16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/107

1.1

Komission ehdottaman direktiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa säännökset, jotka koskevat unionin ulkopuolisista maista tulevien matkustajien matkatavaroihin sisältyvien sellaisten tavaroiden tuontia, jotka kuuluvat luonteensa vuoksi arvonlisäveron tai valmisteveron piiriin. Kyseisiä tavaroita on tiettyyn rajaan asti maahantuotu aina tullivapaasti. Alkuperäinen säädös on 28. toukokuuta 1969 annettu direktiivi 69/169/ETY, jota on sittemmin muutettu 17 kertaa ja joka on nyt määrä korvata tarkasteltavalla ehdotetulla direktiivillä.

1.2

Järjestelmä on säilytettävä ”kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi sekä tapauksissa, joissa tavaroiden tuontiolosuhteiden vuoksi ei ole tavanomaista tarvetta talouden suojeluun” (1). Komissio katsoo, että vaikka pääperiaate on säilynyt samana, direktiivin voimaantulon jälkeen tehtyjen muutosten määrä, laajentuminen sekä uusien ulkorajojen muotoutuminen ovat riittävä syy alkuperäisen direktiivin täysimittaiseksi tarkistamiseksi ja korvaamiseksi.

1.3

Sinänsä yksinkertaista ongelmaa mutkistaa tarve säännellä ”arkaluonteisten” tuotteiden eli tupakan ja alkoholijuomien tuontia. Tämä ongelma on aina ollut olemassa, ja unionin laajentuminen on tuonut siihen uusia näkökohtia, mutta peruskysymykset ovat säilyneet ennallaan: jäsenvaltioiden erilainen maantieteellinen asema ja yhteiskunnallinen tilanne, erilaiset suuntaukset sekä verojärjestelmien hyvin suuret erot. Lopputulos riippuu siitä, kyetäänkö komission yhdenmukaistamisehdotuksesta pääsemään yhteisymmärrykseen.

2.1

Direktiivi koski alun perin henkilöitä, jotka matkustivat yhteisön sisällä. Vuodesta 1993 lähtien tavaroiden liikkumisen rajoitukset jäsenvaltioiden välillä on yhtenäismarkkinoiden periaatteiden mukaisesti käytännössä poistettu. Unionin ulkorajojen muuttuminen laajentumisen jälkeen on tuonut mukanaan uusia arviointinäkökohtia. Komissio toteaa, että unionin rajanaapureihin kuuluvat ”nykyisin myös mm. Venäjä, Ukraina ja Valko-Venäjä”.

2.1.1

ETSK panee tämän merkille, mutta katsoo, että mainittujen rajojen ohella idässä on muitakin rajoja, jotka aiheuttavat vaikeuksia uusille jäsenvaltioille, sillä niiden ja tiettyjen rajanaapureina olevien kolmansien maiden hintaerot ovat huomattavia. On myös muistettava uusien merirajojen syntyminen Kyproksen ja Maltan liityttyä unioniin.

2.1.2

Erityisongelmien vuoksi eräille jäsenvaltioille aikanaan myönnetyt poikkeukset ovat nyt kaikki päättyneet lukuun ottamatta Suomelle myönnettyä poikkeusta, jonka perusteella Suomi saa vuoden 2007 loppuun saakka rajoittaa oluen tuonnin 16 litraan kolmansista maista tulevien matkustajien osalta. ETSK, joka on aina vastustanut poikkeusjärjestelyä, on tähän tyytyväinen. Tässä tapauksessa kaikkia 25 jäsenvaltiota koskeva yhtenäinen järjestelmä saattaisi kuitenkin aiheuttaa ongelmia, kuten jäljempänä esitetään.

2.2

Ehdotetussa direktiivissä korotetaan tullivapaudelle nykyisin asetettua 175 euron ylärajaa 500 euroon lentomatkustajien ja 220 euroon kaikkien muiden matkustajien osalta. Ehdotuksensa perusteluissa komissio selittää kyseisiä toimia sillä, että ”lentomatkustamisen kustannukset ja vaiva aiheuttavat todennäköisesti sen, että yksityishenkilöt matkustavat harvemmin lentäen kuin maitse tai meritse. Lisäksi lentomatkustajat eivät voi ostaa ja kuljettaa rajattomasti tavaraa, sillä tilaa vievien tavaroiden kuljettaminen on ilmaliikenteen luonteen vuoksi vaikeaa”. Todellinen syy vaikuttaa kuitenkin olevan toinen: neljännessä perustelukappaleessa todetaan, että ”rahamääräisissä rajoituksissa olisi otettava huomioon sellaisten jäsenvaltioiden vaikeudet, joiden rajanaapurina olevassa kolmannessa maassa on huomattavasti alhaisemmat hinnat — –”.

2.2.1

ETSK katsoo, että perusteluissa ja neljännessä perustelukappaleessa sanotun välinen ero johtuu ennen kaikkea verotuksellisista ongelmista. Ei ole järkevää puhua ”tilaa vievistä tavaroista” (ks. edellinen kohta), sillä on olemassa arvokkaita mutta vähän tilaa vieviä tavaroita (kuten kamerat, kannettavat tietokoneet, kellot ja jalokivet), joiden tuonti olisi sallittua lentomatkustajille mutta ei autolla, junalla tai risteilylaivoilla matkustaville. Toteamuksella, jonka mukaan matkustettaisiin ”harvemmin lentäen kuin maitse tai meritse”, tai oletuksella,että lentomatkustamisesta olisi ”kustannuksia ja vaivaa”, tarkoitettaneen pikemminkin erityistilanteita kuin ilmiötä yleensä. Lentomatkat (ja etenkin halpalennot) kuuluvat niiden miljoonien taloudellisten toimijoiden ja matkailijoiden arkeen, jotka vuosittain matkustavat unionin ulkopuolisiin maihin.

2.2.2

ETSK ei pidä hyväksyttävänä sitä, että erityistilanteen huomioon ottamisen vuoksi laaditaan yhdenmukaistamissäännökset, jotka asettavat kansalaiset eriarvoiseen asemaan heidän käyttämänsä kuljetusvälineen perusteella. Vaikka ETSK on useaan otteeseen ilmaissut vastustavansa poikkeusjärjestelyä, kuten edellä olevassa kohdassa 2.1.2 on jo korostettu, ja vastustaa sitä edelleen periaatteessa, komitea katsoo, että tässä tapauksessa poikkeusjärjestely vaikuttaa ainoalta mahdollisuudelta. Sitä tulisi kuitenkin soveltaa vain silloin, kun yksi tai useampi jäsenvaltio voi — suhteellisuusperiaatteen mukaisesti — todistaa, että ne menettävät 500 euron yleisrajoituksen vuoksi liikaa verotuloja.

2.3

Ehdotetussa direktiivissä säilytetään tupakkaa ja alkoholia koskevat määrälliset rajoitukset. Tupakan osalta viitataan EU:n 30. kesäkuuta 2005 ratifioimaan Maailman terveysjärjestön puitesopimukseen, jossa suositellaan, että kansainvälisten matkustajien mahdollisuus tuoda tupakkatuotteita estetään tai että sitä rajoitetaan. Komissio esittää ehdotuksessaan tämän suosituksen mukaisesti ”järjestelmää, jossa tupakkatuotteille otetaan käyttöön yhdenmukaiset alennetut määrälliset rajoitukset”, ”jotta kaikkia Euroopan unioniin saapuvia henkilöitä kohdeltaisiin tasavertaisesti”.

2.3.1

ETSK kannattaa ehdotusta, mutta suhtautuu hieman varauksellisesti tupakan tuontirajoituksia koskeviin perusteluihin, jotka muiden perustelujen tavoin vaikuttavat olevan pikemminkin verotuksellisia kuin terveydellisiä. Tästä osoituksena ehdotuksen 9 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus soveltaa tupakan tuontiin rajoituksia, jotka ovat tavanomaisia rajoituksia huomattavasti alhaisempia. Kun ajatellaan tupakan haittavaikutuksia, vaikuttaa absurdilta, että jäsenvaltiot voisivat päättää kyseisistä rajoituksista eri tavoin.

2.4

Komissio ehdottaa myös hajuvesien, kahvin ja teen määrällisten rajoitusten poistamista. Näin otetaan huomioon se, että yhteisön lainsäädännön perusteella hajuvedet eivät enää kuulu valmisteveron piiriin ja että kahvi kuuluu valmisteveron piiriin viidessä ja tee vain yhdessä jäsenvaltiossa. Perusteluissa esitetään perusperiaate (2), jonka mukaan määrälliset rajoitukset poistetaan, ”koska ne eivät enää vastaa — – tosiasiallista verotusrakennetta 25 jäsenvaltion EU:ssa”. Toisin sanoen rajoitukset poistetaan, koska 25 jäsenvaltiosta vain harvoissa kannetaan enää valmisteveroa kyseisistä tuotteista.

2.4.1

ETSK kannattaa varauksetta kyseisten rajoitusten poistamista ja panee lisäksi merkille, että tässä tapauksessa on hyväksytty säännös, jonka mukaan — suhteellisuusperiaate huomioon ottaen — kokonaisuuden etu on sen yksittäisen osan etua tärkeämpi.

2.5

Ehdotettu direktiivi antaa nimenomaan suhteellisuuden näkökulmasta kohdittain aihetta kritiikkiin. Yleisesti ottaen ja viitaten kohdassa 2.4 mainittuun säännökseen, ETSK kiinnittää huomiota siihen, että kaikkien aloitteiden lähtökohtana on oltava tietyn periaatteen yhdenmukainen soveltaminen kaikissa eikä vain joissain lainsäädännön näkökohdissa. Tätä toteamusta perustellaan tarkemmin yksittäisiä artikloja koskevissa huomioissa.

3.1

Ehdotuksen 2, 4, 5 ja 7 artikla: direktiivin soveltaminen. Kyseisissä artikloissa säädetään, että vapautukset arvonlisäverosta ja valmisteveroista myönnetään tavaroille, jotka on tuotu unionin ulkopuolisen maan kautta kulkeneen matkustajan henkilökohtaisissa matkatavaroissa (”mukana seuraavat matkatavarat”). Direktiiviä sovelletaan vain, jos asianomainen henkilö ei pysty osoittamaan, että tavarat on hankittu EU:n jäsenvaltiossa ja että niistä maksettua arvonlisä- tai valmisteveroa ei voida palauttaa. Tavaroiden arvoa määriteltäessä väliaikaisesti tuotavien tai väliaikaisen viennin jälkeen jälleentuotavien henkilökohtaisten tavaroiden arvoa ei oteta huomioon verovapautuksia sovellettaessa.

3.1.1

Kyseinen säännös, joka on ollut jo aiemmin olemassa, aiheuttaa edelleen huomattavan taakan matkustajille, joiden edellytetään pitävän etenkin kalliimpia tuotteita koskevia kuitteja mukanaan todistaakseen, että he ovat hankkineet jo omistamansa tuotteet EU:n jäsenvaltiossa. Vaihtoehtoisesti heidän on hankittava matkalle lähtiessään selvitys väliaikaisesta viennistä.

3.1.2

ETSK on tietoinen siitä, ettei yksinkertaisempiakaan ratkaisuja ole olemassa. Komitea huomauttaa kuitenkin, että komission kannattaisi täytäntöönpanoasetuksessa tai muulla tavoin suositella jäsenvaltioille, että ne tekisivät kyseistä säännöstä tunnetuksi tarkoituksenmukaisimmalla tavalla — ulkorajoille asetettujen ilmoitusten avulla sekä liittämällä sen matkanjärjestäjien jakamiin yleisohjeisiin sekä lento- ja laivalippuihin.

3.2

Ehdotuksen 8 artikla: rahamääräiset rajoitukset. Vapautusta sovelletaan tuontitavaroihin, joiden kokonaisarvo on 500 euroa lentomatkustajien ja 220 euroa kaikkien muiden matkustajien osalta. Jäsenvaltiot voivat alentaa rajoitusta 110 euroon alle 15-vuotiaiden matkustajien osalta. Rajoitukset koskevat kaikkia tavaroita lukuun ottamatta tupakkaa ja alkoholia, joihin sovelletaan määrällisiä rajoituksia.

3.2.1

ETSK on jo ilmaissut huolensa (ks. kohta 2.2.2) kansalaisten asettamisesta eriarvoiseen asemaan käytetyn kuljetusvälineen perusteella. Vaikuttaa ilmeiseltä, että kyseinen erottelu perustuu niiden jäsenvaltioiden erityistilanteeseen, jotka rajoittuvat sellaisiin unionin ulkopuolisiin valtioihin, joissa hinnat ovat esimerkiksi verojärjestelmien suurten erojen vuoksi hyvin alhaiset. Ongelma voitaisiin ratkaista soveltamalla suhteellisuusperiaatetta (ks. kohdat 2.4.1 ja 2.5) sekä myöntämällä poikkeuksia erityistapauksissa, joissa niiden tarve on todistettu.

3.2.2

Kohdassa 2.2.2 jo esitetyn mukaisesti ETSK vahvistaa ehdotuksensa, jonka mukaan 500 euron rajoitusta tulisi yleisesti ottaen soveltaa kaikkiin matkustajiin riippumatta käytetystä kuljetusvälineestä. Korkean rajoituksen ansiosta tullit vapautuisivat raskaasta tehtävästä tarkastaa suuria matkustajamääriä etenkin matkailusesonkien aikana. Näin ne voisivat paneutua aiempaa tehokkaammin todelliseen salakuljetukseen. Tässä yhteydessä on korostettava, että tullivirkailijat kykenevät kokemuksensa ja ammattitaitonsa ansiosta erottamaan suhteellisen helposti matkailijat (jotka syyllistyvät korkeintaan vähäisiin rikkeisiin) ja salakuljettajat, joiden teot ovat rikosoikeudellisesti rangaistavia. ”Säännöllisiä” matkailijoita (jotka eivät ole tavallisia matkailijoita, työntekijöitä tai raja-alueilla asuvia henkilöitä) koskeva kysymys on edelleen ratkaisematta, sillä heidän tuontitoimintansa on voittoa tuottavaa pienimuotoista kauppaa.

3.3

Ehdotuksen 9 artikla: tupakan määrälliset rajoitukset. Tupakan vapauttaminen arvonlisä- ja valmisteveroista riippuu määrällisistä rajoituksista. Tavanomaiset määrälliset rajoitukset ovat 200 savuketta tai 100 pikkusikaria tai 50 sikaria tai 250 grammaa piippu- ja savuketupakkaa. Jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettuja määrällisiä rajoituksia: 40 savuketta tai 20 pikkusikaria tai 10 sikaria tai 50 grammaa piippu- ja savuketupakkaa. Jäsenvaltiot voivat soveltaa kyseisiä rajoituksia kaikkiin matkustajiin tai rajoittaa ne vain muihin kuin lentomatkustajiin.

3.3.1

Kuten ETSK on jo todennut rahamääräisten rajoitusten osalta, se ei kannata erilaisia määrällisiä rajoituksia. Komitea lisää, että alennetut rajoitukset aiheuttaisivat huomattavia hankaluuksia EU:n jäsenvaltioista kotoisin oleville automatkailijoille, jotka kulkevat eri maiden (unionin jäsenvaltioiden tai unionin ulkopuolisten maiden) kautta ja joiden määränpäänä ei ole maa, jossa sovelletaan alennettuja rajoituksia. Kun ajatellaan matkailun merkitystä sekä tarvetta edistää matkailua sen sijaan, että sitä rajoitettaisiin tiukkojen rajatarkastusten hyväksymistä edellyttävin toimin, ETSK ehdottaa, että kyseisiä tapauksia varten annetaan erityinen verovapaussäännös.

3.4

Ehdotuksen 10 artikla: alkoholin määrälliset rajoitukset. Kuten tupakan, myös alkoholin osalta säilytetään jo voimassa olevat määrälliset rajoitukset, joita mukautetaan ja jotka jaetaan kahteen luokkaan. Ensimmäiseen luokkaan sisältyy yksi litra tislattuja juomia ja väkeviä alkoholijuomia, joiden alkoholipitoisuus on yli 22 tilavuusprosenttia, tai denaturoimatonta etyylialkoholia (etanolia), jonka alkoholipitoisuus on vähintään 80 tilavuusprosenttia. Toiseen luokkaan sisältyy kaksi litraa välituotteita ja kuohuviiniä. Sallittuja määriä ei voida kumuloida. Edellä mainittujen määrien lisäksi tuonnin arvonlisä- ja valmisteverosta vapautetaan neljä litraa kuohumatonta viiniä ja 16 litraa olutta. Vapautuksia ei myönnetä alle 17-vuotiaille.

3.4.1

ETSK on yleisesti ottaen tyytyväinen ehdotettuihin toimiin, mutta kiinnittää huomiota joihinkin merkittäviin yksityiskohtiin. Ensinnäkin ensimmäiseen luokkaan sisältyvän alkoholijuoman, jonka alkoholipitoisuus on yli 80 tilavuusprosenttia, tilavuusprosentti on myynnissä olevissa tuotteissa yleensä 98 tai 99, ja yhdestä litrasta kyseistä tuotetta voidaan valmistaa kolme litraa alkoholijuomaa, jonka alkoholipitoisuus on 33 tilavuusprosenttia. Näin ollen sen rinnastaminen yhteen litraan tislattuja juomia ja väkeviä alkoholijuomia vaikuttaa mielivaltaiselta. Kun ajatellaan kuohuviinejä, joihin sisältyvät sekä laatuviinit (samppanja) että aivan toisenlaisetkin viinit, ETSK katsoo, ettei eroa kuohumattomaan viiniin enää tulisi tehdä, sillä kyseessä ovat aina viinit, joiden arvoa ei mainita.

3.4.2

Komitea suhtautuu varauksella myös viinin ja oluen määrällisiin rajoituksiin. Neljän viinilitran ja 16 olutlitran välillä on suhteeton ero, jolla rangaistaan sellaisista maista tulevia matkailijoita, joissa ei yleensä kuluteta paljon olutta. Yhteisen rajoituksen sijaan olisi kyseisille kahdelle juomatyypille asetettava erilliset ja vaihtoehtoiset määrälliset rajoitukset.

3.5

Polttoaineen osalta vapautusta sovelletaan ajoneuvon polttoainesäiliön sisältöön sekä kannettavassa säiliössä olevaan polttoaineeseen, jos sitä on enintään kymmenen litraa, mutta poikkeukset ovat sallittuja, jos kansallisia rajoituksia on olemassa.

3.5.1

ETSK kehottaa komissiota tarkistamaan perusteellisesti kyseistä säännöstä. Ensinnäkin huoltoasemien sijainnin johdosta ei voida perustella vapautuksen ulottamista kannettaviin säiliöihin ajoneuvon polttoainesäiliön lisäksi. Tämä helpotus tulisi poistaa, sillä polttoaineen kuljetus on vaarallista muutoin kuin ajoneuvon polttoainesäiliössä. Lisäksi on muistettava, että useiden maiden liikennesäännöissä kielletään tällainen käytäntö. Kieltoa tulisi soveltaa myös ajoneuvoon mahdollisesti rakennettuihin lisäsäiliöihin. Kuorma-autojen osalta, joissa on usein kaksi polttoainesäiliötä, kiellon tulisi koskea säiliöitä, joita ei ole tyyppihyväksytty ajoneuvoja käyttöön otettaessa.

3.5.2

Lisäksi rajoittavia kansallisia säännöksiä, vaikka niitä voitaisiinkin perustella naapurivaltioiden välisellä hinnanerolla, ei voida kohdassa 3.3.1 esitetyistä syistä ulottaa muihin kuin niistä maista kotoisin oleviin matkailijoihin, joissa sovelletaan rajoituksia. Jos rajoitukset katsotaan tarpeellisiksi, ne voitaisiin sisällyttää raja-alueilla asuvia henkilöitä ja rajatyöntekijöitä koskeviin rajoituksiin ehdotetun direktiivin 14 artiklassa säädetyn mukaisesti.

3.6

Ehdotuksen 14 artikla: raja-alueilla asuvat henkilöt ja rajatyöntekijät. Nykyisiä säännöksiä vahvistavat erityissäännökset koskevat raja-alueilla asuvia henkilöitä sekä rajatyöntekijöitä (EU:n jäsenvaltiossa asuvat henkilöt, jotka työskentelevät rajanaapurina olevan unionin ulkopuolisen maan raja-alueella, tai unionin ulkopuolisessa maassa asuvat henkilöt, jotka työskentelevät rajanaapurina olevan EU:n jäsenvaltion raja-alueella). Jäsenvaltiot voivat kyseisten henkilöryhmien osalta alentaa rahamääräisiä ja/tai määrällisiä rajoituksia. Ehdotetussa direktiivissä raja-alue määritellään alueeksi, joka linnuntietä mitattuna ulottuu enintään 15 kilometrin päähän jäsenvaltion rajalta. ETSK katsoo, että tällainen määrittely on mielivaltainen ja että siinä ei oteta huomioon raja-alueiden maantieteellisiä, taloudellisia eikä sosiaalisia ominaispiirteitä. Kunkin jäsenvaltion tulisi voida olosuhteiden mukaisesti määritellä oma raja-alueensa. Nykyistä suuremman joustavuuden ansiosta monet jäsenvaltiot voisivat puuttua ”epätyypillisen salakuljetuksen” huolestuttavaan ilmiöön, jotka on havaittu Itä-Euroopan maiden maarajoilla.

3.7

Ehdotetun direktiivin voimaantulopäiväksi on asetettu 31. joulukuuta 2006. Määräaikaa voidaan pitää järkevänä vain, jos lainsäädäntäprosessi on nopea ja esteetön.