Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document 62014CA0421

Asia C-421/14: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 26.1.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Juzgado de Primera Instancia n° 2 de Santander – Espanja) – Banco Primus SA v. Jesús Gutiérrez García (Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 93/13/ETY — Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset sopimukset — Kohtuuttomat sopimusehdot — Lainasopimus, jonka vakuutena on kiinteistökiinnitys — Kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettely — Preklusiivinen määräaika — Kansallisten tuomioistuinten tehtävät — Oikeusvoima)

EUVL C 104, 3.4.2017, p. 9–11 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Date of document:
26/01/2017
Date lodged:
10/09/2014
Author:
Unionin tuomioistuin
Form:
Oikeudelliset tiedot
Authentic language:
espanja
Type of procedure:
Ennakkoratkaisupyyntö
Link
Select all documents mentioning this document
Case affecting:
Instruments cited in case law:
Link

3.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 104/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 26.1.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Juzgado de Primera Instancia no 2 de Santander – Espanja) – Banco Primus SA v. Jesús Gutiérrez García

(Asia C-421/14) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 93/13/ETY - Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset sopimukset - Kohtuuttomat sopimusehdot - Lainasopimus, jonka vakuutena on kiinteistökiinnitys - Kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettely - Preklusiivinen määräaika - Kansallisten tuomioistuinten tehtävät - Oikeusvoima))

(2017/C 104/16)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de Primera Instancia no 2 de Santander

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Banco Primus SA

Vastaaja: Jesús Gutiérrez García

Tuomiolauselma

1)

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 ja 7 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kiinnitysvelallisten suojan vahvistamisesta, velan uudelleenjärjestelystä ja sosiaalisesta vuokrasta 14.5.2013 annetun lain 1/2013 (Ley 1/2013, de medidas para reforzar la protección a los deudores hipotecarios, reestructuración de deuda y alquiler social) neljännen siirtymäsäännöksen kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan kuluttajien, joiden osalta ennen mainitun lain voimaantuloa on aloitettu kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettely, mutta ei saatettu sitä päätökseen, on käytettävä oikeuttaan vastustaa pakkotäytäntöönpanoa sopimusehtojen väitetyn kohtuuttomuuden perusteella kuukauden pituisessa preklusiivisessa määräajassa, joka lasketaan päivästä, joka seuraa tämän lain julkaisemispäivää.

2)

Direktiiviä 93/13 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä siviiliprosessista 7.1.2000 annetun lain 1/2000 (Ley 1/2000, de enjuiciamiento civil), sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 1/2013 ja kiireellisistä verotuksellisista, talousarviota koskevista ja tutkimusta, kehitystä ja innovaatiota edistävistä toimenpiteistä 28.6.2013 annetulla asetuksella 7/2013 (Real Decreto-Ley 7/2013, de medidas urgentes de naturaleza tributaria, presupuestaria y de fomento de la investigación, el desarrollo y la innovación) sekä konkurssiasioita koskevista kiireellisistä toimenpiteistä 5.9.2014 annetulla asetuksella 11/2014 (Real Decreto-ley 11/2014, de medidas urgentes en materia concursal), 207 §:ään perustuvan kaltaiselle kansalliselle säännölle, jolla kansallista tuomioistuinta kielletään tutkimasta viran puolesta sopimusehtojen kohtuuttomuutta, jos sopimuksen kaikkien ehtojen lainmukaisuus kyseiseen direktiivin nähden on jo ratkaistu oikeusvoimaisella ratkaisulla.

Jos sitä vastoin yhden tai useampien sopimusehtojen mahdollista kohtuuttomuutta ei ole tutkittu riidanalaista sopimusta koskevassa aiemmassa tuomioistuinvalvonnassa, jonka päätteeksi on annettu oikeusvoimainen ratkaisu, direktiiviä 93/13 on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi kuluttaja on sääntöjenmukaisesti saattanut vastustuksensa, on arvioitava asianosaisten pyynnöstä tai viran puolesta, jos sen käytettävissä on tätä varten tarpeelliset oikeudelliset seikat ja tosiseikat, näiden ehtojen mahdollista kohtuuttomuutta.

3)

Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa ja 4 artiklaa on tulkittava seuraavasti:

—

elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehdyn sopimuksen sopimusehdon mahdollisen kohtuuttomuuden tutkinta edellyttää sen selvittämistä, luodaanko ehdolla kuluttajan vahingoksi huomattava epätasapaino sopimusosapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille. Tässä tutkinnassa on otettava huomioon kansalliset säännöt, joita sovellettaisiin, jos osapuolet eivät olisi tehneet sopimusta, ja keinot, joita kuluttajalla kansallisen lainsäädännön mukaan on käytettävissään tämäntyyppisten ehtojen käytön lopettamiseksi, sekä sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen luonne ja kaikki sopimuksen tekemiseen liittyvät olosuhteet

—

jos kansallinen tuomioistuin katsoo, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista tavanomaisten korkojen laskentatapaa koskevaa sopimusehtoa ei ole laadittu mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla selkeästi ja ymmärrettävästi, sen on tutkittava, onko kyseinen ehto direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuton. Tässä tutkinnassa kansallisen tuomioistuimen on erityisesti vertailtava mainitussa sopimusehdossa määrättyä tavanomaisten korkojen laskentatapaa ja tästä aiheutuvan koron tosiasiallista määrää tavanomaisesti käytettyihin laskentatapoihin ja lailliseen korkotasoon sekä korkotasoon, jota markkinoilla sovellettiin pääasiassa kyseessä olevan sopimuksen tekohetkellä lainoissa, jotka olivat määrältään ja kestoltaan vastaavanlaisia kuin kyseessä oleva laina, ja

—

kun kansallinen tuomioistuin arvioi sellaisen ehdon mahdollista kohtuuttomuutta, joka koskee ennenaikaista erääntymistä siitä syystä, että velallinen on laiminlyönyt velvoitteensa lyhyen ajanjakson ajan, sen on tutkittava, riippuuko elinkeinonharjoittajan mahdollisuus määrätä koko laina erääntymään siitä, että kuluttaja laiminlyö velvoitteen, joka on kyseisessä sopimussuhteessa olennainen; onko kyseisestä mahdollisuudesta määrätty sellaisia tilanteita varten, joissa laiminlyönti on riittävän vakava lainasopimuksen kestoon ja lainan määrään nähden; onko tällainen mahdollisuus poikkeus yleisesti sovellettavista oikeussäännöistä, joita alalla sovelletaan erityisten sopimusmääräysten puuttuessa, ja säädetäänkö kansallisessa oikeudessa riittävistä ja tehokkaista keinoista, joiden avulla kuluttaja, johon tällaista ehtoa sovelletaan, voi välttää lainan irtisanomisen vaikutukset.

4)

Direktiiviä 93/13 on tulkittava siten, että se on esteenä tuomioistuinten tavalle tulkita lain 1/2000, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 7/2013, 693 §:n 2 momentin kaltaista kansallisen oikeuden säännöstä, joka koskee lainasopimusten ennenaikaista erääntymistä koskevia ehtoja, siten, että sillä kielletään kansallista tuomioistuinta, joka toteaa tällaisen sopimusehdon kohtuuttomaksi, julistamasta sitä pätemättömäksi ja jättämästä sitä soveltamatta, jos elinkeinonharjoittaja ei tosiasiassa ole soveltanut kyseistä ehtoa vaan on noudattanut mainitussa kansallisen oikeuden säännöksessä säädettyjä edellytyksiä.

(1)  EUVL C 421, 24.11.2014.

Top