19.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/96

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että parlamentti katsoi 23. toukokuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa ”Talous- ja rahaliittoa koskevat tulevat lainsäädäntöehdotukset: vastaus komission tiedonantoon” (1), että EU:n tasoisten talouspoliittisten uudistusten virallista ennalta yhteensovittamista (i) olisi vahvistettava yhteisömenetelmällä, (ii) se olisi yhdenmukaistettava talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson mukaisten välineiden kanssa ja (iii) sitä olisi suunniteltava yhdessä uusien solidaarisuusvälineiden ja kannustimeen perustuvien välineiden kanssa;

B.

katsoo, että ennalta yhteensovittamista varten käyttöön otettavia välineitä olisi sovellettava kaikissa euroalueen jäsenvaltioissa ja että niiden olisi oltava unionin kaikkien jäsenvaltioiden käytettävissä;

C.

toteaa, että edellä mainitussa 23. toukokuuta 2013 hyväksymässään päätöslauselmassa parlamentti katsoi, että mahdolliset uudet lähentymis- ja kilpailukykyvälineet olisi hyväksyttävä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen, niiden olisi perustuttava yhteisömenetelmään ja niiden avulla Euroopan parlamentin on voitava suorittaa asianmukaista valvontaa; toteaa parlamentin huomauttaneen, että kyseinen mekanismi olisi rahoitettava EU:n talousarvion kiinteänä osana olevan yhteisömenetelmän mukaisesti käyttöön otetusta ja hallinnoidusta mutta monivuotisten rahoituskehysten enimmäismäärien ulkopuolella olevasta uudesta rahoitusvälineestä, jotta varmistetaan, että Euroopan parlamentti on täysimääräisesti mukana; toteaa olevansa yhtä mieltä komission kanssa siitä, että lähentymis- ja kilpailukykyvälineet ovat sellaisen aidon rahoituskapasiteetin ensimmäisiä kulmakiviä, jolla edistetään yhteenkuuluvuutta ja kestävien ja kasvua lisäävien rakennemuutosten täytäntöönpanoa;

D.

katsoo, että komission olisi välittömästi esitettävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ehdotuksia valtioiden ja hallitusten päämiesten 28. kesäkuuta 2012 tekemien kasvu- ja työllisyyssopimuksen sitoumusten siirtämiseksi sekundaarilainsäädäntöön;

E.

toteaa, että edellä mainitussa 23. toukokuuta 2013 hyväksymässään päätöslauselmassa parlamentti korosti, että EU-ohjausjakson mukaisesti on hyväksyttävä lähentymistä koskeva säännöstö, joka perustuu Eurooppa 2020 -strategiaan ja johon sisältyy vahva sosiaalinen pilari;

1.

pitää erittäin huolestuttavana sitä valtavaa yleistä kunnianhimottomuutta, jota neuvosto on osoittanut kriisintorjuntatoimissaan; on huolestunut myös kansallisten vaalisyklien kielteisestä vaikutuksesta unionin kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä; pitää erittäin valitettavana kaikkien EMUn tulevia rakenteita koskevien päätösten lykkäämistä edelleen; pitää valitettavana myös, että Eurooppa-neuvosto on kahdesti lykännyt odotettujen EMUn tulevaisuutta koskevien päätösten tekemistä ja että se voi lykätä päätöksentekoa myös seuraavassa kokouksessaan;

2.

pitää hyvin huolestuttavana, että neuvosto ei ole keskusteluissaan toistaiseksi käsitellyt asianmukaisesti EMUun liittyvää demokraattista vastuuvelvollisuutta (”neljäs osatekijä”); pitää tätä täysin paheksuttavana;

3.

toistaa jälleen, että kaikki uudet aloitteet vakauteen, kestävään kasvuun, yhteisvastuuseen ja demokratiaan perustuvan tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi on ehdottomasti hyväksyttävä yhteisömenetelmää noudattaen; korostaa, että unionin toimielimiltä edellytetään vilpitöntä keskinäistä yhteistyötä; muistuttaa Eurooppa-neuvostoa siitä, että sillä ei ole perussopimuksiin perustuvaa etuoikeutta käynnistää lainsäädäntöaloitteita ja että sen on lakattava antamasta komissiolle uusien lainsäädäntöehdotusten muotoa ja/tai sisältöä koskevia ohjeita ja sivuuttamasta perussopimuksissa vahvistettua komission koordinointi-, toimeenpano- ja hallintotehtävää;

4.

varoittaa tässä yhteydessä Eurooppa-neuvostoa puuttumasta tarpeettomasti talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon, ja kehottaa sitä varmistamaan, että sovittuja menettelyjä noudatetaan;

5.

toistaa, että parlamentti ei voi enää hyväksyä uusia hallitustenvälisiä tekijöitä EMUn suhteen ja että se aikoo ryhtyä kaikkiin sen valtaoikeuksiin kuuluviin tarpeellisiin ja asianmukaisiin toimiin, mikäli sen varoitukset ohitetaan; palauttaa mieleen, että ”finanssipoliittinen sopimus” olisi liitettävä EU:n lainsäädäntöön viiden vuoden kuluessa sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten arvioinnin perusteella, kuten talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta, ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklassa määrätään;

6.

muistuttaa peruskannastaan, jonka mukaan lujitettu EMU ei saisi jakaa EU:ta vaan sillä olisi päinvastoin syvennettävä integraatiota ja vahvistettava ohjausta ja että sen olisi oltava avoin kaikille euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille vapaaehtoisuuden pohjalta;

7.

muistuttaa komissiota siitä, että vain sillä on lainsäädännön aloiteoikeus; on siksi ymmällä, miksi komissio ei ole vielä antanut lainsäädäntöehdotuksia, jotka perustuvat sen ”hahmotelmassa tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi” (COM(2012)0777) ja ”budjettikuripakettiin” liitetyssä komission julkilausumassa esitettyihin ehdotuksiin; katsoo, että mikäli komissio ei kiireesti käynnistä tällaista aloitetta, se lyö laimin poliittiset ja perussopimuksiin perustuvat velvollisuutensa;

8.

kehottaa komissiota tekemään EU-ohjausjakson puitteissa ehdotuksen sellaisen lähentymistä koskevan säännöstön hyväksymisestä, joka perustuu Eurooppa 2020 -strategiaan ja jolla luodaan vahva sosiaalinen pilari; vaatii, että kansallisilla täytäntöönpano-ohjelmilla varmistetaan, että lähentymistä koskeva säännöstö pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa kannustimeen perustuvan välineen tukemana;

9.

muistuttaa, että parlamentin ensisijainen tavoite on varmistaa, että lähentymis- ja kilpailukykyvälineeseen mahdollisesti liitettävät uudet rahoitusvälineet ovat olennainen osa EU:n talousarviota ja kuuluvat täysimääräisesti tavanomaisen budjettimenettelyn piiriin;

10.

korostaa tosiasiaa, että unionin valuutta on euro, unionin parlamentti on Euroopan parlamentti ja että EMUn tulevassa arkkitehtuurissa on otettava huomioon, että unionin tasolla Euroopan parlamentti on se elin, jolle ollaan vastuuvelvollisia; vaatii, että aina kun uusia toimivaltuuksia siirretään tai luodaan unionin tasolla tai uusia unionin toimielimiä perustetaan, olisi varmistettava vastaavasti parlamentin suorittama demokraattinen valvonta ja vastuuvelvollisuus parlamentille;

11.

toistaa usein esittämänsä vaatimuksen, että Euroopan vakausmekanismi on liitettävä unionin säännöstöön, jotta sitä voidaan hallinnoida yhteisömenetelmää noudattaen ja jotta se voidaan asettaa vastuuvelvolliseksi parlamentille; pyytää komissiota antamaan tämänsuuntaisen ehdotuksen; muistuttaa euroryhmää siitä, että parlamentti on saanut kirjallisia vakuutuksia Euroopan vakausmekanismin ottamisesta parlamentin valvontaan;

12.

palauttaa mieleen, että EU:n osallistuminen ”troikka”-järjestelmään olisi otettava parlamentin suorittaman valvonnan piiriin ja että osallistumisesta on oltava vastuuvelvollisia parlamentille;

13.

on hyvin huolestunut pankkiunionin perustamisen viivästymisestä ja Euroopan vakausmekanismin kautta tapahtuvan pankkien suoran pääomittamisen käytännön yksityiskohdista; pitää hälyttävänä erityisesti EU:n pankkijärjestelmän jatkuvaa pirstaloitumista; korostaa, että vakaa ja kunnianhimoinen pankkiunioni on tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton olennainen osatekijä ja että sen luominen on keskeinen tavoite, jota parlamentti on vaatinut yli kolmen vuoden ajan ja etenkin sen jälkeen, kun se hyväksyi kantansa Euroopan pankkiviranomaista koskevaan asetukseen;

14.

toistaa, että parlamentin puhemiehen olisi esitettävä kevään Eurooppa-neuvostossa parlamentin kanta vuotuiseen kasvuselvitykseen; katsoo, että olisi neuvoteltava toimielinten välinen sopimus, joka koskee parlamentin osallistumista vuotuisen kasvuselvityksen ja talouspolitiikan ja työllisyyden suuntaviivojen hyväksymiseen;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle ja komissiolle.