28.6.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 157/155

1.1

ETSK pitää tarpeellisena kehittää ja määritellä kestäviä, oikeudellisesti varmoja ja toteutuskelpoisia sääntöjä muuntogeenisten viljelykasvien ja perinteisesti ja luonnonmukaisesti viljeltyjen viljelykasvien sekä luonnonsuojelun rinnakkaiselolle koko elintarviketeollisuudessa, maa-, kala- ja metsätaloudellisessa tuotannossa, lääkekasvien viljelyssä ja non food -tuotannossa sekä tutkimuksessa.

1.2

Asiasta ei pyydetä ETSK:n lausuntoa, koska komissio ensinnäkin haluaa jättää rinnakkaiselon keskeisiä näkökohtia kansallisten säännösten varaan ja toiseksi aikoo ratkaista rinnakkaiselon tulevaa toteutusta koskevan keskeisen kysymyksen — joka koskee muuntogeenisten organismien satunnaista tai teknisesti väistämätöntä esiintymistä niistä periaatteessa vapaissa siemenissä — direktiivin 2001/18 mukaisen komiteamenettelyn puitteissa sekä siementen markkinointia koskevien direktiivien mukaisesti. Näin ollen tähän keskusteluun on aiheellista osallistua oma-aloitteisella lausunnolla, jonka avulla voidaan asianmukaisessa muodossa nostaa erityisesti esiin tähän liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset kysymykset ja esittää neuvostolle, komissiolle ja Euroopan parlamentille ETSK:n kanta asiaan.

1.3

Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa on tarkoitus sekä ottaa esille rinnakkaiselon tärkeimmät asiakysymykset että esittää ehdotuksia siitä, mitkä kysymykset tulisi ratkaista EU:n ja mitkä kansallisen lainsäädännön avulla. Lausunnossa hahmotellaan myös asianomaisten yritysten, etenkin maatalousyritysten mahdollisesti tarvitsemia käytännön sääntöjä ja ohjeita.

1.4

Ottaen huomioon, että komissio päätti toukokuussa 2004 vuodesta 1998 voimassa olleen muuntogeenisten organismien (GMO) markkinoille saattamisessa otetun aikalisän ja aikoo antaa lähiaikoina myös päätöksen muuntogeenisten organismien viljelemistä koskevista luvista (1), rinnakkaiselon käytännön järjestelyt on kiireellisesti ratkottava.

2.1

Koska muuntogeenisten organismien (GMO) markkinoille saattaminen on sallittua

on tarpeen määritellä käytännön sääntöjä muuntogeenisten organismien levittämiselle sekä niiden tuotteiden käsittelemiselle elintarvikkeissa ja rehuissa sekä luonnossa.

2.2

Euroopan tasolla on jo voimassa säännökset seuraaville aloille:

2.3

Euroopan tasolla ei vielä ole säännelty seuraavia aloja:

2.4

EU:n voimassaolevan lainsäädännön mukaan muuntogeeniset organismit vaativat erityistä riskinarviointia, riskinhallintaa, koko tuotantoketjun kattavaa merkintää sekä jäljitettävyyttä. Lainsäädännön lähtökohtana on mahdollisuus välttää muuntogeenisten organismien aktiivista ja passiivista käyttöä, ja siinä määrätään muuntogeenisten organismien käytön täydellisestä välttämisestä luomuviljelyssä ja -elintarvikealalla (poikkeuksia ovat eräät eläinlääketieteelliset tuotteet). Lisäksi lainsäädäntöön on kirjattu mahdollisuus asettaa tapauskohtaisen tarkistuksen jälkeen muuntogeenisten organismien levittämiselle tietyillä alueilla erityisehtoja tai kieltää se kokonaan.

2.5

Muuntogeeniset organismit ovat eliöitä, jotka voivat lisääntyä ja levittäytyä luonnossa. Biologisia järjestelmiä, joiden osina ne levitetään ja joista niitä ei voida enää ongelmitta poistaa, ei pystytä rajaamaan tiukasti, eikä niitä voida kontrolloida ja ohjata samalla tapaa kuin suljetuissa tieteellisissä tai suur- ja pienteollisissa laitoksissa. Biosfääri on periaatteessa maailmanlaajuisesti verkottunut avoin järjestelmä, jonka lainalaisuudet ja käyttäytyminen ovat nykyisin vain rajallisesti tunnettuja ja ohjattavissa.

2.6

Näistä syistä EU on lainsäädännössään määritellyt ennaltavarautumisen ja tapauskohtaisen arvioinnin ja sääntelyn muuntogeenisten organismien käsittelyn periaatteiksi. Samalla EU:n lainsäädännössä on korostettu painokkaasti avoimuutta ja valinnanvapautta muuntogeenisten organismien käytössä.

2.7

Taustalla on se tosiasia, että enemmistö EU:n kansalaisista suhtautuu epäillen tai jopa torjuvasti muuntogeenisten organismien käyttöön maa- ja metsätaloudessa sekä elintarvikkeissa ja rehuissa.

2.8

Muuntogeenisiä organismeja käyttävien ja niitä välttävien viljely- ja maankäyttömuotojen rinnakkaiselo koskee siksi

asianmukaisissa alueellisissa ja ajallisissa puitteissa.

2.9

Euroopan komissio on lausunnoissa, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia, rajannut tähän asti rinnakkaiselon pelkästään eri maatalousmuotojen rinnakkaisuuden taloudellisiin näkökohtiin. Komissio ehdottaa näitä näkökohtia koskevan sääntelyn jättämistä pääasiallisesti yksittäisten jäsenvaltioiden vastuulle. Tästä on kuitenkin kiistelty ministerineuvostossa, ja myös Euroopan parlamentti suhtautuu kriittisesti (8) komission kantaan.

3.1.1

Edellytyksenä rinnakkaiselon järjestelyille ovat riittävä tieteellinen perusta eri muuntogeenisten kasvilajikkeiden (ja mahdollisesti mikro-organismien ja eläinten) alueellisen ja ajallisen levittäytymisen ja luonnonkasvien kanssa tapahtuvan risteytymisen arvioinnille sekä luotettavat käytännönläheiset kokemukset ja arviot mahdollisista leviämisteistä tuotannon, varastoinnin, kuljetuksen ja jalostuksen yhteydessä.

3.1.2

Komissio on hankkinut asiasta joukon asiantuntijalausuntoja (9), jotka eivät kuitenkaan tarjoa yhtenäistä kuvaa. Lisätutkimuksia on tilattu. Ensimmäiseen rinnakkaiseloa käsittelevään tieteelliseen konferenssiin (10) marraskuussa 2003 kokoontuneet tutkijat totesivat huomattavan tutkimustarpeen ja pystyivät vain osittain antamaan varmoja lausuntoja rinnakkaiselon mahdollisuuksista. EU:n tieteellisen kasvikomitean vuonna 2001 (11) antamassa lausunnossa viitataan huomattaviin epävarmuustekijöihin, eikä siinä oteta selkeästi kantaa komission ehdotuksiin elintarvikkeiden, rehujen ja siementen raja-arvoiksi.

3.1.3

Muuntogeenisten kasvien luonnonkasvien kanssa tapahtuvaa risteytymistä ja niiden leviämistä ja pysyvyyttä koskeva nykytieto ei vielä mahdollista ennusteita rinnakkaiselon mahdollisuuksista.

3.1.4

Tämä koskee etenkin pitkiä aikavälejä sekä erilaisia ekosysteemejä ja viljelyolosuhteita käsittäviä arvioita.

3.1.5

Arvioitaessa ja ennakoitaessa tiettyjen muuntogeenisten organismien soveltuvuutta rinnakkaiseloon on otettava huomioon alueelliset olosuhteet ja eri tuotantojärjestelmät. Lisäksi on otettava huomioon myös asiaan liittyvät viljelymenetelmien muutokset (esimerkiksi laajatehoisten kasvintorjunta-aineiden käyttö, joka mahdollistuu viljeltävien kasvien resistenssin myötä).

3.1.6

Erityisiä ennakointi- ja hallintavaikeuksia syntyy periaatteessa sellaisten kasvilajikkeiden kohdalla, jotka vaihtavat geenejä luonnossa esiintyvien, samaa sukua olevien luonnonvaraisten kasvien kanssa. Rapsilla, jonka geneettinen syntymäkeskus on Euroopassa, on täällä useita välittömiä ja välillisiä villejä ja jalostettuja risteytymiskumppaneita, kuten kaali, rypsi, sinappikaali, peltoretikka, pikkuhietasinappi, kaalisinappi, rikkasinappi ja hilmiö. Sama koskee esimerkiksi myös juurikasta.

3.2.1

Muuntogeenisten organismien tunnistus ja merkintä on käytännön edellytys direktiivissä 2001/18 säädetylle viljelyn rekisteröinnille ja muuntogeenisten organismien seurannalle. Tunnistus ja merkintä on lisäksi myös edellytyksenä tiettyjen muuntogeenisten organismien vetämiselle pois markkinoilta, jos se tulee tarpeelliseksi uusien tieteellisten tulosten tai määräaikaisten lupien päättymisen vuoksi. Lisääntymiskykyisten muuntogeenisten organismien merkintä on näin ollen ratkaisevaa tehokkaan riskinhallinnan ja erityisesti mahdollisesti tarvittavien hätätoimenpiteiden kannalta. Merkintäkysymystä ei voida siksi ratkaista ainoastaan sen mukaan, ylittyisikö elintarvikkeiden ja rehujen merkitsemiselle asetettu raja-arvo vai ei, etenkin kun hyväksymisen jäädessä pois kuluttajien tiedottamista koskevat raja-arvot jäävät automaattisesti soveltamatta.

3.2.2

Muuntogeenisten organismien riskien arviointi on suoritettava direktiivin 2001/018 ja EU:n muiden asetusten ja direktiivien vastaavien säännösten mukaisesti, ja se on edellytys kyseisten organismien hyväksymiselle. Viljelykäytäntö vaikuttaa kuitenkin ratkaisevasti siihen, voidaanko direktiivin säännösten mukaan ryhtyä tehokkaisiin toimiin viljelyn rajoittamiseksi, sen vaikutusten rajaamiseksi ja valvomiseksi sekä lupien perumiseksi. Näin ollen rinnakkaiselon kysymystä ei voida rajata ainoastaan viljelyn taloudellisiin näkökohtiin, vaan se on oleellinen osa lainsäädännössä määrättyä riskinhallintaa ja ennaltavarautumista.

3.3.1

Toimenpiteet muuntogeenisten organismien tunnistamiseksi ja merkitsemiseksi koko elintarvikeketjussa on kirjattu muuntogeenisten organismien merkintää ja jäljitettävyyttä koskevaan direktiiviin (elintarvikelainsäädännön muiden yleisten periaatteiden ja vaatimusten joukossa (12)). Toimenpiteet eivät rajoitu pelkästään muuntogeenisten organismien tunnistamiseen lopputuotteessa, sillä nyt merkintävelvoite koskee myös sellaisia tuotteita, joissa jälkiä muuntogeenisistä organismeista ei ole enää lopputuotteessa havaittavissa.

3.3.2

Muuntogeenisen organismin tunnistamiseen tarvittavat tiedot tallennetaan keskusrekisteriin ja julkaistaan (13).

3.3.3

EU:n Yhteisessä tutkimuskeskuksessa ollaan parhaillaan standardisoimassa ja vahvistamassa tässä yhteydessä tarvittavia näytteenotto- ja testausmenetelmiä.

3.3.4

Muuntogeenisen organismin spesifisen DNA:n tai proteiinin tunnistaminen on nykyisten analyysimenetelmien mukaan teknisesti mahdollista, jos tunnistettavan aineen osuus näytteestä on 000,1–0,05 prosenttia. Muuntogeenisten organismien esiintymistä testaavien yleisten kvalitatiivisten kokeiden kustannukset ovat nykyisin 100–150 euroa analyysia kohden. Spesifisten kvantitatiivisten kokeiden kustannukset ovat nykyisin 250–500 euroa analyysia kohden.

3.3.5

EU:ssa vallitsee nykyisin vielä huomattavia eroja havaitsemismenetelmien luotettavuuden ja laajan saatavuuden sekä niiden toteuttamiseen tarvittavan teknisen kapasiteetin suhteen. Vain muutamassa EU:n jäsenvaltiossa kapasiteettia on nykyisin riittävästi tarjoilla, ja eräissä maissa sitä ei ole ollenkaan.

3.3.6

Nykyisin erityisesti kvantitatiiviset ja spesifiset analyysit muuntogeenisten organismien osoittamiseksi tuottavat vielä huomattavia vaikeuksia, etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa tuottajat eivät tarjoa käyttöön asianmukaista havaitsemismenetelmää tai riittävää lähdemateriaalia. Tämä koskee erityisesti sellaisia muuntogeenisiä organismeja, jotka eivät ole sallittuja EU:ssa, mutta joiden esiintymistä tuoduissa siemenissä ja raaka-aineissa ei voida sulkea pois.

3.4.1

Hyvää käytäntöä on sovellettava koko elintarvikeketjun aikana, eli seuraavissa vaiheissa:

3.4.2

Useimmilla aloilla hyvää käytäntöä on säännelty jo laajasti. Näiden säännösten täydentäminen muuntogeenisten organismien käsittelyä koskevilla erityissäännöksillä on ratkaiseva edellytys muuntogeenisten organismien riskien hallintaa, jäljitettävyyttä ja merkintää koskevan lainsäädännön käytännön toteuttamiselle. Toiminnan tarve on suurin siementen tuotannon ja maataloustuotannon aloilla, mutta asiaan on tartuttava myös maataloustuotteiden hankkimisessa, varastoinnissa ja kuljetuksessa.

3.4.3

Hyvän käytännön onnistuminen, mutta myös sen vaatimukset riippuvat oleellisesti siitä, kuinka hyvin hyvää käytäntöä on sovellettu edeltävien tuotantovaiheiden aikana.

3.4.4

Jotta voidaan välttää muuntogeenisten organismien epätoivottu risteytyminen ja muu leviäminen viljelyalueille ja luontoon ja jotta voidaan estää muuntogeenisten organismien ja geneettisesti muuntamattomien organismien satojen sekoittuminen on ryhdyttävä erilaisiin toimenpiteisiin (paikallinen kulttuuri ja alueelliset olosuhteet huomioon ottaen). Komissio on käsitellyt osaa toimista rinnakkaiselosta antamissaan suuntaviivoissa (14) ja kehottanut jäsenvaltioita laatimaan asianmukaisia säännöksiä. Ne koskevat sekä sellaisia maanviljelijöitä, jotka viljelevät muuntogeenisiä organismeja, että sellaisia viljelijöitä, jotka haluavat niitä tuotteissaan välttää. Lisäksi säännökset koskevat maatalouden palveluyrityksiä ja kaupallisia yhtiöitä sekä varastointia ja kuljetusta ja myös maatalouden käytännöstä vastaavia viranomaisia sekä maisema- ja luonnonsuojeluun osallistuvia instituutioita.

3.5.1

Tuotantoketjun alussa ovat siemenet. Ne lisääntyvät lajikkeesta riippuen kertoimella 40–1 000 ja voivat olla maaperässä pitkiäkin aikoja. Siemenissä olevat muuntogeeniset organismit hedelmöittävät ristipölytyksessä naapuripelloilla olevia viljelykasveja sekä luonnonvaraisia sukulaisiaan, mikäli sellaisia kasvaa lähistöllä. Siemenet ja siitepöly voivat kulkeutua pitkiäkin matkoja. Näiden alueellisten ja ajallisten ulottuvuuksien vuoksi muuntogeenisten organismien esiintymisellä siemenissä on tutkijoiden yhteisen kannan mukaan keskeinen rooli rinnakkaiseloa ajatellen.

3.5.2

Direktiivi 2001/18 sisältää mahdollisuuden asettaa tietyille tuoteryhmille raja-arvot, joiden alittuessa muuntogeenisten organismien merkitseminen ei tietyin ehdoin ole pakollista. Elintarvikkeiden ja rehujen kohdalla raja-arvoksi asetettiin muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetussa asetuksessa (15) ja jäljitettävyydestä annetussa asetuksessa (16) 0,9 prosenttia.

3.5.3

Komissio on ehdottanut taimiaineistoa ja siemeniä koskevien direktiivien puitteissa muuntogeenisiä organismeja koskevien 0,3–0,7 prosentin merkintäraja-arvojen asettamista myös siemenille. Oikeudellisista syistä komissio perui ehdotuksen lokakuussa 2003 ja laati uuden ehdotuksen. Tämä ehdotus sisältää ainoastaan 0,3 prosentin merkintäraja-arvon rapsin ja maissin siemenille. Myös tämän ehdotuksen komissio kuitenkin perui syyskuussa 2004. Nyt on tarkoitus tehdä lisää vaikutustenarviointeja, jotta päätökselle saataisiin vankempi tieteellinen perusta ja erityisesti taloudelliset vaikutukset voitaisiin arvioida tarkemmin. Selvää on, että puhtaussääntöjen asettamisella geenitekniikasta vapaille siemenille on huomattavat vaikutukset siihen, onko tiettyjen kasvilajikkeiden ja tuotantomuotojen rinnakkaiselo yleensä mahdollista ja millaisia kustannuksia se aiheuttaa.

3.5.4

Sekä jäsenvaltioiden hallitusten että asianomaisten järjestöjen ja yritysten keskuudessa vallitsee eriäviä mielipiteitä siitä, tulisiko sellaiselle muuntogeenisten organismien esiintymiselle siemenissä, joka on sattumanvaraista ja joka teknisesti ei ole estettävissä, asettaa raja-arvoja, ja jos, niin millaisia.

3.5.5

Toisin kuin elintarvikkeissa ja rehuissa, siementen merkitsemisessä kyse ei ole sellaisten tietojen antamisesta, joilla on tarkoitus mahdollistaa kuluttajien valinnanvapaus. Tieto on oleellinen ennemminkin levittämisdirektiivin toimeenpanosta vastaaville viranomaisille sekä niille tahoille, jotka levittävät muuntogeenisiä organismeja laillisten säännösten mukaisesti ympäristöön. Tietojen puuttuminen muuntogeenisten organismien esiintymisestä tietyssä siemenerässä tekee käytännössä mahdottomaksi niiden lakisääteisen rekisteröinnin, seurannan (post-market monitoring) sekä — niiden mahdollisen myöhemmän kieltämisen jälkeen — niiden jäljittämisen.

3.5.6

Jos esimerkiksi jokin muuntogeeninen organismi osoittautuisi jälkikäteen allergeeniksi tai jos sen ominaisuuksien siirtyminen luonnonvaraisiin sukulaislajikkeisiin johtaisi näiden kilpailuetuun ja siten järkyttäisi epätoivotulla tavalla ekologista tasapainoa, kyseinen muuntogeeninen organismi olisi kiellettävä ja vedettävä markkinoilta. Tähän tarkoitukseen komission ehdottamat raja-arvot eivät todellakaan olisi soveltuvia. Jos nimittäin voitaisiin olettaa, että kyseisen kasvilajikkeen siemenet sisältäisivät jopa puolen prosentin verran kyseistä muuntogeenistä organismia, niin jäljittämis- ja hätätoimenpiteiden olisi kohdistuttava kyseisen kasvilajikkeen koko satoon ja kaikkiin siemeniin.

3.5.7

Käytännön kokemukset Yhdysvalloissa sattuneen markkinoiltavetämistapauksen yhteydessä osoittavat sekä siihen liittyvät vaikeudet että mahdollisten kustannusten määrän. Kun Yhdysvaltojen ympäristövirasto US EPA kielsi vuonna 2000 muuntogeenisen maissilajin ”Starlinkin” käytön mahdollisten allergeenisten vaikutusten vuoksi, tämä aiheutti koko tuotantoketjussa noin miljardin dollarin kustannukset. Suuria määriä epäpuhdasta siemen- ja satoviljaa ostettiin ja poistettiin markkinoilta. Epäpuhtauksia ei kuitenkaan ole pystytty vieläkään poistamaan täysin. Yhdysvalloissa todettiin vielä vuonna 2003 yli 1 prosentissa testatuista näytteistä jälkiä ”Starlinkistä”.

3.5.8

Lisäksi muuntogeenisten organismien esiintymisellä geneettisesti muuntamattomien siementen joukossa on ratkaiseva vaikutus ketjun seuraavissa vaiheissa — viljelyssä ja jalostuksessa — syntyviin kustannuksiin. Mikäli lainsäädännössä sallittujen epäpuhtauksien vuoksi kaikkien geneettisesti muuntamattomien tuotteiden GMO-pitoisuus on analysoitava rutiiniluonteisesti, jotta voidaan olla varmoja, ettei elintarvikkeiden ja rehujen merkitsemiselle asetettu 0,9 prosentin raja-arvo ylity ja etteivät vastaavat alhaisemmat raja-arvot ole ylittyneet aiemmissa tuotantovaiheissa, seurauksena on valtava ja kallis testien ja tarkistusten taakka.

3.5.9

Tavanomaisten ja luonnonmukaisesti viljeltyjen lajikkeiden GMO-epäpuhtauksilla tulee lisäksi olemaan keskeinen merkitys, kun etsitään aiheuttajia elintarvikkeiden ja rehujen merkitsemiselle asetetun 0,9 prosentin raja-arvon sekä niistä johdettujen — kauppa- ja jalostusyritysten vaatimien — matalampien raja-arvojen ylittymisestä syntyville taloudellisille vahingoille. Luonnollisesti mahdolliset aiheuttajat tulevat vaatimaan todisteita siitä, että nämä vahingot eivät ole syntyneet edes osittain siementen ominaisuuksien vuoksi, vaan nimenomaan muuntogeenisten organismien levittäytyessä pellolta toiselle.

3.5.10

Lisäksi muuntogeenisten organismien esiintyminen tavanomaisten ja luonnonmukaisesti viljeltyjen lajikkeiden siemenissä heikentää maanviljelijöiden mahdollisuuksia omien siementen viljelyyn ja lisäämiseen. Siementen alkuperäinen epäpuhtaus saattaa kumuloitua seuraavien sukupolvien aikana, erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa kasveihin siirtyy viereisiltä pelloilta lisää epäpuhtauksia. Tämä voi paitsi aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä asianomaisille maanviljelijöille myös vähentää siementen monimuotoisuutta ja sopeutuneisuutta paikallisiin olosuhteisiin.

3.6.1

Tuotevastuuta koskevan direktiivin 85/374/ETY mukaan muuntogeenisten organismien tuottajat ja markkinoille saattajat vastaavat virheellisillä tuotteilla tuottamuksellisesti tai huolimattomasti terveydelle tai omaisuudelle aiheutetuista vahingoista (17). Tämä vastuu rajoittuu kuitenkin yksityiskäyttöön ja -kulutukseen tarkoitettuihin lopputuotteisiin eikä näin ollen koske siemeniä eikä taloudellisia vahinkoja, jotka syntyvät sadon ja siitä jalostettavien tuotteiden arvon alenemisesta.

3.6.2

Tämä kattava tuotevastuun yhteisötason rajaus vaikeuttaa kansallisten säännösten laatimista muuntogeenisten organismien markkinoille saattajien välittömästä vastuusta myös siviilioikeudellisissa tapauksissa ja siirtää koko siviilioikeudellisen vastuun kyseisten organismien käyttäjille (maanviljelijöille) varsinaisen lopputuotteen valmistajina.

3.6.3

Uuden ympäristövastuudirektiivin 2004/35/EY soveltamisalaan kuuluu ”muuntogeenisten organismien tarkoituksellinen levittäminen ympäristöön, kuljetus ja markkinoille saattaminen sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/18/EY”. Direktiivissä annetaan jäsenvaltioille — mutta ei yksittäisille kansalaisille — mahdollisuus velvoittaa aiheuttajat poistamaan ja korjaamaan ympäristövahingot, mikäli he ovat toimineet tuottamuksellisesti tai huolimattomasti ja mikäli on todettavissa syy-yhteys vahingon ja yksilöityjen aiheuttajien toimien välillä (18). Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 30. huhtikuuta 2007. Se tosiasia, että jonkin muuntogeenisen organismin levittäminen ympäristöön on EU:ssa sallittu, sulkee yleensä pois teon tuottamuksellisuuden tai huolimattomuuden, ellei siinä ole rikottu erityisiä levittämiseen liittyviä ehtoja vastaan. Ympäristövastuuta koskevassa lausunnossaan (19) ETSK vaatikin, että ”biologisen monimuotoisuuden määritelmässä tulisi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä ottaa huomioon muuntogeenisten organismien esiintyminen”.

3.7.1

Muuntogeenisten organismien epätoivottu esiintyminen tuotteissa, tuotantolaitoksissa ja tuotantoaloilla voi aiheuttaa maanviljelijöille sekä elintarvikkeiden ja rehujen jalostajille ja kauppiaille taloudellisia vahinkoja, jos se vaikeuttaa geneettisesti muuntamattomien tuotteiden tuotantoa ja markkinointia tai estää sen täysin tai jos sen takia on ryhdyttävä erityistoimiin tuotteiden tarkistamiseksi ja muuntogeenisten organismien poistamiseksi. Muuntogeenisten organismien epätoivottu esiintyminen voi lisäksi vaatia kustannuksia aiheuttavia toimia alkuperäisen tilan palauttamiseksi sellaisilla alueilla, joilla muuntogeenisten organismien levittäminen ei ole sallittua ja suunniteltua (esimerkiksi ekologisesti herkillä alueilla).

3.7.2

Vakuutusala ei nykyisin suostu tarjoamaan vakuutuksia tällaisia siviilioikeudellisia vaateita vastaan.

3.7.3

Näitä kustannuksia koskeva siviilioikeudellinen vastuu on komission kannan mukaan tarkoitus jättää jäsenvaltioiden säänneltäväksi. Tämä vaikuttaa selkeästi EU:n sisäiseen kilpailutilanteeseen. Toisistaan eroavat kansalliset järjestelyt tällä alalla voivat vääristää huomattavasti kilpailua sisämarkkinoilla sekä aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta sellaisissa tapauksissa, joissa syyt ja seuraukset ylittävät EU:n sisärajat.

3.7.4

Henkilökohtainen vastuu sellaisista kustannuksista, jotka aiheutuvat toisille vahinkojen estämisestä (kokeet, tarkistukset ja muut toimenpiteet muuntogeenisten organismien risteytymisen ja esiintymisen välttämiseksi), on oikeudellisesti tuskin toteutettavissa. Toisin kuin todellisia vahinkoja, näitä kaikilla alueilla, joilla muuntogeenisiä organismeja viljellään, syntyviä huomattavia kustannuksia ei voida korvata siviilioikeudellisia vastuusääntöjä soveltaen. Nämä kustannukset voidaan korvata maanviljelijöille, yrityksille ja viranomaisille korkeintaan rahastoista, joita kustannuksia aiheuttavat yritykset ja maanviljelijät rahoittavat.

3.8.1

Toimenpiteet muuntogeenisten organismien epätoivotun esiintymisen valvomiseksi ja estämiseksi ovat tarpeellisia, koska kyseisiä organismeja viljellään kattavasti koko elintarvike- ja rehualalla. Lisäksi se voi vaikuttaa tiettyjen alueiden, tuotantomuotojen ja tuoteluokkien (esimerkiksi alueellisten laatumerkkien sekä luomutuotteiden) markkinatilanteeseen. Markkinaosapuolten lisäksi asia koskettaa myös tiettyjä jäsenvaltioiden ja EU:n viranomaisia ja instituutioita.

3.8.2

Rinnakkaiselon takaamiseksi tarvittavat tarkistus- ja estotoimet merkitsevät osittain rajuja muutoksia maatalouden sekä pien- ja suurteollisuuden käytäntöihin ja perinteisiin. Tästä erityisesti maanviljelijöille ja pienille elintarvikeyrityksille syntyviä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia seurauksia ei ole vielä tutkittu ja esitetty järjestelmällisesti. Se kuitenkin lienee välttämätöntä, jotta voidaan välttää epätoivotut vaikutukset kyseisten tilojen ja yritysten selviämis- ja kilpailukykyyn sekä markkina- ja hintarakenteeseen.

3.8.3

Asianmukaisten ja tehokkaiden rinnakkaiselotoimien ja -säännösten arvioimiseksi tarvitaan kattava käsitys näistä kustannuksista. Vielä asiasta ei kuitenkaan ole saatavissa kuin muutamia vajavaisia tietoja ja arvioita (20).

3.8.4

ETSK pitää rinnakkaiselon tulevaisuuteen suuntautuvan ja kestävän järjestelyn välttämättömänä edellytyksenä kattavan katsauksen ja arvion laatimista kustannuksista, joita rinnakkaiselotoimet aiheuttavat eri tuotantomuotojen ja alueiden yksittäisille toimijoille sekä veronmaksajille. Tarvitaan selkeitä, sitovia ja luotettavia sääntöjä siitä, kenen on maksettava nämä kustannukset tai vältettävä niiden syntyminen.

3.8.5

Komitea yhtyy rinnakkaiseloa koskevissa suuntaviivoissa esitettyyn komission käsitykseen siitä, että periaatteessa tietyllä alueella uudentyyppisen tuotannon aloittavien maanviljelijöillä on velvollisuus toteuttaa geenivirran rajoittamiseksi tarkoitetut toimenpiteet tuotannon aloitusvaiheessa. Maanviljelijöillä tulisi olla mahdollisuus valita mieleisensä viljelymuoto pakottamatta kuitenkaan samalla naapuritiloja muuttamaan jo valittuja tuotantorakenteitaan.

3.8.6

Tarvittavien rinnakkaiselotoimien aiheuttamaa tuotantokustannusten kasvua ei saa siirtää kuluttajahintoihin. Tämä johtaisi nimittäin erityisesti sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien kuluttajien valinnanvapauden rajoittamiseen. Ilman geenitekniikkaa tapahtuvaa elintarvikkeiden tuotantoa maatiloilla ja pienyrityksissä ei saa vaarantaa kustannusten ja hintojen nousulla, eikä sitä saa syrjäyttää pelkäksi marginaalituotannoksi.

4.1.1

Rinnakkaiselon sääntöjen laatimisessa tulisi ottaa huomioon ennaltavarautumisen periaate, luonnollisen ja viljellyn biologisen moninaisuuden säilyttäminen, kustannusten minimointi, taloudellisten ja sosiaalisten mahdollisuuksien maksimointi, alueellisen moninaisuuden ja taloudellisen omavastuun edistäminen sekä aiheuttamisperiaate. Sääntöjen tulisi olla kestäviä, vakaita, käytännönläheisiä ja virheitä sietäviä.

4.1.2

Tarvittavien toimien ja syntyvien kustannusten on jäätävä lähtökohtaisesti niiden markkinaosapuolten vastuulle, jotka ovat ne aiheuttaneet muuntogeenisten organismien markkinoille saattamisella ja käytöllä. Ilman muuntogeenisiä organismeja tuottaville tiloille ja yrityksille tulisi syntyä mahdollisimman vähän haittoja, eikä lopputuloksena saa olla niiden tuotantokustannusten ja hintojen nousu. Kustannukset eivät myöskään saa jäädä veronmaksajien maksettaviksi.

4.1.3

Toimenpiteet muuntogeenisten organismien esiintymisen ja leviämisen estämiseksi tulisi suorittaa periaatteessa sillä tasolla, jolla ne aiheuttavat vähiten työtä ja kustannuksia ja vaikuttavat parhaiten.

4.1.4

Muuntogeenisen organismin viljely on kiellettävä sellaisella alueella, jolla se estää geneettisesti muuntamattomien saman tai vastaavien lajikkeiden viljelyn tai vaikeuttaa tätä suhteettomasti.

4.2.1

Niin kauan kun tieteelliset perusteet ovat vajavaisia tai puuttuvat kokonaan, on rinnakkaiseloa koskevien järjestelyiden laatimisessa sovellettava ennaltavarautumisen periaatetta ja pyrittävä välttämään peruuttamattomia tai vain vaikeasti peruutettavia muutoksia, joiden seurauksia rinnakkaiselolle ei voida riittävästi arvioida. Tämän ennaltavarautumisen tulisi kattaa myös rinnakkaiselon taloudelliset, sosiaaliset ja maakohtaiset kulttuuriset näkökohdat.

4.2.2

Komitea kehottaa komissiota laatimaan yhtenäisen, tieteenalojen rajat ylittävän ja käytännönläheisen tutkimusohjelman, jolla voidaan korjata rinnakkaiseloa koskeva valtava tiedonpuute.

4.2.3

Komitea pitää EU:n tieteellisen kasvikomitean lausuntoa (21), johon komissio tukeutuu muuntogeenisten organismien raja-arvoja siemenissä koskevassa keskustelussa, riittämättömänä. Siinä ei vastata kysymykseen siitä, mitkä raja-arvoja merkitsemisessä tulisi soveltaa, jotta direktiivin 2001/18 säännökset tulevat täytetyiksi. Siinä ei myöskään selvitetä tyhjentävästi, missä määrin siementen epäpuhtaudet johtavat käytännössä epäpuhtauksiin sadossa ja lopputuotteessa. Komission tulisi siksi esittää uudelleen yksityiskohtaisia kysymyksiä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteelliselle komitealle.

4.2.4

Lisäksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, Euroopan ympäristökeskuksen ja Yhteisen tutkimuskeskuksen tulisi koota yhteen myös kansallisella ja alueellisella tasolla hankitut tieteelliset ja käytännön tutkimukset ja antaa ne jäsenvaltioiden käytettäviksi.

4.2.5

Komitea pitäisi suotavana, että komissio suorittaisi yhdessä Euroopan eri alueiden kanssa rinnakkaiselon käytännön kokeiluhankkeita suuressa mittakaavassa ja eri olosuhteissa. Tässä yhteydessä kaikkien osapuolten tulisi kokeilla ja tutkia käytännössä risteytymisten välttämistä, erilaisia turvaetäisyyksiä, koneiden puhdistamista, eristämistä kuljetusten, varastoinnin ja käsittelyn aikana sekä muita rinnakkaiselotoimenpiteitä viljelemällä geneettisesti muuntamattomia mutta toisistaan selkeästi eroavia maissi-, rapsi-, peruna-, juurikas- ja tomaattilajikkeita.

4.3.1

Merkinnässä ja alan hyvässä käytännössä on pyrittävä muuntogeenisten organismien leviämisen ja vaikutusten mahdollisimman tarkkaan seurantaan. Tavoitteena tulisi myös olla mahdollisuus poistaa tarvittaessa muuntogeeninen organismi mahdollisimman täydellisesti ympäristöstä, siemenistä ja tuotteista.

4.3.2

Missään tapauksessa merkintäraja-arvojen asettamisella tai hyvää käytäntöä koskevien sääntöjen laatimisella ei saa vaikeuttaa tai estää direktiivin 2001/18 ja asetusten 1830/2003 ja 1829/2003 säännösten ja tavoitteiden toteuttamista.

4.3.3

Näin ollen on periaatteessa vaadittava parhaiden käytettävissä olevien teknologioiden ja käytännön soveltamista muuntogeenisten organismien viljelyä, kuljetusta, jalostamista, tuontia ja vientiä koskevissa järjestelyissä.

4.3.4

Tässä yhteydessä on otettava huomioon luonnonsuojelun ja Euroopan ekosysteemien monimuotoisuuden asettamat erityisvaatimukset.

4.4.1

Eri tuotantovaiheiden aikana tapahtuvaan muuntogeenisten organismien tunnistamiseen ja merkintään liittyen on lähtökohtaisesti vaadittava, että tuotantoketjun alussa kerätään mahdollisimman tarkat tiedot, jotka on siirrettävä mahdollisimman täydellisinä seuraaviin tuotantovaiheisiin.

4.4.2

Tietojen häviämistä on periaatteessa vältettävä. Kerran saadut tiedot tulisi mahdollisista raja-arvoista riippumatta dokumentoida ja siirtää eteenpäin.

4.4.3

Yritysten ja laitosten, jotka saattavat markkinoille tai levittävät tieteellisessä tarkoituksessa muuntogeenistä organismia (EU:n sisä- tai ulkopuolella), tulee huolehtia testimenetelmien ja lähdemateriaalin laadinnasta ja vahvistamisesta ja niiden pitämisestä ajan tasalla sekä niiden tarjoamisesta kaikkien sidosryhmien käytettäviksi mahdollisimman pienin kustannuksin.

4.4.4

Näytteenottomenetelmät on valittava etenkin tuotantoketjun alussa niin, että ne ovat mahdollisimman luotettavia ja tarjoavat maksimaalisen tietomäärän. Tässä tulisi siis toimia teknisten mahdollisuuksien mukaan eikä pitäytyä esimerkiksi merkinnälle asetetuissa raja-arvoissa.

4.5.1

Nämä standardit on laadittava siten, että pitkällä aikavälillä voidaan saavuttaa rinnakkaiselon ja ennaltavarautumisen tavoitteet ja että niitä voidaan mukauttaa tieteen ja tekniikan kehitykseen.

4.5.2

Hyvän käytännön säännöt on erilaiset viljely- ja jalostamisolosuhteet joustavasti huomioon ottaen yhdenmukaistettava tai määriteltävä yhteisellä korkealla tasolla, jotta voidaan estää elintarvikkeiden ja rehujen yhteismarkkinoille ja yhteiselle markkinajärjestelylle syntyviä haittoja ja välttää kilpailuvääristymiä.

4.6.1

Siemenissä esiintyvien muuntogeenisten organismien merkintää koskevien raja-arvojen asettamisessa tulisi siksi periaatteessa pyrkiä suurimpaan teknisesti ja käytännössä mahdolliseen tarkkuuteen ja avoimuuteen. Vaikka teknisesti luotettava havaitsemisraja näytteissä on nykyisin jo 0,01 prosenttia, niin käytännössä järkevästä näytteiden koosta ja määrästä seuraa koko siemenerää koskien 0,1 prosentin realistinen raja-arvo.

4.6.2

Raja-arvo muuntogeenisten organismien esiintymisen merkinnälle geneettisesti muuntamattomissa siemenissä on asetettava käytännön sanelemaan havaitsemisrajaan.

4.6.3

Asianomaisiin siemendirektiiveihin on lisäksi sisällytettävä tiukat puhtaussäännöt (ylärajat) geneettisesti muuntamattomien siementen markkinoille saattamiselle.

4.7.1

Muuntogeenisten organismien lisääntymiskyky ja se tosiasia, että niiden epätoivottu esiintyminen voi aiheuttaa asianomaisille tahoille taloudellista vahinkoa, edellyttää siviilioikeudellisten vastuusäännösten mukauttamista jäsenvaltioissa, jotta nämä vahingot saataisiin katettua.

4.7.2

Siviilioikeudellisilla vastuusäännöksillä on tarkoitus taata, että asianomaiset tahot vastaavat vahingoista vain, mikäli ne olisivat voineet välttää ne omilla toimillaan. Muuntogeenisten organismien käyttäjien tulisi vastata hyvän käytännön soveltamisesta ja muuntogeenisen organismin markkinoille saattajan asettamien mahdollisten lisäehtojen noudattamisesta. Sellaisista vahingoista, jotka syntyvät hyvän käytännön noudattamisesta huolimatta, tulisi sen sijaan vastata muuntogeenisen organismien markkinoille saattaja. EU:n vastuuoikeudellisia sääntöjä on tätä varten tarvittaessa mukautettava.

4.7.3

Muuntogeenisten organismien markkinoille saattamisesta tai käytöstä syntyvien taloudellisten vahinkojen varalta on periaatteessa osoitettava kattavan vakuutuksen olemassaolo tai siihen verrattava maksukyky.

4.8.1

Komitea kehottaa komissiota laatimaan kattavan ja järjestelmällisen arvion kustannuksista, markkinaolosuhteiden muutoksista ja muista vaikutuksista, jotka rinnakkaiselo aiheuttaa maatalouden ja elintarviketeollisuuden eri aloille ja yritysmuodoille, erityisesti pk-yrityksille, perinteiselle maataloudelle ja osa-aikaisesti toimiville viljelijöille, perinteiselle elintarvikealan pienteollisuudelle, luomuviljelylle ja luomuelintarviketeollisuudelle sekä siementuotanto- ja siemenlisäysyrityksille. Arvioon tulisi sisällyttää myös vaikutukset työllisyystilanteeseen.

4.8.2

Lisäksi komission tulisi selvittää, millaisia vaikutuksia tarvittavilla rinnakkaiselotoimilla sekä tuotantovälineiden ja tuotevirtojen eriyttämisellä on yhteisen maatalouspolitiikan ja sen uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Tässä on otettava erityisesti huomioon vaikutukset yritysrakenteisiin sekä paikallisiin ja alueellisiin viljely-, jalostus-, alkuperä- ja laadunvarmistusohjelmiin ja niiden merkintään.

4.8.3

Komitea kehottaa komissiota myös selvittämään, miten rinnakkaiselon lisäkustannukset on tarkoitus korvata ja jakaa aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ja millä toimenpiteillä voidaan estää kielteiset vaikutukset geneettisesti muuntamattomien elintarvikkeiden hintoihin sisämarkkinoilla.

4.8.4

Toimenpiteiden suhteellisuuden arvioinnissa on otettava huomioon vaikutukset koko tuotantoketjuun.

4.9.1

Seuraavat rinnakkaiselon osa-alueet vaativat EU-tason sääntelyä:

4.9.2

Seuraavat rinnakkaiselon osa-alueet vaativat sääntelyä jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla:

5.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kutsui heinäkuussa 2004 koko tuotantoketjua edustavia toimijoita kuulemistilaisuuteen saadakseen selkeän kuvan nykyisestä ja odotettavassa olevasta tilanteesta. Kuulemisesta saatiin mm. seuraavat tulokset:

5.2

Muuntogeenisten organismien testaus ja jäljittäminen koko tuotantoketjun pituudelta aiheuttaa joka tapauksessa huomattavia lisäkustannuksia. Yksinkertaiset kvalitatiiviset kokeet maksavat nykyisin 100–150 euroa, ja eriytettyjen ja määriä mittaavien kokeiden kustannukset liikkuvat 250 ja 400 euron välillä. Viimeksi mainituissa kokeissa joka näytteestä etsitään pelkästään yhtä tiettyä geenisekvenssiä. Näytteeseen mahdollisesti sisältyvien erilaisten muuntogeenisten organismien määrän kasvaessa myös testauksen vaativuus kasvaa.

5.3

Ensimmäinen tapaus, jossa muuntogeeninen organismi oli terveysriskien vuoksi vedettävä markkinoilta (Starlink-maissi Yhdysvalloissa), on tähän mennessä aiheuttanut yli miljardin dollarin kustannukset. Kuitenkaan ei edes yli kaksi vuotta poistamistoimien aloittamisesta ole vielä onnistuttu poistamaan muuntogeenistä organismia täysin markkinoilta.

5.4

Sekä kokeiden ja jäljittämisen kustannusten taso että niiden jakautuminen riippuvat oleellisesti siitä, onko geenitekniikan käyttämättä jättäminen tiettyjen tuotteiden kohdalla markkinoilla yleisesti hyväksytty ja noudatettu normi, josta poiketaan vain yksittäisissä tapauksissa, vai onko tuottajien, jalostajien ja kauppiaiden joka tapauksessa todistettava, että tuotteessa ei ole sovellettu geenitekniikkaa.

5.5

Muuntogeenisen organismin markkinoille saattamisen jälkeen ei lähtökohtaisesti ole enää mahdollista taata muiden lajikkeiden vapautta kyseisestä organismista. Sattumanvarainen ja teknisesti väistämätön GMO-pitoisuus on kuitenkin mahdollista pitää käytännössä luotettavasti sovellettavan 0,1 prosentin havaitsemisrajan alapuolella.

5.6

Tavanomaisten siementen ja GMO-siementen vahingossa tapahtuvan sekoittumisen estäminen asettaa siementuotannolle huomattavia lisähaasteita. Mitä matalammalle raja-arvot on asetettu, sitä korkeampia ovat siementuotannon ja -lisäyksen suojaus- ja valvontakustannukset.

5.7

Kasvilajin lisääntymismuodosta riippuen on siementen geenitekniikkavapauden takaaminen mahdollista ainoastaan, jos viljelyssä noudatetaan huomattavia etäisyyksiä ja jalostus-, pakkaus- ja markkinointiprosesseissa sovelletaan täydellistä erottelua. Tässä on sovellettava sekä ISO-normeja ja HACCP-protokollia, jotka osittain ovat vasta kehitteillä, että ulkoisia tarkistuksia.

5.8

Johtava kansainvälinen siementuottaja on vakuuttavasti osoittanut, että 0,1 prosentin havaitsemisrajan mukaisia puhtaustakuita on tarpeen noudattaa myös Yhdysvalloissa, jossa viljellään suuria määriä muuntogeenisiä organismeja sekä sellaisissa yrityksissä, joissa samoissa tiloissa jalostetaan myös GMO-siemeniä.

5.9

Nykyisin ei EU:ssa eikä myöskään kansainvälisellä tasolla ole olemassa sitovia käytännön raja-arvoja ja normeja geeniteknisille epäpuhtauksille siementuotannossa. EU:n eri jäsenvaltioissa siementen valvonta on nykyisin järjestetty eri tavoin. Myös viranomaiset suhtautuvat eri tavoin epäpuhtauksiin (hyväksyttävät raja-arvot ulottuvat alle 0,1 prosentista 0,5 prosenttiin).

5.10

Vaikka siementuottajat kieltäytyvät nykyisin jyrkästi antamasta takuita siitä, että heidän tuotteensa ovat geenitekniikasta täysin vapaita, on Italiassa onnistuttu italialaisen viljelijäjärjestön Coldirettin ja johtavien siementuottajien välisillä suorilla neuvotteluilla sopimaan vastaavista kolmansien osapuolten valvomista takuista. Itävallassa on vuodesta 2002 lähtien kielletty kaikenlaisten (yli 0,1 prosenttia) muuntogeenisiä organismeja sisältävien siementen markkinoillesaattaminen kielletty asetuksella. Tiukoista tarkastuksista huolimatta tähän mennessä ei ole todettu asetuksen vastaisia rikkomuksia.

5.11

Siementuotannon ja -lisäyksen lisäkustannukset ovat tuottajien mukaan 10–50 prosentin luokkaa.

5.12

Jos muuntogeenisiä organismeja käytetään jollain alueella kaupallisesti ja samalla alueella lisätään myös siemeniä ilman geenitekniikkaa, viljelylle on osoitettava laajoja suojattuja alueita, kuten nykyisin tehdäänkin jo eri maissa eri lajikkeiden kohdalla. Erityisen suuria etäisyyksiä vaatii rapsi.

5.13

Kaikki markkinatoimijat — siementuottajia lukuun ottamatta — pitävät siementen tiukkojen puhtausmääräysten (merkintä 0,1 prosentin havaitsemisrajasta alkaen) noudattamista ratkaisevana edellytyksenä geenitekniikasta vapaiden tuotteiden takaamiseksi tulevaisuudessa.

5.14

Maissin hankkimisessa ja jalostamisessa elintarvike-, tärkkelys- ja rehutuottajilta vaaditun 0,1 prosentin epäpuhtausrajan noudattaminen aiheuttaa jo nyt noin 3 euron ylimääräiset kustannukset tonnia kohden. Nämä kustannukset kasvavat selkeästi, jos maataloudessa aletaan käyttää laaja-alaisesti muuntogeenisiä organismeja. Lisäksi vahinko voi erän koosta riippuen olla noin 150 000 — 7,5 miljoonaa euroa tapauksessa, jossa takuurajan ylittäviä epäpuhtauksia ei pystytä välttämään.

5.15

GMO-raaka-aineiden ja niistä vapaiden raaka-aineiden yhtäaikainen käsittely samalla paikalla ei liene käytännössä mahdollista. Kokoaminen, varastointi, kuivaus ja kuljetus on suoritettava täysin erillään.

5.16

Viljayhtiöt ja -osuuskunnat turvaavat jo nyt tuotteidensa puhtauden tekemällä asianmukaiset sopimukset toimittajiensa kanssa. Tässä yhteydessä laaditaan mm. luettelo hyväksytyistä ja tarkistetuista siemenlajikkeista sekä sovelletaan aukotonta seurantajärjestelmää, joka ulottuu siementen viljelystä niiden toimitukseen ja vastaanottotarkistukseen.

5.17

Viljaosuuskuntien kannalta järjestelmät, jotka takaavat nykyisin asiakkaiden hyväksymien rajojen alittavat arvot, ovat mahdollisia ainoastaan, jos GMO-pitoisten ja niistä vapaiden kasvien viljely erotetaan alueellisesti toisistaan. Tällaisen viljelyohjauksen kustannuksiksi arvioidaan 150–250 € hehtaaria kohden. Erillään tapahtuvan kuljetuksen ja varastoinnin lisäkustannuksiksi arvioidaan 10–20 € tonnia kohden.

5.18

Vastaavia erottelujärjestelmiä (identity preservation, IP) ja laadunvarmistusjärjestelmiä on käytössä myös jalostajilla, esimerkiksi myllyillä. Näiden asiakkaat vaativat nykyisin 0,1 ja korkeintaan 0,5 prosentin välille asettuvia puhtaustakuita. Tässä yhteydessä suoritetaan norminmukaisia PCR-kokeita, ja kaikista toimituksista varastoidaan näytteet. Lisäksi tarkistetaan ne toimittajat, joilta lähtökohtaisesti vaaditaan todisteet siitä, että he hankkivat ja jalostavat ainoastaan geenitekniikasta vapaata tavaraa. Kuljetuksessa vältetään mahdollisuuksien mukaan kriittisiä kohtia, joilla sekoittumista voi tapahtua ja epäpuhtauksia syntyä, kuten sellaisia huolinta- ja satamavarastoja, joissa käsitellään myös GMO-tavaraa.

5.19

Epäpuhtauksien välttämisestä myllyt perivät nykyisin maissin kohdalla 2,50 € toimittajien vaatimien lisämaksujen (ks. edellä) lisäksi. Koska nämä kustannukset voidaan siirtää ainoastaan tavaran sille osalle, jolle asianomainen takuu vaaditaan ja kustannukset kuitenkin syntyvät koko käsitellyn määrän kohdalla, ne ovat geenitekniikasta vapaiden lopputuotteiden kohdalla osittain huomattavasti korkeampia (maissirouheen kohdalla kyse on esimerkiksi ainoastaan 50 prosentista käsitellystä määrästä), eli lisäkustannukset (2,50 € + 3 € = 5,50 €) maissirouhetonnia kohden ovat 11 euroa. Vahinko voi sellaisissa tapauksissa, joissa asiakkaalle toimitetussa tavarassa ei ole pystytty välttämään takuurajan ylittäviä epäpuhtauksia, olla erän koosta ja kyseisten raaka-aineiden jatkokäsittelystä riippuen kaksinumeroisen miljoonaluvun suuruinen. Vakuuttaminen kyseistä riskiä vastaan ei nykyisin ole mahdollista.

5.20

Jalostajien ennalta varautumiseen perustuvasta ostopolitiikasta saattaa seurata, että kokonaisia alueita, joilla muuntogeenisten organismien viljelyn vuoksi on kasvanut epäpuhtauksien riski, suljetaan ostotoimien ulkopuolelle, riippumatta siitä, ovatko alueelta tulevat yksittäiset erät saastuneita vai ei. Pelkästään muuntogeenisen vehnän koeviljely eräässä Saksan osavaltiossa johti siihen, että suurin saksalainen mylly-yhtymä ei enää osta vehnää kyseiseltä alueelta.

5.21

EU:n useimpien suurten vähittäismyyntiyritysten ja merkkituotevalmistajien politiikka, jonka tarkoituksena on taata lähtökohtaisesti tuotteiden GMO-vapaus, on johtanut viime vuosina laajoihin laadunvarmistusjärjestelmiin, joihin yksittäiset yritykset sijoittavat vuosittain kaksinumeroisia miljoonasummia. Järjestelmät koostuvat sekä aukottomasta dokumentointijärjestelmästä ja toimittajien tarkistamisesta että tarjottujen tuotteiden säännöllisistä pistokokeista. Näitä lisäkustannuksia ei tähän asti ole yleensä siirretty asiakkaiden maksettaviksi. Tähän mennessä kustannuksia ei ole määritelty järjestelmällisesti yksittäisten tuotteiden ja tuoteryhmien kohdalla.

5.22

Alueelliselta kannalta tarkastellen edellytykset GMO- ja tavanomaisen viljelyn rinnakkaiselon edellytykset ovat hyvin vaihtelevat. Erityisesti alueilla, joilla harjoitetaan pienimuotoista viljelyä, rinnakkainen viljely alueen sisällä ei liene käytännössä mahdollista. Viljelyrekistereiden mukaan esimerkiksi Toscanassa 90 prosenttia viljelyalasta ei vaikuta soveltuvan rinnakkaiselon toteuttamiseen. Tämä pätee moniin muihinkin Euroopan alueisiin. Tässä on lisäksi otettava huomioon, että erotteluun, valvontaan ja viljelyn suunnitteluun liittyvät teknisesti vaativat toimet muodostaisivat nimenomaan pienille ja sivutoimisille viljelijöille säännönmukaisesti liian suuren rasitteen. Tämä koskee myös maataloustuotteiden pienimuotoista alueellista jalostamista.

5.23

Alueellisten laatumerkkien ja alkuperätakuiden — joilla on yhä tärkeämpi rooli kalliiden laatutuotteiden markkinoinnissa — yhteydessä on periaatteessa tähän asti vältetty muuntogeenisiä organismeja. Muuntogeenisten organismien käyttö kyseisillä alkuperäalueilla nostaisi huomattavasti todellisia valmistuskustannuksia sekä aiheuttaisi valtavaa haittaa kyseisten tuotteiden imagolle. Tämä on yksi syy siihen, että monet EU:n alueet ovat nykyisin julistautuneet geenitekniikasta vapaiksi alueiksi, vaikka oikeudelliset perusteet ovatkin vielä epäselvät ja edellyttävät selkeyttämistä unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännön avulla. Tieto siitä mahdollisuudesta, että yksittäiset viljelijät voivat aiheuttaa tietyllä alueella EU:n lainsäädännön perusteella oikeutetun muuntogeenisten organismien viljelyllä lukuisille naapureille ja yrityksille valtavia lisäkustannuksia ja riskejä, on erityisen painostava asianomaisille viljelijöille sekä vahingoittaa yhteiskuntarauhaa.

5.24

Erityistä huolta sekä alueviranomaisille että maatalousjärjestöille ja jalostajille aiheuttaa se mahdollisuus, että tulevia GMO-lajikkeita (esimerkiksi lääkkeiden tuotantoon käytettäviä lajikkeita) on — toisin kuin nykyisiä lajikkeita — erotettava tiukasti myös terveydellisistä syistä elintarvike- ja rehunvalmistuksesta, mikä on Yhdysvalloissa johtanut jo huomattaviin lisäongelmiin ja suureen epävarmuuteen.

5.25

Eräissä EU:n jäsenvaltioissa rinnakkaiseloa säätelevä lainsäädäntö on jo voimassa tai sitä koskeva lainsäädäntöprosessi on loppuvaiheessa. Jo nyt eri jäsenvaltioissa on havaittavissa hyvin erilaisia oikeus- ja menettelyrakenteita. Eroja ei voida selittää alueellisilla eroavaisuuksilla. Ilmeistä onkin, että rinnakkaiselon turvaaminen edellyttää lainsäädännön yhdenmukaistamista.

5.26

EU:n selkeästi ilmaisemana poliittisena pyrkimyksenä on varmistaa muuntogeenisten organismien ja niistä vapaan viljelyn rinnakkaiselo sekä mahdollistaa muuntogeenisten organismien välttäminen ravinnossa. Mikäli ilmenee, että tätä tavoitetta ei pystytä saavuttamaan voimassa olevan lainsäädännön avulla, asianomaisia asetuksia ja direktiivejä on hyvissä ajoin mukautettava kuluttajien, viljelijöiden ja muiden sidosryhmien etujen turvaamiseksi.