52003AE0585

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus: Neuvoston asetus kuivatun rehun yhteisestä markkinajärjestelystä markkinointivuosiksi 2004/2005-2007/2008"

(KOM(2003) 23 lopullinen - 2003/0010 (CNS))

(2003/C 208/11)

Komissio päätti 10. helmikuuta 2003 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. huhtikuuta 2003. Esittelijä oli Hans-Joachim Wilms.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14. ja 15. toukokuuta 2003 pitämässään 399. täysistunnossa (toukokuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 102 ääntä puolesta 18:n pidättyessä äänestämästä.

1. Komission ehdotuksen pääkohdat

1.1. Komission ehdotuksen päämääränä on, että kuivarehualan tuki lopetetaan kokonaan siten, että kuivarehun YMJ:n määrärahat lakkautetaan neljän vuoden kuluessa vuodesta 2004 alkaen. Komissio ehdottaa määrärahojen supistamista aluksi 55 prosentilla, ja vuonna 2009 supistus olisi 100 prosenttia. Kuivarehu sisällytettäisiin maatilan tulotukijärjestelmään, ja alan tukitoimenpiteet siis lakkautettaisiin. Alan tukea alennettaisiin asteittain markkinointivuonna 2004/2005 maksettavasta 33 eurosta tonnia kohden 0 euroon tonnia kohden markkinointivuonna 2007/2008, ja tukea maksettaisiin sekä dehydratoidusta että aurinkokuivatusta rehusta. Puolet nykyisistä määrärahoista jaettaisiin viljelijöille uutena maatilan tulotukena.

2. Yleistä

2.1. ETSK on tyytyväinen, että komissio käsittelee kuivatun rehun yhteistä markkinajärjestelyä, sillä "kahden viimeisen YMP-uudistuksen ja WTO-sopimusten jälkeen kasviproteiinien omavaraisuusaste on jälleen laskenut Euroopan unionissa. Viime vuonna [2001] se oli alle 25 prosenttia. Jatkuvasti laskevan tuotannon vuoksi on kysyttävä, aiheuttaako kasviproteiinituontiriippuvuus riskejä eurooppalaiselle karjankasvatukselle(1)."

2.2. Tammikuussa 2002 antamassaan lausunnossa ETSK viittasi kasviproteiinin merkitykseen eläinten ravinnossa sekä totesi, että Euroopan unionin kasviproteiinintarpeen ja -tuotannon välillä vallitsee epäsuhta(2). Kasviproteiinia koskevassa lausunnossaan komitea korosti myös, että kysyntä EU:n sisällä luultavasti kasvaa, mutta viljelyala on tällä hetkellä pienenemässä, ja tästä seuraa riippuvuutta tuonnista(3).

2.3. Kuivarehutuen voimassa oleva järjestely(4), josta on sovittu tuottajamaita koskevan YMJ:n puitteissa, sekä suotuisat ilmasto- ja maaperäolosuhteet ovat eräissä jäsenvaltioissa mahdollistaneet sinimailaseen perustuvan elinkeinon harjoittamisen. Näin rehualan pääasialliset toimijat (viljelijät ja teollisuuden parissa työskentelevät henkilöt) jäävät maaseudulle, ja EU on säilyttänyt yli 15000 työpaikkaa. Sinimailasesta saadaan lisäksi laadukasta kasviproteiinia, josta Euroopan unionissa on huutava pula. Eräiden Etelä-Euroopan alueiden ilmaston ansiosta on saatu aikaan huomattavia yksikkökohtaisia energiasäästöjä, koska esikuivaustekniikan kaltaisten menetelmien ansiosta rehukasvit vettyvät pelloilla kylvön jälkeen suhteellisesti vähemmän kuin muualla. Sinimailasesta saadaan säästöjä myös siksi, että sitä viljellään jatkuvasti, eikä maa tarvitse työstämistä eikä typpilannoitteita. Korostettakoon, että Espanjan kaltaisten maiden ansiosta unionin taattu enimmäismäärä on saavutettu ja alan jatkuvuus on varmistettu. Kaikesta huolimatta on kuitenkin aiheellista ryhtyä asianmukaisiin uudistuksiin ja hyödyntää Etelä-Euroopan luonnonolosuhteiden mahdollistamaa energiansäästöpotentiaalia. Näin ei kuitenkaan tarvitse vaarantaa rehunviljelyn myönteisiä vaikutuksia.

2.4. Unionin tuotantopotentiaalin ja alalle varattujen määrärahojen käytön maksimoimiseksi on aiheellista jatkaa yhteisvastuupolitiikkaa taattujen enimmäismäärien ylityksiä laskettaessa. Taatut kansalliset enimmäismäärät ylittäneille jäsenvaltioille tulee langettaa seuraamuksia vasta sitten, kun yhteisön taattu enimmäismäärä on ylitetty.

3. Kuivarehualan markkinajärjestelyn muuttamisen mahdolliset vaikutukset

3.1. Tuotannon energiankulutus

3.1.1. Ekologisesta näkökulmasta katsottuna on yksiselitteisen myönteistä, että kuivausprosessiin perustuvat erilaiset tuet on tarkoitus korvata yhdellä yhtenäisellä tuella. Konekuivauksessa 40 prosenttia tuotannon kokonaiskustannuksista aiheutuu lämmitysenergian kustannuksista. Vain 8 prosenttia Euroopan yhteisön kuivauslaitoksista käyttää uusiutuvia raaka-aineita, 92 prosenttia sitä vastoin fossiilisia polttoaineita. Ilmansaastepäästöt aiheuttavat klassisia savusumuoireita ja sitten terveyshaittoja, joskin maaseutualueilla ilmiötä lieventävät alemmat saastepitoisuudet. Kyseiset päästöt edistävät myös kasvihuoneilmiötä, joka puolestaan aiheuttaa ilmastonmuutoksia. Niinpä rehunjalostukseen myönnettävät tuet on syytä kohdentaa uudelleen edistämään energiansäästöä ja fossiilisten polttoaineiden korvaamista uusiutuvilla energialähteillä, kuten keinotekoisessa haihdutuksessa on enimmäkseen tehty. Myös hajupäästöt tekevät koneellisesta rehunkuivauksesta ongelmallisen. Lisäksi eräissä jäsenvaltioissa kuivarehuntuotannon yhteydessä harjoitettava keinokastelu on sekä ekologisesti että taloudellisesti arveluttavaa.

3.2. Työllisyysvaikutukset

3.2.1. Rehunkuivausyritykset sekä alan liitännäissektorit työllistävät koko Euroopassa noin 15000 kokopäiväistä työntekijää. Näin ollen itse kuivaamoissa työskentelevien työntekijöiden määrä lienee pienempi. Yritykset tekevät yleensä tuottajien kanssa sopimuksia, ja tällaisilla sopimussuhteilla varmistetaan sekä tuotanto että jatkojalostus.

3.2.2. Eurooppalaiset kuivarehunvalmistajat pelkäävät nyt, että noin 350 tuotantolaitoksen toiminta lakkaa, koska ne eivät uuden järjestelyn vuoksi saa riittävästi raaka-ainetta. Tulevaisuudessa riippuu etenkin sopimusneuvotteluista, voivatko jalostuslaitokset toimia täysitehoisesti ja ostaa raaka-ainetta kilpailukykyiseen hintaan. Yrittäjiä on tuettava heidän pyrkimyksissään hankkia taitoja, joita tarvitaan yrityksen mukauttamisessa muuttuviin olosuhteisiin(5).

3.3. Ympäristövaikutukset

3.3.1. Kuivarehun tuotantoon tarvittavien kasvien viljelyn on taattava viljelijöille kohtuulliset tulot. Vain siten voidaan säilyttää rehukasviviljelmien myönteiset ympäristövaikutukset. Ympärivuotinen kasvipeite estää maaperän eroosiota ja takaa markkinoiden tarpeet huomioon ottavan viljelyn monilla Euroopan epäsuotuisilla alueilla vahvistaen siten pienviljelmiin perustuvan maatalouden sosiaalista asemaa. Kasviproteiinista antamassaan lausunnossa komitea totesi nimenomaisesti, että rehukasvien viljely on sekä maaperän rakenteen ylläpidon että maatalouden kestävän kehityksen kannalta hyvin tärkeää.(6) Näin ollen rehukasvien viljelyllä on tärkeä ympäristönsuojelullinen ja maaseudulla harjoitettavan toiminnan tasapainoisuuden takaava tehtävä(7). Nämä tehtävät on voitava täyttää myös tulevaisuudessa.

3.4. Kansainväliset markkinat

3.4.1. Kansainväliset markkinat ovat myös jatkossa käytettävissä valkuaiskasvien kauppaan. Komitea on jo toisessa yhteydessä korostanut, ettei tavoitteena tarvitse olla koko yhteisön tarpeen kattaminen omalla tuotannolla(8). Muistutettakoon, että noin 70 prosenttia EU:ssa rehuna käytettävistä valkuaiskasveista on maahantuotua soijaa. Kuivarehuntuotannon perusta on kuitenkin taattava yhteisön omalla tuotannolla, mikä on kuitenkin tämänhetkisissä oloissa mahdollista vain taloudellisen tuen avulla. Tuodun kuivarehun suuri osuus ja muuntogeenisten organismien esiintyminen on kuitenkin arveluttavampaa kuin esimerkiksi itse paikalla tuotettu kuivarehu.

4. Yhteisössä tuotettu kuivarehu: kohti kestävää maataloutta

4.1. Markkinointivuonna 2001/2002 tuotettiin 4800000 tonnia kuivarehua(9). EU:n koko rehualan tuotanto on 200000000 tonnia. Ilmasto-olosuhteiden vuoksi tuotantomäärät vaihtelevat hyvin paljon eri valtioissa(10).

4.2. Erityisesti tuoreen rehun dehydratointia on menneisyydessä arvosteltu(11). Yhteisön on velvoitettava jäsenvaltiot suorittamaan virallisia rehutarkastuksia, jotka tehostavat valvontatoimia ja mahdollistavat tiukemmat täytäntöönpanotoimenpiteet. Viranomaisten välisestä virka-avusta ja yhteistyöstä on tehtävä pakollista. Lisäksi rehujen turvallisuutta parantaville toimenpiteille on luotava taloudelliset edellytykset, ja tässä yhteydessä tarkastusten tiheyden tulee perustua riskin suuruuteen. Kuivarehun tuotannossa riskiä on pidettävä suurena, sillä terminen prosessi mahdollistaa monenlaisia väärinkäytöksiä. Tässä yhteydessä rehujen turvallisuus on ymmärrettävä elintarviketurvallisuudeksi.

4.3. Yhteisön ei tulisi vastaisuudessa tukea tuotantomenetelmiä, jotka eivät ole sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen mukaisia. Kuivarehun tuottajille tämä merkitsee sitä, että heidän on tarkistettava tuotantolaitostensa energiatehokkuus ja työturvallisuus.

4.4. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana konekuivatun rehun valmistajat ovat kyenneet vähentämään energiankulutustaan 50 prosentilla(12). Kestäväpohjaisen kuivarehutuotannon takaamiseksi on johdonmukaisesti jatkettava tähän suuntaan.

5. Toimenpiteet kestäväpohjaisen kuivarehutuotannon toteuttamiseksi: ETSK:n vaatimukset

5.1. Rehunkuivausyritysten nykyinen kustannusrakenne perustuu siihen, että yhteisö tukee valmistusta huomattavasti (ks. kohta 1). Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että alalle ehdotetut tuet tasapainotetaan uudelleen, sillä se on molempien valmistukseen ja jatkojalostukseen osallistuvien ryhmien edun mukaista.

5.2. Konekuivattua rehua tuottavien yritysten tulee jatkossakin pystyä ylläpitämään kuivarehun tuotantoa. Myös tulevaisuudessa tulee olla mahdollista varmistaa yhteisön valkuaiskasvituotanto. Siten taataan Euroopan maatalouden suhteellinen riippumattomuus maailmanmarkkinoiden tuotannosta.

5.3. Maatalousyritykset voivat taata tuotantonsa vain, jos on varmaa, että kuivausyritykset ostavat sen. Vain siinä tapauksessa voidaan valkuaiskasvien viljelyn tärkeitä ekologisia vaikutuksia eurooppalaiseen maatalouteen hyödyntää kestävästi.

5.4. Saadakseen tulevaisuudessa tukia jatkojalostusyritysten on tarkastettava laitteidensa energiatehokkuus ja otettava käyttöön energiaa säästävää tekniikkaa, jotta energiakustannusten pieneneminen synnyttää kilpailukykyisiä yrityksiä. Näiden toimenpiteiden odotettavissa olevat ympäristö- ja työllisyysvaikutukset ovat kiistattomat.

5.5. Varustamalla kuivauslaitokset ympäristöä säästävällä lämpö- ja prosessitekniikalla säilytetään ja luodaan työpaikkoja myös liitännäissektoreilla. Yrityksiä tulee tässä yhteydessä muistuttaa niiden sosiaalisesta vastuusta, joka korostuu niiden vastatessa itse toiminnastaan.

5.6. Yhteisön tulisi säätää, että kuivauslaitosten tukihakemusten hyväksyminen jäsenvaltioissa riippuu myös työpaikkojen varmuudesta ja ekologisista perusteista.

5.7. ETSK ehdottaa, että kuivauslaitoksille perustetaan matalaa energiankulutusta palkitseva tukijärjestelmä. Tämä tarkoittaa, että laitokset voivat saada jalostustukea vain, jos niiden energiankulutus on niin pieni kuin teknisesti on mahdollista. Komitea kehottaa tässä yhteydessä komissiota antamaan laitoksille siirtymäajan, jonka kuluessa niiden on mukautettava tekniikkansa uusiin vaatimuksiin. Siten laitokset hyödyntävät innovaatiopotentiaalia fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseksi. Siirtymäaika voisi olla sama kuin alun perin suunniteltu, vuoteen 2008 kestävä tuen asteittainen poistamisvaihe. Tällainen mukautus kiinnostaa yrityksiä vain mikäli on mahdollista, että ympäristöystävällinen tukijärjestelmä toimii pitkähkön ajan. Vain neljän vuoden ajan toimiva tukijärjestelmä ei johda useimmissa yrityksissä tuotannon mukauttamiseen vaan sen lopettamiseen.

5.8. Vanhat laitokset, jotka kuluttavat paljon energiaa, eivät siirtymäajan jälkeen saisi enää tukea. Ympäristölle haitallisen teknologian osalta tuki voi siirtymäajan päätyttyä loppua kokonaan.

5.9. Tukijärjestelmällä tulisi suosia erityisesti niitä yrityksiä, jotka luopuvat fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja ryhtyvät käyttämään laitoksissaan uusiutuvia energiamuotoja. Tuissa tulisi ottaa huomioon myös energiankäytön sekamuodot (esim. 2/3 maakaasua ja 1/3 tuulivoimaa) ja palkita uusiutuvan energiamuodon osuus korkeammalla jalostustuella.

5.10. Tällaisten kestävien menetelmien tukemiseksi kuivarehuntuotannossa tulisi suunniteltu tuen asteittainen poistaminen vaihtaa tukijärjestelmään, joka palkitsee vähäistä energiankäyttöä.

5.11. Ehdotetuilla järjestelyillä ei taata, että kuivarehuala säilyy yhtenä maaseudun rakenteellisena elementtinä, sillä sekä dehydratoidusta että aurinkokuivatusta rehusta maksettavien tukien poistamisesta mahdollisesti saatavat säästöt eivät riittäisi korvaamaan teollisuuden tulonmenetystä eivätkä viljelijöiden tulotason takaavan hinnan säilyttämistä. YMJ:n uudistus tarjoaa tilaisuuden parantaa yhteisön kasviproteiinitoimituksia, ympäristötasetta ja alan toimijoiden välistä tasapainoa, ja samalla voidaan ottaa käyttöön kestävä sääntelykehys. Tämä edellyttää kaikkien asianosaisten ponnisteluja, joista on saatava korvaus ja joita on kannustettava yhteisen maatalouspolitiikan välineillä. Se edellyttää kaikilta asianosaisilta osallistumisvelvollisuutta, jotta yhteisön kasviproteiinihuolto voidaan järjestää kestävällä tavalla. Nyt tehty ehdotus ei ole riittävä, koska se poistaa nykyisen YMJ:n tärkeimmän välineen sen sijaan, että tämä mukautettaisiin kaavailtuihin tavoitteisiin. Kuivarehuntuotannon moninaisten ongelmien, tehtävien ja yhteiskunnallisten tavoitteiden vuoksi on kuitenkin osoitettava toteuttamiskelpoisia näkymiä hyviksi todetuille menetelmille, jotka mahdollistavat Euroopan maatalouden tulevaisuuden.

5.12. On pidettävä mielessä, että laidunmaiden suora kulutus ja suoraan eläinrehuksi viljeltävät rehukasvit ovat energiataseen, eläinten hyvinvoinnin, elintarvikkeiden turvallisuuden ja omavaraisuuden kannalta erinomaisia järjestelmiä. Siksi komitea ehdottaakin, että pohdittaisiin toimenpiteitä kaikkinaisten rehukasvien viljelyn kannustamiseksi ja suojelemiseksi. Nurmiviljelyn, erityisesti yhdessä karjan laiduntamisen kanssa, on säilyttävä eläinten hyvinvointia kunnioittavan ja kestäväpohjaisen maidon- ja lihantuotannon keskeisenä tekijänä. Nurmiviljelyn heikko asema tähänastisessa tukipolitiikassa on yhdessä kuivarehualan yhteisen markkinajärjestelyn kanssa vaikuttanut siihen, että nurmialueiden osuus on jatkuvasti pienentynyt. Yhteisellä maatalouspolitiikalla on edistettävä taloudellisesti ja ekologisesti arvokasta maankäyttöä sekä poistettava rehupalkokasvien syrjintä tukemalla niiden hyödyntämistä. Rehukasveja on kuitenkin perinteisesti kuivattu, jotta tiettyjen kausien ylijäämä on voitu siirtää alijäämäisille kausille. Tällainen järjestelmä sopeutuu ennen kaikkea tietyillä Euroopan alueilla harjoitettavan viljelyn ilmasto-oloihin. Dehydratoinnin ansiosta sinimailasen kasvi- ja ravinto-ominaisuuksia voidaan nykyisin hyödyntää karjanhoidossa proteiini- ja kuitulähteenä. Kuivatun rehun tuotanto on jatkossakin välttämätöntä riippumatta siitä, miten karjaa kasvatetaan, koska maatilat eivät voi olla omavaraisia rehuntuotannossaan. Lisäksi kuivatun rehun tärkeimmät tuottajamaat sijaitsevat Etelä-Euroopassa, eivätkä ne voi kehittää nurmiviljelyyn perustuvaa maidontuotantoa (sääolot ovat liian rajoittavat). Erilaisten ilmasto-olojen vuoksi on kuivatun rehun markkinajärjestelyssä päästävä tasapainoon Pohjois- ja Etelä-Euroopan välillä.

Bryssel 14. toukokuuta 2003.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch

(1) ETSK:n lausunto aiheesta 'Kasviproteiinien viljelyä koskeva uusi yhteisön suunnitelma', EYVL C 80, 3.4.2002, s. 26-34.

(2) ETSK:n lausunto aiheesta "Kasviproteiinien viljelyä koskeva uusi yhteisön suunnitelma", EYVL C 80, 3.4.2002, s. 26-34.

(3) ETSK:n lausunto aiheesta "Kasviproteiinien viljelyä koskeva uusi yhteisön suunnitelma", EYVL C 80, 3.4.2002, s. 26-34.

(4) 38,64 [fmxeuro]/t aurinkokuivatulle rehulle, 68,83 [fmxeuro]/t koneellisesti kuivatulle rehulle.

(5) Vihreä kirja "Yrittäjyys Euroopassa", KOM(2003) 27 lopullinen, s. 27.

(6) ETSK:n lausunto aiheesta "Kasviproteiinien viljelyä koskeva uusi yhteisön suunnitelma", EYVL C 80, 3.4.2002, s. 26-34.

(7) ETSK:n lausunto aiheesta "Kasviproteiinien viljelyä koskeva uusi yhteisön suunnitelma", EYVL C 80, 3.4.2002, s. 26-34.

(8) ETSK:n lausunto aiheesta "Kasviproteiinien viljelyä koskeva uusi yhteisön suunnitelma", EYVL C 80, 3.4.2002, s. 26-34.

(9) CIDE, "Dossier d'information, Les enjeux de la luzerne face à la réforme de la PAC" (Tietopaketti: Sinimailasen tuotannon mahdollisuudet ja riskit YMP:n uudistuksen yhteydessä), s. 13.

(10) Itävallan taattu enimmäismäärä: 4400 t; Ranskan taattu enimmäismäärä 1,6 t.

(11) Saksassa (Thüringenin osavaltiossa) eräs kuivaamo tuotti ja myi 250 tonnia dioksiinipitoista rehua. Tämä johtui teknisestä viasta ja havaittiin viranomaisten suorittamassa rehuvalvonnassa. Ks. Saksan kuluttajansuoja-, ravinto- ja maatalousministeriön (Bundesministerium für Verbraucherschutz, Ernährung und Landwirtschaft) 19.2.2003 julkaisema raportti.

(12) CIDE, "Dossier d'information, Les enjeux de la luzerne face à la réforme de la PAC" (Tietopaketti: Sinimailasen tuotannon mahdollisuudet ja riskit YMP:n uudistuksen yhteydessä), s. 20.