31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 77/73

1.1

Ilmastonmuutos on eräs 21. vuosisadan suurimmista haasteista. Katastrofaalisen muutoksen välttämiseksi kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä on supistettava tuntuvasti, ja kehittyneiden maiden on vuosisadan puoliväliin mennessä supistettava päästöjään 60–80 prosenttia vuoden 1990 tasolta.

1.2

Balilla joulukuussa 2007 käynnistyneillä kansainvälisillä ilmastonmuutosneuvotteluilla on suuri merkitys, sillä niillä on ratkaiseva vaikutus vuoteen 2020 mennessä toteutettavien toimien laajuuteen. Neuvottelut on ehdottomasti saatava onnistuneeseen päätökseen Kööpenhaminassa vuonna 2009.

1.3

EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vuoden 1990 tasolta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Unioni on neuvotteluissa tarjoutunut vähentämään päästöjä vielä 30 prosenttia vuoden 1990 tason alapuolelle, mikäli muut maat tekevät vastaavia sitoumuksia. Komissio on tämän jälkeen laatinut ehdotuksia 23. tammikuuta 2008 annettuun energiapakettiin siitä, miten 20–30 prosentin vähennystavoite voidaan saavuttaa.

1.4

Komitea tukee voimakkaasti EU:n neuvotteluissa tekemää aloitetta ja varsinkin unionin yksipuolista sitoutumista supistaa päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä neuvottelujen edistämiseksi.

1.5

Komitea katsoo kuitenkin, että ilmastonmuutoksen asettama haaste on niin vakava, että tilanteen ratkaisemiseksi olisi tehtävä kaikki mahdollinen. EU:n olisi tähdättävä tarjoamaansa 30 prosentin supistukseen vuoteen 2020 mennessä, ja neuvotteluissa olisi pyrittävä varmistamaan, että muut kehittyneet maat tekevät vastaavia sitoumuksia. Myös nopean talouskasvun maiden, joiden päästöt lisääntyvät nopeasti, olisi tehtävä merkittäviä sitoumuksia.

1.6

Vaikuttaakseen neuvotteluihin mahdollisimman paljon EU:n on kyettävä osoittamaan, että unioni toteuttaa sitoumuksensa. Toimenpidepaketti tavoitellun 20 prosentin päästövähennyksen toteuttamiseksi olisi saatava aikaan vuoden 2008 loppuun mennessä.

1.7

Komitea katsoo, että päästöjen vähentämiseksi 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, minkä komitean mielestä tulisi olla todellinen päämäärä, tarvitaan todennäköisesti uusia Euroopan ja jäsenvaltiotason toimenpiteitä. Komitea kehottaa käynnistämään mahdollisimman pian toisen toimenpidepaketin valmistelut päästöjen vähentämiseksi 30 prosenttia.

1.8

Komitea odottaa komission ehdotuksia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja suosittaa, että kukin jäsenvaltio täydentää toimia laatimalla oman sopeutumisstrategiansa.

1.9

Komitea suosittaa tekemään uusia aloitteita, joilla tuetaan valmiuksien parantamista ja teknologian siirtoa ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja siihen sopeutumiseksi.

1.10

Jotta ilmastonmuutokseen voidaan vastata asianmukaisesti, maailmantalouden toimintaa sekä investointivirtoja on muutettava tuntuvasti. Komitea suosittaa analysoimaan edelleen, miten paljon resursseja tarvitaan ja millaisia julkisen ja yksityisen sektorin välineitä näiden virtojen käsitteleminen edellyttää. Komitean mielestä johtoaseman hyväksi on ponnisteltava yhtä lujasti kuin aikoinaan Marshall-suunnitelman puolesta jälleenrakennettaessa Eurooppaa toisen maailmansodan jälkeen. Tällä kertaa ensi sijassa EU:n olisi pantava alulle tarvittava suunnitelma.

1.11

Tarvitaan erityismäärärahoja tukemaan ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen tähtääviä toimenpiteitä kehitysmaissa. Puhtaan kehityksen mekanismin laajentaminen on eräs tapa rahoittaa toimintaa, mutta sen kriteerejä ja toteutustapoja on tiukennettava. Unioni voisi saada osan tarvittavista lisämäärärahoista hiilidioksidin päästölupien huutokauppatuloista.

1.12

Julkisten tahojen on ryhdyttävä toimiin kaikilla hallintotasoilla, samoin kuin kuluttajien ja suuren yleisön.

1.13

EU:lla on ratkaiseva rooli ohjattaessa ja johdettaessa tätä mittavaa muutosta. Komitea kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ryhtymään kaikin tavoin toteuttamaan EU:n ilmastopäämääriä. Komitea tekee kaiken voitavansa saadakseen kansalaisyhteiskunnan liikkeelle tukemaan tätä suurta yhteistä ponnistusta.

1.14

Kansainvälisissä neuvotteluissa seuraavien 18 kuukauden aikana solmittavan globaalin sopimuksen parametrit tulee määritellä mahdollisimman ripeästi, jotta poliittiset toimet voidaan sen jälkeen kohdentaa asetetusta haasteesta tiedottamiseen sekä sen tuen, luottamuksen ja sitoutuneisuuden kehittämiseen, jota tarvittavat suuret muutokset edellyttävät kaikilta yhteiskunnan osapuolilta kaikkialla maailmassa. Tätä sopimusta ei voida tehdä suljettujen ovien takana, vaan koko yhteiskunnan on voitava osallistua. Päästöjen pienentämiseen tähtäävien toimenpiteiden on oltava realistisia sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti järkeviä, ja ne on voitava toteuttaa ehdotetussa määräajassa.

2.1

Ilmastonmuutos on yksi 21. vuosisadan suurimmista haasteista. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) vuonna 2007 julkaistussa neljännessä arviointikertomuksessa todetaan, että ihmisen toiminnasta kahden viime vuosisadan aikana aiheutuneiden kasvihuonekaasupäästöjen valtava lisääntyminen on jo saanut aikaan muutoksia, ja ennustetaan, että tulevaisuudessa hälyttäviä muutoksia tapahtuu vielä lisää, ellei ryhdytä pikaisesti toimiin päästöjen rajoittamiseksi lähivuosina kaikkialla maailmassa. IPCC:n mukaan olisi pyrittävä siihen, että maapallon keskilämpötila on enintään 2 °C korkeampi kuin ennen teollistumista, jos halutaan välttää katastrofaaliset seuraukset. Päämäärän saavuttamiseksi kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä on supistettava tuntuvasti, ja kehittyneiden maiden on vuosisadan puoliväliin mennessä supistettava päästöjään 60–80 prosenttia vuoden 1990 tasolta.

2.2

Kansainvälinen yhteisö on kahden viime vuosikymmenen aikana pyrkinyt sopimaan yhteisistä toimista kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi. Riossa tehtiin vuonna 1992 ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus. Sitä vahvistettiin vuonna 1997 tehdyllä Kioton pöytäkirjalla, jossa allekirjoittajamaat sitoutuivat erityisponnisteluihin päästöjen vähentämiseksi vuoteen 2012 mennessä. Näiden sopimusten ja toimien on kuitenkin yleisesti myönnetty olevan vain alkusysäys, ja lähivuosina tarvitaan paljon järeämpiä ja kattavampia toimia vuosisadan puoliväliin asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Balilla joulukuussa 2007 käynnistyneillä kansainvälisillä ilmastonmuutosneuvotteluilla on siis suuri merkitys, sillä niillä on ratkaiseva vaikutus kaikkialla vuoteen 2020 mennessä toteutettavien toimien laajuuteen. Neuvottelut on ehdottomasti saatava onnistuneeseen päätökseen Kööpenhaminassa vuonna 2009.

2.3

Vuoteen 2020 tähtäävät tavoitteet — Balin etenemissuunnitelmassa viitataan IPCC:n neljännen arviointikertomuksen osaan, jossa todetaan, että kehittyneiden maiden päästöjä on vähennettävä vuoteen 2020 mennessä keskimäärin 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta, jotta ilmaston lämpenemistä voitaisiin pitkällä aikavälillä rajoittaa niin, että lämpötila on kaksi astetta korkeampi kuin ennen teollistumista.

2.4

Päästöjen ehdoton ja merkittävä vähentäminen on nimenomaan kehittyneiden maiden tehtävä, sillä ne ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat ilmastonmuutokseen asukaskohtaisesti yhä eniten. Euroopan on huolehdittava omasta osuudestaan. Yhdysvallat on saatava jälleen kansainvälisen strategian piiriin, ja sen on todella sitouduttava päästöjen vähentämiseen. Venäjän on myös kannettava kortensa kekoon hyväksymällä realistisempi tavoite kuin Kioton kierroksella.

2.5

EU:lla on neuvotteluissa ratkaisevan tärkeä asema. Neuvosto on omaksunut pitkän aikavälin vision, jonka mukaan kehittyneet maat leikkaavat päästöjä 60–80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tämän pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseen tähtäävänä väliaikaisena toimenpiteenä EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vuoden 1990 tasolta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Unioni on neuvotteluissa tarjoutunut vähentämään päästöjä vielä 30 prosenttia vuoden 1990 tason alapuolelle, mikäli muut maat tekevät vastaavia sitoumuksia. Komissio on tämän jälkeen laatinut ehdotuksia 23. tammikuuta 2008 annettuun energiapakettiin siitä, miten 20–30 prosentin vähennystavoite voidaan saavuttaa.

2.6

On myös yhä tärkeämpää, että kehitysmaat tekevät omia velvoittavia sitoumuksiaan ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi omalta osaltaan. Kiinasta, Intiasta, Brasiliasta ja muutamasta muusta suurimmasta nopean talouskasvun maasta on jo tullut tai niistä on hyvää vauhtia tulossa merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajia. On tärkeää, että ne hallitsevat talouksiaan siten, että niiden päästöjen kasvuvauhti jää huomattavasti alhaisemmaksi kuin se olisi tavanomaista mallia noudattavassa liiketoiminnassa.

2.7

Neuvottelijat pyrkivät ennen kaikkea siihen, että kehittyneet maat sitoutuvat haasteellisiin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin omien päästöjensä vähentämiseksi sekä tarjoavat kehitysmaille teknistä ja rahoitustukea vastineeksi niiden sitoutumisesta hallinnoimaan kasvuaan ja kehitystään tavalla, joka rajoittaa mahdollisimman paljon niiden kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymistä.

3.1

ETSK on omasta puolestaan alusta asti seurannut sekä ylipäätään neuvottelujen edistymistä että komission ehdottamaa toimenpidepakettia, jonka avulla EU:n on määrä täyttää omat sitoumuksensa. Seuratakseen neuvotteluja itse paikalla komitea lähetti Balin konferenssiin ja sitä seuranneeseen, konferenssien väliseen Bonnin tapaamiseen EU:n valtuuskuntien mukana pieniä valtuuskuntia, jotka edustivat unionin kansalaisyhteiskuntaa. ETSK hyödyntää myös yhteyksiään muiden johtavien maiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin ja ryhmittymiin selvittääkseen niiden kantoja ja kansalaisyhteiskunnan mahdollista tehtävää levitettäessä tietoa sopimuksesta ja pantaessa sitä täytäntöön.

3.2

Komitea tarkastelee komission ilmasto- ja energiapaketin yksittäisiä osia muutamassa erillisessä lausunnossa, joista tässä yleisluonteisessa lausunnossa esitetään tiivistelmä ja joihin tässä viitataan. Nyt käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossa komitea tarkastelee asian kehitystä ylipäätään neuvottelujen tulevaisuudennäkymiä sekä unionin roolia. Lausunnon annettuaan komitea aikoo järjestää oheistapahtumia neuvottelutapaamisissa, jotka on suunniteltu pidettäviksi Poznanissa joulukuussa 2008 ja Kööpenhaminassa joulukuussa 2009, auttaakseen kansalaisyhteiskuntaa vastaamaan käynnissä oleviin neuvotteluihin ja määritelläkseen suhtautumisensa niihin.

3.3

Balilla sovitun etenemissuunnitelman mukaan neuvottelut jakautuvat neljään moduuliin:

3.4

Komitea ryhmittelee käsillä olevassa lausunnossa esittämänsä kommentit näiden neljän moduulin ympärille.

4.1

Tavoitteet — Komitea yhtyy IPCC:n arvioon, jonka mukaan on riittävän kunnianhimoista edellyttää kehittyneiltä mailta, että ne vähentävät päästöjään 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasolta vuoteen 2020 mennessä. Tätä suurempien päästövähennysten aikaansaaminen vuoteen 2020 mennessä ei tällä hetkellä todennäköisesti olisi mahdollista.

4.2

Komitea kannattaa voimakkaasti johtoasemaa, jonka EU on ottanut neuvotteluissa. Komitea suhtautuu erittäin myönteisesti aloitteellisuuteen, jota EU on osoittanut sitoutumalla yksipuolisesti vähentämään päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä edistääkseen neuvotteluja. Komitea katsoo kuitenkin, että ilmastonmuutos on niin vakava haaste, että olisi kaikin tavoin tähdättävä tarjottuun 30 prosentin supistukseen vuoteen 2020 mennessä, ja neuvotteluissa olisi pyrittävä varmistamaan, että muut kehittyneet maat tekevät vastaavia sitoumuksia. Myös nopean talouskehityksen maiden, joiden päästöt lisääntyvät huimasti, olisi tehtävä merkittäviä sitoumuksia.

4.3

Komitean mielestä neuvottelut epäonnistuvat pahasti, jos EU päätyy vain 20 prosentin sitoumukseen ja muut maat tekevät vastaavia vaatimattomia sitoumuksia.

4.4

Täytäntöönpano — Komission ilmasto- ja energiapaketissaan ehdottamat toimenpiteet merkitsevät EU:lle erittäin myönteistä ja rakentavaa täytäntöönpanosuunnitelmaa, jonka ansiosta unioni voi täyttää sitoumuksensa vähentää päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Komitea on laatinut erillisen lausunnon jokaisesta suunnitelman osasta. Lyhyesti ilmaistuna komitea kannattaa kaikkia suunnitelman osia seuraavin kommentein:

4.5

Euroopan unioni on pannut paljon toivoa ja panostanut poliittista pääomaa siihen, että unionin päästökatosta ja päästökauppajärjestelmästä kehitetään pääasiallinen väline, jolla tarvittavat päästövähennykset varmistetaan. EU:n päästökauppajärjestelmästä on jo tullut lajissaan maailman suurin, ja sen on määrä kasvaa entisestään vuoden 2012 jälkeen. Alun perin järjestelmä vaikutti vain rajallisesti unionin päästöihin, koska anteliaat päästökatot ja -luvat laskivat hiilen hintaa tuntuvasti. Päästörajojen kiristyessä hiilen hinta on noussut, ja yhdessä fossiilisten polttoaineiden hintaa nostavien muiden tekijöiden kanssa on todennäköistä, että järjestelmän vaikutukset Euroopan energiantuotantoon ja muihin teollisuudenaloihin lisääntyvät.

4.6

Komitea uskoo yleisesti, että hiilidioksidin kauppajärjestelmän lujittaminen vaikuttaa myönteisesti Euroopan taloudelliseen toimintaan ja työllisyyteen kannustamalla kehittämään nopeasti aiempaa energiatehokkaampia vähähiilisiä prosesseja ja tuotteita, jotka ovat tulevaisuuden markkinajohtajia. Tämä sekä luo työpaikkoja että vähentää myös unionin riippuvuutta tuonnista eli lisää unionin energiavarmuutta.

4.7

Kun EU on ollut alan edelläkävijä, sen on nyt näytettävä esimerkkiä Yhdysvalloille ja muille maille kannustamalla niitä kehittämään kauppajärjestelmiään ja nivottava kaikki järjestelmät yhteisiin globaaleihin hiilimarkkinoihin. Todella globaalien hiilimarkkinoiden kehittäminen saattaisi olla tärkeässä asemassa varmistettaessa hiilidioksidipäästöjen vähentäminen maapallolla tehokkaimmin ja kustannustehokkaimmalla tavalla. Komitea tukee voimakkaasti kansainvälisen hiilialan yhteistyöelimen ICAPin (International Carbon Action Partnership) aloitetta, jolla eri puolilla maailmaa käynnistetyistä kauppajärjestelmistä pyritään yhdenmukaisesti kehittämän globaalit yhtenäismarkkinat. Koska kansainväliset hiilimarkkinat kehittyvät maailmanlaajuisten päästökattojen järjestelmässä, olisi pienennettävä vaaraa, että yksinomaan Euroopassa käytössä oleva kauppajärjestelmä vahingoittaisi Euroopan kilpailuasemaa.

4.8

Saattaisi niin ikään olla hyödyllistä tehdä kansainvälisiä alakohtaisia sopimuksia, joiden puitteissa laadittaisiin yksityiskohtaisempia suunnitelmia ja strategioita varmistamaan keskeisiltä teollisuudenaloilta ja niiden tuotteista peräisin olevien päästöjen asteittainen vähentäminen. Tämä olisi kuitenkin nähtävä vain yhtenä tapana tukea kansainvälisesti sovittujen ja vakaiden maakohtaisten päämäärien toteuttamista eikä sitovien kansallisten tavoitteiden vaihtoehtona, sillä kuluneet 20 vuotta osoittavat, että vapaaehtoisten alakohtaisten sopimusten avulla saadaan tässä tapauksessa aikaan liian laihoja tuloksia, sopimukset tulevat liian myöhään ja niitä on mahdotonta panna tehokkaasti toimeen.

4.9

Liikenteen osalta komitea toistaa näkemyksensä, että kestävää pitkän aikavälin liikennestrategiaa laadittaessa on ensin arvioitava perusteellisesti uudelleen liikenteen kysyntää säätelevät voimat ja tutkittava, miten liikennesuunnittelu, -infrastruktuuri ja julkinen liikenne voisivat ajan mittaan tehdä lopun liikenteen kysynnän armottomasta kasvusta ja mahdollisesti jopa vähentää sitä. Suunnittelussa ei pitäisi lähteä liikkeelle siitä, että liikenne kasvaa vääjäämättä ja että liikenteen päästöjä voidaan rajoittaa vain polttoaineiden ja moottoreiden suunnitteluun sovellettavin teknisin parannuksin, vaikka ne ovatkin tärkeitä tekijöitä.

4.10

Komitea katsoo, että puhuttaessa teknisistä toimenpiteistä ajoneuvojen päästövähennyksille olisi asetettava tiukat tavoitteet lyhyen aikavälin lisäksi (120 g CO2 kilometriä kohden vuoteen 2012/2015 mennessä) myös keskipitkällä aikavälillä, jotta päästöjä vähennetään tuntuvasti tätä enemmän vuoteen 2020 mennessä (6). Samalla olisi annettava lisätukea sähköllä tai vedyllä käyvien hiilidioksidittomien ajoneuvojen kehittämiseen ja varhaiseen käyttöönottoon.

4.11

Komitea ei ole yhtä toiveikas kuin komissio mahdollisuudesta saavuttaa liikenteen biopolttoaineille asetettu 10 prosentin tavoite. Useimpien biopolttoaineiden tuotanto on kasvihuonekaasupäästöjen vähentämismahdollisuuksien kannalta ongelmallista, ja niiden tuotanto aiheuttaa myös ympäristö- ja sosiaalisia ongelmia. Niinpä komission ehdottamia kestävyyskriteerejä on tiukennettava, jotta varmistetaan, että biopolttoaineet otetaan käyttöön vain silloin, kun ne todella vaikuttavat merkittävästi hiilidioksidin nettopäästöjen supistamiseen eivätkä aiheuta paineita maatalousmaalle eivätkä elintarvikkeiden tuotannolle, mikä ei ole hyväksyttävissä. Nykyiset taloustutkimukset antavat lisäksi selviä viitteitä siitä, että biomassan käyttö sähkön tai lämmön tuotantoon on (ainakin nykyisin ja lähitulevaisuudessa) paljon tehokkaampaa kuin sen käyttö biopolttoaineiden muodossa.

4.12

Lisätoimenpiteitä 30 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi — Jos paketti hyväksytään vuoden 2008 loppuun mennessä ja sitä aletaan soveltaa käytännössä vuonna 2009, komitea uskoo sen tarjoavan hyvät edellytykset sille, että EU saavuttaa 20 prosentin vähennystavoitteensa vuoteen 2020 mennessä.

4.13

Komitea epäilee kuitenkin, voitaisiinko 30 prosentin vähennystavoite saavuttaa vuoteen 2020 mennessä pelkästään kiristämällä paketin erillisten osien tavoitteita ja lisäämällä komission ehdotuksen mukaisesti puhtaan kehityksen mekanismeista peräisin olevien hyvitysten käyttöä. Tämän kunnianhimoisemman tavoitteen saavuttaminen edellyttää todennäköisesti kattavampaa ja laajempaa toimenpidevalikoimaa sekä unioni- että jäsenvaltiotasolla.

4.14

Komitea ehdottaa, että järjestyksessä toisessa paketissa huomioitaisiin Euroopan tasolla muun muassa seuraavat lisätekijät:

4.15

Komitea katsoo, että taakan jakamista koskevan sopimuksen mukaisten tiukempien yksittäisten tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden ja niiden poliittisten johtajien on toimittava tehokkaammin suuren yleisön, elinkeinoelämän, ammattiliittojen ja muiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kutsumiseksi mukaan kumppanuuksiin ja osallistumaan yhteisiin ponnistuksiin.

4.16

EU:n kansainvälisen uskottavuuden parantamiseksi on äärimmäisen tärkeää, että jokainen jäsenvaltio ponnistelisi kaikin mahdollisin tavoin varmistaakseen, että vuoteen 2012 mennessä saavutetaan sekä EU15-”kuplalle” asetettu Kioton yleistavoite että yksittäiset Kioton tavoitteet. Komission tuoreimmassa kertomuksessa edistymisestä Kioton tavoitteiden saavuttamisessa (7) todetaan, että vain kolmen EU15-jäsenvaltion arvioidaan pääsevän tavoitteisiinsa nykyisillä politiikoillaan ja että kahdeksan jäsenvaltion ennustetaan pääsevän tavoitteisiinsa vasta ”kun Kioton mekanismien, hiilinielujen ja jo keskustelun kohteena olevien kansallisten täydentävien toimintaohjelmien ja toimenpiteiden vaikutukset alkavat näkyä”. Kolmen jäsenvaltion näyttää olevan mahdotonta päästä Kioton tavoitteisiin. Lisäksi Kioton joustojärjestelmän mukaisten hyvitysten, erityisesti puhtaan kehityksen mekanismin laaja käyttö osoittaa, että kipeästi kaivattu siirtyminen matalahiiliyhteiskuntaan on monissa jäsenvaltioissa vielä kaukana tulevaisuudessa.

5.1

Kokonaispäästöjen vähentämiseen tähtäävistä onnistuneista toimista huolimatta ilmaston lämpenemisen odotetaan jatkuvan tulevina vuosikymmeninä ilmakehään jo joutuneiden päästöjen vuoksi. Komitea on jo antanut lausunnon vastauksena ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevään komission vihreään kirjaan (8). Tiivistäen sanottuna komitea katsoo, että EU:n on luotava kaikkia koskeva strategia ilmastonmuutokseen sopeutumisen hallitsemisesta unionissa, ja kunkin jäsenvaltion olisi laadittava strategian puitteissa paljon nykyistä seikkaperäisemmät sopeutumissuunnitelmat. Sopeutumiselle on myös annettava huomattavasti nykyistä enemmän painoarvoa tutkimustyössä, talousarvioissa ja investointiohjelmissa sekä muissa toimenpiteissä. Komitea toivoo, että ilmastonmuutokseen sopeutumisesta annettavassa valkoisessa kirjassa, joka on määrä julkaista syksyllä 2008, komissio ehdottaa yksityiskohtaisia toimenpiteitä asian edistämiseksi.

5.2

EU:n ulkopuolella on useita kehitysmaita, jotka kärsivät ankarasti ilmastonmuutoksen vaikutuksista jo nyt, ja tulevaisuudessa vielä enemmän, mutta niiltä puuttuvat vaikutusten käsittelemiseen tarvittavat voimavarat. Siksi EU:n ja muiden OECD-maiden on lisättävä erityisesti maailman heikoille alueille annettavaa taloudellista ja muuta apua, jotta niillä olisi mahdollisuus sopeutua ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoskysymykset on valtavirtaistettava osaksi kaikkia kehitysyhteistyöpolitiikkoja.

5.3

On myös ponnisteltava huomattavassa määrin kestävän metsänhoidon tukemiseksi kehitysmaissa sekä edelleen laajoihin metsänhakkuisiin johtavien kaupallisten paineiden hillitsemiseksi maailman eri ilmastovyöhykkeillä. ETSK laatii parhaillaan erillistä lausuntoa ilmastonmuutoksesta ja metsätaloudesta.

6.1

Vähähiiliseen talouteen siirtymisen onnistuminen edellyttää uutta teollista vallankumousta. On siirryttävä puhtaampiin energiantuotantotapoihin, luotava uusia teknologioita hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen keräämiseksi sekä ponnisteltava jatkuvasti tehokkaampiin ja vähemmän energiavaltaisiin tuotteisiin ja kulutustottumuksiin siirtymiseksi. Tämä edellyttää sitä, että julkisella ja yksityisellä sektorilla lisätään huomattavasti alan tutkimusohjelmia ja että laaditaan suuria investointiohjelmia teollisuuden uudelleen varustamiseksi ja tuotteiden ja palvelujen muuntamiseksi. Monet tarvittavista teknologioista ovat jo olemassa, mutta niiden soveltamista on laajennettava tuntuvasti nykyisestä.

6.2

Tämä edellyttää EU:ssa radikaaleja muutoksia EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten rahoitusohjelmiin, jotta niistä voitaisiin tukea alan tutkimusta, kehittämistä ja investointeja. Tarvittavien investointien tekeminen edellyttää myös muun muassa verokannustimien tarjoamista yrityksille ja muille toimijoille.

6.3

On kartoitettava sellaiset teknologiat ja palvelut, joilla nopean talouskasvun maat ja kehitysmaat voivat parhaiten hallita jatkuvaa kehitystään mahdollisimman kestävällä ja vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavalla tavalla, sekä tuettava niiden siirtämistä kyseisiin maihin asianmukaisin ehdoin. Kehitettäessä uusia teknologioita, joiden avulla kehitysmaat voisivat parhaiten sopeutua ilmastonmuutokseen tai lieventää tulevan kehityksensä aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä, olisi luotava tapoja tukea niiden nopeaa ja laajaa käyttöönottoa edullisella tavalla. On pantava merkille, että nopean talouskasvun maat luovat tai kehittävät itse joitakin tarvittavista uusista teknologioista. Teknologian siirtoa ei tule pitää ainoastaan pohjoisesta etelään kulkevana yksisuuntaisena tienä vaan keinona helpottaa tärkeimpien teknologioiden nopeaa levittämistä ympäri maailmaa riippumatta siitä, missä ne on kehitetty.

6.4

Komitea kehottaa EU:ta tutkimaan pikaisesti kumppaneidensa kanssa, miten kehitysmaat voivat saada kohtuullisin kustannuksin heti käyttöönsä uusimman ja hiilidioksidipäästöiltään tehokkaimman teknologian, jota ne voisivat hyödyntää etenkin esimerkiksi voimala-alalla, runsaasti energiaa käyttävässä teollisuudessa, liikenteessä ja hiilidioksidin talteenotossa, heti kun viimeksi mainittu teknologia on käyttövalmiina. Sellaiset maat, joiden energiantuotanto on myös vastaisuudessa pitkälti hiilen varassa, tarvitsevat apua pystyäkseen hyödyntämään uusinta puhdasta hiiliteknologiaa ja ottamaan käyttöön hiilidioksidin talteenottoteknologiaa heti kun se on käytettävissä.

6.5

Teknologian siirtoon myönnettävän tuen tarkoituksena on antaa kehitysmaille valmiudet hallita kehitystään pienimmin hiilidioksidipäästöin kuin muuten olisi laita. Tuen ehdoksi voitaisiin hyvinkin jossain määrin asettaa se, että kehitysmaat sitoutuvat asianmukaisesti itse ryhtymään muihin toimenpiteisiin rajoittaakseen päästöjensä mahdollista lisääntymistä.

6.6

Samaan aikaan kun käydään ilmastoneuvotteluja, EU:n ja Yhdysvaltojen olisi tehtävä WTO:n puitteissa uusi aloite ilmastoa säästävien tavaroiden ja palveluiden kaupan vapauttamiseksi. Aloite olisi suunniteltava niin, että sekä kehittyneet maat että kehitysmaat ja nopean talouskasvun maat hyötyvät selkeästi kaupan vapauttamisesta, esimerkiksi tukemalla ympäristöteknologioiden ja -palveluiden (edelleen) kehittämistä kehitysmaissa.

7.1

Kehitysmaat tarvitsevat teollistuneilta mailta runsaasti apua voidakseen tehdä osuutensa ilmastonmuutoksen torjumiseksi vaarantamatta kuitenkaan kehitystavoitteitaan. On erityisen tärkeää varmistaa, että kehitysmaissa tapahtuvan kehityksen yhteydessä syntyy mahdollisimman vähän hiilidioksidipäästöjä ja ettei niissä toisteta pohjoisen kehitysmallia, jolle oli tyypillistä (ja jonka pilasi) liiallinen riippuvuus hiilidioksidipäästöjä aiheuttavista tuotantotavoista.

7.2

Kehitysmaat, jotka kärsivät eniten ilmastonmuutoksesta ja joilla on vähiten sopeutumisen edellyttämiä voimavaroja, tarvitsevat lisäapua. Ne tarvitsevat muun muassa rannikkojen suojelemista, tulvien ehkäisemistä, kuivuuden lieventämistä, maatalouden uudistamista ja uusia kansanterveyden tarpeita koskevia parannettuja ohjelmia.

7.3

Komitea suhtautuu myönteisesti kaikkien maiden Balin kokouksessa lausumaan toteamukseen, että tällaiseen siirtämiseen tarvitaan uusia ja täydentäviä voimavaroja sekä investointikanavia ja -mekanismeja. Muutamaa kunnioitettavaa poikkeusta lukuun ottamatta kehittyneet maat eivät antamistaan lupauksista huolimatta ole onnistuneet myöntämään kestävän kehityksen tavoitteisiin lisäresursseja. Tällä kertaa koko maailman on ehdottomasti todella saatava liikkeelle lisäresursseja ja sitouduttava myöntämään niitä.

7.4

Komitea on pannut merkille YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen ja muiden tahojen arviot, joiden mukaan ohjelmien täydelliseen toteuttamiseen tarvittaneen sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta vuosittain satoja miljardeja dollareita. Ne suosittelevat, että komissio ja/tai OECD ja kansainväliset rahoituslaitokset ryhtyisivät YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen mukaisesti kiireesti toimiin tarpeiden määrittämiseksi tarkemmin sekä tarvittavien lupausten ja sitoumusten varmistamiseksi, jotta saadaan kerättyä riittävä rahoitus ja jotta toteutettavilla ohjelmilla olisi ratkaiseva vaikutus maailmanlaajuiseen ilmastonmuutosongelmaan. Hiilidioksidipäästöjen kauppajärjestelmän myöhemmissä vaiheissa toteutettavista päästöoikeuksien huutokaupoista saatavat tulot voisivat olla eräs uusi rahoituslähde, mutta ne eivät todennäköisesti sinällään riitä kattamaan kaikista tarvittavista toimista koituvia kustannuksia.

7.5

Puhtaan kehityksen mekanismilla on jossain määrin onnistuttu kanavoimaan uusia varoja tarkoituksenmukaisten investointien tukemiseen liitteessä 1 mainittujen maiden ulkopuolelle. Suurin osa hankkeista suuntautuu kuitenkin Kiinaan ja muihin nopean talouskasvun maihin, ja monien hankkeiden täydentävyys ja laatu on asetettu vakavasti kyseenalaiseksi. On erittäin tärkeää, että hankkeiden kelpoisuuskriteerejä noudatetaan ja valvotaan tehokkaasti, mikäli mekanismin avulla halutaan varmistaa, että hiilidioksidipäästöjä todella vähennetään mahdollisimman tehokkaasti.

7.6

ETSK kehottaa EU:ta ja muita asianosaisia tutkimaan kiireellisesti, miten järjestelmän viat voidaan poistaa seuraavalla kaudella ja koko ohjelma voidaan panna täytäntöön. Puhtaan kehityksen mekanismissa olisi vastaisuudessa annettava etusija hankkeille, jotka auttavat huomattavasti sekä vähentämään päästöjä että edistämään siirtymistä vähähiiliseen talouteen. Etenkään nopean talouskasvun maissa ei liene hyödyllistä myöntää enää rahoitusta yksinkertaisille energiatehokkuushankkeille (eli mennä yli sieltä, missä aita on matalin), jotka maassa olisi joka tapauksessa toteutettu. Näiden maiden tapauksessa ”alakohtaiset puhtaan kehityksen mekanismit” mahdollisesti yhdistettyinä positiivisiin päästötavoitteisiin (no-lose targets) (9), saattaisivat olla kannattava vaihtoehto.

7.7

Kaikkialla maailmassa tarvitaan ehdottomasti laajoja yksityisen sektorin investointeja vähemmän hiilidioksidipäästöjä synnyttävään tuotantoon. EU:n ja sen jäsenvaltioiden hallitusten toteuttamilla toimenpiteillä olisi erityisesti pyrittävä kannustamaan yksityistä sektoria tekemään sellaisia investointeja.

7.8

Kustannukset ja tarvittavat investoinnit kohoavat seuraavien 50 vuoden aikana biljooniin dollareihin. Ne ovat suuria summia. Investoinnit käyvät kuitenkin jo nyt välttämättömiksi, kun fossiilisia polttoaineita on yhä niukemmin saatavilla ja hinnat nousevat. Ilmastonmuutoksesta riippumatta on siis taloudelliselta kannalta tarkasteltuna yhä tärkeämpää siirtyä käyttämään myös muita kuin fossiilisia polttoaineita ja hyödyntää jäljellä olevia polttoainevaroja nykyistä tehokkaammin. Turvallisuusnäkökohdat ovat myös samansuuntaisia, sillä sekä fossiilisten polttoaineiden niukkuus että jo käynnissä oleva ilmastonmuutos ovat monin paikoin maapalloa vakavasti otettavia epävakaus- ja konfliktitekijöitä.

7.9

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna tarve vastata pikaisesti ilmastonmuutoksen muodostamaan uhkaan ei merkitse maailmantaloudelle lisätaakkaa vaan pelkästään yhtä painavaa lisäsyytä toteuttaa nopeasti joka tapauksessa edessä oleva talouden ja teollisuuden muutos. Kun raakaöljyn hinta oli 60 dollaria tynnyriltä, aikakauslehti Stern arvioi, että ilmastonmuutoksen edellyttämät toimenpiteet maksaisivat seuraavien 50 vuoden aikana 1 prosentin maailman BKT:stä. Kun öljytynnyri maksaa nyt runsaasti yli 100 dollaria, investoiminen kaikenlaisiin uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen tähtääviin toimenpiteisiin tuntuu jo liiketaloudellisesti paljon houkuttelevammalta. Samalla ilmastonmuutokseen reagoimisesta aiheutuvat nettomääräiset lisäkustannukset todennäköisesti vähenevät huomattavasti, ja jotkut sovellukset saattavat jopa tuottaa voittoa. Tämä osoittaa, että tehokas puuttuminen ilmastonmuutokseen hyödyttää selkeästi maailmantaloutta tulevina vuosina.

7.10

Asianmukaista vastaamista ilmastonmuutokseen ei siksi tulisi pitää mittavana, masentavana ja rasittavana velvollisuutena, joka saa talouskasvun taantumaan, vaan pikemminkin mahdollisuutena toimia seuraavan taloudellisen ja teollisen vallankumouksen eturintamassa. EU on ottanut johtavan roolin ilmastonmuutoksesta käytävässä poliittisessa keskustelussa. Mutta unionilla on vielä työsarkaa jäljellä muuttaakseen poliittisen kannan aktiiviseksi ja elinvoimaiseksi liiketoiminnalliseksi ympäristöksi, joka kannustaa yrityksiä ja yhteiskuntia tekemään tarvittavat investoinnit, jotta niistä tulee tulevaisuuden vähähiilisen talouden maailmanlaajuisia uranuurtajia ja kilpailukykyisiä voittajia.

7.11

Eräät tahot ovat todenneet tilanteen edellyttävän uutta Marshall-suunnitelmaa. Komitean mielestä tämä vertaus antaa hyvän kuvan ongelman mittasuhteista ja sen edellyttämistä ponnisteluista. Tarvitaan Marshall-suunnitelman tasoinen näkemys siitä, miten maailman valtiot voivat yhdessä kohdata koko maailmaa uhkaavan vaaran ja miten vahvimmat ja rikkaimmat valtiot toimivat suunnannäyttäjinä ja auttavat muita mahdollisimman avokätisesti.

7.12

Kaikkien kansallisten ja julkisten tahojen on ryhdyttävä toimiin kaikilla hallintotasoilla, samoin kuin yritysten, kuluttajien ja suuren yleisön.

8.1

Ilmastonmuutos on jo käynnissä, ja sillä on ympäri maailmaa vakavia vaikutuksia. Ongelmien odotetaan pahenevan tulevina vuosina, kun kasvihuonekaasujen pitoisuudet kasvavat ja lämpötilat nousevat entistä nopeammin. Maailmassa on ryhdyttävä pikaisiin toimiin vuoteen 2020 ulottuvien vaativien tavoitteiden asettamiseksi ja toteuttamiseksi. Näiden tavoitteiden avulla tulee seuraavina vuosina saada aikaan vieläkin suurempia vähennyksiä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa vähennykset saadaan toteutettua, sitä enemmän niistä on hyötyä lämpötilan nousun hillitsemiselle.

8.2

Kehittyneiden maiden asukaskohtaiset päästöt ovat paljon muuta maailmaa suuremmat. Niiden onkin asetettava itselleen nykyistä kunnianhimoisemmat tavoitteet ja tehostettava toimiaan päästöjen vähentämiseksi. Euroopan unionin on varmistettava, että se täyttää päästöjen vähentämistä vuoteen mennessä 2012 koskevat nykyiset sitoumuksensa. Sen jälkeen sen on sitouduttava vähentämään päästöjään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä — eli leikkaustavoitteista on valittava kaikkein tiukin. Ollakseen uskottava pyrkimyksissään EU tarvitsee uuden asianmukaisen ja realistisen toimenpidepaketin, jolla varmistetaan, että tavoitteet ovat saavutettavissa. Lisäksi unionin on alettava jo nyt suunnitella vuoden 2020 jälkeen tarvittavia lisävähennyksiä.

8.3

Myös kehitysmaat on saatava mukaan. Erityisesti on pyrittävä varmistamaan, että nopean talouskasvun maiden eniten energiaa kuluttavilla aloilla on käytössä kaikkein energiatehokkaimmat ja vähiten hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia tuotantomuotoja. Niiden on saatava kehittyneen maailman mailta merkittäviä määriä kohdennettua apua.

8.4

Kansainvälisissä neuvotteluissa seuraavien 18 kuukauden aikana solmittavan globaalin sopimuksen parametrit tulee määritellä mahdollisimman ripeästi, jotta poliittiset toimet voidaan sen jälkeen kohdentaa haasteesta tiedottamiseen sekä sen tuen, luottamuksen ja sitoutuneisuuden kehittämiseen, jota tarvittavat suuret muutokset edellyttävät kaikilta yhteiskunnan osapuolilta kaikkialla maailmassa. Tätä sopimusta ei voida tehdä suljettujen ovien takana, vaan koko yhteiskunnan on voitava osallistua. Päästöjen pienentämiseen tähtäävien toimenpiteiden on oltava realistisia sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti järkeviä, ja ne on voitava toteuttaa ehdotetussa määräajassa.

8.5

Vaadittava globaali muutos on suuruudeltaan verrattavissa viimeksi kuluneiden kahdensadan vuoden teolliseen vallankumoukseen, jonka aikana fossiilisten polttoaineiden energia valjastettiin tuottamaan huomattavia lisäyksiä ihmiskunnan tuotantokapasiteettiin ja -määriin. Nyt maailma tarvitsee toista teollista vallankumousta fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi muilla energiamuodoilla ja energiatehokkuuden maksimoimiseksi, jotta voimme saavuttaa samat tuotantomäärät ja saman kasvutahdin kuormittamatta ilmakehää kestämättömän suurilla kasvihuonekaasupäästöillä. Tarvitaan mittavia investointeja sekä tarkoituksenmukaisia ja määrätietoisia muutoksia sääntelyyn, verotukseen ja muihin talouden välineisiin. Lisäksi tarvitaan merkittäviä muutoksia talouden toimintaan ja ihmisten elämäntapoihin. Jokaisen on ymmärrettävä vastassa oleva haaste ja sitouduttava tarvittaviin muutoksiin.