22.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 287/19

1)

Onko EU:n perusoikeuskirjan 31 artiklaa ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun direktiivin 2003/88/EY (1) 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan tietyillä aloilla voidaan työehtosopimuksin lyhentää neljän viikon vähimmäisvuosiloman kestoa?

2)

Onko EU:n perusoikeuskirjan 31 artiklaa ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan työehtosopimuksissa voidaan määrätä, että laskentakauden aikana tapahtuneesta pakollisen lyhennetyn työajan tekemisestä, työnteon estymisestä tai poissaolosta ilman omaa syytä aiheutunut palkan aleneminen vaikuttaa lomakorvauksen laskemiseen sillä seurauksella, että työntekijä ei saa neljän viikon vähimmäisvuosiloman ajalta minkäänlaista lomapalkkaa tai työsuhteen päättymisen jälkeen minkäänlaista lomakorvausta?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko EU:n perusoikeuskirjan 31 artiklaa ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan työehtosopimuksissa voidaan määrätä, että laskentakauden aikana tapahtuneesta pakollisen lyhennetyn työajan tekemisestä, työnteon estymisestä tai poissaolosta ilman omaa syytä aiheutunut palkan aleneminen vaikuttaa lomapalkan laskemiseen sillä seurauksella, että työntekijä saa neljän viikon vähimmäisvuosiloman ajalta alhaisemman lomapalkan — tai työsuhteen päättymisen jälkeen pienemmän lomakorvauksen — kuin minkä hän saisi, jos lomapalkan laskentaperusteena käytettäisiin sitä keskimääräistä palkkaa, jonka työntekijä olisi laskentakautena saanut ilman kyseistä palkan alenemista? Jos vastaus on myöntävä: Montako prosenttia työntekijän lyhentämättömästä keskimääräisestä palkasta saa olla kansallisessa lainsäädännössä mahdollistettu työehtosopimukseen perustuva lomapalkan aleneminen, joka johtuu laskentakauden aikana tapahtuneesta pakollisesta lyhennetystä työajasta, työnteon estymisestä tai poissaolosta ilman omaa syytä, jotta voidaan lähteä siitä, että kansallista lainsäädäntöä tulkitaan unionin oikeuden mukaisesti?

4)

Onko EU:n perusoikeuskirjan 31 artiklaa ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansallisille työehtosopimuksen määräyksille, joiden mukaan lomaoikeutta ei synny niiltä ajanjaksoilta vuodessa, jolloin työntekijä on ollut sairauden takia työkyvytön eikä ole saanut palkkaa tai sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa päivärahaa, siltä osin kuin tästä seuraa, että työntekijällä on oikeus vähempään kuin neljään vuosilomaviikkoon?

5)

Onko EU:n perusoikeuskirjan 31 artiklaa ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansallisille työehtosopimuksen määräyksille, joiden mukaan oikeutta lomapalkkaan — tai työsuhteen päättymisen jälkeen oikeutta lomakorvaukseen — ei synny vuosilta, joiden aikana työnteon estymisen tai ilman omaa syytä tapahtuneen poissaolon, erityisesti sairauden vuoksi, ei ole tosiasiallisesti maksettu lainkaan bruttopalkkaa?

6)

Onko EU:n perusoikeuskirjan 31 artiklaa ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansallisille työehtosopimuksen määräyksille, joiden mukaan oikeus lomaan ja lomakorvaukseen lakkaavat sen kalenterivuoden päättyessä, joka seuraa vuotta, jona lomaoikeus syntyi siten, että rajoitetaan palkallista vuosilomaa koskevien oikeuksien kertymistä työntekijälle, joka on työkyvytön usean peräkkäisen lomavuoden ajan? Jos vastaus on myöntävä: Pannaanko unionin oikeus kansallisessa oikeudessa paremmin ja tehokkaammin täytäntöön siten, että tällainen työehtosopimuksen määräys jätetään kokonaan soveltamatta vai siten, että määräystä kehitellään edelleen unionin oikeuden mukaisesti siten, että vuoden määräajan sijasta sovelletaan tiettyä pidempää määräaikaa?

7)

Jos johonkin tai useisiin edellä esitetyistä kysymyksistä 1–5 vastataan myöntävästi: Mahdollistavatko unionin oikeuden yleiset periaatteet oikeusvarmuuden periaate ja taannehtivuuskielto sen, että rajoitetaan ajallisesti kaikkiin asianomaisiin nähden mahdollisuuksia vedota tulkintaan, jonka unionin oikeus antaa käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisussaan perusoikeuskirjan 31 artiklasta ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohdasta, kun kansallisessa ylimmän asteen oikeuskäytännössä on aiemmin katsottu, että kyseessä olevia lain säännöksiä ja työehtosopimusten määräyksiä ei voida tulkita unionin oikeuden mukaisesti? Jos unionin tuomioistuin vastaa tähän kieltävästi: Onko unionin oikeuden kanssa yhteensopivaa, että kansalliset tuomioistuimet takaavat kansallisen oikeuden perusteella työnantajille, jotka ovat luottaneet siihen, että kansallisen ylimmän oikeusasteen oikeuskäytäntö pysyy voimassa, luottamuksensuojan, vai onko luottamuksensuojan takaaminen unionin tuomioistuimen tehtävä?