10.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 208/157

—

ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (14605/1/2012),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 36 artiklan,

—

ottaa huomioon 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta (1) ja erityisesti sen II osan G jakson 43 kohdan,

—

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 (2), 11. toukokuuta 2011 (3) ja 10. maaliskuuta 2010 (4) antamansa päätöslauselmat vuosien 2011, 2010 ja 2009 vuosittaisista selvityksistä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta,

—

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 vahvistamansa kannan Euroopan ulkosuhdehallinnosta (EUH) (5) ja 13. kesäkuuta 2013 antamansa suosituksen unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja Euroopan komission varapuheenjohtajalle, neuvostolle ja komissiolle Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaation ja toiminnan tarkistamisesta vuonna 2013 (6),

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (jäljempänä korkea edustaja) julkilausuman poliittisesta vastuusta (7),

—

ottaa huomioon korkean edustajan 8. heinäkuuta 2010 Euroopan parlamentin täysistunnossa antaman julkilausuman Euroopan ulkosuhdehallinnon keskushallinnon perusorganisaatiosta (8),

—

ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa” (COM(2013)0542),

—

ottaa huomioon parlamentin ja neuvoston käynnissä olevat neuvottelut unionin uusista ulkoisista rahoitusvälineistä monivuotista rahoituskehystä 2014–2020 varten,

—

ottaa huomioon Vilnassa 4.–6. syyskuuta 2013 pidettyjen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevien parlamenttien välisten kokousten päätelmät,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0330/2013),

A.

katsoo, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien omilla tahoillaan harjoittama ulkopolitiikka on oleellisen tärkeää sellaisten EU:n ulkoisten toimien toteuttamiseksi, joita EU:n kansalaiset ymmärtävät ja tukevat; katsoo, että parlamentaarinen valvonta lisää tämän toiminnan oikeutusta;

1.

katsoo, että 2000-luvun ensimmäiselle neljännekselle on leimaa-antavaa pitkäkestoinen rakenteellinen muutosprosessi, jonka myötä kansainvälinen järjestys muuttuu; korostaa, että tämä edellyttää uutta toimintatapaa, jolla voidaan muokata uutta moninapaista maailmanjärjestystä, joka on osallistava ja jossa tärkeimpinä esiin nousevat oikeusvaltion periaatteet ja moniarvoisen demokratian malli sekä yleismaailmalliset arvot, kuten ihmisoikeudet; toteaa, että odotettavissa on monia esteitä, jotka liittyvät etenkin nouseviin maailmanvaltoihin uudistettaessa monenvälistä järjestelmää, herkän alueellisen vallanjaon uudelleentasapainottamiseen sekä maiden, valtioista riippumattomien toimijoiden, epävakaiden valtioiden ja alueiden epävakauden aiheuttamiin moninaisiin uhkiin ja haasteisiin;

2.

painottaa, että maailmanlaajuinen rahoituskriisi ja uusien kehittyvien talouksien kasvava itsevarmuus luovat merkittäviä poliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja ympäristöön liittyviä haasteita, myös sisäisiä ongelmia, kaikille osapuolille; katsoo, että tällaisten haasteiden käsitteleminen edellyttää yhteisiä ja koko unionin hyväksymiä toimia ja uusia kumppanuuksia, jotta voidaan edistää ja ylläpitää rauhaa, turvallisuutta, sosiaalista edistystä, vaurautta, kulttuurista monimuotoisuutta samoin kuin demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista; korostaa, että kaikessa EU:n politiikassa ja toiminnassa olisi noudatettava kansainvälistä oikeutta ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaa;

3.

katsoo, että EU:n on puolustettava kansalaistensa etua maailmassa päättäväisesti ja yhtenäisesti perustaen aina toimintansa perusarvoille, joille unioni on rakennettu (demokratia, oikeusvaltion periaatteet ja ihmisoikeudet, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja köyhyyden torjunta), sekä muiden maiden kunnioittamiselle;

4.

korostaa, että EU:n ulkopolitiikan on oltava joustavaa vastattaessa uusiin uhkiin ja haasteisiin esimerkiksi terveydenhuollon, energian, ilmastonmuutoksen ja veden saannin kaltaisilla aloilla, jotka voivat vaikuttaa EU:n poliittisiin painopisteisiin ja talouksiin sekä kansainväliseen kehitykseen;

5.

korostaa, että EU:n on laadittava uutta ja uskottavaa ulkopolitiikkaa, jolla vastataan nykyisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin; katsoo, että ylläpitääkseen ja vaaliakseen arvojaan, imagoaan ja etujaan sekä asemaansa maailmanpolitiikan näyttämöllä EU:n on toimittava ulkopolitiikassaan johdonmukaisesti ja sen on ennen kaikkea määriteltävä selkeästi ja pantava täytäntöön strategiset tavoitteensa siten, että hyödynnetään täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet; katsoo, että on sekä koko EU:n että jäsenvaltioiden etujen mukaista luoda yhteinen visio, joka ulottuu erillisten jäsenvaltioiden näkemyksiä ja historiallisia kokemuksia pidemmälle; vaatii, että tehostetun yhteistyön välinettä hyödynnetään siten, että tehostetaan toimintavalmiuksia ja puututaan neuvoston epäasianmukaiseen tapaan käyttää veto-oikeutta;

6.

toteaa, että vain toimimalla yhdessä tai yksimielisesti pystymme ajamaan etujamme ja puolustamaan arvojamme maailmassa ja että jäsenvaltioiden on tämän vuoksi aiempaa selkeämmin osoitettava valmiutensa ja poliittinen tahtonsa toimia yhdessä, ripeästi ja tehokkaasti; toteaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava Lissabonin sopimuksessa vahvistettua velvoitettaan noudattaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) sekä konkreettisesti että periaatteen tasolla (9);

7.

painottaa, että EU:n ulkoisen toiminnan tehokkuus on myös sidoksissa kansalaisten täyteen tukeen ja tämän tuomaan oikeutukseen toimittaessa vakaasti EU:n perusarvojen – demokratian, oikeusvaltion periaatteiden ja ihmisoikeuksien – pohjalta, ja kehottaa näin ollen kuulemaan Euroopan parlamenttia tiiviisti, säännöllisesti ja oikea-aikaisesti asetettaessa EU:n ulkopolitiikan selkeitä prioriteetteja ja tavoitteita;

8.

katsoo, että eurooppalaisten tiedotusvälineiden kehittäminen on suotavaa, jotta edistetään yhteisvastuullisuutta, lähennetään erilaisia kansallisia käsityksiä ja lisätään tietoisuutta YUTP:sta;

9.

kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan rakentavalla tavalla unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan edistämällä strategista poliittista koordinointia unionin tasolla ja erityisesti toimimalla tiiviissä yhteistyössä unionin kanssa hyväksyttäessä kantoja monenvälisillä foorumeilla, kuten Yhdistyneissä kansakunnissa ja Natossa; korostaa, että taloudellisen kurinalaisuuden aikakaudella on tehostettava unionin toimintaa yhtenäisenä maailmanlaajuisena toimijana; huomauttaa, että jäsenvaltioilla on myös tärkeä tehtävä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) kehittämisessä ja täytäntöönpanossa tarjoamalla siviilivalmiuksia ja sotilaallisia valmiuksia sekä varmistamalla YUTP-operaatioiden yhteisen rahoituksen ja vahvistamalla eurooppalaista teollisuus- ja teknologiapohjaa; odottaa, että tätä tehtävää vahvistetaan entisestään joulukuun 2013 Eurooppa-neuvoston kokouksessa käytävissä keskusteluissa puolustuksesta;

10.

pitää tässä yhteydessä ensisijaisen tärkeänä tiivistää yhteistyötä, lisätä koordinointia ja kehittää synergioita EU:n jäsenvaltioiden kolmansissa maissa toteuttamien ohjelmien ja hankkeiden kanssa, jotta EU:n ulkoista toimintaa voidaan tehostaa ja jotta voidaan sopeutua nykyisiin budjettirajoituksiin;

11.

panee tyytyväisenä merkille korkean edustajan aloitteen ottaa käyttöön käsite ”kattava lähestymistapa” Lissabonin sopimuksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tehokkaasti ja varmistaa YUTP:n ja YTPP:n kokonaistehokkuus ja johdonmukaisuus; kehottaa korkeaa edustajaa kuulemaan parlamenttia siitä, mikä olisi paras tapa varmistaa, että tämä kattava lähestymistapa pannaan täytäntöön johdonmukaisesti ja erityisesti ulkopoliittisia painopistealueita kehitetään edelleen omien etujemme ja arvojemme mukaisesti ja tuetaan tarvittavien rahoitusvarojen ja tehokkaiden ja joustavien välineiden avulla; korostaa, että sotilaalliset rakenteet ja valmiudet, mukaan lukien pysyvä suunnittelurakenne ja operatiivinen sotilaspääesikunta, ovat kiinteä osa tällaista toimintatapaa, ja katsoo, että koordinoinnin vahvistaminen edustustojen päälliköiden, EU:n erityisedustajien ja valtuuskuntien johtajien välillä parantaa myös EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdonmukaista ja yhtenäistä soveltamista paikan päällä; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan korkeaa edustajaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaasti;

12.

on pahoillaan, että EU ei ole vielä kehittänyt selkeää strategiaa kansainvälisiä suhteitaan varten ja sen toimintaa leimaa pikemminkin reagointi kuin oma-aloitteinen toiminta; kehottaa sen vuoksi käynnistämään perusteellisen strategisen keskustelun, johon neuvoston, komission ja parlamentin olisi osallistuttava; kehottaa joulukuussa kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa kehittämään edelleen Euroopan yleisstrategia-aloitetta panoksena tähän keskusteluun;

13.

tähdentää, että kokonaisvaltaisena käsitteenä YUTP kattaa kaikki ulkopolitiikan osa-alueet, myös asteittain määriteltävän YTPP:n, joka voisi johtaa yhteiseen puolustukseen, ja että siinä painotetaan johdonmukaisuuden ja ristiriidattomuuden tavoittelua samalla, kun kunnioitetaan ulkosuhteiden jokaisen osa-alueen erityisyyttä; katsoo, että tärkeimmillä aloilla, kuten yhteenliitettävyys, kauppa, liikenne, energia, ympäristö ja viestintä, EU:n sisäpolitiikkaa ja jäsenvaltioiden poliittisia valintoja olisi koordinoitava tiiviisti korkean edustajan johdolla, jos niistä aiheutuu selkeitä kansainvälisen tason seurauksia, etenkin EU:n energiatoimitusten monipuolistamiseen ja turvallisuuteen;

14.

kehottaa neuvostoa ja korkeaa edustajaa ryhtymään toimiin Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaation ja toiminnan tarkistamisesta vuonna 2013 annetun parlamentin suosituksen johdosta, jotta varmistetaan sellaisten asianmukaisten ja sukupuolinäkökulman huomioon ottavien rakenteiden kehittäminen EUH:ssa (komission asianomaisten yksiköiden avulla), joihin on sisällytetty maantieteellistä ja alakohtaista asiantuntemusta ja joissa noudatetaan kattavaa lähestymistapaa toimintalinjojen suunnitteluun, muotoiluun ja täytäntöönpanoon;

15.

painottaa, että korkean edustajan odotetaan toimivan poliittisena johtajana, jonka tehtävänä on varmistaa unionin toiminnan yhtenäisyys, johdonmukaisuus ja tehokkuus; toteaa, että EUH:ta koskevassa raportissaan korkea edustaja on yksilöinyt alueita, joilla hänen asemaansa olisi vahvistettava ja tehostettava käynnistettäessä ja toteutettaessa YUTP:n alan päätöksiä ja varmistettaessa niiden noudattaminen; panee merkille, että korkea edustaja on antanut suosituksia, joiden tavoitteena on varmistaa tiivis yhteistyö komission kanssa ja hyödyntää täysimääräisesti korkean edustajan asemaa komission varapuheenjohtajana; painottaa vuonna 2014 järjestettävien uuden komission kuulemistilaisuuksien osalta, että Euroopan parlamentin olisi tuettava tätä suuntausta vahvistamalla varapuheenjohtajan asemaa ulkosuhteissa ja tehostamalla siten koordinointia EUH:n ja komission välillä;

16.

ilmaisee jälleen tukevansa korkeaa edustajaa hänen johdollaan käytävissä vaikeissa neuvotteluissa Iranin kanssa ja ilmaisee tyytyväisyytensä osapuolten saattamisesta yhteen EU:n tukemassa Kosovon ja Serbian välisessä vuoropuhelussa; katsoo, että näitä esimerkkejä johtajuudesta ja prioriteettien asettamisesta olisi hyödynnettävä edelleen EU:n ehdokasvaltioissa ja mahdollisissa ehdokasvaltioissa sekä EU:n naapuruuspolitiikassa keinona vastata Keski-Aasiasta Lähi-itään ja Afrikan sarvesta Saheliin ulottuviin moninaisiin strategisiin haasteisiin; ilmaisee olevansa valmis tukemaan tätä prosessia;

17.

kehottaa tarkastelemaan uudelleen EU:n edustustojen infrastruktuurin jakoa ja henkilöstöä, jotta varmistetaan, että unionin tehokkuus, näkyvyys ja edustus kolmansissa maissa vastaa sen poliittisia tavoitteita ja odotettavissa olevia prioriteetteja; kehottaa käsittelemään tätä tarkastelua parlamentin asiasta vastaavassa valiokunnassa etenkin siinä tapauksessa, että tulokset edellyttävät resurssien uudelleenjakoa tai päätöstä käynnistää tai päättää neuvottelut kolmansien maiden kanssa; toistaa vaatimuksensa avata EU:n edustusto Iraniin;

18.

kyseenalaistaa neuvoston perustelut leikata monivuotisen rahoituskehyksen määrärahoja, mikä vähentää unionin valmiuksia edistää rauhaa, turvallisuutta ja kestävää talouskasvua ja unionin uskottavuutta näissä pyrkimyksissä, kun otetaan huomioon EU:n osallistumista maailmanpolitiikkaan koskevat moninaiset haasteet ja vaatimukset; varoittaa, että jos tällaisia leikkauksia sovelletaan koordinoimattomasti, yhteisten etujen ja arvojen noudattaminen ja yhteinen kyky edistää rauhaa, demokratiaa, kansalaisten turvallisuutta ja vaurautta unionin naapurimaissa ja muualla vaarantuu;

19.

toteaa, että on tehtävä strategisia valintoja ja asetettava painopistealueita, jotta varmistetaan, että unionin resursseja hyödynnetään kohdennetusti ja tehokkaasti; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansalliset politiikat ovat yhdenmukaisia ja koordinoituja unionin strategisten tavoitteiden ja sitoumusten kanssa;

20.

pitää tärkeänä sen varmistamista, että uusiin parlamentin ja neuvoston tarkasteltavina oleviin ulkosuhteiden rahoitusvälineisiin myönnetään riittävästi rahoitusta ja että ne on räätälöity vastaamaan unionin strategisia etuja, ja pitää myös tärkeänä, että rahoitusvälineitä voidaan mukauttaa muuttuviin poliittisiin olosuhteisiin;

21.

painottaa, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta vuonna 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen tarkistamisen avulla olisi pyrittävä lisäämään avoimuutta YUTP:n toteuttamisessa; katsoo, että demokraattinen valvonta edellyttää erillistä budjettikohtaa kullekin YUTP-toimelle tai -operaatiolle, EU:n erityisedustajien työ mukaan luettuna, ja niihin on liitettävä tehostetut – mutta avoimet – menettelyt sisäisille varojensiirroille olosuhteiden niin vaatiessa;

22.

pitää myönteisinä korkean edustajan tukemia neuvoston toimenpiteitä vuoden 2011 vuosittaisessa selvityksessä, jossa unionin ulkopolitiikkaa kartoitetaan eteenpäin katsovalla ja strategisella toiminta-asiakirjalla;

23.

panee merkille ponnistelut korjata parlamentin tästä aiheesta antamassa viimeisimmässä päätöslauselmassa todetut puutteet etenkin perustamalla uusia YTPP-toimia ja -operaatioita osana unionin maa- tai aluekohtaista yleistä toimintatapaa;

24.

katsoo kuitenkin, että neuvoston vuosittainen selvitys ei ole edelleenkään Lissabonin sopimuksen kunnianhimoisten tavoitteiden tasolla, minkä vuoksi kehottaa ryhtymään seuraaviin toimenpiteisiin tulevaisuudessa:

25.

kehottaa neuvostoa pyytämään, että korkea edustaja asettaa seuraavassa vuosittaisessa selvityksessä ulkopoliittiset tavoitteensa vuosille 2014 ja 2015 ja määrittää tavoitteiden aikataulun ja saavuttamiseen tarvittavat resurssit; korostaa, että näissä prioriteeteissa olisi keskityttävä EU:n strategisiin päämääriin alkaen transatlanttisesta kumppanuudesta, itäisten ja eteläisten naapurialueiden taloudellisesta ja poliittisesta kehityksestä sekä Lähi-idän rauhanprosessista;

26.

kehottaa neuvostoa ja korkeaa edustajaa tulevia vuotuisia YUTP-selvityksiä laatiessaan olemaan jo varhaisessa vaiheessa yhteydessä ulkoasioiden valiokuntaan, jotta keskustellaan tulevien vuosien ulkopoliittisista tavoitteista ja tarjotaan EU:n kansalaisille selkeä viesti unionin ulkopolitiikan kehittymisestä, prioriteeteista ja edistymisestä sekä arvioidaan siten uudelleen ja korostetaan korkean edustajan asemaa EU:n ulkopolitiikan johtajana;

27.

panee tyytyväisenä merkille aloitteen Euroopan puolustuksen tulevaisuutta käsittelevän Eurooppa-neuvoston kokouksen järjestämisestä joulukuussa 2013 ja katsoo, että se tarjoaa tilaisuuden tarkastella uudelleen EU:n strategisia tavoitteita ja turvallisuusetuja; katsoo, että nämä ovat käsitteitä, joita olisi tarkasteltava lähemmin valkoisessa kirjassa Euroopan puolustuksesta; pyytää, että tässä kokouksessa laaditaan selkeä etenemissuunnitelma tärkeimpien tavoitteiden saavuttamista varten, joista ensimmäisiä ovat eurooppalaisen turvallisuusstrategian pikainen uudelleentarkastelu ja valkoinen kirja, joka toimii yhteisenä mallina samanaikaisille kansallisille turvallisuus- ja puolustuskatsauksille; korostaa, että on muodostettava tiiviimpää yhteistyötä, jotta varmistetaan sotilasturvallisuus ja saadaan aikaan säästöjä;

28.

panee tyytyväisenä merkille strategiset kumppanuudet, joiden pohjalta EU voi toimia yhteistyössä sekä nykyisten että nousevien maailmanvaltojen kanssa; arvelee kuitenkin, että tämä käsite edellyttää selkeitä ja johdonmukaisia perusteita, kun on kyse sen asemasta EU:n ulkopoliittisessa arkkitehtuurissa; kehottaa valmistelemaan strategisia kumppanuuksia koskevia tulevia päätöksiä unionin poliittisten prioriteettien mukaisesti ja pitämään parlamentin säännöllisesti ajan tasalla päätettäessä tulevista kumppanuuksista etenkin silloin, kun näihin kumppanuuksiin myönnetään rahoitustukea unionin talousarviosta tai niihin sisältyy läheinen sopimuksellinen suhde unioniin;

29.

korostaa, että kumppanuus Yhdysvaltojen kanssa perustuu vahvoihin poliittisiin, kulttuurisiin, taloudellisiin ja historiallisiin siteisiin sekä yhteiseen arvoihin, kuten vapauteen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltion periaatteisiin; uskoo vakaasti, että Yhdysvallat on EU:n tärkein strateginen kumppani huolimatta tärkeitä kysymyksiä koskevista eriävistä näkemyksistä; kehottaa EU:ta näin ollen asettamaan ensisijaiseksi poliittiseksi tavoitteeksi transatlanttisten suhteiden syventämisen kaikilla tasoilla ja niiden ulottamisen muihin transatlanttisiin kumppaneihin pyrkien yhteiseen hyötyyn ja vastavuoroisuuteen;

30.

katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen on toimittava tiiviissä yhteistyössä Iranin ydinohjelmasta ja arabikevään maiden siirtymäkaudesta ja Lähi-idästä aiheutuvien konfliktien ja kriisien ratkaisemiseksi rauhanomaisesti; ilmaisee tyytyväisyytensä presidentti Obaman sitoutuneisuuteen kahden valtion ratkaisuun Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa; kehottaa EU:ta tehostamaan parlamentaarisen vuoropuhelun jälkeen diplomatiaansa osana sovittua kattavaa poliittista strategiaa pitkän aikavälin vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi koko alueella;

31.

ilmaisee tyytyväisyytensä ilmoitukseen neuvottelujen käynnistämisestä transatlanttisesta kauppa- ja investointisopimuksesta, joka voisi antaa EU:n ja Yhdysvaltojen talouksille merkittävää uutta pontta, vauhdittaa neuvotteluja muista kansainvälisistä sopimuksista ja toimia mallina muille alueellisille ja kansainvälisille toimijoille; muistuttaa, että on tarpeen perustaa transatlanttinen poliittinen neuvosto; toteaa, että siihen saakka olisi jatkettava käytäntöä järjestää vuotuinen EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous, koska se tarjoaa tilaisuuden yksilöidä yhteisiä tavoitteita ja koordinoida strategioita maailmanlaajuisesti merkittävien uhkien ja haasteiden varalta sekä kehittää nousevia maailmanvaltoja koskeva yhteinen toimintatapa, varmistaa monenvälisyys ja vaihtaa parhaita käytäntöjä; muistuttaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen vuotuista huippukokousta ei ole vielä järjestetty tänä vuonna; toteaa, että transatlanttisen kauppa- ja investointisopimuksen tekeminen ja EU:n käynnissä olevat neuvottelut Kanadan kanssa tarjoavat mahdollisuuden laajaan talousalueeseen, johon sisältyisivät Pohjois-Amerikka, EU ja monet Latinalaisen Amerikan maat ja joka loisi talouskasvua ja työpaikkoja; ehdottaa, että tutkitaan edelleen poliittisia mahdollisuuksia kolmikantaiseen transatlanttiseen yhteistyöhön;

32.

katsoo, että luottamuksen lujittamiseksi Yhdysvaltojen on noudatettava arkaluontoisten tietojen suojelua koskevaa lainsäädäntöä ja muutettava EU:hun ja sen kansalaisiin kohdistamaansa tietojenkeruutoimintaa; pyytää saattamaan pikaisesti päätökseen EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kattavan tietosuojasopimuksen, jonka myötä EU:n kansalaisille tarjottaisiin tietoja ja oikeussuojakeinoja; korostaa, että viimeaikaiset paljastukset ovat nostaneet koko Euroopassa esiin kysymyksiä, jotka saattavat aiheuttaa haittaa EU:n ja Yhdysvaltojen suhteille; muistuttaa, että sekä EU:n että sen kumppanien on noudatettava tietosuojalainsäädäntöä, ja katsoo, että on laadittava salaisten tietojen jakamista koskevat yhteiset standardit, joilla suojellaan Yhdysvaltojen ja EU:n kansalaisia;

33.

toistaa tukevansa unionin politiikkaa harjoittaa kriittistä yhteistyötä Venäjän kanssa; toteaa, että Venäjä on tärkeä strateginen kumppani ja naapuri, mutta katsoo, että aidon kumppanuuden muodostaminen edellyttää demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden perusarvojen kunnioittamista; panee tyytyväisenä merkille Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön tärkeissä kansainvälisissä kysymyksissä, etenkin Lähi-idän, Iranin, Afganistanin ja Syyrian tapauksissa;

34.

on kuitenkin pahoillaan siitä, että Venäjä käyttää veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa heikentääkseen kansainvälisen yhteisön kykyä ryhtyä toimiin tehokkaasti ja nopeasti humanitaarisissa kriiseissä, esimerkiksi Syyrian kaltaisissa väestöön kohdistuvan tragedian ja väkivallan kierteen tapauksissa; kehottaa näin ollen korkeaa edustajaa käyttämään EU:n diplomaattista arvovaltaa ja ryhtymään toimiin näiden kysymysten käsittelemiseksi Venäjän kanssa; panee tyytyväisenä merkille, että Venäjä toimii välittäjänä Syyrian kemiallisten aseiden varaston kysymyksessä Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin esittelemän aloitteen mukaisesti painostaen Syyriaa luopumaan kemiallisten aseidensa valvonnasta, ja on tyytyväinen Venäjän tarjoukseen avustaa tällaisessa operaatiossa; pahoittelee, että tällaista välitystoimintaa ei tarjottu aiemmin, mikä olisi estänyt tuhansien ihmishenkien menetyksen;

35.

on edelleen huolestunut siitä, että Venäjä ei ole sitoutunut noudattamaan oikeusvaltion, moniarvoisen demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteita, josta osoituksena on viimeaikainen lainsäädäntö, jolla estetään kansalaisjärjestöjen toimintaa ja jonka kohteena ovat vähemmistöt, myös homo- ja biseksuaalit sekä transihmiset, ja rajoitetaan ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta; korostaa, että oikeusvaltion vahvistaminen Venäjän julkisen elämän kaikilla aloilla, talous mukaan luettuna, vastaisi rakentavasti monien Venäjän kansalaisten ilmaisemaan kasvavaan tyytymättömyyteen ja on välttämätöntä todellisen ja rakentavan kumppanuuden muodostamiseksi EU:n ja Venäjän välillä; painottaa, että päättäväiset toimet korruption torjumiseksi ovat tärkeitä, jotta vahvistetaan luottamusta EU:n ja Venäjän talouskumppanuuteen, ja painottaa, että viisumien myöntämisen helpottamista koskevat neuvottelut – joiden ensimmäinen vaihe oli myönteinen – olisi sidottava valikoivan oikeudenkäytön sekä vapaiden, oikeudenmukaisten ja kilpailuun perustuvien vaalien suhteen saavutettuun edistymiseen;

36.

korostaa, että EU on valmis osallistumaan modernisaatiokumppanuuteen ja nykyisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen seuraajaan sillä ehdolla, että Venäjä edistyy ihmisoikeuksien, oikeusvaltion periaatteiden ja moniarvoisen demokratian kaltaisilla aloilla (vapaat, oikeudenmukaiset ja kilpailuun perustuvat vaalit mukaan luettuina); korostaa myös, että EU on edelleen sitoutunut rakentamaan molemminpuolista luottamusta ja edistämään poliittista vuoropuhelua Venäjän kanssa sellaisissa maailman mittakaavassa tärkeissä kysymyksissä kuin terrorismin torjunta, aseiden leviämisen estäminen, järjestäytynyt rikollisuus ja ilmastonmuutos;

37.

arvostelee Venäjää siitä, että se käyttää energia- ja kauppapolitiikkaa kansainvälisten normien (esimerkiksi Helsingin sopimusten) vastaisesti painostaakseen eurooppalaisen naapuruuspolitiikan maita, jotta niiden olisi pakko liittyä Venäjän johtamaan tulliunioniin sen sijaan, että ne allekirjoittavat assosiaatiosopimukset EU:n kanssa, mikä estää niitä tekemästä riippumattomia päätöksiä; katsoo lisäksi, että kumppanimaiden vähitellen etenevä yhdentyminen EU:n kanssa voi olla sopusoinnussa Venäjään solmittavien hyvien naapurisuhteiden kanssa; kehottaa Venäjää omaksumaan rakentavan kannan umpikujassa oleviin konflikteihin; pahoittelee, ettei EU ole osallistunut päättäväisemmin näiden konfliktien ratkaisuun; varoittaa Venäjää siitä, että umpikujassa olevien konfliktien hyödyntäminen poliittisiin tarkoituksiin voi luoda uutta vihanpitoa ja epävakautta koko alueelle;

38.

kannustaa EU:ta kehittämään edelleen kattavaa strategista kumppanuuttaan Kiinan kanssa siten, että edistetään kummankin osapuolen maailmanlaajuisia etuja, geostrategisiin normeihin perustuvia yhteisiä hankkeita ja molemminpuolista kunnioitusta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita omaksumaan yhteisen kannan asioidessaan Kiinan hallituksen kanssa; panee tyytyväisenä merkille lähes 60 alalla käytävät vuoropuhelut ja ehdotetut neuvottelut investointisopimuksesta, mutta kehottaa käynnistämään lisää alakohtaisia vuoropuheluja ja saattamaan pikaisesti päätökseen käynnissä olevat kauppatutkimukset; toistaa, että EU:n ja Kiinan välistä ihmisoikeusvuoropuhelua on tehostettava muun muassa kansalaisyhteiskunnan osallistumisen ja YK:n kanssa tehtävän yhteistyön kautta;

39.

painottaa, että EU:n ja Kiinan välinen yhteistyö monenvälisellä foorumilla on erittäin tärkeää, jotta voidaan lisätä vakautta ja vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten taloudellisiin kysymyksiin ja rahoituskysymyksiin, veropetokset, veronkierto ja verokeitaat mukaan luettuina; korostaa, että tarvitaan myös yhteistyötä, jotta voidaan vastata ilmastonmuutokseen, ympäristöön ja planeettamme rajallisiin luonnonvaroihin sekä kehitysyhteistyöhön liittyviin haasteisiin, ylläpitää rauhaa, noudattaa kansainvälistä oikeutta Syyrian kaltaisissa konflikteissa ja vastata Iranin ja Pohjois-Korean luomiin aseiden leviämisen estämistä koskeviin haasteisiin;

40.

on huolestunut Kiinan jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista sekä kulttuuristen ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien loukkauksista Tiibetissä;

41.

korostaa, että on lujitettava unionin suhteita Japaniin, joka on strateginen kumppani ja tärkeä kansainvälinen toimija, jonka kanssa EU:lla on yhteiset demokraattiset arvot ja joka on luonnollinen yhteistyökumppani monenvälisillä foorumeilla; odottaa neuvotteluja kattavasta puitesopimuksesta ja vapaakauppasopimuksesta;

42.

kehottaa EU:ta syventämään poliittista yhteistyötään Etelä-Korean kanssa, koska se on Aasiassa tärkeä demokraattinen toimija, joka on viime aikoina tehostanut kauppasuhteitaan EU:hun kunnianhimoisen vapaakauppasopimuksen avulla;

43.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan suhteitaan Intiaan demokratian, sosiaalisen osallisuuden, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistämisen pohjalta ja kehottaa molempia osapuolia tekemään kaikkensa saattaakseen päätökseen neuvottelut EU:n ja Intian välisestä kattavasta vapaakauppasopimuksesta, koska sopimus lisää EU:n ja Intian välistä kauppaa ja talouskasvua;

44.

korostaa, että EU:n ja Turkin välinen vakautta, demokratiaa ja turvallisuutta koskeva vuoropuhelu ja yhteistyö, etenkin laajemmalla Lähi-idän alueella, on strategisesti tärkeää; toteaa, että Turkki on paitsi Naton liittolainen myös EU:n ehdokasvaltio sillä edellytyksellä, että liittymisperusteet täyttyvät ja päätös täysjäsenyydestä hyväksytään demokraattisesti; pyytää avaamaan tärkeät neuvotteluluvut erityisesti sen vuoksi, että saadaan käynnistettyä tarvittavat poliittiset uudistukset; toteaa, että Turkki on pontevasti ja toistuvasti tuominnut Syyrian hallinnon siviileihin kohdistaman väkivallan ja että Turkki antaa erittäin tärkeää humanitaarista apua väkivaltaa maasta paenneille syyrialaisille; kehottaa tehostamaan jäsenvaltioiden ja Turkin välistä yhteistyötä sekä unionin tason toimia, kun otetaan huomioon kasvava pakolaisvirta EU:n ulkorajoilla; korostaa, että Turkin voimistuvan kansainvälisen aseman olisi perustuttava myös maan sitoumukseen kunnioittaa perusoikeuksia, maalliseen valtioon, moniarvoiseen demokratiaan ja oikeusvaltion periaatteisiin kotimaassa, ja painottaa, että tärkeimpiä uudistuksia ei ole vielä toteutettu; panee merkille kansalaisyhteiskunnan Turkissa esittämät päättäväiset demokraattiset vaatimukset ja toistaa olevansa huolestunut viranomaisten väkivaltaiseen, sortavaan ja usein riittämättömään tapaan vastata niihin; pyytää Turkkia tukemaan alueella toimivien fundamentalististen ja epädemokraattisten liikkeiden torjumista;

45.

korostaa jälleen EU:n ja Etelä-Afrikan strategisen kumppanuuden merkitystä; arvelee, että kun otetaan huomioon Etelä-Afrikan menestyksekäs ja rauhanomainen siirtyminen demokratiaan ja sen asema alueellisena mahtina, Etelä-Afrikka voi olla keskeinen voimatekijä demokratian ja hyvän hallinnon edistämisessä, alueellisen taloudellisen yhdentymisen vaalimisessa ja kansallisen sovinnon tukemisessa eri puolilla Afrikkaa sekä EU:n avainkumppani näissä pyrkimyksissä; korostaa ilmastonmuutosta, kestävää kehitystä ja kansainvälisten järjestöjen uudistusta koskevan EU:n ja Etelä-Afrikan välisen tiiviin yhteistyön merkitystä;

46.

korostaa, että EU:n jäsenyys tuo rauhaa, hyvinvointia, demokratiakehitystä, vakautta ja turvallisuutta nopeasti muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä ja että EU:hun kuuluminen tarjoaa edelleen sosioekonomisen kehityksen mahdollisuuksia; katsoo, että laajentuminen on EU:n ulkopolitiikan tärkeä väline ja EU:n pitkän aikavälin etu, jota ei voi välttämättä mitata lyhyen aikavälin taseilla; huomauttaa, että laajentumispolitiikassa on otettava huomioon EU:n oma integrointikyky ja Länsi-Balkanin maiden ja Turkin aito sitoutuminen velvoitteistaan huolehtimiseen ja ratkaisemattomien kysymysten käsittelemiseen; panee tyytyväisenä merkille, että Serbia ja Kosovo tekivät televiestintää ja energiaa koskevan sopimuksen korkean edustajan välittämien neuvottelujen 16. kierroksella, ja kehottaa tehostamaan toimia kaikkien jäljellä olevien esteiden voittamiseksi;

47.

korostaa, että EU:n on tehostettava toimiaan, asetettava enemmän painoarvoa ja osoitettava suurempaa sitoutuneisuutta Euroopan naapuruuspolitiikkaan aikana, jolloin tämä politiikka on vaikeuksissa ja sitä hankaloittaa monien maiden tämänhetkinen tilanne; katsoo näin ollen, että solidaarisuussyistä ja rauhanomaisen ja vapaan kehityksen tavoite huomioon ottaen EU:n on kohdennettava toimintaansa paremmin esimerkiksi vahvistamalla monenvälisiä toimintatapoja alueella ja sidottava tiiviisti yhteen politiikkansa, rahoitusvälineensä ja rahoituksensa, jotta voidaan saavuttaa EU:n tärkeimmät poliittiset tavoitteet eli edistyminen ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion periaatteiden ja talousuudistusten alalla; toteaa, että eurooppalaiset näkymät ovat edelleen tärkeä kannustin etenkin Euroopan naapuruuspolitiikan maille kunnianhimoisten uudistusten toteuttamiseen;

48.

painottaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan uudenaikaistaminen kokonaisuudessaan on sidoksissa vapaamielisen demokratian kehittymiseen asteittain siten, että demokraattisesti valitut henkilöt myös johtavat demokraattisella tavalla perustuslain periaatteiden mukaisesti sekä oppositiota, eriäviä mielipiteitä ja toisinajattelua kunnioittaen;

49.

kehottaa pitämään täysivaltaisesti voimassa uuden ENP-lähestymistavan perustana olevat periaatteet, jotka on esitetty korkean edustajan ja komission asiaa koskevissa yhteisissä tiedonannoissa (10), erityisesti ”anna enemmän, saa enemmän” -periaatteen sekä eriyttämistä ja keskinäistä vastuuta koskevat periaatteet ja ”yhteiskuntakumppanuuden”, ja sopeuttamaan unionin avun tähän uuteen lähestymistapaan;

50.

korostaa, että liittymisen jälkeisten sosiaalisten jännitteiden ja/tai sosioekonomisen epätasapainon välttämiseksi laajentuneessa unionissa komission on edistettävä liittymistä valmistelevia toimia, joilla lievennetään rakenteellista sosiaalista eriarvoisuutta ja ratkaistaan liittyvien valtioiden sisäiset kulttuuriset erot ennen liittymistä; korostaa, että etusijalle olisi asetettava sosiaalisten ja kulttuuristen vähemmistöjen kansallinen integrointi, jotta estetään niiden jäsenten joukoittainen siirtyminen muihin jäsenvaltioihin liittymisen jälkeen;

51.

muistuttaa, että itäinen kumppanuus on strategisesti merkittävä, ja viittaa asianomaisten maiden eurooppalaisiin näkymiin, jotka ovat näille maille hyvin tärkeä kannustin uudistusten toteuttamiseen; painottaa, että EU:lla on tällä alalla todellista vaikutusvaltaa ja sen olisi hyödynnettävä muutosvoimaansa mahdollisimman tehokkaasti; katsoo, että on korkea aika tehostaa toimintaa ja noudattaa vahvempaa poliittista sitoutuneisuutta, jotta voidaan saavuttaa itäisen kumppanuuden tavoitteet, mukaan lukien tiiviimmän yhteyden muodostaminen YUTP:n ja Euroopan naapuruuspolitiikan välille; panee tyytyväisenä merkille assosiaatiosopimusten, pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppasopimusten ja EU:n viisumijärjestelmän vapauttamista koskevien sopimusten suhteen saavutetun edistymisen ja kehottaa kaikkia osapuolia ryhtymään tarvittaviin toimiin näiden sopimusten allekirjoittamiseksi tai parafoimiseksi sen jälkeen, kun kaikki asetetut edellytykset täyttyvät, ja kehottaa EU:n itäisiä kumppaneita huolehtimaan velvollisuuksistaan, jotta Vilnassa marraskuussa 2013 järjestettävä huippukokous on menestyksekäs; korostaa, että huippukokouksen olisi toimittava selkeänä edistysaskeleena jäsenvaltioiden ja itäisen kumppanuuden maiden yhteiskuntien lähentämiseksi toisiinsa;

52.

pitää kuitenkin valitettavana, että monissa itäisen kumppanuuden maissa demokratiaa koskevien standardien ja ihmisoikeuksien kunnioittamisessa tilanne on parantunut tuskin lainkaan ellei jopa huonontunut; kehottaa EU:ta omaksumaan aktiivisemman ja johdonmukaisemman tehtävän etsittäessä poliittisia ratkaisuja itäisen kumppanuuden umpikujassa oleviin konflikteihin, etenkin Etelä-Ossetian ja Abhasian pattitilanteen ja Vuoristo-Karabahin konfliktin ratkaisuun sekä mahdollisen rauhansopimuksen aktiiviseen edistämiseen; kannustaa tarkastelemaan edelleen Transnistrian kysymystä; korostaa lisäksi, että itäinen kumppanuus voi kehittyä tehokkaasti vain silloin, kun umpikujassa olevat konfliktit on ratkaistu rauhanomaisesti, minkä on oltava ensisijainen tavoite; kehottaa EU:ta hyödyntämään täysimääräisesti käytettävissään olevia välineitä välittäjänä toimimiseen ja sen varmistamiseen, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan asianmukaisesti; toistaa näkemyksensä, jonka mukaan suhteiden kehittymisen ehtona on oltava vahva sitoutuminen ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltion periaatteisiin;

53.

muistuttaa, että EU:n ajamat demokraattiset uudistukset ovat kumppanimaiden omien etujen mukaisia ja voivat edistää niiden taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä; toteaa, että vahvat demokraattiset instituutiot ja tiiviimmät siteet EU:hun assosiaatiosopimusten, pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppasopimusten ja viisumien myöntämisen helpottamistoimien kautta auttavat lisäämään näiden maiden itsemääräämisoikeutta vahvojen naapurimaiden vaikutusta vastaan; on hyvin huolestunut joihinkin kumppanimaihin, kuten Moldovaan, Ukrainaan ja Armeniaan, kohdistetusta kasvavasta painostuksesta, jonka lopullisena päämääränä on hidastaa niiden edistymistä kohti tiiviimpää yhteistyötä EU:n kanssa; kehottaa EU:ta käsittelemään näitä kysymyksiä poliittisesti johdonmukaisella tavalla; toistaa EU:n olevan valmis ryhtymään näiden maiden luotettavaksi ja vahvaksi kumppaniksi yhteisten arvojen ja yhteisvastuullisuuden pohjalta ja jakamaan niiden kanssa kaikki unionin säännöstön tuomat edut laajennettua Euroopan talousaluetta koskevan järjestelyn mukaisesti;

54.

korostaa, että vaikka EU:n ja Ukrainan välinen sopimus on parafoitu, se voidaan allekirjoittaa ja ratifioida vasta kun Ukraina täyttää Ukrainasta 10. joulukuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä vahvistetut vaatimukset; toistaa vaatimuksensa Ukrainan parlamentille ja hallitukselle käsitellä valikoivan oikeudenkäytön kysymystä ja vapauttaa Julia Timošenko ja vaatii Ukrainaa panemaan täytäntöön yhteisesti hyväksytyssä assosiaatio-ohjelmassa vahvistetut uudistukset, mukaan lukien oikeuslaitoksen (eli yleisen syyttäjän viraston) uudistaminen ja vaalilain muuttaminen; kehottaa Ukrainaa muuttamaan rikoslakiaan poistamalla siitä rikosoikeudelliset seuraamukset selkeästi poliittisten toimien johdosta, joita virassa toimivat valtion virkamiehet toteuttavat;

55.

puoltaa EU:n ja Georgian assosiaatiosopimusta, mutta katsoo, että Georgian viranomaisten on edistyttävä konkreettisesti oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen alalla; kehottaa erityisesti vapauttamaan kaikki poliittiset vangit, mukaan lukien entinen pääministeri Vano Merabishvili, ja noudattamaan eurooppalaisia normeja tulevissa presidentinvaaleissa;

56.

painottaa EU:n pitkäaikaisia suhteita Euroopan eteläisiin naapurimaihin; kehottaa pitämään täysivaltaisesti voimassa uuden ENP-lähestymistavan perustana olevat periaatteet, jotka on esitetty korkean edustajan ja komission edellä mainituissa yhteisissä tiedonannoissa, erityisesti ”anna enemmän, saa enemmän” -periaatteen sekä eriyttämistä ja keskinäistä vastuuta koskevat periaatteet ja ”yhteiskuntakumppanuuden”, ja sopeuttamaan unionin avun tähän uuteen lähestymistapaan;

57.

toistaa tukevansa korkeaa edustajaa uusien välineiden, kuten eteläisen Välimeren maita tarkastelevan työryhmän, käytössä EU:n ja sen kumppanien myöntämän rahoituksen hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaasti näiden maiden kansalaisten eduksi; odottaa tällaisilta innovatiivisilta aloitteilta konkreettisia tuloksia siten, että koordinoidaan tehokkaammin EU:n ja jäsenvaltioiden myöntämää rahoitusta, tuetaan avunsaajamaiden valmiuksien kehittämistä ja varmistetaan niiden hallintojen vastuuvelvollisuus;

58.

on hyvin huolestunut Egyptin tilanteesta ja kaikkien osapuolten, niin valtion turvallisuusviranomaisten kuin opposition voimienkin, harjoittamasta liiallisesta voimankäytöstä; painottaa, että EU:n olisi vahvistettava demokratiaa ja ihmisoikeuksia, ja ilmaisee tyytyväisyytensä EU:n ulkoministerien 21. elokuuta 2013 tekemään päätökseen keskeyttää vientilupien myöntäminen tarvikkeille, joita voidaan käyttää kansallisiin sortotoimiin; kehottaa Egyptin kaikkia poliittisia toimijoita ratkaisemaan erimielisyytensä rauhanomaisen vuoropuhelun kautta ja kehottaa pyrkimään kattavaan poliittiseen sopimukseen ja siirtämään vallan demokraattisesti valituille johtajille mahdollisimman pian; kehottaa EU:ta ja erityisesti korkeaa edustajaa hyödyntämään ainutlaatuista asemaansa ja suhteitaan keskeisiin toimijoihin ja jatkamaan välityspyrkimyksiään, jotka tähtäävät poliittisen sovinnon löytämiseen demokratiaan siirtymisen perusraameista;

59.

pitää valitettavana, että EU on luopunut yhteisestä politiikastaan asettaa Syyria aseidenvientikieltoon, mikä vie pohjaa yhteiseltä toimintatavalta; tuomitsee Syyrian traagisen ja jatkuvan verenvuodatuksen, jolla on jo ollut järkyttäviä ja vakautta horjuttavia seurauksia väestölle, myös naapurimaissa, erityisesti Jordaniassa, Libanonissa, Irakissa ja Turkissa; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan yhteisvastuullisuutta ja toimittamaan apua Syyrian pakolaisille ja Syyriassa kotiseudultaan siirtymään joutuneille henkilöille; tuomitsee voimakkaasti siviilien joukkosurmat ja korostaa, että Syyrian hallituksen kemiallisten aseiden käyttö on kansainvälisten normien räikeä loukkaus, joka voi johtaa kaikkien vastuullisten saattamiseen kansainväliseen rikostuomioistuimeen; panee tyytyväisenä merkille päättäväisen puuttumisen asiaan kansainvälisellä tasolla ja kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön suunnitelman kaikkien kemiallisten aseiden tuhoamisesta kansainvälisessä valvonnassa; korostaa, että Syyrian tilanteen vakavuus edellyttää EU:n jäsenvaltioilta hyvin johdonmukaista ja yhteisvastuullista toimintaa sekä yhteistyötä Naton ja alueellisten toimijoiden, etenkin Venäjän, Iranin ja Turkin, kanssa; kehottaa EU:ta tukemaan aktiivisesti ponnisteluja kutsua kokoon Geneve II -neuvottelut Syyrialle hyväksyttävän poliittisen ratkaisun löytämiseksi ja väkivallan tappavan kierteen katkaisemiseksi;

60.

toistaa kehotuksensa EU:lle toimia aktiivisemmin Länsi-Saharan konfliktin ratkaisemiseksi; toteaa, että tämä konflikti on tällä hetkellä ylittämätön este hyvien naapurisuhteiden kehittymiselle Maghreb-maissa;

61.

tukee edelleen EU:n, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan noudattamaa kaksitahoista toimintatapaa, joka tähtää aseiden leviämisen estämiseen; kehottaa Iranin presidenttiä jatkamaan viimeaikaisten myönteisten lausumien hengessä ja toimimaan täydessä yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa käsiteltäessä huolenaiheita, jotka liittyvät Iranin ydinohjelman yksinomaan rauhanomaiseen luonteeseen; kehottaa EU3+3-osapuolia harkitsemaan sekä lisätoimia että -kannustimia, jotka ovat sidoksissa siihen, miten Iran edistyy konkreettisesti todistettavissa toimissaan kansainvälisen yhteisön ilmaisemien huolenaiheiden käsittelemiseksi; korostaa, että EU3+3:n ja Iranin välisten ydinaseiden leviämisen estämistä koskevien neuvottelujen epäonnistuminen tai seisahtuminen vaarantaa vakavalla tavalla turvallisuuden alueella ja koko maailmassa;

62.

toivoo, että Lähi-idän rauhanneuvottelut edistyvät, ja muistuttaa, että Lähi-idän konfliktin ratkaiseminen on äärimmäisen tärkeää EU:lle samoin kuin itse osapuolille ja laajemmalle alueelle; korostaa, että edistymistä tarvitaan nyt erityisen kiireellisesti, kun otetaan huomioon jatkuvat muutokset arabimaailmassa, Syyrian kriisi ja erityisen herkkä tilanne laajemmalla Lähi-idän alueella; kehottaa jäsenvaltioita löytämään yhteisen pohjan, jolta EU voisi ryhtyä päättäväisempiin toimiin tiiviissä yhteistyössä Arabiliiton ja kvartetin muiden jäsenten kanssa; pane tyytyväisenä merkille, että Israelin ja Palestiinan väliset suorat neuvottelut on käynnistetty uudelleen, mikä on lähtökohta kahden valtion ratkaisun saavuttamiselle; arvostelee Israelin siirtokuntapolitiikkaa, joka rikkoo kansainvälistä oikeutta ja heikentää mahdollisuuksia saavuttaa rauha ja neuvotteluratkaisu konfliktiin; toistaa, että vakaa ja rauhallinen Lähi-itä on EU:n etu, ja kehottaa toimimaan aktiivisemmin tämän tavoitteen saavuttamiseksi; panee tyytyväisenä merkille EU:n rahoitusvälineitä koskevien suuntaviivojen julkaisemisen ja kehottaa panemaan ne täytäntöön järkevästi ja byrokratiaa välttäen;

63.

pyytää Irania ja Yhdistyneitä arabiemiirikuntia käynnistämään avoimen ja rehellisen vuoropuhelun, jotta niiden aluekiistaan voidaan löytää kansainvälisen oikeuden mukainen rauhanomainen ratkaisu;

64.

on tyytyväinen EU:n ja Latinalaisen Amerikan poliittiseen vuoropuheluun, mukaan lukien valtionpäämiesten ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen huippukokoukset;

65.

katsoo, että Latinalaisen Amerikan maat ovat EU:n lailla sitoutuneita sosiaalisesti kestävään talouskasvuun sekä demokraattisiin arvoihin ja oikeusvaltion periaatteisiin, mutta niillä on myös vaikeuksia sovittaa yhteen nämä arvot ja tavoitteet hallintotapaa koskevien ehtojen mukaisesti;

66.

tukee EU:n ja Mercosur-maiden välisiä assosiaatiosopimusneuvotteluja ja toteaa, että molemmat osapuolet ovat sitoutuneet vaihtamaan tarjoukset markkinoille pääsystä vuoden 2013 loppuun mennessä; ilmaisee tyytyväisyytensä EU:n ja Keski-Amerikan välisen assosiaatiosopimuksen ja Kolumbian ja Perun kanssa tehdyn monenvälisen vapaakauppasopimuksen voimaantuloon ja odottaa viisumipakon poistamista näiden kahden maan kanssa sekä muita laadittavia assosiaatiosopimuksia, esimerkiksi Ecuadorin kanssa; toteaa, että tällaiset sopimukset ovat merkittäviä edistysaskeleita kehitettäessä EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisiä strategisia suhteita;

67.

korostaa, että on vahvistettava yhteyksiä ja koordinointia Latinalaisen Amerikan kumppanien kanssa monenvälisillä foorumeilla; kehottaa hyväksymään Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan maiden välisen rauhan ja turvallisuuden peruskirjan, jota EUROLAT-edustajakokous on pyytänyt;

68.

korostaa, että valmistelut vuonna 2014 järjestettävää neljättä EU:n ja Afrikan maiden huippukokousta varten tarjoavat tilaisuuden pyrkiä institutionaalisten valmiuksien rakentamista pidemmälle koko maanosassa kohti rauhaan, turvallisuuteen, sosioekonomiseen kehitykseen, Afrikasta lähtöisin olevien laittomien rahavirtojen torjumiseen, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen ja hyvään hallintotapaan pohjautuvaa poliittista kumppanuutta alueellisella ja paikallisella tasolla;

69.

painottaa, että EU:n strategiat Afrikan sarven ja Sahelin alueilla – ulottuen halki koko Afrikan – ovat erittäin tärkeitä välineitä, joilla voidaan vastata näihin alueisiin vaikuttaviin monitahoisiin turvallisuuteen, hallintotapaan ja kehitykseen liittyviin haasteisiin;

70.

muistuttaa, että valtion vakaus ja väestön turvallisuus pitemmällä aikavälillä näillä kahdella alueella edellyttävät väkivaltaisen radikaalin ääriaineksen sekä aseiden ja huumausaineiden salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden voittamista, ja että sen lisäksi on edistettävä sovinnontekoa, vahvistettava valtion ja kansalaisyhteiskunnan instituutioita ja tarjottava vaihtoehtoista taloudellista toimintaa riittävän toimeentulon varmistamiseksi väestölle, etenkin siten, että luodaan työpaikkoja nuorille helpottamalla luottamusta lisäävien toimien kehittämistä ja täytäntöönpanoa;

71.

kannattaa EU:n pyrkimyksiä löytää alueellinen toimintatapa Keski-Aasiassa, mikä on erittäin tärkeää yhteisiin haasteisiin vastaamisen kannalta, erityisesti vakauden, turvallisuuden, vesihuollon ja energian osalta, sekä vuoropuhelun helpottamisen, hyvien naapurisuhteiden ja EU:n strategisten etujen edistämisen kannalta; kehottaa sitomaan EU:n toiminnan Keski-Aasiassa demokratisoitumisprosessiin sekä ihmisoikeuksien, hyvän hallintotavan, kestävän sosioekonomisen kehityksen, oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen ja korruption torjunnan alalla saavutettuun edistymiseen; painottaa myös, että EU:n läsnäolo alueella on tärkeää, jotta voidaan seurata tarkoin poliittisesti värittyneitä oikeudenkäyntejä ja edistää poliittista moniarvoisuutta;

72.

korostaa myös EU:n ja Keski-Aasian maiden välistä tärkeää vuoropuhelua alueellisista ympäristö- ja turvallisuuskysymyksistä ja etenkin vesivarojen hallinnasta ja Afganistanin tilanteesta vuoden 2014 jälkeen; panee tyytyväisenä merkille 13. kesäkuuta 2013 käydyn EU:n ja Keski-Aasian korkean tason turvallisuusvuoropuhelun;

73.

toteaa, että energia- ja luonnonvaroiltaan vauraat Keski-Aasian maat voivat olla merkittävässä asemassa EU:n energialähteiden ja toimitusreittien monipuolistamisessa, jotta voidaan saavuttaa parempi energian toimitusvarmuus; kehottaa EUH:ta ja komissiota tukemaan jatkossakin voimakkaasti energiatoimitusten monipuolistamishankkeita, kuten eteläistä kaasukäytävää ja Kaspianmeren alueen kaasuputkiverkostoa;

74.

on hyvin huolestunut jatkuvasta kaikenlaisesta väkivallasta Afganistanissa ja etenkin naisiin kohdistuvasta väkivallasta; kehottaa Afganistanin hallitusta valmistautumaan ottamaan täyden vastuun maasta kansainvälisten joukkojen poistuttua vuonna 2014; kehottaa jäsenvaltioita valmistautumaan tuenantoon Afganistanin hallituksen ja sen kansallisten turvallisuusjoukkojen sotilaallisten valmiuksien ja siviilivalmiuksien kehittämiseen, jotta edistetään vakautta ja turvallisuutta kehityksen edellytyksenä ja jotta vältetään luomasta turvallisuustyhjiötä ja taloudellista tyhjiötä sen jälkeen, kun maa ottaa täyden vastuun omasta turvallisuudestaan vuoden 2014 jälkeen; korostaa, että EU:n on jatkossakin tuettava korruption torjuntaa; toistaa, että on laadittava suunnitelma oopiumintuotannon lakkauttamiseksi; muistuttaa, että parlamentti on toistuvasti kehottanut edistämään oopiumintuotannon lakkauttamista koskevaa viisivuotissuunnitelmaa;

75.

ilmaisee uudelleen EU:n pitkän aikavälin sitoumuksen avustaa Afganistania rauhanomaisessa siirtymisessä ja kestävässä sosioekonomisessa kehityksessä; panee tyytyväisenä merkille, että EU ja Afganistan ovat pian saattamassa päätökseen neuvottelut yhteistyösopimuksesta kumppanuudesta ja kehityksestä; kehottaa molempia osapuolia saattamaan neuvottelut pikaisesti päätökseen;

76.

painottaa, että on tehostettava yhteistyötä Keski-Aasian alueen kanssa sekä Venäjän, Pakistanin, Intian ja Iranin kanssa, jotta vastataan rajatylittävän ihmiskaupan ja tavaroiden salakuljetuksen haasteisiin ja torjutaan huumausaineiden laitonta tuotantoa ja salakuljetusta; varoittaa, että vaarana on tällaisten ongelmien leviäminen naapurimaihin ja Keski-Aasian laajemmalle alueelle vuoden 2014 jälkeen; korostaa Pakistanin ratkaisevan tärkeää asemaa terrorismin torjunnassa;

77.

kehottaa EU:ta lisäämään läsnäoloaan Aasian ja Tyynenmeren alueella keskittäen toimintansa muuallekin kuin Kiinaan, Intiaan ja Japaniin; korostaa EU:n ja Indonesian solmimien kumppanuuksien tuomia poliittisia ja taloudellisia mahdollisuuksia; toteaa, että Indonesia on demokraattinen, väestöltään maailman neljänneksi suurin valtio, jonka väestöstä suurin osa on muslimeja, ja G-20-ryhmän jäsen; korostaa myös EU:n ja Filippiinien välisten kumppanuuksien tuomia mahdollisuuksia; korostaa, että Myanmarin demokraattiset uudistukset tuovat uusia mahdollisuuksia EU:n ja Kaakkois-Aasian alueellisen yhteistyön liiton (ASEAN) suhteille; katsoo, että Bandar Serui Begawan -toimintasuunnitelma on merkittävä askel kohti ASEANin ja EU:n tehostetun kumppanuuden vahvistamista; pitää myös ystävyyssopimusta mahdollisuutena syventää yhteistyötä ja odottaa siltä konkreettisia tuloksia;

78.

painottaa, että useiden Kaakkois- ja Itä-Aasian maiden kanssa käytävät neuvottelut kumppanuus- ja yhteistyösopimuksista ja poliittisista puitesopimuksista, jotka perustuvat sosiaalisiin normeihin ja eurooppalaiseen yritysten yhteiskuntavastuuseen, on saatettava päätökseen, jotta vahvistetaan ja tiivistetään EU:n suhteita alueeseen;

79.

korostaa Aasian ja Tyynenmeren alueen turvallisuuden merkitystä ja panee huolestuneena merkille jännitteet, mukaan lukien aluekiistat, Itä- ja Etelä-Kiinan merellä; on yhä huolestuneempi Pohjois-Koreasta; ehdottaa, että EU voisi toimia aktiivisemmin, ja kehottaa ottamaan kaikki osapuolet mukaan kaikkiin vuoropuhelu- ja yhteistyömekanismeihin, etenkin monenvälisillä foorumeilla, kun otetaan huomioon alueen vakauden merkitys EU:n merenkulun turvallisuudelle ja kauppaintresseille;

80.

panee merkille, että painopisteen siirryttyä Aasiaan EU ja Yhdysvallat ovat pyrkineet yhteistyöhön, josta osoituksena on yhteinen päätös poistaa Myanmarille asetetut pakotteet; kehottaa näin ollen koordinoimaan paremmin Yhdysvaltojen ja EU:n Aasian politiikkaa yhdessä tärkeimpien kumppanien kuten Australian ja Uuden-Seelannin kanssa; kehottaa tätä tavoitetta silmällä pitäen saattamaan nopeasti päätökseen neuvottelut puitesopimuksista Australian ja Uuden-Seelannin kanssa, minkä myötä korostuisi EU:n yhteinen lähestymistapa sisällyttää selkeästi muotoillut poliittiset ihmisoikeus- ja demokratialausekkeet kaikkiin kansainvälisiin sopimuksiin, joista EU neuvottelee;

81.

muistuttaa, että kesäkuussa 2012 käytiin ensimmäinen EU:n ja Pakistanin välinen strateginen vuoropuhelu ja käytiin rakentavia keskusteluja kahdenvälisen yhteistyön vahvistamisesta ja molemmille osapuolille tärkeistä kansainvälisistä kysymyksistä, kuten ennaltaehkäisevämmistä toimista moniarvoisen yhteiskunnan tukemiseksi, koska ne ovat tärkeä tekijä terrorismin torjunnassa; kehottaa korkeaa edustajaa antamaan parlamentille tietoja tästä strategisesta vuoropuhelusta ja valmisteluista seuraavaa vuoropuhelua varten, joka on määrä järjestää Brysselissä vuonna 2013;

82.

kiittää Taiwania sen jatkuvista pyrkimyksistä ylläpitää rauhaa ja vakautta Aasian ja Tyynenmeren alueella; panee merkille Kiinan ja Taiwanin suhteissa saavutetun edistymisen etenkin talouden, matkailun ja kulttuurin kukoistavassa yhteistyössä; toistaa tukevansa voimakkaasti Taiwanin merkityksellistä osallistumista kansainvälisten järjestöjen toimintaan ja muihin kansainvälisiin toimiin, kuten ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen; kehottaa komissiota ja neuvostoa helpottamaan EU:n ja Taiwanin välisen taloudellisen yhteistyösopimuksen neuvotteluja; kannustaa tiiviimpään kahdenväliseen yhteistyöhön EU:n ja Taiwanin välillä kaupan, tutkimuksen, kulttuurin, koulutuksen ja ympäristönsuojelun kaltaisilla aloilla;

83.

on erittäin huolestunut Pohjois-Korean jatkuvista massiivisista ihmisoikeusloukkauksista ja sen jatkuvista kokeista yhä vahvemmilla ydinräjähteillä ja pitkän kantaman ohjuksilla, jotka uhkaavat vakavasti kansainvälistä rauhaa, vakautta ja turvallisuutta;

84.

katsoo, että G20 olisi hyödyllinen ja erityisen hyvin soveltuva foorumi yhteisymmärryksen löytämiseen, koska se on osallistava, perustuu kumppanuuteen ja kykenee edistämään lähentymistä, myös sääntelyn osalta; katsoo kuitenkin, että G20:n tulee todistaa merkityksensä muuttamalla huippukokousten päätelmät kestäviksi politiikoiksi, joilla vastataan kriittisiin haasteisiin;

85.

korostaa YK:n turvallisuusneuvoston asemaa tärkeimpänä rauhanturvaamisesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta vastaavana kansainvälisenä elimenä, mutta toteaa, että sen kyvyttömyys reagoida kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden vaarantaviin uhkiin on korostunut viimeaikaisten kriisien yhteydessä; katsoo, että tämä kyvyttömyys johtuu sen rakenteista ja työmenetelmistä; kehottaa korkeaa edustajaa näin ollen ryhtymään toimiin, jotta EU saisi pysyvän paikan YK:n turvallisuusneuvostosta, ja osallistumaan YK:n turvallisuusneuvoston uudistukseen; kehottaa niitä EU:n jäsenvaltioita, joilla on pysyvä paikka turvallisuusneuvostossa, ottamaan korkean edustajan mukaan päätöksentekoonsa;

86.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan, että EU on sitoutunut edistämään tehokasta monenvälisyyttä, jonka ytimenä toimii YK:n järjestelmä, tehostamalla YK:n edustuksellisuutta, vastuuvelvollisuutta ja tehokkuutta, mikä edellyttää YK:n turvallisuusneuvoston uudistusta, myös veto-oikeuden käyttöä koskevia rajoituksia; painottaa, että on tärkeää toimia muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa kansainvälisiin haasteisiin vastaamiseksi; korostaa, että EU:n keskeisenä pitkän aikavälin tavoitteena on edelleen pysyvän jäsenen asema laajentuneessa turvallisuusneuvostossa; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita koordinoimaan toimintaansa valittaessa vanhempia virkamiehiä YK:n ja muiden kansainvälisten instituutioiden johtotehtäviin, jotta lisätään EU:n osallisuutta YK:n järjestelmässä;

87.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä kumppaniensa kanssa rauhanturvaamisen, konfliktien ehkäisyn, siviili- ja sotilaskriisinhallinnan ja konfliktien ratkaisun aloilla toimivien alueellisten organisaatioiden aseman vahvistamiseksi; korostaa, että on toimittava yhteistyössä kumppanien kanssa, jotta voidaan varmistaa, että ”suojeluvelvoitteen” periaatetta kehitetään oikeudellisesti ja sovelletaan aina tarvittaessa; katsoo, että tähän periaatteeseen sisältyvät ennaltaehkäisy, suojelu ja konfliktin jälkeinen jälleenrakennus; muistuttaa suosituksestaan, jonka mukaan olisi hyväksyttävä toimielinten välinen suojeluvelvoitteen periaatetta koskeva EU:n yhteisymmärrys, ja odottaa EUH:n käynnistävän kuulemiset tätä tarkoitusta varten; painottaa, että sovittelua varten on laadittava tehokkaampia suuntaviivoja ja valmiuksia, myös EU:n ja YK:n yhteistyön kautta;

88.

panee tyytyväisenä merkille EU:n ja Naton sitoumukset lujittaa strategista kumppanuuttaan täydentävän toimintatavan kautta; panee merkille, että tämänhetkinen maailmanlaajuinen ja eurooppalainen talouskriisi on luonut pyrkimyksiä löytää kustannustehokkaampia, kiireellisesti tarvittavia operationaalisia valmiuksia sekä EU:ssa että Natossa; kehottaa etsimään pikaisesti poliittisen ratkaisun vallitsevaan pattitilanteeseen, joka estää EU:n ja Naton välisen asianmukaisen ja tiiviin yhteistyön; panee tyytyväisenä merkille aloitteen siitä, että useammat EU:n jäsenvaltiot voisivat hakea Naton rauhankumppanuuden jäsenyyttä, mikä voisi olla ensimmäinen askel kohti EU:n ja Naton välistä yhteistyötä haittaavien esteiden poistamista;

89.

on edelleen huolissaan YTPP-operaatioiden aloittamiseen liittyvistä ongelmista, kuten viivästyksistä suunnittelussa ja toimintavalmiuteen saattamisessa, henkilöstövajeesta, ongelmista rahoituksen suunnittelussa ja toteutuksessa, kolmansien maiden kanssa tehtyjen YUTP-sopimusten asemaa koskevista ongelmista sekä käynnistysvaikeuksista; kehottaa luomaan seurantavälineen, jonka avulla varmistetaan, että tällaiset ongelmat ratkaistaan yhdessä;

90.

kehottaa korkeaa edustajaa ottamaan verkkoturvallisuuskysymyksen huomioon kaikessa EU:n ulkoisessa toiminnassa, koordinoimaan toimia Tukholman ohjelmassa käynnistettyjen toimien kanssa ja kehittämään samalla tavoin ajattelevien kumppanien verkostoja, jotka käsittelevät tietoverkkojen turvallisuusuhkia ja -haasteita; painottaa, että olisi ryhdyttävä toimiin, joilla varmistetaan, että nykyisiä oikeudellisia välineitä sovelletaan tehokkaasti tietoverkkojen alalla;

91.

korostaa, että ensisijaisesti internetin ja puhelinyhteyksien valvontaan ja salakuunteluun tarkoitettujen laitteiden ja ohjelmistojen myyntiä, toimittamista, siirtämistä ja vientiä kolmansiin maihin olisi säänneltävä EU:n tasolla; painottaa, että EU:n yrityksiä on pikaisesti estettävä viemästä tällaisia kaksikäyttötuotteita maihin, joiden hallinto on epädemokraattinen, autoritaarinen ja sortava;

92.

toistaa kehotuksensa korkealle edustajalle ottaa huomioon joukkotuhoaseiden leviämisen vastainen EU:n strategia sekä EU:n tavanomaisia aseita koskevat politiikat, mukaan lukien asevientiä koskeva politiikka;

93.

ilmaisee tyytyväisyytensä EU:n koordinoituun lähestymistapaan menestyksekkäästi loppuun saatettujen asekauppasopimusneuvottelujen aikana; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan sopimuksen viipymättä, jotta se voi tulla voimaan parlamentin annettua hyväksyntänsä; kehottaa siirtämään aseiden ja ensisijaisesti internetin ja matkaviestintäverkoissa ja kiinteissä verkoissa tapahtuvien puhelinyhteyksien valvontaan ja salakuunteluun tarkoitettujen laitteiden ja ohjelmistojen viennistä laadittuja sääntöjä koskevan toimivallan kokonaisuudessaan EU:lle;

94.

tukee vuoropuhelua Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) uudistamisesta ja Helsinki 40+ -prosessin käynnistämisestä joulukuussa 2012, joka tarjoaa strategisen etenemissuunnitelman Etyjin vahvistamiselle; antaa täyden tukensa demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) toiminnalle, koska ODIHR tekee korvaamattoman arvokasta työtä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien standardien edistämisen ja suojelun alalla;

95.

ottaa huomioon alueellisten järjestöjen, erityisesti Arabiliiton, Persianlahden yhteistyöneuvoston sekä Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön ja taloudellisen yhteistyöjärjestön yhä tärkeämmän aseman, ja kehottaa EU:ta vahvistamaan yhteistyötä erityisesti siirtymäprosesseihin sekä kriisinhallintaan eteläisissä naapurimaissa liittyvissä kysymyksissä; pitää myönteisinä EU:n pyrkimyksiä auttaa Arabiliittoa sen integraatioprosessissa;

96.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Etyjin puheenjohtajalle, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajalle ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.