28.9.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 241/49

A

EU:n ja Yhdysvaltojen suhteilla on pitkä, kumpaakin osapuolta hyödyttänyt historia. Ne perustuvat vankalle pohjalle, jonka lähtökohtana on yhteinen perusluottamus avoimeen, demokraattiseen yhteiskuntaan. Sekä EU että Yhdysvallat ovat sitoutuneet toteuttamaan kaikkinaista tasavertaista kumppanuutta kylmän sodan päättymistä seuranneessa muuttuneessa geostrategisessa ympäristössä. Vaikka tämä muuttunut ympäristö on usein asettanut suhteille haasteita, kumppanuuden perusta on edelleen paikoillaan.

B

Atlantin kummankin puolen vallitsevassa yleisessä mielipiteessä on sekä yhtymäkohtia että eroja. Erot korostuvat ulkopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä, mutta osapuolilla on oletettua enemmän yhteisiä näkemyksiä talous-, sosiaali- ja ympäristökysymyksistä. Samoin vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että jatkuva ja aktiivinen vuoropuhelu on pitkällä aikavälillä paitsi EU:n ja Yhdysvaltojen myös muun maailman etujen mukaista.

C

Transatlanttisen talouden siteet ja keskinäinen riippuvuus ovat lisääntyneet, ja suorat investoinnit ovat selvästi kauppavaihtoa tärkeämpiä. Vaikka kauppariidat ovat olleet näkyvästi esillä, niiden osuus transatlanttisesta kauppavaihdosta on alle 1 prosenttia. Keskinäisen taloudellisen riippuvuuden lisääntyminen johtaa rajojen yli heijastuviin paineisiin, ja ne vaikuttavat sellaisiin perusluonteisiin sisäpoliittisiin seikkoihin kuin verotukseen, hallintotapaan tai talouden sääntelyyn.

D

EU:n ja Yhdysvaltojen taloudet käyttäytyvät eri tavoin, mikä osoittaa, että molemmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Molempien talouksilla on lähivuosina edessään merkittäviä haasteita, minkä vuoksi osapuolten on lisättävä vuoropuhelua ja yhteistyötä, jotta talouselämä toimisi häiriöttä Atlantin kummallakin puolen.

E

Geopoliittisten haasteiden ja uhkien muuttuminen on usein ollut suhteiden kannalta haasteellista. Hyvän hallintotavan luominen ja tehostaminen — mikä edellyttää työmarkkinaosapuolien ja kansalaisyhteiskunnan rakenteiden osallistamista kaikkialla maailmassa — saattaa olla hyödyllinen tapa tehdä maailma turvallisemmaksi ja parantaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua heidän elin- ja työolojaan koskevaan päätöksentekoon.

F

Vaikka globalisaatio on raivannut tietä monille myönteisille seikoille, edistänyt avoimien yhteiskuntien ja talouksien syntyä sekä lisännyt kauppavaihtoa, ulkomaisia investointeja ja maailmanlaajuista hyvinvointia, sillä ei ole ollut kaikkien kannalta myönteisiä vaikutuksia. Yhdistämällä ponnistuksensa EU ja Yhdysvallat voivat vaikuttaa globalisaation taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristöpotentiaaliin parantamalla hallintotapaa sekä yksittäisten valtioiden että kansainvälisellä tasolla sekä tehostamalla sosiaalidialogia ja kansalaisvuoropuhelua.

G

Molemmat osapuolet korostavat EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden strategista merkitystä ja monenkeskistä kontekstia, koska maailmanlaajuiset haasteet edellyttävät voimien yhdistämistä. Viimeaikaisissa ehdotuksissa transatlanttisten suhteiden institutionaalisten järjestelyjen parantamiseksi on korostettu jatkuvan, tiiviin vuoropuhelun merkitystä. Näin suhteita voidaan kehittää ja tehdä yhteistyötä kansainvälisten instituutioiden ja muun maailman kanssa.

H

ETSK kannattaa lämpimästi transatlanttista yhteistyötä. Komitea suosittaa sen lujittamista ja laajentamista siten, että keskusteluihin kutsutaan mukaan mahdollisimman monia sidosryhmiä ja toimijoita sekä kehitetään ja laajennetaan lähestymistapaa kattamaan vuoropuhelumuotojen kannalta tärkeät kysymykset ja sidosryhmät Atlantin molemmin puolin.

I

Neuvoston puheenjohtajavaltion Irlannin tavoin ETSK kannattaa vahvasti transatlanttista yhteistyötä sekä sitä, että Yhdysvaltojen ja Euroopan kansalaisyhteiskuntaa edustaville merkittäville edunvalvontaryhmille tarjotaan mahdollisuus osallistua rakentavasti vuoropuheluun. ETSK kehottaakin lujittamaan ja laajentamaan kansalaisyhteiskunnan verkostoja, vuoropuhelut mukaan lukien. Komitea on omalta osaltaan valmis tehostamaan verkostoista ja vuoropuheluista tiedottamista ja niiden välistä yhteisvaikutusta, mikä saattaisi johtaa säännölliseen ja jatkuvaan yhteistyöhön sekä transatlanttisen ja/tai Yhdysvaltojen talous- ja sosiaalikomitean perustamiseen.

J

ETSK tarjoutuu toimimaan foorumina, jolta käsin vuoropuhelua edistetään ja jolla merkittävät osapuolet voivat tavata toisiaan. Komitea tarjoutuu järjestämään asiaa käsittelevän konferenssin yhdessä merkittävien toimijoiden ja instituutioiden kanssa. Konferenssin tarkoituksena olisi vahvistaa vuoropuhelua. Vuoropuhelun vahvistaminen aktivoisi kansalaisyhteiskuntaa Atlantin molemmin puolin, ja siitä hyötyisi pitkällä aikavälillä EU:n ja Yhdysvaltojen lisäksi myös muu maailma.

2.1

EU:n ja Yhdysvaltojen suhteilla on pitkä, kumpaakin osapuolta hyödyttänyt historia, ja suhteet ovat olleet erityisen tiiviit kylmän sodan aikana. Euroopan jälleenrakentamiseen myönnetty Marshall-apu on ollut niiden kannalta yksi tärkeimmistä tekijöistä. Kylmän sodan päätyttyä Yhdysvallat ja EU ovat laatineet joukon asiakirjoja (1) sopiakseen tulevan yhteistyönsä periaatteista ja puitteista muuttuneessa geostrategisessa ympäristössä. Sopimusten keskeisiä elementtejä ovat olleet rauhan, vakauden ja talouskasvun edistäminen, maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaaminen, taloudellinen yhteistyö ja Atlantin ylittävien yhteyksien rakentaminen. Bonnissa pidetyssä Yhdysvaltojen ja EU:n huippukokouksessa 21. kesäkuuta 1999 annetussa julistuksessa osapuolet ovat sitoutuneet toteuttamaan ”kaikkinaista tasavertaista kumppanuutta” talouden, politiikan ja turvallisuuden alalla.

2.2

ETSK on kannattanut edellä mainittuja sopimuksia, joiden pohjalta on toteutettu institutionaalisia järjestelyjä ja käyty muun muassa transatlanttista vuoropuhelua. Sopimusten ansiosta työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta ovat voineet osallistua ponnisteluihin.

2.3

1990-luvulla ja viime vuosina suhteet ovat kokeneet erilaisia syklejä, joiden aikana maat Atlantin kummallakin puolella ovat joutuneet sopeutumaan uuteen todellisuuteen vaihtelevin tuloksin. Vaikka lujan transatlanttisen kumppanuuden perusta on edelleen paikoillaan, muutokset ovat saaneet aikaan transatlanttisia jännitteitä ja mielipide-eroja, mikä johtuu osittain näkemys- ja suuntauseroista sekä osittain siitä, että institutionaaliset järjestelyt ovat osoittautuneet epätarkoituksenmukaisiksi (2).

2.4

Vuoropuhelun helpottamiseksi ja politiikkojen suuntaamiseksi kohti yhteisiä päämääriä saattaa olla hyödyllistä tarkastella prosessiin osallistuvien ihmisten mielipiteitä. Niitä on ilmaistu katsauksissa ja mielipidetiedusteluissa (joiden tekijöinä ovat olleet esimerkiksi Yhdysvalloissa toimiva Saksan Marshall-säätiö tai Pew Research Center) (3). Yhdysvaltojen ja Euroopan yleisellä mielipiteellä on sekä yhtymäkohtia että eroja (4). Vaikka amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla on samat avoimia demokraattisia yhteiskuntia koskevat peruskäsitykset ja he kunnioittavat ihmisoikeuksia ja lakia sekä uskovat markkinajohteiseen talouspolitiikkaan (5), heidän arvonsa poikkeavat kuitenkin joskus toisistaan. Kysyttäessä, onko eurooppalaisilla ja amerikkalaisilla erilaiset sosiaaliset ja kulttuuriarvot, suurin osa vastasi Atlantin kummallakin puolen kysymykseen ehdottomasti myöntävästi (83 % amerikkalaisista ja 79 % eurooppalaisista) (6).

2.5

Vaikka amerikkalaiset ovat vuonna 2002 kansainvälisemmin suuntautuneita kuin ennen vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumia, amerikkalaiset ja eurooppalaiset suhtautuvat varsin eri tavoin esimerkiksi sellaisiin ulkopoliittisiin seikkoihin kuin USA:n johtoasemaan maailmassa tai siihen, miten uhkiin tulee vastata (7). Yksinapaisuus on ongelma sekä amerikkalaisten että eurooppalaisten mielestä. Molemmat suhtautuvat YK:hon suopeasti ja haluavat vahvistaa järjestöä, mutta amerikkalaiset ovat tarvittaessa halukkaita sivuuttamaan YK:n kansallisen edun nimissä. Vaikka pehmeän vallan käytöllä on juurensa sekä amerikkalaisessa kulttuurissa että Yhdysvaltojen politiikoissa (8), sitä korostetaan enemmän Euroopassa (9). Suuri enemmistö Atlantin molemmin puolin katsoo, että EU voi edelleen pehmeällä vallankäytöllään vaikuttaa maailmanpoliittisten ongelmien ratkaisemiseen diplomatian, kaupan ja kehitysavun turvin. (10)

2.6

Amerikkalaiset olivat vuonna 2003 aiempaa suopeampia sille, että heillä on vahva eurooppalainen kumppani, kun taas eurooppalaiset eivät olleet niinkään halukkaita luottamaan Yhdysvaltoihin ulkopolitiikan alalla (11). Vaikka Irakin sota on mitä todennäköisimmin muuttanut eurooppalaisten näkemyksiä, amerikkalaiset näyttävät yllättäen suhtautuvan entistä myönteisemmin Euroopan unioniin.

2.7

Sosiaaliasioissa, kaupassa ja ympäristöalalla osapuolilla on oletettua enemmän yhteisiä näkymiä, jotka eivät kuitenkaan heijastu hallitustasolla. Eurooppalaiset kantavat tunnetusti huolta sosiaali- ja ympäristöulottuvuudesta, joka täydentää Euroopassa poliittista demokratiaa, mutta myös amerikkalaiset korostavat avun tarpeessa olevien tukemista ja ympäristöstä huolehtimista. Talous, koulutus ja sosiaaliturva ovat Yhdysvaltain hallituksen ohjelmassa keskeisellä sijalla (13). Vaikka amerikkalaiset tuntevat itsensä vahvoiksi ja ihailevat yksilön yritteliäisyyttä, kaksi kolmasosaa katsoo, että hallituksen turvaverkkoa tarvitaan huolehtimaan avun tarpeessa olevista ja takaamaan kaikille kansalaisille riittävä ravinto ja katto pään päälle (14). Yli 50 prosenttia katsoo, että viranomaisten on autettava avun tarpeessa olevia, vaikka se merkitsisi velkataakan lisäämistä; 86 prosenttia katsoo, että ympäristönsuojelulainsäädäntöä on tiukennettava; 65 prosentin mielestä ihmisten pitäisi suostua maksamaan korkeampi hinta ympäristöä säästävistä tuotteista; puolet ihmisistä pitää verotusjärjestelmää itselleen epäoikeudenmukaisena ja hyvin monet (yli 75 prosenttia) kannattavat sitä, että Yhdysvallat rajoittaa ja valvoo maahanmuuttajien määrää. Amerikkalaiset näyttävät myös olevan eurooppalaisten tavoin jossain määrin huolissaan muuntogeenisistä tuotteista, sillä 92 prosenttia kannattaa GMO-tuotteiden merkitsemistä (15).

2.8

Amerikkalaiset ja eurooppalaiset ovat vahvasti yksimielisiä siitä, että tarvitaan nykyistä seikkaperäisempää, aktiivisempaa ja jatkuvampaa vuoropuhelua painottamaan erojen sijaan yhteisiä etuja ja kirjaamaan yhteiset intressit monilla maailmantalouden aloilla yhteiseen ohjelmaan. ETSK on aiemmissa lausunnoissaan todennut transatlanttisen kumppanuuden olevan tärkeää ja korostanut, että laaja-alaisen kumppanuuden ja yhteistyön tulee perustua yhteisymmärrykseen sekä toisen osapuolen näkemysten, arvojen, etujen ja yhteiskuntamallin kunnioittamiseen (16).

3.1

Tärkeimmät transatlanttisten suhteiden taustalla olevista ulottuvuuksista ovat seuraavat: EU:n ja Yhdysvaltojen talous- ja kauppasuhteet, maailmanpolitiikka ja turvallisuus, globalisaatio, kansainvälinen talous-, yhteiskunta- ja ympäristökehitys, transatlanttiset instituutiot, sitoutuminen transatlanttiseen kumppanuuteen ja monenvälinen hallintotapa.

3.2.1

Transatlanttisia taloussuhteita käsittelevästä, Joseph Quinlanin laatimasta selonteosta (17) ilmenee, että transatlanttisen talouden siteet ja riippuvuus toisistaan ovat lisääntyneet Berliinin muurin kaaduttua. Ulkomaiset sijoitukset ovat selvästi kauppavaihtoa tärkeämpiä.

3.2.2

Esimerkkinä mainittakoon, että karkeasti ottaen puolet Yhdysvaltojen suorista ulkomaisista investoinneista tehtiin 1990-luvulla Eurooppaan. Yhdysvaltoihin tehtyjen eurooppalaisten sijoitusten osuus oli vuonna 2000 lähes 25 prosenttia suurempi kuin amerikkalaisinvestointien osuus Euroopassa. Vuonna 2001 ja miltei koko 1990-luvun ajan amerikkalaisyritysten kokonaistuloista puolet oli peräisin Euroopasta. Yhdysvaltalaiset yritykset investoivat yli kaksi kertaa enemmän pääomaa Alankomaihin kuin Meksikoon. Eurooppalaiset sijoittavat yksistään Texasiin enemmän kuin Yhdysvallat koko Japaniin.

3.2.3

Vaikka transatlanttiset kauppariidat ovat olleet näkyvästi esillä, itse kauppavaihdon osuus transatlanttisesta kaupasta on alle 20 prosenttia ja riidan kohteena olevan kaupan osuus alle 1 prosentti. Vuonna 1999 käyttöön otetusta ennakkovaroitusjärjestelmästä huolimatta vakavia välirikkoja ovat aiheuttaneet riidat seuraavista aiheista: kaupan puolustusmekanismit (kuten turvatoimenpiteet, polkumyynnin vastaiset toimet ja tasoitustullit), tukiin liittyvät kysymykset, tekijänoikeudet ja muut toimenpiteet esimerkiksi sellaisilla aloilla kuin teräs, banaanit, naudanlihan hormonit, muuntogeeniset tuotteet ja tavaramerkit / maantieteelliset merkinnät. Maaliskuun 16. päivänä 2004 EU:lla oli vireillä 14 WTO-riitaa Yhdysvaltojen kanssa (18). Tuoreimmassa vientiyhtiöitä koskevassa tapauksessa EU asetti tietyille yhdysvaltalaistuotteille tullitariffit, kunnes kiistan taustalla oleva, WTO:n laittomaksi julistama Yhdysvaltain säädös mukautetaan kauppajärjestön sääntöihin.

3.2.4

Eräät EU:n ja Yhdysvaltojen jännitteet ovat peräisin taloudellisen riippuvuuden lisääntymisestä. Kauppariidat eivät useinkaan ole perinteisiä ”rajalla ratkottavia” tapauksia, vaan ne ulottuvat rajojen yli ja vaikuttavat sellaisiin perusluonteisiin sisäpoliittisiin seikkoihin kuin siihen, miten amerikkalaisia ja eurooppalaisia verotetaan, miten yhteiskuntiamme hallitaan tai miten talouksiamme säännellään (19).

3.2.5

EU:n ja Yhdysvaltojen taloudet käyttäytyvät eri tavoin. Yhdysvaltojen talouden katsotaan yleisesti tuottavan parempia tuloksia kuin Euroopan talouden, mutta jopa IMF:n ja OECD:n tietojen mukaan Euroopan tulokset ovat eräillä aloilla parempia kuin USA:n (20). On totta, että Yhdysvaltojen kokonaiskasvuluvut ovat olleet korkeampia kuin Euroopassa, mutta elintaso BKT:na henkeä kohden mitattuna on kasvanut EU:ssa nopeammin kuin Yhdysvalloissa.

3.2.6

Työn tuottavuutta kuvaavat luvut vaihtelevat tarkasteltavan ajanjakson mukaan. Yhdysvalloissa tuottavuus on ollut keskimäärin EU:ta korkeampaa vuodesta 1995 lähtien, mutta alhaisempaa, jos tarkastelujaksoa pidennetään vuosiin 1990—2002. Vaikka USA:n keskivertotuottavuus onkin korkeampi kuin Euroopan, viisi Euroopan maata on menestynyt Yhdysvaltoja paremmin. Työttömyys on keskimäärin korkeampaa Euroopassa, mutta seitsemässä Euroopan maassa on alhaisempi työttömyysaste kuin Yhdysvalloissa.

3.2.7

Työttömyys on ongelmallista sekä taloudelle kokonaisuudessaan — kun resursseja jää käyttämättä — että etenkin yksittäisille ihmisille, jos työttömyyteen yhdistyy puutteellinen sosiaaliturva. Työvoima-asteeseen vaikuttavat suuresti makrotalouspolitiikan lisäksi sellaiset tekijät kuin työmarkkinoiden rakenne, työvoiman koulutustaso tai se, miten sosiaaliturvajärjestelmät on suunniteltu. Työttömyys on yksi köyhyysasteeseen vaikuttavista ja sitä selittävistä tekijöistä tuloerojen, sosiaaliturvan puutteen ja koulutustason ohella.

3.2.8

Verotus on Euroopassa keskimäärin kireämpää kuin Yhdysvalloissa. Se ei kuitenkaan välttämättä ole kilpailuhaitta. Jos verovaroja käytetään oikein, niillä voidaan piristää kansantalouden tuottavuutta. Kansainvälinen talousfoorumi on myöntänyt tämän tosiasian muuttaessaan julkisen talouden laskentamenetelmää, mistä on ollut seurauksena se, että Suomen tulos vuosia 2003—2004 kuvaavassa Kansainvälisessä kilpailuraportissa on parempi kuin Yhdysvaltojen. Myös Ruotsi ja Tanska ovat parantaneet asemiaan ja ovat nyt luokituksessa kolmannella ja neljännellä sijalla (aiemman viidennen ja kymmenennen sijan asemasta) (21).

3.2.9

Tarkasteltaessa samanaikaisesti sekä tuottavuutta että verotusta havaitaan, ettei kireä verotus välttämättä estä tuottavuutta. Viidestä maasta, joiden tuottavuus on vuoden 1995 jälkeen kasvanut enemmän kuin Yhdysvaltojen, — Belgia, Itävalta, Suomi, Kreikka ja Irlanti — sekä kuudesta Yhdysvaltoja korkeamman tuottavuusasteen omaavasta maasta — Saksa, Alankomaat, Irlanti, Ranska, Belgia ja Norja (joka ei ole EU:n jäsen) — vain Irlannissa on alhainen verokanta.

3.2.10

Edellä esitetty osoittaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen taloudet liittyvät vahvasti toisiinsa. Molemmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Molempien talouksilla on lähivuosina edessään merkittäviä haasteita, minkä vuoksi niiden on lisättävä vuoropuhelua ja yhteistyötä, jotta talouselämä toimisi häiriöttä Atlantin kummallakin puolen.

3.3.1

Kylmälle sodalle oli ominaista etenkin se, että EU:lla ja Yhdysvalloilla oli samantapaiset intressit. Siirtyminen kylmästä sodasta tilanteeseen, jossa pääasialliset strategiset haasteet ovat lähtöisin maantieteellisesti eri alueilta ja jossa uhat ovat muuttaneet luonnettaan, on saanut aikaan näkemyseroja siitä, miten uhkiin olisi vastattava.

3.3.2

Globalisaatio voi saada paljon hyvää aikaan, ja se on raivannut tietä monille myönteisille seikoille. Globaalin talouden toimintatavoissa on kuitenkin vielä syvään juurtuneita ja piintyneitä epätasapainottavia tekijöitä. Kun maailmanlaajuistumista tarkastellaan väestön valtaosan kannalta, se ei ole täyttänyt useimpien ihmisten yksinkertaisia ja oikeutettuja odotuksia saada kunnollinen työpaikka ja turvata heidän lapsilleen parempi tulevaisuus. Koska maailmanlaajuinen terrorismi uhkaa avoimia yhteiskuntia, maailmanlaajuisessa hallinnossa on keskityttävä ihmisten huoliin ja pyrkimyksiin sekä parannettava luottamusta ja demokratiaa sekä yksittäisissä valtioissa että koko maailmassa, jotta maapallo olisi yhä turvallisempi. Globalisaation lähtökohdaksi on otettava yleismaailmallisesti tunnustetut arvot sekä ihmisoikeuksien ja yksilön ihmisarvon kunnioittaminen (22). Jos globalisaatiota hallitaan nykyistä paremmin, maapallon ihmiset lähentyvät toisiaan ja maailmasta tulee entistä vauraampi. Globalisaation laadun parantaminen on keskeisessä asemassa parannettaessa ihmisten elämänlaatua ja tehtäessä 2000-luvun ihmisten elämää turvallisemmaksi kaikkialla maapallolla. Jos taas maailmanlaajuistumista hallitaan edelleen yksipuolisesti, tyytymättömyys siihen kasvaa entisestään.

3.3.3

Tällaisessa tilanteessa korruption, diktatuurien ja epäonnistuneiden hallitusten torjuminen sekä työmarkkinaneuvottelumallin ja kansalaisyhteiskunnan rakenteiden aikaansaaminen kaikkialla maailmassa, erityisesti sellaisissa maissa, joiden hallintorakenteet ovat heikot tai vasta kehittymässä, saattaa olla hyödyllinen tapa tehdä maailma turvallisemmaksi ja parantaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua heidän elin- ja työolojaan koskevaan päätöksentekoon.

3.3.4

ETSK:lla on pitkät perinteet sosiaalidialogin ja kansalaisvuoropuhelun rakentajana ja lujittajana EU:n tulevissa jäsenvaltioissa ja unionin ulkopuolisissa maissa. ETSK on niin ikään osallistunut aktiivisesti EU:n käynnistämään Barcelonan prosessiin, joka on Euroopan rakennustyön jatkamisen kannalta hyödyllinen perusta. Lisäksi demokratisoinnin tukemisesta ja työmarkkinaneuvottelumallin rakentamisesta Irakissa saattaa esimerkiksi muotoutua EU:n ja Yhdysvaltojen yhteinen hanke.

3.3.5

Yhdysvaltojen ja EU:n olisi parannettava yhteistyötään myös liikenneturvallisuuden alalla. ETSK:n mielestä ”EU:n on kiireellisesti käytävä kansainvälisen toiminnan johtoon, jotta voitaisiin kehittää avarammat turvallisuuspuitteet, joiden ansiosta pystytään puuttumaan terrorismin syihin sen sijaan, että yritettäisiin pelkästään eliminoida sen seuraukset. — Kun otetaan huomioon meri- ja ilmaliikenteen kansainvälinen luonne, tulee turvallisuusvaatimukset perustaa vastavuoroisiin järjestelyihin, joita sovelletaan yhdenmukaisesti ja kohdistetaan samoin kaikkiin osapuoliin ja jotka eivät haittaa kauppaa sujumasta mahdollisimman tehokkaasti.” ETSK varoitti lisäksi siitä, että ”Eurooppalaiseen filosofiaan ja kulttuuriin kuuluu keskeisesti ihmisoikeuksien kunnioitus. Näitä ikiaikaisia periaatteita ei tule milloinkaan sivuuttaa toimittaessa terrorismin uhkaa vastaan.” (23) Yhdysvaltojen ja EU:n marraskuussa 2003 tekemä sopimus konttien turvallisuudesta ja sopimuksen täytäntöönpano tarjoavat tilaisuuden keskustella asiasta transatlanttisen vuoropuhelun puitteissa. Yhdysvallat ja EU tekevät kansainvälistä yhteistyötä myös ILO:ssa, jossa käsitellään merenkulkijoiden identiteettiä, sekä Kansainvälisen merenkulkujärjestön ja ILO:n yhteishankkeessa satamarakenteiden turvallisuudesta.

3.4.1

Globalisaatio on avannut mahdollisuudet moniin hyötyihin, edistänyt avoimia yhteiskuntia ja avoimia talouksia sekä kannustanut aiempaa vapaampaan tavaroiden, ajatusten ja tiedon vaihtoon. Todella globaali tietoisuus alkaa olla muotoutumassa. Sen ansiosta seurataan valppaasti köyhyyden aiheuttamaa eriarvoisuutta, yhdistymisvapauden loukkauksia, sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää, lapsityövoiman käyttöä ja ympäristön pilaantumista kaikkialla maailmassa (24).

3.4.2

Vaikka kauppavaihto, ulkomaiset investoinnit ja maailmanlaajuinen hyvinvointi ovat lisääntyneet, globalisaatiolla ei ole ollut kaikkien kannalta myönteisiä vaikutuksia. Kun tavaroiden, pääoman, palveluiden ja ihmisten liikkuvuuden tiellä olevia esteitä on vähennetty kaikkialla maailmassa, yritysten kansainvälinen toiminta on helpottunut. Mutta samalla on luotu kansainväliset kilpailuolot, jotka vaikuttavat huolestuttavasti työntekijöihin, verotukseen sekä sosiaaliturvajärjestelmien ja yleishyödyllisten palveluiden rahoituksen kestävyyteen. Ne ovat vuodesta 1990 lähtien lisänneet köyhyyttä eri puolilla maapalloa kaikkiaan 54 maassa (25). Maiden välinen ja niiden sisäinen eriarvoisuus on lisääntynyt, ja rahamarkkinoiden häilyvyys sekä makrotalouden epätasapaino, kuten valuuttasuhteet tai kaupan epätasapaino, uhkaavat maailmantalouden vakautta.

3.4.3

Yhdistämällä ponnistuksensa EU ja Yhdysvallat voivat tuoda esiin globalisaation taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöpotentiaalin parantamalla hallintoa sekä yksittäisten valtioiden että kansainvälisellä tasolla ja parantamalla kansainvälistä kauppaa, investointeja, rahoitusta ja muuttoliikettä koskevia sääntöjä siten, että niissä otetaan huomioon kaikki edut, oikeudet ja vastuut. Näin kasvun tuomat edut saadaan jaettua laajemmin ja tasapuolisemmin ja luotua turvallisuutta ja vakautta kaikkien eduksi.

3.4.4

Maailmanlaajuista hallintoa on parannettava. Kansainvälisillä järjestöillä on nykyisin monenlaisia mandaatteja, ja niiden on koordinoitava toimintaansa. Globalisaation hallinnan tehostaminen edellyttää WTO:n, IMF:n, Maailmanpankin ja OECD:n yhteistoimintaa muiden kansainvälisten instituutioiden kanssa, etenkin ILO:n ja YK:n kanssa, sekä näiden instituutioiden hallintoelinten tehostamista. Yhteistyön on katettava myös sosiaalidialogi ja kansalaisvuoropuhelu.

3.4.5

ETSK korostaa, että on tärkeää kunnioittaa työelämän keskeisiä normeja ja panna ne täytäntöön. Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että USA:n valtiovarainministeriö tukee edelleen Maailmanpankin ja IMF:n pyrkimyksiä pitää työelämän perusnormien tunnustamista tärkeänä, instituutioiden kehittämisohjelmaan sisällytettävänä kysymyksenä (26).

3.4.6

ETSK asettaa kyseenalaiseksi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tukeman työmarkkinoiden sääntelyn radikaalin purkamisen Euroopassa (27). Komitea katsoo, että toiminnalla voi olla vakavia seurauksia eurooppalaiselle yhteiskuntamallille. Komitean mielestä sosiaaliset turvaverkot toimivat talouslaman aikana kipeästi kaivattuina automaattisina vakauttajina.

3.4.7

Atlantin kummallakin puolen kasvaa huoli siitä, että työpaikat viedään teknologian sallimien mahdollisuuksien ja vähäisempien kaupan esteiden sekä erilaisen sääntelykäytäntönsä ansiosta edullisemmassa kilpailuasemassa oleville alueille, joilla työelämän normit ovat löyhempiä sekä ympäristöstandardit ja eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset alhaisempia. Monet taloustieteilijät ovat myöntäneet suuntauksen olevan looginen vapaakaupan mukanaan tuoma ilmiö, joka on mahdollistanut työpaikkojen vaivattoman siirtämisen matalapalkkamaihin (28). Tämän voidaan odottaa aiheuttavan vastaisuudessa rakenteellista pitkäaikaistyöttömyyttä. Koska sekä EU:n perussopimuksissa että luonnoksessa unionin tulevaksi perustuslakisopimukseksi kehotetaan parantamaan elin- ja työoloja, olisi pohdittava mahdollisuutta tiukentaa tällaisten alueiden työelämän normeja ja ympäristömääräyksiä sekä parantaa niiden elin- ja työoloja. Samalla eurooppalaiset ja amerikkalaiset normit olisi säilytettävä nykyisellä tasolla ja parannettava niitä entisestään.

3.4.8

Viime vuosien yritysskandaalien myötä USA:n yleinen mielipide on alkanut suhtautua yrityksiin aiempaa kriittisemmin: 77 prosenttia amerikkalaisista katsoo, että muutamilla suuryrityksillä on liikaa valtaa, ja 62 prosenttia katsoo liikeyritysten tekevän liikaa voittoa (29). Yrityshallinto on siis tärkeä seikka. Jo toteutettujen konkreettisten toimien ja valmisteilla olevien toimien lisäksi — Yhdysvaltojen säätämä Sarbanes-Oxleyn laki, OECD:n yrityshallinnon periaatteiden tarkistus sekä EU:ssa ja jäsenvaltioissa toteutetut toimet — on ryhdyttävä koordinoimaan toimintaa, jotta varmistetaan, että yrityksiä hallitaan vastuuntuntoisesti ja että hallinnossa huomioidaan kaikkien asianosaisten edut.

3.4.9

Sekä EU että Yhdysvallat ovat pyrkineet vauhdittamaan edistystä Dohan-kierroksella. Varmistaakseen, että kansalaisyhteiskunnan näkemykset otetaan nykyistä paremmin huomioon EU:n laajuisissa neuvotteluissa, Euroopan komission kauppapolitiikan pääosasto on tarjonnut kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuden osallistua neuvottelujen valmistelutyöhön ja seurantaan. Myös ETSK on täysimittaisesti mukana kyseisessä prosessissa. ETSK aikoo myös tehdä aloitteen vuoropuhelun käynnistämiseksi kaikilta mantereilta peräisin olevien kumppaneidensa kanssa. Näin komitea voi tehostaa osuuttaan prosessissa. WTO:hon liittyvistä seikoista järjestetään konferenssi heinäkuussa 2004 (30).

3.4.10

Kansalaiset Atlantin molemmin puolin ovat selvästikin huolissaan ympäristöasioista ja ilmastonmuutoksesta, mutta hallitusten näkemykset asiasta poikkeavat melkoisesti toisistaan. Pentagon on hiljattain julkaissut tutkimuksen erilaisten skenaarioiden turvallisuusvaikutuksista ilmastonmuutokseen. Kiisteltäessä Kioton pöytäkirjan ratifioinnista ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset ovat varmasti eräs tärkeä — joskin visainen — keskustelunaihe.

3.4.11

ETSK on usein korostanut myös kestävän kehityksen merkitystä. Vaikka maapallon huippukokouksen kaltaisissa kansainvälisissä tapaamisissa on annettu juhlallisia julistuksia ja sovittu Millennium-tavoitteista tai Lissabonin strategiasta, konkreettisiin toimiin ei vielä ole ryhdytty. ETSK korostaakin useissa lausunnoissaan esittämäänsä kehotusta edistää asiaa (31).

3.4.12

EU on korostanut Dohan WTO-neuvotteluissa kauppapoliittisten toimenpiteiden ohella elintarvikkeiden turvallisuutta, kuluttajansuojaa ja eläinten hyvinvointia. EU:n mielestä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyviä kansainvälisen kaupan sääntöjä on parannettava ja muutettava aiempaa avoimemmiksi.

3.4.13

Maatalouskauppa on yksi vaikeimmista aiheista muun muassa hullun lehmän taudin (BSE), naudanlihan hormonien, viljelytekniikoiden, elintarvikkeiden turvallisuuden ja muuntogeenisten tuotteiden (GMO-tuotteiden) ohella. EU ja Yhdysvallat tekevät runsaasti yhteistyötä maatalouskaupan alalla. GMO:t ja hormonit ovat tuottaneet näille suurille kauppakumppaneille jonkin verran kauppapoliittisia ongelmia. On tärkeää muistaa, että EU ja Yhdysvallat ovat kyenneet tekemään rakentavia kompromisseja meneillään olevalla Dohan kierroksella etenkin maatalousalalla. EU on korostanut ympäristöä ja eläinten hyvinvointia kunnioittavan eurooppalaisen maatalousmallin roolia ja maatalouspolitiikan maltillista uudistamista. Tulevissa kauppasopimuksissa ja kauppaa koskevissa säännöissä olisi hyvin tärkeää ottaa huomioon muut kuin kaupalliset seikat ja kehitysmaiden etuusjärjestelmät.

3.4.14

EU:n uusin laajentuminen on merkittävin unionin tähänastisista haasteista. Se on samalla dynaaminen prosessi ja askel kohti Euroopan yhdentymistä. Laajentuminen vahvistaa koko mantereen rauhaa, turvallisuutta ja vaurautta. Sekä EU että Yhdysvallat ovat kiinnostuneita EU:n uusien jäsenvaltioiden kehittämisestä, suhteiden parantamisesta Venäjän ja EU:n uusien naapureiden kanssa sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja demokratian edistämisestä.

3.5.1

1990-luvulla tehtyjen sopimusten mukaiset institutionaaliset järjestelyt ovat herättäneet jonkin verran tyytymättömyyttä. Syynä ovat olleet muun muassa EU:n ja Yhdysvaltojen valtasuhteiden epäsymmetria, osapuolten eriasteinen kuuluminen Natoon, EU:hun ja muihin instituutioihin, EU:n keskeneräinen yhdentyminen sekä yleinen tyytymättömyys EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokoukseen (32).

3.5.2

Viimeaikaiset ehdotukset institutionaalisten järjestelyjen parantamiseksi osoittavat, että jatkuvan, tiiviin vuoropuhelun käynnistäminen keskeisimmistä aiheista millä tahansa institutionaalisella tasolla näyttää olevan tarkoituksenmukaisin tapa edistää prosessia. Valitettavasti yhdessäkään lähestymistavassa ei oteta asianmukaisesti huomioon sitä, että työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan olisi hyödyllistä osallistua dialogiin.

3.6.1

Molemmat osapuolet korostavat EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden strategista merkitystä ja monenkeskistä kontekstia, koska maailmanlaajuiset haasteet edellyttävät voimien yhdistämistä.

3.6.2

Kuten joulukuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, ”transatlanttiset suhteet ovat korvaamattoman tärkeitä. EU on edelleen täysin sitoutunut rakentavaan, tasapainoiseen ja tavoitteelliseen yhteistyöhön transatlanttisten kumppaneidensa kanssa (34).”

3.6.3

ETSK on Eurooppa-neuvoston kanssa yhtä mieltä siitä, että strategiakumppaneiden on ensisijaisen tärkeää käydä jatkuvaa vuoropuhelua. Komitea suhtautuu myönteisesti neuvoston aikomukseen kannustaa kaikkinaista lainsäädäntäelinten ja kansalaisyhteiskunnan välistä Atlantin ylittävää vuoropuhelua.

3.6.4

Atlantin kummankin rannan kumppanit pystyvät sovittamaan yhteen näkemykset, joita aikamme haasteiden ratkaiseminen edellyttää, jos ne tekevät kahdenvälistä yhteistyötä ja toimivat yhdessä monenkeskisissä instituutioissa.

3.6.5

Monet parhaillaan toteutettavat aloitteet ovat osoittaneet, että transatlanttinen yhteistyö on tärkeää ja että sitä on jatkettava ja syvennettävä. Yhdysvalloissa toimiva Saksan Marshall-säätiö ja Transatlanttinen verkosto The Transatlantic Policy Network (TPN) ovat olleet aktiivisimpina organisaatioina työstämässä EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita. Ne ovat kartoittaneet yleistä mielipidettä sekä suhteiden taloudellisia näkökohtia Atlantin molemmin puolin, järjestäneet yhteyksiä ja konferensseja sekä tehneet suosituksia ja laatineet strategioita EU:n ja Yhdysvaltojen tuleville suhteille.

3.6.6

Transatlanttinen verkosto on laatinut kymmenen kohtaa sisältävän 10-vuotisen toimintasuunnitelman transatlanttisen kumppanuuden vahvistamiseksi. Toimintasuunnitelma on määrä panna täytäntöön vuosina 2005—2015 yhteisesti sovittujen tavoitteiden, toimien ja edistymistä mittaavien valioarvioiden pohjalta. Strategian lähtökohtana on neljä kiinnostuksen kohdetta: talous, puolustus ja turvallisuus sekä poliittiset ja institutionaaliset intressit (35).

3.6.7

Vaikka ohjelma on arvokas panos suhteiden kehittämiseksi, ETSK pahoittelee sitä, ettei siinä juurikaan mainita suhteiden sosiaalista ulottuvuutta.

3.6.8

Talouspuolella on pitkään keskusteltu transatlanttisista markkinoista (36). TPN kehottaa syventämään ja laajentamaan transatlanttisia markkinoita. Jotkut ovat menneet vielä pidemmälle ja kehottavat perustamaan transatlanttisen vapaakauppa-alueen. EU:n yhdentymisestä ja NAFTA:sta saatujen kokemusten perusteella ETSK kannattaa sellaista lähestymistapaa, jossa yhdistetään taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus ja jonka lähtökohtana on taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus. Tämä vastaa myös EU:n perustuslakiluonnosta, jossa yhdeksi unionin päämääräksi asetetaan sosiaalinen markkinatalous.

4.1

Vahva transatlanttinen kumppanuus on tärkeä liikkeellepaneva voima vastattaessa edessä oleviin haasteisiin. Sekä Eurooppa että Yhdysvallat tekevät yhteistyötä maailman eri alueiden kanssa joko kahdenvälisesti tai kansainvälisten instituutioiden tuella ja perustavat toimintansa omiin arvoihinsa, vakaumuksiinsa ja toimintaperiaatteisiinsa. Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus sekä työmarkkinaosapuolten välinen ja kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelu ovat eurooppalaisen hallintotavan perustekijöitä, kun sitä vastoin Yhdysvalloissa niillä on huomattavasti vähemmän merkitystä. Lähestymistapojen väliset erot saattavat siten johtaa ristiriitaisiin suosituksiin ja yhteistoimintamalleihin asianomaisilla alueilla.

4.1.1

Yhdysvallat esimerkiksi suunnittelee Amerikkojen vapaakauppa-alueen perustamista NAFTA-sopimuksen mallin mukaisesti, mutta samanaikaisesti alueella ollaan toisaalta halukkaita hyödyntämään Euroopan yhdentymisestä saatuja kokemuksia. Niinkin erilaiset toimijat kuin Brasilian hallitus, Meksikon presidentti Vicente Fox (nk. NAFTA+), Yhdysvaltojen edustajat ja eräs ammattiliittojen verkosto ovat kehottaneet etsimään Amerikkojen vapaakauppaliitolle FTAA:lle vaihtoehtoa, jossa olisi EU:n kaltaisia aineksia, kuten eroja vähentävä kehitysrahasto, ihmisten vapaa liikkuvuus, osallistuminen päätöksentekoon, yhteinen valuutta ja velvoittavia sosiaalisia normeja (37).

4.1.2

Toisena esimerkkinä mainittakoon, että 10—15 viime vuoden aikana sekä EU että kansainväliset organisaatiot, kuten IMF ja Maailmanpankki, ovat tukeneet taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia Keski- ja Itä-Euroopan tulevissa jäsenmaissa. Koska EU:lla on vain rajallisesti toimivaltaa ja oikeudellisia säännöksiä tietyillä aloilla — esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmistä —, tällaisia uudistuksia ovat johtaneet kansainväliset instituutiot, joiden arvot ja periaatteet eivät ole täysin yhteensopivia eurooppalaisen yhteiskuntamallin kanssa, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia uusien maiden liittyessä unioniin (38).

4.2

Jos Eurooppa haluaa saada äänensä paremmin kuuluviin kansainvälisellä näyttämöllä, sen on jatkettava yhdentymistä parantaakseen sanottavaansa ja toimintamahdollisuuksiaan kansainvälisessä yhteisössä. ETSK suhtautuu myönteisesti puheenjohtajavaltio Irlannin työpanokseen ja toivoo, että jäsenvaltioiden kannoissa viime aikoina tapahtunut kehitys auttaa pääsemään yhteisymmärrykseen tulevasta perustuslaista.

4.3

Transatlanttinen kumppanuus on synnyttänyt joukon institutionaalisia järjestelyjä, joiden osapuolina on sekä hallituksia että lainsäätäjiä ja kansalaisyhteiskunnan muodostamia verkostoja. Kansalaisyhteiskunta osallistuu monimuotoiseen transatlanttiseen vuoropuheluun, jonka aktiivisuudessa on eroja:

4.3.1

Liike-elämää käsittelevä transatlanttinen vuoropuhelu oli ensimmäinen ja samalla aktiivisin vuoropuhelumuoto. Sen tehokkuutta ja tulosten täytäntöönpanoa on kuitenkin epäilty. Vuoropuhelu herätettiin uudelleen henkiin EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa vuonna 2003. Kumpaakin osapuolta edustavat uudet puheenjohtajat totesivat äskettäin huomanneensa, että transatlanttinen liike-elämää käsittelevä vuoropuhelu on elvytettävä, jotta voidaan luoda esteettömät transatlanttiset markkinat ja piristää transatlanttista taloudellista yhteistyötä.

4.3.2

Työmarkkinoita käsittelevää transatlanttista vuoropuhelua ovat käyneet enimmäkseen nykyiset ammatilliset keskusjärjestöt. Sitä on vahvistettava, jotta se antaisi monipuolisen panoksen transatlanttiseen vuoropuheluun ja sosiaalisen ulottuvuuden kehittämiseen. Vuosina 2001—2003 toteutettiin yhteishanke nimeltä ”Transatlanttisen vuoropuhelun tehostaminen työelämän alalla”. Hankkeen yhteydessä järjestettiin työpajoja, joihin osallistui monikansallisten yhtiöiden ay-väkeä.

4.3.3

Kuluttaja-asioita käsittelevä transatlanttinen vuoropuhelu on kuudessa vuodessa kehittynyt vilkkaimmaksi vuoropuhelumuodoksi. Sen yhteydessä on keskusteltu molempia osapuolia kiinnostavista aiheista, kuten GMO-tuotteista, ei-toivotusta kaupallisesta sähköpostista (roskapostista) ja sähköisistä tekijänoikeuksista sekä kehitysmaiden kuluttajia koskettavista asioista. Keskusteluun ovat osallistuneet EU:n ja Yhdysvaltojen kuluttajajärjestöt, ja siinä on huomioitu kummankin osapuolen viranomaisten kuluttajapoliittiset näkemykset.

4.3.4

Ympäristöasioita käsittelevää transatlanttista vuoropuhelua käytiin rahoitusvaikeuksien vuoksi vain vajaat kaksi vuotta, mutta se on ajankohtaisten ympäristöasioiden kannalta keskeinen vuoropuhelumuoto.

4.3.5

Kummankin osapuolen parlamenttien käymää vuoropuhelua on kehitetty lainsäädäntäelinten transatlanttiseksi vuoropuheluksi. Se toteutetaan nykyisin videokonferenssien ja joka toinen vuosi järjestettävien tapaamisten muodossa.

4.3.6

Epävirallista maataloustuottajien transatlanttista vuoropuhelua on lujitettava ja se on yhdistettävä muihin transatlanttisen vuoropuhelun muotoihin ja verkostoihin. Siinä on otettava esiin sellaisia asioita kuin GMO:t, hormonit ja etenkin eurooppalainen maatalousmalli.

4.3.7

Euroopan komissio on lisäksi käynnistänyt kaksi kansalaisille suunnattua koulutuspoliittista aloitetta. Niitä toteutetaan amerikkalaisiin yliopistoihin perustetuissa EU-keskuksissa, aivoriihissä, korkeakouluissa ja paikallistason verkostoissa.

4.3.8

Asetelmaa täydentävät muut epäviralliset vuoropuhelumuodot.

4.4

Euroopan unionissa harjoittamansa neuvoa-antavan toiminnan sekä työmarkkinajärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa tekemänsä maailmanlaajuisen yhteistyön ansiosta ETSK on oivallisessa asemassa edistääkseen transatlanttista vuoropuhelua vahvistavaa toimintaa ja lähentääkseen osapuolia toisiinsa.

5.1

Samoin kuin puheenjohtajavaltio Irlanti, joka pyrkii varmistamaan vankat ja tuloksekkaat poliittiset ja taloudelliset transatlanttiset suhteet, ETSK kannattaa lämpimästi transatlanttista vuoropuhelua. Komitea suosittaa, että vuoropuhelua lujitetaan ja laajennetaan kutsumalla keskusteluihin mukaan mahdollisimman monia sidosryhmiä ja toimijoita sekä kehittämällä ja laajentamalla lähestymistapaa kattamaan vuoropuhelumuotojen kannalta tärkeät kysymykset ja sidosryhmät Atlantin molemmin puolin.

5.2

ETSK kannattaa vahvasti sitä, että Yhdysvaltojen ja Euroopan kansalaisyhteiskuntaa edustaville merkittäville edunvalvontaryhmille tarjotaan rakentava mahdollisuus osallistua vuoropuheluun. 1990-luvulla sopimuksin luotu vuoropuhelurakenne on hyödyllinen väline, jota voidaan ja tulee kehittää edelleen käsittämään yhä useampia kansalaisyhteiskunnan verkostoja.

5.2.1

Jotta vuoropuhelumuodot ja verkostot toimisivat tehokkaasti, niitä olisi kehitettävä sidosryhmien intressien, pyrkimysten ja huolenaiheiden pohjalta ja niissä olisi huomioitava asianomaisia kumppaneita kiinnostavat keskeiset aiheet. Saattaisi olla hyödyllistä keskustella perinpohjaisesti vuoropuhelumuotojen roolista ja tehtävästä sekä siitä, miten niitä voidaan tehostaa. Atlantin kummallakin puolen on muun muassa opittava ymmärtämään etenkin hallitusten ja parlamenttien käymän vuoropuhelun rooli, koska hallitukset ja parlamentit ovat tärkeitä poliittisia vuoropuhelukumppaneita.

5.2.2

Aikaisemmat kokemukset osoittavat, että hallitusten ja korkeiden virkamiesten olisi myös osallistuttava vuoropuheluun ja verkostoihin. Se tekisi niistä eturyhmien kannalta houkuttelevampia. Vuoropuhelujen ja verkostojen vahvistaminen edellyttää myös, että niiden pohdintojen tulokset otetaan nykyistä paremmin huomioon poliittisissa päätöksissä.

5.2.3

Vuoropuhelumuotojen ja verkostojen ylläpitäminen ja niiden vahvistaminen edellyttää sitoutumista ja rahoituksesta huolehtimista, keskeiset kustannukset mukaan luettuina. ETSK toteaa, että rahoitukseen tulisi sisällyttää myös kokouksiin myönnettävä tuki, sillä niitä tarvitaan yhteisen maaperän löytämiseksi, sekä yhteisten hankkeiden kehittämiseen myönnettävä tuki.

5.2.4

ETSK on pitkällä aikavälillä valmis omalta osaltaan tehostamaan vuoropuhelumuodoista ja verkostoista tiedottamista ja niiden välistä yhteisvaikutusta, mikä saattaisi johtaa säännölliseen ja jatkuvaan yhteistyöhön. Olisi myös harkittava transatlanttisen ja/tai Yhdysvaltojen talous- ja sosiaalikomitean perustamista.

5.3

Asioiden käsittelyn lähtökohdaksi olisi otettava vuoropuhelumuotojen ja niitä käyvien tahojen ja verkostojen intressit, pyrkimykset ja huolenaiheet. Vuoropuheluiden puitteissa on jo päätetty kysymyksistä, joita niissä haluttaisiin käsitellä, tai tehty ehdotuksia keskustelun aiheiksi. Vuoropuheluille on myös asetettu tavoitteita, jotka niiden avulla haluttaisiin saavuttaa.

5.3.1

Transatlanttisen liike-elämää käsittelevän vuoropuhelun keskeiseksi teemaksi on viime aikoina otettu jälleen transatlanttisten suhteiden lujittaminen sekä maailmanlaajuisen taloudellisen yhteistyön ja kehityksen edistäminen. Liike-elämää käsittelevässä transatlanttisessa vuoropuhelussa on sitouduttu noudattamaan jäsenten laatimaa ohjelmaa, jossa pitäydytään keskeisissä aiheissa. Sen yhteydessä pyritään ennakoimaan tulevat haasteet sekä vaikuttamaan konkreettisesti korkealla tasolla EU:n ja Yhdysvaltojen liike-elämää koskevaan lainsäädäntäohjelmaan ja politiikkaan tekemällä Yhdysvaltojen hallinnolle ja Euroopan komissiolle avainaiheita koskevia suosituksia. Vuoropuhelun avulla pyritään löytämään ratkaisuja transatlanttisiin taloutta, kauppaa ja investointeja koskeviin ongelmiin sekä tekemään suosituksia aloiksi, joilla hallitukset Atlantin kummallakin puolella voivat ryhtyä yhteistoimiin. Hiljattain on osoitettu neljä painopistealaa: kaupan vapauttaminen sääntelystä ja Dohan kierros, tekijänoikeudet, kansainväliset tilinpäätösstandardit sekä turvallisuus- ja kauppakysymykset. Vuoropuhelun tavoitteena on auttaa luomaan esteettömät transatlanttiset markkinat, jotka toimivat maailmankaupan vapauttamisen ja vaurauden liikkeellepanevana voimana, edistää innovointia, investointeja ja talouskasvua sekä luoda uusia työpaikkoja. Liike-elämää käsittelevän transatlanttisen vuoropuhelun avulla pyritään myös seuraamaan sitä, miten hallitukset edistyvät vuoropuhelun puitteissa tehtyjen suositusten noudattamisessa (39).

5.3.2

Työmarkkinoita käsittelevän transatlanttisen vuoropuhelun osalta työntekijäjärjestöt korostavat transatlanttisten suhteiden merkitystä ja pohtivat, miten suhteita voidaan tehokkaasti laajentaa ja syventää. Työntekijäjärjestöt ovat useiden vuosien ajan pitäneet yllä kumppaneihinsa kahdenvälisiä suhteita ja haluaisivat, että transatlanttista työmarkkinoita käsittelevää vuoropuhelua laajennetaan. Sosiaalisen, taloudellisen ja työmarkkinaulottuvuuden aloilla on runsaasti mahdollisia keskustelunaiheita. Voitaisiin myös vaihtaa tietoa parhaista käytänteistä, joilla on puututtu molemmin puolin Atlanttia tapahtuviin yrityssiirtoihin. Laajamittaiset yritysromahdukset ovat nostaneet esiin kysymyksen siitä, miten yritysjohdon valvontaa olisi tehostettava, jotta tilivelvollisuus paranisi ja työntekijät saisivat äänensä kuuluviin yrityksessä. Muita vuoropuhelun yhteydessä käsiteltäviä tärkeitä keskustelunaiheita ovat sosiaaliturvan tarkistaminen, terveydenhuolto, yleissivistävä ja ammattikoulutus, työsuojelu, eläkejärjestelmät, työmarkkinaosapuolten välisten suhteiden laajentaminen muun muassa puitesopimuksin sekä keskeisten kansainvälisten työelämän normien asettaminen kehitysyhteistyöavun ehdoksi (40).

5.3.3

Kuluttaja-asioita käsittelevän transatlanttisen vuoropuhelun yhteydessä tehdään yhteisiä kuluttajapoliittisia suosituksia Yhdysvaltojen hallitukselle ja Euroopan unionille, jotta ne ajaisivat politiikoissaan kuluttajien etuja. Vuoropuhelua käyvät kuluttajajärjestöt, joista 45 edustaa EU:ta ja 20 Yhdysvaltoja. Vuoropuhelua käydään etupäässä työryhmissä, jotka käsittelevät elintarvikkeisiin liittyviä kysymyksiä, sähköistä kaupankäyntiä, talouskysymyksiä ja tekijänoikeuksia. Työryhmissä laaditaan myös kuluttaja-asioita käsittelevää transatlanttista vuoropuhelua koskevia yhteisiä kantoja. Vuoropuhelun ensisijaisena tavoitteena on edistää vuosina 2003—2004 mm. seuraavia hallitustasolla toteutettavia toimia: lääkeaineiden saatavuutta koskevat tekijänoikeussäännöt, muuntogeeniset organismit, ravintoainemerkinnät, ei-toivottu kaupallinen sähköposti (roskaposti), Internet-petokset ja kuluttajan oikeussuoja, tuotemerkinnät ja kauppalainsäädäntö, kaupankäynnin avoimuus ja ennakkovaroitusjärjestelmä (41).

5.3.4

Ympäristöasioita käsittelevä transatlanttinen vuoropuhelu on valitettavasti epäonnistunut. Koska kuitenkin esimerkiksi maapallon lämpötilan kohoamisella on huomattavia vaikutuksia, transatlanttisia kansalaisyhteiskunnan ympäristöalan verkostoja olisi kannustettava ryhtymään toimiin.

5.4

ETSK lienee hyödyllinen foorumi, josta käsin transatlanttisen vuoropuhelun eri osa-alueita ja niiden vuorovaikutusta voidaan vahvistaa.

5.4.1

ETSK tarjoutuu järjestämään konferenssin yhdessä merkittävien toimijoiden kanssa. Konferenssin tavoitteena olisi kannustaa ympäristöasioita käsittelevien transatlanttisten kansalaisyhteiskunnan verkostojen luomista, edistää yhteisymmärrystä hallituksista riippumattomalla tasolla käytävän vuoropuhelun ja käsiteltävien aiheiden merkityksestä, pohtia sitä, miten päämäärät ja strategiat parhaiten saavutetaan, vaihtaa näkemyksiä ja työskennellä yhdessä.

5.4.2

Konferenssia valmistellessaan ETSK voisi olla yhteydessä tärkeimpiin toimijoihin ja instituutioihin, jotta saadaan selville, mitkä tahot edustavat kansalaisyhteiskuntaa konferenssissa ja mitkä ovat niiden kiinnostuksen kohteet ja huolenaiheet sekä asiat, joita ne haluaisivat käsitellä. Samalla pohjustetaan yhteistyötä.

5.4.3

Vuoropuhelua vahvistamalla aktivoidaan kansalaisyhteiskuntaa Atlantin molemmin puolin, luodaan tehokkaita verkostoja, edistetään transatlanttisten kansalaisyhteiskunnan verkostojen sekä vuoropuhelujen sisäistä ja niiden välistä näkemystenvaihtoa, avataan korkean tason väyliä hallituksen suuntaan ja autetaan solmimaan hyviä ammattimaisia suhteita kyseisten verkostojen sekä vuoropuhelumuotojen ja hallitusten/hallintojen välille. Se siis lujittaisi ja parantaisi institutionaalisia rakenteita, mistä EU:n ja Yhdysvaltojen lisäksi hyötyisi pitkällä aikavälillä myös muu maailma.