdenvertaisuutta koskevaa yleistä periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta, koska laitoksia, jotka kuuluvat samaan laitosten suojajärjestelmään ja joiden kaatumistodennäköisyys on näin ollen sama, voidaan kohdella eri tavalla.

9.

Yhdeksäs kanneperuste: Delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 luokittelujärjestelmä on ylemmäntasoisen oikeussäännön vastainen

Delegoidun asetuksen liitteen I vaiheen 2 mukainen riskiluokittelujärjestelmä johtaa ilmeisen epäoikeudenmukaisiin tuloksiin, ja tämän vuoksi sillä laiminlyödään riskiprofiiliin nojautumista koskevaa velvollisuutta ja loukataan yhdenvertaista kohtelua koskevaa yleistä periaatetta.