26.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 280/1

(1)

Unioni on asettanut itselleen tavoitteeksi vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen ylläpitämisen ja kehittämisen. Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien ja erityisesti niiden 33 kohdan mukaan tuomioiden ja oikeusviranomaisten muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen olisi oltava unionin oikeudellisen yhteistyön peruskivi yksityisoikeudellisissa asioissa ja rikosasioissa, koska tehostettu vastavuoroinen tunnustaminen ja tarvittava lainsäädännön lähentäminen helpottaisivat toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä sekä yksilön oikeuksille annettavaa oikeussuojaa.

(2)

Neuvosto hyväksyi 29 päivänä marraskuuta 2000 Tampereen päätelmien mukaisesti toimenpideohjelman, jolla toteutetaan rikosasioissa annettujen päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate (3). Ohjelman johdannossa todetaan, että vastavuoroisen tunnustamisen avulla ”on voitava lisätä sekä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä että henkilöiden oikeuksien suojaa”.

(3)

Rikosasioissa annettavien päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttaminen edellyttää, että jäsenvaltiot luottavat toistensa rikosoikeudellisiin järjestelmiin. Vastavuoroisen tunnustamisen laajuus riippuu läheisesti useista näkökohdista, joihin kuuluvat epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden oikeuksien turvaamisjärjestelyt ja sellaisten yhteisten vähimmäissääntöjen määrittely, jotka ovat välttämättömiä, jotta voidaan helpottaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista.

(4)

Rikosasioissa annettavien päätösten vastavuoroinen tunnustaminen voi toteutua tehokkaasti ainoastaan luottamuksen ilmapiirissä, jossa sekä oikeusviranomaiset että muut rikosprosessiin osallistuvat toimijat katsovat, että muiden jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten päätökset ovat samanarvoisia kuin omassa jäsenvaltiossa annetut päätökset; kyse ei ole pelkästään luottamuksesta toisten jäsenvaltioiden sääntöihin, vaan myös luottamuksesta siihen, että näitä sääntöjä sovelletaan oikein.

(5)

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan Euroopan yleissopimuksen, jäljempänä ’Euroopan ihmisoikeussopimus’, 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 47 artiklassa vahvistetaan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdassa taataan oikeus puolustukseen. Tässä direktiivissä noudatetaan kyseisiä oikeuksia, ja se olisi pantava täytäntöön niiden mukaisesti.

(6)

Vaikka kaikki jäsenvaltiot ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuolia, kokemus on osoittanut, että tämä yksistään ei aina merkitse riittävää luottamusta muiden jäsenvaltioiden rikosoikeudellisiin järjestelmiin.

(7)

Keskinäisen luottamuksen parantaminen edellyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan kirjattujen oikeuksien ja suojatoimien yhdenmukaisempaa täytäntöönpanoa. Se myös edellyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa vahvistettujen vähimmäisvaatimusten kehittämistä pidemmälle unionissa tämän direktiivin ja muiden toimenpiteiden avulla.

(8)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 2 kohdassa määrätään jäsenvaltioissa sovellettavien sellaisten vähimmäissääntöjen säätämisestä, joilla voidaan helpottaa tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroista tunnustamista sekä poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rajatylittävissä rikosasioissa. Sen 82 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa viitataan ”yksilön oikeuksiin rikosasioiden käsittelyssä” eräänä alueena, jolla voidaan säätää vähimmäissääntöjä.

(9)

Yhteisten vähimmäisvaatimusten on määrä lisätä luottamusta kaikkien jäsenvaltioiden rikosoikeusjärjestelmiin, minkä puolestaan olisi johdettava tehokkaampaan oikeudelliseen yhteistyöhön keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä. Tällaiset yhteiset vähimmäissäännöt olisi otettava käyttöön rikosoikeudellisia menettelyjä koskevan tulkkauksen ja käännösten alalla.

(10)

Neuvosto antoi 30 päivänä marraskuuta 2009 päätöslauselman etenemissuunnitelmasta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä (4). Etenemissuunnitelmassa kehotettiin noudattamaan asteittaista lähestymistapaa ja vaadittiin hyväksymään toimenpiteitä, jotka koskevat oikeutta käännöksiin ja tulkkaukseen (toimenpide A), tietojen antamista oikeuksista ja syytteistä (toimenpide B), oikeutta oikeudelliseen neuvontaan ja oikeusapuun (toimenpide C), yhteydenpito-oikeutta sukulaisiin, työnantajiin ja konsuliviranomaisiin (toimenpide D) sekä erityisiä suojatoimia haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden osalta (toimenpide E).

(11)

Eurooppa-neuvosto ilmaisi 10 päivänä joulukuuta 2009 hyväksytyssä Tukholman ohjelmassa pitävänsä etenemissuunnitelmaa myönteisenä ja sisällytti sen osaksi Tukholman ohjelmaa (2.4 kohta). Eurooppa-neuvosto korosti, että etenemissuunnitelma ei ole luonteeltaan poissulkeva, ja kehotti komissiota tarkastelemaan epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten vähimmäisoikeuksien muita elementtejä ja arvioimaan, olisiko paremman yhteistyön edistämiseksi kyseisellä alalla tarkasteltava muita kysymyksiä, kuten syyttömyysolettamaa.

(12)

Tässä direktiivissä käsitellään etenemissuunnitelman toimenpidettä A. Tässä direktiivissä säädetään tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä sovellettavista yhteisistä vähimmäissäännöistä jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen parantamiseksi.

(13)

Tässä direktiivissä otetaan huomioon 8 päivänä heinäkuuta 2009 annettu komission ehdotus neuvoston puitepäätökseksi oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä sekä 9 päivänä maaliskuuta 2010 annettu komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä.

(14)

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa, siten kuin sitä on tulkittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä, määrätään niiden henkilöiden oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin, jotka eivät puhu tai ymmärrä oikeudenkäynnissä käytettävää kieltä. Tällä direktiivillä helpotetaan tämän oikeuden soveltamista käytännössä. Tätä varten tällä direktiivillä on tarkoitus varmistaa epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden oikeus saada tulkkausta ja käännöksiä rikosoikeudellisessa menettelyssä, jotta varmistetaan heidän oikeutensa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

(15)

Tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia olisi sovellettava myös välttämättöminä liitännäistoimenpiteinä eurooppalaisen pidätysmääräyksen (5) täytäntöönpanoon tässä direktiivissä asetetuissa rajoissa. Täytäntöönpanojäsenvaltioiden olisi tarjottava tulkkausta ja käännöksiä sellaisia pidätysmääräyksen kohteina olevia henkilöitä varten, jotka eivät puhu tai ymmärrä menettelyssä käytettävää kieltä, ja vastattava niistä aiheutuvista kustannuksista.

(16)

Joissakin jäsenvaltioissa jokin muu viranomainen kuin tuomioistuin, jolla on toimivalta rikosasioissa, määrää rangaistuksen suhteellisen vähäisistä rikkomuksista. Asia voi olla näin esimerkiksi liikennerikkomusten osalta, joita tapahtuu runsaasti ja jotka saatetaan havaita liikenteenvalvonnan johdosta. Tällaisissa tilanteissa olisi kohtuutonta edellyttää, että toimivaltainen viranomainen takaa kaikki tämän direktiivin mukaiset oikeudet. Kun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että tällainen viranomainen määrää rangaistuksen vähäisistä rikkomuksista, ja rangaistuksen määräämisestä on mahdollista valittaa tuomioistuimeen, jolla on toimivalta rikosasioissa, tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava ainoastaan kyseisessä tuomioistuimessa tällaisen valituksen johdosta käytävään menettelyyn.

(17)

Tällä direktiivillä olisi varmistettava, että tarjolla on maksutonta ja asianmukaista kielellistä apua, jonka ansiosta sellaiset epäillyt tai syytetyt henkilöt, jotka eivät puhu tai ymmärrä rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä, voisivat käyttää täysimääräisesti oikeuttaan puolustukseen ja jonka avulla turvataan menettelyn oikeudenmukaisuus.

(18)

Epäillyille tai syytetyille henkilöille olisi tarjottava tulkkausta viipymättä. Mikäli kuitenkin aikaa kuluu jonkin verran ennen kuin tulkkausta on saatavilla, tämän ei pitäisi merkitä sitä, että tulkkauksen tarjoamista viipymättä koskevaa vaatimusta rikotaan, kunhan kyse on olosuhteisiin nähden kohtuullisesta ajasta.

(19)

Epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden ja heidän oikeusavustajansa välinen viestintä olisi tulkattava tämän direktiivin mukaisesti. Epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden olisi muun muassa pystyttävä selittämään oma tulkintansa tapahtuneesta oikeusavustajalleen, ilmoittamaan lausunnot, joista he ovat eri mieltä, ja kertomaan oikeusavustajalleen kaikki tosiseikat, joita olisi käytettävä heidän puolustuksessaan.

(20)

Puolustuksen valmistelun yhteydessä epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden ja heidän oikeusavustajansa välinen viestintä, joka liittyy suoraan menettelyn kuluessa suoritettavaan kuulusteluun tai kuulemiseen tai valituksen tekemiseen tai muuhun menettelylliseen vaatimukseen, kuten esimerkiksi hakemukseen takuita vastaan vapauttamisesta, olisi tulkattava silloin, kun se on välttämätöntä menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytössä on menettely tai mekanismi, jolla selvitetään, puhuvatko ja ymmärtävätkö epäillyt tai syytetyt henkilöt rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä ja tarvitsevatko he tulkin apua. Tällainen menettely tai mekanismi edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset toteavat asianmukaisesti, mukaan lukien kyseessä olevia epäiltyjä tai syytettyjä henkilöitä kuulemalla, puhuvatko ja ymmärtävätkö nämä rikosoikeudellisessa menettelyssä käytettävää kieltä ja tarvitsevatko nämä tulkin apua.

(22)

Tämän direktiivin mukaiset tulkkaukset ja käännökset olisi tarjottava epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden äidinkielellä tai jollakin muulla kielellä, jota he puhuvat tai ymmärtävät, jotta he kykenevät käyttämään täysimääräisesti oikeuttaan puolustukseen ja jotta turvataan menettelyn oikeudenmukaisuus.

(23)

Tässä direktiivissä säädetyn, tulkkausta ja käännöksiä koskevan oikeuden kunnioittaminen ei saisi vaikuttaa muihin, kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuihin prosessuaalisiin oikeuksiin.

(24)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tarjottavan tulkkauksen ja käännösten laatua voidaan valvoa, kun toimivaltaisille viranomaisille on yksittäistapauksessa huomautettu siitä.

(25)

Epäillyillä tai syytetyillä henkilöillä tai eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon kohteena olevilla henkilöillä olisi oltava oikeus riitauttaa toteamus, jonka mukaan tulkkausta ei tarvita, kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti. Kyseiseen oikeuteen ei sisälly jäsenvaltioiden velvollisuutta tarjota erillinen mekanismi tai valitusmenettely, jossa kyseinen toteamus voidaan riitauttaa, eikä se saa vaikuttaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon sovellettaviin määräaikoihin.

(26)

Jos tulkkauksen laadun katsotaan olevan riittämätön oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden varmistamisen kannalta, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vaihtaa tehtävään nimetty tulkki.

(27)

Velvollisuus huolehtia epäillyistä tai syytetyistä henkilöistä, jotka ovat mahdollisesti heikossa asemassa erityisesti minkä hyvänsä sellaisen fyysisen vamman vuoksi, joka vaikuttaa heidän kykyynsä viestiä tehokkaasti, on edellytys lainkäytön oikeudenmukaisuudelle. Syyttäjien, lainvalvontaviranomaisten ja oikeusviranomaisten olisi sen vuoksi varmistettava, että tällaiset henkilöt voivat tosiasiallisesti käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia, esimerkiksi ottamalla huomioon mahdollisen haavoittuvuuden, joka vaikuttaa heidän kykyynsä seurata menettelyä ja tehdä itsensä ymmärretyiksi, ja toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että nämä oikeudet taataan.

(28)

Kun etätulkkaukseen käytetään videoneuvottelua, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava turvautua välineisiin, joita kehitellään Euroopan sähköisen oikeuden yhteydessä (esimerkiksi tiedot tuomioistuimista, joissa on laitteet tai käyttöohjeet videoneuvottelua varten).

(29)

Tätä direktiiviä olisi arvioitava saatujen käytännön kokemusten perusteella. Direktiiviä olisi tarvittaessa tarkistettava siinä säädettyjen suojatoimenpiteiden tehostamiseksi.

(30)

Menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaaminen edellyttää, että keskeiset asiakirjat tai ainakin tällaisten asiakirjojen olennaiset kohdat käännetään epäiltyjä tai syytettyjä henkilöitä varten tämän direktiivin mukaisesti. Tiettyjä asiakirjoja olisi aina pidettävä tässä tarkoituksessa keskeisinä, minkä vuoksi ne olisi käännettävä, kuten mahdolliset henkilön vapaudenmenetyksestä tehdyt päätökset, syytteet ja tuomiot. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on omasta aloitteestaan tai epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden taikka näiden oikeusavustajan pyynnöstä päätettävä, mitkä muut asiakirjat ovat menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamisen kannalta keskeisiä ja mitkä olisi näin ollen myös käännettävä.

(31)

Jäsenvaltioiden olisi helpotettava mahdollisuutta käyttää juridisen alan kääntäjien ja tulkkien kansallisia tietokantoja, jos tällaisia tietokantoja on olemassa. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota nykyisten tietokantojen sisältämien tietojen saatavuuteen sähköisen oikeuden portaalin kautta, kuten 27 päivänä marraskuuta 2008 julkaistussa Euroopan sähköisen oikeuden monivuotisessa toimintaohjelmassa 2009–2013 (6) suunnitellaan.

(32)

Tässä direktiivissä olisi säädettävä vähimmäissäännöistä. Jäsenvaltioiden olisi voitava laajentaa tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia korkeatasoisemman suojan tarjoamiseksi myös tilanteissa, joita ei tässä direktiivissä suoraan käsitellä. Suojan taso ei saisi koskaan olla Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tai perusoikeuskirjassa vahvistettua tasoa heikompi, siten kuin niitä tulkitaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tai Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

(33)

Tämän direktiivin säännöksiä, jotka vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tai perusoikeuskirjassa taattuja oikeuksia, olisi tulkittava ja ne olisi pantava täytäntöön johdonmukaisesti näiden oikeuksien kanssa, siten kuin niitä tulkitaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen asiaankuuluvassa oikeuskäytännössä.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli yhteisten vähimmäissääntöjen vahvistamista, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(35)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(36)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,