EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52008AE1503

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle — Mikroluottojen kehittämistä kasvun ja työllisyyden tukemiseksi koskeva eurooppalainen aloite KOM(2007) 708 lopullinen/2

EUVL C 77, 31.3.2009, p. 23–28 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 77/23


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle — Mikroluottojen kehittämistä kasvun ja työllisyyden tukemiseksi koskeva eurooppalainen aloite”

KOM(2007) 708 lopullinen/2

(2009/C 77/04)

Euroopan komissio päätti 13. marraskuuta 2007 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle — Mikroluottojen kehittämistä kasvun ja työllisyyden tukemiseksi koskeva eurooppalainen aloite.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. heinäkuuta 2008. Esittelijä oli Antonello Pezzini.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. syyskuuta 2008 pitämässään 447. täysistunnossa (syyskuun 18 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon yksimielisesti.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea suhtautuu myönteisesti komission aloitteisiin, joiden tavoitteena on vahvistaa tukea mikroyritysten perustamiselle ja kasvulle, yrittäjyyden lujittamiselle ja sen kannustamiselle. Tavoitteena on laajentaa Euroopan yhteisön tuotanto- ja työllisyysperustaa, jotta kilpailukyky ja yhteenkuuluvuus lisääntyisivät, ja osaamisperustainen talous paranisi uudistetun Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisesti.

1.2

Vaikka komitea suhtautuukin myönteisesti aloitteeseen, jonka tavoitteena on uusi yhteisön rakenne mikroluottojen tukemiseksi, se pitää pelkkään jäsenvaltioiden kannustamiseen tarkoitettuja toimia riittämättöminä ottaen huomioon, että pankkialan ulkopuolisella sektorilla, joka toimii erillään EU:n pankkidirektiiveistä, on epätäydellinen oikeudellinen perusta, ja sitä koskevat lukuisissa jäsenvaltioissa hyvin erilaiset perustavanlaatuiset määräykset.

1.3

Sosiaalisesti vastuullisiin mikroinvestointeihin liittyvä kokeiluhanke, joka eri instituutioiden ja alakohtaisten järjestöjen yhteisymmärryspöytäkirjan myötä kokoaisi yhteen mikroluottoja myöntävät pankit ja muut rahoituslaitoksen eurooppalaiseksi verkoksi, tulisi komitean mielestä suunnata ensisijaisesti ryhmille, joiden mahdollisuudet saada pankkilainaa ovat huonot. Tavoitteena on:

kehittää tuottavaa ja kunnollista työtä

laajentaa tuotanto-, osuustoiminta- ja työllisyyspohjaa

aktivoida yksilön kykyä vaikuttaa laatimalla tuotannollisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti syrjäytymisvaarassa olevia palvelevia menettelyjä, jotka edistävät lähentymistä, seurantaa ja hyödyntämistä.

1.4

Komitea on vakuuttunut, että soveltamalla verkon ansiosta mikroluottoihin innovatiivisesti uusia teknologioita on mahdollista laajentaa mikrorahoituksen käyttöä, lisätä kilpailua ja alentaa käyttäjien kustannuksia.

1.5

Komitea katsoo myös, että mikroluottojen tukitoimiin on yhdistettävä koulutustoimenpiteitä helpottamaan kehitystä ja markkinoilla onnistumista ajatellen sosiaalisen syrjäytymisen välttämistä ja Lissabonin strategian tavoitteiden yhä parempaa saavuttamista.

1.6

Vaikka komitea myöntääkin, että mikroluottojen tukemisen toimielin- ja oikeuskehykseen liittyvät muutokset kuuluvat pääasiallisesti jäsenvaltioiden tasolle, ja niitä toteutetaan Lissabonin prosessin vuotuiseen hallintosykliin sisällytettyjen järjestelmien välityksellä, se pitää välttämättömänä Euroopan viitejärjestelmän vahvistamista pitäen silmällä etenkin seuraavia asioita:

Luodaan Euroopan mikroluottorahaston ja alueella toimivien eri mikroluottolaitosten kesken sosiaalisesti vastuullisia investointeja koskeva sopimusten verkko, joka pohjautuu vakauden, maksukyvyn, salkun hajauttamisen (1), avoimuuden ja koronkiskonnan torjunnan osalta asianmukaisiin standardeihin.

Luodaan yhteisön arviointijärjestelmä mikrorahoituslaitosten ja muiden rahoituslaitosten arvioimiseksi tavoitteena niiden laadun ja luotettavuuden parantaminen, riskeihin ja suorituskykyyn liittyvän tiedon saatavuuden takaaminen ottamalla käyttöön yhteiset esitysmuodot, joiden avulla voidaan käydä vuoropuhelua hyvistä käytännöistä ja vaihtaa niitä. Lisäksi varojen houkuttelemiseksi ja mahdollisten edunsaajien luottamuksen lisäämiseksi mikrorahoituslaitoksille voidaan myöntää eurooppalainen laatu- ja avoimuustavaramerkki.

Aktivoidaan yhteisön tiedotuskeinoja ja mikroluottotoimenpiteistä kiinnostuneille toimijoille suunnattuja koulutusvälineitä koskien niin mahdollisuuksia ja tilanteisiin puuttumista koskevia sääntöjä kuin vaatimuksia ja mahdollisten edunsaajien liiketoimintasuunnitelmien esittämistä koskevia sääntöjä — yksinkertaistetussa ja yhdenmukaisessa muodossa.

Otetaan käyttöön jatkuvaa koulutusta ja osaamisen vahvistamista palvelevia yhteisön välineitä yhteiseltä tekniseltä tietotaitoperustalta johdon toimihenkilöitä ja mikrorahoituslaitosten toimijoita varten. Tavoitteena on, että he voivat vastata mikrorahoituksen muutoksiin, järjestelmän käyttäjien uusiin vaatimuksiin sekä vuoropuhelua ja hyvien käytäntöjen vaihtoa eurooppalaisessa kontekstissa helpottavan yhteisen perustan tarpeeseen.

Luodaan yhdenmukaisiin kriteereihin perustuva eurooppalainen järjestelmä tai tietokantaverkosto, mikä mahdollistaisi suoritettuja liiketoimia ja niihin liittyviä riskejä koskevien standardoitujen tietojen keräämiseen ja käsittelyyn, etenkin mikroluotto-operaatioihin liittyvien riskien arviointikustannuksien vähentämiseksi.

1.7

Mitä tulee ehdotukseen EIR:n Jeremie-osaston piirissä toimivasta yhteisön erityisestä tukirakenteesta, komitea katsoo, että tämän ratkaisun avulla aloitteelle ei voida antaa parasta mahdollista näkyvyyttä eikä lisätä muuta toimintaa tekniseen aputoimintaan. Lisäksi ratkaisu rajoittaisi aloitteen erilaisia olemassa olevia aloitteita koskevaa koordinointiroolia. Komitea katsookin, että on asianmukaista luoda erillinen osasto, joka voi toimia mikroluottorahastona.

1.8

Kilpailun vääristymisen torjumiseksi uuden rakenteen tarjoaman rahoituksen ja teknisen avun ei lisäksi tulisi koskea yksinomaan uusia mikrorahoituslaitoksia ja pankkialan ulkopuolella toimivia mikrorahoituslaitoksia vaan kaikkia.

1.9

Yhteisön aloitteeseen mikrorahoituksen hyväksi tulisi lisäksi sisältyä suunnitelma työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja kansalaisyhteiskunnan eri toimijoiden vuoropuhelun vahvistamisesta sekä eurooppalaisten hyvien käytäntöjen vaihtoverkostojen, kuten Euroopan pienluotottajien verkosto, Keski- ja Itä-Euroopan mikrorahoituskeskus sekä Euroopan mikrorahoitusfoorumi, hyödyntämisestä.

1.10

Komitea katsoo, että mikrorahoitusta edistävässä aloitteessa on hyödynnettävä yritysjärjestöjen osaamista, kun on kyse mahdollisten rahoittajien luotettavuuden ja osaamisen varmistamisesta, kestävien ja luottamuksellisten suhteiden luomisesta sekä tuesta ja seurannasta myös koulutuksen ja neuvonnan aloilla. Näin pyritään edistämään rahoitusta hakevien riippumattomuutta ja vähentämään erityisesti liiketoimintasuunnitelman valmisteluun liittyviä hallintomenettelyä ja karsimaan niistä aiheutuvia kuluja.

1.11

Rahoituslaitoksiin, valtionhallintoon (2), toimialaorganisaatioihin, takausosuuskuntiin ja konsortioihin luontevasti liittyvän mikroluottorahaston perustaminen voi soittautua tärkeäksi, kun on kyse rahoitusvälineiden suuntaamisesta luottojen ”sosiaalisen hallinnan” suuntaan.

1.12

Sosiaalinen näkökulma luottorahoitukseen voi olla myös mikroluottorahaston perustana. Se liittyy tiiviisti yritysten sosiaaliseen vastuuseen sekä arvoihin, jotka ovat entistä parempien työpaikkojen ja kattavamman työllisyyden taustalla.

1.13

Tukemalla EMAS-ympäristösertifiointia voidaan edistää muita keinoja tehokkaammin yritysten sosiaalista kasvua ja helpottaa tietoisesti mikroluottorahaston yleistymistä.

2.   Johdanto

2.1

Huhtikuussa 2007 eurooppalaisten pk-yritysten seurantakeskus ilmoitti, että eurooppalaisissa pk-yrityksissä tuotteiden ja prosessien innovaatioiden esteenä on luoton saatavuus sekä vaikeus löytää pätevää henkilöstöä, kun taas suurempien yritysten ongelmat liittyvät ennen kaikkea henkilöstövoimavaroihin.

2.2

Markkinoilla havaitut pääasialliset puutteet ovat alkupääoman puuttuminen, riittämätön varojen tarjonta ja kysynnän epätarkoituksenmukaisuus. Komissio käsitteli näitä kysymyksiä aiheesta ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: Pk-yritysten kasvun rahoittaminen — enemmän eurooppalaista lisäarvoa” (3) antamassaan tiedonannossa, josta komitealla oli useita kertoja tilaisuus ilmaista kantansa (4).

2.3

ETSK huomautti erityisesti, että nyt tulisi ”vahvistaa toimintalinjoja liikeyritysten perustamisen ja kehittämisen tukemiseksi. Niihin tulisi kuulua muun muassa yrityksen perustamiseen kuluvan ajan ja perustamiskustannusten pienentäminen, riskipääoman saatavuuden parantaminen, yrittäjäkoulutusohjelmien lisääminen ja pienyritysten tukipalveluverkoston tiivistäminen” (5).

2.3.1

Kuten komitea useissa aikaisemmin antamissaan lausunnoissa korostaa, on tärkeä muistaa, että ”osuuskunnat, osakkuusyhtiöt ja keskinäiset yhtiöt (mutuals) sekä innovatiiviset uudet yritykset ja mikroyritykset voivat osaltaan vahvistaa kilpailu- ja innovointikykyä EU:ssa (6).”

2.4

Lisäksi komitea korostaa, että ”keskeinen tarve on helpottaa pääsyä rahoitusmarkkinoille” ja että ”pankkeja ja muita rahoitusalan toimijoita, kuten pääomasijoitusrahastoja, tulisi kannustaa omaksumaan myönteisempi asenne riskinottoon” (7).

2.5

Komissio ilmoitti syksyllä 2007 pk-yritysten hyväksi tehtyä aloitesarjaa koskevasta tulevasta tutkimuksesta. Sarjaan kuului eurooppalainen aloite uuden mikroluottojen tukirakenteen luomiseksi (8).

2.6

Mikroluotot tunnetaan yleisesti rahoitusvälineenä, joka vaikuttaa voimakkaasti yrittäjyyteen, taloudelliseen kehitykseen ja tuottavaan sosiaaliseen osallisuuteen mutta johon liittyy edelleen useita puutteita ja vikoja. Ne johtuvat vaikeudesta hankkia sijoituksia yritysten alkupääomaksi etenkin silloin, kun hakija on työtön, äskettäin maahan muuttanut, etniseen vähemmistöön kuuluva tai lähentymisalueella asuva.

2.7

Toinen ongelma liittyy siihen, että rahoituslaitos voi saavuttaa mittakaavaetuja kiinteissä liiketoimikustannuksissa, joita aiheuttavat esimerkiksi tietojen keruu, arviointi tai lainojen seuranta. Tämä koskee etenkin mikrorahoitusta, joka on myönnetty itsenäiseen toimintaan sekä pk-yrityksille, jotka eivät ole riittävän avoimia ja joiden kyky toimittaa rahoituslaitokselle tarkoituksenmukaisia tietoja on rajallinen.

2.8

Kansainvälisen määritelmän mukaan mikroluotto vastaa ”määrältään pieniä lainoja — Euroopassa alle 25 000 euroa (9) ja Yhdysvalloissa alle 100 000 dollaria, jotka on tarkoitettu pienituloisille henkilöille, joille pankit eivät tavallisesti myönnä lainaa, koska heitä ei pidetä riittävän vakavaraisina ja/tai koska tällaisten lainojen hallinnointikustannuksia pidetään liian suurina (10).” Mikroluottojen määritelmä ei kata kulutusluottoja.

2.9

Komitea on komission kanssa samaa mieltä mikroluottojen tärkeästä merkityksestä toteutettaessa kasvua ja työllisyyttä koskevaa Lissabonin strategiaa ja edistettäessä sosiaalista osallisuutta. ETSK pitääkin ratkaisevan tärkeänä niiden päätehtävän eli itsenäisen ammatinharjoittamisen lisäämisen ja mikroyritysten kehittämisen säilyttämistä muuttamatta mikroluottoja kuitenkaan sosiaaliavustuksiksi.

2.10

Komitean mukaan mikroluottojen on vastattava EU:ssa markkinoiden puutteista johtuviin ongelmiin takaamalla yrittäjien luototuksen, jota tarvitaan taloudellisesti tuottavan toiminnan käynnistämiseksi tai kehittämiseksi myös kehitysapu- ja kehitysyhteistyöpolitiikan puitteissa (11).

2.11

Yhteisön tasolla EIR:n (12) tukema CIP — mikroluotto-osajärjestelmä on paikallisten laitosten mikroyrityksille (13) myöntämän mikroluottojen takausjärjestelmä. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa erityistä mikroluottoja koskevaa eurooppalaista lainsäädäntöä lukuun ottamatta pankkien myöntämiä mikroluottoja koskevaa lainsäädäntöä, joka kuuluu eurooppalaisen pankkitoiminnan sääntelyn piiriin (14). Myös erilaisissa ohjelmissa ja yhteisön aloitteissa viitataan mikroluottoihin (15).

2.12

Lisäksi mikroluottoalaa säännellään ja hoidetaan eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Vain kahdessa jäsenvaltiossa pankkialan ulkopuolella toimivaa mikrorahoitusta ohjaavaa erityislainsäädäntöä (16), vaikka lainojen kohtuuttoman korkeat korot on lailla kielletty neljässä muussa jäsenvaltiossa (17).

2.13

Keväällä kokoontunut Eurooppa-neuvosto katsoi muun muassa, että etusijalle tulisi välittömästi asettaa rahoituksen saatavuuden parantaminen ”myös olemassa olevien EU:n rahoitusvälineiden kautta” (18) sekä yleisen työvoimaan osallistumisen nostaminen ja lohkoutumisen torjuminen, ”jotta turvataan aktiivinen sosiaalinen osallisuus”.

2.14

Komitea katsoo, että oikeudelliset puitteet ja laajempi tuki voivat edistää paremmin uusien tuottavien yritysten perustamista ja niiden vahvistamista ja torjua tuotantojärjestelmän marginalisoitumista ja syrjäytymisriskejä, jotka saattavat lisätä sosiaalisia ongelmia ja rikollisuutta, kuten kiskontaa.

3.   Komission ehdotus

3.1

Komissio esittää kahta toimintalinjaa:

Jäsenvaltiot käynnistävät uudistusohjelman mikroluottojen saatavuusehtojen parantamiseksi tilanteensa ja kansallisten prioriteettiensa mukaisesti, mahdollisesti Euroopan unionin tuella määrällisten tavoitteiden ja hyvien käytäntöjen määrittämiseksi.

Mikroluottojen tukemiseksi luodaan Jeremie-aloitteen puitteissa uusi yhteisön rakenne, jolla myönnetään teknistä apua ja tuetaan mikrorahoituselinten tai -laitosten lujittamista ja harjoitetaan tarkoituksenmukaista levitys- ja viestintätoimintaa.

4.   Mikroluottojen kehittämisen puitteet kasvun ja työllisyyden hyväksi

4.1

Mikroluotto on sosiaalista integraatiota edistävä kannustin, jonka avulla taloudellisesti heikossa asemassa olevat henkilöt ja yritykset, jotka jäävät perinteisen pankkilainajärjestelmän ulkopuolelle, saavat käyttöönsä taloudellisia resursseja, jotka ovat välttämättömiä tuloja tuottavan toiminnan perustamiselle ja kehittämiselle.

4.2

Yhteisön tasolla esteet, jotka haittaavat pienten yritysten toimintamahdollisuuksien vapaata hyödyntämistä, on tarkoitus tunnistaa ja poistaa yhteisön Small Business Act -periaatteiston myötä (19). Sen tavoitteeksi on ilmoitettu konkreettisten periaatteiden ja toimenpiteiden määrittäminen eurooppalaisten pk-yritysten toimintaympäristön parantamiseksi. Tavoitteisiin pyritään tehostamalla yksinkertaistamista, parantamalla luotonsaantia sekä laatimalla asianmukaiset energia-alaa ja ympäristöä koskevat säännöt.

4.3

Komitean mielestä on asianmukaista tehostaa mikroluottojen alalla lukuisien olemassa olevien välineiden koordinointia. Kuten komissio tiedonannossaan (20) muistuttaa, tulisi tässä yhteydessä hyödyntää aiemmista ja nykyisistä mikroluottoihin liittyvistä välineistä saatuja kokemuksia. Näitä välineitä ovat

Jeremie-aloite

CIP-ohjelman mikroluottojen takausjärjestelmä (21); sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevan yhteisön toimintaohjelman piiriin kuuluvat EMN ja MFC (22)

Euroopan sosiaalirahaston aloitteet

maaseuturahaston (FEADER (23)) maaseudun kehitysohjelmat.

4.3.1

Komiteasta olisi asianmukaista, että yhteisön uuden mikroluottojen edistämistoimen määrittelyssä otettaisiin huomioon myönteiset kokemukset, joita on saatu komission EuropeAid-yhteistyötoimiston EU:n ja AKT-maiden välisen mikrorahoituksen puiteohjelman ajantasaistamisesta ja käytännön toteutuksesta.

4.4   Rahoitusjärjestelyt ja Euroopan ”mikroluottorahasto”

4.4.1

Rahoituslaitokset ovat 1980-luvun alusta lähtien (24) levittäneet ja kannustaneet etenkin eurooppalaisten käsityöalan ja pienyritysten konferenssien puitteissa (25) rahoitusjärjestelykulttuuria (26) Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

4.4.2

Tarve toteuttaa konkreettisia toimia, joilla helpotetaan luotonsaantia ja edistetään rahoitusjärjestelyjen toteuttamista, johti siihen, että komissio ja EIP, joihin myös kohdistui paineita eurooppalaisten pienyritysjärjestöjen taholta, perustivat EIR:n (27). Ensimmäisen lyhyen välivaiheen jälkeen, jolloin EIR myönsi tukeaan myös tietoliikenneverkoille (28), sen tehtäväksi vakiintui tukea erilaisten takuiden muodossa ja etenkin rahoitusjärjestelytoimien avulla mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä).

4.4.3

Mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille ja yhteistyöhön suunnattujen komission monivuotisten ohjelmien ansiosta ja äskettäin ensimmäisen CIP:n erityisohjelman avulla (29) rahoitusjärjestelytoimet ovat kehittyneet seuraavalla tavalla:

pk-yritysten ”takausosuuskunnille ja -konsortioille” (Italiassa ”confidi”) myönnettävä lainojen vakuustakaus

takauskonsortioiden riskipääoman arvopaperistamisen (30) takaaminen

välirahoituksen (mezzanine) välityksellä myönnetty pääoman vakuustakaus (31)

riskipääomasijoitukset, ekologisten innovaatioiden tukeminen, teknologian siirto

”bisnesenkelien” toiminta.

4.4.4

ETSK:lla on ollut useita tilaisuuksia ilmaista tyytyväisyytensä toimenpiteisiin, joihin komissio, EIP ja EIR ovat etenkin kuluneiden 15 vuoden aikana ryhtyneet pienyritysten tukemiseksi. ETSK antaa tunnustusta EIP:n pk-yrityksille antaman tuen laajentamiselle ja ajanmukaistamiselle (32), mutta katsoo kuitenkin, että ponnistuksia voitaisiin vahvistaa etenkin yhdessä seuraavien instituutioiden kanssa määritettyjen ohjelmien avulla:

EIP, kun on kyse pääomasta, ja EIR, kun on kyse rahoitustakuista

jäsenvaltioiden rahoituslaitokset

mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä edustavat järjestöt

takauskonsortiot, jotka toimivat jo rahoitusjärjestelyjä koskevan järjestelmän puitteissa ja myöntävät vakuustakauksen, joka on 50–180 % yrityksille myönnetystä lainasta.

4.4.5

Jäsenvaltioiden tasolla voitaisiin luoda ”mikroluottorahastojen verkko”, jolle EIP myöntää vuorottelujärjestelmän mukaisesti varoja ja EIR lisätakuut. Verkolla olisi sivutoimipisteitä eri tasoilla. Aluetasolla (NUTS II) ja maakuntatasolla (NUTS III) lainojen myöntäminen voisi tapahtua takauskonsortioiden välityksellä silloin, kun niiden puoleen voidaan kääntyä (33). Niillä on jo runsaasti kokemusta käynnistysvaiheen rahoituksesta, ja varustettuna riittävällä riskipääomalla, jolla on EIR:n vastatakaus, ne voisivat puolestaan tarjota vakuustakauksen.

4.4.5.1

Tämä uusi ehdotus kaipaa selvennystä EIP:n ja komission luoman mikroluottorahaston osalta. Aloitteen tavoitteena on tukea mikrorahoituslaitoksia kaikkialla Euroopassa sekä rahoittamalla (avustukset, lainat, välirahoitus, oman pääoman ehtoiset instrumentit) että tarjoamalla teknistä tukea. Mikrorahaston perustaa EIR, ja tukitoimintaan varattu alkupääoma on noin 40 miljoonaa euroa (josta EIP:n osuus on 20 miljoonaa euroa). ETSK:n mielestä EIR:n tulisi vastedes hallinnoida rahastoa.

4.4.6

Mikroluotto voisi riittää yksinkertaisten tarvikkeiden tai varusteiden hankintaan, joita tarvitaan yritystoiminnan käynnistämiseen, tai mikroyrityksessä (34) varusteiden kunnostamiseen, joka on aina tarpeen.

4.4.6.1

Erityistä huomiota tulisi komitean mielestä kiinnittää naisyrittäjille suunnattuihin mikroluotoihin. Kyseisissä tapauksissa olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota joustavuuteen, menettelyihin ja luoton myöntämisen kriteereihin, jotta voitaisiin helpottaa sosiaalista ja psykologista pahoinvointia aiheuttavia yleisiä olosuhteita, jotka saattavat kärjistyä seuraavissa tilanteissa:

vähemmistöryhmiin kuuluminen

vaikea perhetilanne

omaehtoinen sosiaalinen syrjäytyminen.

4.4.6.2

Naisten yritystoiminnan kehittämiseen tarkoitettujen mikroluottojen menettelyissä ja hallinnoinnissa tulisi ottaa ennen kaikkea huomioon naisten sosiaalinen ja taloudellisen sijoittautuminen ja uudelleensijoittautuminen yhteiskunnan tuotantorakenteisiin pitäen mielessä, että on ryhdyttävä toimiin naisten itseluottamuksen tukemiseksi sekä lujitettava yrityskulttuurin kehittämistä ja parannettava vastuun- ja riskinottokykyä.

4.4.7

Mikrolainojen tulisi tarjota mahdollisuuksia myös oman yrityksen perustamisesta kiinnostuneille nuorille, joilla on riittävät ammatilliset valmiudet, mutta joilta puuttuu itsenäisen toiminnan aloittamiseen tarvittava rahoitus.

4.4.7.1

Pankin tai muun rahoituslaitoksen myöntämän lainan ensimmäisenä vakuutena on joka tapauksessa hankittu välineistö. Se, mikä kuitenkin kannustaa rahoituslaitoksia suhtautumaan lainan myöntämiseen joustavammin, on (35) se, että käytössä on Euroopan mikroluottorahasto varoineen ja asiantuntemuksineen, eli taho, joka pystyy puuttumaan määräajoin EIR:n ja takauskonsortioiden sekä alan organisaatioiden välityksellä tilanteeseen ja korjaamaan mahdollisia maksukyvyttömyystapauksia. Samalla se kuitenkin pystyisi ja haluaisi edistää tuotannon vakautta, monipuolistamista ja tehostamista sekä avoimuutta ja koronkiskonnan torjuntaa (36).

4.4.8

Keskeisissä Euroopan maissa kuluneiden kymmenen vuoden aikana tehdyt mikro- ja pienyritysten maksukyvyttömyyttä koskevat tutkimukset osoittavat, että maksukyvyttömyysaste ei ylitä 4 % myönnetyistä lainoista (37). Tämä merkitsee, että koska maksukyvyttömyysaste on alle 5 %, kerroin, jota voidaan käyttää rahoituslaitoksen myöntämän lainan takaukseen, on 20.

4.4.9

Kun kerroin on 20 ja vakuustakaus kattaa 50 % kunkin velallisen maksukyvyttömyydestä, takauskonsortio, jolla on käytössään miljoonan euron riskipääoma, voisi myöntää lainoja 40 miljoonan arvosta suurelle määrälle yrittäjiä (38).

4.4.9.1

Takauskonsortiojärjestelmän avulla rahoitettiin vuonna 2007 takauksien myöntämisen ansiosta italialaisia käsiteollisuusyrityksiä noin kuudella miljardilla eurolla.

4.4.10

EU:ssa (27 jäsenvaltiota) perustetaan vuosittain noin 500 000 uutta yritystä. Vuosittain toimintansa lopettavien yritysten määrä on hieman pienempi (39). Vuosittain perustetuista yrityksistä 99 % on pk-yrityksiä, ja niistä vähintään 240 000 on yhden henkilön yrityksiä (40).

4.4.11

Palataksemme kohdassa 4.4.9 mainittuun esimerkkiin, miljoonan euron riskipääoman ja rahoitusjärjestelyjen avulla voitaisiin taata mikroluottorahaston välityksellä 25 000 euron laina 1 600 pienyritykselle.

4.5   Sosiaalinen luotonhallinta

4.5.1

Kuten edellä todetaan, luottorahoitus on yksi taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen sekä ”sosiaalisen markkinatalouden” perusvälineistä.

4.5.2

Tästä syystä luottorahoitusta koskevat käsitykset ja näkemykset ovatkin vähitellen muuttuneet. Näkemys, jonka mukaan luottorahoituksessa ei ole kyse pelkästään asiakkaan ja rahoituslaitoksen välisestä suhteesta, vaan entistä parempiin ja varmempiin työpaikkoihin ja taloudelliseen kehitykseen liittyvien yhteyksiensä ansiosta sosiaalisesti arvokkaasta välineestä, on entistä yleisempi.

4.5.3

Tämä entistä avarampi näkemys edellyttää luotonantoon liittyvien riskien jakamista usean toimijan kesken.

4.5.4

Riskin hajauttaminen

vahvistaa luottolaitoksille annettavia takuita

alentaa luoton korkoa

helpottaa luoton saantia.

4.5.5

Sosiaalisen merkityksen ansiosta luoton myöntämisen tulee entistä enemmän pohjautua ajatukseen yritysten sosiaalisesta vastuusta. Yrittäjältä edellytetäänkin, että hän on valmis sitoutumaan kestävän kehityksen periaatteisiin.

4.5.6

EMAS-ympäristösertifiointi (41) voisi soveltua muita paremmin ehdoksi, kun on kyse rahoitusjärjestelyistä ja luototuksen sosiaalisesta ulottuvuudesta.

4.5.7

Viime vuosina vain muutamia kymmeniä tuhansia yrityksiä on voinut käyttää hyödykseen yhteisön rahoitusvälineitä (42). Ongelman olemuksen ja saavutettujen tulosten välillä on siis merkittävä ero. Tämän on kannustettava meitä pohtimaan konkreettisia mahdollisuuksia tilanteeseen puuttumiseksi sellaisten järjestelmien avulla, joiden ansiosta rahoituslaitokset saadaan paremmin mukaan ja tulokset moninkertaistetaan.

4.5.8

Luxemburgissa 20. ja 21. marraskuuta 1997 kokoontunut ylimääräinen Eurooppa-neuvoston kokous, joka oli omistettu yksinomaan työllisyydelle, esityslistan ainoalle kohdalle, teki muun muassa kolme konkreettista aloitetta auttaakseen yrityksiä säilyttämään kilpailukykynsä markkinoilla ja pyysi komissiota muotoilemaan ehdotuksia antaakseen talouden toimijoille mahdollisuuden vahvistua ja lisätä työllisyyttä. Nämä kolme aloitetta olivat Euroopan teknologinen rahoitusjärjestelmä (ETF), eurooppalainen yhteisyritysohjelma (Joint European venture — JEV) sekä pk-yritysten takausjärjestelmä. Kolmesta aloitteesta kaksi — Euroopan teknologinen rahoitusjärjestelmä ja pk-yritysten takausjärjestelmä — oli tarkoitettu helpottamaan luoton saatavuutta.

4.5.8.1

Vuoden 2005 loppuun mennessä yli 277 000 (43) pk-yritystä oli hyödyntänyt kasvu- ja työllisyysohjelman ja monivuotisen ohjelman mekanismeja.

4.5.8.2

Pk-yritysten takausjärjestelmä (SME Guarantee Facility) on yksi tärkeimmistä pk-yrityksille suunnatuista eurooppalaisista ohjelmista (44).

4.5.9

Puhuttaessa riskipääomasta mikroyrityksissä (23 miljoonaa yritystä Euroopassa) ja pienyrityksissä (1,1 miljoonaa yritystä Euroopassa), joista 90 % on yhden henkilön yrityksiä tai yhden miehen yhtiöitä, todellisuudessa viitataan vain 5 tai 6 prosenttiin kokonaisuudesta.

4.5.10

Komitea katsoo, että onkin välttämättä suunniteltava myös henkilöyhtiöille tarkoitettuja tukimuotoja, kuten on tehty rahoitusjärjestelyvälineiden kohdalla, jotta niiden soveltaminen ei jää marginaaliseksi ja siten estä mikroyrityksiä ja pienyrityksiä kasvamasta rahoituskulttuurin suhteen.

Bryssel 18. syyskuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Ks. Nobel-palkitun Harry Markowitzin tutkimus salkun hajauttamisen, riskin pienentämisen ja sijoitusten tuoton vaihtelujen kompensaation ”tehokkuuskäyrän” (efficiency curve) suhteista ja vaikutuksesta taloussyklin vakauttamiseen.

(2)  Monissa maissa alue- ja paikallisviranomaiset tukevat pk-yritysten kehitystä rahoittamalla takuukonsortioita.

(3)  KOM(2006) 349 lopullinen, 29.6.2006.

(4)  ETSK:n lausunto 599/2007, EUVL C 168, 20.7.2007, s. 1, esittelijät: Joost van Iersel ja Enrico Gibellieri.

(5)  ETSK:n lausunto 982/2007, EUVL C 256, 27.10.2007, s. 8, esittelijä: Christine Faes.

(6)  ETSK:n lausunto 1485/2005 kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta, esittelijät: Bernhard Welschke ja Lucia Fusco.

(7)  Ks. alaviitteet 4 ja 5.

(8)  Komissio on tukenut mikroluottoja vuodesta 1997 lähtien yhdessä EIR:n kanssa pk-yritysten takausjärjestelmän avulla.

(9)  SEC(2004) 1156; kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, päätös N:o 1639/2006/EY.

(10)  Ks. Eurofi France, verkkosivut osoitteessa www.eurofi.net

(11)  Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta.

(12)  EIR: Euroopan investointirahasto.

(13)  Mikroyritys on määritelty suosituksessa 2003/361/EY.

(14)  Direktiivi 2006/48/EY — vakavaraisuusdirektiivi (direktiivi omia varoja koskevista vaatimuksista).

(15)  Ks. Jeremie-aloite; kasvu- ja työllisyysaloite (päätös 98/347/EY); monivuotinen ohjelma pk-yritysten hyväksi; kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma (päätös 1639/2006/EY); maaseuturahasto (asetus (EY) N:o 1698/2005); Euroopan globalisaatiorahasto (asetus (EY) N:o 1927/2006).

(16)  Ranska ja Romania. Vaikka Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Suomessa ei ole tätä alaa koskevaa erityistä lainsäädäntöä, ne suunnittelevat oikeusjärjestelmäänsä eräitä sitä koskevia poikkeuksia.

(17)  Belgiassa, Saksassa, Italiassa ja Puolassa.

(18)  13. ja 14. maaliskuuta 2008, kohta 11.

(19)  Ks. myös ETSK:n lausunto 977/2008, esittelijä: Claudio Cappellini.

(20)  KOM(2007) 708 lopullinen, Annex 3.

(21)  CIP, kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelma (2007–2013).

(22)  EMN: Euroopan pienluotottajien verkosto (European Microfinance Network), MFC: Keski- ja Itä-Euroopan mikrorahoituskeskus (Microfinance Centre for Central and Eastern Europe).

(23)  FEADER: Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.

(24)  Vuosi 1982 oli käsiteollisuuden ja pienyritysten eurooppalainen teemavuosi.

(25)  Vuonna 1990 Avignonissa, vuonna 1994 Berliinissä ja vuonna 1997 Milanossa.

(26)  Rahoitusjärjestelyjen lähtökohtana on periaate, ettei pienyrittäjille uuden liiketoiminnan käynnistämiseksi tai uusiin tuotteisiin tai prosesseihin sijoittamiseksi myönnettävää taloudellista tukea voida rajoittaa pienyrittäjän ja rahoituslaitoksen väliseen suhteeseen ja että yrityksen sosiaalista tehtävää koskien on asianmukaista yhdistää siihen muita toimijoita, jotka kantavat vastuun eri tasoilla ja voivat jakaa keskenään riskit ja kustannukset.

(27)  EIR: Euroopan investointirahasto. EIR perustettiin vuonna 1994 silloisen pääosaston XXIII (kyseessä oli pienyritysten ja käsiteollisuuden tukemisesta vastaava pääosasto, jonka ansiosta voitiin järjestää myös alan ”eurooppalaisia konferensseja”) ja pääosaston II (talouden ja rahoituksen pääosasto) aloitteesta. EIR:ää perustettaessa EIP myönsi sille miljardi ecua, komissio 800 miljoonaa ecua ja eurooppalaiset rahoituslaitokset 200 miljoonaa ecua osuuksina, jotka jaettiin 2 miljoonan suuruisiin osiin. Aloitteeseen osallistui alusta lähtien yli 50 rahoituslaitosta.

(28)  Ks. Lillen suurkaupunkialue.

(29)  CIP, erityisohjelma 1: yrittäjyyden ja innovoinnin ohjelma; erityisohjelma 2: tieto- ja viestintätekniikkapolitiikan tukiohjelma; erityisohjelma 3: älykäs energiahuolto Euroopassa.

(30)  Arvopaperistaminen toteutetaan siirtämällä takauskonsortion (tai pankin) myöntämä velkasumma kokonaisuudessaan tai osittain erikoistuneille rahoituslaitoksille, jotta erityisesti takauskonsortiot voivat lisätä mahdollisuuksiaan taata yritysten luottoja.

(31)  Välirahoitus perustuu ennemminkin rahoitusta saavien yritysten odotettavissa oleviin kassavirtoihin kuin reaalivakuuksiin. Sitä voidaan toteuttaa kahdessa muodossa: 1) toiselle lainalle alistettu laina, jolla on kiinteä tai indeksiin sidottu korko, 2) equity kicker (velkojalla/investoijalla on oikeus tiettyyn prosenttiosuuteen sen omaisuuden arvonnoususta, johon laina liittyy). Välirahoituksen erääntymisaika on 4–8 vuotta.

(32)  http://www.eib.org/projects/publications/sme-consultation-2007-2008.htm

(33)  Takauskonsortioiden toiminta on monissa Euroopan maissa hyvin vakiintunutta. Lisäksi ne ovat hyvin edustettuina ja toimivat aktiivisesti eurooppalaisen järjestönsä kautta.

(34)  Mikroyritykset muodostavat Euroopassa 94 % kaikista yksityisistä, muista kuin maatalousalan yrityksistä.

(35)  Rahoitusjärjestelyillä rahoituslaitosten riskit vähenevät huomattavasti, mikä antaa niille mahdollisuuden myöntää lainoja helpommin ja alhaisemmin kustannuksin, etenkin uusille, vähän tunnetuille yrittäjille.

(36)  Pankkien ja alan organisaatioiden yhteiset toimet pienyritysten taloushallinnon helpottamiseksi mainittiin jo vuonna 1990 Avignonissa järjestetyn ensimmäisen käsityöalan konferenssin asiakirjoissa. Sama pätee myös 1994 Berliinissä järjestettyyn toiseen konferenssiin. Erityisesti niitä kehittelivät edelleen saksalaiset osuustoiminnalliset pankit (Volksbanken) ja käsityöalan keskusjärjestö ZDH.

(37)  Ks. FedartFidi UE, Euroopan unionin käsiteollisuuden takauskonsortioiden liitto ja valtiot, joissa on käytössä operatiivinen takauskonsortiojärjestelmä.

(38)  5 % 40 miljoonasta on 2 miljoonaa, mutta takauskonsortio vastaa maksamattomista veloista vain 50 prosentin eli 1 miljoonan osalta, joka summa sillä on käytettävissään omassa riskipääomassaan. Riskipääoman arvopaperistaminen voi mahdollistaa takauskonsortiolle uusien luottojen myöntämisen uuteen 40 miljoonan euron ylärajaan asti.

(39)  Tietolähde: Euroopan yritysten seurantakeskus.

(40)  EU:ssa 49 prosentilla mikroyrityksistä ei ole palkattua henkilöstöä. Kyse on yksityisistä elinkeinonharjoittajista.

(41)  Ks. asetukset 1836/93/ETY ja 761/200/EY.

(42)  Neuvotteluasiakirja yhteisön ohjelmasta yrittäjyyden ja yritysten kilpailukyvyn hyväksi (2006–2010), yritysten pääosasto, 2004, kohta 118.

(43)  Tietolähde: Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille yritysten ja yrittäjyyden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset), hyväksi tarkoitetun monivuotisen ohjelman rahoitusvälineestä (2001–2006), KOM(2007) 235 lopullinen.

(44)  31.12.2005 lainatakauksia koskevan osajärjestelmän keskimääräinen käyttöaste oli 67 %, mikroluottotakauksia koskevan osajärjestelmän 66 % ja pääomatakauksia koskevan osajärjestelmän 65 %.


Top