14.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 230/52

Esittelijä:

Mall HELLAM

1.1

Nyt on tärkeämpää kuin milloinkaan rakentaa keskinäistä luottamusta ja taata vapaa vuorovaikutus Venäjän ja EU:n kansalaisyhteiskunnan välillä ja antaa venäläisille riippumattomille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille mahdollisimman paljon tukea.

1.2

Ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa EU:n strategiakehystä tulee edistää aiempaa aktiivisemmin, ja ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan poliittista roolia pitää kasvattaa. Kansalaisyhteiskuntaan ja ihmisoikeuksiin liittyvien kysymysten pitää olla osa kaikkea kahden- ja monenvälistä vuoropuhelua Venäjän kanssa. Ihmisoikeuksia koskevia vuoropuheluyhteyksiä on jatkettava, ja niihin on aina mahdollisuuksien salliessa kutsuttava mukaan kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä, joilla on kulloiseenkin aiheeseen liittyvää asiantuntemusta. Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan pitää tavata kansalaisyhteiskuntaa ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita aina vieraillessaan Venäjällä.

1.3

EU:n tulee toimia koordinoidusti ja esiintyä yhtenäisenä rintamana sekä tarttua poliittisten haasteiden ongelmaan ja puuttua kansalaisjärjestöjen ja viestimien järjestelmälliseen painostamiseen Venäjällä. ETSK kehottaa EU:ta seuraamaan tarkkaavaisesti kansalaisyhteiskunnan tilanteen eri näkökohtia Venäjällä ja kommentoimaan niitä säännöllisesti.

1.4

Kahdenvälistä lähestymistapaa ei kuitenkaan pidä aliarvioida keinona saavuttaa edistystä neuvotteluissa Venäjän kanssa. EU:lla pitää jatkuvasti olla selkeä kanta pakotteisiin ja vastuuseen kansalaisyhteiskunnan järjestelmällisestä painostamisesta. Tarvitaan kuitenkin suurta joustavuutta, jotta EU:n ja Venäjän suhteiden nykyisestä aallonpohjasta päästään ylöspäin. Kahdenvälinen lähestymistapa saattaisi olla hyvä keino suhteiden saamiseksi uuteen alkuun.

1.5

EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskuntien välisen yhteistyön käsittäminen tulevan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (1) mahdolliseksi osaksi ja oman budjettikohdan varaaminen EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskunnan riippumatonta vuoropuhelufoorumia varten saattaisi myös olla arvokas strateginen investointi. Vaikka poliittiset olosuhteet ovat poikkeukselliset, EU:n tulee jatkaa pehmeään ja älykkääseen valtaan perustuvia (2) toimiaan tilanteen normalisoimiseksi ja Venäjän eristäytymispoliittisen suuntauksen (itsensä eristämisen) ehkäisemiseksi. Tässä suhteessa saattaisi olla hyödyllistä perehtyä ETSK:n aiemmissa lausunnoissa esitettyihin suosituksiin, jotka koskevat pohjoista ulottuvuutta (3) (sekä arktista aluetta koskevaa EU:n politiikkaa (4)), Itämeri-strategiaa (5), Mustanmeren synergiaa (6), itäistä kumppanuutta (7) ja Tonavan aluetta koskevaa EU:n strategiaa.

1.6

EU:n tulee pitää tarkkaan lukua demokraattisista prosesseista ja vuoropuhelun osapuolten kohtaamista haasteista. Oikeuksien ja vapauksien olosuhteiden nopea huononeminen – kuten Venäjällä on tapahtunut kahden viime vuoden aikana – täytyy tunnustaa, ja asiaa on ryhdyttävä korjaamaan heti. EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden – varsinkin niiden, jotka eivät vielä ole mukana – tulee investoida varoja ja tukea vaihto-ohjelmia sekä ohjelmia, jotka on tarkoitettu kansalaisyhteiskunnan yhteisyöhön Venäjän kanssa ja tukemaan sellaisia venäläisiä demokratiahenkisiä ja asiakohtaisia kansalaisjärjestöjä kuin ihmisoikeuksien puolustajia, ympäristöliikkeitä, kuluttajajärjestöjä, erilaisia työmarkkinaosapuolia sekä muita riippumattomia ammatillisia edunvalvontaorganisaatioita yms. Tulee ryhtyä asiaankuuluviin toimenpiteisiin viisumin saannin helpottamiseksi ja viisumipolitiikan väljentämiseksi, jos tietyt ehdot täyttyvät.

1.7

Monipuolisuus takaa sen, että eurooppalainen kansalaisyhteiskunta on terveellä pohjalla: EU:n tulee pyrkiä kosketuksiin monenlaisten asiakohtaisten ja alueellisten kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa – siitä huolimatta ja nimenomaan sen vuoksi, että Venäjän monopolisoitumis- ja eristäytymiskehitys voimistuu, ja se palaa autoritaarisiin käyttäytymismalleihin. ETSK kehottaa lisäämään yhteyksiä ihmisten välillä ja eritoten kasvattamaan laaja-alaista vaihdantaa koulutusalalla sekä kulttuurienvälistä vuoropuhelua keinona parantaa keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta. EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyön uusien foorumien ja muotojen pitää saada kehittyä. Voitaisiin harkita EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskuntafoorumia (itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin tapaan) yhtenä esimerkkinä olemassa olevista kehityksen foorumeista, jotka soveltuvat hyvin tähän tarkoitukseen. Mainitun tai samantyyppisen foorumin yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota myös työmarkkinaosapuolten osallistumiseen.

1.8

EU:n pitää tarkastella uudelleen kansalaisjärjestöjen taloudelliseen tukemiseen sovellettavia menettelyjä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen osalta. Kun otetaan huomioon meneillään oleva painostamis- ja vainoamiskampanja, suhteellisen korkea omarahoitusosuus olisi valtava taakka monille venäläisille kansalaisjärjestöille ja niiden kumppaneille. Sen vuoksi on tärkeää lisätä rahoitusmahdollisuuksia ja järjestää turvallinen tapa, jonka avulla venäläiset kansalaisjärjestöt tai kansalaisjärjestöjen yhteenliittymät pääsevät hyödyntämään niitä. Mainittakoon esimerkkinä, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen osalta on annettu ohjeet kasvattaa Venäjän federaatiota varten tarkoitettua budjettia (ehdotetaan sen kasvattamista nykyisestä kolmesta yhdeksään miljoonaan euroon vuodessa). Voitaisiin pohtia avun jaottelun muotoja tukimekanismien joustavoittamiseksi ja niiden käyttömahdollisuuksien parantamiseksi.

1.9

Toinen arvokas tapa saattaisi olla Euroopan naapuruusvälineen avaaminen venäläisille osallistujille osana rajatylittäviä ja monenvälisiä ohjelmia, joissa on mukana vastaavia tahoja EU:sta ja itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvista valtioista. ETSK suosittaa lisäksi kumppanuusvälineen soveltamisalan laajentamista, jotta myös kansalaisyhteiskunnan instituutioilla olisi oikeus tehdä hakemuksia. Välineestä myönnetään nykyisin vuosittain 10 miljoonaa euroa Venäjän kanssa tehtävään yhteistyöhön. Mainittujen lisäksi eurooppalaisen demokratiarahaston soveltamisala voidaan laajentaa käsittämään myös Venäjä. Soveltuvien alueellisten ja rajatylittävien yhteistyöohjelmien pitää lisätä tukeaan kansalaisyhteiskunnalle.

1.10

EU:n nykyisessä rahoituspolitiikassa ei tulisi keskittyä yksinomaan avustushankkeisiin. Instituutiopuitteiden tukeminen ja ammattimaisuuden kehittäminen ovat oleellisia seikkoja kansalaisyhteiskunnan jatkuvalle menestymiselle Venäjän kaltaisissa siirtymätalouksissa. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja siten myös työmarkkinaosapuolten valmiuksien parantaminen, (tieto)teknisten ja hallinnollisten taitojen kehittämisen tukeminen kansalaisjärjestökentässä sekä vastaavien EU:n tahojen kanssa tehtävän yhteistyön vaaliminen ovat tärkeitä edellytyksiä Venäjän kansalaisyhteiskunnan tulevaa kehitystä ajatellen.

1.11

ETSK kehottaa kehittämään nopean toiminnan laukaisevan hälytysjärjestelmän vaaran- tai hädänalaisia ryhmiä tai yksityisiä ihmisiä varten. Siihen tulee kuulua esimerkiksi turvapaikan saannin helpottaminen sekä viisumien myöntäminen ja niiden voimassaolon pidentäminen, apurahojen myöntäminen yms. Lisäksi on äärimmäisen tärkeää avustaa ja tukea kansalaisyhteiskunnan aktivisteja, joiden on ollut pakko lähteä Venäjältä poliittisten syiden takia.

1.12

ETSK kehottaa lujittamaan kanssakäymistä ja siteitä Venäjän kansalaisyhteiskunnan ja Ukrainan kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien välillä siten, että EU antaa järjestelmällisesti ohjausta ja tukea. ETSK ehdottaa, että venäläiset kumppanit otetaan mahdollisuuksien mukaan osallisiksi erityisesti sellaisiin suuriin alueellisiin hankkeisiin itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien valtioiden kanssa, jotka koskevat demokratian, ympäristön, kansanterveyden, liikenteen ja energiatehokkuuden kaltaisia aloja.

1.13

EU:n pitää etsiä keinoja osallistaa riippumattomat kansalaisyhteiskunnan edustajat järjestelmällisemmin EU:n ja Venäjän valtiollisen tason vuoropuheluun muun muassa sellaisista molemmille tahoille tärkeistä aiheista kuin muuttoliike, kulttuurienväliset suhteet, ilmastonmuutos, aineistoturvallisuus ja tietoliikenteen turvallisuus. EU:n tulee lisäksi laatia uusia vuorovaikutteisia ja läpinäkyviä, sekä EU:ssa että Venäjällä tapahtuvan kansalaisosallistumisen malleja. Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tapaaminen EU:n ulkopuolella vaikuttavien kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa voisi olla yksi askel lähemmäs tätä tavoitetta.

2.1

ETSK:n ja venäläisten riippumattomien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tulisi etsiä tapoja antaa virikkeitä EU:n ja Venäjän vuoropuheluun ihmisoikeusaiheesta sekä uusia väyliä vuoropuhelun jatkamiseksi.

2.2

EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskunnan välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi olisi tehtävä seuraavaa:

2.2.1

Harkitaan ETSK:n ja Venäjän seurantakomitean laajentamista tavoitteena antaa entistä useammille jäsenille mahdollisuus osallistua yhteydenpitoon venäläisten kumppanitahojen kanssa.

2.2.2

Vahvistetaan yhtäältä ETSK:n ja toisaalta EU:n ja Venäjän välisen kansalaisyhteiskuntafoorumin välistä yhteistyötä, jotta voidaan seurata Venäjän kansalaisyhteiskunnassa tapahtuvaa kehitystä sekä tutkia tapoja edistää vuoropuhelua EU:sta ja Venäjältä olevien riippumattomien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välillä (mm. ympäristö-, kuluttaja-, maatalous- ja sosiaalialan organisaatiot sekä muut ammattiala- ja asiakohtaiset organisaatiot mukaan luettuina).

2.2.3

Luodaan ja kehitetään kontakteja hyvin monenlaisten riippumattomien venäläisten työmarkkinaosapuolten (esim. työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen) kanssa.

2.2.4

Tuetaan, laajennetaan ja ensisijaistetaan osallistavat toimet yhteistyön ja kansalaisyhteiskunnan edistämiseksi Venäjällä, Ukrainassa ja muualla itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvalla alueella, työelämän suhteet mukaan luettuina. Harkitaan erityisen tehtävän uskomista ETSK:lle Venäjän ja Ukrainan yhteistyön organisoimisessa kansalaisyhteiskunnan tasolla.

2.2.5

Poliittisen tilanteen johdosta ETSK on peruuttanut yhteiset työpajakokoukset Venäjän federaation kansankamarin kanssa. Komitea ylläpitää kuitenkin asiakohtaisia yhteyksiä Venäjän federaation kansankamariin ja aikoo lisäksi solmia yhteydet Venäjän oikeusasiamiehen toimistoon ja muihin asianomaisiin instituutioihin ja asiantuntijatahoihin.

3.1

Venäjän federaatio ryhtyi varhain vuoden 2014 maaliskuussa aktiivisiin toimenpiteisiin Ukrainaan kuuluvan Krimin autonomisen tasavallan liittämiseksi Venäjään. Venäjän katsotaan vuoden 2014 huhtikuusta lähtien käyvän sijaistensa kautta sotaa Itä-Ukrainassa lisäämällä apua korvikkeiksi luotujen Donetskin kansantasavallan ja Luhanskin kansantasavallan venäläismielisille separatisteille sekä tunkeutumalla suoraan Ukrainan alueelle. Tämä koettelee Euroopan nykyistä turvallisuusjärjestelmää, joka on ollut toiminnassa vuosikymmeniä, sekä laajempia toisen maailmansodan jälkeisiä kansainvälisiä sopimuksia. Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat vuoden 2014 kesästä lähtien asettaneet moninaisia pakotteita, jotka kohdistuvat Venäjän kansalaisiin ja venäläisiin yrityksiin, vastatoimena Krimin liittämiselle Venäjään ja Itä-Ukrainan kriisille. Moskovassa ja muissa suurissa kaupungeissa järjestettiin 21. syyskuuta 2014 kaikella todennäköisyydellä suurimmat sodanvastaiset mielenosoitukset vuosikausiin (osallistujia oli arviolta 25  000–50  000).

3.2

Presidentti Vladimir Putin ja Venäjän hallitus ovat vuosina 2013–2014 keskittyneet tiukentamaan otettaan vallasta ja marginalisoimaan kaiken mahdollisen opposition. Venäjän hallitus on viimeksi kuluneina vuosina pannut täytäntöön joukon ankaria lakeja vastatoimena massiivisille protesteille, jotka kestivät vuoden 2011 joulukuusta vuoden 2012 keskivaiheille. Laeissa säädettiin rajoittavista toimista, muun muassa kansalaisjärjestöjen valvonnan tiukentamisesta ja dramaattisesti korotetuista sakoista, joita määrätään osallistumisesta katumielenosoituksiin, ja niissä laajennettiin valtiopetoksen määritelmää.

3.3

Ihmisoikeuksien ja kansalaisyhteiskunnan tilanne Venäjän federaatiossa on huononemassa. Muutokset muita kuin kaupallisia organisaatioita koskevaan lakiin (niin kutsuttu ”ulkomaisia agentteja” koskeva laki) yhdessä muiden lainsäädännöllisten uutuuksien kanssa uhkaavat seuraamuksilla kampanjointityöstä, demonisoivat kansalaisjärjestöjä suuren yleisön silmissä ja niin muodoin ehkäisevät kansalaisyhteiskunnan kehitystä. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiota vastaan hiljattain käynnistettyjen oikeusjuttujen määrän kasvu on huolestuttava piirre. Yleinen yhteiskunnallinen ja poliittinen ilmapiiri on muuttunut yhä vihamielisemmäksi kansalaisjärjestöjen ja riippumattomien ajattelijoiden mielipiteille.

3.4

Muut rajoittavat säädökset, muun muassa kielto välittää ”ei-perinteisiä sukupuolisuhteita” koskevaa propagandaa alaikäisille aiheuttaa stigmatisointia ja lisää syrjintää ja homofobista väkivaltaa. Lisäksi joukko lainsäädäntö- ja hallinnollisia toimenpiteitä laukaisi riippumattomien viestimien järjestelmällisen painostamisen Venäjällä.

3.5

Vuoden 2014 heinäkuun 16 päivänä antamissaan päätelmissä Eurooppa-neuvosto pyytää komissiota arvioimaan uudelleen EU:n ja Venäjän yhteistyöohjelmia, jotta voitaisiin tapauskohtaisesti päättää EU:n kahdenvälisten ja alueellisten yhteistyöohjelmien toimeenpanon keskeyttämisestä. Tämä ei kuitenkaan koske puhtaasti rajatylittävään yhteistyöhön liittyviä hankkeita eikä kansalaisyhteiskunnan hankkeita. Vallitsevissa olosuhteissa on välttämätöntä pohtia, miten EU:n toimielimet ja kansalaisyhteiskunta pystyvät panoksellaan parantamaan kansalaisyhteiskunnan oloja Venäjällä sekä vahvistamaan aitoa kansalaisvuoropuhelua ja sosiaalista vuoropuhelua.

4.1

Keskeiset kansainväliset sidosryhmät – YK:ssa, EU:ssa, Euroopan parlamentissa, Euroopan neuvostossa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä – ovat viime vuosina ilmaisseet huolensa kansalaisyhteiskunnan elintilan kutistumisesta Venäjällä.

4.2

Venäjän kansalaisyhteiskunta, joka laajasti ymmärrettynä käsittää myös kaikentyyppiset voittoa tavoittelemattomat yhteenliittymät, on muuttunut merkittävällä tavalla sitten 1990-luvun alun. Viime aikoina kansalaisjärjestöjen rinnalle on tullut monia löyhästi järjestäytyneitä liittoumia ja kansalaisten ryhmiä, jotka ovat käyneet yhteen työskennelläkseen hyväntekeväisyyshankkeiden, koulutuskysymysten, ”oikeuksista valveuttamisen” yms. parissa, vaikka verrattuna syntyvaiheeseen parisenkymmentä vuotta sitten Venäjän nykyisen kansalaisyhteiskunnan kentän vastuksena on ihmisten omaa aloitteellisuutta ja yhteiskunnallista toimintaa torjuva ilmapiiri.

4.3

Sen jälkeen kun Vladimir Putin palasi Kremliin toukokuussa 2012, sorron mahdollistavia lakeja on säädetty jatkuvana virtana, ja viranomaiset ovat saaneet hyvin laajat valtuudet rajoittaa perusvapauksia. Mainittakoon muutamia esimerkkejä: Venäjän muutettu valtiopetoksen määritelmä mahdollistaa seuraamusten määräämisen kansainvälisestä toiminnasta ihmisoikeuksien puolustamiseksi. On säädetty huikean suuret sakot seuraamukseksi osallistumisesta ”luvattomiin” mielenosoituksiin. Laki, jolla kielletään ”homoseksuaalisuutta suosiva propaganda”, on homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä (HBLT) laajasti syrjivä. Kansalaisjärjestöjen johtohenkilöt voivat joutua mahdollisen henkilökohtaisen rikosoikeudellisen vastuun alaisiksi kansalaisjärjestöjä koskevan lainsäädännön uutuuksien noudattamatta jättämisestä.

4.4

Kansalaisyhteiskunnalla on Venäjällä pohjimmiltaan eksistentiaalinen ongelma (8). Eräät ihmisoikeustilanteen tarkkailijat katsovat, että kansalaisyhteiskuntaan tällä kertaa kohdistettava painostaminen on mittasuhteiltaan jotain ”ennennäkemätöntä maan neuvostoaikakauden jälkeisessä historiassa” ja että se on jopa ”koventunut Ukrainan kriisin päästyä valloilleen” (9). Toisaalta valtio on osoittanut runsain määrin rahoitusta niin kutsutuille ”yhteiskunnallisesti suuntautuneille” ryhmille lyöden siten uutta kiilaa kansalaisjärjestökenttään.

4.5

Aktivisteja vainotaan poliittisista syistä ja vallanpitäjien vastustajia ja arvostelijoita kohdellaan ankaralla kädellä. Todettakoon, että useita poliittisia vankeja armahdettiin ja vapautettiin Sotšin olympialaisten alla vuonna 2014 (mukaan luettuina Mihail Hodorkovski ja Pussy Riot -punk-ryhmän jäseniä). Kuitenkin samaan aikaan kymmenittäin Moskovan Bolotnajan aukiolla 6. toukokuuta 2012 mieltään osoittaneista joutui oikeuden eteen syytettyinä ”joukkomellakoiden järjestämisestä” ja väkivallan käyttämisestä poliisia vastaan (10). Paikalliset ja kansainväliset ihmisoikeusinstituutiot ovat jatkuvasti kyseenalaistaneet syytteiden oikeasuhtaisuuden ja asianmukaisuuden.

4.6

Syyskuussa 2012 säädetyistä muutoksista voimassa olevaan kansalaisjärjestöjä koskevaan lainsäädäntöön (joka tunnetaan lakina ”ulkomaisista agenteista”) (11) tuli yksi keskeisistä elementeistä kansalaisyhteiskunnan järjestelmällisessä painostamisessa Venäjällä. Se oli lähtölaukaus kampanjalle venäläisten kansalaisjärjestöjen marginalisoimiseksi.

3.7

On pelottavaa, että ”ulkomaisia agentteja” koskeva laki ja lukuisat muut Venäjällä sittemmin annetut, sortotoimet mahdollistavat lait saattavat kansalaisyhteiskunnan kehityksen vääränlaiseen valoon koko kyseisellä alueella (12). Jo pelkkä ”ulkomaisen agentin” käsite toi heti mieliin neuvosto-aikakauden syvästi varautuneen ja vihaa uhkuvan retoriikan – ja loi selkeästi mielleyhtymän, jossa kansalaisjärjestöt näyttäytyvät ”vakoojina” (”agentteina”).

4.8

Uusi laki velvoitti alun perin kaikki kansalaisjärjestöt, jotka ottavat vastaan ulkomaista rahoitusta ja harjoittavat niin sanottua ”poliittista toimintaa” (asianmukainen englanninkielinen termi olisi advocacy eli vaikuttaminen) ilmoittautumaan viranomaisten rekistereihin ”ulkomaisiksi agenteiksi”. Rekisteröitymisen laiminlyönnistä voidaan rangaista organisaation toiminnan lakkauttamisella ilman oikeuden päätöstä. Lakia ryhdyttiin panemaan täytäntöön vuoden 2013 helmikuussa ja heti aluksi järjestettiin valtakunnan laajuinen kampanja, jonka yhteydessä tarkastettiin yli 1  000 kansalaisjärjestöä (13) (kommentoidessaan myöhemmin asiaan liittyvää kritiikkiä Vladimir Putin myönsi, että lakia sovellettaessa oli tietyissä tapauksissa ”menty äärimmäisyyksiin”).

4.9

Yli 60 ihmisoikeusryhmää ja kansalaisyhteiskunnan ryhmää – monet niistä eturiviin kuuluvia – on saanut syytteen ”hallinnollisista rikkomuksista”. Ne ovat valittaneet saamistaan syytteistä ja niille määrätyistä sakoista (vaihtelevalla menestyksellä). Moskovassa toimipaikkaansa pitävä kansalaisjärjestö Golos, vaalitarkkailuryhmistä suorapuheisin, on lakkautettu, samoin kuin muutama muu kansalaisjärjestö. Tuomioistuinkäsittelyn ollessa vielä käynnissä 13 kansalaisjärjestöä teki valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Yksikään kansalaisjärjestö ei rekisteröitynyt omasta aloitteestaan (14).

4.10

Vuoden 2014 kesäkuussa lakia muutettiin uudelleen, ja oikeusministeriö sai valtuudet määrittää kansalaisjärjestöjä ”ulkomaisiksi agenteiksi” oman harkintansa mukaan, jolloin oikeusistuimilla ei ole mahdollisuutta puuttua asiaan. Ministeriön verkkosivuille ilmestyi ensimmäiset kuusi ryhmää miltei välittömästi lain tultua voimaan (15). Luetteloon kirjattiin 1. lokakuuta 2014 lukien 15 kansalaisjärjestöä, joista monien toimialaan kuuluvat strategiset oikeudenkäynnit ja oikeusapu (16).

4.11

Venäjällä vain hyvin harva valtiollinen instituutio työskentelee kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuskysymysten parissa: oikeusasiamiehen toimisto, presidentin alainen kansalaisyhteiskunta- ja ihmisoikeusneuvosto sekä – tietyssä määrin myös – Venäjän federaation kansankamari (17). Viimeksi mainittu on ollut ETSK:n kumppaniorganisaatio virallisissa kontakteissa venäläisosapuolten kanssa (18). Näiden instituutioiden valmiudet eivät kuitenkaan ole riittävät, jotta voitaisiin puuttua Venäjällä viime aikoina tapahtuneeseen kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan ryhmien kannalta kielteiseen kehitykseen.

5.1

Kolmikantakomitea on Venäjän virallinen työelämän suhteita käsittelevä elin (ILO:n käsitteeseen nojautuen). Komiteaan kuuluu 30 jäsentä kukin kolmen osapuolen edustajina: yleisvenäläiset työntekijäjärjestöt, Venäjän hallitus ja työnantajajärjestöt. Komitean toiminta perustuu nykyisin vuodet 2014–2016 kattavaan yleissopimukseen (19). Työehtosopimuksista neuvotellaan ja ne allekirjoitetaan konkreettisen toimintayksikön tasolla.

5.2

Sekä työnantaja- että työntekijäpuolta edustavat komiteassa suuret järjestöt. Venäjän teollisuus- ja yrittäjäliitto (RSPP) (20) on johtava yhteenliittymä, johon kuuluu 361 työnantajatahoa tärkeiltä elinkeinoaloilta. Sen edustajat lukeutuvat kolmikantakomitean työnantajatahoon. Se tarjoaa jäsenilleen sovittelupalveluita riitatapauksissa ja edistää yritysten yhteistyötä EU:sta peräisin olevien yritysten kanssa. Venäjän teollisuus- ja yrittäjäliiton jäsenet kattavat yhteensä noin kuusi miljoonaa työntekijää, liitto on allekirjoittanut Venäjän yritysten sosiaalisen peruskirjan ja se on osapuolena Global Compact -aloitteessa ja Global Reporting Initiative (GRI) -aloitteessa. Työnantajien yhteenliittymiä ovat mm. kauppa- ja teollisuuskamari (21) ja ”Opora Rossii” (pienet ja keskisuuret yritykset).

5.3

Ammattiyhdistysliike ei ole koskaan ollut vahva riippumaton edunvalvoja nyky-Venäjällä, mutta kuitenkin löytyy useita rohkaisevia esimerkkejä tältä rintamalta, varsinkin autoteollisuuden piiristä.

5.4

Alan vahvin toimija on Venäjän riippumattomien ammattiliittojen federaatio (FNPR), joka noudattaa neuvostoajoille ominaista ”liittojen liiton” (VTsSPS) mallia. FNPR on pyrkinyt kurottumaan sillaksi työntekijäjärjestöjen ja julkisen vallan välille; sitä on kuitenkin samalla kritisoitu selkeästä valtiovallan kannan myötäilystä ja yleisestä haluttomuudesta mm. osallistua lakkoihin ja julkisiin mielenilmauksiin (22). Lisäksi on pienempiä liittokokonaisuuksia, mm. ”Sotsprof”, Venäjän työntekijäliittojen keskusliitto (SPR).

5.5

Vaikka Venäjä on allekirjoittanut kaikki tärkeimmät ILO:n yleissopimukset, sosioekonomisten oikeuksien ja työelämän oikeuksien noudattaminen herättää edelleen huolta, jonka myös ETSK jakaa.

5.6

Kokoontumisoikeuden toteutuminen osana työntekijöiden oikeuksia on tavattoman ongelmallinen kysymys – ammattiyhdistysaktiivien mukaan on miltei mahdotonta ryhtyä lakkoon rikkomatta samalla lakia (23). Toisaalta Venäjän lainsäädännöstä puuttuu selkeä syrjinnän määritelmä – ja niinpä työnantajat voisivat helposti syrjiä potentiaalisia tulevia ja nykyisiä työntekijöitä sukupuolen, iän ja ammattiliittoon kuulumisen perusteella. Epäsuotuisassa asemassa olevat työntekijäryhmät – kuten vangit tai vähemmistöihin kuuluvat – ovat erityisen uhanalaisia, eikä ammattiyhdistysaktiiveilla ole tehokasta oikeudellista suojaa painostusta ja sortotoimia vastaan (24).

5.7

Ainut aihekohtainen ajatuspaja Venäjällä, sosiaalisten ja työelämän oikeuksien keskus, on raportoinut vuosilta 2007–2013 noin 1  395 tapauksesta, joissa oli kysymys työelämään liittyvästä protestoinnista. Niiden määrä kasvaa vuosittain (25).

6.1

Tiedon ja tiedotusvälineiden vapaus on Venäjällä hyökkäyksen kohteena. Sen jälkeen kun kunnianloukkaus palautui rikosnimikkeistöön, vuonna 2014 annettiin suuri joukko uusia lakeja, joilla tähdätään lehdistöä ja internetiä koskeviin rajoituksiin. Useita riippumattomia viestintäkanavia – lehdistön, radiotoiminnan, verkkoviestinnän joukossa – suljettiin tai pakotettiin vaihtamaan omistajansa, henkilöstönsä ja toimituspolitiikkansa. Nämä viimeaikaiset toimet sotivat eittämättä Venäjän kansainvälisten velvoitteiden kirjainta ja henkeä vastaan.

6.2

Tietoa ja tietotekniikkaa koskeva laki (jota muutettiin vuoden 2014 helmikuussa) sallii nykyisin verkkosivustojen toiminnan estämisen valtakunnansyyttäjän vaatimuksesta, jos niiden sisältö kuvastaa väitetysti ”ääriaatteita” tai jos niissä kehotetaan joukkomellakointiin tai luvattomaan kokoontumiseen.

6.3

Terrorisminvastaista lainsäädäntöä muutettiin toukokuussa antamalla uusia säännöksiä, jotka koskevat verkkopäiväkirjojen eli blogien pitäjiä, joiden sivuille tehdään yli 3  000 lukijavierailua päivittäin. Näiden blogien pitäjien on nyt rekisteröidyttävä ilmoittautumalla median toimintaa Venäjän federaatiossa valvovalle viranomaiselle Roskomnadzorille ja noudatettava joukkoviestimiä koskevaa Venäjän lainsäädäntöä blogeissaan (mm. vaalien toimittamisen ajaksi asetettavia rajoituksia). Heidät voidaan myös velvoittaa ilmoittamaan oikea nimensä ja muita tietoja ja heitä voidaan pitää vastuullisina julkaisemistaan kolmansien tahojen kommenteista. Rekisteröitymisen laiminlyömisestä voidaan määrätä sakko.

6.4

EU ja kansainvälinen yhteisö ovat vakavasti huolissaan eräästä toisesta lainsäädäntöaloitteesta, jossa ehdotetaan venäläisiin viestintäalan yrityksiin kohdistuvien ulkomaisten investointien rajoittamista 20 prosenttiin vuoden 2016 tammikuusta lukien.