P7_TC1-COD(2011)0254

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. lokakuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/…/EU antamiseksi turvallisuutta koskevien perusnormien vahvistamisesta ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka jotka

ottaa ottavat huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 31 ja 32 192 artiklan 1 kohdan , [tark. 1]

ottaa ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, jonka komissio on laatinut saatuaan lausunnon asiantuntijaryhmältä, jonka tieteellis-tekninen komitea on nimennyt jäsenvaltioiden tieteellisten asiantuntijoiden keskuudesta, ja kuultuaan Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1)

sekä katsoo katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 2 artiklan b kohdan mukaan yhteisö laatii yhtenäiset turvallisuusmääräykset väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi, ja sen 30 artiklassa määritellään ”perusnormit” väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artikla muodostaa oikeusperustan ympäristön laadun ja ihmisten terveyden säilyttämiselle , suojelulle ja parantamiselle, ionisoivalle säteilylle altistumisen aiheuttamat vaarat mukaan luettuna . [tark. 2] (1 a) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artikla mahdollistaa turvallisuusnormien laatimisen väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi. [tark. 3] (1 b) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artikla mahdollistaa perusnormien vahvistamisen väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta. [tark. 4]

(2)

Tehtävänsä mukaisesti yhteisö vahvisti perusnormit ensimmäisen kerran vuonna 1959 perustamissopimuksen 218 artiklan mukaisesti työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 2 päivänä helmikuuta 1959 annetuilla direktiiveillä (2). Näitä direktiivejä on tarkistettu useita kertoja, viimeksi vuonna 1996 neuvoston direktiivillä 96/29/Euratom (3), jolla kumottiin aiemmat direktiivit.

(3)	Direktiivissä 96/29/Euratom vahvistetaan turvallisuutta koskevat perusnormit. Direktiiviä sovelletaan tavanomaisiin tilanteisiin ja säteilyvaaratilanteisiin, ja sitä on täydennetty erityislainsäädännöllä.

(4)	Neuvoston direktiivi 97/43/Euratom (4), neuvoston direktiivi 89/618/Euratom (5), neuvoston direktiivi 90/641/Euratom (6) ja neuvoston direktiivi 2003/122/Euratom (7) kattavat erilaisia erityisiä direktiiviä 96/29/Euratom täydentäviä näkökohtia.

(5)	Kyseisissä säädöksissä käytetyt määritelmät ovat ajan mittaan kehittyneet, ja niitä on mukautettu kuhunkin soveltamisalaan. Monet niissä säädetyt vaatimukset sopivat antamisajankohdan tilanteeseen, mutta niitä ei voida käyttää direktiivin 96/29/Euratom yhteydessä.

(6)

Tieteellis-teknisen komitean nimeämä asiantuntijaryhmä totesi lausunnossaan, että Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 31 ja 32 artiklan mukaisesti vahvistetuissa perusnormeissa olisi otettava huomioon kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan (ICRP) antamat, erityisesti julkaisussa nro 103 vuonna 2007 julkaistut (8) uudet suositukset, ja että perusnormit olisi tarkistettava uuden tieteellisen näytön ja käytännöstä saadun kokemuksen perusteella.

(7)

Tämän direktiivin olisi noudatettava ICRP:n julkaisussa 103 käyttöön otettua tilannepohjaista lähestymistapaa, ja siinä olisi tehtävä ero vallitsevien ja suunniteltujen säteilyaltistustilanteiden sekä säteilyvaaratilanteiden välillä. Normien ja vaatimusten soveltamisen osalta olisi kuitenkin tehtävä ero myös luonnon säteilylähteisiin liittyvien vallitsevien altistustilanteiden ja ihmisten toimintaan liittyvien vallitsevien altistustilanteiden välillä. Tämän uuden toimintakehyksen mukaisesti direktiivissä olisi käsiteltävä kaikenlaisia säteilyaltistustilanteita ja kaikentyyppisiä altistuksia eli työperäisiä ja lääketieteellisiä altistuksia sekä väestön altistusta. [tark. 5]

(8)	Direktiivissä olisi myös otettava huomioon ICRP:ssä käyttöön otettu uusi, viimeisimpään säteilyriskejä koskevaan tietoon perustuva metodologia annosten laskemiseksi.

(9)	Nykyiset työperäisen altistuksen ja väestön altistuksen vuosiannosrajat pysyvät ennallaan. Enää ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta viiden vuoden keskiarvon määrittämiseen paitsi kansallisessa lainsäädännössä yksilöidyissä erikoistilanteissa.

(10)

Kudosvaikutuksista saadun uuden tieteellisen tiedon vuoksi olisi optimointiperiaatetta sovellettava tarvittaessa myös kudosannoksiin, jotta annokset voitaisiin pitää niin pieninä kuin on kohtuudella mahdollista. Direktiivissä olisi myös noudatettava uutta ICRP:n ohjeistusta silmän mykiön kudosannosrajasta työperäisessä altistuksessa.

(11)	Teollisuuden aloilla, joilla prosessoidaan maankuoresta otettua luonnon radioaktiivista ainetta, työntekijät ja, mikäli ainetta pääsee ympäristöön, myös väestö altistuvat lisäsäteilylle.

(12)

Suojelu luonnon säteilylähteiltä olisi otettava täysimääräisesti huomioon yleisissä vaatimuksissa sen sijaan, että sitä käsiteltäisiin erikseen erityisessä direktiivin osastossa. Erityisesti luonnossa esiintyviä radionuklideja sisältäviä aineita prosessoivia teollisuudenaloja olisi hallinnoitava samassa sääntelykehyksessä kuin muita toimintoja.

(13)	Rakennusmateriaalien sisältämää luonnollista radioaktiivisuutta koskevien vaatimusten olisi oltava sellaisia, että rakennusmateriaalien vapaa liikkuvuus on mahdollista ja että parannetaan suojaa säteilyvaaraa vastaan . [tark. 6]

(14)

Asuntoja koskevista selvityksistä saatujen epidemiologisten löydösten mukaan keuhkosyöpäriski on olemassa, jos radonin pitoisuus sisäilmassa on luokkaa 100 Bq m-3. Uusi säteilyaltistustilanteiden määrittely mahdollistaa sen, että väestön suojaamista altistuksesta sisäilman radonille koskevan komission suosituksen 90/143/Euratom (9) säännökset sisällytetään perusnormien sitoviin vaatimuksiin jättäen samalla tarpeeksi joustavuutta täytäntöönpanoon.

(15)	Ilma-aluksen henkilökunnan altistusta avaruussäteilylle olisi käsiteltävä suunniteltuna altistustilanteena. Avaruusaluksen käyttö olisi saatettava tämän direktiivin soveltamisalaan, ja sitä olisi käsiteltävä erityisesti sallittuna altistuksena.

(16)

Väestön terveyden suojelussa otetaan huomioon Radioaktiivisten aineiden esiintyminen ympäristössä vaikuttaa väestön terveyteen . Suorien ympäristöaltistusreittien lisäksi olisi tarkasteltava myösympäristön suojelua kokonaisuutena kattavassa ja johdonmukaisessa kehyksessä, johon sisältyy myös eliöiden altistus. Koska ihmiset ovat osa ympäristöä, tällainen toimintatapa on pitkällä aikavälillä hyväksi terveyden suojelulle. Koska niin sisäinen kuin ulkoinen säteily vaikuttaa organismeihin, olisi osoitettava lisäresursseja ionisoivan säteilyn ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten yksityiskohtaiseen tutkimukseen. [tark. 8]

(17)

Lääketieteessä tärkeät teknologiset ja tieteelliset edistysaskeleet ovat johtaneet potilaiden säteilyaltistuksen merkittävään lisääntymiseen. Direktiivissä olisi korostettava, että lääketieteellisen säteilyaltistuksen, mukaan lukien oireettomien henkilöiden altistus, on oltava oikeutettua. Direktiivissä olisi vahvistettava vaatimuksia, jotka koskevat potilaille annettavia tietoja, lääketieteellisistä menettelyistä aiheutuvien annosten raportointia, diagnostisten vertailutasojen käyttöä ja annoksia osoittavien laitteiden saatavuutta.

(18)

Onnettomuuksien vuoksi tapahtuvat ja tahattomat lääketieteelliset altistukset aiheuttavat jatkuvasti huolta. Niiden ehkäisyyn ja mahdollisten altistusten johdosta tarvittaviin jatkotoimiin on kiinnitettävä asianmukaista huomiota. Tällaisten tapausten ehkäisemiseksi olisi korostettava laadunvarmistusohjelmien merkitystä, mukaan lukien sädehoitoon sovellettava riskianalyysi, ja tällaisissa tapauksissa olisi vaadittava tietojen kirjaamista, raportointia, tapahtumien analysointia ja korjaavia toimia.

(19)

Direktiivissä 97/43/Euratom käsitellyt niin sanotut oikeuslääketieteelliset altistukset on nyt määritelty selkeästi henkilöiden tarkoitukselliseksi altistamiseksi muussa kuin lääketieteellisessä tarkoituksessa, toisin sanoen kyseessä on ”muusta kuvantamisesta kuin lääketieteellisestä kuvantamisesta aiheutunut altistus”. Tällaiset toiminnot on saatettava asianmukaiseen viranomaisvalvontaan, ja ne on perusteltava samalla tavalla kuin lääketieteelliset altistukset. Lääkintähenkilökunnan lääkinnällisillä laitteilla suorittamiin menettelyihin on kuitenkin suhtauduttava eri tavalla kuin menettelyihin, joita muu kuin lääkintähenkilökunta suorittaa muilla kuin lääkinnällisillä laitteilla. Yleisesti ottaen olisi sovellettava väestön altistusta koskevia vuosiannosrajoja ja vastaavia rajoituksia.

(20)

Olisi vaadittava, että jäsenvaltiot alistavat viranomaisvalvontaan tietyt toiminnot, joihin liittyy ionisoivasta säteilystä aiheutuva vaara, tai kieltävät tietyt toiminnot. Jäsenvaltioiden olisi voitava hyödyntää asteittaista lähestymistapaa viranomaisvalvontaan, jonka pitäisi olla tiukkuudeltaan suhteessa toiminnoista aiheutuvien altistusten suuruuteen ja todennäköisyyteen, ja myös suhteessa siihen vaikutukseen, joka viranomaisvalvonnalla voi olla tällaisten altistusten vähentämisessä tai laitosten turvallisuuden parantamisessa.

(21)

On suotavaa asettaa samat aktiivisuuspitoisuuden arvot sekä toimintojen vapauttamiselle viranomaisvalvonnasta että säännellyistä toiminnoista peräisin olevien materiaalien vapauttamiselle vaatimuksista. Laajan tarkastelun jälkeen päätettiin, että IAEA:n asiakirjassa RS-G-1.7 (10) suositeltuja arvoja voidaan käyttää sekä viranomaisvalvonnasta vapauttamisen oletusarvoina, jolloin niillä korvataan direktiivin 96/29/Euratom liitteessä I säädetyt aktiivisuuspitoisuusarvot, että yleisinä vaatimuksista vapauttamiseen oikeuttavina tasoina, jolloin niillä korvataan arvot, joita komissio suosittaa säteilysuojelua koskevassa asiakirjassa nro 122 (11).

(22)	Jäsenvaltiot voivat vapauttaa luvanvaraisuudesta tiettyjä toimintoja, joihin liittyy vapauttamiseen oikeuttavat arvot ylittäviä aktiivisuuksia.

(23)

Erityiset vaatimuksista vapauttamiseen oikeuttavat tasot, jotka ovat korkeampia kuin valvonnasta ja vaatimuksista vapauttamiseen oikeuttavat oletusarvot, ja niitä koskevat yhteisön ohjeet (12) ovat edelleen tärkeitä välineitä toimiluvan saaneiden laitosten purkamisesta peräisin olevien suurten ainemäärien hallinnoinnissa.

(24)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ulkopuolisia työntekijöitä suojataan samalla tavalla kuin säteilylähteitä käyttävien yritysten palkkaamia säteilylle altistuvia työntekijöitä. Direktiivissä 90/641/Euratom säädetyt ulkopuolisia työntekijöitä koskevat erityisjärjestelyt olisi laajennettava kattamaan myös tarkkailualueilla tehty työ.

(25)

Säteilyvaaratilanteiden hallinnassa olisi nykyinen interventiotasoihin perustuva lähestymistapa korvattava laajemmalla järjestelmällä, johon kuuluu uhkien analysointi, yleinen valmiusjärjestelmä, valmiussuunnitelmat tunnistetuille uhille ja etukäteen laaditut toimintatavat kunkintyyppisen tapahtuman hallintaan.

(26)

Kun säteilyvaaratilanteita ja vallitsevan altistuksen tilanteita varten otetaan käyttöön vertailutasot, voidaan sekä suojata yksittäisiä henkilöitä että ottaa huomioon muita yhteiskunnallisia arviointiperusteita samalla tavoin kuin annosrajojen ja annosten rajoitusten avulla suunnitellun altistuksen tilanteissa.

(27)	Jotta maiden rajojen yli vaikuttavia säteilyvaaratilanteita voitaisiin hallita tehokkaasti, olisi jäsenvaltioiden parannettava yhteistyötään ja avoimuuttaan valmiussuunnitelmien laadinnassa ja pelastustoiminnassa. [tark. 9]

(28)

Kansainvälinen atomienergiajärjestö tarkistaa paraikaa yhdessä Maailman terveysjärjestön, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön, Kansainvälisen työjärjestön, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ydinenergiajärjestön ja Yleisamerikkalaisen terveysjärjestön (PAHO) kanssa kansainvälisiä turvallisuutta koskevia perusnormeja ICRP:n uuden julkaisun nro 103 pohjalta.

(29)	Kansallisten virastojen ja laitosten sekä asiantuntijoiden asema ja vastuut säteilysuojelun teknisten ja käytännön näkökohtien pätevässä hoitamisessa on selkeytettävä.

(30)	Päästölupien myöntämiselle ja päästöjen seurannalle olisi asetettava tarkempia vaatimuksia ja asianmukaiset seuraamukset . Komission suosituksella 2004/2/Euratom (13) otettiin käyttöön vakiomuoto tietojen ilmoittamiseksi ydinvoimalaitosten ja jälleenkäsittelylaitosten päästöistä. [tark. 10]

(31)

annettuun viimeisimpään direktiiviin Direktiiviä 2003/122/Euratom ei tarvitse tehdä suuria muutoksia; joitakin vaatimuksia on kuitenkin ulotettava koskemaan olisi laajennettava siten, että vaatimukset koskisivat mitä tahansa radioaktiivisia umpilähteitä. Isännättömiin lähteisiin , kuten räjähtämättömiin ammuksiin, liittyy kuitenkin vielä ratkaisemattomia ongelmia, ja on ollut merkittäviä tapauksia, joissa kolmansista maista on tuotu kontaminoitunutta metallia. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön vaatimus, että tapahtumista, joihin liittyy isännättömiä lähteitä tai metallin kontaminaatiota, on ilmoitettava. Kansainvälisten turvatoimien kannalta on myös tärkeää yhdenmukaistaa IAEA:n vahvistamien tasojen kanssa tasot, joiden yläpuolella mitä tahansa lähdettä on pidettävä korkea-aktiivisena umpilähteenä. [tark. 11]

(32)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(33)	Direktiivit 89/618/Euratom, 90/641/Euratom, 96/29/Euratom, 97/43/Euratom ja 2003/122/Euratom olisi näin ollen kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

SISÄLTÖ JA SOVELTAMISALA

1 artikla

Kohde

1.   Tässä direktiivissä vahvistetaan perusnormit työntekijöiden, väestön, potilaiden ja muiden lääketieteellisissä tarkoituksissa säteilylle altistuvien henkilöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta, ja pyritään siihen, että jäsenvaltiot panevat perusnormit yhdenmukaisesti täytäntöön jotta jäsenvaltioissa varmistetaan yhdenmukainen suojan vähimmäistaso, tämän estämättä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai vahvistamasta turvallisuutta koskevia perusnormeja, jotka ovat tässä direktiivissä esitettyjä normeja tiukempia . [tark. 12 ja 133]

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan ympäristön suojelemiseen, kun ympäristöä pidetään reittinä radioaktiivisista lähteistä ihmisen altistumiseen, ja sitä täydennetään tapauksen mukaan ottamalla erityisesti huomioon eliöiden altistuminen ympäristössä kokonaisuutena katsottuna.

3.   Tässä direktiivissä säädetään vaatimuksista, jotka koskevat radioaktiivisten lähteiden turvallisuuden ja niihin kohdistuvien turvajärjestelyjen valvontaa sekä asianmukaisten pakollisten tietojen toimittamista säteilyvaaratilanteessa. [tark. 13]

4.   Tässä direktiivissä säädetään vaatimuksista, jotka koskevat työntekijöiden ja väestön altistumista isännättömistä lähteistä ja riittämättömästi valvotuista korkea-aktiivisista umpilähteistä tulevalle ionisoivalle säteilylle sekä jäsenvaltioiden valvontatoimien yhdenmukaistamista asettamalla erityisvaatimuksia, joilla varmistetaan, että kaikki tällaiset lähteet pysyvät valvonnan piirissä.

5.   Tässä direktiivissä määritellään yhteisön tasolla väestölle kohdistetun tiedottamisen toimenpiteitä ja menettelytapoja koskevat yhteiset tavoitteet toimille väestön terveyden suojelun parantamiseksi säteilyvaaratilanteessa.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin suunniteltuihin, tai vallitseviin tai tahattomiin altistustilanteisiin tai säteilyvaaratilanteisiin, joihin liittyy ionisoivalle säteilylle altistumisesta aiheutuva riski, jota ei voida jättää säteilysuojelun kannalta huomiotta, kun on kyse työntekijöiden, väestön tai potilaiden ja muiden lääketieteellisissä tarkoituksissa altistuvien henkilöiden terveyden suojelemisesta tai ympäristönsuojelusta. [tark. 14]

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin säteilylähteitä käyttäviin toimintoihin eli

(a)	radioaktiivisten aineiden tuotantoon, prosessointiin, käsittelyyn, käyttöön, varastointiin, hallussapitoon, kuljetukseen, siirtoon, yhteisöön tuontiin ja yhteisöstä vientiin, sekä loppusijoitukseen ja radioaktiivisen jätteen väliaikaiseen tai lopulliseen sijoittamiseen ; [tark. 15]

(b)	ionisoivaa säteilyä lähettävien sähkölaitteiden käyttöön ja sellaisten sähkölaitteiden käyttöön, jotka toimivat yli 5 kV:n jännite-erolla;

(c)

toimintoihin, joihin liittyy sellaisten luonnon radioaktiivisten lähteiden läsnäoloa, jotka johtavat työntekijöiden tai väestön altistuksen merkittävään lisääntymiseen, erityisesti i) toimintoihin, jotka altistavat työntekijät avaruussäteilylle, kuten ilma-alusten ja avaruusalusten käyttöön sekä toistuvaan lentokoneella matkustamiseen ; [tark. 16] ii) radonaltistukseen työpaikalla; iii) sellaisten teollisuudenalojen toimintoihin, joissa prosessoidaan aineita, joissa on luonnon radionuklideja, tai tällaiseen prosessointiin liittyviin toimintoihin.

(d)	mihin tahansa muuhun jäsenvaltion nimeämään toimintaan.

3.   Tätä direktiiviä sovelletaan vallitsevien altistustilanteiden hallintaan, erityisesti väestön altistumiseen sisäilman radonille, rakennusmateriaaleista aiheutuvaan ulkoiseen altistukseen sekä sellaiseen jatkuvaan altistukseen, joka johtuu säteilyvaaratilanteen jälkivaikutuksista tai aikaisemmin harjoitetusta toiminnasta.

4.   Tätä direktiiviä sovelletaan säteilyvaaratilanteiden hallintaan sikäli kuin niiden katsotaan edellyttävän asiaan puuttumista väestön tai työntekijöiden terveyden taikka ympäristön suojelemiseksi; suunniteltuja altistustilanteita koskevissa vaatimuksissa käsitellään mahdollisia altistuksia samoin kuin valmiussuunnittelua.

3 artikla

Poikkeukset soveltamisalasta

Tätä direktiiviä ei sovelleta ihmisruumiissa tavanomaisesti esiintyviin radionuklideihin, maanpinnalla esiintyvään avaruussäteilyyn eikä altistumiseen luonnontilassa olevan maankuoren sisältämille radionuklideille maanpinnan yläpuolella.

II LUKU

MÄÄRITELMÄT

4 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

(1)

”lääketieteellisellä altistuksella” potilaiden tai oireettomien henkilöiden altistumista osana heihin itseensä kohdistuvaa lääketieteellistä tai hammaslääketieteellistä diagnosointia tai hoitoa, jonka on tarkoitus edistää heidän terveyttään tai hyvinvointiaan, samoin kuin hoitajien ja tukijoiden tai biolääketieteen tutkimukseen osallistuvien vapaaehtoisten henkilöiden altistusta;

(2)	”ionisoivalla säteilyllä” energian siirtymistä hiukkasina tai sähkömagneettisina aaltoina, joiden aallonpituus on korkeintaan 100 nanometriä (taajuus vähintään 3 x 1015 hertsiä) ja jotka kykenevät tuottamaan ioneja suoraan tai välillisesti;

(3)

”säteilyvaaratilanteella” onnettomuudesta, toimintahäiriöstä, ilkivallasta, konfliktista tai muusta tavanomaisesta poikkeavaa poikkeavasta tapahtumasta aiheutuvaa tilannetta tai tapahtumaa, joka vaatii välitöntä toimintaa pääasiassa vaaran pienentämiseksi taikka ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle, elämänlaadulle, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvien haitallisten seurauksien lieventämiseksi. Säteilyvaaratilanne kattaa sekä ydin- että säteilyvaaran; [tark. 17]

(4)	”altistusvaaratilanteella” altistustilannetta, joka aiheutuu mistä tahansa äkillisestä tapahtumasta, joka edellyttää kiireellisiä päätöksiä tilanteen hallitsemiseksi; tapahtuma voi johtua onnettomuudesta (jota pidetään tai ei pidetä mahdollisena altistuksena) tai ilkivallasta;

(5)	”altistuksella” sitä, että henkilö on altistunut (tapahtuma tai tila) kehon ulkopuolella muodostuvalle ionisoivalle säteilylle (ulkoinen altistus) tai kehon sisällä muodostuvalle säteilylle (sisäinen altistus);

(6)	”altistustilanteella” tilannetta, joka aiheuttaa altistuksen, mukaan lukien säteilylähteet ja toimet tai toiminnot, jotka voivat vaikuttaa altistumiseen näille säteilylähteille;

(7)	”väestöllä” niin sanottuun suureen yleisöön kuuluvia altistuvia henkilöitä;

(8)	”säteilylähteellä” esinettä, joka voi aiheuttaa säteilylle altistumista siten, että se esimerkiksi lähettää ionisoivaa säteilyä tai vapauttaa radioaktiivista ainetta, ja jota voidaan suojelua ja turvallisuutta varten käsitellä yhtenä esineenä;

(9)	”radioaktiivisella lähteellä” säteilylähdettä, johon sisältyy radioaktiivista ainetta, jonka radioaktiivisuutta on tarkoitus käyttää;

(10)	”radioaktiivisella materiaalilla” nestemäistä, kaasumaista tai kiinteää materiaalia, johon sisältyy radioaktiivisia aineita; [tark. 18]

(11)	”isännättömällä lähteellä” umpilähdettä, joka ei ole viranomaisvalvonnassa ja jota ei ole siitä vapautettu, esimerkiksi koska se ei ole koskaan ollut viranomaisvalvonnassa tai koska se on hylätty, kadotettu, unohdettu johonkin, varastettu tai muuten siirretty ilman lupaa;

(12)	”rakennusmateriaalilla” rakennustuotetta, joka on valmistettu sitä varten, että se sisällytetään rakennukseen pysyvästi;

(13)	”loppusijoituksella” radioaktiivisen jätteen tai käytetyn polttoaineen sijoittamista luvan saaneeseen laitokseen aikomatta siirtää sitä laitoksesta pois myöhemmin;

(14)	”vallitsevalla altistuksella” altistustilannetta, joka on jo olemassa, kun päätös sen valvonnasta on tehtävä, ja joka ei edellytä tai ei enää edellytä kiireellisiä toimenpiteitä;

(15)	”luonnon säteilylähteellä” maaperästä tai avaruudesta peräisin olevan ionisoivan säteilyn lähdettä;

(16)

”suunnitellulla altistustilanteella” altistustilannetta, joka johtuu säteilylähteen suunnitellusta käytöstä tai käyttöön otosta tai altistusreittiä muuttavista toiminnoista, jolloin ihmiset tai ympäristö altistuvat tai voivat altistua. Suunniteltuihin altistustilanteisiin voivat kuulua sekä tavanomaiset altistukset että mahdolliset altistukset;

(17)	”mahdollisella altistuksella” altistusta, jota ei odoteta varmuudella, mutta joka voi aiheutua satunnaisesta tapahtumasta tai tapahtumasarjasta, mukaan lukien laitehäiriöt ja käyttövirheet;

(18)	”säteilysuojelulla” ihmisten suojaamista ionisoivan säteilyn haittavaikutuksilta sekä keinoja suojaamisen toteuttamiseksi;

(19)	”toiminnalla” mitä tahansa toimintaa, johon liittyy säteilylähteiden käyttöä tai käyttöön ottoa, tai joka muuttaa altistusreittejä ja jota hallinnoidaan suunniteltuna altistustilanteena;

(20)	”radonilla” Rn-222-isotooppia ja tapauksen mukaan sen hajoamistuotteita (altistus radonille merkitsee altistusta radonin hajoamistuotteille);

(21)	”varastoinnilla” radioaktiivisten lähteiden tai radioaktiivisen jätteen pitämistä laitoksessa, jossa huolehditaan sen asianmukaisesta eristämisestä ja josta se on tarkoitus siirtää myöhemmin pois;

(22)

”optimoinnilla” eteenpäin katsovaa iteroivaa prosessia, jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön asianmukaisia suojatoimenpiteitä ottaen huomioon vallitsevat olosuhteet, käytettävissä olevat vaihtoehdot sekä altistustilanteen luonne; tarkoituksena on pitää altistuksen suuruus ja todennäköisyys sekä altistuneiden ihmisten määrä niin pienenä kuin on kohtuudella kohtuudella mahdollista; [tark. 19]

(23)	”väestön altistuksella” ihmisten altistusta, kun se ei tapahdu työssä tai lääketieteellisissä yhteyksissä;

(24)	”työperäisellä altistuksella” työntekijöiden kuten palkansaajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien sekä harjoittelijoiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden altistusta työssään; [tark. 20]

(25)

”terveyshaitalla” arviota riskistä, että altistus ionisoivalle säteilylle johtaa väestössä eliniän lyhenemiseen tai elämänlaadun heikkenemiseen. Mukaan luetaan ICPR:n julkaisun nro 103 määritelmässä haitta rajoitetaan kuolemaan johtavia tauteja vastaaviin kudosvaikutuksista, syövästä ja vakavista perinnöllisistä häiriöistä aiheutuvat menetykset aiheutuviin menetyksiin ; [tark. 21]

(26)

”efektiivisellä annoksella” (E) kaikkien kudosten ja elinten sisäisestä ja ulkoisesta säteilystä aiheutuvien painotettujen ekvivalenttiannosten summaa. Se määritellään seuraavalla kaavalla: jossa DT, R on säteilystä R aiheutunut kudoksen tai elimen T keskimääräinen absorboitunut annos, wR on säteilyn painotuskerroin ja wT on painotuskerroin kudokselle tai elimelle T. Asianmukaiset wT- ja wR-arvot annetaan Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan julkaisussa 103. Efektiivisen annoksen yksikkö on sievert;

(27)	”annosrajalla” efektiivisen annoksen tai ekvivalenttiannoksen arvoa määriteltynä ajanjaksona; tämä arvo ei saa ylittyä yksittäiselle henkilölle. Annosrajaa sovelletaan kaikista luvallisista toiminnoista johtuvien altistusten yhteismäärään;

(28)	”annosrajoituksella” rajoitusta, joka asetetaan etukäteen henkilökohtaisen annoksen ylärajaksi, jota käytetään määriteltäessä vaihtoehtoja tiettyä säteilylähdettä koskevassa optimointiprosessissa suunnitellussa altistustilanteessa;

(29)

”ekvivalenttiannoksella” (HT) kudokseen tai elimeen T absorboitunutta annosta painotettuna säteilyn R lajin ja laadun mukaan. Se saadaan kaavasta jossa — DT, R on säteilystä R aiheutunut kudokseen tai elimeen T absorboitunut keskimääräinen annos, — wR on säteilyn painotuskerroin. Jos säteilykenttä koostuu WR-arvoiltaan erilaisista säteilylajeista ja -energioista, kokonaisekvivalenttiannos HT saadaan kaavasta Asianmukaiset wR-arvot annetaan Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan julkaisussa 103. Ekvivalenttiannoksen yksikkö on sievert;

(30)	”ulkopuolisella työntekijällä” ketä tahansa säteilyluokkaan A kuuluvaa altistunutta työntekijää, joka ei ole tarkkailu- ja valvonta-alueista vastaavan yrityksen palveluksessa, vaan joka suorittaa toimintoja näillä alueilla, mukaan lukien harjoittelijat ja opiskelijat;

(31)	”yrityksellä” luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on lain mukaan vastuussa toiminnosta tai joka on lain mukaan vastuussa säteilylähteestä (mukaan luettuna tapaukset, joissa säteilylähteen omistaja tai haltija ei harjoita siihen liittyvää toimintaa);

(32)

”riskirajoituksella” rajoitusta, joka asetetaan säteilylähteestä aiheutuvalle henkilökohtaiselle riskille (riski merkityksessä ”mahdollisesta altistuksesta aiheutuvan terveyshaitan todennäköisyys”, joka koostuu säteilyannoksen aiheuttavan tahattoman tapahtuman todennäköisyydestä ja kyseisestä annoksesta johtuvan haitan todennäköisyydestä);

(33)	”hoitajilla ja tukijoilla” henkilöitä, jotka tietoisesti ja vapaaehtoisesti altistuvat ionisoivalle säteilylle auttaessaan ja tukiessaan (silloin kun se ei kuulu heidän työhönsä) henkilöitä, jotka joutuvat tai ovat joutuneet lääketieteelliseen altistukseen;

(34)	”vertailutasolla” säteilyvaaratilanteessa tai vallitsevan altistuksen tilanteessa sitä annoksen tai riskin tasoa, jonka yläpuolella altistusta ei pitäisi sallia, ja jonka alapuolella suojaa olisi edelleen optimoitava;

(35)

”altistuneella työntekijällä” joko omaan lukuunsa työskentelevää tai toisen palveluksessa olevaa työntekijää, harjoittelijaa tai vapaaehtoistyöntekijää joka altistuu tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan toimintaan liittyvässä työssä ja joka voi saada annoksia, jotka ylittävät jonkin väestön altistukselle asetetuista annosrajoista; [tark. 22]

(36)	”sievertillä” (Sv) ekvivalenttiannoksen tai efektiivisen annoksen yksikköä. Yksi sievert on yhtä kuin yksi joule kilogrammaa kohti: 1 Sv =1 J kg-1;

(37)	”saannolla” ympäristöstä kehoon joutuneiden radionuklidien aktiivisuuksia;

(38)	”harjoittelijalla” vähintään 16-vuotiasta henkilöä (oppisopimuskoulutettavat ja opiskelijat mukaan luettuina) , joka saa yrityksessä koulutusta tai opastusta tiettyyn taitoon , johon sisältyy toimintaa, jota työntekijän tapauksessa pidettäisiin työskentelynä ionisoivan säteilyn parissa ; [tark. 23]

(39)

”efektiivisellä annoskertymällä” (E(τ)) saannosta aiheutuvaa eri elinten ja kudosten ekvivalenttiannosten HT(τ) kertymien summaa, jossa kukin kertymä on kerrottu asianmukaisella kudoksen painotuskertoimella wT. Se määritellään seuraavalla kaavalla: E(τ):ta määriteltäessä τ ilmaistaan vuosina, joiden suhteen integrointi suoritetaan. Jotta noudatettaisiin tässä direktiivissä määriteltyjä annosrajoja, τ määritellään 50 vuodeksi saannon jälkeen (aikuisille) ja 70 vuodeksi lapsille. Efektiivisen annoskertymän yksikkö on sievert;

(40)	”lääketieteellisen fysiikan asiantuntijalla” henkilöä, jolla on tiedot, koulutus ja kokemus, joiden ansiosta hän voi toimia tai neuvoa lääketieteelliseen altistukseen sovellettavaan säteilyfysiikkaan liittyvissä asioissa, ja jonka pätevyyden toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet;

(41)	”työterveyselimellä” terveysalan ammattilaista tai laitosta, jolla on pätevyys altistuneiden työntekijöiden lääketieteelliseen tarkkailuun, ja jonka pätevyyden toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet;

(42)	”säteilysuojeluasiantuntijalla” henkilöä, jolla on tiedot, koulutus ja kokemus, joita tarvitaan neuvojen antamiseksi säteilysuojelussa ihmisten tehokkaan suojaamisen varmistamiseksi, ja jonka pätevyyden toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet;

(42 a)

”toimivaltaisella viranomaisella” jäsenvaltion nimeämää viranomaista; [tark. 24]

(43)	”korkea-aktiivisella umpilähteellä” umpilähdettä, jonka sisältämän radioaktiivisen materiaalin määrä ylittää liitteessä II määrätyt arvot;

(44)	”valmiussuunnitelmalla” järjestelyjä asianmukaisen toiminnan suunnittelemiseksi otaksuttujen tapahtumien ja niihin liittyvien skenaarioiden perusteella, jos tietyssä laitoksessa tai toiminnassa joudutaan säteilyvaaratilanteeseen;

(45)	”pelastustoimintaan osallistuvalla työntekijällä” henkilöä, jolla on tietyt tehtävät säteilyvaaratilanteessa ja joka saattaisi altistua työskennellessään säteilyvaaratilanteessa;

(46)

”annosmittauspalvelulla” laitosta tai henkilöä, jolla on pätevyys henkilökohtaisten säteilyseurantalaitteiden kalibrointiin, lukemiseen ja tulosten tulkintaan tai ihmiskehon tai biologisten näytteiden radioaktiivisuuden mittaamiseen tai säteilyannosten määrittämiseen , jonka asema takaa riippumattomuuden altistuvien työntekijöiden työnantajaan nähden ja jonka pätevyyden tähän toimintaan toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet; [tark. 25]

(47)	”valmiusjärjestelmällä” oikeudellista tai hallinnollista kehystä, jonka puitteissa vahvistetaan valmiussuunnitteluun ja vaaratilannetoimintaan liittyvät vastuut sekä järjestelyt päätöksentekoa varten säteilyvaaratilanteessa;

(48)	”lääketieteelliseen radiologiaan liittyvällä” röntgentutkimuksiin ja -hoitoihin, isotooppilääketieteeseen, sädehoitoon ja toimenpideradiologiaan sekä muuhun suunnitteluun tai ohjaukseen käytetyn ionisoivan säteilyn käyttöön liittyvää;

(49)

”lääketieteelliseen altistukseen liittyvien menettelyjen käytännön näkökohdilla” lääketieteellisen altistuksen fyysistä suoritusta ja kaikkia tukitoimintoja, mukaan lukien lääketieteellisen radiologian laitteiden käsittely ja käyttö, ja teknisten ja fysikaalisten muuttujien, mukaan lukien säteilyannokset, arviointi, laitteiden kalibrointi ja ylläpito, radioaktiivisten lääkkeiden valmistus ja anto sekä muun muassa isotooppilääketieteessä ja sädehoidossa suoritettu kuvantaminen;

(50)	”lääketieteellisen toiminnan harjoittajalla” lääkäriä, hammaslääkäriä tai muuta terveydenhuollon ammattilaista, jolla on kansallisten vaatimusten mukaisesti oikeus ottaa kliininen vastuu henkilön lääketieteellisestä säteilyaltistuksesta;

(51)

”diagnostisilla vertailuarvoilla” lääketieteellisissä radiodiagnostisissa käytännöissä tai interventioradiologiassa esiintyviä annostasoja sekä radioaktiivisten lääkevalmisteiden yhteydessä aktiivisuustasoja tyypillisissä tutkimuksissa, joita tehdään normaalikokoisista potilaista koostuvilla ryhmillä tai standardifantomeilla laajasti määriteltyjen laitetyyppien käyttöä varten;

(52)	”aktivoinnilla” prosessia, jolla stabiili nuklidi muutetaan radionuklidiksi säteilyttämällä sitä sisältävää ainetta hiukkasilla tai suurenergisillä fotoneilla;

(53)	”radioaktiivisella aineella” ainetta, joka sisältää yhtä tai useampaa radionuklidia, jonka aktiivisuuspitoisuutta ei voida säteilysuojelun kannalta jättää huomiotta;

(54)	”muuhun kuvantamiseen kuin lääketieteelliseen kuvantamiseen liittyvällä altistuksella” ihmisten tarkoituksellista altistusta kuvantamista varten, kun altistuksen pääasiallinen perustelu ei liity altistettavan henkilön terveyteen tai hyvinvointiin;

(55)	”ilmoittamisella” kirjallisen selvityksen antamista toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksesta harjoittaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia toimia;

(56)	”rekisteröinnillä” toimivaltaisen viranomaisen myöntämää kirjallista lupaa tai kansallisessa lainsäädännössä annettua lupaa harjoittaa kansallisen lainsäädännön määräysten mukaista toimintaa;

(57)

”kulutustuotteella” laitetta tai tehdasvalmisteista esinettä, johon on tarkoituksellisesti sisällytetty radionuklideja tai jossa niitä on muodostettu aktivaatiolla, tai joka muodostaa ionisoivaa säteilyä, ja jota voidaan myydä tai saattaa yleiseen kulutukseen ilman erityistä myynninjälkeistä tarkkailua tai viranomaisvalvontaa;

(58)	”kiihdyttimellä” laitetta tai laitteistoa, jossa hiukkasia kiihdytetään siten, että syntyy ionisoivaa säteilyä, jonka energia on suurempi kuin 1 megaelektronivoltti (MeV);

(59)	”käytöstä poistetulla umpilähteellä” umpilähdettä, jota ei enää käytetä eikä aiota käyttää sen toiminnon harjoittamiseen, johon lupa on myönnetty;

(60)	”tarkastuksella” minkä tahansa toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa tutkintaa, jolla todennetaan kansallisten säännösten noudattaminen;

(61)	”säteilyä tuottavalla laitteella” laitetta, jolla voidaan tuottaa ionisoivaa säteilyä, esimerkiksi röntgensäteitä, neutroneja, elektroneja tai muita sähköisesti varattuja hiukkasia ja jota voidaan käyttää luonnontieteen, teollisuuden tai lääketieteen tarkoituksiin;

(62)	”radioaktiivisella jätteellä” radioaktiivista materiaalia, jota ei enää aiota käyttää;

(63)	”laadunvarmistuksella” kaikkia suunniteltuja ja järjestelmällisiä toimia, jotka tarvitaan aikaansaamaan riittävä varmuus siitä, että rakenne, järjestelmä, sen osat tai menetelmä toimivat hyväksyttävällä tavalla sovittujen standardien mukaisesti. Laadunvalvonta on osa laadunvarmistusta;

(64)	”toimiluvalla” hakemuksesta myönnettyä toimivaltaisen viranomaisen antamaa lupaa harjoittaa tiettyä toimintaa erityisessä toimilupa-asiakirjassa määrätyin ehdoin;

(65)

”vaatimuksista vapauttamisen rajoilla” toimivaltaisen viranomaisen tai kansallisen lainsäädännön määräämiä aktiivisuuspitoisuuksina ilmaistuja aktiivisuuspitoisuutta ja kokonaisaktiivisuutta koskevia arvoja, joiden tasolla tai alapuolella mistä tahansa ilmoituksenalaisesta tai luvanvaraisesta toiminnasta syntyvät materiaalit voidaan vapauttaa tämän direktiivin vaatimuksista; [tark. 26]

(66)	”tarkkailualueella” aluetta, jota tarkkaillaan ionisoivalta säteilyltä suojaamista varten;

(67)	”valvonta-alueella” aluetta, jota varten on vahvistettu erityiset säännöt ionisoivalta säteilyltä suojaamiseksi tai radioaktiivisen kontaminaation leviämisen estämiseksi ja jonne pääsyä valvotaan;

(68)	”vahinkoaltistuksella” vahingosta aiheutuvaa muiden ihmisten kuin pelastustoimintaan osallistuvien työntekijöiden altistusta;

(69)	”työperäisellä vaaratilannealtistuksella” työperäistä altistusta, johon säteilyvaaratilanteen seurausten lievittämiseen osallistuvat henkilöt joutuvat säteilyvaaratilanteessa;

(70)	”terveysseulonnalla” menettelyä, jossa käytetään lääketieteellisiä radiologisia laitteistoja väestön riskiryhmien varhaisdiagnosointiin;

(71)	”erityisen radonalttiilla alueella” sellaista maantieteellistä tai hallinnollista aluetta, joita koskevat tutkimukset osoittavat, että kansallisen vertailutason todennäköisesti ylittävien asuntojen prosenttiosuus on merkittävästi suurempi kuin maan muissa osissa; [tark. 27]

(72)	”lääketieteellisellä radiologisella menettelyllä” menettelyä, josta aiheutuu lääketieteellistä altistusta;

(73)	”lähettävällä lääkärillä” lääkäriä, hammaslääkäriä tai muuta terveydenhuollon ammattilaista, jolla on kansallisten vaatimusten mukaisesti oikeus antaa lähete lääketieteellistä säteilyaltistusta aiheuttavaan menettelyyn;

(74)	”henkilökohtaisella haitalla” henkilöissä tai heidän jälkeläisissään kliinisesti havaittavia vahingollisia vaikutuksia, jotka ilmenevät joko välittömästi tai viivästyneinä, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa ilmeneminen on pikemminkin todennäköistä kuin varmaa; [tark. 28]

(75)	”toimenpideradiologialla” röntgensäteilyyn perustuvien kuvantamistekniikoiden käyttöä ultraääneen tai magneettiseen resonanssiin tai muuhin ionisoimattomaan säteilyyn perustuvien kuvantamistekniikoiden lisäksi, jotta kehoon voidaan viedä ohjatusti diagnoosi- tai hoitolaitteita;

(76)	”radiodiagnostisella” diagnostiseen in vivo -isotooppilääketieteeseen, ionisoivaa säteilyä käyttävään diagnostiseen radiologiaan ja diagnostiseen hammaslääketieteelliseen radiologiaan liittyvää;

(77)	”sädehoitoon liittyvällä” sädehoitoon, mukaan lukien isotooppihoito, liittyvää;

(78)

”kliinisellä vastuulla” lääketieteellisen toiminnan harjoittajan vastuuta henkilökohtaisista lääketieteellisistä altistuksista, erityisesti oikeutusta, optimointia, tulosten kliinistä arviointia, tarvittaessa lääketieteelliseen altistukseen liittyvien menettelyjen käytännön näkökohtia koskevaa yhteistyötä muiden asiantuntijoiden ja henkilökunnan kanssa, aiempia tutkimuksia koskevan tiedon hankintaa tarvittaessa, aiemman radiologisen tiedon ja/tai asiakirjojen toimittamista tarvittaessa muille lääketieteellisen toiminnan harjoittajille ja/tai lähettäville lääkäreille, sekä tarvittaessa tiedon antamista potilaille ja muille asianomaisille henkilöille ionisoivan säteilyn vaarasta,

(79)

”kliinisellä auditoinnilla” potilaan hoidon laadun ja hoitotuloksen parantamiseen pyrkivää järjestelmällistä lääketieteellisten radiologisten menettelyjen tarkastelua, jossa lääketieteellisen radiologian toimintoja, menettelyjä ja tuloksia verrataan hyvän lääketieteellisen radiologisen käytännön hyväksyttyihin normeihin, muutetaan toimintoja tarpeen mukaan sekä otetaan tarvittaessa käyttöön uusia normeja;

(80)	”lääketieteellisellä radiologisella laitoksella” laitosta, jossa on lääketieteellisiä radiologisia laitteita;

(81)	”tahattomalla altistuksella” lääketieteellistä altistusta, joka eroaa merkittävästi tiettyyn tarkoitukseen tarkoitetusta lääketieteellisestä altistuksesta;

(82)

”edustavalla henkilöllä” henkilöä, joka saa tai todennäköisesti saa väestön enemmän altistuneiden henkilöiden saamaa annosta vastaavan annoksen . Arvioinneissa on otettava huomioon vallitsevia olosuhteita epäsuotuisemmat olosuhteet, paitsi kun osoitetaan, että tällaisten olosuhteiden syntyminen ei ole todennäköistä tai niiden esiintyminen tunnistettaisiin, ja siitä syystä annosmääriä koskevia vaikutuksia arvioitaisiin uudelleen ; [tark. 30]

(83)

”säteilysuojelupäälliköllä” henkilöä, jolla on tekninen pätevyys tietyntyyppiseen toimintaan liittyvissä säteilysuojelukysymyksissä, ja jonka yritys on määrännyt huolehtimaan yrityksen säteilysuojelujärjestelyjen toteutuksesta ja jonka toimintavalmiuden toimivaltaiset viranomaiset toteavat ; [tark. 31]

(84)	”lähteeseen kohdistuvilla korjaavilla toimenpiteillä” säteilylähteen poistamista tai sen aktiivisuuden tai määrän pienentämistä tarkoituksena välttää tai pienentää vallitsevassa säteilyaltistustilanteessa muuten mahdollisesti saatuja säteilyannoksia;

(85)	”suojatoimenpiteillä” muita toimenpiteitä kuin lähteeseen kohdistuvia korjaavia toimenpiteitä, tarkoituksena välttää tai pienentää säteilyvaaratilanteessa tai vallitsevassa säteilyaltistustilanteessa muuten mahdollisesti saatavia säteilyannoksia;

(86)	”viranomaisluvalla” kirjallista lupaa, jonka toimivaltainen viranomainen antaa yritykselle sellaisten toimintojen suorittamiseksi, joilta viranomaiset edellyttävät rekisteröintiä tai toimilupaa;

(87)	”umpilähteellä” radioaktiivista lähdettä, jossa radioaktiivinen materiaali on pysyvästi suljettu kapseliin tai on kiinteässä muodossa;

(88)	”tavarantoimittajalla” luonnollista tai oikeushenkilöä, joka toimittaa umpilähteen tai asettaa sen saataville;

(89)	”lähteen suojuksella” umpilähteen suojaa, joka ei ole lähteen erottamaton osa, vaan joka on tarkoitettu lähteen suojaamiseen esimerkiksi sen käytön, kuljetuksen tai käsittelyn aikana;

(90)	”toronilla” isotooppia Rn-220;

(91)	”jäännösannoksella” annosta, jonka henkilön odotetaan saavan kaikista altistusreiteistä, kun suojatoimenpiteet on toteutettu, tai kun on tehty päätös, ettei suojatoimenpiteitä toteuteta; [tark. 32]

(92)

”absorboituneella annoksella” (D) absorboitunutta energiaa massayksikköä kohti jossa — on ionisoivasta säteilystä tilavuuselementissä olevaan ainemäärään siirtyvä keskimääräinen energia, — dm on kyseisessä tilavuuselementissä olevan aineen massa. Tässä direktiivissä absorboituneella annoksella tarkoitetaan kudoksen tai elimen keskimääräistä annosta. Absorboituneen annoksen yksikkö on gray;

(93)	”grayllä” absorboituneen annoksen yksikköä. Yksi gray on yksi joule kilogrammaa kohti: 1Gy = 1 J kg-1;

(94)	”aktiivisuudella” (A) tietyssä energiatilassa tiettynä ajanhetkenä olevan radionuklidimäärän aktiivisuutta A. Se on dN jaettuna dt:llä, kun dN on kyseisestä energiatilasta itsestään tapahtuvien ydinmuutosten lukumäärän odotusarvo aikavälillä dt: Aktiivisuuden yksikkö on becquerel;

(95)	”becquerelillä” (Bq) aktiivisuuden yksikköä. Yksi becquerel on yksi ydinmuutos sekuntia kohti: 1 Bq = 1 s-1;

(96)

”ekvivalenttiannoskertymällä” (H(τ)) kudokseen tai elimeen T radioaktiivisen aineen saannosta kohdistuvaa ekvivalenttiannosnopeuden integraalia ajan (τ) yli. Se lasketaan kaavasta saannolle ajanhetkellä t0, jossa on ekvivalenttiannosnopeus elimessä tai kudoksessa T ajanhetkellä t, τ on aika, jonka suhteen integrointi suoritetaan. HT(τ):ta annettaessa τ ilmaistaan vuosina. Jos τ:ta ei ole annettu, käytetään oletusarvoina 50 vuotta aikuisille ja enintään 70 vuotta lapsille. Ekvivalenttiannoskertymän yksikkö on sievert;

(97)

”tavanomaisella altistuksella tavanomaisissa olosuhteissa ” altistusta, jonka odotetaan esiintyvän laitoksen tai toiminnan tavanomaisissa toimintaoloissa (mukaan lukien ylläpito, tarkastukset, käytöstäpoisto), myös mahdollisissa vähäpätöisissä vahingoissa, jotka ovat hallittavissa, eli tavanomaisen ja ennakoidun toiminnan yhteydessä; [tark. 33]

(98)	”odotettavissa olevalla annoksella” annosta, jonka voisi olettaa aiheutuvan, ellei mitään suojatoimenpiteitä toteutettaisi;

(99)

”laadunvalvonnalla” sellaisten toimenpiteiden (suunnittelu, koordinointi, täytäntöönpano) kokonaisuutta, joilla pyritään laadun ylläpitoon tai parantamiseen. Siihen sisältyvät kaikkien määriteltävissä, mitattavissa ja ohjattavissa olevien laitteiden suoritusominaisuuksien seuranta, arviointi ja vaaditulla tasolla pitäminen;

(100)

”toimintastrategialla” erilaisten suojatoimenpiteiden kokonaisuutta, jolla puututaan otaksuttuihin tai todellisiin tapahtumiin siten, että säteilyvaaratilanne hoidetaan ilmoitettujen tavoitteiden mukaisesti. Valmiussuunnitelmassa vahvistetaan toimintastrategiat kullekin otaksutulle tapahtumalle ja skenaariolle.

III LUKU

SÄTEILYSUOJELUJÄRJESTELMÄ

5 artikla

Yleiset periaatteet

Jäsenvaltioiden on perustettava asianmukainen viranomaisten valvoma säteilysuojelujärjestelmä, jossa noudatetaan kaikenlaisia säteilyaltistustilanteita varten seuraavia ajantasaisia ja vahvaan tieteelliseen näyttöön perustuvia oikeutusta, optimointia ja annosrajoituksia sekä vahinkojen korjaamista koskevia periaatteita, ja vahvistettava sitä koskevat oikeudelliset vaatimukset: [tark. 34]

a)

oikeutus: päätökset, joilla otetaan käyttöön tai muutetaan säteilylähdettä, altistusreittiä tai varsinaisia altistuksia lisätään ihmisten altistusta ionisoivalle säteilylle , on perusteltava siinä mielessä, että päätöksillä on tarkoitus varmistaa, että niistä henkilöille tai yhteiskunnalle koituva hyöty on suurempi kuin niistä mahdollisesti aiheutuva haitta; [tark. 35]

b)

optimointi: säteilysuojelu on kaikissa altistustilanteissa optimoitava, jotta altistuksen suuruus ja todennäköisyys sekä altistuvien henkilöiden lukumäärä pidetään niin mahdollisimman pienenä kuin on kohtuudella mahdollista ottaen huomioon taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät; lääketieteellisissä toiminnoissa altistuvien henkilöiden suojaamisen optimoinnin on oltava suhteessa altistuksen lääketieteelliseen tarkoitukseen 55 artiklan mukaisesti. Optimointiperiaatetta on sovellettava sekä efektiiviseen annokseen että elinten saamiin annoksiin ennaltavarautumistoimena, jotta determinististen vaikutusten vuoksi voidaan ottaa huomioon annosrajan alapuolelle jäävistä altistuksista mahdollisesti aiheutuvat terveyshaitat; [tark. 36]

c)

annosten rajoittaminen: kaikista säännellyistä säteilylähteistä ja ihmisten toimintaan liittyvistä vallitsevista altistustilanteista henkilölle aiheutuneiden annosten summa ei suunnitelluissa altistustilanteissa saa ylittää työperäiselle altistukselle tai väestön altistukselle asetettuja annosrajoja. Kaikista säännellyistä säteilylähteistä altistuneelle työntekijälle aiheutuneiden annosten summa ei saa ylittää työperäiselle altistukselle asetettuja annosrajoja. Annosrajoja ei sovelleta lääketieteelliseen altistukseen. [tark. 37]

c a)

vahingonkorvaukset: ennen kuin ydinlaitoksen perustamiselle myönnetään lupa tai sen toimilupa uudistetaan, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön järjestelmä, jolla taataan vahingonkorvaukset kaikista laitoksessa sattuvan säteilyvaaratilanteen vuoksi aiheutuvista aineellisista ja henkilövahingoista. [tark. 38] Oikeutusta ja annosrajoituksia koskevien tietojen on oltava väestön saatavilla. [tark. 39]

1 jakso

optimointikeinot

6 artikla

Työperäiselle ja väestön altistukselle asetettavat annosrajoitukset

1.   Työperäiselle säteilyaltistukselle on asetettava työntekijöiden edustajia kuullen annosrajoitus, joka on toimivaltaisten viranomaisten yleisessä valvonnassa sovellettava yrityksen operatiivinen optimointikeino. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava päätöstä. Työnantajan ja yrityksen on yhteistyössä sekä työntekijöiden edustajia kuullen asetettava annosrajoitus ulkopuolisille työntekijöille. [tark. 40]

2.   Väestön altistusta varten annosrajoitus on asetettava henkilökohtaiselle annokselle, jonka yksittäiset ihmiset saavat tietyn säteilylähteen suunnitellusta käytöstä tai ihmisten toimintaan liittyvän vallitsevan altistustilanteen vuoksi . Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava rajoitus annosrajoitus siten, että varmistetaan väestön terveyden suojelu ja että annosraja vastaa kaikista luvallisista toiminnoista sekä luonnon säteilylähteistä ja pitkältä ajalta jääneestä kontaminaatiosta samalle henkilölle aiheutuvien annosten summaa. Annosrajoitusten arvot julkistetaan siten, että jokainen kansalainen voi tarkistaa, että hän ei saa kaikkien suunniteltujen altistustilanteiden ja ihmisten toimintaan liittyvien vallitsevien altistustilanteiden päällekkäisyyden vuoksi lainsäädännöllistä raja-arvoa suurempaa annosta. [tark. 41]

3.   Mahdollisten altistusten varalta optimointiin kuuluu myös lähteiden ja laitosten turvallisuuden ja turvajärjestelyjen asianmukainen hoito. Tarvittaessa voidaan asettaa riskirajoituksia.

4.   Annosrajoitukset on asetettava vuoden tai muun sopivan lyhyemmän ajanjakson aikana saatuina henkilökohtaisina efektiivisinä tai ekvivalenttiannoksina.

5.   Jos annosrajoitusten tarkoituksena on rajoittaa pitkittynyttä kertyvää altistusta, ne on asetettava vuotuisina efektiivisinä annoksina tai elimeen kohdistuvina ekvivalenttiannoksina.

7 artikla

Annosrajoitukset lääketieteellisessä altistuksessa

Annosrajoituksia ei sovelleta potilaiden lääketieteelliseen altistukseen.

Hoitajille ja tukijoille sekä lääketieteelliseen ja biolääketieteelliseen tutkimukseen osallistuville vapaaehtoisille (joille altistuksesta ei odoteta olevan välitöntä lääketieteellistä hyötyä) annosrajoitukset on asetettava sellaisena henkilökohtaisena annoksena, joka ei todennäköisesti ylity kyseisen tutkimuksen, hoidon tai tutkimushankkeen aikana.

8 artikla

Vertailutasot

1.   Säteilyvaaratilanteille ja vallitseville altistustilanteille on asetettava vertailuarvot sellaisen efektiivisen annoksen tai elimelle aiheutuvan annoksen tasona, jonka yläpuolella altistusta ei säteilyvaaratilanteissa eikä vallitsevissa altistustilanteissa pitäisi sallia.

2.   Henkilökohtaisten annosten pienentämiseksi saattamiseksi vertailuarvojen alapuolelle alimmalle tasolle, joka on kohtuudella mahdollista saavuttaa, on suunniteltava ja toteutettava optimoituja suojaustoimia. Vertailuarvoiksi valittujen arvojen on oltava valitut arvot riippuvat altistustilanteen tyyppiin sopivia tyypistä, riskin luonteesta, käytettävissä olevista pelastustoimenpiteistä, korjaavista toimenpiteistä ja suojelutoimenpiteistä . [tark. 42]

3.   Suojausta on optimoitava ensisijaisesti vertailutasot ylittävissä altistuksissa. Vertailuarvojen valinnassa on otettava huomioon sekä radiologiset suojausvaatimukset että yhteiskunnalliset arviointiperusteet.

3 a.     Erilaisille toimenpiteille, joita sovelletaan säteilyvaaratilanteissa, määritellään interventiotasot. Ne vastaavat efektiivisen annoksen tai elimelle aiheutuvan annoksen tasoa, jonka yläpuolella on otettava käyttöön suojatoimenpiteitä, jotta altistuville henkilöille aiheutuvaa vaaraa rajoitetaan. [tark. 43]

4.   Efektiivistä annosta koskevien vertailuarvojen valinnassa on otettava huomioon liitteessä I olevassa 1 kohdassa asetetut vertailuarvojen kolme aluetta Efektiivistä annoskertymää ja vastaavaa elimelle aiheutuvaa annosta vastaavat arvot, jotka jäsenvaltiot ovat valinneet vertailutasoksi ja interventiotasoksi, ilmoitetaan komissiolle ja ne julkistetaan . Jäsenvaltioiden on asetettava nämä arvot yhteistyössä sidosryhmien kanssa. . [tark. 44]

2 jakso

Annosten rajoittaminen

9 artikla

Altistuvien työntekijöiden ikäraja

Alle 18-vuotiaalle työntekijälle ei saa osoittaa työtä, jossa hänestä tulisi ns. säteilylle altistuva työntekijä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan 2 kohdan soveltamista.

10 artikla

Työperäisen altistuksen annosrajat

1.   Työperäisen altistuksen efektiivinen annos ei saa ylittää 20 mSv:iä minkään yhden vuoden aikana. Erikoisolosuhteissa tai tietyissä, kansallisessa lainsäädännössä määritellyissä altistustilanteissa voidaan kuitenkin sallia yhtenä vuonna korkeampi efektiivinen vuosiannos, enintään 50 mSv, edellyttäen, ettei minkään peräkkäisten viiden vuoden keskimääräinen annos ylitä 20 mSv:iä vuodessa.

Pelastustoimintaan osallistuville työntekijöille voidaan sallia korkeampi efektiivinen annos 52 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyjen efektiivisen annoksen rajojen lisäksi sovelletaan seuraavia ekvivalenttiannoksen rajoja:

a)	silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää 20 mSv vuodessa tai tapauksen mukaan samaa arvoa, joka on säädetty efektiivisen annoksen rajalle;

b)	ihon ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 500 mSv vuodessa 1 cm2:n alueen keskimääräisenä annoksena altistuneesta alueesta riippumatta;

c)	käsien, käsivarsien, jalkaterien ja nilkkojen ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 500 mSv vuodessa.

11 artikla

Raskaana olevien naisten suojaus

1.   Siitä lähtien, kun raskaana oleva nainen on ilmoittanut raskaudesta yritykselle kansallisen lainsäädännön tai kansallisen käytännön mukaisesti, sikiötä on suojeltava samalla vastaavalla tavalla kuin väestöä. Raskaana olevalle naiselle on annettava sellaiset työehdot, että sikiölle aiheutuva ekvivalenttiannos on niin pieni kuin on kohtuudella mahdollista eikä todennäköisesti ylitä 1 mSv:iä ainakaan raskauden jäljellä olevana aikana. [tark. 45]

2.   Siitä lähtien, kun imettävä nainen on ilmoittanut yritykselle tilastaan, hänelle ei saa osoittaa sellaista työtä, johon liittyy merkittävä radionuklidien saannon riski.

12 artikla

Harjoittelijoiden ja opiskelijoiden annosrajat

1.   Annosrajat 18 vuotta täyttäneille harjoittelijoille ja opiskelijoille, joiden on opintojensa aikana käytettävä työssään säteilylähteitä, ovat samat kuin 10 artiklassa työperäiselle altistukselle vahvistetut annosrajat.

2.   Efektiivinen annos 16 vuotta täyttäneille mutta alle 18-vuotiaille harjoittelijoille ja opiskelijoille, joiden on opintojensa aikana käytettävä työssään säteilylähteitä, ei saa ylittää arvoa 6 mSv vuodessa.

Edellä 1 alakohdassa säädettyjen efektiivisen annoksen rajojen lisäksi sovelletaan seuraavia ekvivalenttiannoksen rajoja:

a)	silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 20 15 mSv vuodessa; [tark. 46]

b)	ihon ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 150 mSv vuodessa 1 cm2:n alueen keskimääräisenä annoksena altistuneesta alueesta riippumatta;

c)	käsien, käsivarsien, jalkaterien ja nilkkojen ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 150 mSv vuodessa.

3.   Annosrajat harjoittelijoille ja opiskelijoille, joita 1 ja 2 kohta eivät koske, ovat samat kuin 13 artiklassa väestölle vahvistetut annosrajat.

13 artikla

Annosrajat säteilylle altistuvalle väestölle

1.   Säteilylle altistuvan väestön efektiivinen annos ei saa ylittää arvoa 1 mSv vuodessa. Tämä yläraja perustuu kaikista säännellyistä toiminnoista ja ihmisten toimintaan liittyvistä vallitsevista alistustilanteista johtuvasta sisäisestä ja ulkoisesta altistuksesta saatujen annosten summaan. [tark. 49]

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun efektiivisen annosrajan lisäksi sovelletaan seuraavia ekvivalenttiannoksen rajoja:

a)	silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 15 mSv vuodessa;

b)	ihon ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 50 mSv vuodessa 1 cm2:n alueen keskimääräisenä annoksena altistuneesta alueesta riippumatta.

14 artikla

Efektiivisen ja ekvivalenttiannoksen arviointi

Efektiivisten annosten ja ekvivalenttiannosten arvioimiseksi on käytettävä seuraavia arvoja ja vastaavuuksia:

a)	ulkoisen säteilyn osalta on käytettävä Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan julkaisussa 103 annettuja arvoja ja vastaavuuksia efektiivisten annosten ja ekvivalenttiannosten arvioimiseksi;

b)

radionuklidista tai radionuklidiseoksesta aiheutuvan sisäisen altistuksen osalta on käytettävä Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan julkaisussa 103 annettuja arvoja ja vastaavuuksia, ja efektiivisten annoskertymien arvioimiseksi Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan julkaisussa 72 annettuja annosmuuntokertoimia, kun saanto tapahtuu suun kautta tai hengitysteitse.

IV LUKU

SÄTEILYSUOJELUVALISTUSTA, -KOULUTUSTA JA -TIEDOTUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

15 artikla

Yleinen vastuu valistuksesta, koulutuksesta ja tiedotuksesta

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava asianmukainen oikeudellinen ja hallinnollinen kehys, jonka puitteissa kaikille henkilöille, joiden tehtävät edellyttävät erityispätevyyttä säteilysuojelussa, voidaan antaa tarkoituksenmukaista valistusta, koulutusta ja tietoa säteilysuojelusta Henkilöille on annettava asiaankuuluvaa koulutusta, jatkokoulutusta ja tietoa sopivin väliajoin. Koulutus on dokumentoitava.

2.   Jäsenvaltioiden on järjestettävä sellaista jatkuvaa valistusta, koulutusta ja jatkokoulutusta, jonka perusteella säteilysuojeluasiantuntijoiden, lääketieteellisen fysiikan asiantuntijoiden, säteilysuojelupäälliköiden, työterveyspalvelujen ja annosmittauspalvelujen pätevyys voidaan tunnustaa ja tukea parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä . Kaikella koulutuksella sekä ajantasaisella tiedolla lisätään valmiutta ja mahdollistetaan alan entistä nopeammat ennaltaehkäisevät ja/tai hätätoimet. [tark. 51]

16 artikla

Altistuville työntekijöille, harjoittelijoille ja opiskelijoille annettava koulutus ja tiedot

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yrittäjä tai työnantaja poikkeuksetta tiedottaa työssään altistuville työntekijöille sekä työtehtävissään altistuville harjoittelijoille ja opiskelijoille [tark. 52]

a)	heidän työhönsä liittyvistä terveysriskeistä;

a a)	turvallisista työskentelymenetelmistä, joilla minimoidaan riskit; [tark. 53]

b)	yleisistä säteilysuojelumenettelyistä ja toteutettavista varotoimista, erityisesti kun ne yleisesti toimintaan liittyen ja kussakin heille osoitetussa työpisteessä tai työtehtävässä liittyvät käyttö- ja työolosuhteisiin;

c)	valmiussuunnitelmista ja säteilyvaaratilanteissa noudatettavista menettelyistä;

d)	teknisten, lääketieteellisten ja hallinnollisten vaatimusten noudattamisen tärkeydestä;

d a)	ehdoista, joiden mukaisesti työntekijöillä on oikeus terveydentilan seurantaan. [tark. 54]

Tarvittaessa on annettava myös tiedot toistuvaan lentokoneella matkustamiseen liittyvistä riskeistä. [tark. 55]

2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yritykset tai työnantajat tiedottavat naisille, että heidän olisi ilmoitettava raskaudesta varhain ottaen huomioon sikiön altistumisriski ja riski imeväisen kontaminoitumisesta radionuklidien saannon jälkeen.

3.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yritykset tai työnantajat tarjoavat henkilökunnalleen asianmukaista säteilysuojelukoulutusta ja tiedotusohjelmia.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyn säteilysuojelutiedotuksen ja -koulutuksen lisäksi korkea-aktiivisista umpilähteistä vastaavan yrityksen on varmistettava, että koulutuksessa käsitellään korkea-aktiivisten umpilähteiden turvallisen hallinnoinnin ja niitä koskevien turvajärjestelyjen edellyttämiä erityisvaatimuksia, ja että asiaankuuluvilla työntekijöillä on asianmukaiset valmiudet mitä tahansa tapahtumia varten, jotka vaikuttavat heidän omaan turvallisuuteensa tai muiden henkilöiden säteilysuojeluun. Tiedotuksessa ja koulutuksessa on korostettava erityisesti turvallisuusvaatimuksia ja annettava tietoja erityisesti korkea-aktiivisten umpilähteiden riittävän valvonnan pettämisestä aiheutuvista seurauksista.

17 artikla

Isännättömille lähteille mahdollisesti altistuville työntekijöille annettavat tiedot ja koulutus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisten laitosten johdolle ja työntekijöille, joissa isännättömiä lähteitä todennäköisimmin esiintyy tai joissa niitä todennäköisimmin käsitellään, kuten suurten metalliromuttamojen ja suurten metalliromun kierrätyslaitosten, sekä merkittävien kauttakulkupisteiden johdolle ja työntekijöille

a)	tiedotetaan siitä, että he voivat joutua tekemisiin säteilylähteen kanssa;

b)	annetaan ohjeita ja koulutusta lähteiden ja niiden suojusten visuaalista tunnistamista sekä niistä ilmoittamista varten; [tark. 56]

c)	annetaan perustietoja ionisoivasta säteilystä ja sen vaikutuksista;

d)	annetaan tietoja detektiojärjestelmistä;

e)	annetaan tietoja ja koulutusta siitä, miten laitoksen alueella on toimittava, jos on tehty havainto tai havaintoepäily säteilylähteestä.

18 artikla

Pelastustoimintaan osallistuville työntekijöille annettavat tiedot ja koulutus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pelastustoimintaan osallistuville työntekijöille ja kaikille henkilöille, jotka saattaisivat joutua mukaan organisoimaan hätäapua säteilyvaaratilanteessa, annetaan riittävää nopeasti kattavaa ja ajantasaista tietoa interventioon mahdollisesti liittyvistä riskeistä ja tällaisessa tilanteessa toteutettavista varotoimista. Tätä tietoa annettaessa on otettava huomioon erilaiset mahdolliset säteilyvaaratilanteet. [tark. 57]

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja on säteilyvaaratilanteessa täydennettävä aiheellisilla tiedoilla erityisolosuhteet huomioon ottaen.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pelastustoimintaan osallistuville työntekijöille annetaan koulutusta säännöllisesti, kuten 97 artiklassa säädetyssä valmiusjärjestelmässä edellytetään. Koulutuksessa on tarvittaessa tehtävä käytännön harjoituksia.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 30 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu pelastustoimintaan osallistuvien työntekijöiden suojelusta vastaava organisaatio antaa kyseisille työntekijöille asianmukaista säteilysuojelukoulutusta ja tietoa sen lisäksi, että heille annetaan tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valmiustoimintakoulutusta.

19 artikla

Lääketieteellistä säteilyaltistusta koskeva koulutus ja tiedotus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lääketieteellisen toiminnan harjoittajilla ja lääketieteelliseen altistukseen liittyviin käytännön toimiin osallistuvilla henkilöillä on riittävä, lääketieteellisiin radiologisiin toimintoihin soveltuva teoreettinen ja käytännön koulutus ja tiedot sekä soveltuva pätevyys säteilysuojelun alalla.

Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että laaditaan asianmukaiset koulutusohjelmat, ja tunnustettava näihin liittyvät tutkinnot, todistukset tai muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat.

2.   Asianmukaisissa koulutusohjelmissa mukana olevat henkilöt voivat osallistua lääketieteelliseen altistukseen liittyviin käytännön menettelyihin 56 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutkinnon suorittamisen jälkeen on saatavilla jatkokoulutusta, ja jos kliiniseen käyttöön otetaan uusia menetelmiä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestetään näihin menetelmiin ja niihin liittyviin olennaisiin säteilysuojeluvaatimuksiin liittyvää koulutusta.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on järjestelyt, joilla voidaan viipymättä levittää tietoa merkittävistä vaaratilanteista saaduista kokemuksista, joilla on merkitystä lääketieteellisessä altistuksessa tarvittavan säteilysuojelun kannalta.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lääketieteellisten ja hammaslääketieteellisten oppilaitosten perusopinto-ohjelmiin sisältyy säteilysuojelukurssi.

5 a.     Kun kyse on unionin kansalaisista, tämän direktiivin mukaiset tiedottamisvaatimukset on täytettävä jollakin unionin virallisella kielellä, jotta jokainen unionin kansalainen ymmärtää esitetyt tiedot. [tark. 58]

V LUKU

TOIMINTOJEN OIKEUTUS JA VIRANOMAISVALVONTA

20 artikla

Toimintojen oikeutus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uuden tyyppiset toiminnot, joissa aiheutuu altistusta ionisoivalle säteilylle, perustellaan ja testataan etukäteen ennen kuin ne hyväksytään ja että niitä tarkistetaan säännöllisesti täytäntöönpanon aikana . [tark. 59]

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päätöksentekoon osallistuvat kaikki osapuolet, erityisesti ne henkilöt, joille todennäköisesti aiheutuu toimintojen vuoksi terveysvaikutuksia tavallisissa toimintaolosuhteissa ja säteilyvaaratilanteessa. Osallistuminen on varmistettava riittävän ajoissa ennen päätöksen tekoa, jotta vaihtoehtoisia ratkaisuja voidaan tutkia kattavasti. [tark. 60]

2.   Jäsenvaltioiden on julkaistava luettelo hyväksytyistä toiminnoista lainsäädännössä tai hallinnollisissa määräyksissä.

3.   Jo käytössä olevien toimintojen oikeutusta on tarkasteltava uudelleen aina, kun niiden tehokkuudesta tai mahdollisista seurauksista saadaan uutta tärkeätä tietoa ja/tai kielteisiä tuloksia . Komission ja jäsenvaltioiden on säädettävä menettelyistä, joilla on mahdollista tarkistaa nykyisten toimintojen oikeutusta unionin ja kansallisella tasolla. Menettelyillä on erityisesti varmistettava näiden toimintojen vuoksi ionisoivan säteilyn aiheuttamille vaaroille altistuvien ryhmien tai henkilöiden, erityisesti väestön ja työntekijöiden, aloiteoikeus ja osallistuminen päätöksentekoon. [tark. 61]

21 artikla

Ionisoivaa säteilyä lähettäviä laitteita tai tuotteita käyttävien toimintojen oikeutus

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yrittäjä, joka aikoo valmistaa tai tuoda maahan tai viedä maasta uuden tyyppistä ionisoivaa säteilyä lähettävää laitetta tai tuotetta, toimittaa sen maan toimivaltaisille viranomaisille liitteessä , jossa yrityksen kotipaikka sijaitsee, III olevassa A jaksossa mainitut asiaan liittyvät tiedot, jotta viranomaiset voivat liitteessä III olevassa B jaksossa säädetyn tietojen arvioinnin perusteella päättää, voidaanko laitteen tai tuotteen aiottu käyttö hyväksyä. [tark. 62]

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava 1 kohdan mukaisesti saamansa tiedot muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jotta ne voivat tehdä omat päätöksensä tiedottaakseen näille laitteen tai tuotteen aiotun käytön oikeutuksesta aiottua käyttöä koskevasta omasta päätöksestään . Toimivaltaiset viranomaiset asettavat nämä tiedot kaikkien muiden jäsenvaltioiden saataville. [tark. 63]

3.   Yritykselle ilmoitetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten päätöksistä kuuden neljän kuukauden sisällä. [tark. 64]

3 a.     Nämä laitteet ja tuotteet on tarkoitettu 22 artiklan mukaisesti käyttöön valvotussa ympäristössä. [tark. 65]

22 artikla

Toimintojen kieltäminen

Jäsenvaltioiden on kiellettävä radioaktiivisten aineiden tarkoituksellinen lisääminen elintarvikkeisiin, leluihin, henkilökohtaisiin koristeisiin ja kosmetiikkatuotteisiin ja yleisemmin kulutustavaroihin tuotannon yhteydessä, ja määrättävä siitä seuraamuksia ja niiden on kiellettävä kyseisten tuotteiden tuonti tai vienti. Katsotaan, että sellaiset materiaalin aktivointia sisältävät toiminnot, jotka aiheuttavat materiaaleihin liittyvien tuotteiden aktiivisuuden lisääntymisen, eivät ole oikeutettuja, sanotun vaikuttamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/2/EY (14) soveltamiseen. [tark. 66]

23 artikla

Toiminnot, joihin liittyy ihmisten tarkoituksellista altistamista muita kuin lääketieteellisiä tarkoituksia varten

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä IV tarkoitetut muuhun kuvantamiseen kuin lääketieteelliseen kuvantamiseen liittyvät toiminnot identifioidaan asianmukaisin keinoin. Ne arvioivat vuosittain kuhunkin yksilöityyn toimintoon liittyviä henkilökohtaisia ja kollektiivisia annoksia sekä niiden kokonaisvaikutusta ja kehittymistä. [tark. 67]

2.   Jäsenvaltioiden on valvottava ja varmistettava, että sellaisten toimintojen oikeutukseen, joihin liittyy altistusta muussa kuvantamisessa kuin lääketieteellisessä kuvantamisessa, kiinnitetään erityistä huomiota. Erityisesti [tark. 68]

a)	kaikki liitteessä IV mainitut toimintatyypit, joihin liittyy muuta kuvantamista kuin lääketieteellistä kuvantamista, on perusteltava etukäteen ennen kuin ne hyväksytään yleisesti;

b)	kukin yleisesti hyväksytyn toimintotyypin yksittäinen sovellus on perusteltava etukäteen;

c)

kaikki liitteessä IV olevassa A jaksossa mainitut muussa kuvantamisessa kuin lääketieteellisessä kuvantamisessa toteutetut altistusmenettelyt, jotka lääketieteellinen henkilökunta suorittaa lääketieteellisillä radiologisilla laitteilla, on perusteltava etukäteen ottaen huomioon menettelyn erityistavoitteet ja kyseisen henkilön ominaispiirteet;

d)	toimivaltaisen viranomaisen on säännöllisesti tarkistettava a ja b alakohdassa mainittujen muuhun kuvantamiseen kuin lääketieteellisen kuvantamiseen liittyvää altistusta koskevien toimintojen yleinen ja erityinen oikeutus.

3.   Todettuaan tietyn muuhun kuvantamiseen kuin lääketieteellisen kuvantamiseen liittyvää altistusta koskevan toiminnon oikeutuksen jäsenvaltion on varmistettava, että

a)	kukin toiminto on luvanvarainen;

b)	toimivaltainen viranomainen on tarvittaessa yhdessä muiden asianomaisten viranomaisten ja ammatillisten elinten kanssa vahvistanut kyseiseen toimintoon, mukaan lukien yksittäiseen toteutukseen liittyvät vaatimukset;

c)

kullekin toiminnolle vahvistetaan annosrajoitukset. Niiden on oltava selvästi pienemmät kuin väestölle määritellyt annosrajat, mukaan lukien aina kuin se on käytännössä mahdollista sellaisille liitteessä IV olevan A jakson mukaisille menettelyille, joita lääkintähenkilökunta suorittaa lääkinnällisillä laitteilla; liitteessä IV olevan B jakson mukaisille muille toiminnoille annosrajoituksen on täytettävä 6 artiklan 2 kohdan vaatimukset;

d)	menettelyissä, joita lääketieteellinen henkilökunta suorittaa lääketieteellisillä radiologisilla laitteilla, noudatetaan VII luvussa säädettyjä asiaan liittyviä, mukaan lukien laitteita, optimointia, vastuita ja raskaudenaikaista erityissuojelua koskevia vaatimuksia;

e)	altistettavalta henkilöltä pyydetään tietoista suostumusta, ottaen huomioon tapaukset, joissa lainvalvontaviranomaiset voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimia ilman suostumusta;

f)	kun altistus tapahtuu tavanomaisessa turvatarkastuksessa, henkilöille tarjotaan vaihtoehtona tekniikkaa, johon ei liity altistusta ionisoivalle säteilylle.

3 a.     Jäsenvaltioiden on varmistettava vaihtoehtoisten tekniikoiden tutkimus, kehittäminen ja toteutus. [tark. 69]

24 artikla

Luonnon radioaktiivista materiaalia sisältävien toimintojen yksilöinti

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaiset toiminnot, joihin liittyy luonnon radioaktiivista ainetta, joka aiheuttaa työntekijöiden tai väestön altistumista, jota ei voida jättää huomiotta säteilysuojelun kannalta, yksilöidään ja julkistetaan . Yksilöinti on suoritettava selvityksin tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla ottaen huomioon erityisesti liitteessä V mainitut teollisuudenalat. [tark. 70]

25 artikla

Ilmoitusvelvollisuus

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että kaikki toiminnot, mukaan lukien 24 artiklan mukaisesti yksilöidyt toiminnot, ilmoitetaan, lukuun ottamatta oikeutettuja toimintoja, joihin liittyy

a)

radioaktiivisia aineita sisältäviä materiaaleja, kun aktiivisuusmäärät yhteensä eivät ylitä liitteessä VI asetettuja toimintojen valvonnasta vapauttamiseen oikeuttavia arvoja tai korkeampia, liitteessä VI säädettyjä yleisiä valvonnasta vapauttamiseen tai vaatimusten noudattamisesta vapauttamiseen oikeuttavia arvoja, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat tietyissä sovelluksissa sallineet; tai

b)

radioaktiivisia aineita sisältäviä materiaaleja, edellyttäen, että aktiivisuuspitoisuudet massayksikköä kohti eivät ylitä liitteessä VI olevassa taulukossa A annettuja valvonnasta vapauttamiseen oikeuttavia arvoja tai korkeampia, liitteessä VI säädettyjä yleisiä valvonnasta vapauttamiseen tai vaatimusten noudattamisesta vapauttamiseen oikeuttavia arvoja, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat tietyissä sovelluksissa sallineet; tai

c)

kuvanäyttöihin tarkoitettuja katodisädeputkia tai muita enintään 30 kilovoltin jännite-erolla toimivia sähkölaitteita tai muita laite- tai tuotetyyppejä, jotka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet, edellyttäen, että i) laite ei tavallisissa toimintaolosuhteissa aiheuta missään kohdassa, joka on 0,1 metrin etäisyydellä laitteen luoksepäästävistä pinnoista, suurempaa annosnopeutta kuin 1 μSv·h-1; ja ii) jos laite sisältää radioaktiivisia aineita, kyseiset aineet on suljettu kapseliin tai kiinnitetty kiinteään pitimeen; ja iii) toimivaltaiset viranomaiset ovat määränneet loppusijoitusta koskevat ehdot.

2.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa muun tyyppisiä toimintoja ilmoitusvelvollisuudesta, jos ne ovat liitteessä VI olevassa 3 kohdassa säädettyjen yleisten valvonnasta vapauttamista koskevien perusteiden mukaisia, tai jos suojelun optimointia arvioitaessa on todettu, että valvonnasta vapauttaminen on paras vaihtoehto.

2 a.     Jäsenvaltioiden on määritettävä tiedot, jotka yrityksen on annettava, jotta toimivaltainen viranomainen voi arvioida väestön ja työntekijöiden altistumista sekä säteilyvaaraa tavanomaisissa olosuhteissa ja säteilyvaaratilanteessa. Toimivaltaisen viranomaisen on näiden tietojen ja tarvittaessa lisätutkimusten perusteella määriteltävä, mitä hallinnollisia järjestelyitä sovelletaan ja millaisia sääntömääräisen valvonnan resursseja tarvitaan. [tark. 71]

3.   Edellä olevan 24 artiklan nojalla yksilöidyt luonnon radioaktiivista materiaalia käyttävät toiminnot, joissa muodostuu tai jotka prosessoivat jäämiä, joita tiedetään kierrätettävän rakennusmateriaaleihin, on ilmoitettava, jos rakennusmateriaalien liitteessä VII määritelty aktiivisuuspitoisuusindeksi on todennäköisesti suurempi kuin yksi. Yrityksen on tällöin myös ilmoitettava jäämän käyttäjälle sen aktiivisuuspitoisuudesta.

4.   Sellaisissa jäsenvaltioiden määrittelemissä tilanteissa, joissa katsotaan, että luonnon radionuklideja voi 24 artiklan mukaisesti yksilöidyssä toiminnossa joutua veteen, mikä saattaa vaikuttaa juomaveden laatuun, tai johonkin muuhun altistusreittiin ja tämä aiheuttaa siten huolta säteilysuojelun kannalta, voi toimivaltainen viranomainen vaatia, että toiminto on ilmoitettava tämän artiklan 1 kohdan b alakohdasta huolimatta.

5.   Jäsenvaltioiden on määrättävä, mitä tietoja yrityksen on ilmoituksenalaisista toiminnoista toimitettava, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä sopivasta viranomaisvalvonnan tavasta.

6.   Edellä olevan 1 kohdan c alakohdan mukaista valvonnasta vapauttamista varten jäsenvaltioiden on vaihdettava keskenään tietoja myönnetyistä tyyppihyväksynnöistä ja niiden perustana olevasta asiakirja-aineistosta ja arvioinnista. Tehdessään päätöksiään toimintojen valvonnasta vapauttamisesta toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon nämä tiedot samoin kuin sovellettavat eurooppalaiset ja kansainväliset normit.

26 artikla

Viranomaisvalvonta

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat kaikkia ilmoituksenalaisia toimintoja siten, että valvonta on tiukkuudeltaan suhteessa toiminnosta aiheutuvien altistusten suuruuteen ja todennäköisyyteen, ja myös suhteessa siihen vaikutukseen, joka viranomaisvalvonnalla voi olla tällaisten altistusten vähentämisessä tai laitosten turvallisuuden parantamisessa. [tark. 72]

2.   Ilmoitetut toiminnot voidaan vapauttaa luvan hakemisesta. [tark. 73]

3.   Kun on kyse vähäisistä materiaalimääristä, siten kuin jäsenvaltiot ovat sen määritelleet, voidaan valvonnasta vapauttamista varten käyttää liitteessä VI olevan B taulukon 2 sarakkeessa annettuja aktiivisuuspitoisuusarvoja.

4.   Ilmoitetuille toiminnoille, joita ei ole vapautettu viranomaisvalvonnasta, on haettava joko rekisteröintiin perustuvaa lupaa tai toimilupaa.

27 artikla

Lupien myöntäminen

1.   Tapauksissa, joissa toiminnolle voidaan vahvistaa mitattavissa oleva annosraja, vähäinen altistusriski ei edellytä yksittäisten tapausten tutkimista ja toiminto on kansallisen lainsäädännön säännösten mukainen, toimivaltaiset viranomaiset voivat rajoittaa valvontansa toiminnon rekisteröintiin ja sopivan taajaan tehtyihin tarkastuksiin. Toimilupamenettelyä olisi edellytettävä, jos lupaa sovelletaan yrityksen yleiseen toimintaan. [tark. 74]

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toimilupa vaaditaan seuraavia toimintoja harjoittavilta yrityksiltä tai että tarvittaessa vaaditaan 1 kohdan mukaisesti rekisteröinti seuraaville toiminnoille: [tark. 75]

a)	ydinpolttoainekiertoon kuuluvien laitosten käyttö ja käytöstä poisto sekä uraanikaivostoiminnan harjoittaminen ja näiden kaivosten sulkeminen;

b)	radioaktiivisten aineiden tarkoituksellinen lisääminen kulutustuotteisiin tai muihin tuotteisiin, lääkinnälliset tuotteet mukaan luettuina, sekä tällaisten tuotteiden tuonti ja vienti; [tark. 76]

c)	korkea-aktiivisen umpilähteen valmistaminen, käyttö tai haltuunotto;

d)	radioaktiivisen jätteen prosessointiin, varastointiin tai loppusijoitukseen käytettyjen laitosten käyttö, käytöstäpoisto tai sulkeminen;

e)	toiminnot, joissa työntekijät voivat saada vuodessa yli 6 mSv:n efektiivisen annoksen normaalitoiminnassa ja tavanomaisissa työolosuhteissa;

f)	toiminnot, joissa ympäristöön vapautuu merkittäviä määriä radioaktiivisia kaasuja tai nesteitä.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että joko rekisteröinti tai toimilupa vaaditaan seuraaville toiminnoille:

a)	radioaktiivisten aineiden tarkoituksellinen antaminen ihmisille ja, mikäli on tarpeen ihmisten suojaamiseksi säteilyltä, eläimille taudinmääritys-, hoito- ja tutkimustarkoituksissa;

b)	säteilyä tuottavien laitteiden tai radioaktiivisten lähteiden käyttö teollisuusradiografiassa, tuotteiden prosessoinnissa tai tutkimuksessa sekä kiihdyttimien käyttö, elektronimikroskooppeja lukuun ottamatta;

c)	säteilyä tuottavien laitteiden tai radioaktiivisten lähteiden käyttö lääketieteellisessä altistuksessa;

d)	ionisoivaa säteilyä lähettävien, yli 30 kV:n jännite-erolla toimivien sähkölaitteiden valmistus ja käyttö sekä tällaisten laitteiden tuonti ja vienti;

e)	toiminnot, joissa työntekijät voivat saada vuodessa yli 1 mSv:n efektiivisen annoksen normaalitoiminnassa ja tavanomaisissa työolosuhteissa;

f)	jäsenvaltioiden 24 artiklan mukaisesti yksilöimät teollisuudenalat, joissa esiintyy luonnon radioaktiivista materiaalia ja joissa väestölle voi aiheutua vähintään 0,3 mSv:n efektiivinen vuosiannos.

4.   Jäsenvaltiot voivat edellyttää rekisteröintiä tai toimilupaa muille kuin 2 ja 3 kohdassa mainituille toiminnoille.

28 artikla

Lupamenettely

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että luvan antamista varten toimitetaan tietoja, jotka ovat suhteessa toiminnan luonteeseen ja siihen liittyviin riskeihin.

2.   Toimilupaa haettaessa on edellytettävä ainakin seuraavia asioita koskevat tiedot:

a)	suojelu- ja turvallisuusjärjestelyjen vastuut ja organisaatio;

a a)	tämän direktiivin mukaisesti toteutetut toimenpiteet; [tark. 78]

b)	henkilöstön pätevyys, tiedotus ja koulutus mukaan luettuina;

c)	laitoksen ja säteilylähteiden suunnitellut ominaisuudet;

d)	työntekijöiden ja väestön odotettu altistus tavanomaisessa käytössä;

e)

toimintojen ja laitoksen turvallisuusarviointi, jotta voidaan i) selvittää, miten mahdollinen altistus, myös lääketieteellinen vahingossa tapahtunut ja tahaton altistus voisi tapahtua; ii) arvioida käytännön mahdollisuuksien mukaan mahdollisten altistusten todennäköisyydet ja suuruus; iii) arvioida suojelu- ja turvallisuusmääräysten laatu ja kattavuus, mukaan luettuina niin tekniset ominaisuudet kuin hallintomenettelyt; iv) määritellä toiminnan operatiiviset rajat ja ehdot;

f)	menettelyt säteilyvaaratilanteissa ja viestintäyhteydet;

g)	ylläpito, testaus, tarkastus ja huolto, jotta voidaan varmistaa, että säteilylähde ja laitos edelleen täyttävät suunnitteluun, toimintarajoihin ja toimintaoloihin liittyvät vaatimukset koko käyttöiän ajan;

h)	radioaktiivisen jätteen huolto ja järjestelyt tällaisen jätteen loppusijoitusta varten asiaa koskevien viranomaisvaatimusten mukaisesti;

i)	käytöstä poistettujen umpilähteiden huolto;

j)	laadunvarmistus.

3.   Toimiluvassa on oltava erityisehdot sen varmistamiseksi, että toimilupaa koskevien vaatimusten noudattamista voidaan valvoa kaikilta osin tai voidaan määrätä sopivia rajoituksia operatiivisille rajoille tai käyttöolosuhteille. Ehdoissa on edellytettävä myös optimointiperiaatteen tarkkaa noudattamista ja sen dokumentointia.

4.   Toimiluvassa on tapauksen mukaan mainittava päästölupa, joka myönnetään VIII luvussa (radioaktiivisten kaasujen tai nesteiden päästölupa) säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yritys ilmoittaa nopeasti kaikista sellaisista merkittävistä tapahtumista, joiden johdosta henkilö altistuu tai voi altistua tavalla, joka ylittää toimilupavaatimuksissa mainitut operatiiviset rajat tai käyttöehdot. Tämä koskee työntekijöiden tai väestön altistusta tai viranomaisten määrittelemää lääketieteellistä altistusta. On otettava käyttöön viranomaisten suorittamia satunnaistarkastuksia.

Ionisoivaa säteilyä käyttäviin lääkinnällisiin laitteisiin sovelletaan neuvoston direktiiviä 93/42/ETY  (15) . Mainitussa direktiivissä tarkoitettu tietojenvaihto on hyödynnettävä täysimääräisesti, ja tiedot on ilmoitettava muille toimivaltaisille viranomaisille. [tark. 79]

29 artikla

Viranomaisvalvonnasta vapauttaminen

1.   Luvanvaraisista toiminnoista syntyvien radioaktiivisten materiaalien loppusijoitukselle, kierrätykselle tai uudelleenkäytölle on haettava lupa.

2.   Loppusijoitettavat, kierrätettävät tai uudelleenkäytettävät materiaalit voidaan vapauttaa tämän direktiivin vaatimuksista, mikäli aktiivisuuspitoisuudet massayksikköä kohti

a)	eivät ylitä liitteessä VI olevan A taulukon 1 osassa säädettyjä arvoja; tai

b)

noudattavat tietyille materiaaleille tai tietyntyyppisistä toiminnoista syntyville materiaaleille asetettuja erityisiä vapauttamistasoja koskevia ja niihin liittyviä vaatimuksia; kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava nämä erityiset vaatimuksista vapauttamista koskevat tasot a alakohdassa tarkoitettujen yleisten vaatimuksista vapauttamista koskevien tasojen lisäksi ottaen huomioon liitteessä VI olevassa 3 kohdassa säädetyt yleiset valvonnasta vapauttamista koskevat perusteet ja yhteisön tarjoaman teknisen ohjeistuksen.

3.   Luonnon radionuklideja sisältävien materiaalien vaatimuksista vapauttamista varten aktiivisuuspitoisuudet massayksikköä kohti annetaan liitteessä VI olevan A taulukon 2 osassa. Kuitenkin sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)	edellä 27 artiklan 3 kohdan f alakohdassa tarkoitetuissa toimilupaa edellyttävissä toiminnoissa on noudatettava luonnon radionuklidien vaatimuksista vapauttamista varten määrättyjä annoskriteerejä;

b)	muissa toimilupaa edellyttävissä, erityisesti ydinpolttoainekiertoon kuuluvissa toiminnoissa vaatimuksista vapauttamista koskevien tasojen on noudatettava keinotekoisia radionuklideja sisältävien materiaalien vaatimuksista vapauttamista varten määrättyjä annoskriteerejä;

c)	edellä 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa luvallisissa ilmoituksenalaisissa toiminnoissa on noudatettava rakennusmateriaalien markkinoille saattamista koskevia vastaavia vaatimuksia.

4.   Radioaktiivisten jäämien tarkoituksellista laimentamista ei saa sallia, lukuun ottamatta osana normaalitoimintaa tapahtuvaa materiaalien sekoittamista, kun radioaktiivisuus ei ole ongelma. Toimivaltainen viranomainen voi erityistilanteissa sallia luonnon radioaktiivista materiaalia sisältävien radioaktiivisten jäämien sekoittamisen muiden materiaalien kanssa edistääkseen näiden materiaalien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä ja vähentääkseen väestön altistumista.

VI LUKU

TYÖNTEKIJÖIDEN, HARJOITTELIJOIDEN JA OPISKELIJOIDEN SUOJAAMINEN

30 artikla

Vastuut

1.   Tässä luvussa ja 9–12 artiklassa säädettyjä työperäistä altistusta koskevia vaatimuksia sovelletaan työntekijöiden suojeluun kaikissa altistustilanteissa, joissa heidän altistuksestaan työssä tai työn seurauksena on vastuussa yritys tai toinen oikeushenkilö, joihin kuuluvat muun muassa

a)	ulkopuolisten työntekijöiden työnantaja;

b)	pelastustyöhön osallistuvien työntekijöiden suojelusta vastaava organisaatio;

c)	saastuneen maan tai saastuneiden rakennusten ja muiden rakennelmien ennallistamisesta vastaava organisaatio;

d)	työnantaja, joka on oikeudellisesti vastuussa työntekijöiden altistuksesta radonille työssä 53 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa.

2.   Yrityksen vastuu työperäisestä altistuksesta ulottuu harjoittelijoihin ja opiskelijoihin, jotka opinnoissaan joutuvat työskentelemään säteilylähteiden kanssa, ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin tai hyväntekeväisyysjärjestöjen vapaaehtoistyöntekijöihin.

3.   Yritys on vastuussa altistuviin työntekijöihin kohdistettavien säteilysuojelutoimenpiteiden arvioimisesta ja toteuttamisesta.

31 artikla

Työntekijöiden operatiivinen suojelu

Altistuvien työntekijöiden operatiivisen suojelun on perustuttava

a)	etukäteisarviointiin, jossa selvitetään altistuviin työntekijöihin kohdistuvan radiologisen riskin luonne ja suuruus;

b)	säteilysuojelun optimointiin kaikissa työoloissa;

c)	työntekijöiden luokitteluun eri luokkiin;

d)	eri alueita ja eri työolosuhteita koskeviin valvontatoimenpiteisiin ja seurantaan, tarvittaessa henkilökohtainen annostarkkailu mukaan lukien;

e)	lääketieteelliseen tarkkailuun.

32 artikla

Säteilysuojeluasiantuntijan kuuleminen

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritys kuulee säteilysuojeluasiantuntijaa suojalaitteiden ja mittalaitteiden tutkimisesta ja testaamisesta, erityisesti seuraavia asioita varten:

a)	laitoksia koskevien suunnitelmien kriittinen ennakkotarkastelu säteilysuojelun kannalta;

b)	uusien tai muutettujen säteilylähteiden hyväksyminen käyttöön säteilysuojelun kannalta;

c)	suojalaitteiden ja -tekniikoiden toimivuuden säännöllinen tarkastaminen;

d)	mittauslaitteiden säännöllinen kalibrointi sekä niiden toiminnan ja asianmukaisen käytön tarkistaminen.

33 artikla

Järjestelyt työpaikoilla

1.   Säteilysuojelua varten on toteutettava järjestelyjä kaikilla työpaikoilla, joissa voi saada vuodessa yli 1 mSv:n efektiivisen annoksen altistumisesta ionisoivalle säteilylle tai vuodessa 15 mSv:n ekvivalenttiannoksen silmän mykiölle tai vuodessa 50 mSv:n ekvivalenttiannoksen iholle ja raajoille. Järjestelyissä on otettava huomioon laitoksen ja säteilylähteiden luonne sekä riskien suuruus ja luonne.

2.   Käytännöissä, joihin liittyy luonnon radioaktiivista materiaalia ja joissa työntekijöille voi aiheutua yli 6 mSv:n efektiivinen vuosiannos, sovelletaan tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia. Jos työntekijöiden efektiivinen annos on enintään 6 mSv vuodessa, on toimivaltaisten viranomaisten vaadittava yrityksiä ainakin seuraamaan altistuksia ja ottamaan huomioon mahdollisuudet suojelun parantamiseksi tai annosten mahdollinen suurentuminen ajan mittaan seurauksena prosessin tai työjärjestelyjen muutoksista.

3.   Lentoyhtiöissä, jossa miehistön avaruussäteilystä saama efektiivinen annos saattaa ylittää 6 mSv vuodessa, sovelletaan tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia. Jos miehistön efektiivinen annos on enintään 6 mSv vuodessa ja todennäköisesti yli 1 mSv vuodessa, on toimivaltaisten viranomaisten vaadittava yrityksiä ainakin seuraamaan altistuksia ja ottamaan huomioon annosten mahdollinen muuttuminen ajan mittaan tai seurauksena työjärjestelyjen muutoksista. Yritysten on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, erityisesti

a)	miehistön tai työntekijöiden säteilyaltistuksen arvioimiseksi; [tark. 80]

b)	arvioidun altistuksen huomioon ottamiseksi työlistoja laadittaessa huomattavan altistuksen kohteeksi joutuvan henkilöstön annosten pienentämiseksi;

c)	tiedottaakseen asianomaisille työntekijöille heidän työhönsä liittyvistä terveysvaaroista ja heidän henkilökohtaisesta annoksestaan.

34 artikla

Työpaikkojen luokittelu

1.   Työpaikat on luokiteltava tarvittaessa eri alueisiin vuosiannosennusteiden sekä mahdollisen altistuksen todennäköisyyden ja suuruuden mukaan.

2.   On tehtävä ero valvonta-alueiden ja tarkkailualueiden välillä. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava ohjeet valvonta- ja tarkkailualueiden luokittelemiseksi erityisolosuhteiden mukaan.

3.   Yrityksen on seurattava työolosuhteita valvonta- ja tarkkailualueilla.

35 artikla

Valvonta-alueita koskevat vaatimukset

1.   Valvonta-alueelle asetetaan seuraavat vähimmäisvaatimukset:

a)

valvonta-alue on rajattava ja sinne pääsy on rajoitettava henkilöihin, jotka ovat saaneet asianmukaiset ohjeet, ja sitä on valvottava yrityksen antamien kirjallisten ohjeiden mukaisesti. Kaikissa paikoissa, joissa vallitsee merkittävä riski radioaktiivisen saasteen leviämisestä, on tehtävä erityisjärjestelyjä, mukaan lukien henkilöiden ja tavaroiden saapumista ja poistumista varten sekä saastumisen seuraamista varten valvonta-alueen sisällä ja sen viereisellä alueella;

b)	työympäristön säteilytarkkailu on järjestettävä 37 artiklan säännösten mukaisesti valvonta-alueilla esiintyvien säteilyvaarojen luonne ja laajuus huomioon ottaen;

c)	alueella on oltava esillä merkinnät, joista käy ilmi alueen tyyppi ja lähteiden luonne sekä niihin sisältyvät vaarat;

d)	työskentelylle on vahvistettava säteilylähteisiin ja suoritettaviin toimiin liittyvän vaaran mukaiset ohjeet.

2.   Yritys on vastuussa näiden vaatimusten täyttämisestä sen jälkeen, kun se on kuullut säteilysuojeluasiantuntijaa.

36 artikla

Tarkkailualueita koskevat vaatimukset

1.   Tarkkailualueelle asetetaan seuraavat vaatimukset:

a)	Työympäristön säteilytarkkailu on järjestettävä 37 artiklan mukaisesti tarkkailualueella esiintyvien säteilyvaarojen luonne ja laajuus huomioon ottaen;

b)	alueella on oltava esillä merkinnät, joista käy ilmi alueen tyyppi ja lähteiden luonne sekä niihin sisältyvät vaarat;

c)	työskentelylle on vahvistettava säteilylähteisiin ja suoritettaviin toimiin liittyvän vaaran mukaiset ohjeet.

2.   Yritys on vastuussa näiden velvollisuuksien täyttämisestä sen jälkeen, kun se on kuullut säteilysuojeluasiantuntijaa.

37 artikla

Työympäristön säteilytarkkailu

1.   Edellä 35 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa työpaikalla tehtävässä säteilytarkkailussa on tarvittaessa mitattava

a)	ulkoiset annosnopeudet, jolloin myös ilmoitetaan säteilyn laji ja laatu;

b)	kontaminoivien radionuklidien aktiivisuuspitoisuus ilmassa ja tiheys pinnoilla, jolloin myös ilmoitetaan kyseisten aineiden laatu sekä fysikaalinen ja kemiallinen olomuoto;

c)	työpaikan radonpitoisuudet.

2.   Näiden mittausten tulokset on kirjattava, ja niitä on tarvittaessa käytettävä henkilökohtaisen altistumisen arviointiin 39 artiklan mukaisesti.

38 artikla

Säteilylle altistuvien työntekijöiden luokittelu

1.   Seurantaa ja tarkkailua varten on erotettava kaksi säteilylle altistuvien työntekijöiden luokkaa:

a)	säteilyluokka A: säteilylle altistuvat työntekijät, joiden saama efektiivinen annos voi olla suurempi kuin 6 mSv vuodessa tai ekvivalenttiannos suurempi kuin 15 mSv vuodessa silmän mykiölle tai suurempi kuin 150 50 mSv iholle ja raajoille; [tark. 81]

b)	säteilyluokka B: säteilylle altistuvat työntekijät, joita ei ole luokiteltu säteilyluokkaan A kuuluviksi työntekijöiksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu erottelu kahteen altistuvien työntekijöiden luokkaan on tehtävä ennen ottamista altistusta aiheuttavaan työhön, ja sitä on tarkistettava säännöllisesti työolojen ja lääketieteellisen tarkkailun perusteella.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua erottelua kahteen altistuvien työntekijöiden luokkaan ei sovelleta 37 sekä 39–43 artiklassa vahvistettuihin pelastustöihin osallistuvien työntekijöiden seurantavaatimuksiin, kun työntekijät eivät ole varsinaisessa säteilyvaaratilanteessa.

39 artikla

Henkilökohtainen annosseuranta

1.   Säteilyluokkaan A kuuluvien työntekijöiden annoksia on seurattava järjestelmällisesti annosmittauspalvelun suorittamilla henkilökohtaisilla mittauksilla. Jos säteilyluokkaan A kuuluvat työntekijät voivat saada merkittävää sisäistä altistusta tai merkittävää silmän mykiön tai raajojen altistusta, on otettava käyttöön asianmukainen seurantajärjestelmä. Toimivaltaisen viranomaisen on kiinnitettävä erityishuomiota tällaisten työntekijöiden tunnistamiseen.

2.   Säteilyluokkaan B kuuluvien työntekijöiden tarkkailun on ainakin oltava riittävää sen osoittamiseksi, että kyseiset työntekijät on luokiteltu oikein säteilyluokkaan B. Jäsenvaltiot voivat edellyttää Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä säteilyluokkaan B kuuluville työntekijöille henkilökohtaista annostarkkailua ja tarvittaessa annosmittauspalvelun määrittämiä henkilökohtaisia mittauksia. [tark. 82]

3.   Jos henkilökohtaisia mittauksia ei voida suorittaa tai ne ovat riittämättömiä, henkilökohtaisen annostarkkailun on perustuttava arvioon, johon on päädytty joko muiden säteilylle altistuvien työntekijöiden henkilökohtaisten mittausten tai 37 artiklassa säädetyn työpaikan säteilyaltistuksen tarkkailun tulosten perusteella.

40 artikla

Seuranta vahinkoaltistustapauksissa

Vahinkoaltistustapauksessa on yrityksen yhdessä annosmittauspalvelun kanssa arvioitava aiheutuneet annokset ja niiden jakautuminen elimistössä.

41 artikla

Tuloksien kirjaaminen ja niistä raportoiminen

1.   Jokaisesta säteilylle altistuvasta työntekijästä, jonka annosta seurataan henkilökohtaisesti, on luotava tiedosto, joka sisältää henkilökohtaisen annostarkkailun tulokset.

2.   Edellä olevan 1 kohdan tarkoituksia varten on altistuvista työntekijöistä säilytettävä seuraavat tiedot:

a)	henkilökohtainen altistuksia koskeva tiedosto, joka sisältää, tapauksesta riippuen, mitatut tai arvioidut tiedot henkilökohtaisista annoksista 39, 40, 51 ja 52 artiklan mukaisesti;

b)	edellä 40 ja jäljempänä 52 artiklassa tarkoitetuissa altistustapauksissa olosuhteita ja suoritettuja toimenpiteitä koskevat selvitykset;

c)	henkilökohtaisten annosten määrittämiseksi käytetyt työpaikan säteilyaltistuksen seurannan tulokset tarvittaessa.

3.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tiedosto on toimitettava tietojärjestelmään, jonka jäsenvaltio on perustanut liitteen VIII mukaisesti henkilökohtaista säteilyseurantaa varten. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on säilytettävä niin kauan kuin altistuvat työntekijät ovat työssä, johon liittyy altistusta ionisoivalle säteilylle, ja sen jälkeen siihen asti, kunnes henkilö on tai olisi täyttänyt 75 vuotta, mutta joka tapauksessa vähintään 30 vuotta altistusta aiheuttavan työn päättymisestä. [tark. 83]

4.   Edellä 40 ja jäljempänä 51 ja 52 artiklassa tarkoitettu altistus on kirjattava erikseen 1 kohdassa tarkoitettuun tiedostoon.

5.   Kun seurantatuloksia käytetään suunniteltujen altistustilanteiden hallinnointiin, on tehtävä tarvittavat järjestelyt, jottei tiedostoihin sisällytetä vallitsevasta altistustilanteesta aiheutuneita altistuksia, joihin kuuluvat ulkoinen taustasäteily tai radonin erittyminen maaperästä teollisuudenaloilla, joissa käsitellään luonnon radioaktiivista materiaalia.

42 artikla

Tulosten saatavuus

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että 39, 40 ja 52 artiklassa säädetyt henkilökohtaisen seurannan tulokset

a)	annetaan toimivaltaisten viranomaisten ja yrityksen sekä ulkopuolisten työntekijöiden työnantajan käyttöön;

b)	annetaan asianomaisen työntekijän käyttöön 43 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c)	toimitetaan työterveyspalveluille, jotta ne voivat tulkita tulosten merkitystä ihmisten terveydelle, kuten 44 artiklassa säädetään;

d)	toimitetaan tietojärjestelmään, jonka jäsenvaltio on perustanut 2 kohdan mukaisesti henkilökohtaista säteilyseurantaa varten.

2.   Jäsenvaltioiden on määrättävä järjestelyistä, joita on noudatettava henkilökohtaisen annosseurannan tuloksia toimitettaessa.

3.   Henkilökohtaisen säteilyseurannan tietojärjestelmässä on ilmoitettava ainakin liitteessä VIII olevassa A jaksossa mainitut tiedot.

4.   Kun altistus on tapahtunut vahingossa tai hätätilanteessa, henkilökohtaisen seurannan tulokset on ilmoitettava välittömästi.

43 artikla

Työntekijöiden oikeus saada tietoa tuloksista

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että työntekijät saavat pyynnöstä hyvissä ajoin käyttöönsä henkilökohtaisen annosseurantansa tulokset, myös mittaustulokset, joita on voitu käyttää tulosten laskemiseksi, tai työpaikalla suoritettuihin mittauksiin perustuvat annosmääritykset. [tark. 84]

2.   Jäsenvaltioiden on edistettävä unionissa työntekijän aiempia annoksia koskevien tietojen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten, työterveyspalvelujen, säteilysuojeluasiantuntijoiden tai annosmittauspalvelujen välillä 44 artiklassa tarkoitettua, ennen työsuhteen alkua tai työntekijän luokittelemiseksi säteilyluokkaan A kuuluvaksi työntekijäksi tehtävää lääkärintarkastusta varten sekä työntekijöiden myöhemmän altistuksen valvontaa varten.

44 artikla

Säteilylle altistuvien työntekijöiden terveystarkkailu

1.   Säteilylle altistuvien työntekijöiden terveystarkkailun on perustuttava työterveyslääketieteen yleisiin periaatteisiin.

2.   Säteilyluokkaan A kuuluvien työntekijöiden terveystarkkailusta vastaa työterveyspalvelu.

Terveystarkkailun on mahdollistettava tarkkailtavien työntekijöiden terveydentilan määrittäminen sen arvioimiseksi, soveltuvatko he heille osoitettuihin tehtäviin. Työterveyspalvelujen on tämän vuoksi saatava kaikki tarvitsemansa asiaa koskevat tiedot, mukaan luettuna työtilojen ympäristöolosuhteita koskevat tiedot.

3.   Terveystarkkailuun on sisällyttävä:

a)	lääkärintarkastus ennen työsuhteen alkua tai työntekijän luokitusta säteilyluokkaan A kuuluvaksi työntekijäksi sen arvioimiseksi, soveltuuko työntekijä hänelle suunniteltuun työpaikkaan säteilyluokkaan A luokiteltuna työntekijänä;

b)

säännöllinen terveyden seuranta. Jokaiselle säteilyluokkaan A kuuluvalle työntekijälle on tehtävä terveystarkastus vähintään kerran vuodessa sen arvioimiseksi, soveltuuko työntekijä edelleen työtehtäviinsä. Terveystarkastuksen luonne riippuu työn laadusta ja kunkin työntekijän terveydentilasta, ja se voidaan tehdä niin usein kuin työterveyspalvelu katsoo tarpeelliseksi.

3 a.     Työntekijöiden tutkiminen suoritetaan työaikana ja aiheuttamatta heille kustannuksia. [tark. 85]

4.   Työterveyspalvelu voi ilmoittaa terveystarkkailun jatkamisen tarpeesta vielä työn päätyttyä niin kauan kuin se katsotaan tarpeelliseksi asianomaisen henkilön terveyden suojelemiseksi.

45 artikla

Terveydentilaan perustuva työntekijän luokittelu

Seuraavaa terveydentilaan perustuvaa luokittelua käytetään säteilyluokkaan A kuuluvien työntekijöiden työhön soveltuvuuden määrittämiseksi:

a)

soveltuu;

b)	soveltuu tietyin edellytyksin;

c)	ei sovellu.

46 artikla

Kielto ottaa työsuhteeseen tai luokitella työhön soveltumattomia työntekijöitä

Työntekijää ei saa ottaa työsuhteeseen eikä luokitella säteilyluokkaan A kuuluvaksi työntekijäksi tiettyä työtehtävää varten minkään pituiseksi ajanjaksoksi, jos hän ei terveydentilaa koskevan lausunnon perusteella sovellu kyseiseen tehtävään.

47 artikla

Terveystiedostot

1.   Kullekin säteilyluokkaan A kuuluvalle työntekijälle on luotava terveystiedosto, joka on pidettävä ajan tasalla niin kauan kuin työntekijä kuuluu kyseiseen luokkaan. Tämän jälkeen tiedosto säilytetään siihen asti, kunnes henkilö täyttää tai olisi täyttänyt 75 vuotta, ja vähintään 30 vuoden ajan ionisoivalle säteilylle altistusta aiheuttavan työn päättymisestä.

2.   Terveystiedostossa on oltava tiedot työn luonteesta, ennen työsuhteen alkua tai ennen luokitusta säteilyluokkaan A kuuluvaksi työntekijäksi suoritetun lääkärintarkastuksen ja säännöllisen terveystarkkailun tuloksista sekä 41 artiklassa vaaditusta annostiedostosta.

48 artikla

Erityinen terveystarkkailu

1.   Edellä 44 artiklassa säädetyn säteilylle altistuvien työntekijöiden terveystarkkailun lisäksi on varauduttava toteuttamaan altistuneen henkilön terveyden suojeluun liittyviä työterveyslaitoksen tarpeellisiksi katsomia lisätoimia, kuten jatkotutkimuksia, dekontaminaatiotoimenpiteitä tai kiireellisiä hoitotoimenpiteitä.

2.   Terveyttä on tarkkailtava erityisesti jokaisessa tapauksessa, jossa on ylittynyt efektiivinen vuosiannos 50 mSv tai mikä tahansa muu 10 artiklan 2 kohdassa säädetty annosraja.

3.   Työterveyspalvelun on hyväksyttävä myöhemmät säteilyaltistukset.

49 artikla

Muutoksenhaku

1.    Jäsenvaltioiden on vahvistettava muutoksenhakumenettely 45, 46 ja 48 artiklan mukaisesti annettuja lausuntoja ja tehtyjä päätöksiä varten.

2.     Työntekijöiden ja/tai heidän edustajiensa kuulemista ja osallistumista säännellään neuvoston direktiivin 89/391/ETY  (16) 11 artiklan mukaisesti. [tark. 86]

50 artikla

Ulkopuolisten työntekijöiden suojaaminen

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että henkilökohtaisen säteilyseurannan järjestelmällä varmistetaan ulkopuolisille työntekijöille samantasoinen suoja ja sairaanhoito kuin yrityksen omille pysyville työntekijöille. [tark. 87]

2.   Yritys vastaa joko välittömästi tai ulkopuolisten työntekijöiden työnantajan kanssa solmimansa sopimuksen perusteella ulkopuolisten työntekijöiden säteilysuojelun käytännön toimenpiteistä.

3.   Yrityksen on erityisesti

a)	tarkistettava, että ulkopuolisen työntekijän on osoitettu terveytensä puolesta soveltuvan hänelle osoitettuun työskentelyyn;

b)	huolehdittava siitä, että ulkopuolinen työntekijä on saanut 16 artiklassa tarkoitetun säteilysuojelua koskevan peruskoulutuksen lisäksi sekä valvonta-alueen että toimintojen erityispiirteitä koskevaa erityiskoulutusta;

c)	huolehdittava siitä, että ulkopuolisella työntekijällä on tarpeelliset henkilökohtaiset suojaimet;

d)	huolehdittava siitä, että ulkopuolisten työntekijöiden henkilökohtaista altistumista seurataan työskentelyn luonteeseen sopivalla menetelmällä ja että seuranta tarpeen mukaan toteutetaan annosmittarin avulla;

e)	huolehdittava siitä, että III luvussa selostettua suojelujärjestelmää noudatetaan;

f)	huolehdittava siitä tai toteutettava kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että jokaisen ulkopuolisen työntekijän liitteessä VIII olevan B jakson 2 kohdassa tarkoitetut henkilökohtaiset säteilyaltistuksen seurannasta saadut arvot kirjataan jokaisen työskentelyn jälkeen.

4.   Ulkopuolisten työntekijöiden työnantajien on, joko välittömästi tai yrityksen kanssa solmimiensa sopimusten perusteella, huolehdittava siitä, että niiden palkkaamien työntekijöiden säteilysuojelu on tämän direktiivin asiaa koskevien säännösten mukaista. Se tehdään erityisesti

a)	huolehtimalla siitä, että III luvussa selostettua suojelujärjestelmää noudatetaan;

b)	antamalla 16 artiklassa tarkoitetut säteilysuojelua koskevat tiedot ja siinä tarkoitettu koulutus;

c)	takaamalla, että yrityksen työntekijöiden altistusta arvioidaan ja terveydentilaa tarkkaillaan 37 artiklassa ja 39-48 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti;

d)

huolehtimalla siitä, että yrityksen jokaisen työntekijän henkilökohtaisen säteilyaltistuksen seurannasta saadut, liitteessä VIII olevan B jakson 1 kohdassa tarkoitetut radiologiset mittaustulokset pidetään ajan tasalla 42 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa henkilökohtaisen säteilyseurannan tietojärjestelmässä.

5.   Kaikkien ulkopuolisten työntekijöiden on osallistuttava 1 kohdassa tarkoitetun säteilyseurantajärjestelmän heille tarjoamaan suojeluun niin suuressa määrin kuin käytännössä on mahdollista.

51 artikla

Erityisluvalla tapahtuva altistus

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti arvioitavissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, joihin ei lueta säteilyvaaratilanteita, tietyn toimenpiteen niin vaatiessa, sallia nimetyille vapaaehtoisille työntekijöille 10 artiklassa säädetyt annosrajat ylittävän henkilökohtaisen työperäisen altistuksen edellyttäen, että tällainen altistus on kestoltaan rajallinen, rajoittuu tiettyihin työtiloihin eikä ylitä toimivaltaisten viranomaisten kyseiselle tapaukselle vahvistamaa ylärajaa. Seuraavat edellytykset on otettava huomioon:

a)	ainoastaan 38 artiklassa määriteltyyn säteilyluokkaan A kuuluvat työntekijät voidaan altistaa tällaisella erityisluvalla;

b)	harjoittelijoita, opiskelijoita, raskaana olevia naisia ja (jos on radionuklidien saannon vaara) imettäviä naisia ei saa altistaa tällä tavalla;

c)	yrityksen on perusteltava tällaiset altistukset huolellisesti etukäteen ja keskusteltava niistä perusteellisesti vapaaehtoisten työntekijöiden, heidän edustajiensa, työterveyspalvelun tai säteilysuojeluasiantuntijan kanssa;

d)	asianomaisille työntekijöille on annettava etukäteen tietoa toimenpiteeseen liittyvistä vaaroista ja sen aikana noudatettavista varotoimenpiteistä;

e)	kaikki tällaiseen altistukseen liittyvät annokset on kirjattava erikseen 47 artiklassa tarkoitettuun terveystiedostoon sekä 41 artiklassa tarkoitettuun henkilökohtaiseen tiedostoon.

2.   Erityisluvalla tapahtuvasta altistuksesta aiheutuva annosrajojen ylittyminen ei välttämättä muodosta perustetta sille, että työnantaja voisi estää työntekijää toimimasta tavanomaisissa tehtävissään tai siirtää hänet toisiin tehtäviin ilman työntekijän suostumusta.

3.   Ilma- ja avaruusalusten miehistön annosrajat ylittävää altistusta on käsiteltävä erityisluvalla tapahtuvana altistuksena.

52 artikla

Työperäinen altistus säteilyvaaratilanteessa

1.   Pelastusorganisaatioiden on huolehdittava siitä, etteivät pelastustoimintaan osallistuvat työntekijät ryhdy toimiin, joista saa yli 50 mSv:n annoksen, paitsi kansallisessa valmiussuunnitelmassa yksilöidyissä erityistapauksissa. Tällaisissa tapauksissa on määriteltävä sopivat 50 mSv:iä ylittävät vertailuarvot. Poikkeustilanteissa, joissa on tavoitteena hengenpelastus, vakavien säteilyn aiheuttamien terveysvaikutusten estäminen tai katastrofin kehittymisen estäminen, voidaan asettaa yli 100 mSV:n vertailuarvo.

2.   Pelastusorganisaatioiden on huolehdittava siitä, että pelastustoimintaan osallistuvat työntekijät, jotka voivat joutua työhön, jossa 50 mSv:n annos voi ylittyä, ovat vapaaehtoisia, ja heille on etukäteen selkeästi ja kattavasti tiedotettu työhön liittyvistä terveysriskeistä ja saatavilla olevista suojakeinoista.

3.   Jos vaaratilanteessa tapahtuu säteilyaltistusta, jäsenvaltioiden on edellytettävä pelastustoimintaan osallistuvien työntekijöiden radiologista seurantaa ja terveystarkkailua. Henkilökohtaisia säteilyannoksia on seurattava tai arvioitava olosuhteiden mukaan.

53 artikla

Työpaikalla esiintyvä radon

1.   Jäsenvaltioiden on 103 artiklassa tarkoitetussa toimintasuunnitelmassa vahvistettava sisäilman radonpitoisuuksille kansalliset vertailutasot. Nämä vertailutasot eivät saa työpaikoilla ylittää vuodessa keskimäärin arvoa 1 000 Bq m-3.

2.   Jäsenvaltioiden on kansallisissa toimintasuunnitelmissaan huolehdittava siitä, että radonmittauksia tehdään pohjakerroksessa tai maanalaisissa kerroksissa sijaitsevilla työpaikoilla radonalttiilla alueilla ja toimintasuunnitelmassa yksilöidyillä erityisentyyppisillä työpaikoilla.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritykset, joissa työpaikkoja koskeva kansallinen vertailutaso ylittyy, toteuttavat asianmukaisia toimia vähentääkseen radonpitoisuuksia tai radonaltistuksia III luvussa säädetyn optimointiperiaatteen mukaisesti.

4.   Jos radonpitoisuus työpaikoilla tai rakennuksen tietyissä huoneissa jatkuvasti ylittää vertailutason huolimatta 3 kohdan mukaisista toimenpiteistä, jäsenvaltioiden on käsiteltävä tilannetta suunniteltuna altistustilanteena ja sovellettava siihen 30 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädettyjä työperäistä altistusta koskevia vaatimuksia.

VII LUKU

POTILAIDEN JA MUIDEN LÄÄKINNÄLLISISSÄ TARKOITUKSISSA SÄTEILYLLE ALTISTUVIEN HENKILÖIDEN SUOJAAMINEN

54 artikla

Oikeutus

1.   Lääketieteellisestä säteilyaltistuksesta on saatava riittävä nettohyöty, kun arvioidaan toisaalta siitä mahdollisesti saatavaa taudinmääritykseen tai hoitoon liittyvää kokonaishyötyä, mukaan lukien henkilölle koituva suora terveyshyöty ja yhteiskunnalle koituvat hyödyt, ja toisaalta altistumisesta henkilölle mahdollisesti aiheutuvaa haittaa, ottaen huomioon käytettävissä olevien samaan tavoitteeseen tähtäävien, mutta ei lainkaan tai vähemmässä määrin ionisoivalle säteilylle altistavien vaihtoehtoisten menetelmien tehokkuus, edut ja riskitekijät.

Myös säteilyaltistuksesta aiheutuva sairaaloiden radiologian osastojen henkilökunnan ja muiden henkilöiden henkilökohtainen haitta on otettava huomioon.

Lääketieteelliseen altistukseen sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)	kaikki uudentyyppiset toiminnot, joihin liittyy lääketieteellistä säteilyaltistusta, on etukäteen perusteltava ennen kuin ne otetaan yleiseen käyttöön;

b)	nykyisiä lääketieteellistä säteilyaltistusta aiheuttavia toimintoja on arvioitava uudestaan aina, kun saadaan uutta, merkittävää tietoa niiden tehokkuudesta tai seurauksista;

c)	henkilökohtainen lääketieteellinen säteilyaltistus on aina perusteltava etukäteen säteilyaltistuksen erityistavoitteet ja altistuvan henkilön ominaisuudet huomioon ottaen.

Jos tietty lääketieteellisen säteilyaltistuksen aiheuttava toiminta ei ole yleisesti oikeutettu, sen tyyppinen yksittäinen säteilyaltistus voidaan perustella oikeutetuksi erityistilanteessa, joka on arvioitava tapauskohtaisesti ja dokumentoitava.

Lähettävän lääkärin ja lääketieteellisen toiminnan harjoittajan on pyrittävä aina, kun se on käytännössä mahdollista, hankkimaan suunnitellun säteilyaltistuksen kannalta tarpeelliset tiedot taudinmäärityksestä tai potilaskertomukset sekä otettava huomioon nämä tiedot, jotta vältetään tarpeeton säteilyaltistus.

1 a.     Henkilöstöä on koulutettava säännöllisesti, ja voimassa olevien sääntöjen noudattamista on valvottava. [tark. 88]

2.   Kansallisten menettelyjen mukaisesti muodostettavan eettisen komitean ja/tai toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava tapaukset, joissa lääketieteellinen säteilyaltistus liittyy biolääketieteelliseen ja lääketieteelliseen tutkimukseen.

3.   Terveysviranomaisten on yhdessä asianomaisten ammatillisten elinten kanssa tutkittava lääketieteellisen seulontaohjelman osana suoritettaville lääketieteellisille radiologisille menettelyille myönnettävä erityisoikeutus.

4.   Hoitajille ja tukijoille on altistuksesta aiheuduttava riittävä nettohyöty, kun otetaan huomioon potilaalle koituvat välittömät terveyshyödyt, hoitajille ja tukijoille koituvat hyödyt ja haitta, joka altistuksesta saattaisi aiheutua.

5.   Oireettomaan henkilöön kohdistuvien, taudin varhaista toteamista varten suoritettujen lääketieteellisten radiologisten menettelyjen on oltava osa terveysseulontaohjelmaa, tai on edellytettävä, että lääketieteellisen toiminnan harjoittaja, kuultuaan lähettävää lääkäriä, laatii kyseistä henkilöä koskevan erityisen dokumentoidun perustelun, joka noudattaa asianomaisten ammatillisten elinten ja toimivaltaisten viranomaisten antamia ohjeita. Erityistä huomiota on 56 artiklan 3 kohdan mukaisesti kiinnitettävä tietojen antamiseen potilaille.

6.   Jos altistusta ei voida perustella 1–5 kohtien mukaisesti, se on kiellettävä.

55 artikla

Optimointi

1.   Kaikki radiodiagnostiikkaa ja toimenpideradiologiaa varten tapahtuvasta lääketieteellisestä säteilyaltistuksesta aiheutuvat annokset on pidettävä niin pieninä kuin tarvittavan kuvantamistiedon saamiseksi on kohtuullisesti mahdollista, ottaen huomioon taloudelliset ja sosiaaliset tekijät.

Kun henkilöitä altistetaan säteilylle säde- tai isotooppihoidossa, on kohdetilavuuksien altistukset suunniteltava kutakin potilasta varten erikseen ottaen huomioon, että muille kuin kohteena oleville tilavuuksille ja kudoksille aiheutuvan annoksen on oltava niin pieni kuin on kohtuudella mahdollista ja sopiva säde- tai isotooppihoidossa aiheutuvan altistuksen aiottuun tarkoitukseen.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että radiodiagnostisia tutkimuksia ja tarvittaessa toimenpideradiologian menettelyjä varten vahvistetaan diagnostiset vertailutasot, joita tarkastellaan säännöllisesti uudelleen, joita käytetään ja joita varten on oltava saatavilla ohjeet.

3.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kaikissa biolääketieteen tai lääketieteen tutkimushankkeissa

a)	henkilöt osallistuvat tutkimukseen vapaaehtoisesti;

b)	heille tiedotetaan annetaan yksityiskohtaista tietoa altistusriskeistä; [tark. 89]

c)	sellaisille henkilöille, joiden ei odoteta saavan välitöntä lääketieteellistä hyötyä säteilyaltistuksesta, on vahvistettu annosrajoitus;

d)	sellaisille potilaille, jotka suostuvat vapaaehtoisesti osallistumaan kokeelliseen tutkimukseen tai hoitoon ja joiden odotetaan saavan tutkimuksesta tai hoidosta hyötyä, lääketieteellisen toiminnan harjoittajan ja/tai lähettävän lääkärin on suunniteltava henkilökohtaiset annostasot.

4.   Optimointiin on sisällytettävä laitteiden valinta, asianmukaisen diagnostisen tiedon tai hoitotulosten luotettava tuottaminen, lääketieteellisten altistusmenettelyjen käytännön näkökohdat, laadunvarmistus – henkilöstön asianmukainen koulutus mukaan luettuna – sekä potilaiden tai henkilöstön saamien annosten tai potilaalle annosteltujen radioaktiivisten aineiden aktiivisuuden arviointi, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät huomioon ottaen. [tark. 90]

5.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että

a)	hoitajien ja tukijoiden altistukselle asetetaan annosrajoitukset;

b)	hoitajien ja tukijoiden altistusta ja laitteiden asianmukaista käyttöä varten laaditaan asianmukaiset ohjeet. [tark. 91]

6.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kun on kyse potilaasta, jonka hoidossa tai tutkimuksessa käytetään radionuklideja, lääketieteellisen toiminnan harjoittaja tai tapauksen mukaan yritys antaa tarvittaessa potilaalle tai tämän lailliselle holhoojalle kirjalliset ohjeet, joiden tarkoituksena on rajoittaa potilaan kanssa tekemisissä olevien henkilöiden annokset niin vähäisiksi kuin on kohtuudella mahdollista sekä antaa tietoa ionisoivan säteilyn vaaroista.

Nämä ohjeet on annettava ennen lähtöä sairaalasta, klinikalta tai vastaavasta laitoksesta.

56 artikla

Vastuut

1.   Lähettävän lääkärin ja lääketieteellisen toiminnan harjoittajan on osallistuttava oikeutusprosessiin jäsenvaltion asettamien määräysten mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki lääketieteelliset altistukset tapahtuvat lääketieteellisen toiminnan harjoittajan vastuulla.

3.   Lääketieteellisen toiminnan harjoittajan on huolehdittava siitä, että potilaalle tai tämän lailliselle holhoojalle annetaan tietoisen suostumuksen antamiseen riittävät tiivistetyssä ja ymmärrettävässä muodossa olevat tiedot lääketieteellisestä altistuksesta aiheutuvaan säteilyannokseen liittyvistä hyödyistä ja vaaroista. Hoitajille ja tukijoille on annettavat samanlaiset tiedot sekä asiaa koskevat ohjeet 55 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti. [tark. 92]

4.   Yritys tai tapauksen mukaan lääketieteellisen toiminnan harjoittaja voi valtuuttaa yhden tai useamman sellaisen henkilön, jolla on oikeus suorittaa näitä toimia tunnustetulla erikoistumisalalla, suorittamaan lääketieteelliseen altistukseen liittyviä käytännön toimia.

57 artikla

Menettelyt

1.   Kaikille tavanomaisille lääketieteessä käytetyille radiologisille menettelyille on laadittava kirjalliset toimintaohjeet jokaista laitetta varten.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että lähettävillä lääkäreillä on käytettävissään lääketieteellistä kuvantamista koskevat ohjeet, joissa otetaan huomioon säteilyannokset.

3.   Lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan on osallistuttava lääketieteellisen radiologian tutkimusten suunnitteluun asianmukaisesti tavalla, joka on suhteutettu toiminnan säteilyriskiin. Erityisesti

a)	sädehoidon toiminnoissa, lukuun ottamatta vakiintuneita isotooppilääketieteen toimintoja, lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan on oltava tiiviisti mukana;

b)	vakiintuneissa säde- ja isotooppihoidon sekä radiodiagnostiikan ja toimenpideradiologian toiminnoissa lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan on oltava mukana;

c)	muissa yksinkertaisissa radiodiagnostiikan menettelyissä lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan on oltava mukana tapauksen mukaan antamassa neuvoja säteilysuojelusta lääketieteellisessä altistuksessa.

4.   Kliiniset auditoinnit on tehtävä kansallisten menettelyjen mukaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että aina kun diagnostiset vertailutasot toistuvasti ylitetään, paikalla suoritetaan tarvittavat tarkastukset ja tarpeen mukaan korjaavia toimia.

58 artikla

Koulutus

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että lääketieteellisen toiminnan harjoittajan, lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan ja 56 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden koulutusta ja ammattipätevyyden tunnustamista koskevat 15, 19 ja 81 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttyvät.

59 artikla

Laitteet

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava sellaiset tarpeellisina pitämänsä toimenpiteet, joiden avulla vältetään lääketieteellisen radiologian laitteiden lukumäärän tarpeeton kasvu.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että

a)	kaikkia käytössä olevia lääketieteellisen radiologian laitteita valvotaan tarkkaan säteilysuojelun suhteen , ja ne hävitetään voimassa olevan asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti ; [tark. 93]

b)	toimivaltaisilla viranomaisilla on käytettävissään ajan tasalla oleva luettelo jokaiseen lääketieteellisen radiologian laitteistoon kuuluvista radiologian laitteista;

c)	yritys noudattaa asianmukaisia laadunvarmistusohjelmia ja arvioi annoksia ja potilaille annosteltuja radioaktiivisuusmääriä; ja

d)

ennen laitteen ensimmäistä käyttöä kliinisiin tarkoituksiin tehdään vastaanottotestaus, johon lääketieteellisen fysiikan asiantuntija osallistuu, ja tämän jälkeen testataan suorituskyky säännöllisesti ja aina merkittävien huoltotoimenpiteiden jälkeen. Jäsenvaltioiden on noudatettava tällöin Euroopan komission antamia suuntaviivoja (erityisesti Radiation Protection No. 162 – Diagnostisessa radiologiassa, isotooppilääketieteessä ja sädehoidossa käytettävän lääketieteellisen radiologisen laitteiston hyväksymiskriteerit) sekä lääketieteellisen radiologian laitteistoon nykyisin sovellettavia eurooppalaisia ja kansainvälisiä standardeja (lääketieteellisiin tarkoituksiin käytettäviä sähkölaitteita koskeva IECTC62-standardi, IAEA-standardit ja Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan (ICRP) antamat suuntaviivat). [tark. 94]

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että yritys toteuttaa tarvittavat toimenpiteet lääketieteellisen radiologian laitteen puutteellisten tai viallisten ominaisuuksien parantamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on myös otettava laitteiden hyväksyttävyyttä varten käyttöön erityisperusteet, joiden perusteella voidaan päättää, milloin asianmukaiset korjaavat toimet ovat tarpeen, mukaan lukien tarvittaessa laitteen poistaminen käytöstä.

4.   Röntgenläpivalaisulaitteen käyttö ilman annosnopeuden säätölaitetta tai ilman kuvantehostajaa tai vastaavaa laitetta on kiellettävä.

5.   Kaikissa toimenpideradiologiaan ja tietokonetomografiaan käytetyissä laitteissa on oltava osa tai toiminto, joka ilmoittaa ammatinharjoittajalle säteilyn määrästä, jonka laite tuottaa lääketieteellisen radiologisen menettelyn aikana. Kaikissa lääketieteellisen radiodiagnostiikan laitteissa, jotka otetaan käyttöön tämän direktiivin voimaantulon jälkeen, on oltava osa tai toiminto tai vastaava keino muodostuneen säteilyn määrän määrittämiseksi. Tutkimusraportissa on mainittava säteilyannos.

60 artikla

Erikoistoiminnat

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säteilyaltistusta aiheuttavissa lääketieteellisissä toimenpiteissä käytetään tarkoituksenmukaisia radiologisia laitteita, käytännön menettelytapoja ja apulaitteita, kun on kyse

a)

lapsista;

b)	terveysseulontaohjelmasta;

c)

suurista potilaaseen kohdistuvista säteilyannoksista esimerkiksi toimenpideradiologian, tietokonetomografian tai sädehoidon yhteydessä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä näiden toimintojen laadunvarmistusohjelmiin ja potilaan saaman annoksen tai hänelle annostellun aktiivisuuden arviointiin, kuten 59 artiklan 2 kohdan c alakohdassa mainitaan.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lääketieteellisen toiminnan harjoittajat ja 56 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut henkilöt, jotka suorittavat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja säteilyaltistusta aiheuttavia toimenpiteitä, saavat asianmukaisen koulutuksen näihin lääketieteellisen radiologian toimintoihin, kuten 19 artiklassa edellytetään.

61 artikla

Erityissuojelu raskauden ja imetyksen aikana

1.   Lähettävän lääkärin ja lääketieteellisen toiminnan harjoittajan on tarvittaessa tiedusteltava hedelmöittymisikäiseltä naiselta jäsenvaltion määräysten mukaisesti, onko hän raskaana tai imettääkö hän.

Jos raskauden mahdollisuutta ei voida sulkea pois, lääketieteellisen säteilyaltistuksen laadusta riippuen ja etenkin tutkimuksen kohdistuessa vatsan ja lantion seutuun on kiinnitettävä erityistä huomiota lääketieteellisen säteilyaltistuksen oikeutukseen, erityisesti sen kiireellisyyteen, samoin kuin sen optimointiin, ja sekä odottavan äidin että sikiön säteilyaltistus on tällöin otettava huomioon.

2.   Lääketieteellisen tutkimuksen tai hoidon tyypistä riippuen on isotooppilääketieteessä kiinnitettävä erityistä huomiota imettävien naisten lääketieteellisen säteilyaltistuksen oikeutukseen, erityisesti sen kiireellisyyteen, samoin kuin sen optimointiin, ja sekä odottavan äidin että lapsen säteilyaltistus on tällöin otettava huomioon.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä niiden naisten tietoisuuden lisäämiseksi, joita tämä artikla koskee, esimerkiksi julkisin tiedottein, sanotun vaikuttamatta 1 ja 2 kohdan soveltamiseen.

62 artikla

Vahingossa ja tahattomasti tapahtuneet altistukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a)	kaikki sellaiset kohtuulliset toimenpiteet toteutetaan, joilla vähennetään potilaalle mistä tahansa radiologisesta toimenpiteestä vahingossa tai tahattomasti aiheutuvan altistuksen todennäköisyyttä ja suuruutta, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät huomioon ottaen;

b)	sädehoitotoimintoja koskevaan laadunvarmistusohjelmaan kuuluu vahingossa tai tahattomasti tapahtuneiden altistusten riskinarviointi;

c)	yritys ottaa kaikkia lääketieteellisiä altistuksia varten käyttöön järjestelmän, johon kirjataan ja jossa analysoidaan kaikki tilanteet, joihin liittyi tai olisi voinut liittyä vahingossa tai tahattomasti tapahtuneita altistuksia;

d)

yritys ilmoittaa mahdollisimman pian toimivaltaisille viranomaisille näiden määrittelemät merkittävät poikkeustilanteet samoin kuin tutkinnan tulokset ja tällaisten tilanteiden estämiseksi toteutetut korjaavat toimenpiteet. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava nämä Yrityksen tai käyttäjän on välittömästi ilmoitettava kaikki lääkinnällisiä laitteita koskevat tiedot lääkinnällisistä laitteista annetulla neuvoston direktiivillä 93/42/ETY perustetuille markkinoille saattamisen jälkeisestä valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille . Viranomaiset ilmoittavat tiedot tarpeen mukaan muille toimivaltaisille viranomaisille ; [tark. 95]

e)	on olemassa järjestelyt, joilla lähettävälle lääkärille, lääketieteellisen toiminnan harjoittajalle ja potilaalle voidaan ilmoittaa vahingossa tai tahattomasti tapahtuneesta altistuksesta.

63 artikla

Väestön annosten arviointi

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että lääketieteellisestä altistuksesta aiheutuneiden henkilökohtaisten annosten jakautuminen altistuneessa väestössä määritetään ottaen huomioon ikä- ja sukupuolijakauma.

VIII LUKU

VÄESTÖN SUOJAAMINEN

1 jakso

Väestön suojaaminen tavanomaisissa olosuhteissa

64 artikla

Väestön säteilysuojelun periaatteet

Jäsenvaltioiden on luotava säteilysuojelujärjestelmää koskevassa III luvussa esitettyjen periaatteiden sekä tässä luvussa säädettyjen vaatimusten perusteella tarvittavat edellytykset varmistaakseen väestön suojaaminen vallitsevissa olosuhteissa parhaalla mahdollisella tavalla.

65 artikla

Väestön suojaaminen käytännössä

1.   Käytännön toimenpiteisiin väestön suojaamiseksi toimilupaa edellyttävistä toiminnoista aiheutuvasta säteilyaltistuksesta tavanomaisissa olosuhteissa on kuuluttava kaikki järjestelyt ja selvitykset sellaisten tekijöiden havaitsemiseksi ja poistamiseksi, jotka voivat minkä tahansa ionisoivalle säteilylle altistavan toiminnan aikana aiheuttaa väestölle sellaisen altistusvaaran, että sitä ei voida jättää ottamatta huomioon säteilysuojelun kannalta. Tällaiseen suojaamiseen kuuluvat seuraavat tehtävät:

a)	altistumisen vaaraa aiheuttavia laitoksia koskevat suunnitelmat ja laitosten aiottu sijainti kyseisellä alueella on tutkittava ja hyväksyttävä säteilysuojelun kannalta;

b)

altistumisen vaaraa aiheuttavat uudet laitokset edellyttävät hyväksymistä käyttöönottoa varten; tällöin on vaadittava riittävää suojaamista säteilyaltistukselta tai laitosten ulkopuolelle mahdollisesti leviävältä radioaktiiviselta kontaminaatiolta ottaen tarvittaessa huomioon väestörakenteeseen, sääoloihin, maaperään, vesistöihin ja ympäristöön liittyvät tekijät;

c)	radioaktiivisia päästöjä koskevat suunnitelmat on tutkittava ja hyväksyttävä.

Nämä tehtävät on suoritettava noudattaen toimivaltaisten viranomaisten määräämiä altistumisvaaran laajuuteen perustuvia sääntöjä.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava ja julkistettava luvanvaraiset rajat radioaktiivisille päästöille. Näissä päästöluvissa on otettava huomioon [tark. 96]

a)	vallitsevien ihmisen aiheuttamien altistustilanteiden ja muiden suunniteltujen toimintojen vuoksi väestön saamat annokset sekä väestön altistuksen optimoinnin tulokset; [tark. 97]

b)	samanlaisten laitosten toiminnassa noudatettavat hyvät käytänteet;

c)	toiminnan joustovarat laitoksessa.

66 artikla

Väestön annosten arviointi

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava altistumisen vaaran suuruuteen perustuva järjestelmä suunnitelluista altistustilanteista aiheutuvien väestön henkilökohtaisten annosten arvioimiseksi.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on selvitettävä, missä toiminnoissa väestön henkilökohtaisten annosten realistinen arviointi on tehtävä. Muista toiminnoista jäsenvaltio voi edellyttää ainoastaan seulovaa arviointia, jossa esitetään yleisiä tietoja.

3.   Väestön annosten realistisia arvioita varten toimivaltaisen viranomaisen on

a)	varmistettava, että 65 artiklassa tarkoitettujen toimintojen annosarvioita tehdään mahdollisimman realistisesti väestön vertailuryhmille;

b)	päätettävä arviointien suoritusvälit ja toteutettava tarvittavat toimet väestön vertailuryhmien tunnistamiseksi ottaen huomioon radioaktiivisten aineiden efektiiviset kulkeutumisreitit;

c)

varmistettava, että väestön annosarvioissa otetaan huomioon säteilystä aiheutuvat riskit ja i) arvioidaan ulkoisesta säteilystä aiheutuvat annokset ja tarvittaessa ilmoitetaan kyseisen säteilyn laatu; ii) arvioidaan radionuklidien saannot ja ilmoitetaan radionuklidien luonne sekä tarvittaessa niiden fysikaalinen ja kemiallinen olomuoto sekä määritetään radionuklidien aktiivisuudet ja konsentraatiot; iii) arvioidaan annokset, joita vertailuryhmään kuuluva henkilö voi saada, ja määritellään tällaisen henkilön ominaisuudet;

d)	edellytettävä, että ulkoisen altistuksen mittaustulokset, radionuklidien saannosta ja radioaktiivisesta kontaminaatiosta tehdyt arviot sekä väestön vertailuryhmien saamien annosten määritystulokset tallennetaan.

67 artikla

Radioaktiivisten päästöjen seuranta

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritys, joka on vastuussa päästöluvan saaneista toiminnoista, seuraa asianmukaisesti ympäristöön pääseviä ilmassa kulkeutuvia tai nestemäisiä radioaktiivisia päästöjä ja raportoi toimivaltaiselle viranomaiselle tämän seurannan tuloksista.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ydinvoimalaitoksesta tai jälleenkäsittelylaitoksesta vastaavat yritykset seuraavat tavanomaisessa toiminnassa muodostuvia päästöjä noudattaen komission suosituksessa 2004/2/Euratom (17) säädettyjä sääntöjä vakiomuotoisten seurantatietojen ilmoittamiseksi.

68 artikla

Yritysten tehtävät

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritys suorittaa seuraavat tehtävät:

a)	huolehtii siitä, että saavutetaan ja säilytetään optimaalinen kansanterveyden ja ympäristön korkein mahdollinen suojelutaso; [tark. 98]

b)	tarkistaa, että tekniset laitteet toimivat ja ne huolletaan;

c)	hyväksyy käyttöön säteilysuojelun valvonnan kannalta tarpeelliset laitteet ja menettelyt tapauksen mukaan väestön säteilyaltistuksen ja ympäristön radioaktiivisen kontaminaation mittaamiseksi ja arvioimiseksi;

d)	kalibroi mittauslaitteet säännöllisesti ja tarkistaa säännöllisesti niiden käyttövalmiuden ja käytön asianmukaisuuden.

2.   Säteilysuojeluasiantuntijoiden ja tapauksen mukaan säteilysuojelupäälliköiden on osallistuttava 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseen.

69 artikla

Ympäristönseurantaohjelma

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että väestön altistuksen arviointia varten on käytössä tarkoituksenmukainen ympäristönseurantaohjelma.

2 jakso

Säteilyvaaratilanteet

70 artikla

Toiminta säteilyvaaratilanteessa

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luvanvaraisista toiminnosta vastaava yritys antaa toimivaltaisille viranomaisille välittömästi tiedoksi laitoksessaan ilmenevän tai sen harjoittamiin toimiin liittyvän säteilyvaaratilanteen ja ryhtyy kaikkiin tarkoituksenmukaisiin toimiin sen seurausten lievittämiseksi. [tark. 99]

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että säteilyvaaratilanteen sattuessa sen omalla alueella yritys arvioi alustavasti tilanteen olosuhteet ja seuraukset ja avustaa suojatoimissa.

2 a.     Jäsenvaltioiden on tiedotettava toisilleen välittömästi alueellaan sattuneesta säteilyvaaratilanteesta. [tark. 100]

3.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että varaudutaan suojatoimenpiteisiin, jotka koskevat

a)	säteilylähdettä, jotta voitaisiin vähentää suoraa säteilyä ja radionuklidien emissiota tai lopettaa se taikka estää isännättömistä lähteistä aiheutuva altistus tai kontaminaatio;

b)	ympäristöä, jotta vähennettäisiin radioaktiivisten aineiden kulkeutumista ihmisiin;

c)	ihmisiä, jotta vähennettäisiin altistusta ja saataisiin mahdollisimman nopeasti yksityiskohtaista tietoa ilmenneen hätätilanteen riskeistä ja mahdollisista sivuvaikutuksista . [tark. 101]

4.   Kun säteilyvaaratilanne vallitsee jäsenvaltion alueella tai sen ulkopuolella, jäsenvaltion tai valmiustoiminnasta vastaavan viranomaisen on edellytettävä, että

a)	järjestetään asianmukaisia suojatoimia ottaen huomioon säteilyvaaratilanteen todellinen luonne ja valmiussuunnitelmaan sisältyvä optimoitu suojelustrategia; valmiussuunnitelmaan sisällytettävät seikat mainitaan liitteessä IX olevassa B jaksossa;

b)	säteilyvaaratilanteen seuraukset ja suojatoimien tehokkuus arvioidaan ja niitä koskevat tiedot tallennetaan.

5.   Jäsenvaltion tai säteilyvaaratilanteessa toteutettavista toimista vastaavan viranomaisen on tilanteen niin vaatiessa huolehdittava siitä, että varaudutaan järjestämään uhrien lääketieteellinen hoito.

71 artikla

Tiedottaminen henkilöille, joihin säteilyvaaratilanne saattaa vaikuttaa

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että väestölle, johon säteilyvaaratilanne mahdollisesti vaikuttaa, tiedotetaan siihen sovellettavista terveydensuojelutoimenpiteistä sekä toimintatavoista, joita tällaisessa vaaratilanteessa olisi noudatettava. Tämä pätee vähintään niiden henkilöiden osalta, jotka asuvat 50 kilometrin säteellä vaaran aiheuttavasta laitoksesta. [tark. 102]

2.   Väestölle on ilmoitettava vähintään liitteessä X olevassa A jaksossa esitetyt asiat.

3.   Nämä tiedot toimitetaan 1 kohdassa tarkoitetulle väestölle ilman eri pyyntöä.

4.   Jäsenvaltioiden on päivitettävä tiedot, tiedotettava niistä säännöllisesti ja aina kun niissä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Näiden tietojen on oltava pysyvästi väestön saatavilla.

72 artikla

Tiedottaminen henkilöille, joihin säteilyvaaratilanne tosiasiallisesti vaikuttaa

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että säteilyvaaratilanteessa väestölle, johon tilanne tosiasiallisesti vaikuttaa, tiedotetaan viipymättä säteilyvaaratilannetta koskevista seikoista, noudatettavista toimintatavoista ja tarvittaessa väestöön sovellettavista terveydensuojelutoimenpiteistä.

2.   Väestölle on tiedotettava niistä liitteessä X olevassa B jaksossa esitetyistä asioista, jotka liittyvät kyseisen tyyppiseen vaaratilanteeseen.

72 a artikla

Väestölle tiedottaminen

Heti kun vaaratilanteesta on ilmoitettu, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että asiasta tiedotetaan väestölle mahdollisimman pian.

On julkaistava kaikki tilanteen ja sen kehittymisen arvioimisen kannalta välttämättömät tiedot, erityisesti sääoloja, ilman liikkeitä, aineiden laskeumia, vapaita annosnopeuksia ja kriittisten elintarvikkeiden kontaminaatiotasoa koskevat tiedot ja ennusteet. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava kriittisten elinten saamia efektiivisiä annoksia ja ekvivalenttiannoksia koskevat ennusteet, suunnitellut ja toteutetut toimenpiteet, odotettavissa olevat ja efektiiviset jäännösannokset. [tark. 103]

3 jakso

Vallitsevat altistustilanteet

73 artikla

Saastuneet alueet

1.   Saastuneiden alueiden hallintastrategioissa on tarvittaessa käsiteltävä seuraavia asioita:

a)	saastuneiden alueiden määrittäminen ja kyseeseen tulevien väestöryhmien tunnistaminen;

b)	onko saastuneisiin alueisiin ja väestöryhmiin kohdistettava suojatoimenpiteitä ja missä laajuudessa;

c)	onko pääsy kyseisille alueille estettävä tai onko sitä valvottava tai onko elinoloille asetettava rajoituksia kyseisillä alueilla;

d)	eri väestöryhmien altistuksen arviointi ja ihmisten käytettävissä olevien omaa altistusta rajoittavien keinojen arviointi;

e)	strategian tavoitteet ja pitkän aikavälin päämäärät ja vastaavat vertailuarvot.

2.   Sellaisilla alueilla, joilla on pitkältä ajalta jäänyttä kontaminaatiota mutta joilla jäsenvaltio on päättänyt sallia asumisen sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan uudelleen aloittamisen, jäsenvaltioiden on sidosryhmiä kuultuaan huolehdittava siitä, että altistuksen jatkuvaa valvontaa varten on tarvittaessa käytössä järjestelyjä, joiden tarkoituksena on varmistaa tavanomaisiksi katsottavat elinolot. Näitä järjestelyjä ovat

a)	jokapäiväiseen elämään sopivien vertailuarvojen vahvistaminen;

b)	sellaisten toimien käyttöönotto, jotka tukevat jatkuvia omatoimisia suojelutoimenpiteitä saastuneilla alueilla, esimerkiksi tiedotus, neuvonta ja säteilynseuranta.

74 artikla

Asunnoissa ja julkisissa rakennuksissa esiintyvä radon

1.   Jäsenvaltioiden on 103 artiklassa tarkoitetussa toimintasuunnitelmassa vahvistettava sisäilman radonpitoisuuksille kansalliset vertailutasot, jotka eivät vuosikeskiarvoina saa olla suurempia kuin

a)	200 Bq m-3, kun kyseessä ovat uudet asunnot ja uudet julkiset rakennukset;

b)	300 Bq m-3, kun kyseessä ovat vanhat asunnot;

c)	300 Bq m-3, kun kyseessä ovat vanhat julkiset rakennukset. Erityistapauksissa, kun rakennuksissa viivytään vain vähän aikaa, voidaan vahvistaa vertailuarvoksi enintään 1 000 Bq m-3.

2.   Jäsenvaltioiden on kansallisessa toimintasuunnitelmassa

a)	tunnistettava vertailuarvon ylittävät vanhat asunnot ja edistettävä radonia vähentäviä toimenpiteitä vanhoissa asunnoissa, joissa vertailuarvot ylittyvät;

b)	huolehdittava siitä, että radonalttiilla alueilla sijaitsevissa julkisissa rakennuksissa tehdään radonmittauksia.

3.   Jäsenvaltioiden on annettava erityisiä rakennusmääräyksiä, jotta estetään radonin erittyminen maaperästä ja kansallisen toimintasuunnitelman mukaisesti rakennusmateriaaleista, ja niiden on edellytettävä, että tällaisia rakennusmääräyksiä noudatetaan erityisesti radonalttiilla alueilla, jotta radonpitoisuudet eivät ylittäisi uusille rakennuksille vahvistettuja vertailuarvoja.

4.   Jäsenvaltioiden on tarjottava paikallisella ja kansallisella tasolla tietoja vallitsevista radonpitoisuuksista, niihin liittyvistä terveysvaaroista ja nykyisten radonpitoisuuksien vähentämiseksi käytettävissä olevista tekniikan keinoista.

75 artikla

Rakennusmateriaalit

1.   Tässä artiklassa säädetyt vaatimukset koskevat seuraavia asioita:

a)	rakennusmateriaaleja, jotka toimivaltainen viranomainen on yksilöinyt huolta aiheuttaviksi säteilysuojelun kannalta ottaen huomioon liitteessä XI säädetyn ohjeellisen luettelon gammasäteilyä lähettävistä materiaaleista; tai

b)	rakennusmateriaaleja, jotka toimivaltainen viranomainen on arvioinut huolta aiheuttaviksi 103 artiklassa säädetyssä kansallisessa radonia koskevassa toimintasuunnitelmassa.

2.   Toimialojen, jotka saattavat markkinoille tällaisia yksilöityjä rakennusmateriaalityyppejä, on

a)	määritettävä liitteessä VIII mainittujen radionuklidien pitoisuudet;

b)	toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot mittaustuloksista ja vastaavista, liitteessä VII säädetyistä aktiivisuuspitoisuusindekseistä.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava siitä, että yksilöidyt rakennusmateriaalityypit luokitellaan liitteen VII mukaisesti niiden aiotun käyttötarkoituksen ja aktiivisuuspitoisuusindeksin perusteella.

4.   Sellaiset rakennusmateriaalityypit, joista ei todennäköisesti aiheudu annoksia, jotka ylittävät rakennusmateriaaleista sisätiloissa aiheutuvalle ulkoiselle altistukselle vahvistetun vertailuarvon 1 mSv vuodessa, ulkoilmassa aiheutuvan ulkoisen altistuksen lisäksi, on vapautettava vaatimuksista kansallisella tasolla, sanotun vaikuttamatta 103 artiklan säännöksien soveltamiseen. Tällaisia rakennusmateriaaleja on kuitenkin seurattava edelleen sen varmistamiseksi, että aktiivisuuspitoisuus noudattaa edelleen vertailuarvoa. Liitteessä VII määritellyt ryhmään A kuuluvat rakennusmateriaalit on vapautettava kaikista rajoituksista niiden saattamiseksi markkinoille Euroopan unionissa.

5.   Sellaisille rakennusmateriaalityypeille, joista todennäköisesti aiheutuu annoksia, jotka ylittävät rakennusmateriaaleista sisätiloissa aiheutuvalle ulkoiselle altistukselle vahvistetun vertailuarvon 1 mSv vuodessa, ulkoilmassa aiheutuvan ulkoisen altistuksen lisäksi, toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä sopivista toimenpiteistä, jotka voivat vaihdella rekisteröinnistä ja asiaankuuluvien rakennusmääräysten yleisestä soveltamisesta kyseisten materiaalien aiotun käytön erityisiin rajoituksiin.

6.   Yksilöityjä rakennusmateriaalityyppejä koskevat rakennusmääräysten noudattamisen kannalta tärkeät tiedot, mukaan lukien niiden radionuklidipitoisuudet, aktiivisuuspitoisuusindeksi ja vastaava luokitus, on asetettava yleisesti saataville ennen kyseisten materiaalien saattamista markkinoille.

IX LUKU

YMPÄRISTÖNSUOJELU

76 artikla

Ympäristöön liittyvät arviointiperusteet

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä säteilysuojelua koskevaan lainsäädäntöönsä ja erityisesti ihmisten terveyden suojelua koskevaan yleiseen järjestelmään säännöksiä, jotka koskevat muiden lajien kuin ihmisten suojelua säteilyltä ympäristössä. Tällaisessa oikeudellisessa kehyksessä on otettava käyttöön ympäristöön liittyviä arviointiperusteita, joiden tarkoituksena on haavoittuvien tai edustavien muiden lajien kuin ihmisten populaatioiden suojelu niiden merkityksen vuoksi ekosysteemissä. Tarvittaessa on yksilöitävä toimintatyyppejä, joiden viranomaisvalvonta on tarpeen mainitun oikeudellisen kehyksen vaatimusten noudattamiseksi. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden on tehostettava alan tutkimusta ja saatettava lainsäädäntökehys ajan tasalle niin, että siinä otetaan huomioon kaikki uudet tulokset. [tark. 104]

77 artikla

Sallitut päästörajat

Vahvistaessaan radioaktiivisten päästöjen sallittuja määriä 65 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on myös huolehdittava muiden lajien kuin ihmisten riittävästä suojelusta. Tätä varten voidaan ympäristöön liittyvien arviointiperusteiden noudattaminen todeta yleisillä kartoituksilla.

78 artikla

Vahinkopäästöt

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritykset toteuttavat sopivia teknisiä toimenpiteitä, jotta vältettäisiin merkittävä ympäristövahinko vahinkopäästön sattuessa tai jotta tällaisen vahingon laajuutta voidaan rajoittaa. Kansallisten viranomaisten on säännöllisesti suoritettava satunnaistarkastuksia, jotka kohdistuvat työmaihin tai laitoksiin sekä yritysten käytäntöihin, varmistaakseen, että näitä toimenpiteitä toteutetaan tai ne ovat käytössä. [tark. 105]

79 artikla

Ympäristönseuranta

Vahvistaessaan ympäristönseurantaohjelmia tai vaatiessaan sellaisten ohjelmien toteuttamista jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on otettava ohjelmiin tarvittaessa mukaan edustavia eliölajeja ja myös ympäristön osa-alueita, jotka muodostavat reitin väestön altistukselle. Toteutettavien toimenpiteiden avoimuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden viranomaisten on vaihdettava säännöllisesti ympäristön säteilyseurantaa koskevia tietoja sekä levitettävä uusia tietoja välittömästi. [tark. 106]

X LUKU

VIRANOMAISVALVONNALLE ASETETTAVAT VAATIMUKSET

1 jakso

Institutionaalinen rakenne

80 artikla

Toimivaltainen viranomainen

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen tai viranomaiset suorittamaan tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviä säädettyä valvontaa . Toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten on oltava toiminnallisesti riippumattomia kaikista ydinvoimaa tukevista tai käyttävistä laitoksista. [tark. 107]

1 a.     Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kun annosrajoja asetetaan tai muutetaan, jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen valvoo, että yleisö osallistuu menettelyyn kansallisen lainsäädännön mukaisesti. [tark. 108]

1 b.     Yleisön osallistumista koskevissa menettelyissä on varattava kohtuullisesti aikaa eri vaiheisiin, jotta on riittävästi aikaa yleisölle tiedottamiseen ja jotta yleisöllä on riittävästi aikaa valmistautua ja osallistua päätöksentekomenettelyyn tehokkaasti. [tark. 109]

1 c.     Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että annosrajoja koskevaa päätöstä tehtäessä yleisön osallistumisen tulos otetaan huomioon asianmukaisella tavalla. [tark. 110]

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet sekä ilmoitettava kunkin vastuualue, jotta tietojenvaihto viranomaisten kanssa sujuisi nopeasti.

3.   Jos jäsenvaltiossa on useampi kuin yksi viranomainen, jolla on toimivalta korkea-aktiivisten umpilähteiden ja isännättömien lähteiden valvonnassa, sen on nimettävä yksi yhteinen yhteystaho tietojenvaihtoon muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin mahdollisesti tehtävät muutokset.

5.   Komissio ilmoittaa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut tiedot kaikille toimivaltaisille viranomaisille ja julkaisee ne Euroopan unionin virallisessa lehdessä säännöllisesti ja enintään kahden vuoden välein.

81 artikla

Palveluja tarjoavien laitosten ja asiantuntijoiden tunnustaminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava järjestelyt, jotka tarvitaan, jotta voidaan tunnustaa

a)	työterveyspalvelut;

b)	annosmittauspalvelut;

c)	säteilysuojeluasiantuntijat ja säteilysuojelupäälliköt ; [tark. 111]

d)	lääketieteellisen fysiikan asiantuntijat. Jäsenvaltioiden on annettava säännökset, joilla varmistetaan, että näiden palvelujen ja asiantuntijoiden asiantuntemus pysyy saatavilla asiantuntemusta ja riippumattomuutta pidetään yllä . [tark. 112]

2.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä tunnustamisen edellytykset ja ilmoitettava ne komissiolle yhdessä tunnustamisesta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten nimen ja osoitteen kanssa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisiä tietoja koskevat muutokset.

3.   Jäsenvaltioiden on yksilöitävä, miltä muilta palveluntarjoajilta tai asiantuntijoilta edellytetään erityistä ammattitutkintoa säteilysuojelussa, ja niiden on tarvittaessa määriteltävä tällaisten ammattitutkintojen tunnustamismenettely.

4.   Komissio toimittaa jäsenvaltioille tiedot, jotka sille on ilmoitettu 2 kohdan mukaisesti.

82 artikla

Työterveyspalvelut

Työterveyshuolto vastaa säteilylle altistuvien työntekijöiden lääketieteellisestä tarkkailusta. Tarkkailussa on otettava huomioon heidän altistumisensa ionisoivalle säteilylle ja heidän soveltuvuutensa heille määrättyihin tehtäviin.

83 artikla

Annosmittauspalvelut

Annosmittauspalvelu vastaa henkilökohtaisessa seurannassa olevien säteilylle altistuvien työntekijöiden sisäisen ja ulkoisen annoksen määrittämisestä, ja annos kirjataan yhdessä yrityksen ja työterveyspalvelun kanssa. Annosmittauspalveluihin kuuluvat henkilökohtaisten seurantalaitteiden kalibrointi, lukeminen ja tulkinta sekä ihmiskehon tai biologisten näytteiden radioaktiivisuuden mittaus.

84 artikla

Säteilysuojeluasiantuntija

1.   Säteilysuojeluasiantuntijan on ammatillisen harkintansa sekä mittausten ja muiden arvioiden perusteella annettava yritykselle päteviä neuvoja työperäiseen altistukseen ja väestön altistukseen liittyvissä asioissa.

2.   Säteilysuojeluasiantuntijan on annettava neuvoja ainakin seuraavanlaisissa kysymyksissä:

a)	uusien laitosten suunnitelmat ja uusien tai muutettujen säteilylähteiden käyttöön hyväksyminen sekä niihin liittyvät mahdolliset säteilysuojelun kannalta merkitykselliset tekniset säädöt, suunnitellut ominaisuudet, turvallisuusominaisuudet ja säteilysuojelussa tarvittavat varoituslaitteet;

b)	valvonta- ja tarkkailualueiden luokittelu;

c)	työntekijöiden luokittelu;

d)	työpaikkaa ja henkilöitä koskevien seurantaohjelmien sisältö;

e)	mikä säteilynseurantalaitteisto on sopivin kuhunkin käyttöön;

f)	asianmukaiset henkilökohtaisen annosmittauksen menetelmät;

g)	asianmukaisten annosrajoitusten optimointi ja vahvistaminen;

h)	laadunvarmistus;

i)	ympäristön säteilyseurantaohjelma;

j)	radioaktiivisen jätteen loppusijoitusta koskevat vaatimukset;

k)	järjestelyt onnettomuuksien ja poikkeustilanteiden estämiseksi;

l)	toimintavalmius säteilyvaaratilanteessa;

m)	säteilylle altistuvien työntekijöiden koulutus ja uudelleenkoulutus.

3.   Tarvittaessa säteilysuojeluasiantuntijan tehtävät voi suorittaa erikoisasiantuntijoiden ryhmä, jolla yhteisesti on tarvittava asiantuntemus.

85 artikla

Lääketieteellisen fysiikan asiantuntija

1.   Lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan on terveydenhuoltoympäristössä tapauksen mukaan toimittava tai annettava asiantuntijan neuvoja lääketieteelliseen altistukseen sovellettuun säteilyfysiikkaan liittyvissä asioissa.

2.   Kyseisestä lääketieteellisen radiologian toiminnasta riippuen lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan on vastattava annosmittauksesta, mukaan lukien fyysiset mittaukset potilaan annoksen arvioimiseksi, annettava lääketieteellisen radiologian laitteita koskevia neuvoja ja avustettava erityisesti seuraavissa asioissa:

a)	potilaiden ja muiden lääketieteellisissä toiminnoissa altistuvien henkilöiden säteilysuojelun optimointi, mukaan lukien diagnostisten vertailutasojen soveltaminen ja käyttö;

b)	lääketieteellisen radiologian laitteiston laadunvarmistuksen määrittely ja toteuttaminen;

c)	teknisten eritelmien valmistelu lääketieteellisen radiologian laitteita ja kokoonpanon rakennetta varten;

d)	lääketieteellisen radiologian laitteistojen säteilysuojelun tarkkailu;

e)	säteilysuojelumittauksiin tarkoitetun laitteiston valinta;

f)	säteilysuojelun asianmukaisia näkökohtia koskevan koulutuksen antaminen lääketieteellisen toiminnan harjoittajille ja muulle henkilökunnalle.

f a)	altistuville työntekijöille annettavia tietoja ja koulutusta koskevien dokumentoitujen menettelyjen laatiminen. [tark. 113]

Lääketieteellisen fysiikan asiantuntijan tehtäviä voi tarvittaessa suorittaa lääketieteellisen fysiikan yksikkö tai palvelu.

86 artikla

Säteilysuojelupäällikkö

1.   Jäsenvaltioiden on päätettävä, millaisia toimintoja varten yritykselle on nimettävä säteilysuojelupäällikkö. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritykset antavat säteilysuojelupäälliköille voimavarat, jotka ovat tarpeen heidän tehtäviensä suorittamiseksi. Säteilysuojelupäällikkö raportoi suoraan yritykselle.

2.   Toiminnan luonteesta riippuen säteilysuojelupäällikön tehtäviin voi kuulua seuraavia asioita:

a)	sen varmistaminen, että säteilytyö tehdään kaikkien toimintaohjeiden ja paikallisten sääntöjen mukaisesti;

b)	työpaikan säteilynseurantaohjelman toteuttamisen valvonta;

c)	asianmukaisten tiedostojen ylläpitäminen radioaktiivisista lähteistä;

d)	asiaankuuluvien turvallisuus- ja varoitusjärjestelmien kunnon arviointi säännöllisesti;

e)	henkilökohtaisen säteilynseurantaohjelman toteuttamisen valvonta;

f)	terveystarkkailuohjelman toteuttamisen valvonta;

g)	uusien työntekijöiden perehdyttäminen paikallisiin sääntöihin ja menettelyihin;

h)	työsuunnitelmia koskevien neuvojen ja kommenttien antaminen;

i)	työsuunnitelmien hyväksyminen;

j)	raporttien toimittaminen yrityksen paikallisjohdolle;

k)	osallistuminen järjestelyihin säteilyvaaratilanteiden estämistä, valmiustoimia ja vaaratilanteessa toimimista varten;

l)	yhteydenpito säteilysuojeluasiantuntijan kanssa.

l a)	altistuville työntekijöille annettavia tietoja ja koulutusta koskevien dokumentoitujen menettelyjen laatiminen. [tark. 114]

Säteilysuojelupäällikön tehtäviä voi hoitaa myös yrityksen perustama säteilysuojeluyksikkö.

2 jakso

Umpilähteiden valvonta

87 artikla

Yleiset vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä järjestelyjä, joiden tarkoituksena on valvoa asianmukaisesti umpilähteitä ja niiden sijaintia, käyttöä ja käytöstä poistamista.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritys pitää kirjaa kaikista vastuullaan olevista umpilähteistä, niiden sijainnista ja siirroista.

3.   Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jonka avulla ne voivat pysyä asianmukaisesti selvillä tarpeen mukaan kaikkien umpilähteiden ja ainakin korkea-aktiivisten umpilähteiden yksittäisistä siirroista.

4.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jokainen umpilähteen haltija ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle heti mahdollisesta umpilähteen katoamisesta, varkaudesta tai luvattomasta käytöstä.

88 artikla

Korkea-aktiivisten umpilähteiden valvontaa koskevat vaatimukset

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ennen luvan myöntämistä korkea-aktiivista umpilähdettä käyttäviin toimintoihin

a)

säteilylähteiden turvallista hallinnointia ja turvatoimia varten on tehty tarvittavat järjestelyt, myös silloin kun ne poistetaan käytöstä. Näissä järjestelyissä voidaan määrätä käytöstä poistettujen lähteiden siirtämisestä toimittajalle tai niiden sijoittamisesta loppusijoitus- tai varastointilaitokseen taikka valmistajan tai toimittajan velvollisuudesta ottaa vastaan nämä lähteet;

b)	käytöstä poistettujen lähteiden turvalliseen hallintaan on varauduttu asianmukaisesti rahavakuudella tai muulla kyseisen lähteen kannalta asianmukaisella vastaavalla välineellä, mukaan luettuina tapaukset, joissa lähteen haltijasta tulee maksukyvytön tai se lopettaa toimintansa.

89 artikla

Korkea-aktiivisten umpilähteiden toimilupia koskevat erityisvaatimukset

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että V luvussa asetettujen yleisten toimilupia koskevien vaatimusten lisäksi korkea-aktiivisen umpilähteen valmistamista, käyttöä tai hallussapitoa koskevissa toimiluvissa määrätään

a)	lähteen, lähteiden suojusten ja lisälaitteiden suorituskykyä koskevista vähimmäisvaatimuksista;

b)	työssä noudatettavista menettelytavoista;

c)	käytöstä poistettujen lähteiden asianmukaisesta hallinnasta, johon kuuluvat tarvittaessa myös sopimukset käytöstä poistettujen lähteiden siirtämisestä valmistajalle, tavarantoimittajalle, toiselle luvan saaneelle yritykselle tai jätteen loppusijoitus- tai varastointilaitokselle.

90 artikla

Yrityksiltä edellytetty kirjanpito

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että korkea-aktiivisia umpilähteitä koskevaan kirjanpitoon on vietävä XII luvussa säädetyt tiedot ja että yritys toimittaa toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä jäljennöksen kaikesta kirjanpidosta tai sen osasta ja vähintään XIII luvussa mainitun osan. Yrityksen kirjanpidon on oltava toimivaltaisen viranomaisen tarkastettavissa.

91 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten kirjanpitovelvollisuus

1.    Toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä kirjaa yrityksistä, joilla on lupa käyttää korkea-aktiivisia umpilähteitä, sekä niiden hallussa olevista korkea-aktiivisista lähteistä. Kirjanpidossa on ilmoitettava kyseessä oleva radionuklidi, aktiivisuus valmistusajankohtana tai, jos tätä arvoa ei tiedetä, aktiivisuus ensimmäisen markkinoille saattamisen hetkellä taikka sillä hetkellä, kun yritys sai lähteen haltuunsa, sekä lähteen tyyppi. Toimivaltaisten viranomaisten kirjanpidon on oltava ajan tasalla ja siinä on otettava huomioon muun muassa lähteiden siirrot ja muut tekijät.

2.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvanhaltijat merkitsevät säiliöt ja laativat korkea-aktiivisia umpilähteitä koskevat asiakirjat säänkestävällä tavalla. Asiakirjoista on käytävä ilmi säilytettävän materiaalin kemiallinen, toksikologinen ja radiologinen koostumus ja olomuoto (kiinteä, nestemäinen vai kaasumainen). [tark. 115]

92 artikla

Korkea-aktiivisia umpilähteitä koskevat turvajärjestelyt

1.   Korkea-aktiivisia umpilähteitä käyttävän yrityksen on noudatettava XIV luvussa säädettyjä vaatimuksia.

2.   Valmistajan, tavarantoimittajan ja kunkin yrityksen on huolehdittava siitä, että korkea-aktiivisten umpilähteiden ja niiden suojusten tunnistustiedoissa ja merkinnöissä noudatetaan XV luvussa säädettyjä vaatimuksia.

3 jakso

Isännättömät säteilylähteet

93 artikla

Isännättömien lähteiden havaitseminen

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että henkilö, joka havaitsee isännättömän säteilylähteen, ilmoittaa siitä heti valmius- ja pelastusorganisaatiolle tai toimivaltaiselle viranomaiselle eikä tee lähteelle mitään ennen kuin nämä elimet ovat antaneet asianmukaiset ohjeet.

2.   Jäsenvaltioiden on mahdollistettava sellaisten järjestelmien perustaminen, joilla pyritään havaitsemaan isännättömiä säteilylähteitä esimerkiksi suurissa metalliromuttamoissa ja suurissa metalliromun kierrätyslaitoksissa, joissa isännättömiä lähteitä voidaan yleensä havaita, ja tapauksen mukaan merkittävissä kauttakulkupisteissä, kuten raja-asemilla.

3.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 2 kohdassa tarkoitetuissa paikoissa työskentelevien henkilöiden saataville annetaan viipymättä alaa koskevia teknisiä neuvoja ja apua, jos he eivät yleensä ole mukana säteilysuojeluvaatimusten alaisessa toiminnassa. Neuvonnan ja avun päätarkoituksena on työntekijöiden ja väestön suojaaminen säteilyltä ja säteilylähteen turvallisuus.

94 artikla

Metallikontaminaatio

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että metalliromun kierrätyslaitokset ilmoittavat heti toimivaltaiselle viranomaiselle isännättömän säteilylähteen sulattamisesta ja että kontaminoitua metallia ei saa prosessoida edelleen ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa.

95 artikla

Isännättömien säteilylähteiden talteenotto, hallinta ja loppusijoitus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ovat valmistautuneet isännättömien lähteiden talteenottoon ja toimimiseen isännättömistä lähteistä johtuvissa säteilyvaaratilanteissa tai ovat antaneet näitä koskevia määräyksiä, myös vastuunjaon osalta, ja että ne ovat valmistelleet näissä tilanteissa tarvittavat toimintasuunnitelmat ja toimenpiteet.

2.   Jäsenvaltioiden on tarvittaessa huolehdittava siitä, että järjestetään kampanjoita entisistä toiminnoista jäljelle jääneiden isännättömien säteilylähteiden talteen ottamiseksi.

Kampanjoihin voi sisältyä jäsenvaltioiden osallistumista säteilylähteiden talteen ottamisen, hallinnan ja loppusijoittamisen rahoitukseen, sekä viranomaisten, kuten tullihallinnon, ja yritysten, kuten tutkimuslaitosten, materiaalintestauslaitosten tai sairaaloiden, arkistojen tutkimista.

96 artikla

Rahavakuus isännättömiä säteilylähteitä varten

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden päättämiä järjestelyjä noudattaen luodaan rahavakuusjärjestelmä tai vastaava väline 95 artiklassa säädettyjen vaatimusten soveltamisesta mahdollisesti aiheutuvien, isännättömien lähteiden talteenottoon liittyvien interventiokustannusten kattamiseksi.

4 jakso

Säteilyvaaratilanteet

97 artikla

Säteilyvaaratilanteiden valmiusjärjestelmä

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että otetaan huomioon, että säteilyvaaratilanteita voi sattua niiden alueilla ja että niiden alueiden ulkopuolella tapahtuvat vaaratilanteet voivat vaikuttaa niiden alueisiin. Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä säteilyvaaratilanteiden hallintaa varten ja määrättävä asianmukaiset hallintosäännöt niiden ylläpitoa varten.

2.   Valmiusjärjestelmän on vastattava arvioituja uhkia, ja sen on pystyttävä toimimaan tehokkaasti säteilyvaaratilanteissa, jotka liittyvät ennakoimattomiin toimintoihin tai tapahtumiin, mukaan lukien pahantahtoiset teot ja isännättömien säteilylähteiden löytäminen.

3.   Säteilyvaaratilanteiden valmiusjärjestelmässä on laadittava toimintasuunnitelmia, joiden tavoitteena on välttää suoria vaikutuksia yksittäisissä suureen yleisöön kuuluvissa henkilöissä ja pienentää satunnaisten vaikutusten riskiä ottaen huomioon III luvussa tarkoitetut säteilysuojelun yleiset periaatteet ja vertailutasot (enimmäistasot). Säteilyvaaratilanteiden valmiusjärjestelmässä on tarkasteltava liitteessä IX olevassa A jaksossa mainittuja näkökohtia.

98 artikla

Valmiussuunnittelu

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhkien arvioinnissa yksilöityjä säteilyvaaratilanteita varten vahvistetaan etukäteen valmiussuunnitelmat.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että valmiussuunnitelmat testataan ja niitä tarkastellaan ja tarkistetaan säännöllisesti.

3.   Valmiussuunnitelmassa on tarpeen mukaan oltava 97 artiklassa tarkoitetun valmiusjärjestelmän asiaankuuluvat osatekijät.

4.   Valmiussuunnitelmissa on käsiteltävä liitteessä IX olevassa B jaksossa mainittuja asioita.

99 artikla

Kansainvälinen yhteistyö

1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden sekä kolmansien maiden kanssa niiden alueella mahdollisesti tapahtuvissa säteilyvaaratilanteissa, jotka saattavat vaikuttaa muihin jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin, tarkoituksena helpottaa säteilysuojelun organisointia kyseisissä jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa.

2.   Jos jäsenvaltion alueella syntyy säteilyvaaratilanne tai ilmenee tilanne, jolla saattaa olla radiologisia seurauksia sen alueella, jäsenvaltion on otettava yhteistyön aloittamista varten yhteyttä muihin jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin, joita tilanne mahdollisesti voi koskea.

3.   Jäsenvaltioiden on viipymättä vaihdettava tietoja ja tehtävä yhteistyötä muiden asianomaisten jäsenvaltioiden, kolmansien maiden sekä asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen kanssa asioissa, jotka koskevat korkea-aktiivisten säteilylähteiden, muiden radioaktiivisten lähteiden ja huolta aiheuttavan radioaktiivisen materiaalin katoamista, poistamista, varkautta tai löytymistä sekä näiden asioiden jatkotoimia tai tutkintaa, sanotun vaikuttamatta asianmukaisiin salassapitovaatimuksiin ja asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamiseen.

5 jakso

Vallitsevat altistustilanteet

100 artikla

Vallitsevia altistustilanteita koskevat ohjelmat

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laaditaan ohjelmia, joiden tarkoituksena on tunnistaa ja arvioida vallitsevia säteilyaltistustilanteita sekä päättää, millainen työperäinen ja väestön altistus on säteilysuojelun kannalta tärkeää.

2.   Vallitsevia säteilyaltistustilanteita koskevia vaatimuksia sovelletaan seuraaviin asioihin:

a)

altistus, joka johtuu siitä, että alueita on saastunut radioaktiivisten materiaalien jäämistä, jotka ovat peräisin i) aiemmista toiminnoista, joita viranomaiset eivät ole koskaan valvoneet tai joita ei ole säännelty tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisesti; ii) säteilyvaaratilanteesta, kun se on julistettu päättyneeksi siten kuin säteilyvaaratilanteiden valmiusjärjestelmässä säädetään; iii) aiempien toimintojen jäämistä, joista yritys ei ole enää laillisesti vastuussa;

b)	altistuminen luonnon radioaktiivisille lähteille, mukaan luettuina i) altistuminen sisätiloissa radonille ja toronille työpaikoilla, asunnoissa ja muissa rakennuksissa; ii) ulkoinen altistuminen sisätiloissa rakennusmateriaaleista tulevalle säteilylle;

c)	altistuminen kulutustavaroiden sisältämille i) a kohdassa yksilöidyiltä saastuneilta alueilta peräisin oleville radionuklideille tai ii) luonnossa esiintyville, erityisesti elintarvikkeiden, juomaveden ja rakennusmateriaalien sisältämille radionuklideille;

d)	muut vallitsevat altistustilanteet, joita ei säteilysuojelun kannalta voi jättää huomiotta.

3.   Jäsenvaltiot voivat päättää yleisen oikeutusperiaatteen huomioon ottaen, ettei vallitseva altistustilanne edellytä suojatoimenpiteitä.

4.   Vallitseviin altistustilanteisiin, joista yritys on lain mukaan vastuussa ja jotka on otettava huomioon säteilysuojelun kannalta, on sovellettava asiaankuuluvia suunniteltuja altistustilanteita koskevia vaatimuksia.

101 artikla

Strategioiden laatiminen

1.   Jäsenvaltioiden on järjestettävä, että laaditaan strategioita, joilla varmistetaan vallitsevien altistustilanteiden asianmukainen hoito ja että tähän osoitetut varat ovat suhteessa riskeihin ja suojatoimien tehokkuuteen.

2.   Vallitsevien altistustilanteiden hallintastrategian laatimisesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on katsottava, että strategiaan kuuluu

a)	sen tavoitteet , erityisesti jäännösannoksen osalta. [tark. 116]

b)	sopivat vertailutasot, kun otetaan huomioon liitteessä I säädetyt vertailutasot. [tark. 117]

102 artikla

Strategioiden täytäntöönpano

1.   Jäsenvaltioiden on asetettava toimivaltaiselle viranomaiselle vastuutehtäviä vallitsevien altistusten hallintastrategioiden toteuttamisessa, ja tarpeen mukaan rekisteröijille, toimiluvan haltijoille ja muille korjaavien toimenpiteiden ja suojatoimenpiteiden toteuttamisessa mukana oleville osapuolille sekä tarvittaessa mahdollistettava sidosryhmien osallistuminen altistusten hallintastrategioiden kehittämistä ja toteuttamista koskevaan päätöksentekoon.

2.   Kaikkien strategian toteuttamista varten harkittavien suojatoimenpiteiden muoto, laajuus ja kesto on optimoitava.

3.   Strategian toteuttamisesta seurannut jäännösannosten jakauma on arvioitava. Mahdollisten edelleenkin vertailutasot ylittävien altistusten vähentämiseksi on harkittava lisätoimia.

4.   Strategiaa toteutettaessa toimivaltaisen viranomaisen on säännöllisesti

a)	arvioitava käytettävissä olevia korjaavia ja suojaustoimenpiteitä tavoitteiden saavuttamisen kannalta ja arvioitava suunniteltujen ja toteutettujen toimien tehokkuutta;

b)	tiedotettava altistuneille henkilöille mahdollisista terveysvaaroista ja käytettävissä olevista keinoista heidän oman altistuksensa pienentämiseksi;

c)	neuvottava altistuksen hallinnassa yksilön tasolla tai paikallistasolla;

d)

tiedotettava yrityksille tarkoituksenmukaisista pitoisuuksien ja altistuksien seurantamenetelmistä ja yleisiin terveys- ja turvallisuusvaatimuksiin liittyvistä suojatoimenpiteistä, kun toimintoihin liittyy luonnon radioaktiivisia materiaaleja ja kun niitä ei käsitellä suunniteltuina altistustilanteina.

103 artikla

Radonia koskeva toimintasuunnitelma

1.   Jäsenvaltioiden on laadittava toimintasuunnitelma sellaisten pitkän aikavälin riskien hallintaan, jotka johtuvat altistuksesta maaperästä, rakennusmateriaaleista tai vedestä erittyvälle radonille asunnoissa, julkisissa rakennuksissa ja työpaikoilla. Toimintasuunnitelmassa on otettava huomioon liitteessä XVI esitetyt asiat.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle toimintasuunnitelma ja tiedot yksilöidyistä radonalttiista alueista. Jäsenvaltioiden on säännöllisesti päivitettävä toimintasuunnitelma ja tiedot radonalttiista alueista.

6 jakso

täytäntöönpanon valvontajärjestelmä

104 artikla

Tarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tarkastusjärjestelm(i)ä tämän direktiivin nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvomiseksi ja tarvittaessa tarkkailu- ja korjaavien toimenpiteiden käynnistämiseksi.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava järjestelmällinen tarkastusohjelma, jossa otetaan huomioon toimintoihin liittyvän vaaran mahdollinen suuruus ja luonne, toimintoihin liittyvien säteilysuojelukysymysten yleinen arviointi sekä tämän direktiivin nojalla annettujen säännösten noudattamisen aste.

3.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kunkin tarkastuksen löydökset kirjataan ja raportit toimitetaan kyseiselle yritykselle.

4.   Jäsenvaltioiden on saatettava tarkastusohjelma ja sen tärkeimmät löydökset yleisön saataville.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava siitä, että käytössä on mekanismit tarkastuksista ja ilmoitetuista poikkeustilanteista ja onnettomuuksista ja niihin liittyvistä löydöksistä saatujen suojelua ja turvallisuutta koskevien tietojen ja niistä saatujen kokemusten levittämiseksi nopeasti asianomaisille osapuolille, kuten säteilylähteiden valmistajille ja toimittajille ja tapauksen mukaan kansainvälisille organisaatioille.

105 artikla

Täytäntöönpanon valvonta

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet edellyttää, että yritys ryhtyy toimenpiteisiin puutteiden korjaamiseksi ja niiden uusiutumisen estämiseksi, tai tarvittaessa peruuttaa lupa, kun viranomaisten suorittaman tarkastuksen tai muun viranomaisten tekemän arvioinnin tulokset viittaavat siihen, ettei yritys noudata tämän direktiivin nojalla annettuja säännöksiä.

106 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano kaikin tarvittavin toimenpitein. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava kyseiset säännökset komissiolle tiedoksi viimeistään 107 artiklassa tarkoitettuna päivänä ja ilmoitettava niihin vaikuttavista mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä.

XI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

107 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [00.00.0000]. Ympäristönsuojelua koskevassa IX luvussa vahvistetut säännökset on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään [00.00.0000]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisena nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko. Komissio ilmoittaa näistä toimitetuista tiedoista Euroopan parlamentille. [tark. 118]

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

Jos jäsenvaltio aikoo vahvistaa tässä direktiivissä vahvistettuja tiukempia normeja, sen on ilmoitettava tästä komissiolle ja jäsenvaltioille. [tark. 119]

2.   Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset. Komission on laadittava näistä ilmoituksista yhteenveto ja toimitettava se Euroopan parlamentille. [tark. 120]

108 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivit 89/618/Euratom, 90/641/Euratom, 96/29/Euratom, 97/43/Euratom ja 2003/122/Euratom … alkaen.

109 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

110 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. lokakuuta 2013.

(2)  EYVL 11, 20.2.1959, s. 221.

(3)  Neuvoston direktiivi 96/29/Euratom, annettu 13 päivänä toukokuuta 1996, perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta (EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1).

(4)  Neuvoston direktiivi 97/43/Euratom, annettu 30 päivänä kesäkuuta 1997, henkilöiden terveyden suojelemisesta ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta lääketieteellisen säteilyaltistuksen yhteydessä (EYVL L 180, 9.7.1997, s. 22).

(5)  Neuvoston direktiivi 89/618/Euratom, annettu 27 päivänä marraskuuta 1989, säteilyvaaratilanteessa tarvittavia suojelutoimenpiteitä ja noudatettavia ohjeita koskevien tietojen antamisesta väestölle (EYVL L 357, 7.12.1989, s. 31).

(6)  Neuvoston direktiivi 90/641/Euratom, annettu 4 päivänä joulukuuta 1990, ulkopuolisten työntekijöiden suojelusta työskentelyn aikaisen ionisoivan säteilyn vaaroilta valvonta-alueella (EYVL L 349, 13.12.1990, s. 21).

(7)  Neuvoston direktiivi 2003/122/Euratom, annettu 22 päivänä joulukuuta 2003, korkea-aktiivisten radioaktiivista ainetta sisältävien umpilähteiden ja isännättömien lähteiden valvonnasta (EUVL L 346, 31.12.2003, s. 57).

(8)  The 2007 Recommendations of the International Commission on Radiological Protection

(9)  EYVL L 80, 27.3.1990, s. 26 (ei suomennettu).

(10)  IAEA 2004 Safety Standards Series RS-G-1.7 ”Application of the Concepts of Exclusion, Exemption and Clearance”.

(11)  Radiation Protection 122: Practical use of the Concepts of the Clearance and Exemption – Part I, Guidance on General Clearance Levels for Practices.

(12)  Radiation Protection 89: Recommended radiological protection criteria for the recycling of metals from dismantling of nuclear installations, Radiation Protection 113: Recommended Radiological Protection Criteria for the Clearance of Buildings and Building Rubble from the Dismantling of Nuclear Installations, Radiation Protection 122: Practical Use of the Concepts of the Clearance and Exemption.

(13)  Komission suositus 2004/2/Euratom, annettu 18 päivänä joulukuuta 2003, ydinvoimalaitoksista ja jälleenkäsittelylaitoksista tavanomaisen toiminnan yhteydessä ympäristöön pääseviä ilmassa kulkeutuvia ja nestemäisiä radioaktiivisia päästöjä koskevista vakiomuotoisista tiedoista (EUVL L 2, 6.1.2004, s. 36).

(14)  EYVL L 66, 13.3.1999, s. 16.

(15)   Neuvoston direktiivi 93/42/ETY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1993, lääkinnällisistä laitteista (EYVL L 169, 12.7.1993, s. 50).

(16)   Neuvoston direktiivi 89/391/ETY, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1989, toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä (EYVL L 193, 29.6.1989, s. 1).

(17)  EUVL L 2, 6.1.2004, s. 36.