32000Y0311(03)

Komission tiedonanto

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina

(2000/C 71/07)

1. JOHDANTO

1.1 Tässä tiedonannossa selvitetään komission näkemyksiä takauksina myönnetyistä valtiontuista. Yleensä takaukset liittyvät lainaan tai muuhun rahoitussitoumukseen, josta lainanottaja sopii lainanantajan kanssa. Tämä tiedonanto kattaa kuitenkin kaikki takausmuodot oikeusperustasta ja rahoitustoimen luonteesta riippumatta. Takaukset voidaan myöntää yksittäisinä takauksina tai takausjärjestelmään kuuluvina. Jos niihin kuuluu tukea, tästä useimmissa tapauksissa hyötyy lainanottaja. Tietyissä olosuhteissa lainanantajakin voi saada tukea.

1.2 Tämä tiedonanto ei rajoita EY:n perustamissopimuksen 295 artiklan soveltamista eikä se rajoita jäsenvaltioiden sääntöjä omistusoikeusjärjestelmistä. Komissio suhtautuu puolueettomasti sekä julkiseen että yksityiseen omistukseen. Tämä tiedonanto ei koske vientiluottotakuita.

1.3 Vuonna 1989 komissio osoitti jäsenvaltioille kaksi kirjettä valtiontakauksista. Ensimmäisessä kirjeessään [1] komissio muistutti, että se pitää kaikkia valtion antamia takauksia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvina. Kyseisen kirjeen mukaan komissiolle on siten ilmoitettava tällaisten takausten myöntämistä tai muuttamista koskevista suunnitelmista riittävän ajoissa, jotta komissio voi esittää näkemyksensä asiasta. Toisessa kirjeessään [2] komissio ilmoitti selkeästi, että se aikoi tutkia valtiontakausjärjestelmien käyttöönottoa ja että hyväksytyn tukijärjestelmän nojalla myönnettyjä yksittäisiä tukia ei tarvitse ilmoittaa. Vuonna 1993 komissio antoi tiedonannon [3], joka myös käsitteli takauksia.

1.4 Tämän jälkeen saatu kokemus osoittaa, että komission politiikkaa tällä alueella olisi tarkistettava. Tämä tiedonanto korvaa komission vuoden 1989 kirjeet ja vuonna 1993 annetun komission tiedonannon 38 kohdan. Tiedonannon tavoitteena on antaa jäsenvaltioille yksityiskohtaisempaa selvitystä periaatteista, joita komissio noudattaa tulkitessaan 87 ja 88 artiklaa ja niiden soveltamista valtiontakausiin. Komission tarkoituksena on tehdä tällä alalla noudattamastaan politiikasta mahdollisimman avointa ja varmistaa siten, että komission päätökset ovat ennakoitavia ja kaikkia osapuolia kohdellaan tasapuolisesti.

2. PERUSTAMISSOPIMUKSEN 87 ARTIKLAN 1 KOHDAN SOVELLETTAVUUS

2.1 Tuki lainanottajalle

2.1.1 Lainanottaja yleensä on tuensaaja. Valtiontakauksella lainanottaja saa lainalleen rahoitusmarkkinoilla yleisesti saatavilla olevia edullisemmat ehdot. Valtiontuella lainanottaja saa alhaisemman koron ja/tai antaa vähemmän vakuuksia. Joissain tapauksissa lainanottaja ei ilman valtion takausta löytäisi rahoituslaitosta, joka olisi valmis antamaan sille lainaa millään ehdoilla. Valtiontakaukset voivat siten helpottaa uusien yritysten perustamista, ja niiden avulla jotkin yritykset saattavat hankkia rahoitusta uutta liiketoimintaa tai toiminnan ylläpitämistä varten sen sijaan, että liiketoiminta lopetettaisiin tai järjesteltäisiin uudelleen, ja tämä vääristää kilpailua. Yleensä valtiontakaukset kuuluvat siten 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos ne vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja jos niistä perittävät maksut eivät ole markkinoilla noudatettavien maksujen mukaisia.

2.1.2 Valtiontakauksesta saatava hyöty on se, että valtio kantaa takaukseen liittyvän riskin. Tällaisesta valtion ottamasta riskistä peritään tavallisesti asianmukainen maksu. Jos valtio luopuu tällaisesta maksusta, yritys hyötyy ja samalla kulutetaan valtion varoja. Siten kyseessä voi olla 87 artiklan 1 kohdan mukainen valtiontuki, vaikka valtio ei joutuisi maksamaan takaamaansa määrää. Tuen myöntäminen tapahtuu sillä hetkellä kun takaus annetaan, ei silloin kun vaaditaan takaussuoritusta tai kun suoritetaan takaussitoumuksen mukaisia maksuja. Takausta myönnettäessä on arvioitava, onko takaus valtiontukea ja jos on, mikä on tuen määrä.

2.1.3 Komissio katsoo, että myös tavanomaista edullisemmat rahoitusehdot sellaisille yrityksille, joiden oikeudellinen muoto sulkee pois konkurssin tai muut maksukyvyttömyysmenettelyt taikka nimenomaan mahdollistaa valtiontakauksen tai sen, että valtio kattaa tappiot, ovat takauksina myönnettyä valtiontukea. Samaa periaatetta sovelletaan myös silloin kun valtio hyväksyy rajoittamattoman vastuun yrityksen veloista hankkiessaan osakkuuden siitä sen sijaan, että valtio rajoittaisi vastuutaan [4].

2.1.4 Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohta kattaa jäsenvaltion myöntämän tai valtion varoista myönnetyn tuen. Siten tueksi voidaan katsoa sekä valtion suoraan antamat eli keskushallinnon, alueellisten tai paikallisten viranomaisten antamat takaukset että viranomaisten määräysvallassa olevien yritysten antamat takaukset samalla tavoin kuin muiden tukimuotojen osalta.

2.2 Tuki lainanantajalle

2.2.1 Vaikka tuensaaja yleensä on lainanottaja, tietyissä tilanteissa tuesta voi hyötyä (myös) lainanantaja. Tällaisissa tapauksissa komissio tutkii tuen asianmukaisella tavalla.

2.2.2 Jos esimerkiksi lainaa tai muuta rahoitussitoumusta koskevia suorituksia on jo tehty ja valtiontakaus annetaan jälkikäteen muuttamatta kyseisen lainan tai rahoitussitoumuksen ehtoja tai jos takauksen kohteena olevaa lainaa käytetään saman luottolaitoksen myöntämän toisen, takaamattoman lainan takaisinmaksuun, kyseessä saattaa myös olla tuki lainanantajalle, jos lainan vakuudet paranevat. Tällainen tuki voi suosia lainanantajaa ja vääristää kilpailua sekä yleensä kuuluu 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

3. TUEN MÄÄRÄ

3.1 Yksittäisen valtiontakauksen tukiosuutta on arvioitava takauksen ja lainan (tai muun rahoitussitoumuksen) yksityiskohtien perusteella. Asian kannalta merkityksellisiä seikkoja ovat erityisesti takaus- ja laina-aika ja -määrä, lainanottajan maksulaiminlyöntien riski ja takauksesta maksama hinta, mahdollisten vakuuksien luonne, miten ja milloin valtio voi joutua maksamaan velan sekä valtion käytettävissä olevat keinot takausmäärän perimiseksi takaisin lainanottajalta sen jälkeen kun velkaa on haettu takaajalta (esim. lainanottajan konkurssin vuoksi).

3.2 Lainan vakuudeksi annettujen takausten avustusekvivalentti tiettynä vuonna

- voidaan laskea samalla tavalla kuin korkotukilainan avustusekvivalentti, jolloin korkotuki on markkinakoron ja valtiontakauksen mahdollistaman koron erotus sen jälkeen kun mahdolliset takausmaksut on vähennetty, tai

- voi vastata seuraavien lukujen erotusta: a) takauksen kohteena olevan rahoitussitoumuksen määrä kerrottuna riskiä kuvaavalla luvulla (maksulaiminlyönnin todennäköisyys) ja b) mahdollisesti suoritettu takausmaksu eli (takausmäärä x riski) - takausmaksu, taikka

- voidaan laskea muuta objektiivisesti perusteltua ja yleisesti hyväksyttyä menetelmää käyttäen.

Yksittäisiin takauksiin olisi periaatteessa käytettävä aina ensimmäistä menetelmää ja takausjärjestelmiin toista.

Riskiä kuvaavan luvun olisi perustuttava vastaavissa olosuhteissa (ala, yrityksen koko, yleinen taloudellinen toimeliaisuus) myönnettyjen lainojen lyhentämisen laiminlyönneistä saatuihin kokemuksiin. Vuosittaiset avustusekvivalentit olisi diskontattava nykyarvoonsa viitekorkoa käyttäen, jonka jälkeen ne olisi laskettava yhteen kokonaisavustusekvivalentin selville saamiseksi.

Jos lainaa myönnettäessä on todennäköistä, että lainanottaja laiminlyö maksuja esimerkiksi taloudellisten vaikeuksien vuoksi, takauksen arvo saattaa olla sama kuin määrä, jonka takaus tosiasiassa kattaa.

3.3 Jos valtiontakaus kattaa koko rahoitussitoumuksen, lainanantaja ei ole kovinkaan motivoitunut kartoittamaan lainasta aiheutuvia riskejä eikä turvaamaan tai minimoimaan niitä tai arvioimaan lainanottajan luottokelpoisuutta. Takaajakaan ei välttämättä aina suorita tällaista riskien arviointia, koska tarvittavat keinot puuttuvat. Koska kannustin minimoida riski lainan takaisinmaksun laiminlyönnistä puuttuu, lainanantajat saattavat myöntää helposti lainoja, joihin liittyy tavanomaista suurempi kaupallinen riski, ja valtion vastuulle saattaa jäädä enemmän takauksia, joihin liittyy suuria riskejä.

3.4 Komission mielestä lainanantajalla on riittävä kannustin lainanottajan luottokelpoisuuden perusteelliseen arviointiin [5], lainojensa riittävään turvaamiseen ja rahoitustoimeen liittyvien riskien kartoittamiseen, jos vähintään 20 prosenttia lainan määrästä jää takauksen ulkopuolelle [6]. Tämän vuoksi komissio yleensä tutkii kriittisesti sellaiset takaukset, jotka kattavat rahoitusitoumuksen kokonaan (tai lähes kokonaan).

3.5 Valtiontakausjärjestelmien osalta yksittäisten tapausten yksityiskohtia ei välttämättä tunneta silloin kun järjestelmä on arvioitavana. Tällaisessa tilanteessa tukea on arvioitava ottaen huomioon takausjärjestelmän ehdot, kuten lainojen enimmäismäärä ja laina-aika, takauskelpoisen yrityksen ja hankkeen laji, lainanottajalta vaaditut vakuudet, takausmaksu ja korko.

4. OLOSUHTEET, JOIDEN VALLITESSA KYSE EI OLE TUESTA

4.1 Valtion antama yksittäinen takaus tai valtiontakausjärjestelmä jää 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, jos myönnettävä tuki ei suosi tiettyjä yrityksiä tai tiettyjen tuotteiden tuotantoa. Tällöin jäsenvaltion ei tarvitse ilmoittaa takauksesta. Takaus ei myöskään ole 87 artiklan 1 kohdan mukaan valtiontukea, jos toimenpide ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

4.2 Komissio katsoo, että yksittäinen valtiontakaus ei ole 87 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) lainanottaja ei ole taloudellisissa vaikeuksissa;

b) lainanottaja voisi periaatteessa saada rahoitusmarkkinoilta markkinaehtoista lainaa ilman valtion väliintuloa;

c) takaus liittyy tiettyyn rahoitustoimeen, sille on asetettu kiinteä enimmäismäärä, se ei kata enempää kuin 80 prosenttia lainasaamisen tai muun rahoitussitoumuksen määrästä (lukuun ottamatta joukkolainoja ja vastaavia instrumentteja) ja sen voimassaoloaika on rajoitettu;

d) takauksesta maksetaan markkinahinta (joka kuvastaa muun muassa takausmäärää ja takauksen kestoa, lainanottajan antamia vakuuksia, lainanottajan taloudellista tilannetta, toimialaa ja näkymiä, maksulaiminlyöntien määrää alalla ja muita taloudellisia olosuhteita).

4.3 Komissio katsoo, että valtiontakausjärjestelmä ei muodosta 87 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) järjestelmän ehtojen mukaan takauksia ei voida antaa lainanottajille, jotka ovat taloudellisissa vaikeuksissa;

b) lainanottajat voisivat periaatteessa saada rahoitusmarkkinoilta markkinaehtoista lainaa ilman valtion väliintuola;

c) takaukset liittyvät tiettyyn rahoitustoimeen, niille on asetettu kiinteä enimmäismäärä, ne kattavat enintään 80 prosenttia lainasaamisen tai muun rahoitusitoumuksen määrästä (lukuun ottamatta joukkolainoja ja vastaavia instrumentteja) ja niiden voimassaoloaika on rajoitettu;

d) järjestelmän ehdot perustuvat realistiseen riskien arviointiin, joten on erittäin todennäköistä, että takauksensaajina olevien yritysten maksamat takausmaksut kattavat takauksista aiheutuvat kulut;

e) järjestelmä sisältää tulevien takausten myöntämiseen sovellettavat ehdot, ja koko järjestelmän rahoitusta tarkastellaan uudelleen ainakin kerran vuodessa;

f) takausmaksut kattavat sekä takauksen myöntämiseen liittyvät tavanomaiset riskit että järjestelmän hallinnolliset kulut, ja jos valtio antaa alkupääoman takausjärjestelmän perustamiseen, niihin sisältyy tavanomainen tuotto pääomalle.

4.4 Vaikka 4.2 tai 4.3 kohdassa esitettyjä ehtoja ei noudateta, tämä ei merkitse, että kyseinen takaus tai takausjärjestelmä katsottaisiin ilman muuta valtiontueksi. Jos on epäilyksiä siitä, että suunnitellussa takauksessa tai takausjärjestelmässä on kyse valtiontuesta, siitä on syytä tehdä ilmoitus.

4.5 Joissain olosuhteissa saatetaan suunnitella valtiontakausten käyttämistä, jotta yritykset ja erityisesti pk-yritykset voisivat saada lainaa, jota ne eivät saisi rahoitusmarkkinoilta. Yritysten toiminta on ehkä vasta käynnistymässä tai laajenemassa nopeasti taikka yritykset ovat ehkä pieniä, joten niillä ei ole riittäviä vakuuksia lainaa tai takausta varten. Ne saattavat kuulua riskiyritysten luokkaan (joiden odotetaan tuottavan voittoa vasta pitkällä aikavälillä ja/tai samantyyppisten yritysten epäonnistuminen on erittäin tavallista). Näin voi olla esimerkiksi uusia, innovatiivisia tuotteita tai prosesseja koskevissa hankkeissa. Komission mielestä tällaiset olosuhteet eivät yleensä merkitse, että valtiontakaukset jäisivät 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle. Tällaisissa olosuhteissa annetuista valtiontakauksista olisi siten ilmoitettava komissiolle riittävän ajoissa samalla tavoin kuin muissa olosuhteissa annetuista takauksista.

5. TAKAUKSENA ANNETTUJEN VALTIONTUKIEN SOVELTUVUUS YHTEISMARKKINOILLE

5.1 Komission on tutkittava perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvien valtiontakausten soveltuvuus yhteismarkkinoille. Ennen kuin soveltuvuus voidaan arvioida, on selvitettävä, kuka tuen saa. Kuten 2 kohdassa todetaan, tuensaaja voi olla lainanottaja, sen antaja tai molemmat.

5.2 Useimmissa tapauksissa takaus merkitsee tukea lainanottajalle (2.1 kohta). Komissio tutkii tällaisen tuen soveltuvuuden yhteismarkkinoille käyttäen samoja sääntöjä, joita sovelletaan muihin tukimuotoihin. Komissio on määritellyt soveltuvuuden arvioinnissa käytetyt perusteet horisontaalista, alueellista ja alakohtaista tukea koskevissa puitteissa ja suuntaviivoissa [7]. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota erityisesti tuen intensiteettiin, tuensaajien ominaisuuksiin ja tavoitteisiin.

5.3 Komissio hyväksyy takaukset, jos ne on sopimuksella sidottu erityisehtoihin, joihin voi jopa sisältyä tuensaajayrityksen asettaminen konkurssiin tai vastaava menettely. Ehdot on hyväksyttävä siinä vaiheessa, kun komissio tutkii ehdotetun takauksen alustavasti osana 88 artiklan 3 kohdan mukaista tavanomaista menettelyä takauksen myöntämisvaiheessa. Jos jäsenvaltio haluaa myöntää takauksen muilla ehdoilla kuin takauksen myöntämisvaiheessa alun perin oli sovittu, komissio pitää takauksen myöntämistä uutena tukena, josta on ilmoitettava 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

5.4 Jos takaus sisältää tukea lainanantajalle (2.2 kohta), on muistettava, että tällöin voi kyseessä periaatteessa olla toimintatuki.

6. SEURAAMUKSET 88 ARTIKLAN 3 KOHDAN RIKKOMISESTA

6.1 Jos jäsenvaltio ei noudata 88 artiklan 3 kohdan mukaista velvollisuuttaan ilmoittaa tuesta etukäteen ja olla toteuttamatta sitä ennen lopullista päätöstä, takauksen tukiosuus katsotaan Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 [8] 1 artiklan f alakohdan mukaisesti sääntöjenvastaiseksi tueksi. Perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan kolmannen lauseen rikkomisen osalta on erotettava erilaiset tilanteet. Seuraavassa tutkitaan tilannetta tuensaajan kannalta ja sellaisten lainanantajien kannalta, jotka eivät ole tuensaajia.

6.2 Jos tuki on myönnetty sääntöjenvastaisesti, tästä koituu riski takaukseen sisältyvän tuen saajille. Komissio voi toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä asetuksen (EY) N:o 659/1999 11 artiklan mukaisesti, kunnes tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille on selvitetty. Jos komissio tutkimuksen perusteella toteaa, että kyseinen valtiontuki ei sovellu yhteismarkkinoille, tuki peritään takaisin tuensaajalta asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan mukaisesti, vaikka tämä merkitsisi yrityksen asettamista konkurssiin.

6.3 Tuensaajiin kohdistuu riski myös kansallisella tasolla, koska 88 artiklan 3 kohdan kolmas lause on suoraan sovellettavissa. Yhteisöjen tuomioistuin on toistamiseen vahvistanut, että kansallisten tuomioistuinten velvollisuus on turvata asianomaisten, kuten sääntöjenvastaista tukea saavien yritysten kilpailijoiden, oikeudet 88 artiklan 3 kohdan kolmannen lauseen rikkomisen seurauksilta. Kansallisten tuomioistuinten on tehtävä tarvittavat johtopäätökset perustamissopimuksen menettelysääntöjen vastaisesti myönnetyn tuen sääntöjenvastaisuudesta. Kansallisen tuomioistuimen on yleensä hyväksyttävä sääntöjenvastaisen tuen palauttamista koskeva vaatimus [9].

6.4 Takaukset eroavat avustusten ja verovapautusten kaltaisista valtiontukitoimenpiteistä siinä mielessä, että myöntäessään takauksen valtio perustaa oikeussuhteen lainanantajaan. Tämän vuoksi on tutkittava, onko sääntöjenvastaisesti myönnetyllä valtiontuella seurauksia myös kolmansille. Lainoille myönnettyjen valtiontakausten kohdalla tämä koskee pääasiassa lainan antaneita rahoituslaitoksia. Jos kyseessä ovat takaukset joukkolainoille, jotka on laskettu liikkeeseen rahoituksen saamiseksi yrityksille, tämä koskee joukkolainojen liikkeeseen laskuun osallistuneita rahoituslaitoksia.

6.5 Kysymys, vaikuttaako tuen sääntöjenvastaisuus valtion ja kolmansien väliseen oikeussuhteeseen, on tutkittava kansallisen oikeuden perusteella. Kansallisten tuomioistuinten on ehkä tutkittava, estääkö kansallinen oikeus takaussopimusten noudattamisen. Komission mielestä tässä yhteydessä olisi otettava huomioon yhteisön oikeuden rikkominen. Tämän vuoksi lainanantajien kannattaa aina varmistaa takuiden yhteydessä, että yhteisön valtiontukisääntöjä on noudatettu. Jäsenvaltioiden olisi pystyttävä toimittamaan niille komission yksittäiselle tuelle tai tukijärjestelmälle antama asianumero sekä mahdollisesti julkinen kopio komission päätöksestä ja tiedot, missä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä se on julkaistu. Komissio puolestaan tekee parhaansa tiedottaakseen hyväksymistään tukitapauksista ja -järjestelmistä avoimesti.

7. KOMISSIOLLE TOIMITETTAVAT JÄSENVALTIOIDEN KERTOMUKSET

7.1 Koska tilanne rahoitusmarkkinoilla saattaa muuttua ja koska valtiontakausten arvoa on vaikea arvioida, on erityisen tärkeää, että komission hyväksymiä valtiontakausjärjestelmiä seurataan jatkuvasti 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissiolle vuosittain esitettävissä kertomuksissa on kustannuksia koskevien tavanomaisten tietojen lisäksi ilmoitettava (sekä takausjärjestelmien että yksittäisten takausten osalta) voimassa olevien valtiontakausten kokonaismäärä, maksuja laiminlyöneiden velallisten puolesta valtion varoista maksettu kokonaismäärä (josta on vähennetty takaisinperityt varat) ja valtiontakauksista kyseisenä vuonna maksetut takausmaksut. Näiden tietojen avulla pyritään laskemaan maksulaiminlyöntien määrä, ja tietoja käytetään arvioitaessa tulevia takauksia ja tulevien takausmaksujen mahdollista suuruutta.

7.2 Komissio ei muuta valtiontakausjärjestelmiä koskevia alkuperäisiä pääteiään valtiontuen olemassaolosta tai laajuudesta sellaisten edellä mainittuihin kertomuksiin sisällytettyjen tietojen perusteella, joita sillä ei ollut tai jotka eivät olleet ennakoitavissa aikaisempaa päätöstä tehtäessä. Perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio voi kuitenkin tehdä jäsenvaltiolle ehdotuksia aiheellisiksi toimenpiteiksi, joilla muutetaan voimassa olevaa valtiontakausjärjestelmää.

[1] Komission kirje jäsenvaltioille, SG(89) D/4328, 5.4.1989.

[2] Komission kirje jäsenvaltioille, SG(89) D/12772, 12.10.1989.

[3] Komission tiedonanto jäsenvaltioille perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan sekä direktiivin 80/273/ETY 5 artiklan soveltamisesta julkisiin teollisuusyrityksiin (EYVL C 307, 13.11.1993, s. 3).

[4] Ks. alaviite 3, 38.1 ja 38.2 kohta.

[5] Olettaen, että yritys antaa samanlaiset vakuudet valtiolle ja luottolaitokselle.

[6] Valtiontakauksia koskevan kyselyn vastauksista ilmenee, että useat jäsenvaltiot toimivat tämän säännön mukaisesti jo nyt. Takaus kattaa usein 20-100 prosenttia. Monet takaukset kattavat kuitenkin niiden perusteena olevan rahoitustoimenpiteen koko määrän, jolloin lainan antaneen rahoituslaitoksen oma etu ei edellytä lainanottajan luottokelpoisuuden arvioimista.

[7] Ks. Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston julkaisussa Kilpailuoikeus Euroopan yhteisössä, Osa II A, valtiontukea koskevat säännöt. Joitakin tekstejä on myös julkaistu EYVL:ssä, ja ne löytyvät Internetistä.

[8] EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

[9] Asiassa C-39/94 Syndicat Français de l'Express International (SFEI) ym. v. La Poste ym. 11.7.1996 annettu tuomio (Kok. 1996, s. I-3547).

--------------------------------------------------