15.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/155

1.1

ETSK toteaa, että

1.2

ETSK korostaa, että

1.3

ETSK esittää, että metsien ja metsäsektorin tärkeä merkitys EU:n 2020-strategian mukaisessa vihreässä taloudessa otetaan huomioon EU:n eri politiikoissa seuraavasti:

1.4

ETSK suosittaa, että komissio

2.1

Vihreän kirjan tavoitteena on edistää EU:n laajuista julkista keskustelua ja varmistaa metsien suojelu ja metsätiedon tulevaisuutta koskevat kannat sekä tarjota elementtejä EU:n metsästrategian mahdollista päivittämistä varten erityisesti ilmastoon liittyvien näkökohtien osalta. Vihreän kirjan kysymyksenasettelua pohjustettiin sitä edeltäneessä komission valkoisessa kirjassa ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä” (2).

2.2

Vihreässä kirjassa käydään läpi metsien yleinen tilanne ja merkitys, esitellään EU:n metsien ominaispiirteet ja toiminnot, yksilöidään EU:n metsien suurimmat haasteet ja ilmastonmuutoksen uhat metsien toiminnoille sekä esitellään metsien suojeluun käytettävissä olevat välineet ja metsätietojärjestelmät.

2.3

Jäsenvaltiot ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti pääasiallisesti toimivaltaisia metsäpolitiikkaan liittyvissä asioissa. EU:n tehtävänä on lähinnä tuoda lisäarvoa kansallisiin metsäpolitiikkoihin ja -ohjelmiin mm. kiinnittämällä jäsenvaltioiden huomio tuleviin haasteisiin sekä ehdottamalla vaihtoehtoja EU:n tason varhaisiksi toimiksi.

2.4

Tässä lausunnossa pohdinta keskittyy siihen, miten ilmastonmuutos muuttaa metsätaloutta ja metsien suojelua Euroopassa ja miten EU:n politiikkoja olisi kehitettävä, jotta niillä voitaisiin aikaisempaa paremmin edistää jäsenvaltioiden metsäaloitteita, miten EU voi auttaa käsittelemään tulevaisuuden haasteita ja mitä lisätietoja tarvitaan. EU:n metsien suojelun tavoitteena tulee olla sen varmistaminen, että metsät suoriutuvat myös tulevaisuudessa kaikista tuottavista, sosiaalis-taloudellisista ja ympäristöön liittyvistä toiminnoistaan.

3.1

YK:n yleissopimuksissa korostetaan mm. metsien merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa (3) ja biologisen monimuotoisuuden turvaamisessa (4). Yleiseurooppalaisella tasolla ja EU:n metsästrategian mukaisesti EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet metsien eri toimintojen tasapainottamisessa lähestymistapaan, joka perustuu kestävään metsänhoitoon ja metsien monikäyttöön (5). EU:n tasolla metsien erilaiset toiminnot on otettu huomioon EU:n metsästrategiassa ja metsänhoitoa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa sekä metsiin perustuvia elinkeinoja koskevassa tiedonannossa (6). Kansallisella ja alueellisella tasolla metsien erilaisista toiminnoista huolehditaan mm. metsäohjelmissa. Metsäsektorin oma poliittinen kehikko tukee siis hyvin metsien erilaisten toimintojen ylläpitoa, tasapainottamista ja vahvistamista. Sen sijaan metsäasioiden koordinointi muiden sektoreiden ja niitä ohjaavien politiikkojen kanssa vaatii lisäponnistuksia. Tähän on mahdollisuuksia esim. pysyvässä metsäkomiteassa, muissa metsiin liittyvissä asioissa neuvoa antavissa ryhmissä ja komiteoissa (7) sekä komission yksiköiden välisessä metsätalousryhmässä. Pysyvän metsäkomitean roolia EU:n metsiin liittyvässä päätöksenteossa tulisikin vahvistaa. Myös kansallisella tasolla metsiin liittyvien asioiden koordinointia sektoreiden välillä olisi tehostettava. Komission esimerkki ennakoinnissa ja poikkisektoraalisuudessa on tärkeä kansallisille toimijoille.

3.2

Metsien merkityksen uusiutuvana luonnonvarana, ekosysteemipalveluiden tuottajana ja ihmisten hyvinvoinnin edellytyksenä odotetaan kasvavan lähivuosikymmeninä. Esimerkiksi ns. vastuullisten kuluttajien (8) osuus kuluttajamarkkinoista on monissa Euroopan maissa jo huomattava. Metsien ja niihin perustuvien tuotteiden ja palveluiden monipuolinen ja kestävä hyödyntäminen ja sitä tukeva hoito tuovat työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia monille tahoille ja tasoille. Metsien ja metsiin perustuvien elinkeinojen kuten puuntuotannon ja muiden kuin puutuotteiden ja metsämatkailun rooli on erityisen tärkeä paikallisyhteisöille. EU:n 2020-strategian mukaisesti toimittaessa metsänomistajien, urakoitsijoiden ja puuta käyttävän teollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen on tärkeätä, koska kilpailu puuntuotantoon käytettävissä olevasta maasta sekä erilaisiin jalosteisiin ja energian tuotantoon käytettävissä olevasta puusta kiristyy. Myös tiedon osaamisen merkitys korostuu. Kansainvälinen metsän vuosi 2011 tarjoaa mahdollisuuden metsäsektorin hyväksyttävyyden parantamiseen kuluttajien ja kansalaisten keskuudessa sekä kestävän kulutuksen ja tuotannon vahvistamiseen osoittamalla puun ja puutuotteiden edut ilmaston muutoksen torjunnassa, kuten hiilen varastoinnissa, alhaisessa energian sitomisessa, lämpötehokkuudessa, muihin materiaaleihin verrattuna.

3.3

Perinteisesti metsien ympäristöön liittyvät suoja- ja suojelutoiminnot on turvattu strategisilla tavoitteilla ja niiden toteuttamiseen tähtäävillä säädöksillä, ohjeilla ja suosituksilla. Viime vuosina vastuuta ekosysteemipalveluista ja muista julkishyödykkeistä on siirretty entistä enemmän metsänomistajille ja urakoitsijoille. He tarvitsevat ympäristöasioiden hallintaan uutta osaamista ja tietoa erilaisista toimintavaihtoehdoista kuten kustannustehokkuutta parantavista yhteishankkeista sekä taloudellisia kannustimia. Haasteita ovat mm. monimuotoisuuden ja vesistöalueiden suojelun, virkistyskäytön tai hiilen sidonnan taloudellinen arvottaminen.

3.4

Metsien, puun ja puuhun perustuvien tuotteiden rooli ilmaston säätelyssä on merkittävä. Erityisen tärkeänä pidetään metsien ja puutuotteiden hiilensidontakykyä. Puuhun perustuvilla tuotteilla voidaan korvata muista, ilmaston muutoksen torjunnassa heikommista materiaaleista tehtyjä tuotteita. Esimerkiksi rakennuksissa, sisustuksessa ja huonekaluissa käytetty puu on suhteellisen pitkäikäinen hiilivarasto. Lisäksi puuperäisellä bioenergialla voidaan jossain määrin korvata fossiilisia energianlähteitä. Ilmastoystävällisten materiaalien kuten puun ja puutuotteiden hyödyntämistä ilmastonmuutoksen torjunnassa voidaan kannustaa poliittisilla tavoitteilla ja keinoilla.

3.5

Viime vuosien laajat myrskytuhot ja metsäpalot ovat lisänneet keskustelua myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsäekosysteemiin ja sitä kautta metsiin perustuviin toimintoihin. Metsien merkitys paikallisen ja alueellisen ilmaston säätelyssä sekä maaperän suojelussa vaihtelee alueellisesti. Merkitys on tiedostettu voimakkaammin viime vuosina, kun tieto vesikierrosta ja kokemukset kuivien alueiden ongelmista ovat lisääntyneet.

4.1

Ilmastonmuutoksen ennakoidaan lisäävän epävarmuutta ja erilaisiin ympäristöseurauksiin liittyviä riskejä kuten tuhohyönteisiä, sairauksia, kuivuutta, tulvia, myrskyjä ja metsäpaloja. Lisähaasteena on globalisoituminen sekä siihen liittyvä puun ja metsänviljelymateriaalin liikkuminen, jotka nopeuttavat mm. tuhohyönteisten leviämistä niiden luontaisten esiintymisalueiden ulkopuolelle. Metsiin ja metsäsektoriin liittyvillä ympäristöriskeillä on toteutuessaan monia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Taloudelliset vaikutukset voivat johtua omaisuusarvon tai yrityksen toimintaympäristön muuttumisesta. Sosiaaliset seuraukset voivat olla suoria kuten elinympäristön muuttuminen metsätuhon seurauksena tai välillisiä kuten vaikutusalueen toimijoiden taloudellisen tilanteen muutoksen yhteiskunnalliset seurausvaikutukset. Ympäristöriskien toteutumisen äkillisyys aiheuttaa erityisiä haasteita mm. markkinoille ja logistiikalle. Mahdollisista syistä ja vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa epävarmuuden vähentämiseksi ja riskien hallitsemiseksi muuttuvassa ilmastossa.

4.2

Runsaat metsävarat ja hyvä metsänhoidon taso tekevät Euroopan metsistä sopeutumiskykyisiä erilaisiin muutostilanteisiin. Euroopan sisällä on kuitenkin huomattavia alueellisia eroja, joiden taustalla on eroja luonnonoloissa ja yhteiskunnassa. Esimerkiksi Välimeren ympäristön kuivilla alueilla metsäpalojen riskin ennakoidaan lisääntyvän merkittäväsi ilmastonmuutoksen ja ihmistoiminnan yhteisvaikutuksesta. Jos kuivuus yleistyy muuallakin Euroopassa, esimerkiksi kuusivaltaiset alueet voivat kärsiä. Mikäli talvista tulee leutoja ja roudattomia, puunkorjuun logistiikka muuttuu osin haasteellisemmaksi. Myös sieni- ja hyönteistuhojen riski kasvaa. Alueilla, joissa hakkuumahdollisuuksien käyttöaste on jäänyt alhaiseksi, voi esiintyä myrskytuhoja ja niiden jälkiseurauksena hyönteistuhoja. Taloudelliset vaikutukset metsänomistajille ja paikallistalouksille voivat olla suuria. Metsien monimuotoisuus voi kärsiä. Muuttuva toimintaympäristö voi aiheuttaa muutoksia myös alueiden suhteellisissa eduissa ja sitä kautta alueiden välisessä työnjaossa ja yhteiskunnassa.

4.3

Ilmastonmuutoksen haitallisia seurausvaikutuksia voidaan ehkäistä varautumalla. Systemaattisesta ennakoinnista on hyötyä sekä epätoivottujen vaikutusten ennaltaehkäisyssä että äkillisiin muutoksiin kuten luonnontuhoihin varautuessa. Ennakointiin perustuvien sopeutumis- ja torjuntatoimien suunnittelun rooli eri tasoilla korostuu. Lisäksi on tärkeää, että EU:n metsiin liittyvät politiikat ja elimet kuten metsäsektorin teknologiayhteisö tukevat aktiivista metsien hoitoa ja käyttöä sekä parantavat ilmastoystävällisten materiaalien kuten puun kestävän käytön kilpailukykyä.

4.4

Seuraus- ja kerrannaisvaikutuksia voidaan lieventää varautumalla kriisitilanteisiin ennakolta mm. kehittämällä toimintavalmiuksia kuten kriisinvalmiussuunnitelmia, konekalustoa ja hyviä käytäntöjä. Muutos- ja kriisitilanteissa on erityisen tärkeätä kiinnittää huomiota turvallisuusnäkökohtiin, mukaan lukien työturvallisuus.

5.1

Metsien suojelun säädöspohja ja keinovalikoima on vahva sekä kansallisella että EU:n tasolla. Perinteisen aluesuojelun lisäksi käytetään erilaisia käsittelyn rajoituksia tai toiminnan luvanvaraisuutta. Metsäsektorin kannalta ongelmallista on nykyisten säädösten ja keinojen pirstaleisuus sekä siitä aiheutuvat päällekkäisyydet ja mahdolliset ristiriidat.

5.2

Vapaaehtoisuuteen perustuvat suojelukeinot ovat osoittautuneet kustannustehokkaiksi erityisesti pienmetsänomistukseen perustuvassa metsätaloudessa. Niiden toteuttaminen edellyttää kuitenkin osaamisen ja tiedon levittämistä metsänomistajille sekä vapaaehtoisista suojelutoimista aiheutuvien kustannusten ja tulonmenetysten täysimääräistä korvaamista.

5.3

Tällä hetkellä eniten epävarmuutta aiheuttaa suojelualueiden ulkopuolella olevien metsien monimuotoisuus, josta ei ole käytettävissä riittävästi tietoa. Lisäksi uusiutuvaksi energiaksi käytetyn biomassan lisäystavoitteilla voi olla vaikutuksia metsien hoito- ja hakkuutapoihin – ja sitä kautta monimuotoisuuden tilaan.

6.1

Euroopan metsätaloudelle on ominaista metsien pitkä kiertoaika. Esimerkiksi uusien metsänkäsittelymenetelmien seurausvaikutuksista saadaan tietoa vasta vuosikymmenten kuluttua. Sosiaalis-taloudellinen toimintaympäristö lisää kysyntää talousmetsien uusille kasvatus- ja korjuumenetelmille kuten energiapuun lyhytkiertoviljelylle tai varttuneiden metsien harvennushakkuille. Ekologinen toimintaympäristö, kuten muuttuva ilmasto, voi omalta osaltaan vahvistaa uusien metsänkäsittelymenetelmien ympäristövaikutuksia. Sopeutuvassa metsänhoidossa metsien tilaa ja muutoksia seurataan jatkuvasti, jolloin metsänhoitoa voidaan tarvittaessa muuttaa paremmin tavoitteisiin vastaavaksi. Metsien hoidosta ja käytöstä päättävät metsänomistajat, jotka tarvitsevat päätöksiä varten tietoa käytettävissä olevista käsittelyvaihtoehdoista ja vaihtoehtojen mahdollisista seurauksista. Metsänomistajalähtöinen metsäsuunnittelu on yksi mahdollinen ratkaisu.

6.2

Metsänviljelyaineiston geenipoolin monimuotoisuuden säilyttämistä ja sopeuttamista ilmastonmuutokseen voidaan tukea esimerkiksi räätälöimällä kestävän metsätalouden kriteerien ja indikaattoreiden järjestelmää tätä varten.

7.1

Eurooppalaisen metsätiedon tuotanto on hajautunut kolmelle päätaholle:

7.2

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot ovat pääasiassa toimivaltaisia omissa asioissaan ja EU:n tehtävänä on tuoda lisäarvoa yhteistoiminnasta. Kansalliset tutkimus- ja tilasto-organisaatiot, kuten valtakunnan metsien inventoinnit ja tilastokeskukset, huolehtivat kansallisen metsäpolitiikan suunnittelun ja toteuttamisen edellyttämästä metsätiedon tuotannosta. Tällä hetkellä EU:n metsätieto kattaa mm. metsien tilan, mukaan lukien metsäpalot, sekä muut metsiä koskevat tilastot, ja joiltakin osin puuntuotantoa ja loppukäyttöä kuten puuhun perustuvia tuotteita koskevat tilastot. Lisäksi kansallisilla organisaatioilla on joitakin kansainväliseen tilastointiin liittyviä velvoitteita. Eurostat vastaa eurooppalaisista metsävaroja ja puuntuotantoa koskevista tilastoista ja Euroopan osalta osallistumisesta maailmanlaajuiseen tilastointiin (9) sekä kansallisten tietojen kokoamisesta ja yhdenmukaistamisesta. Kansainvälisiin velvoitteisiin liittyen komissio on tukenut myös kansallisia organisaatioita tietojen yhdenmukaistamisessa (10). Yhdenmukaistamisessa on otettava huomioon sekä yhtenäisen tilastoinnin tarpeet että kansalliset ja alueelliset erot tietojen sisällössä, kuten monimuotoisuusindikaattoreissa. Komissio on toteuttanut mm. seurantajärjestelmiä, jotka koskevat yli valtakunnan rajojen ulottuvia ilmiöitä, kuten metsien terveys (11) ja metsäpalot (12), sekä yleiseurooppalaisia tieto- ja viestintäjärjestelmiä (13).

7.3

Metsänomistajat ja muut metsäsektorin toimijat saavat yleensä omaan toimintaansa liittyviä tai sitä tukevia tietoja joko kansallisilta tutkimus- ja tilastointiorganisaatioilta tai kaupallisilta toimijoilta. Metsänomistajat ja muut metsäsektorin toimijat myös tuottavat ja varastoivat tietoa omissa reaaliaikaisissa tietojärjestelmissään. Ajantasaisen metsätiedon merkitys muuttuvassa toimintaympäristössä ja sopeutuvassa metsänhoidossa kasvaa koko ajan.

7.4

Metsätiedon kattavuudessa, tarkkuudessa ja ajantasaisuudessa on vaihtelua eri maiden välillä. Useimmat maat pystyvät kansallisella tasolla raportoimaan metsissä olevan pystypuuston määrän lähes vuosittain. Osa kansallisista organisaatioista pystyy raportoimaan vuosittain yksityiskohtaisesti ja luotettavasti myös oman maansa metsien terveyttä ja tilaa, tuotantokykyä, hiilitasetta, metsien suojaavia toimintoja, palveluita ja elinkelpoisuutta koskevat tulokset (14). Osassa EU-maista esiintyy vielä puutteita tietosisällössä, tarkkuudessa ja ajantasaisuudessa. Kansainvälisen tilastoinnin yhtenäistämiseksi komissio rahoittaa tutkimus- ja kehittämishankkeita sekä yhteistyöverkostoja (15). Metsätiedon pahimpia katvealueita suojelun ja ilmastonmuutoksen kannalta ovat suojelualueiden ulkopuolisten metsien monimuotoisuus, bioenergiavarojen kestävä käyttö, hiilivarastot ja -nielut mukaan lukien puuhun perustuvat tuotteet sekä tuhoalueiden nopea paikallistaminen. Tukea kansallisille toimijoille metsätietojen keruussa ja sen yhdenmukaistamisessa on vahvistettava.

7.5

EU:n metsätietojen yhdenmukaisen tuotannon haasteena on tietojenkeruuseen osallistuvien toimijoiden lukuisa määrä. Sen vuoksi on tärkeätä tehdä kattava tutkimus, jossa selvitetään toimijat sekä niiden keräämä tieto.