28.9.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 241/27

1.1

Neuvosto hyväksyi 28. syyskuuta 2000 päätöksen 2000/596/EY Euroopan pakolaisrahaston (European Refugee Fund) perustamisesta vuosiksi 2000—2005 (jäljempänä ’ERF:n I vaihe’). Viideksi vuodeksi myönnettiin 36 miljoonan euron rahoitustuki. Etenkin Euroopan parlamentin aloitteesta (1) rahaston avulla järkeistettiin ensimmäistä kertaa toimia, joita budjettikohtiin oli vuosittain liitetty vuodesta 1997, ja luotiin niille tarvittava rakenne. Aiheesta tuolloin antamassaan lausunnossa ETSK kannatti kyseistä ehdotusta neuvoston päätökseksi (2).

1.2

Noin vuotta ennen ERF:n I vaiheen päättymistä eli joulukuun 31. päivää 2004 komissio laati analyysin kokemuksista, joita toteutuksesta oli saatu jäsenvaltioissa ja yhteisön tasolla. Lisäksi se järjesti arviointikonferenssin (3) ja teetti vaikutustenarvioinnin (4) rahaston toiminnan jatkamista koskevaa ehdotusta varten. Arvioinnissa on otettu huomioon myös yhteisön muiden toimien ja ohjelmien vaikutukset ja niiden kanssa syntyneet yhteisvaikutukset (5).

1.3

Komissio esitti saatujen kokemusten pohjalta 12. helmikuuta 2004 ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta kaudelle 2005—2010. Se on käsillä olevan lausunnon aiheena.

2.1

Komissio ehdottaa rahaston (ERF:n II vaihe) perustamista siten, että kuudeksi vuodeksi myönnetään 687 miljoonan euron määräraha. Rahastosta tuettaisiin jäsenvaltioiden toimia, jotka liittyvät sellaisten unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden vastaanottoon, kotouttamiseen ja vapaaehtoiseen paluumuuttoon, joille on myönnetty pakolaisasema (6) tai jotka saavat kansainvälistä suojelua (uudelleensijoittamisohjelman perusteella) tai toissijaista suojelua tai ovat hakeneet jotakin edellä mainittua suojelua tai saavat tilapäistä suojelua (7).

2.2

Tukikelpoiset toimet. Vastaanottoon, kotouttamiseen ja vapaaehtoiseen paluumuuttoon liittyviä aloja, joilla toteutettavia toimia varten jäsenvaltiot voivat saada osarahoitusta ERF:n II vaiheessa, on runsaasti. Niitä ovat erityisesti vastaanottoon liittyvät perusrakenteet, aineellinen, lääkinnällinen ja psykologinen apu, sosiaalinen ja hallinnollinen apu, kieliapu, koulutus ja työelämään pääsyn edistäminen sekä vastaanottojärjestelyjen kehittäminen. Lisäksi niihin kuuluvat Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusarvojen omaksumisen edistäminen, vastaanottavan valtion kansalaisille suunnattu tiedotus ja kohderyhmien kannustaminen osallistumaan yhteiskunta- ja kulttuurielämään, lopullisten edunsaajien auttaminen tulemaan toimeen itsenäisesti, paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten osallistumista edistävät toimet, vapaaehtoisille paluumuuttajille suunnattu tiedotus ja neuvonta sekä lähtömaahan uudelleenasettautumista koskeva tuki.

2.2.1

Jos käyttöön otetaan tilapäisen suojelun antamiseen liittyviä järjestelyjä, rahastosta voidaan myöntää tukea (enintään 80 prosenttia kustannuksista) myös hätätoimenpiteisiin, jotka voivat käsittää seuraavantyyppisiä toimia: vastaanotto, majoitus, toimeentulomahdollisuuksien tarjoaminen, lääkinnällinen ja psykologinen apu, henkilöstö- ja hallintokulut sekä logistiikka- ja kuljetuskulut.

2.2.2

ERF:n II vaiheen määrärahoista 10 prosenttia on varattu komission suoraan hallinnoimiin yhteisön toimiin. Kyseisillä varoilla voidaan tukea yhteisön tason yhteistyötä, verkostojen perustamista kokemusten vaihtamiseksi, innovatiivisia kokeiluhankkeita, tutkimusta sekä uuden sovelletun tekniikan käyttöä pakolaisten avustustoimien yhteydessä.

2.3

ERF:n II vaiheen täytäntöönpano. ERF:n II vaiheen täytäntöönpano perustuu seuraavanlaiseen jäsenvaltioiden ja komission vastuunjakoon:

2.3.1

Komissio laatii monivuotisten ohjelmien suuntaviivat ja varmistaa, että jäsenvaltioilla on moitteettomasti toimivat hallinto- ja valvontajärjestelmät, sekä vastaa yhteisön toimien täytäntöönpanosta. Komissiota avustaa päätöksen 1999/468/EY mukainen komitea.

2.3.2

Jäsenvaltiot vastaavat maakohtaisten toimien täytäntöönpanosta ja perustavat ERF:n vastuuviranomaisen, jolla on oltava oikeushenkilöys ja asianmukaiset hallintovalmiudet. Jäsenvaltioilla on lisäksi päävastuu toimien varainhoidon valvonnasta, ja ne tekevät komission kanssa yhteistyötä tilastotietojen keräämiseksi.

2.3.3

Jäsenvaltiot ja komissio huolehtivat yhdessä toimien tulosten levittämisestä, avoimuudesta, toimien yleisestä johdonmukaisuudesta ja siitä, että toimet täydentävät muita asiaan vaikuttavia välineitä ja toimia.

2.4

Ohjelmasuunnittelu. Toimia on tarkoitus toteuttaa kahdella kolmivuotisella ohjelmakaudella (2005—2007 ja 2008—2010). Jäsenvaltiot esittävät kolmivuotista ohjelmasuunnitelmaa koskevat ehdotuksensa komissiolle, ja komissio hyväksyy ne komiteamenettelyn mukaisesti viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tarkastettuaan, että ne ovat suuntaviivojen mukaisia. Monivuotiset ohjelmat pannaan täytäntöön vuotuisten työohjelmien avulla.

2.5

Resurssien jako. Kukin jäsenvaltio saa rahastosta 300 000 euron määrärahan. Uusille jäsenvaltioille myönnetään kolmena ensimmäisenä vuotena 500 000 euron määräraha.

2.5.1

Loput vuosittain käytettävissä olevista määrärahoista jaetaan jäsenvaltioiden kesken seuraavasti: 35 prosenttia määrärahoista suhteutettuna niiden henkilöiden määrään, joilla on kolmen edeltävän vuoden aikana ollut pakolaisasema, joiden on uudelleensijoittamisohjelman perusteella todettu olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa tai jotka saavat toissijaista suojelua, ja 65 prosenttia määrärahoista suhteutettuna kolmen edeltävän vuoden aikana turvapaikkaa hakeneiden tai tilapäistä suojelua saaneiden henkilöiden määrään. Osa vuosittain myönnettävästä rahoituksesta voidaan käyttää teknisen ja hallinnollisen tuen menoihin. Rahastosta myönnetään rahoitusta avustuksina, joita ei tarvitse maksaa takaisin. Jos kuitenkin todetaan, että varoja on käytetty väärin, ne on palautettava, ja maksettaviin määriin lisätään Euroopan keskuspankin soveltaman korkokannan mukainen viivästyskorko korotettuna 3,5 prosenttiyksiköllä. Voidakseen saada ohjelmakauden alussa maksettua summaa seuraavat yhteisrahoituserät jäsenvaltioiden on toimitettava täytäntöönpanoa koskeva kertomus sekä vastuuviranomaisesta toiminnallisesti riippumattoman yksikön varmentamat menoilmoitukset.

2.5.2

Yhteisön osuus jäsenvaltioiden toimien rahoituksesta voi olla enintään 50 prosenttia kokonaiskustannuksista. Osuutta voidaan korottaa 60 prosenttiin innovatiivisten tai valtioiden rajat ylittävien toimien osalta ja 75 prosenttiin koheesiorahaston edunsaajiin kuuluvissa jäsenvaltioissa toteutettavien toimien osalta.

2.6

Arviointi. Komissio esittää ensimmäisen välikertomuksen viimeistään 30. huhtikuuta 2007, toisen välikertomuksen viimeistään 31. joulukuuta 2009 ja jälkiarviointikertomuksen viimeistään 31. joulukuuta 2012.

3.1

ETSK pitää komission ehdotusta yleisesti ottaen erittäin myönteisenä. Komitea katsoo, että ERF:n II vaihe voi edistää merkittävästi turvapaikkaoikeutta koskevien perustamissopimuksen IV osaston kohtien täytäntöönpanoa sekä Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston ja Eurooppa-neuvoston muiden kokousten tekemien viisumi-, maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan suuntaviivoja ja toteuttamissääntöjä koskevien päätösten täytäntöönpanoa. Koska kyseisiä neuvoston päätöksiä ei ole pantu täytäntöön tai koska neuvosto on tehnyt niiden sisällöstä sopimuksia, jotka heikentävät alkuperäistä ehdotusta ja joiden perusteella jäsenvaltioissa voidaan edelleen soveltaa huomattavan erilaisia sääntöjä, rahasto ei todennäköisesti voi toimia täydellä teholla. ETSK on pettynyt siihen, että neuvoston äskettäin hyväksymä pakolaisasemaa koskeva direktiivi (8) on sisällöltään varsin kaukana sekä komission ehdotuksesta (9) että ETSK:n lausunnossaan (10) esittämistä toiveista ja kehotuksista.

3.1.1

Ohjelman merkitys on sanomattakin selvä, kun otetaan huomioon, että vuosittain turvapaikkaa hakee noin 400 000 ihmistä (11). Useat heistä ovat joutuneet kärsimään paljon, ja heitä kohtaan tulee osoittaa solidaarisuutta. Kyseisille ihmisille tulee tarjota aineellista, moraalista ja psykologista apua, ihmisarvoinen vastaanotto ja asianmukaiset palvelut. Lisäksi tarjolla tulee olla selkeät ja tehokkaat menettelyt, mahdollisuus kotoutua vastaanottavaan yhteisöön työn tai muun toiminnan avulla sekä mahdollisuus palata turvallisesti lähtömaahan, mikäli kyseinen henkilö todistetusti ja tietoisesti niin haluaa.

3.2

Määrärahoja on lisätty huomattavasti ERF:n I vaiheeseen verrattuna (687 miljoonaa euroa kuudeksi vuodeksi, kun edellisessä vaiheessa myönnettiin viideksi vuodeksi 36 miljoonaa euroa), mutta ETSK muistuttaa, että ERF:n I vaiheessa käytettävissä olleet varat olivat hyvin niukat pakolaistilanteeseen nähden. Komitea on tyytyväinen siihen, että turvallisuutta, oikeutta, maahanmuuttoa ja turvapaikka-asioita koskeva luku on asetettu selkeästi etusijalle ehdotuksessa vuosien 2007—2013 rahoitusnäkymiksi ja että kyseisiin toimiin varataan asteittain yhä enemmän määrärahoja. ERF:n II vaiheeseen myönnettävä rahoitus on siis johdonmukaista jatkoa tälle kehitykselle.

3.2.1

ERF:n II vaihe on toisaalta tämän tärkeän politiikan toteuttamisen kannalta välttämätön solidaarisuuden osoitus, ja toisaalta se osoittaa toimielinten tiedostavan, että perustamissopimuksen IV osastoon liittyviä ongelmia ei saada ratkaistuiksi ilman kaikkien toimijoiden voimakasta yhteisvastuuta. Tarvitaan strategisesti määrätietoisia, tarkasti toteutettuja toimia, joita kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset tukevat. Lisäksi on määriteltävä oikeudet, välineet ja mekanismit yhteisen turvapaikkapolitiikan täytäntöönpanoa varten. ETSK muistuttaa, että ERF:n II vaiheen täytäntöönpanon tulee täydentää ja lujittaa jäsenvaltioissa jo toteutettuja toimia eikä korvata niitä. Erityisesti työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumista ei tulisi vähentää vaan lisätä ja kehittää.

3.2.2

Yhteisön toimiin varattavaa osaa resursseista ehdotetaan perustellusti korotettavaksi ERF:n I vaiheessa sovelletusta viidestä prosentista kymmeneen prosenttiin ERF:n II vaiheessa. ETSK palauttaa mieliin todenneensa ERF:n I vaihetta käsittelevässä lausunnossaan, että yhteisön toimiin tulisi varata 10 prosenttia resursseista. Komitea korostaa, että osuus on pidettävä määrätietoisesti vähintään 10 prosentin tasolla, jotta kyseisten toimien avulla voidaan saavuttaa seuraavat kaksi toisiinsa liittyvää tavoitetta: edistää (myös järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan esittämiä) valtioiden rajat ylittäviä ja innovatiivisia aloitteita sekä tukea tutkimusta ja näkemystenvaihtoa kaikissa jäsenvaltioissa.

3.3

Myös toimien jaottelu (vastaanotto, kotouttaminen ja vapaaehtoinen paluumuutto) on tasapainoinen ja sopusoinnussa jäsenvaltioiden nykytilanteen sekä lähitulevaisuudessa odotettavissa olevien turvapaikanhakijoiden tai erityyppistä suojelua saavien henkilöiden määrien kanssa. Viiden kohderyhmän mukaan suhteutettava yhteisrahoitus kuvastaa jäsenvaltioiden nykytilannetta, mutta tilanteen odottamattoman muuttumisen takia mahdollisesti tarvittavia mukautuksia voidaan tehdä, kun monivuotiset ohjelmat pannaan täytäntöön vuotuisten työohjelmien avulla. Komiteamenettelyn soveltaminen mahdollistaa lisäksi täytäntöönpanon kollektiivisen valvonnan ja edistää hyvien käytäntöjen ja innovatiivisten toimien leviämistä. ETSK:n mielestä merkittävä osa resursseista tulee ohjata vastaanotto- ja kotouttamistoimiin. Komitea toivoo jäsenvaltioiden välttävän sitä, että monivuotiset ohjelmat painottuisivat liikaa vapaaehtoista paluumuuttoa koskeviin toimiin.

3.3.1

ETSK arvostaa suuresti sitä, että kotouttamistoimien yhteydessä mainitaan myös työelämään osallistumisen edistäminen, sillä mahdollisuus ansaita itse oma toimeentulonsa — tai merkittävä osa siitä — valaa ihmisiin itseluottamusta ja luo tunteen ympäröivään yhteiskuntaan kuulumisesta. Näin voidaan torjua myös sitä, että nuoret joutuisivat olemaan kauan työttömänä ja niukan toimeentulon varassa ja että he ajautuisivat sen takia mukaan arveluttavaan tai laittomaan toimintaan. ETSK korostaa kuitenkin, että ERF:n II vaiheen kohderyhmiin kuuluville tulee tarjota sellaiset työolot, että he voivat osallistua aktiivisesti itseään koskeviin menettelyihin ja toimiin. ETSK:n on pettymyksekseen todettava, että neuvoston äskettäin tekemän pakolaisasemaa koskevan päätöksen mukaan jäsenvaltiot voivat itse päättää, annetaanko pakolaisille mahdollisuus integroitua työelämään vai ei. Komitea muistuttaa korostaneensa lausunnoissaan (12) johdonmukaisesti sitä, että kyseisten henkilöiden työskentelyä tulee edistää. ETSK:n kantana on, että työelämään osallistuminen on oikeus, jonka tulisi olla kaikissa tapauksissa yhtäläinen kaikille.

3.3.2

ETSK ehdottaa lisäksi, että tietyssä mielessä etusijalle asetettaisiin myös kulttuurivalistus ja psykologinen valmennus, jota on tarkoitus antaa pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja erityyppistä suojelua saavien henkilöiden kanssa tekemisiin joutuville hallinto- ja poliisiviranomaisille. Tällaista toimintaa tarvitaan vastapainoksi negatiiviselle kuvalle ja negatiivisille stereotypioille, joita lehdistö ja sähköiset viestimet liian usein levittävät pakolaisten tilanteesta. Mainittujen kohderyhmien ja vastaanottajamaiden asukkaiden välistä vuoropuhelua ja molemminpuolista kulttuurien tuntemusta edistävät toimet ovat niin ikään erittäin tärkeitä kotoutumisen sekä ERF:n II vaiheen tehokkaan täytäntöönpanon edellyttämän yhteiskunnallisen yhteisymmärryksen varmistamiseksi.

3.4

ETSK pitää ohjelman toteuttamisstrategiaa (suuntaviivat, vuotuisten työohjelmien avulla toteutettavat monivuotiset ohjelmat, kaksi väliraporttia komissiolta ja jälkiarviointikertomus) tarkoituksenmukaisena. Se on samantapainen kuin järjestelyt, joita jäsenvaltioiden ja yhteisön yhteisten toimien täytäntöönpanossa on jo aiemmin sovellettu. Tällaiset järjestelyt ovat osoittaneet, että menettelyt, jotka helpottavat vastuun asianmukaista jakoa yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä, ovat tehokkaita ja edistävät yhteisvastuuseen perustuvan toissijaisuusperiaatteen toteutumista. ERF:n II vaihe ei voi olla pelkkä jäsenvaltioiden välisen resurssien uudelleenjaon väline, vaan sen avulla tulee pyrkiä — kuten edellä kohdassa 3.1 todetaan — edistämään yhteisen turvapaikkapolitiikan toteutumista. Kun otetaan huomioon, ettei kaikkia yhteisen turvapaikkapolitiikan luomiseksi ehdotettuja oikeudellisia välineitä ole vielä hyväksytty, ERF:n II vaiheen täytäntöönpano voi myös auttaa jäsenvaltioita tekemään tarvittavat päätökset aiempaa tietoisemmin ja harkitusti.

3.4.1

ERF:n vastuuviranomaisen perustaminen jokaiseen jäsenvaltioon edistää maakohtaisten ohjelmien yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, jäsenvaltioiden toimien avointa ja asianmukaista toteutusta sekä kansalais- ja kansalaisyhteiskuntasuhteita, jotka ovat välttämättömiä. ETSK korostaa, että sidosryhmiä on tärkeää kuulla, osallistaa ja vastuullistaa monivuotisten ohjelmien valmistelun alkuvaiheista lähtien. Tämän seikan merkitys ilmenee myös ehdotuksesta. Huomion kiinnittäminen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja paikallisviranomaisten osallistumismahdollisuuksiin on keskeinen metodologinen periaate. Sen avulla voidaan varmistaa, että kentällä saadut kokemukset otetaan tarkoituksenmukaisesti huomioon, jäsentää yhteiskunnallista keskustelua, päästä yhteisymmärrykseen ja varmistaa asiaa koskevien hallintotoimien (governance) asianmukaisuus. ETSK on korostanut tätä seikkaa useissa lausunnoissaan ja toteaa tyytyväisenä, että komissio on ottanut sen ehdotuksessaan huomioon.

3.4.1.1

Komitea pitää erityisen tärkeänä, että kansalaisjärjestöille taataan mahdollisuus käydä vastaanotto- ja kauttakulkukeskuksissa ja osallistua vastaanottotoimiin. Kyseisten toimien vaikuttavuuden parantamiseksi osallistumisia varten voitaisiin luoda erityinen yhteisön toimi.

3.4.2

Kuluneina vuosina kaikissa jäsenvaltioissa saatujen kokemusten perusteella on selvää, että valtiollisten ja paikallisten viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välinen yhteistyö on hedelmällistä. ETSK toivoo, ettei ERF:n II vaiheen täytäntöönpanon yhteydessä hukata yhteistyön perinteitä, vaan yhteistyötä varten luodaan uusia, entistä johdonmukaisempia välineitä.

3.5

Jäsenvaltioittain vaihtelevasta tilanteesta johtuvat ongelmat otetaan ERF:n II vaiheen järjestelyjen yhteydessä huomioon. Keskeisenä resurssienjakoperusteena on edelleen kohderyhmiin kuuluvien henkilöiden määrä kussakin jäsenvaltiossa. ETSK toteaa, että monivuotisia ohjelmia koskevien suuntaviivojen yhteydessä kyseiset erot ja etenkin asiaa koskevan politiikan erilainen kehitys eri jäsenvaltioissa tulee ottaa tarkoin huomioon.

3.5.1

Komitean mielestä on merkityksellistä, joskin lähinnä symbolista, että EU:n uudet jäsenvaltiot saavat ensimmäisinä kolmena vuonna vuosittain suuremman määrärahan kuin nykyiset 15 jäsenvaltiota. Uusilla jäsenvaltioilla ei ole vielä paljon kokemusta kyseisistä asioista, ja eräät niistä sijaitsevat EU:n uusilla ulkorajoilla. On siis ensiarvoisen tärkeää, että ne integroituvat nykyisissä jäsenvaltioissa jo toteutettavaan turvapaikkapolitiikkaan ja pystyvät hyödyntämään kyseistä alaa koskevia yhteisön välineitä. Erityisen tärkeää on jakaa nykyisten jäsenvaltioiden kokemukset uusien jäsenvaltioiden kanssa ja antaa niille erityistä tukea esimerkiksi siten, että etusijalle asetetaan yhteisön toimet tarvittavien turvapaikka-asioita koskevien hallinto- ja organisointivalmiuksien parantamiseksi.

3.6

ETSK painottaa, että ERF:n II vaiheen rahoitusmenettelyjen tulee olla tehokkaita ja että niistä tulee karsia kaikki epäolennainen. Tässä yhteydessä tulee välttää sitä, että menettelyjen monimutkaisuus tai epäselvyys johtaisi väärinkäytöksiin. Komitea korostaa, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, jotka huolehtivat pakolaisista ja erityyppistä suojelua saavista henkilöistä, ei tule kuormittaa monimutkaisilla tai hankalilla menettelyillä. Edellä mainitut seikat koskevat sekä jäsenvaltioissa että yhteisön tasolla toteutettavia toimia. Vaikka kansalaisjärjestöjen onkin noudatettava asianmukaisesti tiukkoja avoimuusvaatimuksia, niiden toiminta ja joustotarpeet ovat hyvin erilaisia kuin esimerkiksi rakennusyhtiöllä, joka voittaa vastaanottokeskuksen rakentamista koskevan tarjouskilpailun. ETSK:n mielestä vaarana on, ettei vastuuviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sopimuksissa velvollisuuksia ja vastuita jaeta riittävän selkeästi. Tällöin sopimuksen tehneet organisaatiot joutuvat käyttämään enemmän voimavaroja hallinnollisiin toimiin ja menoselvitysten tekoon kuin tehokkaaseen toimintaan kohderyhmään kuuluvien henkilöiden oikeuksien valvomiseksi ja tarpeiden täyttämiseksi.

3.6.1

Lisäksi ETSK katsoo, että korkoa, joka peritään aiheettomasti maksettujen summien palauttamisen yhteydessä, tulisi korottaa vain symbolisesti. Muutoin vaarana on, että jäsenvaltiot sisällyttävät hankintasopimuksiin omien etujensa suojelemiseksi erittäin rajoittavia menettelyjä. Sekin heikentäisi kansalaisjärjestöjen toimien tehoa ja osallistumishalukkuutta. ETSK muistuttaa, että turvapaikkapolitiikkaan liittyviä toimia ei hoideta yhdessäkään jäsenvaltiossa yksin viranomaisvoimin ja että eräissä jäsenvaltioissa pakolaisten ja suojelua saavien henkilöiden tilanne olisi toivoton ilman kansalaisjärjestöjen toimia ja niiltä saatavaa apua. ETSK toivookin, että kyseiset huolenaiheet otetaan huomioon ERF:n II vaihetta koskevissa täytäntöönpanosäännöissä.

3.7

ETSK pyytää, että komissio kehottaisi jäsenvaltioita määrittämään yhteiset tietojenkeruukriteerit. Määrälliset näkökohdat ovat ERF:n II vaiheen täytäntöönpanon yhteydessä yhtä tärkeitä kuin laadulliset näkökohdat, sillä yhteisrahoitus jaetaan nimenomaan niiden tietojen perusteella, jotka koskevat eri kohderyhmiin kuuluvien, pakolaisasemassa olevien tai muuntyyppistä suojelua saavien tai sitä hakeneiden henkilöiden määrää.

3.8

Ehdotetun päätöksen 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen arviointien yhteydessä jäsenvaltioiden tulisi kuulla kansalaisjärjestöjä ja yhteiskunnan eri osapuolia.

4.1

ETSK:n mielestä ehdotus Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta kaudeksi 2005—2010 (ERF:n II vaihe) on oivallinen. Rahastolle ehdotetaan osoitettavaksi merkittävät resurssit, ja sen rakenteessa korostuu jäsenvaltioiden ja komission yhteisvastuullisuus. Komitea korostaa, että vastaanotto- ja kotouttamisvaiheita tulee edelleen pitää hyvän turvapaikkapolitiikan peruspilareina.

4.2

ETSK arvostaa sitä, että ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden ja niiden perustamien vastuuviranomaisten tulee ottaa toimintaan mukaan kaikki sidosryhmät — erityisesti kansalaisyhteiskunnan organisaatiot sekä alue- ja paikallisviranomaiset — ja tehdä niiden kanssa yhä tehokkaammin yhteistyötä. Komitea huomauttaa kuitenkin, että ERF:n II vaiheen täytäntöönpanon yhteydessä etusijalle tulee asettaa toimien tehokkuus. Menettelyjen tulee olla sellaisia, että jäsenvaltioiden eri toimijoiden on helppoa ja yksinkertaista toimia.

4.3

ETSK korostaa, että pakolaisia koskevan tiedon keruuta varten tulee määrittää yhteiset kriteerit. Näin varmistetaan myös eri jäsenvaltioissa toteutettavien toimien tasapuolinen kohtelu ja vertailukelpoisuus. Komitea kehottaa kohdistamaan yhteisön toimet ensisijaisesti uusien jäsenvaltioiden hallinto- ja organisointivalmiuksien kehittämiseen ja tukemiseen.

4.4

ETSK toivoo, että ERF:n II vaihetta koskeva päätös tehdään ripeästi ja että samalla annetaan myös asianmukaiset ja selkeät täytäntöönpanosäännöt.