52003AE0583

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto yhdennetystä toimintakehyksestä kolmansien maiden kanssa tehtäviä kalastuskumppanuussopimuksia varten"

(KOM(2002) 637 lopullinen)

(2003/C 208/09)

Komissio päätti 23. joulukuuta 2002 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. huhtikuuta 2003. Esittelijä oli Gabriel Sarró Iparraguirre.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14. ja 15. toukokuuta 2003 pitämässään 399. täysistunnossa (toukokuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 110 ääntä puolesta 10:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Yhteisö ryhtyi tekemään kalastussopimuksia kolmansien maiden kanssa jäsenvaltioiden hyväksyttyä 3. marraskuuta 1976 annetussa neuvoston päätöslauselmassa alaa koskevan toimivaltansa siirtämisen Euroopan yhteisölle.

1.2. Komissio katsoo olevan olennaista uudistaa yhdessä julkisen ja yksityisen sektorin kanssa kalastussopimuskäytäntöjä siten, että niissä huomioidaan yhteisön sitoumus edistää kalastuksen kestävää kehittämistä kaikkialla maailmassa.(1)

1.3. Yhteisö kannatti kestävää kehitystä käsitelleessä Johannesburgin huippukokouksessa (WSSD) erityistavoitteeksi asetettua pyrkimystä ylläpitää kalakantoja ja palauttaa ne tasolle, jolla niiden kestävään kehitykseen pohjautuva tuotto on mahdollisimman suuri. Päämäärä pyritään saavuttamaan liikakalastettujen kalakantojen osalta mahdollisimman pikaisesti, viimeistään vuonna 2015.

1.4. Komissio aikoo saavuttaa päämäärän seuraavin keinoin:

1.4.1. Monenväliset toimet: Yhteisön olisi puolustettava kalastusalansa oikeutettuja tavoitteita tekemällä rannikkovaltioiden kanssa avomerikalastukseen sekä hajallaan oleviin kalakantoihin ja laajasti vaeltaviin lajeihin liittyvää kansainvälistä ja alueellista yhteistyötä. Tavoitteena on kestäväpohjainen kalastus, joka perustuu vankkoihin tieteellisiin lausuntoihin, sekä määräysten täytäntöönpanon valvonta- ja tarkkailujärjestelmien parantaminen.

1.4.2. Kestosopimukset: Yhteisön olisi tehtävä kestosopimuksia etenkin sellaisten Euroopan unioniin rajoittuvien rannikkovaltioiden kanssa, joiden kanssa on perinteisesti sovittu yhteisestä kalastuksesta ja joihin unionilla on tasapainoiset suhteet.

1.4.3. Kalastuskumppanuussopimukset: Yhteisön olisi tehtävä kalastuskumppanuussopimuksia sellaisten rannikkovaltioiden kanssa, joihin ylläpidettäviä kahdenvälisiä suhteita leimaavat taloudelliset, sosiaaliset ja institutionaaliset erot.

1.5. Tässä tiedonannossa käsitellään kolmansien maiden kanssa tehtäviä kalastuskumppanuussopimuksia, joihin liittyy taloudellisen korvauksen suorittaminen 30. lokakuuta 1997 tehtyjen neuvoston päätelmien mukaisesti.

1.6. Koska tällaisia sopimuksia on tehty lähinnä kehitysmaiden, erityisesti AKT-maiden kanssa, on välttämätöntä

1.6.1. tarkastella yhteisön sitoumusten poliittisia tavoitteita kalastusalan poliittisen vuoropuhelun edistämiseksi

1.6.2. yksilöidä ja määritellä toimenpiteet, joita olisi toteutettava EY:n ja yhteisön ulkopuolisten maiden yhdessä määrittämien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

2. Yleistä

Komission tiedonannossa käsitellään ennen kaikkea seuraavia seikkoja:

- Euroopan unionin teknisiä ja poliittisia siteitä kaukana avomerellä tapahtuvaan kalastukseen

- Euroopan unionin tavoitteita ja sitoumuksia

- tiettyjä yhteisön sitoumuksia ja kalastussopimusten taustalla olevia syitä

- kalastuskumppanuussopimusten täytäntöönpanoa.

2.1. Euroopan unionin tekniset ja poliittiset siteet avomerikalastukseen

2.1.1. Komissio selvittää, että kalastussopimusten ansiosta unioni on vakiinnuttanut suhteensa 15:een rannikolla sijaitsevaan kehitysmaahan. Sopimukset ovat luoneet Euroopan unioniin ja rannikkovaltioihin merkittävää ja toisinaan elintärkeää taloudellista toimintaa, jota on saatu aikaan sekä hyödyntämällä kalavaroja että harjoittamalla tähän liittyvää oheistoimintaa.

2.1.2. Tiedonannossa todetaan kaukana avomerellä kalastavan laivaston työskentelyn olevan hankalaa, koska se pyytää maailmanlaajuisesti niukkoja ja liikakalastettuja kalakantoja. Tilanteen taustalla ovat pääasiassa mukavuuslippulaivat, jotka harjoittavat valvomatonta ja sääntelemätöntä laitonta kalastusta. Niiden toimintakustannukset ovat siis muita alhaisemmat, ja siksi ne vääristävät kilpailua entisestään. Niiden pyyntimenetelmät eivät takaa, että kalastus säilyisi kestäväpohjaisena kaikkialla maailmassa.

2.1.3. Komissio toteaa niin ikään, että EY on sitoutunut

- lisäämään panostaan ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät huomioon ottavan kestävän kehityksen edistämiseksi

- parantamaan hyvää hallintotapaa maailmanlaajuisesti politiikan ja talouden aloilla

- edistämään köyhyyden kitkemistä ja AKT-maiden asteittaista integroimista maailmantalouteen.

2.1.4. ETSK myöntää kalastuskumppanuussopimuksista olevan molemminpuolista hyötyä nyt ja mahdollisesti vastaisuudessa. Komitea ilmaisee kuitenkin huolensa kalavarojen maailmanlaajuisesta tilasta ja kehottaa komissiota harjoittamaan kestäväpohjaista kalastuspolitiikkaa, joka vastaa neuvoston 30. lokakuuta 1997 tekemiä päätelmiä ja kestävää kehitystä käsitelleessä maailmanlaajuisessa huippukokouksessa tehtyjä EY:n sitoumuksia.

2.2. Euroopan unionin tavoitteet ja sitoumukset

2.2.1. Euroopan unioni on monessa yhteydessä päättänyt edistää kestäväpohjaista kalastusta sekä yhteisön vesillä että niiden ulkopuolella.

2.2.2. Tiedonannossa esitetään kalastusta koskevat komission erityistavoitteet ja yhdistetään ne unionin muihin politiikkoihin:

- Yhteisen kalastuspolitiikan erityistavoitteena on ylläpitää eurooppalaista kalastusta kaukaisilla vesillä ja suojella eurooppalaisen kalastussektorin etuja.

- Unionin kehitysyhteistyöpolitiikan erityistavoitteena on parantaa kehitysmaiden valmiuksia hyödyntää omia meren luonnonvarojaan ja tuottaa näin entistä enemmän paikallista lisäarvoa.

2.2.3. Jotta edellä mainitut tavoitteet saavutetaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, unionin on keskitettävä toimintaperiaatteensa palvelemaan perustamissopimuksen mukaisia johdonmukaisuuden ja täydentävyyden periaatteita pannessaan täytäntöön unionin ulkopuolisten rannikkovaltioiden kanssa tehtyjä kalastuskumppanuussopimuksia. Myös unionin jäsenvaltioiden on noudatettava kehitysyhteistyöpolitiikoissaan samaa periaatetta.

2.2.4. Tiedonannossa todetaan, että ellei Euroopan unioni keskipitkällä aikavälillä tee edellä esitetyn kaltaisia poliittisia aloitteita, kaukana avomerellä kalastavaa yhteisön laivastoa ei romuteta, vaan sitä siirretään mukavuuslippuvaltioihin. Säilyttääkseen kansainvälisen johtoasemansa vastuuntuntoisen ja kestävän kehityksen mukaisen kalastuksen periaatteiden edistäjänä EU:n on ylläpidettävä kyseistä laivastoa keinona panna nämä periaatteet täytäntöön.

2.2.5. Komitea katsoo, että komission ehdottama tavoite sovittaa yhteen kaikki unionin politiikat on ensiarvoisen tärkeä päämäärä, joka on saavutettava mahdollisimman pian.

2.2.6. ETSK kannattaa kaukana avomerellä kalastavien Euroopan unionin alusten säilyttämistä siten, että niiden avulla pannaan täytäntöön unionin ulkopuolisten maiden kalavarojen kestäväpohjaista kalastuspolitiikkaa, pidetään yllä EY:n sitoumusta harjoittaa kestävää ympäristö-, talous- ja sosiaalista kehitystä sekä edistää hyvää hallintotapaa ja köyhyyden poistamista.

2.3. Yhteisön sitoumukset ja kalastussopimusten tekemisen taustalla olevat syyt

2.3.1. Komissio painottaa edellä lueteltuja yhteisön sitoumuksia ja katsoo, että yhteisön on jatkettava toimiaan edistääkseen kalastuskumppanuussopimusten avulla vastuullisen kalastuksen toimintasääntöjen (FAO 1995) sekä kansainvälisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä aavan meren kalastusaluksilla annetun mukauttamissopimuksen (FAO 1993) täytäntöönpanoa.

2.3.2. Tämä näkemys sisällytettiin 8. marraskuuta 2001 annettuun neuvoston päätöslauselmaan, jossa todetaan, että kalastussopimuksilla voidaan lievittää köyhyyttä, jos ne laaditaan ja pannaan täytäntöön kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

2.3.3. Komissio toteaa selkeästi, että EY:n tekemiä kestävää kehitystä, hyvää hallintotapaa ja köyhyyden poistamista koskevia velvoittavia sitoumuksia voidaan edistää tekemällä kalastuskumppanuussopimuksia Euroopan unionin ulkopuolisten rantavaltioiden kanssa, jotka ovat tavallisesti kehitysmaita ja siis AKT-maita.

2.3.4. ETSK yhtyy täysin edellä esitettyyn näkemykseen, mutta muistuttaa komissiota siitä, että neuvoston 30. lokakuuta 1997 tekemissä päätelmissä, joihin tiedonannossa viitataan useaan kertaan, mainitaan myös, että neuvosto toteaa kalastussopimusten olevan pohjimmiltaan kauppasopimuksia, vaikka samalla korostetaan, että sopimuksiin on sisällytettävä kulloisenkin kolmannen maan kalastusalan kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä.

2.3.5. Edellä esitettyjen näkemysten pohjalta tiedonannossa mainitaan erikseen, että kaikilla sitoumuksilla tulee olla sekä yhteisöä että rannikkovaltioita velvoittavat puitteet. Ne on asetettava kalastuskumppanuussopimusten yhteydessä siten, että yhteisön politiikoissa noudatetaan johdonmukaisuuden periaatetta.

2.3.6. Komitea kannattaa puitteiden asettamista ja on täysin vakuuttunut siitä, että kalastuskumppanuussopimusten velvoittavissa puitteissa on varmistettava Euroopan unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuus. Sopimusten päämääriin on sisällytettävä kestäväpohjainen kalastus sekä kalavarojen hoito, valvonta ja laivaston hallinnointi.

2.3.7. ETSK katsoo, että - kuten tiedonannossa todetaan - kullakin valtiolla tulee olla määräysvalta omaan kalastuspolitiikkaansa. Politiikan on pohjauduttava vankkoihin tieteellisiin ja teknisiin lausuntoihin, siinä on vältettävä kalavarojen liikakalastusta ja otettava huomioon tutkimukset kalastustoiminnan mahdollisista ympäristövaikutuksista, jotta voidaan ryhtyä tarpeellisiin korjaaviin toimenpiteisiin. Jotta vastuuntuntoisessa kalastuksenhoidossa voidaan noudattaa hyvän hallintotavan periaatteita, on varmistettava, että siihen osoitetaan tarvittavat julkiset varat.

2.3.8. Komitea katsoo, että kalastuskumppanuussopimusten täytäntöönpanon kannalta välttämättömään valvontaan, seurantaan ja tarkkailuun on niin ikään osoitettava julkisia varoja, koska rannikkovaltioilla on ollut vaikeuksia panna sopimuksia täytäntöön.

2.3.9. Tiedonannossa pohditaan mahdollisuutta perustaa kalastuskumppanuussopimusten puitteissa yhteisyrityksiä siten, että sopimuksessa tarjottaisiin rahoitusvälineet teknologian, pääoman ja tietämyksen siirtämiseksi kumppanuusvaltioihin.

2.3.10. ETSK katsoo yhteisyritysten olevan asianmukainen väline, jolla kalastusyhteistyötä harjoitetaan rannikkovaltioiden kanssa. Uusia kalastuskumppanuussopimuksia tehtäessä onkin edistettävä yhteisyritysten perustamista ja tehtävä se yhteisön sijoittajien kannalta houkuttelevaksi.

2.4. Kalastuskumppanuussopimusten täytäntöönpano

2.4.1. Komissio mainitsee, että YKP:n yleistavoitteena on varmistaa ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät huomioon ottava kestävä kehitys myös yhteisön ulkopuolisilla vesialueilla ja erityisesti kolmansien maiden kanssa tehtävien kalastuskumppanuussopimusten yhteydessä.

2.4.2. Tiedonannossa painotetaan lisäksi, että kunkin politiikan alan välineillä ja menettelyillä on edistettävä kestävän kalastuksen yleistavoitteiden toteutumista sopimuskumppaneina olevien rannikkovaltioiden vesialueilla, jotta varmistetaan YKP:n sisäisten ja ulkoisten näkökohtien välinen johdonmukaisuus sekä sen yhdenmukaisuus yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa.

2.4.3. Komitea katsoo, että kaksi edellistä kohtaa muodostavat kaksi niistä kolmesta peruspilarista, joihin kalastuskumppanuussopimusten on pohjauduttava. Neuvoston määritelmien mukaisesti kolmannen pilarin muodostavat sopimusten kaupalliset näkökohdat.

2.4.4. ETSK kannustaakin komissiota muokkaamaan nykyisistä kalastussopimuksista kalastuskumppanuussopimuksia, joilla vahvistetaan yhteisön kumppaneina olevien rannikkovaltioiden valmiuksia liittyä kestäväpohjaisen kalastuksen kehittämisstrategiaan. Tämä toteutuu tukemalla tehokkaasti kyseisten valtioiden kalavarojen vastuullista hoitoa siten, että valtiot voivat itse valvoa liikakalastusta sekä laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta.

2.4.5. Tiedonannossa ehdotetaan, että kalastuskumppanuussopimusten suuntaaminen uusille aloille edellyttää, että yhteisö lisää rahoitusosuuttaan. Komission mielestä tätä ei voida pitää yhteisön kalastajille myönnettävänä tukena. Se on pikemminkin kestäväpohjaisen kalastuksen kehittämiseen ja hallinnointiin myönnettävää asianmukaista tukea sellaisille yhteisön ulkopuolisille maille, joiden kaukaisilla vesillä yhteisön laivasto kalastaa, ja yksityissektorin maksuosuudesta kantaman vastuun asteittaista lisäämistä.

2.4.6. Komissio määrittelee rahoitusosuuden investoinniksi vastuuntuntoisen ja järkiperäisen kalastuksen kohentamiseen. Korvaus kattaa yhtäältä menot, jotka liittyvät hallintokustannuksiin, kalakantojen tieteelliseen arviointiin, kalastuksenhoitoon, kalastustoiminnan valvontaan ja seurantaan sekä kestävän kalastuspolitiikan seurantaan ja arviointiin, ja toisaalta menot, jotka liittyvät yhteisön kalastusaluksille tarjoutuviin pyyntimahdollisuuksiin.

2.4.7. Tiedonannossa ehdotetaan, että kalastuskumppanuussopimusten uudessa suhteellisessa rahoitusosuudessa kalastusmahdollisuuksien suhteellinen osuus pienenee ja tärkeimmäksi tekijäksi tulee kummankin sopimuspuolen yhteisen edun mukainen, kestävälle perustalle suunniteltu vastuuntuntoinen kalastus.

2.4.8. ETSK yhtyy rahoitusosuudesta esitettyyn näkemykseen. Tiedonannon mukaan komission määrittelemää rahoitusosuuden suhteellisuutta tarkastellaan tapauskohtaisesti. Komitean mielestä on tärkeää, että määriteltäessä yhteisön etujen suhteellista osuutta ylijäämän hyödyntämisessä huomioidaan kalastussopimusten olevan kaupallisia, kuten neuvosto toteaa.

2.4.9. ETSK pitää luonnollisena tiedonannossa esitettyä, yhteisön ja asianomaisen rannikkovaltion alkuvaiheessa käymää poliittista vuoropuhelua, jonka avulla määritellään edellytykset asianomaisen maan vesialueilla tapahtuvan kalastustoiminnan kestävän kehityksen politiikalle.

2.4.10. Komitea katsoo, että koska yksityissektorin rahoitusvastuuosuus kasvaa vähitellen, komission olisi varmistettava sen osallistuminen kalastuskumppanussopimusten täytäntöönpanoon.

3. Päätelmät

3.1. Muistettakoon, että lokakuussa 1997 kokoontunut neuvosto esitti päätelmissään komissiolle suuntaviivat, joita Euroopan yhteisön on noudatettava tehdessään kalastussopimuksia yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa. Käsillä olevassa lausunnossa ETSK yhtyy komission tiedonantoon yhtenäisestä toimintakehyksestä kolmansien maiden kanssa tehtäviä kalastuskumppanuussopimuksia varten. Komitea kannattaa neuvoston lokakuussa 1997 määrittelemien periaatteiden säilyttämistä:

- Sopimukset ovat perusluonteisesti kaupallisia, ja niihin on sisällytettävä yhteisön ulkopuolisen maan kalastusalan kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä.

- Yhteisön ulkopuolisen maan kalastusalan kestävää kehitystä on tuettava. Samalla on noudatettava seuraavia EY:n antamia sitoumuksia:

- Unionin on lisättävä panostaan ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät huomioon ottavan kestävän kehityksen edistämiseksi.

- Unionin on tehostettava hyvää poliittista ja taloudellista hallintotapaa maailmanlaajuisesti.

- Unionin on edistettävä köyhyyden torjumista kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti ja AKT-maiden asteittaista integroimista maailmantalouteen.

- Unionin eri politiikkojen toimia on koordinoitava johdonmukaisesti ja niiden on täydennettävä toisiaan. Etenkin yhteisen kalastuspolitiikan ja unionin kehitysyhteistyöpolitiikan on oltava keskenään johdonmukaisia.

3.2. ETSK katsoo, että yhteisön tekemiä kestosopimuksia on ryhdyttävä pohtimaan tiedonannon pohjalta.

Bryssel 14. toukokuuta 2003.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch

(1) KOM(2002) 181 lopullinen, 28.5.2002.