16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/115

2.1

Euroopan komission valkoinen kirja eurooppalaisesta viestintästrategiasta (KOM(2006) 35 lopullinen) annettiin 1. helmikuuta 2006. Se on kolmas viestintää koskeva Euroopan komission asiakirja seitsemän kuukauden aikana. Muut kaksi ovat 20. heinäkuuta 2005 annettu sisäinen toimintasuunnitelma (SEC(2005)985 final) ja 13. lokakuuta 2005 annettu komission tiedonanto ”Komission panos EU:n tulevaisuutta koskevaan pohdintaan — ’K-suunnitelma’: kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu” (KOM(2005) 494 lopullinen). Valkoisessa kirjassa kehotetaan EU:n toimielimiä ja muita elimiä reagoimaan valkoiseen kirjaan ”tavanomaista institutionaalista reittiä”. Siinä asetetaan kuuden kuukauden kuulemisaika, jonka jälkeen on määrä tehdä päätelmät, ”joiden perusteella voidaan ehdottaa toimintasuunnitelmaa kutakin aluetta varten”.

2.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on puolestaan antanut viestinnästä äskettäin kaksi lausuntoa. Euroopan parlamentin pyynnöstä 26. lokakuuta 2005 annetussa lausunnossa käsitellään aihetta ”Pohdintavaihe: Euroopan unionista käytävän keskustelun rakenne, aiheet ja arviointikehys” (CESE 1249/2005) (1). Toinen aihetta käsittelevä komitean lausunto ”’K-suunnitelma’: kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu” (CESE 1499/2005) (2) annettiin 14. joulukuuta 2005. Molemmissa lausunnoissa annetaan toimintasuosituksia. ETSK:n viestintäryhmä aloitti 6. huhtikuuta 2006 pitämässään kokouksessa kyseisten toimintasuositusten toteuttamista koskevan järjestelmällisen tarkistusprosessin.

2.3

Valkoisesta kirjasta nyt annettavassa lausunnossa ei näin ollen tulisi käsitellä uudelleen asioita, joita komitea on jo tarkastellut ja tarkastelee parhaillaan. Siinä tulisi pikemminkin pyrkiä vastaamaan valkoisessa kirjassa esitettyyn viiteen peruskysymykseen. Ne ovat seuraavat:

2.4

Kahden edellä mainitun komitean lausunnon ja komission valkoisen kirjan lisäksi alakomitealla ja sen esittelijällä on myös useita muita lähteitä:

2.5

Valkoista kirjaa koskeva lausunto on jaettu viiteen osioon, joissa tarkastellaan komission asiakirjassa esitettyjä viittä kysymystä. Kussakin osiossa käsitellään yhtä tai vain muutamia kyseiseen osioon liittyviä avainkohtia.

3.1.1

EU:ta koskevan viestinnän erityisalalla jäsenvaltioiden rooli on keskeinen. Monilla muilla aloilla keskeisessä asemassa ovat elinkeinoelämä, työmarkkinaosapuolet tai kansalaisyhteiskunnan toimijat. Lyhyesti sanottuna dynaamisella yhteiskunnalla on sinällään ratkaiseva rooli. Näin ei yleisesti ottaen ole EU:ta koskevassa viestinnässä.

3.1.2

Peruskysymys on, tulisiko komitean kannattaa vai ei komission ehdotusta, jonka mukaan ”Eurooppa-asioita koskevan tiedottamisen ja viestinnän yhteiset periaatteet ja normit voitaisiin esittää yhdessä puiteasiakirjassa, esimerkiksi eurooppalaisessa viestinnän peruskirjassa tai käytännesäännöissä. Tavoitteena olisi saada kaikki toimijat (EU:n toimielimet, kansalliset, alueelliset ja paikalliset hallintoelimet sekä kansalaisjärjestöt) sitoutumaan kyseisten periaatteiden noudattamiseen ja varmistamaan, että EU:n viestintäpolitiikalla toimitaan kansalaisten hyväksi.”

3.1.3

Komitea katsoo, että Euroopan komission perimmäinen huoli tässä yhteydessä on sellaisen todellisen oikeusperustan puuttuminen, johon EU:n tiedotus- ja viestintätoimet voisivat pohjautua. Komitea on jo ilmaissut selkeästi kantansa tähän kysymykseen. Etenkin Euroopan parlamentille 26. lokakuuta 2005 antamansa, pohdintavaihetta käsittelevän lausunnon 3.7 kohdassa (3) komitea ”kehottaa komissiota harkitsemaan lainsäädäntöehdotuksen antamista viestintäpolitiikasta ja korjaamaan tällä tavoin oikeusperustan puuttumisen piilevän ongelman, joka on johtanut moniin epävirallisiin mekanismeihin ja epätasapainoiseen lähestymistapaan”. Komitea katsoo, että jo kyseisen ehdotuksen antaminen edistäisi keskustelua.

3.1.4

Valkoisessa kirjassa todetaan, että ”komissio esittää kuulemismenettelyn päätyttyä sen tulokset ja harkitsee, ehdottaako se peruskirjan, käytännesääntöjen tai jonkin muun asiakirjan antamista”. Komitea on huolissaan tästä sanamuodosta sekä siitä, minkälaista lähestymistapaa komissio saattaisi ehdottaa.

3.1.5

Komissio mainitsee ”yhteiset periaatteet ja normit”, joita se perustelee eräiden jäsenvaltioiden käytännöllä, mutta kyseiset periaatteet ja normit ovat tiedotusta ja viestintää laajempia. Pelkkä sellaisten periaatteiden ilmoittaminen, joita kaikki voisivat kannattaa, ei toisi asiaan lisäarvoa, koska kaikki itse asiassa jo kannattavat niitä. Peruskirja tai käytännesäännöt voisivat myös vaikuttaa rajoittavilta. Lisäksi kyseiset periaatteet sisältyvät jo useisiin perusasiakirjoihin. Jos aikomuksena on kuitenkin laatia viestimille ja muille viestintäalan toimijoille käytännesäännöt, sitä saatettaisiin pitää yrityksenä vaikuttaa keskusteluun tai vaientaa euroskeptiset näkökannat. Pyrkimys velvoittaa kaikki toimijat noudattamaan käytännesääntöjä vaikuttaa lisäksi epärealistiselta, sillä kaikkien toimielinten on tehtävä Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksen tuloksista myös se päätelmä, että yhä useammat toimijat eivät automaattisesti kannata Euroopan integraatioprosessia. Jos kaikkien valkoisessa kirjassa lueteltujen toimijoiden olisi määrä noudattaa kyseisiä käytännesääntöjä, se tarkoittaisi sitä, että kaikilla olisi yhtäläinen vastuu Euroopan unionin viestintätehtävästä. Komitea on sitä mieltä, että olisi harhaanjohtavaa antaa tällainen vaikutelma, sillä ensisijainen vastuu on jäsenvaltioiden hallituksilla, ja näin pitääkin olla.

3.1.6

Komitea panee huolestuneena merkille, että komissio on luomassa verkkoon erityisen foorumin, jossa kysytään mielipidettä puiteasiakirjan tarpeesta. Tällainen verkkoon perustuva vaihtoehto ei ole kaikkien Euroopan kansalaisten ulottuvilla. Olisi tärkeää tukea kuulemista muilla, perinteisimmillä viestintävälineillä.

3.2.1

Komitea panee merkille, että määrärahat ovat hyvin rajalliset. Lisäksi uudessa varainhoitoasetuksessa säädetyt, varojen käyttöä koskevat menettelyt epäilemättä estävät ja lannistavat monia hyvää tarkoittavia kansalaisyhteiskunnan toimia.

3.2.2

Jotta kansalaisia voidaan lähestyä, on pyrittävä vaikuttamaan heidän epäilynsä syihin. Ensinnäkin osa yhteiskunnallisista toimijoista suhtautuu yhä kriittisemmin työ- ja elinolojaan koskevien poliittisten päätösten tuloksiin ja vaikutuksiin. Toiseksi poliittista keskustelua ei käydä, minkä vuoksi tarvitaan viestintää. Sen suunnittelua on kuitenkin muutettava, jotta viestintä voisi onnistua.

3.2.3

Tehokas viestintä edellyttää ensinnäkin selkeää ja kiinnostavaa viestiä, selkeää näkemystä, jonka kansalaiset hyväksyvät. Kansalaiset haluavat, että EU on poliittinen projekti, jolla on sosioekonominen ulottuvuus, eurooppalainen yhteiskuntamalli, jossa on säilytettävä sosiaalinen koheesio ja parannettava samalla kilpailukykyä. Tietyt jäsenvaltiot ovat näyttäneet tämän olevan mahdollista.

3.2.4

Viestintä on keskitettyä ja EU-keskeistä. Viestintää harjoitetaan pääasiassa EU:n tasolla eurooppalaisten toimijoiden, toimielinten ja sellaisten henkilöiden välillä, jotka jo tuntevat unionin. Viestinnässä käytetään myös välineitä — kuten Internetiin perustuvia kuulemisia — joiden avulla voidaan saavuttaa vain tietyt kansalaisryhmät. Kaikkien kansalaisten tavoittamiseksi viestintätoimia on kehitettävä siten, että niihin nivotaan mukaan muitakin toimijoita EU:n toimielinten ja unionin jo tuntevien henkilöiden lisäksi. Keskusteluja on hajautettava jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolle, ja niihin on kutsuttava mukaan kyseisillä tasoilla toimivia päätöksentekijöitä sekä viestimiä (jotka on tietyissä tapauksissa ensin saatava vakuuttuneiksi asiasta).

3.2.5

Valkoisessa kirjassa esitetään tässä yhteydessä useita käytännön ehdotuksia kansalaisvalistuksesta yhteisiin avoimiin keskusteluihin. Komitea kannattaa etenkin kansalaisvalistusta. Kuten valkoisessa kirjassa todetaan, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 149 artiklassa määrätään kuitenkin selkeästi, että jäsenvaltiot ovat yksin vastuussa opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmien järjestämisestä. EU:n toimielinten edistämään kansalaisvalistukseen liittyy näin ollen kahtalainen riski. Yhtäältä toimielimiä saatettaisiin syyttää sekaantumisesta jäsenvaltioiden hallituksille kuuluviin asioihin, ja toisaalta ne hyväksyisivät epäsuorasti olevansa vastuussa asiasta, joka ei kuulu niiden vastuulle.

3.2.6

On kuitenkin välttämätöntä, että Euroopan unionin kansalaiset hyväksyvät yhteisen tulevaisuuden. Tätä varten Euroopan unionia tulisi esitellä ja sen historiasta tulisi kertoa osana jäsenvaltioiden koulutusohjelmia. Unionin nykyvaihe tulisi esittää kaikkien jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten yhteisenä poliittisena projektina. Aiheesta tulisi keskustella avoimesti opetusministerien neuvostossa.

3.2.7

Tämä ei tarkoita sitä, että EU:n toimielinten ei tulisi tehdä mitään. Kaikkien tulisi päinvastoin keskittyä tiedottamaan Euroopan kansalaisille siitä, miten Euroopan unioni luo lisäarvoa. Tulisi määrittää kohderyhmät, ja EU:n selkeästi onnistuneista aloitteista tulisi kertoa.

3.2.8

Yleisesti ottaen kansalaisten tulisi voida tuntea, että he ovat osa täysin avointa sääntely- ja päätöksentekoprosessia.

3.3.1

Tässä osiossa komissio ehdottaa, että EU:n toimielimillä pitäisi olla enemmän viestintävälineitä ja -kapasiteettia. Lisäksi se tutkii keinoja kaventaa ”tietotekniikkakuilua”. Komitea pahoittelee sitä, että komission ehdotus eurooppalaisen uutistoimiston perustamiseksi on poistettu valkoisen kirjan lopullisesta versiosta, sillä ensimmäiset reaktiot osoittivat, että asia olisi herättänyt laaja-alaista keskustelua Brysselissä olevien viestinten ja EU:n toimielinten suhteesta.

3.3.2

Komitea kannattaa tässä osiossa esitettyjä toimia. Se kehottaa kuitenkin komissiota tekemään eron erikoistuneiden viestinten ja yleisviestinten välillä. Yleisesti ottaen erikoistuneet viestimet ovat hyvin perillä asioista ja tiedottavat niistä. Komitea painottaa myös television asemaa useimpien Euroopan kansalaisten ensisijaisena tiedonlähteenä. Se kehottaa komissiota ottamaan tämän sekä digitaalisen television nopean kehityksen huomioon kaikkien yleisstrategioiden valmistelussa. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että on ensiarvoisen tärkeää viestiä kansalaisille heidän äidinkielellään.

3.3.3

Komitea jatkaa osaltaan strategisen viestintäsuunnitelmansa ajanmukaistamista ja toteuttamista. Siihen sisältyy komitean viestintävälineiden ja niiden käytön jatkuva tarkistaminen sekä innovatiivisten menetelmien tutkiminen (tästä oli merkittävänä esimerkkinä Brysselissä 7.–8. marraskuuta 2005 ja Budapestissä 9.–10. toukokuuta 2006 aiheesta ”Kuilun kaventaminen” järjestetyissä sidosryhmäfoorumeissa käytetty avoimen keskustelun (open space) menetelmä).

3.4.1

Komissio ehdottaa kansallisten asiantuntijoiden verkostojen sekä Euroopan julkisen mielipiteen seurantaryhmän perustamista. ETSK kannattaa valkoisen kirjan perusvaikuttimia kyseisellä alalla. Komitea on komission kanssa samaa mieltä etenkin siitä, että Eurobarometri on Euroopan unionille käyttökelpoinen väline, vaikka se katsookin, että komission tulisi myös pyrkiä kehittämään yhteyksiä ja yhteisvaikutusta kansallisten mielipidetutkimusorganisaatioiden kanssa.

3.4.2

Komitea on myös sitä mieltä, että etenkään komissio ei vielä hyödynnä riittävästi olemassa olevia välineitä, kuten Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa, julkisen mielipiteen mittaamiseksi. Komitea on tässä yhteydessä tyytyväinen Euroopan komission ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (7. marraskuuta 2005 allekirjoittamaan) uuteen yhteistyöpöytäkirjaan sisältyviin aiejulistuksiin. Komitean entistä järjestelmällisempää hyödyntämistä kaikupohjana tulisi kehittää valkoisen kirjan jälkeen laadittavaksi suunnitellussa, 7. marraskuuta 2005 allekirjoitetun yhteistyöpöytäkirjan liitteessä.

3.5.1

Komissio luettelee uusia jäsenneltyjä yhteistyömuotoja. Se panee merkille Euroopan talous- ja sosiaalikomitean nykyisen roolin ja viittaa 7. marraskuuta 2005 allekirjoitettuun komission ja komitean uuteen yhteistyöpöytäkirjaan. Kyseistentoimielinten yhteistyö on hyvä keskitetyllä tasolla. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että komission ja komitean resurssien yhteisvaikutuksen lisäämiseksi hajautetulla tasolla voitaisiin tehdä paljon enemmän. Tämä on asia, jota tulisi tarkastella valkoisen kirjan jälkeen laadittavaksi suunnitellussa, 7. marraskuuta 2005 allekirjoitetun yhteistyöpöytäkirjan liitteessä.

4.1

Komitea palauttaa mieliin viestintästrategiasta aiemmin komissiolle antamansa suositukset. Se muistuttaa etenkin aiheesta ”Pohdintavaihe: Euroopan unionista käytävän keskustelun rakenne, aiheet ja arviointikehys” (CESE 1249/2005) (4) antamansa lausunnon liitteessä esitetyistä suosituksista sekä 15.—16. kesäkuuta 2006 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle toukokuussa antamansa lausunnon suosituksista.