10.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 208/78

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puiteyleissopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

—

ottaa huomioon Balilla vuonna 2007 järjestetyn Yhdistyneiden kansakuntien ilmastokokouksen tulokset ja Balin toimintasuunnitelman (päätös 1/COP13),

—

ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 15. kokouksen (COP15) ja Kööpenhaminassa Tanskassa 7.–18. joulukuuta 2009 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 5. konferenssin (CMP5) sekä Kööpenhaminan sitoumuksen,

—

ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 16. kokouksen (COP16) ja Cancúnissa Meksikossa 29. marraskuuta–10. joulukuuta 2010 pidetyn, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 6. konferenssin (CMP6) sekä Cancúnin sopimukset,

—

ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 17. kokouksen (COP17) ja Durbanissa Etelä-Afrikassa 28. marraskuuta–9. joulukuuta 2011 pidetyn, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 7. konferenssin (CMP7) ja erityisesti siellä tehdyt Durbanin toimintaohjelmaa koskevat päätökset,

—

ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 18. kokouksen (COP18) ja Dohassa Qatarissa 26. marraskuuta–8. joulukuuta 2012 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 8. konferenssin (CMP8) sekä Dohan ilmastopaketin hyväksymisen,

—

ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten 19. kokouksen (COP19) ja Varsovassa, Puolassa 11.–23. marraskuuta 2013 pidettävän Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 9. konferenssin (CMP9),

—

ottaa huomioon joulukuussa 2008 hyväksytyn EU:n ilmasto- ja energiapaketin,

—

ottaa huomioon direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailutoiminnan sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/101/EY (1),

—

ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman ”2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia” (2),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan ilmastokokouksessa (COP15) (3), 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Kööpenhaminan ilmastokokouksen (COP15) tuloksista (4), 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Cancúnin ilmastokokouksesta (COP16) (5), 16. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Durbanin ilmastokokouksesta (COP17) (6) ja 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Dohan (Qatar) ilmastokokouksesta (COP18) (7),

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 (8),

—

ottaa huomioon komission 26. maaliskuuta 2013 antaman kuulemista koskevan tiedonannon aiheesta ”Kansainvälinen ilmastonmuutossopimus vuonna 2015: Kansainvälinen ilmastopolitiikka vuoden 2020 jälkeen” (SWD(2013)0097),

—

ottaa huomioon neuvoston 9. maaliskuuta 2012 esittämät päätelmät ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 17. kokouksen (COP17) jatkotoimista ja Kioton pöytäkirjan osapuolten 7. kokouksen (CMP7) (Durban, Etelä-Afrikka 28. marraskuuta–9. joulukuuta 2011) jatkotoimista,

—

ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät ilmastorahoituksesta ja nopeasti saatavasta rahoituksesta,

—

ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2011 ja 24. kesäkuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät EU:n ilmastodiplomatiasta,

—

ottaa huomioon marraskuussa 2012 julkaistun YK:n ympäristöohjelman (UNEP) yhteenvetoraportin ”The Emissions Gap Report 2012” sitoumusten ja päästötavoitteiden välisen eron kuromisesta umpeen,

—

ottaa huomioon maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamista käsittelevän Maailmanpankin raportin ”Turn Down the Heat. Why a 4 oC Warmer World Must be Avoided”,

—

ottaa huomioon Varsovan ilmastokokouksesta (COP19) neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset (O-000095/2013 – B7-0517/2013 ja O-000096/2013 – B7-0518/2013),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

katsoo, että ilmastonmuutos on kiireellinen ja mahdollisesti peruuttamaton uhka ihmiskunnalle, biologiselle monimuotoisuudelle ja maapallolle, minkä vuoksi kaikkien osapuolten on puututtava siihen kansainvälisesti;

B.

katsoo, että Dohan ilmastopaketissa pidetään erittäin huolestuttavana sitä, että osapuolten nykyisten hillitsemissitoumusten kokonaisvaikutuksen, joka koskee maailman vuotuisen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen vähentämistä vuoteen 2020 mennessä, ja kokonaispäästövähennyspolkujen, joiden avulla pitäisi olla todennäköistä pitää vuotuinen keskimääräinen maapallon pintalämpötilan nousu kahdessa celsiusasteessa (kahden celsiusasteen tavoite), välillä on suuri ero,

C.

toteaa, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin esittämän tieteellisen näytön mukaan kahden celsiusasteen tavoitteeseen pääsemiseksi maailmanlaajuisten päästöjen huipputason vuonna 2015 on vähennyttävä ainakin 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä ja jatkettava vähenemistä sen jälkeenkin; toteaa, että EU:n on siksi vaadittava käytännön toimia ja niiden tehokasta täytäntöönpanoa maailmanlaajuisesti ennen vuotta 2020;

D.

toteaa, että Maailmanpankin selvityksen ”Turn Down the Heat” mukaan nykyiset päästökehityssuunnat johtavat 20–30 vuoden sisällä kahden celsiusasteen keskilämpötilan nousuun esiteolliseen aikaan verrattuna ja vuoteen 2100 mennessä neljän celsiusasteen lämpötilan nousuun; ottaa huomioon, että neljän celsiusasteen nousu merkitsisi huomattavasti suurempaa lämpötilan nousua erityisesti herkillä trooppisilla alueilla;

E.

toteaa, että viimeaikaisissa tieteellisissä tuloksissa on tähdennetty jo kahden celsiusasteen nousun vaaroja; ottaa huomioon laajan yhteisymmärryksen siitä, että tähänastinen lämpeneminen – maailmanlaajuisella tasolla noin 0,8 oC:n nousu esiteolliseen aikaan verrattuna – on yksi niistä tekijöistä, jotka aiheuttavat jo nyt humanitaarisia kriisejä ja elintarvikekriisejä, etenkin Afrikassa ja varsinkin Afrikan sarvessa ja Sahelin alueella, joissa pahimmat ilmenevä;

F.

katsoo, että nykyisestä päästökehityksestä maailmalle aiheutuvat yleisesti tunnustetut riskit ja kustannukset tekevät sitoumuksista välttämättömiä ja edellyttävät myös kaikilta osapuolilta poliittista tahtoa täyttää ne;

G.

katsoo, että monilla alueilla jo kahden celsiusasteen lämpötilan nousu on äärimmäisen vaarallista; ottaa huomioon, että 112 valtiota, joihin kuuluvat kaikkein haavoittuvimmat valtiot, pienet saarivaltiot ja vähiten kehittyneet valtiot, ovat kehottaneet vähentämään ilmakehän hiilidioksidia alle 350 miljoonasosaan ja pysäyttämään keskilämpötilan nousun 1,5 oC:n alapuolelle;

H.

katsoo, että Varsovan ilmastokokous (COP19) on ratkaisevassa asemassa Durbanin toimintaohjelman edistämisessä tarvittavan edistyksen takaamisessa ja viitoittaa tietä sitoumuksiin valmistautumiselle ja oikeudellisesti sitovan maailmanlaajuisen sopimuksen tekemisessä vuoteen 2015 mennessä;

I.

toteaa, että oikeudellisesti sitovissa maailmanlaajuisissa sopimuksissa on noudatettava kahden celsiusasteen tavoitteen mukaisen hiilitaseen, oikeudenmukaisuuden sekä yhteisten mutta eriytettyjen velvollisuuksien ja valmiuksien periaatetta (CBDRRC) ja tunnustettava, että kaikkien suurimpien päästöjen aiheuttajien on hyväksyttävä kunnianhimoiset ja riittävät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet sekä niiden mukaiset toimintapolitiikat ottaen huomioon muuttuvat vastuut ja valmiudet; muistuttaa, että 90 prosenttia kokonaispäästöjen kasvusta on peräisin kehitysmaista, joita nykyiset Kioton pöytäkirjan alaiset vähennysvelvoitteet eivät koske;

J.

ottaa huomioon, että vuonna 2010 pidetyssä Cancúnin COP16-kokouksessa kehittyneet maat sitoutuivat antamaan 30 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 2010–2012 ja vuoteen 2020 mennessä vuosittain 100 miljardia uutta ja lisättyä rahoitusta kehitysmaiden ilmastonmuutostoimiin; ottaa huomioon, että tällä rahoituksella pyritään varmistamaan tasapaino sopeutukseen ja hillitsemiseen myönnettävän rahoituksen välillä; ottaa huomioon, että tähän mennessä ei ole kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää käsitteelle ”uusi ja lisätty”;

K.

katsoo, että vaikka eri osapuolet kannattivat Kööpenhaminassa sitoumusta, jonka mukaan annetaan kolmessa vuodessa 30 miljardia Yhdysvaltain dollaria nopeasti saatavaa rahoitusta, vieläkään ei tiedetä varmasti, miten paljon ilmastorahoitusta annetaan, jotta voitaisiin luottaa tähän sitoumukseen;

L.

katsoo, että yhä yleisemmin tiedostetaan, että on tarkkailtava huomattavia kasvihuonekaasupäästöjä tuottavien ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä hyötyvien taloudellisten toimijoiden pyrkimyksiä heikentää tai torjua ilmastonsuojelutoimia;

M.

toteaa, että Potsdamin ilmastotutkimuslaitoksen ja Madridin yliopiston tutkimuksen mukaan äärimmäisten helleaaltojen määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2020 mennessä ja nelinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä; huomauttaa, että tutkimuksessa todetaan myös, että tämä kehitys voidaan ehkäistä vuosisadan toisella puoliskolla, jos maailmalaajuisia päästöjä vähennetään huomattavasti; katsoo, että tapahtumat näyttävät vahvistavan tutkijoiden arviot, sillä luonnonkatastrofit, kuten tulvat ja hirmumyrskyt, ovat lisääntyneet myös Euroopassa;

N.

ottaa huomioon, että Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) päätelmien mukaan on mahdollista saavuttaa kestävä ja energiatehokas talous ja samalla taata työllisyyden kasvu;

O.

ottaa huomioon, että Potsdamin ilmastotutkimuslaitoksen tutkimuksessa todetaan, että jos kattavaa kansainvälistä ilmastopolitiikkaa koskevia maailmanlaajuisia toimia lykätään vuotta 2030 pidemmälle, maailman talouskasvu voi pienentyä jopa 7 prosenttia ilmastopolitiikan täytäntöönpanoa seuraavana ensimmäisenä vuosikymmenenä verrattuna vain 2 prosentin laskuun, joka olisi odotettavissa, jos sopimukseen päästään jo vuonna 2015;

P.

toteaa, että EU:n kaupunginjohtajien ilmastosopimusta koskeva aloite on edelleen suuri menestys, ja tällä hetkellä melkein 5 000 paikallisviranomaista on sitoutunut ylittämään EU:n ilmasto- ja energiatavoitteet vuoteen 2020 mennessä; katsoo, että eurooppalaisten paikallisviranomaisten osoittaman innostuksen ja sitoutumisen tulisi toimia mallina kunnianhimoisten ilmasto- ja energiapolitiikoiden luomiselle myös kansainvälisesti;

Q.

ottaa huomioon, että kehittyneet ja kehitysmaat ovat sopineet CBDRRC-periaatteesta; toteaa, että kasvihuonekaasujen rajoittamistoimet ovat kuitenkin täysin riittämättömiä ja että aiemmista COP-kokouksista saadut heikot tulokset johtuvat tiettyjen maiden poliittisen tahdon puutteesta; katsoo, että tähän ongelmaan on puututtava, kun otetaan huomioon viimeaikaiset luonnonkatastrofit;

R.

ottaa huomioon, että hallituksilla on kollektiivinen vastuu siitä, että ihmiskuntaa ja planeettaa kohtaavaan ilmastohaasteeseen vastataan riittävällä tavalla; katsoo, että hallitusten olisi saatava tällöin tukea kaikilta asianomaisilta toimijoilta, myös kunkin maan omilta kansalaisilta ja yrityksiltä;

S.

ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö etsii uutta globaalia kehitysyhteistyön kehystä seuraten kahta rinnakkaista reittiä, jotka ovat vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistaminen ja Rio+20 -konferenssissa käynnistetty kestävän kehityksen tavoitteita koskeva prosessi; katsoo, että nämä kaksi reittiä ovat huomattavassa määrin päällekkäisiä;

T.

toteaa, että ilmastonmuutoksen haaste ei suinkaan vähennä kehitysyhteistyön haastetta, vaan ne kytkeytyvät toisiinsa; toteaa, että julkisen kehitysavun varoja ei saa kohdentaa uudelleen ilmastorahoitukseen, vaan periaatteena on sovellettava, että ilmastorahoituksella täydennetään julkisen kehitysavun määriä ja että tehdyistä sitoumuksista on aina pidettävä kiinni;

U.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos merkitsee valtavaa uhkaa monille ihmisoikeuksille, mukaan lukien oikeus ruokaan, oikeus veteen ja puhtaanapitoon ja yleisemmin oikeus kehitykseen;

V.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti noin 20 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu metsien häviämisestä ja muista maankäyttötavoista sekä maankäytön muutoksesta; katsoo, että peltometsätalous edistää hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, koska se lisää hiilen varastoitumista ja vähentää köyhyyttä monipuolistamalla paikallisyhteisöjen tulolähteitä;

W.

ottaa huomioon, että International Energy Outlook 2013 -raportin mukaan maailman energiankysynnän ennustetaan kasvavan 56 prosenttia vuosien 2010 ja 2040 välisenä aikana (9) ja että tämän kysynnän tyydyttäminen johtaisi hiilidioksidipäästöjen huomattavaan lisääntymiseen; ottaa huomioon, että suurin osa kysynnän ja päästöjen kasvusta tapahtuu nousevan talouden maissa; ottaa huomioon, että Maailman valuuttarahaston IMF:n tietojen mukaan koko maailmassa fossiiliset polttoaineet saavat valtiontukia yhteensä 1,9 triljoonaa Yhdysvaltoin dollaria ja että suurimmat tuet annetaan Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Venäjällä (joiden yhteinen osuus näistä tuista on noin puolet (10));

X.

toteaa, että monet maat pyrkivät teollisuuden ja energian aloilla kohti vihreää taloutta eri syistä, joihin kuuluvat ilmastonsuojelu, luonnonvarojen niukkuus sekä tehokkuuden tavoittelu, energian toimitusvarmuus, innovointi ja kilpailukyky; toteaa, että Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt kohosivat siitä huolimatta ennätyksellisen korkeiksi vuonna 2012;

Y.

toteaa, että ilmastoon liittyvien innovaatioiden soveltaminen energian ja teollisuuden aloilla olisi eduksi Euroopan unionille, josta tulisi näin edelläkävijä energiaan liittyvien tavaroiden ja palvelujen maailmanmarkkinoilla;

Z.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen innovointi kestävän energian alalla (sekä tuotannon että käyttäjien tasolla) luo työpaikkoja, piristää talouskasvua, lisää energiaomavaraisuutta ja johtaa puhtaampaan maailmaan, jossa ilmastonmuutosta hillitään ja varmistetaan riittävä energian tarjonta;

1.

katsoo, että vuoden 2020 jälkeisessä sopimuksessa on yhdistettävä toisiinsa nykyiset YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan alaiset hajanaiset sitovat ja ei-sitovat sopimukset yhdeksi kattavaksi ja johdonmukaiseksi järjestelmäksi, joka sitoo kaikkia osapuolia; painottaa, että vuoden 2020 jälkeisessä järjestelyssä ei enää saisi jakaa maailmaa kehitysmaihin ja teollistuneisiin maihin, vaan olisi edellytettävä, että kukin maa osallistuu CBDRRC-periaatteen mukaisesti; uskoo, että päästövähennysten laskeminen useiden eri mittareiden, kuten esimerkiksi henkeä kohti lasketun BKT:n, teknologian saatavuuden tai elintasoindeksin, avulla voi olla toimiva väline tässä yhteydessä;

2.

korostaa, että Durbanin toimintaohjelmaa koskevalla ad hoc -työryhmällä on vuonna 2015 Pariisissa pidettävään COP21-kokoukseen mennessä tehtävänään paljon työtä määrittäessään uuden maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen mukaisia periaatteita ja puitteita ja kartoittaessaan suunnitelmaa niiden saavuttamiseksi; lisää, että työryhmän työn tuloksista on raportoitava ilmastonmuutospaneelin viidennessä arviointiraportissa, joka julkaistaan vuonna 2014; painottaa, että vuoden 2015 sopimuksessa on pyrittävä tavoitteeseen, jonka mukaan kokonaispäästöjä vähennetään vuoden 1990 tason alapuolelle vuoteen 2030 mennessä ja lopetetaan vaiheittain maailman hiilidioksidipäästöt vuoteen 2050 mennessä;

3.

huomauttaa, että epäonnistuminen tasapuolisen lähestymistavan kehittämisessä hillitsemis- ja sopeutumistoimien jakamiselle valtioiden kesken on ollut esteenä asianmukaisen sopimuksen luomiselle; painottaa, että uuden sopimuksen pohjana on oltava oikeudenmukaisuus, myös CBDRRC-periaatteen toteuttamisessa, jotta sopimuksella voidaan asianmukaisesti vastata ilmastonmuutoksen aiheuttamaan haasteeseen;

4.

katsoo, että Durbanin toimintaohjelmaan kuuluvan, tällä hetkellä neuvoteltavana olevan oikeudellisesti sitovan pöytäkirjan pitäisi perustua YK:n ilmastosopimuksessa ja Kioton pöytäkirjassa jo sovituille säännöille ja kehittää ja parantaa näitä sääntöjä; katsoo siksi, että tarkasteluun olisi sisällyttävä useita tasapuolisuusperiaatteita ja -mittareita, kuten riittävyys, vastuu, valmiudet sekä kehitys ja sopeutuminen;

5.

katsoo, että EU kykenee ottamaan rakentavan roolin ja edesauttamaan sopimukseen pääsyä taakan tasapuolisesta jaosta; kehottaa komissiota tekemään aloitteen EU:n ehdotukseksi maailmanlaajuisesta taakanjaosta;

6.

suhtautuu myönteisesti Ban-Ki Moonin ehdotukseen maailman johtajien ilmastonmuutosta koskevan huippukokouksen pitämisestä syyskuussa 2014 sekä kansalaisten esikokouksen (pre-COP) pitämisestä Venezuelassa 2014; korostaa, että on tärkeää, että kokous on hyvin valmisteltu ja sen tulokset mielekkäitä ja sisältävät korkeimman poliittisen tason sekä kansalaisyhteiskunnan sitoumuksia, jotta voidaan turvata ja säilyttää poliittinen vuorovaikutus ennen vuosien 2014 ja 2015 kokouksia; katsoo, että vuoden 2015 sopimuksen onnistumiseksi valtioiden on ilmoitettava sitoutuvansa vähentämään kasvihuonekaasuja ennen maailman johtajien kokousta;

7.

vaatii, että Varsovan ilmastokokouksessa päätetään aikataulusta ja menettelystä, jonka mukaisesti kaikki osapuolet sitoutuvat määrittelemään hillitsemissitoumukset vuonna 2014 ja sitten arvioimaan ja tarkistamaan niitä vuonna 2015; katsoo, että Varsovan ilmastokokouksen päätöksillä tulee myös asettaa ehdotettuihin hillitsemissitoumuksiin liittyviä tiedonantovelvollisuuksia ja taata avoimuuteen, määrien ilmoittamiseen, vertailtavuuteen, todennettavuuteen ja riittävyyteen liittyvät kriteerit;

8.

katsoo, että osapuolien ehdottamia hillitsemissitoumuksia on tuettava CBDRRC-periaatteen mukaisesti ja niiden on oltava mitattavissa, raportoitavissa ja todennettavissa sekä riittäviä kahden celsiusasteen tavoitteen savuttamiseksi (ja niillä on näin ollen ”suljettava hillitsemistoimia koskeva kuilu” saattamalla kasvihuonekaasupäästöjen rajat ja vuoden 2020 vähennystavoitteet sen mukaiseksi, mitä vaaditaan kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi); korostaa, että olemassa olevia sitoumuksia pitäisi yhteisesti tarkistaa ja niiden kunnianhimoisuutta lisätä, jotta voidaan saavuttaa kahden celsiusasteen tavoite; korostaa, että EU:n on painostettava sopimuspuolia, joiden kehitys ei ole yhdenmukaista kahden celsiusasteen tavoitteen kanssa;

9.

tähdentää, että poliittisen päätöksenteon on perustuttava tieteeseen ja että on ehdottomasti pidettävä kiinni tavoitteesta rajata lämpötilan nousu kahteen celsiusasteeseen ja pyrittävä tähän tavoitteeseen entistä tarmokkaammin; katsoo, että kyseessä ei ole jonnekin epämääräiseen tulevaisuuteen ulottuva toiminta, vaan muutoksen hillitsemistä koskevien lupausten lunastamispyrkimyksiin on yhdistettävä virallisemmat, säännöllisemmät ja tiukemmat edistymisen arvioinnit ja tieteellinen tieto, millä pyritään varmistamaan hillitsemistoimien riittämättömyyden puuttuminen;

10.

panee merkille merkittävät yhteydet parhaillaan tarkistettavina olevien vuosituhattavoitteiden perustana olevan maailmanlaajuisen köyhyyden poistamistavoitteen ja Rio+20 -konferenssissa käynnistetyn kestävän kehityksen tavoitteita koskevan prosessin välillä; kehottaa integroimaan nämä kaksi prosessia yhdeksi kattavaksi kokonaiskehykseksi ja asettamaan tavoitteet köyhyyden poistamiselle ja kestävän kehityksen edistämiselle vuoden 2015 jälkeen;

11.

korostaa, että vankka ja pitkän aikavälin politiikkakehys, johon sisältyy kunnianhimoisia pitkän aikavälin tavoitteita, on kaikkein tärkein haaste ja edistää myös investointeja;

12.

korostaa, että nykyisellä sitoumus- ja tarkistusjärjestelmällä ei saada aikaan perustavanlaatuisia muutoksia, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitkällä aikavälillä, ja kehottaa näin ollen kaikkia osapuolia harkitsemaan myös muita lähestymistapoja;

13.

muistuttaa, että IEA:n mukaan EU:n osuus maailmanlaajuisista päästöistä on noin 11 prosenttia ja että se pienenee edelleen tulevina vuosikymmeninä; korostaa, että teollisuuden toimijat ja energia-ala voisivat hyväksyä entistä kunnianhimoisempia tavoitteita ja ilmastonmuutospolitiikkoja, jos muut maailman taloudet osoittavat vastaavin toimin, että ne ovat nostaneet tavoitetasoaan;

14.

suhtautuu myönteisesti EU:n, Sveitsin, Norjan, Liechtensteinin, Islannin ja Australian päätökseen osallistua toiselle Kioton pöytäkirjan mukaiselle velvoitekaudelle, joka alkaa 1. tammikuuta 2013 ja joka toimii siirtymänä uuteen kaikkia osapuolia koskevaan kansainväliseen järjestelmään vuoteen 2020 mennessä, ja vaatii sen nopeaa ratifiointia, kuten Dohassa sovittiin; panee merkille, että nämä osapuolet vastaavat nykyisin alle 14 prosentista maailman päästöistä;

15.

täsmentää, että vaikka Kioton pöytäkirjan mukaisen toisen velvoitekauden laajuus on rajallinen, se tulisi nähdä erittäin tärkeänä välietappina, joka muodostaa sillan kohti tehokkaampaa ja kattavampaa vuoden 2020 jälkeistä kaikkia osapuolia sitovaa kansainvälistä sopimusta;

16.

toistaa, että monet valtiot johtavat jo esimerkillään ja osoittavat, että on mahdollista noudattaa vähähiilisiä kehitysstrategioita, saavuttaa korkea elintaso suuremmalle osalle nykypolvesta vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitaan sekä samalla luoda uusia työpaikkoja ja vähentää riippuvuutta tuontienergiasta; korostaa, että kielteisiä jälkiseurauksia ei tarvitse pelätä, jos ilmastonsuojelu sisällytetään yleiseen kestävän kehityksen ja teollisuuspolitiikan strategiaan;

17.

muistuttaa, että ilmastonmuutospaneelin neljännen arviointiraportin tulosten mukaan teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään 25–40 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, kun taas kehitysmaiden olisi ryhmänä pyrittävä saavuttamaan vuoteen 2020 mennessä noin 15–30 prosentin vähennys niiden päästöjen tämänhetkisestä kasvuennusteesta;

18.

painottaa, että on kiireesti nostettava maailmanlaajuista tavoitetasoa ennen vuotta 2020, jotta kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttaminen olisi mahdollista; korostaa erityisesti, että on nopeasti edistyttävä gigatonnikuilun eli tieteellisten tosiasioiden ja sopimuspuolten nykyisten sitoumusten välisen eron kuromisessa umpeen; korostaa muiden toimenpiteiden, kuten energiatehokkuuden, huomattavan energiansäästön, uusiutuvan yhteisöenergian ja fluorihiilivetyjen käytön vaiheittaisen lopettamisen, tärkeyttä gigatonnikuilun kuromisessa umpeen;

19.

huomauttaa, että EU on pääsemässä nykyistä 20 prosentin tavoitetta suurempaan päästöjen vähennykseen, ja korostaa, että EU on tarjoutunut lisäämään päästöjenvähentämistavoitettaan 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, jos muut paljon päästöjä tuottavat maat sitoutuvat vastaaviin vähennystavoitteisiin, sillä niin luodaan kestävää kasvua ja lisää työpaikkoja sekä vähennetään riippuvuutta energian tuonnista;

20.

toteaa, että fluorihiilivetyjen käytön vaiheittaisella lopettamisella maailmanlaajuisesti voitaisiin estää 2,2 gigatonnin hiilidioksidiekvivalentin pääsy ilmakehään vuoteen 2020 mennessä ja lähes 100 gigatonnin hiilidioksidiekvivalentin pääsy ilmakehään vuoteen 2050 mennessä; kehottaa EU:ta tehostamaan pyrkimyksiä säätää fluorihiilivetyjen käytön maailmanlaajuisesta lopettamisesta Montrealin pöytäkirjan nojalla;

21.

toteaa, että EU voisi täyttää olennaisen tehtävänsä päästöjen vähentämisessä sellaisten politiikkojen avulla, jotka lopettavat paljon kasvihuonekaasuja tuottavien epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden kuten tervahiekan, kehittämisen; katsoo, kuten valtiontukien lopettamisesta fossiilisille polttoaineille antamassaan päätöslauselmassa parlamentti on jo todennut, että julkinen tuki epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden kehittämiselle olisi lopetettava vaiheittain;

22.

katsoo, että EU:n päästökauppajärjestelmä pitäisi yhdistää muihin päästökauppajärjestelmiin, joita on jo ympäri maailmaa; suosittelee, että joustomekanismin alkuperäinen tarkoitus herätettäisiin henkiin ja se palautettaisiin markkinamekanismiksi ja kehitysvälineeksi, ja että siihen kuuluvan menettelyn olisi oltava huomattavasti yksinkertaisempi ja avoimempi;

23.

painottaa, että konkreettiset sitoumukset ja työ ilmastorahoituksen lisäämiseksi 100 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuodessa vuoteen 2020 mennessä ovat ratkaisevia edistyksen varmistamiseksi Varsovassa ja tarvittavien hillitsemissitoumusten saavuttamisessa yleisesti; panee merkille vuoden 2015 jälkeisen kehityssuunnitelman ja kehottaa luomaan todellisia kahden prosessin välisiä synergioita, jota vaikuttavat myönteisesti sekä kehitykseen että ilmastopolitiikkaan; pitää valitettavana, että suurin osa jäsenvaltioista ei ole vielä tehnyt ilmastorahoitussitoumuksia vuoden 2013 jälkeiselle ajalle ja kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan uuteen vuosia 2013–2015 koskevaan lisärahoitukseen;

24.

pitää valitettavana, että nykyinen keskimääräinen julkisen kehitysavun taso, joka on 0,29 prosenttia bruttokansantulosta, jää kauas jälkeen 0,7 prosentin sitoumuksesta; toistaa, että ilmastorahoituksella olisi täydennettävä julkista kehitysapua; korostaa kuitenkin, että kehitys- ja ilmastonmuutostavoitteet on sovitettava yhteen; painottaa sen vuoksi sitä, että toimintalinjojen keskinäisen johdonmukaisuuden takaamisen ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen kehitysyhteistyöhankkeissa on oltava keskeinen osa EU:n tehokkaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen hillitsemisen strategiaa;

25.

kehottaa kaikkia COP-kokoukseen osallistuvia sopimuspuolia selittämään, miten ne aikovat lisätä ilmastorahoitusta vuosittain täyttääkseen Kööpenhaminassa vuonna 2009 antamansa sitoumuksen ottaa vuoteen 2020 mennessä käyttöön 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa siten, että tämä on täydentävää tukea suhteessa sitoumukseen maksaa 0,7 prosenttia BKTL:sta julkisena kehitysapuna;

26.

panee huolestuneena merkille, että vihreä ilmastorahasto, josta ilmoitettiin Kööpenhaminassa vuonna 2009 ja joka perustettiin Cancúnissa vuonna 2010, ei vieläkään ole toiminnassa, ja kehottaa kaikkia osapuolia saattamaan menettelyt mahdollisimman pian päätökseen; kehottaa EU-maita ja muita kehittyneitä maita asettamaan vuoden 2014 kuluessa saataville vihreälle ilmastorahastolle sekä sopeutumisrahastolle ja muille YK:n ilmastorahastoille tarkoitettua rahoitusta, josta ilmoitetaan Varsovan COP-kokouksessa;

27.

pitää teknologiamekanismin operationalisoimista myönteisenä ja painottaa, että on tarpeen lisätä teknologian kehittämistä, käyttöönottoa ja siirtoa pyrkimällä tasapainoon sopeutumisen ja hillitsemisen sekä immateriaalioikeuksien suojelun välillä;

28.

kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan asteittain ympäristön kannalta haitalliset ja erityisesti fossiilisille polttoaineille tarkoitetut tuet vuoteen 2020 mennessä ja ohjaamaan nämä varat kestävään energian tuotantoon; kehottaa lisäksi panemaan nopeasti ja kansainvälisen koordinoinnin keinoin täytäntöön Pittsburghin G20-kokouksessa sovitun tavoitteen luopua vaiheittain tehottomista fossiilisia polttoaineita koskevista tuista keskipitkällä aikavälillä, sillä se olisi osoitus merkittävästä tuesta ilmastonsuojelulle ja myös tärkeää nykyisessä, monien maiden julkisten alijäämien leimaamassa tilanteessa; toteaa, että Los Cabosissa kokoontuneessa G20-huippukouksessa maiden johtajat vahvistivat tämän tavoitteen ja että EU on kehottanut edistämään tätä asiaa ennen Pietarin G20-huippukokousta (11); pitää valitettavana, että ehdotukset konkreettisiksi toimiksi tämän tavoitteen täytäntöönpanoa varten puuttuvat;

29.

huomauttaa, että tulevaisuudessa myös kehittyvien talouksien, joiden henkeä kohti laskettu BKT on kasvussa, pitäisi rahoittaa vihreää ilmastorahastoa eikä vain teollisuusmaiden; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että 32:n sopimuksessa ”kehitysmaana” pidetyn valtion BKT henkeä kohti on jo korkeampi kuin niiden EU:n jäsenvaltioiden, joiden BKT henkeä kohti on alhaisin;

30.

antaa tunnustusta sille, että Dohassa painotettiin tarvetta puuttua ilmastomuutoksen aiheuttamiin menetyksiin ja vahinkoihin kehitysmaissa, jotka ovat erityisen herkkiä ilmastonmuutoksen kielteisille vaikutuksille; pane merkille päätöksen luoda Varsovan kokouksessa tähän asiaan puuttumisen vaatimat institutionaaliset järjestelyt;

31.

muistuttaa, että vaikka köyhät maat ovatkin vaikuttaneet vähiten ilmakehässä olevien kasvihuonekaasupitoisuuksien lisääntymiseen, ne ovat kaikkein altteimpia ilmastonmuutoksen seurauksille ja niillä on kaikkein heikoimmat valmiudet sopeutua; kehottaa EU:ta tekemään sopimuksia ilmastoasioiden rahoituksesta, teknologian siirrosta ja valmiuksien kehittämisestä;

32.

kehottaa hallituksia pyrkimään sopimukseen taakanjakoa koskevista periaatteista sekä laatimaan mahdollisuuksien mukaan yhden tai useamman taakanjakomallin; katsoo, että tällaisissa periaatteissa ja malleissa on otettava huomioon aikaisemmat, nykyiset ja mahdolliset tulevat kasvihuonekaasupäästöt sekä nykyinen ja mahdollinen tuleva hillitsemis-, sopeutumis- ja avunantokapasiteetti; katsoo, että lisäksi on otettava huomioon oikeus kehitykseen;

33.

muistuttaa EU:n ja muiden kehittyneiden valtioiden halukkuudesta tukea valtioita, joilla on huono kyky sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia, erityisesti kehittämällä valmiuksia ja vaihtamalla parhaita käytäntöjä sekä antamalla myös taloudellista tukea;

34.

vaatii, että lisätään tietoisuutta ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista kuivuuskausien kestoon, tiettyihin alueisiin vaikuttavaan vesistressiin sekä käyttövesivarojen saatavuuden vähenemiseen;

35.

myöntää, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen on paikallinen kysymys, mutta yhdenmukaisen lähestymistavan varmistaminen vaatii alueellista, kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä;

36.

toteaa, että LULUCF:llä ja REDD+-ohjelmalla on suuri merkitys päästöjen vähentämisessä ja erityisesti päästötavoitteiden saavuttamisessa vuoteen 2020 mennessä; huomauttaa, että kattavaa kirjanpitoa on tarkastettava, jotta varmistetaan alan päästövähennystoimien tarkoituksenmukaisuus ympäristön kannalta;

37.

toteaa, että REDD+-ohjelman hankkeisiin ohjataan huomattavasti julkista rahoitusta; painottaa, että on kiireellisesti kehitettävä aikaisen vaiheen tulosindikaattoreita, jotta voidaan tehokkaasti seurata, raportoida ja todentaa REDD+-ohjelman toimia; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että nykyään REDD+-hankkeiden valinnassa pyritään asettamaan etusijalle tiettömiä alueita;

38.

panee merkille puunviejämaiden ja EU:n välisten FLEGT-toimintasuunnitelman mukaisten vapaaehtoisten kumppanuussopimusten myönteiset vaikutukset maailmanlaajuisen metsien hävittämisen torjuntaan; painottaa, että tarvitaan lisää toimia, jotta voidaan puuttua metsien hävittämistä lisääviin tekijöihin kansainvälisesti oikeudellisesti sitovilla ympäristö- ja kauppasopimuksilla;

39.

muistuttaa, että ilmastonmuutos vaarantaa kokonaisten alueiden kyvyn huolehtia väestönsä ravinnonsaannista; kehottaa EU:ta selvittämään, miten sen maatalouspolitiikka vaikuttaa ilmastonmuutokseen; korostaa jälleen kerran, että, kuten oikeutta ruokaan käsittelevä YK:n erityisraportoija Olivier De Schutter on huomauttanut, vähähiiliset ja resursseja säästävät maatalousmenetelmät eli maatalousekologiset käytännöt tarjoavat vaihtoehtoisen etenemistavan, jolla voidaan sekä hillitä ilmastonmuutosta vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä että parantaa köyhien maaseutuyhteisöjen toimeentuloa vähentämällä niiden riippuvuutta fossiilisiin polttoaineisiin perustuvista kalliista maatalouden tuotantopanoksista ja kasvattamalla tuotantoa; kehottaa näin ollen EU:ta edistämään maaseudun kehittämistä, kestävää kehitystä ja maatalousjärjestelmien tuottavuutta sekä elintarviketurvaa varsinkin kehitysmaissa;

40.

huomauttaa, että olennaista päästöjen vähentämisessä voisi olla energiajärjestelmän radikaali muuttaminen kohti puhdasta, turvallista ja uusiutuvaa energiaa edistäviä järjestelmiä investoimalla pienimuotoiseen energiantuotantoon, jota kutsutaan myös mikrotuotannoksi; katsoo, että julkista rahoitusta on suunnattava uudelleen ja otettava käyttöön sen takaamiseksi, että siirrytään julkiseen ja yhteisö-/hajautettuun uusiutuvaan energiaan;

41.

varoittaa, että maatalousperäisten polttoaineiden tuotanto ruokaviljasta (kuten öljysiemenistä, palmuöljystä, soijapavuista, rapsinsiemenistä, auringonkukan siemenistä, sokeriruo’osta, sokerijuurikkaasta ja vehnästä) saattaa johtaa maan kysynnän suureen kasvuun ja aiheuttaa riskejä köyhien maiden ihmisille, joiden elanto on riippuvainen viljelysmaasta ja luonnonvaroista;

42.

korostaa, että vaikka EU vähän aikaa sitten lupasi antaa aikalisän kansainvälisen lentoliikenteen sisällyttämisessä sen päästökauppajärjestelmään, tämä koskee vain yhtä vuotta ja ehtona ovat kansainväliset neuvottelut, jonka tuloksena syntyy käytännön päätöksiä maailmanlaajuisiin markkinoihin perustuvista toimista, jotka koskevat kansainvälisen lentoliikenteen aiheuttamia päästöjä;

43.

korostaa, että on asetettava hinta kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästöille, mikä päästöjen vähentämisen lisäksi voi myös tuoda tuloja;

44.

korostaa, että on laadittava kansainvälinen väline, johon liittyy päästövähennystavoitteita, jotta voidaan vähentää meriliikenteen vaikutuksia ilmastonmuutokseen;

45.

on huolestunut siitä, että IEA:n tietojen mukaan maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt lisääntyivät vuonna 2012 huolimatta päästöjen vähenemisestä Euroopassa ja Yhdysvalloissa; ehdottaa sen vuoksi, että harkitaan eriytettyjä vastuita, jotta jokainen osallistuu maailmanlaajuisiin ponnisteluihin teollisuus- ja energiapolitiikan alalla;

46.

korostaa, että unionin olisi edistettävä teollisuuspolitiikassaan innovointia ja ympäristöystävällisten tekniikoiden leviämistä myös tieto- ja viestintätekniikan, uusiutuvan energian, innovatiivisten ja tehokkaiden fossiilisia polttoaineita käyttävien teknologioiden ja erityisesti energiatehokkuusteknologioiden alalla; korostaa, että on kehitettävä puitesopimuksia, joilla edistetään ja kannustetaan uusien teknologioiden levittämistä kansainvälisesti aiempaa nopeammin, sillä uusiin teknologioihin liittyvä tutkimus ja kehittäminen ovat keskeisiä kestävälle tulevaisuudelle;

47.

muistuttaa lisäksi, että vuoteen 2030 ulottuvien kunnianhimoisten EU:n teollisuus-, innovaatio-, ilmasto-, ja energiapolitiikkojen avulla EU voisi säilyttää edelläkävijän aseman ja tällä tavoin vaikuttaa positiivisesti kansainvälisiin neuvotteluihin ja kannustaa kansainvälisiä kumppaneita asettamaan tavoitteensa vastaavasti korkeammalle;

48.

pitää kaikkea myönteistä kehitystä tervetulleena ja toteaa jälleen, että kansainvälisesti koordinoidulla toiminnalla voidaan auttaa käsittelemään tietyillä aloilla ja erityisesti energiavaltaisilla aloilla esiintyviä hiilivuotoa ja kilpailukykyä koskevia huolenaiheita;

49.

korostaa, että kestävien läpimurtoteknologioiden kehittäminen ja käyttöönotto ovat avainasemassa ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta ja samalla vakuutettaessa EU:n kumppaneita maailmanlaajuisesti siitä, että päästövähennykset ovat toteutettavissa ilman kilpailukyvyn ja työpaikkojen menetystä;

50.

kehottaa sitoutumaan kansainvälisesti siihen, että lisätään kestäviin läpimurtoteknologioihin tehtäviä tutkimus- ja kehittämisinvestointeja asianomaisilla aloilla; pitää tärkeänä, että EU näyttää esimerkkiä kohdentamalla tutkimukselle osoitettua rahoitusta ilmastoystävällisten ja energiatehokkaiden teknologioiden demonstrointiin, ja katsoo, että EU:n pitäisi kehittää alan tiivistä tieteellistä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden, muun muassa BRIC-maiden ja Yhdysvaltojen kanssa;

51.

pitää myönteisinä Yhdysvaltojen hallituksen viimeaikaisia merkkejä ilmastotoimista ja halukkuudesta omaksua entistä suurempi rooli ilmastonmuutosta koskevissa maailmanlaajuisissa ponnisteluissa;

52.

panee merkille, että eri energialähteiden hinnoilla on suuri merkitys markkinatoimijoiden, myös teollisuuden ja kuluttajien, käyttäytymisen määrittämisessä, ja toteaa, että koska nykyisillä kansainvälisillä toimintapoliittisilla puitteilla ei pystytä sisällyttämään ulkoisia kustannuksia hintoihin, kestämättömät kulutusmallit jatkuvat edelleen; toteaa lisäksi, että maailmanlaajuiset hiilidioksidimarkkinat voisivat luoda lujan pohjan sekä huomattaville päästövähennyksille että teollisuuden yhdenvertaisille toimintaedellytyksille; kehottaa EU:ta ja sen kumppaneita tutkimaan pikaisesti, miten EU:n päästökauppajärjestelmä voitaisiin tulevaisuudessa parhaiten kytkeä muihin kauppajärjestelmiin maailmanlaajuisten hiilidioksidimarkkinoiden luomiseksi, koska näin voidaan saada useampia erilaisia päästövähennysvaihtoehtoja, lisätä markkinoiden kokoa ja likviditeettiä, avoimuutta ja viime kädessä jakaa resursseja tehokkaammin energia-alalle ja teollisuudelle;

53.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa sovittamaan toimintansa paremmin yhteen, jotta EU voisi puhua johdonmukaisesti yhdellä äänellä kansainvälisissä järjestöissä, kuten IEA:ssa (Kansainvälinen energiajärjestö), IRENA:ssa (Kansainvälinen uusiutuvan energian virasto), IPEEC:ssä (Energiatehokkuusyhteistyötä koskeva kansainvälinen kumppanuus) ja IAEA:ssa (Kansainvälinen atomienergiajärjestö), ja toimia siten aktiivisemmin ja vaikutusvaltaisemmin erityisesti kestävän energiapolitiikan ja energiaturvallisuuden puolesta;

54.

pitää valitettavana, että energiansäästömahdollisuuksia ei hyödynnetä riittävästi maailmanlaajuisesti eikä EU:ssa, korostaa, että energiansäästö auttaa edistämään työpaikkojen luomista, taloudellisia säästöjä, energiavarmuutta, kilpailukykyä ja päästöjen leikkauksia ja osaltaan auttaa myös kääntämään energian hintojen ja energiakustannusten kehityssuuntaa; kehottaa EU:ta kiinnittämään kansainvälisissä neuvotteluissa enemmän huomiota energiansäästöön, olipa kyse sitten teknologian siirrosta, kehitysmaiden kehityssuunnitelmista tai taloudellisesta avusta; tähdentää, että ollakseen uskottavia EU:n ja sen jäsenvaltioiden on pysyttävä omissa tavoitteissaan;

55.

huomauttaa, että arvioiden mukaan 1,3 miljardia ihmistä on vailla sähköä ja 2,6 miljardia ihmistä käyttää edelleen perinteistä biomassaa ruoanlaittoon (12); korostaa, että on tarpeen käsitellä energiaköyhyyttä ilmastopoliittisten tavoitteiden mukaisesti; panee merkille, että käytettävissä on energiateknologioita, joissa on otettu huomioon sekä ympäristönsuojelu maailmanlaajuisesti että paikalliset kehitystarpeet;

56.

painottaa tässä yhteydessä EU:n merkitystä huomattavana toimijana (erityisesti tänä vuonna, koska COP19-puheenjohtajana toimii unionin jäsenvaltio ja kokous myös pidetään jäsenvaltiossa), joka puhuu kokouksessa yksimielisesti pyrkien kohti kansainvälistä sopimusta ja pysyen yhtenäisenä tämän tavoitteen osalta;

57.

painottaa ”isäntämaa” Puolan tärkeää asemaa ja toivoo, että Puola, joka on vielä erittäin riippuvainen fossiilisista polttoaineista, vaikka sillä onkin kokemusta YK:n ilmastosopimuksen neuvotteluista, pystyy tuomaan uusia ajatuksia prosessiin, olemaan esimerkkinä ja edesauttamaan uusien liittojen rakentamista; suhtautuu myönteisesti puheenjohtajaksi nimitetyn julkilausumaan siitä, että luovuudella on mahdollista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja samalla luoda työpaikkoja, edistää talouskasvua ja taata parempi elintaso; toivoo, että Puola tuo esiin tähän asiaan liittyviä konkreettisia ehdotuksia;

58.

painottaa, että tärkeimpänä tavoitteena tulisi olla uusi kaikkiin sovellettava ilmastosopimus, johon tulisivat mukaan sekä teollisuus- että kehitysmaat; korostaa myös, että yksi EU:n tärkeimmistä tehtävistä on taata koordinoitu ja asteittainen lähestymistapa ilmastonsuojeluun, varmistaa toiminta kaikilla hallintotasoilla, mukaan luettuna paikalliset ja alueelliset viranomaiset;

59.

tähdentää, että talouskriisi on osoittanut selvästi, että ainoastaan kestävä talous voi tuottaa vaurautta pitkällä aikavälillä ja että ilmastonsuojelu on yksi tällaisen kestävän talouden tukipylväistä; korostaa, että on tärkeämpää kuin koskaan selvittää, että ilmastonsuojelun tavoitteena on mahdollistaa suuremmalle määrälle ihmisiä korkea elintaso ja samalla turvata luonnonvarat ja varmistaa myös tulevien sukupolvien mahdollisuus kehitykseen;

60.

korostaa jälleen, että ilmastonmuutoksen tuomaa haastetta ei voida tarkastella yksinään vaan sitä on tutkittava kestävän kehityksen, teollisuuspolitiikan ja resurssipolitiikan yhteydessä; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää selventää ilmastopolitiikkaa kansalaisille ja varmistaa, että tietoisuus muuttuu; painottaa, että kaikkiin tuleviin sopimuksiin tulisi sisältyä myös alhaalta ylös suuntautuvia aloitteita, esimerkiksi energiatehokkuuden alalla, koska ne ovat tärkeä väline kansalaisten hyväksynnän saavuttamiseksi;

61.

toistaa, että kaikissa oikeudellisesti sitovissa ilmastonmuutossopimuksissa on olennaista vankka sopimuksen noudattamista ja täytäntöönpanoa valvova järjestelmä sen varmistamiseksi, että kaikki ilmastonmuutossopimukseen osallistuvat valtiot noudattavat sitoumuksiaan, saavat tarvittaessa tukea ja ovat vastuussa sitoumusten noudattamatta jättämisestä;

62.

katsoo, että YK:n ilmastonmuutossopimusprosessista on tullut tehokkaampi, mikä varmistaa, että siinä otetaan paremmin huomioon toimintaympäristön muutokset; katsoo, että yksimielisyysvaatimus olisi poistettava, jotta voidaan välttyä pienimpään yhteiseen nimittäjään perustuvilta tuloksilta;

63.

on samaa mieltä siinä, että vuotuista puheenjohtajuuden vaihtamista parempi ratkaisu olisi, että kokouksen puheenjohtajuus joko jaetaan useiksi vuosiksi eri valtioiden kesken tai yksi valtio toimii puheenjohtajan kahden vuoden ajan johdonmukaisemman lähestymistavan saavuttamiseksi;

64.

kiinnittää huomiota Montrealin pöytäkirjaa koskevien MOP25-neuvottelujen aikaiseen myönteiseen kehitykseen ja kehottaa kaikkia osapuolia pyrkimään ottamaan oppia tästä onnistuneesta kansainvälisestä sopimuksesta; kehottaa osapuolia tarkastelemaan erityisesti Montrealin pöytäkirjan äänestys- ja päätösmekanismeja, erilaista lähestymistapaa vastuihin sekä täytäntöönpano- ja seuraamusmekanismeja ja rahoitusta, sillä tämä voi toimia hyödyllisenä esimerkkinä myös YK:n ilmastosopimuksen kannalta;

65.

tähdentää, että EU:n on oltava proaktiivinen kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, jotta neuvotteluissa voidaan edetä yleisesti; toteaa, että EU:n itsensä toteuttamat ilmastotoimet vaikuttavat sekä unionin kykyyn ottaa johtava rooli että yleisen edistymisen todennäköisyyteen; korostaa, että unionin on tehostettava ilmastotoimiaan, muun muassa hyväksymällä vuoteen 2030 ulottuvat kunnianhimoiset ilmasto- ja energiapolitiikan jatkotoimet, ja vaimennettava epäilyt siitä, että unionin päästökauppajärjestelmä olisi melko tehoton kannustin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja että ilmailualan sisällyttämistä päästökauppajärjestelmään lykätään;

66.

korostaa niin ikään roolia, jossa kehittyneiden maiden olisi toimittava auttaakseen kehitysmaita vähentämään päästöjään; toteaa, että monissa kehitysmaissa on hyvin suuria uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevia mahdollisuuksia; kannustaa kehittyneitä ja nopeasti kehittyviä talouksia edistämään ja panemaan täytäntöön uusiutuvia energialähteitä koskevia hankkeita kehitysmaissa sekä asettamaan tämän alan teknologiaa, asiantuntemusta ja investointeja saataville;

67.

katsoo, että EU:n valtuuskunnan rooli ilmastonmuutosneuvotteluissa on keskeinen eikä siksi voi hyväksyä sitä, etteivät Euroopan parlamentin jäsenet saaneet osallistua EU:n koordinointikokouksiin osapuolten edellisissä kokouksissa; toivoo, että ainakin Euroopan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtaja voi osallistua EU:n koordinointikokouksiin Varsovassa;

68.

toteaa, että marraskuussa 2010 tehdyn komission ja parlamentin välisen puitesopimuksen mukaisesti komission on edistettävä parlamentin jäsenten osallistumista tarkkailijoina monenvälisistä sopimuksista neuvotteleviin unionin valtuuskuntiin; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti (SEUT-sopimuksen 218 artikla) Euroopan parlamentin on annettava hyväksyntänsä unionin ja kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen välisille sopimuksille;

69.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutossopimuksen sihteeristölle ja pyytämään sen välittämistä kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille sopimuspuolille.