52003AE0592

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus: Neuvoston asetus riisin yhteisestä markkinajärjestelystä"

(KOM(2003) 23 lopullinen - 2003/0009 (CNS))

(2003/C 208/18)

Neuvosto päätti 10. helmikuuta 2003 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. huhtikuuta 2003. Esittelijä oli Maria Luísa Santiago.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14. ja 15. toukokuuta 2003 pitämässään 399. täysistunnossa (toukokuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 74 puolesta, 6 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Komissio ehdottaa Agenda 2000:ssa hahmotellun keskipitkän aikavälin uudistuksen mukaisesti, että nykyistä riisin yhteisestä markkinajärjestelystä annettua asetusta(1) muutetaan seuraavasti:

- Interventiohintaa alennetaan kerralla 50 %. Tällöin tosiasiallinen tukihinta, joka on 150 euroa tonnilta, vastaisi maailmanmarkkinahintoja.

- Nykyinen suora tuki nostetaan 52 eurosta tonnilta 177 euroon tonnilta, ja se jaetaan seuraavasti:

- 102 euroa tonnilta sisällytetään maatilan tulotukeen ja maksetaan aiempien tukioikeuksien perusteella nykyisten taattujen enimmäispinta-alojen rajoissa

- loput 75 euroa tonnilta kerrottuna vuoden 1995 uudistuksessa määritellyllä maakohtaisella tuotolla maksetaan riisintuotannolle myönnettävänä lajikohtaisena tukena.

- Taattu enimmäispinta-ala muutetaan 433423 hehtaarista 392801 hehtaariin.

- Julkinen interventiojärjestelmä korvataan yksityisellä varastointijärjestelmällä, jonka säännöistä päättää hallintokomitea ja joka otetaan käyttöön vain markkinahinnan jäädessä alle tukihinnan (150 euroa tonnilta) kahtena peräkkäisenä viikkona.

- Otetaan käyttöön erityistoimenpide, jota sovelletaan silloin, kun paddyriisin keskimääräinen markkinahinta jää kahden peräkkäisen viikon ajan alle 120 euroon tonnilta ja pysyy todennäköisesti kyseistä hintaa alhaisempana.

- Otetaan käyttöön tuen vähentämisjärjestelmä siten, että vuonna 2006 tukia leikataan 1 % ja vuonna 2012 vastaavasti 19 % ja vähennys kohdistetaan tukien osiin eri soveltamisajanjaksoina ja -vaiheissa.

1.2. Komissio perustaa ehdotuksensa siihen, että se katsoo yhteisön nykyisten riisimarkkinoiden tasapainon horjuneen vakavasti, koska unionin oma tuotanto ja riisin tuonti ovat lisääntyneet.

1.2.1. Komissio arvioi, että "nykyinen epätasapaino pahenee tulevina vuosina entisestään todennäköisesti kestämättömälle tasolle", kun tuonti unionin ulkopuolisista maista lisääntyy Kaikki paitsi aseet -sopimuksen nojalla. (Näin todetaan nyt tehdyssä ehdotuksessa.)

2. Yleistä

2.1. Komissio katsoo, että soveltuvin ratkaisu on "tilakohtaisen tulotuen ja lajikohtaisen tuen käyttöönottaminen korvaavana toimenpiteenä, jotta riisintuotannon asema perinteisillä tuotantoalueilla tulisi otetuksi huomioon"(2). Toteamus on myönteinen, mutta se ei riitä, kun otetaan huomioon riisinviljelyn korvaamaton erityisasema ympäristön kannalta tarkasteltuna.

2.1.1. EU:ssa tuotetun riisin viljely on maantieteellisesti keskittynyt sangen erityisluonteisille alueille, jokien suistoissa sijaitseville tasangoille ja kosteikkoihin, joiden sisäinen vedenpoisto on heikkoa. Riisinviljelyyn kiinteästi liittyvä maan peittäminen vedellä estää jokisuiden suolaisen pohjaveden nousun kauemmas sisämaahan. Näin maakerrokset eivät pilaannu eikä savi hajoa. Veden vallassa oleva maa houkuttelee alueelle tyypillisiä vesimuuttolintuja, kuten kattohaikaroita, harmaahaikaroita, flamingoja, liejukanoja ja taivaanvuohia, jotka valitsevat riisipellot luonnolliseksi elinympäristökseen. Riisipeltojen kasvisto on niin ikään ainutlaatuista, ja riisinviljely varmistaa myös sen säilymisen pitämällä yllä kosteikkoja. Riisipeltojen monipuolinen ekosysteemi on kieltämättä sekä maisemallisesti että metsästyksen kannalta arvokas. Luonnonpuistoissa ja suojelualueilla on rinnakkain merkittäviä riisinviljelyalueita. Ne tukevat monin paikoin kyseisiä ekosysteemejä, joiden biodiversiteetti säilytetään erityisin suojelutoimenpitein.

2.1.2. Riisinviljelyn keskittyminen tietyille alueille, sen käyttämä työvoima ja koneet sekä viljelyn kausiluonteisuus, jonka ansiosta viljelijä voi harjoittaa muuta toimintaa, luovat monipuolisen maaseutuyhteisön. Se on sidottu riisinviljelyyn ja riippuvainen siitä, ja ilman riisinviljelyä yhteisö hajoaisi. Kyseisten maaseutualueiden elinkeinoelämä kattaa viljelijöiden perheiden lisäksi yhteisö- ja osuustoimintayritykset, lannoitteisiin ja torjunta-aineisiin erikoistuneet yritykset, koneisiin ja laitteisiin erikoistuneet yritykset ja riisin kuorijat, jotka kaikki ovat suoraan tai välillisesti riippuvaisia riisinviljelystä. Riisin viljelyalueisiin liittyvät myös kasteluyhteisöt, jotka pitävät huolta riisintuotantoon osoitetuista ja siihen mukautetuista kastelualueista. Niiden säilyminen ja elinkelpoisuus asetetaan kyseenalaiseksi riisinviljelystä luovuttaessa. Alueiden kestävän talouskehityksen kannalta on olennaista monipuolistaa tiloja ja maaseutualueiden elinkeinoelämää. Riisintuotantoalueiden tilat ovat tyypillinen esimerkki maaseutuyhteisöistä, joiden elinkeinoelämän perusta ja elämäntavat ovat perinteisiä ja joihin komission ehdotuksen soveltaminen vaikuttaa paljon perusteellisemmin kuin muualla ja joiden sosiaalinen yhteenkuuluvuus on vakavasti uhattuna.

2.2. Komitea pahoittelee sitä, ettei komission ehdotuksilla pystytä välttämään riisinviljelyalan itsensä uumoilemaa kestävän kehityksen vastaista tulevaisuutta.

2.3. Ehdotuksella yhteisön riisin hinnan mukauttamiseksi LDC-maista (vähiten kehittyneistä maista) tuodun riisin hintaan ei taata tavoitteeksi asetettua EU:ssa tuotetun riisin kilpailukykyä, jos samalla säilytetään EU:n nykyinen tuontitullien laskentajärjestelmä.

2.3.1. Komitea katsoo, että riisin YMJ:n muuttaminen edellyttää, että nykyinen vaihtelevien tuontitullien järjestelmä korvataan samanaikaisesti kiinteillä tulleilla, jotta interventiohintaa ei enää kytketä tuontitullien tasoon. Järjestelyä uudistettaessa on otettava huomioon muutoksen sisäiset vaikutukset jäsenvaltioiden maatalouteen. Samalla on kuitenkin pyrittävä tutkimaan WTO:n puitteissa tehtyjen ja vastaisuudessa tehtävien kansainvälisten sopimusten vaikutusta. Tutkimuksessa on tarkasteltava myös sitä, miten Kaikki paitsi aseet -sopimus vaikuttaa vähiten kehittyneiden maiden tuottajien tulotasoon, maatalouden uusiin työpaikkoihin ja voittojen uudelleensijoitukseen. Näin saadaan selville, millaisia tuloksia kyseisestä sopimuksesta on odotettavissa.

2.3.2. Komitea palauttaa mieliin, että Uruguayn-kierroksen neuvotteluissa riisin viitehintoina käytettiin samoja hintoja kuin muiden viljojen osalta eikä tuolloin otettu huomioon ensijalostuksen kustannuksia. Alan nykyinen epätasapaino juontaa juurensa neuvottelutuloksen alaviitteen 7 nojalla käyttöön otetusta korjausmekanismista.(3) Kyseisen järjestelmän mukaan interventiohinnan alentaminen aiheuttaa itse asiassa automaattisesti tuontitullien suhteettoman laskun.

2.3.3. Edellä kuvatusta tilanteesta hyötyi basmatiriisi, jonka tuonti kasvoi 60000 tonnista 200000 tonniin. Kyseisen järjestelmän turvin unionin markkinoille on tullut basmatin kaltaisia riisejä, jotka ovat kuitenkin huonompilaatuisia ja joiden aitoutta on vaikea valvoa.

2.3.4. Kaikki paitsi aseet -aloite (EBA) oli Euroopan unionin poliittinen valinta, jossa ei otettu huomioon sen vaikutusta unionin riisinviljelyyn. Näin unioniin voidaan tuoda riisiä muualta kuin vähiten kehittyneistä maista, eivätkä ne todellisuudessa hyödy kaupasta.

2.4. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna unionin riisintuotanto ei ole merkittävää, sillä se ei yllä edes 0,4 %:iin koko maapallon tuotannosta. Riisin markkinat ovat kuitenkin kansainvälisesti haluttuja ennen kaikkea siksi, että riisin kulutuksen on todettu mahdollisesti kasvavan Pohjois-Euroopan maissa. Thaimaa on maailman suurin riisinviejä. Seuraavaksi tulevat Vietnam, Intia ja Yhdysvallat, jolla on johtava asema hinnoista ja hintakehityksestä päätettäessä, vaikka maa on neljänneksi suurin riisinviejä. Riisillä käydään kauppaa Chicagon pörssissä, ja monet sijoittajat ostavat ja myyvät riisiä pelkkänä investointina, eikä heillä ole aikomustakaan jalostaa sitä. He spekuloivat hinnankorotuksella ja mahdollisuudella myydä riisi käyttämällä hyväkseen hintojen nousua. Riisin maailmanmarkkinahinnan vaihtelut ovat kovan spekulaation alaisia, eikä niillä välttämättä ole mitään tekemistä Euroopan riisitilanteen kanssa.

2.4.1. Kuten edellä todettiin, Euroopan unionissa tuotetaan riisiä vain tietyillä tarkoin rajatuilla Välimeren alueilla. Riisintuotannosta ovat siis huolissaan ainoastaan muutamat alueet. Jäsenvaltioiden ja unionin viranomaiset pyrkivät asettamaan sen toisarvoiseen asemaan, vaikka riisi on tuotantoalueiden väestölle erittäin tärkeää.

2.4.2. Vaikka jalostuslaitokset sijaitsevat tuotantoalueiden läheisyydessä ja ovat usein tuottajaosuuskuntia, yhteisön kannalta on erityisen merkittävää se, että riisiä kuoritaan sellaisissa Pohjois-Euroopan maissa, jotka eivät ole riisintuottajia. Ne ovat kiinnostuneet laskemaan raaka-aineen hintaa säilyttämällä hiotun riisin suojatoimenpiteet.

2.4.3. Edellä kuvattu tilanne on johtanut tuonnin huomattavaan kasvuun, mikä puolestaan on lisännyt vähitellen interventioriisin määrää.

2.5. Komission ehdotuksessa keskitytään pelkästään interventio-ongelmaan ja siihen liittyviin määrärahoihin. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että tilanne on ratkaistava, mutta komitean mielestä ehdotetut ratkaisut näyttävät pikemminkin tähtäävän riisinviljelyn uudelleen suuntaamiseen kuin sen mukauttamiseen. Korostettakoon, että riisipeltoja on niiden erityispiirteiden vuoksi vaikea muuttaa muuksi viljelymaaksi. Jos riisinviljely tehdään kannattamattomaksi, siitä luonnollisesti luovutaan, mikä vaikuttaa puolestaan kielteisesti sosiaalisiin rakenteisiin, työllisyyteen ja maaseudun kehittämiseen. Riisinviljelystä luopuminen merkitsee myös vastuuta ympäristön tuhoamisesta.

2.5.1. Suuri määrä riisiä kuuluu julkisen varastoinnin intervention piiriin, mikä epätasapainottaa markkinoita. Markkinaepätasapaino ei johdu unionin riisintuotannon kasvusta, kuten ehdotuksessa todetaan. Hiottua riisiä vastaava unionin riisintuotanto on supistunut 14 % (markkinointivuonna 1997/1998 se oli 1667000 tonnia ja markkinointivuonna 2000/2001 puolestaan 1436000 tonnia). Unionin riisinkulutus on kasvanut 31 % vuosina 1990-2000, ja se kasvaa edelleen, kun unioniin liittyy uusia maita, jotka eivät ole riisintuottajia.

2.6. Komissio on teettänyt useilla yliopistoilla YMP:n väliarviointiehdotuksen vaikutustutkimuksia. Niissä esitetään toisistaan poikkeavia päätelmiä ehdotuksen seurauksista ja unionin riisin kilpailukyvyn säilyttämisestä. Toisissa tutkimuksissa tuonnin ennustetaan lisääntyvän, kun taas toisissa vakuutetaan tuonnin vähentyvän. Kaikissa tutkimuksissa ollaan kuitenkin yksimielisiä siitä, että unionin riisintuotantoa voidaan supistaa jopa 29 %:lla, mutta yhdessäkään tutkimuksessa ei analysoida riisinviljelyn ympäristöllisiä eikä sosioekonomisia vaikutuksia.(4)

3. Erityistä

3.1. Tuen lisääminen ei korvaa kokonaan ehdotettua tosiasiallista tukihintaa, joka on alhaisempi kuin EU:n pienimmät riisintuotantokustannukset. Tämä merkitsee viljelijöille tulonmenetystä. Komitean mielestä riisinviljelyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska se on ainutlaatuisen eläimistön ja kasviston sekä suola-allasalueiden säilyttämisen kannalta välttämätöntä. Hinnanalennus on korvattava sataprosenttisesti, ja lisäksi on otettava huomioon tuottajien nykyinen tulotaso. Interventio nykymuodossaan ei ole suunnattu pelkästään tuottajille. Kaikki toimijat voivat turvautua siihen edellyttäen, että riisi täyttää laadulle asetetut vähimmäisvaatimukset ja että se markkinoidaan asianmukaisissa erissä.

3.2. Komissio ehdottaa yksityistä varastointijärjestelmää, jonka puitteita ei määritellä selkeästi. Järjestelmässä luovuttaisiin kuukausikorotuksista, joilla on markkinoiden joustavuuden kannalta merkittävä tehtävä. Komitea pelkää uuden järjestelmän pahentavan markkinoiden epätasapainoa.

3.2.1. Yksityisen varastointijärjestelmän ja sellaisen suojamekanismin luomista, jonka avulla puututaan hintatilanteeseen, on selkiytettävä ja annettava siitä määrällisiä tietoja. Vielä ei ole tiedossa, millä tavoin yksityinen varastointi toteutetaan.

3.2.2. Komitea katsoo, että kyseisten monimutkaisten järjestelmien sijaan, jotka ovat jo osoittautuneet muilla aloilla tehottomiksi, olisi suotavampaa säilyttää perinteinen interventio ehdotetun tosiasiallisen tukihinnan suuruisena ja liittää siihen uudet säännöt, joiden mukaan tuottajat voivat tukeutua interventioon vain kriisitilanteissa. Jotta saataisiin estettyä paddyriisimarkkinoiden vakava häiriintyminen markkinointivuoden 2003/2004 viimeisinä kuukausina(5), komissio rajoittaa interventioon otettavan riisimäärän 100 000 tonniin. Tuolloin markkinoidaan kuitenkin riisiä, jota vasta viljellään kyseisenä ajankohtana. Koska riisisato korjataan syyskuun ja lokakuun aikana, on ilmeistä, että teollisuuden toimijat pyrkivät ostamaan riisin ehdotettua tosiasiallista tukihintaa hipovalla hinnalla eivätkä nykyisellä interventiohinnalla. Ne viljelijät, jotka vielä kuluvana markkinointivuonna saavat voimassa olevia tukia, kärsivät tilanteesta perusteettomasti. Ainut tapa välttää spekulaatio on pitää interventio tänä siirtymävuonna toiminnassa rajoituksitta.

3.3. Asetuksessa (EY) N:o 3072/95 säädettyjä taattuja enimmäispinta-aloja on tutkittu huolellisesti. Niiden muuttaminen ei ole perusteltua varsinkaan, kun riisinkulutus lisääntyy unionin laajentuessa, kuten komission teettämissä vaikutustutkimuksissa vahvistetaan. Järjestelmää muutetaan sillä perusteella, että viljelysala on tilapäisesti supistunut, mikä johtunee epätavallisista ilmastovaihteluista, kuten tiettyjen kastelualueiden vuonna 2000 kärsimästä vedenpuutteesta, koska kyseiseen vuoteen osui äärimmäisen kuiva kausi.

3.3.1. Jos järjestelmää muutetaan siten, että samalla säilytetään lajikohtaiseen tukeen sisältyvät pinta-alan ylityksestä langetettavat seuraamukset, on olemassa nykyistä suurempi vaara, että seuraamukset rasittavat huomattavasti etenkin pientiloja, joita suurimmassa osassa tuottajamaista on runsaasti. Nykyinen seuraamusjärjestelmä on korvattava muiden peltokasvien kaltaisella lineaarisella järjestelmällä.

3.3.2. Ennen seuraamusjärjestelmän soveltamista jäsenvaltioiden olisi sovittava kesannointipinta-alan vuotuisesta korvaamisesta, kunnes taattu enimmäispinta-ala on kokonaan käytetty, tekemättä sitoumuksia seuraaville vuosille. Taatun enimmäispinta-alan ylityksestä on langetettava seuraamuksia jäsenvaltioille vasta sitten, kun yhteisön taattu enimmäispinta-ala on ylittynyt. Tämä on ainoa tapa hyödyntää unionin koko tuotantopotentiaalia ja riisialalle myönnetyn budjetin mahdollisuuksia.

3.4. Yhteisössä tuotettuun riisiin sovellettavia terveys-, ympäristö- ja työlainsäädäntömääräyksiä on sovellettava kolmansista maista tuotuun riisiin unionin elintarviketurvallisuuden takaamiseksi sekä epäreilun kilpailun ja polkumyynnin välttämiseksi.

3.5. Yhteisön on edistettävä edelleen riisinkulutusta toteuttamalla myynninedistämistoimia, joissa riisin kerrotaan olevan terveellinen luonnon elintarvike, jonka tuotanto liittyy luonnon elinympäristöihin. Toimet on suunnattava erityisesti Japonican kaltaisiin lajikkeisiin.

3.6. Komitea katsoo, ettei nykyinen uudistus täytä ehdotettuja tavoitteita, joita ovat riisimarkkinoiden tasapainottaminen ja riisinviljelyn saattaminen maailmanmarkkinoilla kilpailukykyiseksi. Komitean mielestä WTO-neuvotteluissa on muun muassa asetettava etusijaan nykyisten tuontiperusteiden tarkistus.

3.7. Komissio on asiasta samaa mieltä, ja se vahvisti 23. heinäkuuta 2002 maatalouden erityiskomiteassa suosituksensa muuttaa EY:n WTO:ssa antamia riisintuontisitoumuksia ja kiinnittää huomiota neuvoston aikomukseen tarkistaa asiaa ennen vuoden loppua.

4. Päätelmät

- Riisi on kosteikkojen ekosysteemin kannalta välttämätön viljelymuoto, jolle ei maataloudessa ole vaihtoehtoja.

- Sovittu hinnanmenetys on korvattava viljelijöille kokonaan.

- Interventiojärjestelmä on säilytettävä nykyisen kaltaisena, ja interventiohinta on asetettava ehdotetun tosiasiallisen tukihinnan suuruiseksi.

- Tuontijärjestelmän on oltava asianmukainen, jotta sen avulla taataan alan elinkelpoisuus. Alan on sekä oltava taloudellisesti kannattava että taattava väestölle elintarvikkeiden turvallisuus.

Bryssel 14. toukokuuta 2003.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 3072/95.

(2) KOM(2003) 23 lopullinen - 2003/0009 CNS, perusteluosan kappale 5.

(3) EYVL C 14, 16.1.2001.

(4) Maatalouden pääosasto, vaikutustutkimukset, maaliskuu 2003.

(5) KOM(2003) 23 lopullinen - 2003/0009 CNS, perusteluosan kappale 27.