21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/43

1.

Pariisin sopimus on merkittävä saavutus, sillä se on yleinen, sitova ja tasapainoinen. Sopimuksen yleisenä tavoitteena on pitää lämpötilan nousu tällä vuosisadalla selvästi alle kahdessa celsiusasteessa ja pyrkiä rajoittamaan se puoleentoista celsiusasteeseen 1990-luvun tasoihin verrattuna. Se on erityisen tärkeä siksi, että siinä määritelty etenemisreitti kohti hiilestä irtautumista tarjoaa luotettavan ohjenuoran kaikille päättäjille kaikilla tasoilla, estää lukkiutumisen kalliisiin runsashiilisiin investointeihin ja antaa varmuuden ja selkeän suunnan yrityksille ja sijoittajille. Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) sopimuspuolten 22. kokouksessa (COP22) tehtävänä on pyrkiä ylläpitämään Pariisin myönteistä kehitystä ja toteuttamaan käytännössä sopimuksen eri mekanismit.

2.

Osapuolten nykyiset sitoumukset eivät kuitenkaan riitä saavuttamaan sovittuja tavoitteita, vaikka ne toteutettaisiin täysimääräisesti. Alueilta ja kunnilta, jotka ovat tiiviissä yhteydessä paikallisiin ja alueellisiin yhteisöihin, odotetaan tehostettuja toimia, ja osapuolten on esitettävä ajantasaiset panokset taustoittavan vuoropuhelun yhteydessä vuonna 2018. Erityisesti EU:n osalta Euroopan alueiden komitea on edelleen sitä mieltä, että kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja että tavoitteeksi on asetettava maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen huipun ohittaminen mahdollisimman pian ja niistä eroon pääseminen vuoteen 2050 mennessä tai pian sen jälkeen.

3.

EU:lla on pitkälle kehitetyn monitasoisen hallintojärjestelmänsä vuoksi erityisvastuu siitä, että se toimii yhtenäisenä ja kunnianhimoisena suunnannäyttäjänä ilmastonmuutoksen torjunnassa. AK onkin tyytyväinen, että Euroopan unioni on ratifioinut viivyttelemättä Pariisin sopimuksen, ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka sitä eivät vielä ole tehneet, ratifioimaan sopimuksen mahdollisimman pian. AK kehottaa myös Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita ajantasaistamaan ja täsmentämään vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteensa sekä vuoteen 2050 ulottuvan etenemissuunnitelmansa, jotta täytetään sopimuksessa asetettu velvoite määrittää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia vuosisadan puoleenväliin ulottuvia pitkän aikavälin strategioita. Prosessin olisi alettava mahdollisimman pian, jotta pystytään käymään laajaa keskustelua, jossa valtio-, alue- ja paikallistason hallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän edustajat ovat tiiviisti mukana.

4.

Pariisin sopimuksessa tunnustettiin monitasoisen hallinnon merkitys ilmastopolitiikassa. Periaate olisi nyt toteutettava käytännössä kaikilla hallinnon tasoilla, jotta voidaan kehittää yhteyksiä ja kuroa umpeen eroja, joita on kansallisten, alueellisten ja paikallisten ilmastonmuutospolitiikkojen välillä. Lisäksi olisi luotava paremmat avoimuuspuitteet ja kehitettävä tarvittavat välineet maailmanlaajuista arviointia, ilmastonmuutoksen erilaisten vaikutusten sekä menetysten ja vahinkojen parempaa ymmärtämistä ja soveltuvaa ilmastorahoitusta ja valmiuksien tukemista varten.

5.

AK kehottaakin kehittämään edelleen Liman–Pariisin toimintaohjelmaa (LPAA) ja siihen liittyvää alustaa eli valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoiminnan rekisteriä (NAZCA). Nämä voitaisiin integroida kokonaan UNFCCC:n sihteeristöön hyödyntäen äskettäin nimettyjen Climate Champions -tahojen käynnistämää maailmanlaajuisia ilmastotoimia koskevaa ohjelmaa (1). Tästä voisi puolestaan tulla perusta varsinaiselle monitasoiselle hallinnolle ilmastotoimien alalla, kuten myös Euroopan parlamentin päätöslauselmassa todetaan.

6.

Alueet ja kunnat ovat LPAA:n ja NAZCAn tärkeimpiä osallistujatahoja, ja ne ovat jo osoittaneet, kuinka laajasti ne sitoutuvat ilmastonmuutoksen torjumiseen ja mikä on niiden potentiaali toimien tehostamiseen. Vapaaehtoiset aloitteet, kuten EU:n kaupunginjohtajien ilmastosopimus ja yhteisymmärryspöytäkirja lämpötilan nousun rajoittamisesta alle kahteen asteeseen, tuovat erityistä lisäarvoa, sillä ne antavat LPAA:lle ja NAZCAlle määrällistä tietoa ja osoittavat suurempaa kunnianhimon tasoa kansallisiin lainsäätäjiin verrattuna. Alue- ja paikallishallinnon, valtionhallinnon ja myös hallitustenvälisten organisaatioiden tulisi tunnustaa näiden aloitteiden panos toimien virittämiseen kaikilla tasoilla, ja tällaisten aloitteiden tekemiseen tulisi kannustaa. Paikallis- ja alueviranomaisten toimet olisi otettava lukuun ja sisällytettävä asianomaisiin kansallisesti määriteltyihin panoksiin, kuten on jo asian laita esimerkiksi Meksikon kohdalla. Olisi myös tuettava muita seuranta- ja raportointialoitteita ja -mekanismeja päästövähennysten mittaamiseksi ja hillitsemis- ja sopeutumispolitiikkojen arvioimiseksi.

7.

On myös tarpeen integroida alueet ja kunnat paremmin UNFCCC-prosessiin. Se mahdollistaisi palautteen saamisen ruohonjuuritasolta ja sen kanavoimisen YK:n tasolle ajoissa. Valtioilla olisi mahdollisuus saada parasta tietoa, jolloin ne voisivat tehdä kustannustehokkaita päätöksiä, joita alueet ja kunnat panevat täytäntöön. Tätä varten on käytävä jatkuvaa ja suoraa vuoropuhelua eri tasojen välillä, lähtien paikallis- ja aluetasosta.

8.

Toimenpiteisiin vuoropuhelun tiivistämiseksi kuuluvat seuraavat:

9.

COP21-kokouksen jälkeen Euroopan komissio ja neuvosto ovat pitäneet entistä enemmän yhteyttä AK:n kanssa integroidakseen paikallisen lähestymistavan paremmin EU:n lainsäädäntöön – erityisesti kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman avulla. Lisäksi etenemissuunnitelmassa Pariisin sopimuksen täytäntöönpanemiseksi EU:ssa tuetaan täysin monitasoisen hallinnon periaatetta.

10.

Euroopan komissio on myös käynnistänyt EU:n kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen laajentamisen ja lujittamisen. Siihen sisältyy nyt sopeutumisosio, sen lisäksi, että sitä levitetään eri puolille maailmaa.

11.

AK:n kannalta on äärimmäisen tärkeää, että tätä tunnustusta hyödynnetään ja varmistetaan tasapainoinen lähestymistapa, jossa tunnustetaan sekä alueiden että kuntien erilliset panokset.

12.

AK haluaa korostaa, että monitasoisen hallinnon periaate on osallistava ja kustannustehokas, sillä se antaa kaikille hallinnon tasoille mahdollisuuden koordinoida toimiaan ja siten maksimoimaan toimintapotentiaalinsa.

13.

Alueilla on avainasema kontekstin antamisessa kaupunkipolitiikoille laajemmalla alueella ja niiden yhdistämisessä muihin politiikkoihin, kuten metsätalouteen, vihreisiin ja sinisiin infrastruktuureihin, alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja maatalouteen. Tämä alueiden tehtävä on erityisen tärkeä EU:ssa, joka muodostuu pienistä ja keskisuurista kaupungeista, joilla on usein rajalliset resurssit ja rajallinen toimintakyky. Alueet auttavat välttämään kalliita päällekkäisiä toimia ja varmistamaan laajan yhteenkuuluvuuden kaupunkialueiden ja muiden alueiden välillä.

14.

EU:n kaupunginjohtajien ilmastosopimuksessa on esimerkiksi mukana useita alueita alueellisina koordinaattoreina. Näin voidaan mahdollistaa useiden kaupunkien liittyminen samanaikaisesti sopimukseen.

15.

AK toteaakin, että alueilla on keskeinen rooli tällaisen vertikaalisen koordinoinnin edistämisessä kaikkien hallintotasojen välillä.

16.

Esimerkiksi Italiassa alueet ovat perustaneet alueidenvälisen neuvottelukunnan käsittelemään ilmastonmuutokseen sopeutumista. Neuvottelukunta kokoaa yhteen Italian valtiovallan ja kaikki alueet. Tämä takaa sen, että Italian sopeutumisstrategia, joka on laadittu ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan EU:n strategian pohjalta, pannaan täytäntöön aluetasolla.

Alueet ovat puolestaan vastuussa myös siitä, että ne auttavat alueensa kuntia ja kaupunkeja laatimaan paikallisia sopeutumissuunnitelmia.

17.

AK kehottaa tämän esimerkin pohjalta EU:n alueita osoittamaan johtajuutta EU:n ja kansallisten ilmastostrategioiden toteuttamisessa ja ajamaan muutosta paikallistasolla. Se kehottaa myös Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään tämän roolin ilmasto- ja energia-alan osallistavan hallinnon määritelmiinsä sekä Pariisin sopimuksen täytäntöönpanostrategioihinsa. Tässä yhteydessä on myös otettava asianmukaisesti huomioon ”alueellisten koordinaattoreiden” rooli kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksessa suunniteltaessa uusia tukivälineitä allekirjoittajatahoille.

18.

AK katsoo, että vertikaalisen koordinoinnin lisäksi on syvennettävä eri politiikkojen välistä horisontaalista koordinointia. Ilmastoasioiden huomioon ottaminen kaikilla politiikan aloilla tarjoaa paikalliselle väestölle useita oheisetuja, kuten paremman elämänlaadun ja paikallisia työpaikkoja. Näin voidaan myös luoda synergiaa ja alentaa toimien kustannuksia. On esimerkiksi arvioitu, että jos EU:n kiertotalouspaketti pannaan asianmukaisesti täytäntöön, sen avulla voitaisiin osaltaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain 2–4 prosenttia (2). AK kehottaa näin ollen COP22-kokousta käsittelemään raaka-aineiden käytön vähentämisen ja kestäväpohjaisen jätehuollon keskeistä merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

19.

AK kehottaakin alueita ja kuntia edistämään poikkihallinnollista yhteistyötä. Suomesta voidaan mainita Espoon kaupungin onnistunut kestävän kehityksen poikkihallinnollisen ohjelman malli. Tämä yhdennetty lähestymistapa on vaikuttanut suuresti siihen, että Espoosta on tullut EU-puheenjohtajamaan Alankomaiden teettämän tutkimuksen mukaan EU:n kestävin kaupunki.

20.

Sen lisäksi, että paikallis- ja aluetasolla tehdään horisontaalista yhteistyötä, olisi myös pyrittävä välttämään siiloutumista suunniteltaessa EU:n tukitoimia alueille ja kunnille. AK onkin tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on ilmoittanut tiedonannossaan ”Pariisin jälkeen” keskitetyn yhteispisteen perustamisesta, ja korostaa myös tämän palvelun merkitystä pyrittäessä vastaamaan alueiden tarpeisiin.

21.

COP22-kokousta valmisteltaessa ja siitä eteenpäin AK sitoutuu tukemaan tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa Euroopan komissiota ja neuvostoa niiden pyrkimyksissä myötävaikuttaa siihen, että sopimus saadaan toteutettua onnistuneesti.

22.

AK:n tulisi toimielimenä pyrkiä hiilineutraaliuteen, ja se aikoo paneutua tähän haasteeseen yhdessä muiden EU:n toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin kanssa.

23.

EU:ssa AK sitoutuu informoimaan alueita ja kuntia niiden avainroolista ilmastoimien lujittamisessa ja kaikista helpottavista mekanismeista alhaalta ylöspäin suuntautuvan toiminnan tukemiseksi.

24.

AK, joka on EU:n kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen vankka kannattaja, kannustaa jäseniään osallistumaan aloitteeseen, ja se on myös perustanut AK:hon ilmastosopimuslähettiläiden ryhmän edistämään aloitetta ryhmän jäsenten kotimaissa.

25.

AK on siksi sitoutunut toimimaan esimerkillisesti. Se on mukana ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmässä (EMAS) ja sitoutuu jatkamaan toimiaan yhdessä hallinnon ja jäsenten kanssa hiilidioksidipäästöjensä ja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseksi. Tätä varten AK tutkii mahdollisuuksia kompensoida jäsenten ja henkilöstön matkojen väistämättä aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä edellyttää AK:n hiilijalanjäljen laskemista siten, että laskelmassa otetaan huomioon kaikki työmatkat ja komitean kotipaikan ulkopuoliset kokoukset. Kasvihuonekaasupäästöjen hyvityksillä tulisi rahoittaa kestäväpohjaisia hankkeita EU:ssa. Uusia teknologioita kuten videokonferenssitekniikkaa tulisi hyödyntää laajemmin muun muassa AK:n valiokuntakokouksissa.

26.

AK:n tulisi pyrkiä paperittomuuteen seuraamalla Euroopan parlamentin esimerkkiä: asiakirjoja ei enää tulosteta täysistuntoja tai valiokuntakokouksia varten, elleivät jäsenet erikseen pyydä tulosteita tai jokin muu pakottava syy edellytä asiakirjojen tulostamista.

27.

EU:n rajojen ulkopuolella AK on sitoutunut tekemään yhteistyötä ilmastotoimien pääosaston (CLIMA), Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden kanssa vihreän diplomatian verkoston puitteissa tukeakseen EU:n ulkopuolisten osapuolten tähänastisten sitoumusten toteuttamista ja kannustaakseen niitä tekemään uusia sitoumuksia, jotka ovat samankaltaisia kuin Euroopan unionin tekemät sitoumukset.

28.

AK käyttää tässä erityisesti sellaisia rakenteita kuin Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokous, EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssi, Ukraina-erityistyöryhmä sekä neuvoa-antavat sekakomiteat ja työryhmät ehdokasmaiden ja ehdokkuutta edeltävässä vaiheessa olevien maiden kanssa, jotta ilmastopolitiikka pysyisi kärjessä poliittisella asialistalla ja jotta sen täytäntöönpanoa voitaisiin tukea alue- ja paikallistasolla kaikkialla maailmassa.

29.

AK toimii aktiivisesti Tangerissa järjestettävän MEDCOP22-kokouksen yhteydessä vahvistaakseen edelleen kyseisen alueen kaupunkien ja alueiden mahdollisuuksia toimia ilmasto- ja energia-alalla. Komitea tukee etenkin painopisteen asettamista Euro–Välimeri-alueen paikallis- ja alueviranomaisten rahoitukseen ja valmiuksien parantamiseen ja tuo nämä kysymykset COP22-kokoukseen osallistuvan EU:n valtuuskunnan tietoon.

30.

AK auttaa erityisesti edistämään kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimusta globaalilla tasolla aloittamalla Euro–Välimeri-alueen kaupunginjohtajien ilmastosopimuksella ja mahdollisesti itäisellä kaupunginjohtajien ilmastosopimuksella vuonna 2016.

31.

AK on myös edelleen sitoutunut UNFCCC-tasolla tukemaan EU:n valtuuskunnan kunniahimoista ilmastokantaa ja erityisesti EU:n monitasoisen hallinnon mallia paikallishallinnon ja kunnallisviranomaisten päätoimijaryhmien kumppaneiden keskuudessa.

32.

Kun otetaan huomioon ilmastoalalla tarvittavien toimien laajuus, meidän kaikkien tulee muuttaa tuotanto- ja kulutustapojamme. Jotta näille perustavanlaatuisille muutoksille saataisiin yleisön hyväksyntä, alueilla ja kunnilla on keskeinen vastuu kansalaisten osallistamisesta ja heidän saamisestaan aktiivisesti mukaan tähän muutosprosessiin.

33.

Sekä alueilla että kunnilla on ratkaiseva rooli levitettäessä tietoa käyttäytymisen muuttamisesta ja toimenpiteistä, joilla tuetaan yksittäisiä ilmastotoimia.

34.

Alueiden ja kuntien on myös kartoitettava ja poistettava pullonkauloja, jotka estävät kansalaisia osallistumasta täysimääräisesti siirtymiseen kohti vähähiilistä ja ilmastonmuutosta kestävää yhteiskuntaa, tekemällä koordinointityötä ylempien hallintotasojen (valtiot, EU, kansainvälinen taso) kanssa.

35.

Alueiden ja kaupunkien pitkäaikaiset kumppanuudet yritysten, yliopistojen, paikallisyhteisöjen, kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja koulujen kanssa ovat äärimmäisen tärkeitä ilmastoimien edistämisessä.

36.

AK kehottaakin alueita ja kuntia täyttämään täysimääräisesti roolinsa ja edistämään useita toimijoita yhteen kokoavia hankkeita valtiotasoa alemmilla tasoilla, jotta voidaan luoda kestävän kehityksen kulttuuri, joka kannustaa jäsenvaltioita ja EU:n tasoa toimiin. Komitea korostaa, että EU:n eri osien ja alueiden ja kuntien välillä on suuria eroja ilmastonmuutokseen liittyvissä tarpeissa ja haavoittuvuudessa.

37.

Tutkimuksen rooli on ratkaiseva etsittäessä asianmukaisia poliittisia vastauksia ilmastonmuutoksen haasteeseen. Tiiviit yhteydet tiedemaailmaan edistävät osaltaan hyvää poliittista päätöksentekoa, joka perustuu vahvaan asiantuntemukseen.

Tästä syystä AK kehottaa alueita ja kuntia luomaan tiiviit yhteydet yliopistoihin ja tutkimuskeskuksiin omilla alueillaan ja niiden ulkopuolella ja tukemaan alueidenvälistä yhteistyötä näillä aloilla.

38.

Tietämyksen yhteinen tuottaminen varhaisesta vaiheesta lähtien ja poliittisten päättäjien ja tutkijoiden välillä tapahtuva arviointi edistävät yhteistyötä ongelmien kartoittamisessa ja niiden yhteisessä ratkaisemisessa läpi koko tutkimusprosessin ja poliittisen päätöksenteon.

39.

AK toteaa tyytyväisenä, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin äskettäinen päätös laatia luonnos erityiskertomukseksi kaupungeista ja ilmastosta vuonna 2023 lisää vastaisuudessa tutkimusta kaupunkien merkityksestä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ottamaan aktiivisesti osaa kertomuksen laatimiseen ja osallistamaan AK:n tähän prosessiin sekä edistämään ilmastotoimien monitasoista alueellista visiota. Erityisesti AK kehottaa Euroopan komissiota edistämään tutkimusta näillä aloilla, jotta voidaan antaa rakentava panos erityiskertomukseen, jota käytetään tulevissa UNFCCC-keskusteluissa. Tämä koskee erityisesti maailmanlaajuista arviointia Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon tilasta vuoteen 2023 mennessä.

40.

AK kannattaa tutkijoiden edustajien ottamista mukaan sopeutumis- ja hillitsemispolitiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon.

41.

Pariisin sopimuksessa tunnustetaan sopeutumisen merkittävä positiivinen vaikutus hillitsemistoimiin.

42.

AK laatii erillisen lausunnon, jossa keskitytään ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan EU:n strategian uudelleentarkasteluun, joka on tarkoitus toteuttaa vuonna 2017. AK kehottaa tässä yhteydessä sitoutumaan vahvasti hillitsemis- ja sopeutumistoimien integroimiseen sekä sopeutumisen huomioon ottamiseen kaikissa asiaankuuluvissa politiikoissa.

43.

AK toteaa, että koska ilmastonmuutoksella saattaa olla kielteisiä vaikutuksia ihmisille ja omaisuudelle, alueille ja kunnille tulisi antaa mahdollisuus parantaa palautumiskykyään mahdollisimman pian. AK painottaa kuitenkin, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää vertikaalista ja horisontaalista yhteistyötä ja että alueiden ja kuntien tulee myös olla yhteydessä toisiinsa voidakseen sopeutua ilmastonmuutokseen.

44.

AK on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on julkaissut toimintasuunnitelman katastrofiriskien vähentämistä koskevasta Sendain kehyksestä 2015–2030 ja että selviytymiskyky katastrofitilanteissa on sisällytetty COP21-sopimukseen. Kestävän infrastruktuurin rakentamisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen välisiä yhteyksiä olisi tiivistettävä edelleen, jotta voidaan edistää monialaista koordinointia pelastuspalveluiden ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävien toimien välillä kaikilla tasoilla.

45.

AK kehottaa lisäämään tietoisuutta ja tukimekanismeja, jotta voidaan kehittää alueellisesti suuntautuneita kansallisia sopeutumisstrategioita. Niiden kehittämistä johdonmukaisiksi alueellisiksi toimintasuunnitelmiksi ja aina paikallistasolle asti tulisi seurata tarkkaan, ja EU:n tasolla olisi asetettava selkeät, säännöllisin väliajoin saavutettavat välitavoitteet.

46.

Kysymys rahoituksesta ja erityisesti alueiden ja kuntien mahdollisuuksista saada rahoitusta on keskeinen Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon kannalta.

47.

Vaikka EU:ssa on erilaisia rahoitusmahdollisuuksia, alueet ja kunnat kohtaavat erinäisiä esteitä, jotka estävät niitä hyödyntämästä EU:n tasolla sekä EU:n rahastoista että Euroopan investointipankin (EIP) kautta tarjolla olevia tukitoimia.

AK:ssa ja eri sidosryhmien kanssa käytyjen moninaisten keskustelujen pohjalta AK kehottaa Euroopan komissiota, EIP:tä ja jäsenvaltioita keskittymään siihen, että alueilla ja kunnissa kehitetään asianmukainen hallintokapasiteetti, jotta voidaan hyödyntää täysmääräisesti EU:n tasolla tarjolla olevia julkisia ja yksityisiä rahoitusmahdollisuuksia. Tämä koskee erityisesti pienempiä alueellisia yhteisöjä.

48.

EU:n toimielinten tulisi myös pyrkiä viestimään ja jakamaan tietoa näistä eri mahdollisuuksista. AK sitoutuu tukemaan Euroopan komissiota ja EIP:tä tarvittavien kohdennettujen viestintävälineiden kehittämisessä.

49.

AK on myös huolestunut rakennerahastojen mahdollisesti tehottomasta käytöstä useissa jäsenvaltioissa. Vaikka 20 prosenttia EU:n talousarviosta on omistettu ilmastotoimille, rakennerahastoista rahoitettavien hankkeiden ilmastokriteeriä ei sovelleta tai tarkisteta systemaattisesti, ja vaarana onkin, että EU:n rahoitusta käytetään EU:n ilmastotavoitteiden vastaisiin hankkeisiin. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden tulisi olla erityisen valppaita ja tutkia tätä asiaa sekä ryhtyä tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin pitäen mielessä teknologianeutraaliuden periaatteen ja jäsenvaltioiden oikeuden valita eri energialähteiden välillä.

50.

AK kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan sitoumuksiaan, jotka koskevat ympäristön kannalta haitallisten tukien asteittaista poistamista. Lisäksi AK katsoo, että päästökauppajärjestelmän käynnissä olevan uudistuksen tuloksena tulisi asettaa kohtuullinen hiilen hinta, joka ei heikennä jäsenvaltioiden kilpailukykyä, ja ottaa käyttöön mekanismi, jonka avulla alueet voivat tukea kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia. AK kiinnittää Euroopan komission ja neuvoston huomion Kalifornian ja Quebecin välisten hiilimarkkinoiden hyvään esimerkkiin. Miljardeja dollareita on nyt investoitu uudelleen paikalliseen talouteen yritysten, kaupunkien, kuntien ja kansalaisten tukemiseksi siirtymisessä kohti vähähiilistä taloutta. AK kehottaa EU:ta ottamaan mallia tästä esimerkistä päästöoikeuksien jakamisessa. Se kehottaa myös jäsenvaltioita antamaan alueille aktiivisen roolin päästökauppajärjestelmässä erityisesti niin, että ne hallinnoivat huutokauppatuloja ja investoivat ne uudelleen kestäväpohjaisiin hankkeisiin.

51.

EU:n on myös tarkistettava omaa lainsäädäntöään helpottaakseen investointeja uusiutuviin energialähteisiin; esimerkiksi biopolttoaineiden alennettua verotasoa pidetään nykyisellään valtiontukena, jolle myönnetään ainoastaan väliaikaisia poikkeuslupia. Tämä johtaa investointiedellytyksiä koskevaan epävarmuuteen ja aiheuttaa hallinnollisia rasitteita uusiutuvista lähteistä peräisin olevien polttoaineiden tuottajille ja toimittajille.

Koska rahoitusta tarvitaan paljon, alueiden ja kuntien tulee houkutella sekä julkista että yksityistä rahoitusta. Yrityksille on vielä tarjolla paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia Pariisin sopimuksen täytäntöönpanossa.

52.

AK kehottaakin alueita ja kuntia tukemaan ajattelutavan muutosta ”rahastovarojen” käytöstä kestävään kehitykseen tähtäävien toteuttamiskelpoisten liiketoimintasuunnitelmien ”rahoittamiseen”.

53.

Tätä varten on vahvistettava julkisen ja yksityisen sektorin välistä vuoropuhelua. Lisäksi alueiden ja kuntien tulisi tehdä laajemmin yhteistyötä EIP:n ja pankkisektorin kanssa, jotta voidaan parantaa niiden tietämystä innovatiivisista rahoitusmekanismeista vähähiilisyyteen ja palautumiskykyyn tähtääviä hankkeita varten.

Tässä yhteydessä AK korostaa, että sääntelyn varmuus ja ennakoitavuus ovat ennakkoehtoja tällaisten hankkeiden toteuttamiselle. AK korostaa myös, että on tärkeää jakaa hyviä käytänteitä, jotka liittyvät kestävyyskriteerien ottamiseen huomioon rahoitusalalla. Julkisten ja yksityisten sijoittajien opastamiseksi rahoitustuotteet tulisi arvioida ja merkitä sen mukaan, kuinka alttiita ne ovat ilmastoriskeille ja edistävätkö ne siirtymistä vähähiiliseen talouteen.